PHILIP J. CORSO

Haastattelu: Eversti Philip J. Corso, uusi käynti Roswellissa

Yhdysvaltain maavoimien eläköitynyt eversti Philip J. Corso antoi kirjaansa Päivä Roswellin jälkeen (The Day After Roswell) liittyvän haastattelun käydessään 1990-luvun lopulla vierailulla Roswellissa. [Linkki Wikipedia: Philip J. Corso] [Linkki Wikipedia: The Day After Roswell] Voit katsoa videoidun haastattelun oheisen linkin kautta YouTube-videopalvelusta. [LINKKI] Alla on haastattelun käännös kokonaisuudessaan. Käännöksessä on jätetty mainitsematta Korean sotavankitapaukseen liittyneen kahden poliitikon nimi, sekä Corson veljenpojan nimi.

Philip J. Corso Tokiossa ja Saksassa sekä Roswellin kaupungin pääkatu. Philip J. Corso muistelee Roswellin tapausta.

Kuvateksti: Oikealla Philip J. Corso Tokiossa vuonna 1953. Keskellä Philip J. Corso Saksassa vuonna 1960. Vasemmalla Roswellin kaupungin pääkatu.

Ihmiset haluavat tietää totuuden, antakaa se heille

Philip J. Corso: Minulla on paljon ystäviä ilmavoimissa. En arvostele ystäviäni, mutta heidän esimiehiään ja psykologisia operaatioita arvostelen. [Linkki Wikipedia: Psykologinen sodankäynti] Miksi he tekevät niin? Se on yli ymmärrykseni. Heidän ei tarvitsisi tehdä niin. Ihmiset haluavat tietää totuuden. Nuoret haluavat tietää. Lapset haluavat tietää. Antakaa heille totuus.

Philip J. Corso: Joten vastaus on tämä: He edustavat toista älyä. He ovat meitä edellä, ja he ovat todistaneet sen, vain yhdestä yksinkertaisesta syystä: he osaavat lentää avaruudessa, me emme. Asia on niin yksinkertainen. Miten sellaisista vaikeuksista selvitään? Meillä ei ole mitään käsitystä miten se tehdään. Meidän on aloitettava siitä minkä tiedämme. Tiedämme vain mikä oli se suurin lahja, jonka he meille antoivat – se ei ollut laitteisto.     

North American T-28 A Trojan ja Northrop Grumman B-2 Spirit strateginen pommikone. Kontakti vieraan älyn kanssa.

Kuvateksti: Philip J. Corso ei halunnut arvostella Yhdysvaltain ilmavoimia. Hän halusi kuitenkin kertoa, että olemme kohtaktissa vieraan älyn kanssa. Kuvassa vasemmalla North American T-28 A Trojan ja oikealla Northrop Grumman B-2 Spirit strateginen pommikone.

Fort Rileyn tukikohdassa

Philip J. Corso: En ollut Roswellissa vuonna 1947. Olin palannut vuonna 1947 juuri Italiasta. Olin ollut turvallisuus- ja tiedustelupuolen päällikkönä Roomassa. Tiedustelualalla minut olivat oikeastaan kouluttaneet britit. Olin MI19 sotilastiedustelussa. [Linkki Wikipedia: MI19] Menin palattuani Fort Rileyn tukikohtaan Kansasiin. [Linkki Wikipedia: Fort Riley] Olin sijoitettuna sinne. Siellä oli eläinlääkäriasema ja kaikkea. Meillä oli yhä hevosia. Olin kouluttajana sotilastiedustelukoulussa, ja meillä oli siellä hyökkäysjoukot.

Olin eräänä yönä päivystävä upseeri. Se tarkoittaa, että valvoin tuon yön kaikkia vartijoita ja turvattuja alueita. Tarkistin koko asemapaikan. Olin päivystävä upseeri tuona yönä. Menin eläinlääkärin osastolle, ja vartiovuorossa oli eräs hyvin tuntemani kersantti. Kysyin: ”Kersantti, miten täällä menee?” Hän sanoi: ”Hyvin, herra.” Sanoin minulle mainitun, että tätä aluetta on vartioitava huolellisesti, koska täällä on jotain arkaluontoista. Hän sanoi: ”Haluatteko nähdä sen, herra? Mennään katsomaan.”

Fort Rileyn sotilastukikohta Kansasissa Yhdysvalloissa. Philip J. Corso näki siellä avaruusolennon ruumiin.

Kuvateksti: Fort Rileyn tukikohdassa Kansasissa oli Roswellin tapauksen aikaan heinäkuussa 1947 vielä hevosia. Philip J. Corso meni kertomansa mukaan eläinlääkärin rakennukseen ja näki siellä jotain erikoista.

Kuljetuslaatikot

Philip J. Corso: Tunsin tuon kersantin, hän oli ylikersantti. Menimme rakennuksen perälle, ja siellä oli viisi kuljetuslaatikon tapaista. Viisi tai kuusi, luulen niitä olleen viisi. Nostin yhden kannen, ja siellä kellui nesteeseen säilötty ruumis. Katsoin sitä noin 10 – 15 sekuntia, en juuri sen kauempaa. Laitoin kannen takaisin paikoilleen, ja sanoin: ”Kersantti, mene pois täältä. En tahdo, että joudut ongelmiin. Minä olen päivystävä upseeri, joten voin kävellä täällä.” Hän saattaisi kuitenkin joutua ongelmiin mennessään takaisin, joten sanoin: ”Tule ulos minun kanssani.”

Kuljetus New Mexicosta Wright-Pattersonin tukikohtaan

Philip J. Corso: Menimme ulos, ja kysyin: ”Mistä nuo tulivat, kersantti?” Hän sanoi: ”Tänne tuli viisi kuorma-autoa lentokentältä New Mexicosta, ja ne ovat matkalla Wright-Pattersonin tukikohtaan ilmavoimille. [Linkki Wikipedia: Wright-Pattersonin lentotukikohta] Tuohon aikaan ei ollut kaikkia näitä suuria teitä. Valtatie 40 oli tuohon aikaan lähes ainoa valtion poikkisuuntainen reitti. Heidän valitsemansa reitti oli valtatie 40, joka kulki Kansasissa Fort Rileyn tukikohdan kautta ylös [pohjoiseen] kohti Wright-Pattersonia ilmavoimille. [Linkki Wikipedia: U.S. Route 40]

Sanoin: ”Pysy erossa tästä, kersantti. En halua sinulle mitään ongelmia.” Sanoin, että ”minä voin kävellä täällä ympäriinsä ja katsella”. Niinpä aloin arvailla mikä se oli. Ajattelin ensin sen olevan lapsi, koska se oli pieni. Sitten katsoin sen päätä ja kaikkea muuta. Tämä tapahtui muutamissa sekunneissa. Laitoin sen sitten takaisin. Pää oli erilainen, kädet olivat ruipelot. Keho oli harmaa. En tajunnut mikä se olento oli, joten tein kuten sotilastiedustelussa tehdään, laitoin asian talteen päähäni. Päätin odottaa, voisin tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä, ja osaisin ehkä arvioida mikä se oli. Unohdin sen nopeasti.

Wright-Pattersonin lentotukikohta

Kuvateksti: Menehtyneen olennon määränpää Wright-Pattersonin lentotukikohta on Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohta Daytonin itäpuolella. Siihen kuuluu mm. ilmavoimien materiaalilaitos (AMC) ja ilmavoimien tutkimuslaboratorio.

Tutkahavainnot

Philip J. Corso: Olin kymmenen vuotta myöhemmin komennuksella harjoitusalueella New Mexicossa, White Sandsissä maavoimien ohjuskoealueella. [Linkki Wikipedia: White Sands Missile Range] Päämajani oli Trinity [ydinkoealueen] lähellä. [Linkki Wikipedia: Trinity (ydinkoe)] Tutkani alkoi poimia alueella nopeudella 3000 – 4000 mailia tunnissa liikkuvia esineitä. Minulla oli kohteeseen lukittuvat Pencil Beam -tutkat. Pojat sanoivat minulle, että ne kiihdyttivät voimakkaasti nopeudesta 3000 – 4000 mailia tunnissa, ja pääsivät irti tutkan lukituksesta.

Kyseinen tutka oli parhaita tutkia mitä meillä oli tuohon aikaan. Joten aina kun sitä tapahtui… Ilmoitin kerran päämajaan, mutta sieltä sanottiin, että unohda se, meitä ei kiinnosta. Tajusin, että ei kannata ilmoittaa enää. Sanoin pojille joka kerta kun tuota tapahtui: ”Tuokaa nauhoitteet minulle.” Kaikissa tietokoneissani ja hienouksissani oli nauha, josta sai toiminnallisen jakson. Pystyimme tarkistamaan jos jokin meni pieleen. Joten sanoin, että ”tuokaa nauhat henkilökohtaisesti minulle, tarkistan ne.” He olivat puhuneet totta.

Sitten lähdin, ja menin Saksaan. Aloin saada samaa [tutkasignaali] juttua Saksassa. Ne lensivät nopeudella 3000 – 4000 mailia tunnissa Saksan yllä. Ja taas, Pencil Beam -tutka lukittui kohteeseen, mutta kaikki lukitukset murtuivat kerralla.   

White Sands New Mexico ohjuskoealue.

Kuvateksti: Philip J. Corso toimi myöhemmin ohjuspataljoonan komentajana White Sandsissä New Mexicossa, jossa hänen tutkansa alkoivat poimia suurella nopeudella liikkuvia tunnistamattomia esineitä (UFO).

Valkoisessa talossa

Philip J. Corso: Olin neljä vuotta Valkoisessa talossa. [Linkki Wikipedia: Valkoinen talo] Sain siellä raportteja, mutta ne olivat vain raportteja. Niitä ei itse asiassa edes katsottu siinä mielessä, että ne laitettiin vain arkistoon ja pidettiin koottuna kaikki yhteen paikkaan. Ne olivat vain kauttani kulkeneita raportteja. Sain raportit, koska minulla oli kaikki kulkuluvat. Sain jopa ”kylmät” raportit.

Sain kerran raportin, jonka mukaan NSA oli saanut avaruudesta signaaleja, jotka eivät olleet vain avaruuskohinaa, tai jotain jonka salaus oli purettu, ja jonka pystyi lukemaan. [Linkki Wikipedia: NSA] Ne olivat hyvin virheettömiä, ja vaikutti kuin niissä olisi ollut jonkun lähettämä oikea viesti. Emme pystyneet purkamaan koodia koskaan. Se oli hyvin koordinoitu viesti, se ei ollut avaruuskohinaa, häiriötä tai puuta heinää, tai muuta sellaista – tai vain saapuvaa ääntä. Siinä oli kaava. Arviomme oli, että se saattoi tulla ulkoavaruudesta joiltakin olennoilta. Sain sen raportin Valkoiseen taloon, koska minulla oli NSA luvat ja kaikki.

Philip J. Corso palveli Valkoisessa talossa vuosina 1953 - 1957 presidentti Dwight D. Eisenhowerin neuvonantajana osallistuen mm. kansallisen turvallisuuden neuvoston toimintaaan.

Kuvateksti: Philip J. Corso palveli Valkoisessa talossa vuosina 1953 – 1957 osallistuen mm. kansallisen turvallisuuden neuvoston toimintaan presidentti Dwight D. Eisenhowerin neuvonantajana.

Kenraali Trudeaun ja tutkimus- ja tuotekehitysosasto

Philip J. Corso: Kun tulin takaisin, kenraali Trudeau otti minut palvelukseen. [Linkki Wikipedia: Arthur Trudeau] Hän oli uudelleenjärjestellyt tutkimus- ja tuotekehitysosaston toisarvoisten huoltotehtävien hoitajasta hyvin tiiviiksi noin 3000 miehen hyväksi yksiköksi – ei se siis ollutkaan kovin tiivis yksikkö. Kun kirjaudun sisään, olin ensin erikoisavustaja. Hän perusti noin viikkoa myöhemmin ulkomaisen teknologian yksikön, ja laittoi minut sen johtoon. Siellä aloin saada haltuuni ruumiinavausraportteja, raportteja muista maahansyöksyistä, sekä esineistöä. Tuolloin aloin saada asialle vahvistusta. Olin vieraillut tapahtumapaikalla täällä [Roswellissa]. Sain perinnöksi kaikki esineet saapuessani tutkimus- ja tuotekehitysosastolle. Se tapahtui muuten 14 vuotta maahansyöksyn jälkeen.

Walter Reedin sairaalan raportit

Philip J. Corso: Perin myös raportit, huippusalaiset raportit Walter Reedin sairaalasta. [Linkki Wikipedia: Walter Reed Army Medical Center] [Linkki Wikipedia: Walter Reed National Military Medical Center] Walter Reedissä on laboratorio. Se oli meidän laboratoriomme, rahoitimme sitä. Ruumiinavaukset tehtiin siellä puolestamme, mutta emme jättäneet mitään paperikopioita sinne, kaikkien kopioiden piti tulla takaisin meille. Koska kuten sanoin, se oli meidän laboratoriomme, me rahoitimme sen kaiken.

Kuvateksti: Philip J. Corson mukaan ruumiinavaukset tehtiin Walter Reedin sairaalassa. Hänellä oli Pentagonissa ruumiinavauspöytäkirjat. Kuvat ovat Roswellin kansainvälisestä ufomuseosta ja tutkimuskeskuksesta.

Maahansyöksy Roswellissa

Philip J. Corso: Joten, aloin saada vihjeitä, todisteita, että täällä [Roswellissa] todellakin tapahtui maahansyöksy. [Linkki Wikipedia: Roswell, New Mexico] Pysyin siitä tietenkin hiljaa 35 vuotta, koska kenraali oli niin kehottanut. En paljastanut ihmisten nimiä, vaikka minua kohtaan esitettiinkin kritiikkiä. Pidin salaisuuden 35 vuotta kertomatta edes perheelleni, miksi olisin kertonut muillekaan? Kenraali sanoi: ”Phil pidetään salaisuus, mutta kun kuolen, jätän asian sinulle.” Kenraali kuoli kolme vuotta sitten. Aloin laittaa tätä kaikkea paperille.

Kuvateksti: Philip J. Corso kertoo pitäneensä salaisuuden kenraalin kehotuksesta 35 vuotta.

Kirja perinnöksi

Philip J. Corso: Lapsenlapseni kysyivät: ”Mitä teit sodissa?” Minun oli parasta jättää tämä heille perinnöksi. Minulla ei ollut todellakaan aikomusta kirjoittaa kirjaa sotavoimissa olostani, mutta se vain kehittyi. Aloin kirjoittaa vähitellen, ja se kehittyi lopulta täksi kirjaksi. Taustat ovat siis tuollaiset. Ja kuten sanoin, minulla oli todisteet täällä sattuneesta maahansyöksystä. Ja se mitä tapahtui paikalla, jossa kävin eilen, ei ollut minulle todellakaan uutinen. Tämä oli jo viides kerta kun kävin tapahtumapaikalla.

Alus lentotukikohdassa

Philip J. Corso: Se [alus] minkä näin, oli yhdessä lentotukikohdassa. En aio sanoa missä se oli, mutta se oli siellä. Se siitä. En mennyt sen sisälle. Minulla oli paljon tietoa mitä siellä sisällä oli. En olisi hyötynyt mitään sen sisälle menemisestä. Minulla oli piirustukset siitä, miltä se näytti sisältä. Sisälle meneminen olisi ollut vain uteliaisuutta, eikä minulla ollut noihin aikoihin aikaa uteliaisuudelle.

Kuvateksti: Wilbert Smith (1910 – 1962) oli kanadalainen ufotutkija. Hän johti Kanadassa vuonna 1950 perustettua ufotutkimusohjelmaa projekti Magnetia. [Linkki Wikipedia: Project Magnet (UFO)]

Wilbert Smith

Philip J. Corso: Wilbert Smith on todella se mies, joka sai minut ajattelemaan ensimmäisen kerran [atomin] ydintä sitovien voimien rikkomista. Hän oli nero magnetismissa, ja Caine kohteli häntä todella huonosti. Minun oli tarkoitus mennä hänen laboratorioonsa vierailulle. Kenraalin mukaan minulla ja Smithillä olisi paljon yhteistä puhuttavaa. Kenraali suunnitteli vierailuani hänen laboratorioonsa Ontariojärven lähelle. No, minä lykkäsin ja lykkäsin sitä. Vuonna 1962 päätin mennä ja soitin. Rouva Smith kertoi hänen kuolleen syöpään, enkä päässyt käymään koskaan hänen laboratoriossaan. Mutta hän antoi meille metallinpalan, jonka hän oli ottanut lentävästä lautasesta.

Haastattelija: Teitte vaihtokaupan.

Philip J. Corso: Teimme vaihtokaupan, ja hän antoi meidän [palamme] myöhemmin takaisin.

Antakaa nuorisolle tietoa

Haastattelija: Kysyn sinulta yhden viimeisen asian. Jos sinulla olisi vain hetki aikaa puhua kongressin avoimessa kuulemisessa, keskustalla 50 vuoden takaisista tapahtumista, niin mitä sanoisit?

Philip J. Corso: Sanoisin, että se tapahtui. Minä tiedän sen. Antakaa tämän maan ja maailman nuorisolle tietoa. He tahtovat kuulla sen, he haluavat sen. Antakaa se heille. Älkää piilotelko sitä. Älkää keksikö valheita ja juttuja. Eivät he ole typeriä. Eivät he mene paniikkiin. Kuten oma veljenpoikani tutkiva tohtori sanoi: ”Setä, miksi he eivät kerro meille totuutta? Emme me mene paniikkiin ja revi hiuksia päistämme.”

Kuvateksti: Philip J. Corso oli sitä mieltä, että maailman nuoriso haluaisi kuulla tämän tiedon, eikä tietoa pitäisi piilotella.

Ei nuoriso mene paniikkiin

Philip J. Corso: Tästä on yksi hyvä esimerkki, jonka kerron aina todistaakseni tämän näkökannan, siis että nuoret haluavat kuulla tämän, eivätkä mene paniikkiin. Se on yksi syy miksi kirjoitin tämän kirjan. Jopa omat lapsenlapseni tahtoivat nähdä tämän. Todistan asian aina tähän tapaan: Komensin 1500 miehen taistelupataljoonaa. Sotilaideni keski-ikä oli 19,5 vuotta. Sanoin, että ”voi luoja, me lähetämme pikkulapsia taisteluun”. Nämä ”lapset” taistelivat kuitenkin maailman mahtavimpia sotajoukkoja vastaan, eivätkä he juosseet karkuun tai menneet paniikkiin. He seisoivat omilla jaloillaan ja taistelivat.

Miksi luulet, että he menisivät paniikkiin? He haluavat tämän tiedon. He ansaitsevat sen. Tämä on heille kuuluvaa tietoa, tämä ei ole armeijan tai puolustusministeriön omaisuutta. Tieto kuuluu heille. Jos se on luokiteltu salaiseksi, niin poistakaa salaiseksi luokittelu ja antakaa heille tietoa.

Tiedo maailman ulkopulisesta elämästä ei ole puolustusministeriön omaisuutta, tieto pitäisi kertoa maailman nuorisolle.

Kuvateksti: Philip J. Corso oli sitä mieltä, että tiedot maapallon ulkopuolisesta elämästä pitäisi kertoa maailman nuorisolle.

Kuka tätä tietoa salailee?

Haastattelija: Kuka tätä salailee nyt? Onko jokin organisaatio?

Philip J. Corso: Kuule, sanon aina näin, kuuntele mitä sanon. Hallitus on niin suuri ja laaja, että jos jätät asian rauhaan, se peittelee itse itsensä. Todistin kongressin ja senaatin edessä kadonneista sotavangeista. Vaikka he pyysivät… en tietenkään sanonut…

Tiedättekö mikä minua ihmetyttää? Minua pyydettiin tulemaan eteen sanomaan, että mitään sellaista tietoa [sotavangeista] ei ole olemassa. Mutta minä olin itse lähettänyt sitä [tietoa] Tokiosta telekonferenssissa kahden vuoden ajan. Miten olisin voinut sanoa, että tietoa ei ole? Kaikki perheet istuivat siellä paikalla, he halusivat kuulla sen asian. Etsimme myöhemmin ja löysimme tiedon, ei se tieto ollut kadonnut. Poliitikot eivät välittäneet, he leikkivät omia leikkejään. He välittävät omasta egostaan, ja tekevät työtä päästäkseen sanomalehtiin. He eivät välitä, jos jonkun perheenjäsen on kadonnut sotavankina. Toin tämän esille todistajalausunnossani. Asioiden peittely tapahtuu joskus noin. Kun kukaan ei tee asioille mitään, asiat peittelevät itse itsensä… ja putoavat railoon, kuten minulla on tapana sanoa.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että jos kukaan ei tee mitään, niin asiat peittelevät itse itsensä. Asiat putoavat railoon.

Stalinin määräys Roswell-tiedon hankkimisesta

Philip J. Corso: [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA)] Emme luottaneet koskaan CIA:han, koska Stalin antoi minun aikanani määräyksen hankkia Roswellista saatua tietoa joillekin hänen huipputiedemiehilleen ja agenteilleen. [Linkki Wikipedia: Josif Stalin] Sellainen määräys oli annettu, me tiesimme siitä. Olin erikoistiedustelussa Pentagonissa. [Linkki Wikipedia: Pentagon] KGB yritti soluttautua sinne, mutta ei onnistunut. [Linkki Wikipedia: KGB] Tiesimme, että Stalin oli lähettänyt agentteja koko tälle [Roswellin] alueelle saadakseen Roswelliin liittyviä tietoja.

Roswellin tapaus piti salata, koska Joseph Stalin oli antanut määräyksen Roswell-teknologian varastamisesta Neuvostoliittoon.

Kuvateksti: Philip J. Corson mukaan Roswellin tapaus piti salata, koska Joseph Stalin oli antanut määräyksen Roswell-teknologian varastamisesta Neuvostoliittoon ja koko Roswellin kaupungin ympäristö oli täynnä Neuvostoliiton agentteja.

“Me sanoimme, että koko asiaa ei ole edes olemassa”

Philip J. Corso: Me kuitenkin katsoimme vain vierestä kuin typerykset. Sanoimme, että koko asiaa ei ollut edes olemassa, että se oli säähavaintopallo. Se ei ollut heidän mielestään säähavaintopallo. Euroopan maat ovat ottaneet tämän hyvin vakavasti. He eivät ole samanlaisia kuin me. He eivät olisi laittaneet liikkeelle tarinoita, joiden mukaan ilmasta putosi mallinukkeja tai isopäisiä ihmisiä. Nuo ihmiset ottavat tämän paljon vakavammin kuin me. Mutta täällä… On yllättävää nähdä ihmisten reaktio. Kukaan minun kaltaiseni ei ole tullut ennen esille tällä tavoin. Sotavoimissa olon jälkeen ei tulla tavallisesti esille ja selosteta asioita, kirjoiteta kirjoja, tai muuta vastaavaa.

Kuvateksti: Philip J. Corso sanoo, että Yhdysvalloissa väitettiin ettei koko asiaa ole edes olemassa, ja että Euroopassa ei olisi toimittu samoin.

Teknologiaa kansalle ja armeijan kilpailukyvyn parantamiseksi

Philip J. Corso: Jaoimme tietoa ulospäin. Sanoimme, että he saavat patentit, mutta asetimme myös hieman vaatimuksia. Vaatimuksena oli, että se [teknologia] piti ”syöttää” takaisin meille armeijan kilpailukyvyn parantamiseksi. ”Ottakaa patentit ja tehkää niin paljon rahaa kuin haluatte, mutta antakaa se Amerikan kansalle ja maailmalle.” Japanilaiset haastattelivat minua. Kerroin heille, että me tuotimme mikropiirin, mutta annoimme sen myös teille.

“Olin ehkä itse typerä kun pysyin hiljaa näin kauan”

Philip J. Corso: Olen todistanut kuuden kongressin valiokunnan edessä. Jos he haluavat, olettaen että he ovat tosissaan… eikä sitä laiteta vain pois arkistoihin. Olin neljä vuotta Valkoisessa talossa. Menin Robert Kennedyn luo ja sanoin, että todistan sillä ehdolla, että sillä tehdään jotain, eikä sitä käytetä vain kongressin julkisuustoimintatarkoituksiin. Menen todistamaan milloin tahansa he vain niin tahtovat. Kerron heille kaiken mitä he haluavat kuulla – olettaen, että he ovat tosissaan. En tee yhteistyötä ja mene auttamaan jonkun senaattorin tai kongressiedustajan valintaa.

Tässä asiassa on mukana paljon typeryyttä, myönnetään se. Olin ehkä itse typerä kun pysyin hiljaa näin kauan, mutta minulla oli kenraalilta ohjeet, että en puhu ennen hänen kuolemaansa. Hän kuoli kolme vuotta sitten. Ja myös kaikki muut osallisina olleet ihmiset… kuten sanoin sinulle aiemmin. En paljasta heitä, elleivät he halua tulla itse esille.

Kuvatelksti: Robert Kennedy (1925 – 1968) toimi Yhdysvaltain oikeusministerinä vuosina 1961 – 1964. Hänet murhattiin 6.6.1968 kesken presidentinvaalikampanjansa. [Linkki Wikipedia: Robert F. Kennedy]

Alus

Philip J. Corso: Maailmaan on jätetty paljon sellaista, jonka pohjalta voi tehdä joitakin johtopäätöksiä. Avaruusolento on hieman erilainen. Hänet on koostettu vähän samaan tapaan kuin ihmiset soluista. Sen [aluksen] rakenteessa on hieman metallia ympärillä, jotta se selviytyy avaruudessa. Tuolla tavoin se selviää sitä avaruudessa jatkuvasti pommittavasta avaruusromusta. Pirstaleet tekisivät siihen muuten reikiä. Noin se on siis jonkin verran kestävämpi, ja kestää vuosia kauemmin. Alus on todellakin lähes jonkin tyyppinen biologinen rakenne, koska avaruusolento on sovitettu siihen. Mutta siitä on tehty vähän kestävämpi, koska nämä olennot tarvitsevat sellaisen. Muista, että kloonaajat ovat tehneet nämä kapineet. He ovat rakentaneet ne niin, että he mahtuvat niiden sisään juuri siten kuin itse tahtovat. Alus on ehkä itsessään jonkinlainen biologinen rakenne, johtuen solurakenteesta ja atomirakenteesta. Siitä on kuitenkin tehty kestävä, koska sen täytyy kestää enemmän. Se suojelee sitä olentoa.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että alus itsessään vaikutti olevan jonkintyyppinen biologinen rakenne. Kuvassa DNA.

Olento

Philip J. Corso: Kun sellainen olento tulee tähän maailmaan, hänellä on yllään puku – ihonmyötäinen puku, kuten saimme selville. Hänen ihonsa on atomi atomilta aseteltu, ja hänen pukunsa on atomi atomilta aseteltu. Se torjuu säteilyä ja haitallisia vaikutuksia, ja suojaa jopa kosmisilta vaikutuksilta. Hän ei hengitä ilmaa. Hänellä on tähän maailmaan elävänä tullessaan päässään jonkin tyyppinen kypärä. Ja koska hän ei puhu – hänellä ei ole äänihuulia – hänellä on [otsassaan] jotain lähetystä vahvistavaa, jolloin hän voi ehkä viestiä.      

Tuota, keho. Pää ei ollut kovin suuri, mutta se näytti suurelta pieneen kehoon verrattuna. Ja silmät… Nenää tai senkaltaista ei ollut. Jalat olivat hintelät. Se oikeastaan siitä. Lykkäsin asiaa, koska ajattelin pystyväni arvioimaan sitä jonakin päivänä yhteistyössä muiden kanssa. Sain myöhemmin käsiini Walter Reedin sairaalan – oman laboratoriomme – tekemät ruumiinavausraportit. Tuo tapahtui siis silloin kun menin ulkomaisen teknologian yksikön johtoon vuonna 1961. Aloin koota tuolloin palasia yhteen.

Kuvateksti: Philip J. Corso sanoo, että ruumiinavaukset tehtiin Walter Reedin sairaalassa. Kuva ei liity tapaukseen. [Linkki Wikipedia: Walter Reed Army Medical Center]

Ruumiinavausraportit

Haastattelija: Mitä luit ruumiinavausraporteista? [Linkki Wikipedia: Ruumiinavaus]

Philip J. Corso: No, siitä millainen keho oli sisältä. Ennen sitä en tiennyt. He tekivät ruumiinavauksen, leikkasivat sen auki ja kaikkea… aivot ja kaiken muun. Aivot olivat erilaiset, ja suurin osa kehosta oli erilainen. Mutta ei nenää, suuta, korvia… ei äänihuulia, ei ruoansulatuselimistöä, ei sukupuolielimiä. Tulimme johtopäätökseen, että se oli humanoidiklooni. [Linkki Wikipedia: Kloonaus] Kuten sanoin, asiaa ei ollut mahdollista viedä eteenpäin silloin kun näin ruumiin. Sain myöhemmin asiantuntijoiden – omien asiantuntijoidemme – tekemät ruumiinavausraportit. Arvioinnin jälkeen päätimme pitää tiedon itsellämme, vain jotkut tietyt ihmiset tiesivät siitä. Päästä päähän, aivoista aivoihin, ei paperijälkeä. Keskustelut saksalaisten tiedemiesten kanssa? Kyllä, meillä oli keskusteluja.

Ilma apua aikaa olisi kulunut paljon kauemmin

Philip J. Corso: Kenraali Trudeau sanoi minulle eräänä päivänä, että meiltä meni viisi vuotta aikaa kehittää täysin kehittynyt transistori, jonka joku muu oli jo aloittanut. [Linkki Wikipedia: Transistori] Ja mikropiiri. [Linkki Wikipedia: Mikropiiri] Kenraali Trudeaun mukaan meiltä olisi kulunut siihen ilman apua aikaa 250 vuotta. Smith puhui ”yläkerran pojista”. Oberth sanoi, että saimme apua.

Päivä Roswellin jälkeen (The Day After Roswell) kirjan kansikuva.

Kuvateksti: Eversti Philip J. Corso kirjoitti Yhdysvalloissa vuonna 1997 julkaistun kirjan The Day After Roswell. Kirja on julkaistu suomeksi tammikuussa 2020 nimellä Päivä Roswellin jälkeen. Kirjaa voi pitää jonkinlaisena Roswellin tapaukseen liittyvän tiedon “virallisena tiedonjulkistuksena”. Asia oli sovittu niin, että työporukan viimeisenä hengissä oleva kenraali saa paljastaa tiedon. Viimeisenä kuoli kenraaliluutnanti Arthur Trudeau (5.7.1902 – 5.6.1991). Arthur Trudeaun läheisellä ystävällä ja työtoveri Philip J. Corsolla oli hänen lupansa paljastaa Roswellin tapaukseen liittyvät tiedot.

Kirjan Päivä Roswellin jälkeen sanoma

Philip J. Corso: Haluan nähdä kirjani sanoman itse niin, että nuorempi sukupolvi katsoisi tätä, ja ymmärtäisi mitä teimme, ja miten pääsimme ulkoavaruuteen, ja että näitä olentoja on olemassa. Antakaa nuorison tietää, että tämä on se tulevaisuus, jonka he tulevat näkemään, ja jota he tulevat elämään. Hyvä esimerkki on, että te olette jo vahvistaneet suuren osan tästä. Ajattelen kirjan sanoman olevan tuo, ja tuon haluaisin tämän kirjan tekevän.

“Me emme tehneet omaa typeryyttämme asioita oikein”

Philip J. Corso: Me olemme kohta edesmenneitä, antakaa tämä asia nuoremmille ihmisille. He tarvitsevat tämän avukseen. He tulevat viemään asioita eteenpäin. Me emme tehneet omaa typeryyttämme asioita oikein. Nyt tämä tieto tulee esiin, ja katsokaa millaisena lumipallona tämä juttu paisuu. Suuri yleisö ei ole typerää tai hölmöä. He osaavat tunnistaa valheen ja totuuden. Antakaa heille totuus. Yritän kertoa nuorisolle, että tässä se asia on.

Kuvateksti: Nuorempi sukupolvi ei voi viedä asioita eteen, elleivät he tiedä asioista.

Nuorten täytyy tietää tämä

Philip J. Corso: En tarkoita itseni kaltaisia ihmisiä. Olen 82-vuotias. Mitä väliä tällä enää minulle on? Mutta nämä nuoret, kuten omat lapsenlapseni. Heidän täytyy tietää tämä, he tulevat elämään tulevaisuudessa tämän asian kanssa. Antakaa heidän tietää miten kaikki alkoi, mistä siemen tuli. Ei ole väliä oliko se tarkoituksellista vai tahatonta. Se tuli. Siinä kaikki. Ei ole tärkeää antoivatko he sen meille. Me saimme sen, ja se on meillä. Ei ole väliä antoivatko he sen meille tarkoituksella, vai oliko se virhe, tai jotain muuta. Sillä ei ole mitään väliä.

Eversti Philip J. Corso Art Bellin haastattelussa vuonna 1997

Kirjan Päivä Roswellin jälkeen kirjoittaja Philip J. Corso antoi vuonna 1997 haastattelun Art Bellin radio-ohjelmaan. Alkuperäisessä haastattelussa puhutellaan Philip J. Corsoa sotilasarvolla kenraali, käännöksessä on käytetty sotilasarvoa eversti. Philip J. Corson poika selvitti myöhemmässä haastattelussa, että eläköitymisen yhteydessä on tapana ylentää joissakin tapauksissa automaattisesti kenraaliksi, joten kenraali saattaa olla oikea lopullinen sotilasarvo. Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Voit lukea tältä sivustolta erikseen myös tämän haastattelun jälkipuinnin. Art Bell, Coast to Coast -radio-ohjelma: Philip J. Corson Roswell-haastattelun jälkipuinti (1997).

Tohtori John B. Alexanderin esittely

Art Bell.: No niin. Aivan ensimmäiseksi, tohtori John B. Alexander. [Linkki Wikipedia: John B. Alexander] Hieman koulutuksellisia taustatietoja hänestä: B.G.S-tutkinto sosiologiasta Omahan yliopistosta Nebraskasta vuonna 1971; kasvatustieteen M.A. Pepperdinen yliopistosta vuonna 1975; Ph.D. -tutkinto kasvatustieteessä Waldenin yliopistosta vuonna 1980; tekniikan- ja soveltavan tieteen hallinnon tutkinto Los Angelesin yliopisto Kaliforniasta vuonna 1990; Massachusettin teknologiainstituutti (MIT, Sloan School of Management): hallinnon ja monimutkaisten organisaatioiden johtajien koulutusohjelma, 1991; Harvardin yliopisto, John F. Kennedyn valtionjohtokoulun koulutusohjelma vanhemmille johtohenkilöille kansallisessa ja kansainvälisessä turvallisuudessa, 1993. Tohtori Alexander on tutkinut ja kehittänyt ei-tappavia sodankäyntijärjestelmiä. Hän on kerrassaan kiehtova persoona. Luotan, että hän on meillä linjalla. Tohtori Alexander?

John B. Alexander: Kyllä.

Kuvateksti: John B. Alexander on eläköitynyt Yhdysvaltain maavoimien eversti. Hän on tullut tunnetuksi ei-tappavien sodankäyntimenetelmien kehittämisestä, yliluonnollisten ilmiöiden sotilaallisista sovelluksista, sekä ufojen olemassaolosta kirjoittamisesta ja luonnoimisesta.

Eversti Philip J. Corson esittely

Art Bell: Hyvä. Olet siellä. Tiedätkö? Luulen, että minun pitäisi antaa sinun esitellä eversti Corso. Monet eivät tiedä kuka eversti Corso on. He saattavat tietää hänen kirjansa (The Day After Roswell) Päivä Roswellin jälkeen, mutta se saattaa olla kaikki minkä he tietävät. Mitä sanoisit eversti Corsosta tuon lisäksi?

John B. Alexander: No, tapasin eversti Corson ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Hän tuli luoksemme erittäin epätavallisen tarinan kanssa. Se liittyi tietenkin muukalaisten teknologiaan ja asioihin, joista hän on kirjoittanut kirjassaan. Eräs asia, johon kiinnitimme huomiota, olivat hänen ansioluettelonsa. Joskus ihmiset väärentävät ne, joten vietin viikon Washingtonissa tarkistamassa hänen taustaansa.

Art Bell: Aha.    

Kenraaliluutnantti Arthur Trudeau

Kuvateksti: Yhdysvaltain maavoimien kenraaliluutnantti Arthur Trudeau. Philip J. Corso kertoo kirjassaan olleensa Yhdysvaltain maavoimien tutkimus- ja tuotekehitysosastolla ulkomaisen teknologian yksikön johtajana. Hän oli kenraaliluutnantti Arthur Trudeaun alainen.

Eversti Philip J. Corson ja kenraali Arthur Trudeaun välinen ystävyys

John B. Alexander: Menin Pentagoniin ja kansallisarkistoon, tutkin maavoimien sotahistoriaa. Menin myös maavoimien sotakorkeakouluun, koska kaiken hänen kertomansa avainhenkilö on kenraaliluutnantti Arthur Trudeau, ja Trudeau oli legenda maavoimissa ja sotavoimissa. Hän oli itse asiassa niin tunnettu, että kun maavoimat alkoivat tehdä historiikkiaan, niin häntä haastateltiin kahdeksan ensimmäisen joukossa. Tässä on tärkeää se, että Phil Corso istui kenraalin vieressä tuon haastattelun jokaisessa istunnossa. He olivat siis 20 vuotta eläkkeelle jäämisensä jälkeenkin vielä erittäin läheisinä ystävinä.

Yksi tarina kertoo, että Corso järjesti kerran pomolleen potkut, mikä ei ole tavallisesti kovin virkauraa edistävää. Mutta he selviytyivät siitä, ja säilyivät hyvin läheisinä ystävinä. Joten voin sanoa, että kun Phil sanoo olleensa kansallisen turvallisuuden neuvostossa, Pentagonissa ulkomaisen teknologian osastolla – tätä ei pidä sekoittaa Wright-Pattersonin tukikohdassa olevaan juttuun, tämä oli pieni maavoimien juttu – niin pohjimmiltaan kyseessä oli Phil. Hän oli tuossa työpaikassa eläkepäiviinsä saakka tutkien vierasperäisiä arsenaaleja. Hän väittää tietysti, että ainakin osa niistä oli maahansyöksyn tehneestä lautasesta.

Art Bell: Joten on oikein sanoa, että eversti on entinen maavoimien sotilastiedustelu-upseeri.

John B. Alexander: Se on totta. Hän työskenteli… Hänellä on järeä tausta tutkimus- ja tuotekehityspuolella.

Kuvateksti: John B. Alexander tarkisti Philip J. Corson taustat Pentagonista, kansallisarkistosta ja sotakorkeakoulusta.

Taustatietoa eversti Philip J. Corsosta

Art Bell: Hyvä on. Minulla on kuitenkin hieman lisätietoa everstistä, ja haluaisin lukea sen. Entinen sotilastiedustelu-upseeri – kyllä. Osa liittoutuneiden miehitysjoukkoja Roomassa 1944 – 1947. Toisen maailmansodan lopulla mukana operaatio Paperclipissä, jossa tuotiin saksalaisia rakettitiedemiehiä Yhdysvaltoihin. [Linkki Wikipedia: Operaatio Paperclip] Hän palveli Korean sodassa kenraali MacArthurin alaisena, ja vuodesta 1953 vuoteen 1957 presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvoston jäsenenä. Vuonna 1961 eversti Corso nimitettiin maavoimien ulkomaisen teknologian osaston johtajaksi.

Kuvateksti: Kenraali Douglas MacArthur tutkimassa karttaa. [Linkki Wikipedia: Douglas MacArthur]

Arkistokaappi ja Roswell-arkisto

Art Bell: Juuri tuolloin, eräänä luotettavana päivänä – kuten eversti sen sanoo – hänen toimistoonsa tuotiin arkistokaappi, jonka sisältöä kenraali Trudeau pyysi häntä tutkimaan. Corsolle ilmoitettiin, että kaapin sisältö ei ollut ”tavallista ulkomaista kamaa”. Hänelle ehdotettiin Roswell-arkiston tutkimista ennen yhteenvedon kirjoittamista.

Eversti sanoo löytäneensä arkistokaapin tavaroiden joukosta salaperäisen kenkälaatikon, jossa oli sotkeutuneita johtimia ja vaatekaistaletta muistuttanut tummanharmahtava hopeanhohtava folio. Hän ei pystynyt taittamaan, vääntämään, repimään tai rypistämään sitä, vaan se ponnahti heti takaisin alkuperäiseen muotoonsa ilman mitään ryppyjä. Mietin muistaako kukaan teistä elokuvasta tuota täsmälleen samaa kuvausta. Näitte sen elokuvassa Roswell. [Linkki: IMDb: Roswell] Vaikka se oli dramatisointi, niin se muistuttaa ilmiselvästi tässä kuvailtua. Ja tuo on vasta alkua. On monia kysymyksiä. Hyvä on. Katsotaan saammeko hänet mukaan. Eversti, oletteko siellä?

[Voit lukea tältä sivustolta lisätietoja elokuvasta Roswell. Roswell-tutkija Kevin Randle: Miten hyvin vuoden 1994 Roswell-elokuva vastaa todellisuutta?]

Kuvateksti: Maailma näytti Roswellin tapauksen aikaan heinäkuussa 1947 melko erilaiselta kuin nykyään. Kuvahaun tulos hakusanalla Roswell Incident (Roswellin tapaus).

Eversti Philip J. Corso kertoo sotilasurastaan

Philip J. Corso: Olen täällä.                         

Art Bell: Tohtori Alexander ei ole palannut vielä linjalle, mutta sinä olet todellakin siellä. Jos vain tahdot, niin haluaisin sinun tekevän lisäyksiä siihen mitä tohtori Alexander sanoi. Kerro omasta taustastasi.

Philip J. Corso: Minun taustani? No. Menin maavoimiin vuonna 1940. Minut kutsuttiin palvelukseen heti kun sota alkoi – Pearl Harborin jälkeen. [Linkki Wikipedia: Pearl Harbor] Menin upseerikouluun, ja tulin sieltä ulos vänrikkinä. Minut laitettiin tykistöön. Heti sen jälkeen sain siirron tiedustelupuolelle. Minut ylennettiin luutnantiksi ja lähetettiin Englantiin. Liityin brittien MI19 sotilastiedusteluun. Minut lähetettiin Cambridgeen kolmeksi viikoksi, ja opiskelin heidän johdollaan sotilastiedustelua.

Kuvateksti: Pearl Harbor on Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston päätukikohta O´ahun saarella Havaijilla. Japani hyökkäsi 7.12.1841 Pearl Harboriin, jonka jälkeen Yhdysvallat päätti osallistua toiseen maailmansotaan.

Philip J. Corso: Sieltä menin Pohjois-Afrikkaan. Minusta tuli sotavankien kuulustelija, ja työskentelin brittien kanssa heidän komennuksillaan. Sitten menin Pohjois-Afrikkaan. Pohjois-Afrikassa osallistuin Italiassa sijaitsevaan Salernon satamaan tehtyyn maihinnousuun. [Linkki Wikipedia: Salernon maihinnousu] Tulin Italian läpi aina Cassinoon saakka. Olin mukana [Monte] Cassinon taistelussa. [Linkki Wikipedia: Monte Cassinon taistelu]

Sieltä menin – laskeuduin – rannikolle Anzioon, ja menin Roomaan. Siellä minusta tehtiin tiedustelupuolen esikuntapäällikön apulainen, ja Rooman komentoalueen tiedustelu- ja turvallisuuspäällikkö. Osallistuin siellä lain ja järjestyksen vakiinnuttamiseen. Tuhosin Gestapoa ja SS-verkostoa. [Linkki Wikipedia: Gestapo] [Linkki Wikipedia: Schutzstaffel (SS)] Sieltä tulin takaisin Yhdysvaltoihin Fort Rileyn tukikohtaan Kansasiin.

Melko tavallinen sotilasura

Art Bell: Joten urasi siihen asti kun tapasit kenraalin, oli hyvin kunniallinen ja melko tavallinen sotilasura?

Philip J. Corso: Se oli taistelua tuohon aikaan. Kävimme sotaa Pohjois-Afrikassa ja Italiassa, ja liityin sitten kenraalin palvelukseen. Sen jälkeen menin Koreaan. Osallistuin Korean sotaan, ja liityin siellä MacArthurin esikuntaan. Tulin takaisin. Kun tulin takaisin Yhdysvaltoihin, liityin Valkoisessa talossa presidentti Eisenhowerin henkilöstöön yhdeksi hänen sotavoimien edustajakseen kansallisen turvallisuuden neuvostoon. Siellä työurani tavallaan muuttui. Olin Valkoisessa talossa neljä vuotta.

Kuvateksti: Korean sotaa käytiin vuosina 1950 – 1953. [Linkki Wikipedia: Korean sota]

Philip J. Corso: Sitten otin komentooni ohjuspataljoonan maavoimien ohjuskoealueella White Sandsissä. Otin ohjustaistelupataljoonan ja vein ydinkärkiä jopa Saksaan. Minusta tuli… Viivyin komennuksella 18 kuukautta, ja sitten minusta tuli maavoimien tarkastaja. Sieltä tulin takaisin Yhdysvaltoihin. Kenraali Trudeau oli uudelleenjärjestellyt maavoimien tutkimus- ja tuotekehitysosaston. Hän kutsui minut palvelukseen erikoisavustajakseen, sekä ulkomaisen teknologian yksikön johtajaksi.

Art Bell: Joten sinulla oli erittäin pitkä sotilasura, ennen kuin tapasit kenraali Trudeaun.

Philip J. Corso: Kyllä, mutta tapasin hänet kun hän oli maavoimien sotilastiedustelun johtaja. Hän lähetti minut Valkoiseen taloon.

Kaikki oli hyvin maanpäällistä

Art Bell: OK, mutta kaikki tämä aiempi sotilaspalvelu, eversti. Et saanut koskaan käsiisi mitään maapallon ulkopuolista… mitään vihjettä… kaikki tekemäsi oli hyvin…

Philip J. Corso: En, en saanut. En, ennen kuin menin Fort Rileyn tukikohtaan Kansasiin.

Art Bell: Kaikki oli hyvin maanpäällistä, tavallista ja sankarillista…

Philip J. Corso: Kyllä, kaikki oli hyvin normaalia.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos Hakusanoilla Fort Riley, Kansas.

Kenraali Trudeau ja Valkoinen talo

Art Bell: Ja arvelen, että tapasit sitten kenraali Trudeaun? Minä vuonna?

Philip J. Corso: Lyöttäydyin hänen kanssaan yhteen ensimmäisen kerran kun olin maavoimien sotilastiedustelussa. Hän lähetti minut Valkoiseen taloon, ja viivyin siellä neljä vuotta. Kun tulin takaisin Yhdysvaltoihin vuonna 1960, liityin pian hänen palvelukseensa tutkimus- ja tuotekehitysosastolle.  

Art Bell: Eversti, mitä teitte Valkoisessa talossa?

Philip J. Corso: Työskentelin politiikan parissa… Toimenpidelautakunta oli politiikan ohjauskoneisto… Tutkimme politiikkaa ja teimme politiikkaa. Meidät tunnettiin politiikan toimintaperiaatteiden tarkistajina. Olin itse asiassa monien menettelytapoja linjaavien ryhmien puheenjohtaja. Esimerkiksi presidentti Eisenhower nimitti minut juttuun, joka tunnettiin nimellä ”vapaaehtoiset vapautusjoukot”.

Tarkoituksena oli perustaa yksiköitä Saksaan tarkistamaan politiikkaa. Hän halusi minut mukaan siihen, ja työskentelin sen parissa. Olimme melkein valmiita, kun hän sai sydänkohtauksen, ja se lähti menemään tavallaan alamäkeä. CIA vastusti sitä ja ulkoministeriö vastusti sitä, ja sain tietää myöhemmin…                  

Kuvateksti: Philip J. Corso työskenteli myös politiikan parissa.

Onko nämä taustat varmennettu?

Art Bell: Hyvä on. Tohtori Alexander, menit Washingtoniin ja periaatteessa varmensit kaiken tämän taustan? [Linkki Wikipedia: Washington (DC)]

John B. Alexander: Kyllä, ja luultavasti vielä jonkin verran enemmänkin. Kuten sanoin, tuo oli korkean tason juonittelua, mutta kävi ilmi, että se on todellakin totta. Se tarkoittaa, että… maavoimien sotilastiedustelun esikuntapäällikkö – maavoimien korkein sotilastiedustelukaveri – kenraali Trudeau sai potkut. Ja…

Art Bell: Miksi? Tai ehkä minun pitäisi kysyä minkä vuoksi?

John B. Alexander: Meneillään oli korkean tason juonittelua, ja hän oli oletettavasti syöttänyt Eisenhowerille sellaista tietoa, joka teki Dallasin pojat – eli CIA:n ja osavaltion – melko tyytymättömiksi.

Philip J. Corso: Minä olin mukana siinä ja voin vahvistaa taustan, mutta ehkä John haluaa tehdä sen…

John B. Alexander: Anna mennä. Sinulla on asiaan parempi tuntuma kuin minulla, Phil.

Kuvateksti: John B. Alexander kävi vahvistamassa Philip J. Corson taustat Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washingtonissa. Philip J. Corsin kertoma osoittautui olevan totta.

Kansallisen tiedustelun arvio

Philip J. Corso: No, OK. Tapahtui niin, että minä toin kenraali Trudeaulle asiakirjan, josta käytimme nimitystä ”kansallisen tiedustelun arvio”. Ne toimivat Yhdysvaltojen politiikan perustana. CIA teki ne.

Art Bell: Eversti… On kommentoitu, että järjestit pomollesi potkut.

Philip J. Corso: No, minä luultavasti aiheutin sen. Olin brittien kouluttama sotilastiedustelu-upseeri. Meillä oli Valkoisessa talossa se, mistä käytimme nimitystä ”kansallisen tiedustelun arvio”. Kaikki oli huippusalaista. Ne arviot toimivat Yhdysvaltojen politiikan perustana. CIA takaisi ne, ja niiden piti perustua vahvaan tiedustelutietoon.

Kuvateksti: Philip J. Corso sanoo, että hän aiheutti luultavasti pomonsa potkut.

Art Bell: Eversti, tuo on sellainen juttu, jonka voisit nykypäivänä… voisit nähdä jonkun kävelevän sisään, ja laittavan tuollaisen aamulla presidentin pöydälle. Sellainen raporttiko?

Philip J. Corso: No, se oli tavallaan sellainen. Mutta, tämä oli politiikan perusta, josta kansallinen politiikka muotoutuisi myöhemmin.        

John B. Alexander: Voisin tehdä lisäyksen tuohon. Nuo ovat hyvin kokonaisvaltaisia raportteja. Ne perustuvat pitkäaikaisiin ennusteisiin, ja ne ovat… Suuri ihmismäärä katsoo niitä. Tiedusteluyhteisö kokoontuu yhteen ja sanoo: ”Tämä on paras arviomme”.

Art Bell: Joten, nämä eivät oikeastaan ole päivittäisiä tiedusteluraportteja…

Philip J. Corso: Eivät. Ne eivät ole päivittäisiä. 

Art Bell: …vaan jotain hallituksellemme annettua, jotka johtavat vahvistettuun politiikan muutokseen.    

Arviot eivät perustuneet vankkaan tiedustelutietoon

Philip J. Corso: Useimmat arviot, joissa olin mukana, liittyivät Neuvostoliittoon ja kommunistiblokkiin. Sain selville… Koska pystyin tarkistamaan tiedustelutietoa sotilastietolähteistä… Sain selville, että ne eivät perustuneet tiedustelutietoon. Ne olivat suurimmaksi osaksi ideologiaa. CIA myönsi tämän sanomalehtiartikkeleissa vain kaksi vuotta sitten. Menin kenraalin puheille [eräässä asiassa, epäselvä sana], ja sanoin, että tässä on kansallisen tiedustelun arvio siitä asiasta. Se ei ollut tärkeä, joten kenraali soitti CIA:han ja Dallasiin. Hänelle sanottiin, että sellaista arviota ei ole olemassakaan.

Kuvateksti: CIA (Central Intelligence Agency) on Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu.

Philip J. Corso: Vedin [arvion] kopion esille salkustani ja ojensin sen hänelle. En halua toistaa mitä kenraali sanoi. Havaittiin, että arviot eivät perustuneet vankkaan tiedustelutietoon, ne perustuivat heidän ajatteluunsa ja ideologiaansa. Se oli vaarallista, koska useimmat niistä liittyivät Neuvostoliittoon. [Linkki Wikipedia: Neuvostoliitto] Pidimme sitä hyvin vaarallisena. Joten, kun annoin ne kenraalille… Todistin muuten vuonna 1962 kahden päivän ajan kongressin valiokunnan edessä. Todistajalausuntoni on luokiteltu yhä huippusalaiseksi. Se käsitteli juuri tätä asiaa.

Erään pako Turkkiin

Philip J. Corso: He halusivat Trudeaun kommentoivan niitä arvioita heti seuraavana päivänä, mutta Trudeau kieltäytyi kommentoimasta niitä heti. He halusivat, että kukaan ei tarkistaisi niitä. He keksivät tekosyyn, että hän antoi…  Hän [Trudeau] soitti ankaran puhelinsoiton Washingtoniin, ja perehdytti  heidät papereihin. Minäkin aloin toimenpiteisiin, otin yhteyttä Saksaan…  Sanoin: ”Antakaa minulle tietoa onko joukkoomme soluttauduttu.” Ja niin he myös tekivät. [Epäselvä nimi] häipyi yhtäkkiä Turkkiin. Muistan yhä, että se on se paikka, jonne hän meni.

Kenraali Trudeau tuodaan takaisin

Philip J. Corso: Kaksi ystävääni, entinen Thaimaan suurlähettiläs Max Bishop ja Etelä-Amerikan maiden suurlähettiläs Robert Hill lähtivät mukaani, ja lähdimme tapaamaan senaattori Bridgesiä, joka oli tuohon aikaan asepalveluskomitean puheenjohtaja. Hän oli ankara vanha mies. Hän lupasi meille, että maavoimiin ylennetään joku muu upseeri. Trudeau tuotiin takaisin ja ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Sattui siis tällainen salajuonittelutapaus. [Linkki Find a Grave: Max Waldo Schmidt Bishop] [Linkki Wikipedia: Robert C. Hill] [Linkki Wikipedia: Styles Bridges]

Tämä lisäsi tietysti vihamielisyyksiäni CIA:n kanssa. He eivät pitäneet siitä, että tiedustelu-upseeri paljasti tämän. Muista, että olin tuohon aikaan Valkoisessa talossa, jonka voitiin ajatella olevan heidän yläpuolellaan. Pystyin pyytämään joitakin ihmisiä takaisin, jos niin halusin – eivätkä he voineet asialle juuri mitään. Mutta tällainen oli siis salajuoni, jolla kenraali Trudeau sai hyvityksen. Hänet tuotiin takaisin palvelukseen suurempana kuin koskaan. Hän otti langat käsiinsä ja järjesteli uudelleen toisarvoista logistiikkatehtävää hoitaneen tutkimus- ja tuotekehitysosaston.

Kuvateksti: Philip J. Corson puheista on ymmärrettävissä, että hänellä oli huonot välit CIA:n kanssa.

Kuka kenraali Trudeaun toi takaisin kuvioihin?

Art Bell: Kuka oli mielestäsi vastuussa kenraali Trudeaun tuomisesta takaisin kuvioihin?

Philip J. Corso: Kyllä. Koska, me olimme läheisiä aina vanhan herrasmiehen kuolemaan saakka. Olimme läheisiä ystäviä.

Art Bell: Eversti ymmärrän sen, mutta kysyin että…

John B. Alexander: Strom Thurmond. [Linkki: Wikipedia: Strom Thurmond]

Kuvateksti: Senaattori Strom Thurmond. Taiteilijan näkemys.

Philip J. Corso: Kuka toi hänet takaisin?

Art Bell: Kuka toi kenraali Trudeaun takaisin?

Philip J. Corso: No, maavoimaministeri Brucker ja muutamat kenraalit ja esikuntapäällikkö… Olen unohtanut hänen nimensä, mutta hän oli kenraalin ystävä. He toivat hänet taisin, ja hänestä tuli tutkimus- ja tuotekehitysosaston johtaja. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain maavoimaministeri] [Linkki Wikipedia: Wilber M. Brucker]

Capitol-kukkula

Kuvateksti: Capitol-kukkula on Yhdysvaltain hallinnon keskus, jossa sijaitsee kongressin rakennus, senaatin ja edustajainhuoneen rakennukset, sekä korkeimman oikeuden rakennus.

John B. Alexander: Mutta se johtui Strom Thurmondista ja [Capitol]-kukkulalta tulleesta tuesta…

Philip J. Corso: Kyllä.

John B. Alexander: Kongressi oli mukana siinä.

Philip J. Corso: Tuo on oikein. He olivat [mukana]. Oli vahvoja senaattoreita: senaattori Eastland, senaattori Dirksen, senaattori McConnell, senaattori Thurmond ja Nolan. Tuollaiset ihmiset olivat kenraali Trudeaun puolella. Tiedän sen, koska puhuin heille kaikille henkilökohtaisesti. Ja… [Linkki Wikipedia: James Eastland] [Linkki Wikipedia: Everett Dirksen] [Linkki Wikipedia: Strom Thurmond]

Kenraali Arthur Trudeau tutkimus- ja tuotekehitysosaston johtajaksi

Art Bell: Joten, he halusivat hänet tutkimus- ja tuotekehitysosaston johtajaksi kaikesta aiemmasta poliittisesta juonittelusta huolimatta. He tiesivät hänen olevan isämaallinen ja hyvä mies. He luottivat häneen, joten oletan heidän tuoneen hänet siksi takaisin.

Philip J. Corso: Kyseessä oli kahden tähden kenraali, joka paiskasi kypärän päästään divisioonan komentajana Pork Chop -kukkulalla. [Linkki Wikipedia: Battle of Pork Chop Hill (Pork Chop Hillin taistelu]]Hän laittoi päähänsä kersantin kypärän ja seurasi miehiään rinteelle. Kyseessä oli merkittävä kenraali, divisioonan komentaja. Sellainen mies hän oli, ja myös hyvin uskonnollinen, eräs etevimmistä miehistä, joita olen tavannut koko elämäni aikana.

Pork Chop -kukkalan taistelu oli osa Korean sotaa.

Kuvateksti: Pork Chop -kukkulan taistelu oli osa Korean sotaa. Taisteluja käytiin 16.-18. 4. ja 6.-11.7.1953. Yhdysvaltain taistelujen komentajina toimivat James Van Fleet ja Arthur G. Trudeau. Kuvassa maalaus 45. jalkaväkidivisioonasta Pork Chop -kukkulalla.

Kun kenraali Trudeau palasi, palasi myös Philip J. Corso

Art Bell: Joten on luonnollista, että kun hän tuli takaisin, niin myös sinä palasit hänen kanssaan.

Philip J. Corso: No, minä palasin Saksasta. Hän kuuli siitä… Kävelin hänen toimistoonsa ja tein hänelle kunniaa. Hän kysyi: ”Oletko mukana Phil?” Vastasin: “Kyllä, herra.” Hän ei antanut minulle koskaan mitään muuta määräystä, kuin ”Phil, pidä asioita silmällä puolestani, muut eivät ymmärrä.” Hän tarkoitti tuolla hallituksen sisäistä toimintaa. Tuollainen oli kenraalin tarina. Koska… Hän haastoi meille vaaralliset arviot. Neuvostoliitosta sanottiin meille tuohon aikaan, että ”hautaamme teidät”.

Art Bell: Muistan sen. Joten…

Philip J. Corso: [Linkki Wikipedia: Leonid Brežnev] Eräs loikkari kertoi muuten minulle puhuneensa Brežneville Saksassa ja Neuvostoliitossa. Hän oli loikkari Puolasta, nimeltään Goleniewski. Kysyin häneltä Trudeuasta. Hän sanoi Brežnevin sanoneen – Brežnev oli silloin [kommunistisen puolueen] pääsihteeri – että ”siinä on Yhdysvaltain maavoimien vaarallisin herrasmies”. Loikkari todellakin sanoi minulle noin. Michael Goleniewski. [Linkki Wikipedia: Michael Goleniewski]

Kuvateksti: Kuvahaulla Michael Goleniewski löytyy kuvan puolalainen vakoilija.

Art Bell: Missä mielessä luulet hänen tarkoittaneen vaarallisinta miestä?

Philip J. Corso: Hän tarkoitti [Trudeauta] taistelevana kenraalina, mutta myös koska hänellä oli tietoa tutkimuksesta- ja tuotekehityksestä, sekä sotilastiedustelusta. Trudeau tiesi mitä he aikoivat tehdä.

Art Bell: Hyvä on. Tämä on ilmiselvästi muuttumassa melko monimutkaiseksi puhelinongelmiemme vuoksi, joita olemme kohdanneet tuntimme alkupuolella. Levätkää kaikki muutama hetki.

Töihin kenraali Arthur Trudeaun palvelukseen: asiat alkavat käydä mielenkiintoisiksi

Art Bell: Nyt takaisin asiaan. Las Vegasissa olevat tohtori John Alexander ja eversti Philip Corso. Herrat, olette molemmat taas lähetyksessä. Hyvä on. Menit nyt siis töihin kenraali Trudeaulle, ja asiat alkoivat käydä kannaltasi katsottuna mielenkiintoisiksi.       

Philip J. Corso: Kyllä.

Philip J. Corso työskenteli 1960-luvun alussa Pentagonissa maavoimien tutkimus- ja tuotekehitysosastolla ulkomaisen teknologian yksikön johdossa.

Kuvateksti: Philip J. Corso työskenteli 1960-luvun alussa Pentagonissa maavoimien tutkimus- ja tuotekehitysosastolla ulkomaisen teknologian yksikön johdossa.

Art Bell: Tässä vaiheessa et siis ollut saanut käsiisi mitään maapallon ulkopuolista, et ollut luultavasti nähnyt ufoa tai muuta sellaista. Toisin sanoen, et ollut minkään tyyppinen ufologi – tai edes kiinnostunut sellaisesta.

Kokemukset ennen työtä Trudeaun palveluksessa

Philip J. Corso: Näin ruumiin Fort Rileyn tukikohdassa Kansasissa, mutta työnsin sen pois mielestäni siihen asti, kunnes pääsisin tekemään tietoihini liittyvää yhteistyötä – todistamaan sen, kuten sotilastiedustelussa on tapana tehdä. Minulla oli myöhemmin joitakin kokemuksia. Tutkani poimivat White Sandsissä nopeudella 3000 – 4000 mph liikkuvia esineitä, kun olin harjoitusalueella pataljoonan komentajana.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että myös tutkahavaintoja oli.

Ruumis Fort Rileyssä

Art Bell: Luulen, että meidän on parasta ottaa pakkia, jos kerran näit ruumiin Fort Rileyssä Teksasissa.

Philip J. Corso: Kansasissa, se oli Kansasissa. [Linkki Wikipedia: Kansas]

Art Bell: Olen pahoillani, Kansasissa. Kerro se tarina kuuntelijoilleni.

Philip J. Corso: No, se meni näin: Minut oli määrätty eräänä yönä asemapaikan päivystäväksi upseeriksi. Minua on kritisoitu viimeaikoina, että Fort Rileyn turvallisuusasioissa oli puutteita, jos tein noin. Mutta, olin tuona yönä turvallisuus-upseeri. Olin asemapaikan päivystävä upseeri. Kaikki maavoimissa tietävät, että päivystävä upseeri vastaa yön ajan asemapaikasta, kaikista vartijoista ja turvallisuudesta.        

Art Bell: Miksi kukaan kritisoisi sitä? Olin itse ilmavoimissa, eversti. Muistelen, että useimmissa tukikohdissa oli päivystävä upseeri.

Philip J. Corso: Arvostelijat eivät tienneet sitä, he eivät olleet maavoimissa. Minä vastasin tuona yönä turvallisuudesta. Menin yhden kersanttini – hyvin tuntemani ylikersantin – luo vartiopaikalle… Meillä oli silloin hevosia. Menin eläinlääkärin osastolle. Siellä oli viisi, luulen niitä olleen viisi. Kyllä. Siellä oli viisi ruumisarkuilta näyttänyttä laatikkoa. Menin huoneeseen tutkimaan, koska olin turvallisuus-upseeri. Minulle oli sanottu, että siellä oli arkaluontoista rahtitavaraa. Se oli tullut kuorma-autolla.         

Kuvateksti: Yhdysvaltain maavoimien kuorma-autoja 1940-luvulta. Kuvahaun tulos hakusanoilla 1940´s military truck.

Art Bell: Oliko se kauttakulkumatkalla vai… ?

Philip J. Corso: Kyllä, se oli kauttakulkumatkalla.

Art Bell: Se oli kauttakulkumatkalla, joten…

Avaruusolento

Philip J. Corso: Tiesin sen. Menin ja nostin suojapeitettä. Näin ruumiin. Käänsin sitä hieman. Luulin ensin sen olevan nuori… tiedäthän, pikkulapsi tai jotain… Sitten vatsani meni hieman sekaisin, kuten taistelussakin joskus käy, mutta toivoin siitä nopeasti. Sanoin kersantille: ”Kersantti, mene pois täältä, tämä on arkaluontoinen alue. En halua sinulle ongelmia. Mene vartiopaikallesi. Tulen ihan kohta. Laitan suojapeitteen takaisin paikoilleen.” Tämä kesti vain 10 – 15 sekuntia.

Art Bell: Mitä muistat nähneesi? Sanoit, että näit ruumiin.

Philip J. Corso: Näin avaruusolennon, jolla oli laihat kädet ja laihat jalat. Pituus alle viisi jalkaa [152 cm]. Sillä oli melko suuri pää – ei suuri, mutta suuri kehon kokoon verrattuna. Silmät olivat viistot. Ei nenää, ei suuta, ei korvia. Ja minä… Se kellui jossakin nesteessä, ja oli väriltään harmaa. Tuon näin. Sitten halusin unohtaa sen, kunnes pystyisin tekemään tiedusteluyhteistyötä. Ajattelin, että en tiennyt mikä se oli. Ehkä myöhemmin… Pystyisin ehkä todistamaan myöhemmin mikä se oli. 

Kuvateksti: Philip J. Corso sanoo nähneensä avaruusolennon ruumiin.

Neste

Art Bell: Tiedätkö mitä se neste oli?

Philip J. Corso: Siitä minulla ei ollut mitään käsitystä.

Art Bell: Sanoit niitä olleen yhteensä viisi. Onko se oikein? Viisi ruumisarkkua vai viisi.. miksi haluat kutsua niitä…

Philip J. Corso: Ei, ne olivat laatikkomaisia. Niissä oli nestettä. Olento kellui jonkinlaisessa nesteessä.

Kuvateksti: Philip J. Corson oma poika kritisoi haastattelussa tätä “nestettä”. Hän sanoo, että vuonna 1947 ei ollut olemassa mitään nestettä ruumiiden säilyttämiseksi.

Tapahtuman ajankohta ja Roswellin tapaus

Art Bell: OK. Mikä oli päivämäärä parhaiden muistikuviesi mukaan?

Philip J. Corso: Se oli Fort Rileyssä Kansasissa.  

Art Bell: Päivämäärä?

Philip J. Corso: 1947, heinäkuu.

Art Bell: Heinäkuu.  

Kuvateksti: Roswellin UFO-tapaus sattui heinäkuun alussa vuonna 1947. Kuvassa on Roswellin RAAF-tukikohdan 76. lentolaivueen Mustang-lentäjiä heinäkuussa 1947.

Philip J. Corso: Menin Fort Rileyn tukikohtaan Kansasiin, asemapaikkani oli siellä. Olimme perustamassa sotavoimille tiedustelua ja hyökkäysjoukkoja. Kirjoitimme sotilastiedustelun suuntaviivoja, ja liityin Fort Rileyn tukikohtaan Kansasiin rakenteilla olleeseen yksikköön.

Entä ilmavoimien “mallinuket”?

Art Bell: Hyvä on. Olet silminnäkijätodistaja, ja nyt 82-vuotias. Onko se oikeaa tietoa?

Philip J. Corso: 82           

Art Bell: On erittäin tärkeää, että olemme hyvin tarkkoja siinä, mitä näit siellä. Tämä on uskoakseni melko lailla avainkohta. Tiedät varmaan hyvin, että ilmavoimat pitivät lehdistötilaisuuden, ja sanoivat niiden olleen mallinukkeja. Onko mitään mahdollisuutta, että näkemäsi… itse asiassa… Kuten tiedät, ilmavoimat näyttivät lehdistötilaisuudessaan näitä mallinukkeja, joita he olivat pudottaneet myöhemmin – tosiasiassa vuonna 1953. Vaikka he olisivatkin pudottaneet niitä vuonna 1947, he olisivat saattaneet tehdä niin… Olisitko voinut katsella olennon sijaan mallinukkea?

Philip J. Corso: Tiedäthän, Art… Sanoin ihmisille viimeaikaisissa haastatteluissa, että en arvostele toista aselajia. En aio tehdä niin. Olin heidän kanssaan Koreassa, ja minulla on paljon ystäviä ilmavoimissa. Heidän esimiehiään arvostelen. Mielessäni ei ole pienintäkään epäilystä mikä se oli. Tiedän mikä ero on siellä näkemäni ruumiin ja mallinuken välillä, tai vaikka apinan… kuten jotkut sanoivat. He sanoivat jopa, että ehkä siinä [säähavainto] ilmapallossa oli japanilaisia. En tiedä mistä he saavat nämä jutut, tai miksi he keksivät niitä – se on yli ymmärrykseni. Heidän ei tarvitsisi tehdä niin.

Kuvateksti: Philip J. Corso sanoi pystyvänsä erottamaan toisistaan törmäytysmallinuket, apinat, avaruusolennot ja japanilaiset.

Art Bell: Näit siis olennon? Siitä ei ole epäilystäkään?

Philip J. Corso: Kyllä näin.

Ilmavoimien järjestämä lehdistötilaisuus

Art Bell: Hyväksyn sen, eversti. Näit ilmavoimien lehdistötilaisuuden. Näitkö?

Philip J. Corso: Kyllä.

Art Bell: Näit mallinuket, joita he sanoivat pudottaneensa. Näitkö?

Philip J. Corso: Mahdottomuus…

Art Bell: Eikä se siis ollut mikä oli siinä…

Philip J. Corso: Ei mitään mahdollisuutta.

Art Bell: Ei mitään mahdollisuutta. Hyvä on.

Kuvateksti: Philip J. Corso sanoo, että kyseessä eivät olleet mitkään taivaalta pudotetut mallinuket, kuten Yhdysvaltain ilmavoimat väittävät.

Minne ruumiit vietiin seuraavaksi?

Art Bell: Tiedätkö minne ruumiit vietiin seuraavaksi?

Philip J. Corso: Kyllä tiedän. Kysyin ulos tullessani vartiovuorossa olleilta kersanteilta ja tuona yönä vartiovuorossa olleelta vartijalta. Kysyin… He sanoivat puhuneensa kuljettajien kanssa. Ne olivat tulleet lentotukikohdasta New Mexicosta. Kuorma-autoja oli viisi. Ne olivat matkalla Wright-Pattersonin lentotukikohtaan.

Kussakin kuorma-autossa oli kuljettaja ja apukuski. Pojat… sotilaat kertoivat sen kersanteille, ja he raportoivat siitä minulle. Se oli matkalla… Muista, että valtatie 40 oli tuohon aikaan lähes ainoa mantereen ylittävä tie. He tulivat valtatietä nro 40 pitkin, ja olivat matkalla lentotukikohtaan Ohioon, Wright-Pattersoniin. Sotilaat sanoivat heidän olleen menossa sinne.

Kuvateksti: Highway 40 (valtatie 40) on merkitty karttaan punaisella.

Näkikö joku muu ne olennot?

Art Bell: Hyvä on. Luuletko, että joku muu, kuten näitä ruumisarkkuja – tai mitä ne olitkaan – saattaneet sotilaat näkivät ne olennot?         

Philip J. Corso: Seurassani ollut kersantti näki. Hän, joka tuli sisälle kanssani. Käskin hänen mennä ulos, koska se oli arkaluontoista.

Art Bell: Missä tuo kersantti on nyt?

Philip J. Corso: En osaa vastata tuohon. Siitä on [vuonna 1997] 50 vuotta aikaa. En tiedä, toivoisin tietäväni. Hän oli hyvä poika, tiedäthän? Hän oli ylikersantti.

Art Bell: No, hän saattaa kuunnella tätä. Ylikersantti tuohon aikaan… Joten, hän saattaa olla… tai ei saata olla enää elossa.

Philip J. Corso: En pysty vastaamaan tuohon. En tiedä.

Art Bell: Hyvä on. Näit siellä sen ruumiin, ja mitä sitten?

Philip J. Corso: Sitten tavallaan unohdin sen.

Kuvateksti: Roswellin tapauksen 50-vuotispäivä oli vuonna 1997.

Raportit eivät kiinnostaneet päämajaa

Philip J. Corso: Sitten kun minusta tuli New Mexicon ohjuspataljoonan komentaja, aloin huomata näitä nopeudella 3000 – 4000 mph liikkuvia esineitä. Aloin tutkia niitä. Päämaja ei halunnut tulla informoiduksi, joten en sanonut asiasta paljoakaan. [Linkki Wikipedia: New Mexico]

Art Bell: Eivät halunneet tulla informoiduiksi?

Philip J. Corso: Eivät. Lähetin kerran sen tiedon. Minulla oli Nike-järjestelmässä nauhoja … Ne näyttivät valheenpaljastimilta. Se antoi toiminnallisen jakson. Kun yksi tällainen tapaus sattui, soitin patteriin ja sanoin: ”Lähettäkää nauhat minulle.” Niistä näkyi oliko se totta vai ei. Se piti itse asiassa paikkaansa. Keskustelin siitä myöhemmin tutka-ihmisten kanssa. Menin sitten Saksaan, ja huomasin sielläkin silloin tällöin nopeudella 3000 – 4000 mph liikkuvan esineen.

Art Bell: Eikä kukaan halunnut kuulla siitä?

Philip J. Corso: Ei. Lähetin ensimmäisen raportin päämajaan. He sanoivat: ”Emme ole kiinnostuneita. Unohda se.” Joten unohdin sen viipymättä, enkä raportoinut niistä enää.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että hänen tutkahavaintonsa eivät kiinnostaneet päämajaa, joten hän lopetti raportoinnin.

NORAD

Art Bell: Tohtori Alexander? Onko tässä everstin esittämässä asiassa mielestäsi jotain järkeä? Emme ole taatusti antaneet silloin mitään lausuntoa, jossa olisi sanottu: ”Ufot eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle. Meitä ei kiinnosta.” Minusta vaikuttaisi, että mikä tahansa nopeudella 3000 mph tai 4000 mph lentävä olisi ollut äärimmäisen kiinnostavaa sotavoimien kannalta silloin, ja myös nyt.

John B. Alexander: Ei välttämättä. Kun katsotaan esimerkiksi NORADia tuollaisissa tilanteissa… [Linkki Wikipedia: NORAD] Jos et usko, että on olemassa noin nopeasti liikkuva uhka. Ja sanot sitten… Etsit joko uhkia tai ei-uhkia. Jos mitään noin nopeasti liikkuvaa ei ole olemassa, eikä se uhkaa sinua, niin se ei ole uhka. Etsimme kaikkia mahdollisia syitä raakata kohteita pois – emme yrittäneet lisätä niitä. Tietokoneet eivät olleet tuolloin samanlaisia kuin nykyään. Sinulla on nykypäivänä pöytätietokoneessasi enemmän tehoa kuin NORADilla oli tuolloin.

Art Bell: Tuo on totta, ja arvelen…

NORAD on Pohjois-Amerikan ilmapuolustuskomentokeskus vastaa Pohjois-Amerikan ilmapuolustuksesta. NORADilta voi kysellä joulun aikaan joulupukin sijaintia.

Kuvateksti: NORAD (North American Aerospace Defence Command) eli Pohjois-Amerikan ilmapuolustuskomentokeskus on Yhdysvaltain ja Kanadan yhteinen organisaatio, joka vastaa Pohjois-Amerikan ilmapuolustuksesta. NORAD perustettiin vuonna 1958, ja sen päämaja on sijainnut vuodesta 1963 alkaen Cheyenne-vuoressa Coloradossa. NORAD on pitänyt vuodesta 1955 alkaen joulun aikaan yllä palvelua, johon soittamalla voi tiedustella joulupukin sijaintia. “Joulupukki” on myös koodinimi, jota astronautit ovat käyttäneet tunnistamattomasta lentävästä esineestä.

Tietokoneista ja tutkista

Philip J. Corso: Art, minun tietokoneeni olivat leiri-tyyppiä. Ne pyörivät ympäri leiriä. Sitten sain tie… Ne tulivat Englannista. Sitten sain matkoilleni… ennen kuin kiertokäyntini oli ohi… Minulla oli [epäselvä tutkan nimi] tutkia. Ne olivat melkoinen edistys tuohon aikaan.

Art Bell: Ne olivat tietysti alkeellisia tutkia, heittivät RF-kimpun ja ottivat paluu [signaalin] vastaan. Transponderia tai muuta sellaista ei käytetty. Katselitte siis jatkuvasti mitä ilmassa oli. [Linkki Wikipedia: Toisiotutkavastain (eli transponderi]]

Philip J. Corso: Kyllä. Minun tutkani… jopa Saksassa… Minulla oli kaksi patteristoa jatkuvassa hälytystilassa, ja seurasimme niitä esineitä. Minulla oli [epäselvä tutkan nimi] tutka ja kaksi kohdetta seuraavaa tutkaa. Se oli lentokoneeseen ja ohjukseen lukittuva Pencil Beam -tutka. Yksi tutka lukittui lentokoneeseen ja toinen ohjukseen, ja tietokone yhdisti ne. Kun laukaisimme meillä olleita Nike-ohjuksia, lukituimme maalitauluun… Ja se mikä lukit… Kun ohjus laukaistaan, se menee kohtisuoraan ylös ilmaan, ja sukeltaa sitten kohti maalitaulua. Tuollainen Nike-järjestelmä meillä oli. Se oli paras järjestelmä siihen aikaan. [Linkki Wikipedia: Nike-Hercules]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 1950´s computer (1950-luvun tietokone). Kuvassa on IBM 650 -tietokone.

Onko tämä tosiaankin varmennettu?

Art Bell: Hyvä on. Tohtori Alexander, kun menit Washingtoniin, varmensit parhaasi mukaan everstin palveluksen näissä paikoissa?

John B. Alexander: Kyllä. Hän oli aivan varmasti siihen aikaan niissä paikoissa, joissa sanoo olleensa, ja teki niitä asioita, joita sanoo tehneensä. Muuten Art… Yksi tärkeä asia Phil Corsossa on se, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hän on tullut esiin kertoen melko merkittäviä juttuja.

Kuvateksti: Haastattelija Art Bell kysyy vielä kerran, onko kaikki tämä tosiaan tarkistettu. John B. Alexanderin mukaan Philip J. Corso teki niitä asioita, joita väittää tehneensä.

Salainen sota

John B. Alexander: Itse asiassa… Uskon sen olleen vuonna 1992 tai 1993… Hän puhui käydystä salaisesta sodasta. Siitä raportoi 20/20, U.S. News & World Report – uutisaikakauslehti, ja siitä raportoitiin myös Yhdysvaltain kongressille. Se oli meneillään ollut sota… Phil voi kertoa siitä enemmän, koska se on tärkeä osa sitä, miksi vastasimme siten kuin vastasimme. Sodankäynnistä eivät tienneet muut kuin ne, joilla oli tietyt erikoisturvaluokitukset. 

Art Bell: Mistä salaisesta sodasta nyt puhutaan, tohtori?

John B. Alexander: Tunnustelimme vuosien ajan Neuvostoliiton ilmapuolustusta. Lähetimme sinne lentokoneita, ja yritimme saada heidät kytkemään elektroniikkansa päälle, jotta olisimme pystyneet kartoittamaan heidän ilmapuolustusjärjestelmäänsä. Se oli kissa ja hiiri -leikkiä, ja silloin tällöin kissa voitti. Menetimme lentomiehistöä… ja… tiesimme… Phil voi kertoa tästä paljon. Ihmisiä putosi maahan, otettiin elävänä kiinni, emmekä edes pyytäneet heitä takaisin.

Art Bell: Todella? Minä vuonna tuo tapahtui, John?

John B. Alexander: Sitä jatkui vuosikymmeniä.

Art Bell: Mutta everstin osallisuuteen liittyen…

John B. Alexander: No, hän oli Valkoisessa talossa 1950-luvulla kun menetimme muutamia [lentäjiä].

Kuvateksti: Yhdysvallat koetteli tässä kuvatussa salaisessa sodassa Neuvostoliiton ilmapuolustuksen toimivuutta.

Salainen kamera ja “kuuma sota”

Philip J. Corso: Art, meillä oli myös 100 tuuman kamera, joka oli tuohon aikaan erittäin salainen. Sillä pystyi kuvaamaan koillisesta Koreasta koko homman.

Art Bell: Todella?

Philip J. Corso: Se oli erittäin salainen tuohon aikaan. Lennätimme sitä siellä. [ABC] Primetimen Chris Wallace kysyi minulta kylmästä sodasta yhtenä päivänä kun olin haastateltava TV:ssä. Sanoin: ”Chris, en halua olla naurettava, tämä ei ole mikään vitsi. Olen erittäin vakavissani. En tiedä mitään mistään kylmästä sodasta. Kaikki sodat, joihin minä olen osallistunut, ovat olleet kuumia sotia. Sanoin.. Ihmisiä, poikia kuoli. He ampuivat toisiaan, ja heidän päälleen satoi vaikka mitä.

Kuvateksti: Kyseessä ei ole haastateltavan mukaan “kylmä sota”, jos sodassa kuolee ihmisiä. Philip J. Corso on osallistunut vain “kuumiin sotiin”.

Menetetyt lentokoneet ja lentäjät

Art Bell: Eversti, kuinka monesta menetetystä lentokoneesta ja lentomiehistöstä tiedät?            

Philip J. Corso: Art, en tiedä lukumäärää, mutta sitä jatkui melko monta vuotta. Se oli jatkuvaa taistelua. Menetimme paljon miehiä. Itse asiassa minulle sattui eräs tilanne kun olin todistamassa kadonneista sotavangeista. Luokseni tuli nainen tyttärineen, ja he antoivat minulle kenraaliluutnantin nimen. Sanoin: ”Kyllä. Muistan hänet. Hän oli teknikkona yhdessä näistä lentokoneista, joissa oli 100 tuuman kamera. Minä sain valokuvista raportit.”

Pikkutyttö suuteli minua poskelle ja sanoi: ”Viimeinkin tiedämme mitä isämme teki kuollessaan.” Pentagonista oli kerrottu hänen olleen huviajetulla. Sanoin, että ei hän ajellut huvia, hän oli tekninen tarkkailija. Tällaisia juttuja tapahtui, tiedäthän? Kävelimme Chris Wallacen kanssa Valkoisen talon edustalla hänen ottaessaan valokuvia. Hänellä oli kameramies siellä. Hän pysähtyi ja sanoi: ”Eversti, minä ymmärrän. Te olitte loppupelissä vastuussa valtion turvallisuudesta. Sanoin: ”Chris, olen iloinen, että ymmärrät mitä teimme.” [Linkki Wikipedia: Chris Wallace]

Art Bell: Ymmärrän, että niin piti tehdä. Amerikan kansan saattaa olla kuitenkin hieman vaikea ymmärtää, että kun nämä lentomiehistöt putosivat – vaikka he olisivatkin jääneet eloon – …niin… heidät periaatteessa hylättiin?

Phlip J. Corso: Kyllä, heidät hylättiin. Todistin edustajainhuoneen ja senaatin valiokunnan edessä juuri tuosta ongelmasta.

Neuvostoliiton ilmatorjunta pudotti Francis Gary Powersin U-2 tiedustelukoneen 1.5.1960.

Kuvateksti: Yksi alas ammutuista oli Francis Gary Powers (17.8.1929 – 1.8.1977). Neuvostoliiton ilmatorjunta pudotti hänen U-2 tiedustelukoneensa 1.5.1960, kun hän oli suorittamassa salaista tiedustelulentoa. Oikeanpuoleisessa kuvassa ovat hänen koneensa jäännökset Moskovassa. [Linkki Wikipedia: Gary Powers]

Mitä pudotetuille lentäjille tapahtui?

Art Bell: Mitä luulette noille miehille tapahtuneen, eversti?

Philip J. Corso: Kerroin tapahtumista presidentti Eisenhowerille. Esimerkiksi [epäselvä paikan nimi]… Olin kentällä kun pojilla tehtiin vaihtokauppaa. Hallussamme ollut korealainen kenraali kertoi siviilien kertoneen hänelle, että 10 mailin etäisyydellä [epäselvästä paikannimestä] oli 500 sairasta loukkaantunutta. Laitoin sen kirjanpitoon. Sitten vankimme tulivat, ja nuo pojat kertoivat nähneensä poikiamme siellä. He olivat sairaita ja loukkaantuneita, melko pahasti sairaita ja pahoin loukkaantuneita.

Kirjoitin esityksen. Päävaltuutettu otti ja vei sen [epäselvään paikannimeen]. Kiinalainen kenraali katkaisi kynänsä kuultuaan siitä. Kukaan noista pojista ei palannut. He olivat kaikki kuolleita. He kuolivat kaikki. Ja tämä oli kymmenen mailia… Kerroin tämän senaatin valiokunnalle, mutta he eivät kysyneet minulta siitä edes yhtä kysymystä.

Kuvateksti: Yhdysvaltain senaatin valiokuntaa eivät Philip J. Corson mukaan vihollisen käsiin jääneet sotavangit kiinnostaneet.

Art Bell: No, ehkä he eivät halunneet tietää.  

John B. Alexander: Tuota. Luulen, että vastaus kysymykseeni on, erityisesti teknisen puolen ihmisten tapauksessa, että heidät terminoitiin kun he eivät olleet enää käyttökelpoisia. 

Art Bell: Terminoitiin? Toisin sanoen vihollisen käsiin päätyneitä kidutettiin tietojen saamiseksi , ja heistä hankkiuduttiin sitten eroon.

John B. Alexander: Kyllä.

Philip J. Corso: He ottivat myös heidän henkilöllisyytensä. Keskustelin tästä tiedustelunäkökohdasta presidentti Eisenhowerin kanssa.

Miten tästä tietävät nukkuvat yönsä?

Art Bell: Pohdiskelen miten tästä tietävät ihmiset nukkuvan yönsä, eversti. Tarkoitan, perustellaanko sen olleen sotaa… Kylmää tai kuumaa [sotaa], mitä nimeä siitä halutaankin käyttää, mutta se oli sotaa, ja sodassa on kuolonuhreja.  

Philip J. Corso: Se oli sotaa. Loppujen lopuksi he yrittivät haudata meidät, he olivat meille uhka, eikä meillä ollut mitään muuta vaihtoehtoa – kuten ei ollut avaruusolentojenkaan suhteen. Sotavoimissa ajatellaan aina varmanpäälle. Vihamielisyys on parasta lopettaa lyhyeen. Teimme samalla tavalla avaruusolennoille. On parasta olla valmistautunut.

Kuvateksti: Haastattelija Art Bell kysyy, että miten tästä tietävät nukkuvat yönsä.

Mitä vuoden 1947 ruumiin jälkeen?     

Art Bell: Hyvä on. Puhutaan siitä hieman. Näit vuonna 1947 ruumiin. Ei ole epäilystäkään mitä näit, tiedät mitä näit. Se meni sitten Wright Fieldiin ja Pattersoniin. Se oli viimeinen tuonkaltainen kontakti, joka sinulla oli, aina siihen saakka kunnes?   

Philip J. Corso: No, Red Canyonissa lenteli lentokoneita ja siellä tapahtui joitakin juttuja. Mutta asian vahvisti todella varmasti mielestäni vasta yhteistyö.  Meillä oli… rahoitimme laboratoriota Walter Reedissä, tutkimus- ja tuotekehitysosasto rahoitti. Heillä oli ruumiinavausraportit, heillä oli sellainen, ja he tekivät ruumiinavausraportin. Se oli arkistossani.

Kuvateksti: Philip J. Corso sanoo, että ruumiinavausraportit olivat hänen arkistoissaan. Kuvan ruumiinavausraportit eivät liity tapaukseen.

Philip J. Corso ja ruumiinavausraportit

Art Bell: Ruumiinavaus… Sinulla oli arkistossasi ruumiinavausraportteja?

Philip J. Corso: Kyllä. Siitä on jonkinlainen maininta kirjassa, kuvailin kirjassa avaruusolentoa. Kuten kuvailin kirjassa… Yritimme valmistaa itse lentäviä lautasia, mutta mikään niistä ei toiminut. [Voit lukea tästä teknologia-sivulta.] Syy toimimattomuuteen oli avaruusolento itse. Tai mikä se nyt olikaan, sillä ei ollut sukupuolielimiä. Hän oli klooni. Jokin älyllinen oli rakentanut sen erityisesti juuri avaruusmatkailua varten. Hän oli itse asiassa lentävän lautasen osa. Hän oli ohjausjärjestelmä.

Kuvateksti: Elon Musk kumppaneineen perusti vuonna 2017 yhtiön nimeltä Neuralink. Yhtiö kehittää implantoitavia koneen ja aivot yhdistäviä käyttöliittymiä (BMI).

Art Bell: Eli hän oli teknisesti aluksen osa?

Philip J. Corso: Kyllä. Hän oli osa alusta. 

Art Bell: Aha.

Philip J. Corso: Ja hän oli… hän oli ohjausjärjestelmä.           

Art Bell: Eversti, eversti, eversti… jos saan… Miten he sen määrittivät? Toisin sanoen, heillä oli ainoastaan ruumiita – tai ehkä olen väärässä… Oliko heillä elävä?

Philip J. Corso: En tiedä sellaisesta. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Art Bell: Ei tietääksesi.

Sähkömagnetismi

Philip J. Corso: Tiesimme sähkömagnetismista. [Linkki Wikipedia: Sähkömagnetismi] Muista, että minulla oli joitakin von Braunin tiedemiehiä tiimissäni. Keskustelin siitä Hermann Oberthin kanssa, hän oli von Braunin pomo. Hän [Oberth] uskoi avaruusmatkailuun ja jopa ulottuvuuksien väliseen matkailuun. Keskustelin siitä myös von Braunin kanssa, sekä kahden omassa tiimissäni olleen saksalaisen tiedemiehen kanssa. He tutkivat atomien asettautumista metalleissa… [Linkki Wikipedia: Hermann Oberth]

Kuvateksti: Hermann Oberth (vasemmalla) ja Wernher von Braun, joka oli Apollo-ohjelman kuuraketti Saturn V:n pääsuunnittelija. [Linkki Wikipedia: Wernhern von Braun]

Tietojen vahvistus

Art Bell: [Tauko] Hyvä on. Nyt takaisin vieraideni pariin, jotka ovat molemmat Las Vegasissa: tohtori Alexander ja eversti Philip J. Corso. Eversti, olet tullut nyt esiin tämän uskomattoman tiedon kanssa. On varmasti muitakin kuin nyt edesmennyt kenraali Trudeau, jotka voisivat vahvistaa sanomisesi.

Philip J. Corso: Neljä upseeria tuli äskettäin univormussa luokseni.

Art Bell: Univormussa?

Philip J. Corso: Upseeria.

Art Bell: Ja?        

Philip J. Corso: He vahvistivat… kaksi kenraalia vahvisti minulle, että tämä on totta. He tiesivät siitä. Kenraaliluutnantti ja B-2:n koelentäjiä tuli luokseni univormuissa. [Linkki Wikipedia: Northrop Grumman B-2 Spirit]

Art Bell: Univormuissa?

Philip J. Corso: En halua sanoa mistä oli kyse, koska en halua kenenkään tutkivan sitä. He vahvistivat tämän minulle vain kymmenen päivää sitten.

Art Bell: He eivät ole kuitenkaan halukkaita tulemaan esille?

Philip J. Corso: Eivät. Sain myös kirjeen… voin varmaan sanoa hänen nimensä… Hän on tiedemies McDonaldin poika… tiedemies… Hän vahvisti asian minulle kirjeessä, jonka sain ennen kotoa lähtöäni. Hän oli puhunut ihmisille… Hän oli JASON-toimikunnassa. [Linkki Wikipedia: JASON] Hän sanoi, että Hughes Aircraft… Hughes North-American… [Linkki Wikipedia: Hughes Aircraft]

Kuvateksti: Hughes Aircraft oli Howard Hughesin perustama aluksi lentokoneita Hughesin omaan käyttöön ja Yhdysvaltain ilmavoimille suunnitellut ja valmistanut yritys. 

Art Bell: Niin.

Philip J. Corso: … ja Wright-Pat. Ne ihmiset sanoivat, että ”lopultakin… tämä täytti joitakin aukkoja elämissämme”. Hän lähetti minulle kirjeen vain muutama päivä sitten.  

Art Bell: John Alexander, tohtori Alexander. Mitä näistä näkökohdista olet pystynyt vahvistamaan?

John B. Alexander: No, se mitä minä voin vahvistaa, pyörii Philin taustan ympärillä.

Art Bell: Hyvä on.

Philip J. Corsoon ei tule suhtautua piittaamattomasti

John B. Alexander: Kuten on mainittu jo aiemmin, hän on tullut esiin kaksi kertaa. Mainitsimme jo itse asiassa toisen välikohtauksista, sen meneillään olleen salaisen sodan. Toinen oli sotavankien (POW) riisto-ohjelma, jota KGB oli pyörittänyt 50 vuotta. Se tuli julki viime vuonna. Hän on kertonut kahdesti erittäin epätavallisia juttuja, jotka ovat osoittautuneet tosiksi. Kun olen puhunut hänet tunteville, he ilmoittavat, että he eivät voi vahvistaa yksityiskohtia, mutta meidän ei tulisi suhtautua häneen piittaamattomasti.

Kuvateksti: Philip J. Corson kertomat erittäin epätavalliset jutut ovat soittautuneet John B. Alexanderin mukaan ennenkin tosiksi.

Alue 51 ja teknologian takaisinmallinnus

Art Bell: Eversti. Voitko vahvistaa, että joko Alueella 51 tai alueella S4 tehtiin takaisinmallinnusta? Ne ovat alueita täällä Nevadan aavikolla, ja olet nyt juuri melko lähellä niitä. [Linkki Wikipedia: Alue 51 (Area 51)]

Philip J. Corso: En, mutta minulla olleiden tietojen mukaan sellaista oli kyllä meneillään. Minulla ei ole kuitenkaan yksityiskohtia, enkä vaivautunut koskaan niitä hankkimaan, koska ajattelin heidän olevan sisartoimi – he kuuluvat sotavoimiin. Ollessani kongressin edessä, kenraali Trudeau itse asiassa… Hän oli todistamassa ja ällistytti kaikki ehdottamalla, että… Hän sanoi, että… että…  kumosi NASAn… että koko avaruusasia pitäisi siirtää ilmavoimille. [Linkki Wikipedia: NASA] Ihmiset tyrmistyivät, kun kuulivat hänen sanovan noin. Hän sanoi tuon itse asiassa senaatin valiokunnan edessä. Emme häirinneet heitä. He tekivät omaa työtään, luotimme heihin ja jätimme heidät rauhaan. Tajusimme, että meidän on parasta pysytellä omissa oloissamme.

Kuvateksti: Alue 51 (Area 51) sijaitsee Nevadan osavaltion eteläosassa Las Vegasin pohjoispuolella. Bob Lazar on kertonut julkisuudessa tehneensä maapallon ulkopuolisen aluksen antigravitaatiojärjestelmän takaisinmallinnustyötä Alueen 51 alueella S4.

Osastoinnista

Art Bell: Hyvä on. Tullaan nykypäivään. Kuinka osastoitua uskot sen nyt olevan? Uskotko, että nykyinen presidenttimme ja kansallisen turvallisuuden neuvosto ovat nyt sisäpiirissä, vai onko tämä kaikki sivussa, ja hallituksen sisäinen hallitus itse asiassa suojelee tätä tietoa?

Philip J. Corso: No, hallitus… kun puhut hallituksesta, Art… Se on valtava organisaatio.

Art Bell: Tietysti.

Philip J. Corso: Olen sanonut joissakin haastatteluissa, että ”jos jätät hallituksen rauhaan, niin asiat peittelevät itse itsensä”. Tiedäthän? Se on totta. Niin tapahtui. Japanista lähettämilleni kadonneita sotavankeja koskeville sotavankiraporteille kävi niin. Kissinger ja Corcraft väittivät, että sellaisia raportteja ei ole olemassakaan, mutta ne olivat tallessa – löysimme ne myöhemmin. He eivät vain… Ihmiset eivät halunneet tehdä niillä raporteilla mitään. Kun kajoat ufoihin, ihmiset juoksevat jostakin syystä piiloon. [Linkki Wikipedia: Henry Kissinger]

Art Bell: Tiedän.

Kuvateksti: Ihmiset juoksevat jostakin syystä ufoaihetta karkuun.

Philip J. Corsoon kohdistuneet hyökkäykset

Philip J. Corso: Arvelen niin tapahtuvan yhä, koska minua vastaan on hyökätty. Ne ovat olleet kuitenkin vähäpätöisiä hyökkäyksiä. Ei mitään todellisia seurauksia.  Ja jopa… Whitley Strieber. Tiedätkö miehen, joka kirjoitti Communion-kirjan? [Linkki Wikipedia: Whitley Strieber] [Linkki Wikipedia: Communion]

Art Bell: Kyllä.

Philip J. Corso: Hän sanoi minulle: ”Kerroit jotain Roswellista. Osa hyökkäyksistä johtui siitä, että tulit meidän reviirillemme.”               

Art Bell: Oikein. Tiedät, että sinua vastaan alettiin hyökätä siitä syystä.

Kuvateksti: Philip J. Corso astui paljastuskirjallaan Päivä Roswellin jälkeen joidenkin varpaille.

Toimitaanko vielä samalla tavalla?

Art Bell: Eversti, uskotko ulkomaisen teknologian osaston olevan yhä osallinen tämän teknologian syöttämiseen teollisuudelle, koska ette pystyneet selvittämään kaikkea silloin aikoinaan?        

Philip J. Corso: En osaa todellakaan sanoa, Art. Minulla ei ole kulkulupia enää, enkä ole ollut yhteyksissä vähään aikaan. Ihmiset kertovat minulle… Esimerkiksi ne univormupukuiset kertoivat minulle sen jatkuvan yhä. Toivon niin, koska sitä on tärkeä jatkaa. Yllätin lentokoneita rakentavan poikani eräänä päivänä. B-2 lensi ylitseni lentonäytöksessä. Kerroin hänelle mitä se teki. Hän sanoi: ”Ei se voi.” Hän soitti minulle ja sanoi: ”Se lensi kuin pieni lentokone. Tuollainen on mahdotonta suurelle lentokoneelle.” Se tarkoittaa, että tuohon lentokoneeseen on käytetty joitakin kehitystyön tuloksia. Niin täytyy olla.

Kuvateksti: Northrop Grumman B-2 strateginen pommikone.

Ulkomaisen teknologian osasto oli todella olemassa

John B. Alexander: Art?

Art Bell: Niin, John.

John B. Alexander: Ulkomaisen teknologian osasto (FTD)… Kyseessä oli maavoimien… pieni maavoimien organisaatio, ei se, joka ilmavoimilla on Wright-Pattersonissa. Pystyin vahvistamaan erään asian. Yksikkö muodostettiin Philin saavuttua Pentagoniin, ja se katosi heti hänen lähtönsä jälkeen. Ainakin jos seuraa asiaa tuon ajanjakson Pentagonin puhelinluettelosta, kuten minä tein.

Art Bell: Pystyit siis vahvistamaan, että osasto oli olemassa siihen aikaan?

John B. Alexander: Oli tuohon aikaan, ja sitten se katosi hänen jäätyään eläkkeelle ja heti Trudeaun lähdettyä. On muistettava, että hän työskenteli suoraan Trudeaun alaisena. Ja heti kun Trudeau… Phil Corso jäi eläkkeelle muutama kuukausi Trudeaun eläköitymisen jälkeen.

Kuvateksti: Philip J. Corso kertoo kirjassaan Päivä Roswellin jälkeen teknologian takaisinmallinnuksesta. Teknologia oli saatu haltuun Roswellissa vuonna 1947 maahansyöksyneestä ufosta.

Philip J. Corso: Kyllä. Jäin eläkkeelle kuusi kuukautta Trudeaun jälkeen.             

Art Bell: Kuusi kuukautta.

Philip J. Corso: Kenraali Beach antoi minulle viimeisen ansiomerkkini – maavoimien suositusmitalin – siitä mitä olin tehnyt kenraali Trudeaun kanssa. Pidin yhä yhteyttä kenraali Trudeauhun.

Art Bell: Ja hän kuoli kolme vuotta sitten, vapauttaen sinut sitoumuksista häntä itseään kohtaan.

Philip J. Corso: Kyllä, ja…  

Miksi kirja?

Art Bell: Eversti, mikä sai sinut tekemään päätöksen tämän kirjan kirjoittamisesta? Tarkoitan…

Philip J. Corso: Yksi syy kirjoittamispäätökseen… Lapsenlapseni, kolme pientä poikaa, kysyivät minulta eräänä päivänä: ”Ukki, mitä teit sodassa?” Ajattelin olevan parasta jättää heille paperille kirjoitettu perintö. Minulla ei ollut koskaan tarkoitusta kirjoittaa kirjaa, tiedäthän? Se ei ollut lainkaan minun alaani. Aloin kirjoittaa. Laitoin kaiken ylös, myös Italian kokemukseni, ja kaikki muut hallituksessa tekemäni tutkimukset. Aloin laittaa asioita paperille. Ajattelin jättäväni ainakin perinnön pojille. Lopulta se kehittyi kirjaksi, jota en kuvitellut koskaan näkeväni.

Kuvateksti: Philip J. Corso kertoo, että kirja Päivä Roswellin jälkeen on kirjallinen perintö lapsenlapsille.

Olisimmeko saaneet koskaan tietää ilman tätä kirjaa?

Art Bell: Eversti, jos et olisi kirjoittanut tätä kirjaa… Olet nyt 82-vuotias. Et tule olemaan täällä ikuisesti, kukaan meistä ei ole. Olisimmeko saaneet mielestäsi lopulta tietää kaikesta tästä? Olisiko joku muu tullut lopulta esiin, joku sellainen, joka olisi kertonut tämän minkä meille nyt kerrot?

Philip J. Corso: Luulen, että suurin osa heistä on todellakin jo kuollut. Muista, että useimmat kanssani työskennelleet olivat ikäisiäni. He olivat olleet mukana taisteluissa, ja pidimme salaisuuden sillä tavoin, välillämme oli tietynlainen side. Luulen suurimman osan heistä olevan kuolleita, koska melko suuri prosenttiosuus heistä oli minua vanhempia.

Kuvateksti: Philip J. Corso kuoli 16.7.1998. Suuri osa Corsoa vanhemmista tapahtumiin osallisista oli tuolloin jo kuollut.

Philip J. Corso: Itse asiassa todistajalausunnossa todistaessani kongressin edessä kadonneista sotavangeista… Perheet istuivat siellä. Sanoin, että kun tapasin pojat [tuntemattomassa paikan nimessä], he olivat minua nuorempia. Ehkä… Olen nyt 82-vuotias. Ehkä jotkut heistä ovat yhä elossa. Se oli tietysti hakuammuntaa, mutta antoi se ainakin toivoa perheille.

Barry Goldwater ja kenraali LeMay

Art Bell: Varmasti. Barry Goldwater kysyi kerran kenraali LeMayltä oliko tämä nähnyt salaisen huoneen – jonkin salaisen huoneen – Wright-Pattersonin lentotukikohdassa.

Philip J. Corso: Kyllä.                

Art Bell: LeMay sanoi todellakin Goldwaterille: “Älä kysy minulta siitä enää koskaan.”

Philip J. Corso: Kyllä.

Kuvateksti: Curtis Emerson LeMay (1906 – 1990) oli Yhdysvaltain ilmavoimien kenraali. [Linkki Wikipedia: Curtis LeMay]

Art Bell: Viittasiko Goldwater tietämättään sinun huoneeseesi?

Philip J. Corso: Ei. Hän viittasi Wright-Pattersoniin.

Art Bell: Wright-Pattersoniin… eli paikkaan, jonne ruumiit vietiin.

Philip J. Corso: Tunnen Goldwaterin, olen istunut hänen huoneessaan keskustelemassa.

Art Bell: Aha.

Philip J. Corso: Huomasin itse asiassa CIA:n salakuunnelleen hänen yksityistä linjaansa.

Kuvateksti: Barry Morris Goldwater (1909 – 1998) oli yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko, jolla oli myös sotilasura. Sotilasarvo oli kenraalimajuri. [Linkki Wikipedia: Barry Goldwater]

Art Bell: Kysyikö hän sinulta koskaan tästä teknologiasta?

Philip J. Corso: Ei. Hän ei tiennyt minun olleen osallinen siihen, enkä kertonut siitä hänelle koskaan. Ainoat, jotka todella tiesivät Capitol-kukkulalla, olivat… Strom Thurmond tiesi, senaattori Eastland tiesi… mutta vain nuo kaksi… Niin ja McCormack tiesi, unohdin McCormackin. Olin edustajainhuoneen puhemiehen John McCormackin hyvä ystävä. Hän tiesi myös. [Linkki Wikipedia: John William McCormack] [Linkki Wikipedia: Strom Thurmond] [Linkki Wikipedia: James Eastland]

Art Bell: Hän tiesi?

Philip J. Corso: Pidin hänelle luennon. Puhemies oli mahtava vanha mies ja hyvä ystäväni. Tulimme loistavasti toimeen keskenämme. Joten, hän tiesi. Kerroin asiasta hänelle.

Tuleeko julkisuuteen muita tämän tiedon kanssa?

Art Bell: Joku saattaa ihmetellä… eversti. On mielekästä kysyä, miksi sinä olet ainoa, joka on tullut julkisuuteen tämän uskomattoman tiedon kanssa?

Philip J. Corso: En tiedä. En tiedä yhtään sen paremmin. En tiedä.

Art Bell: Eversti Corso. Se mitä olet kertonut kirjassasi, ja mitä sanot nyt tässä lähetyksessä, on niin uskomatonta, niin fantastista, että on epäiltävä hallituksen sisällä ja ulkopuolella olevan aineksia, jotka tietävät informaatiostasi. Käynnissä on oltava jonkinlainen taistelu tästä tietävien ja… pitäisikö tämä julkistaa vai ei. Eversti, tämä vaikuttaa koko viimeaikaiseen historiaamme. Onko meneillään taistelu? Tuleeko muita? Oletko viimeinen? Mitä luulet?

Philip J. Corso: En. Olen saanut joiltakin heiltä puhelinsoittoja. He tulevat esiin aikanaan. En voi paljastaa heidän nimiään ilman heidän lupaansa.

Kuvateksti: Lentosairaanhoitaja Matilda O´Donnell MacElroy ei tullut julkisuuteen, mutta lähetti asiakirjat ennen kuolemaansa. Asiakirjat on julkaistu kirjassa Roswellin avaruusolennon haastattelu. Roswell-tutkijat Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt ovat haastatelleet kirjaansa Witness to Roswell (Roswellin todistajat) varten yli 600 todistajaa.

Historia on kirjoitettu nyt muistiin

Philip J. Corso: On toinenkin juttu, Art. En todellakaan usko tämän aiheuttavan mitään paniikkia tai muuta. Se mitä näin Roswellissa, kun perheet toivat lapsiaan tapaamaan minua… He hyväksyvät tämän asian ja haluavat tietää. He hyväksyvät tämän ja elävät tämän kanssa. En usko, että tulee mitään räjähdystä tai paniikkia. Luulen heidän hyväksyneen tämän tulevaisuuteen kuuluvana asiana.

Ajattelen asiassa käyvän lopulta niin. Toivon tämän päätyvän siihen. Tämä on osa historiaa, ja se on kirjoitettu nyt muistiin. Nuoret ovat hyväksyneet sen. Haluan suurimmaksi osaksi juuri nuorten hyväksyvän tämän, koska me emme ole täällä enää pitkään, mutta he ovat. Ajattelen kirjalle käyvän noin. Se hyväksytään. He halusivat kuulla tämän.

Kuvateksti: Vallitsevan maailmankuvan vastaiselle tiedolle usein nauretaan ensin, sitten se kielletään, mutta lopulta se hyväksytään itsestäänselvyytenä.

Mitä vielä?

John B. Alexander: Hei Art?

Art Bell: Niin.   

John B. Alexander: Minulla oli mahdollisuus puhua hallintoihmisten kanssa. Voisin mainita sellaisen tosiasian, että Phil on täynnä energiaa, ja luulen kaikkien havaitsevan sen. Hän on kuitenkin ollut tänään valveilla jo 17 tuntia.

Art Bell: Ymmärrän.

John B. Alexander: Joten, millaisiin kysymyksiin haluat vastauksen tässä osassa?

Maailman pienin kitara

Art Bell: Hyvä on. Uutisissa oli tänään.. Tämä saattaa vaikuttaa hassulta, mutta ei ole sitä. On rakennettu maailman pienin kitara. Se on noin yhden verisolun kokoinen, 20-kertaa ohuempi kuin ihmisen hius. Siihen voidaan kiinnittää kuusi kieltä, mutta ne ovat itse asiassa liian pieniä kuultaviksi. Onko tämä sellaista… Tiedemies puhui itse asiassa kiteisestä piistä. Tarkoitus oli demonstroida mikroskooppisten laitteiden rakentamista. Voisiko tuo olla tuosta samasta esineistöstä johdettua teknologiaa? [Linkki englanninkieliseen artikkeliin maailman pienimmästä kitarasta.]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla human blood cell (ihmisen verisolu).

Philip J. Corso: Voisi, koska joissakin juuri sanomissasi asioissa vaikuttaa olevan jotain järkeä. Ensimmäinen näkemäni transistori oli melkein mikroskooppinen, siinä oli pieniä johtoja. Se tuli lentävästä lautasesta.

Mitä Roswell-materiaaleille sitten tapahtui?

Art Bell: Mitä tapahtui kaikille niille materiaaleille, joita ei luovutettu teollisuudelle? Mitä niille materiaaleille tapahtui?

Philip J. Corso: En todellakaan tiedä. Jätin eläkkeelle jäätyäni kaikki arkistoni ja paperini sinne. Maavoimat omistivat ne, en minä.

Art Bell: Olit hyvä sotilas. Et ottanut mitään, mitä sinun ei ollut tarkoitus ottaa?

Philip J. Corso: Minä olin se mies, jonka piti estää ihmisiä ottamasta sellaisia juttuja. Kuuluin niihin. En voinut pettää kenraalin luottamusta. Ja myös.. Ei minulla ollut koskaan tarkoitusta kirjoittaa kirjaa tai tehdä jotain tällaista. Tällainen ei olisi tullut tuohon aikaan edes mieleeni. 

Oliko kirjan kirjoittaminen taistelua?

Art Bell: No, miten sitten tulit kirjoittaneeksi kirjan? Taistelitko sen kanssa?

Philip J. Corso: En juurikaan. Päätin tehdä sen kenraalin kuoltua ja kun lapsenlapseni olivat kysyneet ”mitä teit sodassa”. Kirjoitin tämän, mutta kirjoitin myös kokemuksistani Italiassa, kirjoitin myös muista tutkimuksista, joiden parissa olin työskennellyt. Kirjoitin kaiken perinnöksi lapsenlapsilleni. Tämä kirja alkoi kehittyä noiden kirjoitusten pohjalta. Ajattelin, että kenraali Trudeau oli ollut osallisena… Aloin laittaa tätä paperille.

Kun sain kaiken valmiiksi, Simon & Schuster -kustannusyhtiö itse asiassa kysyi olinko kiinnostunut muistiinpanojeni julkaisusta. Kirja otettiin julkaistavaksi. Muistiinpanoissa oli erityyppisiä ihmisiä. He etsivät juuri sitä, tiedäthän?

Kuvateksti: Kirjan The Day After Roswell on julkaissut Suomessa readme.fi -kustannusyhtiö nimellä Päivä Roswellin jälkeen.

Fyysikko Herman Oberth ja aikakone

Art Bell: Hyvä on, eversti. Kysyin tätä sinulta jo Dreamland-ohjelmassa, mutta luulen, että kysymys on esitettävä uudelleen. Sanoit haastattelun lopulla ihmisten mustamaalanneen kertomustasi. Sanoit kertoneesi heille joskus aikakoneesta, jotain aikakoneesta. Voisitko selventää sitä?

Philip J. Corso: Keskustelin aikakoneesta saksalaisen Herman Oberthin kanssa, luulen sen olevan mainittu kirjassa. Luulen, että sitä tullaan selventämään aikanaan, koska muut maat työskentelevät sentyyppisten kapistusten parissa. Tällä hetkellä taidan jättää asian vain siihen, mikä on mainittu kirjassa. Ne olivat aikoinaan Hermann Oberthin kanssa käymiäni keskusteluja. [Linkki Wikipedia: Hermann Oberth]

Ufomateriaalien mahdollinen vaarallisuus

Art Bell: Hyvä on. Jos sinulla oli huoneessasi esineistöä maahan syöksyneestä ufosta, otitko koskaan huomioon materiaalien käsittelyyn mahdollisesti liittyvää vaaraa, säteilyä tai mitä tahansa muuta sellaista?

Kuvateksti: Art Bell kysyy ufomateriaalien käsittelyyn liittyneistö mahdollisista vaaroista.

Philip J. Corso: Kuten kerroin sinulle, punnitsimme sitä piisirun ja integroidun virtapiirin tapauksessa. Niistä olisi voinut vapautua jotain sellaista, mitä emme ymmärtäneet. Ymmärräthän, Art. Sanon aina ihmisille, että älkää ajatelko meidän olleen niin älykkäitä, että tiesimme aina mitä olimme tekemässä. Emme tienneet mitä niillä esineillä tehtäisiin ja mihin päätyisimme. Jopa kuituoptiikka… Emme tienneet miten se toimisi, emme tienneet aikanaan, olivatko ne edes johtimia.

Art Bell: Kyllä, herra.

Philip J. Corso: Se kehittyi ja edistyi vähitellen.

Miksi sotavoimat eivät ole kiinnostuneita siviilien tekemistä uforaporteista?

Art Bell: Hyvä on. Jos sotavoimiemme hallussa on ollut vuoden 1947 jälkeen ainoat aineelliset todistuskappaleet – tai ainakin jotain aineellista todistusaineistoa – muukalaisten (ET) avaruusaluksesta, jota voitaisiin pitää kohtuullisena riskinä kansalliselle turvallisuudelle, niin miksi sotavoimat eivät ole osoittaneet mielenkiintoa siviilien tekemiä uforaportteja kohtaan?                   

Philip J. Corso: Art, on yksi juttu. Sotavoimat on jaettava osiin. Mikä osa sotavoimista haluaa nähdä ne ja mikä osa sotavoimista ei halua nähdä niitä?

Art Bell: Tuo on hyvä näkökohta…

Philip J. Corso: Meillä oli mielipiteemme, olimme osa sotavoimia. Me halusimme sen esille, ja toimme sen esille. Osa ilmavoimista ajattelee samoin, mutta toiset ilmavoimien ryhmittymät eivät halua asiaa esille. He pelkäävät hulluiksi leimautumista ja niin edelleen.

Kuvateksti: Philip J. Corson puheista on ymmärrettävissä, että Yhdysvalloissa on kiistaa eri puolustushaarojen välillä ja myös saman puolustushaaran sisällä, pitäisikö ufoasiaa tuoda esille vai ei.

Philip J. Corso: Olen nähnyt menneisyydessä uuden kehitystyön tuloksia. Se lentävä siipi… siinä on oltava tietääkseni jotain antigravitaatioon liittyvää. En ole kuitenkaan varma, koska en ole nähnyt sitä itse. En vaivautunut koskaan… Jos se on julistettu salaiseksi, niin en voi mennä selvittämään sitä, koska minulla ei ole enää kulkulupia. Kuulen kuitenkin joskus asioita ystäviltäni, tiedäthän?

Kuvateksti: Antigravitaatiolla tarkoitetaan fysiikassa kappaleeseen vaikuttavaa painovoiman vastaista voimaa. Gravitaatio (painovoima) ja antigravitaatio ovat toisilleen vastakkaiset voimat. Painovoima aiheuttaa kappaleiden putoamisen.

Kenraali teki päätökset

Art Bell: Kun sinulle annettiin se arkistokaappi, niin kuinka kauan meni aikaa, kunnes ymmärsit mitä sinulla on käsissäsi?            

Philip J. Corso: Sanoisin, että annoin kenraali Trudeaulle koko suunnitelman parissa kuukaudessa – että aloittaisimme kehitystyön, ja miten aloittaisimme kehitystyön. Katselin esineitä vähitellen ja tein yhteistyötä tiedemiesten ja muiden ihmisten kanssa. Sain vahvistusta tiedemiehiltä. Aloin nähdä vähitellen mihin suuntaan asiaa pitäisi viedä, ja tein suosituksia kenraalille. Sitten tehtiin päätöksiä. Kenraali teki tietenkin lopulliset päätökset, en minä.

Kuvateksti: Kenraali teki päätökset kehitystyön suuntaviivoista, ei Philip J. Corso.

Erittäin vähän kritiikkiä

Art Bell: Eversti, miten sinulla menee nyt? Saatko paljon kritiikkiä?

Philip J. Corso: En. Saan erittäin vähän kritiikkiä.

Art Bell: Erittäin vähän?

Philip J. Corso: Itse asiassa jotkut tiedon tyrmääjät ja skeptikot ovat tulleet kättelemään minua. Joten, kritiikkiä on erittäin vähän. Oikeastaan, kerron sinulle Art. Minulla oli lentokentällä vastaanottoon liittyviä epäilyjä, koska en ole elänyt koskaan tämäntyyppistä elämää. Olen ollut aina varjoissa, tiedäthän?

Art Bell: Varmasti.

Kuvateksti: Philip J. Corso sanoo, että jotkut tiedon tyrmääjät ja skeptikot ovat tulleet kättelemään häntä.

Philip J. Corso: Minulla oli pahoja aavistuksia. Annoin itse asiassa sellaisen lausunnon muutaman kerran. Michael Letterman ymmärsi sen kertoessani hänelle. Sanoin katsellessani kaikkea sitä: ”Mitä minä täällä teen, minun pitäisi istua laiskanlinnassani.” En ole todellakaan ollut tällaisilla areenoilla ennen. Nyt minut on paiskattu mukaan tähän ja arvelen, että minun on selviydyttävä tästä parhaani mukaan. [Linkki Wikipedia: David Michael Letterman]

Muut maahansyöksyt

Art Bell: Tapahtui noita varhaisia maahansyöksyjä, hakuoperaatioita, oli teknologiaa, ruumiita ja kaikkea muuta. Onko sinulla tietoa niiden vuosien ja nykypäivän välillä tapahtuneista muista maahansyöksyistä?

Philip J. Corso: Kyllä, minulla oli tietoa niistä.

Art Bell: Aijaa…

Philip J. Corso: Saksalaiset vahvistivat ne. Suuri kanadalainen nero Wilbert Smith vahvisti ne minulle henkilökohtaisesti Pentagonissa. Hän tuli vierailulle luoksemme. Minulla oli hänen kanssaan hyvä tapaaminen. Kenraali tuli takaisin omasta kokouksestaan ja sanoi: ”Sinulla ja everstillä on paljon yhteistä puhuttavaa, minun on lähetettävä hänet laboratorioosi.” Minun piti mennä hänen laboratorioonsa Ontariojärven lähelle. Lykkäsin ja lykkäsin sitä. Kuulin viimein puhelinkeskustelussa vuonna 1962, että Wilbert Smith on kuollut syöpään. Se oli suuri menetys. Kerroin siitä kenraalille ja hän sanoi: ”Sinä istut nyt heti pöydän ääreen ja kirjoitat ylös kaiken mistä keskustelit herra Smithin kanssa, koska hän on mennyttä nyt.”        

Kuvateksti: Jos tietoja ei kirjoiteta ylös, seuraava sukupolvi ei ole yhtään edellistä viisaampi.

Mitä muiden tästä tietävien pitäisi tehdä?

Art Bell: Tuota, eversti olet päässyt 82 vuoden ikään. Suunnilleen saman ikäisiä aikalaisiasi on epäilemättä olemassa. Moni heistä saattaa kuunnella sinua juuri nyt. Mitä haluat heidän tekevän?

Philip J. Corso: No, kun aika on oikea… Antakaa heidän tulla esiin, koska nämä tiedot pitäisi kertoa nuoremmille ihmisille. Haluaisin heidän tulevan esiin ja tekevän samalla tavoin kuin minä tein. Kertokaa tämä nuorisolle. He ovat aikanaan ne, jotka ovat hengissä – me emme ole silloin enää täällä. Kertokaa tietonne heille. Ajattelen… Tunnen joitakin näistä miehistä. Luulen heidän tekevän sen, jos he vain ovat yhä elossa. He olivat kovia hyviä miehiä.

Kuvateksti: Philip J. Corso kannustaa muita asiasta tietäviä kertomaan tietonsa nuoremmille sukupolville.

Onko Philip J. Corso hullu?

Art Bell: [Tauko] Takaisin vieraisiini. Tohtori Alexander, olen kysynyt monia kysymyksiä, mutta jos sinä haluat esittää joitakin tärkeitä kysymyksiä everstille, niin sinun olisi syytä kysyä ne.        

John B. Alexander: Tietysti. Minulla on ollut melko paljon aikaa tehdä niin. 

Art Bell: Niin on.

John B. Alexander: Sanoisin muutaman asian ennen kuin hän häipyy. Yksi mieleen tuleva kysymys on: Onko tuo mies hullu? Hän suoraan sanoen tietää tästä, mutta… Eräs tuon arviointiin kykenevä ammattilainen meni hänen puheilleen ja tuli takaisin sanoen: ”Emme saata olla hänen kanssaan samaa mieltä, mutta hullu hän ei ole.”

Philip J. Corso: Olen kysynyt tuota joskus itsekin, John. Kun muistelen näitä asioita, minun täytyy epäillä sitä itsekin.

Kuvateksti: Philip J. Corso ei ole ammattilaisen mielipiteen mukaan hullu.

Tiedonjulkistuksesta

Art Bell: Antamasi tiedot ovat niin vakavasti otettavia, että voisin kuvitella kongressin valiokunnan tai senaatin kuulemistilaisuutta, jossa sinut haluttaisiin istuttaa alas, ja asiasta tehtäisiin julkinen. Jos sinut kutsuttaisiin Washingtoniin kertomaan tämä juttu valtiolliseen kokouspaikkaan, niin menisitkö?

Philip J. Corso: Olen ollut kuuden kongressin valiokunnan edessä. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kongressi]

Art Bell: Julkisesti?

Philip J. Corso: Minulla ei ole mitään salattavaa, jos he vain ovat vakavissaan siinä mitä ovat tekemässä.         

Art Bell: Julkisesti, eversti? 

Philip J. Corso: Kyllä. Ne olivat julkisia. Ei, yksi ei ollut. Se joka oli vuonna 1962, on luokiteltu yhä huippusalaiseksi.  Keskustelin siinä oikeusministeri Robert Kennedyn kanssa. Se on yhä salainen, mutta muut ovat julkisia. Katsos, kongressin valiokunnat eivät ole useinkaan tosissaan tekemisissään. He eivät halua julkisuutta. Tiedän sen, olin Capitol-kukkulalla. Jos se ei ole julkinen, niin en tee sitä. Jos se toteutetaan [julkisesti] ihmisten edessä, niin kyllä, menen mielelläni kongressin valiokunnan eteen.

Voitaisiinko kongressin kuuleminen pitää?

Art Bell: Tohtori Alexander, ajatteletko olevan mitään todennäköisyyttä, että tästä informaatiosta tulisi niin julkista, että tuollainen kuuleminen saatettaisiin pitää?

John B. Alexander: No, en olisi suoraan sanoen kovin toiveikas tuon suhteen. Olen tarkistanut joiltakin tietolähteiltä… Tunnen joukon ihmisiä [Capitol]-kukkulalta, virkailijakuntaa ja työntekijöitä. Niin kauan kuin media raportoi tästä asiasta siihen tyyliin kuin se nyt tekee, niin tähän asiaan aktiivisesti osallistumisen haitat ovat poliitikolle paljon suuremmat kuin saavutettavissa oleva hyöty.

Kuvateksti: Tohtori John B. Alexander pitää median raportointityyliä syynä siihen, että tiedonjulkistusta ei tule. Lue oheisesta linkistä miten suomalaisen verkkomedia.fi -sivusto käsitteli kirjaa Päivä Roswellin jälkeen.

Loanheitto ja hengen uhkaaminen

Art Bell: Tuo saattaa olla totta tietyissä uforaporttien tapauksissa, tai kun ihmiset kysyvät valoista Phoenixin yllä, ja muissa vastaavissa tapauksissa, mutta kun on joku niin arvostettu kuin eversti Corso… Kun hän sanoo tuollaisia asioita, ja olemme varmentaneet missä hän on ollut, mielestäni tämä suorastaan vaatii tutkimusta. Ketään senaattoria tai kongressiedustajaa tuskin kritisoitaisiin liian rankasti, jos hän haluaisi kuulla asioita eversti Corsolta.

Philip J. Corso: Tässä on yksi juttu, Art. Voin selittää. Viimeisin todistukseni tapahtui kongressiedustaja Dormanin valiokunnan edessä kadonneista sotavangeista. Heillä oli siellä tarkastajakenraali. Tarkastajakenraalin henkeä oli uhattu kolme kertaa, koska hän kertoi tulevista kokeista. Dorman kysyi haluaisinko istua tuon kenraalin vieressä. Hänen niskaansa yritettiin heittää lokaa, ja minä lisäisin kenraalin uskottavuutta. Hän oli tsekkoslovakialainen. Mies puhui totta. Varmensin hänen kertomansa todeksi. Tiesin sairaaloista ja kokeista. Tarvittiin Dormanin kaltainen mies, jolla oli tietoa valiokunnan kuulemisen järjestämiseksi. Perheet olivat myös paikalla tuona päivänä, he odottivat minua aulassa tullessani ulos.

Kuvateksti: Yritetäänkö totuudenpuhujien päälle heittää kuraa? Onko tällainen toiminta yleistäkin?

Art Bell: Kyllä. Dorman on juuri tuollainen.     

Philip J. Corso: Kyllä. Joku, joka alkaa toimenpiteisiin kritiikistä huolimatta. Kaikki on hyvin yksinkertaista. Sanomalehtitoimittaja sanoo: ”Tuo kongressiedustaja on sotkeutunut kahjoon aiheeseen.” Jotkut saattavat uskoa sen. Joten, miksi heidän pitäisi ottaa sellainen riski? Toivon, että he ottaisivat riskin, mutta epäilen sitä. Tiedän tarpeeksi… 

John B. Alexander: Art, muista että on valtava poliittinen haittapuoli. Kun Phil sanoo, että häneen ei ole kohdistunut ylisuurta kritiikkiä, niin luulen sen johtuvan siitä, että kirja on vielä suhteellisen uusi, eikä ihmisiä ole uhattu suoraan. Mutta, jos nostat tämän kongressin kuulemisiin, niin olet sen jälkeen suora uhka. Tiedäthän… 

Uhkakuva järjestelmälliselle valehtelulle

Art Bell: Sitä juuri toivoin, John – jonkinlainen suora uhkakuva järjestelmälliselle valehtelulle. Tarkoitan, että olisi jo aika. Jos everstin kertoma on totta, hän on paras yhteytemme todellisiin tapahtumiin. Eversti, tässä on sinulle mielenkiintoinen kysymys: Jos Amerikan teollisuus ei olisi punonut yhteen kaikkea Roswellista ja muista maahansyöksyistä siivottua teknologiaa, niin missä olisimme tänään?

Kuvateksti: Art Bell ei kannata puheistaan päätellen järjestelmällistä ihmisille valehtelua.

John von Neumann, projekti Rainbow, keinoäly

Philip J. Corso: No, annan sinulle yhden esimerkin. Minulla oli arkistojeni toisessa vetolaatikossa projekti Rainbowta käsittelevä arkisto. Se oli von Neumannin. Muistathan John von Neumannin? [Linkki Wikipedia: John von Neumann]

Art Bell: Kyllä.

Robert Oppenheimer ja John von Neumann

Kuvateksti: Fyysikko Robert Oppenheimer (vasemmalla) ja matemaatikko John von Neumann (28.12.1903 – 8.2.1957).

Philip J. Corso: Se oli hänen projektinsa keinotekoisesta elämästä. Kävin sitä kansiota läpi kaksi tai kolme kertaa. Laitoin sen kuitenkin aina pois, vaikka olisin voinut aloittaa siitä operaation.

Art Bell: Keinotekoinen… Kun sanot keinotekoinen elämä, niin mitä tarkoitat?

Philip J. Corso: Tietokoneella. He alkavat työskennellä sen parissa juuri nyt.

Art Bell: Puhut keinoälystä.

Philip J. Corso: Keinoäly, oikein. [Linkki Wikipedia: Tekoäly (eli keinoäly)]  

Art Bell: Veikkaat heidän työskentelevän sen parissa.

Philip J. Corso: Keinoäly. Käytin väärää samaa. No, en aloittanut sitä hanketta. Suuri määrä ihmisiä sanoi minulle, että aika ei ollut oikea, koska silloin ei ollut supertietokoneita. Supertietokone on nyt saatavilla, joten nyt he pystyvät työskentelemään, ja työskentelevät keinoälyn parissa. Se ei ollut saatavilla silloin. Luulen tuon olevan osa siitä peräisin olevaa tulevaa kehitystyötä. Aluksesta voidaan ottaa uusia asioita, uutta tuotekehitystä. Sanoin olennon olleen osa työntövoimajärjestelmää, osa ufoa itseään.  Ehkä he pystyvät työskentelemään sen asian parissa nyt.                

Kuvateksti: Keinoälyä kehitetään parhaillaan.

Lentäjien integroiminen lentokoneisiin, miehittämättömät taisteluvälineet

Art Bell: Tuo on myös mielenkiintoista, koska… Tohtori Alexander, olen varma, että pystyt vahvistamaan asian. Olemme etenemässä hyvin tosissaan kohti lentäjien integroimista omiin lentokoneisiimme. Kerrotaan, tai ainakin minulle on kerrottu, että pian saattaa koittaa aika, kun lentäjä yksinkertaisesti ajattelee komennot lentokoneelle. Onko tällaista tutkimusta meneillään?

John B. Alexander: On varmasti. Luulen kuitenkin, että seuraava askel on ottaa lentäjä kokonaan pois lentokoneesta.

Art Bell: Jolloin se olisi täysin robottimainen…     

John B. Alexander: Oikein. Niistä käytetään nimitystä miehittämätön lentoväline tai miehittämätön taisteluväline. [Linkki Wikipedia: Miehittämätön ilma-alus]

No, mitä mieltä olette Philip J. Corson kertomista asioista?

Art Bell: Tässä se oli. Naiset ja herrat, jätän teidät sulattelemaan juuri kuulemaanne. Eversti Corso on 82-vuotias mies. Olemme vahvistaneet… tohtori Alexander on vahvistanut… ja uskokaa minua kun sanon, että hänellä on tietolähteet tarkistuksen tekemiseen. On siis vahvistettu, että eversti oli täsmälleen siellä ja siinä asemassa missä sanoo olleensa. Olette kuulleet hänen kertomuksensa. Mitä ajattelette siitä? On hyvin vaikea kuvitella mitään kiireellisempää, tärkeämpää tai raskauttavampaa, kuin se minkä juuri kuulitte.

Philip Corso Jr.: Eversti Philip J. Corson perintö

Edesmenneen Yhdysvaltain maavoimien eversti Philip J. Corson poika Philip Corso Jr. antoi haastattelun, jossa hän muisteli isäänsä. Hänen isänsä Philip J. Corso Sr. kirjoitti kirjan Päivä Roswellin jälkeen (The Day After Roswell). Haastattelun käännöksestä on poistettu joitakin nimiä. Kuuntele video, jos haluat tietää nimet. Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI

Selkkaukset aavikolla

Philip Corso Jr.: Hän oli seuraavan kerran sisäpiirissä vuonna 1957, sen jälkeen kun hän oli ottanut komentoonsa 552. ohjuspataljoonan. Hänelle sattui aavikolla useita selkkauksia. Yksi niistä oli luolassa, jonka sijainnin sotilaat olivat näyttäneet hänelle. Luolassa oli vettä, siellä oli aina eläimiä, ja se oli viileä paikka, jonne mennä aavikolla. Hän meni miehineen sinne usein vain partioretkelle tai jotain tehdäkseen.

On ymmärrettävä, että Red Canyon on hyvin syrjäinen paikka, siellä ei ole kauppoja tai muuta. He rakensivat sinne kirkon, joka oli mielestäni melko mielenkiintoista. Siihen liittyy eräs myöhemmin syntynyt tarina. Mutta joka tapauksessa, hän meni siihen luolaan. Hän kertoi tapauksen, jossa hän tapasi luolassa muukalaisen. Haluatko, että menen tässä yksityiskohtiin?

Haastattelija: Kyllä. Tämä on tärkeää.

Red Canyon

Kuvateksti: Red Canyon on Yhdysvalloissa Nevadan osavaltiossa sijaitseva laakso. Se on saanut nimensä kukkuloidensa punaisesta väristä.

Kohtaaminen Red Canyonissa

Philip Corso Jr.: Hän sanoi olleensa selällään makuulla, nukkuen, rentoutuen ja torkkuen. Yhtäkkiä hän kierähti ja veti aseensa esille. Heillä oli ase aina mukana, kun he olivat poistuneina asemapaikastaan. Hän veti aseen esiin ja suuntasi sen kohta tätä ”hahmoa”, hän sanoi. Hän ei pystynyt tunnistamaan mikä tämä ”hahmo” oli, joten hän kysyi: ”Ystävä vai vihollinen?” Hahmo vastasi: ”Ei kumpikaan.” Hän oli hyvin, hyvin järkyttynyt, koska viesti tuli mentaalisesti.

Hän arvaili mikä hitto se olento oli, ja mitä se teki. Hän näki sen liikkuvan vähän myöhemmin, jolloin hän näki, että sillä oli päässään jonkinlainen kypärä. Kypärässä oli nauhalla kiinnitettynä jonkin tyyppinen ”kivi” sen pään keskellä [otsassa]. Hän piirsi siitä [myöhemmin] kuvia, tai hommasi taiteilijan piirtämään.

“Uusi maailma, jos pystytte ottamaan sen vastaan”

Philip Corso Jr.: Olento pyysi häntä sulkemaan tutkat 15 minuutiksi. Hän sanoi yrittäneensä keksiä miten tuo olento voi tietää hänen olevan ainoa henkilö, joka pystyy antamaan määräyksen tutkien sulkemisesta. Hän kysyi olennolta: ”Miksi minun niin pitäisi tehdä? Mitä minä siitä hyödyn?” Olento vastasi: ”Uusi maailma, jos pystytte ottamaan sen vastaan.” Tuolla oli tuohon aikaan vähän tai ei lainkaan merkitystä isälle. Merkitys selvisi vasta myöhemmin. Hän meni ulos luolasta, ja soitti kersantille [nimi poistettu] kehottaen tätä sulkemaan tutkat.

Hän sanoi nähneensä olennon seisoskelemassa luolan perällä lähtiessään luolasta pois. Se teki jonkinlaisen kädenliikkeen, joka ei ollut kunnianosoitus tai vilkutus, tai mitään sellaista, mutta hän vastasi sille armeijan kunniatervehdyksellä. Tuo kohtaaminen päättyi periaatteessa siihen. Myöhemmin… 

Kuvateksti: Tutka piti sulkea viideksitoista minuutiksi.

Toinen kohtaaminen Red Canyonissa                        

Haastattelija: Minne hän meni?

Philip Corso Jr.: Hän ei kertonut koskaan. Mutta myöhemmin. Hänen tutkansa poimivat… Tämä on yhä sama vuosi 1957. En tiedä tarkkaa päivämäärää, mutta hän jätti 12 tuntia filminauhaa, jossa on täsmällisiä yksityiskohtia. Tutkat poimivat aluksen, joka liikkui ilmakehän läpi yli 3000 mph nopeudella. Se laskeutui Red Canyonin lähelle. Hänellä oli kevyt lentokone. Hän otti lentäjän, ja he lensivät katselemaan ympäristöä. Hän näki kirkkaan kappaleen maassa, ja päätti tutkia yksin lähempää. He laskeutuivat takaisin.

Alus aavikolla

Philip Corso Jr.: Hän ei ottanut ketään mukaansa, vaan otti yhden vanhan henkilökunnan auton ja meni aavikolle. Hän sanoi löytäneensä aluksen. Hän sanoi, että se oli täydellisen sileä ja ovaalin muotoinen – enemmänkin sikarin kuin lautasen muotoinen. Se oli jumissa tai jätetty poikittain kivien väliin. Hän sanoi, että esine katosi täydellisesti, eikä palannut takaisin näkyviin. Hän ajatteli näkevänsä harhoja. Hän ei osannut päätellä mitä tapahtui. Hän sanoi pelänneensä kuollakseen, mutta onnistui ottamaan arokierijän ja heittämään sen kun esine oli kadonnut tai poissa. Hän halusi nähdä näkikö hän harhoja vai oliko se todellinen. Se tuli taas näkyviin. Hän sanoi koskettaneensa sitä. Sen kylki tuntui koskettaessa viileältä. Hän sanoi, että arokierijä murskaantui kun se katosi taas, tai meni vastakkaiseen vaiheeseen, joten hän tiesi sen olevan aineellinen. Hän sanoi aluksen ympärillä olleen jalanjälkiä.

Kuvateksti: “Alus oli ovaalin muotoinen – enemmänkin sikarin kuin lautasen muotoinen.”

Aluksen lähtö

Philip Corso Jr.: Minusta tuntui aina, että oli jotain muutakin, jota hän ei kertonut. Se on kuitenkin vain henkilökohtainen tuntemukseni. Aluksen ympärillä ei näy jalanjälkiä ilman toista kohtaamista. Mutta se on vain oma henkilökohtainen näkemykseni. Hän sanoi, että alus alkoi täristä ja hän pelästyi. Hän hyppäsi takaisin henkilökunnan autoon laittaen pakin päälle; se syöksähti taaksepäin ja moottori sammui. Hän sanoi nähneensä kuinka esine nousi ylös, kääntyi, ja meni ylös ilman läpi. Sitten se meni kuin jonkinlaiseen ”kuoreen” tai ”vaippaan”, johon se tavallaan kuin luhistui. Hän sanoi kertoneensa siitä myöhemmin [Wernher] von Braunille ja [Hermann] Oberthille, jotka kuuluivat myöhemmin hänen tieteellisiin ryhmiinsä. Hän tunsi heidät, koska hän oli vastannut presidentti Eisenhowerin operaatio Paperclipistä.

Kuvateksti: Operaatio Paperclipissä tuotiin Saksasta yli 1600 tiedemiestä, insinööriä ja teknikkoa Yhdysvaltoihin, pääasiassa vuosina 1945 – 1959. Joukkoon kuului myös Wernher von Braun ja hänen V2-rakettitiiminsä. Kuvassa on 104 rakettitiedemiestä (ilmakehä- ja avaruusinsinööriä) Fort Blississä Teksasissa.

Tällainen mies kertoo tällaisen jutun

Philip Corso Jr.: Joten, suosituskirjeitä saanut mies kertoo tällaisen jutun. Vaimoni ja minä ajattelimme aina, että juttu on epäuskottava. Sinähän tiedät. Pitäisikö meidän uskoa häntä? Minun täytyy sanoa tämä isästäni: Kun näet hänen läsnäolonsa filmille kuvattuna, ja jos tunsit isäni vaikka vain muutaman minuutin ajalta… Hän ei muuttanut koskaan kertomustaan, ei kertonut mitään ”kalajuttuja”. Ja kun hän kertoi kertomuksen, hän kertoi sen kenen tahansa edessä. Hän ei välittänyt keitä he olivat, mikä heidän valtuutensa tai uskottavuutensa oli – tai muuta vastaavaa. Hän kertoi sen samalla tavalla kuin minkä tahansa muun jutun MIA:sta [taistelussa kadonneista], tai muusta sellaisesta.

Kuvateksti: Philip J. Corso ei ollut mikään “kalajuttujen” kertoja.

Projekti Horizon

Philip Corso Jr.: He tekivät tutkimusta Valkoiselle talolle. He olivat osa operaatio Paperclippiä. He tekivät tutkimusta esimerkiksi… jos haluat tietää yhden niistä… Isäni oli tiedon julkistava upseeri omassa Horizon-projektissaan. [Linkki Wikipedia: Project Horizon (Horizon-projekti)] Presidentti Kennedy ei tehnyt todellakaan kovin hyvää juttua sanoessaan, että tulemme toteuttamaan Kuuhun laskeutumisen vuoteen 1967 mennessä, tai mikä tahansa se hänen lupaamansa vuosi olikaan – se päätyi olemaan vuosi 1969.

Sitä kaikkea oli itse asiassa jo ehdotettu Horizon-projektissa. Sanoisin, että presidentti ilmiselvästi todennäköisesti tiesi siitä, se oli julistettu salaiseksi tuohon aikaan. Se laitettiin myöhemmin kirjaan. Isäni oli tiedon julkiseksi luokitteleva upseeri siinä asiassa, joten se otettiin kirjaan mukaan. Muistan nähneeni sen vahingossa poikana. Poimin sen hänen työpöydältään eräänä päivänä. Se oli noin 2,5 cm paksu asiakirja, jossa oli paljon värikuvia. Sanoin: ”Vau, katsotaanpa tätä! Avaruuskapistuksia, tiedäthän.” En tietenkään tiennyt mikä se oli, oliko se fiktiokirja vai mikä, mutta muistan nähneeni sen.

Projekti Horizon oli Yhdysvaltain maavoimien suunnitelma sotilaallisen kuutukikohdan rakentamiseksi. Kuvassa on Kuu.

Kuvateksti: Projekti Horizon oli Yhdysvaltain maavoimien suunnitelma sotilaallisen kuutukikohdan rakentamiseksi. Muilla puolustushaaroilla oli omat suunnitelmansa. Projekti Horizon on kuvailtu kirjan Päivä Roswellin jälkeen liiteosassa.

Wilbert Smith, Strom Thurmond, J. Edgar Hoover

Philip Corso Jr.: Hän puhui miehestä nimeltä Wilbert Smith, joka oli merkittävä ufojen ja muiden ilmiöiden tutkija. Hän rakensi paljon magnetismiin liittyvää Teslan tyylistä laitteistoa. [Linkki Wikipedia: Nikola Tesla] Hän oli kanadalainen. Isä sanoi, että hänet häpäistiin. Isä vaihtoi myöhemmin 1960-luvulla hänen kanssaan metalleja. Isä on tietenkin keskustellut tästä asiasta lukuisten poliitikkojen kanssa. Hän keskusteli asiasta tietenkin Strom Thurmondin kanssa. Hän keskusteli tästä asiasta CIA:n johtaja J. Edgar Hooverin kanssa. [Linkki Wikipedia: J. Edgar Hoover]

Haastattelija: FBI? [Linkki Wikipedia: FBI]     

Philip Corso Jr.: FBI. Olen tahoillani. Kyllä. Hän keskusteli tästä myös CIA:n johtajien kanssa, mutta en tiedä keitä he olivat. Mutta hän sanoi keskustelleensa todellakin kaikkien ammattiosastojen ja tiedusteluyhteisön kanssa. Hän perehdytti asiaan lukuisia esikuntapäälliköitä.

Kuvateksti: J. Edgar Hoover toimi Yhdysvaltain turvallisuuspoliisin ja sen seuraajan FBI:n pääjohtajana 22.3.1935 – 2.5.1972.

Tietojen pimittäminen presidenteiltä

Philip Corso Jr.: He pimittivät tiedon useilta presidenteiltä. He tajusivat, että heillä ei ollut riittävästi pohjaa, jotta heidät olisi voitu perehdyttää tähän asiaan. Yksi sellainen oli [Jimmy] Carter. He sanoivat, että hän ei saisi koskaan tietää. [Linkki Wikipedia: Jimmy Carter]

Kuvateksti: Jimmy Carter toimi Yhdysvaltain presidenttinä vuosina 1977 – 1981. Hän on kertonut julkisesti nähneensä ufon vuonna 1969, eikä suostu enää koskaan pilkkaamaan ihmisiä, jotka ovat nähneet tunnistamattoman lentävän esineen. Aihetta käsiteltiin runsaasti medioissa 1970-luvulla.

Sopimus: viimeisenä kuoleva saa kertoa

Philip Corso Jr.: Tosiasiassa oli ehkä noin 30:n ryhmä. Älä pidä tätä lukua täsmällisenä lukumääränä, mutta hän sanoi, että oli noin 30 avainasemassa ollutta kenraalia, sekä sotavoimien- ja kongressin ihmistä, kuten esimerkiksi edustajainhuoneen puhemies John McCormack, jonka hän perehdytti asiaan. Olin itse asiassa hänen suojeluksessaan jonkin aikaa. Työskentelin Capitol Hill -kukkulalla Capitol-poliisina.

Hän siis perehdytti nämä ihmiset asiaan. Hän perehdytti senaattori Strom Thurmondin. Yksi kongressiedustaja, johon isällä oli hyvin läheiset suhteet, oli John Fien Ohiosta. Hän perehdytti myös hänet asiaan. Se miksi he perehdyttivät asiaan nämä tietyt ihmiset, oli tuohon aikaan osa isäni ja muiden agendaa, jonka mukaan tietoa salattiin ja vapautettiin tietyille alueille.

Kyseessä oli enemmän tai vähemmän ystävien yhteisö. Tässä oli mukana lukuisia kenraaleita, ja heidän sopimuksensa oli, että viimeisenä kuoleva saa kertoa asiasta. Viimeisenä kuollut oli ([kamerasi] vilkuttaa punaista)… Viimeisenä kuollut oli tietenkin kenraali Trudeau, ja sitten isäni kertoi kenraali Trudeaun [kuoleman] jälkeen kaiken. Mutta kuten huomaat, ennen vuotta 1992 asiasta ei sanottu sanaakaan.

Kuvateksti: Viimeisenä sisäpiiriläisistä kuoli Yhdysvaltain maavoimien kenraali Arthur Trudeau 5.6.1991. Asiasta oli nyt lupa kertoa.

Kiista kansallisen turvallisuuden neuvostosta

Philip Corso Jr.: Isäni oli kansallisen turvallisuuden neuvostossa… Hän ei ollut… No, tämä on osa kysymystä, jonka Friedman nosti esille. [Linkki Wikipedia: Stanton Friedman] Siitä tuli hyvin kiistelty asia, vaikka niin ei olisi pitänyt käydä. Isäni ei ollut varsinaisesti neuvostossa, hän oli presidentin neuvonantaja neuvostoon liittyvissä asioissa. Neuvostojen kokouksissa istuu paljon neuvonantajia. He vain istuvat, tekevät muistiinpanoja, ja raportoivat sitten presidentille. Mitä tulee luettelointiin tuon neuvoston jäseneksi, niin ei – hän ei ollut osa sitä. Miksi siitä tuli iso juttu? No, ei mennä siihen. Se ei olisi ollut tarpeellista.

Mistä nämä olennot ovat ja mitä ne tahtovat?

Philip Corso Jr.: Mutta vastatakseni kysymykseesi… Kerron tämän omin sanoin. Nämä eivät ole täsmälleen isäni sanoja. Yritän käyttää hänen sanamuotojaan. Se meni jotenkin näin:

Eisenhower kysyi: Mistä nämä olennot ovat? (Puhun tässä Roswellista.)

Isä sanoi: Emme tiedä.

Hän kysyi: Mitä ne tahtovat?

Hän vastasi: Emme tiedä sitäkään.

Joten Ike sanoi: No, Corso. Mikä on mielipiteesi? Mitä meidän pitäisi kertoa tästä?

Ja isä sanoi Ikelle vastaukseksi: Katsos, olemme sotilaallisia miehiä. Ei sanota yhtään mitään. Mutta se tunkeutui ilmatilaamme. Meidän on kohdeltava niitä vihollisina.

presidentti Dwight D. Eisenhower

Kuvateksti: Dwight D. Eisenhower toimi Yhdysvaltain presidenttinä 1953 – 1961. Hän oli sotilasarvoltaan viiden tähden kenraali. Philip J. Corso toimi presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa (NSC) vuosina 1953 – 1957. Corso ei ollut neuvoston jäsen, vaan toimi siinä presidentin neuvonantajana. [Linkki Wikipedia: Dwight D. Eisenhower]

Peitetarina

Philip Corso Jr.: Joten peitetarina – tai mitä nimeä haluat siitä käyttää – alkoi. Isä sanoi, että peitetarinaa ei koskaan ollut, tai peitetarinaa ei ollut tarkoitus olla. Mutta kun kaikista niistä virastoista ja Valkoisesta talosta ei haluttu sanoa mitään, peitetarina tuli todellakin hyvin nopeasti kirjoitettua mandaatiksi. Ja siten… Isäni sanoi esimerkiksi, että hallituksen ei tarvitse peitellä omaa toimintaansa, koska se on niin epätehokas, että kaikki tapahtuu itsekseen.

Kaava

Philip Corso Jr.: Mutta kuten näet, tästä kehittyy kaava. Isääni ei laitettu sattumalta tutkimus- ja tuotekehitysosaston ulkomaisen teknologian puolelle vuonna 1960. Nyt oli toinen aika ja toinen hallitus. Hän palveli Koreassa, Fort Rileyssä, Eisenhowerilla ja kenraali Trudeaulla. Tuo ei ollut sattuma, koska kuten näet, Eisenhower oli myös yksi erittäin tärkeä presidentti, jolla oli tämä tieto – hän tiesi näistä tiedoista.

Entä presidentti Kennedy?

Haastattelija: Entä Jack Kennedy? Mitä presidentti Kennedy tiesi tästä? [Linkki Wikipedia: John F. Kennedy]

Philip Corso Jr.: Isä sanoi hänen tienneen informaatiosta.

presidentti John F. Kennedy

Kuvateksti: Philip J. Corso oli mukana myös presidentti John F. Kennedyn salamurhaa tutkineessa Warrenin komissiossa tutkijana senaattori Richard Russelille. Hän kirjoitti siitä paljastuskirjan nimeltään The Day After Dallas (Päivä Dallasin jälkeen). Kirjaa tullaan tuskin koskaan julkaisemaan siinä tehtävien paljastusten vuoksi.

Arkisto Pentagonin kellareista: Philadelphia-koe, Roswell ja muuta

Philip Corso Jr.: Millaista teknologiaa, ja miten se siirrettiin? Palaan siihen kun isä peri ensin arkiston. Arkisto, jonka kenraali Trudeau oli tuonut ylös heti otettuaan työn vastaan, tuotiin Pentagonin kellareista. Arkistossa oli lukko, aivan kuten nettisivuillamme nykyään. Yritimme tehdä siitä kaksoiskappaleen, jossa oli neljä vetolaatikkoa. Siinä oli kolme vetolaatikkoa; hän puhuu siitä filmeillä. Siinä [kaapissa] oli materiaaleja ja salaiseksi julistettuja arkistoja. Siinä oli arkistoja Philadelphia-kokeesta, mutta siinä oli Roswellin lisäksi arkistoja monista muistakin hallituksen pulmakysymyksistä. Sen sisällä oli jonkin verran esineistöä. [Linkki Wikipedia: Philadelphia-koe]

Esineistöä Roswellista vuodelta 1947

Philip Corso Jr.: Esineistön mukana oli itse asiassa kansio, jossa perehdytettiin esineistön alkuperään. Se oli todellakin Roswellista vuodelta 1947, heinäkuun 4. päivältä. Ja nämä esineet olivat… Hän kertoi asetelleensa niitä kolme kappaletta kolmion muotoon työpöydälleen. Kenraali Trudeau käveli sisään ja kysyi: ”Mitä rojua sinulla on pöydälläsi?” Isä sanoi: ”Tiedäthän, että nämä voivat muuttaa maailman?” Kenraali Trudeau sanoi: ”Kyllä minä tiedän. Toivotaan vain, että meidän jälkeemme tulevat tietävät mitä tehdä niillä.”

Kuvateksti: Niin sanottu Roswellin ufotapaus sattui heinäkuussa 1947. Philip J. Corso kertoo kirjassaan Päivä Roswellin jälkeen, että hänen hallussaan oli esineistöä tuosta maahansyöksystä.

Metallinpala ja integroitu virtapiiri, piikiekko

Philip Corso Jr.: Ensimmäinen [esine] oli metallinpala. Metalli oli vähän poikkeuksellinen, koska sitä ei voinut lävistää, taivuttaa, rikkoa tai rypistää. He lähettivät sen yhteen laboratorioon. Muistan isän sanoneen, että kun siihen syötettiin tietty taajuus ja sähkövirta, siitä tuli läpinäkyvä ja se päästi energiaa lävitseen, jolloin se voitiin leikata ja tuhota. Toinen hänellä ollut esine oli ensimmäinen integroitu virtapiiri. Enemmän kuitenkin kuin integroitu virtapiiri, se oli piikiekko. Monikerroksinen piikiekko, jonka keskellä oli tavallaan kuin jonkinlainen ikkuna. Se oli osittain palanut toisesta päästä. Tässä on se mielenkiintoinen osuus: isä sanoi, että hän sai sen hehkumaan keskittymällä siihen; se loisti sinistä valoa.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla silicon wafer (piikiekko). [Linkki Wikipedia: Piikiekko] Philip J. Corso kertoo piikiekosta, integroidusta virtapiiristä ja tietokoneiden kehitystyöstä enemmän kirjassaan Päivä Roswellin jälkeen.

Kuituoptiikka

Philip Corso Jr.: Hänellä oli myös kuituoptiikkaa. He eivät tienneet mitä ne kapineet olivat. He tajusivat niiden olevan jonkinlaisia johtimia, mutta he eivät tienneet miten ne toimivat. Mielenkiintoinen asia, joka osoittaa, että emme ole saavuttaneet tuon kuituoptiikan tasoa on, että kun isäni piti niitä kädessään ja sulki nyrkkinsä niiden ympärille, niin ne alkoivat loistaa käden sisällä. Tuo tarkoittaa että ne sisälsivät oman energiansa. [Linkki Wikipedia: Valokuitu]

Aineen asettelu atomeittain

Philip Corso Jr.: Tiedät, että emme ole saavuttaneet vielä sellaista ymmärryksen tasoa, että ymmärtäisimme miten aineita voidaan asetella atomi atomilta, tehdä läpikuultamattomiksi, ja sen sellaista. [Linkki Wikipedia: Atomi] Eräs asia, jonka kenraali Trudeau kuitenkin sanoi isälleni metallin analysoinnin jälkeen oli, että heti kun isällä olisi pienikin vihje atomeittain asettelusta, hän ottaisi Oberthin, kaikki saksalaiset, tiederyhmän, ja menisi siihen laitokseen välittömästi. Kenraali Trudeau sanoi, että se olisi suurempi juttu kuin Los Alamos. [Linkki Wikipedia: Los Alamos National Laboratory (Los Alamosin kansallinen laboratorio)]

Kuvateksti: Los Alamosin kansalliset laboratoriot sijaitsevat Yhdysvalloissa New Mexicon osavaltiossa.

Ensimmäinen laser

Philip Corso Jr.: Oli muitakin tavaroita. Hän puhui ihmiskehoon siirretystä esineestä. Se meni joko John Hopkinsin yliopistolle tai Walter Reedin sairaalalle. Hän ei nähnyt sitä enää sen jälkeen. Hän sanoi, että myöskään sitä ei voinut avata. Hänellä oli käsissään ensimmäinen laser. [Linkki Wikipedia: Laser] He eivät tienneet mikä se oli. Hän kertoo filmillä tarinan, että hän luuli sen olevan taskulamppu. Ja paristot olivat loppu. Hänellä ei ollut mitään käsitystä mikä se kapistus oli. [Linkki Wikipedia: Fort Belvoir] Mutta kun he näyttivät sen Fort Belvoirissa, ja laittoivat siihen energiaa, virtaa ja sitä sun tätä, niin näkyviin ilmestyi ensimmäinen laser. Sen laserin ominaisuudet eivät olleet kuitenkaan lainkaan samanlaiset kuin meillä on tänä päivänä. Se oli molekyylikokoa. [Linkki Wikipedia: Molekyyli]

Philip J. Corso ei olisi halunnut kuolla jättäen perhettään kirjan kirjoittamisen aiheuttamiin ongelmiin

Philip Corso Jr.: Hän oli pahoillaan, että kirjoitti kirjan. Hän oli pahoillaan, että altisti perheen pilkalle ja oikeuskanteille. Tämä on ollut erittäin raskasta koko perheelle. Hän ei halunnut kuolla jättäen meitä näihin ongelmiin. Olimme todella onnekkaita löytäessämme enkelin, todellisen enkelin, herra Kentin. Jos tuota miestä ei olisi olemassa, en todellakaan istuisi tämän kameran edessä juuri nyt. Toivotaan, että tulevaisuuden ihmiset, kuten sinä ja minä, tietävät mitä tehdä tämäntyyppisellä tiedolla, jonka tämä mies toi esille. Sanon, että hän on ensimmäinen esiin tullut korkeassa asemassa ollut mies, ja tästä lähtee mahdollisesti liikkeelle rinnettä alas vierivä lumipallo, joka kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi. Toivon todellakin niin, koska olen varma, että hän katselisi meitä ylhäältä ylpeänä.

Kuvateksti: Koko Philip J. Corson perhe joutui ongelmiin paljastuskirjan Päivä Roswellin jälkeen vuoksi.

Integroidun virtapiirin keksimiseen liittyvä ongelma

Philip Corso Jr.: Tärkein yhtiö oli Bell Laboratories. [Linkki Wikipedia: Nokia Bell Labs] Useimmat teistä varmasti tietävät American Computer -yhtiön ja Bell Laboratories -yhtiön välisestä oikeusjutusta, ja integroidun virtapiirin keksimisen puuttuvasta historiasta. Nyt. Antakaapa minun sanoa jotain väärinymmärryksen korjaamiseksi. Teen samoin kuin isäni teki. Transistori on Maassa tehty keksintö, OK? [Linkki Wikipedia: Transistori] Ja ihmiset sanovat kyllä, se tuli vuonna 1948, ja siihen liittyvä tutkimus alkoi – ja sitä sun tätä. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä integroidun virtapiirin kanssa, paitsi että se on puolijohde, ja teknologia alkoi siitä. [Linkki Wikipedia: Puolijohde] Kun he ujuttivat tätä teknologiaa, kuten pimeänäkölaitteistoa, he ujuttivat teknologiaa tutkimusalueille, jotka olivat jo olemassa, joiden parissa työskenneltiin jo.

Linssi muukalaisen silmästä

Philip Corso Jr.: Fort Belvoirissa oli esimerkiksi saksalaista teknologiaa edustanut infrapuna-yönäkölaitteisto, tai jokin sellainen. [Linkki Wikipedia: Infrapunasäteily] Sinne olisi tietenkin luonnollista toimittaa linssi muukalaisen silmästä. Isä sanoi, että kun he pitelivät sitä ylhäällä aulassa, he pystyivät näkemään liikkeen taka-alalla – sotilaiden ja ihmisten liikkeen, ja muuan sellaisen. Sekin sisälsi oman energiansa, se ei ollut mitään samanlaista mitä meillä on tämä päivänä.

Kuvateksti: Kuvahaun tuloksia hakusanalla Fort Belvoir.

Tietoa ja esineistöä jo olemassa olevien tutkimus- ja tuotekehityshankkeiden sekaan

Philip Corso Jr.: Joten, he ujuttivat nämä tutkimus- ja tuotekehityshankkeet jo olemassa oleviin… He eivät ujuttaneet itse esinettä, se on myös suuri väärinkäsitys. He antoivat julkiset hankinnat, rahoituksen, ja mitä kohti tehdä kehitystyötä. Sitten he antoivat omista laboratorioistaan tiettyjä tietoja pitääkseen heidät oikealla tiellä, pitääkseen kehitystyön käynnissä. Mutta jos lopputuotteen saamiseksi tarvittiin esine, he antoivat sen. Kaikki tehtiin maavoimien hyödyksi, ja yliotteen saamiseksi muista asepalvelumuodoista ja vihollisista – ja sen sellaisista. Ei ollut mitään syytä miksi kansa tai ihmiset olisivat ansainneet sen teknologian. Kyse ei ollut hyväntahtoisuudesta, se oli tiukasti sotilasoperaatio.

Maavoimilla oli vain Jeeppiin heitettyjä materiaaleja, mutta ilmavoimilla oli kokonainen alus – aluksen jäännökset

Philip Corso Jr.: Hän sanoi, että ilmavoimilla oli tämä materiaali Roswellista. Alukset. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat] Itse asiassa Edwardsin lentotukikohdassa. Ja… heillä oli vain yksinkertaisesti Jeeppiin heitettyjä materiaaleja. Hän tietää tämän, koska se oli kerrottu asiaan perehdyttävässä kansiossa, joka oli arkistokaapissa esineiden mukana. Joten…

Kuvateksti: Kuvan Yhdysvaltain maavoimien käytössä ollutta Jeeppiä valmistettiin vuosina 1941 – 1945.

Haastattelija: Tarkoitat siis mitä maavoimilla oli…

Philip Corso Jr.: Kyllä, oikein. Kyse oli vain vähäisestä määrästä hylkytavaraa. Joten…

Haastattelija: Mutta ilmavoimilla oli…  

Philip  Corso Jr.: Heillä oli kokonainen alus. Aluksen jäännökset.

Haastattelija: Ja missä ne sijaitsivat?

Philip Corso Jr.: Edwardsin lentotukikohdassa. [Linkki Wikipedia: Edwardsin lentotukikohta] Isä kertoi tuon vasta kuolinvuoteellaan. Luulen, että se oli yhä salaista tietoa. Hän oli hyvin… Hänen turvaluokituksensa oli yhdeksän tasoa huippusalaisen yläpuolella. Hän oli tyyni. Hänen pystyi havaitsemaan olevan kahden vaiheilla. Joskus hän sanoi jotain, ja kun palasin sitten hänen luokseen, hän sanoi että ”en minä koskaan noin sanonut”.

Alusta ei saatu heti auki

Philip Corso Jr.: Hän löysi esimerkiksi avaimen. He eivät saaneet alusta auki. Tiesin tämän vuoksi, että hän oli myöhemmin yhä yhteyksissä. He eivät pystyneet analysoimaan alusta vieläkään. Ei ollut mitään keinoa avata alusta. Hän kertoi minulle ensimmäisen sydänkohtauksen saatuaan, että oli avain, jonka he laittoivat paikoilleen, ja se alkoi… viivoja, juonteita tuli kaikkialle.

Edwardsin lentotukikohta, Muroc Army Air Field

Kuvateksti: Edwardsin lentotukikohta sijaitsee Mojaven aavikolla Kaliforniassa. Se on toiminut ilmavoimien tukikohtana vuodesta 1933 asti nimellä Muroc Army Air Field. Tukikohta nimettiin nykyiselle nimelleen 8.12.1949. Koelentäjä Glen Edwards kuoli tukikohdassa puolitoista vuotta aiemmin testatessaan “lentävää siipeä” Northrop YB-49:ää.

Ruumiinavausfilmi

Philip Corso Jr.: Annas kun menen siihen osaan… Vastatakseni kysymykseesi miltä avaruusolento näytti. Tiedäthän avaruusolennon ruumiinavausfilmin? Häneltä kysyttiin usein oliko se aito. Ja hän sanoi, että ei hän voi todistaa onko se aito vai ei, mutta hän sanoi: ”Antakaa kun kerron tämän. Siinä on sotilastiedustelu-upseerin näkökulmasta katsottuna kolme asiakohtaa. Kuka tahansa väärensikin sen filmin – jos he väärensivät sen, sitä ei voi tietää. Kohta yksi: imusuonistoa ei ollut. Kohta kaksi: Sillä oli kahdet aivot, neljä aivolohkoa. Yksiä aivoja oli tehostettu IC:illä. Sitä ei tietenkään ollut filmillä, mutta filmejä oli kaksi.

Haastattelija: Mikä on IC?

Philip Corso Jr.: Integroitu virtapiiri. Toinen asia on, että sillä oli kolme silmäluomea; oli uloin poistettava osa, kalvo ja silmämuna. Joten. Isä sanoi: ”Kuka tahansa väärensikin sen, jos se väärennettiin, niin väärentäjällä oli sama raportti Walter Reedin sairaalasta kuin hänellä. Ruumiinavaukset tehtiin muuten Walter Reedissä.

Kuvateksti: Philip J. Corso ei pystynyt sanomaan oliko avaruusolennon ruumiinavausta kuvaava filmi aito vai ei. Jos se oli väärennös, niin väärentäjää oli sama raportti Walter Reedin sairaalasta kuin hänellä.

EBE oli integroitu alukseen ja alus oli elävä

Philip Corso Jr.: Hän sanoi, että EBE oli todellakin osa alusta, integroitu alukseen. Ja se itse oli työntövoimajärjestelmä, kun parempaakaan sanaa ei ole. Ei ole todellakaan olemassa tiedettä kuvailemaan miten alus liikkui, mutta hän sanoi heidän tienneen, että se oli integroitu alukseen. Ja niin olivat myös aluksen muut matkustajat… osa ohjausjärjestelmää, ja niin edelleen. Alus oli myös elävä entiteetti.

Haastattelija: Miten hän sen tiesi?

Philip Corso Jr.: Hän tiesi sen raporteista. He tiesivät, että se kuoli. Se yksinkertaisesti muuttui sinisestä ruskeaksi, ja kuoli kuin kala ilman vettä. Ja niin kuolivat myös matkustajat pian sen jälkeen.

Kuvateksti: Avaruusalus oli elävä entiteetti ja “kuoli”.

Huone Pentagonissa

Philip Corso Jr.: Kerron sinulle nyt myös jotain EBE:stä. Oli… Hän puhui usein Pentagonissa olleesta huoneesta, jossa oli kuin vankilan ovi. Se liukui sivuun ja sinne mentiin. Sinne ei saanut ottaa mukaan mitään kynää, paperia, äänityslaitetta tai muuta sellaista. Siellä katsottiin yksinkertaisesti asiakirjoja, ja tultiin sitten ulos sen kanssa minkä oli pystynyt varastoimaan päähänsä. Tuo sai minut kerran jos toisenkin uskomaan, että tuossa huoneessa tai huoneissa pidettiin jotain muutakin tietolähdettä. Hänellä oli myös vaatetuksesta peräisin ollut kuitu. Hän sanoi, että aluksen pinta, muukalaisen puku – ”hopeapuku” – ja hänen ihonsa olivat kaikki samankaltaista materiaalia.             

Muut maahansyöksyt ja Roswell-teknologian varastaminen

Philip Corso Jr.: Hän tiesi ehdottomasti myös muista maahansyöksyistä. Hän sanoi saksalaisten kertoneen, että heillä oli tapahtunut maahansyöksy. Suurin osa heidän teknologiaansa, edistyneitä materiaalejaan ja tutkimustaan tuli siitä. Toimme heidät tänne. He olivat osa työryhmää, jonka kanssa hän työskenteli joka päivä.

Kuvateksti: Saksalaisia sotilaitaita toisessa maailmansodassa 6.6.1940. Maahansyöksy Roswellissa ei ollut Corson mukaan ainoa tapaus.

Philip Corso Jr.: Hän sanoi, että Coronassa tapahtui vuonna 1957 toinen maahansyöksy. [Linkki Wikipedia: Corona, New Mexico] He tiesivät, että Stalinin ensisijainen toimeksianto oli varastaa Roswell-teknologiaa, joten he aloittivat operaation sen piilottamiseksi. Heistä tuntui, että CIA:han oli soluttauduttu, ja että heidän rahoitustaan leikattaisiin. Heistä tuntui myös, että niillä materiaaleilla ei tehtäisi mitään, jos he jättäisivät paperijäljen tai jotain sellaista.

Perheen shokki, vala

Philip Corso Jr.: Perheemme oli shokissa. Tarkoitan, että olimme täysin epäuskoisia, että hän pitäisi… tai olisi pystynyt pitämään sen salaisuutena kaikki ne vuodet. Äitini ei ollut lainkaan sellaista tyyppiä, että hän olisi edes kuunnellut mitään tämän kaltaista. Olen varma, että hän ei kuunnellut. Olen varma, että isä ei kertonut tätä koskaan kenellekään muulle – paitsi niille, jotka olivat sisäpiirissä.

Hän sanoi, että se 30:n ryhmä hallitsi tätä teknologiaa. Hän sanoi, että se ei ollut heille mikään allekirjoituksella vahvistettu luottamustehtävä. He olivat yksinkertaisesti taistelukentillä paatuneita upseereita, jotka olivat vannoneet keskinäisen valan. Arvelen että taistelukentillä toistensa vieressä taistelleiden ja kuolleiden miesten välinen vala on luultavasti aivan yhtä sitova kuin allekirjoitettu sopimus. Tiedän, että isäni ei kertonut koskaan kenellekään niistä tavaroista. Olen aivan varma.

Kuvateksti: Perheen oli vaikea uskoa, että Philip J. Corso oli pystynyt pitämään asian salassa niin kauan.

Hyväksikäyttäjävaltio

Philip Corso Jr.: Hän kertoi minulle lukuisia kertoja, että mitään rajoja ei ollut – ei ollut koskaan ollut. Hän sanoi, että hän ja poliittisessa johdossa olleet tiesivät vuoteen 1983 mennessä, että meistä tulisi ”hyväksikäyttäjävaltio”. Tuo tarkoitti sitä, että kuluttaisimme noin 90 % koko maailman kauppatavaroista, ja meidän pitäisi myös jatkaa kuluttamista. Talousjärjestelmä on järjestelty siten.

Paavit opettivat rahan merkitystä

Philip Corso Jr.: Hän koulutti minua, että kaksi paavia oli opettanut hänelle rahan merkitystä. [Linkki Wikipedia: Paavi] Hän oli tehnyt heidän kanssaan sopimuksen; hän oli tehnyt tiettyjä palveluksia heille. [Kirkon] Isä [nimi poistettu] ja kaksi paavia… paavi… luulen että… [paavien nimet poistettu]. Mutta älä lainaa tätä, minun täytyisi tarkistaa tämä hänen muistiinpanoistaan. No, hän… Minä olin aina hänen koulutusohjelmansa lopputulos, vaikka en sitä itse tiennyt. Nyt ymmärrän miksi. Minulla on ehkä tehtävä.

Kuvateksti: Raha oli ollut Philip Corso Jr.:n mukaan paaveille tärkeää. Kaksi paavia oli opettanut rahan merkitystä hänen isälleen.

Korea, Vietnam, Vatikaani

Philip Corso Jr.: Hän tiesi siitä. Kyllä. Hän tiesi taistelussa kadonneista, Koreasta. Hän tiesi melko paljon Vietnamista, koska hänen ja Trudeaun oli tarkoitus mennä sinne. He olivat ehdokkaina tehtävään. Kyllä, maailma on täysin erilainen kuin useimmat ihmiset kuvittelevat sen olevan. Hän kertoi sen minulle myöhemmin… kirjan jälkeen. Hän sanoi, että Vatikaani on itse asiassa erittäin hyvin asioista perillä oleva tietolähde.

Kuvateksti: Vatikaanilla voidaan tarkoittaa puhekielessä valtiota itseään tai katolisen kirkon ylintä johtoa. [Linkki Wikipedia: Vatikaani]

Philip Corso Jr.: Isäni tiesi Koreaan jätetyistä taistelussa kadonneista, sekä miksi heidät jätettiin, ja miten heidät siirrettiin Venäjälle. Hän todisti asiasta avoimesti senaatin valiokunnissa. Hän sanoi, että näin tehtiin pääasiassa vapaamielisten näkemystemme vuoksi.  Olimme tuohon aikaan myötämielisiä kommunistisille opinkappaleille… kiristys. Se on kerrottu isän kirjoituksissa yksityiskohtaisesti.  

Haastattelija: Ja me emme tehneet mitään?

Mitä jos tapahtuu uusi Roswellin tapaus?

Philip Corso Jr.: Emme tehneet mitään. Uuden maahansyöksyn hoitamiseen ei ole juuri tällä hetkellä olemassa siviilikoneistoa. Jos sellainen tapahtuu uudelleen, asia menee yksinkertaisesti sotavoimille, ja tilanne on luultavasti täsmälleen samankaltainen kuin Roswellissa. Vaikka aika on eri, niin en usko sotavoimien agendan olevan yhtään erilainen. Siitä tulee kansallisen turvallisuuden asia, ja kaikki loppuu todennäköisesti siihen.

Kuvateksti: Mitä jos uuden “Roswellin tapauksen” hoitaisivatkin siviilit?

Philip Corso Jr.: Mielipiteeni on, että tarvitsemme liikkeen, jossa me Maan ja maailmankaikkeuden ihmisinä… jos alus syöksyy Maahan uudelleen – isä sanoi, että niin tulee tapahtumaan.  Me voisimme vastata siitä, tai meillä voisi olla talteenotto-oikeudet.  

John Glenn, Gene Dickson ja Teller

Philip J. Corso Jr.: Kirjan jälkeen isä… Hän ei tuntenut koskaan John Glenniä, mutta jostakin syystä… Luulen, että hän arveli sen olevan erittäin tärkeää. Joten, hän teki matkan Washingtoniin. Matkaan oli myös toinen syy; hän meni katsomaan Gene Dicksonia. Hän oli hyvin sairas. Ja… hän meni tapaamaan John Glenniä. Hän antoi John Glennille autoon – kevyeen autoon – liittyvän asiakirjan. Oliko se kevytsarjalainen, epäkäytännöllinen… en tiedä… mutta John Glenn antoi hänelle noin 6 mm paksun muistion. Se oli yhdestä rahoitetuista laboratoriosta.

Tuo on yksi Roswellin maahansyöksystä seuranneista asioista, joista kukaan ei tiennyt ennen tätä mitään – paitsi ne ihmiset, jotka olivat itse rakentamassa sitä, ja jotka olivat osa salaista hanketta. Joku voisi kysyä John Glenniltä muistaako hän isäni vierailun. Luulen sen tapahtuneen vuonna 1998. He tekevät aivan varmasti lopun jokaisesta tuollaista tekevästä. Hallituksessamme on toimittu niin lukuisten sukupolvien ajan. Tuollaista ei sovi tehdä. Oikeastaan, jopa… jopa… Teller, joka oli isäni hyvä ystävä… ja myös he tiesivät sen. En tiedä miten he tiesivät siitä. Mutta hän teki sellaisen ennustuksen. Onneksi niin ei tapahtunut. [Linkki Wikipedia: John Glenn]           

Kuvateksti: John Herschel Glenn Jr. (1921 – 2016) oli yhdysvaltalainen astronautti, merijalkaväen hävittäjälentäjä ja poliitikko.

SDI, planetaarinen puolustusjärjestelmä

Philip Corso Jr.: Luulen, että SDI aloitettiin Reaganin hallituksen aikaan. [Linkki Wikipedia: Ronald Reagan] Se oli… Hän kertoi tämän myöhemmin, vuoden 1992 jälkeen. Hän kirjoitti kirjan. Hän sanoi sen olevan planetaarinen puolustusjärjestelmä, ja että useimmat tuon ajan johtajat tiesivät sen. Kylmä sota? [Linkki Wikipedia: Kylmä sota] Hän sanoi, että sen merkitys… Se oli avaruusolentoihin liittynyt sota; hän sanoi, että ne terrorisoivat sotalaitoksia… terrorisoivat kansalaisia ja häiritsivät sotavoimien laitoksia. Ja sanoisin… [Voit lukea tästä lisää sivulta UFOT JA YDINASEET.] [Voit lukea syyt tähän kirjasta Roswellin avaruusolennon haastattelu.]

Haastattelija: Ja hän näki asiaan sotilaallisen ratkaisun?

Philip Corso Jr.: No, SDI on planetaarinen puolustusjärjestelmä. Minulla oli aavistus, että jotain oli meneillään. En ymmärtänyt aikanaan mitä planetaarinen puolustusjärjestelmä tarkoitti, mutta olin hyvä lukemaan rivien välistä.

Kuvateksti: SDI tulee sanoista Strategic Defence Initiative, mutta sille on annettu myös lisänimi Star Wars -ohjelma eli tähtien sota. [ Wikipedia: Strategic Defence Initiative]

Roswellin vuoden 1947 UFO-maahansyöksy – eversti Philip J. Corson poika Kevin Mooren haastattelussa vuonna 2018

Haastattelun käännös sisältää vain valikoituja edellisiä kolmea suomennettua haastattelua täydentäviä pätkiä. Käännökseen on poimittu Päivä Roswellin jälkeen -kirjaan liittyviä kommentteja. Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Työ hallituksessa kulissien takana

Kevin Moore: Voisitko vetää yhteen, mistä isäsi oli kuuluisa?

Philip Corso Jr.: No, isäni ei ollut kuuluisa ufoista, vaan työstään hallituksessa kulissien takana. Pyöritin pientä elektroniikka-alan yritystä. Isä otti vastaan puhelinsoittoja minun työskennellessäni. Tilanteet näyttivät joskus koomisilta, kun presidentti Reagan soitti ja isä seisoi asennossa tiskin takana. Hän nousi ylös, teki kunniaa ja sanoi ”kyllä, herra”, vaikka hän oli puhelimessa.   

Kevin Moore: Teille tuli puhelinsoittoja kuuluisuuksilta?

Philip Corso Jr.: Kyllä, ilman muuta. Hän oli useille presidenteille ykkösmies Neuvostoliittoon liittyvissä asioissa. KGB:stä sanottiin muurin murruttua, että isäni tiesi KGB:stä enemmän kuin he itse. Häneltä pyydettiin usein apua eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. 

Philip J. Corso tiesi paljon Neuvostoliitosta ja KGB:stä.

Kuvateksti: Philip J. Corso oli vielä eläkkeelle jäämisensä jälkeenkin useille Yhdysvaltain presidenteille arvokas tietolähde Neuvostoliittoon liittyvissä asioissa.

Tiedemiesten vierailut kirjan julkaisun jälkeen

Philip Corso Jr.: Muistat, että tuli transistoriradio, jossa oli kuusi transistoria. Kolmen vuoden kuluttua meillä oli jo integroituja virtapiirejä. Kotiimme tuli tiedemiehiä, kuten Hal Puthoff, jotka sanoivat: ”Tiedämme, että tuo ei tapahdu kolmessa vuodessa.” [Linkki Wikipedia: Harold E. Puthoff] He tulivat kotiimme kirjan kirjoittamisen jälkeen ymmärtääkseen, miten huoneen kokoinen laser pystyi kehittymään kolmessa vuodessa kynän kokoiseksi laseriksi. Tiedemiehet tiesivät jotain erikoista olevan meneillään.

Miksi astronautit eivät kerro?

Kevin Moore: Miten astronautit voivat jättää vasta kuolinvuoteelleen tiedon, että siellä [avaruudessa] on muutakin? Miten he pitävät sen…

Philip Corso Jr.: Jotkut eivät teen niin. Katso vaikka Edgar Mitchelliä, tiedäthän? [Linkki Wikipedia: Edgar Mitchell] Jotkut eivät jätä asiaa kuolinvuoteelleen. On monia suorapuheisia astronautteja. Mutta onko kyseessä peittely? En tiedä onko heidän tapauksessaan kyse peittelystä, kyseessä on enemmänkin häpeä tai kiusaantuneisuus.

astronautti Edgar Mitchell

Kuvateksti: Astronautti Edgar Mitchell (17.9.1930 – 4.2.2016) on antanut julkisuudessa runsaasti lausuntoja ufoista. Hän perusti vuonna 1973 parapsykologista tutkimusta tekevän voittoa tavoittelemattoman IONS-instituutin (Institute of Noetic Sciences).

Kohti tiedonjulkistusta, elokuvat tiedonjulkistuksen välineenä

Philip Corso Jr.: Isä sanoi, että ihmiset pystyisivät käsittelemään tämän. Sitä kohti on tapahtunut hidas kehitys.

Kevin Moore: Katso elokuvia. Vaikuttaa melkein kuin sanottaisiin: ”Kerroimme teille, mutta emme kuitenkaan kertoneet.”

Steven Spielberg E.T. -elokuva

Kuvateksti: Steven Spielbergin ohjaama elokuva E.T. sai ensi-iltansa vuonna 1982. Elokuva kertoo avaruusolennosta, joka jää Maahan kun hänen toverinsa joutuvat tekemään äkkilähdön oltuaan keräämässä näytteitä Maan kasveista.

Philip Corso Jr.: Ja viimeaikainen sotavoimien julkaisu, jossa näkyy UFO. Tiedäthän?  Ihmiset ovat alkaneet tulla nyt esiin ja asialle on ymmärrystä. Yli 50 % ihmisistä uskoo niihin nykypäivänä.    

Oikeuskanteet ja takavarikoinnit

Philip Corso Jr.: Meidän piti piilottaa kaikki isän muistiinpanot ensimmäisen viiden vuoden ajan, koska salailuasiaa hoitavat toimijat tunkeutuivat meille. Mainitsen tämän, koska jos se ei olisi totta, niin miksi meidän olisi täytynyt käydä jälkeenpäin läpi kaikki ne oikeuskanteet, taloon tunkeutumiset ja tavaroiden takavarikoinnit? Jos se ei olisi ollut totta, niin he eivät olisi vaivautuneet tekemään tuota.

Kevin Moore: Miksi teidät on jätetty nyt rauhaan?

Philip Corso Jr.: Tein sopimuksen.

Kevin Moore: Rikotko nyt sitä sopimusta puhuessasi minulle?

Philip Corso Jr.: Luultavasti, mutta sopimuksesta on kulunut jo 15 vuotta – se tehtiin 5 vuotta isäni kuoleman jälkeen. Olen 74-vuotias, täytän kohta 75. Välitänkö itse enää mistään? En, mutta välitän perheestäni. En tiedä miten se vaikuttaisi heihin. Välitänkö? Tavallaan. Haluanko kertoa? Kyllä, tavallaan. Yritystoimintani on nyt loppunut, joten voin tehdä hieman paljastuksia. Tiedän mitä voin paljastaa, ja mitä en.   

Kuvateksti: Philip J. Corso joutui paljastuskirjansa vuoksi vaikeuksiin.

Salassapitosopimus, turvallisuusluokitus

Kevin Moore: Isäsi oli allekirjoittanut salassapitosopimuksen. Eikö vaan?

Philip J. Corso Jr.: Hänen turvaluokituksensa oli yhdeksän tasoa yli huippusalaisen, mutta hän oli myös se, joka luokitteli tiedon salaiseksi ja julkiseksi.

Kevin Moore: Stanton Friedman sanoi minulle viimeaikaisessa haastattelussa, että isäsi halusi tulla vain kuuluisaksi. Hän halusi kuuluisuutta, ja sepitti tarinan. [Linkki Wikipedia: Stanton Friedman

Philip J. Corso Jr.: Katso hänen uraansa. Miten tällaisen elämäntyön voi keksiä? Näissä [asiakirjoissa] on isäni ura.

Kevin Moore: Saanko katsoa niitä? [Philip J. Corson sotilasuran osoittavat asiakirjat ovat nähtävillä sivulla Päivä Roswellin jälkeen.]

Philip J. Corso: Saat, ehdottomasti. Kun olin nuori, isä ei koskenutkaan minuun. En muista hänen valehdelleen tai sepittäneen muuta kuin muutamia juttuja kirjassa, jotka hänet pakotettiin keksimään – ne pakottivat, jotka halusivat tehdä vain rahaa. Hän lähti tavallaan mukaan siihen, mutta suuttui lopulta. Hän kävi kirjaa läpi ja merkkaili siihen kaikkea, mikä ei ollut totta. 

Kuvateksti: Philip Corso Jr. kertoo, että isän työhön oli kuulunut tietojen luokittelu salaiseksi ja julkiseksi.

Väärää tietoa?

Kevin Moore: Miten paljon kirjassa on harhatiedotusta, joka hänen oli pakko laittaa sinne vain pitääkseen perheensä turvassa?

Philip Corso Jr.: Isä sanoi kirjassa olevan 10 % asioista.

Kevin Moore: Mutta kysyin virheellisestä tiedosta. Onko kirjassa mielestäsi virheellistä tietoa?

Philip Corso Jr.: Kyllä. Kirjassa on jonkin verran väärää tietoa, mutta se on suurimmaksi osaksi teknistä tietoa ja sinne laitettua. Sanon aina kirjan lukeville ihmisille, että jättäkää kaksi ensimmäistä lukua huomiotta, koska tiedätte jo Roswellista. Herra Burns sanoi, että meidän on laitettava ne sinne. Kirjasta ei tehty Simon & Schuster -kustannusyhtiön kanssa laillista sopimusta. Heillä oli henkilökohtaisia perhesuhteita, joiden avulla he saivat kirjan hyvin nopeasti valmiiksi. Isällä ei ollut koskaan mahdollisuutta oikolukea kirjaa, ja hän tuohtui siitä melko paljon.

Kuvateksi: Philip J. Corso ei ollut itse henkilökohtaisesti paikalla Roswellissa New Mexicossa vuonna 1947, mutta kirjan ensimmäisissä luvuissa käsitellään silti vuoden 1947 tapahtumia.

Kirjan muokkaajan tekemät lisäykset

Kevin Moore: Joten muokkaaja teki kirjaan lisäyksiä…     

Philip Corso Jr.: Muokkaaja oli Chris Corbin.

Kevin Moore: Tekikö hän kirjaan sellaisia lisäyksiä, joiden ei olisi kuulunut olla siellä?

Philip Corso Jr.: Ei. Sopimusta ja oikolukua ei tehty.

Kevin Moore: Muistan sinun sanoneen, että kun isäsi sai kirjasta ensimmäisen kopion, hän teki siihen merkintöjä…

Philip Corso Jr.: Kyllä. Hän oli erittäin järkyttynyt.

Kevin Moore: Kuka ne kirjassa olevat virheet sinne laittoi?

Kuvateksti: Philip J. Corsolla ei ollut mahdollisuutta oikolukea kirjaa. Muokkaaja ja kanssakirjoittaja tekivät siihen muutoksia, joista Philip J. Corso itse ei pitänyt.

Kanssakirjoittajan “värikkäät kielikuvat”

Philip Corso Jr.: Kuka ne virheet teki? En sanoisi niitä virheiksi, sanoisin niitä ”värikkäiksi kielikuviksi”.

Kevin Moore: Kuka ne sinne laittoi?

Philip Corso Jr.: Birnes. [Linkki Wikipedia: William J. Birnes]

 Kevin Moore: Ja kuka Birnes oli?

Philip Corso Jr.: Kanssakirjoittaja.

Kevin Moore: Jonka hän oli tavannut George Knappin kautta? [Linkki Wikipedia: George Knapp]

Philip Corso Jr.: Kyllä.

Kevin Moore: Onko Birnes yhä keskuudessamme?

Philip Corso Jr.: Hän on mukana Ancient Aliens –TV-sarjassa ja muussa sellaisessa. Birnes on suurenmoinen mies. Ajattelin aina, että hänestä tulisi seuraava Steven Spielberg, mutta hän vaikutti jääneen jumiin ufojuttuihin eteenpäin siirtymisen sijaan. [Linkki Wikipedia: Steven Spielberg] Hän oli käsitykseni mukaan ennen kauhukirjailija. Hän on kuitenkin hyvä mies, erittäin älykäs. Hän teki kirjasta tuottoisan, vaikka isä ei saanutkaan siitä rahaa. Minä olen saanut siitä rahaa, omistan oikeudet ja saan yhä tekijänoikeuskorvauksia.

Ancient Aliens -TC-sarja on pyörinyt Suomen TV:ssä nimellä Muinaiset avaruusoliot.

Kuvateksti: Ancient Aliens – TV-sarja on pyörinyt Suomen TV:ssä nimellä Muinaiset avaruusoliot. Dokumenttisarjassa tutkitaan, ovatko avaruudesta saapuneet vierailijat auttaneet muinaisia sivilisaatioita ja vaikuttaneet siten maailmanhistorian kulkuun.

Lisääkö Philip Corso Jr. isänsä kertomaan jotain?

Kevin Moore: Lisäätkö sinä isäsi kertomukseen jotain sellaista, mikä ei ollut siinä mukana alun perin?

Philip Corso Jr.: Isäni kertomukseen? Kummallisin tuntemani mies…

Kevin Moore: Mutta sinä et siis lisää siihen mitään ylimääräistä, mikä ei siihen kuulu? Sellaista, että se kuulostaisi järkevämmältä kuulijoiden mielestä. Se on siis kertomus sellaisena kuin sen tunnet?

Philip Corso Jr.: Se on tarina sellaisena kuin sen tunnen. En tiedä, että isäni olisi valehdellut tai liioitellut koskaan, koska sotilastiedustelu-upseereille oli opetettu, että niin ei tehdä.

Kuvateksti: Philip Corso Jr. sanoo, että hänen isänsä ei valehdellut tai liioitellut koskaan, eikä hän myöskään itse lisää isänsä kertomaan mitään asiaankuulumatonta.

Eloonjäänyt ja geeli

Kevin Moore: Emme tiedä otettiinko maahansyöksystä talteen eloonjäänyt olento. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Philip Corso Jr.: Kirjassa sanotaan, että yksi niistä meni mäenharjanteelle ja se ammuttiin, ja muuta sellaista….pöh… Isäni ei sanonut noin. Se oli ”Hollywoodia”.  

Kevin Moore: Kun kuuntelee vanhoja Art Bellin tekemiä haastatteluja… Oli esimerkiksi nestemäinen geeli, jossa olentoja säilytettiin. [Linkki Wikipedia: Art Bell]

Philip Corso Jr.: Ei. Ei siihen aikaan. Ei meillä ollut sellaista teknologiaa. Kuka tahansa huomaa sen.

Kuvateksti: Eloonjääneestä kannattaa lukea Matilda O´Donnell MacElroyn ennen kuolemaansa vuotamiin kuulustelupöytäkirjoihin perustuva kirja Roswellin avaruusolennon haastattelu.

Painettua ei voi enää muuttaa

Kevin Moore: Isäsi täytyi pitää tarina jotenkin kasassa, että kirja ei…               

Philip Corso Jr.: Isä oli 75-vuotias. Häneen vaikutti se, että hänelle kerrottiin tulossa olevista rahoista, joista hän ei saanut killinkiäkään. Häneen oli helppo vaikuttaa. Hän sanoi, että näin kirjoja kirjoitetaan. Se oli hänen ensimmäinen kirjansa. Sanoin hänelle aina, että et saa tästä palkkiota. Tiesin sen, koska olin liikemies. Olin pyörittänyt yrityksiä vuosia, ja tiesin milloin joku ei aio maksaa.

Kevin Moore: Kyllä, kyllä, kyllä. Oli siis pakko mennä mukaan joihinkin kirjassa olleisiin juttuihin, vaikka ei olisi halunnut. Ne oli jo painettu, eikä niitä voinut enää muuttaa.

Philip Corso Jr.: Tietysti.

Kevin Moore: Se on melko surullista.

Philip Corso Jr.: Erittäin surullista. Juuri siksi hän istui alas ja teki kirjaan yliviivauksia.         

Kevin Moore: Oikein. Siis siihen ensimmäiseen kirjan kopioon, jonka hän sai. Mutta meillä ei ole sitä kirjaa, johon hän teki…

Philip Corso Jr.: Minulla saattaa olla.

Kevin Moore: Ai, se saattaa olla jossakin.

Onko meillä yhteys niihin olentoihin?

Kevin Moore: Luuletko, että olemme yhteydessä niiden olentojen tai avaruusolentojen kanssa?

Philip Corso Jr.: Tiedän, että olemme. Isäni oli kontaktissa. Ei hän kyennyt valehtelemaan.

Kuvateksti: Kevin Moore kysyy onko meillä todellakin jo kontakti “avaruusolentoihin”.

Jakautuneet mielipiteet

Kevin Moore: Miksi minä olen täällä?

Philip Corso Jr.: Ei minun tarvitse vastata tuohon, tiedät sen itse. Tiedät sen sisimmässäsi vastaamattakin. Onko tämä vastaus? En tiedä. Toivon, että en ole häijy. Sinä voit vastata tuohon. Et ole täällä tekemässä vain tätä mitä teemme nyt. Tiedät sen. On muutakin. Olet erittäin ymmärtävä, syvällinen, henkinen persoona. Tiesin sen. Lykkäsin tapaamistasi aluksi, koska olin, ja olen yhä erittäin hermostunut joihinkin näihin niin sanottuihin ”ufologeihin”. He eivät… He johtavat meitä polulle… He eivät tiedä mitään.

Kevin Moore: Hyvä. Lopetetaan tämä puheenaihe, keskustelua ei ole hyvä viedä tähän suuntaan. Yhteisön mielipiteet ovat jakautuneet.

Kuvateksti: Jokaisen on muodostettava käytettävissä olevien tietojen perusteella asioista oma mielipide. Jonkun toisen pakkosyöttämää mielipidettä ei tule uskoa, on ajateltava itse.

Mielikuvituksella väritetty totuus

Kevin Moore: Millaisen muutoksen haluaisit nähdä?

Philip Corso Jr.: Totuuden.

Kevin Moore: Kenen totuuden?

Philip Corso Jr.: No, ei ainakaan heidän. Vaan totuuden, että olemassaolossamme on muutakin kuin vain rahan, maineen ja muiden vastaavien ihmisten etsimien asioiden tavoittelu. Haluaisin nähdä ennen kaikkea sen muutoksen, että isäni oli totuudenmukainen – ei kaikessa tässä [kirjassa] mainitussa, osaa siitä on väritetty mielikuvituksella. Haluaisin nähdä sen totuuden, joka on tuolla [lattialla olevassa] mustassa laukussa. Se on isäni jättämä perintö. Luulen, että ilman isäni perintöä maailma saattaisi olla tällä hetkellä täysin erilainen paikka. Mitä jos tässä [kirjassa] kerrottu teknologia on totta? Mitä jos sitä ei olisi annettu meille? Missä olisimme nyt? Isäni sanoi, että olisimme 200 vuotta jäljessä. Tapahtui 200 vuoden kehitys.       

Kevin Moore: Vai jopa enemmän?

Teknologinen kehitys on ollut viime aikoina nopeaa.

Kuvateksti: Miksi teknologinen kehitys on ollut niin nopeaa?

Totuuden vastustajat…

Philip Corso Jr.: He kysyivät: ”Pystymmekö käsittelemään tämän? Isä ja kenraali Trudeau eivät tienneet koskaan vastausta tuohon. He pelkäsivät sitä. He pelkäsivät, että teknologiaa voitaisiin käyttää väärin. Isäni makasi sairaalassa kuolemaa odottaen, ja kertoi ihmisille: ”Tuo laite on minun ansiotani.”  He luulivat hänen kärsivän harhakuvitelmista, tiedäthän? Mutta hän puhui totta. Minua satuttaa nähdä ihmisten nousevan tätä vastaan, mutta ymmärrän sen. Niin on oltava. Vastustusta on oltava, jotta totuus voi tulla esiin. Konflikti on oltava. Tiedämme kaikki, että Maa on ristiriitojen paikka. Konflikti on oltava.  

…pitäkää mieli avoimena

Kevin Moore: Mitä haluaisit sanoa kuulijakunnalle lopuksi?

Philip Corso Jr.: Pitäkää mieli avoimena. Älkää uskoko kaikkea kuulemaanne ja näkemäänne. On helppo haksahtaa uskomaan asioihin, jotka eivät ole totta. Ymmärrän sen. On bensiinin vuoksi valehtelevia ja muita vastaavia. Minua satuttaa nähdä, että jotkut ihmiset eivät osaa palata maanpinnalle. He eivät ymmärrä, että maailmankaikkeus on mielestäni hyväntahtoinen.

Kevin Moore: Kiitos.

Kuvateksti: Paljastuskirja Päivä Roswellin jälkeen on kohdannut Suomessa joidenkin ihmisten taholta lähes koomisiin mittasuhteisiin paisunutta vastustusta. Kirjaa ei saa kuulemma kukaan edes lukea.

Philip J. Corson alkuperäinen muokkaamaton käsikirjoitus

HUOM! Philip J. Corson täysin oma käsikirjoitus on saatavana englanninkielisenä nimellä Dawn of a New Age. Ohessa linkki käsikirjoitukseen OpenMinds nettisivustolle: http://www.openminds.tv/philip-corso-document

Lue lisää aiheesta tältä sivustolta:

Jaa artikkeli: