UFOTUTKIJAT (1)

Ufotutkija Jerome Clark: Varhaiset UFO-vuodet

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3, LINKKI 4. Käännös on tiivistelmä, lyhennelmä ja yhdistelmä eri haastatteluista. Kääntäjä on editoinut puheita paikoitellen eri järjestykseen.

CUFOS ja UFO-tietosanakirja

Haastattelija: Jerome Clark on ollut Fate-lehden toimittaja, kansainvälinen ufotoimittaja sekä ufotutkimuskeskuksen [CUFOS] hallituksen jäsen. [Linkki Wikipedia: Fate] [Linkki Wikipedia: Center for UFO Studies (CUFOS), “ufotutkimuskeskus (CUFOS)”} Clark kirjoitti 1990-luvulla kirjan nimeltä UFO Book [”UFO-kirja”}, joka on supistettu versio kirjasta UFO Encyclopedia [”UFO-tietosanakirja”]. UFO Encyclopedia voitti vuonna 1998 Benjamin Franklin –palkinnon tiedepiirin kategoriassa.

Jerome Clark: Saanko tehdä lisäyksen… UFO Encyclopedia [UFO-tietosanakirja] on itse asiassa moniosainen kirjasarja. Se julkaistiin vuosina 1990 – 1998. Kirjoja oli viisi kappaletta kahtena eri painoksena.

Yhdysvaltain ilmavoimien kapteeni Edward J. Ruppelt

Haastattelija: Miten päädyit tähän ja mikä oli ensimmäinen sinua inspiroinut kirja?

Jerome Clark: Kirja nimeltä The Report on Unidentified Flying Objects [”Raportti tunnistamattomista lentävistä esineistä”]. Sen on kirjoittanut Edward Ruppelt, joka oli johtanut projekti Blue Bookia 1950-luvun alussa. Luin tuon kirjan ja olin haltioissani. Oli vuosi 1957, olin vain penska. Tuo sytytti minuun vuosikymmeniä kestäneen kipinän.

Minuun iski se, että tuo selvästi, ilmiselvästi, tervejärkinen, koulutettu ja ajattelukykyinen mies, jolla oli kokemusta tutkimuksen tekemisestä ilmavoimille, ajatteli tässä asiassa olevan perää. [Linkki Wikipedia: Projekti Blue Book] [Linkki Wikipedia: The Report on Unidentified Flying Objects, ”Raportti tunnistamattomista lentävistä esineistä”]

Jos kirja voisi tappaa…

Jerome Clark: Oli täysin selvää, että ilmavoimissa ei oltu Ruppeltin kirjasta mielissään. Se oli paljon avomielisempi sille ajatukselle, että ufot ovat totta, kuin ilmavoimissa haluttiin. Itse asiassa muutamaa vuotta myöhemmin myöhempi projekti Blue Bookin johtaja repi Ruppeltin kappaleiksi kirjoittamassaan kirjassa Lentävät lautaset ja Yhdysvaltain ilmavoimat. Ruppeltia aivan varmasti painostettiin. [Lawrence J. Tacker: The Flying Saucers & The US Air Force (Lawrence J. Tacker: Lentävät lautaset ja Yhdysvaltain ilmavoimat)]

Haastattelija: Ruppeltin kirja on tavallaan kummallinen, koska alkuperäinen versio tuli vuonna 1956. Sitten tuli jatko-osa tai päivitys, jossa hän lisäsi useita lukuja ja tavallaan paskatteli koko asian.

Jerome Clark: ”Tavallaan paskatteli” on sanottava hyväntahtoisesti. Se oli todella vahvasti UFO-vastaista. Arvelen, että yleisö on tuhonnut rankalla kritiikillään ensimmäinen kirjan, ensimmäinen vuonna 1956 julkaistun painoksen. Ainakin Ruppelt väitti noin. Hän eli vain neljä vuotta ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen, hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1960.

Haastattelija: Hän oli siihen aikaan ymmärtääkseni alle 40-vuotias.

Jerome Clark: Kyllä, hän oli melko nuori. Hän ei saavuttanut arvellakseni 40-vuoden ikää. Ruppelt oli tuntemani Allen Hynekin mukaan organisaattori, hän oli hyvä järjestelemään asioita. [Linkki Wikipedia: J. Allen Hynek] Hän vastaanotti ilmavoimien sekaisin olevan UFO-projektin vuonna 1951. Hän otti sen johdon ja suoritti tosiasiallisia tutkimuksia.       

Ei kykyä käsitellä lähikohtaamisia

Jerome Clark: Ruppelt oli mies jolla ei ollut juurikaan mielikuvitusta, hänellä oli tavallaan insinöörin mielenlaatu. Ajattelen tuon todellakin estäneen häntä kohtaamasta joitakin ufotapausten vaikeita ja erittäin outoja näkökohtia, mutta hän teki silti melko hyvää työtä tutkiessaan tapauksia. Hän ei ollut hyvä lähikohtaamisissa, hän ei pystynyt käsittelemään lähikohtaamisia. Kun häntä vastaan tuli jonkun selonteko lähikohtaamisesta, hän teki saman tien johtopäätöksen, että kyseessä oli jonkinlainen psykologinen juttu. Mutta hän pystyi hoitamaan lentäjien näköhavaintoja ja tutka / näköhavaintoja, tuon tyylisiä asioita. Hän teki joitakin melko hyviä tutkimuksia.

Kesä 1947

Jerome Clark: Kuten monet teistä tietävät, nykyaikainen UFO-ilmiö alkaa kesästä 1947. Kukaan ei etsinyt kesällä 1947 pelastusta ulkoavaruudesta. Kun ihmiset alkoivat nähdä niitä mitkä vaikuttivat olevan uusia ja ennen näkemättömiä lentäviä lautasia, niin ihmiset ajattelivat niiden olevan salaisia aseita, jokin ydinkokeiden sivutuote tai vain harhanäkyjä. Ensimmäisessä aiheesta koskaan tehdyssä gallupkyselyssä elokuussa 1947, ET-vierailijoita ei ole edes rekisteröity.

Vierailijoita ulkoavaruudesta

Jerome Clark: Yhteisymmärrys yhteiskunnassa siitä, että ufohavainnot saattaisivat liittyä vierailijoihin ulkoavaruudesta, vakiintui varsinaisesti vasta ehkä noin vuonna 1953 – 1955, jossakin tuossa vaiheessa, 1950-luvun alkupuolella.

Joulukuu 1887, kun kukaan ei ollut kuullut ufoista

Jerome Clark: Tuo kulttuurillisiin ennakko-odotuksiin yhdistämätön ilmiö voidaan kuitenkin jäljittää hyvin 1800-luvulle. Löysin tämän uskomattoman mielenkiintoisen jutun New Yorkin alueen sanomalehden joulukuun 6. päivän numerosta vuodelta 1887. Kyseessä on kirjeenvaihtajan läheisestä kylästä kirjoittama kirje. Luen teille täsmälleen mitä tässä lukee, koska omin sanoin kertomiseni saattaisi laimentaa sen vaikuttavuutta. Muistakaa, että tämä on vuodelta 1887, jolloin kukaan ei ollut kuullut ufoista.

Lainaus, sanomalehti, New York, 24.10.1887

Jerome Clark: “Joitakin lukijoitanne saattaisi kiinnostaa, jos kerron teille auringonlaskussa lokakuun 24. päivänä näkemästäni oudosta ilmiöstä. Istuin ikkunan edessä katsellen itään. Katselin kuinka pilvet vyöryivät pois lännestä päin antaen meille selkeän auringonlaskun. Etelässä päin olevassa metsässä välkkyi ja kimmelsi se mikä näytti mielestäni olevan kuin päällystetty loistavalla hopealla. Aloin katsella ympäriltä sen aiheuttajaa. Ja pohjoisesta päin tuli, mikä? Voin kuvailla sitä vain tähän tapaan: Noin puolessa välissä taivaan ja maan välissä oli tulossa suurella nopeudella niitä jotka näyttivät kuin hopeapalloilta. Ne muistuttivat mielestäni rahayksiköiden hopeakolikkoja. Ne olivat kirkkaita ja loistavia, ne piehtaroivat ja syöksyivät ilman läpi kohti itää. Lopulta ne katosivat alemman pilvikerroksen taakse. Tuohon aikaan vallitsi kaksi tuulta. Ylempi pilvikerros meni kohti itää, alempi kohti länttä. Nuo alempien pilvien alapuoliset loistavat pallot menivät myös kohti itää. Tuo komea ilmiö oli näkyvissä noin neljä minuuttia ja useat henkilöt täällä kaupungissa näkivät sen. Osaako kukaan kertoa kuvaukseni perusteella mikä se oli ja mikä sen aiheutti?”

Eksobiologit

Jerome Clark: Tuossa meillä oli se mitä minä nimitän UFO-ilmiön ytimeksi: rakenteellinen, ulkonäöltään metallinen, nopeisiin, jopa erikoislaatuisiin liikkeisiin kykenevä. Eksobiologisesti suuntautuneet tähtitieteilijät väittävät, että yksistään meidän galaksissamme on satoja miljoonia edistyksellisiä sivilisaatioita. Näkyvä ET-läsnäolo on todennäköisempää kuin päinvastainen. [Linkki Wikipedia: Astrobiologia (eksobiologia)]

ETH jo 1800-luvulla

Haastattelija: Määrittele meille mitä ETH, hypoteesi maapallon ulkopuolisista, tarkoittaa.

Jerome Clark: Hypoteesi maapallon ulkopuolisista juontaa juurensa itse asiassa 1800-luvulle. Se on hypoteesi jonka mukaan on olemassa todistusaineistoa, että vierailijat toisista maailmoista, aineelliset vierailijat ja aineelliset alukset vierailevat Maassa ja ihmiset ovat nähneet niitä, nähneet vähintään heidän aluksiaan.    

Jerome Clark: Yksi maapallon ulkopuolisten hypoteesin avainennuste on se, että maailmankaikkeudessa on runsaasti planeettoja ja monilla niistä on potentiaalisesti elämää. Tuo näkemys täytyy olla ennen kuin hypoteesia maapallon ulkopuolisista pystyy edes tarkastelemaan. Tuo osa hypoteesista on tanakasti vahvistettu viimeisen 20 vuoden aikana. Me löydämme aurinkokunnan ulkopuolisia planeettoja jatkuvasti, jotkut niistä ovat maankaltaisia. Me saatamme elää elämää pursuavassa maailmankaikkeudessa. [Linkki Wikipedia: Eksoplaneetta] [Linkki Wikipedia: Luettelo eksoplaneetoista]     

Entinen projekti Blue Bookin johtaja Edward Ruppelt kysyi vuonna 1956 UFO-vuosiensa muistelmissa, että mistä todistusaineisto muodostuu? Käsitykset todistusaineistosta muuttuvat ajan myötä kaikenlaisissa teoreettisissa tutkimuksissa. Saattaa käydä niin, että tulevaisuuden historioitsijat ja tieteilijät päättävät, että hypoteesi maapallon ulkopuolisista vahvistettiin niinkin varhain kuin vuonna 1952.    

CIA ja Robertsonin paneeli

Haastattelija: Yksi mieleeni tulevista tieteellisistä tutkimuksista on vuoden 1953 Robertsonin paneeli. Käydään ensin käsiksi Robertsonin paneeliin. Sen perusti CIA vuoden 1953 alkupuolella vastatoimena Washingtonin kansallisille havainnoille. [Linkki Wikipedia: Robertsonin paneeli] [Linkki Wikipedia: 1952 Washington D.C., UFO Incident, “Washington DC:n vuoden 1952 ufotapaus”] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA)]

Jerome Clark: Kyseessä oli CIA:han kytköksissä olevien noin kymmenkunnan tieteilijän kokous, jotka eivät ottaneet ilmiötä vakavasti. He olivat äärimmäisen skeptisiä siitä, eivätkä tienneet siitä paljoa, paitsi sen että ufoja ei ole olemassa. Ilmavoimat antoivat paneelille jotain todistusaineistostaan ja paneeli vain periaatteessa nauroi sen pois.

Uhka kansalliselle turvallisuudelle

Jerome Clark: Koko idea todellisuudessa oli vastata kehitetyllä idealla, että uhka kansalliselle turvallisuudelle eivät olleet ufot vaan hysteria ufoista, jota he pelkäsivät Neuvostoliiton käyttävän tavallaan psykologisen sodankäynnin roolissa pelotellakseen amerikkalaisia. Tai että saattaisi olla todellinen tapaus jossa Neuvostoliiton pommikoneet lentäisivät Amerikan maaperälle ja tuo havainto tyrmättäisiin vain yhtenä lisähavaintona lentävistä lautasista.

Koko idea oli siis vain nujertaa kansalaisten mielenkiinto asiaa kohtaan. He menivät jopa niin pitkälle, että sanoivat että FBI:n pitäisi tarkastella siviilien UFO-ryhmiä, koska he levittivät disinformaatiota joka olisi Yhdysvaltojen vihollisille hyödyllistä. Se ei ollut siis lainkaan tieteellinen paneeli, mutta ilmavoimat lopettivat tuon jälkeen lyhyen ilmoitusten avoimen tutkimuksen aikakautensa ja siirtyivät vain tyrmäämään ilmoitukset tuosta ajasta aina vuoteen 1969 saakka, jolloin projekti Blue Book lopetettiin.

FBI ja Robertsonin paneeli

Haastattelija: Vihjaatko sinä, että Robertsonin paneelin idea oli saada FBI tavallaan pelottelemaan noita siviilien UFO-ryhmittymiä? [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain liittovaltion poliisi (FBI)]

Jerome Clark: Noin Robertsonin paneelin raportissa muistaakseni ehdotettiin. En tiedä toimittiinko sen mukaisesti koskaan. Olen kuitenkin kuullut ihmisten väittävän, että paikallinen poliisi tuli joskus katsomaan paikallisten lautasryhmien kokouksia, mutta en tiedä kuinka vakavamielistä se oli.

Robertsonin paneelin loppuraportin ehdotukset

Haastattelija: Eikö Robertsonin paneelin loppuraportissa ollut idea tavallaan lentävien lautasten tyrmäämisestä, ratkaisuja tavallaan kansan valistamiseksi?

Jerome Clark: Kyllä, jotta tästä koko ainepiiristä saataisiin myrkyttynyt ja naurettavaksi tekemistä ja asiasta irtisanoutumista saataisiin edistettyä, jotta koko tämä asia saataisiin katoamaan. [Musiikkilinkki YouTube: Suloinen myrkynkeittäjä]

”Vetolaatikon terävimmät veitset”, pilkkaaminen viralliseksi

Haastattelija: Heidän ideansa oli siis, että jos he esittäisivät tietoa esimerkiksi ratkaistuista tapauksista tai joltakin joka ei ollut aivan ”vetolaatikon terävin veitsi”, niin se saattaisi hillitä ufoista ilmoittamista?

Jerome Clark: Kyllä, sillä periaatteessa vain annettiin tätä aihepiiriä jo ennestään ympäröivälle pilkkaamiselle virallinen leima.

Ilmavoimat ja Robertsonin paneeli

Haastattelija: Sinä vihjaat, että Robertsonin paneelin raportin jälkeen ilmavoimien tutkimukset ottivat käänteen huonompaan suuntaan?

Jerome Clark: Kyllä, se ei ollut koskaan tärkeysjärjestyksessä korkealla, mutta sitä väheksyttiin nyt vielä lisää. Sitä pyörittivät vain sotilasarvoltaan alhaiset upseerit, jotka eivät olleet erityisen päteviä, eivätkä olleet kiinnostuneita tästä aihepiiristä. He pitivät tointa työuran umpikujana. Vakavasti otettavaa tutkimusta oli vuoden 1953 jälkeen erittäin vähän.

Ilmavoimien esikuntapäällikkö Hoyt Vandenberg häpäisee tutkimuksen

Haastattelija: Eikö ilmavoimien tutkimus alkanutkin erittäin suurella mielenkiinnolla ja sitten se tuli tavallaan häpäistyksi kun ilmavoimien esikuntapäällikkö kenraali Vandenberg päätti, että ei tässä ole mitään perää. Tutkimuksen tekeminen palautettiin ikään kuin jälleen häpeälliseksi.

Jerome Clark: Kyllä.     

Projektit SIGN ja GRUDGE, kylmä sota

Jerome Clark: Ilmavoimien ensimmäinen projekti organisoitiin tammikuussa 1948 nimellä SIGN. [Linkki Wikipedia: Project Sign, ”Projekti Sign”] SIGNin henkilöstö päätyi johtopäätökseen, että interplanetaarisia vierailijoita voi hyvinkin olla, ja että ne ovat vastuussa kaikkein arvoituksellisimmista ufohavainnoista. Mutta tuo johtopäätös lyötiin lyttyyn syksyllä 1948. SIGN organisoitiin uudelleen projektiksi GRUDGE. [Linkki Wikipedia: Project Grudge, ”Projekti Grudge”]

Projekti GRUDGE toimi sen oletuksen pohjalta, että yhtään mitään ei ole meneillään, eikä ilmoituksia tarvitse todella edes tutkia, ihmisten ilmoituksille piti keksiä vain selityksiä. Tämä kaikki tapahtui tietenkin kylmän sodan varhaisten vuosien yhteydessä. [Linkki Wikipedia: Kylmä sota] Arvelen Amerikan hallinnon ja asevoimien ajatelleen, että heillä on riittävästi asioita käsissään yrittäessään hoidella Neuvostoliittoa ja kommunistista Kiinaa, eikä se tarvinnut häiriötekijäksi edes sitä mahdollisuutta, että ilmakehässämme on maapallon ulkopuolisia vierailijoita joille ei pystytty tekemään mitään.

Peittely menee vaikeaksi, kesä 1952

Haastattelija: Sitten tuli kesä 1952.

Jerome Clark: Kyllä. Oli kaikki ne näköhavainnot Washington DC:n yllä, joita oli erittäin vaikea piilotella yhtään keneltäkään. Nuo havainnot pysyivät selittämättöminä. Tuo oli suuren kiireen aikaa, jolloin tätä asiaa ei voinut haudata, oli pakko hoitaa sitä näkyvällä tavalla. Aihepiiristä tehtiin periaatteessa myrkyttynyt. [Linkki Wikipedia: 1952 Washington D.C., UFO Incident, “Washington DC:n vuoden 1952 ufotapaus”]

”Lautaset parveilevat pääkaupungin yllä”

Haastattelija: Tuosta seurasi myös mielestäni suurin koskaan sanomalehdessä näkemäni uutisotsikko. Se on aito uutisotsikko The Cedar Rapids Gazette –sanomalehden heinäkuun 1952 numerosta. Etusivun poikki meni uutisotsikko: ”Lautaset parveilevat pääkaupungin yllä”.

Kuvateksti: Kyseinen The Cedar Rapids Gazette -sanomalehden uutisotsikko.

Ufot eivät mene pois

Haastattelija: Robertsonin paneeli päätti, tai ehkä he eivät päättäneet, ehkä heidät määrättiin osoittamaan, että ufoissa ei ole mitään perää. Miten tuosta, että asiassa ei ole mitään perää, päädytään Condonin komiteaan? Se on Coloradon yliopiston tutkimus, jota ilmavoimat rahoittivat vuonna 1967? Miten päädyttiin uuteen tieteelliseen tutkimukseen?

Jerome Clark: Tosiasiallinen perustilanne oli se, että ufot eivät menneet pois. Mitä tahansa eliitti tekikin tehdäkseen näköhavainnoista tavanomaisilla selityksillä myrkyttyneitä ja naurunalaisia, niin havainnot jatkuivat. 

Selitykset kostautuvat ilmavoimille

Jerome Clark: Tuo todella kostautui ilmavoimille, koska ihmiset alkoivat epäillä. Ilmoitusten ja selitysten välillä oli suuri ero. Ihmiset alkoivat ajatella, että ilmavoimat eivät usko itsekään omia selityksiään. Länsi-Teksasissa oli marraskuussa 1957 tapauksia, jossa lukuisat täysin rehelliset todistajat kuvailivat nähneensä valtavan kokoisten esineiden laskeutuvan ja leijailevan lähistöllä ilmassa paikallaan.

Ilmavoimat tekivät tuosta pintapuolisen tutkimuksen ja väittivät heidän nähneen pallosalamoita. Heidän näkemänsä eivät olleet pallosalamoita. Pallosalamat eivät ole tavallisesti koripalloa suurempia, lisäksi sääolosuhteet eivät olleet lainkaan otolliset pallosalamoiden muodostumiselle. Selitys oli naurettava. [Linkki Wikipedia: Pallosalama]     

Haastattelija: Sanoit aluksen laskeutuneen. Oliko laskeutumisjälkiä…

Jerome Clark: Autot pysähtyivät siellä, oli häiriötä kulkuneuvoille, tuollaisia asioita. Oli tapauksia joissa ihmiset väittivät saaneensa palovammoja olleessaan niiden esineiden lähellä.

Hyväuskoinen lehdistö

Jerome Clark: Lehdistö oli tuohon aikaan paljon vähemmän epäileväinen virallisia tiedonantoja kohtaan. Kun ilmavoimilta tuli naurettavia selityksiä, niin niitä kohdeltiin kunnioittavasti ja pidettiin varmoina tietoina. Tavallisesti sanomalehdissä olleet havainnot olivat lähes suoraan ilmavoimien lehdistötiedotteita.

Suokaasusta tulee kansallinen vitsi

Jerome Clark: Tuossa oli yhä vähemmän ja vähemmän järkeä sellaisen mielestä joka oli itse nähnyt ufon tai joka tunsi jonkun ufon nähneen ja luotti häneen. Oli myös jaksottaisia aaltoja, kuten aalto lounaassa keväällä 1964 ja Michiganissa ja muualla vuonna 1966. Havaintoja oli jatkuvasti. Joka kerta tällaisen aallon, siis kasvavien näköhavaintojen tapauksessa joku sanomalehden toimittaja ja jotkut harvalukuiset mutta rohkeat tieteilijät sanoivat, että ”meidän on todellakin tutkittava tätä, näissä ilmavoimien syytöksissä ei ole järkeä”.

Esimerkiksi maaliskuussa 1966 lukuisten ihmisten näkemä aluksen kaltainen esine selitettiin suokaasuksi, josta tuli kansallinen vitsi. Sitten havainnot laajenivat kaikkialle maahan. Tuollaisessa havaintoaallossa tulee tuhansia ilmoituksia, joista monet ovat todella mielenkiintoisia, eikä asialle tehdä mitään. [Linkki: Frank Mannor: Ufon laskeutuminen vuonna 1966 Dexterin lähellä Michiganissa (Suokaasuahan se vaan oli)] [Linkki: Frank Mannor ja ufon laskeutuminen Dexterin lähellä vuonna 1966, sanomalehtiartikkelit]

Ilmavoimat hukkuvat aaltoon

Jerome Clark: Ilmavoimat hukkuivat tuohon vuoden 1966 havaintoaaltoon. Suokaasuselitys sai osakseen niin paljon pilkkaa, että ilmavoimissa päädyttiin johtopäätökseen, että heidän on pakko saada ufot pois omista käsistään, he eivät pysty hoitamaan sitä tiedotus- ja suhdetoiminnan katastrofia joka UFO-ilmoituksista oli tullut. He halusivat pois UFO-tehtävistä, joten he tekivät Coloradon yliopiston kanssa sen sopimuksen. [Linkki Wikipedia: Condonin raportti] [Linkki Wikipedia: Edward Condon]

Pilkkaava Edward Condon

Jerome Clark: Condon vain teeskenteli olevansa puolueeton. Hän pilkkasi ufoja ja ufojen näkijöitä avoimesti ja julkisesti kuolemaansa saakka. Hän yritti itse asiassa tehdä asiat vaikeiksi niille nuorille tieteilijöille jotka halusivat tutkia UFO-ilmoituksia, mukaan lukien nuori Carl Sagan. [Linkki Wikipedia: Edward Condon] [Linkki Wikipedia: Carl Sagan]

Condonin raportin parhaat selitykset

Haastattelija: Minua kiinnosti siinä raportissa se, että he selittivät monia havaintoja, yhden he selittivät niin harvinaiseksi luonnonilmiöksi, että sitä ei oltu nähty koskaan ennen eikä koskaan sen jälkeen.

Jerome Clark: Juuri noin, se on kerrassaan ratkiriemukasta.

NASA

Haastattelija: Eikö NASAa pyydetty jossakin vaiheessa ottamaan ufotutkimukset haltuunsa?

Jerome Clark: Kyllä, se tapahtui 1970-luvun lopulla. NASAssa ei todellakaan myöskään haluttu hoitaa sitä. NASAssa tiedettiin mikä julkisen viestinnän katastrofi se oli ollut. NASA teeskenteli harkitsevansa sitä ja kieltäytyi sitten siitä.

Levellandin ufotapaukset

Haastattelija: Levallandin tapaus oli havaintojoukko, jossa UFO, UFOt, mitkä ikinä, vuorovaikuttivat ympäristönsä kanssa, ne seisauttivat autojen moottorit, sauvat ne lopettamaan toimintansa, valot himmenivät, ne saivat radiot täyttymään häiriöistä. Ihmiset ilmoittivat tuosta jatkuvasti Levellandin sheriffille ja Levellandin poliisille. He kuvailivat siinä määrin samankaltaisia tapahtumia, että sheriffi meni etsimään sitä kapinetta ja näki sen myös. [Linkki Wikipedia: Levellandin ufotapaus]

Condonin raportti ja Levellandin ufotapaukset

Haastattelija: Kun katsoo Condonin komitean raportista Levellandia, niin siitä on vain yksi maininta. Raportti tehtiin 10 vuotta Levellandin tapahtumien jälkeen, joten kaikki olisi ollut helposti todettavissa, ihmiset olisivat olleet vielä hengissä ja pystyneet puhumaan siitä.

Siitä oli siis vain yksi maininta, kyse oli naisesta joka väitti, että UFO oli pysäyttänyt hänen autonsa moottorin. Condonin komitea teki tuon auton konepellistä magneettisen kartoituksen selvittääkseen oliko se merkittävästi erilainen kuin muissa saman tehtaan suunnilleen samaan aikaan valmistamissa autoissa. Magneettisessa kartoituksessa ei ollut eroavaisuutta, joten he päättivät että voimakas magneettikenttä ei ollut sammuttanut tuon auton moottoria. Siksi noita tapahtumia ei ollut tapahtunut ja siksi Levallandin tapahtumia ei tarvinnut tutkia.

Outojen tapausten kaatopaikka

Jerome Clark: Ilmavoimilla oli projekti Blue Bookissa se mainio kategoria nimeltä psykologiset. Psykologiset oli periaatteessa outojen tapausten, laskeutumisten, kolmannen tyypin lähikohtaamisten kaatopaikka. Jos vakuutit nähneesi laskeutuneen ufon ja humanoideja seisomassa sen ulkopuolella, niin he hylkäsivät tapauksesi kategoriaan psykologiset.

Mahdoton stunttitemppu, 1964, New Mexico

Haastattelija: Mutta he eivät tehneet noin Lonnie Zamoralle, joka oli poliisina New Mexicossa ja näki vuonna 1964 laskeutuneen kapineen ja sen ulkopuolella kaksi matkustajaa. He lokeroivat tuon tapauksen tunnistamattomaksi.

Jerome Clark: Kyllä, heillä ei ollut siinä todellakaan muuta vaihtoehtoa. Blue Bookin oli käytännössä mahdotonta tehdä stunttitemppua hyvämaineiselle poliisille, jota hänen työnantajansa ja kansalaiset Socorrossa New Mexicossa tukivat. Sillä alueella oli siihen aikaan muitakin mielenkiintoisia havaintoja, mutta ilmavoimat käyttivät yleisiä stunttitemppujaan, että ne ovat huijausta, sitä tätä tai tuota, mieluummin kuin olisivat kohdanneet sen, että tuolla ajanjaksolla huhtikuun lopussa 1964 saattoi tapahtua jotain todella erikoislaatuista. [Linkki: Lonnie Zamora ja ufon laskeutuminen Socorrossa vuonna 1964, sanomalehtiartikkelit]

Minä sain itse asiassa tavata 1990-luvun puolivälissä Zamoran ja joitakin hänen hyvillään olleita työtovereitaan. Zamora oli hyvällä huumorintajulla varustettu äärimmäisen herkkä mies. Puhuin joidenkin hänen työtovereidensa kanssa, joiden nimet esiintyvät kirjallisuudessa. He tukivat häntä yhä.    

Ilmavoimien tutkimuskielto

Jerome Clark: Oli kaikkia niitä muitakin näköhavaintotapauksia, joita ilmavoimat kielsivät Blue Bookin johtavaa tieteellistä konsulttia Allen Hynekiä tutkimasta. [Linkki Wikipedia: J. Allen Hynek]

Projekti Blue Bookin tilastot

Haastattelija: Jos ollaan rehellisiä, niin eikö huijauksia ole?

Jerome Clark: Ilmavoimat sanovat… Kun katsoo Blue Bookin tilastotietoja, niin huijauksia on noin 1 % tapauksista, joista useimmat ovat valokuvia. Useimmat ufohuijaukset ovat valokuvia. On muunkinlaisia huijauksia, mutta huijaaminen ei ole UFO-datassa merkittävä ongelma. Se on ongelma, mutta melko pieni ongelma.

Teinipoikien valokuvat

Haastattelija: Kuten minä [ufotutkija Kevin Randle] olen aina sanonut, niin 99 % valokuvista on teinipoikien ottamia ja niistä 99 % on huijauksia.

Jerome Clark: Kyllä.

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Projektijohtaja Wilbert B. Smith: Kanadalainen ufotutkimusprojekti Magnet

Käännöksissä käytetyt Wilbert B. Smithin puheet: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3, LINKKI 4. Käännös on tiivistelmä. Kyseessä on Wilbert B. Smithin itsensä 1950-luvulla tekemä äänite, jonka äänenlaatu on paikoitellen heikko. Heikosti kuuluvia kohtia on jätetty kääntämättä.

Mitä tapahtui projekti Magnetille?

Wilbert B. Smith: Minulta on kysytty lukuisia kertoja mitä projekti Magnetille [”projekti magneetille”] tapahtui, joten valmistelin seuraavan lausunnon, jonka haluaisin lukea.

Projekti Magnetille annettiin lupa joulukuussa 1950 pyynnön seurauksena, jonka minä itse olin tehnyt Kanadan liikenneministeriölle. Pyysin lupaa käyttää ministeriön laboratoriota ja kenttälaitoksia tunnistamattomien lentävien esineiden [UFO] ja niihin mahdollisesti liittyvien fysikaalisten periaatteiden tutkimukseen. [Linkki Wikipedia: Transport Canada (Department of Transport, “liikenneministeriö”)] [Linkki Wikipedia: Suomen liikenne- ja viestintäministeriö]

Kaikkien peruskäsitteiden systemaattinen kyseenalaistaminen

Wilbert B. Smith: Hanke koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa kerättiin mahdollisimman paljon korkealaatuista dataa, analysoitiin se ja vedettiin siitä johtopäätöksiä silloin kuin mahdollista. Toinen osa koostui kaikkien peruskäsitteidemme systemaattisesta kyseenalaistamisesta siinä toivossa, että löytyisi epäjohdonmukaisuus joka saattaisi osoittautua olevan avain uuteen teknologiaan.      

Harhaanjohdetut toimittajat

Wilbert B. Smith: Valitettavasti hanketta vaivasivat hyvää tarkoittavat, mutta harhaanjohdetut toimittajat, jotka etsivät vaikuttavaa kopiota tai kopiota joka voitaisiin muuttaa poliittiseksi selonteoksi. Tuota tapahtui siinä määrin, että sekä projektissa työskentelevät että liikenneministeriö löysivät itsensä kiusallisesta tilanteesta. Tuosta johtuen, kun projekti Magnetin raportti tehtiin ja haettiin lupaa laajentaa tutkimusta liittovaltion taloudellisella tuella, niin lopulta vuonna 1954 tehtiin päätös, että tuo ei olisi suositeltavaa johtuen julkisuudesta, josta koko projekti oli kärsinyt.

Projekti jatkuu ja painuu maan alle

Wilbert B. Smith: Liikenneministeriö lopetti projekti Magnetin virallisesti lokakuussa 1954. Tosin ministeriö ilmoitti halukkuudestaan sallia laboratoriotilojensa käytön jatkamisen sillä edellytyksellä, että siitä ei koituisi kuluja julkisille varoille. Projekti on jatkunut näillä ehdoilla ja sen voisi sanoa painuneen maan alle. Kanadan hallitus ei ole osallisena projektissa, eikä se ole millään tavalla vastuussa sen johtopäätöksistä.

Projekti Magnetissa vedetyt johtopäätökset

Wilbert B. Smith: Projekti Magnetissa vedetyt ja virallisen raportin sisältämät johtopäätökset perustuivat havaintoraporttien kankeaan tilastotieteelliseen analyysiin, ja ne olivat seuraavat: Jotkut havainnoista ovat 91 % todennäköisyydellä tuntematonta alkuperää olevia todellisia esineitä. Nämä esineet ovat noin 60 % todennäköisyydellä muukalaiskulkuneuvoja. Muukalainen tarkoittaa tässä sitä, että niitä ei ole valmistettu Maassa.

Johtopäätökset fysikaalisista peruskäsitteistä

Wilbert B. Smith: Fysikaalisten peruskäsitteiden tutkimukseen perustuvat johtopäätökset olivat seuraavat: Monet meidän perustavanlaatuisista käsitteistämme ovat luontaisesti tulkinnanvaraisia, ja vaihtoehtoisesti voidaan käyttää melko erilaista filosofiaa. Jotkut näistä vaihtoehdoista johtavat paljon yksinkertaisempaan aritmetiikkaan ja esitysmuotoihin, joihin ei tarvitse lisäillä palapeli-korjauksia, jotta se kaikki saadaan hyväksyttäviksi. [Linkki Wikipedia: Aritmetiikka (matematiikan osa-alue)] Lisäksi jotkut meidän kenttiin ja niiden käyttäytymiseen liittyvistä ideoistamme ovat väärin! [Linkki Wikipedia: Kenttä (fysiikka)]

Uusi tähtiin vievä teknologia

Wilbert B. Smith: Tämänhetkinen projekti Magnetin aktiviteetti on liittynyt monien, minkä tahansa ja kaikkien, johtolankojen seuraamiseen. Monet noista johtolangoista johtivat umpikujaan, mutta muutamat niistä olivat melko merkittäviä ja hyvinkin koko vaivannäön arvoisia. Tällä hetkellä ilmi käy täsmällinen kaava. Pohjatyötä tehdään uuden teknologian parissa, joka saattaa viedä meidät lopulta tähtiin. Minulla on tieteellinen raportti ja olen tarjonnut sitä monille julkaisuille, jotka toivovat projekti Magnetin tilanteen selkeyttämistä.

Yksi projekti Magnetin saaman julkisuuden seuraus

Wilbert B. Smith: Yksi projekti Magnetin saaman julkisuuden seurauksista on ollut se, että olen saanut suuren määrän viestejä ihmisiltä ympäri maailmaa. Melko suuri osa noista viesteistä on ollut tietenkin epäilemättä kaheli-osastoa, mutta minä käytin aikaa ja näin vaivaa, pidin yhteyttä jokaiseen lupaavalta vaikuttavaan. Lopputuloksena vakiinnutin lukuisia suhteita, joiden havaitsin olevan kaikkein hyödyllisimpiä.

Yhteydet avaruusihmisiin

Wilbert B. Smith: Melko suuri määrä ihmisiä, itse asiassa yllättävän suuri määrä, väittää saaneensa tavalla tai toisella kontaktin avaruusihmisiin. Seurasin johtolankoja. Yritin olla niin, että nämä ihmiset eivät saisi tietää minkään toisen kontaktin saaneen ryhmän olemassaolosta. Yritin toimia minulle tulevan informaation ”selvitysyhtiönä” kyselemällä kultakin eri ryhmältä harmittomia kysymyksiä saadakseni sellaista tietoa, jonka voisin tarkistaa ristiin muista tietolähteistä tulevan informaation kanssa.

Aidot kontaktit

Wilbert B. Smith: Itse asiassa on suunnilleen puolisen tusinaa avaruusihmisiin mielestäni aidon kontaktin saanutta ryhmää. Pyysin noita ihmisiä vastailemaan tiettyihin kysymyksiin, jotka liittyivät toisilla planeetoilla avaruutta asuttavien ja planeetalta toiselle matkustavien rotujen elämään, filosofiaan ja tieteeseen. Sain selville, että poikkeuksetta käytännössä kaikki vastaukset olivat ristiriidattomia. Nämä ihmiset kertoivat samaa kertomusta ja lähes samoin sanoin. Joissakin tapauksissa jopa sanat olivat samoja, vaikka tapa jolla he minua lähestyivät, oli eri tapauksissa täysin erilainen.

Ihmisrodun varhaishistoria

Wilbert B. Smith: Ihmisrodun varhaishistoria on kerrottu minulle kolmessa erillisessä tilanteessa, kolmen eri kontaktin kautta. Minusta tuntuu, että tuo historia on aito.

Matematiikka, fysiikka, kemia

Wilbert B. Smith: Olen luonnollisesti kysynyt melko suuren määrän perustieteeseen liittyviä kysymyksiä, siis siihen matematiikkaan, kemiaan ja fysiikkaan jota nämä ihmiset käyttävät. Olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että se on melko erilaista kuin se mitä me kutsumme meidän tieteeksemme. Kaikki käsitykset aineesta, atomeista ja niin edelleen, ovat melko lailla erilaisia kuin meillä. Ja minun on sanottava, että kun sen ymmärtää, niin se on hyvin paljon yksinkertaisempaa kuin meidän.

Wilbert B. Smith: Me olemme rakentaneet maailmankaikkeudesta matemaattisen rakennelman ja vaadimme, että kaikki kokeellinen data rutistetaan ja veistetään kirveellä sopimaan tuohon matemaattiseen rakennelmaan. Se perustiede minkä olen pystynyt avaruusihmisiltä hankkimaan, on kauniin yksinkertaista. Se on itse asiassa niin yksinkertaista, että olen todella yllättynyt, että me olemme ohittaneet sen, emmekä ole keksineet sitä koskaan itse.

Tieteellisesti lastentarhassa

Wilbert B. Smith: Minun omat kontaktini avaruusihmisiin ovat kestäneet vain viimeiset kaksi vuotta, ja luonnollisesti kahden vuoden yhteydessä ei voida kattaa kovin suurta aihealuetta. Niinpä sen seurauksena minä olen avaruusihmisten tieteen suhteen erittäin varmasti lastentarhan tasolla. Minusta kuitenkin tuntuu, että minulla on riittävästi perusasioita, että jos minulle annetaan aikaa ja mahdollisuus tehdä, niin pystyisin etenemään heidän tieteessään yhtä pitkälle kuin olen edennyt meidän omassa tieteessämme suorittaessani tekniikan alan perustutkintojani. [Tästä on jätetty pitkä pätkä kääntämättä huonon äänenlaadun vuoksi. Äänite pilalla.]

Tarveaineet, materiaalit

Wilbert B. Smith: Kyselin tarveaineista. He kuvailivat minulle materiaaleja, joilla oli tiettyjä ominaispiirteitä. Minun on ollut tavallisesti melko vaikea löytää tuollaisia materiaaleja niiden joukosta mitä meille saattaisi olla saatavilla. Ne materiaalit joilla on heidän kuvailemiaan ominaispiirteitä, ovat sopivia yhteen työtehtävään, mutta me käytämme niitä täysin eri tarkoitukseen. Joskus juuri ne ominaispiirteet joiden avaruusihmiset sanovat olevan toivottavia, ovat juuri ne ominaispiirteet joita me pidämme ei-toivottavina. Me teemme materiaaleja valmistaessamme parhaamme ehkäistäksemme juuri noita erityispiirteitä. [Linkki Wikipedia: Materiaalitiede]

Viestintään käytetty aalto

Wilbert B. Smith: Haluan kertoa tuosta edellisestä yhden esimerkin. Kun kyselin yhdessä kontaktitapauksessa viestintään käytetystä menetelmästä, niin päättelin, että varsinainen siirto tapahtui aallolla, joka muistutti jossain määrin radioaaltoa, mutta siinä kaikki kolme kenttäkomponenttia oli suljettu itseensä niin, että aaltoon itseensä ei ollut ulkopuolelta vaikutusta. Se oli itse asiassa itsessään entiteetti, hyvin paljon samankaltainen kuin fotoni. [Linkki Wikipedia: Fotoni]

He informoivat minua, että tämä yhteys oli oikea. Minä kysyin, että pystyisinkö minä tekemään noita aaltoja. He sanoivat, että kyllä minä sen pystyisin tekemään suhteellisen yksinkertaisella laitteella. Kysyin, että miten tuollainen laite tehtäisiin ja he kuvailivat sitä minulle. He itse asiassa näyttivät minulle joitakin mentaalisia (päänsisäisiä) kuvia.

Viestintälaite

Wilbert B. Smith: Ensimmäisen mahdollisuuden tullessa minä hankin joitakin toroidi-materiaalin (rengaskelan) osia ja toroidikäämejä. [Linkki Wikipedia: Toroidi (käämi)] Käärin ne heidän kuvailemaansa erikoiseen konfiguraatioon. Käärin itse asiassa kaksi käämiä. Kun käytin niitä laboratoriossa, niin huomasin noilla käämeillä olevan mitä merkillisimpiä ominaisuuksia. Lähettävän käämin radiaatiot lukittuivat vastaanottavaan käämiin, eikä ollut väliä minne vastaanottava käämi vietiin, radiaatiot seurasivat sitä aina, eikä niiden intensiteetti heikentynyt, kuten radioaallolle olettaisi käyvän. [Linkki Tieteen termipankki: Radiaatio] [Linkki Wikipedia: Kela (komponentti)] [Linkki Wikipedia: Intensiteetti]

Radioaalto tai nämä toiset aallot joiden kanssa me leikimme, ei kuitenkaan aina lukittuneet vastaanottavaan käämiin, mikä aiheutti melkoisen määrän huolta. Jatkokyselyssä he kuitenkin jättivät tiedon, että nuo aallot olivat mentaalisesti (henkisesti) hallittavissa. Kyse oli meidän puoleltamme tai kokeentekijän puolelta mentaalisesta manipuloinnista, se joko saisi nuo aallot lukittumaan lähettäjän ja vastaanottajan välillä, tai sitten ei.

Mitä uskomattomimman tyyppinen antenni

Wilbert B. Smith: Eräällä tietyllä ystävälläni, joka sattuu olemaan sokea, on melkoinen määrä ainutlaatuisia henkisiä kykyjä, joten annoin yhden noista käämeistä hänelle nähdäkseni mitä hän pystyy sillä tekemään. Saimme hyvin nopeasti selville, että kun hän käytti radiolähetintään ja tietynlaisia mentaalisia manipulaatioita, niin hän pystyi saamaan radioaallon tulemaan melko lailla siihen paikkaan mihin hän sen halusi.

Itse asiassa työskennellessämme amatöörijoukon kanssa, me pystyimme siirtämään vastaanottopistettä yhdeltä matkan päässä olevalta amatööriltä toiselle amatöörille, joka oli vajaan mailin [1,6 kilometrin] päässä. Tuo hämmästytti melko lailla kahta amatööriä vastaanottavassa päässä. He sanoivat, että tuo on mitä uskomattomimman tyyppinen antenni. [Linkki Wikipedia: Antenni]

Lupa julkaisuun avaruusihmisiltä

Wilbert B. Smith: Kysyin avaruusihmisiltä sallivatko he informaation julkaisun tuosta erikoisesta käämistä. Pyysin valmistelemaan tarvittavat asiakirjat, niin tehtiin. Lähetin ne yhteen [radio]amatöörien kausijulkaisuun julkaistaviksi. [Linkki Wikipedia: Radioamatööri] Amatöörien kausijulkaisu toivoi kuitenkin saavansa testata käämiä ennen jutun julkaisua, jolloin paljastui, että he eivät pystyneet hankkimaan käämimateriaalia sellaisilla mitoilla mikä saisi käämin toimimaan. He kokeilivat eri kokoja ja erityyppisiä toroideja.

Minäkin kokeilin eri toroidimalleja. Yritin kääriä käämiä. En minäkään saanut sitä toimimaan. Ilmeisesti kombinaatio on äärimmäisen tärkeä. Työskentelemme nyt selvittääksemme mitkä toroidimateriaalia ja käärimistä rajoittavat ehdot ovat.

Kitkattomat hammasrattaat ja laakerit

Wilbert B. Smith: Olin myös melko tiedonhaluinen koneenosista, hammasrattaista ja sellaisista asioista, joita avaruusihmiset saattaisivat käyttää koneistoissaan. Silloin minulle näytettiin kuvia hammasrattaista, jotka ovat erityyppisiä, erittäin paljon parempia kuin mikään mitä meillä on. He sanoivat, että me pystyisimme tekemään niitä jos näkisimme vaivaa niiden tekemiseen. Yksi toimi täysin äänettömästi, kitkattomasti, ilman voitelua. [Linkki Wikipedia: Kitka]

Laakerit toimivat samalla tavalla kuin itse hammasrattaat, laakereissa ei ollut kitkaa. Hammasrattaiden voimanvälityskyky vaikutti olevan suunnilleen sama kuin meidän omissa korkealaatuisissa teräksisissä hammasrattaissamme.

Televisiojärjestelmä

Wilbert B. Smith: Kiinnostustani herätti myös kovasti se informaatio mitä he antoivat minulle liittyen televisiojärjestelmään, jota joillakin heidän planeetoillaan käytetään. He sanoivat minulle sen olevan täysin väreissä ja melko lailla valovoimaisempi kuin meidän nykyiset musta-valkotelevisiomme. Värilähetyksen periaate tunnetaan jo meidän omassa perusfysiikassamme. Me viittaamme siihen ilmiöllä nimeltä  Tšerenkovin säteily. [Linkki Wikipedia: Tšerenkovin säteily] [Wilbert Smith selittää pitkään kyseisen television toimintaperiaatetta. Osiota ei ole käännetty.]

Wilbert B. Smith: Järjestelmä pystyy ilmeisesti toimimaan planeettojen ja avaruusalusten välillä, joilla on erilaiset aikaskaalat, joka on todellakin jotain mitä me emme pysty tekemään meidän omilla televisiojärjestelmillämme, me emme itse asiassa pysty tekemään sitä edes radiolla, epäilen.

Järjestely aluksen kanssa

Wilbert B. Smith: Meillä on järjestely yhden aluksista kanssa. Kokeilemme radiopiiriä. Kun se on tyydyttävimmillään, pystymme kuulemaan heidän lähettimensä pyyhkivän edestakaisin meidän vastaanottimemme poikki. He väittävät, että he pystyvät kuulemaan meidän lähettimemme pyyhkivän edestakaisin poikki heidän vastaanotintaan.

Sähkökenttä, magneettikenttä, aikakenttä

Wilbert B. Smith: Alukset toimivat itse asiassa manipuloimalla sähkökenttiä, magneettikenttiä ja aikakenttiä. Luonnollisesti mikä tahansa mikä sijaitsee aikakentässä, tulee olemaan alttiina samoille vaihteluille kentässä kuin muukin alus. Tuo olisi luonnollisesti totta radiolähettimellekin, jonka taajuus on ajan funktio. Se on alttiina aluksen muuttuvalle aikakentälle. [Linkki Wikipedia: Taajuus] [Linkki Wikipedia: Funktio]     

Ainetta energiaksi

Wilbert B. Smith: Kun kysyin aluksen toiminnasta, propulsiosta, yleisistä energianlähteistä ja tuollaisista asioista, sain selville, että energianlähteet muuttavat suoraviivaisesti ainetta energiaksi. Se on suoraviivainen muunnos, kunhan ymmärtää aineen rakenteen ja energian rakenteen. [Linkki Wikipedia: Aine] [Linkki Wikipedia: Energia]

Aluksen liikuttelu

Wilbert B. Smith: Kolmen kentän manipulointi on tietenkin jotain minkä me olemme havainneet melko vaikeaksi ymmärtää, ellemme me ymmärrä kenttien itsensä todellista olemusta. Aluksia liikutellaan prosessilla jossa muutetaan kolmea kenttää tai kolmen kentän suuntaa: sähkökenttää, magneettikenttää ja aikakenttää. Noin tuotetaan voima siihen suuntaan johon he haluavat aluksen menevän tai tarpeelliseen suuntaan kompensoimaan Maan painovoiman vetoa.

Yksinkertaista mutta vaikeaa

Wilbert B. Smith: Tuo kuulostaa melko yksinkertaiselta, mutta meidän näkökulmastamme ja meidän rajoittuneilla tiedoillamme kenttien rakenteista, olemme havainneet melko vaikeaksi rakentaa laitteita, joko muuntamaan ainetta suoraan energiaksi tai tuottamaan voimia avaruusalusten liikuttamiseen ja nostamiseen. Periaatteet ovat kuitenkin suhteellisen yksinkertaisia ja uskon ymmärtäväni ne.

Luonnollisesti on melko eri asia ymmärtää kuinka höyrykone toimii, kuin pystyä rakentamaan sellainen. Olen melko varma, että pelin tässä vaiheessa meillä ei ole meidän raaka-aineissamme sellaista joka sallisi meidän manipuloida noita kenttiä sillä tavoin kuin meidän tarvitsee niitä manipuloida, siis tehdäksemme sen työn minkä haluamme tehdä.

Avaruusmatkustukseen tarvittavat aineet

Wilbert B. Smith: Onko näitä raaka-aineita Maassa tai voimmeko me tehdä niitä? Tiedustellessani tuota muutamilta avaruusihmisiltä, he informoivat minua, että he tekevät niitä käytännössä millaisesta tahansa saatavilla olevasta aineesta. Se on melko monimutkainen prosessi, mutta aineet itsessään ovat erittäin tarpeellisia avaruusmatkustuksessa. [Linkki Wikipedia: Alkuaine] [Linkki Wikipedia: Hiukkaskiihdytin]

Painovoiman kumoaminen, ”antigravitaatio”

Wilbert B. Smith: Minua on informoitu, että meidän tietyt aineemme, joita toisilta planeetoilta löytyy ja joita saattaa löytyä Maasta, läheltä Maan ydintä, paljon meidän syvimpien louhintatoimiemme alapuolelta, mahdollistavat luonnostaan voimien tuottamisen gravitaation (painovoiman) kumoamiseen. [Linkki Wikipedia: Maan ydin] Kuitenkin yhdessä kontaktissa avaruusihmisten kanssa, minua informoitiin, että tuota ainetta voi tehdä käytännössä mistä tahansa meidän tavallisista jokapäiväisistä aineistamme, mikä on sitä mitä he tekevät. Niin he saavat sen aineen jota he jauhavat.

Atomin rakenteesta

Wilbert B. Smith: Meidän itsepintaiset käsityksemme atomien rakenteista ovat melko virheellisiä. Me visualisoimme, että atomissa on jonkinlainen melko kova ydin ja elektronien pilvi melko sattumanvaraisilla kiertoradoilla lentelemässä tuon ytimen ympärillä. Itse asiassa atomit eivät ole rakenteeltaan lainkaan tuollaisia. Jos katsoisi atomin ytimeen, niin epäilen kovasti, että sellaista löytyisi. Kaikki mitä löytäisimme, olisi aktiivisuuden keskus tai alue jolla on tiettyjä geometrisia ominaisuuksia riippuen aktiivisuudesta. [Wilbert B. Smith selittää pitkään atomin rakennetta. Osiota ei ole käännetty.]

Ei kaikilta osin linjassa avaruusihmisiltä saadun informaation kanssa

Wilbert B. Smith: En tiedä oliko tuo tarpeeksi kattavaa, mutta se on linjassa sen informaation kanssa mitä olen näiltä avaruusihmisiltä saanut. Pidän sitä täysin yhtäpitävänä niiden tieteellisten perushavaintojen antaman informaation kanssa mitä meillä omassa tieteessämme on. Se ei kuitenkaan ole yhtäpitävää joidenkin kehiteltyjen tulkintojen kanssa, eikä todellakaan linjassa monien teorioiden kanssa joita meillä on ytimien rakenteista ja niihin liittyvistä voimista. [Linkki: Ufot ja ydinaseet] [Linkki Wikipedia: Ydinvoima] [Linkki Wikipedia: Atomiydin] [Linkki Wikipedia: Vahva vuorovaikutus (vahva ydinvoima)] [Linkki Wikipedia: Heikko vuorovaikutus (heikko ydinvoima)] [Linkki Wikipedia: Van der Waalsin voima] [Linkki Wikipedia: Perusvuorovaikutus]

Tiedonpuuta lähestyvät lapset

Wilbert B. Smith: Olen käyttänyt tätä analogiaa samalla tavoin ennenkin, ajattelen sen olevan melko osuva. Minä visualisoin ihmisrodun jossain määrin lapsiksi jotka lähestyvät puuta, tiedonpuuta. He kiipeävät ylös puunrunkoa ja oppivat. Sitten he saapuvat oksan kohdalle ja alkavat erikoistua tiettyihin tieteen näkökulmiin. Kun he ryömivät tuota oksaa pitkin ja oppivat yhä enemmän ja enemmän tätä tiettyä tiedettä.

Wilbert B. Smith: Meidän rodullemme on tapahtunut tietoa etsiessämme tämä. Me ryömimme sitä ensimmäistä oksaa pitkin jolle saavuimme. Sen seurauksena, kun pääsemme oksalla pidemmälle, opimme suuren määrän fysiikkaa, sen minkä nykypäivänä tiedämme. [Linkki Wikipedia: Fysiikka] Valitettavasti tämä fysiikka on vain puun yksi oksa, emmekä me ole edenneet edes oksan päähän. Kalibroimme ja säädämme vimmatusti sitä mitä oksan päästä löysimme.

Lisää ryömimistä

Wilbert B. Smith: Tuo projekti ei tule kertomaan meille lähellekään yhtä paljon kuin se, jos menisimme takaisin puunrungolle, kiipeäisimme lisää ylöspäin pienen matkan, löytäisimme toisen oksan, ryömisimme sitä pitkin hieman ja oppisimme hieman lisää perustiedettä, joka on melko erilaista kuin se fysiikka jonka nykypäivänä tunnemme, mutta ei sen kanssa yhtäpitämätöntä, koska nämä ovat kaikki saman puun eri oksia. Minä olen käymässä läpi tapahtumasarjaa, jossa olen oppimassa jotain tuon puun toiselta oksalta.

Olen melko tyytyväinen. Tämä oksa on aivan yhtä paikkansapitävä kuin se minkä varaan fysikaaliset tieteemme on rakennettu. Kuten aiemmin sanoin, olen luonnollisesti lastentarhassa. Valmistun todennäköisesti joskus lastentarhasta ja pääsen ensimmäiselle luokalle.

Viranomaisia ei informaatio kiinnosta

Wilbert B. Smith: Toivon tämän pienen juttutuokion tuovan teille mahdollisesti esille minun tilanteeni suhteessa avaruusihmisiin ja viralliseen kanadalaiseen projekti Magnetiin. En ole antanut tätä kontakteihin avaruusihmisten kanssa liittyvää informaatiota kovinkaan paljon virallisille valtiovallan ihmisille, koska he eivät kerta kaikkiaan vaikuttaneet olevan kiinnostuneita tämän informaation vastaanottamisesta. Heidän mielissään vaikutti olevan suuri määrä epäilystä siitä oliko tämä informaatio itsessään aitoa vai eikö se ollut.

Uusi fysiikka

Wilbert B. Smith: Tuosta johtuen jatkan täysin yksin muutamien täällä olevien ystävieni avulla, jotka ovat halukkaita tutkimaan tätä uutta fysiikkaa. Uskon meidän pystyvän luomaan vähintäänkin perustan jollekin todella hyödylliselle. Kiitos.  

Linkkejä

• Linkki: Ottawan yliopiston arkistot ja erikoiskokoelmat, Wilbert B. Smithistä tehty tutkimus
• Linkki: Wilbert B. Smith: Gravitaation (painovoiman) hallinta / sidosvoima / Cadeceus-käämi  / geomagneettinen generaattori
• Kirjalinkki Amazon: David Crawford: 38 Messages From Space: The Wilbert Smith Archives Remixed, David Crawford: “38 viestiä avaruudesta, Wilbert Smithin uudelleenmiksatut arkistot”
• Kirjalinkki: Wilbert Brockhouse Smith: The New Science, “Uusi tiede”, 1964

Ufotutkija / sähkötekniikan maisteri Wilbert B. Smith: Projekti Magnet, skeptikosta kontaktihenkilöksi , 9.6.1957

Lentävinä lautasina tunnettu ilmiöryhmä

Wilbert B. Smith: Tässä puhuu W.B. Smith. Olen osallistunut yli seitsemän vuoden ajan aktiivisesti ilmiöryhmän tutkimiseen, joka tunnetaan nimellä lentävät lautaset. Olen lukenut tämän ajanjakson aikana suurimman osan saatavilla olevasta aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, haastatellut suuren määrän ihmisiä jotka ovat nähneet taivaalla epätavallisia asioita, tutkinut monia kuvia ja aineellisia esineitä, tehnyt havaintoja tieteellisillä työvälineillä ja harjoittanut viestintäketjua maapallon ulkopuolisiksi itseään väittävien älyllisyyksien kanssa.           

Utelias skeptikko

Wilbert B. Smith: Aloitin tutkimuksen uteliaisuuttani ja äärimmäisenä skeptikkona. Odotin täysin saavani selville, että ilmiö johtuu ihmisen tekemisistä tai luonnollisista syistä. Olen 48 vuotta vanha. Minulla on maisterintutkinto sähkötekniikasta. Minulla on vastuullinen asema Kanadan hallinnossa ja puoli tusinaa patenttia. [Linkki Wikipedia: Patentti] Olen lukuisten teknisten tutkielmien kirjoittaja ja taustani ovat ylipäänsä tieteen teknillisessä työssä, joka merkitsee vähintään keskinkertaista pätevyyttä luonteeltaan tieteellisten ilmiöiden tutkimisessa ja niistä raportoinnissa.

Tieteelliset menetelmät, puolueeton näkökulma

Wilbert B. Smith: Olen yrittänyt käyttää tähän mennessä mahdollisuuksien mukaan tavanomaisia standardinmukaisia metodeja ja laitteistoa ja tutkia kaikista mahdollisista näkökulmista ennen minkään johtopäätösten vetämistä. Olen toisin sanoen noudattanut samoja yleisiä toimintamalleja joita olisin noudattanut jos olisin ryhtynyt tutkimaan jotain arkipäiväisempää aihepiiriä kuten radioaaltojen etenemistä.

Työn ensimmäinen vaihe koostui kaiken saatavilla olevan kirjallisuuden lukemisesta, mahdollisimman suuren havaintotietomäärän keräämisestä ja ylipäänsä puolueettoman näkökulman hankkimisesta ongelmaan. Toiseen vaiheeseen kuuluu teoreettinen työ ja laboratoriotyö aukkojen löytämiseksi meidän teknologiastamme ja asiaankuuluvien kiintopisteiden vakiinnuttamiseksi. Kolmanteen vaiheeseen kuului monien erilaisten johtolankojen seuraaminen, jotka kahdesta ensimmäisestä vaiheesta kehittyivät.

Aikomukseni ei ole…

Wilbert B. Smith: Aikomukseni ei ole jäädä pohdiskelemaan tämän työn ensimmäistä vaihetta, koska läpikäymäni oli melko yhdensuuntaista muiden tutkijoiden kanssa, jotka ovat tarjonneet laajamittaisia julkaistuja selontekoja löydöksistään. En myöskään pureudu moniin tutkimiini umpikujiin, jotka vaikuttivat ensin lupaavilta, mutta häipyivät huolellisessa tutkimuksessa. En myöskään pysty olemaan niin spesifinen kuin haluaisin olla, kaikella kunnioituksessa sitä materiaalia kohtaan, joka annettiin minulle luottamuksellisesti tai jonka sain salaiseksi luokiteltujen kanavien kautta. Lisäksi aikomukseni ei ole yrittää käännyttää ketään minun ajattelutapaani, vaan ainoastaan sanoa se mitä uskon ja miksi sen uskon.

Muutamia tosiasioita

Wilbert B. Smith: Tarkastellaan muutamia tosiasioita. Ensinnäkin, sadat normaalit rehelliset ihmiset ovat nähneet taivaalla valoja, jotka käyttäytyivät siten kuin tavallisesti taivaalla nähtävän valon ei pitäisi käyttäytyä. Toiseksi, sadat normaalit rehelliset ihmiset ovat nähneet jotain mitkä vaikuttivat olevan kiinteitä todellisia esineitä taivaalla, ja jotka käyttäytyivät siten kuin minkään taivaalla tavallisesti nähtävän esineen ei pitäisi käyttäytyä. Kolmanneksi, sadat ihmiset ovat nähneet Maan ilmakehässä esineitä riittävän lähietäisyydeltä nähdäkseen riittävästi yksityiskohtia, jotta he pystyvät sanomaan varmaksi mikä esine ei ollut, vaikka he eivät pystyneet tunnistamaan mikä se oli. Neljänneksi, havainnoijilta tulee näistä esineistä kuvauksia joissa olosuhteet käytännöllisesti katsoen sulkevat pois juonittelun, ne tarkistuvat melko hyvin itsensä kesken ja muista tietolähteistä tulevaa tietoa vasten.

Ei käy järkeen, että…

Wilbert B. Smith: Ei ole järkeenkäypää olettaa, että sadat tavalliset normaalit ihmiset, joiden sanan epäröimättä hyväksyisimme arkipäiväisemmissä olosuhteissa, kuten todistajina auto-onnettomuudelle, muuttuisivat yhtäkkiä valehtelijoiksi, hulluiksi, neurootikoiksi ja muutoin melko epäpäteviksi havainnoijiksi.

Wilbert B. Smith: Olen haastatellut monia noista ihmisistä itse ja olen vakuuttunut, että he ovat tervejärkistä, selvin päin olevaa rehellistä väkeä, joka raportoi parhaan kykynsä mukaan jostain mitä he todella todistivat. Myönnän, että jotkut näistä ihmisistä eivät tehneet havainnoinnissa niin hyvää työtä kuin joku paremmin koulutettu olisi saattanut tehdä, mutta uskon heidän raportoineen omien rajoitustensa puitteissa rehellisesti siitä mitä he näkivät.

Lisää tosiasioita

Wilbert B. Smith: Tarkastellaan muutamia tosiasioita lisää. Ensinnäkin, näiden esineiden kanssa on ollut lukuisia lähikosketuksia ja ainakin yhdessä tapauksessa lentokoneen lentäjä menetti seuraamuksena henkensä. Kapteeni Mantellin raportoitiin kuolleen sen seurauksena, että hän jahtasi lentävää lautasta tammikuun 7. päivänä vuonna 1947 [1948]. Tuota tapausta kuvaillaan yksityiskohtaisesti sivuilla 51 – 60 Edward J. Ruppeltin raportissa tunnistamattomista lentävistä esineistä. [Linkki Wikipedia: The Report on Unidentified Flying Objects (Edward J. Ruppelt), ”raportti tunnistamattomista lentävistä esineistä”] [Linkki Wikipedia: Edward J. Ruppelt (Yhdysvaltain ilmavoimien kapteeni, projekti Blue Book)]

Ne ihmiset jotka ovat olleet näitä esineitä lähellä, ovat kuvailleet ruumiillisia tuntemuksia, jotka ovat lievästi sanottuna epätavallisia, mutta jotka ovat melko yhtäpitäviä sen kanssa mikä tunnetaan niiden toimintateknologiana.             

Thomas Mantellin ufotapaus

Wilbert B. Smith: Niin lähelle kuin olemme pystyneet onnettomuuden rekonstruoimaan, niin Mantell seurasi tunnistamatonta lentävää esinettä ja pystyi pääsemään sitä melko lähelle, itse asiassa ilmeisesti hyvinkin sen toimintakenttään. Hänen lentokoneensa vain hajosi ja sirosi melko laajalle alueelle. Kun Mantellin ruumis otettiin talteen, sitä ei näytetty edes hänen lähiomaisilleen. [Linkki Wikipedia: Mantellin ufotapaus] [Linkki: Ufot ja lentäjät (1), (Thomas Mantell)]

Wilbert B. Smith: Useat ihmiset jotka ovat löytäneet itsensä näiden esineiden läheltä, ovat huomauttaneet sietämättömästä lämmöstä, joka vaikutti leviävän yleisalueelle. Vaikutti vallitseman myös graviotatiivinen (painovoimallinen) pakkotila kallistua esineestä poispäin tasapainon säilyttämiseksi. [Linkki WIkipedia: Painovoima (gravitaatio)]

”Tempinen” kenttä

Wilbert B. Smith: Tosiasiat vaikuttavat olevan melko uskomattomia, yhtä kaikki, kutakin tapausta tukemaan on olemassa melko hyvä tallenne. Lisäksi se teknologia josta olemme pystyneet saamaan vilauksen, nimittäin kolmen peruskentän – sähköisen, magneettisen ja tempisen – manipulointi, kielii melko suoraviivaisesta näiden ilmiöiden vastauksesta ja selityksestä. [Wilbert B. Smith käyttää ilmausta tempic field, ”tempinen kenttä”, jolle ei löydy suomenkielistä vastinetta.]          

Kentät ja lämpötilan nousu

Wilbert B. Smith: Mantellin tapauksessa muuttuneen kentän konfiguraatio aluksen lähietäisyydellä vähensi lentokoneen rakenteen sitovia voimia arvoon, joka oli alle sen mitä osien odotettiin kestävän, joten se vain hajosi. Todennäköisesti myös tempisen kentän intensiteetissä tapahtui huomattava väheneminen, joka puolestaan itse asiassa nostaisi lentokoneen ja sen sisällön lämpötilaa.

Ymmärtääkseni Mantellin ruumis viittasi kaikin tavoin siihen, että se oli altistunut huomattavalle lämmölle. Tämän lämpötilan nousun on raportoitu olevan melko huomattava useiden satojen jalkojen etäisyydeltä tällaisesta aluksesta, silloin kun se käyttää tiettyä kenttien yhdistelmää. [100 jalkaa = 30,48 metriä] Koska gravitaatioon (painovoimaan) liittyy myös tempisen kentän tapahtumia, siitä seuraa, että tämän kentän vaihtelu voisi hyvin heijastua läheisen gravitaatiokentän suuntaan ja suuruuteen.

Melkoinen määrä viestintää ja kontakteja

Wilbert B. Smith: On ollut melkoinen määrä viestintää älyllisyyksien kanssa, jotka väittävät olevansa maapallon ulkopuolisia. Olen seurannut kutakin tuollaista tapausta parhaan kykyni mukaan yrittääkseni: a) vahvistaa tai kumota oletetun viestinnän paikkansapitävyyden ja b) hankkiakseni mitä tahansa informaatiota jota saattaisi olla saatavilla, mikäli kontakti olisi aito.

Kuten saattaisi odottaakin, monet näistä oletetuista kontakteista tarjosivat vain vähän tai ei mitään arvokasta, mutta muutama niistä kannatti. Jotkut kontakteista ovat olleet tutkimuskohteina julkaistussa materiaalissa, mutta ylivoimaisesti valtaosa niistä on luottamuksellisia. Näitä kontakteja on yllättävän suuri määrä.

Kontaktien tarkistamisen menetelmä

Wilbert B. Smith: Kontaktien tarkistamisen menetelmänä oli kysyä harmittomia mutta merkityksellisiä kysymyksiä ja verrata vastauksia samoihin kysymyksiin annettuihin vastauksiin muissa kontakteissa. Kysymykset olivat tyyppiä: Asuuko planeetta Marsissa ihmisiä? Jos asuu, niin minkä muotoisia heidän talonsa ovat? Käyttävätkö Marsin ihmiset rahaa? Jos käyttävät, niin miltä se näyttää? Kysymyksiä oli yhteensä jotakuinkin sata tai enemmän.

Lievästi sanottuna vaikuttavia tuloksia

Wilbert B. Smith: Tulokset olivat lievästi sanottuna vaikuttavia. Niiden kontaktien joukossa, jotka voitaisiin luokitella aidoiksi, oli lähes täydellinen yhtäpitävyys. Muiden oletettujen kontaktien joukossa oli äärimmäisen huono yhtäpitävyys tai ei sellaista lainkaan. Yhtäpitävyys oli tietenkin yleinen, mutta kun yksi tai kaksi yksityiskohtaa eivät sopineet yhteen, yritettiin saada selville mistä epäjohdonmukaisuus johtuu. Kussakin tapauksessa saatiin selville, että joku oli purskauttanut maanpäällisen idean tai kommentin sen sijaan että olisi välittänyt uskollisesti sen mikä oli otettu vastaan.

”Alien Science”, muukalaistiede

Wilbert B. Smith: Kun olin paikallistanut ne jotka vaikuttivat olevan meidän ja näiden maapallon ulkopuolisten älyjen välisiä viestintäkanavia, seuraava itsestään selvä askel oli yrittää saada mahdollisimman paljon informaatiota. Kuten olettaa saattaa, tämä pyrkimys suuntautui aluksi tieteeseen ja teknologiaan. Mutta kävi nopeasti selväksi, että tämän muukalaistieteen ja sen tieteen välillä johon minut oli koulutettu, oli erittäin todellinen ja melko suuri aukko. Tiettyjä tärkeitä kokeita ehdotettiin ja suoritettiin. Kussakin tapauksessa tulokset vahvistivat muukalaistieteen paikkansapitävyyden. Tuon yli menevä muukalaistiede oli lähes käsittämätöntä.

Itsetutkiskelun aika

Wilbert B. Smith: Seurasi itsetutkiskelun aika, jonka aikana nousi esiin monia epäilyksiä. Samaan aikaan kun pystyimme vahvistamaan näiden ulkopuolisten ihmisten kaikkien kertovan samaa juttua, niin oliko se juttu totta? Oli todellakin jotain melko hyvää todistusaineistoa tukemaan heidän lausuntojaan, mutta ehkä sille oli jokin muu tavallisempi selitys. Jos koko asia oli harhakuvitelmaa, niin melko suuri määrä ihmisiä kärsi täsmälleen samasta harhakuvitelmasta. Ja sitä paitsi harhakuvitelmat eivät ole ulkoistettuja, ainakaan en ole koskaan kuullut sellaisesta tapauksesta. Jos se oli toisaalta huijaus, niin kyseessä oli ylivoimaisesti jättiläismäisin huijaus mitä maailmassa on koskaan tunnettu. Ja mitä tarkoitusta varten ja kuka sen teki?

Väistämätön johtopäätös

Wilbert B. Smith: Väistämätön johtopäätös oli, että se kaikki oli riittävän totta, mutta että muukalaistiede oli aivan varmasti vierasperäistä, ja mahdollisesti jopa ikuisesti yli meidän käsityskykymme, joten yritettiin toista lähestymistapaa: filosofista. Ja sieltä vastaus löytyi kaikessa loisteliaisuudessaan.

En mene yksityiskohtiin monissa ideoiden tarkistuksissa ja perusajattelussa, muuta kuin lausumalla, että ulkopuolelta olevat ihmiset osoittivat suurta kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä niistä ennakkoluuloista ja misinformaatiosta selviytymisessä, jota olin vuosien ajan kerännyt. Aloin ensimmäistä kertaa elämässäni tajuta maailmankaikkeuden ja kaiken siinä olevan perusykseyden.

Tiede, filosofia, uskonto, aine ja energia ovat kaikki saman jalokiven eri puolia. Ja ennen kuin mitään puolta voidaan arvostaa, jalokiven itsensä muoto täytyy ymmärtää.

Ihmisrotua läpi koko maailmankaikkeuden

Wilbert B. Smith: Yksi tärkeimmistä asioista joka minun piti oivaltaa, oli se, että me emme ole yksin. Ihmisrotu ihmisen muodossa ulottuu läpi koko maailmankaikkeuden ja se on uskomattoman ikivanha. Myös sen ulkonäkö fyysisessä muodossa, on vain yksi monista ilmenemismuodoista kehityspolun varrella. Meidän sivilisaatiomme täällä Maassa nyt, on vain yksi monista jotka ovat tulleet ja menneet.

Muualta peräisin olevat ihmiset ovat asuttaneet tämän planeetan monia kertoja, ja meidän nykyinen ihmisrotumme on näiden ihmisten veriveljiä. Onko siis mikään ihme, että he ovat kiinnostuneita meistä? Tämä saattaa vaikuttaa perinteisille ajattelijoille oudolta, mutta ei lähellekään niin oudolta kuin meidän perinteiset ideamme evoluutiosta.

Jos meidän hyvinvointimme heitä kerran kiinnostaa…

Wilbert B. Smith: Voitaisiin esittää kysymys, että jos nämä ihmiset ovat meidän veljiämme ja kiinnostuneita meidän hyvinvoinnistamme, niin miksi he pysyttelevät niin etäisinä? [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Vastaus on saatavilla: maailmankaikkeudessa on peruslaki, joka antaa jokaiselle yksilölle itsenäisyyden ja valinnanvapauden, siten että hän voi kokea ja oppia kokemuksistaan. Kenelläkään ei ole oikeutta sekaantua toisten asioihin.

Kymmenen käskyä

Wilbert B. Smith: Itse asiassa meidän kymmenen käskyämme ovat häirinnän vastaisia ohjesääntöjä. Jos me emme välitä tuosta laista, niin meidän on kärsittävä seurauksista. Pieni ajattelu osoittaa, että nykyinen maailmantilanteemme johtuu suoraan tuon periaatteen rikkomisesta.

Kun tulemme tähän elämään

Wilbert B. Smith: Kun tulemme tähän elämään, me osallistumme tiettyihin tapahtumiin, joiden järjestys vakiinnutettiin ennen meidän syntymäämme, ja jos niitä muutetaan merkittävästi, se riistäisi meiltä kehityksellemme välttämättömiä kokemuksia. [Linkki: NBE] Meillä on sisäänrakennettu suojaus näiden järjestyksien muuttamiseen merkittävästi, emmekä tiedä niistä tietoisesti.

Kosminen laki

Wilbert B. Smith: Näillä ulkopuolelta peräisin olevilla ihmisillä on paljon laajempi tietämys kuin meillä, ja heillä on keinot niiden järjestyksien oivaltamiseen joita ei tule muuttaa. Tuon takia, vaikka heillä on kaikki maailman tahto auttaa ja olla valmiustilassa valmiina, kykenevänä ja halukkaina niin tekemään, niin kosminen laki ei salli heidän sekaantua. Auttamisen ja sekaantumisen välinen rajalinja on itse asiassa erittäin hienovarainen ja joskus vaikea havaita. Se on kuitenkin osoitus yksilöllisestä ja kollektiivisesta kehityksestä, kuinka hyvin se pystyy meitä ohjaamaan.

Ulottuvuudet

Wilbert B. Smith: Minulle on kerrottu, että yksi meidän ongelmistamme on se, että me emme tunnista riittävää määrää ulottuvuuksia ja hyödynnä niitä tieteessämme. Lisäksi me emme tajua ulottuvuuksien todellista luonnetta tai maailmankaikkeutemme rakennetta. Minulle on kerrottu, että ulottuvuuksia on 12 kappaletta, ne antavat maailmankaikkeuden koko rakenteen. Meidän tavanomaiset käsityksemme ulottuvuuksista ovat puutteellisia ja rajoittavia. Ja niin kauan kuin pidämme niistä itsepintaisesti kiinni, me emme pysty koskaan muuttamaan rakentamaamme mekaanisten prosessien maailmaa.

Tieteen väärin rakennettu palapeli

Wilbert B. Smith: Meillä on tieteessä vakiintunut menettelytapa, että uusi löytö tai havainto on sidottava siihen mitä me jo tiedämme. Tuon tekeminen vaatii valtavaa palapelityötä ja kertoimia, jotta uusi tieto saadaan sopimaan vanhaan tietoon. Me oletamme, että uuden tiedon täytyy liittyä jotenkin läheisesti vanhaan. Tuon seurauksena me taivuttelemme ja vääristämme tietoa niin, että saamme ne liitettyä yhteen. Tuosta seuraa se, että kun me löydämme tietoa jonka pitäisi sopia, mutta se ei sovi rakennelmaamme, niin meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hylätä se. Minua on informoitu, että tiede on todellisuudessa paljon yksinkertaisempaa kuin mitä me kuvittelemme. Kaikki osatekijät sopivat yhteen täydellisesti ilman mitään korjauksia.

Avaruusalusten läsnäolo havainnollistaa…

Wilbert B. Smith: Meidän pitäisi aloittaa uudelleen alusta ja koota tietomme uudelleen eri muotoon. Tällä kertaa palapeli tulisi koota oikein sorvailematta paloja. Minusta tuntuu varmalta, että jos teemme tämän ja hyväksymme filosofian, johon uuden lähestymistavan on välttämätöntä perustua, niin me voimme nautiskella siitä teknologiasta ja elämäntavasta, jota avaruusalusten ja muulta olevien veljiemme läsnäolo meille havainnollistaa.

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Majuri / ufotutkija Donald E. Keyhoe: Lentävät lautaset toisista maailmoista vierailevat meidän planeetallamme, 8.3.1958

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Entinen merijalkaväen ilmajoukkojen majuri Donald Keyhoe

Toimittaja: Tänä iltana havittelemme hurjaa juttua, juttua että lentävät lautaset toisista maailmoista vierailevat meidän planeetallamme. Vieraamme on entinen merijalkaväen ilmajoukkojen majuri Donald Keyhoe. Majuri Donald Keyhoe on kansallisen ilmailmiöiden tutkimuskomitean johtaja. Hän on tämän yksityisen lentävistä lautasista kiinnostuneen ryhmän johtajana kritisoinut toistuvasti Yhdysvaltain ilmavoimia ja muita.

Lentävät lautaset ulkoavaruudesta, pakinoitsija Bob Considine

Toimittaja: Majuri Keyhoe, ensiksi kysyn sinulta tätä: useimmat ihmiset Yhdysvalloissa eivät usko lentäviin lautasiin ulkoavaruudesta. He todennäköisesti kannattavat pakinoitsija Bob Considinen näkemystä joka kirjoitti, että lentävät lautaset ovat suurimmaksi osaksi, lainaus: ”pilailijoiden, älykääpiöiden, marmattajien, julkisuuden metsästäjien ja ylipäätään fanaatikkojen ja koulukujeilijoiden tuotetta”. Lainaus päättyy. [Linkki Wikipedia: Bob Considine] [Linkki Wikipedia: Pakina] Miltä herra Considinen syytös sinusta tuntuu?

Donald E. Keyhoe: No, minä tiedän mistä hän tuon jutun sai. Hän sai sen eversti Watsonilta Daytonin ilmailuteknisestä tiedustelukeskuksesta. Eversti meni jopa hieman pidemmälle. Hän sanoi, että jokaisen havainnon takana on idiootti, hullu tai uskonnollinen fanaatikko. Tuohon joukkoon kuuluu sattumalta korkea-arvoisia ilmavoimien lentäjiä ja monia lentoyhtiöiden lentokapteeneita, ihmisiä jotka ovat ammattitaitoisia katsomaan näitä kapineita. Mutta hän noudatti vain ilmavoimien toimintaperiaatetta.

Lentäjät, tutkamiehet, 800 todistajaa

Toimittaja: Et kai sinä vihjaa, että ilmavoimat maksavat Bob Considinelle? [Linkki Wikipedia: Lahjonta] [Linkki Wikipedia: Korruptio] Hän on huomattavan hyvämaineinen mies. 

Donald E. Keyhoe: En, tarkoitin everstiä. Ei, minä olen kunnioittanut aina Bob Considinea. Toivoisin, että voisin näyttää hänelle joskus luettelon noin 800:statodistajasta, joista jotkut ovat suuria nimiä ilmailussa, aina ilmavoimien everstiin saakka. He lentävät yhä ja kuljettavat yhä matkustajia, heitä ei ole määrätty koskaan lentokieltoon. He ohjaavat yhä matkustajalentokoneita yö toisensa jälkeen huonossa säässä, kuten myös tutkamiehet. [Linkki: Tutka] Jos he ovat sekopäitä ja epäpäteviä, niin miksi he ovat yhä työssään?

Mistä lentävät lautaset tulevat?

Toimittaja: Majuri Keyhoe, mistä sinä ajattelet lentävien lautasten tulevan?

Donald E. Keyhoe: Minä en tiedä. On merkkejä siitä, että ne voisivat käyttää Marsia tukikohtana. En tarkoita, että ne ovat sieltä peräisin, mutta joka kerta kun Mars on meitä viimeisen 10 vuoden aikana lähestynyt, niin lautas-havainnoissa on ollut huomattava lisäys. Tuo on mainittu virallisesti.

Projekti Magnet, ”projekti magneetti”

Donald E. Keyhoe: Itse asiassa virallisessa kanadalaisessa projektissa perustettiin tuolta pohjalta Kanadaan havaintoasema.

Toimittaja: Sanoit, että virallinen kanadalainen projekti. Mitä tarkoitat virallisella?

Donald E. Keyhoe: Siellä oli virallinen projekti nimeltä projekti Magnet. [Linkki Wikipedia: Project Magnet (UFO), ”projekti Magnet (UFO)”] He perustivat observatorion Shirleys-lahteen yrittääkseen seurata näitä kapineita. [Linkki Wikipedia: Shirleys Bay, “Shirleys-lahti” (Projekti Magnet (UFO)]

Toimittaja: Mitä viralliselle projektille tapahtui? Sanoit, että siellä oli virallinen projekti.

Donald E. Keyhoe: Kyllä, he pyörittivät sitä noin vuoden ajan. Heillä oli gravimetrissä yksi havainto, joka viittasi siihen että jokin erittäin suuri esine oli lentänyt siellä yli. [Linkki Wikipedia: Gravimetri] Mutta lopulta he päättivät, että he käyttävät hieman liian paljon rahaa, oletan niin.

Toimittaja: Aha. He eivät varmasti olisi ajatelleet käyttävänsä siihen liian paljon rahaa, jos he olisivat uskoneet tuonkaltaisen ilmiön olemassaoloon.

Donald E. Keyhoe: Monia projektin ihmisiä työskentelee siellä yhä omalla ajallaan. Tietyt valtiovallan viranomaiset ovat yhä salanneet heidän raporttejaan Kanadassa, aivan samalla tavoin kuin he tekevät täälläkin.

Millaiset olennot näitä lautasia lentävät?

Toimittaja: Mikä on teoriasi… Toisin sanoen… Ehdotat heidän tulevan Marsista tai toisilta planeetoilta, mahdollisesti toisista aurinkokunnista kautta koko maailmankaikkeuden. Menikö tämä oikein?

Donald E. Keyhoe: Kyllä, monet tieteilijät ovat sanoneet saman asian.

Toimittaja: Mikä on teoriasi siitä millaiset ihmiset tai millaiset olennot näitä lautasia lentävät?

Donald E. Keyhoe: No, se on spekulointia. Willy Ley sanoi äskettäin, että he olisivat aivan samanlaisia kuin naapurin mies, siis avaruudesta tunkeutujat. [Linkki Wikipedia: Willy Ley] Hänen järkeilynsä saattaa olla hyvä, mutta useimmat huipputiedemiehet sanovat olevan todennäköistä, että muista maailmoista olevat olennot eivät olisi samanlaisia kuin me, jotkut niistä olisivat.

Harley Shapley: ”Vähintään 100 miljoonaa asuttua planeettaa”

Donald E. Keyhoe: Esimerkiksi tohtori Harlow Shapley sanoi, että maailmankaikkeudessa on todennäköisesti vähintään 100 miljoonaa asuttua planeettaa. Menzel, joka ei usko lautasiin lainkaan, sanoi että hän menee tuossa [arviossa] jopa vielä korkeammalle. Noiden joukossa on pakko olla keskiarvojen lain mukaan tietty määrä planeettoja, jotka voisivat olla samanlaisia kuin Maa. [Linkki Wikipedia: Law of averages, ”keskiarvojen laki”]

Toimittaja: Niin.

Donald E. Keyhoe: Jos evoluutio alkoi samaan aikaan, niin miksi ei voisi olla samantyyppisiä olentoja?

Lentävissä lautasilla olevien ”ihmisten” aikomukset

Toimittaja: Mitä ajattelet näiden lentävissä lautasissa olevien – paremman termin puuttuessa – ihmisten aikomuksista?

Donald E. Keyhoe: No, mistään vihamielisyydestä ei ole ollut todistusaineistoa viimeisen 10 vuoden aikana, jota kutsumme moderniksi vaiheeksi, havaintoja oli ennen sitäkin. Ilmavoimien lentäjille on sattunut joitakin onnettomuuksia heidän ajaessa näitä kapineita takaa. Kapteeni Mantell kuoli jahdatessaan yhtä vuonna 1948. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1), (Lentäjä Thomas Mantellin kuolemaan johtanut ufojahti, 1948)] Ja kaksi lentäjää katosi jahdatessaan yhtä vuonna 1953 Yläjärven yllä. [Linkki Wikipedia: Yläjärvi] Mutta minä ajattelen noiden olleen vain onnettomuuksia.

Toimittaja: Vain onnettomuuksia…

Viestintä

Toimittaja: Miksi he eivät yritä viestiä meidän kanssamme? Mikä on teoriasi siitä?

Donald E. Keyhoe: No, minä seuraan joitakin teorioita joita ilmavoimien ihmiset ovat kertoneet, ehdottaneet. He esittivät minulle vuonna 1952 ja vuonna 1953… Me teimme tuohon aikaan vielä yhteistyötä. Minulla oli paljon erittäin hyviä ystäviä ilmavoimissa. Tuohon aikaan menettelytapana oli jakaa informaatiota. He kertoivat ihmisille tyyliin kaiken mitä heillä oli. Silloinen teoria oli, että ehkä nämä olennot olivat niin erilaisia kuin me, että viestiminen olisi hyvin vaikea asia. Heillä ei esimerkiksi saattaisi olla samanlaisia puheääniä kuin meillä. Tuo on yksi vastaus.

Toinen asia on se, että he eivät saata pystyä olemaan meidän ilmakehässämme. Me aiomme laskeutua Kuuhun. Meidän on käytettävä avaruuspukuja tai joitakin muita rakennettuja ilmastoituja rakennuksia siellä, ilmalla paineistettuja. Tuollaisia tekijöitä saattaa olla paljon.

Toimittaja: No, ajatteletko heidän olevan täällä alhaalla, jolloin me näemme heidän katselevan meitä?

Donald E. Keyhoe: Minä arvelen, että kyseessä on todennäköisesti pitkän matkan tarkkailu.

Toimittaja: Pitkän matkan tarkkailu?

Donald E. Keyhoe: Oikein.

Toimittaja: Tietääksemme missään tapauksessa ei ole ollut viestintää meidän kanssamme.

Donald E. Keyhoe: Viestinnästä on ollut väitteitä, mutta ne… useimmat niistä tulevat yksittäisiltä henkilöiltä. Ilmavoimat eivät ole myöntäneet sellaista koskaan olleen ja minä en tiedä. Meidän komiteamme ei ole löytänyt mitään tapauksia, jotka me hyväksyisimme aivan varmasti todennetuiksi. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Ilmavoimien näkökulma

Toimittaja: Okei, no. Mennään toiseen näkökulmaan, jos saan niin tehdä: ilmavoimien näkökulmaan. He ovat yhtä mieltä siitä, että taivaalla on nähty esineitä, mutta ilmavoimat ovat sanoneet yhä uudelleen ja uudelleen… Tämä on lainaus Richard Hornerilta, joka on ilmavoimaministerin assistentti tutkimuksessa ja tuotekehityksessä: ”Kaikki paitsi pieni prosenttiosuus näistä tunnistamattomista lentävistä esineistä tehdyistä ilmoituksista on määritetty aivan varmasti luonnonilmiöiksi, jotka eivät ole mysteerimäisiä tai kauheita.” Lainaus päättyy. Mitä sanot tähän?

Ilmailutekninen tiedustelukeskus (ATIC) vuonna 1947

Donald E. Keyhoe: Vastaan tuohon, mutta haluaisin tuoda esiin muutamia näkökohtia sen tehdessäni. Vuonna 1947 Daytonin ilmailutekninen tiedustelukeskus… Kyse on ilmavoimien huippuluokan tiedustelumiehistä ja sopimuksen tehneistä tieteilijöistä. [Linkki Wikipedia: National Air and Space Intelligence Center (Air Technical Intelligence Center), “Kansallinen ilma- ja avaruustiedustelukeskus (Ilmailutekninen tiedustelukeskus)”] He lähettivät salaisen asiakirjan komentavalle kenraalille, jossa sanottiin, että mitä tahansa nämä kapineet olivatkaan, ne olivat todellisia.

”Interplanetaarisia avaruusaluksia”

Donald E. Keyhoe: Vuonna 1948 ATIC, siis sama ryhmä, lähetti huippusalaisen arvion komentavalle kenraalille Hoyt Vandenbergille. [Linkki Wikipedia: Hoyt Vandenberg] Siinä sanottiin, että nämä olivat interplanetaarisia avaruusaluksia. Vuonna 1952 tehtiin tiedusteluanalyysi näiden kapineiden liikehdinnästä, siten kun ne havaittiin tutkalla, kolmiomittauksella ja tutkavalokuvissa.

Vuonna 1953 keskustiedustelupalvelulla [CIA] ja ilmavoimilla oli Pentagonissa tieteilijöiden paneelin erikoiskokous, jotta he kertoisivat heille mitä heidän pitäisi tehdä. Asian läpikäytyään tämä ryhmä sanoi: ”Teidän ei tarvitse todistaa näiden esineiden olevan olemassa, ei tieteellistä todistamista, mutta teillä on erittäin vahva aihetodisteellinen tapaus. Me ehdotamme, että nelinkertaistatte tutkimuksen, perustatte erikoishavaintopaikan ja julkaisette samaan aikaan kaiken teillä olevan Amerikan kansalle.” [Linkki Wikipedia: Aihetodiste]

Päällä istutut asiakirjat

Donald E. Keyhoe: No, siellä on neljä asiakirjaa joiden päällä he ovat kaiken tämän ajan istuneet. No tuo ja se, että he ovat käyttäneet paljon rahaa lentävien lautasten tutkimiseen. Jos niitä ei ole olemassa, niin miksi nuo rahat ja miksi tiedustelutiimit kiirehtivät ulos aina kun on havainto?

Toimittaja: No, sinä olet maininnut neljä asiakirjaa joiden väität olevan olemassa. Olemme kuulleet sinun väittäneen menneisyydessä näiden asiakirjojen olleen olemassa. Olemme nähneet kirjallisuutesi, jossa puhut noiden asiakirjojen olemassaolosta.

Donald E. Keyhoe: Niin. [Linkki: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) ufoasiakirjoja vuodelta 1952] [Linkki: Clifford Stone, Yhdysvaltain maavoimat: Kuka määräsi Roswell-asiakirjat tuhottaviksi?]

Kansallisten turvallisuusvirastojen kokonaisvaltainen hanke

Toimittaja: Me puhuimme aiemmin tällä viikolla [1957] Pentagonissa ilmailuteknisen tiedustelukeskuksen [ATIC] kanssa. Näin he meille virallisesti sanoivat: ”Kolmea niistä asiakirjasta joihin majuri Keyhoe viittaa, ei yksinkertaisesti ole olemassa, neljäs asiakirja on olemassa. Te saatte siitä kopion, herra Wallace, jolloin näette, että siinä ei sanota sitä mitä majuri Keyhoe väittää siinä sanottavan. Meillä on siitä kopio ja minä luen sinulle lainauksen siitä kopiosta.

Ilmavoimien asiakirjassa sanotaan tarkalleen näin: ”Paneeli suosittelee, että kansalliset turvallisuusvirastot tekevät välittömästi toimenpiteitä riisuakseen ufot siitä erityisasemasta joka niille on annettu, ja siitä mysteerin aurasta jonka ne valitettavasti ovat saavuttaneet. Me suosittelemme kokonaisvaltaista hanketta, joka on suunniteltu vakuuttamaan kansa siitä, että ilmiön takana olevilla haitallisilta voimilta puuttuu täysin todistusaineisto. Painotan jälleen, että sihteeri Horner sanoo, että asia ei yksinkertaisesti ole niin.

Miksi?

Toimittaja: No, miksi? Majuri Keyhoe, tämän ongelman ydin vaikuttaa olevan tämä: Miksi sinä uskot ilmavoimien sanovan, että meneillään ei ole mitään? Miksi sinä uskot, että… Se on melko vakava syytös.

Donald E. Keyhoe: Minä tiedän, että se on sitä.

Toimittaja: Sinä esität syytöksen, että Yhdysvaltain hallitus panttaa Yhdysvaltain ihmisiltä tiettyä erittäin tärkeää informaatiota. Miksi? Mitkä heidän motiivinsa olisivat tuollaisen informaation pitämiseen omana tietonaan meiltä?

Donald E. Keyhoe: No, minä vastaan tuohon, mutta haluaisin esittää myös jotain todisteita siitä, että he pitävät sitä omana tietonaan. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Syy mikä minulle annettiin silloin kun he työskentelivät minun kanssani vuosina 1952 ja 1953, oli ensinnäkin se, että he pelkäsivät hysteriaa. Muistatte Orson Wellesin ohjelman vuosia aiemmin kun hän pelotteli ihmiset menemään kukkuloille ideallaan hyökkäävistä marsilaisista. [Linkki Wikipedia: Orson Welles]

Sitten he pelkäsivät myös, että se järkyttäisi organisoitunutta uskontoa. [Linkki: Uskonnot] Tuo oli pienempi tekijä, mutta siitä oli jonkin verran pelkoa. Myöhemmin he pelkäsivät, että näitä onnettomuuksia kun torjuntahävittäjät olivat jahdanneet näitä kapineita, kadonneet tai pudonneet, voitaisiin pitää todisteena vihamielisyydestä.

Mielipiteillä ei ole merkitystä, tosiasioilla on

Donald E. Keyhoe: Minä en olisi laittanut koskaan nimeäni mihinkään, jos kyse olisi henkilökohtaisesta mielipiteestä. Olen puhunut heidän kanssaan ja lukenut raportit sadoilta lentäjiltä, tutkamiehiltä ja ohjusten jäljittäjiltä, jotka ovat nähneet näitä kapineita. Jotkut heistä ovat erittäin tärkeitä nimiä. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1)] [Linkki: Ufot ja lentäjät (2)] [Linkki: Tutka] [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

Erikoisraportti nro 14

Donald E. Keyhoe: Ilmavoimista sanotaan, että on vain 1,9 prosenttia… Mutta havaitset saman nykyisin… He tarkoittavat, että selittävät tällä hetkellä. Minulla on hallussani kopio erikoisraportista nro 14, joka on heidän Raamattunsa tässä asiassa. Sen takana on taulukko josta näkee, että he ovat tutkineet 3201 tapausta, joista 19,5 % oli ratkaisemattomia. He myöntävät niiden olevan yhä ratkaisemattomia. Kun lisätään tuon jälkeiset, niin se tekee yli 12 % raporteista, ja nuo ovat suurimmaksi osaksi parhaista mahdollisista lähteistä.

Puolustusministeriön tiedonanto

Toimittaja: Hei, odota sekunti, minä käytän sinun lukujasi. Puolustusministeriö julkaisi virallisen tiedonannon marraskuun 5. päivänä vuonna 1957, jossa sanottiin, että aikavälillä kesäkuu 1955 – kesäkuu 1957, kahden vuoden ajanjaksolla, vain kahden prosentin murto-osa kaikista tutkituista tunnistamattomista lentävistä esineistä oli pakko luetteloida tuntemattomiksi, siis 2 %. Tuo on se sinun 1,9 prosenttiasi. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain puolustusministeriö]

Donald E. Keyhoe: Sanotko aikavälin uudelleen…

Toimittaja: 1955 – 1957. Loppujen oli määritetty olevan ilmapalloja, lentokoneita, huijauksia. Noin 12 % kategoriasta käytettiin nimitystä riittämätön informaatio, joka tarkoittaa sitä, että raportti oli niin hatara, että siinä ei ollut yksinkertaisesti mitään tarkistettavaa.

No, ää…

Toimittaja: Minun on tunnustettava, että heillä on… He eivät ole todellakaan näyttäneet minulle salaiseksi julistettua materiaalia, mutta he ovat avanneet arkistonsa meille melko vapaaehtoisesti valmistautuessamme tähän tämän illan ohjelmaan. Majuri Keyhoe, he ovat antaneet meille melko vakuuttavaa todistusaineistoa siitä, että se on suurelta osin… Minun ei pitäisi sanoa suurelta osin, sanon että 99,44 prosenttisesti huijaus. Sinä mainitsit…

Donald E. Keyhoe: Huijaus ?!?

Toimittaja: No, ää… Minä sanon sitä huijaukseksi.

Donald E. Keyhoe: Sanotko sinä hyviä lentäjiä huijareiksi?

Toimittaja: En, en, en… en huijareiksi. Kiitän itseni korjaamisesta, ei täsmälleen huijaus, vaan sanotaan misinformaatiota tai havaintoja esineistä jotka vaikuttavat olevan yhtä, mutta ovatkin tosiasiassa toista. Olen iloinen, että korjasit minut huijauksesta, koska se ei ollut missään tapauksessa niin paljon huijaus. [Linkki Wikipedia: Toimittaja]

Astrofyysikko Donald Menzel

Donald E. Keyhoe: Sinä mainitsit tohtori Donald Menzelin, joka on astrofysiikan professori Harvardissa. Arvelen sinun olevan yhtä mieltä siitä, että hän on yksi maailman arvostetuimmista astrofyysikoista, eikö asia olekin niin?

Donald E. Keyhoe: Arvelen olevan muitakin aivan yhtä kyvykkäitä. Minä en ole hänen kanssaan yhtä mieltä. [Linkki: X-osasto (Donald Menzel)]

Toimittaja: Hän on yksi maailman arvostetuimmista astrofyysikoista, joten ajattelin, että me voimme olla tästä joka tapauksessa yhtä mieltä. Hän näet painottaa, että lentäjät eivät ole asiantuntevia havainnoijia, että he, kuten kaikki muutkin voivat nähdä lentäviä lautasia, kun se onkin häntä lainaten ”jonkun ilmassa ympäriinsä leijaileva lounaskäärepaperi”. Lainaus päättyy. [Linkki: Dean Radin: Tieteentekijät on koulutettava tulevaisuudessa paremmin]

Kansalaisia kohdellaan kuin lapsia

Toimittaja: Majuri Keyhoe, palataan uudelleen asian ytimeen, kaikkein tärkeimpään näkökohtaan. Ja se on se, että miksi? Miksi ilmavoimat, miksi Yhdysvaltain valtiovalta panttaisi tietoa Yhdysvaltain kansalaisilta? Mistä syystä?

Donald E. Keyhoe: Koska he kohtelevat heitä kuin lapsia, samoin kuin he tekivät aluksi H-pomminkin tapauksessa, samoin kuin he ovat tehneet muissakin asioissa. [Linkki Wikipedia: Vetypommi] Minä en hauku Yhdysvaltain ilmavoimia, minä haukun siellä olevaa pientä ryhmää joka on itsepintaisesti pantannut tämän kansalta samoin kuin muutkin asiat. Pitkään aikaan ei saanut edes mainita ajatusta, että meihin voisi iskeä hyvin helposti sukellusveneistä ammutut ohjukset, lahdelta ja molemmilta rannikoilta. Minä tiesin tuon vuosia, vuosia, sitten ja yritin saada sen yleiseen tietoon, mutta minut taivuteltiin luopumaan siitä siihen aikaan.

Ilmavoimista puututaan TV-sarjan käsikirjoitukseen

Donald E. Keyhoe: Sinä mainitsin nämä… Näiden asiakirjojen kiistämisen. Haluaisin kertoa sinulle jotain mitä tapahtui [TV-sarjassa] nimeltä Armstrong Circle Theatre. [Linkki Wikipedia: Armstrong Circle Theatre (TV-sarja)] Minä olin vaatinut, että nuo yksityiskohdat ovat käsikirjoituksessa ja aluksi heidän käsikirjoittajansa taivutteli minua luopumaan siitä. Sitten myöhemmin joku hallintoneuvostostamme vaati, että nuo yksityiskohdat otetaan mukaan.

Minä sanoin, että minä en joko jatka tai sitten me laitamme ne sinne. Käsikirjoitus kirjoitettiin täysin uudelleen. Nuo asiat olivat ensimmäisissä harjoituksissa käsikirjoituksessa, sitten tuli toinen harjoitus. Kun ilmavoimissa nähtiin vahaskopiokoneen arkki, ilmavoimien edustaja sanoi Armstrongin käsikirjoittajan mukaan, että he kiistäisivät sen välittömästi lähetyksessä, jopa vaikka se merkitsi heidän oman entisen projektijohtajansa leimaamista.  [Linkki Wikipedia: Vahaskopiokone]

Aiheuttaja: projekti Blue Bookin johtaja Edward Ruppelt

Donald E. Keyhoe: Tuon aiheutti kapteeni Edward Ruppelt, joka oli kahden vuoden ajan projekti Blue Bookin johtaja. Häntä pidettiin tuohon aikaan riittävän hyvänä, jotta hän perehdytti presidentti Trumania näihin asioihin. [Linkki Wikipedia: Edward J. Ruppelt] [Linkki: Harry S. Truman] [Linkki: Lentävät lautaset, majuri Donald E. Keyhoen kirje presidentti Harry S. Trumanille (3.2.1959)] [Linkki: Prikaatikenraali / asianajaja Stephen Lovekin, Roswellin tapaus ja projekti Blue Bookin salaisuudet]

Haastattelija: Niin.

Donald E. Keyhoe: Hän oli huippumies, sotilasarvo ei merkinnyt mitään, kokemus laskettiin. Hän sanoi, että näitä kapineita oli olemassa. Hän laittoi sen kirjaan jonka ilmavoimien turvallisuus- ja läpikäyntiosasto hyväksyi. Tuo hyväksyttiin joulukuun 5. päivänä vuonna 1955. Se on hänen kirjassaan. Häntä ei ole raahattu koskaan sotaoikeuteen.

Pelottelemalla sensurointi

Donald E. Keyhoe: No, minulla on tässä… Jos sallitte kameranne suuntautua tähän. Tämä on se arkki Armstrongin Theatren käsikirjoituksesta joka poistettiin. [Näyttää arkkia kameralle.] Tämä ruksattiin yli ja minulle sanottiin, että en voinut sanoa sitä lähetyksessä. No, tuossa oli kyseessä pelottelemalla suoritettu sensurointi. Tämä voidaan sovittaa yhteen muiden arkkien kanssa Armstrong Theatren käsikirjoituksesta. Kuka tahansa konekirjoitusasiantuntija voi näyttää sen sinulle.

Toimittaja: Siitä olen varma.

Donald E. Keyhoe: He määräsivät ottamaan tuon pois.

Anteeksi herra Wallace, mutta…

Toimittaja: Olen varma, että ihmiset uskovat sinua. Ainoa asia on se majuri Keyhoe, että muistan selvästi lukeneeni seuraavana aamuna sinun selvityksesi, että sinuun ei ollut kohdistettu minkäänlaista sensuuria tai painetta.

Donald E. Keyhoe: Ei. Anteeksi herra Wallace, mutta minä muistan tuon lausunnon lähes ulkoa.

Toimittaja: Jaa…

Donald E. Keyhoe: Minä sanoin, että CBS:n ja Armstrongin ihmisiä ei voinut syyttää minun katkaisemisestani lähetyksestä silloin kun yritin mainita sen tosiasian, että senaatin komitea työskenteli salailun näkökulmasta. [Linkki Wikipedia: CBS (televisio- ja radioyhtiö)] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain senaatti] Minä en maininnut tuosta sinä iltana kenellekään, koska olin luvannut Armstrongin ihmisille olla sanomatta siitä lähetyksessä mitään tuona päivänä.

Se asia otettiin pois ja minä teen tämän: Pyydän Yhdysvaltain ilmavoimilta, että he laittavat merijalkaväen laittamaan minut aktiivipalveluksesta sotaoikeuteen, jos asia ei ole noin.

Korkea-arvoisia nimiä

Toimittaja: Majuri Keyhoe, sinulla on ymmärtääkseni kansiossasi kolme uutta raporttia jotka sinun mielestäsi… Sinulla on ne tällä hetkellä kansiossa… Ne ovat uusia raportteja. Ne vakuuttaisivat sinun mielipiteesi mukaan jokaisen henkilön tässä maassa siitä, että lentävät lautaset ovat tosiasia. Menikö tämä oikein?

Donald E. Keyhoe: Niiden pitäisi vakuuttaa monet ihmiset osallisina olleiden nimien vuoksi.

Toimittaja: Kerro meille siitä.

Donald E. Keyhoe: Kerroin teidän haastattelijallenne Washingtonissa, että en voi mainita nimiä, koska he ovat liian korkea-arvoisia. Yksi heistä on tämän maan huipputieteilijä, kaikki tietävät hänen nimensä. [Linkki: MJ-12 (1942 – 1953)]

Toimittaja: Miksi hän ei haluaisi hänen…

Donald E. Keyhoe: Koska hän pelkää virallista naurunalaiseksi tekemistä.

Toimittaja: Hän pelkää virallista naurunalaiseksi tekemistä?

Donald E. Keyhoe: Juuri niin.

Toimittaja: Pelkää enemmän virallista naurunalaiseksi tekemistä kuin mahdollista maan varoittamista kansallisesta vaarasta?

Donald E. Keyhoe: Noin monet ihmiset antavat meille raportteja. He sanovat, että alkaa hyvät ja pitäkää minun nimeni luottamuksellisena.

UFO Korean vesillä vuonna 1951

Donald E. Keyhoe: Annan sinulle yhden meille tulleen raportin… Nimi on jätettävä pois… Vuonna 1951 UFO kierteli Korean vesillä ollutta laivastoa. Se kierteli sitä suurella nopeudella ja he lähettivät useita lentokoneita yrittämään sen lähestymistä. He saivat tutkalukituksen. Tutkat ohjasivat lentokoneita sitä esinettä kohti. Neljäntoista laivaston laivan tutkat poimivat tuon. Tuo esine kaarteli noin puoli tuntia tai enemmän. Sitten se lähti lentoon paljon yli nopeuden 1000 mailia tunnissa.        

Tuo raportti sertifioitiin ja yhdeksän hallintoneuvostomme jäsentä näki sen.  He allekirjoittivat sen ja olivat yhtä mieltä siitä että olivat nähneet sen, olivat yhtä mieltä sisällöstä.

11.11.1957

Donald E. Keyhoe: On toinenkin juuri tullut raportti, joka tuli neljältä huippuluokan ohjusten suunnittelijalta tai insinööriltä, yhdeltä tämän maan suurelta tehdaslaitokselta. He näkivät marraskuun 11. päivänä vuonna 1957 soikean muotoisen esineen ja kaksi sen kanssa lentävää pientä pyöreää kiekon muotoista esinettä Kalifornian yllä. Niiden nopeus oli vähintään 5000 mailia tunnissa. Nuo miehet ovat erittäin päteviä ja he tietävät mitä näkevät. [Linkki: Ufot ja ydinaseet] Oli kirkas päivänvalo, eikä taivaalla ollut pilviä.

Miksi he ampuvat sellaista mitä ei ole olemassa?

Donald E. Keyhoe: On ollut jopa tapauksia joissa ilmavoimat ovat ampuneet näitä kapineita. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1)] No, jos tuolla ei ole mitään, jos niitä ei ole olemassa, niin miksi he ampuvat niitä?

Richard Horner ja kapteeni Gregory Oldenburg

Donald E. Keyhoe: Sinä mainitsit herra Hornerin. Päivä sen jälkeen kun herra Horner sanoi, että ilmavoimat eivät salailleet mitään, Langleyn kentän tiedottava upseeri kapteeni Gregory Oldenburg kieltäytyi siitä että Langleyn tukikohdan sanomalehteen lisätään liite, jossa pyydettiin kaikkia ufoista kiinnostuneita vaihtamaan ajatuksia ja muodostamaan pieni ryhmä.  [Linkki Wikipedia: Langley Air Force Base, ”Langleyn ilmavoimien tukikohta”)]

Hän sanoi, että hänen täytyy kieltäytyä tämän tekemisestä, koska tämä informaation levittäminen ufoista on vastakkaista ilmavoimien toimintaperiaatteille ja ilmavoimien ohjesäännölle 200-2. Minulla on siitä kopio tässä, jos haluatte nähdä sen. [Linkki Wikisource: Air Force Regulation 200-2, Unidentified Flying Objects Reporting, ”ilmavoimien ohjesääntö 200-2, tunnistamattomista lentävistä esineistä raportointi”]¨

Noin he teille sanoivat

Toimittaja: No, majuri Keyhoe, minun on sanottava, että ilmavoimat kertovat meille, etteivät he kyseenalaista motiivejasi, mutta he kyseenalaistavat suuren osan informaationne tarkkuudesta ja siitä syystä he sanovat, että sinä olet tavallaan heittänyt avoimen kutsun kaikille ufoja näkeville ihmisille olla yhteydessä heihin jälleen kerran. He saavat kaikenlaisia valituksia, piloja ja niin edelleen. Näethän, että he uupuvat kaikkiin näihin havaintoihin ja se on maksanut heille muutamana viime vuonna valtavan määrän rahaa ilman menestystä.

Donald E. Keyhoe: Noin he teille sanoivat.

Toimittaja: Noin he minulle sanoivat.

Emme hyväksy kontaktihenkilöiden selontekoja

Toimittaja: Nyt herra… Haluan kysyä sinulta pikaisesti tätä. Muutaman viime vuoden aikana miljoonat lentävistä lautasista intoilevat ovat innostuneet kahden miehen kertomuksista, jotka ovat George Adamski ja Howard Menger. Molemmat heistä ovat väittäneet nähneensä lentäviä lautasia. [Linkki Wikipedia: George Adamski] [Linkki Wikipedia: Howard Menger]

Donald E. Keyhoe: Niin.

Toimittaja: Menger väittää, että jotkut Venuksesta olleet olennot olivat antaneet hänelle yhdellä sellaisella kyydin. Adamski sanoo keskustelleensa Kalifornian aavikolla Venuksesta olleen miehen kanssa. [Linkki Wikipedia: Venus] Haluaisin saada teidän reaktionne noihin kertomuksiin. Uskotko heitä?

Donald E. Keyhoe: En.

Toimittaja: Uskotko heidän olevan huijareita?

Donald E. Keyhoe: Me emme hyväksy mitään näiden ns. kontaktihenkilöiden selontekoja ilman lisätodisteita. Me olemme pyytäneet heitä taipumaan väitteissään ja menemään valheenpaljastustestiin. Me emme heitä heitä ulos, me yksinkertaisesti sanomme antavamme heille reilun mahdollisuuden. Minä ajattelen tuon olevan kaikkein vähiten merkittävä osa kuvassa.

Ammattitaitoisilta ihmisiltä tulevan todistusaineiston painoarvo

Donald E. Keyhoe: Kaikkein tärkein osa on sadoilta ammattitaitoisilta ihmisiltä tulevan todistusaineiston painoarvo, joista haluaisin nimetä muutamia: American Airlines -lentoyhtiön lentokapteeni Richard Case, Eastern Airlines -lentoyhtiön lentokapteeni C.S. Childs, TWA-lentoyhtiön lentokapteeni T. Kravitz, samoin Robert Dickens TWA, Yhdysvaltain ilmavoimien eversti ja lennoston komentaja Donald J. Blakesley. Voisin jatkaa tuota luetteloa. Nuo ovat ihmisiä jotka tietävät mitä tekevät ja he ovat yhä työtehtävissä, he lentävät yhä. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1)] [Linkki: Ufot ja lentäjät (2)]

Askeleita eteenpäin… Yhdysvaltain kongressiedustajat, senaatti

Toimittaja: Majuri Keyhoe, mitä sellaista haluaisit nähdä tehtävän lentäville lautasille, jota ei tällä hetkellä tehdä? Mitä askeleita haluaisit nähdä otettavan?

Donald E. Keyhoe: Minä ajattelen, että Amerikan väestön pitäisi kirjoittaa kongressiedustajalleen ja vaatia, että senaatin komitea pitäisi avoimia kuulemisia, siis valtionjohdon operaatioiden vakituinen komitea, joka on tutkinut tätä kuuden kuukauden ajan. [Linkki: Yhdysvaltain kongressi] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain senaatti] 

Kuulemiset tässä asiassa eivät kiinnosta

Toimittaja: Ilmavoimien puhemies kertoi meille viime viikolla tämän: Hän sanoi, että senaatin alakomitean jäsenet ovat jo puhuneet meidän kanssamme, eivätkä he ole osoittaneet mielenkiintoa pitää kuulemisia tässä asiassa. [Linkki: X-osasto]

Matkustajalentokoneen tapaus

Donald E. Keyhoe: Minä puhuin johtavan tutkijan kanssa viimeisen kahden viikon sisällä. Annoin hänelle paljon informaatiota. Annoin hänelle tietoa yhdestä tapauksesta, jossa matkustajalentokone oli lähetetty ajamaan takaa yhtä näistä kapineista. Matkustajat pidettiin siitä tietämättöminä siihen aikaan. Mukana oli ilmavoimien lisäksi kaksi hallinnon virastoa, jotka ovat kieltäytyneet julkaisemasta raporttia.

Suuri paljastus

Donald E. Keyhoe: Minä sanon tämän: Jos te saisitte… Jos komitea saisi Ruppeltin, majuri [epäselvän nimen] ja lukuisten everstien – useita everstejä oli tienoilla siihen aikaan – kenraalimajuri Garland oli projektissa… Paljastus olisi suuri, koska ilmavoimat yksinkertaisesti kohtelevat amerikkalaisia ihmisiä kuin lapsia, he eivät uskoudu heille tosiasioista.

Kuu ja Mars

Toimittaja: Majuri, tässä on arvellakseni mielenkiintoinen kysymys. Yhdysvallat ja Venäjä ovat alkaneet lähettää taivaalle satelliitteja ja me saatamme suunnata pian raketilla Kuuhun, mahdollisesti Marsiin. [Linkki Wikipedia: Satelliitti] Sinä uskot, että ulkoavaruuden olennoilla on Marsissa avaruusasemia. Mitä tulee tapahtumaan kun me alamme laukaista raketteja Kuuhun tai Marsiin?

Donald E. Keyhoe: Tuo kysymys on jo nostettu esiin. Me odotamme, että meillä on tukikohta Kuussa seuraavan viiden vuoden sisällä. [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen] On mahdollista, että siellä on tukikohta, en sano että siitä on mitään todisteita, se on mahdollista. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Kenraali Douglas McArthur ja interplanetaarinen sota

Toimittaja: Onko mahdollista, että me aloitamme interplanetaarisen sodan kun alamme lähettää rakettejamme Kuuhun ja Marsiin?

Donald E. Keyhoe: Kenraali Douglas McArthur sanoi vuonna 1955, että seuraava sota tulisi olemaan interplanetaarinen sota, ja että meidän on pakko liittyä yhteen toisilta planeetoilta olevien ihmisten vastaisesti. [Linkki Wikipedia: Douglas McArthur]

Vain huolellinen raportoija

Toimittaja: Majuri Keyhoe, viimeinen kysymys. Oletko sinä itse nähnyt koskaan lentävää lautasta?

Donald E. Keyhoe: Olen nähnyt niitä seurattavan tutkalla, mutta minä uskon tämän maan ja ulkomaalaisten noin 800 parhaan todistajan sanaan. [Linkki: Tutka]

Toimittaja: Mutta sinä itse et ole koskaan nähnyt lentävää lautasta?

Donald E. Keyhoe: Minä olen ollut vain raportoija, huolellinen sellainen.

Toimittaja: Kiitos erittäin paljon, majuri Keyhoe. [Linkki: Kenraalimajuri John A. Samfordin lausunto lentävistä lautasista, Pentagon, Washington D.C., 31.7.1952 (Donald E. Keyhoe)]

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Ufotutkija Richard H. Hall (NICAP): Kaksi ufon laskeutumistapausta, 1964 – 1965

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Toimittajan puheenvuoroja on jätetty kääntämättä.

Horace Burns, 21.12.1964

Richard H. Hall: Siellä tehtiin kahdesta erillisestä laskeutumisilmoituksesta haastattelu ja tutkimus. Yksi tapaus sattui joulukuun 21. päivänä. Siitä ilmoitti Grottoesin [kaupungin] Horace Burns, joka sanoi nähneensä ufon poikittaissuuntaisesti tiehen verrattuna autonsa edessä. Auton moottori sammui ja se esine laskeutui pellolle. Me teimme vierailun Eastern Mennoniten yliopiston professori Ernest Gehmanin kanssa. [Linkki Wikipedia: Eastern Mennonite University] Hän on tehnyt meille erittäin perusteellista tutkimustyötä, hän on NICAPin jäsen. [Linkki Wikipedia: National Investigation Committee On Aerial Phenomena (NICAP), ”ilmailmiöiden kansallinen tutkimuskomitea”]

William Blackburn, 19.1.1965

Richard H. Hall: Toinen tapaus oli viimeaikaisempi. Päivämäärä oli uskoakseni tammikuun 19., ja se tapahtui myös lähellä Queensboroughia. Tähän oli osallisena mies joka sanoi todistaneensa ufon laskeutumista ja näki joidenkin pienten olentojen tulevan esineestä esiin. Minkään tyyppistä viestintää ei ollut, hän vain kohtasi ne olennot. Hän mainitsi olleensa erittäin peloissaan kokemuksen vuoksi.

Tunnistamattomat viranomaisagentit

Richard H. Hall: Me emme välttämättä usko tuota kertomusta 100 %:sti, meitä kiinnostaa puolueeton tieteellinen tutkimus, siksi me olimme siellä. Yhden huomautuksen haluan kuitenkin tehdä: Jonkinlaiset tunnistamattomat viranomaisagentit olivat ilmiselvästi pelotelleet tuota miestä. Me emme tiedä keitä he olivat, ilmavoimista, FBI:stä, CIA:sta? Tuon miehen ystävien, erittäin vastuuntuntoisten paikallisten kansalaisten kanssa puhuessa kävi kuitenkin erittäin selkeästi ilmi, että tuota miestä oli peloteltu. Hän ei saanut puhua kokemuksestaan.

Aineellista todistusaineistoa?

Haastattelija: Herra Hall, kun tutkitte näitä kahta havaintoa, niin oliko jonkinlaisen aluksen laskeutumisesta mitään aineellista todistusaineistoa?

Richard H. Hall: Ensimmäisessä joulukuun 21. päivän tapauksessa oli aineellista todistusaineistoa. Professori Gehman tutki paikan ja testasi sitä geigermittarilla. Hän havaitsi äärimmäisen korkeaa radioaktiivisuutta siinä kohtaa mihin esineen oli nähty laskeutuvan. Ilmavoimat kiistivät tuon myöhemmin, tai he vihjasivat, että professori Gehman oli saksalainen professori, eikä hän tiennyt mitä teki. Ilmavoimilta jäi kuitenkin mainitsematta, että kaksi DuPontin insinööriä kävi siellä myös, he vahvistivat korkean radioaktiivisuuden. [Linkki Wikipedia: DuPont]

Tuo oli hyvää aineellista todistusaineistoa, samoin kuin se tosiasia, että miehen auton moottori sammui silloin kun UFO ohitti sen. Toisessa tapauksessa ei ollut aineellista todistusaineistoa, mutta havainnon ja tutkimuksen välissä oli ollut useita vesisateita ja lumimyrskyjä, joten tuo ei ole kovin yllättävää. 

Sähkömagneettisen häiriön tapaukset

Richard H. Hall: Meillä on UFO-todistusaineiston raportissa kappale, jossa luetellaan niin sanottuja sähkömagneettisen häiriön tapauksia. Sille ei ole tunnettua selitystä. On muutamia arveluita, että sen aiheuttaa ilmeisesti jokin voimakas sähköstaattinen kenttä, mutta kukaan ei tiedä sen täsmällistä toimintamekanismia. [Linkki Wikipedia: Sähkömagnetismi]

Kukaan ei tajua kokonaiskuvaa

Richard H. Hall: Itse asiassa silloin kun nämä tapaukset sattuivat Virginiassa, niin niitä tapahtui itse asiassa pitkin koko itärannikkoa. [Linkki Wikipedia: Virginia] Nämä jutut lähtevät ilmeisesti erittäin harvoin kyseessä olevasta osavaltiosta uutiskanavia pitkin, joten kukaan ei tajua yhdessä osavaltiossa kokonaiskuvaa. Me saimme samaan aikaan havaintoja New Hampshirestä.

New Hampshiressä oli sattumalta tapaus, jossa auton moottori sammui silloin kun UFO ylitti sen. Havaintoja oli Massachusettsissa, Pohjois-Carolinassa ja Georgiassa. Kun havainnot loppuivat Virginian alueella, ne loppuivat myös ylhäällä ja alhaalla pitkin rannikkoa, ne siirtyivät nyt länsirannikolle. Me saimme hyvin samankaltaisia ilmoituksia Washingtonin osavaltiosta, Idahosta, Oregonista ja kaikkialta tuolta alueelta.

Suuri lautasen muotoinen esine

Richard H. Hall: Siellä oli yksi tapaus, jossa rajavartiomies ilmoitti nähneensä suuren lautasen muotoisen esineen, joka laskeutui ja leijaili paikallaan hänen autonsa päällä, hänen autonsa edessä. Kun se oli leijaillut paikallaan pari sekuntia, se kiisi takaisin ylös pilvipeitteen läpi ja katosi. Samana yönä ilmoitettiin laskeutumisesta, jossa esine jätti jälkiä maaperään.

Samantyyppisiä juttuja on ollut vuosien varrella hyvin johdonmukaisesti, mutta noin viimeisen vuoden aikana vaikuttaa olleen epätavallinen lukumäärä ilmoitettuja laskeutumisia.

Tunnistamattomat lentävät esineet ovat täällä ilmeisesti jäädäkseen

W.H. ASHENFELTER, News-Record, henkilöstön kirjoittaja

Aivan kuten tarumainen Atlantiksen kaupunki ja ilman vastausta jääneet kysymykset iljettävästä lumimiehestä, tunnistamattomat lentävät esineet (UFOt) ovat täällä ilmeisesti jäädäkseen.

Kuitenkin, ”UFOja on olemassa, ellei sitten hirvittävä määrä älykkäitä ihmisiä ole mennyt syvään päätyyn”, sanoi mies torstai iltaisessa kokouksessa Eastern Mennoniten yliopistolla kuullessaan raportin alueen viimeaikaisimmasta havainnosta.

Lähes 400 henkilöä oli todistamassa Grottoesin kaupungista olevan Horace Burnsin, 54, antamaa selontekoa; hän raportoi nähneensä joulukuun 21. päivänä suuren ufon. Herra Burns sanoi, että havainto tapahtui muutama maili Stauntonin itäpuolella kun hän oli matkalla Waynesboroon. Hän jatkoi, että UFO oli ”pohjasta 125 jalkaa [38 metriä] ja 75 jalkaa [23 metriä] korkea”.

Pienessä asekaupassa Harrisonburgissa toimivan herra Burnsin mukaan esine oli niin suuri, että hän ei pystynyt näkemään sitä kokonaan autonsa tuulilasin läpi katsoessaan. Kun se ylitti tien hänen edessään, ”autoon kohdistui jonkinlainen voima, koska sen kulku hidastui”, hän sanoi. Hänen autonsa pysähtyi täysin paikalleen silloin kun UFO ylitti tien U.S. 250 ja asettui niitylle paikalleen noin 100 jaardin [91 metrin] päähän valtatiestä.

Herra Burns sanoi, että se oli kartion muotoinen ja sen pyöreät kaltevat kyljet nousivat noin kuutena suurena kehänä, joiden kehä pieneni halkaisijaltaan kohti huipulla ollutta kupukattoa. Hän sanoi, että kaikkialla koneen pohjan ulkoreunan ympärillä oli sinertävä hehku noin jalan [30 senttimetrin] levyisenä kaistaleena.

Herra Burns sanoi, että koneessa ei ollut ikkunoita eikä ovia, eikä todisteita saumoista. Esine oli asettautunut hellävaroen maaperälle. Herra Burns sanoi, että ”minä seisoskelin auton vierellä ehkä noin puolentoista minuutin ajan, ennen kuin se kohosi ylös ja nousi ilmaan. Mutta kun se meni, niin se meni, ja se meni todella nopeasti.” Hän lisäsi vielä, että ”se nousi ilmaan täydellisessä suorassa kulmassa.”

Siitä lähti vain ”vaimea humiseva ääni”

Grottoesissa asuva aseseppä sanoo nähneensä tunnistamattoman lentävän esineen (UFO) myöhään eräänä iltapäivänä viime kuussa, samanlaisen kuin ylle piirretty esine. Hän sanoi, että UFO laskeutui tien U.S. 250 viereiselle pellolle Augustan piirikunnassa Fishersvillen lähellä. Se viipyi siinä 60 – 90 sekuntia ja lähti sitten yhtäkkiä lentoon. ”Siitä lähti vain vaimea humiseva ääni”, Horace Burns sanoi. Se näytti hänen mukaansa 80 – 90 jalkaa [24 – 27 metriä] korkealta ja oli halkaisijaltaan noin 125 jalkaa [38 metriä].

Burnsin selonteko välitettiin eteenpäin Ernest Gehmanille, Eastern Mennoniten yliopiston professorille, joka tukee siellä ufotutkijoiden kerhoa. Gehman teki tämän piirroksen Burnsin hänelle antamien kuvauksien mukaan. Times-Dispatchin henkilökunnan kuvataiteilija valmisti hahmotelman kaksoiskappaleen. Havaintoraportti arveltiin niin epätavalliseksi, että kahden miehen tutkimustiimi ilmavoimista kävi paikalla tiistaina. Lentosotamiehet eivät löytäneet viitteitä, että siellä oli ollut UFO.

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Fyysikko / ufotutkija James E. McDonald ABC-televisionyhtiön ohjelmassa ”tämä päivä tänä iltana” 4.7.1967

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Australialaiset uforaportit

Toimittaja: Professori James McDonald on tällä hetkellä Australiassa, siis Arizonan yliopiston meteorologian professori. Virallisesti hän työskenteli Yhdysvaltojen laivastolle, mutta vapaa-ajallaan hän tutkii monia australialaisia uforaportteja ja vertailee niitä Amerikkalaisiin raportteihin. Hänen tavoitteensa on ottaa selvää muodostavatko ufot maailmanlaajuisen ilmiön. Hän puhuu Melbournessa Brian Kingin kanssa.

Samantyyppisiä tapauksia kuin Yhdysvalloissa

Toimittaja (Brian King): Herra McDonald, mitä olette saaneet täällä selville?

James E. McDonald: Olen tutkinut noin 50 tai 60 tapausta sen jälkeen kun tulin Uuteen-Seelantiin ja Australiaan – äärimmäisen mielenkiintoisia ufohavaintoja. Olen saanut paljon apua paikallisilta tutkimusryhmiltä Sydneyssä ja Melbournessa. Olen saanut näitä läpikäydessäni selville, että havainnot ovat oleellisesti samantyyppisiä kuin Yhdysvalloissa.

Kansan reaktio

Toimittaja: Mitkä ovat pääasialliset samankaltaisuudet?

James E. McDonald: Melko luotettavat henkilöt ilmoittavat epätavallisista esineistä: kiekoista, sikarin muotoisista esineistä, usein erittäin matalilla korkeuksilla. Ne leijailevat paikallaan joskus alueiden joskus autojen yllä, seurailevat autoja. Kansan reaktio on samantyyppinen, melko samantyyppinen kuin Amerikassa: vastahakoisuutta ilmoittaa niistä virallisiin kanaviin, johtuen pelosta ja pilkasta. Mutta tämän kaiken takana on erittäin suuri lukumäärä, yllättävän suuri lukumäärä havaintoja melko epätavallisista esineistä jotka liikehtivät meidän ilmatilassamme.

Projekti Blue Book

Toimittaja: Te olette ollut erittäin kritisoiva omien viranomaistenne asenteesta ufoja kohtaan.

James E. McDonald: Niin todellakin olen ollut, kyllä. Olen perehtynyt erittäin hyvin amerikkalaiseen viralliseen tutkimukseen, ilmavoimien pyörittämään hankkeeseen nimeltä projekti Blue Book. Olen kuvaillut Yhdysvaltalaisia kollegoitani pinnallisiksi ja epäpäteviksi. [Linkki Wikipedia: Project Blue Book]

CIA, ilmavoimat

Toimittaja: Miksi viranomaiset ovat teidän mielestänne ottaneet tuollaisen asenteen?

James E. McDonald: Se ei ole lyhyt juttu, mutta se juontaa juurensa vuoteen 1953 jolloin CIA oli osallisena tehtyyn tutkimukseen koskien erittäin runsasta vuoden 1952 havaintoaaltoa. CIA ja ilmavoimat huolestuivat niin paljon raporttien lukumäärästä, että he ilmoittivat amerikkalaisiin tiedustelukanaviin haluavansa tämän viestin pois järjestelmästä. He pyysivät ilmavoimilta… CIA pyysi ilmavoimilta tyrmäysmenettelyä. Sananmukainen sanamuoto oli, että lentävät lautaset tyrmätään, jotta saadaan vähennettyä kansan mielenkiintoa ufoja kohtaan.

Rikos, rangaistavuus, ohjesäännöt

James E. McDonald: Voimaan saatettiin hyvin pian ohjesääntöjä jotka tekivät lentotukikohdan tasolla rikokseksi, rangaistavaksi, minkä tahansa informaation julkaisemisen ufoista, sakko oli arvellakseni 10 000 dollaria tai 10 vuotta vankeutta. Tuon seurauksena alkoi tasainen lasku. Koko ongelma on periaatteessa kadonnut tieteellisestä näkökentästä Yhdysvalloissa. Viimeisen 15 vuoden aikana ei ole ollut meneillään yhtään mitään tieteellistä tutkimusta muistuttavaa.

Maailman viranomaisten asenne

Toimittaja: Onko tämä ollut tyypillisesti useimpien maailman viranomaisten asenne?

James E. McDonald: Kyllä, ainakin mitä minä voin sanoa. Virallisissa venäläisissä, brittiläisissä, australialaisissa, kanadalaisissa, amerikkalaisissa, ranskalaisissa, italialaisissa tiedonannoissa vaikuttaa olevan melko yllättävää samankaltaisuutta. Ne kaikki vaikuttavat ottavan sen näkökulman, että kyse ei ole mistään, on paljon pötypuhetta, ihmiset näkevät omiaan, ja että tämä ei ole lainkaan todellinen tieteellinen ongelma. Minä olen tuosta rajusti eri mieltä.

YK, Yhdistyneet kansakunnat

Toimittaja: Te olette olleet tämän ongelman kanssa Yhdistyneissä kansakunnissa saakka.

James E. McDonald: Kyllä, noin kaksi viikkoa sitten, tämän kuun, heinäkuun 7. päivänä, nyt lähes kuukausi sitten. Puhuin Yhdistyneiden kansakuntien ulkoavaruuden asioiden ryhmälle kehottaen YK:ta välittömiin toimenpiteisiin tässä ongelmassa. Minusta vaikuttaa siltä, että YK on yksi parhaista paikoista käydä käsiksi UFO-ongelman kansainvälisiin, globaaleihin, näkökohtiin. Kaikki todistusaineisto viittaa nyt siihen, että tämä on ollut todellakin maailmanlaajuinen ilmiö.

UFO-ongelma, erittäin kummallinen tilanne

James E. McDonald: Minä uskon ufojen olevan kaikkein tärkein kansainvälinen ongelma.

Toimittaja: Miksi?

James E. McDonald: Meillä on UFO-ongelma. Tilanne on erittäin kummallinen. Kaikkialta maailmasta on raportoitu oleellisesti samanlaisesta ilmiöstä yli 20 vuoden ajan, Yhdysvalloista suuressa määrin. Viranomaiset sivuuttavat ne, ilmavoimat sivuuttavat ne, kuitenkin kaikilta elämän osa-aluilta olevien ihmisten tekemissä luotettavissa ilmoituksissa on tasainen kasvu.

He näkevät näitä esineitä. Ne eivät ole meidän teknologisia tuotteitamme. Ne eivät ole ilmatieteellisiä tai tähtitieteellisiä ilmiöitä. Ne leijailevat kasvavassa määrin paikallaan matalalla korkeudella kaupunkialueilla, emmekä me tiedä kollektiivisesti mitä on meneillään. Tilanne on äärimmäisen epäviisas, aivan sama miten sitä katsoo. Me emme tiedä mitä tähän ongelmaan kietoutuu. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Me jatkamme kollektiivisesti pikkumaisilla tavoillamme

James E. McDonald: Vahvoja merkkejä mistään vihamielisyyttä muistuttavasta ei ole. Näen joitakin heiveröisiä viitteitä uhkasta ja vaarasta. Mutta ylipäänsä tämä mahdollisuus, että maailma on jonkin tiedustelua muistuttavan alaisena, mahdollisesti jostakin maapallon ulkopuolisesta alkuperästä, ja me jatkamme kollektiivisesti pikkumaisilla tavoillamme, niin se ei vaikuta olevan minun mielestäni viisas tilanne. Minä yritän saada tieteilijät ja valtiolliset virastot tarkastelemaan tätä erittäin kiihtyvällä vauhdilla.

Toimittaja: Herra McDonald, kiitokset erittäin paljon.

Professori James E. McDonald: Aineellinen todistusaineisto ufoista ja tieteellisen painoarvon puute, 1967

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Ufon laskeutuminen maantielle

James E. McDonald: Tällaista todistusaineistoa. Nämä ovat tosiasialliset montut ufon laskeutumisesta maantielle, tiedäthän. Näitä on yhteensä neljä. [Näyttää asfaltinpalaa.]

Nimetön ääni: Tuo on hieman palanut…

Haastattelija: Herra McDonald, millaista arvoa tällä on todistusaineistona?

James E. McDonald: No, aineellinen todistusaineisto on tietysti sellainen asia jota minä ja kollegani kaiken aikaa etsimme. Anekdoottinen tieto, omakohtaiset havainnot, ovat hyvin mielenkiintoisia ja olennaisia, mutta aineellista todistusaineistoa kaivataan suuresti. Tätä on enemmän kuin mitä useimmat ihmiset ja tieteilijät tajuavat.

Magneettiset vaikutukset

James E. McDonald: Magneettisia vaikutuksia on melkoinen joukko: magnetografit ovat menneet yli asteikon, kellot ovat pysähtyneet, kompassit ovat häiriintyneet, laivojen kompassit, radiokompassit ja niin edelleen. [Linkki Wikipedia: Magnetismi] [Linkki Wikipedia: Sähkömagnetismi]

Autojen toimintahäiriöt, sähkönsyöttöongelmat

James E. McDonald: On valtava määrä tapauksia joissa autojen moottoreihin on tullut häiriöitä, autot ovat pysähtyneet. Arvelen, että on 100 – 150 kappaletta melko hyvin oikeaksi todistettuja tapauksia joissa autot ovat pysähtyneet. Sähkönsyöttöhäiriöitä on ollut pienissä ja suurissa järjestelmissä yhtäaikaisesti.

Tuo ei todista sen olevan ilmiön syy, mutta on liikaa tapauksia sähköjärjestelmien toimintahäiriöistä ja häiriöistä, joissa lähialueella on ollut epätavallisenluontoisia esineitä, jotta tuo datakategoria voitaisiin jättää huomiotta. On todellakin paljon laajempi joukko vaikutuksia kuin mistä useat henkilöt tietävät. Minä olen yrittänyt tutkia näistä jokaista parhaan kykyni mukaan.

Valokuvat

Haastattelija: Kuinka tärkeitä valokuvat ovat?

James E. McDonald: Valokuvat ovat potentiaalisesti erittäin tärkeitä, mutta väärennettyjä valokuvia on paljon enemmän kuin aitoja valokuvia. Valokuvan voi valitettavasti myydä, mikä avaa ovet petkutukselle ja väärentämiselle. Minä olen tutkinut tuota paljon, kuten muutkin ryhmät, Coloradon yliopisto teki paljon tarkistuksia. On muutamia tapauksia jotka vaikuttavat kestävän erittäin läheisen tarkastelun, yksi noista ovat Heflinin valokuvat.

Tieteen asenne ufoihin

Haastattelija: Mikä on tieteen asenne ufoja kohtaan? Tarkoitan, että onko se alkamassa muuttua vai onko se yhä skeptinen?

James E. McDonald: Se alkaa muuttua, mutta se on yhä suurelta osin skeptinen. Se on melko ymmärrettävää. Heille on vakuutettu, että viranomaisvirastot ovat tarkastelleet ongelmaa. Se on ongelma jonka tyyppinen data on vähemmän kuin ideaalia vähäteltäväksi. [Linkki: Tiede]

Minä painottaisin tätä näkökohtaa

James E. McDonald: Todistajien raportteja on runsaasti, omakohtaisia selontekoja. Minä painottaisin tätä näkökohtaa puolitoista vuotta ongelmaa tutkittuani: Kun menet monien näiden tapausten todistajiin ja käyt niitä läpi, niin on todella paljon esimerkkejä erittäin luotettavista todistajista, erinomaisen maineen omaavista täysin vakaista ihmisistä, jotka ovat nähneet kertakaikkisen epätavallisten esineiden liikehtivän matalalla, joskus korkealla – kunhan vain tutkit tätä hieman ympäriinsä. [Linkki: Roswellin todistajat]

Tiedemaailman skandaali

James E. McDonald: Tämän ottaminen huomioon minään muuna kuin merkittävän tieteellisenä ongelmana, johtaisi mielestäni siihen, että menettäisimme jotain minkä olemme jo liian kauan missanneet, yli 20 vuotta. [Haastattelu tehty vuonna 1967.] Tieteilijänä pidän tätä äärimmäisen kiireellisenä, koska tässä on kyseessä todella epätavallinen ongelma joka jatkuu koko maailmassa tiedeyhteisön hoitamatta. Tilanne ei ole ilmeisesti yhtään erilainen Englannissa, Venäjällä, olin äskettäin Australiassa.

James E. McDonald: Mielestäni on tieteellisesti lähes skandaalimaista, että jätämme tämän pitkään jatkuneen ongelman huomiotta sillä tavoin kuin me ja tiedeyhteisö olemme sen jättäneet huomiotta. No, tiede ei halua pyhittyä asialle, koska se ei pidä todistusaineistoa hyvänä tieteellisenä todistusaineistona, joten meillä on paheellinen kierre, jollainen ei ole tieteessä kovin yleistä. Me emme tavallisesti etene tieteessä aihealueilla tällä tavoin.

Epätavallista ja ajatuksia herättävää

James E. McDonald: Joten ongelma on se, että miten otetaan mitä epätavallisimman luontoinen alun perin omakohtaisesti ilmoitettu tietokategoria ja vakuutetaan tieteilijät siitä, että heidän pitäisi ottaa se vakavasti. Minun pyrkimykseni on ollut tutkia parhaan kykyni mukaan tapauksia henkilökohtaisesti, tarkistella esimerkiksi monia ”yömyssy”-tapauksia ja monia muita tapauksia täällä ja muualla maailmassa.

Joissakin niistä tapauksista tunnen tehneeni melko läpikotaisen tarkistuksen ja olen saanut itse selville ovatko selonteot niin ajatuksia herättäviä ja epätavallisia kuin ne vaikuttavat olevan. Minun löytöni on se, että ne todellakin ovat ajatuksia herättäviä ja epätavallisia.

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Ufotutkija Leonard Stringfield: Kansalaisten valmistelu

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Pitkästä uutisjutusta on poimittu suurimmaksi osaksi vain Leonard Stringfieldin lausunnot.

Kulttuurishokki

Toimittaja: 40-vuotinen ufotutkimuskonkari Leonard Stringfield on Oechslerin kanssa samaa mieltä: kansalaisia täytyy valmistella ennen kuin tämän mittaluokan konsepti esitellään.

Leonard Stringfield: Te voitte kuvitella mitä osakemarkkinoille tapahtuisi jos jotain tulisi esille, jos hallitus tai maailman hallitukset ilmoittaisivat jotain tämän luonteista. He viittaavat siihen virallisesti nimityksellä kulttuurishokki.

Oma ufohavainto

Toimittaja: Stringfieldin mielenkiinto UFO-ilmiötä kohtaan nousi huippuunsa kun hän kohtasi toisen maailmansodan aikana sellaisen mitkä tultiin tuntemaan myöhemmin nimityksellä Foo Fighter, mysteerimäisen valopallon taivaalla, jotka kiusasivat ja ahdistelivat lentäjiä. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1) (Foo Fighter, ”tulihävittäjä”)]

Muukalaisaluksia ja ruumiita

Toimittaja: Stringfield väittää jopa, että Yhdysvaltain viranomaisilla on talteen otettuja muukalaisaluksia ja ruumiita. Hän on selittänyt tutkimustuloksensa lukuisissa tutkielmapapereissa.

Leonard Stringfield: Nämä [tutkielmat] sisältävät ensikäden tiedonpalasia tietolähteiltä jotka ovat nähneet viranomaisten hallussaan pitämän aluksen ja / tai ruumiit. Nämä ovat niitä ihmisiä joilla oli tarve tietää, siis pääsyn salliva turvallisuusselvitys esimerkiksi ruumiiden vastaanottamista varten Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohtaan tai muille alueille. He osallistuivat talteenotto-operaatioon. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base, ”Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta”] [Linkki: Ufojen hakuoperaatiot]

Tiedonantoyrityksiä

Toimittaja: Valtiovalta on itse asiassa antanut Stringfieldin mukaan meille maistiaisia.

Leonard Stringfield: Mielestäni on ollut aikakausia jolloin on ollut yrityksiä kouluttaa kansalaisia tiedonpalasilla, tai syöttää kansalaisia lusikalla, kuten minä sanon. Siis sitä varten, että jos jotain dramaattista tapahtuisi äkillisesti, niin ei tulisi täyttä pelästymistä.

Toimittaja: Reaktiot ufoihin ovat maailmanlaajuisia. Pravda raportoi äskettäin, että Moskovaan on avattu ufotutkimuskeskus. [Linkki Wikipedia: Pravda] [Linkki Wikipedia: Moskova]

Ufotutkija Leonard Stringfieldin oma ufohavainto toisessa maailmansodassa

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Yhdysvaltain ilmavoimien sotilastiedustelu

Leonard Stringfield: Minä palvelin viidensien ilmavoimien sotilastiedustelussa. Olin yksi muistaakseni kahdestatoista G.I.:stä, yksikköni jäsenestä. Lensimme Japaniin. Meidän oli määrä olla ensimmäiset Japaniin menevät amerikkalaiset. Tämä tapahtui kolme päivää ennen kuin he antautuivat virallisesti. [Linkki Wikipedia: Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset] [Linkki Wikipedia: Miehitetty Japani (toisen maailmansodan jälkeen)]

Atsugin lentotukikohdan haltuunotto

Leonard Stringfield: Minä lensin C-46 kuljetuslentokoneessa yhtenä matkustajista. [Linkki Wikipedia: Curtiss C-46 Commando] Näimme vasemmalla puolellamme Ieshima-saaren, tavattuna I – E – S – H – I – M – A. Se on pieni saari Okinawan lähellä. Meidän määränpäämme oli Iwo Jima, erittäin kuuluisa saari Tyynellä valtamerellä. Se oli pysähdyspaikka ennen lopullista siirtymistämme Japaniin Tokion lähelle Atsugiin, jonne meidän oli määrä laskeutua ja ottaa haltuun Atsugin lentotukikohta. Miehitysjoukot tulisivat perässä kolme päivää myöhemmin. Taustat ovat siis tuollaiset. [Linkki Wikipedia: Ieshima] [Linkki Wikipedia: Okinawa] [Linkki Wikipedia: Iwo Jima] [Linkki Wikipedia: Atsugi] [Linkki Wikipedia: Naval Air Facility Atsugi]

Kolme tunnistamatonta valopalloa

Leonard Stringfield: Se tapahtui Ieshiman ja Iwo Jiman välisellä lennolla. Kohtasimme lentokoneen yläpuolella ne joiden muistan olleen kolme tunnistamatonta valopalloa. Tämä tapahtui katsoessani lentokoneen vasemmalta puolelta eteenpäin. Se oli todellakin vain hetkellinen vilahdus, se ei kestänyt mitenkään kauan aikaa. Luultavasti, jos muistan oikein, näkymä kesti 30 sekuntia, ehkä vähemmän. Ääntä ei ollut, minä vain katsoin sattumalta ikkunasta. Siellä oli… Jokin kirkas valo kiinnitti huomioni. Ikkunasta ulos katsoessani näin kolmen esineen tulevan ulos paksusta pilvikerroksesta. Ne liikkuivat tavallaan poikittain kohti sitä lentokonetta jossa minä olin.

Muoto

Leonard Stringfield: En pystynyt koskaan erottamaan aivan täsmälleen niiden muotoa, ne vaikuttivat olevan pyöreähköjä, ehkä lähes pisaran muotoisia. Pisara-efekti on saattanut olla seurausta kirkkaasta valosta, joka on jättänyt silmiin kevyen verkkokalvoefektin silmien poimiessa valonhehkua. No, ne kuitenkin pyrkivät, tulivat melko lähelle. Tuota on jälleen vaikea arvioida. Minulla ei ollut vertailukohtia. Puhun tässä ehkä sadasta jalasta [30 metristä], ehkä vähän tuota kauempana lentokoneesta. Mutta siellä oli kolme esinettä ja ne olivat väriltään loistavia, erittäin kirkkaita.

Koko

Haastattelija: Kuinka suuria ne olivat?

Leonard Stringfield: En tiedä. Uskon, että ne eivät olleet suuria. Ne eivät olleet pikkuriikkisiä kapineita… Minä… Minä… Arvioni tuosta… Yritän muistella… Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tietää… Halkaisijaltaan ehkä 15 jalkaa [4,6 metriä]. Tuo on vain arvaus, se olisi voinut olla 10 tai 20 jalkaa [3 metriä tai 6 metriä].

Lentokone putoaa suoraan alaspäin

Leonard Stringfield: Kun ne lähestyivät lentokonetta pilvistä, niin meidän lentokoneemme notkahti ja putosi suoraan alaspäin suunnilleen 25 – 50 jalkaa [7,6 – 15,2 metriä], ehkä enemmänkin. Minun mielestäni tuo oli seurausta sen niin sanotun Foo Fighterin [”tulihävittäjän”] lähellä olosta, jota minä olin todistanut. Ja sitten lentokoneen yläpuolella oli ilmeisesti jotain häiriötä, vaikkakaan minulla ei ollut yhteyttä lentäjään ja perämieheen. Minä istuin takana.

Puhuin myöhemmin yhden sen lentokoneen kyydissä olleen kaverin kanssa ollessamme takaisin Yhdysvalloissa. Keskustelin siitä hänen kanssaan. Hän sanoi, että lentäjällä oli tuolla hetkellä jotain huolta lentokoneen toimintakyvystä. Hän oli istunut lentokoneen etuosassa. Minä en tosin havainnut tuota.

Turvallisesti Iwo Jimalle

Leonard Stringfield: Kun meidän lentokoneemme putosi yhtäkkiä, niin ne esineet vain katosivat äkisti, vetäytyivät takaisin pilveen ja katosivat. Se mikä oli mielestäni yllättävää, niin lentokoneemme keräsi menetetyn korkeutensa ja lensi turvallisesti Iwo Jimalle. Foo Fightereita ei ollut enää näkyvissä, eikä mitään muitakaan epätavallisia tapahtumia. Kun pääsin Iwo Jimalla pois lentokoneesta, niin huomasin siellä, että vasemmanpuoleisesta moottorista oli roiskunut öljyä kaikkialle kylkeen. Tosin minulla ei ollut mitään mahdollisuutta tietää oliko sillä mitään tekemistä niiden ”tulihävittäjien” (Foo Fightereiden) kanssa. 

Ufotutkija Leonard H. Stringfield: ”Tilanne punainen”, ufojen maahansyöksyjen talteenotot ja lautasten matkustajat, 27.5.1977

Linkki käännettyyn luentoon: LINKKI. Pitkästä luennosta on käännetty vain poimintoja.

Tilanne punainen, ”kuoliaiksi pelästyneet” lähikohtaajat

Leonard Stringfield: No, kuten kaikki tiedätte, niin minä olen syyllinen tuohon hälyttävään otsikkoon. Valitsin [kirjan nimeksi] tarkoituksella Situation Red (Tilanne punainen), koska ajattelin tilanteen olevan juuri tuo. Syy miksi sanon noin, on se että ihmisillä on maailmanlaajuisesti lähikohtaamisia ja he ovat monessa tapauksessa kohtaamisen vuoksi kuoliaiksi pelästyneitä. Uskon tilanteen olevan punainen, uskon myös asevoimien tietävän tuon.

Projekti U.F.O.

Leonard Stringfield: Olen myös syyllinen siihen, että olen vienyt teidät tänä iltana pois TV-vastaanottimienne ääreltä katsomasta projekti U.F.O.:a. [Linkki Wikipedia: Project U.F.O. (TV-sarja ”Projekti U.F.O.”)] Saamme oppia noissa jaksoissa kuinka upea projekti Blue Book oli ja kuinka mukavia he olivat kaikille haastattelemilleen ihmisille. [Linkki Wikipedia: Projekti Blue Book]

Minun on oltava eri mieltä TV-sarjassa esitetystä lähestymistavasta. He eivät olleet aina aivan noin diplomaattisia hoidellessaan asioita kuulustelujensa aikana, jahdatessaan ufoja ja käsitellessään aihetta kansan kanssa loisteliaassa keksinnössään Condonin projektissa.         

Condonin projektin kenttätutkija

Leonard Stringfield: Minulla oli onni tai epäonni työskennellä Condonin projektissa kenttätutkijana. Tiedän hieman Condonin ryhmän sisäisestä toiminnasta, enkä voi sanoa, että olisin työskennellyt heidän kanssaan ylpeänä. Mutta minä opin niin. [Linkki Wikipedia: Edward Condon] [Linkki Wikipedia: Condonin raportti]

Salaisiksi luokitellut ufojen takaa-ajot

Leonard Stringfield: Opin myös kaikista menneistä kokemuksista, mitä ne sitten olivatkaan, mukaan lukien työskentelyni ilmavoimien kanssa kolmen vuoden ajan 1950-luvun alussa. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat] Toimin koodinimen [ei kuulu] 8030 Blue (sininen) alla. Minua pyydettiin ilmoittamaan kaikki meidän alueemme UFO-aktiviteetti puolustuskomentoomme Columbukseen Ohioon.

Leonard Stringfield: Oli tapauksia joissa suihkulentokoneet lähetettiin ajamaan ufoa takaa. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1), Ufot ja lentäjät (2)] Minulle sanottiin tuossa vaiheessa, ei kirjallisesti vaan ilmavoimien upseeri sanoi, että en saa kysellä koskaan mitään kysymyksiä. Tajusin tietenkin tuohon aikaan ja tuon jälkeen, että mitä he olivatkaan takaa-ajoissa oppineet, pidettiin rankasti luokiteltuna, tavallisesti salaiseksi luokiteltuna. Minulla oli siis UFO-tilanteesta monien monien vuosien ajalta kaikenlaisia kokemuksia.  

Minulla on jotain sanottavaa…

Leonard Stringfield: Minun on oltava hyvin varovainen siinä mitä sanon, mutta minulla on jotain sanottavaa. Syynä on tutkielma jota olen valmistellut ja työstänyt useiden kuukausien ajan. Sen otsikko on Retrievals of The Third Kind (”Kolmannen asteen talteenotot”). Tämä koskee uskoakseni sitä kalustoa jota viranomaiset, ilmavoimat, ovat piilotelleet julkisuudelta monien monien vuosien ajan, ja tuohon lasketaan mukaan myös matkustajat.

Uskaltauduin julkaisemaan jotain tästä kirjassani, jotain perustietoa mitä minulla oli. En pystynyt tuohon aikaan todistamaan sitä mihin viittasin, mutta se kuulosti melko hyvältä koska se tuli luotettavalta tietolähteeltä. [Kirjan julkaisun jälkeen] lisätietoa alkoi tulla ilmi eri tietolähteiltä. [Linkki: Ufojen hakuoperaatiot]

Stringfield avaa uuden matopurkin

Leonard Stringfield: Tämä tutkimusaihe on ollut tabu. Kiitokset siitä Frank Scullyn vuonna 1950 kirjoittamalle kirjalle Lentävien lautasten perässä. [Frank Scully: Behind The Flying Saucers] [Linkki Wikipedia: Frank Scully (toimittaja, kirjailija, humoristi)]

Minun arvioni mukaan tuo kirja oli tarkoituksellisesti keksitty kirja heikentämään tai nujertamaan minun kaltaisteni tutkijoiden antamia vastauksia noina varhaisina vuosina. Kenelle tahansa kuka uskaltaisi alkaa tutkimaan tämänkaltaisia asioita vakavasti, naurettaisiin, oli mm. viittauksia pieniin vihreisiin miehiin.

Toisin sanoen jotkut auktoriteetit loivat ilmapiirin jolla aihepiiriä väheksyttiin, ja kuten kaikki tiedämme, niin he onnistuivat siinä erittäin erittäin hyvin. Kunnes Stringfield päätti muutama kuukausi sitten tehdä jotain muuta, ja se avasi kokonaan uuden matopurkin.

Totuuden aika

Leonard Stringfield: Mielestäni on totuuden aika. Erittäin luotettavilta tietolähteiltä keräämäni tiedon pitäisi avata jonkun silmät. Aihepiiri on erittäin erittäin arkaluonteinen. Minulla oli yksi tapaus, jossa mies oli nähnyt talteen otetut matkustajat itse. Hän kuvaili ne ja tilanteen minulle. Ajattelin tuon olevan melko outoa koska se tuli asevoimissa olleelta lentäjältä jolla oli huippusalainen turvallisuusluokitus. Kun sain tuon tiedon, niin päätin sen olevan käännekohta, lähtisin tuon tiedon perään.

Retrievals of the Third Kind – kolmannen asteen talteenotot

Leonard Stringfield: Retrievals of the Third Kind sisältää aluksen, ufon ja matkustajien talteenoton. Minulla on 17 tietolähdettä, jotka liittyvät lukuisiin eri puolilla Yhdysvaltoja tapahtuneisiin maahansyöksyihin. Minulla on yksi tietolähde jota ei voi missään olosuhteissa paljastaa.

Tämän minä tiedän: Oikeita ufoja, ainakin yksi sellainen, on ehdottomasti olemassa, kiistattomasti. Ja sanon myös, että meillä kiistattomasti on niitä, meillä on ollut niitä asevoimien hallussa vuodesta 1947 alkaen. Tuo on yksi talteenotto josta minä olen tietoinen.

Leonard Stringfield: Me olemme ottaneet talteen aluksen matkustajineen myös vuosina 1948, 1952, 1953, 1957, 1962, 1973 ja 1977. Ja niitä on enemmänkin. [Linkki: Bob Lazar] Sanon myös, että muuta minulla olevaa tietoa en taida pystyä paljastamaan, koska se käsittelee materiaalia johon viitataan sanalla krypto.

Yleisökysymys: Mitä te sillä tarkoitatte?

Leonard Stringfield: Se tarkoittaa supersalaista, yli huippusalaisen. Se on informaatiopiirin ulkopuolella. En ole tainnut mennä liian pitkälle tai sanoa liian paljon. Olin suunnitellut sanovani vain tämän verran.  

Sanomalehtien vihreät miehet

Leonard Stringfield: Toimittajan pomo tekee päätöksen, eikä hän ole välttämättä Columbuksessa, Daytonissa tai Clevelandissa, toimisto voi sijaita Washingtonissa tai New Yorkissa. Hän päättää mitä lehteen menee ja sopiiko se kansakunnalle ajattelun aiheeksi. Ei ole tullut kysymykseenkään, että paikallinen sanomalehti Daytonissa, Cincinnatissa, Grangevillessä, Indianapoliksessa, Columbuksessa ja niin edelleen, kirjoittaisi tosijutun.

He saattavat poimia asian ja kirjoittaa silloin tällöin pienen jutun. Kohtelevatko he asiaa suoraviivaisen objektiivisesti vai pitävätkö he asialla hauskaa? Me tiedämme, että vihreiden miesten syntyperä on tuo, mutta minun tietämissäni tapauksissa mikään näistä hahmoista tai olennoista ei ole vihreä, tai niitä ei ole kuvailtu vihreiksi.

Lautaset, ufot, olennot

Yleisökysymys: Kaikki nämä lautaset, ufot, ovatko ne kaikki samantyyppisiä vai onko eri tyyppejä?

Leonard Stringfield: Vaihtelua on.

Yleisökysymys: Onko matkustajissa vaihtelua? Ovatko ne kaikki samantyyppisiä olentoja vai erilaisia?

Leonard Stringfield: Pystyn vastaamaan tuohon juuri nyt vain rajallisesti, mutta ne ovat yleensä kooltaan, pituudeltaan 3,5 – 4,5 jalkaa [1,1 – 1,4 metriä]. Yleensä niitä kuvaillaan samalla tavalla. Jotkut piirteet siellä täällä poikkeavat toisistaan.

Askarruttava kysymys

Yleisökysymys: Nämä talteenotot… Pitääkö meidän olettaa, että useimmat niistä on ammuttu alas vai onko puolessa niistä kyse teknisestä viasta?

Leonard Stringfield: Tuo on se kysymys joka minua askarruttaa. Kukaan ei ole pystynyt täsmentämään tuota minulle. Minä oletan niiden johtuvan toimintahäiriöstä. Minulla ei rehellisesti sanottuna ole tuosta tietoa, voin olla väärässä. Minulla ei ole tietoa mistään meidän tulituksemme seurauksena pudonneesta ufosta, ohjuksilla tai millä ikinä tulituksesta. Siksi oletan näissä olleen kyse syystä tai toisesta johtuvasta toimintahäiriöstä.

Tuo viittaa minusta siihen, että aito UFO ei ole mitään täydellinen kone. Olen mietiskellyt vuosia varhaisessa tutkimusvaiheessa, että ufot saattaisivat tehdä virheitä. Me tiedämme, että ruumiit olivat joissakin tapauksissa hiiltyneitä.

Ydinaselaitokset ja ohjuspaikat

Leonard Stringfield: Olen tietoinen siitä tosiasiasta, että useimmat merkittävimmät lähikohtaamiset ja laskeutumiset ovat tapahtuneet asevoimien laitoksissa, ydinaseisiin liittyvissä laitoksissa ja ohjuspaikoilla, Yhdysvalloissa ja tärkeissä valtioissa. Joten jos näitä alueita kohtaan on mielenkiintoa, niin näillä arkaluonteisilla alueilla on myös suurin todennäköisyys ufon putoamistapaukselle.

Aluksen kopio

Katsojakysymys: Onko sinulla mitään tietoa minkään pudonneen aluksen samalla tavalla tehdystä kopiosta?

Leonard Stringfield: Minä en voi kommentoida tuota. [Linkki: Teknologia]

Viestintä sosiaalisissa lähikohtaamisissa

Leonard Stringfield: Arvellakseni heillä on kyky mielenhallintaan, koska useimmissa kohtaamistapauksissa he eivät varsinaisesti puhu, he eivät puhu kenellekään. Suurimmassa osassa minun tutkimistani tapauksista he eivät puhu, jos laitetaan syrjään se mitä tiedän pienistä olennoista, niin he eivät verbalisoi (sanallista).

Niillä ihmisillä joilla on ollut kohtaaminen tai sanotaan erittäin läheinen sosiaalinen kohtaaminen psyykkisine vaikutuksineen, on ollut sellaisia seurauksia, että he ovat nähneet kaiken matemaattisina yhtälöinä. Tieteilijämme sanovat, että me olemme tekimissä jonkin toisesta valtapiiristä tai mistä ikinä olevan kanssa.

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Ydinfyysikko / ufotutkija Stanton Friedman: Ufot, 1972

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Salt Lake City, Utah, 1972

Stanton Friedman: Todistusaineisto on musertavaa siitä, että lentävät lautaset ovat todellakin totta, että Maassa vieraillaan. [Linkki Wikipedia: Maa] Osa todistusaineistosta on valokuvien muodossa, jotka ufoista on otettu kaikkialla maailmassa. Tässä on Salt Lake Cityssä Utahissa maaliskuun 8.päivänä vuonna 1972 otettu valokuva. Se on viides ammattimaisen valokuvaajan ottamasta seitsemän valokuvan sarjasta. Tässä näemme siitä suurennoksen. Tämän alueen tässä ajattelen olevan ionisoitunutta ilmaa ja reunan ympäri kiertää jonkinlaisia portteja. Tämä on maaliskuulta 1972.

Aito kuva ufosta

Stanton Friedman: Tämä [valokuva] otettiin lähellä Pittsburghia Pennsylvaniassa. Vasemmalla on Kuu, kohde on oikealla. Todistajia oli kaksi, toinen todistaja kadun toisella puolella. Paikallinen sanomalehti kehitti valokuvat. UFO-ryhmä arvioi valokuvaajan olevan vastuullinen kunnioitettava valokuvaaja. Kyseessä on aito kuva ufosta.

Coloradon yliopiston tekemä tutkimus

Stanton Friedman: Suurin koskaan tehty tutkimus – tai yksi suurimmista tutkimuksista, ei se suurin ollut – oli Coloradon yliopiston tekemä tieteellinen tutkimus tunnistamattomista lentävistä esineistä: Condonin raportti. [Linkki: X-osasto (Condonin raportti)] [Linkki Wikipedia: Condonin raportti]

Päinvastaisesti mitä tuosta asiakirjasta tehdyssä reportaasissa esitettiin, 30 % heidän tarkastelemistaan tapauksista ei pystytty tunnistamaan, mukaan lukien eriomaisia tutka / näköhavainto –tapauksia, sekä kolmen astronautin havainnot, jotka pysyivät tunnistamattomina. [Linkki: Tutka] Tämä luo erittäin hyvän jutun UFO-todellisuudesta, lehdistön päinvastaisesta selostuksesta huolimatta.

Toimittajan kaksipäiset pienet vihreät miehet

Toimittaja: Kun puhuit pienistä vihreistä miehistä, niin et pyöritellyt lainkaan, sanoit niitä olevan. Voisitko selventää?

Stanton Friedman: Kyllä. En minä nimittänyt niitä pieniksi vihreiksi miehiksi, tuo on ihmisten käyttämä mielikuva. Kyllä, kaikkialta maailmasta on satoja vastuullisten kunnollisten ihmisten tekemiä raportteja ufoista tai Maaretkimoduuleista, kuten minä niitä mieluummin nimitän – maaperältä tai läheltä maaperää. Niiden mukana on niiden lentäjiltä tai matkustajilta vaikuttavia, riippuu miten asiaa katsoo. Ne ovat humanoideilta näyttäviä otuksia, siis kädet, kaksi jalkaa, pää ja keho.

Toimittaja: Kaksi päätä ja keho?

Stanton Friedman: EI! Pää, kaksi kättä, kaksi jalkaa. Pää ja keho. Ne eivät ole niitä hyönteissilmäisiä hirviöitä jollaisista tieteisfiktion kirjoittajat tykkäävät puhua.

Ydinfyysikko Stanton Friedman: Kosminen Watergate

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, toimittajan puheita ja vitsailuita on jätetty kääntämättä, samoin yleisöstä tulleita kommentteja.

Ydinfyysikko

Toimittaja: Hän on asiantuntija ufoissa. Hän on seurannut tätä aihepiiriä 29 vuoden ajan. Hän on ydinfyysikko. Hän tulee pitämään tänä iltana luennon Immaculatan yliopistossa. [Linkki Wikipedia: Immaculata University] Toivotetaan tervetulleeksi Stanton Friedman.

Kosminen Watergate

Haastattelija: Sinä olet ydinfyysikko, olet tiedemies. Mikä sinut sai alun perin ufoja seuraamaan?

Stanton Friedman: Edistyksellinen teknologia. Työskentelin ydinlentokoneiden parissa. [Linkki Wikipedia: Ydinkäyttöinen lentokone] Ensimmäinen ajatukseni lentävistä lautasista oli se, että en uskonut niihin, mutta sain kirjan koska se säästi minulta kirjatilauksessa postituskulut. Se kiehtoi minua, joten luin kasan muita kirjoja. Työskentelin myös salaisiksi luokitelluissa projekteissa, joten olin kiinnostunut kosmisen Watergaten näkökulmasta. En kutsunut sitä sillä nimellä. [Linkki Wikipedia: Watergate-skandaali] Mutta se oli se teknologia-juttu, olen työskennellyt ydinohjusten ja ydinlentokoneiden parissa, siis epätavallisen tavaran parissa.

Vakuuttava ilmavoimien informaatio

Haastattelija: Tunsitko jonkun joka oli nähnyt sellaisen? Näitkö sellaisen itse?

Stanton Friedman: En. Luin kirjan. Kyseessä oli informaatio, tieto. Ja sitten oli ilmavoimien informaatio. Olin sopimuksen solminut projekti-insinööri Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa, siis siellä missä vanha, vanha, projekti Blue Book oli. Tutustuin noihin ihmisiin. Se oli se ilmavoimilla oleva tieto joka vakuutti minut. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base, ”Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta”] [Linkki Wikipedia: Project Blue Book]       

Lentävät lautaset ovat totta

Stanton Friedman: Koska olin julkisuudessa, ihmiset kertoivat minulle asioita joita eivät kertoneet kenellekään muulle. Kyse oli myös ammatillisilta kollegoiltani tulleesta vastakaiusta.

Haastattelija: Positiivisesta vai negatiivisesta?

Stanton Friedman: Positiivisesta, en minä mikään masokisti ole. [Linkki Wikisanakirja: Masokisti] Olen pitänyt yli 500 luentoa, kehityn todella vahvasti. Tämän illan luennon otsikko on Lentävät lautaset ovat totta, tarkoitan sitä.

Haastattelija: Ilmeisesti kaikki tunnistamattomat lentävät…

Stanton Friedman: Siksi otsikko onkin mieluummin lentävät lautaset kuin ufot. Kaikki lentävät lautaset ovat ufoja, mutta hyvin harvat ufot ovat lentäviä lautasia.

Täysin harhaanjohtava lehdistötiedote

Haastattelija: Mitä sanot sellaiselle ihmiselle joka sanoo, että näitä kapineita ei ole olemassa?

Stanton Friedman: Käyn tämän illan luennossa läpi viisi laajamittaista tieteellistä tutkimusta, joista useimmat ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan.

Haastattelija: Kuku nuo tutkimukset rahoitti?

Stanton Friedman: Valtiovalta, se tässä onkin mielenkiintoinen asia. Suurimman koskaan tehdyn tutkimuksen rahoitti Yhdysvaltain ilmavoimat, sen teki tutkimusinstituutti. He käsittelivät 3200 havaintoa, joista 20 % ei pystytty selittämään. Nuo ovat täysin erillisiä niistä tapauksista joista ei ollut tarpeeksi tietoa. He antoivat täysin harhaanjohtavan lehdistötiedotteen. Katselin niitä 250 kaaviota, taulukkoa ja kuvaajaa, koska sitä fyysikot tekevät, katsovat dataa. Sitten katsoin lehdistötiedotetta ja sanoin: ”Hei, hetkinen, tässä ei ole järkeä.”

Tiedonvapauslaki (FOIA)

Stanton Friedman: Olen viettänyt viimeisen 10 vuoden aikana paljon aikaa mennen paikkoihin kuten kansallisarkistoon, kongressin kirjastoon, Trumanin kirjastoon, Eisenhowerin kirjastoon. [Linkki: Yhdysvaltain kansallisarkisto] [Linkki: Yhdysvaltain kongressin kirjasto] [Linkki: Presidentti Harry S. Trumanin presidentillinen kirjasto ja museo] [Linkki: Presidentti Dwight D. Eisenhowerin presidentillinen kirjasto ja museo]

Haastattelija: Onko tiedonvapauslaki auttanut sinua? [Linkki Wikipedia: Freedom of Information Act (United States), “Yhdysvaltain tiedonvapauslaki”]

Stanton Friedman: Kyllä. Se on auttanut, joskus se on melko turhauttavaa. Olemme saaneet yli 5000 sivua tavaraa koko liudalta virastoja: FBI:ltä, CIA:lta ja niin edelleen. He olivat sanoneet, että heillä ei ole mitään. Ja sitten… oho, katsokaas mitä me löysimme!

Palataan vuoteen 1947

Stanton Friedman: Palataan vuoteen 1947, jolloin kaikki hälinä alkoi. Siis ennen kuin me olimme lähettäneet satelliitin, ennen kuin ihminen oli avaruudessa. Saamiemme asiakirjojen mukaan viranomaisten pääasiallinen huolenaihe oli se, että miten nuo hemmetin kapineet toimivat? Kuvittele jos pystyisit kopioimaan tuon teknologian. [Linkki: Teknologia]

He tiesivät tästä heti vuonna 1947 kun New Mexicossa Roswellin ulkopuolella sattui maahansyöksy. Kahdessa viikossa alkoi kova meteli lentävistä lautasista. Kollegani ja minä olemme puhuneet 92 ihmisen kanssa, jotka liittyvät juuri tuohon yhteen nimenomaiseen tapaukseen: löysimme ilmavoimien kenraaleita, FBI-agentteja… Kappaleita löydettiin, ruumiita löydettiin, ilmoitettiin myös, että heillä on maahansyöksyn tehnyt lautanen. 24 tunnin sisällä he julkaisivat muutetun selostuksen.

Osastointi, tarve tietää

Haastattelija: Sinun väitteesi on siis, että tuosta alkaen on ollut pitkä tämän asian peittelyn verkosto?

Stanton Friedman: Kyllä. Ei peittelyä niin tehdä, että kaikille kerrotaan kaikki. Tärkeä asia on se, että…  Tässä tulee mukaan taustani salaiseksi luokitellussa työssä…  Kyse on osastoinnista, tarpeesta tietää. Se että sinulla on kulkulupa, ei tarkoita sitä että sinulla on pääsy käsiksi tietoon. He laittavat erikoisrajoituksia, joista käytetään nimityksiä huippusalainen, äärimmäisen huippusalainen, Umbra, ufoaineistolle huippusalainen MAJIC.

FOIA, kaikki ovet avaava taika-avain?

Stanton Friedman: Jotkut ihmiset kuvittelevat, että tiedonvapauslaki on kaikkien ovien lukot avaava taika-avain. Minä kerron esimerkin: Tavoittelimme CIA:ta, joka on tietenkin maalitauluna kaikkien suosikki. He vapauttivat 900 sivua tavaraa, joissa oli viittauksia, että oli satoja asiakirjoja lisää joita he eivät olleet vapauttaneet. He antoivat luettelon 57:sta asiakirjasta, joiden alkuperä on toisissa virastoissa, joista 18 kappaletta erikoissalaisesta kansallisesta turvallisuusvirastosta. [Linkki Wikipedia: Kansallinen turvallisuusvirasto (NSA)]

Me luonnollisesti lähdimme noiden perään. He torjuivat meidät tylysti. Turvauduimme oikeuteen menemiseen. He tekivät haun ja löysivät 160 asiakirjaa. Me halusimme ne, mutta emme voineet saada niitä. Pyysimme, että tuomarin, liittovaltion lain tuomarin annettaisiin nähdä ne asiakirjat, jotta nähtäisiin piilottelevatko he kansallisen turvallisuuden takana sopimattomasti. He kieltäytyivät antamasta niitä tuomarille. He tarjosivat hänelle kammioissa ei-julkisesti nähtäväksi 21-sivuista huippusalaista valaehtoista todistusta. Meidän asianajajamme ei päässyt näkemään sitä. Hän katsoi sitä ja päätti heidän edukseen.

21-sivua

Stanton Friedman: Me lähdimme sen 21-sivuisen paperin perään. Valituksemme liittovaltion oikeuteen epäonnistui.

Haastattelija: Mitä arvelet niillä 21-sivulla olleen?

Stanton Friedman: Me saimme ne. Tässä ne ovat. Ainoa ongelma on tämä, joka havainnollistaa ongelma… Kun tätä alkaa selata, niin huomaa melko nopeasti, että…

Haastattelija: Tuohan näyttää samalta kuin minun omaelämäkertani.

Stanton Friedman: Kyllä. Tämä on naurettavaa. 80 prosenttia tästä tiedonvapauden nojalla saamastamme asiakirjasta on sensuroitu. Jokainen joka sanoo, että tässä ei ole mitään peittelyä…

Miksi?

Haastattelija: Minä en ymmärrä vieläkään, että miksi…

Stanton Friedman: Okei, ensinnäkin halutaan selvittää miten ne toimivat. Ystävälle ei voi kertoa kertomatta viholliselle. Perustetaan salainen projekti selvittämään miten ne toimivat, varsinkin kun olet saanut haltuun maahansyöksyn tehneen lautasen. Tämän äskettäin julkaistun meille vuodetun filmirullan mukaan… Tässä on filmistä otettuja tulosteita, valokopioita siitä.

Tämä on vuodelta 1952, tilanneselostus kenraali Eisenhowerille. [Linkki Wikipedia: Dwight D. Eisenhower] Huomaatte, että tässä sanotaan: HUIPPUSALAINEN MAJIC, vain nähtäväksi. Siis korkealuokkaista tavaraa. Kaikki selville saamamme viittaa tämän olevan aito. [Linkki: MJ-12 (1942 – 1953)] [Linkki: MJ-12 (1954 – 1963)]

He olivat huolissaan vuonna 1952, paniikissa. Myös teknologia oli heidän huolenaiheenaan. [Linkki: Teknologia] Ja he eivät tienneet muukalaisten motivaatiota. Mitä kansalle kerrotaan? Nämä kaverit tulevat tänne, heillä on teknologiaa jota meillä ei ole, me emme voi tehdä asialle mitään, mutta me ajattelimme että haluaisitte tietää jotta voitte lähteä paniikissa kaduille?

Video

Haastattelija: Kaikki sanovat aina, että haluan nähdä jotain todisteita. Meillä on tässä videonauhoite.

Stanton Friedman: Kyllä. Minä tein elokuvan, olin voimakkaasti osallisena elokuvassa nimeltä Ufot ovat totta, tämä on katkelma siitä elokuvasta. [Linkki IMDb: UFO´s Are Real, ”UFOt ovat totta” (dokumenttielokuva)] Tuo [videopätkä] on kuvattu Catalina-saaren yllä. Sen on kuvannut virallinen merivoimien valokuvaaja, joka istui helikopterissa 20 000 dollarin arvoisen laitteiston kanssa. Hän oli menossa kuvaaman jotain muuta.

Hän näki taivaalla tuon esineen ja tajusi sen pysyvän paikallaan, sitten se alkoi liikkua. Tässä me olemme hidastaneet sitä. Se menee vasemmalle vuoren edestä. Se antaa vihjeen esineen koosta, koska tiedämme etäisyyden vuoreen. Mitään siipiä tai pyrstöä ei näy.

Abduktiot

Haastattelija: Millaista todistusaineistoa, millaisia koosteita meillä on niiltä ihmisiltä jotka ovat itse asiassa väittäneet tulleensa abduktoiduiksi? [Linkki Wikipedia: Ufosieppaus (abduktio)]

Stanton Friedman: Abduktio-ilmiö saa paljon huomiota. Tässä kaupungissa on asiantuntija, tohtori David Jacobs Templen yliopistossa. Hän teki filosofian tohtorin opinnäytetyönsä ufoista, yhden niistä kuudesta jotka on tehty. Hän työskentelee noin tusinan abduktoidun kanssa. [Linkki Wikipedia: Filosofian tohtori] [Linkki Wikipedia: David M. Jacobs] [Linkki Wikipedia: Temple University]

Stanton Friedman: Budd Hopkins on työskennellyt New Yorkissa psykiatrien ja psykologien tiimillä 140:n abduktoidun kanssa. [Linkki Wikipedia: Budd Hopkins] Hän teki mielenkiintoisen asian: Psykologi joka ei tiennyt, että heillä oli tämä yhteinen tekijä, tämä merkillinen kokemus, testasi heistä yhdeksän. Hän sanoi, että nämä ihmiset eivät ole hulluja, he kaikki antavat joitakin viitteitä traumalle altistumisesta, mikä on mielenkiintoinen asia.

Abduktio-ilmiö on erittäin tärkeä, koska se antaa meille hieman käsitystä siitä mitä nämä muukalaiset täällä tekevät. Se on tärkeä osallisina olleille ihmisille, se ei ole niin sanotusti ystävällinen kokemus.

Betty Hillin muukalainen

Haastattelija: Entä tämä Betty Hillin muukalainen?

Stanton Friedman: Meillä on kuva. Tämä on Barney Hillin vieressä istuneen taiteilijan piirroksista tehty pysti. Hän istui Barney Hillin vieressä silloin kun Barney kuvaili hypnoosissa muukalaisia jotka veivät hänet ja hänen vaimonsa Bettyn ufon sisälle New Hampshiressä vuonna 1961. [kuva 9:20] Tätä käytettiin mallina näyttelijäjoukolle jotka näyttelivät muukalaisia TV-elokuvassa UFO-tapaus. James Earl Jones näytteli Barneyta. Minä olin elokuvan tekninen neuvonantaja. [Linkki IMDb: The UFO Incident, ”UFO-tapaus”] Tämä on varhaisin tapaus joka antoi meille mitään todellista käsitystä siitä mitä anduktio-tapauksissa tapahtuu. [Linkki Wikipedia: Betty and Barney Hill Incident, ”Betty ja Barney Hillin tapaus”]

Kuvauksissa samankaltaisuutta

Haastattelija: Mitä abduktoidut ihmiset sanovat?

Stanton Friedman: Heidät on tyypillisesti otettu kyytiin vastoin tahtoaan kaukana kaikesta, ketään ei ole lähettyvillä häiritsemässä toimenpidettä.  He ovat voimattomia, joka häiritsee heitä, aivan kuin he olisivat jonkun muun hallinnassa. Heidät laitetaan tyypillisesti siihen johon voin viitata vain tutkimuspöytänä, tutkitaan, otetaan ihonäytteitä, hiusnäytteitä, ja niin edelleen.

Ne joita Budd on tarkastellut… Hän on löytänyt lukuisia ihmisiä, naisia, joiden munasoluja on poistettu ja istutettu uudelleen paikalleen, miehiä joilta on otettu spermanäytteitä, voi sanoa, että hedelmöityskokeita. He ovat tavallaan ystävällisiä typerille eläimille, he eivät ole vahingoittamassa, he rauhoittelevat ihmisiä, että tämä on tavallaan nopeasti ohi. He vaikuttavat olevan heillä hallinnassa. Yritän sanoa, että kuvauksissa on samankaltaisuutta. Ihmiset eivät usein muista paljon kokemuksesta, muuta kuin kadonneen ajan kokemuksen.

Valokuva

Haastattelija: Kerro meille mikä tämä valokuva on. Katsotaan tätä.

Stanton Friedman: Tämän otti kuorma-auton sisältä Kalifornian osavaltion maanteiden kunnossapidolle työskennellyt mies. Näette sen tuossa peilin yläpuolella. Jos zoomaamme sitä… Tämä on yksi hänen ottamastaan kolmesta kuvasta. Minulla on noin 100 sivua analyysiä näistä valokuvista. Se on halkaisijaltaan noin 30 jalkaa [9,1 metriä] oleva esine, se on pyöreä ja se lensi. Se ei todista, että se tuli Zeta Reticulista. [Linkki Wikipedia: Zeta Reticuli] Tässä on parempi kuva. Näette, että se ei ole pieni esine todella lähellä kameraa.

Kuvateksti: Haastattelussa keskusteltu alkuperäinen kuva ja kohteen suurennos.

Katsojapuhelu

Haastattelija: Okei, meillä on nainen puhelinlinjalla.

Nainen puhelimessa, Colleen, New Jersey: Minä uskon todella, minulla oli nuorena havainto.

Haastattelija: Colleen, mitä sinä näit nuorena?

Nainen puhelimessa, Colleen, New Jersey: No, minä olin perheeni kanssa matkalla kotiin ruokaostoksilta. Isäni pysäytti auton keskelle tietä ja katsoin ikkunasta ulos. Se oli hyvin samankaltainen kuin noissa kuvissa jotka juuri näytitte.

Haastattelija: Kuinka korkealla maaperästä se oli?

Nainen puhelimessa, Colleen, New Jersey: Se ei ollut kovin korkealla, ehkä… Meillä oli vanha farmariauto. Se oli todennäköisesti noin 15 jalkaa [4,6 metriä] autoa korkeammalla, se ei ollut puita korkeammalla, se oli auton yläpuolella. Sen pohjassa näkyi valot, jotka olivat tavallaan kuin taukoja pitävä valoefekti.

Haastattelija: Olit silloin vanhempiesi kanssa. Mitä vanhempasi sanoivat sinulle? Olitko peloissasi?

Nainen puhelimessa, Colleen, New Jersey: No, en. Se oli tavallaan outoa. Isäni meni ulos. Minä satuin olemaan auton samalla puolella. Äitini ei arvellakseni noussut autosta. Siskoni olivat minun vieressäni. Minä tavallaan vain veivasin ikkunan alas ja katsoin ylös. Aivoni eivät aluksi oikein toimineet oikein, koska ne eivät tienneet mikä se oli.

Haastattelija: Pitikö se ääntä?

Nainen puhelimessa, Colleen, New Jersey: Se tavallaan humisi ja sitten se… Ja heti kun se oli… tiedäthän… Heti kun me tajusimme sen olevan siinä, niin se olikin poissa, aivan kuin se olisi hävinnyt.

Haastattelija: Kiitos tämän jakamisesta, olit silloin pikkutyttö.

Nainen puhelimessa, Colleen, New Jersey: Olin arviolta 10 tai 12 vuotta vanha.

Yleistä, haluttomuus puhua

Haastattelija: Tuollaisen täytyy olla melko yleistä?

Stanton Friedman: Kyllä, autoista tehdyt lähihavainnot erityisesti. Havainnot ovat yleisiä, gallupien mukaan 9 % ihmisistä uskoo nähneensä.

Haastattelija: Miksi meillä ei ole koskaan senaattoreita tai kuvernöörejä…?

Stanton Friedman: Mutta meillä on. Senaattori Russell, joka oli Georgiasta pitkään senaatissa… Saimme äskettäin huippusalaisen asiakirjan jossa hän kuvailee havaintoaan silloin kun hän matkusti junalla Neuvostoliitossa ilmavoimien eversti mukanaan, perehdytysupseeri ja niin edelleen. He ilmoittivat asiasta heti takaisin päästyään. [Linkki Wikipedia: Richard Russell Jr.]

Arthur Godfreyllä oli havainto, samoin Sammy Davis Jr:llä. [Linkki Wikipedia: Arthur Godfrey] Laivastoministeri Dan Kimballilla oli havaintoja. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain laivastoministeri] [Linkki Wikipedia: Dan A. Kimball] Havaintoja tapahtuu kaikkialla, mutta halukkuus puhua niistä on eri asia. Naurun verho on todellinen.

UFO lähellä maaperää, alukseen liittyvät pienet olennot

Stanton Friedman: Ei ole epäilystäkään siitä, että kaikki valokuvat on tutkittava. Asiantuntijat ovat tutkineet läpikotaisin monet minulla olevista valokuvista joita käytön luennoillani. Valokuvat eivät kuitenkaan ole ne jotka tekevät mielipide-eron. Tässä puhutaan maailmanlaajuisesti kymmenistätuhansista havainnoista.

Tässä puhutaan 2200:stä tapauksesta joissa on aineellisia jälkiä, 65:stä maasta, siis tapauksista joissa ufoa ei ole pelkästään nähty lähellä maaperää, vaan sen lähdön jälkeen on jäänyt vastaava palanut ympyrä, palanut kehä, laskeutumislaitteiston jälki. Muutaman sadan ensimmäisen tällaisen jälkeen… Ja raporteista noin 25 %:ssa on mukana alukseen liittyviä pieniä olentoja. On toinen asia päästä katsomaan kuinka maaperä on muuttunut, katsoa kasvillisuutta.

Abduktoitujen piirrokset

Stanton Friedman: Kun mennään abduktio-tapauksiin, niin meillä on esimerkiksi viisi eri abduktoitua joista kukin kuvaili kirjoitusta. [Linkki Wikipedia: Ufosieppaus (abduktio)] He itse asiassa piirsivät parhaan muistikuvansa näkemästään kirjoituksesta, eivätkä he tienneet mitä kaikki muut olivat piirtäneet. Kuuden asiantuntijan komitea oli yhtä mieltä siitä, että he piirsivät samaa asiaa, vaikka he eivät olleet nähneet koskaan mitä muut ihmiset olivat piirtäneet.

Telepatia

Stanton Friedman: Kussakin muukalaismiehistössä vaikuttaa olevan vähintään yksi henkilö tai olento joka pystyy kommunikoimaan, siihen liittyy ilmeisesti jotain telepatiaa, mikä ei ole lainkaan yllättävää. On joku joka pystyy puhumaan paikallista kieltä, aivan kuten Betty ja Barney Hillin tapauksessa.

Tutka, ydinaseet

Stanton Friedman: Erittäin tärkeitä ovat myös tutka / näköhavainto –tapaukset, kun asevoimat… [Linkki: Tutka] Monet saamistamme raporteista käsittelevät asevoimien tapauksia. Meillä on esimerkiksi tapaus jossa New Mexicoon oli varastoituna ydinaseita. [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

Stanton Friedman: Oli kolme eri turvallisuusihmisten ryhmää joista kukin raportoi riippumattomasti nähneensä sen kapineen tulevan vuorten yli, käyvän läpi kaikenlaisia hulluja kiertoliikkeitä ja tulevan suoraa päätä alas. Rakennuksesta tultiin tielle, mutta nuo kaverit eivät sitä enää nähneet.

Paikalle tuli vartija joka näki sen maaperällä, suuren pyöreän kiekon. Hän yritti saada radiolla apua, mutta ei saanut. Hän nousi pois autosta aseen kanssa. Hän näki sen menevän suoraan ylös. Ne toiset kaverit näkivät sen menevän suoraan ylös ja tämä kaveri näki myös sen menevän suoraan ylös. He ilmoittivat siitä tukikohdan komentajalle, joka kuulusteli heitä. Tässä on kyse salaisesta asiakirjasta jonka salauksen saimme poistettua. Tuollaiset tapaukset ovat erittäin vakuuttavia.

Skeptikoiden pystyssä pysymättömät väitteet

Stanton Friedman: Asiakirja, postissa filmirullassa saamamme Majestic-12 asiakirja… Olemme työskennelleet sen parissa. Jotkut skeptikot ovat hyökkäilleet sitä vastaan rajusti, mutta mitkään heidän väitteistään eivät pysy pystyssä. Arvelemme olevamme nyt sellaisessa tilanteessa, että pystymme todistamaan että nuo… Siis todistamaan siinä mielessä, että asiantuntija on katsonut sitä paperia ja kirjoitusta ja sanonut, että tämä on kirjoitettu samantyyppisellä kirjoituskoneella kuin tieteilijä Vannevar Bushin toimistossa oli. Ja, se on pitkä juttu… [Linkki Wikipedia: Vannevar Bush]

Arvelen sen asiakirjan herättäneen paljon mielenkiintoa. Kun katsotaan kuinka heikkoja sen vastaiset väitteet ovat, niin olen erittäin vaikuttunut kaikesta siitä minkä olemme pystyneet osoittamaan todeksi noissa asiakirjoissa.

Haastattelija: Teillä on siis todisteet osittain käsissänne.

Stanton Friedman: Kyllä.

Reticulum-tähdistö, Verkon tähdistö

Katsojakysymys, Heather Lopec: Jos ne ovat tuolla, niin mistä ne ovat peräisin? Mistä ne tulisivat?

Stanton Friedman: Yhdessä tapauksessa, Betty ja Barney Hillin tapauksessa, Betty näki… Minä kutsun sitä tähtikartaksi. Se oli valopisteiden joukko jota yhdistivät noin 3 jalkaa x 2 jalkaa x 2 jalkaa [90 cm x 60 cm x 60 cm) suorat. Hän katseli ylöspäin sitä. Oletettavasti on kauppareittejä ja satunnaisia tutkimusretkiä.

Suurenmoinen nainen nimeltä Marjorie Fish teki jotain mitä kukaan muu ei ole tehnyt. Hän rakensi koko joukon kolmiulotteisia malleja meidän galaktisesta lähiympäristöstämme. Tuon työn perusteella kartan perustähdet, noiden tiettyjen kavereiden alkuperä oli planeetta joka oli joko Zeta Reticuli 1:n tai Zeta Reticuli 2:n ympärillä. Kyse on Reticulumin tähdistöstä, se ei näy täältä. Sen nimi on Verkko, minä en nimennyt sitä. [Linkki Wikipedia: Verkko (tähdistö), ”Reticulum”]

Kosminen lastentarha

Haastattelija: Minä putosin kärryiltä noin kaksi minuuttia sitten…

Stanton Friedman: Okei. Siellä on kaksi tähteä, Zeta Reticuli 1 ja Zeta Reticuli 2. [Linkki Wikipedia: Zeta Reticuli] [Linkki Wikipedia: Kaksoistähti] Se on siis kreikkalainen aakkonen zeeta, noin tähtitieteilijät nimeävät tähtiä, älä minua syytä. [Linkki Wikipedia: Zeeta] Noiden kahden tähden näkemiseksi on mentävä päiväntasaajalle. Ne ovat 37 valovuoden etäisyydellä, joka on galaktisessa mittakaavassa hyvin lähellä. Koko galaksi on halkaisijaltaan 40 000 valovuotta. He ovat vain ”hieman alempana kadulla”. [Linkki Wikipedia: Valovuosi] [Linkki Wikipedia: Linnunrata]

Haastattelija: Mikä on asian ydin? Onko tuo tavallaan se lentokenttä josta he tulevat?

Stanton Friedman: Tuo vaikuttaa olevan juuri noiden kyseessä olevien tiettyjen olentojen operaatiotukikohta, planeetta joko Zeta Reticuli 1:n tai Zeta Reticuli 2:n ympärillä. [Linkki: Bob Lazar (Zeta Reticuli)]

Haastattelija: Mennään sinne ja käydään katsomassa.

Stanton Friedman: Me emme osaa tehdä sitä vielä. Tämä planeetta täällä on kosminen lastentarha.

Ydinfyysikko Stanton Friedman: Lentävät lautaset ja tiede, tiede oli väärässä         

Linkki käännettyyn luentoon: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

SETI, ”typerä tutkimusyritys”

Stanton Friedman: Teknologinen kehitys tulee asioiden tekemisestä eri tavalla, ennalta arvaamattomalla tavalla. Tulevaisuus ei ole ekstrapolaatio menneisyydestä. Yksi asia josta minua jatkuvasti haastetaan, on se että ”ei sieltä pääse tänne, me olemme aina jumissa Maassa! Kuunnellaan radioteleskoopeilla, ei tänne kukaan tule!” He ovat väärässä. SETI tarkoittaa todellisuudessa typerää tutkimusyritystä. [SETI = Silly Effort To Investigate = ”typerä tutkimusyritys”]

Minun johtopäätökseni

Stanton Friedman: Ensimmäinen johtopäätökseni, josta todistusaineisto on musertavaa: Älyllisesti ohjatut maapallon ulkopuoliset avaruusalukset vierailevat planeetta Maassa. Toisin sanoen jotkut – 18 kertaa alleviivattuna – jotkut ufot ovat peräisin maapallon ulkopuolelta, useimmat eivät ole, minä en välitä niistä. Toinen johtopäätökseni on se, että tämä aihepiiri edustaa jonkinlaista kosmista Watergatea, mikä tarkoittaa sitä, että vähälukuinen määrä ihmisiä viranomaisten joukossa on tiennyt kauan aikaa, yli 70 vuotta, että jotkut ufot ovat todellakin vierasperäisiä avaruusaluksia. [Luento vuodelta 2015.] Minä en sanonut, että kaikki viranomaiset tietävät, turvallisuus toimii siten.

Kolmas johtopäätös on se, että kahta ensimmäistä johtopäätöstä vastaan ei ole olemassa hyviä perusteluita. Neljäs on se, että me olemme tekemisissä vuosituhannen suurimman jutun kanssa. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Vierasperäiset avaruusalukset vierailevat Maassa, on ruumiiden ja hylkyjen onnistunutta peittelyä. Tuo on iso johtopäätös.

En tuonut avaruusolentoa mukanani…

Stanton Friedman: En tuonut yhtään avaruusolentoa mukanani. On ihmisiä jotka vaativat, että jos et pysty toimittamaan avaruusolentoa tai lautasta, niin unohda koko juttu. On paljon asioita jotka tiedämme ilman että tuomme käsissä pidettäviä todisteita, tehän tiedätte.

Mistäs tämä tuli?

Stanton Friedman: Suurin koskaan tehty tutkimus oli 1950-luvulla projekti Blue Bookin erikoisraportti nro 14. Törmäsin tuohon raporttiin Berkeleyssä Kalifornian yliopiston kirjastossa. [Linkki Wikipedia: Kalifornian yliopisto (Berkeley)] Mistäs tämä tuli? Se oli täynnä tietoa. Olin datataivaassa. Sen teki sopimuksella Yhdysvaltain ilmavoimille joku joka tiesi Columbuksessa Ohiossa sijaitsevan Battellen muistoinstituutin. [Linkki Wikipedia: Battelle Memorial Institute, ”Battellen muistoinstituutti”]

Lehdistötiedotteessa ei mainittu kuka työn teki, missä työ tehtiin tai ei edes raportin otsikkoa. Jos he olisivat sanoneet, että erikoisraportti nro 14, niin joku uutistoimittaja olisi aivan varmasti kysynyt, että ”hei, mitä tapahtui raporteille 1 – 13?” He eivät aikoneet sanoa, että ne on luokiteltu salaisiksi.

Täyttä päätä valehteleva ilmavoimaministeri

Stanton Friedman: Lehdistötiedotetta katsellessani löysin siitä hämmästyksekseni tämän kaikkialla julkisuutta saaneen lausunnon: ”Me uskomme tämän tutkimuksen perusteella, että Yhdysvaltain yli ei ole koskaan lentänyt asianmukaisesti lentäväksi lautaseksi kuvailtua esinettä.” Ongelma oli se, että minulla oli se raportti ja hän valehteli, valehteli täyttä päätä, ilmavoimaministeri valehteli. Minä olen työskennellyt turvallisuuspalvelun alaisena ja hipsutellut joskus totuuden ympärillä varpaillani, mutta suoraan päin naamaa valehtelu oli jotain mikä todella vaivasi minua.

Kongressin kuulemiset vuonna 1968, James E. McDonald

Stanton Friedman: Kongressi piti kuulemisia vuonna 1968. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kongressi] Minä olen yksi noista esiintyjistä ja ainoa elossa oleva. Kaikki muut olivat siihen aikaan minua vanhempia. Kaksitoista tieteilijää antoi todistajalausuntonsa. Arizonan yliopiston fysiikan tohtori James E. McDonaldilla oli tutkielma parhaista tapauksista: 41 parasta tapausta, lukuisia todistajia, tutka / näköhavaintoja, kaikenlaisia hyviä havaintoja kaikkialta, tähtitieteilijöiden havaintoja ja niin edelleen. Kukaan ei vaikuttanut tietävän niistä. [Linkki Wikipedia: James E. McDonald]

Se on melko hyvä koko… lentävälle

Stanton Friedman: Tässä [kuvassa] on ydinkäyttöinen lentotukialus. Voitteko uskoa, että se voi toimia 18 vuotta ilman tankkausta? 18 vuotta. Huomaatte, että ne kuljettavat noin 75:ttä pientä suihkumoottorilla varustettua lentokonetta. On siis emälaiva ja ”pikkukavereita”. Asia on samoin UFO-asiassa. Minä arvelen olevan tähtienvälisiä kulkuneuvoja, luultavasti fuusiokäyttöisiä, ja ne kuljettavat… [Linkki Wikipedia: Fuusioreaktio]

Tähtienvälinen ympäristö on erilainen. On siis emäalus ja pieniä Maaretkimoduuleita. Meillä on lukuisia ilmoituksia valtavankokoisista kummallisista kulkuneuvoista, puolesta mailista mailin pituisiin [0,8 – 1,6 kilometriä]. Se on melko hyvä koko… lentävälle.

Uskooko ydinfyysikko pieniin vihreisiin miehiin?

Stanton Friedman: Uskooko ydinfyysikko pieniin vihreisiin miehiin? No, he eivät ole vihreitä, ovat tavallisesti kyllä pieniä. Meillä on lukuisia ilmoituksia. Eräs mies on kerännyt 4000 tapausta joissa lautanen on nähty maaperällä tai sen lähellä. Ja kun se lähtee, niin se jättää fyysisiä muutoksia, ei viljapeltokuvioita. Kuudesosa noista tapauksista sisältää ilmoituksia tyypillisesti pienistä alukseen liitetyistä olennoista. Älkää kysykö minulta mitä he tekevät, he eivät ole kertoneet minulle. He keräävät ymmärtääkseni näytteitä, kerran oli kadonnut koira. He keräävät kasveja ja tutkivat asioita. Ehkä ne ovat kaivostoimintainsinöörejä, tiedätte luultavasti kaikki, että Maa on aurinkokunnan tihein planeetta.

Kestomagneettien materiaalit

Stanton Friedman: Tiedän, että harvinaiset maametallit ovat teidän liiketoiminnassanne tärkeitä. Useimmat eivät tiedä mitä ne ovat, eivät ole koskaan kuulleetkaan. [Linkki Wikipedia: Harvinaiset maametallit] Samarium-koboltti, ensimmäiset radionauhureissa käytetyt kestomagneetit. Minulla oli tapana käyttää tuota esimerkkinä, ehkä se tuli muukalaisteknologista.

Me saimme Roswellista paljon romua. He lähettivät ne laboratorioon. Mitä se on? Heille ei kerrota mistä se tuli, turvallisuusasiat toimivat niin. Se oli samariumin ja koboltin yhdistelmää, miksi kukaan yhdistäisi noita kahta? [Linkki Wikipedia: Samarium] [Linkki Wikipedia: Koboltti] Laboratorion professori sanoi, että sillä oli korkein koskaan hänen mittaamansa magneettisuus. Hän ei tiedä mistä hän sen sai.

Luin artikkelin uusista paremmista kestomagneettien materiaaleista, esimerkiksi neodyymi-rauta-boori. [Linkki Wikipedia: Magneetti] Artikkelin lopussa sanottiin, että alkuperäinen samarium / koboltti –työ tehtiin Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdan tuotekehityskeskuksessa. Minä nauroin kovaan ääneen, voisin lyödä vaikka vetoa mistä se idea tuli. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base, ”Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta”] Tuo ei kerro miten lautanen rakennetaan, mutta se kertoo kuinka saadaan aikaan parempi magneettikenttä pienemmässä paketissa.

Apollo 12

Stanton Friedman: Kirjassani on kuva minusta Apollo 12 -komentomoduulin vierellä. Silloin kun minä olin nuori, niin kaikki ajattelivat, että ilmakehässä olevalla suurinopeuksisella järjestelmällä piti olla terävä kärki, terävät siivet, siis hyvin virtaviivainen. Siinä minä seisoskelin Apollo-komentomoduulin vieressä, joka saapuu nopeudella 25 000 mailia tunnissa, ja se on pyöreä tylppä kappale, aivan kuin lentävä lautanen, ei sellainen kuin suurinopeuksinen lentokone. Ihmettelen mistä tuo idea tuli. Wright-Pattersonissa tehtiin vuonna 1947 tuulitunnelitestejä pyöreillä tylpillä kulkuneuvoilla. Joku luultavasti sanoi: ”Miksi ei kokeiltaisi sitä mitä nuo kaverit käyttävät?”

Lehdissä ei näy mitään…

Stanton Friedman: Ihmiset kysyvät minulta, että miten viimeaikoina ei ole ollut yhtään mitään havaintoja? No, mistä sinä sen tiedät? No, en ole nähnyt lehdessä mitään… No, Mutual UFO Network [MUFON] saa yli 700 tapausta kuukaudessa! Aijaa… Ja useimmat ihmiset eivät ilmoita välittömästi havainnoistaan. Olen tarkistanut asian sadoilta yleisöiltä. Luennoillani olevista 10 % sanoo nähneensä sellaisen. Kun kysyn kuinka moni ilmoitti siitä, niin 90 % käsistä laskeutuu alas. Data on rajoittunutta, ihmiset pelkäävät pilkkaamista.

Roswell

Stanton Friedman: Sitten on Roswell. ”Älkää vaivatko minua tosiasioilla, olen jo päättänyt mielipiteeni.” Heinäkuu 1947. Minä olin ensimmäinen tuota tapausta tutkinut. Olin TV-asemalla odottamassa kolmatta minua haastattelevaa toimittajaa. Aseman johtaja sanoi yllättäen: ”Se kaveri jonka kanssa sinun pitäisi puhua, on Jesse Marcel.” Nerokkaana tutkijana kysyin: ”Kukas hän on?” [Linkki Wikipedia: Jesse Marcel] ”Ai, hän käsitteli romuja yhdestä niistä lautasista joista sinä olet kiinnostunut. Hän oli asevoimissa.” Mitä?!? Mistä tuo tuli? Hän ei vitsaillut. Tuo sai minut aloittamaan ja olen työskennellyt sen kimpussa tuosta lähtien.

RAAF, täysin tietämätön väittäjä

Stanton Friedman: Tuossa [kuvassa] on The Roswell Daily Record –sanomalehti. Joku väitti minulle, että tuo otsikossa lukeva RAAF tarkoittaa Australian kuninkaallisia ilmavoimia (Royal Australian Air Force). Stan, mitä sinä oikein puhut? No, se on Roswell Army Air Field [RAAF]. [Linkki Wikipedia: Walker Air Force Base, ennen Roswell Army Air Field (RAAF)] Roswell on keskellä ei mitään, sieltä on 200 mailia [322 km] Albuquerqueen, 200 mailia Amarilloon, 200 mailia El Pasoon.

Stanton Friedman: Minä olin ensimmäinen joka puhui tukikohdan tiedustelu-upseeri Jesse Marcelin kanssa. Minun on painotettava, että siellä sijainnut ryhmä 509 oli kaikkein paras asevoimien eliittiryhmä koko maailmassa, he pudottivat atomipommit Japaniin ja kaksi lisää seuraavana vuonna operaatio Crossroadsissa. [Linkki Wikipedia: Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset] [Linkki Wikipedia: Operaatio Crossroads] [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

Tunnistatte jotkut noista ihmisistä

Stanton Friedman: Me saimme vuonna 1984 filmirullan, huippusalainen MAJIC. Presidentti Truman perusti operaatio Majestic-12:sta vuonna 1947 huolehtimaan lentävistä lautasista. Kyseessä oli 7-sivuinen tilanneselostus presidentiksi valitulle Eisenhowerille vuodelta 1952. Siis silloin kun hän voitti vaalit ja ennen kuin hänestä tuli presidentti.

Tuon ryhmän jäsenet on nimetty. Jotkut teistä tunnistavat jotkut näistä ihmisistä. James Forrestal oli ensimmäinen puolustusministeri, kenraali Twining, kenraali Vandenberg. [Linkki Wikipedia: Nathan Farragut Twining] [Linkki Wikipedia: Hoyt Vandenberg] He olivat ilmavoimien esikuntapäälliköitä ja niin edelleen.

Yksi nimi ei kuulu ensi ajatuksella joukkoon…

Stanton Friedman: Tuossa on yksi nimi joka ei ensiajatuksella kuulu tuohon, kolmas alhaalta: Harvardin yliopiston tähtitieteen professori tohtori Donald Menzel. Noilla kaikilla muilla oli korkeatasoiset turvallisuusluokitukset. Jos opettaa tähtitiedettä Harvardissa, ei tarvitse turvallisuusselvitystä. Hän kirjoitti kolme ufoja vastustavaa kirjaa ja piti runsaan määrän esitelmiä. Hän oli täysi tyrmääjä. Tämähän on vain vitsi, Stan, oletko sinä hullu? [Linkki Wikipedia: Donald Howard Menzel] [Linkki: X-osasto (Donald Menzel)] 

Donald Menzel ja John F. Kennedy

Stanton Friedman: Minun piti saada kolmelta ihmiseltä lupa hänen papereidensa näkemiseen Harvardissa. He kaikki olivat kuolleita, kuinka kätevää. Viimeinen kuoli vain kolme kuukautta ennen kuin saimme sen filmirullan jolla tämä oli. Olin täysin järkyttynyt. En pitänyt hänestä hänen ollessaan hengissä. Hänen ja ulkomailla laivalla olleen Jack Kennedyn välillä oli viestintää. [Linkki Wikipedia: John ”Jack” F. Kennedy] Hän valitsi Harvardissa mielenkiintonsa kohteeksi tähtitieteen ja tutustui melko hyvin Menzeliin. Hän sanoi Jackille: ”On yksi aihealue jolla saatan pystyä auttamaan sinua. Minulla oli pidempi yhtäjaksoinen yhteys kansalliseen turvallisuusvirastoon [NSA] ja sen edeltäjään merivoimissa kuin kenelläkään tässä maassa, 30 vuotta.” Mitä?!?

Donald Menzelin kaksoisidentiteetti

Stanton Friedman: Sain selville, että oli kuulemisia joilla yritettiin saada pois hänen ilmavoimien turvallisuusluokituksensa, siis luotettavuuskuulemisia. Hän taisteli ja voitti, puhuin hänen lakimiehensä kanssa. Hän sanoi, että Harvardissa on tuhansia sivuja paperia, siksi menin sinne saatuani kolmelta ihmiseltä luvan. Osoittautui, että hän oli maailmanluokan kryptografi, niin sanotusti kryptologi [salausteknikko]. [Linkki Wikipedia: Kryptografi]

Suuria työpanoksia, hän teki salaiseksi luokiteltua työtä CIA:lle ja 20:lle yritykselle. Hän ansaitsi enemmän rahaa salaiseksi luokitellusta konsultointityöstään kuin professorin virastaan Harvardissa. Ihmiset sanovat, että Stan, ei hän olisi pystynyt elämään kaksoiselämää. Minäpä kerron teille kolme nimeä: Burgess, Philby ja Maclean, kolme Britannian tiedustelussa työskennellyttä Venäjälle vakoillutta. [Linkki Wikipedia: Cambridgen viisikko] Osaatte varmaan kuvitella, että on oltava varovainen kun sinulla on tuollainen kaksoisidentiteetti.

Operaatio Majestic-12

Stanton Friedman: Tässä on Trumanin muistio Forrestalille tämän operaatio Majestic-12:sta perustamisesta. [Linkki Wikipedia: Harry S. Truman (presidentti)] [Linkki Wikipedia: James Forrestal (puolustusministeri)] En mene kaikkiin yksityiskohtiin, koska se menee tavallaan pitkäveteiseksi, mutta niissä on paljon asioita joiden emme tienneet asiakirjat saadessamme olevan totta, mutta ne ovat osoittautuneet myöhemmin tosiksi. (Stanton Friedman puhuu pitkään Majestic-12 asiakirjoista. Osuus on jätetty kääntämättä. Jokainen voi lukea asiakirjat itse linkeistä. [Linkki: MJ-12 (1942 – 1953)] [Linkki: MJ-12 (1954 – 1963)])                    

Viranomaiset eivät pysty pitämään salaisuuksia?

Stanton Friedman: Tohtori Tyson sanoi, että todiste siitä, että viranomaiset eivät pysty pitämään salaisuuksia on se kuinka paljon tiedämme presidentti Clintonin sukupuolielimistä. Erittäin nerokas kommentti, ymmärrätte varmaan. [Linkki Wikipedia: Clinton-Lewinsky-skandaali] Tässä on tyypillinen CIA:n huippusalainen Umbra UFO-asiakirja. Tuosta pystyy lukemaan kahdeksan sanaa. Rakastan tätä sivua: Kiistäkää totaalisesti, he löysivät vain kahdeksan sanaa joiden salausluokituksen pystyi poistamaan. [Asiakirja ei näy kameralle.] [Linkki: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) ufoasiakirjoja vuodelta 1952]  

Tämä on surullisenkuuluisalta NSA:lta. [Linkki Wikipedia: Kansallinen turvallisuusvirasto (NSA)] [Asiakirja ei näy kameralle.] Sain 156 sivua jotka näyttivät kaikki melko lailla tältä. Yhden lauseen pystyy lukemaan, kaikki muu on peitetty. Mutta viranomaiset eivät pysty pitämään salaisuuksia… Me olemme yrittäneet, me emme saa mitään muuta.

Washington Post –sanomalehden mukaan sotilastiedustelun kokonaisbudjetti oli kaksi vuotta sitten 52,6 miljardia dollaria. Kolme suurinta virastoa ovat NSA, CIA ja NRO, kansallinen tiedusteluvirasto. [Linkki Wikipedia: NRO] He eivät pysty pitämään salaisuuksia…

Minä en tiedä missä he kaikki ovat, mutta osa heistä käy täällä…

Stanton Friedman: Enrico Fermi… Ihmiset sanovat teille: ”Hei, Fermi sanoi, ettei mitään vierailijoita ole.” Ei hän niin sanonut. Yksi syy miksi menin Chicagoon, oli Fermi. Hän sanoi: ”Missä kaikki ovat?” Hän oli kuuluisa kysymyksien esittämisestä. Hän sai Nobel-palkinnon ensimmäisestä ydinketjureaktiosta ja niin edelleen, loistava mies. Ei hän sanonut, ettei tänne kukaan tule. Sitä sanotaan Fermin paradoksiksi: Jos tuolla on kavereita, niin missä he ovat? Minä en tiedä missä he kaikki ovat, mutta osa heistä käy täällä. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Lehdistön surkeasti tekemä työ

Stanton Friedman: Meneillään on paljon. Tohtorintutkinnon väitöskirjoja on noin tusinan verran. [Linkki Wikipedia: Yliopistolliset tutkinnot Suomessa (tohtori)] Yhdessä niistä kirjoitetaan siitä kuinka surkeaa työtä lehdistö on tehnyt tämän aiheen käsittelyssä. Tätä on meneillään kaiken aikaa. Onko täällä ketään lehdistön väkeä? Miksi te kaverit ette hoida työtänne?

USAF prikaatikenraali Carroll H. Bolender

Stanton Friedman: 1940-luvun lopulta on FBI:n muistio jossa sanotaan, että ilmavoimat ja maavoimat pitivät lentäviä lautasia koskevaa aihepiiriä huippusalaisena. Minäpä lainaan kenraali Carroll Bolenderin muistiosta.

Ilmavoimien kenraalilta kysyttiin vuonna 1969, että mitä projekti Blue Bookille pitäisi tehdä, koska Condonin raportissa suositeltiin sen lopettamista. Hän kirjoitti muistion jonka me saimme vasta 10 vuotta myöhemmin. Arvelen, että sen salausluokitus poistettiin vahingossa. [Suora linkki kyseiseen Carroll Bolenderin muistioon: Bolender Memo, Oct 20, 1969]

Bolenderin muistio

Stanton Friedman: Hän sanoi siinä [muistiossa], että… lainaus: ”Lisäksi ne raportit ufoista jotka voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, tehdään maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien yhteisen JANAP 146:n tai ilmavoimien ohjekirjan 55-11 mukaisesti ja ne eivät ole osa Blue Book -käytäntöä.” Kaksi kappaletta myöhemmin: ”Jos me lopetamme projekti Blue Bookin, niin kansalaisilla ei ole ketään kenelle ilmoittaa havainnoistaan, ei mitään virallista valtiovallan virastoa. Kuitenkin, kuten aiemmin todettiin, niitä raportteja jotka voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, tultaisiin jatkossakin tutkimaan tuota tarkoitusta varten suunniteltuja tekniikoita, menetelmiä, käyttäen.”

Kaksi informaatiokanavaa

Stanton Friedman: Minä paikansin kenraali Bolenderin, olen tietääkseni ainoa hänen kanssaan koskaan keskustellut. Puhuin hänen kanssaan puhelimitse. Sanoin, että kuulostaa siltä, että on kaksi eri informaatiokanavaa: yksi julkisuuteen, typerä tietämätön kama. Ja toinen kanava… Sanotaan esimerkiksi siitä tapauksesta, jossa lautanen laskeutui alaspäin ydinaseita varastoivan SAC-tukikohdan kiitoradan kohdalla, joka on ilmiselvästi huolenaihe kansalliselle turvallisuudelle. Hän vastasi, että ”kyllä”. Mikään merkittävä mediakonserni ei ole käsitellyt kenraali Bolenderin kommentteja, ettekä te voi puhua hänen kanssaan, hän on kuollut. [Linkki Wikipedia: Strategic Air Command (SAC), ”strateginen ilmakomennus”]

Valehtelun vastainen laki?

Stanton Friedman: Tuo on hämmästyttävää, koska ilmavoimista on sanottu vuodesta 1969 alkaen, että ufoihin ei liity uhkaa kansalliselle turvallisuudelle, me emme tee yhtään mitään. Lisää valheita. Onko olemassa valehtelun vastaista lakia? Minä en tiedä. Ehkä sellainen pitäisi olla. Jotkut ihmiset sanovat, että sellaista ei pitäisi olla, mutta…

Ufotutkija Stanton Friedman: UFO-tiedonjulkistus

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Mielenkiintoiset rankat ajat

Stanton Friedman: Nämä ovat mielenkiintoisia aikoja. Me olemme tajuamassa, että tuolla on suuri maailmankaikkeus, paljon planeettoja ja siellä on epäilemättä paljon olentoja. Me emme ole niin tärkeitä kuin haluaisimme ajatella olevamme. Meille taitaa tulla joitakin suuria järkytyksiä kun meistä tulee osa galaktista yhteisöä ja tajuamme, että me emme ole lainkaan kaikkein kehittyneimmät tienoilla. Meillä on paljon opittavaa. Minun mielestäni me pystymme sopeutumaan uuteen todellisuuteen. Olen optimistinen siitä. Lapsenlapsenlapseni maailma tulee olemaan erilainen. Me käymme juuri nyt läpi rankkoja aikoja, erittäin rankkoja aikoja.

60 vuotta tutkimusta

Stanton Friedman: Lähes 60 vuoden opiskelun ja tutkimuksen jälkeen olen vakuuttunut, että Maassa vierailee älyllisesti ohjattuja maapallon ulkopuolisia avaruusaluksia. Me olemme lisäksi tekemisissä kosmisen Watergaten kanssa, kuten haluan sitä kutsua, viranomaiset peittelevät sitä mitä tietävät, joissakin tapauksissa ymmärrettävästi.

Tieteellinen menetelmä

Stanton Friedman: Minä lähestyn ongelmaa eri näkökulmasta kuin useimmat ihmiset. Minä en ole koskaan nähnyt lentävää lautasta, avaruusolennot eivät ole koskaan abduktoineet minua, mutta tunnen ihmisiä joille niin on käynyt. Ydinfyysikkona minä yritän turvautua tieteelliseen menetelmään. [Linkki Wikipedia: Tieteellinen menetelmä] Minulla on fysiikasta kandidaatin ja maisterin tutkinnot Chicagon yliopistosta.

Joidenkin uskonnolliset näkemykset

Stanton Friedman: Missään siinä mitä me itsestämme tiedämme, ei ole mitään sellaista mikä tekisi meistä ainutlaatuisia, siis että ihmisiä esiintyisi vain täällä. Tuo saattaa olla joillekin ihmisille hyvä uskonnollinen näkemys, mutta tosiasia on se, että on hyvin perusteltavissa, että tuolla on elämää kaikkialla. Me olemme eristyksissä.

Emme ole kovin mukavia

Stanton Friedman: Me olemme uhka ympäristöllemme. Lähiympäristön muiden sivilisaatioiden voisi olettaa olevan meistä huolissaan. Tapoimme toisessa maailmansodassa 50 miljoonaa itsemme kaltaista, tuhosimme 1700 kaupunkia. Emme ole kovin mukavia. Olemme räjäyttäneet tällä planeetalla myös 2000 ydinkärkeä. [Linkki Wikipedia: Ydinase]

Seth Shostakin tekemättömät kotitehtävät

Stanton Friedman: Ne ihmiset jotka sanovat, että tässä asiassa ei ole mitään perää, eivät ole tehneet kotitehtäviään. Esimerkiksi SETI-instituutin Seth Shostak osallistui luennolleni, jossa puhuin viidestä laajasta tutkimuksesta. Kysyin kuinka moni on lukenut nuo viisi laajamittaista tieteellistä tutkimusta. Hän ei ollut lukenut niistä yhtäkään. Tuo on tyypillistä: Älä vaivaa minua tosiasioilla, olen jo päättänyt mielipiteeni. Eivät ne voi olla mitenkään totta, koska jos he tänne tulisivat, niin he haluaisivat puhua juuri minun kanssani. Tähtitieteilijöiden asenne on tuollainen.

Tosiasia, Maan idiootit

Stanton Friedman: Tosiasia on se, että planeetalla vieraillaan, hyvässä, pahassa tai puolueettomasti, sillä ei ole väliä.  

Haastattelija: Tuoko on tosiasia?

Stanton Friedman: Tosiasia, se on tosiasia, data… Minä yritän valaista jatkuvasti ihmisiä tosiasioista mytologian sijaan. Lentävät lautaset ovat todellisia älyllisesti ohjattuja maapallon ulkopuolisia avaruusaluksia ja ne pitävät meitä silmällä, enkä syytä heitä siitä. Meidän historiamme ei anna kenellekään mitään syytä luottaa meihin. Hyvän tekeminen kuulostaa hyvältä, mutta me emme ole käyttäytyneet niin. Minä en syytä muukalaisia siitä, että he ovat huolissaan Maan idiooteista: katsokaa mitä he tekevät. 

Julkiset kuulemiset

Haastattelija: Sinä olet ollut monta kertaa Valkoisessa talossa kongressiedustajien kanssa tässä julkisessa kuulemisessa. Muuttiko se jotain?

Stanton Friedman: En tiedä muuttiko se mitään. Se teki useammat ihmiset tietoisiksi lentäviin lautasiin liittyvästä todistusaineistosta. Tuo joukko on yhä pieni.

Tieteilijöiden tosiasioihin perustumattomat mielipiteet

Haastattelija: Mitä ehdottaisit tiedemiehenä maailman toisille tieteilijöille koskien tätä tiedonjulkistusta?

Stanton Friedman: No, ensimmäinen asia on, että tehkää kotitehtävänne. Tosiasioihin perustumaton mielipide ei ole hyödyllinen tieteellinen mielipide. On aika myöntää, että te ette ole tehneet kotitehtäviänne. On aika kaikkialla planeetalla, ei pelkästään Yhdysvalloissa. On aika, että me kaikki tajuamme täällä olevan meneillään jotain erittäin tärkeää, erittäin suurta, tehdään asialle jotain.

Haastattelija: Ufot jo lähes laskeutuvat Valkoisen talon alueelle ja tieteilijät odottavat yhä jotain signaalia avaruudesta.

Stanton Friedman: Kyllä, se on hullua.

Tiede oli väärässä, on aika tehdä kotitehtävät

Haastattelija: Sosiaalinen media on tässä asiassa ehkä kymmenen askelta tieteilijöitä edellä.

Stanton Friedman: Se ei ole yllättävää. Kathleen Marden ja minä olemme kirjoittaneet kolme kirjaa, yksi niistä on kirja nimeltä Tiede oli väärässä [Science Was Wrong]. [Linkki Amazon: Stanton T. Friedman, Mathleen Marden: Science Was Wrong] Siinä on 14 lukua, jotka kattavat suuren aihealueen: lääketieteen, yhteiskuntatieteet, valtiotieteen…  On täysin selvää, että läpi historian on ollut erittäin älykkäitä kavereita, jotka ovat sanoneet, että tämä asia on hölynpölyä.

Tämä asia on varma…

Stanton Friedman: Vuonna 1902, kaksi kuukautta ennen Wrightin veljesten ensimmäistä lentoa, merkittävä amerikkalainen tähtitieteilijä sanoi, että yhdestä asiasta hän on varma: ihminen ei tule koskaan lentämään mitään matkaa kulkuneuvolla. Wrightin veljesten lento tapahtui kaksi kuukautta myöhemmin. Läpi koko historian on ollut älykkäitä ihmisiä jotka ovat sanoneet typeriä asioita, koska he eivät ole halunneet myöntää, etteivät ole tehneet kotitehtäviään. On aika tehdä kotitehtävät.

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Ufotutkija / abduktiotutkija Budd Hopkins: Kuinka kiinnostuit ufotutkimuksesta?

Käännös on tiivistelmä ja yhdistelmä useasta haastattelusta. Kääntäjä on editoinut puheita eri järjestykseen. Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3.   

Truro, 1964

Budd Hopkins: Minä jouduin osalliseksi tähän koko outoon aihepiiriin sen tosiasian vuoksi, että minulla oli muutaman ystäväni kanssa oma ufohavainto päiväsaikaan vuonna 1964. Tuohon saakka olin ollut täysin vakuuttunut siitä mitä ilmavoimista sanottiin, että ne ovat ilmapalloja tai jotain, en oikein koskaan tiennyt, että mitä, mutta minä hyväksyin tuon. Mutta sitten me näimme sen kapineen lentelevän… Se on itsessään pitkä juttu…

Haastattelija: Sinulla oli siis vuonna 1964 oma kohtaamisesi.

Budd Hopkins: Minun havaintoni, kyllä.

Haastattelija: Sinun oma havaintosi Trurossa. Te olitte matkalla Provincetowniin päivälliskutsuille, eikö? [Linkki Wikipedia: Truro, Massachusetts]

Budd Hopkins: Kyllä.

Haastattelija: Ei ollut vielä edes iltahämärä. Kello oli tyyliin 17:30?

Budd Hopkins: Oli tyyliin elokuu, kello oli jotain 17:15 tai jotain, päivänvalo, täysi päivänvalo.

Täydellinen mielenkiinnon puute

Haastattelija: Kerro siitä kokemuksesta. Se on melko mielenkiintoinen juttu.

Budd Hopkins: Minulla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta ufoja kohtaan. En ollut kuullut koskaan todellakaan mitään yksityiskohtia. Minä en vain ajatellut sitä asiaa lainkaan, minä en välittänyt siitä mitään. Ennen tätä tapahtumaa me emme puhuneet silloisen vaimonikaan kanssa ufoista koskaan mitään, sitä asiaa ei vain ollut…

Mikä tuo kapine on?

Budd Hopkins: No, me joka tapauksessa ajoimme eteenpäin etupenkeillä istuen. Näimme korkealla maalla sen tällaisen linssimäisen kapineen [näyttää käsillä]. Se oli siellä ilmeisesti vain paikallaan. Se oli tavallaan kuin hopeinen, kuin mattaa alumiinia, tiedäthän. Emme pystyneet sanomaan liikkuiko se, koska pilvet liikkuivat sen ohi ja me itsekin liikuimme, ei pystynyt oikein sanomaan. Jos se liikkui, niin se liikkui erittäin hitaasti. Olimme tyyliin: mikä tuo kapine on? Aloimme katsella sitä, hidastin vauhtia. Tulimme mäkeä alas. Emme tienneet mikä se oli. Minä ajattelin sen olevan ehkä jonkinlainen litteä ilmapallo. En ollut kuullut koskaan sellaisesta, mutta joka tapauksessa. Tarkoitan siis, että iso ilmapallo.

Haastattelija: Ei voinut olla suokaasua, siellä ei ole suokaasua.

Budd Hopkins: Ei, tuo on totta. Sen kokoa ei pystynyt oikein arvioimaan. Se ei näyttänyt valtavan kokoiselta. Roikuimme ikkunoiden ulkopuolella, ajoin todella hitaasti. Se kapine oli näkyvissä 2 – 3 minuuttia, se oli pitkä havainto. Me olimme tyyliin, että mitä helvettiä? Yhtäkkiä se vain ampaisi pois vaakasuoraan [näyttää kädellä].

Haastattelija: Kyse ei ollut siis ilmalaivan ampaisusta?

Budd Hopkins: Ei. Se meni suoraan vastatuuleen pilviin. Olimme nähneet pilvien menevän sen edestä ja takaa. Mutta se siis ampaisi pois. Minä painoin jarrua ja me kaikki hyppäsimme ulos. Luoja, katsokaa tuolla se menee… Yksi meistä kysyi: ”Onko tuo yksi niistä lentävistä lautasista joista me olemme kuulleet?” Tuo oli ensimmäinen kerta koskaan kun tämä asia nousi esiin.

Mitä helvettiä, onko tämä totta?!?

Budd Hopkins: Me menimme sinne kutsuille. Olimme sen tapauksen vuoksi erittäin jännittyneitä tyyliin, että mikä helvetti tuo oli? Kerroimme kutsuilla ihmisille mitä olimme nähneet. Yksi maalari nimeltään George sanoi: ”Joo, minä näin niitä kapineita silloin tällöin yötaivaalla. Ne liikuskelivat ympäriinsä.” Hän asui kesällä veden äärellä. Tapasin muutaman muunkin ihmisen. He sanoivat: ”Kyllä, me näimme tuollaisen kapineen puiden yläpuolella kuusi vuotta sitten tai jotain.” Minä ajattelin, että mitä helvettiä tämä on?!? Onko tämä asia totta?!?

OK, tämä on maapallon ulkopuolista

Budd Hopkins: Aloin lukea ja katsella televisiosta ja niin edelleen. Aloin hiljalleen ajatella, että se ei vaikuttanut olevaan Maasta. [Linkki Wikipedia: Maa] Siinä ei ollut mitään siipiä, se ei pitänyt lainkaan ääntä, siinä ei ollut moottoria, tiedäthän, kaikkia niitä asioita jotka lentokoneessa pitää olla. Se ei todellakaan ollut ilmapallo, koska se meni suoraan vastatuuleen. Aloin ajatella, että ok, tämä on maapallon ulkopuolista, mutta en todellakaan pystynyt hyväksymään ajatusta tuon pidemmälle, että siellä oli pientä väkeä tai luoja tietää mitä, ei mitään sellaista.

Pikkumiehet laskeutuvat ottamaan maaperänäytteitä

Budd Hopkins: Seuraavat 11 vuotta minä vain luin aika ajoin. Kokosin ihmisiltä, ystäviltä, muilta taiteilijoilta, paljon selontekoja. Olin hämmästynyt, olin todella yllättynyt, lukuisat taiteilijat kertoivat minulle omista kokemuksistaan. Aloin perehtyä asiaan melko perusteellisesti.

Lopulta mies jonka olin tuntenut monia monia vuosia, kertoi minulle hänen autonsa lähelle laskeutuneesta kapineesta, josta oli tullut ulos pikkumiehiä ottamaan maaperänäytteitä. Hän oli melko järkyttynyt kertoessaan tuota juttua minulle. Hän ei tiennyt, että olin kiinnostunut tästä aiheesta, hän tiesi vain että olin hänen naapurinsa ja hänen kauppansa asiakas.

Okei, näitä kapineita lentelee ympäriinsä

Budd Hopkins: Tutkin tuota juttua. Se tapahtui puistoalueella New Jerseyssä aivan Hudsonjoen toisella puolella Manhattanilta katsottuna. [Linkki Wikipedia: Manhattan] Löysin tuolle koko tapahtumalle muitakin todistajia eri katselupaikoilta. Salasin tarkoituksella joitakin ufon yksityiskohtia, sen värin, tiettyjä sääolosuhteiden yksityiskohtia. Halusin tarkistaa jollakin tavalla muiden todistajien totuudenmukaisuuden. Löysimme jotain 7 tai 8 muuta todistajaa jotka olivat oikeassa noista puuttuvista yksityiskohdista, joten tiesin, että okei, näitä kapineita lentelee ympäriinsä.              

Abduktio-tapaukset

Budd Hopkins: Kun tutkin pidemmälle, törmäsin yhä useampiin abduktio-tapauksiin ja minä yksinkertaisesti seurasin minne todistusaineisto minua johdatti. Todistusaineisto viittaa minun mielestäni ilman epäilystäkään siihen, että luonamme vierailee jonkinlainen, jokin älyn muoto, joka on meitä ylempi, ja jonkinlainen teknologia joka on meidän teknologiaamme korkeampaa. Ja se pystyy poimimaan vähäisemmän lajin ihmisolentoja mielivaltaisesti tutkimuskohteiksi ja puijaamaan heidän muistojaan, heidän kykyään muistaa. Tapahtuu ruumiillisia toimenpiteitä jotka jättävät heidän kehoihinsa fyysisiä jälkiä. Ihmisen genetiikkaa kohtaan on laajamittaista mielenkiintoa. Tuo vaikuttaa olevan koko asian ydin.

Abduktion tyypillinen kaava

Haastattelija: Tyypilliselle abduktiolle on kaava. Kerro mikä se kaava on.

Budd Hopkins: Pääasiallisesti henkilö abduktoidaan ensin pienenä lapsena. Sitten lasta leikataan hyvin usein jalasta, jalan takapuolelta, aivan kuin kerros soluja poistettaisiin järjestelmällisesti. Tuo jättää kahdenlaisia arpia, joko pyöreän, täysin pyöreän tai soikean kaapimisjäljen, painauman, joita näen yhä uudelleen ja uudelleen, tai suoraviivaisen viillon. Verenvuotoa tai kipua ei ole. Äiti on hyvin järkyttynyt huomatessaan tuon lapsessaan, erityisesti jos se on jalan takaosassa ja lapsella on yllään alushousut. Äiti riisuu lapsen tuona yönä, alushousuissa ei ole repeymiä ja siellä on se viilto, ja tuo yhdistyy siihen että lapsi on ollut kadoksissa. Tuontyyppinen tapaus lapsuudessa on hyvin usein yksi ensimmäisistä ihmisillä olevista kokemuksista, abduktiokokemuksista. Sitten heitä ikään kuin seurataan läpi elämän.

On hyvin paljon ihmisiä jotka raportoivat neulasta jonka päässä on pieni pallo. Se asetetaan ylös sieraimesta, se murtautuu läpi tänne otsaan [näyttää kädellä] ja sattuu. Kun neula tulee ulos, sen päässä ei ole enää sitä pientä palloa, aivan kuin implantti olisi laitettu paikalleen. Joskus se neula menee sisään silmäkuopasta silmämunan alle tai korvaan. Tuota tukemaan on paljon fyysistä todistusaineistoa. Niistä on jälkiä ja ne ovat näkyneet sairaaloiden käyttämissä MRI-laitteissa, siis magneettikuvauksessa, vaikkakaan meillä ei ole hallussamme tuollaista esinettä.

Sitten myöhempinä vuosina tuosta samasta henkilöstä otetaan lisää lisääntymissoluihin liittyviä näytteitä, otetaan munasolu- ja spermanäytteitä. Koko projekti vaikuttaa siltä kuin tuon henkilön sukupuuta seurattaisiin, tutkittaisiin, perusteellisesti. Juttu on hyvin monimutkainen, mutta tuollaiseen kaavaan me törmäämme yhä uudelleen ja uudelleen.

Haastattelija: Ja joskus perhettä seurataan useita sukupolvia.

Budd Hopkins: Täsmälleen.

Abduktoidut

Budd Hopkins: Olen työskennellyt abduktoitujen kanssa joista yksi oli NASAn tiedemies. [Linkki Wikipedia: NASA] Luokseni on tullut kolme psykiatria, jotta auttaisin heitä hypnoosilla ja muuten muistamaan heidän omia abduktiokokemuksiaan, minulla on ollut poliiseja, sotilashenkilöstöä. Äskettäin olin tekemisissä maavoimien upseerin kanssa jolla oli erittäin korkea turvallisuusluokitus, hänet oli abduktoitu. Lääkäreitä, sairaanhoitajia, tieteilijöitä, kotiäitejä, kaikenlaista, ja sattumalta joitakin ihmisiä jotka tunnetaan kansallisesti viihdealalla ja niin edelleen. Useimmat noista ihmisistä haluavat pysyä nimettöminä, he eivät halua joutua pilkan kohteiksi, he eivät halua että heidän nimiään käytetään. He eivät halua julkisuutta, he ovat erittäin peloissaan sen vuoksi mitä heille on tapahtunut.

Haastattelija: Onko yhteistä tekijää vai poimitaanko heitä sattumanvaraisesti? Miltä sinusta tuntuu?

Budd Hopkins: Kun ajatellaan, että heidät valitaan pieninä lapsina, sanotaan 1- tai 2-vuotiaina, niin pääpaino vaikuttaa olevan ennemminkin geneettisessä aineksessa kuin minkäänlaisissa henkilökohtaisissa ominaisuuksissa, joita on vaikea tietää 1-vuotiaasta lapsesta.

Mielenkiintoinen esiinnoussut kaava

Budd Hopkins: Psykologi tutki joitakin abduktoituja. Psykologille ei kerrottu, että nuo ihmiset olivat ilmoittaneet tuollaisesta kokemuksesta. Osoittautui, että kenellekään heillä yhdeksällä ei ollut mitään raskasta mielisairautta tai psykopatologiaa, mutta esille noussut kaava oli mielenkiintoinen. Hän sanoi, että kaikki heistä osoittivat merkkejä alhaisesta itsetunnosta. Nuo ihmiset olivat monessa suhteessa erittäin taitavia, onnelliset hyvät elämät ja niin edelleen, mutta heidän itsetuntotasonsa oli alhainen.

He tunsivat olevansa jokseenkin vaivautuneita fyysisissä kehoissaan, seksuaalisuudestaan ja niin edelleen, jotenkin erillään siitä. [Linkki: OBE] He olivat epäluuloisempia, heidän oli vaikeampi luottaa toisiin ihmisiin ja saada suhteet toimimaan ja niin edelleen.

Kun kerroimme psykologille, että nämä ihmiset ovat ilmoittaneet abduktiokokemuksista, niin hän sanoi kokeidensa osoittavan, että kenelläkään niillä yhdeksällä ei ollut psykopatologiaa mikä selittäisi ne selonteot jonkinlaisiksi psykologisiksi erehdyksiksi. [Linkki Wikipedia: Psykopatologia]

Abduktoitujen määrä

Haastattelija: Kuinka monesta ihmisestä tässä puhutaan? Sinä olet käsitellyt jo satoja tapauksia, mutta tämä ei rajoitu vain Yhdysvaltoihin.

Budd Hopkins: Määrä on valtava. Se on yksi koko asian järkyttävimmistä puolista. Suunnattoman suuri määrä ihmisiä on käynyt läpi tämän kokemuksen ja heillä on toistuvia abduktio-kokemuksia. Minä en tiedä miten se tehdään tässä mittakaavassa, en tiedä miten he sen tekevät, mutta he tekevät sen. Olen vakuuttunut, että niiden ihmisten kokemukset joiden kanssa olen työskennellyt, ovat todellisia, ne eivät ole mielikuvitusta. Asian ydin on se, että se on tapahtunut valtavalle ihmismäärälle, tilanne on äärimmäisen mullistava.

Kolmannen asteen yhteys

Budd Hopkins: Ainoa laajalle levinnyt elokuvaversio, joka näyttää suuressa määrin samalle kuin piirrokset muukalaisista, on Kolmannen asteen yhteys. Nuo muukalaiset perustuivat piirroksiin jotka ufotutkimuskeskuksen Allen Hynek oli antanut Spielbergille, jotta hänen väkensä voisi yrittää olla tarkka siinä miltä muukalaisen tulisi näyttää. [Linkki Wikipedia: J. Allen Hynek]

Kathy Davis

Haastattelija: Mikä on pähkinänkuoressa kaikkein järkyttävin tai ehkä innostavin tai paljastavin tapaus jonka parissa olet työskennellyt?

Budd Hopkins: Kaikkein tärkein tarkastelemani tapaus oli arvellakseni Kathy Davidin tapaus, koska se oli ensimmäinen tapaus jota pystyin seuraamaan abduktion geneettisen puolen läpi. Siis siinä mielessä, että hänet oli selvästi abduktoitu, keinotekoisesti hedelmöitetty ja abduktoitu myöhemmin uudelleen. Kehittymässä ollut sikiö oli poistettu. Hän muisti tästä pieniä palasia. Hän ei ollutkaan tosielämässä enää raskaana. Kaikkein hurjin osa tätä on se, että hänet abduktoitiin vuosia myöhemmin uudelleen ja hänelle näytettiin pieni lapsi.

Kaikkein merkillisin asia

Budd Hopkins: Kaikkein merkillisin asia tässä täysin eriskummallisessa ilmiössä on se, että ufojen matkustajien päämääränä vaikuttaa olevan luoda heidän ja meidän välinen risteymälaji. Sitten he haluavat meidän olevan jollakin tavalla vuorovaikutuksessa näiden hyvin pienten kummallisen näköisten puoliksi ihmisvauvojen, henkilöiden, lasten, kanssa. He vaikuttavat tarvitsevan yhdyssiteen: he haluavat meidän pitelevän näitä pieniä lapsia sylissä. Se vaikuttaa täysin hullulta.

Sosiaalistaminen

Budd Hopkins: Eräässä äskettäisessä tapauksessani pikkupojalla oli ollut lukuisia abduktio-kokemuksia. Hän on 6-vuotias. Hän on tullut takaisin fyysisten jälkien kanssa, hän on ollut kadoksissa jonkin aikaa. Lapsi ilmaantuu keskellä yötä etupihalle, kaikki ovet ovat lukossa. He olivat vieneet hänet. Tuo pikkupoika sanoi, että hänet oli laitettu leikkimään niiden merkillisten suuripäisten pienten lasten kanssa. Heillä ei ole paljon hiuksia. Hän ei pidä heistä, koska he eivät ymmärrä hänen leikkejään ja hän ei ymmärrä heidän leikkejään. Hänet oli kuitenkin selvästi viety ja laitettu yhteyteen…

Haastattelija: Sosiaalistettu… [Linkki Wikipedia: Kasvatus (sosiaalistaminen)]

Budd Hopkins: Sosiaalistettu. Minä en tiedä mitä tämä kaikki tarkoittaa, mutta selostusta ei voi tyrmätä vain siksi että se kuulostaa niin järkyttävältä. Ihmiset näkevät ufoja läheltä, he eivät vain lentele ympäriinsä, he tekevät jotain, niillä on kiire ihmisolentojen kanssa.

Yksi Gulf Breezen tapauksista

Budd Hopkins: Yksi Gulf Breezen tapauksista on mielenkiintoinen. [Linkki Wikipedia: Gulf Breeze, Florida] Äiti laittoi TV:n päälle ja siellä näytettiin yhtä valokuvaa Gulf Breezestä. Hänen pieni lapsensa romahti ja sanoi: ”Äiti, tuo on se takapihalla ollut kapine joka vei minut, se mihin minä menen sisälle silloin kun ne pienet ihmiset tulevat.” Tuo lapsi on käynyt läpi erityisen suurta kauhua.

Äiti kuvaili minulle kuinka hän itse oli herännyt ja nähnyt keittiön oviaukossa seisoskelevan pienen hahmon, hän (nainen) oli halvaantunut, kykenemätön liikkumaan. Se oli pohjimmiltaan itsessään abduktio-kokemus. Tämä tapahtui Gulf Breezen alueella. Yksi paljon kertovista yksityiskohdista oli se kun kysyin, että kuinka pitkä tuo hahmo oli? Hän vastasi: ”Herra Hopkins, hän ulottui juuri mikroaaltouuniin saakka.” Se oli jotain mitä se nainen katseli, se ei ollut jotain hänen mielensä keksimää.

Implantit

Budd Hopkins: Meillä on CAT-kuvauksia ja MRI-kuvauksia paikoista jotka vihjaavat, että nuo esineet, ne pienet implantit ovat lähellä näköhermoja. [Linkki Wikipedia: Implantti] [Linkki Wikipedia: Tietokonekerroskuvaus (CAT-kuvaus)] [Linkki Wikipedia: Magneettikuvaus (MRI-kuvaus)] [Linkki Wikipedia: Näköhermo]  

Haastattelija: Mutta kukaan ei saa niitä pois?

Budd Hopkins: Kukaan ei saa niitä pois. Se on äärimmäisen äärimmäisen vaarallista. Minulla on radiologi ja neurokirurgi jotka ovat neuvoneet minua kaikessa tässä. [Linkki Wikipedia: Radiologia] [Linkki Wikipedia: Neurokirurgia] He ovat erittäin kiinnostuneita.

Haastattelija: Ehkä meidän pitää odottaa että joku kuolee.

Budd Hopkins: No, tuo on yksi makaabereimmista puolista tätä.

Elämää tukematon maaperä

Budd Hopkins: Toinen asia on se, että meillä on usein maaperässä, erityisesti silloin kun UFO laskeutuu… Näin ei vaikuta tapahtuvan aina, mutta joskus tapahtuu. Ruohikko on kuollut, maaperä on paistunut tavallaan kivimäisen kovaksi. Me emme tiedä mikä tuon aiheuttaa, mutta siellä on täysin kuolleesta ruohosta ja täysin kivimäisestä maaperästä muodostuva ympyrä, joka ei sitten tue elämää. Asian voi testata ottamalla näytteen siitä ja toisen näytteen 60 cm sen ympyrän ulkopuolelta. Niihin voi laittaa siemeniä ja niitä voi kastella… Siitä ei tule mitään, aivan kuin se olisi steriloitu.

Meillä on jotain tyyliin 2000 tuollaista tapausta, emmekä me pysty toistamaan sitä samaa laboratoriossa. Me emme saa maaperänäytteelle aikaiseksi samaa kovuutta ja steriiliyttä laittamalla sen mikroaaltouuniin, lämmittämällä sitä tai tekemällä sille mitä tahansa. Me emme tiedä millaiset energianlähteet aiheuttavat tuon ilmiön, mutta on pakko sanoa, että meillä on tässä ilmiö joka vaatii ehdottomasti tutkimusta.

Merkkijärjestelmä, piirrokset

Budd Hopkins: Olen kerännyt ihmisten tekemiä piirroksia siitä mikä vaikuttaa olevan merkkijärjestelmä, numeroita, kirjaimia, mitä ikinä, siis siitä mitä he näkevät ufojen sisällä, seinällä, taitoksella tai jossain. Ne ovat käytännössä identtisiä. Niitä ei ole tietenkään koskaan julkaistu. Tuo on yksi minun tavoistani testata uuden todistajan totuudenmukaisuutta.

Minulla oli äskettäin tilanne jossa nainen oli tehnyt näitä piirroksia. Hän oli muistanut mitä oli ufossa nähnyt. Hän oli muistanut osan hypnoosissa ja osan normaalisti. Hän teki piirrokset. Minä olin niin ällistynyt, että näytin hänelle siinä vaiheessa muutaman muun ihmisen tekemän piirroksen. Se oli täsmälleen samanlainen. Hän katsoi muita piirroksia ja alkoi itkeä, hän ei ollut valmis siihen, että tämä on niin totta. [Musiikkilinkki YouTube: Minä olen muistanut]

Hypnoosi

Haastattelija: Yksi suuri ongelma joka joillakin ihmisillä on koko aihealueella, on hypnoosin käyttö, että se on ehkä työkaluna liioiteltu.

Budd Hopkins: Ensinnäkin kaikkein tärkein asia on se, että ihmiset muistavat 20 – 30 prosenttia meillä olevista tapauksista ilman hypnoosia. Joissakin kuuluisimmissa tapauksissa, kuten Travis Waltonin tapauksessa, Charles Hicksonin Pascagoulun tapauksessa, he muistavat monissa monissa tapauksissa kaiken ilman hypnoosia. Se minkä muistaa hypnoosin alaisena on täsmälleen sama kuin se minkä muistaa normaalina muisteluna.

Viestintä ihmiselle

Haastattelija: Onko minkäänlaisia viitteitä muukalaisen viestinnästä ihmiselle? Sanovatko he koskaan mitään siitä mitä he haluavat tehdä?

Budd Hopkins: Ei, he eivät… kyllä… Keskustelussa on käynnissä jatkuva sively: Sinä pärjäät hyvin, me tuomme sinut kotiin, kaikki tulee menemään hyvin, älä pelkää, sinua ei satuteta. Siis tuontyyppistä asiaa. Tuonkaltaista viestintää me saamme. Ei mitään mihinkään suuriin kysymyksiin tyyliin: Mistä he ovat peräisin? Mikä tarkoitus tällä loppupelissä on? Mitä varten näin? Onko tämä meitä vai heitä varten? Mistä tässä on kysymys? Ei yhtään mitään noilla alueilla, eikä lupaa. Monien ihmisten sanoma perusasia on, että jos he selittäisivät mitä he ovat tekemässä ja kertoisivat minulle miksi ja kysyisivät lupaani, niin saattaisin sanoa: ”Okei, minä osallistun kokeeseenne, mutta kysykää ensin minulta lupa ja selittäkää.” [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] 

Liikuntakyvyttömäksi tekeminen

Budd Hopkins: Minä käsittelen abduktio-tapauksia, ihmisiä joilla on ollut näitä abduktio-kokemuksia. Tiedän tämän kuulostavan huvittavalta, mutta se ei ole lainkaan hauskaa. He ovat hyvin paljon melkein kuin sieppauksen tai jopa tavallaan raiskauksen uhreja, koska osa menettelytapaa on se, että ihmiset ovat halvaantuneita, he eivät pysty liikkumaan. Heidät viedään ufoon ja laitetaan pöydälle, jossa tehdään päällekäyvä ja erittäin pelottava fyysinen tutkimus. He ovat yksinkertaisesti avuttomia. He eivät voi sille mitään. Sitten heidät viedään takaisin ulos aluksesta.

Tämä on lapsuudessa alkava menettely. Heidät poimitaan useiden vuosien ajan siihen tyyliin kuin he olisivat tutkimuskohteita, samaan tapaan kuin me tutkisimme eläintä.

Kaksi piirrosta

Budd Hopkins: Tässä on kaksi kahden eri ihmisen tekemää piirrosta kahdessa eri tapauksessa. Tällaisia tapauksia on monia, monia, monia. Ihmiset piirtävät uskomattoman samankaltaisia piirroksia. Tapausten yksityiskohdat ovat myös uskomattoman samanlaisia pienimpiin yksityiskohtiin saakka, koskien vaikka sisällä käytettyä välineitä.

Kotikäynnit

Katsojakysymys: Elokuvassa Kolmannen asteen yhteys nämä ufot tulivat taivaalta alas talolle ja menivät hakemaan jonkun. Onko sinulla mitään dokumentaatiota siitä, että ufot tulivat hakemaan jonkun heidän kodistaan? [Linkki Wikipedia: Kolmannen asteen yhteys, ”Close Encounters of the Third Kind” (Kolmannen tyypin lähikontakti)”

Budd Hopkins: He tulevat ihmisten taloihin ja he ovat hakeneet ihmisiä. Kun UFO laskeutuu raportoidusti ja sanotaan että naapurit näkevät sen kapineen jonkun talon yläpuolella, niin jos siellä ylhäällä on puunoksia, niin ne ovat katkenneet ja roikkuvat alaspäin, maaperässä on seurausvaikutuksia. Kun haettu henkilö tulee takaisin, hänellä on syvä viiltohaava. Aineellista todistusaineistoa on paljon.

Tyypillinen tapaus

Haastattelija: Mistä minä tiedän onko minut abduktoitu?

Budd Hopkins: Tyypillisessä tapauksessa perhe on ajamassa takaisin kotiin. Heidän pitäisi olla takaisin kello 23 ja kello on 10:30. He ovat 15 minuutin matkan päässä kotoa. He näkevät alaspäin auton sisään loistavan valon. Yhtäkkiä autossa ei olekaan enää valot päällä, he eivät muista sammuttaneensa niitä. He pääsevät kotiin ja huomaavat kellon olevankin jo 00:30. He eivät ymmärrä mitä tuolla ajalla tapahtui. Heistä tuntuu erittäin merkilliseltä. He pelkäävät erittäin paljon sille alueelle palaamista. Sitten heillä alkaa olla unia auton pysäyttämisestä ja ufon kyytiin ottamisesta ja niin edelleen. Sitten he kirjoittavat jostakin syystä minulle tai jollekin muulle ja me tarkastelemme tapausta.

Kyselylomake

Haastattelija: Teillä on siis pieni kyselykaavake jonka annatte nähdäksenne josko ihmiset…

Budd Hopkins: Täsmälleen. On lukuisia tapoja käyttää kysymyksiä mielisairaiden ihmisten karsimiseen pois, sellaisia ihmisiä on. [Linkki Wikipedia: Mielenterveyden häiriö]

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Abduktiotutkija / ufotutkija John E. Mack: Tutkimuskohteena aihe jota tieteilijät välttelevät

Käännös on tiivistelmä, lyhennelmä ja yhdistelmä useasta John Mackin haastattelusta. Linkit alkuperäisiin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3, LINKKI 4.

Avaruudesta peräisin olevat muukalaiset

Haastattelija: Harvardin yliopiston psykiatrian tohtori John Mack on tutkinut aihepiiriä jota monet tieteilijät välttelevät. Hän tutkii ihmisiä jotka sanovat, että avaruudesta peräisin olevat muukalaiset ovat siepanneet ja joskus seksuaalisesti ahdistelleet heitä. Pulizer-palkinnon voittanut kirjoittaja tohtori Mack uskoo potilaidensa kokemusten olevan aitoja, eivätkä ne ole seurausta mielisairaudesta tai muusta tunnistettavissa olevasta syystä. [Linkki Wikipedia: Pulizer-palkinto]

Hirvittävä uhka tieteellisille laeille

John E. Mack: Ihmiset pitävät epätavalliset kokemuksensa hyvin usein itsellään. He oivaltavat, että näitä kokemuksia ei tulla toivottamaan kovin tervetulleiksi. Erään komitean puheenjohtaja sanoi ahdistuneella äänellä: ”Jos tuo mistä sinä olet kirjoittanut, on totta, niin se on hirvittävä uhka tieteellisille laeille sellaisina kuin me tunnemme.” Aivan kuin tuo olisi huono asia.

Kukaan ei halua olla tämän klubin jäsen

Haastattelija: Kerro miten sinä jouduit osalliseksi tätä? Miksi olet kiinnostunut tästä?

John E. Mack: Sinä kuuntelet mitä sanottavaa henkilöllä on kokemuksestaan ja kysyt: mistä tässä voisi olla kyse? Mikään työskentelyssäni 40 vuoden ajan ihmisten kanssa ei valmistanut minua tähän ilmiöön. Kyse oli siitä mitä ihmiset minulle kertoivat itsekin epäuskoisina. Kenelläkään ei ollut mielestäni mitään hyödyttävänään tästä. Kukaan ei halua olla tämän klubin jäsen. Ihmiset joilla näitä kokemuksia on ollut, haluavat huomata olevansa väärässä, he haluavat että heille kerrotaan, että ei näin voi olla. Kyse on tervejärkisistä terveistä ihmisistä.

Vastahakoiset selostajat

John E. Mack: Monet heistä ovat suuresti traumatisoituneita näistä kokemuksista, mutta he selostavat yksityiskohtaisesti hyvin samankaltaisia kertomuksia, joita he eivät ole saaneet tiedotusvälineistä. Useimpia noista yksityiskohdista ei ole tiedotusvälineissä. He tulevat esiin vastahakoisesti, he tietävät kenelle puhua ja kenelle ei pidä puhua, mikä ei pidä paikkaansa sellaisten ihmisten kohdalla joilla on harhakuvitelmia tai joilla on jotain mielisairauteen viittaavaa. Ainoa minkä tiedän käyttäytyvän tuolla tavoin, on aito kokemus, noille ihmisille on oikeasti tapahtunut jotain. Kyse onkin sitten siitä, että mitä on tapahtunut.

En edes tiennyt koko asiasta

Haastattelija: Lähestyitkö sinä tätä asiaa sellaisena joka haluaa uskoa vai suunnattomani skeptikkona?

John E. Mack: Lähestyin tätä valtavan skeptisenä, tarkoitan tyyliin, että tuo ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Kun aloitin tämän ja kuulin ihmisten selostuksia… Ilmiö oli ensinnäkin vielä noin viisi vuotta sitten minulle vieras. Tulin mukaan täysin uutena. Minulla ei ollut panoksena selvittää oliko tämä totta vai ei, minä en edes tiennyt koko asiasta.                        

Ei noin voi olla, tuon on pakko olla hullu

John E. Mack: Eräässä minulle annetussa kirjassa oli luku UFO-kohtaamisista. Minä epäilin niitä suuresti. Kysyin yhä uudelleen: onko tämä todellista, onko tämä totta? Tutustuin tähän kohtaamis-ilmiöön. Kun kuulin ensimmäisen kerran eräästä henkilöstä joka otti tämän vakavasti, niin ajattelin, että tuon henkilön on pakko olla melko hullu, hän on tekemisissä uudentyyppisen psykoosin kanssa. Kun kuulin näistä selostuksista…

Budd Hopkins

John E. Mack: New Yorkissa oli tämä mies nimeltä Budd Hopkins, joka otti vakavasti niiden ihmisten kertomukset jotka sanoivat, että muukalaisolennot olivat vieneet heidät avaruuteen. [Linkki Wikipedia: Budd Hopkins] Tuo oli mielestäni naurettavaa, hölynpölyä, ei niin voinut olla, minulle niin ei voinut olla, minulle se ei ollut mahdollista, maailmankaikkeudessamme ei voinut olla tuollaista työskentelevää älyä. Tämän selittämiseksi piti olla jotain muuta. Minua varoitettiin ottamasta tätä vakavasti. Kun aloitin tämän, niin tämä ei yksinkertaisesti ollut todellisena ilmiönä mahdollista.  

Käänne

Haastattelija: Milloin muutuit? Milloin aloit sanoa: minä uskon näitä ihmisiä.

John E. Mack: Tai otin heidät vakavasti… Sana uskoa on täynnä salakavaluutta, siinä on tuntu siitä, että tulee osaksi jotain uskomusjärjestelmää. Epäilin hyvin pian asian olevan niin, mutta minulla ei ollut luottamusta siihen. Minun piti nähdä näitä ihmisiä 30 tai 40 kappaletta, joista kukin kertoi pienin eroavaisuuksin erittäin yksityiskohtaisia kertomuksia, monissa tapauksissa peloissaan. Psykiatrille, ainakin tälle psykiatrille, tuo oli hyvin painavaa todistusaineistoa siitä että jotain epätavallista tapahtui.

Kohtaamisia eriskummallisten humanoidiolentojen kanssa

John E. Mack: Kun aloin työskennellä niiden henkilöiden kanssa, niin en myöntänyt kahteen vuoteen julkisesti tekeväni sellaista. Kun olin tavannut heitä noin 50 kappaletta, tajusin, etten pysty selittämään tätä psykiatrisesti tai millään psykososiaalisella suuntauksella tai kulttuurilla tai tuontyyppisellä. Nuo ihmiset eivät tunteneet toisiaan ja heillä oli vain kaikki hävittävänään. He tavallaan tunnustivat kenelle tahansa kehen he vain pystyivät luottamaan ja kertomaan, että heillä oli ollut kohtaamisia eriskummallisten humanoidiolentojen kanssa, jotka olivat tulleet heidän elämiinsä voimallisella ja kiistämättömällä tavalla. Miten tuollaisesta ei voisi olla kiinnostunut? Se oli mielestäni äärimmäisen tärkeää.

Harvardin yliopiston kollegat

John E. Mack: Lopulta julkaisin vuonna 1994 kirjan, joka oli suurimmaksi osaksi tapaustutkimus neljästätoista kokijasta. [Linkki Wikipedia: Tapaustutkimus] Ajattelin naiivisti, että kollegani Harvardissa ajattelisivat sen olevan suuri edistysaskel tietämyksessä. Mutta ei sitä sillä tavalla otettu vastaan. Kävi niin, että lääketieteellisen tiedekunnan dekaani nimitti komitean tutkimaan mitä minä oikein olin tekemässä. Syytteitä ei kuitenkaan nostettu, se oli tavallaan kafkamaista. [Linkki Wikipedia: Harvardin yliopisto] [Linkki Wikipedia: Franz Kafka] [Linkki Wikipedia: Dekaani]

Dekaani ja professorin puheet

John E. Mack: Hallintoneuvoston puheenjohtajan lakimies sanoi minun lakimiehelleni: ”No, millaista luulet lääketieteellisen tiedekunnan dekaanilla olevan jos hän näkee yhden professoreistaan sanovan Oprah Winfreyn ohjelmassa, että pienet vihreät miehet vievät ihmisiä avaruusaluksiin?” No, en minä koskaan… Olin minä kyllä Oprahin ohjelmassa, mutta en minä tietenkään koskaan puhunut pienistä vihreistä miehistä, vaan tarkastelin sitä mahdollisuutta, että ihmisiä todellakin vietiin avaruusaluksiin. Minä en tiedä vietiinkö heitä sananmukaisesti fyysisesti avaruusaluksiin, mutta noille henkilöille oli tapahtunut jotain erittäin merkittävää.

Tyypillinen tapaus

Haastattelija: Millaisia asioita he sinulle kertoivat?

John E. Mack: Niin sanotussa standardinmukaisessa UFO-kohtaamisilmiössä henkilö on kotonaan tavallisesti yöllä, mutta ei aina. Joskus he ovat päiväsaikaan ajamassa autolla, eräässä tapauksessa nainen oli moottorikelkassa, tai oli tapaus jossa lapset olivat koulun pihalla. Siellä on kirkas valo, tulee voimakas valonsäde. He saattavat kuulla huminaa. He ovat peloissaan. Jokin energia liikuttaa heitä. Jos se tapahtuu talossa, he leijailevat käytävään.

He saattavat nähdä niitä pieniä olentoja, jotka ovat pituudeltaan kolme tai kolme ja puoli jalkaa [90 – 100 cm]. He ovat halvaantuneita, heidät viedään seinien läpi alukseen jossa tehdään erilaisia toimenpiteitä, jotka voivat olla melko dramaattisia. Siinä vaikuttaa olevan usein lisääntymiseen liittyvä osatekijä.

Vastaväittäjät

John E. Mack: Asia on sellainen, että heidän voisi ajatella näkevän harhoja. Vastaväittäjien ensireaktio on usein, että no, he näkevät harhoja. Tosiasia on kuitenkin se, että tuhansilla ihmisillä on sama kuvaus jota he itsekin epäilevät, he kertovat sen valtavalla tunteen voimalla. Harhanäyt eivät toimi noin. Kyse ei ole myöskään joukkohallusinaatiosta siinä mielessä, että kaikilla on sama kokemus. Monilla ihmisillä on kokemus, mutta he eivät ole viestintäyhteydessä toisiinsa. Se ei ole mikään tartuntatauti jossa ihmiset reagoivat toisiinsa.

Voimakas energia

John E. Mack: Tulee siis se voimakas energia, sininen valo tai mikä ikinä se onkaan. He saattavat nähdä ympärillään yhden, kaksi, kolme olentoa, joilla on valtavan kokoiset mustat silmät, ne ovat siis kolme ja puoli jalkaa [100 cm] pitkiä. Ne kommunikoivat heidän kanssaan telepaattisesti. Sitten heidät siirretään ylös taivaan läpi jonkin tyyppiseen koteloon. He saattavat nähdä tai olla näkemättä ufon ulkopuolelta. Siellä sisällä on vanhempi hahmo, jota he nimittävät tohtoriksi tai johtajaksi. Tuo hahmo on jonkin verran pidempi ja vaikuttaa olevan johdossa.

Siellä sisäpuolella on kaikenlaisia laitteita, tyyliin tietokonekonsoleita, erilaisia välineitä kuin meillä on Maassa, ei aivan samanlaisia. Seinät ovat kaarevat. Siellä sisällä on tavallaan kaasukehä joka on usein usvainen. Sitten tapahtuu koko joukko hyvin monimutkaisia toimenpiteitä. Kun abduktoidut pääsevät yhteen, he suorittavat vertailua keskenään: Mikä oli se väline minkä ne pienet olennot työnsivät vatsaasi tai nenääsi? He piirtävät niitä. Tein pienen kokeen. He piirsivät toisistaan erillään saman laitteen. Tuo on jälleen hyvin vahvaa todistusaineistoa.

Kadoksissa

Haastattelija: Sinä sanoit, että nämä kertomukset ovat luotettavia. Ajatteletko sinä älykkäänä tätä tutkineena henkilönä, että se tapahtui heille?

John E. Mack: Jotain heidän selontekoaan vastaavaa tapahtui. Joskus ihmisten on todistettu olleen kadoksissa. Esimerkiksi omassa tapaustutkimuksessani lapsi meni etsimään äitiään sillä aikaa kun äidillä oli abduktiokokemus. Äiti ei ollut paikalla. Lapsi kertoi aamulla äidille: ”Äiti, menin huoneeseesi, sinä et ollut siellä.”

Kaksi nuoren ihmisen isät olivat aamulla epätoivoisia. Teinitytöt olivat hävinneet. He sanoivat, että me olimme nukkumassa täällä olohuoneessa. Haastattelin molempia tyttöjä ja heidän isäänsä. Kun he tulivat takaisin, niin he olivat siellä. Heidän kehoissaan oli vammoja, viiltoja, kaapimisjälkiä, monimutkaisia vammoja jotka eivät noudattaneet mitään mikä voisi olla itse aiheutettua.

Yhdellä henkilöllä jonka kanssa työskentelen, oli kvadriplegia ja erittäin monimutkainen sarja kaavaa seuraavia haavaumia ranteessaan. Hän ei olisi voinut tehdä niitä itselleen. [Linkki Wikipedia: Neliraajahalvaus (kvadriplegia)] Tuo fyysinen todistusaineisto ei itsessään riittäisi, mutta kun se tapahtuu näiden eriskummallisten selontekojen kanssa samassa yhteydessä… Ei ole ollut yhtäkään tapausta jossa joku olisi löytänyt toisen selityksen sille mistä henkilö raportoi.

Tämä on totuudenmukaista, tällaista hänelle tapahtuu

Haastattelija: Kuinka monta potilasta olet nähnyt?

John E. Mack: Siis tätä tyyppiä?

Haastattelija: Niin.

John E. Mack: Tällä hetkellä yli 90. [15.8.1994]

Haastattelija: Miltä tämä kollegoidesi mielestä tuntuu?

John E. Mack: Kollegoita on erilaisia. Esimerkiksi Sheila, skeptinen psykiatri jonka kanssa olen työskennellyt, tuli huoneeseen istuntoni aikana. En halua kutsua niitä hypnoosisessioiksi, koska tämän ryhmän kokemukset ovat niin pinnalla, että ei tarvitse kuin antaa heidän rentoutua ja kuunnella heitä. Kokemukset tulevat esiin valtavalla voimalla. Hän tunsi Sheilan erittäin hyvin, koska oli työskennellyt hänen kanssaan noin seitsemän vuoden ajan. Hän sanoi, että ”jotain tämänkaltaista hänelle on tapahtunut, minulla ei ole muuta selitystä, minä tunnen hänet hyvin, hän ei keksi tätä, tämä on totuudenmukaista, tällaista hänelle tapahtuu.”

Haastattelija: Sinulle ja muille kaikkein vakuuttavin asia vaikuttaa olevan, että muuta selitystä ei ole. Ette voi muuta kuin hyväksyä…

John E. Mack: Kyllä, olen tutkinut kaikki mahdolliset selitykset.

NDE / UFO

Haastattelija: Sinä olet Harvardissa koulutuksen saanut psykiatri tai tarkalleen ottaen psykiatrian professori Harvardissa. [Linkki Wikipedia: Harvardin yliopisto] Sinä epäilit aluksi amatööritutkija Budd Hopkinsia hulluksi. [Linkki Wikipedia: Budd Hopkins] Nyt sinä teet itse kliinistä työtä. Kuinka kollegasi hyväksyvät tämän?

John E. Mack: Mitään yleisvastakaikua ei ole, vaihtelu on suunnatonta. Minulla on Harvardissa hyvin merkittävä astrofyysikko, josta on tullut tavallaan aseveli-kollega tässä asiassa. [Linkki Wikipedia: Astrofysiikka] Hän on sanonut itse asiassa julkisesti uskovansa, että senkaltaisten ihmisten kuin kuolemanrajakokemusten parissa työskentelevän [Kenneth] Ken Ringin ja minun työni tällä aihealueella tulee opettamaan meille enemmän kosmoksen luonteesta kuin mikään mitä tieteilijät tulevat keksimään seuraavan 20 vuoden aikana kaukoputkia käyttämällä. [Linkki: NDE] [Linkki Wikipedia: Kenneth Ring] Tiedekuntani johtaja puolestaan sanoo toivovansa, että en tekisi tätä.

Avaruusaluksiin vietyjen ihmisten kertomukset

John E. Mack: Kun kuulin tästä ensimmäinen kerran, en uskonut tähän lainkaan. Joku sanoi, että sinun pitää tavata Budd Hopkins. No, kukas hän on? Siitä on nyt kaksi puoli vuotta aikaa. Ai, hän on mies joka uskoo ihmisiä, uskoo avaruusaluksiin vietyjen ihmisten kertomuksiin. Minä ajattelin, että hänen on pakko olla hullu ja samoin niiden ihmisten joiden kanssa hän työskentelee, että asia ei ole lainkaan noin. Minulle selvisikin, että hän puhuu ihmisistä jotka ovat täysin rehellisiä, he eivät väitä muukalaisten vieneen heitä, vaan he ovat päinvastoin äärimmäisen haluttomia astumaan esiin kertomuksineen.

Heidän kertomansa kertomukset ovat johdonmukaisia. Kun aloin tavata näitä ihmisiä itse, niin mikään yli 40-vuotisessa psykiatrisessa työssäni ei valmistanut minua näiden kertomusten johdonmukaisuuteen. Niitä kertovat niinkin nuoret kuin 2-vuotiaat lapset. On fyysisiä merkkejä, kaapimisjälkiä ja muuta, jotka liittyvät yhteen ufojen kanssa.

Ehdottomasti ei…

John E. Mack: Nämä ihmiset eivät ole mielisairaita. Mikään taustatietoni ei valmistanut minua tällaisiin kokemuksiin.

Haastattelija: Sinä siis sanot psykiatrina, että he eivät ole mielisairaita? Tässä ei puhuta harhakuvitelmista? [Linkki Wikipedia: Mielenterveyden häiriö]

John E. Mack: Ehdottomasti ei. Näillä ihmisillä on vaikeuksia, koska nämä kokemukset ovat äärimmäisen järkyttäviä, heillä on ikään kuin trauman jälkeisiä ominaispiirteitä. Mutta se ei ole pelkästään trauman jälkeistä, se voi tapahtua heille uudelleen aivan koska tahansa, se ei ole ohi sen jälkeen kun se on kerran tapahtunut. Nuo kokemukset ovat järkyttäviä. [Linkki Wikipedia: Psyykkinen trauma]

Teoriat eivät estä tosiasioita tulemasta esiin

John E. Mack: Luokseni on tullut ihmisiä sanoen, että he haluavat että heille kerrotaan sen olleen unta tai mielikuvitusta. Luokseni tuli juuri viime viikolla mies, joka sanoi: ”Tohtori, tulin luoksesi koska haluan sinun kertovan minulle, että olen hullu. Minä en halua uskoa näiden kokemusten olevan totta.” Seuraamukset tuon henkilön maailmankuvalle olivat tosi tyrmistyttävät. Mutta kuten Freud kerran sanoi: ”Teoriat eivät estä tosiasioita tulemasta esiin.”

Kasvavassa määrin muistavia ihmisiä

John E. Mack: On roskaa laskea tämä hypnoosista itsestään johtuvaksi. Näen yhä kasvavassa määrin ihmisiä, jotka muistavat suuren osan jutusta ennen hypnoosia, he muistavat kuinka heidät vietiin avaruusalukseen, he muistavat olennot. Kokemukset ovat kuitenkin niin järkyttäviä, että mieli tukahduttaa ne, työntää ne pois mielestä. Väite, että hypnoosi saa tämän aikaan, ei ole oikein.

Avaruusalus

Haastattelija: Sinä käytit sanaa avaruusalus. Kuinka he tai sinä tiedät, että heidän näkemänsä oli todellakin avaruusalus?

John E. Mack: Monesti henkilö ei ole varsinaisesti nähnyt avaruusalusta, mutta usein he ovat nähneet. Monissa näissä tapauksissa he leijailevat kotinsa seinän läpi, ikkunan läpi, oven läpi. Monissa näissä tapausten yksityiskohdissa ei vaikuta olevan järkeä meidän tavallaan newtonilaisen, kartesiolaisen tai länsimaisen todellisuuskäsityksessämme mukaan, tai miksi ikinä sitä haluaa kutsua. [Linkki Wikipedia: Isaac Newton] [Linkki Wikipedia: Kartesiolaisuus] [Linkki YouTube: Rajatieto TV:n ufo-ilta (Arttu Tuomela)]

Kertomukset ovat kuitenkin johdonmukaisesti kuvailtuja. He saattavat nähdä kotinsa maaperällä tyypillisen tunnistamattoman lentävän esineen [UFO], lautasen muotoisen tai sikarin muotoisen kulkuneuvon, josta huokuu kirkasta valoa. Tai heidät saatetaan viedä pienellä aluksella taivaalle tavallaan emäalukseen, jonka he näkevät erittäin selvästi.

Monet heistä tosiasiassa näkevät ufon, jonka sisäpuolta kuvaillaan yhdenmukaisesti: pyöristetyt, kaarevat seinät ja monimutkaisia laitteistopaneeleita. On käynyt selväksi, että taivaalla on jonkin tyyppinen alus, jota he kutsuvat luonnollisesti avaruusalukseksi. Me kutsumme avaruusalukseksi jotain mikä nähdään taivaalla ja joka vaikuttaa liikkuvan paikasta toiseen.

Yhä useammin

John E. Mack: Vaikuttaa siltä, että tätä ilmiötä tapahtuu nykyään yleisemmin kuin menneisyydessä, mutta jälleenkään, me emme tiedä sitä. Me yritämme yhä avata onko asia niin ja miksi niin saattaisi olla. Yritämme yhä todentaa kuinka erillistä tämä on varhaisemmista selonteoista.

Uskonnot, myytit, jumalaistarut

John E. Mack: Folkloristit, kuten Peter Roy Savage ja Thomas Bullard tarkastelevat nyt taaksepäin myyttien (jumalaistarujen) syntyä. [Linkki Wikipedia: Folkloristiikka] He tarkastelevat mikä oli se aineellisessa maailmassa vallitseva kokemuksellinen todellisuus, siis mitä ihmiset todellisuudessa näkivät ja kokivat, siis mistä jumalaistarut syntyivät. He ovat todenneet, että itse asiassa jonkinlaisia vierailuja on saattanut olla, jumalaistarujen synnylle on siis itse asiassa aineellinen perusta. Jumalaistaru tai uskonto on saattanut kehittyä tästä asiasta. Tämä ei siis ole vastaan sitä tosiasiaa, että aineellisessa maailmankaikkeudessamme tapahtuu jotain aineellista. [Linkki: Uskonnot]          

UFO-kohtaamisilmiö

John E. Mack: UFO-kohtaamisilmiössä on myös erittäin suuri tiedollinen puoli. Ihmisille näytetään esimerkiksi kuvia Maan tuhoutumisesta, tai he oppivat asioita, luovia asioita, kieliä joita he eivät pystyisi muuten osaamaan. Monet kokijat puhuvat omista kohtaamisistaan aivan kuin he itse olisivat olleet aloitteentekijöitä. Kohtaamiskokemuksissa on myös vahva henkinen ulottuvuus. Ne ihmiset joilla näitä kokemuksia on, vedetään usein siihen mitä he kutsuvat lähteeksi tai kodiksi tai jumalalliseksi. He itkevät turhautuneina toimistossani kun he eivät voi olla siellä kaiken aikaa, kun he eivät voi olla kotona. [Linkki: NBE] [Linkki: NDE] [Linkki: OBE]

Palo

John E. Mack: Henkilöllä joka on todistanut jotain tuonpuoleista, on tavallaan palo joka vaikuttaa nielevän kaikki muut asiat hänen elämästään. Hänellä on pakonomainen tarve tuoda tapaus esiin. Se on tavallaan pyhä kutsumus. He ovat tavallisesti haluttomia astumaan esiin, jopa vaikka he olisivat hyväksyneet oman kokemuksensa täysin. Tämä johtuu siitä miten heidät todennäköisesti otetaan kulttuurissamme vastaan.

Isä, sinä et tiedä todellisuudesta mitään…

John E. Mack: Sain jonkin aikaa sitten kirjeen 12-vuotiaan tytön äitipuolelta. Äiti oli suunniltaan tytön huoneessaan kohtaamien olentojen vuoksi, jotka olivat ”muuttaneet hänet kiveksi”, hän ei siis pystynyt liikkumaan. Tuo oli minulle tuolloin tuttua muista tapauksista. Nainen ja hänen miehensä pitelivät tyttöä yöllä ja kertoivat hänelle, että hän oli nähnyt pahaa unta.

”Isä, se oli totta”, tyttö intti. Vanhemmat väittivät itsepintaisesti sen olleen pahaa unta. Tyttö puolestaan väitti itsepintaisesti sen olleen totta. Lopulta hänen isänsä sanoi: ”Kulta, oletko sinä nähnyt koskaan kenenkään kävelevän seinän läpi? Sellainen ei vain ole todellisuutta.” Tyttö vastasi: ”Isä, sinä et tiedä todellisuudesta mitään.” [Linkki Wikipedia: Todellisuus]

Tiedosta kieltäytyminen

John E. Mack: Tässä ei ole taaskaan kyse pelkästään tiedosta. Chicagossa sijaitsevan Illinoisin yliopiston filosofi Neal Grossman, joka on kuolemanrajakokemusten asiantuntija, sanoo että hänen kollegansa eivät ota vastaan sitä tosiasiaa, että ihmisillä voi olla kokemuksia silloin kun aivot eivät ole aktiiviset. [Linkki: NDE]

Pilkkaava tiedekirjoittaja

John E. Mack: Minulla oli vuonna 1992 sellainen kokemus, jossa tiedekirjoittaja Bostonissa teki pilaa konferenssista joka meillä oli MIT:ssä kohtaamisilmiöstä. [Linkki Wikipedia: Massachusetts Institute of Technology (MIT), ”Massachusettsin teknologiainstituutti (MIT)”] Soitin hänelle, koska ihmiset sanoivat hänen olevan järjissään oleva kaveri.

Lopulta sanoin hänelle, että ”UFO pystyisi laskeutumaan Bostoniin, kaikki mediat käsittelisivät sitä, siitä olisi videonauhoite, etkä sinä uskoisi siltikään sen olevan totta.” Hän ajatteli sitä ja sanoi: ”Tiedätkö mitä? Sinä olet oikeassa, minä en uskoisi siltikään, että niin oli tapahtunut.” [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Mädät poliittiset prosessit, uudet johtajat

John E. Mack: Koulutuksen alalle tarvitaan uusia johtajia. Poliittiset prosessit ovat monella tapaa niin mätiä ja hirvittäviä, että me vetäydymme, haluamme pysyä tavallaan omassa tietoisuuden evoluution maailmassamme, emme halua osallistua suoraan poliittisiin prosesseihin. Mielestäni kansalaisuus vaatii tuossa suhteessa kuitenkin jotain enemmän. [Linkki Wikipedia: Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö] [Linkki: Opetus- ja kulttuuriministeriö] [Linkki Wikisanakirja: Mätä (korruptoitunut)] [Linkki Wikipedia: Korruptio]

Rohkeutta kertoa totuus

John E. Mack: Ja lopuksi, tätä voisi nimittää rohkeudeksi kertoa totuus. Olemme nähneet, että totuuden kertomien on vaarallista, tarkoitan sitä mitä monien ihmisten maineelle on tapahtunut. Ihmisten on pitänyt taistella totuuden kertomisen kanssa. Lopulta totuudella on kuitenkin keinonsa levitä.

Kehossa vai kehon ulkopuolella?

Katsojakysymys yleisöstä: Minulla on kysymys. Minulla on ystävä jonka siskolla on ollut monia epätavallisia kokemuksia. Hän näkee henkiä jotka eivät ole kehoissa sillä tavoin ne ovat olleet, eikä hän pysty joskus erottamaan noita tilanteita toisistaan. Minulle ja tuolle ystävälleni tuo on todella upea asia, mutta hänelle se on hyvin pelottava asia.

Hänen sulhasellaan, joka on hyvin mukava mies, ei ole mitään tietoa että tuollaista tapahtuu. He menevät pian naimisiin. Onko sinulla jotain ehdotuksia tähän? Minulla ei ole sanoja joilla puhua hänen kanssaan tästä koska se pelottaa häntä niin paljon. Toivoisin pystyväni muuttamaan sen miten hän näkee omat kokemuksensa, eikä minulla ole kykyä tehdä sitä.

John E. Mack: Miten sinä näet hänen kokemuksensa?

Katsoja: Minä näen hänen kokemuksensa upeina, mutta voin todellakin ymmärtää että on varmasti melko kiusallista kun ei pysty näkemään eroa siinä kun näkee jonkun joka on kehossa ja jonkun joka ei ole kehossa. Mutta minä näen tuon lahjana.

John E. Mack: Oletko sanonut tuon hänelle?

Katsoja: En vielä.

John E. Mack: Pystyykö hän toimimaan normaalisti? Pystyykö hän elämään elämäänsä?

Katsoja: Kyllä.

John E. Mack: Hän on todellisuutta syvemmällä tasolla katseleva henkilö. En voi ajatella muuta parempaa sanottavaa kuin se mitä sanoit, että näet sen lahjana. [Linkki: OBE]

Viranomaiset

Katsojakysymys yleisöstä: Arvelen monien ihmisten ajattelevan, että viranomaiset tietävät kaikesta tästä ja että he haluavat olla tästä hiljaa. Oletko ollut missään yhteydessä heihin? Ovatko he ahdistelleet sinua tai pyytäneet puhumaan itselleen tästä?

John E. Mack: Minä en usko viranomaisten tietävän tästä ilmiöstä niin paljon kuin saattaisimme ajatella. Viranomaiset tuntuvat olevan kiinnostuneita tästä teknologista, avaruusaluksen tutkimisesta, tiedäthän, mielenhallintakeinojen keksimisestä tai siitä mikä voisi johtaa aseiden kehittymiseen. Minulla ei ole ollut mitään kontaktia kenenkään valtionjohdon taholta liittyen tähän työhöni. Te voitte spekuloida mistä se johtuu. Minä en tiedä. [Linkki: Teknologia]

Lawrence Rockefeller, Bruce Maccabee, CIA:n kenttäväki

John E. Mack: Kerron esimerkin siitä miten asiat pyörivät. Lawrence Rockefeller kutsui vuonna 1994 pienen ihmisryhmän maatilalleen Jackson Holeen. [Linkki Wikipedia: Lawrence Rockefeller] Minä tunnen Lawrence Rockefellerin erittäin hyvin. Hän on ollut eturivissä täysin sydämin tukemassa tämän maan muutosliikkeitä 30 tai 40 vuoden ajan.

John E. Mack: Yksi siellä paikalla olleista ihmisistä oli Bruce Maccabee. [Linkki Wikipedia: Bruce Maccabee] Bruce Maccabee on laivaston tiedemies, joka on kirjoittanut ufoista noin 80 tutkielmaa. Hän on luultavasti ufovalokuvauksen johtava asiantuntija, ufojen teknisessä puolessa. CIA kutsui Bruce Maccabeen pitämään esitelmän heidän kenttäväelleen, koska he eivät tienneet paljoakaan ufoista. Hän piti heille useita luentoja. Tuo oli heidän koulutuksensa. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA)]

Tuota käsittelevä ufokirjallisuus käänsikin tuon joksikin muuksi: CIA on valinnut Maccabeen, hän työskentelee kulissien takana varsinaisesti heille. Hänen kontaktinsa siis muutettiin joksikin muuksi. Minä en sano, etteivät viranomaiset tee huonoja asioita, mutta minä kyseenalaistan sen oletuksen että he tietäisivät paljon. [Linkki Wikipedia: Tieto]

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Yhdysvaltain laivaston ufotutkija Bruce Maccabee: Ufot ja valokuvaus

Linkki Käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

USN, NICAP

Bruce Maccabee: Nimeni on Bruce Maccabee. Teen fysiikan tutkimusta laivastolle. Olen ollut mukana ufotutkimuksessa 1960-luvun lopulta saakka, jolloin liityin siihen aikaan olemassa olleeseen organisaatioon nimeltä ilmailmiöiden kansallinen tutkimuskomitea. [Linkki Wikipedia: National Investigations Committee On Aerial Phenomena (NICAP), ”kansallinen ilmailmiöiden tutkimuskomitea”]

MUFON

Bruce Maccabee: 1974 – 1975 minusta tuli Marylandin osavaltion MUFONin johtaja. [Linkki Wikipedia: Mutual UFO Network (MUFON)] Olen tehnyt myös tapaustutkimuksia 1960-luvun lopulta alkaen. Kävin vuosina 1960 – 1964 yliopiston nimeltä Worcesterin polytekninen instituutti. Sain luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon fysiikasta. [Linkki Wikipedia: Worcester Polytechnic Institute, ”Worcesterin polytekninen instituutti”] [Linkki Wikipedia: Kandidaatti] Sitten menin Washington DC:n American-yliopistoon, sain maisterin tutkinnon ja filosofian tohtorin tutkinnon vuonna 1970. Olen tehnyt periaatteessa siitä lähtien fysiikan tutkimusta laivastolle. [Linkki Wikipedia: American University, ”American-yliopisto”] (Linkki Wikipedia: Maisteri] [Linkki Wikipedia: Filosofian tohtori]

Hyvä informaatio pidetään itsellä, kansalle selityksiä

Bruce Maccabee: Kun olen tutkinut historiallisia tallenteita ja tehnyt myös havaintotutkimusta ja niin edelleen, niin minulle on käynyt selväksi, että valtiovalta otti kaksiraiteisen lähestymistavan: 1) todella hyvä informaatio pidettiin jostakin syystä itsellä ja 2) kansalle julkaistun informaation tarkoitus oli aina osoittaa vain, että kaikki pystytään selittämään.

Bruce Maccabee: Jos katsoo esimerkiksi projekti Blue Bookin arkistoja, niin pystyy löytämään lukuisia havaintoja joissa selityksissä ei ole mitään järkeä havainnon itsensä kontekstissa. [Linkki Wikipedia: Projekti Blue Book] Minä en usko asian olleen niin, että projekti Blue Bookin tutkimuksia tehneet ihmiset olivat tyhmiä, heillä oli pikemminkin agenda jonka tarkoituksena oli vähätellä tätä koko asiaa mahdollisimman paljon.        

On havaintoja joita ei voi selittää tavanomaisiksi ilmiöiksi. Havaitsee, että joitakin havaintoja ei voi selittää tavanomaisiksi ilmiöiksi muuten kuin olettamalla esimerkiksi, että todistajat tai koevälineet tai koelaitteistot tulivat yhtäkkiä hulluiksi havainnon ajaksi ja palautuivat sitten sen jälkeen normaaleiksi.

Pysähtyneet autot

Bruce Maccabee: Meillä on kertomuksia ihmisiltä joiden autot ovat pysähtyneet yli lentäneiden esineiden vuoksi, mutta jälkeenpäin kaikki toimi moitteettomasti. Jos epäilet todistajien itsensä tulleen siksi aikaa hulluiksi ja palautuneen sitten normaaleiksi, niin hämmästyttävien havaintojen selittäminen käy hankalaksi useiden todistajien tapauksessa, koska silloin on oletettava, että kaikki todistajat tulivat yhtä aikaa hulluiksi ja näkivät saman asian hulluina ollessaan.

Ilmavoimien väitteet ja selitykset

Bruce Maccabee: Ratkaiseva tosiseikka on se, että minä en usko sitä ilmavoimien väitettä, että kaikki havainnot voidaan selittää. Joissakin tapauksissa voi itse asiassa osoittaa, että ilmavoimien selitys on täysin ristiriidassa sen kanssa mitä havaintoraportti itsessään sisältää. Kysymys onkin sitten siitä, että jos hyväksyt samaan tapaan kuin minä, että jonkinlaista peittelyä oli meneillään, niin miksi niin oli? Miksi ei vain kaikki otettu rennosti?

Tätä ei voida julkaista suurelle yleisölle

Bruce Maccabee: Kun ensimmäinen todiste maapallon ulkopuolisesta vierailusta tuli laitteiston ja niin edelleen muodossa, niin valtionjohto otti sen asenteen, että tätä ei voida julkaista suurelle yleisölle, koska sillä oli äärimmäisiä seurauksia puolustukselle. [Linkki Wikipedia: Maanpuolustus] Kenelle ikinä on lentäviä lautasia, niin se tavallaan voittaa. Me emme halua vihollistemme tietävän, että meillä on sellainen, koska he saattaisivat yrittää myös saada sellaisen. Me saatamme pystyä takaisinmallintamaan sen teknologian, emmekä halua kertoa kenellekään yrittävämme tehdä sellaista. [Linkki: Teknologia]

Tieto auki

Bruce Maccabee: Joten valtionjohto, ilmavoimat, perusti projekti Blue Bookin tutkiakseen tätä aihepiiriä niin sanotusti alhaisella tasolla, he tarkastelivat havaintoraportteja ja niin edelleen, mutta kaikki kiistatonta todistusaineistoa sisältävä, kuten kalusto ja ruumiit, vietiin epärehellisesti pois täysin eri reitille. [Linkki: Ufojen hakuoperaatiot] Eräs äskettäin julkaistu informaatio tulee avaamaan meille toisen kanavan tämän ongelman seuraamiseen, voisi kai sanoa, että tiedon saamiseen auki. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

McMinnvillen havainto, 1950

Bruce Maccabee: McMinnvillessä ei ollut kyse ufon maahansyöksystä. McMinnvillen tapauksessa oli kyse kahdesta maanviljelijän vuonna 1950 ottamasta valokuvasta. Minä olin osallisen siinä. Otin sen tapauksen koska se oli Condonin raportin ainoa valokuvatapaus. [Linkki Wikipedia: Condonin raportti] Valokuva-analyytikko sanoi siinä, että kaikki tutkitut asiat tuntuivat viittaavan siihen, että erikoinen lentävä esine oli kulkenut kahden todistajan näkökentän ohi ja he olivat ottaneet siitä valokuvan.

Kuvateksti: Kuvahaun tuloksia englanninkielisellä hakusanalla McMinnvillen UFO vuonna 1950. [Linkki Wikipedia: McMinvillen ufokuvat (kuvat nähtävissä)]

Bruce Maccabee: Minä onnistuin saamaan alkuperäiset negatiivit käsiini. [Linkki Wikipedia: Negatiivi] Analysoin niitä useita vuosia. Tutkitutin ne Los Alamosin kansallisissa laboratorioissa, Brooksin valokuvainstituutissa Santa Barbarassa ja monissa muissa paikoissa. [Linkki Wikipedia: Los Alamos National Laboratory] [Linkki Wikipedia: Brooks Institute] Kukaan ei pystynyt löytämään mitään ratkaisevaa todistetta siitä, että ne olisivat huijausta.

Ufovalokuvat pankin ikkunassa

Bruce Maccabee: Puhuin lisäksi tuon maanviljelijän vaimon, rouva Trentin kanssa. Kyseessä on siis Paul ja Evelyn Trentin havainto. He kuolivat vuosina 1995 – 1996 ja pitivät kiinni kertomuksestaan loppuun asti. Tuo nainen oli nähnyt sen esineen lentävän taivaan poikki ollessaan ulkona takapihalla. Hän kutsui miehensä katsomaan sitä. Mies toi kameran. Mies juoksi ulos ja otti kaksi valokuvaa. He kehityttivät ne, mutta eivät kertoneet siitä kenellekään.

Yhden heidän naispuolisen sukulaisensa poikaystävä sattui näkemään ne valokuvat ja päätti niiden olevan melko hyviä. Hän halusi viedä ne paikalliseen pankkiin pankkiirille selvittääkseen tiesikö kukaan mikä se heidän valokuvaamansa oli. Paikallinen pankkiiri laittoi ne kaksi valokuvaa pankin ikkunaan. Oli vuosi 1950, joten juttuja lentävistä lautasista oli siihen aikaan.

Valokuvat menevät sanomalehteen

Bruce Maccabee: Paikallisen sanomalehden valokuvatoimittaja käveli pankin ikkunan ohi ja näki ne valokuvat pankin ikkunassa. Hän meni puhumaan pankkiirin kanssa: mistä nämä tulivat? Hänelle kerrottiin, että maanviljelijä Paul Trentiltä, joka oli hyvin maltillinen kansalainen, hänessä ei ollut mitään epäilyttävää. Nuo valokuvat olivat todennäköisesti aitoja, joten valokuvatoimittaja meni maatilalle jossa Trentit asuivat ja haastatteli heitä. Hän haki negatiivit talteen ja palasi sanomalehden toimitukseen.

Minä puhuin tuon miehen, valokuvatoimittajan, kanssa suoraan vuonna 1977 tai 1978. Hän kertoi minulle erittäneensä selvittää miten he olisivat pystyneet huijaamaan siinä. Kun hän oli puhunut Trentin kanssa, niin hän päätti että se oli mahdotonta, koska he eivät olleet tarpeeksi fiksuja edes ajatellakseen jotain sellaista. Joten hän julkaisi ne sanomalehdessä. Siitä kaikki alkoi Trentin tapauksessa. Ne ovat luultavasti yhdet kaikkein laajimmin julkaistut valokuvat koskaan tämän aihepiirin historiassa, koska ne ovat niin vanhat, mutta ne ovat myös täysin selkeät. Se on joko aito kapine tai huijaus, ei puolittain kumpikaan.

Condonin tutkimus

Bruce Maccabee: Condonin valokuvatutkimuksessa valokuva-analyytikko meni Trentin maatilalle, joka oli muuttunut jonkin verran valokuvien ottamisen jälkeen. Hän teki tutkimuksensa vasta vuonna 1967 tai 1968, siis 17 tai 18 vuotta valokuvien ottamisen jälkeen. Hän meni Trentin maatilalle ja etsi paikan jossa kamera oli ollut, jossa valokuvaaja oli ollut. Hän otti vertailukuvia. Hän teki tietyntyyppisen fotometrisen analyysin, tutkimuksen asioiden suhteellisesta kirkkaudesta.  [Linkki Wikipedia: Fotometria]

Hän teki johtopäätöksen, että se esine oli ollut ehkäpä kilometrin päässä. Ja jos asia oli niin, niin silloin se oli halkaisijaltaan 30 jalkaa [9,1 metriä], siis paljon yli minkään huijauksen. Siksi hän sanoi Condonin raportissa, että hän puhui Trentin kanssa, eikä hän pysty todistamaan sen olevan huijaus, se vaikutti olevan yhtäpitävää kaiken muun kanssa mitä hän heistä tiedettiin.

Maccabeen johtopäätös

Bruce Maccabee: Minä tein tuossa asiassa jotain vasta vuonna 1974 kun aloin yrittää saada niitä negatiiveja. Minä päädyin lopulta siihen johtopäätökseen, että kyseessä ei voinut olla huijaus, koska nuo ihmiset olivat, sanotaanko että heillä ei ollut sellaista luonteenlaatua, nuo ihmiset eivät olleet edes ajatelleet sellaista. He pitävät kiinni kertomuksestaan vuosien varrella saamastaan arvosteluryöpystä huolimatta. Heidän viimeinen haastattelunsa videoitiin vuonna 1994 tai 1995, juuri ennen heidän kuolemaansa. He pitivät yhä kiinni samasta kertomuksesta. Minä tein johtopäätöksen, että se oli aitoa. Valokuva oli tarpeeksi selkeä. Minä päädyin johtopäätökseen, että se ei ole huijaus.

Uuden-Seelannin ufohavainto, 1978

Bruce Maccabee: Joulukuussa 1978 oli havainto, havaintoja Uuden-Seelannin rannikolla. Uuden-Seelannin tapaus vei seuraavat pari vuotta minun elämästäni. Onnistuin saamaan Applied Optics -nimiseen tieteelliseen aikakauslehteen, teknilliseen aikakauslehteen lyhyen artikkelin laskelmista jotka tein tuosta Uudessa-Seelannissa havaitusta esineestä. [Linkki Wikipedia: Applied Optics]

Kansainvälinen uutinen

Bruce Maccabee: Tuo havainto tapahtui varhain aamulla 31. joulukuuta 1978. Se oli 24 tunnin sisällä kansainvälinen uutinen. Jopa CBS:n Walter Cronkite käytti siihen viisi minuuttia uutisohjelmassaan, joko tammikuun 1. tai 2. toisena päivänä, en ole varma kumpi se oli. Hän tiedotti siitä ensimmäisenä Yhdysvaltoihin. Se oli ensimmäinen virallinen lehdistön tekemä virallinen ilmoitus siitä, että nuo asiat olivat tapahtuneet.

Uutisryhmä mukana

Bruce Maccabee: Tuohon liittyivät ihmiset, jotka olivat olleet lentämässä nelimoottorisella potkurikoneella, rahtilentokoneella, kuljettaen sanomalehtiä keskellä yötä Wellingtonista Uudesta-Seelannista Christchurchiin. [Linkki Wikipedia: Wellington] [Linkki Wikipedia: Christchurch] Sitten tuo kone lensi Christchurchista takaisin kotitukikohtaansa. Lentokone oli suurimman osan aikaa havainnosta menossa 20 mailin [32 kilometrin] etäisyydellä Uuden-Seelannin rannikosta. Lentokoneen kyydissä sattui olemaan aiempien tapahtumien vuoksi uutisryhmä ja heillä oli värillinen 16 mm:n ammattielokuvakamera. Joku teki tallennetta.

Ilmoitettiin julkisesti lehdistötilaisuudessa

Bruce Maccabee: Uuden-Seelannin havainnosta tekee merkittävän jopa nykypäivänäkin yli 25 vuotta myöhemmin se, että siitä on Wellingtonin lennonjohtokeskuksen tekemä nauhoite, josta kuulee kuinka lentäjät ja lennonjohto puhuvat heillä tutkassa olevasta kohteesta. [Haastattelu on tehty vuonna 2004.] Lentokoneesta tehty tallenne kertoo puolestaan mitä toimittaja silloin näki. Värikuvafilmi antaa jotain visuaalista käsitystä siitä mistä he puhuivat. Tuohon asiaan liittyy yhteensä kahdeksan todistajaa. Todistusaineistoa on paljon, onnistuin luomaan täydellisen historiikin aiheesta tässä kyseisessä tapauksessa.

Tein johtopäätöksen, että he näkivät ilmeisesti useiden valaistujen esineiden tekevän siellä jotain, niiden ei olisi pitänyt olla siellä. Tästä ilmoitettiin julkisesti maaliskuussa 1979 New York Cityssä pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Siitä oli pieni kolumni New York Times -sanomalehdessä. Minä olin Good Morning America –ohjelmassa keskustelemassa siitä. Tuo Uuden-Seelannin tapaus todisti minulle, että siellä oli jokin, ja että sellaisesta on saatavissa itse asiassa kovaa valokuvallista todistusaineistoa.

Gulf Breeze, yli 100 tapahtumaa useiden vuosien aikana

Bruce Maccabee: Gulf Breezen tilanne oli tietysti vielä monimutkaisempi, koska sitä kesti useita vuosia. Gulf Breezen päätodistaja Ed Walters oli päätodistaja osalle siitä muutaman ensimmäisen vuoden ajan. Mutta siellä oli tapahtumille niin paljon muita todistajia, että tästä tuli ei vain Ed Waltersin juttu. Minä kirjoitin itse asiassa artikkelin nimeltä Gulf Breeze ilman Ediä, jossa kerrottiin kaikista muista tapahtuneista asioista. Minulla oli pitkä lista yli sadasta usean vuoden ajalle levittäytyneestä tapahtumasta. Sillä ei ollut mitään tekemistä tämän kaverin kanssa joka oli ottanut valokuvat. Häntä tietenkin arvosteltiin laajalti, väitettiin huijariksi ja niin edelleen, ja että hän oli onnistunut vakuuttamaan koko Gulf Breezen kaupungin asukkaat siitä että hekin olivat todistajia.

Tyrmäysohjeet

Bruce Maccabee: Kaikenlaisia… Mikä tahansa… He noudattivat tyrmäämisen ensimmäistä ohjetta, joka kuluu: mikä tahansa selitys on parempi kuin ei mitään. Tyrmäämisen toinen sääntö kuuluu: jos ensimmäisessä selityksessä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin yritä sitten toista selitystä. Tuon tarkoitus on tietysti kokeilla uusia selityksiä kunnes väsytät ne ihmiset jotka yrittävät väittää sen olleen selittämätön.

Vuoden 1950 ajattelutapa

Bruce Maccabee: Ihmiset väittivät vuonna 1950, että jos muualla olisi älyllistä elämää, niin se muualla oleva elämä olisi eristyksissä, se ei pääsisi sieltä tänne, koska se on liian kaukana, matkustamiseen kuluu liian kauan aikaa. Tuo ei ole fysiikkaan perustuva väite, tuo on sosiologiaan perustuva väite. Saattaa olla tapoja matkata valoa nopeammin, joten hei, he pääsevät sieltä tänne!

Jumissa Fermin paradoksissa

Bruce Maccabee: Jos jätät UFO-ilmiön kokonaan huomioimatta, olet jumissa Fermin paradoksissa. Jos ufohavainnot jätetään kokonaan huomiotta, voidaan jopa väittää, että tästä koko asiasta ei ole mitään todisteita. Meidän vastauksemme on: katsokaa ufohavaintoja, ehkäpä ne antavat vastauksen siitä, että he ovat täällä, ja me olemme jättäneet sen huomiotta.

AIAA:n UFO-paneeli, 1970

Bruce Maccabee: Condonin tutkimus jätti yhden kolmasosan noin sadasta tutkimastaan tapauksesta tunnistamattomaksi. Amerikkalaisella ilmailun ja astronautiikan instituutilla oli vuonna 1970 UFO-paneeli , jossa he kävivät Condonin tutkimuksen läpi. [Linkki Wikipedia: American Institute of Aeronautics and Astronautics, ”Amerikkalainen ilmailun ja astronautiikan instituutti”] He sanoivat: hei, mikä tahansa tieteellinen tutkimus joka jättää yhden kolmasosan havainnoista selittämättömiksi, on hyvä syy jatkaa tutkimuksia, ei lopettaa niitä. Yhdysvaltain ilmavoimat käyttivät tietenkin Condonin tutkimusta oikeutuksena lakkauttaa koko asia.

1973, ufot iskevät takaisin

Bruce Maccabee: Kun tuo tapahtui, niin suuri yleisö ja arvellakseni myös tiedeyhteisö pitävät sitä kaiken loppuna: ”mitään ufohavaintoja ei koskaan ollutkaan, eivät ne olleet koskaan mitään tärkeää, eikä niin tule enää koskaan tapahtumaan”. Tuo oli tavallaan yleinen mieliala vuosina 1970, 1971 ja 1972. Sitten kesällä 1973 ufot iskivät takaisin suurella hälyllä Yhdysvalloissa: poliisien havaintoja, havaintoja Etelä-Georgiassa ja Yhdysvaltain kaakkoisosissa, ne alkoivat myös lukuisissa muissa osavaltioissa. Tuosta lähtien havaintoja on ollut kaikkialla maailmassa. Yhdysvaltain viranomaisten väite, että siellä ei ollut mitään, ei ole oikea. Tapahtumista on paljon tietoa.

FBI ja ufot

Bruce Maccabee: Kongressi antoi FBI:n päämajalle määräyksen, että mitään ei saa koskaan heittää pois. Minä kirjoitin vuonna 1976 tiedonvapauslain (FOIA) nojalla ja pyysin asiakirjoja, jos heillä mitään asiakirjoja olisi, minä arvelin että heillä ei ole, koska ei ollut mitään historiallisia viittauksia siihen että FBI olisi ollut koskaan osallisena UFO-aihepiiriin. Ihme kyllä, sain puhelinsoiton FOIA-pyyntöäni käsittelevältä FBI:n kaverilta, joka sanoi että ”täällä on 1600 sivua tavaraa”. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain liittovaltion poliisi (FBI)]

FBI-CIA-UFO -yhteys

Bruce Maccabee: Olen julkaissut kaksi kirjaa, toisen nimi on ”FBI-CIA-UFO -yhteys”. [Linkki Amazon: Filosofian tohtori Bruce Maccabee: The FBI-CIA-UFO Connection] Tuo kirja kattaa suurimmaksi osaksi sen mitä oli meneillään ensimmäisen viiden vuoden aikana tämän aihepiirin historiassa, vuodesta 1947 aina 1950-luvun alkuun. FBI keräsi tuolloin suurimman osan informaatiosta ilmavoimilta. FBI oli kuin musta aukko: ilmavoimat toimitti informaatiota ja se varastoitiin.

Tuo kirja perustuu FBI:n asiakirjoihin, yhdistelmään FBI:n ja ilmavoimien tiedustelun asiakirjoista, jotka julkaistiin vasta vuonna 1985. Kirja on kirjoitettu 1990-luvun puolivälissä. Siinä on FBI:n, CIA:n ja ilmavoimien asiakirjoja laitettuna kaikki yhteen. Kirjoitin siinä kirjassa siis historiaa. Tuota ei olisi pystynyt kirjoittamaan 20 vuotta aiemmin, koska asiakirjat eivät olleet saatavilla. Meillä on nyt parempi käsitys tapahtuneesta kuin niillä ihmisillä 1950-luvulla, jolloin asiat varsinaisesti tapahtuivat.

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

• Ufotutkijat (2)

Jaa artikkeli: