NDE

Kuvateksti: Kirjainlyhenne NDE tulee englanninkielisistä sanoista near-death experience, kuolemanrajakokemus.

Anita Moorjani: ”Kuolin ja tulin takaisin viesti mukanani”

Linkki Anita Moorjanin puheeseen, josta tämä käännös on tehty: LINKKI. Linkki Wikipedia: Anita Moorjani, Facebook: Anita Moorjani.

Kooma, nämä ovat viimeiset tuntisi

Anita Moorjani: Helmikuun 2. päivänä [vuonna 2006] vaivuin koomaan. Lääkärit sanoivat periaatteessa, että nämä tulisivat olemaan viimeiset tuntini. Jotkut minulla olleet syöpäkasvaimet olivat sitruunan kokoisia. Minulla oli ollut syöpä neljä vuotta ja se oli metastasoitunut. Niitä kasvaimia oli siis imusuonistossani kaikkialla, kallonpohjasta ympäri kaulaa, käsivarsien alla, rinnoissa, aina vatsaonteloon asti. Keuhkoissani oli nestettä, joten olin tukehtua joka kerta makuulle käydessäni omaan nesteeseeni. Ruoka ei imeytynyt, joten minusta tuli periaatteessa kävelevä luuranko. Lihakseni rapistuivat täysin. En pystynyt enää seisomaan ja kävelemään, joten olin pyörätuolissa. Olin niin heikko, että en pystynyt enää kannattelemaan edes päätäni ylhäällä. Olin siis pyörätuolissa ja pääni roikkui alhaalla. Niskassani ei ollut voimaa kannatella päätä pystyssä. Minulla oli paljon kipuja. Helmikuun 2. päivänä vaivuin koomaan ja lääkärit sanoivat noiden olevan viimeiset tuntini, koska elimeni olivat lakanneet toimimasta. [Linkki Wikipedia: Kooma]

Kuvateksti: Moorjani sanoo, että jotkut hänen syöpäkasvaimistaan olivat sitruunan kokoisia. [Linkki Wikipedia: Etäpesäke]

Aistit, tietoisuus ympärillä tapahtuvasta

Anita Moorjani: Mieheni ja äitini olivat päivänselvästi erittäin ahdistuneita. Silmäni olivat kiinni ja olin täysin koomassa. Mutta koomassa ollessani olin kaikkien tietämättä tietoinen kaikesta ympärilläni tapahtuvasta. Pystyin kuulemaan, näkemään ja tuntemaan kaiken mitä tapahtui. Tunsin kaiken mitä lääkärit tekivät. He pistivät minuun neuloja, laittoivat infuusioletkuja paikalleen ja sen sellaista. Mieheni oli vuoteeni vieressä ja piti minua kädestä. En pelkästään kuullut mitä he sanoivat, minä tyyliin tunsin heidän tunteensa. Aivan kuin olisin ollut täydellisen empaattinen sitä kohtaan mitä he tunsivat. Pystyin näkemään ja kuulemaan asioita, jotka tapahtuivat sen huoneen ulkopuolella jossa fyysinen kehoni oli.

Kuvateksti: Moorjani sanoo, että hän pystyi kuulemaan, näkemään, tuntemaan ja aistimaan ympäristöään koomassa.

Irti kehosta

Anita Moorjani: Oivalsin että pystyin jopa näkemään aineellisen kehoni. Se oli kuin, minusta tuntui kuin minusta olisi tullut kehostani irrallinen. Se tuntui uskomattomalta. Se tuntui kerrassaan hämmästyttävältä. Minusta tuntui ensimmäistä kertaa vuosiin niin ihmeelliseltä, kivuttomalta. Kivut olivat poissa ja minusta tuntui kevyeltä. Minusta tuntui, että olin todella vapaa ja laajentunut.

Tinkimättömän rakkauden tunne

Anita Moorjani: Tunsin myös jotain mitä osaan kuvailla vain tinkimättömän rakkauden tunteeksi. Tiedän, että sanaa rakkaus on käytetty liikaa, mutta se on ainoa sana jota osaan ajatella kuvaillakseni sitä mitä tunsin. Se oli euforisen kaltainen tunne. Aivan kuin olisin ymmärtänyt yhtäkkiä, että minun ei tarvitse tehdä mitään itselleni todistellakseni. Minun ei tarvitse tehdä mitään tunteakseni, että ansaitsen tulla rakastetuksi. Minua rakastettiin pelkästään siksi että olin olemassa.

En muista tunteneeni elämäni aikana tuolla tavoin koskaan aiemmin. Ja nyt en ollut enää kiinnittynyt kehooni. Ja siinä minä olin ja tunsin sitä todella uskomatonta tunnetta, jossa minulla oli ikään kuin tarkoitus, minua rakastettiin ja olin arvokas. Tuolta minusta tuntui.

Kuvateksti: Anita Moorjani sanoo, ettei hän ollut kokemuksensa aikana enää kiinnittynyt kehoonsa.

Hengissä on pysyttävä

Anita Moorjani: Tämä tapahtui minulle muuten sivumennen sanoen sairaalassa Hongkongissa. Olin tietoinen, että Intiassa ollut veljeni kiirehti lennolle päästäkseen Hongkongiin katsomaan minua ennen kuolemaani. Joten tuossa tietoisuudessa minusta tuntui, että minun oli pysyttävä elossa ainakin siihen saakka kun hän ehtisi luokseni. Tiesin että jos kuolisin ennen kuin hän ehtisi luokseni, niin hän olisi täysin suunniltaan ja rikki. Joten tiesin että minun oli pysyttävä elossa ainakin siihen saakka että hän ehtisi luokseni. Ainakin siihen saakka että hänellä olisi mahdollisuus sanoa hyvästit.

Valinta: kuole tai palaa

Anita Moorjani: Kun menin syvemmälle tuohon kokemukseen, saavutin pisteen jossa minun oli valittava tulisinko takaisin vai en. Saavutin pisteen jossa minä… hmm… kohtasin kuolleen isäni. Isäni oli kuollut 10 vuotta aiemmin. Minusta tuntui että hän oli siellä tervehtimässä minua ja että hän halusi minun tietävän, ettei minun aikani ollut vielä. Mutta vaikka minun ei ollutkaan vielä aika kuolla, niin minusta tuntui silti että minulla valinnanvaraa. Voisin tehdä valinnan kuolla, jos niin haluaisin. Halusin pysyä siellä, en halunnut tulla takaisin. Siinä valtapiirissä oleminen oli niin paljon parempaa kuin täällä oleminen, yksinkertaisesti siksi että minusta tuntui niin uskomattomalta. Täällä minulla oli vain tämä sairas kuoleva keho. En siis nähnyt mitään hyvää syytä tulla takaisin tähän kehoon koska minä kärsin, myös perheeni kärsi.

Kuvateksti: Elämässä joutuu tekemään valintoja. Minkä suunnat otat? Onko vielä pitkä matka jonnekin?

Täydellinen ymmärrys

Anita Moorjani: Halusin todellakin pysyä siellä, mutta koin tuolla ajanhetkellä myös uskomattoman selkeyden tason. Minä tyyliin ymmärsin, minä vain ymmärsin täysin kuinka olin päätynyt tuohon pisteeseen tuossa sairaalan sängyssä, tuolla hetkellä maatessani siinä kuolemassa loppuvaiheen syöpään. Minä tosiaankin ymmärsin kuinka jokainen elämäni aikana jokaisella ajanhetkellä tekemäni valinta ja päätös oli johtanut minut tuohon pisteeseen. Pystyin näkemään sen.

Elä ilman pelkoa

Anita Moorjani: Tuossa havahtumisessa minusta tuntui kuin isäni olisi sanonut minulle, että nyt kun tiedät tämän totuuden, niin sinun on mentävä takaisin ja elettävä ilman pelkoa. Ymmärsin että nyt kun ymmärsin tämän, niin kehoni parantuisi jos menisin takaisin. En seuraa uskonkappaleita, minkään tyyppistä uskontoa tai hengellisyyttä tuon kokemuksen jälkeen, siis kun olin tosiasiassa kuollut ja tullut takaisin, koska nyt minä tavallaan tiedän.

Kuvateksti: Anita Moorjani sanoo, ettei hänen tarvitse seurata mitään uskontoa, koska hän tietää omakohtaisen kokemuksen kautta miten asiat ovat.

Olemme henkiolentoja

Anita Moorjani: Tiedän olevani henkiolento, me kaikki olemme. Joka ikinen meistä on. Meidän ei tarvitse työskennellä sen asian kimpussa. Minun ei tarvitse työstää sitä tai yrittää olla henkisempi, minä olen sitä jo. Ei ole mitään työstettävää, me kaikki olemme sitä jo. Joten tuo minussa on muuttunut täysin. Sillä hetkellä kun isäni sanoi, että nyt kun ymmärrät totuuden, niin mene takaisin ja elä elämääsi pelotta… Tuolla hetkellä sanoisin silmieni varsinaisesti avautuneen. Tarkoitan että tapahtui niin paljon.

Kuvateksti: Kuolemanrajakokemuksen kokenut Anita Moorjani sanoo, että olemme henkiolentoja.

Siellä aika ei ole lineaarinen

Anita Moorjani: Olin koomassa noin 34 tuntia, mutta tuossa ajassa tapahtui niin paljon, koska aika ei ole siellä lineaarinen, kaikki tapahtui ikään kuin samanaikaisesti. Ja minne tahansa tietoisuuteni sijoitin, niin siellä minä olin. Joten se kaikki tapahtui välittömästi. Minusta tuntuu, että tuo muutti minut täysin. Imin itseeni niin paljon. Se on sama kuin kävelisi sisään huoneeseen tai tilanteeseen, johonkin mitä et ole koskaan ennen nähnyt ja saatkin selville totuuden jostakin sellaisesta jota et osannut koskaan kuvitella.

Kuvateksti: Moorjani sanoo ajan olleen “siellä” epälineaarinen, kaikki tapahtui ikäänkuin yhtä aikaa. Hän pääsi minne tahansa tietoisuutensa sijoitti.

Tietoa ei voi muuttaa tietämättömyydeksi

Anita Moorjani: Et saa sitä enää tietämättömäksi. Et voi menne takaisin ja kumota sitä. Se pysyy aina sinussa. Se on todellakin muuttanut elämäni. Se on muuttanut sen mikä minusta on tullut tuosta hetkestä eteenpäin. Ensiksi en halunnut tulla takaisin, mutta isäni sanoi minulle myös, että minulla on näitä kykyjä minua odottamassa.

Sanaton kommunikaatio

Anita Moorjani: Myös kommunikointitapamme, se ei tapahdu kielen kautta sillä tavalla kuin viestin kanssasi juuri tällä hetkellä. Täällä käytämme sanoja, asettelemme niitä peräkkäin lineaarisessa ajassa lineaarisiin lauseisiin. Tuossa valtapiirissä meillä ei ole kehojamme eikä äänihuuliamme, joten tuntui kuin isäni ja minun perusolemukset olisivat vain sulautuneet yhteen, joten tiesin täsmälleen mitä hän halusi minun tietävän. Minä sanoitan sen, mutta kyse on siitä että minä vain ymmärsin täysin mitä hän halusi minun tietävän.

Kuvateksti: Ilman kehoa, suuta, äänihuulia ja korvia viestinnän on vaikea olla perinteisen kaltaista sanallista viestintää.

Elämä ilman kärsimystä

Anita Moorjani: Hän halusi minun tietävän että olin kärsinyt aina siihen pisteeseen asti ja vaikka minun ei tarvitsisikaan mennä takaisin kehooni, jos valitsisin olla menemättä takaisin, niin menettäisin silloin ne minua nyt odottavat kyvyt.  Ymmärsin että jos menen nyt takaisin, niin en elä enää kärsimyksessä, johtuen siitä minkä nyt tiedän. Joten aloin availla silmiäni.

Koomasta herääminen

Anita Moorjani: Ympärilläni oleva perheeni tietysti… Mieheni istui siinä pitämässä minua kädestä, veljeni oli saapunut juuri lentokentältä, äitini oli siellä. He olivat tietenkin riemastuneita kun availin silmiäni, mutta minä olin tietenkin yhä erittäin heikko noissa kaikissa letkuissa ja avoimissa ihovaurioissani. Painoni oli vain noin 39 kilogrammaa. Aloin siis availla silmiäni. Perheeni oli riemuissaan, he kutsuivat lääkärin.

Kuvateksti: Joskus on aika herätä todellisuuteen, vaikka koomasta herääminen saattaakin olla vaikeaa.

Hyvää iltapäivää tohtori

Anita Moorjani: Tervehdin lääkäriä nimeltä ja sanoen: hyvää iltapäivää tohtori Chan. Hän oli yllättynyt kun tiesin hänen nimensä, koska hän oli aloittanut hoitamiseni vasta koomaan joutumiseni jälkeen. Hän kysyi, että miten tiesin hänen nimensä. Olin yllättynyt kun hän kysyi tuota, koska minulle se tavallaan vaikutti aivan normaalilta. Sanoin vain, että etkö sinä ole se lääkäri joka kävi tänä aamuna?

Kerroin hänelle toimenpiteistä, joita hän oli tarkalleen ottaen tehnyt. Minä olin ollut tukehtumassa ja hän oli työntänyt neulan selkääni ja poistanut keuhkoistani nestettä. Kerroin siis sen. Sanoin että etkö sinä ole se lääkäri joka tuli noin klo 4 tai 5 tänä aamuna ja poisti nestettä keuhkoistani? Hän sanoi, että sinä olit koomassa tuon tehdessäni, miten edes tiedät että tein tuon?

Kaikki alkaa paljastua

Anita Moorjani: Tuolloin asia alkoi paljastua kaikille, että jotain oli tapahtunut. Ja kun hän oli lähtenyt huoneesta, sanoin miehelleni: eikö hän ole se lääkäri joka sanoi sinulle, että en selviä edes yöstä, että nämä ovat viimeiset tuntini ja elimeni ovat lakanneet toimimasta? Mieheni Danny sanoi: Miten sinä sen kuulit? Hän ei sanonut sitä edes tässä huoneessa, hän sanoi tuon alhaalla yhdyskäytävässä. Alkoi siis hiljalleen paljastua, että jotain oli tapahtunut.

Kuvateksti: Kaikki paljastuu aikanaan, joskin siihen saattaa kulua hieman aikaa.

Syöpä katoaa

Anita Moorjani: Lääkäreitä shokeerasi se, että syöpäkasvain kutistui neljässä päivässä 70 % ja kolmen viikon kuluttua he eivät löytäneet kehostani mitään jälkiä syövästä. Minut päästettiin sairaalasta kotiin viidessä viikossa.

Kuvateksti: Kuolemanrajakokija Anita Moorjani sanoo, että hänen syöpänsä katosi.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

Jaa artikkeli: