UFOT JA LENTÄJÄT (2)

Entinen laivaston lentäjä Paco Chierici: USS Nimitz UFO, 2004

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös sisältää vain poimintoja.

Ennen uutispommia

Haastattelija: Sinä julkaisit artikkelin Nimitz-kohtaamisesta vuonna 2015. Se on kaksi vuotta ennen New York Times –sanomalehden uutispommia.

Paco Chierici: Oikein.

Haastattelija: Mikä sai sinut kirjoittamaan tuon artikkelin?

Paco Chierici: Olen tuntenut David Fravorin arvellakseni 30 vuotta. Olemme olleet ystäviä kauan aikaa. Hän oli kertonut Nimitz-tapauksen jutun minulle baarissa. Hän kertoi sen minulle melko yksityiskohtaisesti. Se oli kauan aikaa vain todella hyvä baarijuttu. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1), (David Fravor)]

Haastattelija: Ihmiset eivät ymmärrä, että New York Timesin jutussa joulukuussa 2017 mukana ollut vuoden 2004 video oli itse asiassa ollut internetissä jo jonkin aikaa. Eikö?

Paco Chierici: Kyllä, vuosia. Video itsessään on merkityksetön, sen tueksi tarvitaan juttu antamaan sille merkittävyyttä. Se oli todellakin saatavilla YouTubessa monia monia vuosia.

Tutkimusraportti

Paco Chierici: Ymmärrän Davidin puheista niin, että kukaan ei sanonut tapauksen jälkeen mitään kenellekään. Jotain outoa oli vain tapahtunut ja kaikki jatkoivat elämiään ja töitään aina vuoteen 2009 saakka. Silloin ONI tai AATIP teki kattavan tutkimuksen. [Linkki Wikipedia: Office of Naval Intelligence (ONI), ”merivoimien tiedusteluvirasto”] [Linkki Wikipedia: Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP), “edistyksellinen ilmakehän ja avaruuden uhkien tunnistusohjelma”]

Haastattelija: Mistä sinä sen raportin sait?

Paco Chierici: Sen antoi minulle eräs, joka ei halua tulla nimetyksi.

Haastattelija: Onko tuo tutkimus julkaistu netissä?  

Paco Chierici: Arvellakseni sen kansilehti on netissä, tai on julkaistu, mutta asiapaperi itsessään ei ole. Se on valtava seloste, jossa on paljon yksityiskohtia.

Mikä TIC TAC oli?

Haastattelija: Mikä sinä arvelet TIC TACin olleen?

Paco Chierici: Minä en tiedä. Tuo on hyvä kysymys. Minun on viitattava ystävääni, joka oli silminnäkijä. Hän ei usko sen olleen maanpäällinen. Hän sanoo yli 20 vuoden, 25 vuoden lentokokemuksella, että se minkä hän näki, ei ollut jotain mikä oli valmistettu täällä maapallolla. Tuo on kaikki mitä hän sanoo. Minun on kallistuttava kohti jotain mikä ei ole planetaarinen, mutta minulla ei ole todistusaineistoa siitä.

Haastattelija: Yhdysvaltain laivaston ansiomerkeillä varustetut kokeneet hävittäjälentäjät siis sanovat, että ”tuo ei ole ihminen”?

Paco Chierici: Kyllä, juu.

UFO-protokolla

Haastattelija: Oliko laivastolla tuohon aikaan koskaan protokollaa ufoista ilmoittamiseen tai niiden kanssa taisteluun ryhtymisestä?

Paco Chierici: Ei.

Haastattelija: Sinua ei siis koskaan perehdytetty, että jos näet jotain outoa, niin toimit silloin näin…

Paco Chierici: Ei. Sellainen oli kulttuurin ulkopuolella. David lähetti sitä viholliskosketustaan radion välityksellä, muut ihmiset pystyivät kuulemaan sen mitä oli meneillään. Kun hän palasi takaisin laivalle ja laskeutui, niin hän meni tiedustelutoimistoon kuultavaksi. On harvinaista, että lentolaivueen johtaja menee suulliseen selvitykseen, mutta hänestä tuntui tärkeältä tehdä niin. Kun hän käveli sinne sisään, niin kaikki sotilastiedustelukaverit olivat tehneet päähänsä tinapaperihatut ja pilkkasivat häntä. Asenne oli sellainen, että tämä oli tavallaan vitsikästä.

Musta ässä nro 1

Haastattelija: Kuka on musta ässä numero yksi?

Paco Chierici: Se on David Fravor. Mustat ässät on lentolaivue VFA-41 ja musta ässä nro 1 on komentava upseeri, joten David Fravor oli musta ässä numero 1. [Linkki Wikipedia: VFA-41 (”Mustat ässät”)]

Komentajakapteeni Chad Underwood, mies joka kuvasi TIC TAC FLIR-videon

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

USS Nimitz, VFA-41

Haastattelija: Mikä on nimesi ja mikä oli tittelisi ja roolisi vuonna 2004?

Chad Underwood: Nimeni on Chad Underwood. Olin marraskuussa 2004 USS Nimitzillä. Olin VFA-41:n mustissa ässissä David Fravorin alaisena. Minä filmasin TIC TAC FLIR-videon. David oli juuri laskeutunut lennoltaan. Hän oli riisumassa varusteitaan, minä olin laittamassa varusteitani päälle. Hän sanoi: ”Hei, me näimme siellä jonkin, haluan sinun menevän tutkimaan sitä. Laita nauhoitus päälle.” Davidilla ei ollut lentokoneessaan FLIR-pyttyä, mutta hän tiesi minulla olevan. Olimme menossa operoimaan samalle osalle taivasta josta he olivat juuri tulleet. 

Ei perinteinen lentokone

Chad Underwood: Saimme Princetonilta kurssin jossa sanottiin, että tutkikaa tässä suuntimassa ja tällä etäisyydellä oleva kohde. Kuinka ollakaan, tutkaan tuli kaikumerkki. Sain FLIRin lukitettua… [Huomasin, että] hei, tuo ei ole lentokone. Lentokoneissa on erittäin erityiset FLIR:ssä näkyvät infrapunajäljet. Ei ole erehtymisen mahdollisuutta siinä, onko kyseessä 747, toinen F-18, vai vihollislentokone. Infrapunapytyssä on avainominaisuudet, jotka tunnistavat sen lentokoneeksi. Siinä vaiheessa suljin pois sen mikä se ei ole.

6 000 000 dollarin kamera

Chad Underwood: Katselin sitä periaatteessa kuuden miljoonan dollarin arvoisella kameralla, infrapunakameralla. Se ei ollut Yhdysvaltain asevoimien perinteinen lentokone, ei siviilipuolen matkustajalentokone, eikä aivan varmasti lintu. Se ei ollut helikopteri. Olen nähnyt melko lailla kaiken mitä pinnalla tai ilmassa on. Olen nähnyt tarpeeksi tietääkseni mitä kapineet ovat ja mitä ne eivät ole.

Lähellä

Chad Underwood: Olin tarpeeksi lähellä sitä esinettä pystyäkseni jopa sanomaan olisiko se sotilaslentokone vai siviililentokone. Minun olisi pitänyt pystyä sanomaan tuo niiden ominaisuuksien perusteella, jotka normaalisti ja tyypillisesti näkee. Mitään epäilyksen aihetta ei pitäisi olla. Missä tahansa minkä tahansa tyyppisessä lentokoneessa, helikopterissa, kiinteäsiipisessä lentokoneessa, hävittäjässä tai liikennelentokoneessa pitäisi pystyä näkemään pyrstö, siivet ja pakokaasusuihku.

Noiden pitäisi olla FLIR:ssä todella, todella ilmiselviä. Sen infrapunaosa katselee kohteen ja sen taustan välistä lämpötilakontrastia. Minä en nähnyt mitään noista ominaispiirteistä. Suurin puuttuva juttu oli pakokaasusuihku, koska se on vain lämpöä. Kun näin sen FLIR:ssä, niin olin tyyliin: okei, tämä ei ole perinteinen lentokone.

TIC TAC UFO-kulkuneuvo

Haastattelija: Olit TIC TAC UFO-kulkuneuvosta sillä etäisyydellä, että sinun olisi pitänyt pystyä näkemään roottorit, pyrstö, siivet, suihkut ja pakokaasu. Sinäkö et nähnyt niitä?

Chad Underwood: En nähnyt, en mitään niistä.

Haastattelija: TIC TAC UFOssa ei ollut noista mitään?

Chad Underwood: Tuo pitää paikkaansa. Se oli ominaispiirteetön, se oli vain pitkulainen kapine. Siinä ei ollut erottuvia piirteitä jotka olisivat kertoneet sen olevan lentokone. Minulla ei ole mitään käsitystä mikä se kapine oli.

Tutka

Haastattelija: Miksi tämä TIC TAC UFO oli erilainen kuin mikään mitä olet ennen nähnyt?

Chad Underwood: Kun lukitsen tutkan johonkin, niin näen sen ilmanopeuden, korkeusaseman, kulkusuunnan, näen tutkassani kaiken tuon. Näen ja tiedän kaikki tiedonmuruset mitä tutka pystyy minulle antamaan. Tilannekuva on reaaliajassa siinä suoraan edessäni, latenssia tai skannausviivettä tai mitään sellaista ei ole. Tässä oli erilaista se, että heti kun tein lukituksen, se jälki alkoi tehdä kaikenlaisia pieniä asioita, jotka eivät ole normaaleja. Sen kulkusuunta oli ailahteleva.

Sen pitäisi pystyä kertomaan ilmanopeus ja myös Mach-luku. Sen pitäisi kertoa esimerkiksi, että 0,8 Machia, siis 80 % äänen nopeudesta. Sen pitäisi kertoa tuo, mutta se hyppelehti miten sattuu: se oli tyyliin 0,8, sitten 0,4, sitten 0,2, sitten 0,1, sitten 0,9. Aivan kuin tutkani ei olisi pystynyt selvittämään sitä. Sen pitäisi pystyä selvittämään tuo kaikissa tapauksissa.   

Tutkan häirintä

Chad Underwood: Vastaanotin myös niitä joita nimitetään tutkainviivoiksi. Ne näyttävät vain periaatteessa tutkassa olevilta viivoilta, jotka ilmaisevat että tutkaasi häiritään. Sitä TIC TACin meihin kohdistamaa tutkan häirintää voidaan pitää sotatoimenpiteenä. Minä en aio mennä ampumaan ilma-alusta alas koska se häiritsee meidän tutkamme, mutta raportoin häirinnästä pomolleni. Minulla on siitä todisteet ja ne löytävät tiensä Pentagoniin. Se häiritsi tutkaamme hyökkäävästi aivan kansainvälisten vesien ulkopuolella ja rauhanaikaistenoperaatioiden aikana; se on sotatoimenpide. Me tulemme menemään sinne ja laitamme ne maksamaan siitä; siitä tulee seuraamuksia.

Todistusaineistoa

Chad Underwood: Meidän tutkamme siis pelasi itsensä ulos. Silloin olin tyyliin, että OK, tämä on jotain erilaista. Olin tyyliin, että OK, minulla on FLIR lukitettuna, FLIR antaa minulle vain optista- ja infrapunainformaatiota, mutta he eivät pysty häiritsemään minua optisesti. Siksi siirryin FLIR:n käyttöön, aloin keskittää 90 % voimanponnistuksistani siihen. Pääasiassa yritin vain saada sen koko paskan nauhalle, tuoda sieltä tiedusteluporukoillemme mahdollisimman paljon video-todistusaineistoa.

Minulta kysyttäisiin: Miksi et siirtynyt kapeaan näkökenttään? Miksi et siirtynyt superkapeaan? Miksi siirryit TV-moodiin? En halunnut että mitään noita kysymyksiä kysytään minulta tiedustelukeskuksessa, joten aloin zoomata. Näet FLIR-videossa kuinka polariteetti tavallaan vaihtuu. Näet yhtäkkiä koko näytön menevän tavallaan kokonaan valkoiseksi ja TIC TAC on sitten musta. Käänsin polariteetin. Tausta on musta ja TIC TAC on valkoinen. Minä zoomaan.

Kävin tuosta syystä läpi ne eri moodit, yrittääkseni tuoda sieltä mahdollisimman paljon video-todistusaineistoa tiedusteluporukoillemme. Halusin tuoda lentotukialukselle joka ikisen moodin ja zoomauksen johon FLIR kykenee, jotta voimme analysoida sitä kapinetta, koska minä en pystynyt ratkaisemaan sitä ongelmaa reaaliajassa.                        

Tyrmääjät

Haastattelija: Tyrmääjät sanovat, että se vain vaikuttaa liikkuvan filmissäsi vasemmalle, mutta kyse olikin itse asiassa siitä että sinä kallistit lentokonettasi.

Chad Underwood: Lentokone oli siinä vaiheessa vaakatasossa. Jos katsot FLIRiä, niin kulkusuunnassa, korkeusasemassa tai ilmanopeudessa ei ole muutosta. Meidän lentokoneemme oli kaiken aikaa suorassa vaakatasossa. Mikään noista asioista ei muuttunut. Minä en liikuttanut lentokonetta sellaisella tavalla joka olisi noissa olosuhteissa saanut FLIRin kadottamaan jäljen. Sellaista ei tapahtunut. Olin erittäin hyvälaatuisessa kulkusuunnassa, ilmanopeudessa, korkeusasemassa ja kallistuskulmassa, niin että FLIR ei kadottaisi sitä jälkeä.

TIC TAC on poissa

Chad Underwood: Kun se ilma-alus viuhahtaa vasemmalle ja näet [videossa] ne kaksi palkkia TIC TACin molemmilla puolilla, niin näet tavallaan yrityksen saavuttaa se uudelleen. Kun ne kaksi palkkia tavallaan levenevät, niin se tarkoittaa että se [FLIR] yrittää tavallaan avata ”silmiään” laajemmalle löytääkseen sen uudelleen ja palaa sitten takaisin automaattijäljitykseen. Siinä vaiheessa TIC TAC on jo paljon tutkaimeni vasemmalla puolella, se on pohjimmiltaan poissa.

Zoomaus

Haastattelija: Sanotaan myös, että zoomaus oli kaksinkertainen juuri sillä hetkellä kun TIC TAC UFO vaikuttaa ampaisevan vasemmalle, joten sen nopeus on liioiteltu. Kadotitko sen jäljen? Mikä saa sen menemään vasemmalle?

Chad Underwood: Kun menee yksinkertaisesta zoomauksesta kaksinkertaiseen, niin ei jälki katoa, ei sitä tarvitse yrittää löytää uudelleen kaksinkertaisessa zoomauksessa. Jälki ei missään vaiheessa katoa, sitä yritetään vain katsoa lähempää. Käyn läpi kaikki zoomaus-ominaisuudet, enkä kadota jälkeä. Jälki on siinä kaiken aikaa.

Ampaisu vasemmalle

Chad Ubderwood: Se mursi lukitukseni ampaistessaan vasemmalle.

Haastattelija: Sinä siis sanot minulle, että TIC TAC UFO ampaisi vasemmalle. Kohdistin menetti jäljen siksi koska se liikkui.

Chad Underwood: Kyllä, FLIR on asejärjestelmä. Se on tehty, suunniteltu ja toteutettu aggressiivista liikehdintää varten, niin että se pystyy säilyttämään silti vakauden suhteessa siihen minkä ikinä se onkin tavoittanut.

Haastattelija: TIC TAC ampaisi sinun vasemmalle puolellesi?

Chad Underwood: Kyllä, kyllä, silmänräpäyksellisellä kiihdytyksellä.

FLIR ei pysy perässä

Chad Underwood: Jos se olisi vain tavallaan kaartanut vasemmalle, niin FLIR olisi pystynyt seuraamaan sitä ongelmitta. Mutta se ampaisi sellaisella hetkellisellä kiihtyvyydellä, että FLIRiä ei ole arvellakseni suunniteltu sellaista varten.

Haastattelija: Millaisia aggressiivisia voimia jäljen kadottaminen vaatii?

Chad Underwood: Minkä tahansa yli noin 40- tai 45-asteen kallistuskulman ja enemmän kuin 4–5 G:tä kulkusuunnan muutoksessa, mutta me olimme suorassa vaakatasossa.

Selitä tuo

Haastattelija: TIC TAC UFO ampaisi pysähdyksistä vasemmalle, välittömästi liikkeeseen. Selitä tuo.

Chad Underwood: En pysty. Kun sanon, että pysähdyksistä, niin TIC TAC ei tavallaan ollut siinä leijailemassa paikallaan. Se liikkui. Se liikkui jollakin nopeudella ja kurssilla. Se meni siitä mikä tahansa sen ilmanopeus sillä hetkellä olikaan, johonkin mikä on vain mahdotonta millä tahansa fysikaalisilla standardeilla. Se on jotain mitä en pysty kuvailemaan fysiikkaan perustuvasta näkökulmasta. En pysty siihen. Kapineet eivät vain kiihdytä välittömästi tuolla tavoin. Ei edes SR-71, joka on yli kolmen Machin lentokone, mene silmänräpäyksessä 250 solmun [463 km/h] nopeudesta nopeuteen 2000 solmua [3603 km/h].

Normaalit meidän tuntemamme perinteiset työntövoimajärjestelmät eivät pysty tuollaiseen. Tuo on se osa joka vaikutti minuun syvästi. Olin sekä reaaliajassa että tuon tosiasian jälkeen tyyliin: mitä juuri äsken tapahtui? Se vain pum, meni pois. Se viuhahti pois sellaisella välittömällä kiihtyvyydellä, joka murskaisi lentäjän. Rakenteellisesta insinöörityön näkökulmasta katsottuna tuollainen repisi siivet irti lentokoneesta, siis jos sillä oli siivet.

Kokemuksen outo kohta

Haastattelija: Kuulen sinun sanovan selkeästi, että esine ei ole kaksinkertaisen zoomauksen aikaansaama illuusio. TIC TAC UFO ampaisi vasemmalle puolellesi silmänräpäyksellisellä inertialla, välittömällä kiihdytyksellä.

Chad Underwood: Kyllä. Koko kokemuksen outo kohta oli tuo kun se vain viuhahti pois. Yritin löytää sitä uudelleen. Kysyin Princetonilta, että hei, minne se kapine meni? He vastasivat, että tutkakontakti on negatiivinen, mikä tarkoittaa siis että myös heidän tutkansa olivat tyhjiä.    

Se oli siinä

Chad Underwood: Minun tutkassani oli tietty skannaustilavuus ja totta puhuen myös FLIRissä. Kun se lensi pois tuosta näkökentästä, sanotaan plus miinus 70-astetta keulastani, niin minun oli liikutettava lentokonetta siihen suuntaan mihin se kapine meni ja yritettävä tavoittaa se sensoreillani uudelleen. Minun lentokoneessani ei ollut 360-asteen tutkaskannausta, mutta Princetonilla on, se pystyy katsomaan kaikkiin suuntiin ja selvittämään missä kapineet ovat.

Sieltä pystyttiin antamaan minulle kurssi ja sanomaan: ”hei, takanasi”. Tuolla tavoin pystyin kääntymään ja saamaan kaikki sensorini takaisin sille sektorille. Näin sen ampaisevan vasemmalle. Sitten aloin kääntää lentokonetta vasemmalle yrittääkseni tavoittaa sitä, mutta siellä ei ollut mitään. Yrityksen puutetta ei ollut, yritin tavoittaa sitä kapinetta, mutta se oli siinä.

Tyrmääjät ovat väärässä

Haastattelija: Sinä olet lentäjä ja sanot minulle, että tyrmääjät ovat väärässä…

Chad Underwood: Kyllä. Tyrmääjät haastavat kaikki tuodut todistusaineiston palaset, mutta minulla oli ollut tuossa vaiheessa suuri määrä taistelutehtäviä. Olen nähnyt paljon paskaa. Minua on ammuttu, olen pudottanut pommeja, ampunut ohjuksia viholliskohteisiin. Tiedän miltä paska näyttää ilmassa, maaperällä, päiväsaikaan, yöaikaan. Tämä tapahtui keskellä iltapäivää erittäin hyvälaatuisena rauhanajan tyylisenä päivänä. Ei tule kysymykseenkään, että se oli jotain perinteistä kaupallisesta tai sotilaallisesta näkökulmasta; sellaisen olisi pitänyt olla helppo kakku. Tosiasia on se, että se ei ollut tuota.

Se oli jotain mitä en ole nähnyt koskaan ennen, eikä se esittänyt sellaisia perinteisiä lento-ominaisuuksia, jotka fysiikka tässä vaiheessa meille sallii. Olen sulkenut pois kaiken mikä se olisi voinut mahdollisesti olla. Minulle jää käteen se, että minulla ei ole paskankaan käsitystä mikä se kapine oli.

Jos se olisi ollut pimeä projekti

Chad Underwood: Se ei ollut minkään tyyppinen erikoisprojekti. Koska minä sain sen videolle… Jos se olisi ollut jonkinlainen pimeä projekti, pimeä tarkoittaen jonkinlaista ei-tunnustettua Yhdysvaltojen ohjelmaa, niin minua olisi kuulusteltu siitä, koska minä toin siitä videota ja olisin voinut mennä julkisuuteen sen kanssa. Olisin saattanut saada itseni asevoimissa suureen vanhaan suolaliemeen.

Jos alkaa nähdä pimeitä projekteja… Minulle on käynyt aiemmin niin kun olen nähnyt jotain mitä ei olisi pitänyt nähdä. Minua on kuulusteltu ja sanottu: ”Hei, tämä mitä sinä todistit tai mistä sait videota, on salainen ei-tunnustettu ohjelma.” Sinä puhut kolmi-kirjaimisesta virastosta peräisin olevan henkilön kanssa, allekirjoitat salassapitosopimuksen, etkä puhu siitä enää koskaan. Noin ei koskaan tapahtunut.  Jos se olisi ollut jonkinlainen pimeä Yhdysvaltojen ohjelma, niin minulle olisi kerrottu, ei mikä se on, mutta mihin se kykenee, tai mikä ikinä on sen projektin nimi.

Tässä sitä ollaan

Haastattelija: Sinä olet törmännyt pimeisiin projekteihin kuuluviin kapineisiin ja sellaista varten on toimintamenettely. He eivät aivan varmasti julkaisisi näitä videoita Pentagonin kautta tuossa tapauksessa.

Chad Underwood: Kyllä, täsmälleen noin. Ihmiset kysyvät aina, että mikä ajattelet sen olleen? Ei minulla ole siitä käsitystä. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sain videota ja toin sen palatessani, ja nyt ollaan tässä.

Kenraaliluutnantti Mamoru Sato, Japanin itsepuolustusvoimat: ”Oli paljon mahdollisuuksia nähdä käsittämättömiä asioita, kuten ufoja”

Linkki käännettyyn haastattelun: LINKKI. Pääasiassa ainoastaan Mamoru Saton puheenvuorot on käännetty.

Jotain outoa

Mamoru Sato: Jotkut ihmiset sanoivat, että siellä on jotain outoa. Oli paljon mahdollisuuksia nähdä käsittämättömiä asioita, kuten ufoja, jotka valvoivat taivasta ja harjoittelivat taivaalla. Minun omakohtainen näkemykseni oli, että meidän tulisi tehdä raportti ja organisoida nämä asiat virheettömäksi dataksi. Mutta jopa silloin kun tämä tapahtui, niin se jaettiin vain työtovereiden kesken, eikä siitä ilmoitettu julkisesti.

Lentokone tulee ”hulluksi”

Kertoja: Santon mukaan lukuisat lentäjät ovat raportoineen erittäin epätavallisista kohtaamisista sikarin muotoisiksi kuvailemiensa esineiden kanssa. Yhden tuollaisen tapauksen aikana hävittäjälentäjäkurssilla ollut opiskelija menetti jopa lentokoneensa hallinnan.

Mamoru Sato: Hän sanoi lentokoneensa alkaneen tulla hulluksi. Hälytys soi ilmoittaen, että koneessa oli jotain vikaa. Minä näin sikarin muotoisen esineen lentävän noin 1500 jalan [457 metrin] korkeudella idästä länteen. Tuota erikoisuutta jatkui siihen saakka kunnes se katosi.

Lentäjä Christiaan van Heijst, Hollanti: Lentäjän selittämättömiä havaintoja

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Pitkästä haastattelusta on käännetty pääasiassa vain havainnot.

TCAS, säätutka, silmät

Haastattelija: Sinä olet lentänyt melko lailla koko elämäsi. Kuten tiedät, minä olen kiinnostunut UAP:sta. Oletko nähnyt koskaan siellä ylhäällä jotain huolestuttavaa tai muuten selittämätöntä?

Christiaan van Heijst: Kyllä, lyhyt vastaus: kyllä. Mainitsit UAP:t ja muut kapineet, jotka voisivat muodostaa uhkan. Voimme mennä siihen myöhemmin, mutta olen nähnyt taivaalla muutamia, sanotaan ilmiöitä tai valoja, joita en pysty identifioimaan vieläkään. Jotkut näkemistäni valoista eivät näkyneet TCAS- järjestelmässä tai missään muussakaan järjestelmässä, joko siksi että ne eivät kantaneet mukaan transponderia tai siksi että ne eivät olleet edes lentokoneita perinteisessä mielessä.

Meillä on lisäksi koneen mukana säätutka. Säätutka on erikoistunut sään havaitsemiseen. Se ei pysty poimimaan kiinteitä esineitä samoin kuin te sotilassuihkukoneissa pystytte tekemään. Säätutka havaitsee sään, ei muita lentokoneita tai ilmiöitä. Meillä oleva TCAS-järjestelmä poimii vain TCAS-signaaleja. Muun liikenteen seuraamiseksi meillä on vain suuret ikkunat ja silmämme.

Valot

Haastattelija: Puhutaan siitä miltä ne valot näyttivät, mistä ne tulivat.

Christiaan van Heijst: Olen nähnyt ohjaamosta arvellakseni neljä kertaa sellaista mitä en ole pystynyt identifioimaan. On painotettava, että suurin osa ohjaamosta näkemästämme pystytään lopulta tunnistamaan. Näin ensimmäistä kertaa vuonna 2005 jotain mikä on minulle yhä aidosti tuntematonta. Lensimme Saksan yllä illalla tai yöllä kahden pilvikerroksen välissä. Yhtäkkiä näin valkoista valoa. Sen kokoa oli mahdotonta määrittää, koska kyse oli vain erittäin, erittäin, kirkkaasta valosta joka putosi tai liikkui pystysuorasti molempien pilvikerrosten läpi, pystysuorasti alas.

Lentokapteenini näki sen myös, se kiehtoi meitä molempia. Se esine, valonlähde tai mikä ikinä se olikin, putosi pystysuorasti erittäin nopeasti. Se valaisi alapuoliset pilvet pudotessaan niiden läpi, ja katosi. Muistan kuinka kouluttajani tai kapteenini sanoi: ”Vau, en ole nähnyt koskaan mitään tuollaista.” Sen täytyi olla jotain erikoislaatuista.

Rajanopeus ylittyy

Christiaan van Heijst: Minä olin lentäjänä niin kokematon, että minulla ei ollut aavistustakaan mikä se oli. Se oli todella mielenkiintoinen. kuten sanoin, valonlähteen kokoa on erittäin vaikea arvioida. Se oli puhtaan valkoinen ja se putosi pystysuorasti, mutta se putosi ja liikkui niin nopeasti, että sitä vaikutettiin rajanopeuden sijasta työnnettävän eteenpäin. [Linkki Wikipedia: Rajanopeus] Kivi tai jokin kiinteä esine putoaa tietyllä nopeudella, se ylläpitää rajanopeuden sen nopeuden saavutettuaan. Mutta tämä liikkui niin nopeasti, että…

Haastattelija: Paljon nopeammin kuin rajanopeus?

Christiaan van Heijst: Kyllä, paljon nopeammin. Se kesti ehkä vain puolitoista tai kaksi sekuntia, ja viuh, se oli mennyt. Etäisyyttä minun on vaikea arvioida, mutta arvelisin sen olleen ehkä 10 kilometriä, sanotaan viisi mailia, seitsemän mailia meidän reittimme vasemmalla puolella. En ole nähnyt koskaan… tai itse asiassa minulla on toinenkin havainto, joka on melko samanlainen kuin tuo. En ole nähnyt Saksan yllä koskaan mitään sellaista. En ole nähnyt koskaan mitään mikä selittäisi sen mitä me siellä näimme.

Saksan yllä

Haastattelija: Sanoit sen tapahtuneen Saksan yllä. Voitko tarkentaa?

Christian van Heijst: Olen melko varma, että se oli Nürnbergin kaupungin lähellä. Tämä kohtisuorasti alaspäin putoava valo ei ollut lähelläkään sotilastukikohtaa tai mitään muuta. Minulla ei ollut mitään keinoa selittää järkevästi mikä se oli.

Haastattelija: Tiedätkö kuinka korkealla oli ensimmäinen pilvikerros jonka läpi se meni?

Christiaan van Heijst: En. Arvelen, että lensimme noin 20 000 jalassa [61,1 kilometrissä] ja yläpuolellamme oleva pilvikerros oli umpinainen. Sen on täytynyt olla noin 25 000 jalan [7,6 kilometrin] korkeudella ja alapuolellamme olevan noin 10 000 jalassa [3,0 kilometrissä]. Karkeasti noin.

Haastattelija: Siis melko suuri ikkuna selkeää ilmaa jossa sen näit. Se liikkui todella suurella nopeudella, siksi näit sen vain muutaman sekunnin.

Christiaan van Heijst: Kyllä, erittäin nopeasti. Kuten sanoin, koon ja etäisyyden arvioiminen oli todella vaikeaa, mutta arvelen että sen on täytynyt olla suhteellisen pieni, mutta valot olivat erittäin, erittäin kirkkaat. Se putosi karkeasti ottaen seitsemän mailin tai kymmenen kilometrin etäisyydellä meidän sijainnistamme.

Ei kiinnosta

Haastattelija: Mitä sinä teit? Kuulostaa, että vahvistit asian kapteeniltasi, mutta mitä muuta?

Christiaan van Heijst: En mitään. Jatkoin vain lentoa. Olin todella kokematon. Kollegoitani ei kiinnostanut lainkaan. Asenne on lähes sellainen, että he eivät halua tietää. Äskettäin yksi kollegoistani itse asiassa kertoi minulle omista havainnoistaan. Hän sanoi sananmukaisesti: ”Minä en halua tietää. Olisin ollut mieluummin näkemättä, koska se on niin outoa.”      

Toinen tapaus

Christiaan van Heijst: Se näytti todellakin joltakin mitä näin muutamaa vuotta myöhemmin lentäessäni 737:lla. Arvelen, että olimme lentämässä jostakin Etelä-Euroopasta takaisin Amsterdamiin. Oli kesäpäivä, taivas oli täysin selkeä. Lensimme Albanian ja Kreikan rannikkolinjan suuntaisesti Adrianmeren yllä. Taivas oli selkeä, näkyvyys oli täydellinen. Lensimme karkeasti ottaen 36 000 jalan [11 kilometrin] korkeudella.

Adrianmereen putoava valo

Christiaan van Heijst: Skenaario oli lähes samanlainen: katsoin kapteenin suuntaan ja yhtäkkiä me molemmat näimme todella, todella, kirkkaan valon putoavan pystysuorasti Adrianmereen. Näimme sen ilmestyvän periaatteessa yläpuolelta mistä näkyvyysikkuna alkaa. Se putosi kohtisuorasti mereen. Kokoja ja etäisyyksiä oli erittäin vaikea arvioida, erityisesti koska tällä kertaa oli päivä. Se toinen putoava valo oli yöllä.

Pystysuuntainen nopeus oli karkeasti ottaen sama, mutta se oli hieman kauempana. Arvelen sen olleen 30 – 40 kilometriä, sanotaan 15 – 20 mailia meidän lentoreitiltämme. Se vain putosi pystysuorasti, liikkui pystysuorasti alas ja katosi mereen. Se oli erittäin lähellä FIR-rajaa, Kreikan ja Albanian välistä ilmatilarajaa. [Linkki Wikipedia: Flight Information Region (FIR), ”lentoinformaatioalue”]

Lennonjohdon reaktio

Christiaan van Heijst: Päätin kysyä Kreikan lennonjohtajalta oliko siellä jokin sotaharjoitus. Otin yhteyttä Kreikan lennonjohtajaan. Hän lähes suuttui: ”Ei siellä tietenkään ole meneillään mitään. Ota yhteyttä Albanian lennonjohtajaan, hyvästi. ” Olen huomannut tällaista useamminkin. Lennonjohtajat ärsyyntyvät todella tämäntyyppisistä pyynnöistä. Siis tyyliin: ”Ei siellä tietenkään mitään ole meneillään, sinä et luultavasti nähnyt yhtään mitään, jatka matkaa.” [Linkki: Tutka (lennonjohto)]

Christiaan van Heijst: Minä todella ihmettelin mikä se oli, koska kahden valtion rajalla oleva sotaharjoitus olisi todella outoa. Tapa jolla se valo liikkui, oli myös erittäin outo. Se vain katosi alapuoliseen mereen. Minulla ei ole mitään aavistusta mikä se oli, mutta oli erittäin selvää, että lennonjohtoa ei kiinnostanut. Mitä muuta voi tehdä kuin kysyä lennonjohdolta onko siellä jotain meneillään?

Haastattelija: Kiihdyttikö se vai menikö se myös tässä tapauksessa rajanopeutta nopeammin?

Christian van Heijst: Kyllä. Se ei kiihdyttänyt, nopeus oli vakio. Nopeus oli suunnilleen sama kuin silloin ensimmäisellä kerralla kun näin sen F50-koneesta. Intensiteetti, se oli jälleen erittäin kirkas. Se liikkui erittäin nopeasti. Siinä ei ollut mitään järkeä.

Haastattelija: ja se oli puhtaan valkoinen, kuten se toinenkin?

Christiaan van Heijst: Kyllä. Puhtaan valkoinen.

Meteori?

Haastattelija: Olisiko se voinut olla meteori? [Linkki Wikipedia: Meteori]

Christiaan van Heijst: Olen nähnyt tuhansia meteoreja. Ne tulevat aina ilmakehään tietyssä kulmassa ja palavat. Olen nähnyt yhden tai kaksi meteoria, jotka eivät palaneet täysin. Niistä jää kaunis vana, kuin tulivana, siinä on hieman savua. Ne ovat usein oranssimaisia tai keltaisia. Ne palavat tietyssä kulmassa ja jatkavat ilmakehään tietyssä kulmassa.

Tämä ei ollut mitään sellaista. Tämä oli molemmissa tapauksissa vain tasainen yksittäinen pystysuorasti alaspäin putoava valo. Siinä ei ollut palamisen tuntua, se ei vilkkunut, se ei sykkinyt. Se oli melkein kuin tasainen keinotekoinen pystysuorasti alas liikkuva valo. En tiedä mistään meteoreista jotka pystyisivät tekemään noin.

Siinäkään ei ole mitään järkeä

Christiaan van Heijst: Olen avoin kaikille selityksille. Jos todella painostat minulta loogista selitystä, niin sanoisin, että sen voisi selittää ehkä pallosalama, jokin poikkeava sääilmiö josta emme tiedä yhtään mitään, mutta siinäkään ei ole mielestäni mitään järkeä. Mikä tahansa se olikaan, niin se oli aidosti minulle tuntematon. Siinä se.

Mitä väliä, otetaan toinen kahvi…

Haastattelija: Kapteenisiako ei sen tutkiminen kiinnostanut?

Christiaan van Heijst: Muistan kysyneeni kapteenilta tiesikö hän mitä oli meneillään. Hän kohautti vain olkapäitään. Hänelle oli ok se, että kysyin lennonjohdolta mikä se oli. Hän irtisanoutui siitä, hän sanoi vain: ”Okei, jatketaan vaan, otetaan toinen kahvi.” Useimpien lentäjien antama oletusarvoinen vastaus on tuo. Me emme voi tehdä ohjaamosta kovin paljoa. En myös hyvä pitää mielessä, että me emme lentäjinä etsi UAP:tä, emme etsi jotain selittämätöntä, emme etsi mysteereitä. Me vain olemme siellä ja lennämme lentokonetta pisteestä A pisteeseen B.

UFO, UAP

Christiaan van Heijst: On tärkeää sanoa, että minä en itse asiassa ollut lainkaan kiinnostunut koko UAP- tai UFO-aiheesta. En edes pidä sanasta UFO, siihen liittyvästä stigmasta johtuen. En rehellisesti sanottuna ottanut tätä koko aihetta nuorena koskaan vakavasti. En pystynyt ottamaan tätä aihetta vakavasti, vaikka olin nähnyt paljon asioita joita en pystynyt selittämään. Vasta vuoden 2020 vuoden jälkeen aloin lukea aiheesta enemmän. Olen alkanut ottaa tämän aiheen vakavasti.

Tajunnanräjäyttävää

Christian van Heijst: Omat kollegani ottavat tämän erittäin vakavasti. Monet kollegani jotka eivät ole koskaan puhuneet tämänkaltaisesta aiheesta, puhuivat minulle omista havainnoistaan yksityisesti, kuten ravintolapäivällisellä tai Tyynenmeren lennolla. Jotkut niistä olivat todella, todella, tajunnanräjäyttäviä. Monet kollegani ovat nähneet taivaalla erikoislaatuisia asioita.

Kolmas tapaus     

Christiaan van Heijst: Ellen erehdy, niin lensimme vuonna 2005 F50:llä lentoyhtiölle nimeltä. [Linkki Wikipedia: Olympic Air(lines)] Rahtasimme Ateenasta. Lensimme kaikille niille saarille. Yhdessä vaiheessa oli jo ilta tai jopa myöhäinen ilta. Olimme laskeutumassa juuri pienelle saarelle. Olen melko varma, että sen on täytynyt olla Mykonos tai yksi niistä saarista. [Linkki Wikipedia: Mykonos]

Teimme laskeutumishetkellä 180-asteen käännöksen ja ohjaamo oli kääntyessämme kohti pohjoista. Taivas oli selkeä, kaikki tähdet pystyi näkemään, oli erittäin selkeää, ei pilviä. Todistimme taivaalla jotain mitä voin kuvailla vain erittäin kirkkaaksi valoksi. Se oli ehkä verrattavissa jopa todella kirkkaaseen planeettaan. Näet joskus Marsin…

Haastattelija: Verrattavissa mihin?

Christiaan van Heijst: Planeettaan, kuten Mars tai Venus. Se oli erittäin kirkas valopiste.

Christiaan van Heijst: Se ilmestyi ja katosi, ilmestyi uudelleen ja katosi, sitä tapahtui neljä tai viisi kertaa. Sitten se ilmestyi uudelleen vain vähän kauempana, sanotaan täyden Kuun leveyden verran, ehkä kaksi tai kolme täyttä Kuuta, ja sitten se ampaisi pois uskomattomalla nopeudella [vaakasuoraan (näyttää sormella)]. Edes kiihdytystä ei ollut.

Valo siis ilmestyi ja katosi neljä kertaa vain pienen matkan välein. Se ilmestyi uudelleen ja ampaisi pois siten, että en ole nähnyt sellaista koskaan ennen enkä sen jälkeen. Korkeutta tai etäisyyttä on erittäin vaikea arvioida, mutta voin arvioida sen olleen vähintäänkin hyvin kaukana. Lentäjät ovat melko tottuneita arvioimaan etäisyyksiä ja esineiden nopeuksia.

Kerrassaan uskomatonta

Christiaan van Heijst: Mikä tahansa tämä olikaan, niin sen on täytynyt olla ainakin 20 000 jalan [6,1 kilometrin] korkeudella, jopa ehkä alhaisella Maan kiertoradalla, mutta sanotaan vain että erittäin korkealla. Hypoteettisesti: jos se oli 30 000 jalan [9,1 kilometrin] korkeudella, josta en ole varma, se on vain arvio… Jos se oli 30 000 jalan korkeudella, niin se nopeus jolla se ampaisi pois, on täytynyt olla suunnilleen Mach 30 tai 40, se oli kerrassaan uskomatonta. Se oli vain poissa. Me emme kuulleet mitään, mutta se oli vain välittömästi poissa. Kapteeni näki sen myös ja hän kommentoi: ”Tämä on todella outoa.”

Haastattelija: Mihin suuntaan se lähti?

Christiaan van Heijst: Kohti itää.

Haastattelija: Vaakatasossa? Nousiko se tyyliin ylöspäin tai laskeutuiko alaspäin? Vai etenikö se vain vaakasuoraan?

Christiaan van Heijst: Kaltevuutta tai korkeutta on vaikea arvioida, mutta arvioin sen lentäneen tai liikkuneen vain tietyssä tasossa ja se ampaisi vain yhteen suuntaan.

Haastattelija: Siihen samaan suuntaan?

Christiaan van Heijst: Siihen samaan suuntaan, kyllä.

USS Theodore Roosevelt

Christiaan van Heijst: Mielenkiintoinen asia oli se, että… teimme lentoon valmistautumiset, kuten aina teemme… Merkinnöissä sanottiin selkeästi, että valtaosa Välimeren alueen ilmatilasta oli tuona yönä suljettu, koska yhdysvaltalainen USS Theodore Roosevelt -lentotukialuksen ryhmä kulki ohitse kohti Persianlahtea. Vuoden täytyi olla 2005. Meillä ei ollut mitään käsitystä missä lentotukialuksen ryhmä täsmälleen oli, koska se on luokiteltu tavallisesti salaiseksi, mutta laivat kulkivat ohi sinä samana yönä. Ensireaktiomme oli, että sen täytyi olla jotain asevoimille kuuluvaa, sen täytyi liittyä lentotukialuksen ryhmään.

Logiikka ja terve järki ei selitä

Christiaan van Heijst: On ole nähnyt sen jälkeen tai koskaan mitään sellaista, erityisesti sitä todella outoa ”änkyttävää” liikettä ja sitten sitä välitöntä nopeutta. Tässä ei puhuta edes kiihtyvyydestä, vaan välittömästä nopeudesta. Nuo ovat jotain mitä en pysty selittämään millään logiikalla tai terveellä järjellä. Ihmettelen vieläkin mikä se oli.

Ydinlaitosten tapausraportit

Christiaan van Heijst: Luin äskettäin joitakin ydinlaitoksissa työskennelleiden entisten asevoimien turvallisuushenkilöstöön kuuluneiden tekemiä tapausraportteja. Hassua kyllä, mutta muutamat 1970-luvun ja arvellakseni 1980-luvun kokemuksistaan esiin tulleet ihmiset kuvailivat täsmälleen samanlaisia tapauksia. [Linkki: Ufot ja ydinaseet] Etsin selitystä yhä, mikään ei muistuta mitään senkaltaista.

Neljäs tapaus

Haastattelija: No, entä se viimeinen?

Christiaan van Heijst: Viimeisestä on jo 13 vuotta aikaa. Se tapahtui tammikuussa 2010. Olin lentämässä 737:aa Amsterdamista Malagaan, joka sijaitsee Espanjan eteläosassa. Kello oli noin 18 tai 18 illalla, joten aurinko oli jo laskenut horisontin alapuolelle. Taivaalla oli yhä se oranssinkeltainen hehku. Me lensimme erittäin korkealla, 41 000 jalan [12,5 kilometrin] korkeudella. Olimme ainoa lentokone tienoilla.

Näetkö sinäkin tuon?

Christiaan van Heijst: Yhtäkkiä kuulin vanhemman entisen asevoimien kapteenini kysyvän: ”Hei, näetkö sinäkin tuon?” Katsoin tuulilasini läpi, näin yhtäkkiä jotain kiinteää. Se oli erittäin kaukana. Se oli kuin pieni laikku, tumma, tumma muoto erittäin kaukana. 41 000 jalan korkeudella ei todellakaan ole paljon kaupallista lentoliikennettä, joka lentää samalla korkeudella tai jopa korkeammalla.

Esine oli tässä tapauksessa suhteellisen korkealla horisontin yläpuolella. Se tarkoittaa, että sen on täytynyt olla ainakin 45 000 jalan [13,7 kilometrin] korkeudella, ehkä jopa korkeammalla. Edessämme ei ollut muuta liikennettä. Me emme olleet lentoreitillä, olimme suoralla reitillä. Se oli suoraan edessämme suhteessa lentokoneen lentorataan.

Katselimme sitä ehkä kaksi tai kolme minuuttia. Se ei muuttanut suhteellista suuntimaa, se ei muuttanut korkeusasemaa. Sen muoto ei muuttunut, se ei muuttunut suuremmaksi tai pienemmäksi, se tarkoittaa että mikä tahansa se olikin, niin se esine joko piti saman etäisyyden edellämme, se seurasi meitä, tai sen on täytynyt olla äärimmäisen kaukana.

Sikari, suorakaide

Christiaan van Heijst: Lentokoneemme lensi lähes äänen nopeudella, Mach 0,8 tai mitä ikinä. Sen muoto oli myös erittäin outo: se oli vähän kuin sikarin muotoinen, vähän kun suorakaiteen muotoinen. Se ei sopinut yhteen minkään aiemmin näkemäni kanssa. Sen muoto, koko ja etäisyys pysyi samana yli tunnin ajan, aina siitä hetkestä asti kun tulimme Espanjan ilmatilaan, siihen kun laskeuduimme Malagaan, laskeuduimme pilviin.

Havainnoituamme sitä kaksi tai kolme minuuttia, suljimme pois sen, että se olisi lentokone. Se oli niin tasainen, sen muoto oli vaakasuunnassa pitkulainen. Näimme sen yli tunnin ajan. Sen on täytynyt olla valtavan kokoinen ja erittäin kaukana. Suljimme siis tuon vaihtoehdon pois. 

Madridin lennonjohto

Christiaan van Heijst: Kapteeni kohautti vain olkapäitään. Minä päätin kysyä kymmenen minuutin kuluttua lennonjohtajalta. Puhuimme siitä, että oliko meidän edellämme jotain liikennettä. Voisimme siis sulkea kaiken oudon pois, jos siellä olisi. Madridin lennonjohtaja oli todella yllättynyt. Hän sanoi: ”Te olette periaatteessa ainoa liikenne Espanjassa erityisesti tuolla korkeudella. Mitä te näette?” Hän sanoi, että ”siellä ei ole tunnettua liikennettä, ei yhtään mitään”.

Sotilaslennonjohto

Christiaan van Heijst: Hän palasi ehkä noin minuutin kuluttua asiaan ja sanoi: ”Sotilaslennonjohto haluaa kuulla havainnostanne mahdollisimman nopeasti, joten olkaa hyvät ja ottakaa yhteyttä heihin eri taajuudella.” Otin heihin yhteyttä toisella radiolla. Asevoimien lennonjohtaja… Odotin hänen pilkkaavan meitä, mutta asia olikin melko päinvastoin. Hän kuulosti, ei varsinaisesti ahdistuneelta, mutta hän halusi tietää kaiken näkemämme.

Hän kertoi meille, että tutkassa ei ole tunnettua liikennettä Espanjassa, ei päätutkassa eikä toissijaisessa tutkassa, sotilaallista aktiviteettia ei ole, asevoimien liikennettä ei ole, säähavaintopalloja ei ole. Hän halusi tietää näimmekö jonkin muuttuvan tai tapahtuiko jotain.

Jep!

Christiaan van Heijst: Kuten sanoin, niin me näimme sen esineen yli tunnin ajan, kunnes laskeuduimme Malagaan. Laskeuduimme pilviin. Esine oli yhä siellä samassa koossa, samalla etäisyydellä, samassa muodossa.

Haastattelija: Se ei laskeutunut? Se piti korkeusasemansa?

Christiaan van Heijst: Jep.

Valokuva

Christiaan van Heijst: Otin kaksi valokuvaa, periaatteessa 10 sekunnin aikavälillä. Nuo valokuvat ovat nyt analysoitavina.

Haastattelija: Onko se valokuva julkisesti saatavilla?

Christiaan van Heijst: Kyllä, se on julkisesti saatavilla. Lähetän sen sinulle, ehkä voit näyttää sen katsojille.

Starlink, ISS

Christiaan van Heijst: Monet ihmiset kysyvät minulta, että oletko varma, että et nähnyt Starlinkiä? [Linkki Wikipedia: Starlink] Me lentäjät näemme erityisesti yöllä lentäessämme Starlinkin kaiken aikaa. Se on melko siistiä nähdä, mutta sen on erittäin helppo tunnistaa olevan Starlink. Nuo tapahtuivat paljon ennen kuin Starlinkiä oli edes laukaistu. Kyllä, monet lentäjät näkevät Starlinkin, ISS:n, palavia raketin palasia, mutta ne eivät ole lähelläkään niitä selittämättömiä tapauksia jotka sinulle juuri esittelin. [Linkki Wikipedia: Kansainvälinen avaruusasema (ISS)]

Liikennelentäjä Chris van Voorhis: ”Kissa on nyt ulkona kassista”

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, ainoastaan havainnot on käännetty.

Vuosi 2005, Japan Airlines -lentoyhtiö

Haastattelija: Sinä lennät yhä aktiivisesti. Olet liikennelentäjä, lennät matkustajien kanssa. Sinulla on ollut ymmärtääkseni ainakin muutama UAP- tai UFO-kokemus. Mistä haluat puhua ensimmäiseksi?

Chris van Voorhis: Aloitetaan varhaisimmasta, joka oli vuonna 2005. Lensin silloin JAL-Airways lentoyhtiölle tai Japan Airlines –lentoyhtiölle. [Linkki Wikipedia: Japan Airlines] Olin tulossa Fukuokasta Honoluluun. Olimme ohittaneet juuri suunnilleen kansainvälisen päivämäärärajan. [Linkki Wikipedia: Päivämääräraja] Oli todella varhainen aamu, jolloin sinisessä horisontissa on vain pieni häivähdys valoa. Lensin DC-10:llä toisen lentokapteenin ja lentoinsinöörin kanssa. Ohjaamossa oli siis kolme miehistön jäsentä.

Kolme suurta kiekkoa tulee ilmakehään

Chris can Voorhis: Yhtäkkiä näin silmäkulmastani jonkin tyyppisen välähdyksen. Katsoin ylöspäin. Ne olivat luultavasti noin 30-asteen inklinaatiossa. [Linkki Wikipedia: Inklinaatio] Ehkäpä noin klo 10 asemassa suhteessa lentokoneeseeni oli kolme suurta kiekkoa. Inhoan kuulostaa kliseiseltä, mutta ilmakehään tuli itse asiassa kolmiomuodostelmassa kolme suurta kiekkoa, joista horisontin yläpuolella olleen auringon valo välähteli.

Valtavan kokoisia kapineita

Haastattelija: Kuinka kaukana ne olivat? Pystyitkö arvioimaan sitä lainkaan?

Chris van Voorhis: Se oli todella vaikeaa. Ne olivat tarpeeksi kaukana, jotta aurinko välkehti niistä, mutta silti alhaalla horisontin yllä. Ne kapineet olivat valtavan kokoisia, tarkoitan että ei voi mitenkään sanoa että niitä ei ollut. Minusta oli ihmeellistä jos joku ei pystynyt näkemään niitä. Edessämme oli toinen lentokone, he näkivät sen, me näimme sen. Puhuimme heidän kanssaan. Aika oli lyhyt, näimme sen ehkä 15 sekunnin ajan. Kysyimme heiltä aikovatko he kertoa siitä kenellekään. He olivat tyyliin: ”ei, me emme aio sanoa mitään, aiotteko te?” ”Ei, mekään emme aio sanoa mitään.”

Niskakarvat nousevat pystyyn

Haastattelija: Aivan… Kuka… Sanoivatko FAA:n lennonjohtajat noin vai toisesta lentokoneesta vai…?

Chris van Voorhis: Tämä tapahtui keskellä Tyyntä valtamerta. [Linkki: Tyynimeri] Siellä oli toinen Japanin lentoyhtiön lento. Se oli alhaalla edessämme, alapuolellamme, he olivat nähneet sen myös. Me kaikki ohjaamossa näimme sen. Se oli jotain mikä saa yhä nykyäänkin niskakarvani nousemaan pystyyn. Tunnen olevani etuoikeutettu nähtyäni sen.

En ollut nähnyt koskaan mitään tuollaista…

Chris van Voorhis: Ihmiset kysyvät minulta: olitko peloissasi? En, tunsin olevani etuoikeutettu, koska se oli jotain mikä todellakin muutti näkemykseni UFOista tai UAPeista. Olin nähnyt ennen tuota joitakin outoa asioita, mutta en ollut nähnyt koskaan mitään tuollaista. Se avasi mieleni. Sanon aina, että ”hei, nämä kapineet eivät kuulu fantasiamaailmaan, nämä ovat jotain todellista”. Tuolla on jotain mikä ei ole paranormaalia, se pitäisi ottaa todellisena ja tarkastella tieteellisesti. [Linkki: Tiede]

Poissa parissa sekunnissa

Chris van Voorhis: Kun ne kapineet saapuivat sisään ja suuntasivat itsensä uudelleen ilmakehässä, niin ne kiihdyttivät… Tai en sanoisi niiden edes kiihdyttäneen, koska ne olivat vauhdissa ja poissa horisontin takana hetkessä, vain parissa sekunnissa.    

Haastattelija: Palataan tuohon… Ne olivat kolmiomuodostelmassa, kärki osoittaen liikesuuntaan. Laskeutuiko se alas vai oliko se samalla tasolla katsoessasi sitä, muistatko tuota?

Laskeutuminen avaruudesta

Chris van Voorhis: Ei, ne tavallaan vaan saapuivat sisään ja pysähtyivät. Ne saapuivat sisään kulmassa ja pysähtyivät. Sitten ne tavallaan…

Haastattelija: Laskeutuivat avaruudesta tai jostakin?

Chris van Voorhis: Kyllä, tuo pitää paikkansa.

Suuntautuminen ja lähtö

Chris van Voorhis: Ne pysähtyivät ja tavallaan suuntasivat itseään hieman uudelleen.

Haastattelija: Koko muodostelmako?

Chris van Voorhis: Koko muodostelma, koko kolmiomuodostelma suuntautui uudelleen ja sitten: puff, poissa! [Vaakasuoraan, näyttää käsillä.] Se vain…

Haastattelija: Näitkö sen liikkuvan tiettyyn suuntaan?

Chris van Voorhis: Sen näki kiihdyttävän, mutta se vain oli vauhdissa välittömästi.

Haastattelija: Siis tavallaan ei lähes kiihdytystä, tavallaan ei liikettä ja sitten liikettä tiettyyn suuntaan, se näytti niin nopealta.

Chris van Voorhis: Oikein.

Chris van Voorhis: Sen oli pakko olla jonkin tyyppistä teknologiaa jota meillä ei ollut vuonna 2005, tuon verran voin sinulle sanoa.

Koko

Haastattelija: Kuinka suuria ajattelet niiden olleen?

Chris van Voorhis: Sanoisin, että halkaisijaltaan ainakin 100 jalkaa [30,5 metriä], jotta ne pystyi näkemään siltä korkeudelta jolta me ne näimme. Tuota on vaikea arvioida. Ne näyttivät erittäin suurilta, joten halkaisijaltaan vähintään 100 jalkaa [30,5 metriä]. Ne olivat valtavia.

Paikat muodostelmassa

Haastattelija: Entä niiden suhteelliset paikat muodostelmassa…  Olisiko niitä mahtunut sinne väliin vielä yksi? Pystytkö tavallaan antamaan kuvaa siitä millaisin välein se muodostelma oli? Sitä ei ollut varmasti helppo sanoa siitä kulmasta, mutta…

Chris van Voorhis: Kyllä, sitä on melko vaikea sanoa, mutta sanoisin että yksi niitä olisi mahtunut sinne väliin, sinne keskelle.

Tämän päivän todellisuutta

Haastattelija: Entä muut miehistön jäsenet? Kerroin puhuvasi heidän kanssaan yhä. Tuntevatko he samoin kuin sinä?

Chris van Voorhis: Kyllä, mutta tähän asian ympärillä on sellainen stigma ja pilkkaaminen, että ihmiset eivät halua tänäkään päivänä tulla avoimesti esiin puhumaan siitä. Tuo on yksi syy miksi minä teen tämän. Haluan ottaa sen pois paranormaalista ja laittaa sen osaksi tämän päivän todellisuutta. Haluan katsoa asiaa tieteellisestä, teknologisesta ja lentoturvallisuuden näkökulmasta.

Haastattelija: Ehdottomasti, ehdottomasti juuri noin. Olen kanssasi 100%:sti samaa mieltä tuosta.

Lentoyhtiön asenne

Haastattelija: Sinä olet yhä aktiivinen lentokapteeni. Onko sinulla mitään pelkoja, että sinua vastaan kohdistuu jotain kostotoimia?

Chris van Voorhis: Itse asiassa kyllä. Olen saanut jo puhelinsoittoja ylemmältä työnjohdolta. Minun on käsketty lopettaa ja luopua tästä. ”Saat tehdä mitä haluat yksityisestä näkökulmasta, mutta älä mainitse lentoyhtiötä missään olosuhteissa.”

Chris van Voorhis: Arvelen lentoyhtiön tarkastelevan tätä tyyliin: ”Me emme halua ihmisten ajattelevan, että meidän lentäjämme lentelevät tuolla ympäriinsä ufoja nähden.” Noin, vaikka sanoisin, että 40 % tai enemmän meistä on tosiasiassa nähnyt UAPeita.

Haastattelija: Arvelet siis lentoyhtiön johdon ymmärtävän tämän olevan totta, mutta he eivät vain halua käsitellä asiaa?

Chris van Voorhis: Kyllä, heillä on muitakin ongelmia.

Haastattelija: Eikö lentoturvallisuus ole melko korkealla heidän huolilistallaan?

Chris van Voorhis: Minä sanon niin kuin asia on. Mitään ei ole tapahtunut… vielä. He reagoivat jälkikäteen ennakoimisen sijaan.

Sitä en sano

Chris van Voorhis: Ihmiset kysyvät minulta, että ajatteletko kyseessä olleen avaruusolennot? En minä tiedä. Kyse olisi voinut olla pienistä vihreistä miehistä, ulottuvuuksien välisestä matkaamisesta, aikamatkustuksesta. Se olisi voinut olla… Ei, en sano sitä. Asevoimista ei ollut kyse, koska meillä ei ollut vuonna 2005 sellaista teknologiaa. Sen oli pakko olla jonkin tyyppistä antigravitaatioteknologiaa, jotta se pystyi kiihdyttämään niin nopeasti. [Linkki Wikipedia: Antigravitaatio]   

Vuonna 2022

Haastattelija: Olitko nähnyt mitään tuollaista koskaan ennen?

Chris van Voorhis: Ei mitään sellaista mitä tätä nykyä näemme. Kykenin näkemään äskettäin kaksi kokemusta, tai minulla oli kaksi kokemusta. Yksi oli elokuun 9. päivänä ja toinen 15. päivänä.

Haastattelija: Juuri tänä vuonna?

Chris van Voorhis: Juuri tänä vuonna, kyllä, 2022. Ensimmäisessä tapauksessa olimme matkalla LAX:iin. [Linkki Wikipedia: Los Angelesin kansainvälinen lentoasema (LAX)] Minun FO:ni oli nähnyt sen itse asiassa ennen perämiestäni. Hän sanoi minulle: ”Hei, näin valoja. Ne ovat Otavan oikeassa kulmassa. Ne liikkuvat epätavallisilla tavoilla.” Olin, että ”Okei, sepä mielenkiintoista.” Hän sanoi: ”Oi, tuolla ne ovat, katso!”

Me istuimme ja katselimme niitä kapineita noin kolme tuntia tai enemmän, aina siihen pisteeseen asti, että me itse asiassa kyllästyimme siihen. Siis tyyliin: ai, ne ovat siellä yhä. Myös kaikki muut lentokoneet puhuivat taajuudella siitä. Tyynen valtameren yläpuolisella ilmataajuudellamme 23.45 oli paljon juttelua. Siitä juteltiin paljon.

Tutka

Haastattelija: Oliko tutkassa mitään?

Chris van Voorhis: Ei. Ihmiset kysyvät tietenkin, että näittekö mitään tutkassa. No, ei. Nämä olivat erittäin korkealla ilmakehässä. Tutka havaitsee maksimissaan edestäsi 320 mailia [515 kilometriä]. Jos kyseessä on pienempi esine, niin ei se poimi sitä muutenkaan. Erityisesti jos se ei ole ilmakehässä, niin se ei tule poimimaan sitä.

Lennonjohto

Haastattelija: Oliko mitään lennonjohdon ohjausta?

Chris van Voorhis: Ei, ei. Me olimme keskellä Tyyntä valtamerta.

Haastattelija: Millä korkeudella te olitte?

Chris van Voorhis: Olimme 39 000 jalan [11,9 kilometrin] korkeudella.

Kuvaus

Haastattelija: Miten kuvailisit sitä? Näittekö te valoja? Olivatko ne tyyliin pistemäisiä valoja?

Chris van Voorhis: Periaatteessa ne olivat valoja jotka kehittyivät ja tulivat erittäin kirkkaiksi, kirkkaimmiksi kuin mikään tähdistä, kuin mikään siellä olleista planeetoista.

Haastattelija: Tyyliin kaksi kertaa niin kirkkaiksi?

Chris van Voorhis: Sanoisin niin. Melkein kuin joku olisi osoittanut spottivalolla. Mutta juttu on se, että ne olivat niin kaukana. Olen nähnyt satelliiteista heijastuvaa valoa. Satelliitti näkyy myöhemmin. Tämä oli jotain melko ainutlaatuista. Siellä vaikutti olevan itse asiassa useita esineitä. Näimme sen liikkuvan suoraviivaiseen tapaan, muuttuvan erittäin kirkkaaksi, sitten se tavallaan kaarsi, tyyliin kaarsi ylös tai kaarsi alas, sitten se katosi.

Se ei ollut samanlainen kuin satelliitti. Satelliitit liikkuvat suoraviivaiseen tyyliin, ne eivät tee kaarroksia, eikä niissä ole sentyyppistä valoa kuin tässä oli. Tämä oli meistä pohjoiseen, Otavan oikean puolen alapuolella.

Haastattelija: Sinä siis ajattelet, että ne olivat esineitä jotka tuottivat oman valonsa, eivätkä heijastaneet auringonvaloa. Sekö on käsityksesi?

Chris van Voorhis: Se on paras arvioni siitä.

Todella merkillistä

Haastattelija: Menikö se vasemmalta oikealle? Pohjoiseen vai..?

Chris van Voorhis: Siinä oli myös mielenkiintoista se, että se liikkui oikealta vasemmalle, vasemmalta oikealle, ylhäältä alas, se ei…

Haastattelija: Liikkui kaikkialle?

Chris van Voorhis: Oikein. Se oli todella merkillistä. Esine näytti olevan usein paikallaan, sitten se kirkastui, sitten sen näki liikkuvan. Se oli hyvin epätavallista verrattuna siihen mitä tavallisesti näemme. Sitä ei pysty selittämään satelliitiksi, ohjukseksi, korkealla lentäväksi droneksi, tai miksi ikinä, ei. Sillä ei ollut millekään noille kuuluvia ominaispiirteitä.

UAP

Haastattelija: Mikä sinä sitten ajattelet sen olleen?

Chris van Voorhis: Minulla ei ole mitään käsitystä. Se oli UAP. Toivoisin tietäväni. Se oli kerta kaikkiaan epätavallinen. Minua kiehtoo tieteellisestä ja teknologisesta näkökulmasta katsottuna, että mikä on kyseessä ja miksi se on täällä. Mistä se tuli? Minä en tiedä onko se vai eikö se ole ulottuvuuksien välinen, maapallon ulkopuolinen, tai onko kyseessä aikamatkustus, mutta yhden asian voin sinulle sanoa: erityisesti se minkä näimme vuonna 2005, ei ole mitään sellaista mitä meillä on. Sitä ei voida määritellä miksikään mitä meillä teknologisesti tuohon aikaan oli.

Roswell

Chris van Voorhis: Ihmiset sanovat, että me voisimme takaisinmallintaa kapineita joita saimme vuonna 1947 Roswellista. Se on mahdollista. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Kissa ei ole enää kassissa

Haastattelija: Ajatteletko, että meidän oma skeptisyytemme on pidätellyt meitä?

Chris van Voorhis: Kyllä, ehdottomasti kyllä. Ajattelen valtionjohdon pidätelleen meitä tähän vaiheeseen saakka. Kissa on nyt ulkona kassista. He ovat nyt tyyliin: no, kyllä, niitä kapineita on olemassa, kuten sinä hyvin tiedät. Sinullekin tapahtui tällaista, eikö? [Haastattelija on hävittäjälentäjä Ryan Graves.]

Lentokapteeni Erik Delgado: Orbi 11,3 kilometrin korkeudella, lentokapteeni Delgadon ufovideot

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Ainoastaan pääasiassa keskustelu videosta ja havainnosta on käännetty.

Haastattelun alkutekstin käännös

Rahtilennon nro 82 kapteeni Erik Delgado kuvasi nämä videot yhdessä kolmen muun kanssa 150 mailia itään Monterreystä Meksikosta 19. maaliskuuta 2020. Esine lensi heidän kanssaan noin 25 minuuttia. Kaikki neljä videota ja pysäytyskuvat ovat tämän [haastattelu]videon lopussa.

Haastattelijana F-16 -lentäjä

Haastattelija: Olen Chris Lehto, eläkkeelle jäänyt F-16 -lentäjä. [Linkki Wikipedia: General Dynamics F-16 Fighting Falcon] Olen tässä lentokapteeni Erik Delgadon kanssa. Hänellä on hämmästyttävä video orbista. [orb = ”orbi”, pallo] Toivottavasti pystyn kysymään lentäjätaustallani joitakin mielenkiintoisia kysymyksiä.

10 vuotta ilmavoimissa

Erik Delgado: Olin ilmavoimissa aktiivipalveluksessa 10 vuotta. Olen ollut nykyisessä työssäni rahtilentäjänä 21 vuotta. Ilmavoimissa olin tankkauslentokoneen lentäjä. Tuosta 10 vuoden aktiivipalveluksesta olin yhden vuoden lentäjäkoulutuksessa Williamsin ilmavoimien tukikohdassa ja loput yhdeksän vuotta olin KC-135R:n lentoperämies, sitten lentokoneen komentaja, sitten kouluttajalentäjä. [Linkki Wikipedia: Williams Air Force Base] Tein tuota siihen saakka kunnes erosin aktiivipalveluksesta huhtikuussa 2001. [Linkki Wikipedia: Boeing KC-135 Stratotanker]

Haastattelija: Okei, 2001, joten sinä et tankannut koskaan minua. Minä lensin vuonna 2001, mutta en käyttänyt tankkauslentokonetta kuin vasta vuonna 2002 tai 2003.

Ennen havaintoa

Haastattelija: Olitko nähnyt ennen tätä havaintoa mitään? Mikä oli yleinen käsityksesi UAPeista?

Erik Delgado: En, en, en ollut nähnyt mitään. Minä tavallaan aina uskoin niihin. Tiesin niitä olevan tuolla, mutta minä vain ajattelin, että en pääsisi koskaan todistamaan sellaista. Se mitä todistin maaliskuussa 2020, oli ainoa kokemukseni siihen mennessä. On ollut kokenut mitään sellaista.

NARCAP

Haastattelija: Olet kuullut NARCAPista?

Erik Delgado: Kyllä olen, mutta en ennen maaliskuuta 2020.

Haastattelija: Raportoitko koskaan tuosta tapauksesta? Heillä on erityisesti myös orbi-tapauksia. [Erik Delgado ei vastaa kysymykseen vaan alkaa puhua muuta.]

[Käännös NARCAPin nettisivuilta: Neuvontaa lentäjille, lentomiehistöille, lennonjohtajille ja ilmailun ammattilaisille: UAP / UFOt ja lentoturvallisuus), linkki nettisivu: NARCAP (narcap.org)]

Lentoperämies

Erik Delgado: Jos lentoperämiestäni ei olisi ollut… Minä ja hän keskustelimme… Jos lentoperämieheni ei olisi katsonut minua kohti kun olimme 37 000 jalan [11,3 kilometrin] korkeudella… Hän on se joka huomasi sen. Me olisimme voineet helposti missata sen kapistuksen.

Haastattelija: Okei, katsotaan se . [Seuraavassa on käännetty koko videon 1 ääniraita.]

Video 1, käännös videosta kuuluvasta taustakeskustelusta

Ääni 1: Tähdenlento!

Ääni 2 (Erik Delgado): Tähdenlento, mutta sitten se pysähtyi… Huh… Annas kun minä zoomaan… [zoomausta] Se on kuin orbi [pallo]. Katso tuota paskaa! Se sykkii! Tämä on vaikuttavaa. Ja se ei ole TCASissa. [Linkki Wikipedia: TCAS (törmäyksenestojärjestelmä)]

Ääni 1: Huh…

Ääni 2: No, nyt voin kertoa Ritalle.

Ääni 1: Tuo on mielenkiintoinen.

Ääni 2: Niin on. Tuo on paskamaisen kuuma. Latios! Latios! Se on sykkivä orbi. Katso sitä, katso tuota! [Pitkä äänetön tauko.] Käännä pyrstövalo päälle, okei, se on päällä, hyvä. Voi äijä, katso tuota. Napsauta TCAS-katkaisija ylös. Näetkö näytöllä mitään, ND:ssä? Mitään? Onko mitään TCAS-paluita?

Ääni 1: Ei.

Ääni 2: Okei, napsauta nappula alas. Se on aivan varmasti meidän korkeuttamme korkeammalla. Kyllä, kyllä. Tuo kaveri ei raportoi TCASiin. Jätkä, tuo on tunnistamaton lentävä esine. Voin lopultakin sanoa nähneeni sellaisen, se on siistiä. Ja se myös sykkii. Tuo on hullua! Toivoisin, että pääsisimme lähemmäs. En voi uskoa että näit sen. Mitä on kartalla alapuolellamme? Mikä kaupunki? Onko se Monterrey?

Ääni 1: Se on… [Radiolähetyksestä alkaa kuulua ääni.]

Ääni 2: Joten lähin… Heillä on Monterreyn lähellä…  saavat paljon… Me olemme lähellä Monterreytä. Mitä? 150 mailia Monterreystä?

Ääni 1: Kyllä, kyllä. Ukkosmyrsky…

Ääni 2: Voi äijä, tuo on ilmiömäistä. Olen niin iloinen, että näit tuon. Sinäkö näit sen putoavan taivaalta? Se vain…

Ääni 1: Niin tein… Ajattelin sen olevan tähdenlento, mutta se pysähtyi.

Ääni 2: Tämä on mahtavaa! Tämä on hemmetin siistiä! Minun on soitettava langolleni, hän asuu Pueblassa. [Linkki Wikipedia: Puebla (Meksiko)]

Ääni 1: Tarkoitan… Mikään ei vilku noin. Näen kun…

Ääni 2: Ei. Katso, se sykkii.

Ääni 1: Tiedän…

Ääni 2: Zoomaan lähemmäksi… Tuo on kummallista.

Ääni 1: Onko tuo kapine säähavaintopallo ukkosmyrskyssä?

Ääni 2: Ei ole, ei tuollaisilla valoilla.

Ääni 1: Koska se ei myöskään putoa niin.

Ääni 2: Ainoa meillä oleva säähavaintopallo on lähellä Harlingeniä, se on 15 000 jalkaa AGL. Tämä kapine on meidän korkeuttamme korkeammalla. Minä en vain pysty… Juuri siksi pyysin sinua painamaan TCAS-nappulaa, vain siltä varalta, että se olisi lentokone. Äijä, se sykkii, katso tuota… [Taustalta kuuluvaa radiokeskustelua.]

Ääni 2: Latios!

Ääni 1: Minä en näe mitään [ei kuulu]…

Ääni 2: Eikä siinä ole mitään vilkkuvaloa… minä en näe… Ja se tosiasia, että se putosi taivaalta sillä tavalla ja pysähtyi sitten leijailemaan paikalleen. Se luultavasti vain tutkii meitä. Aioin kääntää valon tuonne, mutta… Näyttää siltä, että se kääntyy pois luotamme. Tuo on ilmiömäistä, katso tuota! Kyllä, niitä on kaikkialla Meksikossa.

Ääni 1: Mitä jos teet sen videon… hups…

Ääni 2: Se… mitä…

Ääni 1: Se katosi.

Ääni 2: Minne se meni?

Ääni 1: Tuolla.

Ääni 2: Okei, se on pilvissä.

Ääni 1: Pilvissä, kyllä.

Ääni 2: Se on melkein kuin… Se on melkein kuin sään yläpuolella tai jotain.

Ääni 1: Niin, tiedän.

Ääni 2: Me kadotamme sen pilviin, voi perhana. No, tuossa se on, aivan tuossa, minun ND:ssäni. [Kääntää kameran kuvaamaan lentokoneen näyttöä.] Tuossa on meidän lentokoneemme TCASia ei ole. Tuossa on sää. Tuo kapine vaikutti katoavan noin 40 mailin [64 kilometrin] matkan päässä vasemmasta siivenkärjestämme.

Ääni 1: Kyllä, minä menin molempiin suuntiin…

Ääni 2: Kyllä, TCAS-paluita ei ole. Se ei ole lentokone. Siinä ei ollut vilkkumerkkejä, merkkivaloja tai mitään. Olen ensimmäistä kertaa näin innoissani. Voin sanoa nähneeni ufon ja minä sain videon!

Lentäjän omat kommentit videosta

Erik Delgodo: Kyllä. Aloitan sanomalla, että kuulette tuossa mielenliikutuksen ja ne tunteet joita käyn läpi. Tuo oli tyyliin neljän tai viiden minuutin jälkeen. Tuohon vaiheeseen saakka luulin, että meillä on kohtaaminen toisen lentokoneen kanssa. Lensin lentoperämieheni kanssa, josta käytän nimeä John. Näin hänen silmiensä kääntyvän oikealle, ne muuttuivat suuriksi, hänen silmänsä avautuivat levälleen. Hän sanoi: ”Katso tuota tähdenlent…!” Sitten hän lopetti siihen, hän ei saanut sanottua sanaa loppuun.

Mikä tuota vaivaa?

Erik Delgado: Minä katselin häntä ja ihmettelin, että mikä tuota vaivaa, mitä hän katselee? Kaveri oli ollut 20 vuotta F-15 -lentäjänä ilmavoimissa, siis kokenut kaveri. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F-15 Eagle] Katsoin vasemman olkapääni yli ja näin yhtäkkiä… Katsoin ylös ja näin sen luultavasti 30-asteen kulmassa ylhäällä. Se oli aivan siinä. Sen on täytynyt olla meistä muutaman sadan jalan etäisyydellä. [100 jalkaa = noin 30 metriä, 200 jalkaa = noin 60 metriä]

Päälle kääntyvä lentokone

Erik Delgado: Minä olin tyyliin, että ”voi hyvä Jumala, se on toinen lentokone, hänellä on kurssi ja hän kääntyy päällemme.” Luulin sitä toiseksi lentokoneeksi koska kun katsoin ulos… kuten tuossa videossa… Jos osaat kuvitella tavallaan ohuessa sumussa pyörivän majakan, näet valon menevän poikki horisontin. Tuo kapine sytytti valon joka osui lentokoneen keulaan, se välähti ohjaamon ikkunoiden läpi, se tavallaan kulki lentokoneemme rungon poikki. Tuossa vaiheessa pudotin sen mitä olin syömässä ja tartuin kaasuvipuun. Ajattelin lentokoneen olevan kääntymässä meidän päällemme.

Liikennettä, liikennettä!

Erik Delgado: Katselin laitteistojani, etsin laskeutumiskäskyä. Ajattelin kuulevani kohta: ”Liikennettä, liikennettä! Laskeudu, laskeudu!” Järjestelmämme toimivat yhteistyössä törmäyksen välttämiseksi. Sydämeni pamppaili, katsoin näytölleni, eikä siellä ollut mitään, ei mitään. Minä olin tyyliin, että mitä ?!? Koko näytöllä näkyy viisi mailia [8 kilometriä], eikä siellä ollut mitään. Etsin käskyjä heijastusnäytöltä, eikä HUDissakaan ollut mitään. [Linkki Wikipedia: Heijastusnäyttö (HUD)] Olin tyyliin: ”Katso tuota pelleä, katso tuota pelleä! Hän kääntyy meidän päällemme!” Muistan sanoneeni tuon. En tiennyt mitä helvettiä oli meneillään.

Kirkkaus

Haastattelija: Teillä oli myrskyvalot täysin päällä? Täysi valaistus…

Erik Delgado: Kyllä. Juuri tuossa [videon kuvassa] on [ohjaamon] valot pois päältä. Tuo on klassista yölentoa. Minä en lennä ne noin kirkkaina, ne on tavallaan himmennettynä.

Haastattelija: Pystyit näkemään sen valon, tai lentoperämies näki ensin. Sen on täytynyt olla todella kirkas.

Erik Delgado: Kyllä, kyllä.

Haastattelija: Söit ohjaamossa.

Erik Delgado: Jep.

Haastattelija: Sanoit, että se oli aivan siinä, sen on täytynyt olla erittäin kirkas.

Erik Delgado: Kyllä, jos sitä olisi tuijottanut muutamaa sekuntia kauemmin, niin verkkokalvoille olisi luultavasti tullut palovamma. [Linkki Wikipedia: Verkkokalvo] Se oli äärimmäisen kirkas. Sitten se liikkui. Ajattelin tuohon vaiheeseen saakka sen olevan toinen lentokone. Muutama minuutti kului ja se orbi tavallaan perääntyi hieman, otti etäisyyttä. Sitten se alkoi liukua todella hitaasti. Sellaista liikettä se kapine teki. Sitten se parkkeerasi itsensä meidän vasemman siipemme kärjen lähelle. Minulla kesti noin kolme minuuttia tulla järkiini tyyliin: katselenko minä sitä mitä luulen katselevani?

Tutka

Erik Delgado: Tuossa vaiheessa olin tyyliin: ”Okei, minun täytyy hakea tuo tutkalla. Onko tuo oikea?” Minä viivyttelin liian kauan, se oli jo pois kartiostani. Meillä on lentokoneen edessä noin 170-asteen kartio, johon tutka pystyy katsomaan. Se oli jo siitä pois, koska se oli nyt noin klo 8 – 9 asemassani. Joku minua haastatellut sanoi, että tämä plasmapallo, valo tai mikä ikinä, pystyy jopa huijaamaan jotenkin tutkaa. Se on luultavasti totta, minä en tiedä, koska tämä oli ensimmäinen kokemukseni siitä. Olisin halunnut yrittää havaita sitä tutkalla, koska voin havaita jopa säätutkalla toisia lentokoneita, tutka on tässä lentokoneessa niin hyvä. Mutta se oli liian myöhäistä. Se oli siinä vaiheessa jo poissa havaintokentästäni.

Video, Samsung Galaxy S9

Erik Delgado: Tuossa vaiheessa innostuin. Ajattelin, että katselenko minä sitä mitä ajattelen katsovani? Missä minun kamerani on? Sukelsin kohti kassiani ja vetäisin sieltä Samsung S9:ni, joka minulla siihen aikaan oli. Siinä puhelimessa on fantastinen kamera. Aloin ottaa videokuvaa, se on se pitkä video, se alkuperäinen. Kuvasin alun perin lähes viisi minuuttia pitkän videon. Kadotimme sen kapineen sään sekaan, luulimme sen menneen pois, joten lopetin tallentamisen.

Erik Delgado: Minä pitelin kameraa, kamera tavallaan liikkuu. Kyse ei ole turbulenssista, me olimme siellä melko tasaisesti. Minä liikuttelin kameraa katsoessani välillä sitä silmilläni. Tiedäthän? Minä liikutin kameraa. Chris, se kapine oli ”parkissa”, se oli vakaa, se oli tyyliin muodostelmassa meidän kanssamme.

History Channelin tekemä simulaatio

Haastattelija: Kuinka tarkka ajattelet History Channelin tekemän simulaation olleen? [Linkki Wikipedia: History (televisiokanava)]

Erik Delgado: Se oli melko tarkka, koska kuten sanoin, se kapine pysähtyi kolmeksi ensimmäiseksi minuutiksi. Koko jutun nähnyt lentoperämieheni kuvitteli sen olevan tähdenlento, paitsi että se ei jatkanut matkaansa tai poksahtanut, tarkoitan räjähtänyt. Se vain pysähtyi siihen. Sitten minä käännyin ja näin sen.

Hyperavaruudesta, toisesta ulottuvuudesta tai mistä ikinä

Erik Delgado: Minä ajattelen sen pompahtaneen ulos hyperavaruudesta tai toisesta ulottuvuudesta, tiedäthän, tai mistä ikinä. En arvele sen myöskään tienneen meidän olevan siellä, siksi se pyöri. Sen kulkuneuvon etu- ja takapäätä ei pystynyt erottamaan toisistaan, tai mikä ikinä se olikaan. Se oli vain kirkas valopallo: kirkas, himmeä, kirkas, himmeä. Vasta kun aloin katsoa kameran linssin läpi sitä filmatessani tai katsoa sitä toistettuna, aloin nähdä sen kyynelpisaran muodon. Sen tavallaan sanon siinä videolla: ”Katso, katso, se on kyynelpisara!” Siis kun katson kamerani läpi. Kun katsoin sitä taas silmilläni, niin en nähnyt sitä samaa silmilläni, en vain nähnyt sitä. Se oli kirkas, himmeä, kirkas, himmeä. Se kapine oli kamerassa uskomaton.

Video vs. näköhavainto

Haastattelija: Näyttääkö se videolla erilaiselta verrattuna juuri kuvailemaasi? Tuossa kohdassa videolla, sekö ei näyttänyt tuolta henkilökohtaisesti katsottuna?

Erik Delgado: Ei, se näytti vain tavallaan pyöreältä, kirkkaalta, himmeältä, kirkkaalta, himmeältä vilkkuvalta valolta.

Valokeilan pyyhkäisy

Erik Delgado: Sen ensimmäinen pyyhkäisy, mikä tahansa se olikaan, tiedäthän, tavallaan valokeila, mikä ikinä, se hävisi sen jälkeen, heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen. Sitä ei enää ollut.

Haastattelija: Se [valokeila] siis pyyhkäisi vain yhden kerran?

Erik Delgado: Kyllä. Se oli melkein kuin tähän tyyliin… Kaveri pompahti ulos hyperavaruudesta tai mistä ikinä ja oli tyyliin ”hei, sensorini poimivat jotain. Mikä tuo on?” Se pyörähti ja näytti sen valon lentokoneen keulaan, se kulki poikki lentokoneen rungon. Valo oli kirkas, se tuli myös ohjaamon sisään. Juuri tuosta syystä minä ajattelin sen olevan toinen lentokone laskeutumisvaloineen kurssilla kohti meitä.

Erik Delgado: Tajusin mitä oli meneillään vasta aloittaessani filmaamisen. Pelko muuttui innostukseksi, sen kuulee äänestä. Kuten sanoin, niin me kadotimme sen sään sekaan. Olimme 40 mailin [64 kilometrin] päässä ukkosmyrskystä. Menimme riittävän paksuihin pilviin, kadotimme sen. Tulimme pois pilvistä…

Ei sitä, ei sitä, ei sitä…

Haastattelija: Se oli siis täysin epätavallinen…

Erik Delgado: Kyllä. Siinä ei ollut siipiä, ei pystöä, ei runkoa, ei navigointivaloja, ei merkkivaloja, ei tiivistymisjuovia, ei ääntä.  [Linkki Wikipedia: Tiivistymisjuova] Kun minä tankkasin teitä tyyppejä…

Haastattelija: Sinä pystyit kuulemaan…

Erik Delgado: Kyllä, kyllä. Moottorin kuulee, mutta tämä kapine oli… Siinä ei ollut ääntä, ei mitään. Se oli kirkas, mutta mitään ei pystynyt kuulemaan, mitään tiivistymisjuovia ei näkynyt. Ei tiennyt minne se oli menossa tai mistä se oli tulossa, koska se oli vain kirkas valo. Se vilkkui kirkkaana samaa kuviota, samaa sykliä, se ei koskaan värissyt.

Toinen video

Erik Delgado: Katsoin sattumalta olkapääni yli. Olin tyyliin: ”Ai, se on vieläkin tuolla, se on vieläkin tuolla.” Sammutin jälleen valot ja kuvasin toisen videoleikkeen.

Toisen videon ääniraidan käännös

Ääni 2 (Erik Delgado): Katso muotoa, näetkö sen? Kun zoomaan, niin saa vähän kuin kyynelpisaran muodon.

Ääni 1: Kyllä.

Ääni 2: Kuvaan sinulle pienemmän [tiedoston] ja lähetän sen sinulle.

Ääni 1: Selvä.

Ääni 2: Se toinen oli neljä minuuttia pitkä. Teen tästä minuutin pitkän ja lähetän sen sinulle.

Ääni 1: Tuo on vahva…

Ääni 2: Vau! Katso tuota! Zoomaan hieman lisää.

Ääni 1: Tuo on hyvä, vakaa. Siinä oli minuutti.

Ääni 2: Selvä. Ole hyvä, lähetän sen sinulle…

Kolmas video

Ääni 1: Tutka… suoraan vasemmalle puolellamme… ei oikeastaan…

Ääni 2: Se vaikuttaa menevän kauemmaksi. Minä zoomaan lähemmäksi ja se vetäytyy poispäin. Se muuttaa myös väriään. Se vetäytyy pois.

Ääni 1: Tuo oli outoa…

Ääni 2: Kyllä, tuo oli outoa. [Kohde häviää hetkeksi näkyvistä videokuvasta ja palaa sitten näkyviin samaan paikkaan.]

Haastattelija: Sitten te menitte sään sekaan, ettekö pystyneet näkemään sitä enää?

Erik Delgado: Ei. Emme pystyneet näkemään sitä enää. Juuri siksi minä siirsin… Kaikki tutkijat sanoivat minulle: ”Kiitokset tuon tekemisestä, laitteistosi näyttämisestä”. [Erik Delgado on kuvannut videon loppuun lentokoneensa ohjaamon näyttöä.]

Ällistys

Haastattelija: Sinä et yrittänyt havaita sitä tutkalla? [Linkki: Tutka]

Erik Delgado: En. Se ei tullut koskaan enää meidän eteemme. Arvelen sen kaverin tienneen, että meillä oli jonkinlainen…  Miten sen nyt sanoisi… Se ei aikonut mennä meidän eteemme uudelleen. Se kapine pompsahti hyperavaruudesta, oli siinä, näytti selvästi meitä kohti valoa, tyyliin mikä helvetti tuo on? Me ällistytimme sitä luultavasti aivan yhtä paljon kuin sekin ällistytti meitä. Tiedäthän? Sitten noin kolmen minuutin kuluttua se tajusi, että ”minun on päästävä pois tuon kaverin havaintokentästä”.

Yhteensä neljä videota, 25 minuutin kohtaaminen

Erik Delgado: Se toinen video on vain noin puolitoista minuuttia pitkä. Otin muutamia pysäytyskuvia lopetettuani videokuvaamisen. Otin siitä kapineesta yhdeksän pysäytyskuvaa. Sitten yritin lähettää sitä videota [toiselle lentokoneessa]. Se oli yhä liian suuri [tiedosto]. Siksi kuvasin kaksi videoleikettä lisää: yksi kestää tyyliin 45 sekuntia ja toinen 30 sekuntia. Nuo pystyin lähettämään toiselle ohjaamossa. Kohtaaminen päättyi tuohon, se kesti alusta loppuun noin 25 minuuttia. Se kapine hengaili meidän kanssamme pitkän aikaa.

Kohde ei tule Yhdysvaltain ilmatilaan

Erik Delgado: Olimme lähestymässä Yhdysvaltojen ilmatilaa. Lentoperämies kysyi tyyliin: ”Hei, kapteeni Delgado, aiotko raportoida tästä? Minä olen koeajalla, minä haluan pysyä erossa tästä. En halua pöllyttää mitään höyheniä, minulla on hieno työura, toivon saavani hienon työuran, kuten sinäkin. En mieluummin olisi missään tekemisissä tämän asian kanssa.”

Sanoin, että ”älä murehdi siitä, tehdään sopimus. Jos tuo kapine seuraa meitä Yhdysvaltain ilmatilaan, niin puhun Sarahille Houstoniin ja kysyn pystytäänkö se havaitsemaan [tutkalla]. Jos lennonjohtaja vastaa ja puhumme… Jos tuo tyyppi seuraa meitä Yhdysvaltain ilmatilaan, niin minun on täytettävä joitakin papereita, jos ei, niin annetaan koko asian olla, okei?” Se viimeinen videoleike on kuvattu muutamaa minuuttia ennen kuin saavuimme siihen ilmatilaan. Se kapine alkoi muuttaa väriään ja sitten se viuhahti pois. [Näyttää kädellään.]

Neljännen videon ääniraidan käännös

Ääni 2 {Erik Delgado): Minä teen 30 sekuntia pitkän, okei?

Ääni 1: OK, toki.

Ääni 2: Nyt se muuttelee värejään. Onko siellä yhtään pilviä? Minä en ainakaan nähnyt niitä yhtään…

”Se lähti lentämään”

Erik Delgado: Se lähti lentämään. Minä näin sen lähtevän. Hän näki sen saapuvan ja minä näin sen lähtevän. Se luultavasti lähti yhtä nopeasti kuin hän näki sen saapuvan. Minä arvelen, en tiedä varmaksi, koska minä en nähnyt sen ilmestyvän hyperavaruudesta tai mistä ikinä. Kohtaaminen oli ohi. Minä olin tyyliin, että tuo oli vasta jotain: se tiesi missä Yhdysvaltain ilmatila oli, se tiesi luultavasti myös minne asti Houstonin keskuksen tutkan kantama oli. Poissa!

En sanonut sanaakaan…

Erik Delgado: Muutamaa minuuttia myöhemmin vastaanotimme Montereyn keskuksen ja Houstonin keskuksen välisen radiolähetyksen. Minä en sanonut sanaakaan. Katsoin kaveriani. Sanoin, että ”me teimme sopimuksen. Minä en raportoi tästä mitään.” Ainoa syy miksi ihmiset saivat tietää tästä, oli se että laskeuduin takaisin Memphisiin, näin joitakin kavereita, näytin heille kaikki valokuvani ja videoleikkeeni. Kaikki olivat ällikällä lyötyjä.

Video päätyy julkiseksi

Erik Delgado: Yksi tyyppi, kaverini Mark, sanoi tyyliin: ”Erik, sinun on raportoitava tästä.” Minä olin, että ei. Kerroin hänelle tehneeni sopimuksen. Hän sanoi, että ”voitko lähettää minulle sen minkä voit? Minä postitan sen Facebook-sivulleni.” Minä sanoin, että ”kyllä, tee mitä haluat tehdä”. Joten, hän postitti sen Facebook-sivulleen. Sitten jotkut hänen kavereistaan ottivat sen, toiset lentäjät ehkä, en tiedä, koska tuo kaveri oli ennen merivoimissa. Sitten joku paiskasi sen internettiin…. [Jatkotapahtumat on jätetty kääntämättä.]

”FedEx UFO”

Erik Delgado: Katsokaa videot ja muodostakaa omat mielipiteenne. Me satuimme todistamaan sitä uskomatonta ilmiötä. Chris, minä vapisen tässä puhuessani sinulle, käsivarsieni karvat ovat pystyssä, tarkoitan että se oli uskomatonta. Jos googlaat FedEx UFO tai jotain sellaista, niin jotkut videoleikkeet löytyvät. Se suurin, se suuri [tiedosto]… Tiedän sen olevan NARCAPin nettisivuilla osoitteessa narcap.org. [Linkki: narcap.org] [Kaikki videot ovat nähtävissä alkuperäisen käännetyn videon lopussa, linkki: ORB at 37 000´ – kapteeni Delgadon uskomaton UFO-kohtaaminen]

Pysäytyskuvat

Haastattelija: Tuossa oli Delgadon neljä videota järjestyksessä. Tässä ovat hänen yhdeksän valokuvaansa. [Videon kohdassa 1:01:51] Rajasin niistä kunkin ja minä en suurentanut, hän itse asiassa zoomasi joissakin näistä, joten… vaikea sanoa…        

Erik Delgado: Pysäytyskuvat olivat mielestäni myös ällistyttäviä. Kuvissa näkyy jotain yksityiskohtia, melkein kuin kuusikulmioita, samanlaisia kuin jalkapallossa. Yhdessä niistä pysäytyskuvista se näyttää kuin plasmapallolta. Se ei ole tästä maailmasta, se on ällistyttävä.

Haastattelija: Entä ne muut värit? Normaalisti se vain vilkkui, eikö?

Erik Delgado: Kyllä. Sitä ei tapahtunut ennen kuin se lähti. Kun se kapine päätti, että ahaa, nuo kaverit ovat matkalla kohti rajaa, minä lähden täältä.

Lähtö

Haastattelija: Lähtikö se silloin 45-asteen kulmassa?

Erik Delgado: Se oli klo 8 asemassa. Sitten se alkoi mennä poispäin sivusuuntaisesti. Ensiksi se otti sen saman linjan, klo 8 linjan, ja alkoi vain mennä kauemmaksi. Ja sitten viuh, se meni suoraan etelään ja oli poissa. Tarkoitan, että se oli poissa noin vain, sanoin että voi hemmetti. Ennen tuota oli joitakin värin muutoksia. Jotkut tutkijat ovat sanoneet minulle, että kun nuo kaverit valmistautuvat menemään hypermoodiin tai hyperavaruuteen tai mihin ikinä, niin se kapine muuttuu, muuttaa muotoaan, tekee sitä ja tätä.

Olin nähnyt silmilläni, että se on kirkas, himmeä, kirkas, himmeä, mutta tuossa vaiheessa pystyin näkemään silmilläni, että se oli värisävyltään vaaleanpunainen, ehkä hieman vaaleaa purppuraväriä. Tuo näkyy tavallaan siinä viimeisessä videoleikkeessä, se alkaa mennä pois ja muuttua. Tuossa vaiheessa yritin zoomata niin nopeasti kuin pystyin, sitten kadotin sen. Tiedäthän, se oli poissa.

Liikuteltavuus

Haastattelija: Sinä näit sen siis vetäytyvän ja lentävän tiettyyn suuntaan…

Erik Delgado: Sen kapineen liikuteltavuus on jotain sellaista mitä meillä ei ilmiselvästi ole, tai mitään mitä minä olen koskaan nähnyt. Olin ennen ilmailuaikaa El Paso Electric –yrityksen koneenrakennusinsinööri. Valmistuin Teksasin yliopistosta El Pasosta, olin koneenrakennustekniikan opiskelija. Valmistuin ja El Paso Electric palkkasi minut. Työskentelin heille noin puolitoista vuotta ennen aktiivipalvelustani.

Fysiikka, nopeus

Erik Delgado: Minä tunnen fysiikan, tiedän sellaiset asiat. [Linkki Wikipedia: Fysiikka] Sen kapineen liikuteltavuuden näkeminen… mitä se teki ja kuinka se… Tässä puhutaan… sinähän tiedät… useista tuhansista maileista muutamassa sekunnissa. Tarkoitan, että vau! [1000 mailia = 1609 km, 2000 mailia = 3219 km, 3000 mailia = 4828 km]

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

• Ufot ja lentäjät (1)

Jaa artikkeli: