UFOT JA LENTÄJÄT (1)

Yksinlentäjä Sir Francis Chichester: ”Kapseli jossa oli pyrstö”, 1931

Kuvateksti (videon tekstiosasta): Sir Francis Chichester teki vuonna 1931 ensimmäisen yksinlennon Uudesta-Seelannista Australiaan. Tämä on selonteko siitä mitä hän lennon aikana todisti. [Linkki Wikipedia: Francis Chichester]

Linkki käännettyn lausuntoon: LINKKI.

Lausunto

Sir Francis Chichester: Sen muoto oli täydellinen. Se oli muodoltaan tavallaan kuin kapseli jossa oli pyrstö. Katselin sitä kapinetta ja yhtäkkiä se hävisi. Ajattelin että näenkö minä omiani. Minulla oli ollut hyvin uuvuttava lento. Olin odotellut… Minulla oli ollut moottoriongelmia. Olin odotellut tuntikausia merelle pääsemistä. Tiedäthän? Yhtäkkiä se kapine kuitenkin ilmestyi uudelleen, tuli minua kohti. No, en aikonut päästää siitä irti tällä kertaa, pidin katseeni kiinnitettynä siihen. Se lähestyi melko vauhdikkaasti ja sitten se yhtäkkiä, tai ehkä paremminkin vähä vähältä, se alkoi harventua. Se hävisi edessäni, silmieni edessä. Siitä tuli tavallaan kuin aave. Pystyin näkemään yhdellä hetkellä veden, aallot ja meren sen läpi. Ja sitten se hävisi.

Kuvateksti: Uudesta-Seelannista Australiaan lennettäessä on lennettävä merialueen yli.

Yliluutnantti Roman Sobinski: ”He vain katosivat tähtien väliin”, 1942

Linkki käännettyyn lausuntoon: LINKKI.

Pommitustehtävä

Roman Sobinski: Menimme kesäkuussa vuonna 1942 pommitustehtävälle. Lensin pommikoneita, Wellingtoneja, Ruhrin tai toiselta nimeltään niin sanotun ”iloisen laakson” yllä. [Linkki Wikipedia: Vickers Wellington] [Linkki Wikipedia: Ruhr] Matka oli… Suoritimme kaiken tarpeellisen, pudotimme pommit kohteeseen.

Kuvateksti: Vickers Wellington pommikone kuvattuna vuonna 1942, oikealla Roman Sobinski.

Zuiderzee

Roman Sobinski: Kun olimme lentämässä paluumatkalla Zuiderzeen yllä, joka on tavallaan osa Hollantia, niin minun peräpään tykkimieheni ilmoitti takapuolelta lähestyvästä lentokoneesta.  [Linkki Wikipedia: Zuiderzee] Sanoin hänelle, että jos se kohde tulee liian lähelle, niin meidän on avattava häntä kohti tuli. Minun ajatukseni oli, että ehkä se oli nokkaan kiinnitettävällä etsintävalolla varustettu saksalainen hävittäjälentokone.

Takatykkimies avaa tulen

Roman Sobinski: Kun se kapine tuli lähelle, niin en ottanut sen kanssa mitään riskejä ja käskin takatykkimieheni antaa hänelle ammusryöpyn. Joten hän siis avasi sitten tulen häntä kohti ehkä 200 jaardin [183 metrin] etäisyydeltä. Tuolta etäisyydeltä se esine oli melkein Kuun kokoinen, joka myös oli näkyvissä samaan aikaan, ehkä mahdollisesti hieman suurempi. Käytimme konekivääreissä jäljittimiä. Takaosan tykkitornissa oli neljä konekivääriä. Kun se takaosan ase ampui, niin me pystyimme seuraamaan tarkasti ammusten lentorataa, jotka siis menivät sen kyseessä olevan kohteen sisään.

Kuvateksti: RAF-pommikone Vickers Wellington ilmassa vuonna 1940. [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat (RAF)]

”He eivät pudonneet”

Roman Sobinski: Omituinen asia siinä oli se, että ne vain menivät sisään ja siinä kaikki, he eivät pudonneet. Ne niin sanotut jäljittimet vain syöttivät ja siinä kaikki. Tuota kesti ehkä, en tiedä, ehkä kaksi minuuttia. Tuon ajan jälkeen se hohtava esine muutti yhtäkkiä sijaintiaan, liikkui hirvittävällä nopeudella meidän paapuurin [vasemmalle] puolellemme, lähes samalle etäisyydelle, noin 200 jaardin [183 metrin] etäisyydelle siivestä. Sitten se pysyi siinä.

Molemmat tykkimiehet avaavat tulen

Roman Sobinski: Sitten tietenkin molemmat tykkimiehet, takatykkimies ja etutykkimies, avasivat käskystäni tulen. Pystyin jälleen näkemään jäljittimien merkitsevän kohteen kahdesta eri kulmasta. Olen melko varma, että etäisyys oli melko lähelle 200 jaardia [183 metriä], koska risteävien jäljittimien välisen kulman pystyi näkemään.

”He vain katosivat tähtien väliin”

Roman Sobinski: Vähän ajan kuluttua se liikkui ylöspäin, lähti lentämään valtavan suurella nopeudella ainakin 45-asteen kulmassa, ja he vain katosivat tähtien väliin.

Tykkimies George Bernard Dye: ”Tunnistamattomia punaisia tulipalloja”, 1944

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2. Käännös on yhdistelmä kahdesta haastattelusta. Vain pääasiassa Bernard Dyen puheenvuorot on käännetty.

George Bernard Dye: Minä en puhu siitä ihmisille kovinkaan paljon, ainoastaan läheisille ystäville, joilla on ehkä lentokokemusta sodan ajalta. Minulla on tässä henkilökohtainen sota-aikainen päiväkirja. Luen sinulle kirjauksen, jonka kirjoitin 26. huhtikuuta [1944]. Operaatio ESSEN: 300 lentokonetta hyökkäsi Esseniin… Tunnistamattomia esineitä, joita kuvailen vain punaisiksi tulipalloiksi. [Linkki Wikipedia: Bombing of Essen in World War II, (Essenin pommitus toisessa maailmansodassa)]

RAF Mildenhall

George Bernard Dye: Lähdimme kohdealueelta ja suuntasimme takaisin Mildenhalliin, tukikohtaamme. [Linkki Wikipedia: RAF Mildenhall (Englannin ilmavoimien tukikohta)] Suuntasimme Ranskan yli, kaikki vaikutti olevan rauhallista. Yhtäkkiä näin kolmen tulipallon tulevan alapuolelta ylöspäin ja ilmoitin siitä sisäpuhelimella lentäjällemme Arthur Hortonille. Muutamaa sekuntia myöhemmin takatykkimies Brian Harper havaitsi kaksi punaista tulipalloa lisää. Arthur huolestui välittömästi hieman. Olivatko ne hävittäjiä? Eivät, eivät ole hävittäjiä, Arthur sanoi vaan, että meitä kohti tulee tulipalloja. Sanoin Arthurille: ”Nyt väistöliike, kierre, tyyrpuuriin, mene, mene, mene!”

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla punainen tulipallo. Kuvan ”tulipallo” ei liity tapaukseen.

”Ne seurasivat meitä yhä”

George Bernard Dye: Kuljimme nopeudella yli 300 mailia tunnissa [556 km/h] [Linkki Wikipedia: Meripeninkulma (eli merimaili)] Lentokone vavahteli kuin lehti ja ne seurasivat meitä yhä. Lentäjä huolestui, että moottorit syttyvät tuleen. Insinööri Dave sanoi ”Entä moottorit?” ”Kippari, älä välitä moottoreista, jatka”, tai jotain siihen suuntaan. Sanat olivat melko karkeita. Minulle ja miehistölle kerrottiin pilvikorkeus. Vähän matkan päästä ne viisi punaista esinettä vain hidastivat, ja ne vain… Punaiset valot katosivat alla olevaan pimeyteen ja pääsimme turvallisesti kotiin.

”Kuin oranssin kellertäviä jalkapalloja”

George Bernard Dye: Puhuimme vuosien varrella. Hän sanoi pelänneensä, että saattaisin osua niihin kapineisiin. Ne saattaisivat iskeä takaisin, vastata samalla mitalla ja tuhota meidät.

Haastattelija: No, miltä ne sitten näyttivät?

George Bernard Dye: Ne olivat vain kuin oranssin kellertäviä jalkapalloja. Ne hehkuivat keltaista ja hieman oranssia. Yhtäkkiä ne seurasivat meitä. Me syöksyimme alaspäin ja ne seurasivat meitä. Me teimme kierteen ja nousimme ylöspäin ja ne seurasivat.

Haastattelija: Siis aivan kuin ne olisivat olleet älykkäitä? Ne vaikuttivat tietävän suunnan muutoksesta.

George Bernard Dye: Kyllä. Tarkoitan, että ne olivat ohjauksessa. Sen jälkeen kun olimme nähneet ne, 15 mailin [24 kilometrin] jälkeen, menetimme 14 000 jalkaa [4,3 kilometriä] korkeutta. Ne alkoivat hävitä pois, mutta ajoittain ne lisäsivät nopeutta. Silloin kun ne tavallaan menivät, että ”psiih” [kiihdyttivät], niin niiden takaosasta tuli kipinöitä.

Haastattelija: Erittäin mielenkiintoista.

George Bernard Dye: Mutta mitä ne olivat? [pyörittelee päätään]

Haastattelija: Kyllä, sinä et tiedä.

Nauravat tiedustelu-upseerit

George Bernard Dye: Kun pääsimme takaisin tukikohtaamme Mildenhalliin… tiedäthän… Tiedustelu-upseerit kuulustelevat kutakin miehistöä, ja he vain nauroivat meille. Tuo järkytti lentäjää ja hän sanoi: ”Ette olisi perkele nauraneet, jos olisitte olleet meidän kanssamme istumassa lentokoneessa.” En tiennyt mitä siitä olisi pitänyt ajatella, mutta minä ajattelin niiden olleen vain saksalaisten keksimiä uusia aseita.

Winston Churchill

[Kääntäjän huomautus: Seuraava on Bernard Dyen vastaus kun hänelle näytetään Iso-Britannian puolustusministeriöstä äskettäin vapautunutta asiakirjaa, jonka mukaan Winston Churchill määräsi ufohavainnot 50 vuodeksi pimentoon. Osuutta ei ole käännetty.]

Kuvateksti: Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Winston Churchill (vas.) ja yhdysvaltalainen kenraali Dwight D. Eisenhower. [Linkki Wikipedia: Dwight D. Eisenhower]

Tämän raportin luettuani…

George Bernard Dye: Tämän raportin luettuani, se kuulostaa… tiedäthän… todellakin identtiseltä sen kanssa mitä me todistimme ja näimme silloin sinä yönä. En ollut kuullut tästä aiemmin, mutta tämä ei yllätä minua… että hänelle oli kerrottu siitä. [Linkki Wikipedia: Winston Churchill] Sotavuosina tapahtui asioita ja ilmiselvästi muitakin esineitä näyttäytyi.

Kuvateksti: ”Ei kukaan siellä ollut kuullut mitään UFOsta, vuonna 1944.” – Robert LeRoy. Uusi-Guinea on Australian pohjoispuolella sijaitseva saari.

Robert LeRoy: Foo Fighter, ”tulihävittäjä”, 1944

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (1:31 – 2:06)

Selostaja: [Robert] Bob LeRoy, 11.:sta ilmajoukkojen jäsen Uusi-Guineassa muistaa ensimmäisen havaintonsa mysteerisestä aluksesta.

Robert LeRoy: Yhtäkkiä näin sen noin tämän kokoisen pallon seuraavan japanilaista Betty-pommikonetta. Se kapine oli halkaisijaltaan noin kolme jalkaa [91 cm]. [Linkki Wikipedia: Mitsubishi G4M (”Betty”)] Ja se alkoi muuttaa värejään. Ajattelin nähneeni uuden salaisen aseen. Minun täytyi olla samaa mieltä muiden jätkien kanssa, koska se he kaikki ajattelivat sen olleen. Eivät he tienneet yhtään paremmin. Ei kukaan siellä ollut kuullut mitään UFOsta, vuonna 1944.

Selostaja: Niitä nähtiin ympäri maailmaa ja ne tulivat tunnetuiksi nimellä Foo Fighter, ranskankielisen sanan tuli mukaan. [feu = tuli, Foo Fighter = ”tulihävittäjä”]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Uusi-Guinea. [Linkki Wikipedia: Uusi-Guinea]

B-24:n tykkimies Robert May: “Tunnistamaton”, 1944

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (2:51 – 3:39)

Selostaja: Robert May oli toisen maailmansodan kahden viimeisen vuoden ajan B-24 lentokoneen pyrstön tykkimies. [Linkki Wikipedia: Consolidated B-24 Liberator] [Linkki Wikipedia: Toinen maailmansota] Hän muistaa elävästi vaarallisen huippusalaisen tehtävän pudottaa aseita ja ammuksia saksalaisten linjojen taakse. Mutta se mikä jäi Robertin mieleen yli puolen vuosisadan ajaksi, ei ollut sen tehtävän luonne, vaan se mitä hän siellä ylhäällä näki.

Kuvateksti: Raskas pommikone Consolidated B-24 Liberator kuvattuna toisessa maailmansodassa.

Robert May: Minä tarkkailin siellä jotain. Se oli tavallaan kirkas, en tiennyt oliko se lentokone vai mikä se oli. Sanoisin sen matkanneen todennäköisesti melko kohtuullisella nopeudella, ehkä 200 mailia tunnissa, 300 mailia tunnissa. Se tuli kohti, mutta se tuli kirkkaan valon sisällä. Se oli se mikä teki siitä niin omituisen, että me emme pystyneet tunnistamaan sitä. Me kaikki tiesimme täsmälleen minkä tahansa, minkä tahansa, vihollisen lentokoneen, tiesimme mitä ne olivat. Se oli todella helppoa, koska sen me opimme erittäin nopeasti.

Kuvateksti: Haastateltu Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) everstiluutnantti Wendelle Stevens sotilasuransa aikana.

USAF everstiluutnantti Wendelle Stevens: Ufot vuonna 1947

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Selostajan johdantoa lukuun ottamatta vain Wendelle Stevensin puheenvuorot on käännetty.

Tekninen ilmatiedustelu

Selostaja: Wendelle Stevens on eläkkeelle jäänyt ilmavoimien everstiluutnantti. Eversti Stevens oli 23 vuotta aktiivipalveluksessa Yhdysvaltain ilmavoimissa lentäjänä. Hän erikoistui tekniseen ilmatiedusteluun ja edistyksellisten lentokoneiden suunnitteluun. Hän valmistui maavoimien ilmajoukkojen ensimmäisestä koelentäjäkoulusta ja oli 20 vuoden iässä P-47 hävittäjälentokoneen projektiupseeri. [Linkki Wikipedia: Republic P-47 Thunderbolt]

Hän lensi toisen maailmansodan aikana taistelussa ja toimi koelentäjänä. Toisen maailmansodan jälkeen hänet määrättiin lentotukikohtaan Alaskaan, jossa hän kuulusteli B-29 miehistöjä, jotka kuvailivat usein kohtaamisiaan outojen ympyrän muotoisten lentokoneiden kanssa. [Linkki Wikipedia: Boeing B-29 Superfortress] [Videon kuvassa ja tekstissä: Alaska vuonna 1947]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos englanninkielisellä hakusanalla Alaskan lentotukikohta 1940-luvulla. [Linkki Wikipedia: Alaska]

”Bogiet”, viholliskoneet

Wendelle Stevens: Minun ensimmäinen kokemukseni uforaportista, henkilökohtainen kokemukseni, tapahtui kun yksi miehistö palasi ja kertoi nähneensä viholliskoneen [bogie], sitä nimitystä he siitä käyttivät. Se liikkui suurella nopeudella korkeammalla korkeudella kuin missä he pystyivät lentämään. Sain myöhemmin selville, että miehistöt viittasivat niihin usein vihollisen lentokoneina tai Neuvostoliiton lentokoneina, mutta tavallisesti nimityksellä ”bogie”. He yrittivät kuvailla niitä, mutta ne liikkuivat suuremmalla nopeudella kuin mikään mitä meillä oli. Meillä ei ollut silloin suihkulentokoneita. Mittasimme yhden lentäneen nopeudella 7000 mailia tunnissa, mittasimme sen tutkalla. Joten ne siis ylittivät selvästi kaikki meidän kykymme vuonna 1947, kenen tahansa kyvyt maailmassa vuonna 1947. [Linkki: Roswellin alus (1947)]

Uforaportit, ympyränmuotoiset alukset

Wendelle Stevens: Sain keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa jonkinlaisen uforaportin. He näkivät joskus läheltä joskus kaukaa ympyränmuotoisia aluksia, joskus useamman kuin yhden. Muistan miehistön kuvailleen yhden seisseen jäälautalla. Se oli jotain mitä me emme pystyneet tekemään, ei meillä ollut mitään keinoa laskeutua sinne. Ne vaikuttivat toimivan ilmatilassa ilman nähtävissä olevaa huoltavaa tukikohtaa. Me tarvitsimme valtavan suuren tukikohdan ylläpitämään B-29-koneita, vain tukemaan niiden lentoa arktisella alueella.

Kuvateksti: Osittain jäistä osittain sulaa arktisen alueen vesialuetta.

Veden alla

Wendelle Stevens: Yksi miehistö kuvaili yhtä jonka he näkivät veden alla, joka nousi pintaan, nousi vedestä ylös ja lensi pois. No, tuo ylitti selkeästi kaikkien mallien kyvyt, joita tiesimme maailmassa olevan.

Ufokuvat

Wendelle Stevens: Noita tiedustelutehtäviä lentäneet B-29-koneet oli varustettu erilaisilla kameroilla. He saivat useita kertoja valokuvia niistä arktisen alueen ilmatilassa nähdyistä ufoista – joillakin kameroilla, joskus kaikilla kameroilla. Noin he ainakin ilmoittivat. Minä en päässyt koskaan näkemään niitä, koska me otimme filmikasetit ulos, pakkasimme ne laatikkoon ja lähetimme ne Washingtoniin Andrewsin ilmavoimien tukikohtaan. [Linkki Wikipedia: Andrews Air Force Base] Siellä upseeri tapasi Pentagonin sotilastiedustelun ja ne vietiin johonkin paikkaan. [Linkki Wikipedia: Pentagon] Minä en saanut koskaan mistään tästä mitään palautetta, en kuullut koskaan mitä he niistä kehittivät, mutta jutut olivat hurjia. [Linkki Wikipedia: Filminkehitys]

Ufon takaa-ajo

Wendelle Stevens: Tunnen esimerkiksi everstiluutnantin joka ajoi F-86:lla taisteluparinsa kanssa UFOa takaa. [Linkki Wikipedia: North American F-86 Sabre] Hän latasi kameransa, joka sisältää aseiden ja kaiken muun kytkemisen päälle lentokoneessa, se menee aseistuksen tulitushallintapaneelin kautta. Tuo mies asuu kuudenkymmenen mailin sisällä täältä. Hän viritti tulitushallintapaneelin ottaakseen kameralla, asekameroillaan, kuvia. Koko paneeli alkoi savuta ja kaikki sen sähköjärjestelmät sammuivat. Kun hän palasi tukikohtaan, he havaitsivat sähköjohtojen sulaneen, eivätkä he löytäneet mitään syytä niiden sulamiseen. Lentokoneen korjaamiseen kului kaksi viikkoa. Mutta hänellä oli visuaalinen lukitus, visuaalinen kontakti ufon kanssa, hän pystyi näkemään sen silmillään. Se oli tarpeeksi lähellä, että sen yksityiskohtia ja rakennetta pystyi näkemään. Ja hän halusi kuvata sitä asekameroillaan.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien North American F-86 Sabre.

”Valkoinen mies”

Wendelle Stevens: Seuraava kokemukseni sellaisesta joka oli todennäköisesti oikea UFO, on vuodelta 1960, jolloin olin laivueen komentajana Floridassa. Minulla oli lentolaivueen koelentäjä ylhäällä koelennolla F-100-koneella. [Linkki Wikipedia: North American F-100 Super Sabre] Kyseessä oli maksimisuorityskyvyn lentokoe. Hän oli nousemassa 18 000 jalan [5,5 kilometrin] korkeudella kun hän näki edessään yläpuolellaan esineen joka näytti Goodyearin ilmalaivalta. [Linkki Wikipedia: Goodyear Blimp, ”Goodyear-ilmalaiva”] Hän ajatteli, että voi luoja, mikä tuo voi olla? Hän tiesi, me kaikki tiedämme, että Goodyearin ilmalaiva ei pääse niin korkealle.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) North American F-100 Super Sabre.

Wendelle Stevens: Hän otti jälkipolttimen käyttöön saadakseen sen kiinni. [Linkki Wikipedia: Jälkipoltin] Hän alkoi lähestyä kapinetta hetkellisesti, sitten hän alkoi vain määrätä sen tahdin. Sitten se kiihdytti ja vain meni pois hänen luotaan nousten jyrkässä kulmassa hänen yläpuolelleen. Tarkoitan, että F-100 meni jälkipolttimelle, nousi maksiminopeudella, se oli nopein lentokone joka meillä siihen aikaan oli. Hän näki sen viimeisen kerran kiihdyttämässä pois hänen luotaan yli 33 000 jalan [10 kilometrin] korkeudella. Ei ole mitään keinoa maailmassa miten mikään ilmalaiva pääsisi sinne ylös.

Hän tuli takaisin ja kertoi minulle tästä kokemuksestaan. Hän oli valkoinen, se oli traumaattinen asia, koska hän ymmärsi, kuka tahansa olisi ymmärtänyt noissa olosuhteissa, että se oli jotain ei-maanpäällistä.

Everstiluutnantti Wendelle Stevens: Roswellista Alaskaan, 1947

Linkki käännettyyn Wendelle Stevensin täydentävään haastatteluun: LINKKI (0:11 – 1:32)

Ufojen valokuvaus

Selostaja [tiivistelmä]: Wendelle Stevens siirrettiin vuonna 1947 Roswellin tukikohdasta New Mexicosta Alaskaan. Stevensille kävi nopeasti selväksi, että hänen todellinen tehtävänsä oli valokuvata alueella nähtyjä ufoja.

Meidän näkökulmastamme katsottuna mahdottomuus

Wendelle Stevens: Miehistö raportoi nähneensä kiekon muotoisen esineen seisahtuneena jäälautalla. Kun he lähestyivät sitä, se nousi ilmaan ja lensi pois. Meiltä B-29:n lähtöön Alaskassa tarvittiin B-29:ää itseään suurempi kentällinen laitteistoa: lämmittimiä, tehonlähteitä, voiteluyksiköitä, polttoaineyksiköitä, kaikkea. Arktisessa ilmakehässä yhden B-29:n saaminen ilmaan… Meiltä meni useita tunteja saada se lähtövalmiiksi. [Linkki Wikipedia: Boeing B-29 Superfortress]

Tässä oli jäälautalle seisahtunut esine ilman mitään tukilaitteistoa. Se pomppasi ilmaan ja lensi pois, eikä jättänyt jälkeensä mitään. Se oli meidän näkökulmastamme katsottuna mahdottomuus, koska me emme olisi mitenkään voineet menetellä noin. Sitten tuli sisään raportti yhdestä, joka nousi veden alta, tuli veden pinnalle, oli veden pinnalla, nousi ilmaan ja viuhahti pois, lensi pois. Toisessa tapauksessa toiseen aikaan yhden raportoitiin laskeutuneen veteen ja kadonneen. Ei mikään meidän lentokoneistamme pystynyt tekemään mitään noista.

Kuvateksti: Roswellin tukikohdasta Alaskaan vuonna 1947 siirretty Yhdysvaltain ilmavoimien everstiluutnantti Wendelle Stevens vihjailee, että Yhdysvalloilla ei olisi ollut ainakaan hänen aikanaan lentävää sukellusvenettä tai sukeltavaa lentokonetta.

Liikemies ja lentäjä Kenneth Arnold: Erittäin merkillisen näköiset lentokoneet, 1947

Käännös sisältää kolme Kenneth Arnoldin haastattelua. Linkit haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3. Vain Kenneth Arnoldin puheenvuorot on käännetty.

Toimittaja: Anna mennä Kenneth. [Linkki Wikipedia: Kenneth Arnold]

Kerrostulivuori Mount Rainier

Kenneth Arnold: No, noin klo 14:15 nousin ilmaan Washingtonista matkallani Yakimaan. [Linkki Wikipedia: Yakima, Washington] Ja tietysti joka kerta kun kuka tahansa meistä lentää Mount Rainierin läheisen maaalueen yli, vietämme tunnin tai kaksi etsien merivoimien lentokonetta, jota ei ole koskaan löydetty. Sen uskotaan olevan lumessa jossakin sen kyseisen alueen lounaispuolella. Se alue sijaitsee noin… tai sen korkeus on noin 10 000 jalkaa [3050 metriä]. Olin tehnyt yhden pyyhällyksen Mount Rainier –vuoren ja yhden sen kanjoneista lähellä. Yritin tarkastella kaikenlaisia esineitä, jotka voisivat osoittautua olevan se merivoimien alus. Kyse oli noin 15 minuutista. [Linkki Wikipedia: Mount Rainier]

Muodostelma

Kenneth Arnold: Kun tulin ulos siellä olevasta kanjonista, olin noin 25 – 28 mailin [40 – 45 kilometrin] etäisyydellä Mount Rainier –vuoresta. Nousin takaisin ylös 9200 jalan [2800 metrin] korkeudelle ja havaitsin vasemmalla puolellani ketjun, joka näytti mielestäni samalta kuin kiinalaisen leijan hännys. Se tavallaan kiemurteli ja liikkui hirvittävällä nopeudella Mount Rainier –vuoren rinnettä vasten. Ajattelin ensin niiden olevan hanhia, koska se lensi kuin hanhet. Mutta ne menivät niin suurella nopeudella, että muutin välittömästi mieltäni ja päättelin niiden olevan joukko muodostelmassa olevia uusia suihkulentokoneita.

Kuvateksti: Kenneth Arnold luuli ensin näkevänsä hanhia.

Millä nopeudella ne kulkevat?

Kenneth Arnold: No, kun koneet tulivat Mount Rainier –vuoren laidalle lentäen noin 160-astetta etelään, niin ajattelin että minä otan niille aikaa, koska päivä oli niin selkeä. En tiennyt mikä niiden päämäärä oli, mutta kun minulla oli tosiasiassa vuoret Saint Helens ja Mount Adams niiden ohikulun kellottamiseksi, niin päätin vain katsoa kuinka suurella nopeudella ne menevät. Tuo koska meidän lentäjien keskuudessa väitellään nopeuksista niin paljon. [Linkki Wikipedia: St. Helens (vuori)] [Linkki Wikipedia: Mount Adams]

Ne näyttivät kääntelehtivän ja välkähtelevän auringossa kuin peili. Minä satuin tosiasiassa olemaan sellaisessa kulmassa aurinkoon nähden, että se vaikutti osuvan niiden kummallisen näköisten kapineiden yläosiin sellaisella tavalla, että se melkein sokaisi kun sitä katsoi pleksilasisen tuulilasin läpi. Oli kulunut noin 1 – 3 minuuttia kun aloin ottaa niille aikaa siistillä sekuntikellollani.

Onko silmissäni jotain vikaa?

Kenneth Arnold: Kun jatkoin niiden katselua, niin etsiskelin niiden pyrstöä, niillä ei ollut mitään pyrstöjä. Minä ajattelin, että ehkä silmissäni on jotain vikaa. Käänsin koneen ympäri ja avasin ikkunan. Katsoin ulos ikkunasta ja totta tosiaan, en huomannut niissä minkäänlaista pyrstöä. Koko niiden erikoisten alusten havainnointi ei kestänyt enempää kuin noin kaksi ja puoli minuuttia. Pystyin näkemään se selkeästi vain silloin kun ne kallistivat siipeään, tai mikä tahansa se olikaan, ja aurinko välkähti niihin. Ne näyttivät jokseenkin samalta kuin puoliksi leikattu piirakkavati, jonka peräpäässä oli tavallaan kupera kolmio. No, minä ajattelin että ehkä ne ovat suihkulentokoneita, joissa pyrstö on maalattu vihreäksi tai ruskeaksi tai jotain. En ajatellut sitä sen enempää, mutta jatkoin niiden katselua.

Kuvateksti: Kenneth Arnold ajatteli silmissään olevan vikaa, koska hänen näkemiltään lentokoneilta vaikutti puuttuvan tuon ajan lentokoneille tyypillinen pyrstö.

”Puikkelehtijat”

Kenneth Arnold: Ne eivät lentäneet sellaisessa perinteisessä muodostelmassa kuin armeijassamme opetetaan. Ne vaikuttivat tavallaan puikkelehtivan aivan vuorenhuipun yllä. Sanoisin jopa, että ne menivät useita kertoja alas kanjoneihin, tai todennäköisesti sataan jalkaan [30 metriin], mutta pystyin näkemään ne tietysti Mount Rainier –vuoren lunta vasten ja Mount Adams –vuoren lunta vasten silloin kun ne välkähtelivät. Ja myös vasten korkeaa harjannetta joka sattuu olemaan Mount Rainierin ja Mount Adamsin välissä. Mutta kun havainnoin viimeisen Mount Adamsin ohittavan pyrstöpäätä, niin olin kulmassa, lähellä Mount Rainieria siitä.

1 minuutti 42 sekuntia

Kenneth Arnold: Mutta katsoin kelloani ja se näytti yksi minuutti ja 42 sekuntia. No, ajattelin yhä että se on melko kova nopeus, mutta en pysähtynyt ajattelemaan mikä kahden vuoren välinen välimatka oli. No, laskeuduin Yakimaan Washingtoniin ja Al Baxter oli siellä tervehtimässä minua. Hän sanoi, että minun on parasta vaihtaa tuotenimikettäni tässä, mutta hän tavallaan katsoi minua mysteerisellä tavalla, että ehkä minä olin nähnyt jotain, hän ei tiennyt.

Kuvateksti: Kenneth Arnold kertoo ottaneensa vuonna 1947 näkemilleen lentokoneille aikaa.

Se on lähes….

Kenneth Arnold: No, minä tavallaan unohdin sen ja menin Pendletoniin. Aloin katsella karttaani ja tehdä mittauksia siinä. Paras laskelma minkä sain aikaan, virheestä huolimatta, olisi suunnilleen noin 1200 mailia tunnissa, koska sen etäisyyden matkaaminen Mount Rainierilta Mount Adamsille noin suunnilleen kahdessa minuutissa… Se on lähes… No, se on suunnilleen 25 mailia [40 kilometriä] minuutissa. Voisimme antaa heille aikaa sen kulkemiseen kolme minuuttia tai neljä minuuttia, ja he liikkuisivat yhä suuremmalla nopeudella kuin 800 mailia tunnissa. Minun tietääkseni ei ole mitään sellaista mistä olisin lukenut, joka voi kulkea noin nopeasti, poisluettuna jotkin saksalaiset raketit.

Tämä on se mitä todellisuudessa näin…

Kenneth Arnold: Ne lensivät enemmän tai vähemmän vaakasuoraan, vakiokorkeudella, ne eivät menneet ylös, eivätkä ne menneet alas. Ne vain yksinkertaisesti lensivät suoraan ja vaakatasossa. Nauroin ja sanoin, että niillä on todellakin myötätuuli, mutta minua se ei vaikuttanut paljon auttavan. Mutta parhaan tietämykseni ja kuvaukseni mukaan tämä on se mitä todellisuudessa näin.

Suuri mysteeri

Kenneth Arnold: Aivan kuten kerroin Associated Press –uutistoimistolle, niin vahvistaisin tämän mielelläni käsi Raamatulla, koska minä näin sen. Ja onko sillä jotain tekemistä meidän armeijamme tai tiedustelumme tai jonkin ulkomaan kanssa, niin sitä minä en tiedä. Mutta minä näin sen, minä otin sille aikaa ja vain satuin olemaan loistavassa asemassa tehdäkseni sen. Se on minulle aivan yhtä suuri mysteeri kuin kaikille muillekin, jotka ovat soittaneet minulle viimeisen 24 tunnin aikana ja ihmetelleet mikä se oli.                      

Kenneth Arnold uudelleen lennolla Mount Rainier -vuorella

Kuvateksti: Lentäjä ja liikemies Kenneth Arnold ja kuvailemansa ”erittäin merkillisen näköinen lentokone”. Kenneth Arnoldin havainto tapahtui 24.6.1947. [Linkki Wikipedia: Kenneth Arnold]

Erittäin merkillisen näköisiä lentokoneita

Kenneth Arnold: Sanoisin, että suunnilleen tässä kohdassa hirvittävä välähdys iski ilmaan. Lentokoneeni valaistui sisäpuolelta. Oletin tietenkin siihen aikaan sekunnin murto-osan, että luultavasti P-51 hävittäjä oli syöksynyt nokkani ohi ja sen oli aiheuttanut auringon heijastuma kirkkaista siiven pinnoista. [Linkki Wikipedia: North American P-51 Mustang] Kuitenkin, ennen kuin sain kasattua hoksottimeni, katsoin tässä kohtaa pohjoiseen päin. Silloin näin mistä välähdys tuli. Kyseessä oli vinorivinen muodostelma erittäin merkillisen näköisiä lentokoneita.

Ennenkuulumatonta vuonna 1947

Kenneth Arnold: Ne lähestyivät nopeasti Mount Rainier –vuorta. Suunnilleen tässä kohdassa pystyin näkemään niiden pyrstöpinnat tai peräpään. Toiseksi taaimmaisella aluksella oli enemmän tai vähemmän kuunsirpin muoto ja sen keskellä oli kolo. Minä tietysti pohdiskelin mielessäni, että hitto, näyttää lentokoneelta, jollaista en ole koskaan nähnyt. Katsoin 24-tunnin sekuntikellostani ja ne olivat taittaneet suunnilleen 50 mailin [80 kilometrin] matkan minuutissa ja 42 sekunnissa. Se antaa niiden nopeudeksi tuolla matkalla suunnilleen 1700 mailia tunnissa, 1781 tarkalleen. Tuo on tietenkin ennenkuulumatonta vuonna 1947.

”Samoin kuin lautanen lentäisi”

Kenneth Arnold: Ne lensivät epävakaasti, samoin kuin lautanen lentäisi jos se hyppelehtisi veden poikki. Ja sitten tietysti yhtäkkiä termi lentävä kiekko tai sen tyyppinen juttu tai kuunsirpin muotoinen, ynnä muu, napattiin täysin ja kaikki alkoivat nähdä lentäviä lautasia. Ja he ovat nähneet niitä siitä alkaen.  

Kuvateksti: Kenneth Arnold vertasi näkemänsä lentoa veden poikki hyppelehtivän lautasen lentoon.

Kenneth Arnold 30 vuotta myöhemmin

Toimittaja: On helppo nähdä, että hän on 30 vuotta myöhemmin yhä vihainen epäuskoisuudesta.

Kenneth Arnold: Me olemme nähneet jotain, minä olen nähnyt jotain, sadat lentäjät ovat nähneet taivailla jotain. Me olemme ilmoittaneet niistä kapineista totuudenmukaisesti. Pitääkö meillä olla 15 miljoonaa todistajaa, ennen kuin kukaan tarkastelee ongelmaa vakavissaan? Tämä on kertakaikkisen uskomatonta. Tämä on uskomattomampaa kuin lentävät lautaset tai ihmiset Venuksesta tai mikään, ainakin minä ajattelen niin. [Linkki: Päivät ennen Roswellia]

Kuvateksti: Seuraava uutisjuttu julkaistiin The Cincinnati Enquirer –sanomalehdessä 7.7.1947. Linkki käännettyyn uutisjuttuun: LINKKI. Kopio sanomalehden uutisjutusta löytyy myös Google-kuvahaun hakusanoilla Cincinnati Enquirer saucer. Kääntäjä on lisännyt kuvat. 

Lentäviä lautasia Cincinnatin yllä [7.7.1947]

Armeijan lentokoneet etsivät mysteerisiä kiekkoja

KAMERAMIEHET  valvovat taivaita Oregonin yllä tuloksettomassa lautasten jahdissaan

P-80 on valmiustilassa Kaliforniassa välitöntä lentoa varten – monet henkilöt ”näkevät kapineita”

Kuvateksti: Yhdysvaltalainen nopeusennätyksiä rikkonut suihkuhävittäjä Lockheed F-80 Shooting Star lensi ensilentonsa 8.1.1944. [Linkki Wikipedia: Lockheed F-80 Shooting Star]

San Francisco, 6. heinäkuuta – (AP) – Sotilaslentokoneet jahtasivat tänään taivailla Tyynen valtameren rannikon osavaltioiden yllä nähdäkseen mysteerisiä ”lentäviä lautasia”, jotka ovat askarruttaneet koko maata 12 päivän ajan. Varhaiset tulosraportit olivat negatiivisia.

Viisi Oregonin kansalliskaartin P-51:stä risteili Washingtonin Kaskadivuoriston yllä – sillä alueella jossa oudot esineet ensimmäiseksi ilmoitettiin nähdyn. Kuudes kierteli Portlandin yllä jatkuvassa radioyhteydessä viiteen muuhun. Kaikilla oli mukanaan valokuvauslaitteisto. Komentajana toimiva eversti G. R. Dodson kuvaili heidän lentojaan ”rutiininomaiseksi partioinniksi”, mutta sanoi että heitä oli ohjeistettu tarkkailemaan lentäviä kiekkoja.

Kuvateksti: 703 km/h huippunopeuteen pystynyt North American P-51 Mustang huoltohallissa. [Linkki Wikipedia: North American P-51 Mustang]

Kuvateksti: Seuraavat kaksi tekstiä ovat asiakirjojen käännöksiä. Löydät alkuperäiset englanninkieliset asiakirjat helposti internetistä Google-kuvahaun hakusanoilla Mayry Island Incident. Kääntäjä on lisännyt asiakirjoihin kuvia ja väliotsikoita lukemisen helpottamiseksi.

Maurysaaren selkkaus, 1947 (asiakirja 1)

Asiakirjojen käännös alkaa:

JOHTAJA, FBI [Linkki Wikipedia: FBI]

KOSKIEN AIHETTA: [ei näy mustatun] NÄKEMÄT LENTÄVÄT KIEKOT

TOCOMA, WASHINGTON

SM – X

Kuvateksti: Käännetyn asiakirjan aikaan FBI:n johtajana toimi J. Edgar Hoover. [Linkki Wikipedia: J. Edgar Hoover]

1.8.1947

Arvoisa herra:

Seuraavassa on yleistasolla tosiasiat koskien [ei näy mustatun] aloittamaa lentävän kiekon –juttua, josta seurasi jälkeenpäin sanomalehdissä Tocoma Times, Boise Statesman ja Chicago Times sellaisia uutisjuttuja, että maavoimien sotilastiedustelu-upseereita kuljettanut B-25 oli ammuttu alas tai sabotoitu Kelson yllä Washingtonissa elokuun 1. päivänä 1947, koska se kuljetti joitakin lentävän kiekon osasia.

Maurysaari, Washington

Alkuperäinen juttu, kuten [ei näy mustattu] sen kertoi, meni niin että kun [ei näy mustattu] oli partioimassa veneellään lähellä Maurysaarta Washingtonissa, niin hän näki kuusi lentävää kiekkoa, joista yksi poukkoili maahan ja hajosi, kylväen hänen veneeseensä sirpaleita, joista seurasi jonkin verran vaurioita hänen veneelleen ja hänen koiransa kuoli. [Ei näy mustattu] kirjoitti kirjeen [ei näy mustatulle] Ziff-Davis yhtiöön, joka julkaisee Chicagossa Fantastic Adventures –lehtiä, lähettäen hänelle lentävän kiekon pirstaleita ja kertoen yllä olevan jutun. [Linkki Wikipedia: Fantastic Adventures]

Kuvateksti: Maury-saari sijaitsee Washingtonin osavaltiossa. [Linkki Wikipedia: Maury Island]

[Ei näy mustattu] pyysi Chicagon Trans-Radio Newsiä vahvistamaan [ei näy mustatun] kertoman kertomuksen. [Ei näy mustattu]sähkötti [ei näy mustatulle] vahvistaen [ei näy mustatun] kertomuksen. Sitten [ei näy mustattu] veti keskusteluun mukaan [ei näy mustatun] Boisesta Idahosta, joka oli ensimmäinen joka ilmoitti nähneensä lentävän kiekon ja johon [ei näy mustattu] oli ottanut jo aiemmin yhteyttä lentävää kiekkoa koskevassa jutussa, pyytäen tätä tulemaan Tocomaan ja tarkistamaan [ei näy mustatun] kertomuksen.

[Ei näy mustattu] tulee Tocomaan Washingtoniin heinäkuun 30. päivänä 1947 ja … [asiakirja loppuu kesken]

Maurysaaren selkkaus, 1947 (asiakirja 2)

PÄIVÄMÄÄRÄ: 6. elokuuta 1947

SAAJA: D. M. LADD

LÄHETTÄJÄ: [ei näy, mustattu]

AIHE: LENTÄVÄT LAUTASET

Sanomalehtien uutisjutut

Yhteydenpito-osaston erikoisagentti [ei näy mustattu] otti yhteyttä maavoimien ilmavoimien sotilastiedustelun everstiluutnantti [ei näy mustattuun] tiedustellen jutusta, joka ilmestyi äskettäin länsirannikon sanomalehdissä. Siinä sanottiin pääsisällöltään, että talteen otettuja lentäviä lautasia kuljettanut lentokone syöksyi maahan reitillään Portlandista Oregonista Los Angelesiin Kaliforniaan.

Vastavakoiluagentti kuoli

[Ei näy mustattu] antoi tiedoksi [ei näy mustatulle], että ainoa maavoimien ilmavoimien pääesikunnan vastaanottama informaatio on, että 4:sien ilmavoimien päämajan San Franciscon Hamiltonin kentän vastavakoiluagentti kuoli lentokoneen maahansyöksyssä. [Linkki Wikipedia: Hamilton Army Airfield] [Linkki Wikipedia: Crissy Field (entinen Yhdysvaltain maavoimien lentokenttä San Franciscossa Kaliforniassa)] Ilmavoimien pääesikunta on antanut tiedoksi, että hän oli suorittamassa huippusalaista tehtävää. [Ei näy mustattu] viittasi hänellä olleen sellainen vaikutelma, että tuo vastavakoiluagentti oli joko tulossa tai menossa haastattelemaan [ei näy mustattua], joka on yksi niistä henkilöistä joka näki ensimmäisenä yhden näistä lentävistä lautasista.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Hamilton Army Airfield 1940´s, Hamiltonin maavoimien lentokenttä 1940-luvulla.

Ilmavoimien pääesikunnalla ei tietoa

[Ei näy mustattu] totesi, että ilmavoimilla ei ole lisätietoa, eikä se myöskään sellaista saa, ennen kuin 4:siltä ilmavoimilta saadaan raportti. [Ei näy mustattu] ehdotti, että San Franciscon kentän toimistosta otettaisiin yhteyttä  4:sien ilmavoimien päämajaan Hamiltonin kentälle San Franciscoon eversti [ei näy mustattuun], joka epäilemättä pystyisi selventämään tämän asian yksityiskohtia, jotka eivät ole tällä hetkellä ilmavoimien pääesikunnan tiedossa.

[Ei näy mustattu] kuitenkin tähdensi [ei näy mustatulle], että hänen uskomuksensa oli, että lentäviä lautasia ei ole otettu talteen, vaan kyseessä oli ainoastaan yritys haastatella uudestaan henkilöä joka oli aiemmin ilmoittanut nähneensä yhden lentävistä lautasista. [Linkki Wikipedia: Mayry Island Incident, ”Mayry-saaren selkkaus”] [Linkki Wikipedia: Fred Crisman]

Kuvateksti: Sanomalehtiotsikko, jonka mukaan ”lentäjä [Thomas Mantell] kuolee jahdatessaan ´lentävää lautasta´”. [Linkki Wikipedia: Mantellin ufotapaus]

Lentäjä Thomas Mantellin kuolemaan johtanut ufojahti, 1948

Linkit käännettyihin lausuntoihin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3, LINKKI 4. Käännökseen on poimittu ainoastaan tapahtumiin jollakin tavalla osallisten sotilashenkilöiden ja silminnäkijöiden lausunnot. Toimittajien, Thomas Mantellin sukulaisten ja kaikenlaisten ulkopuolisten asiantuntijoiden spekulaatiot on jätetty kääntämättä.

Herbert Kipp, Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF)

Herbert Kipp: Tuohon aikaan oli yleinen menettelytapa, että kukaan ei puhu ufoista. He kuvailivat esineen olleen erittäin suuri metallinen, pyöreä metallinen esine. Olin vuonna 1948 Standifordin kentän lennonjohtotornin toimija. Saimme puhelinsoiton Godmanin lennonjohtotornista. Hän kysyi, että oliko meillä yhtään P-51:siä alueella. Minä kysyin, että miksi, mikä on ongelma? Hän sanoi, että meillä on UFO leijailemassa lentokenttämme yllä. Minä ajattelin, että joku vitsailee minulle tai jotain, minä tavallaan hihittelin hieman. Sitten puhelimeen tuli toinen ääni joka sanoi, että tässä on eversti se ja se, minä olen tukikohdan komentaja, herra Kipp tämä ei ole harjoitus, se kapine leijailee aivan lentokentän yläpuolella. [Linkki Wikipedia: Godman Army Airfield]          

Kuvateksti: North American P-51 Mustang ilmassa 1940-luvulla.

James Duesler, Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF)

Selostaja: Tukikohdan komentajan kanssa sinä päivänä Godmanin kentän lennonjohtotornissa oli tukikohdan tiedustelu-upseeri kapteeni James Duesler.  

James Duesler: Kukaan ei tule pystymään koskaan vakuuttamaan minua, että en nähnyt sitä, koska meitä oli liian monia jotka näkivät. UFO oli ilmassa neljä tuntia, se ei liikkunut, se vain pysyi siinä. Katselimme jotain mistä emme tienneet mitä katselimme.

Quinton Blackwell, Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF)     

Quinton Blackwell: Kaksi siipimiestä palasi sanomaan, että ”haluamme kovia aseita ja haluamme niitä nyt heti!” Hän sanoi yhtäkkiä Godmanin lennonjohtotornille, että ”kaksi siipimiestäni tulee sisään, haluamme kovia aseita ja haluamme niitä nyt heti!” [Siipimies = lentäjä, jonka lentokone on muodostelmassa johtavan lentokoneen takana ja ulkopuolella]

Selostaja: Lennonjohtaja Quinton Blackwellin mukaan [Thomas] Mantell määräsi muut lentokoneet palaamaan lastaamaan kovia ampumatarvikkeita sillä aikaa kun hän itse jatkoi nousua ufoa kohti.

Selostaja: Päivänä jona Thomas kuoli, tammikuun 7. päivänä 1948, Godmanin kentän lennonjohtajana oli Quinton Blackwell, mies joka kuuli kapteeni Mantellin viimeiset sanat.

Quinton Blackwell: Menin lennonjohtotorniin ja katsoin ulos ja siellä oli se lautanen. Voi pojat. Soitin alakertaan tukikohdan operaatioupseerille, majurille. Hän tuli ylös. Hän sanoi: ”Sinä sait minut ongelmiin, meidän on soitettava nyt tukikohdan komentajalle.” Joten hän soitti Fort Knoxiin ja sai joitakin kenraaleja tulemaan paikalle. [Linkki Wikipedia: Fort Knox]

Lentäjä Thomas Mantellin kuvaus esineestä

Haastattelija: Kuinka Thomas Mantell kuvaili esinettä?

Quinton Blackwell: Hän sanoi, että se oli halkaisijaltaan noin 200 jalkaa [61 metriä] ja todennäköisesti 70 – 75 jalkaa [21 – 23 metriä] paksu. Sen yläosan ympäri kiersi havainnointi-ikkunoita. Se liikkui uudelleen ja hän sanoi, että sen väri on metallinen matta alumiini. Ja hän sanoi, että ”nyt yritän liikkua poispäin, aion lähestyä sitä nähdäkseni paremmin”. Tuo on viimeinen asia jonka hän koskaan sanoi.

Haastattelija: Oliko kapteeni Mantell johdonmukainen puhuessaan sinulle?

Quinton Blackwell: Minun mielestäni hänellä oli itsehillintä koko ajan. Minä olen työskennellyt happikadosta kärsivien ihmisten kanssa ja minun mielestäni hän ei kärsinyt sellaisesta, hän hallitsi laitteistoaan täysin.

Armoa…

Selostaja: Ehkä tärkein Blackwellin paljastama informaatio koskee muiden lennonjohtotornissa olleiden silminnäkijöiden nimiä ja sotilasarvoja.                 

Quinton Blackwell: Voi, armoa. Siellä oli noin kolme kenraalia, eversti Karen Coffey, tukikohdan komentaja eversti Hicks, operaatioupseeri. Siellä oli ruuhka. Kun he sanoivat hänen pudonneen, kaikki lähtivät yhtäkkiä pois, koska byrokratiasta tulee hirvittävä. He eivät halunneet kirjoittaa kaikkia raportteja, he eivät halunneet kertoa nähneensä lautasen, he eivät halunneet sanoa nähneensä sen lautasen.      

Kuvateksti: Vuonna 1948 lennonjohtajana toiminut Quinton Blackwell sanoo, että ”he eivät halunneet kertoa nähneensä lautasen”.

Silminnäkijä William Hamilton

William Hamilton: Minä olin 6-vuotias sinä päivänä kun Mantell putosi. Äitini oli ottamassa vaatteita pois narulta. Hän oli katsellut taivaalla ollutta kirkasta valoa. Kuulimme äänekkään lentokoneen ja näimme sen hävittäjälentokoneen tulevan sen kirkkaan valon alle, menevän melko lähelle sitä. Yhtäkkiä se meni suoraan sen luo. Kun se pääsi sen luo, niin se asettui vaakasuoraan ja lensi pois sen luota länteen.

Selostaja: Mantellin lentokone rysähti maahan. Kapteeni Duesler oli ensimmäisten tutkijoiden joukossa tapahtumapaikalla.

Jatkuu… James Duesler, Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF)

James Duesler: Missään ei ollut pisaraakaan verta. Puhuin yhden kuolemansyyntutkijan kanssa. Se oli omituista koska siellä ei ollut verta, omituista koska siellä ei ollut tulipaloa. En muista nähneeni koskaan sellaista maahansyöksyä, tai niin vakavaa kuin se, jossa ei ollut tulipaloa. En nähnyt koskaan hänen ruumistaan koska kuolemansyyntutkija oli vienyt sen pois.  [Eversti H. M. McCoy, osuus jätetty kääntämättä, ei puhu itse.] Hän oli ainoa mies joka oli määrätty lautasprojektiin, kuten hän sitä kutsui. Hänellä oli kansio ja kansio toisensa perään täynnä raportteja.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien tiedustelu-upseeri James Duesler piti omituisena asina, että Thomas Mantellin P-51 lentokoneen maahansyöksypaikalla ei ollut verta eikä tulipaloa.

USAF eversti Bill Coleman: Lentäjä Thomas Mantellin maahansyöksyn vaikutukset

Pentagon, Washington DC

Selostaja: Tässä on Pentagon, Washington DC. Ja tämä mies on eversti Bill Coleman. Hän toimi vuosina 1969 – 1974 Yhdysvaltain ilmavoimien julkisen tiedonvälityksen johtajana.

Ufotutkimusprojekti Sign

Eversti Bill Coleman: Täällä Pentagonissa puolustusministeriö kiinnostui ensimmäisen kerran ufoilmiöstä. Tuo tapahtui 1940-luvun lopulla sotilashenkilöiden ja muiden raportoidessa esineistä ja valoista taivaalla. Ilmavoimat päätti tutkia asiaa jotenkin. Yksi mahdollisuus oli, että nämä lentävät esineet saattoivat hyvin olla koetarkoituksessa käytettyjä ulkomaisia aseita ja saattaisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteemme. Tutkivasta ammattiosastosta käytettiin nimitystä projekti SIGN. [Linkki Wikipedia: Project Sign]

Lentäjä Thomas Mantellin maahansyöksy 7.1.1948

Eversti Bill Coleman: Projekti oli ollut käynnissä vain noin kaksi viikkoa kun [Thomas] Mantellin maahansyöksy nousi uutisotsikoihin kautta koko valtion. Henkilöstön tekemä tutkimus oli kaukana valmiista, mutta julkinen paine oli valtava. He olivat pakotettuja vastaamaan, oikeastaan hiljentämään kasvavat spekulaatiot, että vihamieliset avaruusolennot ja jokin lentävä lautanen olivat tappaneet Mantellin. Päättelimme silloin, että Mantell oli ajanut takaa planeetta Venusta. Tuo oli kuitenkin alustava tutkimustulos. Kylmillä väreillä ja metsäisellä jutulla oli vaikutuksensa ilmavoimien projektiin. Se edusti ensimmäistä erittäin luotettavien todistajien antamaa lähikuvauksellista selontekoa.

Kuvateksti: Virallisen selityksen mukaan lentäjä Thomas Mantell kuoli 7.1.1948 kun hänen P-51 Mustang lentokoneensa putosi hänen ajaessaan takaa planeetta Venusta. Silminnäkijöiden lausunnot ovat jossain määrin ristiriidassa tuon selityksen kanssa.

Ilmavoimien esikuntapäällikkö Hoyt Vandenberg

Eversti Bill Coleman: Kuvailtu esine johti jotkut henkilöstöstä olettamaan maapallon ulkopuolista teoriaa ja he kirjoittivat tilannearvion, joka oli luokiteltu tuohon aikaan huippusalaiseksi, siinä annettiin ymmärtää lautasten olevan ulkoavaruudesta. Ilmavoimien esikuntapäällikkö Hoyt Vandenberg löi tuon teorian ja jopa muut projekti Signin henkilöstön jäsenet lyttyyn, että heillä ei ole tarpeeksi todisteita. Joten, ajatus maapallon ulkopuolisten vierailuista pudotettiin toistaiseksi pois. [Linkki Wikipedia: Hoyt Vandenberg] [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (Hoyt Vandenberg)]

Kuvateksti: Seuraava teksti on The Fargo Forum –sanomalehdessä vuonna 1948 julkaistun uutisjutun käännös. Alkuperäinen englanninkielinen sanomalehtiartikkeli löytyy helposti internetistä esim. Google-kuvahaun hakusanoilla fargo dogfight ufo newspaper. Kääntäjä on lisännyt käännökseen väliotsikoita lukemisen helpottamiseksi.

Kuvateksti: Luutnantti George Gorman The Fargo Forum -sanomalehden artikkelissa vuonna 1948.

Muut vahvistavat merkillisen ”koiratappelun”

Fargolainen lentäjä kertoo ”lentävän kiekon” takaa-ajosta [1948]

[leima LOKAK 3 – 1948 M]

North American P-51 Mustang

Kansalliskaartin ilmalaivueen P-51-lentäjä kertoi sunnuntaina The Fargo Forum –sanomalehdelle, että hän oli järjestänyt perjantaiyönä  ”lentävä kiekko” -esineen kanssa koiratappelun Fargon yllä. [Linkki Wikipedia: North American P-51 Mustang] [Linkki Wikipedia: Fargo] Esine, jonka lentäjä sanoi olleen pyöreä, reunoiltaan hyvin tarkkarajainen ja kirkkaasti valaistu, oli ottanut häneen etäisyyttä, tehnyt sitten 180-asteen käännöksen ja tullut sitten suoraan häntä kohti. Lentäjä yritti törmätä esineeseen useita kertoja, mutta se väisti pois hänen tieltään. Tämä on luutnantti George Gormanin kertomus – ja sen vahvistaa kolme muuta henkilöä, jotka ilmoittivat myös nähneensä esineen. 

Tapaus siirtyy Yhdysvaltain ilmavoimien sotilastiedustelulle

Hector lentokentän 178. hävittäjälentolaivuetta komentavalla majuri D. C. Jonesilla on Gormanin allekirjoitettu lausunto ja hän ohjaa tapauksen Yhdysvaltain ilmavoimien sotilastiedustelulle. [Linkki Wikipedia: Hector International Airport] Jones sanoi, että Gorman oli kokemuksestaan niin järkyttynyt, että hänellä oli vaikeuksia laskeutua. Hän oli ollut ajojahdin aikana jatkuvasti yhteydessä lentokentän lennonjohtotorniin antaen lennonjohtajille kuvauksen esineestä ja sen tempuista.

Kuvateksti: Kuvahaun hakutulos englanninkielisellä hakusanalla 1940-luvun sotilastiedustelu. Kuva ei liity tapaukseen.

Luutnantti George Gorman

Tässä on se mitä Gorman kertoi komentavalle upseerilleen:

Hän näki himmeästi valaistun esineen kaartelevan hitaasti kaupungin yllä noin klo 21. Hän päätti tutkia asiaa, mutta kun hän lähestyi esinettä, siitä tuli yhtäkkiä kirkkaasti valaistu ja se syöksähti vauhtiin. Gorman kertoi Jonesille, että esine matkasi aluksi ilmeisesti noin nopeudella 250 mailia tunnissa [400 km/h]. Mutta sen jälkeen kun Gorman aloitti takaa-ajon, se kiihdytti nopeuteen jonka Gorman ajatteli olleen noin 600 mailia tunnissa [965 km/h]. Tuolla hetkellä Gormanin lentokone kulki noin nopeudella 400 mailia tunnissa [644 km/h], lähellä maksiminopeuttaan.

Gorman sanoi, että kun esine oli ottanut häneen huomattavasti etäisyyttä, se teki 180-asteen käännöksen ja tuli suoraan häntä kohti. Hän sanoi, että hän yritti törmätä siihen, mutta kun se lähestyi häntä, se kääntyi yhtäkkiä ylöspäin ja ohitti hänet yläpuolelta. Gorman kertoi Jonesille, että toisella kertaa esine aloitti lähes pystysuoran nousun. Gorman sanoi, että hän ajoi takaa ja nousi noin 14 000 jalan [4,3 kilometrin] korkeudelle, jossa hän lähes sakkasi. [Linkki Wikipedia: Sakkaus] Hän antoi nousussa periksi ja alkoi laskeutua alemmas. Gorman ilmoitti, että kun hän saavutti noin 12 000 jalan [3,7 kilometrin] korkeuden, ”esine teki hänelle jälleen toisen suoraan kohti yläpuolelta ohituksen”.                            

Muut näkijät

Lloyd D. Jansen ja H. E. Johnson, jotka ovat molemmat Fargon lennonjohtotornin siviili-ilmailun lennonjohtajia, ja optikko tohtori A. E. Cannon osoitteesta 1330 Elevent av S, vakuuttivat myös nähneensä esineen.

H. E. Johnson

Johnson sanoi, että esine ”havaittiin ensimmäisenä aivan lentokentän itäpuolella ja se vaikutti olevan matkalla pohjoiseen päin. Ohitettuaan lentokentän itäpuolelta, se vaikutti ottavan suunnan luoteeseen. Esine vaikutti olevan noin 2000 jalan [610 metrin] korkeudella ja näytti matkaavan melko ylettömällä nopeudella verrattuna Piper Cubiin, joka oli siihen aikaan kentän itäpuolella. [Linkki Wikipedia: Piper J-3 (Piper J-3 Cub)] Täsmällisiä ääniviivoja ei pystytty tunnistamaan. Molemmat esineet nähtiin samaan aikaan.”

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Piper J-3 1940´s, 1940-luvun Piper J-3.

Lloyd D. Jansen

Jansen ilmoitti nähneensä kiikareilla esineen tai valon matkaavan suurella nopeudella, ilmeisesti lounaaseen päin. P-51 (Gormanin lentokone) oli jonkin matkaa takana ja esine matkasi riittävän suurella nopeudella lisätäkseen välimatkaa itsensä ja hävittäjän välillä. ”Esine näytti olevan vain pyöreä valo, täydellisesti muotoutunut ilman epätarkkoja reunoja tai sen rungosta jääviä säteitä. Reunat olivat selkeästi loppuvat. Mitään muuta muotoa ei havaittu. Pääasiallinen tunnusmerkki oli suuri nopeus jolla se ilmiselvästi matkasi.”

A. E. Cannon

Tässä on se mitä tohtori Cannon sanoi:

”Herrasmies ja minä itse nousimme ilmaan pientä yölentoa varten klo 20.40 Sky Ranchin lentokentältä, joka sijaitsee noin viisi mailia [8 kilometriä] Hectorin lentokentän eteläpuolella. Olimme kaksisuuntaisessa radioyhteydessä Hectorin lentokentän lennonjohtotorniin. Minä lensin ja Nielson (Einar Nielson, 1302 Third av S, Moorhead, hänen lentomatkustajansa) käytti puhelinta. Kun olimme kiertämässä NDAC:ssa jalkapallokenttää 1600 jalan [480 metrin] korkeudella, Fargon lennonjohtotorni ilmoitti meille, että ilmassa oli 51:nen ja kysyi hetkeä myöhemmin kenen se kolmas lentokone saattaisi olla.                  

”Meillä oli ilmoitus 51:stä ja kun olimme Hectorin kentän pohjoispuolen yllä menossa länteen, niin valo, ilmeisesti lentokone, ohitti yläpuolelta pohjoispuolelta, liikkuen erittäin nopeasti kohti länttä. Ajattelimme sen ensin olevan se 51:nen, mutta sitten näimme 51:n valon korkeammalla ja enemmän lentokentän päällä. Laskeuduimme kiitoradalle 3, rullasimme hallintorakennuksen luo ja menimme ylös lennonjohtotorniin ja kuuntelimme 51:stä tulevat soitot. 51:nen vaikutti yrittävän ohittaa sen koneen tai valaistun esineen, joka meni sitten etelään päin ja kaupungin yli. Esine liikkui erittäin nopeasti, paljon nopeammin kuin 51:nen. Yritimme katsoa paremmin kiikareilla, mutta emme pystyneet seuraamaan sitä riittävän hyvin.”

Kuvateksti: Yhdysvaltalainen hävittäjälentokone North American P-51 Mustang.

Gorman vahvisti

Gorman vahvisti kertomuksen sunnuntaina Fargo Forum –sanomalehdelle. Hän sanoi: ”yhden kerran kun esine oli tulossa suoraan kohti, pidin oman lentokoneeni suunnattuna suoraan sitä kohti. Esine tuli niin lähelle, että kumarsin tahtomattani päätäni, koska ajattelin törmäyksen olevan väistämätön. Mutta esine suhahti pääni yli. Se oli merkillisin kokemus mikä minulla on elämäni aikana ollut.” Gorman sanoi, että esineen ääriviivoja oli mahdotonta määrittää – ”se näytti vain suurelta valolta” – mutta hän näki Piper Cub –lentokoneen alapuolellaan ja sai selvää sen silhuetista.

Washington, ilmavoimien pääesikunta

Gorman oli toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain maavoimien itäisen lentokoulutuskomennuksen lentäjä, hän lensi ulkomailla B-25:sia. Ilmavoimien pääesikunnasta Washingtonista sanottiin, että heillä ei ole raportteja Fargon tapauksesta, eikä selitystä sellaiselle tapahtumalle.

Kuvateksti: Vuoden 1950-havainnostaan haastattelussa American Airlines -lentoyhtiön lentokapteeni Willis Sperry.

Lentokapteeni Willis Sperry: ”Se matkasi valtavan suurella nopeudella”, 1950 

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Lentoyhtiön lentokapteeni

Haastattelija: Lentokapteeni, mikä on koko nimenne?

Willis Sperry: Lentokapteeni Wllis Sperry.

Haastattelija: Kuinka kauan olette olleet American Airlines –lentoyhtiössä? [Linkki Wikipedia: American Airlines]

Willis Sperry: 17 vuotta.

Havainnon aika, paikka ja olosuhteet

Haastattelija: Mikä oli havainnon päivämäärä?

Willis Sperry: 29. toukokuuta 1950.

Haastattelija: Havainnon ajankohta?

Willis Sperry: 21.30 illalla.

Haastattelija: Havainnontekopaikka?

Willis Sperry: 60 mailia [97 kilometriä] lounaaseen Washington DC:stä. [Linkki Wikipedia: Washington (DC)]

Kuvateksti: Washington DC on Yhdysvaltain pääkaupunki. Kuvahaun tulos hakusanalla Washington DC 1950-luvulla, Washington DC 1950´s.

Haastattelija: Ja määränpää?

Willis Sperry: Nashville, Tennessee.

Haastattelija: Millainen oli näkyvyys?

Willis Sperry: Se oli esteetön.

Haastattelija: Mikä oli korkeusasemanne?

Willis Sperry: 7500 jalkaa [2,3 kilometriä].

Väistöliike

Haastattelija: Kuka miehistöstä näki esineen ensimmäisenä?

Willis Sperry: Perämies pyysi minua kiinnittämään huomiota siihen, koska olin kääntynyt tavoittelemaan karttaa. Esine lensi suoraviivaisesti meitä kohti. Se oli magnitudiltaan [kirkkausasteeltaan] 50-kertainen kirkkaimpaan tähteen verrattuna. Tein välittömästi äkkinäisen käännöksen välttääkseni törmäyksen. Kun katsoin vasemmalle puolelleni, esine vaikutti pysähtyneen. [Ufot ja lentoturvallisuus, FOX NEWS -haastattelussa Nick Pope]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla American Airlines 1950´s luvulla. American Airlines on maailman suurin lentoyhtiö.

”Esine”

Haastattelija: Voitteko kuvailla esineen muotoa?

Willis Sperry: Se näytti täydellisen virtaviivaiselta esineeltä. Ei siipiä tai pyrstöosaa, kun se näkyi silhuettina vasten täysikuuta. Sillä oli kaiken aikaa keulassa kirkas kimmeltävä sininen valo. Se matkasi valtavan suurella nopeudella. Vaikka se oli ohittanut vasemman siipemme kärjen, se kiersi meidät muutamassa sekunnissa ja ilmestyi oikean siipemme luo. Sinne se sitten jälleen pysähtyi ja me katselimme sitä useita sekunteja. Kun se lähti taas, se käänsi kulkusuuntansa. Katselimme sitä vielä useita sekunteja, kunnes se katosi itään pois näkyvistä.   

Haastattelija: Lentokapteeni, oletteko nähneet koskaan mitään toista samankaltaista esinettä?

Willis Sperry: En koskaan ennen enkä sen jälkeen.

Kuvateksti: Haastattelussa näkemästään ”lentävästä lautasesta” lentokapteeni Jack Adams (oik.) ja lentoperämies G. W. Anderson.

Lentokapteeni Jack Adams: ”Me tulemme tietämään lähitulevaisuudessa mikä tämä kiekko tai lautanen on”, 1950

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Lentävä lautanen

Selostaja: [Nyt] lentävään lautaseen jonka he molemmat näkivät lentäessään lentokonetta Little Rockissa Memphisissä.  

Lentokapteeni Jack Adams: Meistä tuntuu varmalta, että se oli jonkin tyyppinen ohjattu lentokone.  

Perämies G. W. Anderson: Minä ajattelen, että sen täytyi olla. Jack, mikä oli ensimmäinen asia joka todella veti huomiosi siihen, että se todellakin todennäköisesti oli lentävä lautanen?

Kiekko tai lautanen

Lentokapteeni Jack Adams: Ympyränmuotoinen valojen muodostelma siellä minkä ajattelin olleen aluksen alapuoli silloin kun se ohitti meidät edestämme, ristesi lentoreittimme kanssa. Minä en ole kallistunut uskomaan, että se on mitään jostain kaukaisesta paikasta, joltakin planeetalta. Minä olen… aah… Mielipiteeni on, että me tulemme tietämään lähitulevaisuudessa mikä tämä kiekko tai lautanen on.

Yhdysvaltain laivaston lentäjä Graham Bethunen ufokohtaaminen, 1951

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Yhdysvaltain laivaston lentäjä

Graham Bethune: Nimeni on Graham Bethune. Olen komentaja, eläköitynyt laivaston lentäjä ja kävin läpi tavallisen laivaston lentäjäkoulutuksen. Valmistuin vuonna 1943 Pensacolan ilma-akatemiasta. Kaikki laivaston lentäjät ovat koulutettuja navigoijia, mikä on erittäin tärkeää kun puhutaan siitä mistä me aiomme puhua, koska meidän piti tietää kaikki tähtijärjestelmät ja sen tyyppiset asiat. Minä navigoin arviolta 13 vuotta ympäri planeettaa tähtien avulla. Kun valmistuin Pensacolasta vuonna 1943, menin eteläiselle Atlantille. Me jahtasimme saksalaisia sukellusveneitä. Tämä kaikki oli yöllä lentämistä, kaikki tekemämme tapahtui yöllä, kyse oli partiolentokoneista.

Kuvateksti: Graham Bethune kertoo lentäneensä erityisesti yöllä. Kuvan lentokone ei liitu tapaukseen. Kuva on vuodelta 1942.

Keflavik, Islanti

Graham Bethune: Kun minut siirrettiin vuonna 1950 ilmakuljetuslaivueeseen nro. 1, niin me lensimme jälleen… Suurin osa maapallon pinnasta on vettä. Lensimme veden yllä, joten navigoimme tähtien avulla. Minut lähetettiin kahden muun upseerin kanssa Keflavikiin Islantiin kokouksen jälkeen, joka heillä oli ollut Washington DC:ssä. Islanti oli osallinen. Keflavikin yllä Islannissa nähtiin asioita ja he halusivat sinne joukkoja suojelemaan heitä. [Linkki Wikipedia: Keflavik]

Ympyrän muotoisia valoisia aluksia

Graham Bethune: He selittivät meille kokouksemme aikana miksi he olivat pyytäneet joukkoja ja mitä he näkivät. Me kysyimme heiltä voisivatko he mennä enemmän yksityiskohtiin siinä alustyypissä joita he näkivät. Heidän selityksensä oli, että he näkivät suurimmaksi osaksi yöllä ympyrän muotoisia valoisia aluksia. Me kun tulimme merivoimien ilmakoekeskuksesta – testasimme siellä kaikenlaista – niin tiesimme, ettei meidän testaamamme joukossa ollut mitään sellaista. Kysyin heiltä, että mitä meidän hallituksemme kertoi teille niiden olevan? He vastasivat, että teidän hallituksenne vastasi niiden olevan kokeellisia, luultavasti kokeellisia venäläisiä pommikoneita.

Vedessä horisontin alapuolella

Graham Bethune: Lento jolla kohtaamisemme tapahtui, suuntautui Keflavikista Islannista Argentiaan Newfounlandiin. Nousimme ilmaan helmikuun 9. päivänä ja lensimme tietysti koko keskiyön. Olimme menossa tässä kohtaa [näyttää kartasta], siinä kohtaa kohtaaminen tapahtui. Lento kesti tavallisesti noin 10 tuntia, mutta sinä yönä oli 60 solmun tuuli, vastatuuli. [Linkki Wikipedia: Solmu] Noin suunnilleen ehkä 300 – 400 mailia [483 – 644 kilometriä] Keflavikista… tarkoitan Argentiasta,  anteeksi… näin jotain vedessä horisontin alapuolella. [Linkki Wikipedia: Horisontti] Se näytti siltä kuin olisi lähestynyt kaupunkia yöllä. Se oli tavallaan vain ympäröivä valo, ei minkäänlaista erottuvuutta. Mutta näkisit samanlaiset jos lähestyisit suurta kaupunkia yöllä.

Kuvateksti: Suuri kaupunki ilmasta kuvattuna yöllä.

Lentoreitti

Graham Bethune: Joten, katselin sitä jonkin aikaa. Se oli noin kello yhden suunnassa. Lopulta kiinnitin Kindenin huomion siihen. Hän istui oikeanpuoleisella penkillä. Hän oli tarkistamassa reittiäni. Hän katsoi sitä, eikä hän tiennyt mikä se oli. Emme onnistuneet selvittämään… Olimme ohittaneet partiolaivan. Heillä oli siihen aikaan partiolaiva Islannin ja Newfoundlandin välissä. Partiolaiva oli kertonut meille viimeisimmän säätilan, sää oli selkeä. Aktiivisia revontulia ei ollut. He kertovat tuon osana sääraporttia. Meillä oli merkinnät laivoista, sille alueelle ei ollut merkitty laivoja, joten kysyimme voisivatko he antaa meille varmistuksen ja selvittää olimmeko todella reitillä. Ajattelimme, että ehkä me olimme harhautuneet ja näimme Labradorin, Labradorin rannikon, tai ehkä Grönlannin kärjen. [Linkki Wikipedia: Labrador] [Linkki Wikipedia: Grönlanti] Hän sanoi, että ei. Me olimme oikealla lentoreitillä.

Kuvio vedessä

Graham Bethune: Katselimme sitä jonkin aikaa. Ajauduimme sen oikealle puolelle. Kulkusuuntamme oli 222-astetta, 225-astetta. Kun tulimme… Sanoisin meidän olleen 10 000 jalan [3 kilometrin] korkeudella. Sanoisin sen olleen alun perin 40 mailin [64 kilometrin] päässä, likimäärin 40 mailin päässä. Kun olimme siitä noin 25 tai 30 mailin [40 tai 48 kilometrin] etäisyydellä, pystyimme näkemään täsmällisiä valoja, vedessä oli kuvio. Emme pystyneet päättelemään sen kuvion perusteella mitä oli meneillään, ehkä laivasto oli tekemässä jotain erittäin salaista, ottamassa merestä jotain talteen tai jotain. Jotain tuohon suuntaan, ajattelimme noin. Se oli ympyrän muotoinen kuvio ja se oli erittäin suuri. Tarkoitan… En pystynyt arvioimaan sen kokoa.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla merivesi yöllä. Kuva ei liity tapaukseen.

Valot sammuvat, päitä kaikkialla

Graham Bethune: Lähetin miehistön päällikön hakemaan lentokoneen toista komentajaa Al Jonesia, koska he halusivat laskeutua Argentiaan. Matkustajia oli 31 kappaletta ja meillä oli kaksi VIP-matkailijaa, jotka olivat myös lentäjiä, partiokoneiden lentäjiä. Silloin kun he tulivat keulaan, valot vedessä sammuivat, vedessä ei ollut mitään. Tämä oli noin 15 mailin [24 kilometrin] matkan päässä. Tarkoitan siis, että oli vain pimeää. Nyt takanani seisoskelivat navigoija, radiomies ja myös koneen kapteeni, plus he. Ohjaamo oli täynnä, päitä oli kaikkialla.

Halo

Graham Bethune: Yhtäkkiä näimme vedessä keltaisen haloilmiön, joka oli erittäin, erittäin, pieni. [Linkki Wikipedia: Haloilmiö] Noin 15 mailin [24 kilometrin] päässä. Ja se tuli ylös 10 000 jalan [3 kilometrin] korkeudelle noin vain, sekunnin murto-osassa. Ajattelin että se tulee suoraan meidän lävitsemme. Kytkin automaattiohjauksen pois päältä ja työnsin keulaa alaspäin, koska olin menossa sen ali siinä kulmassa kun se minua kohti tuli. Tapahtui niin, että sillä hetkellä kun tein tuon, niin se oli ylhäällä meidän korkeudellamme, enkä pystynyt näkemään ohjaamon ulkopuolella mitään muuta kuin sen aluksen. En tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt mennä.

Sitten kaikki makaavat kannella

Graham Bethune: Yhtäkkiä kuulin meteliä, en tiennyt mitä se oli. Kysyin, että Fred, mitä helvettiä tuo oli? Hän katseli ympärilleen ja sanoi. ”Kaikki kumartuivat takanamme, he törmäsivät yhteen, he makaavat kaikki tuolla takana kannella, kompuroivat kannella.” Kun katsoin takaisinpäin, se ei ollutkaan enää siellä. Hän sanoi: ”Se on täällä, oikealla puolellamme.” Se oli suunnilleen mailin [1,6 kilometrin] päässä oikealla puolellamme. Se tavallaan ajelehti eteenpäin, asemaan jossa se oli noin viiden mailin [8 kilometrin] päässä, ja siinä se pysyi kanssamme jonkin aikaa.

Kuvateksti: Islannin sijainti kartalla. Lentäjä Graham Bethune kertoo seuraavaksi mistä Islannissa puhuttiin.

Tästä Islannissa puhutaan

Graham Bethune: Tuolloin pystyimme ensimmäistä kertaa näkemään… Se ei ollut meitä korkeammalla, se oli alempana kuin me, mutta kuitenkin horisontin yläpuolella. Siitä pystyi näkemään aluksen kyljen, kuvun pystyi näkemään. pystyi näkemään aluksen ulkoreunaa ympäröivän värin. Tuolloin tiesimme sen olevan ystävällinen kohtaaminen. Tiesimme sen tietävän meidän olevan siinä.

Se tuli katsomaan meitä, mutta emme ajatelleet silloin, että syy miksi se tuon teki, oli että he halusivat näyttää meille mistä Islannissa puhutaan. Katselimme sitä jonkin aikaa. Al Sanoi, että ”päästä minut penkille”, joten päästin hänet penkille. Hän otti vuorostaan automaattiohjauksen pois päältä ajaakseen sitä takaa. Maanopeutemme oli… Menimme noin 60 solmun vastatuuleen, maanopeutemme oli ehkä vain 120 tai 130 solmua, joten hän ei tulisi pääsemään kovin pitkälle sen takaa-ajossa. Mutta kääntyi ajamaan sitä takaa.

Lentävä lautanen

Graham Bethune: Minä päätin mennä taakse katsomaan miten matkustajat reagoivat. Puhuin myös siellä takana olleen lääkärin kanssa. Hänellä oli tapana matkustaa mukana, hänen tyttärensä kävi koulua Lontoossa. Menin ensiksi hänen luokseen. Kysyin: ”Tohtori, näittekö sen minkä me näimme?” Hän sanoi: ”Kyllä”. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: ”Kyllä, se oli lentävä lautanen”. Hän sanoi, että ”minä en katsonut sitä, koska en usko sellaisiin asioihin”. Minulta meni pari sekuntia tajuta, että hän ei pystynyt psykiatrina uskomaan sitä. [Linkki Wikipedia: Psykiatri]

Kuvateksti: Psykiatrille saattaisi olla kova isku, jos hänelle selviäisi, että hänen ”mielisairaina” pitämänsä potilaat puhuvatkin vain totta.

Älkää kertoko kenellekään

Graham Bethune: Menin takaisin keulaan ja sanoin: ”Al, älkää kertoko kenellekään että näimme jotain, he laittavat meidät lukkojen taakse heti kun pääsemme maaperälle”. Hän vastasi: ”Liian myöhäistä, soitin juuri Ganderin lennonjohtoon nähdäkseni pystyvätkö he jäljittämään sitä tutkalla. [Linkki Wikipedia: Gander, Newfoundland and Labrador] Noin tieto siis vuosi ulos.

Kuulustelu

Graham Bethune: Kun laskeuduimme Argentiaan, ilmavoimat olivat siellä ja he kuulustelivat meitä. Kuulustelun suorittanut kapteeni teki erittäin hyvää työtä, josta pystyi päättelemään, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän kuulusteli jotakuta tällaisesta.

Energia, teho, värit

Graham Bethune: Ympäröivä vesi oli keltaista. Olen oppinut yläkerran pojilta sen jälkeen miksi näimme erilaisia värejä sen tullessa meitä kohti. Värit olivat ulkoreunan ympärillä. Se oli tavallaan sellaisessa kulmassa, että aluksen takapuolista kehää ei pystynyt näkemään. Ne olivat aluksen kehän ympärillä. Se muuttui keltaisesta oranssiksi, lähes hehkuvan punaiseksi, ja sitten lähes purppuranpunaiseksi.

He sanoivat, että sillä oli tekemistä sen kanssa kuinka paljon energiaa käytettiin tai kulutettiin. Sillä oli tekemistä niin sanotusti tehon kanssa. Joten kun se hidasti meidän lähellämme sekunnin murto-osassa, niin se palasi keltaiselle vaihteluvälille ja kaikkialla sen ympärillä oli sumuista, kuin plasmaa, usvaa tai jotain sen tapaista. [Linkki Wikipedia: Plasma]

Mitä valoihin tulee, niin me emme nähneet mitään valoja, tämä oli vain kehän ympärillä. Kun se oli siellä missä useimmat miehistön jäsenet tai lentokoneen takaosassa olleet ihmiset sen näkivät, niin se oli tulenvärinen. Jokaisessa raportissa, jokainen sanoi niissä raporteissa jotka saimme arkistoista ulos, että tulenvärinen, tulenvärinen kehä.

91 metriä

Graham Bethune: Se oli kuin tietoa. Kun halkaisijasta kysyttiin, niin mieleeni tuli 300 jalkaa [91 metriä]. Kun sain raportin ulos arkistoista vuonna 1991 – en ollut nähnyt koskaan kenenkään muun raporttia – niin kaikki olivat sanoneet sen olleen halkaisijaltaan 250 – 350 jalkaa [76 – 107 metriä]. Kun puhuin muiden kanssa, niin se oli vain jotain minkä he tiesivät ja arvioivat.

Kuvateksti: Graham Bethune arvioi aluksen halkaisijaksi 300 jalkaa, joka on noin 91 metriä.

Lähtönopeus

Graham Bethune: No, nopeuden silloin kun se lähti luotamme pois, arvioitiin olleen välillä 1000 – 2000 mailia tunnissa. Kun katsoin raporttia, niin Al Jones oli arvioinut nopeudeksi 1800 mailia tunnissa, minä 1000 mailia tunnissa, muilla oli 1500 mailia tunnissa, siinä suuruusluokassa. Osoittautui, että tutkaraportissa – jota en ole koskaan nähnyt – sanottiin sen olleen 1800 mailia tunnissa. Toinen lentokoneen komentaja istui penkillä, otti minun penkkini, se oli hänellä suoraan edessään. Minä olin merivoimien ilmailukoekeskuksessa, jossa koulutamme astronautteja jossa on koelentäjien koulutuskoulu. Teimme siellä kaikki erittäin salaisiksi luokitellut lentokoneiden testit. Meillä ei ollut minun tietääkseni mitään mikä olisi pystynyt lähestymään tuota nopeutta, eikä mitään mikä olisi ollut pyöreä.            

24 kilometriä noin sekunnissa

Graham Bethune: Lensimme 10 000 jalan [3 kilometrin] korkeudella. Se tuli 15 mailin [24 kilometrin] matkan sekunnissa, tai ehkä enintään kahdessa sekunnissa. Voisit laskea millä nopeudella se tuli meitä kohti. Se oli vain, että viuh ja sitten jarrut päälle edessämme. Kun on jotain mikä on halkaisijaltaan 300 jalkaa [91 metriä] ja katsot ulos, niin et näe ohjaamon ikkunasta paljon ulos.

Kuvateksti: Nopeus 24 kilometriä sekunnissa vastai keskinopeutta 86 400 kilometriä tunnissa. Tuon sekunnin aikana kiihdytettiin edettiin ja jarrutettiin.

Magnetismi

Graham Bethune: Olen ollut itse asiassa kirjeenvaihdossa useita vuosia magnetismi-insinöörin kanssa, hän kirjoittaa kirjaa. Hänelle on jo melko lähelle 100 kappaletta lentäjien raportteja. [Bethunen haastattelu on vuodelta 2000]. Minä kerroin hänelle kaiken tapahtuneen yksityiskohtaisesti. Aloin asettaa automaattiohjausta takaisin päälle. Magneettinen kompassi oli paneelin keskellä, se heilui edestakaisin. Sanoin Fredille, että ”näitkö tuon?” Hän vastasi, että ”sinun olisi pitänyt nähdä se silloin kun alus oli lähellä.” Hän sanoi, että ”se pyöri”.

”Lintukoirat” ja muut kompassit

Graham Bethune: Sitten katsoimme muita. Sillä hetkellä alus oli meistä arviolta viiden mailin [8 kilometrin] etäisyydellä. Meillä oli sellaisia joista käytimme nimitystä ”lintukoirat” tai matalan taajuuden radiokomponentteja, jotka oli suunnattu asemaa kohti silloin kun viritetään asemalle. Ne kaksi ”lintukoiraa” osoittivat alusta kohti. Meillä oli kaksi muutakin kompassia. Meillä oli etäkompassi, joka oli ulkona siivessä. Se reagoi.

Kun asetin välineet takaisin päälle, niin meillä oli tyhjiötoiminen ohjaava gyro, automaattiohjauksessa meillä oli hydraulisesti toimiva gyro. [Linkki Wikipedia: Gyroskooppi] [Linkki Wikipedia: Keinohorisontti] Kumpaankaan niihin ei ollut vaikutusta, joten pystyin asettamaan kurssin takaisin niitä käyttäen. Nuo olivat huomaamamme asiat. Lentokoneessa oli yhteensä viisi erilaista ohjaavaa gyroa, ja viidestä kolme reistaili.

Tutkaraportti

Graham Bethune: Sitä seurattiin tutkalla. Kysyin, että ”Fred, tiesitkö että sitä seurattiin?” Hän sanoi, että ”kyllä, sain tietää siitä kaksi viikkona tapahtuneen jälkeen”. Kysyin, että ”miksi sinä et minulle kertonut?” Kysyin, että ”lähtikö raportti?” Hän sanoi, että hänen tietääkseen, sen mukaan jolle hän puhui, se lähetettiin ilmavoimien pääesikuntaan Washington DC:hen. Sieltä se menee tavallisesti Wright-Pattersoniin. Sinne se lähetettiin. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base, ”Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta”]

Kuvateksti: Kyseessä on Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) tukikohta.

Graham Bethune: Mutta pomoni, se on toinen asia. Kun hän löysi raportin Wright-Pattersonin arkistoista projekti Blue Bookissa ja puhui eversti Watsonin kanssa. Kun hän tuli takaisin luokseni, niin hän kertoi minulle nopeuden 1800 mailia tunnissa ja kysyi, että ”miten te sen saitte selville?” Hän sanoi, että ”siellä oli tutkaraportti jossa sanottiin niin”. Tutkaraportille tapahtui jotain ennen mikrofilmausta.

Steven Spielberg, BLUE BOOK –arkistojen mikrofilmaus

Graham Bethune: Tutkaraportille tapahtui jotain ennen he mikrofilmasivat ne, koska minä sain arkistoista sen mikä minulla on mikrofilmillä. [Linkki Wikipedia: Mikrofilmi] Siellä ollut vuosia tuntemani ystävä kertoi minulle, että he olivat antaneet Steven Spielbergin mikrofilmata tämän Blue Book –arkistot kolmannen asteen lähikontaktia tai jotain sen tapaista varten. [Linkki Wikipedia: Steven Spielberg] [Linkki Wikipedia: Kolmannen asteen yhteys, Close Encounters of the Third Kind, “kolmannen asteen lähikontakti”] Hänellä oli siis melko korkea turvallisuusluokitus. Hänellä täytyi olla työtovereina joitakin, no, sinä tiedät keitä.

Kuvateksti: Elokuvaohjaaja Steven Spielberg on ohjannut mm. elokuvan Kolmannen asteen Yhteys, Close Encounters of the Third Kind.

Toinen komentaja

Graham Bethune: Paikansin koneen toisen komentajan vuosia sitten jolloin hän oli sellaisessa yhtiössä, että hän ei puhunut. Kun hän jäi eläkkeelle, niin otin häneen uudelleen yhteyttä vuonna 1996. Lensin sinne missä hän asui. Sanoin, että ”otetaan nauhuri ja vaan keskustellaan vaan molemmat siitä”. Hän sanoi, että ”myöhemmin, minulla on eräiden muiden haastatteluja”. Joten, kävi niin. Hän on kirjoittamassani raportissa, hänen lausuntojaan on siellä useita sivuja, siellä on luonnos siitä mitä hän siellä näki. Oli uskomatonta miten yhdenmukaisia ne olivat. Tässä [videon kuvassa] on se mitä he näkivät. He näkivät sen [koneen peräosasta katsoen] siiven alapuolella. Katso, aivan tässä. Joten päättelimme sen olleen tässä paikassa heidän nähdessään sen. [Oikealla puolella lentokonetta, alapuolella. Näkyvässä kirjallisessa raportissa lukee, että ”lensi kanssamme tässä sijaintipaikassa 1 – 2 minuutin ajan”.]

Projektit GRUDGE, TWINKLE, BLUE BOOK ilmavoimien virallinen asiakirja

Graham Bethune: Löytämäni asiakirja oli virallinen asiakirja, jonka ilmavoimat olivat koostaneet saamistaan eri tietolähteistä. Se oli arkistoitu alun perin projekti Grudgen alle [Linkki Wikipedia: Project Grudge (1949 – 1951)]. Siihen näkee kirjoitetun, että projekti Grudge, mutta etusivulla sanotaan, että projekti Twinkle. Sinne he laittoivat paljon niitä tapauksia joista heidän oli pakko päästä jotenkin eroon, se oli projekti Twinkle. [Linkki Wikipedia: Project Twinkle] Se oli projekti Blue Bookissa, projekti Grudgessa, enkä tiedä missä muissa projekteissa se oli. Arkistojen mukaan sivuja oli 18, mutta filmiltä löytyi vain 17, saattoi olla tutkaraportti tai mikä tahansa. [Linkki Wikipedia: Project Blue Book]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla twinkle. Englanninkielisen sanan twinkle suomennoksia: pilke, tuike, tuikkia, liikehtiä sinne tänne, kimallella.

Amiraali McCormick, amiraali Radford

Graham Bethune: Lennätin siihen aikaa amiraali McCormickia, joka oli tullut Eisenhowerin tilalle. [Linkki Wikipedia: Lynde D. McCormick] [Linkki Wikipedia: Dwight D. Eisenhower] McCormick oli NATOn komentaja, korkein liittoutuneiden komentaja. [Linkki Wikipedia: NATO] [Linkki Wikipedia: Liittoutuneet] Hänen avustajansa lähestyivät minua. Kaikki vaikuttivat tietävän siitä, koska sitä ei oltu luokiteltu korkeasti salaiseksi. Samoin amiraali Radford, josta tuli ensimmäinen puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtaja. Hänen avustajansa tiesivät siitä, koska he puhuivat minulle siitä. [Linkki Wikipedia: Arthur W. Radford] Tästä tietäneitä oli melko vähän. Tällä tavoin minä opin paljon, vaikka se ei ollut virallista, eikä siitä oltu todellakaan kirjoitettu missään kirjoissa.

Washington DC:n ufotapaus, 1952

Graham Bethune: Jos muistat, niin tässä [kuvassa] on tietenkin [ufojen] lento Washington DC:n yllä heinäkuun 20. päivänä vuonna 1952. [Linkki Wikipedia: 1952 Washington, D.C., UFO Incident, Washington D.C.:n ufotapaus, 1952] Tuo tapahtui tietenkin meidän kohtaamisemme jälkeen. Se auttoi meitä todistamaan mielenterveytemme ystävillemme, koska he eivät uskoneet sitä mitä me olimme nähneet. Heidän täytyi nähdä vierailu.    

Kuvateksti: 1950-luku. Haastateltu Yhdysvaltain laivaston lentäjä Graham Bethune sanoo, että hänen ystävänsä eivät uskoneet sitä mitä hän näki vuonna 1951.

Yhdistetty tiedustelukomitea, valokuvat

Graham Bethune: Kun palasimme sen jälkeen kun olimme hakeneet joukot… palasimme… Tämä tapahtui toukokuussa. Talooni tuli tiedustelu-upseeri. Hän ei vaikuttanut olevan niinkään kiinnostunut niistä raporteista joita hän työsti kanssani, hän näytti minulle valokuvia. Ensimmäiset valokuvat mitä olin koskaan mistään nähnyt. Niissä ei ollut kerrassaan yhtään mitään mikä olisi näyttänyt edes lähellekään siltä. Oli yksi jonka hän väitti olevan halkaisijaltaan 100 jalkaa [30,5 metriä], melko lähelle sata jalkaa halkaisijaltaan. Se ei vaikuttanut olevan kovin pahasti vaurioitunut.

Kyselin häneltä paljon kysymyksiä. Mitä tälle raportille tapahtuu? Hän kertoi täsmälleen mitä sille tapahtuu. Hän kertoi, että on komitea. Nämä ovat hänen sanansa: ”On yhdistetty tiedustelukomitea.” [Linkki Wikipedia: Joint Intelligence Committee, ”yhdistetty tiedustelukomitea”] On tietysti tajuttava, että ilmavoimat perustettiin vuonna 1947. Tuo oli vain luonnollista. Kullakin oli tiedustelukomiteansa, joten heillä oli yhdistetty tiedustelukomitea. Hän sanoi, että he tekevät sen päätöksen minne se menee.

Kuvateksti: Roswellin maavoimien lentokentän (RAAF) Mustang-lentäjiä kuvattuna heinäkuussa 1947. Yhdysvaltain ilmavoimat perustettiin noin kolme kuukautta myöhemmin 18.9.1947. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat]

Yhdysvaltain laivastoministeri Kimball

Graham Bethune: He tulivat luokseni useita kertoja näyttämään valokuvia. Niistä monet näyttivät niiltä joista käytämme nimitystä Foo Fighter (”tulihävittäjä”). Useat taas näyttivät vain jonkinlaiselta pyöreältä kirkkaalta kiekolta. Sain… Oli laivastoministeri Kimball. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain laivastoministeri] [Linkki Wikipedia: Dan A. Kimball (laivastoministeri)] Minä olin sellainen josta käytettiin nimitystä lippudivisioonan VIP-lentokoneen komentaja, joka lennätti suurimman osan korkea-arvoisista upseereista ja siviileistä pois Washington DC:stä. [Linkki Wikipedia: Washington (DC)] Heitä oli lukuisia, he kertoivat minulle mitä he olivat nähneet. Tyynellä valtamerellä oli lentänyt kaksi alusta yhdessä. Heidän viereensä tuli kirkas kiekko joka pysyi heidän vierellään jonkin aikaa ja lensi heidän ympäri. Hän ei pystynyt arvioimaan sen halkaisijaa, halkaisija oli 50 – 200 jalkaa [15 – 61 metriä].

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivastoministerinä vuosina 1951 – 1953 toiminut Dan A. Kimball. Lentäjä Graham Bethunen kuvailema ufotapaus sattui vuonna 1951.

Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa

Graham Bethune: Meidän virastomme oli Wright-Pattersonissa sijaitsevan päämajan alla, se oli keskusalue, mikä tarkoittaa että kaikki viraston ilmailu oli edustettuna keskusalueella. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base, ”Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta”] Siellä oli koelentäjiä ja paljon upseereita niissä tehdaslaitoksissa. He koelensivät ja hyväksyivät lentokoneita, sen tyyppisiä asioita. Oli teknisiä kokouksia, lentäjäkokouksia, kaikenlaisia tuollaisia kokouksia. Minä menin sinne noin kerran tai kaksi kuukaudessa, siis kokouksiin. Lisäksi menin kaksi tai kolme kertaa vuodessa seminaareihin. Niissä meni viikko tai suunnilleen niin.

Lentokonehallissa metalliseinän takana…

Graham Bethune: Lentolinjalla siellä minne parkkeerasimme useimmiten lentokoneemme, oli… me emme olleet kovin kaukana siitä… Se näytti aallotetulta metalliselta lentokonehallilta, se oli useimmiten auki. Aina kun pomoni ja minä menimme sen ohi, niin hän ei voinut ymmärtää miksi minä en ollut kiinnostunut menemään sinne katsomaan mitä siellä olevan metalliseinän takana oli. Hän periaatteessa kertoi minulle, että heillä oli siellä takana alus. Ja hän periaatteessa kertoi minulle, että heillä oli siellä ruumiita. No, hän ei ollut ensimmäinen tuon minulle kertonut.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos englanninkielisellä hakusanalla vanha lentokonehalli. Kuva ei liity tapaukseen.

Pomo ja amiraali Forney

Graham Bethune: Kun hän oli löytänyt meidän raporttimme projekti Blue Bookista, niin hän itse kiinnostui niiden keskustelujen seurauksena joita hän oli käynyt amiraali Forneyn kanssa. [Linkki Wikipedia: Edward H. Forney] Amiraali Forney oli ohjuspäällikkömme ja hän oli viettänyt aikaa White Sandsissä. [Linkki Wikipedia: White Sands Missile Range] Amiraali Forney oli vakuuttunut, että toisilta planeetoilta peräisin olevat alukset vierailevat luonamme. Tuon jälkeen hän tuli tietoiseksi. Upseeri jonka kanssa hän puhui, oli eversti Watson, koska hän toi jatkuvasti esille eversti Watsonin nimen. Eversti Watson antoi hänen katsella paljon näitä arkistoja, lisäksi hän oli se joka kertoi hänelle sen mitä heillä siellä oli. Hän näki sen mitä heillä siellä oli. Kuten sanoin, niin hän ei voinut ymmärtää miksi minua ei kiinnostanut. Minä sanoin, että ”minua ei todellakaan kiinnosta, minä en kuitenkaan pysty koskaan puhumaan siitä. Minä tiedän jo riittävästi näkemäni perusteella. Tiedän heidän olevan olemassa.” Sen näkeminen ei todellakaan kiinnostanut minua. Lukuisia kertoja… Hän sanoi saman asian minulle kaksi tai kolme kertaa.

Maapallon ulkopuolinen alus

Haastattelija: Et ole vielä sanonut mikä se oli mitä et katsonut.

Graham Bethune: Se oli alus, se oli alus joka oli pudonnut jossakin.

Haastattelija: Maapallon ulkopuolinen?

Graham Bethune: Maapallon ulkopuolinen alus, täsmälleen.

Kuvateksti: Haastateltu laivaston sotilaslentäjä Graham Bethune puhuu ”jossakin” pudonneesta maapallon ulkopuolisesta aluksesta.

Onko sinulla tarve tietää?

Graham Bethune: Monilla oli… Minulla oli huippusalainen turvallisuusluokitus, mutta tässä päädymme takaisin asiaan tarve tietää. Olen varma, että monissa muissa tapauksissa muilla ihmisillä oli tarve tietää tietyistä asioista, joita minun ei tarvinnut tietää. On ymmärrettävä, että tätä maavoimat ja arvellakseni viime kädessä ilmavoimat tekevät. Maavoimien ja merivoimien ilmailuinsinöörejä oli siellä. Heillä oli siellä paljon koulutusta. Olen varma, että jos meillä oli jotain toiselta planeetalta, niin jotkut niistä insinööreistä olivat osallisia, olivat he sitten magnetismi-insinöörejä tai ilmailuinsinöörejä tai mitä tahansa. He olisivat osallisia ja katsoisivat, olen varma, että moni siviili myös. On niin paljon asioita joita minä en voi… kun on asevoimissa. Mitä luulisit kenraalien ja amiraalien ajattelevan kun he kuulevat täällä olevan jotain joiden muutama pieni alus pystyisi tuhoamaan kaikki heidän joukkonsa ja itse asiassa myös heidän työnsä?

Edwardsin ilmavoimien tukikohta

Graham Bethune: Olen varma, että… Kuten kaikki tiedämme Muroc, joka on nykyään Edwardsin ilmavoimien tukikohta. [Linkki Wikipedia: Edwards Air Force Base] Olen varma, olen varma, että on paljon paikkoja joissa on maanalaisia laitoksia. Voin mainita yhden, se oli China Laken lähellä. [Linkki Wikipedia: Naval Air Weapons Station China Lake, ”merivoimien ilma-aseiden laitos China Lake”] Toimitin sinne kerran kuljetuksen. He eivät tietenkään antaneet minun mennä minnekään. Työvuorossa ollut upseeri kävi lounaalla kanssani ja muuta sellaista. Hän kertoi minulle joitakin asioita. Hän sanoi, että kun tänne kerran tulee, niin täältä ei lähdetä pois. Tiedän, että heillä oli… Mitä hän antoi ymmärtää… Hän ei kertonut minulle suoraan mitä siellä oli, mutta minulle ei jäänyt epäilystäkään, että siellä tehtiin paljon huippusalaista työtä monien asioiden kimpussa joista emme tiedä.  

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Muroc Air Force Base, ”Murocin ilmavoimien tukikohta”, joka nimettiin myöhemmin uudelle nimelle Edwards Air Force Base, ”Edwardsin ilmavoimien tukikohta”.

Kaksi alusta Saksasta

Graham Bethune: Sen tiedän, että me toimme joitakin aluksia Saksasta toisen maailmansodan jälkeen, kaksi kappaletta. Meillä oli Detroitissa tehdas, jossa annoimme maavoimille hieman tilaa Redstone Jupiter –ohjuksille. [Linkki Wikipedia: PGM -11 Restone] Merivoimilla oli siellä joitakin V2-raketteja, joita olimme tuoneet. [Linkki Wikipedia: V2-ohjus] Puhuimme paljon niiden insinöörien kanssa, Wernher von Braunin ja hänen veljensä kanssa. [Linkki Wikipedia: Wernher von Braun] Olen varma, että osa Saksasta tuodusta teknologiasta… Niin on tehty luultavasti kaikkialla…

Philip J. Corso: Päivä Roswellin jälkeen

Graham Bethune: Itse asiassa Corson kirja… [Linkki: Philip J. Corso] [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen (Philip J. Corson kirja)] Minä itse olin osallisena asioissa joiden epäilen olevan saman luontoisia. Meitä pyydettiin etsimään alueelta aliurakoitsijaa, joka pystyisi rakentamaan jotain samankaltaista, takaisinmallintamaan, tai jotain sellaista. Me emme koskaan ajatelleet asiaa kun hän sanoi meille, että se ei ollut meidän teknologiaamme. Me ajattelimme, että saksalaisilla oli paljon korkeampaa teknologiaa kuin meillä.

Kuvateksti: George Adamski (17.4.1891 – 23.4.1965). Graham Bethune ottaa kuvauksessaan esille George Adamskin. [Linkki Wikipedia: George Adamski]

”Me katselemme lentäviä lautasia”

Graham Bethune: Poikani oli noin 8-vuotias ja olimme takapihalla siirtämässä nurmikkoa. Minä menin taloon peseytymään. Hän tuli taloon ja sanoi: ”Isä, äiti haluaa sinun tulevan ulos.” Kysyin, että miksi? Hän sanoi: ”Me katselemme lentäviä lautasia.” Ajattelin itsekseni, että mitä hemmettiä hän lentävistä lautasista tietää? Menin siis ulos ja siellä vaimoni seisoskeli osoittaen jotakin siellä ylhäällä. Se oli pieni emäalus, noin Adamskin aluksen kokoinen. Kaikkialla sen ympärillä oli pieniä aluksia. Menin takaisin taloon hakemaan kiikareita, koska halusin nähdä sen hyvin. Tulin takaisin. Itse alus oli lähtenyt, mutta sain mahdollisuuden nähdä kaksi tai kolme niitä pieniä. Ne olivat identtisiä George Adamskin aluksen kanssa, kolme palloa ja jotain alaosassa.

George Adamski

Graham Bethune: Kun pääsimme takaisin sisälle taloon, kysyin vaimoltani: ”Kuinka sinä sait tietää lentävistä lautasista?” Meidän ei oletettu kertovan edes vaimoillemme kohtaamisestamme, joka tapahtui vuonna 1951. Hän sanoi… Vaimoni oli selittämässä pojalleni kuinka he laukaisevat ja palauttavat niitä takaisin [emäaluksen] yläosasta. Hän oli selittämässä tätä prosessia. Hän sanoi, että ”luin George Adamskin kirjan Inside the Spaceships, (avaruusalusten sisällä)”. Kysyin, että sinäkö ostit sen kirjan? Kysyin, että uskotko hänen kertoneen totuuden? Minulle he kertoivat hänen olevan hullu. Vaimoni sanoi: ”No, etkö sinä juuri itse nähnyt sen tuolla ylhäällä?” No, mitä siinä voi tehdä?

Kuvateksti: Graham Bethunen mainitsena George Adamskin kirja on suomennettu nimellä George Adamski: Tiedemies joka voi sanoa: olen ollut lentävällä lautasella.

Toiselta planeetalta

Graham Bethune: Minä olen vakuuttunut, että se minkä minä näin oli… Minun tietääkseni meillä ei ollut mitään sen kokoista. Olen täysin varma, että se oli toiselta planeetalta, ei tältä planeetalta. Meidän teknologiamme ei ollut siihen aikaan sellaista, että meillä olisi voinut olla minkäänlaista sellaista alusta. Siitä olen varma. [Linkki: Fysiikan professori Kevin Knuth: Graham Bethunen ufokohtaaminen (1951)]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos englanninkielisellä hakusanalla Eglinin ilmavoimien tukikohta 1950-luvulla. Kuva ei liity tapaukseen.

USAF everstiluutnantti Arthur T. Schaaf: Hehkuvat pallot, 1950-luvun alku

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (1:14 – 2:20)

Kuulustelut

Selostaja: ”Art” Schaaf oli lentämässä 1950-luvun alussa seitsemää matkustajaa, mukaan lukien kahta upseeria, Eglinin ilmavoimien tukikohdasta Floridasta Louisvilleen Kentuckyyn, kun hän teki vaikuttavan havainnon. [Linkki Wikipedia: Eglin Air Force Base] Seuraavana päivänä Schaafia kuulusteltiin perusteellisesti.

”Selitys” asialle

Arthur Schaaf: Siellä oli eversti, joka oli tiedustelupäällikkö. Hän kutsui minut sisään. Sain tietää myöhemmin, että kaikki sillä lennolla olleet oli kutsuttu. Kaikki olivat nähneet ilmeisesti saman asian. Kun noihin aikoihin yksi kuin useampi henkilö näki, hänellä oli tällainen havainto, niin he käyttivät joukkohallusinaatiota mahdollisena selityksenä koko asialle. [Linkki Wikipedia: Joukkohallusinaatio]

Hehkuvat pallot

Arthur Schaaf: Se oli kuin tyhjästä vieressämme: kolme valtavaa hehkuvaa palloa kolmion muodostelmassa ja ne pysyivät meidän kanssamme kun jatkoimme eteenpäin. Eversti sanoi: ”Art, käännä sen viereen!” Minä sanoin, että ”unohda tuo”. Hän jatkoi samaa rataa, joten laskin erittäin varovaisesti vasempaa siipeä alaspäin kohti sitä mikä ikinä se olikaan, jolloin se lähti lentäen pois kuin viuhahdus.

Kuvateksti: 1950-luvun pommikone / tiedustelukone Boeing B-47 Stratojet. [Linkki Wikipedia: Boeing B-47 Stratojet]

USAF majuri Thomas H. Hanley: ”Liian nopea, liian hyvin liikuteltavissa”, 1950-luku

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Selostaja: Majuri Thomas Hanley oli 1950-luvulla tutkaoperaattori ja yksi ensimmäisista kylmän sodan vakoojista taivaalla. [Linkki Wikipedia: Kylmä sota]

Thomas Hanley: Kun lentää, niin on aina tietoinen kaikesta omassa ilmatilassaan. Eräänä tiettynä yönä lentokoneen komentaja näki kirkkaan valon tulevan meitä kohti. Yhtäkkiä se valo vain meni välittömästi lentokoneen toiselle puolelle, joten me leikimme sen kanssa kissaa ja hiirtä, mikä tahansa se olikaan. Sitä tallennettiin maanpinnalta, hekin kadottivat sen silloin tällöin. Joten… Siellä oli jotain, jotain hyvin merkillistä. Se teki sellaista mitä normaali lentokone ei tekisi, se oli vain liian nopea, liian hyvin liikuteltavissa. Olen täysin varma, että siellä oli jotain hyvin erilaista, mutta minulla ei ole mitään käsitystä mikä se oli.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla kylmän sodan vakoilulentokone. [Linkki Wikipedia: Lockheed U-2] Kuva ei liity tapaukseen.

Kuvateksti: 14.7.1952 ufohavainnon tehneet Pan American -lentoyhtiön lentäjät William B. Nash ja William H. Fortenberry. [Linkki Wikipedia: Pan Am]

Pan American –lentoyhtiön lentäjä William Nash: ”Me vain tiesimme, että he eivät olleet tältä planeetalta”, 1952

Selostaja: Heinäkuun 14. päivänä 1952 klo 21 Pan Am –lentoyhtiön lento lentää Chesapeakenlahden tummien vesien yllä, kun lentäjän havaitsevat alapuolellaan kummallista aktiviteettia. [Linkki Wikipedia: Chesapeakenlahti]

Pan American –lentoyhtiön lentäjä William Nash: Kun ne tulivat ulos lahden pimeydestä, niin ne olivat kuusi punaista selvästi erotettavaa pistettä. Kun ne tulivat lähemmäs, pystyimme näkemään että… Näytti kuin olisi katsonut alas kuumaan hiillokseen. Ne tulivat näin ja lähtivät näin [viittilöi käsillään]. Ei ole mitään keinoa tehdä täydellistä täyskäännöstä tai 90-asteen käännöstä nopeudessa 12 000 mailia tunnissa [19 300 km/h] tai suuremmassa nopeudessa ilman että matkustajat mehustuvat seinää vasten. Se todella järkytti meitä, sen kapineen katselu järkytti meitä. Mikään ei olisi voinut päästä tuolle tieteellisen kehityksen tasolle ilman että joistakin välivaiheista olisi tullut julkista tietoa. Me vain tiesimme, että he eivät olleet tältä planeetalta.

Kuvateksti: Kuva Pan Am -lentoyhtiön lentäjä William Nashin haastattelussa käsin viittilöimästä ”ne tulivat näin ja lähtivät näin” -kuvauksesta. Äkkikäännöksen tulo- ja lähtösuunnan väliseksi kulmaksi on merkitty piirroksessa 30-astetta.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Washington DC 1950´s, Washington DC 1950-luvulla. Washington DC on Yhdysvaltain pääkaupunki. [Linkki Wikipedia: Washington (DC)]

Washington DC:n ufotapaus, 1952

Oheiset tekstit ovat suomeksi käännettyjä sanomalehtiartikkeleita vuodelta 1952. Vaikka kyseessä eivät olekaan lentäjien haastattelut, niin muutamia artikkeleita on käännetty, koska Yhdysvaltain ilmavoimien everstit Robert Friend ja William Coleman kommentoivat myöhemmin TV-haastattelussa tätä tapausta, josta toimittaja käyttää nimitystä Valkoisen talon tapaus. [Linkki Wikipedia: 1952, Washington D.C., UFO Incident, ”Washington DC:n vuoden 1952 ufotapaus”] [Linkki Wikipedia: Valkoinen talo (Yhdysvaltain presidentin virka-asunto ja työpaikka)]

Kuvateksti: Tapauksen aikaan Yhdysvaltain presidenttinä toimi Harry S. Truman. Hän teki merkittäviä päätöksiä, kuten päätöksen atomipommin pudottamisesta Hiroshimaan 6.8.1945. [Linkki Wikipedia: Harry S. Truman] [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

Linkki käännettyyn lehtijuttuun: LINKKI. Juttu löytyy myös Google-kuvahaun hakusanoilla Radar Spots ”Flying saucers” In Backyard Of Natl. Capital.

Tutka havaitsee ”lentäviä lautasia” kansallisen pääkaupungin takapihalla

Kirjoittaja: JACK RUTLEDGE

”Lentäviä lautasia” tutkassa

WASHINGTON – Ilmavoimat tutki tänään raportteja siitä, että tutka oli havainnut lukuisia ”lentäviä lautasia” käytännöllisesti katsoen sen omalla takapihalla kansakunnan pääkaupungin laitakaupungilla. Tunnistamattomat esineet eivät näkyneet pelkästään tutkassa – viitaten tosiasialliseen aineeseen pelkän valon sijaan – vaan kaksi lentoyhtiön lentäjää ja uutistoimittaja näkivät samana yönä lentävien lautasten yleiseen kuvaukseen sopivia outoja valoja. Viranomaiset eivät olleet välittömästi yhtä mieltä siitä oliko tämä ensimmäinen kerta kun tutka havaitsi lentäviä lautasia. Jotkut sanoivat, että niin oli. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että se oli epätavallista. Esineet poikkesivat tyypillisestä raportoidusta lautasesta siinä, että ne matkasivat suhteellisen pienellä nopeudella, myöhemmin ne esittivät tavanmukaisen syöksähdyksen, joka ylittää nopeudeltaan paljon tavalliset lentokoneet.

Lentävät lautaset pääkaupungin yllä

Yksi asia oli varma: Daytonissa Ohiossa sijaitseva Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdan ilmailutekninen tiedustelukeskus, joka on perustettu tarkastelemaan raportteja lentävistä lautasista, tulee tekemään perinpohjaisen tutkimuksen. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base] Viranomaiset sanoivat aiemmin tänään, että tuollaisia raportteja tulee tiheämmin kuin koskaan alkuperäisen vuoden 1947 tulvan jälkeen. [Linkki: Päivät ennen Roswellia] Tämänhetkinen keskiarvo on noin 100 havaintoa kuukaudessa. Lentävistä lautasista pääkaupungin yllä raportoitiin myöhään eilen, noin 36 tuntia sen jälkeen kun tapaus tosiasiallisesti sattui.

Washingtonin kansallisen lentokentän tutkat

Tässä on juttu sellaisena kuin se on koottu ilmavoimien raporteista, osallisena olleilta henkilöiltä ja muista tietolähteistä:

Pääkaupunkiin nähden toisella puolella Potomac-jokea sijaitsevan Washingtonin kansallisen lentokentän ilmaliikennevalvontakeskuksen operaattori havaitsi yhdessä tutkistaan – siis alueen valvontatutkassa, jonka kantama on mahdollisesti 70 mailia [113 kilometriä] – kahdeksan kappaletta tunnistamattomia heijastekuvia. [Linkki Wikipedia: Ronald Reagan Washington National Airport] Kuvat olivat hitaasti liikkuvia, liikkuen todennäköisesti 100 – 300 mailia tunnissa. Ne lensivät läheisen Andrewsin ilmavoimien tukikohdan lähialueella. [Linkki Wikipedia: Andrews Air Force Base] Siviili-ilmailuviranomaisten [CAA] käyttämä valvontakeskus ilmoitti asiasta ilmavoimille ja kysyi myös ilmassa olleista lentokoneista pystyivätkö he näkemään mitään. Tuo tapahtui noin puolenyön aikaan.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Washington National Airport 1950´s, Washingtonin kansallinen lentokenttä 1950-luvulla.

Lentokapteeni S.C. (Casey) Pierman

Capital Airlines –lentoyhtiön lentoa 807 eteläsuuntaisesti kansalliseen lentokenttään nähden lentänyt lentokapteeni S.C. (Casey) Pierman Detroitista ilmoitti pian näkevänsä seitsemän esinettä Washingtonin ja Länsi-Virginian Martinsburgin välissä. [Linkki Wikipedia: Capital Airlines (United States)] Hän sanoi, että ne vaihtelivat vauhtiaan, liikkuivat välillä suunnattomalla nopeudella ja hengailivat välillä lähes liikkumatta. Hän oli selonteossaan ja myöhemmässä haastattelussaan varovainen, että ei identifioinut esineitä lentäviksi lautasiksi. Hän kuvaili niitä ”kuin tähdenlennoiksi ilman pyrstöjä”, mutta lisäsi: ”Niinä vuosina kun olen lentänyt, olen nähnyt paljon putoavia tai kiitäviä tähtiä… mutta nämä olivat paljon nopeampia… Ne eivät voineet olla lentokoneita, niiksi ne liikkuivat liian suurella nopeudella. Ne olivat suunnilleen samankokoisia kuin kirkkaimmat tähdet ja olivat paljon meidän 6000 jalan [1,8 kilometrin] korkeuttamme korkeammalla.

Toinen lento

Toinen Capital –yhtiön matkustajalentokone, kansallisen lentoyhtiön lento 610 ilmoitti myös valosta, joka seurasi sitä Herndonista aina neljän mailin [6,4 kilometrin] etäisyydelle Washingtonista.  

Saul Pett, AP:n uutistoimittaja

Associated Press –uutistoimiston toimittaja Saul Pett sanoi, että hän näki tuona samana yönä ”lentävän lautasen” lähellä kotiaan New Yorkin ulkopuolella River Edgessä New Jerseyssä.

[Seuraava uutisjuttu julkaistiin The Cedar Rapids Gazette -sanomalehdessä 29.7.1952. Linkki uutisjuttuun: LINKKI. Uutinen löytyy myös Google-kuvahaun hakusanoilla Saucers Swarm Over Capital.]

Kuvateksti: Suomessa oli Washington DC:n ufotapauksen aikana meneillään meneillään kesäolympialaiset 19.7. 1952 – 3.8.1952. [Linkki Wikipedia: Kesäolympialaiset 1952]

Lautasia parveilee pääkaupungin yllä

Tutka poimii maaleja varhaisina tunteina

Washingtonin esineiden alueelle lähetetty lentokone ei löydä mitään.

WASHINGTON (AP) – Tutka osoitti, että pääkaupungin yllä ollut ilma oli täynnä lentäviä esineitä varhain tiistaina, mutta yhdelle tutkien havaintopaikoista lähetetty matkustajalentokone ei löytänyt mitään.

Washingtonin kansallisen lentokentän siviili-ilmailuviranomaisten [CAA] tutkan aikavälillä 1:30 – 5 yöllä tekemät havaintomaalit pidättäydyttiin välittämästä ilmavoimille läheiselle Andrewsin kentälle, koska ”visuaalisia havaintoja ei tehty”. Ilmavoimista sanottiin, että sen Andrewsin kentän tutkassa ei näkynyt mitään ja sen 24-tunnin pysäyttäjäsuihkuhävittäjäpartio pysyi maassa, koska sille ei ilmoitettu kansallisen lentokentän havainnoista. Samaan aikaan ilmavoimista ilmoitettiin, että se oli tuonut joitakin lentävien lautasten asiantuntijoistaan Wright-Pattersonin kentältä Daytonista uuteen kokoukseen.

Uusi kamera käytössä

Tuo viittasi siihen, että heillä ei ollut mitään uutta ilmoitettavaa, mutta he vastaisivat kysymyksiin. Ilman tutkimuksen ja kehitystyön komennus jatkaa ylemmän ilmakehän tutkimuksiaan uudentyyppisellä kameralla, jota käytetään määrittämään valovoimaisten kappaleiden valonlähdettä. Se on suunniteltu tiettyyn käyttöön lautasmysteerin selvittämisessä. Kamera hajottaa valon spektriksi ilmaistakseen valonlähteen kemiallisen koostumuksen. [Linkki Wikipedia: Spektri] Se on samankaltainen kuin kuvauslaitteistot joita kemistit käyttävät samanlaisiin käyttötarkoituksiin.

CAA:n tiedottaja sanoi, että viimeisimmissä havainnoissa tutkan näytöllä näkyi yhteen aikaan niinkin monta kuin 12 tunnistamatonta esinettä. Ne vaikuttivat matkaavan 90 – 120 mailia tunnissa 15 mailia pitkällä alueella Andrewsin kentän ja Herndonin välissä. Ne liikkuivat luoteesta kaakkoon vallitsevaan tuuleen nähden karkeasti ottaen 60-asteen kulmassa.

Alueelle lähetettiin lentokone

Noin klo 3 yöllä Eastern Airlines –lentoyhtiön eteläsuuntainen lento ohjattiin alueelle, mutta sen miehistö ei nähnyt mitään. Havaintojen korkeutta ei määritetty, koska kansallisen kentän tutkanäyttö ei anna korkeusnäyttämää.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Eastern Air Lines 1950´s. Eastern Air Lines -lentoyhtiön matka- ja matkatavaroiden tarkistuslippu.

Tiistain havainnot olivat kolmannet kahden viikon sisällä. Edelliset havainnot, joihin lukeutui myös joitakin visuaalisia havaintoja, olivat kahtena edeltävänä lauantaiyönä. Ilmapuolustuskomennuksen suihkulentokoneet ovat olleet useita vuosia 24-tunnin hälytystilassa. Komennuksen palvelustehtävänä on pysäyttää tunnistamattomat lentokoneet ja sodan puhjetessa ampua tunkeutujat alas.

[Seuraava uutisjuttu on sanomalehdestä päivämäärältä 30.7.1952. Linkki uutiseen: LINKKI. Uutinen löytyy myös Google-kuvahaulla hakusanoilla Air Force Says Saucers Freaks.]

Ilmavoimista sanotaan lautasia oudoiksi

”Esineet” eivät uhkaa Yhdysvaltojen turvallisuutta

Kirjoittaja: VERN HAUGLAND, AP:n ilmailureportteri

Lehdistötilaisuus

WASHINGTON – Ilmavoimista sanotaan, että he tutkivat yhä raportteja lentävistä lautasista, mutta yhdestä asiasta se on varma: lautaset – mitä tahansa ne ovatkaan – eivät vaikuta olevan Yhdysvalloille uhka. Useimmat tähän päivämäärään mennessä jäljitetyistä havainnoista ovat osoittautuneet luonnonilmiöiksi. Selostuksien hullunmylly siitä, että tunnistamattomien esineiden pisteitä oli havaittu Washingtonin alueella tutkalla viimeisen 10 päivän aikana, johti siihen että ilmavoimat kutsui eilen kokoon erikoislehdistötilaisuuden kertoakseen mitä se tiesi – tai ajatteli – lautasista.

Ilmavoimien virallinen johtopäätös

Ilmavoimien virallinen johtopäätös julkistettiin eilen:

Noin yksi viidesosa havaintoraporteista on ”luotettavilta havaitsijoilta suhteellisen uskomattomista kapineista – joten olemme yhä huolissamme niistä”. Niistä yhdestä viidesosasta joihin ei ole selitystä, tiedustelujohtaja kenraalimajuri John A. Samford sanoi: ”Koskaan ei ole löydetty sellaista kuviota, joka paljastaisi edes kaukaisesti tarkoitusta tai johdonmukaisuutta, joka voitaisiin liittää millään tavalla minkäänlaiseksi uhkaksi Yhdysvalloille.” [Linkki Wikipedia: John A. Samford]

Lautasten huippuasiantuntijat

Samford on toinen ilmavoimien kahdesta lautasten huippuasiantuntijasta. Toinen on kenraalimajuri Roger Ramey, operatiivinen johtaja. [Linkki Wikipedia: Roger M. Ramey] He molemmat olivat mukana lehdistötilaisuudessa vastaamassa mihin tahansa kysymyksiin joita uutistoimittajilla oli.

Samford ja Ramey ilmoittivat, että ilmavoimat ovat tutkineet vuoden 1947 jälkeen noin 2000 havaintoilmoitusta taivaalla olleista oudoista esineistä. Ristiintarkistuksen jälkeen niistä valtaosa on tunnistettu suhteellisen hyvin ystävällisiksi lentokoneiksi, kerta kaikkiaan huijauksiksi tai sähköisiksi tai meteorologisiksi ilmiöiksi. Mutta mysteerisen yhden viidesosan tunnistamiseksi tehdään kaikki voitava. Yksi uusi suunnitteilla oleva askel on äskettäin kehitetty teleskooppikamera, joka pystyy kuvaamaan taivasta yhdessä tasossa 150-asteen kulman suuruisen alueen.

Lähes viisi tuntia tutkan näytöllä

Jotkut tunnistamattomista esineistä ilmestyvät selvästi tutkavastaanottimiin. Esimerkiksi varhain tiistaina Washingtonin kansallisen lentokentän siviili-ilmailuviranomainen ilmoitti ennen päivän valkeamista lähes viiden tunnin ajanjakson tutkanäytöllään olleista oudoista kaikumerkeistä  – pisteistä jotka edustaisivat normaalisti taivaan poikki kulkevia lentokoneita. Muut tutkayksiköt alueella kuitenkin epäonnistuivat esineiden toimimisessa. Visuaalisista näköhavainnoista ei raportoitu. Kaksi kenraalia lisäsi, että viime viikkojen helteinen sää saattaisi hyvin liittyä nykyiseen lautasraporttien aaltoon.

Kuvateksti: Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington DC:ssä riitti kenraalien mukaan kesällä 1952 hellettä.

Kuvateksti: Seuraava teksti on Fall River Herald News -sanomalehdessä 29.7.1952 julkaistun uutisjutun käännös. Kääntäjä on lisännyt uutisjuttuun kuvia ja väliotsikoita lukemisen helpottamiseksi. Linkki alkuperäiseen lehtijuttuun: LINKKI. Kopio sanomalehtijutusta löytyy myös Google-kuvahaun hakusanalla Washington DC UFO Incident Newspaper.

Fall River (MA) Herald-News, 29. heinäkuuta 1952

Suihkulentokoneiden on käsketty ampua lentäviä kiekkoja alas

Ilmavoimat ymmällään, mutta ei enää skeptinen

Kirjoittaja: DARRELL GARWOOD

Kyvyttömyys ottaa kiinni ”lentäviä lautasia”

WASHINGTON (INS) – Ilmavoimat, jotka ovat kompuroineet 600 mailia tunnissa kulkevien suihkulentokoneidensa kyvyttömyydellä ottaa kiinni ”lentäviä lautasia”, kääntyivät tänään uudentyyppisten kameroiden puoleen ratkaistakseen 5 vuotta vanhan mysteerin. Suihkulentokoneiden lentäjät toimivat 24-tuntisessa kansakunnan laajuisessa ”hälytystilassa” jahdatakseen mystisiä esineitä ja ”ampuakseen ne alas”, jos ne jättävät noudattamatta laskeutumiskäskyä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 1952 US military airplane, Yhdysvaltojen vuoden 1952 sotilaslentokone. Kuvassa on North American F-86 Sabre.

Ilmavoimat kuitenkin tunnustivat, että yksikään sen suihkulentokoneista ei ole päässyt ampumisetäisyydelle vilkkuvista arvoituksellisista lentävistä kiekoista. Ilmavoimien mukaan lukuisat lentäjät ovat yrittäneet ampua mysteerisiä kiekkoja alas, mutta taivaalla olevat ”vankkumattomat kirkkaat valot” ovat lentäneet lentäjiä niinkin paljon kuin tuhat mailia tunnissa kovempaa.

Ilmavoimien tiedottaja

Ilmavoimien tiedottaja sanoi, että uudentyyppinen kamera saattaa pystyä tekemään mysteeristä lopun. Hän kertoi kameran valokuvaavan ”valovoimaisia ilmiöitä”. Siinä käytetään samaa toimintaperiaatetta kuin tähtitieteilijät käyttävät määrittäessään tähtien koostumusta. Ilmavoimien tieteilijät toivovat pystyvänsä määrittämään ilmiön fysikaalisen rakenteen ja tunnistamaan sen aiheuttajan.

Ilmavoimien tiedustelujohtaja

Ilmavoimien tiedustelujohtaja kenraalimajuri John A. Samford sanoi, että uudentyyppiset kamerat on tilattu ja ne tullaan jakamaan suihkuhävittäjien lentäjille heti kun ne ovat saatavilla. {Linkki Wikipedia: John A. Samford]

”Lautas”-asiantuntijoiden kokous

Samaan aikaan kun uudet raportit mysteeristen esineiden lisähavainnoista jatkoivat virtaamistaan Pentagoniin, ilmavoimat kutsuivat koolle lukuisia ”lautas”-asiantuntijoita Daytonista Ohiosta tämänpäiväiseen kokoukseen. Washingtoniin oli kutsuttu kapteeni E. J. Ruppelt ja lukuisia muita upseeritovereita Wright-Pattersonin kentän ilmailuteknisestä tiedustelukeskuksesta. [Linkki Wikipedia: Edward J. Ruppelt] [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base] [Linkki Wikipedia: National Air and Space Intelligence Center (NASIC), ”kansallinen ilman ja avaruuden tiedustelukeskus”, ennen Air Technical Intelligence center (ATIC), ”ilmailutekninen tiedustelukeskus”]

Kuvateksti: Pentagon on Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus. [Linkki Wikipedia: Pentagon]

Sata kuukaudessa

Ilmavoimista sanottiin, että he saavat uusia raportteja ”lentävistä lautasista” tahtia 100 kappaletta kuukaudessa. Ilmavoimat väittivät, että heidän yli 1000:n ”lautas”-raporttinsa intensiivinen tutkimus on vakuuttanut heidät, että vihollinen ei ole lähettänyt niitä Yhdysvaltojen ylle. Ilmavoimista lisättiin vielä, että heidän tutkimuksensa viittaa siihen, että ”järkeilevä keho” ei ohjaa niitä.

48-tunnin epäonnistunut tutkimus

48-tunnin intensiivinen tutkimus on epäonnistunut selittämään tutkalla ja visuaalisesti tehdyt havainnot Washingtonin yllä kahtena peräkkäisenä viikonloppuna olleista tunnistamattomista esineistä, joita seurasi kirkkaita valkoisia ja värikkäitä valoja. [Linkki Wikipedia: 1952 Washington, D.C., UFO Incident]

Tutkat

Ne niin sanotut ”lautaset” nähtiin sekä ilmavoimien että siviili-ilmailuviranomaisen [CAA] tutkissa. Tutka-asiantuntija James M. Ritchay Washingtonin ilmatieliikenteen valvontakeskuksesta kuvaili sitä miten CAA:n havainnot tehtiin.

Kuvateksti: CAA on lyhenne sanoista Civil Aviation Authority, ”siviili-ilmailuviranomainen”.

Hän sanoi: ”Siihen saakka kunnes tunnistamattomat esineet alkoivat liikkua tutkiemme näytöillä, minä ajattelin lentävistä lautasista raportoivien ihmisten näkevän vain omiaan. Nyt en tiedä mitä pitäisi ajatella. Olen puhunut ilmavoimien edustajien kanssa ja he sanovat, että he eivät osaa selittää lentävien esineiden ilmestymistä.”

(Jatkuu sivulla kuusi.) [Kääntäjän huomautus: Sivulla 6 oleva jatko puuttuu alkuperäisestä englanninkielisestä sanomalehtiartikkelin kopiosta.]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanoilla 1950-luvun English Electric Canberra. [Linkki Wikipedia: English Electric Canberra] ”English Electric Canberra oli mahdollista varustaa myös ydinpommein.” (Wikipedia)

Lennoston komentaja Cyril Withers: ”Tiedusteluesine toiselta planeetalta”, 1952

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Canberra PR9

Selostaja: Lennoston komentaja Cyril Witners oli puolustusministeriön tärkein tiedeupseeri Wiltshiressä [Englannissa] sijaitsevassa RAF Boscombissa, kun hän todisti vuonna 1952 jotain mikä teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Hänen työhönsä kuului Canberra PR9:n kyydissä olleen laitteiston salainen testaus. [Linkki Wikipedia: MoD Boscombe Down]

Erityinen lento

Cyril Withers: Kyseessä oli erittäin erityinen lento jolla meidät oli pyydetty testaamaan mahdollisimman suurella korkeudella olevaa Canberra alusta ja selvittämään täsmälleen kuinka korkealle lentokone menisi. Onnistuimme pääsemään ylös 55 000 jalan [16,7 kilometrin] korkeudelle. Siinä vaiheessa testasimme pääasiassa tutkayksikköä.

Äkillinen tutkasignaali

Cyril Withers: Juuri kun olimme lopettelemassa siltä päivältä, saimme yhtäkkiä signaalin tutkaan. Se havaitsemamme oli meistä noin kahdeksan mailin [12,9 kilometrin] etäisyydellä ja se paistoi erittäin, erittäin, kirkkaasti. No, se olisi voinut olla täysin auringon heijastuma tai itsestään kehittynyttä kirkkautta. Halusimme silti vahvistaa, että se ei ollut minkään tyyppinen väärä näyttämä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla planeetta. [Linkki Wikipedia: Planeetta]

”Tiedusteluesine toiselta planeetalta”

Cyril Withers: Me itse asiassa pystyimme näkemään välimatkan päästä jotain. Se oli halkaisijaltaan noin 30 – 40 jalkaa [9,1 – 12,2 metriä] ja siinä oli keskuskupoli. Raportoimme tästä melko määrätietoisesti maa-asemalle kun pääsimme alas, ottaen huomioon sen tosiasian, että siihen aikaan mikään toinen mistään valtiosta peräisin oleva lentokone ei pystynyt lentämään tai ei pystynyt olemaan lentämässä sillä korkeudella.

Sen sanominen, että millä nopeudella se meni… minä… no… Sitä on erittäin vaikea sanoa, mutta se oli aivan varmasti yli 200 solmua [370 km/h]. Reilusti yli tuon. Ajattelisin, että mahdollisesti yli 500 [solmua], koska se katosi niin nopeasti. Minä olen yhä vakuuttunut, että se oli jokin tiedusteluesine toiselta planeetalta. En haluaisi arvailla… minä… minä… minä… Ajattelisin, että sen oli varmasti kehittänyt jokin melko erilainen kuin mikään mistä me tiedämme.

RAF-lentäjä Michael Swiney ja David Crofts: Kolme tunnistamatonta esinettä, 1952

Käännös on yhdistelmä kolmesta haastattelupätkästä. Linkit haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3. Asiantuntijoiden lausunnot on jätetty kääntämättä, koska tapahtumien asiantuntijoita ovat ainoastaan tapahtumiin osalliset.

RAF

Selostaja: Lokakuussa 1952 RAF:n lennonopettaja nousee rutiininomaiselle koulutuslennolle Gloucestershiren lentokentältä. [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat (RAF)] [Linkki Wikipedia: Gloucestershire Airport]

Vaarallinen tilanne

Michael Swiney: Päivämäärä 21. lokakuuta 1952 on painunut peruuttamattomasti mieleeni. Se oli suunnilleen 12 000, 13 000, 14 000 jalan [3,7 – 4,3 kilometrin] korkeudella. Menimme muutamien pilvien läpi ilman että yläpuolellamme oli mitään. Melko nopeasti sen jälkeen olin melko kauhuissani nähdessäni Meteorin etutuulilasin kehystämänä kolme ympyrän muotoista valkoista esinettä, kiekkoa. Ajattelin, että hyvänen aika. [Linkki Wikipedia: Gloster Meteor] Ensireaktioni reaktioni oli, että kolme ihmistä on tulossa alas laskuvarjoilla ja he ovat suoraan lentokoneen edessä, joten minä itse asiassa tartuin ohjaimiin ja käänsin lentokoneen poispäin siitä jonka ymmärsin olevan ehkä vaarallinen tilanne.

Kuvateksti: Gloster Meteor oli Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien (RAF) suihkuhävittäjä. [Linkki Wikipedia: Gloster Meteor]

Litteän lautasen muoto

Michael Swiney: Ne liikkuivat varmasti, muistan tämän melko selkeästi. Ne liikkuivat risteävästi meidän kanssamme vasemmalta oikealle, paapuurista tyyrpuuriin. Ne olivat pyöreitä, täysin pyöreitä. Mutta kun niitä katsoi ylöspäin, kun yksi niistä meni korkeammalle meidänkin jatkaessa nousua, niin ne menettivät pyöreän muotonsa ja ottivat enemmän tai vähemmän litteän lautasen muodon. Siis efekti oli sama kuin jos toisit lautasen silmien tasolta alas, saisit silloin aikaiseksi vain litteän lautasen.

Kolme tunnistamatonta esinettä

Michael Swiney: Soitin heille [tukikohtaan], kerroin heille yksinkertaisesti soittotunnukseni ja sanoin, että meillä on kolme tunnistamatonta esinettä ja pyydän avunantoa. Minun on myönnettävä, enkä huoli tämän myöntämisestä, olen myöntänyt tämän aina: olin jokseenkin peloissani, kauhuissani, siitä mitä parhaillaan todistin. Ne esineet, jotka olivat silloin, kuten sanoin, tyyrpuurin puolella ja olivat pysyneet siellä. Sen ajan aikana kun katsoin niitä ja katsoin poispäin nähdäkseni oliko mitään mahdollisuutta muulle selitykselle… Kun katsoin takaisin… ja tässä on ongelma… niitä ei näkynyt missään, niin nopeasti.                     

Tukikohtaan paluun jälkeen

Michael Swiney: Meidät tavattiin ja meidät erotettiin toisistamme välittömästi. Lohdutan itseäni sanomalla, että tiedän nähneeni jotain ja onneksi oli joku muukin vahvistamaan sen mitä minä olin nähnyt. Minulta on kysytty usein, että mitä arvelet niiden olevan? Minun on pakko vastata, että minulla ei todellakaan ole siitä hämärintäkään käsitystä, toivoisin että minulla olisi.      

Michael Swiney: En ollut nähnyt koskaan mitään sellaista, enkä nähnyt mitään sen kaltaista koskaan sen jälkeen. Jos kysyt minulta, että mitä minä katselin, niin minulla ei ole siitä hämärintäkään käsitystä. Olinko peloissani? Kyllä. Minulle sanottiin, että näytin erityisen järkyttyneeltä astuessani alas lentokoneen ohjaamosta, melkein kuin olisin nähnyt aaveen.  

Raportti, tutka

Michael Swiney: Suuri valituksen aiheeni on se, että olen yrittänyt saada takaisin kirjoittamaani raporttia. Minulle kerrottiin että koska se kirjoitettiin silloin kuin se kirjoitettiin, vuonna 1952, että raportit vuoteen 1967 tai suunnilleen sinne asti, oli itse asiassa silputtu. Minulle ei kerrottu koskaan mitään. Tätä on jatkunut vuosia, vuosia, vuosia ilman näköpiirissä olevaa ratkaisua. Ajatukseni on, että minulla oli tämä kokemus 60 vuotta sitten, enkä tule koskaan tietämään mitä näin. Tuo yksi tosiasia [tutkassa näkyminen] on aina palannut mieleeni. Olen sanonut itselleni, että usko näkemääsi, koska joku toinen jolla oli melko suurikykyistä laitteistoa, näki sen samaan aikaan. He näkivät myös siellä [tutkassa] selvästi kolme tunnistamatonta kaikumerkkiä. Se on todellakin hieman epätavallista.

Kuvateksti: Kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) lentäjä Michael Swiney ihmettelee yhä mitä hänelle tapahtui 60 vuotta sitten.

Selostaja: Lentäjiä vaaditaan täyttämään lokikirjaan selonteko jokaisen lennon jälkeen. Tässä on Michael Swineyn lokikirja, siihen merkittynä lukee: kolme lentävää lautasta nähty korkealla, vahvistettu G.C.I.:llä, tarkoittaen tutkaa.

Kuninkaallisen laivaston komentajakapteeni David Crofts

David Crofts: Mick Swiney kysyi edestä yhtäkkiä: ”Onko happesi kytkettynä?” Sanoin, että ”Mick, teimme juuri 30 000 jalan [9,1 kilometrin] tarkistuksen. Sinä tarkistit, että sinun happesi on kunnossa ja minä kerroin, että minun oli. Mikä on ongelma?” Hän sanoi, että ”vilkaise suoraan eteenpäin”. Minä katsoin suoraan eteenpäin ja siellä oli kolme erittäin kirkasta pistettä. Kun menimme niitä kohti, ne tietysti lähestyivät siinä mielessä, että sen sijaan että ne olisivat olleet kaikki pienessä suorassa katseluikkunassa, ne olivat nyt tuulilasin yläpuolella ja tuulilasin molemmilla puolilla. Minä sanoin Mickille, että mennään ja selvitetään mitä ne ovat. Hän sanoi: ”Ei, jotain tällaista tapahtui Amerikan länsirannikolla, eikä lentäjiä nähty enää koskaan, lentokoneen uskottiin höyrystyneen.” [Linkki Wikipedia: Höyrystyminen] Joten, me emme siis tehneet niin, mutta hän soitti sitten tukikohtaan.     

Kun ne liikkuivat poispäin ja menivät enemmän erilleen, niin ne alkoivat näyttää siltä kuin ne olisivat olleet tämäntyyppisiä. [Näyttää kädessään olevaan suurennuslasin kuperaa linssiä.] Tämä on suurennuslasin linssi, mutta niiden muoto oli tämäntyyppinen.        

Kuvateksti: David Crofts pitelee käsissään kuperaa linssiä ja sanoo tunnistamattomien esineiden muodon olleen samantyyppinen. [Linkki Wikipedia: Linssi (optiikka)]

Tukikohtaan paluun jälkeen

David Crofts: Minun käskettiin mennä huoneeseeni, en saanut mennä messiin teelle. Kaikki ateriani tuotaisiin minulle kämppääni, en saanut puhua kenellekään mitään ennen kuin olin mennyt lennoston komentajan toimistoon seuraavana aamuna klo 9. Minua seuraavana aamuna haastatellut mies oli siviilivaatteissa, minulla ei ollut mitään käsitystä hänen sotilasarvostaan. Hän kertoi minulle myös, että esineet oli havaittu tutkalla ja että niiden maanopeus oli 600 mailia tunnissa. Olin yllättynyt kun hän sanoi ”mailia tunnissa”, ei solmua. Tuo viittasi ehkä siihen, että hän ei ollut lentäjä. Meitä pyydettiin sattumalta piirtämään se mitä olimme nähneet. Minä arvelen piirtäneeni vain kolme soikiota ja kolme pistettä kolmiossa, edustamaan suoraa katseluruutua.

Lokikirja

David Crofts: Minusta tuntui siltä, että jos joku ottaisi lokikirjani ja näkisi minun kirjoittaneen siihen, että olin nähnyt tunnistamattomia lentäviä esineitä [UFO], niin he ajattelisivat minun hassuttelevan, joten piirsin siihen vain kolme soikiota ja kysymysmerkin osoittamaan itselleni yksityisesti, että se oli se tiedustelumatka jona näimme ne esineet, eikä minun tulisi unohtaa sitä koskaan. Olin tästä 14 vuotta hiljaa, koska ihmisille ei vain kerrota, että on nähnyt tunnistamattoman lentävän esineen [UFO].

Kuvateksti: RAF-lentäjä Terry Johnsonin lentämä konetyyppi De Havilland Vampire.

RAF-lentäjä Terry Johnson ja navigoija Geoffrey Smythe: ”Tunnistamaton, selittämätön”, 1953

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Pääasiassa vain lentäjien kommentit on käännetty.

Valo, fantastinen nopeus

Terry Johnson: Koko juttu alkoi viime tiistaina kun olimme lentämässä Vampire-hävittäjällä Kentin yllä 20 000 jalan [6,1 kilometrin] korkeudella . [Linkki Wikipedia: De Havilland Vampire] [Linkki Wikipedia: Kent (kreivikunta)] Minä näin sen esineen ensimmäisenä. Ensimmäinen havainto oli pikkuruinen paikannettu kirkas valo. Ensivaikutelmani oli, että se oli pilvisen taivaan läpi paistava tähti. Katselin ympärilleni oliko siellä muita tähtiä, mutta ilmiselvästi ei ollut. Jatkoin sen kapineen katselua. Noin 15 -20 sekunnin ajan se pysyi paikallaan, se ei liikkunut vasemmalle eikä oikealle. Tuon ajan jälkeen se kapine liikkui ilmiselvästi meitä kohti.

Ennen kuin se ehti saavuttaa aseman yläpuolellamme, tönäisin navigoijaani upseeri Smytheä kehottaen häntä katsomaan ylöspäin. Sen aikaa kun se tuli yläpuolellemme, se vaikutti liikkuvan melko nopeasti, fantastisella nopeudella. Vaikutelmani siitä, valokuvallinen vaikutelmani, on että se oli pyöreä esine, melko selkeästi erotettavilla reunoilla, valo oli yhä sama kirkas. Maksimaalinen valo oli ympärillä tai kohti ympyrän reuna-aluetta, ei niin voimakas keskellä.

Kohteen koko

Terry Johnson: Koko… Ainoa asia johon vain sitä verrata on Aurinko tai Kuu. Olen sanonut, että koko oli suunnilleen puolikkaan Kuun koosta kolmeen neljäsosaan Kuun koosta. Tyyppi… Minulla ei taaskaan ole mitään mihin verrata mikä se oli.

Kuvateksti: Kuu taivaalla.

Haastattelija: Oliko sinä päivänä näköesteitä?

Terry Johnson: Ei, ei lainkaan, näkyvyys oli noin 100 mailia [161 kilometriä]. Siitä missä me olimme, pystyi näkemään itse asiassa Wightsaaren toiselle puolelle. [Linkki Wikipedia: Isle of Wight, Wightsaari]

Nopeus

Haastattelija: Entä sen nopeus?

Terry Johnson: En pysty antamaan mitään lukemaa nopeudesta. En pysty antamaan oikeaa käsitystä korkeudesta. Vaikutelma oli, että esine oli erittäin paljon meitä korkeammalla. Nopeus riippuisi tuosta korkeudesta, mutta sen nopeus oli todellakin fantastinen, ja karkeasti ottaen vastakkaiseen suuntaan.

Navigoija Geoffrey Smythe

Haastattelija: Smythe, saammeko sinun näkemyksesi jutusta?

Geoffrey Smythe: No, minä olin sillä hetkellä melko kiireinen, enkä nähnyt mitään ennen kuin lentäjä kehotti minua katsomaan ylös. Kun sitten katsoin ylös, niin näin lähes välittömästi yläpuolella sen kirkkaan esineen menossa vastakkaiseen suuntaan melko fantastisella nopeudella.

Haastattelija: Olisiko se voinut olla meteorologinen mittalaite tai ilmapallo? Sinun mielipiteesi?

Geoffrey Smythe: Minä en ajattele sen olleen niin. Olemme puhuneet tästä keskenämme, emmekä ole päätyneet vielä mihinkään lopulliseen. En ajattele sen olleen ilmapallo, en ajattele sen olleen toinen lentokone.

Haastattelija: Entä johtopäätökseni, sanot että et ole vetänyt mitään sellaista. Mitä ajattelet tästä koko lentävä lautas -jutusta? Siis ennen kuin kutsut… kutsumme… meillä on taipumus käyttää tuollaista nimitystä, siis tämä tapaus.

Geoffrey Smythe: No, tämän jälkeen… Minä olin vannoutunut skeptikko, mutta nyt ajattelen… mieleni on avoin.

Haastattelija: Se on yhä…

Geoffrey Smythe: Vain avoimin mielin.

Johnson ja Smythe tapauksesta myöhemmin

”Lautaspäivä”

Toimittaja: Tässä ovat lentoupseeri Terry Johnson ja hänen navigoijansa ja tutkaoperaattorinsa Geoffrey Smythe, jotka raportoivat [yllä vuonna 1953] lakonisesti näkemäänsä. Heidän lentolokissaan lukee tarkemmin tutkiessa yksinkertaisesti: ”lautaspäivä”. Joten, kaverit, mitä te näitte? Mitä taivaalla sinä aamuna oli?

Entinen RAF-lentäjä Terry Johnson:  Se oli kirkas valo, jonka ajattelin ensin olevan tähti tai jotain, sitten tajusin sen olevan paljon suurempi. Kun se tuli meitä kohti, otaksun, niin silloin se vaikutti olevan pyöreä valokiekko tai valorengas. Se oli kirkas valo, mutta se oli ympyrän muotoinen, kuin Polar Mint. Se paistoi kirkkaasti.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Polar Mint. RAF-lentäjä käyttää näkemänsä kuvailuun ilmausta ”kuin Polar Mint”.

Haastattelija: Itse asiassa [muodoltaan] donitsi.

Terry Johnson: Kyllä, donitsi.

Haastattelija: Siinä oli tavallaan aukko keskellä?

Terry Johnson: No, vähemmän tai erittäin vähän valoa keskellä, koska se oli niin kirkas. Se oli noin puolet Kuun koosta, mutta kirkkaus oli vähintään 10-kertaisesti Kuun kirkkaus.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla donitsi. Haastattelussa viitattaneen donitsin muotoon, ei taivaalla lentäneeseen donitsiin.

RAF-navigoija Geoffrey Smythe

Haastattelija: Geoffrey, mitä sinä näit?

Entinen RAF-navigoija Geoffrey Smythe: No, ensiksi en mitään. Ja kummallista kyllä, tutkassa ei ollut mitään. Mutta tutka etsi niin sanotusti vaakatasossa ja tämä kapine, mikä tahansa se olikaan, oli sen alueen yläpuolella jota pyyhimme.

Haastattelija: Se oli siis tutkanne kantaman ulkopuolella?

Geoffrey Smythe: Korkeuden suhteen kyllä, kyllä.

Haastattelija: Näitkö sen esineen? Vahvistatko sen mitä hän, lentoperämiehesi, juuri sanoi?

Geoffrey Smythe: Hyvin lyhyesti, koska sillä hetkellä kun minä näin sen, niin se oli niin sanotusti katoamassa.

Haastattelija: Mitä tarkoitat? Oliko se haihtumassa vai liikkumassa pois?

Geoffrey Smythe: Ei, se oli liikkumassa pois.

Haastattelija: Tässä jutussa on mielenkiintoista se, että muutamaa tuntia myöhemmin… Tässä ei ole kyse teidän tutkastanne… Raportoitiin, että esineen samassa paikassa taivaalla oli nähty liikkuvan suunnattomilla nopeuksilla, tarkoitan, meidän teknologisten standardiemme mukaan mahdottomalla nopeudella, ja sitten se katosi. Teidän silminnäkijäraporttinne ja se maatutkan tallenne muutti tämän etusivun uutiseksi. Tässä nähdään vanhoja uutisotsikoita. Tämä ei ollut ainoastaan TV-uutisissa, tämä oli siihen aikaan useita päiviä kaikkialla sanomalehdissä.

Terry Johnson: Kyllä.

Haastattelija: Teistä tuli lopulta tavallaan naurunaiheita, eikö niin? Ihmiset ajattelivat, että se oli…

Terry Johnson: Kyllä, tavallaan, muutaman kerran kyllä.

Haastattelija: Käskikö RAF teidän olla hiljaa? [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat (RAF)]

Kuvateksti: RAF on lyhenne sanoista Royal Air Force, kuninkaalliset ilmavoimat.

Terry Johnson: Minä en ajattele, että meidän käskettiin sulkea suu.           

Geoffrey Smythe: Muiden käskettiin sulkea suu.

Terry Johnson: Tarkoitan, että he olivat itse asiassa antaneet luvan tulla BBC:hen filmaamaan nuo [edellä nähdyt vuoden 1953] otot. Kaikki sanomalehdet lähtivät mukaan. Sitten tietysti Music Hall ja keppostelijat, ketkä tahansa ne olivatkaan, nostattivat naurunaiheen. [Linkki Wikipedia: Music hall]

Parlamentaarikko George Ward

Terry Johnson: Yksi parlamentin jäsen, George Ward, sanoi minulle yksityisesti… [Linkki Wikipedia: George Ward] [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti]

Haastattelija: Mitä hän sanoi?

Terry Johnson: Hän oli ulkoministerin alainen. Hän kertoi yhdessä kirjassa, että ”minä tiedän, ettei kyse ole ilmapalloista, te tiedätte, etteivät ne ole ilmapalloja, mutta minulla ei ole lupa sanoa mitään ennen kuin lentävä lautanen laskeutuu Hyde Park –puistoon.” Asiaa ei ole olemassa. [Linkki Wikipedia: Hyde Park]

Ja teorianne on…

Haastattelija: Mitä jos me emme tiedä mitä ne olivat, jos me emme tiedä mikä se näkemänne oli? Mielessänne täytyy olla suosikkiteoria, ajatteletteko sen olleen vierasperäinen avaruusalus?

Terry Johnson: Meillä ei ole teoriaa, mutta me tiedämme varmaksi sen olleen tunnistamaton tai selittämätön lentävä esine.

Haastattelija: Ajatteletteko sen olleen luonnollinen, jonkinlainen pallosalama tai jokin? Vai ajatteletteko sen olleen taivaiden poikki pilotoitu mekaaninen laite?

Geoffrey Smythe: Olemme samaa mieltä, että määritelmän mukaan maapallon ulkopuolinen.

Haastattelija: Te lensitte Vampireita, eikö niin? [Linkki Wikipedia: de Havilland Vampire]

Terry Johnson: Kyllä, Vampireita, kyllä.

Johnson ja Smythe tapauksesta 50 vuotta myöhemmin

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Selostaja: Smythen ja Johnsonin Vampire-suihkulentokone oli saanut luvan lähteä lentoon RAF:n lentotukikohdasta West Mallingista Kentistä myöhään aamulla selkeänä syyspäivänä marraskuussa 1953. [Linkki Wikipedia: RAF West Malling] Heidän suunnitelmanaan oli suorittaa rutiininomainen tiedustelutehtävä kaakkoisen Englannin yllä.

Terry Johnson: No, koko tapaus ja koko havainto on mielessäni tänä päivänä yhtä selkeänä kuin se oli 50 vuotta sitten. Lensimme päiväsaikaan, myöhään aamulla, noin 20 000 jalan [6,1 kilometrin] korkeudella. Taivas oli täysin selkeä, aivan kuten tänäänkin. Harjoittelin torjuntoja Kentin yläpuolella, käännyin pohjoiseen päin ja näin sen kirkkaan valon, jonka ajattelin olevan tähti tai planeetta. Se oli kuin donitsi, jonka keskusta oli täytetty, mutta donitsialueen ympärillä reuna-alueita kohti oli kirkas valo. Katselin sitä noin 20 sekuntia ja tönäisin sitten Geoffreytä.

Geoffrey Smythe: Minä käytin tutkaa, itse asiassa katsoin, [tutkan] putkissa ei näkynyt mitään. Olin keskeytyksestä hieman ärsyyntynyt, koska se häiritsi keskittymistäni. Tulin niin sanotusti puskista ja vahvistin siellä olevan jotain. Siellä oli jokin. Siinä vaiheessa se tavallaan lensi oikean puolen poikki. Se oli jotain hieman omituista, jotain erittäin omituista, jota ei ole koskaan todistettu meille suuntaan eikä toiseen, oikeaksi tai vääräksi. Tarkoitan, että taivaalla oli esine. Mitä meihin tulee, niin se oli tunnistamaton, ja on tunnistamaton ja selittämätön yhä tänäkin päivänä.

Kuvateksti: Haastateltu Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) kapteeni, lentäjä, Guy Kirkwood.

Lentäjä Guy Kirkwood: ”Ne kiihdyttivät sananmukaisesti salamannopeasti”, 1953

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännökseen on poimittu pääasiassa vain Guy Kirkwoodin lausunnot, ei tapahtumien taustoja.

Lentävien lautasten valokuvaustehtävä

Selostaja: Se mitä ilmavoimat eivät olleet julkistaneet, oli että heidän lentäjänsä ovat raportoineet ufokontakteista toisesta maailmansodasta alkaen. Ilmavoimat olivat niin huolissaan, että he lähettivät vuonna 1953 jopa omia lentokoneitaan tehtäville etsimään ja valokuvaamaan lentäviä lautasia. Guy Kirkwood oli yksi noista lentäjistä.

… nopeammin kuin pystyit ajattelemaan

Lentäjä Guy Kirkwood: Ne rikkoivat rivistönsä ja alkoivat liikkua kaikkialla. Niitä oli meidän alapuolellamme, niitä oli meidän yläpuolellamme, niitä oli edessämme ja ne kiihdyttivät sananmukaisesti salamannopeasti. Piste matkan päässä, ehkä muutaman mailin päässä, siinä vaiheessa ehkä kuin kynän piste, tuli yhtäkkiä lähelle nopeudella useita tuhansia maileja tunnissa. [Linkki Wikipedia: Maili] [Linkki Wikipedia: Meripeninkulma (merimaili)] Ja 36 jalan [11 metrin] kokoinen esine, joka on periaatteessa lähes samankokoinen kuin meidän lentokoneemme 36 jalan siipivälillään. Mutta yhtäkkiä se esine vain lähestyi nopeammin kuin pystyit ajattelemaan.

Puhumisen terveyshaitat

Selostaja: Kirkwoodista tuli liikennelentäjä ja hän alkoi puhua myöhemmin ufokohtaamisistaan. Se sai hyvin nopeasti kaksi valtiovallan agenttia vierailemaan hänen luonaan, he käskivät hänen lopettaa.

Lentäjä Guy Kirkwood: He sanoivat, että ”no, hallitus ei pidä siitä, että informaatiota vapautetaan ja jatkaminen voisi olla haitallista terveydellesi”. [Linkki Wikipedia: Terveyshaitta]

Kuvateksi: Lentokapteeni James Howardin kuvailemaan tapaukseen liittyvä konetyyppi Boeing 377 Stratocruiser.

Lentokapteeni James Howard: Stratocruiser-matkustajalentokone ja mysteeriesineet, 29.7.1954

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Mysteeriesineet Atlantin yllä

Selostaja: Jotkut BOAC:n Stratocruiserin miehistöstä ja matkustajista raportoivat nähneensä auringonpimennyksen päivänä taivaalla Atlantin yllä mysteerisiä esineitä. Kun matkustajalentokone palasi Iso-Britanniaan, niin toimittajamme pyysi lentokapteeni James Howardia kuvailemaan noita esineitä.  [Linkki Wikipedia: British Overseas Airways Corporation (BOAC)] [Linkki Wikipedia: Boeing 377 (Stratocruiser)] [Linkki Wikipedia: Atlantin valtameri]

Miltä se näytti?

Toimittaja: Voisitko havainnollistaa tätä ilmiötä meille? Voisitko näyttää miltä se karkeasti ottaen näytti?

James Howard: Minä yritän. Kun katsoin Stratocruiserin nokan vasemmanpuoleisesta ikkunasta ulos, niin näin jotain tällaista [piirtää]. Tässä on paapuurin [vasemman] puoleinen siipi, tässä on yksi moottoreista. Tässä tapauksessa horisontti oli suunnilleen tällä tasolla [piirtää]. Sen alapuolella oli pilviä. Aurinko oli juuri laskenut tänne [piirtää]. Ne esineet näyttivät joltain suunnilleen tältä [piirtää]. Suuri esine näytti ajoittain joltakin tällaiselta [piirtää]. Pienemmät esineet olivat sijoittuneet suhteessa siihen jotenkin näin [piirtää]. Ne olivat joskus sen edessä, joskus takana.

Kuvateksti: James Howardin piirros suuresta ja pienistä esineistä.

Muuttuva muoto, katoaminen

James Howard: Tämän [suuren esineen] muoto muuttui jatkuvasti. Joskus toinen pää vaikutti katoavan, joskus tämä osa oli paljon suurempi. Toisinaan se oli lähes V:n muotoinen, tähän tapaan [piirtää]. Sen silhuetti oli aina musta ja sen reunat olivat aina melko selkeät. Kun se lopulta katosi, niin se vaikutti liukenevan [dissolve = liuota, hajota, sulaa]. Ne pienemmät vain katosivat ensiksi ja tämä [suurempi] vain kutistui kasaan, kunnes se ei ollut mitään muuta kuin vain täplä, ja sitten jopa se katosi.

Kuvateksti: James Howardin piirros suuremman esineen V-muodosta.

Älyllisesti ohjattu alus?

Toimittaja: Mitä sanoisit, onko mahdollista että se oli jonkinlainen optinen harha vai mitä sanoisit? Oliko se älyllisesti ohjattu alus?

James Howard: Ainakin kymmenen meistä, koko miehistö ja jotkut matkustajista, katselivat sitä esinettä 18 minuutin ajan. Se säilytti paikkansa vierellämme jonkin matkan päässä. Mielestäni ei ole epäilystäkään, se ei ollut harha ja sitä käsiteltiin älyllisesti.  

Lentokapteeni James Howard tapauksesta myöhemmin

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Matkustajat kiinnostuivat

James Howard: Olimme 29. heinäkuuta 1954 lentoreitillä Goose Bayssa Labradorissa. [Linkki Wikipedia: Happy Valley – Goose Bay] [Linkki Wikipedia: Labrador] Lensimme meillä määrätyllä korkeudella 19 000 jalassa [5,8 kilometrissä]. Oli kaunis kesäilta. Katsoin alas lentokoneen vasemmalle puolelle ja näin repaleisen pilven läpi jonkin liikkuvan vierellämme. Esineitä oli kaikkiaan seitsemän kappaletta. Siellä oli yksi suuri ja kuusi pienempää. Se iso vaikutti myös muuttavan asteittain muotoaan. Se pysyi meidän kanssamme ja matkustajat luonnollisesti kiinnostuivat.

Kukaan ei tiennyt

Lentoemäntä Daphne O´Reilly: Emme voineet kertoa matkustajille mikä se oli, koska emme tienneet. Jotkut nauroivat sille ja joku sanoi, että ”marsilaiset ovat laskeutuneet” ja sellaisia tyhmiä asioita, mutta kukaan ei tiennyt. [Linkki Wikipedia: Mars]

Kuvateksti: Hawker Sea Fury. [Linkki Wikipedia: Hawker Sea Fury] Haastateltu lentäjä lensi tapauksen aikana kyseistä konetyyppiä.

Luutnantti / lentäjä Shamus O´Farrell, Australia: Sea Furyn ufotapaus, 31.8.1954

Linkki käännettyihin haastatteluihin: LINKKI. Kaikki mikä ei tule lentäjän tai tutkaoperaattorin omasta suusta, on jätetty kääntämättä.

Pidettiin vitsinä

Shamus O´Farrell: Minä en ajatellut siellä olleen mitään sellaista joka todennäköisesti vaikuttaisi kansalliseen turvallisuuteemme, mutta muut ihmiset ilmiselvästi tekivät niin. Minä hieman häpesin sitä kaikkea. Kaikki ihmiset ajattelivat, että olin tullut hulluksi tai menettänyt itsehillintäni tai tehnyt jotain typerää. Muu lentohenkilöstö piti sitä yleisesti hieman vitsinä, tiedäthän. Ihmiset ottivat muutaman drinkin ja sanoivat: ”Tulkaa, otettaan toinen drinkki, niin O´Farrell kertoo meille hieman lisää niistä lentävistä lautasista.”

Nopeus

Shamus O´Farrell: Sitten näin nopeuden jolla ne pystyivät tulemaan minulle läsnä oleviksi, lentämään minun edelläni, menemään poikkisuuntaisesti suoraan edestäni ja ottamaan aseman toiselta puoleltani. Tuo tapahtui lähes silmänräpäyksessä. Ne jättivät minut näennäisesti paikalleen suhteessa niiden liikkeeseen. Se sai minut ajattelemaan. Pysähdyin ajattelemaan ja sanoin: ”Tämä on uskomatonta. Minkä tyyppinen lentokone minulla oikein tässä on?” Tiesin silloin mielessäni, että ei Australiassa ollut lentokonetta, joka pystyi tekemään tuon.

Muodostelma

Shamus O´Farrell: Kun vuodet kuluivat, kiusaannuin yhä enemmän, minä vain pyyhin sen pois muististani enkä murehtinut siitä enää koskaan. Se oli kiehtonut ja huolestuttanut minua aina. En nähnyt sille selitystä, mutta minulla ei ollut tarvetta kertoa siitä kenellekään muulle tai puhua siitä. Olen nykypäivänä aivan yhtä varma kuin silloinkin, että näin kaksi esinettä lentämässä lähelläni kanssani muodostelmassa. Ja olen vakuuttunut, että ne eivät olleet lentokoneita, jotka olivat tulleet laivastolta, maavoimilta, ilmavoimilta tai siviili-ilmailusta. Mitä tahansa ne olivatkaan, ne olivat erittäin nopeita aluksia ja niillä oli erittäin hyvä suorituskyky.               

Kuvateksti: Sea Furyn ufotapaus sattui Australiassa 31.8.1954.

Kersantti Keith Jessup, Nowran tukikohdan tutkaoperaattori

Keith Jessup: Minulla ei ollut mitään käsitystä mitä ne esineet olivat. Olin huolissani turvallisuudesta, joten raportoin asianomaiselle upseerille joka vastasi siitä alueesta siihen aikaan. Siihen aikaan tiesin vain, että siellä ei olisi pitänyt olla mitään muuta. Me… minä toin sen vastuussa olleen upseerin ja siellä olleen henkilöstömme, lentohenkilöstömme, tietoon. He olivat yhtä yllättyneitä. Tutkanäytöillämme näkyi kaikki kolme tutkakohdetta. Sen täytyi olla jotain, koska emme olisi muuten saaneet tutkakaikua, kuten niitä kutsuimme, siis jos siellä ei olisi ollut tutkasignaalejamme heijastavaa ainetta.

Kuvateksti: Haastateltu nimettömäksi jäänyt ”tuntematon lentäjä”. Lukija saa itse päättää tekeekö nimen puuttuminen lentäjän sanomisista vähemmän merkityksellisiä.

Tuntematon lentäjä, SAC-pommikone, 1955

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Pääasiassa vain haastatteluosuus on käännetty.

Strateginen ilmakomennus (SAC)

Selostaja: Tämä lentäjä teki velvollisuutensa, oli hiljaa, mutta hän ei voi pyyhkiä pois muistojaan. Jotain tapahtui kauan aikaa sitten rutiininomaisella harjoitustehtävällä SAC-pommikoneessa. [Linkki Wikipedia: Stratetegic Air Command (SAC), ”strateginen ilmakomennus”] Hän on nyt eläkkeellä.

Alle viisi sekuntia

Haastattelija: Mitä näit ensimmäisenä? Mikä veti huomiosi siihen?

Tuntematon lentäjä: No, ensimmäinen tapahtunut asia oli se, että tutkaoperaattori oli saanut järjestelmänsä kalibroinnin valmiiksi. Hänellä oli kohde 60 mailin [97 kilometrin] päässä.

Haastattelija: Missä vaiheessa jotain tuli visuaaliselle toimintasäteelle ja näit jotain?

Tuntematon lentäjä: Alle viisi sekuntia myöhemmin hän raportoi kohteen olevan kello yhdessä viiden mailin [8 kilometrin] päässä.

Haastattelija: Ja mikä kiinnitti huomiosi?

Tuntematon lentäjä: Näin neonreunuksen menevän lentokoneen oikealta puolelta.

Nopeus, Lockheed SR-71 Blackbird

Haastattelija: Kun tiesit korkeutesi ja asemasi, niin millä nopeudella uskot tai arvioit sen kapineen liikkuneen?

Tuntematon lentäjä: Lentokone… aah… se kohde tuli 45 sekunnissa 60 mailin [97 kilometrin] päästä siihen paikkaan jossa se meni lentokoneen oikealta puolelta.

Haastattelija: 60 mailia [97 kilometriä] 45 sekunnissa?

Tuntematon lentäjä: Kyllä, oikein.

Haastattelija: Yhdysvaltojen arsenaalissako ei ollut sellaista lentokonetta, joka pystyi kulkemaan 60 mailia [97 kilometriä] 45 sekunnissa?         

Tuntematon lentäjä: Ei, herra. Ei edes SR-71.

Haastattelija: Joten se ei voinut olla meidän lentokoneemme?

Tuntematon lentäjä: Se ei ollut aivan varmasti lentokone.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Lockheed SR-71 Blackbird. [Linkki Wikipedia: Lockheed SR-71 Blackbird]

1,79 kilometriä sekunnissa

Haastattelija: Missä kulmassa se esimerkiksi nousi?

Tuntematon lentäjä: Se ei noussut ylöspäin, se oli joko vaakasuoralla tasolla tai lievästi laskusuunnassa.

Haastattelija: Suorassa ja vaakatasolla?

Tuntematon lentäjä: Kyllä, herra. Arvioisin kuljettuun matkaan ja aikaan perustuen, että kohde liikkui suunnilleen 1,33 mailia [1,79 kilometriä] sekunnissa, sen pystyy laskemaan. Mitä rakenteeseen tulee, niin oli lähes mahdotonta sanoa mikä se oli. Jos jotain, niin… joka kerta kun ajattelen tätä, niin mieleeni tulee neonvaloputki.

En sanonut heille sanaakaan…

Haastattelija: Missä vaiheessa sen esineen ohituksen jälkeen, kun se ohitti lentokoneen etkä vieläkään tiennyt mikä hemmetti se oli… Pystyitkö kysymään siitä lentäjiltä?

Tuntematon lentäjä: En kysynyt heiltä, odotin heidän sanovan jotain.

Haastattelija: Et missään vaiheessa jälkeenpäin?

Tuntematon lentäjä: En sanonut heille sanaakaan.

Haastattelija: Miksi?

Tuntematon lentäjä: Ajattelutapa siihen aikaan oli, että vaarantaisit turvallisuusluokituksesi tai ottaisit riskin turvallisuusluokituksesi vaarantamisesta puhumalla jostakin tällaisesta.

Haastattelija: Aivan kuin olisitte kaikki pitäneet yllä salaliittoa keskenänne.

Oletko missään vaiheessa ajatellut…

Haastattelija: Kun tiedät lentämisestä, nopeudesta ja aseistuksesta sen minkä tiedät, niin mitä olisi tapahtunut jos se kapine olisi osunut lentokoneeseen?

Tuntematon lentäjä: Lentokone olisi höyrystynyt ja se olisi ollut taas yksi lentokoneen ja miehistön katoamiseen päättynyt rutiininomainen harjoitustehtävä.

Haastattelija: Oletko missään vaiheessa tuon tapahtuman jälkeen ajatellut, että tuo esine ei saattanut olla Maasta?

Tuntematon lentäjä: Ei ollut koskaan sellaista aikaa, että olisin koskaan ajatellut sen olleen Maasta.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla North American B-25 Mitchell. [Linkki Wikipedia: North American B-25 Mitchell]

Eversti William Coleman: Lentävä lautanen, 1955

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Sananmukaisesti kapineen päällä

Haastattelija: Tervetuloa eversti Friend ja eversti Coleman. Oletteko nähneet koskaan ufoa?

William Coleman: Kyllä, se oli vuonna 1955, olin siihen aikaan laivueen komentaja. Olimme lentämässä B-25:llä Alabaman yllä, jossa havaitsimme oudon hopeanhohtavan esineen menossa samaan suuntaan noin 25 000 jalkaa [ 7620 metriä] yläpuolellamme. Sen jälkeen kun ohitimme sen, muutin kurssia ja pääsin lopulta kahdeksasosa mailin [200 metrin] päähän siitä. Olimme sananmukaisesti suoraan sen kapineen päällä.      

Lentävä lautanen

Haastattelija: Joten olet päässyt katsomaan sitä melko hyvin?

William Coleman: Niin todellakin, koko miehistö pääsi. Se oli siivetön kiekko, halkaisijaltaan noin 70 jalkaa [21 metriä], keskeltä 15 jalkaa [4,6 metriä] paksu, tyypillinen kansanomainen lentävä lautanen.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla flying saucer, lentävä lautanen.

Mitä sitten?

Haastattelija: Mitä sitten tapahtui?

William Coleman: Se suoritti hämmästyttävän liikkeen, yhdellä sekunnilla se oli siinä, seuraavalla sekunnilla se oli poissa. Mutta me jahtasimme sitä ja pääsimme sen vierelle uudelleen. Se oli tulossa maanviljelijän pellon yli, nostattaen lentäessään punaisen pölyn pyörteitä. Me lähestyimme sitä puiden takaa, mutta se katosi.

Raportti, projekti Blue Book

Haastattelija: Teitkö tästä tapauksesta raportin?

William Coleman: Me kaikki kirjoitimme raportit. Tiedustelu-upseeri kuulusteli minua myöhemmin. Yritin löytää omaa raporttiani kun olin vuosia myöhemmin mukana projekti Blue Bookissa. Sitä ei ollut arkistoissa.

Haastattelija: Ei ollut arkistoissa? Hmm… Sinä sanot, että näit sen esineen lähietäisyydeltä. Olisiko se voinut olla ilmapallo tai kokeellinen lentokone?

William Coleman: Ehdottomasti ei. Se esitteli teknologiaa joka oli paljon yli kaiken sen mitä olin Maassa nähnyt, silloin ja nyt [vuonna 1955 ja vuonna 1988].

Haastattelija: Olitko koskaan huolissani, että se esine voisi olla uhka kansalliselle turvallisuudelle tuollaisella teknologian tasolla?

William Coleman: Ei, ei välttämättä uhka kansalliselle turvallisuudellemme, mutta olin levoton näiden ufojen vuoksi, koska ne pystyivät suorittamaan ilmassa urotöitä joihin me emme pystyneet. Niiden esineiden silminnähtävä kyvykkyys voisi mahdollisesti merkitä uhkaa kansalliselle turvallisuudellemme.

Haastattelija: Mitä projekti Blue Bookista on kehkeytynyt?

Kuvateksti: Eversti William Colemanin mukana haastateltavana ollut ufotutkimusprojekti Blue Bookin johtajana vuosina 1958 – 1963 toiminut everstiluutnantti Robert Friend. [Linkki Wikipedia: Robert Friend] [Linkki Wikipedia: Project Blue Book]

Robert Friend, projekti Blue Bookin johtaja vuosina 1958 – 1963: Mike, se on sillä sipuli. Se peruutettiin vuonna 1969, eikä sitä tulla aktivoimaan uudelleen.

Haastattelija: Hmm… eversti Coleman, eversti Friend, kiitos teille molemmille.

Everstit Robert Friend ja William Coleman: Gremlins ja Foo Fighters, Riiviöt ja tulihävittäjät

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Valkoisen talon ufotapaus

Haastattelija: Eversti Friend, eversti Coleman, tervetuloa. Herrasmiehet, ovatko ilmavoimat sekaantuneet ufoihin ennen Valkoisen talon tapausta? [Linkki Wikipedia: Valkoinen talo] [Linkki Wikipedia: 1952 Washington, D.C., UFO Incident]

Kuvateksti: Valkoinen talo on Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa sijaitseva presidentin virka-asunto ja pääasiallinen työpaikka.

Gremlins ja Foo Fighters, ”Riiviöt ja tulihävittäjät”

Robert Friend: Toisen maailmansodan aikana lentäjämme näkivät niitä joista käytimme nimitystä ”riiviöt” [gremlin] ja ”tulihävittäjät” [foo fighter]. Ne olivat tulipalloja jotka ilmaantuivat lentämään lentokoneidemme mukana.

William Coleman: Me olimme huolissamme, että nuo niin sanotut ”tulihävittäjät” tai ”tulipallot” saattaisivat olla vierasperäisiä aseita, jotka saattaisivat vaarantaa kansallista turvallisuuttamme.

Ufon takaa-ajo

Haastattelija: Yrittivätkö ilmavoimat koskaan ajaa ufoa takaa?

William Coleman: Kyllä, itse asiassa vuonna 1948 yksi lentäjistämme syöksyi maahan ajaessaan ufoa takaa. Juttu nousi uutisotsikoihin kaikkialla maailmassa.

Kuvateksti: Sanomalehtiartikkeli vuonna 1948 uutisotsikoihin nousseesta ”lentävän kiekon” takaa-ajosta. Lentäjä George Gorman syöksyi maahan ja kuoli.

Tyrmäävät ilmavoimat, projektit SIGN, GRUDGE, BLUE BOOK

Haastattelija: Ymmärsin tuon maahansyöksyn sysänneen eteenpäin sitä päätelmää, että ufot olivat maapallon ulkopuolisia vierailijoita.

Robert Friend: Tuo on totta, mutta ilmavoimat tyrmäsivät päätelmän riittämättömään todistusaineistoon perustuen. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Jopa projektin nimi muutettiin tuon ajanjakson aikana tuon epäterveen mielleyhtymän vuoksi: projektista SIGN [”merkki”] tuli projekti GRUDGE [”kauna, närä”]. Aloimme kuitenkin törmätä ongelmiin siihen mennessä kun [projekti] BLUE BOOK tuli osalliseksi. Yhdysvaltain kongressi oli samaa mieltä meidän ufotutkimustapojamme koskevista kuulemisista ja kyselyistä, siitä tavasta jolla me hoidimme noita projekteja. Emme kuitenkaan olleet pettyneitä vuoden 1969 päätökseen lopettaa projekti Blue Book.

12 000, 700, 100

William Coleman: Raportoiduista 12 000:sta ufohavainnosta vain 700 pysyy selittämättöminä. Noista jäljelle jääneistä noin 100 todella huolestutti meitä.

Haastattelija: Miksi niin?

William Coleman: Koska nuo 100 havaintoa täyttivät kaksi kriteeriä siitä että kyseessä oli huolestuttava ilmiö: suuri outous ja korkea luotettavuus. Tuo tarkoittaa sitä, että lukuisat erittäin luotettavat todistajat, kuten sotilaslentäjät ja lentoyhtiöiden lentäjät, näkevät jotain mitä he eivät ole nähneet koskaan ennen.

Kuvateksti: Douglas DC-3 lensi ensilentonsa 17.12.1935.

Lentoperämies / lentäjä Dick Russell: Lautasen muotoinen esine, 1956

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (0:00 – 1:13)

Lentokapteeni osoittaa ulos ikkunasta

Selostaja: Ilmailun edelläkävijä Dick Russelin arvostettuun uraan kuuluu 26 vuotta ilmailuturvallisuuden puhemiehenä ja lentoyhtiöiden lentäjien yhdistyksen tiedottajana. Hän on lentänyt käytännössä jokaista valmistettua matkustajalentokonetta DC-3:sta alkaen. [Linkki Wikipedia: Douglas DC-3] Syksyllä 1956 Dick Russell lensi perämiehenä kun hänen lentokapteeninsa osoitti ulos ikkunasta.

Lautanen

Dick Russell: Katsoin ylös ja näin esineen, joka oli muodoltaan lautanen. Se oli halkaisijaltaan suunnilleen 50 tai 60 jalkaa [15 tai 18 metriä]. Olin hölmistynyt ja kysyin: ”Mikä tuo on !?” Suunnilleen silloin se suhahti minun tuulilasini edestä ja pysähtyi. Sitten se lensi erittäin suurella nopeudella pois noin 45-asteen kulmassa. Kysyin: ”Mikä ihme tuo oli?” Hän sanoi: ”No, nyt olet nähnyt yhden, mutta et voi kertoa siitä kenellekään, koska he ajattelevat sinun olevan hullu.”

Asialle ei tehdä mitään

Dick Russell: Lentäjät tietävät nyt, että voit tehdä raportteja vaikka koko päivän, eikä asialle tehdä mitään, mitään ei tulla tutkimaan. He ottavat raporttisi ja hävittävät sen välittömästi. Sotilaslentäjät ovat tehneet raportteja lukuisia kertoja, he ovat jahdanneet niitä. Heidät on lähetetty matkaan jahtaamaan, selvittämään mitä ne ovat. He tulevat takaisin selontekonsa kanssa, eikä asia mene koskaan sen pidemmälle.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien eläkkeelle jäänyt majuri / lentäjä Milton Torres kertoo, että hänet määrättiin vuonna 1957 ampumaan 24:llä ohjuksella UFO alas.

USAF majuri / lentäjä Milton Torres: ”Niillä minun oli tarkoitus ampua UFO alas”, 20.5.1957

Linkit käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Kääntäjä on editoinut puheita eri järjestykseen. Vain pääasiassa Milton Torresin puheenvuorot on käännetty.

Määräys ampua UFO alas

Selostaja: Britannian puolustusministeriö on vapauttanut 4500 sivua ufohavainnoista Britannian ilmatilassa, niiden salausluokitus on poistettu. Milton Torresille annettu määräys ampua UFO alas vahvistetaan viimein 52 vuoden hiljaisuuden jälkeen, alkaen sivulta 295. Eläkkeelle jäänyt majuri, tohtorin tutkinnon suorittanut Yhdysvaltain ilmavoimien huippuluokan hävittäjälentäjä, Vietnamin sankari ja yhdyskuntatekniikan professori Milton Torres on ainoa henkilö maailmassa, jolle tiedetään annetun määräys ampua UFO alas. Tämä on hänen tarinansa.

Kuvateksti: Sotilaslentäjä Milton Torresin kertoma sai vahvistuksensa vasta 52 vuotta tapauksen jälkeen Iso-Britannian puolustusministeriön vapauttamien asiakirjojen myötä.

Milton Torres: Minä ajattelen henkilökohtaisesti niin, että ne ovat olleet näillä tienoilla vuosia ja he taltioivat sitä mitä Maassa on meneillään. Mistä syystä? Sitä minä en tiedä. Kun pääsin sen kapineen lähelle, niin laukaisijani oli painettuna alas valmiina ampumaan. Ja se vain lähti pois. Kuten sanoin, tiedän nyt, että se ei ollut tavallinen lentokone. Tämä on paljon yli minkään mitä meillä on edes suunnittelupöydällä. Mach 10, ei mitenkään… [Linkki Wikipedia: Mach-luku]

Maailmanlaajuista

Milton Torres: Olen varma, että venäläisillä on tällaisia tapauksia, tiedän että myös muilla. Tiedän, että Perusta, Argentiinasta ja muista maista on raportteja, jopa Iranilla oli yksi tapaus josta he puhuivat. Tämä on liian maailmanlaajuista ollakseen yksittäistapaus, tämä on vain yksi tapaus monista.

”En näe mitään vihamielistä aikomusta”

Milton Torres: Jos on syy sulkea se ja laittaa se salaiseksi, niin se on se, että ihmisten pelätään menevän paniikkiin, koska he pelkäävät avaruusolioita, Maailmojen sotaa ja sellaisia asioita. [Linkki Wikipedia: Maailmojen sota] Minä en ajattele asian olevan niin, koska minä en näe mitään vihamielistä aikomusta missään mitä he ovat tähän mennessä tehneet.

F-86D:llä UFO alas

Milton Torres: Tässä [käsissäni] on pienoismalli minun F-86D:stäni. Englannissa minulla oli kaikki nämä samat merkinnät. Shakkilautakuviollinen [kuviointi lentokoneen pyrstössä] lentolaivue oli kuningattaren mukana. F-86D:n tutkakupu oli tässä. 24:ää ohjusta säilyttävä ohjuskapseli oli tässä. Niillä minun oli tarkoitus ampua UFO alas. Tämä on suosikkilentokoneeni.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien majuri Milton Torresin suosikkilentokone North American F-86D Sabre museoituna. [Linkki Wikipedia: North American F-86D Sabre]

Hälytysvalmius

Milton Torres: Kun tulin ensimmäistä kertaa Manstoniin, niin ensimmäiseksi meidän piti lainausmerkeissä ”siirtyä uuteen lentokoneeseen”. [Linkki Wikipedia: RAF Manston] Minä olin jo siirtynyt. Minut oli koulutettu ilmavoimien tukikohdassa Teksasissa [Yhdysvalloissa], jossa ei tehty mitään F-86D-lentäjien kouluttamiseksi. Kun pääsin sinne, kaikkien lentolaivueessa piti päästä samaan nopeuteen samalla tasolla. Ammuimme ohjuksia, teimme kaikenlaisia asioita. Kun niin sanotusti lopultakin tiesimme mitä olimme tekemässä, niin meidät laitettiin hälytysvalmiuteen. Meidän täytyi osallistua ilmahälytyksiin. Siis RAF:lle ja USAF:lle, riippuen siitä kuka, mitkä lentokoneet olivat työvuorossa. [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat (RAF)] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF)]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla RAF Manston. Kuva on vuodelta 1945. RAF Manston on kuninkaallisten ilmavoimien eli Iso-Britannian ilmavoimien tukikohta.

Milton Torres: Olimme hälytysvalmiudessa odottaen pikaista lentoonlähtöä. Tavallisesti äkkilähdöissä ei ollut kyse muusta kuin, että jokin matkustajalentokone oli kadoksissa tai joku yläilmoissa oli ongelmissa ja meidän haluttiin menevän johtamaan heitä. Tavallisesti tapahtui tuollaista. Kun sain tämän äkkilähdön, niin tämä oli erilainen juttu.

Maaperältä valvottu pysäytystehtävä

Milton Torres: Olimme kiitotien päässä hälytysmökissämme odottaen äkkilähtökäskyä ja minä sain sellaisen. Se oli joskus lähellä keskiyötä, en muista tarkkaa kellonaikaa, mutta se oli erittäin lähellä keskiyötä. Ryntäsin, menimme lentokoneeseen ja nousimme ilmaan. Ilmaannousun hetkellä tarkistin GCI:n sijaintipaikan, joka oli annettu minulle kun nousin ilmaan. [Linkki Wikipedia: Ground-controlled interception (GCI), ”maaperältä valvottu pysäytys”] GCI neuvoi minua, että mene koko matka jälkipolttimella. [Linkki Wikipedia: Jälkipoltin] Rokka (sumu] oli niin tiheä, että mitään valoja ei pystynyt näkemään, ei pystynyt näkemään mitään. Pilvet ulottuivat 32 000 jalan [9,8 kilometrin] korkeudelle asti. En nähnyt mitään. Se oli niitä sumuja joita Englannissa siihen aikaan oli. Englannissa poltettiin suurimmaksi osaksi kivihiiltä, siksi sumut olivat erittäin sankkoja.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla sumu Englannissa.

Kovaa tulitusta

Milton Torres: No, joka tapauksessa, sillä hetkellä kun pääsin ilmaan… tai itse asiassa ennen kuin pääsin ilmaan… He antoivat ymmärtää, että kyse tulisi olemaan kovasta tulituksesta. Kovaa tulitusta? Sanottiin, että sinut määrätään ampumaan 24 ohjusta. No, tuo on erittäin rankka määräys. Se on sellainen määräys, että vaaditaan todennus, joten poimin pienen taulukkoni ja kävin läpi todennustoimenpiteet. Katsoin ja he antoivat minulle kaksi kirjainta. He sanoivat, että kyllä, ei ongelmaa. Se tarkoitti, että minun oli tulitettava. Siitä hetkestä eteenpäin en tiennyt mitä… kyseessä oli joko venäläinen tai jokin muu lentokone, jonka he halusivat ampua alas.

24 ohjusta

Haastattelija: Pelkäsitkö aiheuttavasi kolmannen maailmansodan?

Milton Torres: Aluksi, ensimmäinen huoleni oli, että Jeesus, tämä on kolmannen maailmansodan ensimmäinen laukaus. Sellaista en halunnut kuulla, mutta se kävi kuitenkin mielessäni. Kävin läpi tunnekuohun. Minut oli määrätty ampumaan sitä konetta ja aioin ampua siihen 24 ohjusta. Ne olivat määräykseni, 24 ohjusta. Se on melkoinen satsi. Sellaiset olivat määräykseni ja niin aioin tehdä. Kun olin hyvä hävittäjälentäjä, niin aioin totella määräyksiäni, tehdä kunniaa ja sanoa, että ”kyllä herra” ja jatkaa eteenpäin.

Kuvateksti: Milton Torres kertoo, että hänet määrättiin laukaisemaan 24 ohjusta.

Yhtä suuri kuin lentotukialus

Milton Torres: Minulla ei ollut mitään käsitystä mikä se oli, joten jatkoimme tehtävää. Valitsin ohjuksen ja olin valmiina toimintaan. Minua neuvottiin muuttamaan kulkusuuntaa. Siellä tulisi olemaan tulitusta. Me teimme itse asiassa sen mistä käytetään nimitystä ”kurssin ottaminen vuoronperään”. Se tarkoittaa sitä, että siipimies, joka oli noin viisi mailia [8 kilometriä] takanani, kääntyisi… Kääntyisimme samalle kurssille ja tulisimme sen luo, mikä tahansa se olikaan, pommikone tai mikä tahansa. Minua neuvottiin katsomaan paapuurin puolelle noin 15 mailin [26 kilometrin] etäisyydelle, siellä se oli. Ja niin todellakin, siellä se oli. Niin suuri kuin aiemmin sanoin, yhtä suuri kuin lentotukialus, ainakin mitä tutkakaikuun tulee. [Linkki Wikipedia: Lentotukialus] Se oli helppo lukittautuminen, erittäin helppo. [Milton Torresin pitkä selitys tutkasta ja lukittautumisesta on jätetty kääntämättä. Selitys ohjusten laukaisemisesta on tiivistetty.]

Kuvateksti: Lentotukialusten pituudet vaihtelevat 183 – 333 metrin välillä. [Linkki Wikipedia (kuva): Lentotukialuksia kokovertailussa] [Linkki Wikipedia: Lentotukialus] Torres sanoo ufon olleen lentotukialuksen kokoinen.

Valmiina tulittamaan…

Milton Torres: Olin valmiina tulittamaan. Painoin liipaisinta, mitään ei tapahtunut. Kahden tai kolmen sekunnin kuluttua niiden [ohjusten] piti lähteä. Tutka tekee kaikki laskelmat ja laukaisee ohjukset, jos minä olen painanut liipaisinta. No, niin ei tapahtunut. Näin tutkakaiun menevän suoraan pohjoiseen päin, suoraan poispäin minusta, pois luotani. Se meni arvioni mukaan nopeudella mach 10, koska se oli niin nopea. RAF:stä kerrottiin minulle sillä hetkellä, että ”olemme kadottaneet maalitaulumme tutkastamme täysin. Meillä on 250 mailin [402 kilometrin] ulottuvuus ja hän on poissa.” Sanoin, että ”hän katosi minultakin, hän on kantaman ulkopuolella. Minä palaan ja menen kotiin.” Niin myös tein, pääsin kotiin.

Kuulustelu, huippusalaisuus

Milton Torres: No, joka tapauksessa silloin he kertoivat minulle, soittivat lankapuhelimella, sain lopun informaation lankapuhelimella. He sanoivat, että britit lähettävät Lontoosta jonkun kuulustelemaan minua. Tuossa on kaikki mitä sinä päivänä tapahtui. Laskeuduin, menin kotiin. Menin töihin seuraavana aamuna ja se kaveri, se agentti tuli sisään. Minulla ei ollut mitään käsitystä kuka hän oli. Hän joka tapauksessa vilautti käyntikorttia. Se ei ollut kansallisesta turvallisuus… se oli virallinen hallinnon… Oletin sen olevan ehkä CIA:n, mutta kuka tietää kuka se oli. Hän oli agentti, se on kaikki minkä tiedän.

Kerroin hänelle koko jutun. Hän sanoi minulle niin, että ei jäänyt epäselväksi, että ”älä kerro tästä kenellekään, tämä on julistettu huippusalaiseksi. Jos avaat suusi kenellekään, mukaan lukien komentajasi, siipimiehesi tai kuka tahansa muu… Jos avaat suusi kenellekään, niin…” Hän sanoi, että ”me otamme lento-oikeutesi pois”. Tuo riitti siihen, että olin loppuajan hiljaa.

Kuvateksti: Lentäjä Milton Torres antaa ymmärtää, että jos hän olisi kertonut, hän ei olisi saanut enää lentää.

Mach 10

Haastattelija: Maallikon termein, kuinka suuri nopeus on mach 10?

Milton Torres: SR-71, josta käytetään nimitystä Blackbird, ei lennä enää ilmavoimille, mutta se lensi 3000 mailia tunnissa. Mach 10 on enemmän kuin 10 000 mailia tunnissa, 10-kertainen äänennopeus. [Linkki Wikipedia: Lockheed SR-71 Blackbird] [Linkki Wikipedia: Äänen nopeus] Minun Blackbirdini ei pystynyt lentämään niin, eikä mikään meillä nyt suunnittelupöydällä oleva pysty lentämään niin, paitsi ehkä avaruussukkula mennessään ilmakehän läpi. Nuo lentokoneet, nuo raketit, menisivät erittäin suurella nopeudella, mutta ei samoin kuin tämä, koska tämä UFO pystyi pysähtymään ja kiertämään rataa maaperän yllä, siis tekemään suuresta nopeudesta äkkipysäyksen joka tappaisi meidät inertialla. Me niin sanotusti kuristuisimme kiinnityshihnoihimme sellaisessa. [Linkki Wikipedia: Hitaus (inertia)]

Työntövoimajärjestelmä

Milton Torres: He pystyivät kiihdyttämään siihen 10 000 nopeuteen ilman, että siihen meni lainkaan aikaa. Tuo tarkoittaa, että se on jotain meidän työntövoimajärjestelmiämme edistyneempää. Voin kuvitella, että tulevaisuudessa on gravitaatioon, samanlaiseen kuin Jupiterilla, Venuksella ja Marsilla, ja mitä ikinä, perustuvia magneettisia työntövoimajärjestelmiä. [Linkki Wikipedia: Painovoima (gravitaatio)]

Mutta meillä ei ole sitä järjestelmää vielä, ei ennen kuin pystymme ottamaan käyttöön gravitatiivisen vetovoiman. Me emme pysty tekemään sitä. Tuo väki tekee työntövoimajärjestelmillään jotain sellaista jota me emme ole pystyneet tekemään, vielä. Se ei tarkoita, että emme tule tekemään niin, luultavasti tulemme. Mutta mach 10 on äärimmäisen suuri nopeus.

Kuvateksti: Lentäjä Milton Torres käyttää englanninkielistä nimitystä alien spacecraft, joka on suomennettu tässä termillä vierasperäinen avaruusalus.

Vierasperäinen avaruusalus

Milton Torres: Minä en tiedä mistä tämä vierasperäinen avaruusalus on tehty, viimeisin josta kuulin, oli erittäin kevyt. Meillä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä materiaaleja, mutta meillä tulee olemaan. SR-71:sen tapauksessa ne materiaalit eivät olleet tiiviisti yhdessä, ne vuosivat kaiken aikaa polttoainetta. Tarvitsi vain käynnistää moottorit ja sitten kaikki… Kun se menee niillä nopeuksilla, niin ne levyt tiivistävät itsensä, ja se on yli ymmärryksemme, yli kaiken mitä me jo teemme. Paitsi, en tiedä mach 10:stä, en tiedä millä mach-nopeudella tulemme pystymään menemään. En edes arvaile enää. Mutta se tarkoittaa… Siihen tarvitaan paljon hyvää insinöörityötä.

Sotilaslentäjä Milton Torresin lausuntoja tapauksesta muissa haastatteluissa

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2.

Torres jää paikalleen

Milton Torres: Sain eräänä yönä määräyksen nousta välittömästi ilmaan. Ensimmäiset saamani käskyt olivat, että sinut määrätään tulittamaan tällä tehtävällä. Suurempi kuin… Kohde oli siellä. Kohde näytti samankaltaiselta kuin lentotukialus. Se oli näytölläni niin suuri.

Haastattelija: Se siis lähti lentoon aivan kuin sinä olisit jäänyt paikalleen?

Milton Torres: Aivan kuin minä on olisi edes ollut siinä. Aivan kuin en olisi edes ollut siinä, viuh, vain poissa.

”Avaruusmuukalaisen lentokonemalli”

Haastattelija: Olisiko se voinut olla tutkavika? Olisiko se voinut olla sääilmiö?

Milton Torres: Ei, ei.

Haastattelija: Olisiko se voinut olla meteori? [Linkki Wikipedia: Meteori] Mikään noista asioista?

Milton Torres: Kaikki oli jo selitetty minulle. Tiedän mikä se oli. Se oli jonkin avaruusmuukalaisen jokin lentokonemalli.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien eläkkeelle jäänyt lentäjä Milton Torres käyttää englanninkielistä ilmausta space alien, joka on käännetty tässä suomenkieliseksi ilmaukseksi avaruusmuukalainen.

Haastattelija: Mitä sanot niille jotka epäilevät sinua? Avatkaa mielenne?

Milton Torres: Olkaa skeptisiä, olkaa niin skeptisiä kuin haluatte, mutta älkää sulkeko mieltänne.

”Minä helvetissä toivoisin…”

Milton Torres: Minä helvetissä toivoisin, että he kertoisivat minulle mikä helvetti se oli. Minä aina ryntäsin niitä kohti, minut määrättiin tulittamaan niitä, sen tyyppisiä asioita. Mutta minulla ei ole vieläkään käsitystä mikä se oli. Sen oli pakko olla jokin vierasperäinen avaruusalus, koska se meni niin saamarin nopeasti.

USAF everstiluutnantti Bruce Bailey: Ufotapaus Kuuban ohjuskriisin aikaan, 1962

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännökseen on poimittu tiivistaen vain everstiluutnantti Bruce Baileyn lausunnot.

Lennoston huippumiehistö

Bruce Bailey: Ufotapauksessa osallisena ollut miehistö oli yksi lennoston huippumiehistöistä. He olivat standardointidivisioonan kouluttajia ja arvioitsijoita. Heitä arvostettiin korkealle. Heillä oli eniten kokemusta ja paras koulutus. Provenzano ja McClure itse asiassa kouluttivat minut kun tulin mukaan.   

Kuvateksti: Kuuba on Karibialla sijaitseva saarivaltio. [Linkki Wikipedia: Kuuban ohjuskriisi] [Linkki Wikipedia: Kuuba]

Kuuban ohjuskriisi

Bruce Bailey: Olimme lentämässä yleistä tiedustelutehtävää Kuuban ohjuskriisin aikana. Lensimme tehtävän joka päivä. Menimme katsomassa Kuubaa hyvin ja läheltä, tunnistamassa kaikki paikat jotka voisivat tulittaa U-2:sta tai mitä tahansa muuta Yhdysvaltojen alusta tai lentokonetta. [Linkki Wikipedia: Lockheed U-2] Tuolla nimenomaisella tehtävällä lensimme New Orleansiin ja kohtasimme tankkauskoneen Meksikonlahden yllä aivan New Orleansin ulkopuolella. Tankkasimme polttoainetta ja suuntasimme Kuubaan.

Pysäyttäjä

Bruce Bailey: No, tällä tehtävällä kävi niin, että pian sen jälkeen kun olimme saaneet ilmatankkauksen tehtyä, niin jokin lentokone tai jokin kirkas valo tuli pysäyttämään meidät. Lennonjohto jäljitti sitä, myös he vastaanottivat sen. Se ei ollut luonamme kovin kauan, luultavasti yhteensä 10 minuuttia, mutta siinä keskellä oli noin kahden minuutin tauko kun se meni pois. Meidän kokemuksessamme erilaista verrattuna toiseen miehistöön oli se, että me saimme takapään laitteistoomme vain häiriötä, se vain pyyhki meidät pois, me emme saaneet lainkaan mitään tiedustelusignaaleja.

Tunnistamaton lentävä esine

Bruce Bailey: Arvelen, että tunnistamaton lentävä esine [UFO] selittäisi sen, koska edessä oleva miehistö pystyi näkemään sen. Meillä ei ollut kammiossamme ikkunoita, me emme pystyneet näkemään mitään. Mutta he pystyivät näkemään sen, ja se mitä he näkivät, täsmäsi siihen mitä lennonjohdosta raportoitiin. Navigoija pystyi myös jäljittämään sen omalla tutkallaan. Se kaikki nivoutui yhteen. Siellä oli jotain ja sen kyvyt olivat paljon paremmat kuin mikään mitä me pystyimme tekemään.

Kuvateksti: USAF everstiluutnantti Bruce Bailey sanoo, että ufotapauksesta puhuminen oli hyvä tapa saada sotilasura loppumaan.

”Käsittely” ufosta raportoimisen jälkeen

Bruce Bailey: Siinä tapauksessa josta sinä puhut ja samoin minun miehistöni tapauksessa seuraukset olivat melko lailla samat: sinulla oli melko perusteellinen kuulustelu. Siinä kuulustelussa sinulle vakuutettiin, että sinä et nähnyt mitään, sinä et kuullut mitään, sinä et tehnyt mitään, etkä sinä sanoisi siitä mitään. Olen kuullut muiden miehistöjen ja vastaavien törmänneen samanlaiseen käsittelyyn sen jälkeen kun he ovat raportoineet ufosta. Se ajautui siihen pisteeseen asti, että joskus näit jotain joka oli itse asiassa UFO, tarkoittaen siis että se oli tunnistamaton, mutta et sanonut siitä mitään, koska jos aloit jankata ja puhua ufotapauksesta, niin se oli hyvä tapa saada sotilasura loppumaan.

Kuvateksti: Lentokapteeni Gordon Pendleton kuvailemassa näkemäänsä.

Lentokapteeni Gordon Pendleton, Irlanti: Pallomainen esine, 1962

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Vain siivet puuttuu

Haastattelija: Lentokapteeni, voitteko kuvailla mitä näitte tänään?

Gordon Pendleton: No, me näimme pallomaisen esineen suunnilleen viisi mailia [8 kilometriä] edessämme. Aluksi sen esineen etuosan poikkileikkausosa oli niin pieni, että minä ajattelin sen olevan lentokone jossa oli erittäin taaksepäin liuska siipi. Mutta kun tuli meitä lähemmäksi ja alapuolellemme, niin oli ilmiselvää, ettei siinä ollut siipiä lainkaan. Silloin tuumin sen olevan meteorologinen ilmapallo. Kun se ohitti meidät, ensimmäisestä näköhavainnosta viimeiseen, niin siihen kului suunnilleen 10 sekuntia. Silloin minulle pälkähti päähän, että lähestymisnopeus oli niin suuri, että se ei voinut mitenkään olla vapaa ilmapallo. Minulla ei ole mitään käsitystä mikä se voisi olla ja tein raportin Lontoon lentoyhtiölle.

Koko

Haastattelija: Kuinka suuri esine oli?

Gordon Pendleton: Lennon aikana on erittäin vaikea arvioida minkä tahansa esineen kokoa. Kaikki mitä voin sanoa… lähimmäksi mitä pääsen… on, että se oli pienempi kuin Viking. [Linkki Wikipedia: Vickers VC.1 Viking] [Linkki Wikipedia: Bellanca Viking] [Linkki Wikipedia: Lockheed S-3 Viking]         

Nopeus

Haastattelija: Matkasiko se millään suurella nopeudella?

Gordon Pendleton: No, esineen ja oman lentokoneeni välinen lähestymisnopeus oli jolteensakin 1000 mailia tunnissa, joka tarkoittaa sitä että esineen itsensä on täytynyt mennä ainakin nopeudella 600 – 700 mailia tunnissa.

Ikkunat

Haastattelija: Oliko siinä ikkunoita?

Gordon Pendleton: Ei minun tietääkseni, ei.

Käyttövoima

Haastattelija: Oliko siinä minkäänlaista käyttövoimaa?

Gordon Pendleton: No, on siinä täytynyt olla käyttövoima. Vapaa ilmapallo… Sitä me lähestyisimme vain oman lentokoneemme nopeudella, joka on 300 mailia tunnissa. Joten siinä on täytynyt olla käyttövoima, lähestymisnopeus oli aivan liian suuri jotta se olisi voinut olla vapaa ilmapallo.

Muut todistajat

Haastattelija: Todistiko esinettä kukaan muu?

Gordon Pendleton: Kyllä, lentoperämieheni Murphy.

Kuvatekti: Kuvahaun tulos hakusanalla Edwards Air Force Base, Edwardsin ilmavoimien tukikohta.

Äänitallenne, Edwardsin ilmavoimien tukikohta, 7.10.1965

Linkki käännettyyn ääninauhaan ja haastatteluun: LINKKI. Toimittajien spekulaatiot ja tilanteessa läsnäolemattomien ulkopuolisten asiantuntijoiden lausunnot on jätetty kääntämättä.

Kansan pitäisi tietää jotain

Haastattelija: Nauhojen salausluokitus on viimeinkin poistettu. Miksi päätit tehdä niillä jotain?

Sam Sherman: Ajattelin, että kansan pitäisi tietää jotain aiheesta jota on pilkattu vuosia. Minä ällistyin saadessani selville, että Edwardsin yläpuolella oli [asiakirjan mukaan] kahdentoista ufon lentolaivue ja että siellä oli hälytystila ja osallisina oli myös viisi muuta tukikohtaa ja NORAD. Se shokeerasi minua. [Linkki Wikipedia: Edwards Air Force Base, Edwardsin ilmavoimien tukikohta] [Linkki Wikipedia: NORAD] [Linkki: Ufot ja ydinaseet]      

7.10.1965, äänitallenteen käännös

Tunnistamattomia lentäviä esineitä

L.A.:n ilmapuolustusvyöhyke LAADS: Meillä on vahvistettuja ilmoituksia muutamista tunnistamattomista lentävistä esineistä teidän alueellanne.

Tekninen kersantti Sorrels: Roger, esineitä pitäisi olla suunnilleen viidestä seitsemään kappaletta. Vihreitä, punaisia ja valkoisia välkkyviä valoja, Edwardsista. Ne ovat ne kolme pientä pistettä siellä [tutkassa]. Sanoisin, että siellä on kolme varmaa esinettä. Se ei ole sää, se ei ole sekaannus.

Ufoupseeri

LAADS: OK. He ovat saaneet viimeinkin Edwardsin ufoupseerin ylös sängystä, ja hän sanoi, että kyllä, hän haluaisi vilkaista sitä. Me saamme runsaasti suoraa dataa ja näköhavaintoja niistä kapineista noin 40 mailia [63 kilometriä] Edwardsin eteläpuolella. Niitä on useita.

Kuvateksti: Äänitallenteen mukaan Edwardsin ilmavoimien tukikohdassa oli ufoupseeri, joka saatiin viimein ylös sängystä.

UFOB

LAADS: Edwards, onko teillä yhä yhtään niistä UFOBista näkyvissä?

Sorrels: Kyllä.

Torjuntahävittäjä Convair F-106 Delta Dart

LAADS: OK. Lennonjohtotorni, valitkaa yksi [lentokone] jonka haluatte meiltä pysäyttämään, me kohdistamme hänelle.  

Sorrels: Se kapine nousee.

LAADS: Lennonjohtotorni, miltä asiat näyttävät nyt?

Sorrels: Hän on alhaalla, etsi korkealta, etsi korkealta, etsi erittäin korkealta. Se kapine nousee ylöspäin. Se nousee nopeasti.

LAADS: Olemme 40 000 jalassa [12,2 kilometrissä].

Sorrels: Etsikää korkealta.

Kuvateksti: Torjuntahävittäjä Convair F-106 Delta Dart. [Linkki Wikipedia: Convair F-106 Delta Dart]

Onko tässä mitään järkeä?

Sorrels: Minä en halua olla ainoa joka näkee tämäntyyppisiä asioita.

Lennonjohtotorni: Onko siinä mielestänne mitään järkeä, mikä se voisi mahdollisesti olla?

LAADS: Ei, me olemme aivan yhtä tietämättömiä kuin tekin.

Haastattelussa äänitteellä puhuva kersantti Chuck Sorrels

30 vuotta aikaa ihmetellä

Haastattelija: Edwardsin lennonjohtotornissa oli tuona yönä ilmavoimien tekninen kersantti Chuck Sorrels. Kun katsotaan asiaa nyt jälkikäteen, niin mikä ajattelet sen olleen. Sinulla on ollut 30 vuotta aikaa tavallaan ajatella asiaa ja ihmetellä.

Chuck Sorrels: Olen ajatellut sitä monia kertoja. Tiedän että se ei ollut lentokone, tiedän että se ei ollut helikopteri, se ei ollut säähavaintopallo, tiedän monia kapineita mikä se ei ollut. Mikään tietämämme lentävä esine ei voisi tehdä niitä liikkeitä mitä se teki. Ja mikä se oli? Sitä minä en tiedä.

Torjuntahävittäjä F-106

Haastattelija: Kun F-106 -lentäjä meni sinne ylös, niin ajatteletko että hänellä oli koskaan mahdollisuutta ottaa sitä kiinni?

Chuck Sorrels: Se tapa jolla se nousi [kohtisuoraan ylöspäin (näyttää kädellä]], ja niin nopeasti kuin se meni sille korkeudelle…  Hän jäi alle 40 000 jalkaan [12,2 kilometriin], ei mitään mahdollisuutta.

Haastattelija: Oli siis yhteensopimattomuus…

Chuck Sorrels: Voi, täysin. Hän ei olisi voinut saada sitä kapinetta kiinni millään keinolla.

Kuvateksti: Chuck Sorrelsin mukaan F-106 -torjuntahävittäjällä ei ollut mitään mahdollisuuksia saada kohdetta kiinni.

He tulevat päätymään jonkinlaiseen johtopäätökseen

Haastattelija: Jotkut ihmiset ufoyhteisössä uskovat näiden nauhojen, siis sen mitä sinulle sinä yönä tapahtui, todistavan että ufoja on olemassa.

Chuck Sorrels: Minä en kiistä sitä, en vähäänkään. Minä ajattelen niin, että meille selviää, että kylmä sota on ohi. Te saatte yhä enemmän ja enemmän näitä vuosien varrella salaisiksi luokiteltuja asioita vapautettua. [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen] He tulevat päätymään jonkinlaiseen johtopäätökseen siitä mitä me olemme nähneet.

Sinä olet se hullu

Haastattelija: Sillä nauhalla on yksi minuun vaikuttanut kohta. Se on se kun sanot, että ”minä en halua olla ainoa tätä näkevä”.

Chuck Sorrels: Kyllä, tiedäthän että jos olet koko maailmassa ainoa sen asian nähnyt kaveri, niin miten ihmeessä kukaan tulee uskomaan sinua? Tarkoitan, että sinä olet se hullu. Mutta jos on puoli tusinaa muuta ihmistä, niin se ei ole niin paha.

Tieteilijöiden ja insinöörien konferenssi

Haastattelija: Itse asiassa sinä yönä Edwardsissa oli 700 kansainvälistä tieteilijää ja insinööriä. Monet uskovat sen olevan enemmän kuin vain sattuma.

Chuck Sorrels: He olivat siellä siihen aikaan konferenssissa. Olen aina tavallaan ihmetellyt, että tulivatko ne sinne laittamaan shown pystyyn tieteilijöille vai yrittivätkö ne saada selville mitä tieteilijät tekivät, en tiedä. Mutta on tavallaan outoa, että ne päättivät näyttäytyä juuri sinä yönä, ei jonakin toisena yönä.

Kuvateksti: Vuoden 1965 ääninauhalla puhunut Chuck Sorrels ihmettelee miksi ne päättivät näyttäytyä juuri tuona yönä.

Tietämyksemme tuolla puolen

Haastattelija: Uskotko sinä ufoihin, maapallon ulkopuolisiin?

Chuck Sorrels: Minä uskon mahdollisuuden olevan erittäin vahvasti olemassa, joten kyllä, tietämyksemme tuolla puolen on jotain.

Kuvateksti: Lentäjä Bill Powell tunnistamattomaksi jääneen lentokoneensa vieressä kuvailemassa näkemäänsä ufoa.

Lentoyhtiön lentäjä Bill Powell kuvailee näkemäänsä ufoa, 1967

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Niin sanottu UFO

Selostaja: Entisellä lentoyhtiön lentäjä Bill Powellilla on yli 40 vuotta kokemusta.

Bill Powell: Tässä on se lentokone jota lensin siihen aikaan kun näin sen niin sanotun ufon. Se näytti kiekolta. Sen yläosassa oli lievästi kohotettu kupukatto. Kupuosa oli… niin tarkasti kuin voin sitä kuvailla… se oli kuin posliinin valkoinen. Reuna tai reunus oli hyvin kirkkaan punainen. Se oli hyvin samankaltainen kuin se mitä me kutsumme nimityksellä dayglo-punainen, tiedäthän? Sen tyyppinen väri jota laitetaan lentokoneiden siipien kärkiin helpompaa tunnistusta varten. Se oli täysin sileä. Siinä ei ollut ulokkeita, hytin ikkunoita tai mitään sen kaltaista.

Kuvateksti: Mansfield sijaitsee Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa. [Linkki Wikipedia: Mansfield (Ohio)]

Everstiluutnantti Lawrence Coyne, Yhdysvaltain maavoimat: Mansfieldin ufotapaus, 18.10.1973

Linkki käännettyihin haastatteluihin: LINKKI. Vain pääasiassa helikopterin kyydissä olleiden tilanteeseen osallisten puheenvuorot on käännetty.

Mansfield, Ohio

Lawrence Coyne: Suunnilleen kahdeksan mailia Mansfieldin itäpuolella miehistöpäällikkömme Robert Yanosek havaitsi itähorisontissa punaisen valon.

Haastattelija: Näittekö te herrasmiehet saman punaisen valon?

Ensimmäinen nimeämätön helikopterin miehistön jäsen: Kyllä, minä näin.

Lawrence Coyne: Meidän helikopterimme oli lentämässä pohjoiseen. Lensimme 2500 jalan [762 metrin] korkeudella. Hän ilmaisi, että valo vaikutti seuraavan helikopteria samalla nopeudella, liikkui mukana samansuuntaisesti meidän ilma-aluksemme kanssa.

Kuvateksti: Ufokohtaamisestaan haastattelut miehet olivat liikenteessä helikopterilla.

Hirvittävällä nopeudella…

Haastattelija: Millä suunnalla helikopteriin nähden se oli?

Lawrence Coyne: Liikkui… Se oli oikealla puolellamme, helikopterin oikealla puolella. Ja se liikkui meidän kanssamme kun olimme menossa pohjoiseen kohti Clevelandia. [Linkki Wikipedia: Cleveland] Tässä vaiheessa hän ilmaisi, että valo muutti kulkusuuntaa, se tuli suoraan helikopteria kohti, samalla korkeudella. Kun helikopteri säilytti 90 solmun [167 km/h] nopeuden, niin esine tuli horisontista hirvittävällä nopeudella. Me arvioimme etäisyydeksi 15 mailia [24 kilometriä], näkyvyyden raportoitiin olevan sinä yönä 15 mailia.           

Herrasmiehet, entä te?

Haastattelija: Näittekö te herrasmiehet esineen tällä ajanhetkellä, sen jälkeen kun kersantti oli huomauttanut siitä?

Toinen nimeämätön helikopterin miehistön jäsen: En, en sillä hetkellä. Minä lensin vasemmalla penkillä perämiehenä ja siltä penkiltä näkyvyys oikealta puolelta lähestyvään esineeseen on melko rajoitettu. Joten minulla oli vaikeuksia nähdä esine. Juuri tuosta syystä majuri otti ilma-aluksen ohjauksen minulta.

Valmiina törmäykseen

Lawrence Coyne: Otin hallintalaitteiston luutnantilta, koska ajattelin sen törmäävän meihin, valmistauduin törmäykseen. Puskin ohjainta alaspäin saadakseni helikopterin aloittamaan laskeutumisen. Katsoin silloin korkeusmittariin, se näytti 1700 jalkaa [518 metriä]. Laskeuduimme tuhat jalkaa [305 metriä] minuutissa. Helikopteri alkoi laskeutua. Ja kun se esine tuli helikopteria kohti, se vaikutti laskeutuvan helikopterin kanssa. Kun helikopteri meni alaspäin, esinekin meni alaspäin, mutta se tuli yhä suoraan kylkemme suunnasta, aivan kuin osuakseen helikopteriin oikealta puolelta.

Kuvateksti: Everstiluutnantti Lawrence Coyne kertoo valmistautuneensa törmäykseen.

Minä vain katselin

Haastattelija: Näkikö kukaan muu esinettä tällä ajanhetkellä?

Ensimmäinen nimeämätön helikopterin miehistön jäsen: Kyllä, minä katselin sen tulevan itähorisontista. Ainoa tuntemukseni oli se kun kippari otti ohjaimet ja aloimme pyöriä automaattisesti alaspäin. Minä en ollut ollut koskaan osallisena keskellä ilmaa tapahtuvassa törmäyksessä, joten minä vain katselin sen kapineen tulevan meitä kohti.  

Vihreä valo

Lawrence Coyne: Sillä hetkellä ufosta tuli helikopteria kohti valo, joka pyörähti 90-astetta. Se tuli sisään etuosan pleksilasin läpi ja koko ohjaamon sisäpuoli muuttui valon vuoksi vihreäksi. Se oli pyramidin muodon tyyppinen valo, joka tuli säteenä alas ja tuli helikopterin etuosan läpi.

Haastattelija: Kuinka kauan ilma-aluksenne kylpi siinä säteessä?

Lawrence Coyne: Se ohjaamoon tullut valo kesti ilmeisesti vain muutamia sekunteja, mutta se oli riittävän pitkä aika, että havaitsin sen vihreän valon mittaristopaneelin yölennossa käytettävissä punaisissa mittarivaloissa.

Sikarin muotoinen esine

Haastattelija: Oliko teille mahdollista määrittää esineen ääriviivat taustalla olevia tähtiä vasten?

Lawrence Coyne: Kyllä herra. Se oli sikarin muotoinen esine, kuin symmetrinen siipiprofiili, jossa oli kupu.  [Linkki Wikipedia: Siipiprofiili] Se oli kiinteä esine, se oli metallirakenteinen. Pystyi näkemään kuinka valot heijastuivat rakenteesta. Mitään esineen itsensä takana olevia tähtiä ei pystynyt näkemään.

Piti laskeutua, nousimmekin ylöspäin

Haastattelija: Mikä oli helikopterin korkeusasema kun kaikki tämä tapahtui?

Lawrence Coyne: Ilmeisesti… Meidän oli tarkoitus laskeutua 2000 jalkaa [610 metriä] minuutissa, nopeudella 100 solmua [185 km/h], mutta me nousimmekin ylöspäin 1000 jalkaa [305 metriä] minuutissa. Ohjain oli yhä asetettu laskeutumista varten. Menimme 1700 jalan [518 metrin] korkeudelta ylöspäin 3500 jalan [1067 metrin] korkeudelle ja saavutimme korkeimmillaan 3800 jalan [1158 metrin] korkeuden.

Kuvateksti: Yhdysvaltain maavoimien helikopterilla vuonna 1973 lentänyt everstiluutnantti Lawrence Coyne haluaa painottaa yhtä asiaa.

Haluan painottaa, että…

Lawrence Coyne: Haluan painottaa yhtä tärkeää tosiasiaa. Se on se, että helikopterin kyydissä sinä yönä olleella neljällä miehellä oli yhteensä suunnilleen 20 vuotta maavoimien ilmailukokemusta. Meidät oli koulutettu seuraamaan toimintamalleja ja ohjesääntöjä tapausten raportoinnissa, huolimatta siitä miten se otetaan vastaan. Me yritimme seurata noita toimintamalleja ja me raportoimme tapauksesta siten kuin se tapahtui. Me olemme välttäneet kaikkea spekulointia aiheesta.                  

Jonka te tunnette nimityksellä UFO

Lawrence Coyne: Katsoin ikkunasta ulos ja havaitsin sen valon liikkuvan erittäin liiallisella nopeudella, yli 600 solmun nopeudella [1111 km/h]. Se tuli helikopteria kohti, se näytti samankaltaiselta kuin kohteeseen lukittunut ohjus. Asia joka tekee siitä tietystä illasta ainutlaatuisen kokemuksen, on se, että kyseessä oli lähes törmäys ilmassa esineeseen, jonka me tai te tunnette nimityksellä UFO. Me emme tienneet sen olevan sellainen ennen kuin se oli helikopterin päällä, ja siihen kului vain minuutteja.

Korkealuokkaista teknologiaa

Lawrence Coyne: Kun olin tässä asemassa [näyttää käsillä], ufon alalavetista tuli ulos vihreä valo. Siinä esineessä jonka minä sinä tiettynä iltana näin, oli korkealuokkaista teknologiaa. Se rakenteeltaan ja suunnittelultaan sellainen jota meillä ei ole. Esine pystyi liikkumaan ilmakehän läpi ilman aiheuttamatta lainkaan turbulenssia. [Linkki Wikipedia: Turbulenssi] Se pystyi liikkumaan suurilla nopeuksilla alle 10 000 jalan [3 kilometrin] korkeudella. Aluksessa ei ollut pystyvakaimia tai vaakavakaimia, ei laskeutumislaitteistoa, ei työntövoiman lähdettä. Näytti siltä kuin se pystyisi menemään lentämään avaruuteen.          

John Healey, lentävä lääkintämies, Yhdysvaltain maavoimat: Mansfieldin ufotapaus, 18.10.1973

Noin puolimatkassa…

John Healey: Me lähdimme Port Columbuksen lentokentältä noin klo 22:30 eilen illalla. Noin puolimatkassa klo 23… Sen keulassa oli vakaa punainen valo. Se oli sikarin muotoinen ja sen alaosasta paistoi alas vihreä valo.     

Kuvateksti: Port Columbuksen lentokenttä 1960-luvun lopulla. [Linkki Wikipedia: Port Columbuksen kansainvälinen lentoasema]

”Esine”

John Healey: Törmäsimme lähes ilmassa esineeseen, joka tuli idästä matkaten länteen kohti meitä. Havaitsin paapuurin puolella punaisen valon menossa etelään. Se oli suuri punainen valo, mutta en ajatellut siitä mitään. Ajattelin sen olevan toisen lentokoneen paapuurin puoleinen siipi. Näimme sen tulevan meitä kohti. Yö oli selkeä, rajaton näkyvyys. Sillä ei ollut lainkaan siipiä, siinä ei ollut lainkaan ikkunoita, samoin kuin tavallisessa lentokoneessa näkisit. Se esine liikkui erittäin suurella nopeudella. Se näki meidät luultavasti ennen kuin me näimme sen. Se vain seurasi meitä, koska meillä oli kaikki navigointivalot päällä vilkkumassa. Sitten se alkoi tulla uudelleen takaisin meitä kohti. Ehkä se ei ollut koskaan nähnyt helikopteria yöllä.

Lentäjä lensi oikeanpuoleisella penkillä. Hänen piti ottaa ohjaimet. Hän laittoi helikopterin syöksyyn. Meitä kohti paistoi vain suunnaton erittäin tarkkarajainen kartion muotoinen vihreä valo. Valoa katsoessa näki itse asiassa valonsäteen.

G-voimaa ei tuntenut

John Healey: Mitä tulee siihen, että ilma-aluksemme nousi ylöspäin vaikka se oli syöksyasetuksessa alaspäin, niin en tuntenut meitä vedettävän ylöspäin. Samoin kuin hississä tai vuoristoradassa, niin syöksyn tai nousun G-voimaa ei tuntenut. Minä en tuntenut sitä. [Linkki Wikipedia: G-voima] Se tutki meidät sillä hetkellä kun se viivytteli yläpuolellamme, se skannasi meidät. Sitten se lähti pois.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla US army helicopter 1970´s, Yhdysvaltain maavoimien helikopteri 1970-luvulta. Kuva ei liity tapaukseen.

Helikopterin kohtalo

John Healey: Ilma-aluksemme numero oli 15444. Se oli se ilma-alus jossa me olimme. Se ei ollut koskaan enää kunnossa sen jälkeen. Siitä tuli sen jälkeen lentokonehallin kuningatar. He eivät pystyneet… Radiotekniikka ei toiminut enää koskaan oikein, ei navigointilaitteistot, ei mikään.

Kuvateksti: Havainnekuva haastatellun lentäjä Carlos de los Santosin ufokohtaamisesta.

Lentäjä Carlos de los Santos: Kolme ufoa, 3.5.1975

Linkit käännettyyn haastatteluun: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3. Käännös on tiivistelmä ja yhdistelmä. Kääntäjä on editoinut puheita eri järjestykseen.

Ääninauha lennonjohtoon

”Hätäkutsu… hätäkutsu… hätäkutsu… Tässä Alpha Uniform. Olen menettänyt hallinnan. Olen menettänyt lentokoneen ohjauksen. Lentokonetta ympäröi kolme ufoa.” – Lentäjä Carlos de los Santos

Lennonjohtaja Julio Cesar Diaz

Julio Cesar Diaz: Minulla ei ole 26 työvuoteni aikana ollut toista tällaista kokemusta. Me kuulimme ”mayday”-hätäkutsun. Ääni oli erittäin stressaantunut, lähes huutava. Olimme kaikki huolissamme. Soitto hermostutti meitä kaikkia. En ollut saanut koskaan sellaista soittoa. Minä istuin tutkapäätteellä silloin kun lentäjä lähetti radiolähetyksenä. Hänen sijaintipaikkansa oli 48 mailia [77 kilometriä] etelään Mexico Cityn lentokentältä. [Linkki Wikipedia: Mexico City International Airport, ”Mexico Cityn kansainvälinen lentoasema”]

Kuvateksti: Mexico City on Meksikon pääkaupunki. [Linkki Wikipedia: México] [Linkki Wikipedia: Meksiko]

Julio Cesar Diaz: Hän sanoi, että jotkin tunnistamattomat esineet ympäröivät häntä. Ei ollut epäilystäkään siitä, että sillä alueella lensi toinen esine. Se mikä todella kiinnitti huomiomme ja sai meidät huolestumaan yhä enemmän, oli se, että se teki jyrkän 270-asteen käännöksen vasemmalle vain kolmen tai neljän mailin [4,8 tai 6,4 kilometrin] kääntösäteellä. Minä tai kollegani emme olleet nähneet sellaista koskaan ennen. Tajusimme, että ilmoitus koski ufoja. Aloimme kaikki ajatella sitä mahdollisuutta, että se oli totta.

Lentäjä Carlos de los Santos

Carlos de los Santos: Tuo oli minulle erikoislaatuinen kokemus.

Haastattelija: Siitä olen varma.

Carlos de los Santos: Sääolosuhteet olivat erittäin hyvät. Lentokone oli täysin kunnossa. Kaikki oli normaalia, mutta minusta tuntui, että minua tarkkailtiin. Joten käännyin ja havaitsin, että siiven yläpuolella oli minua kohti liikkuva esine. Ajattelin itsekseni: ”Voi, luoja, mikä tuo näkemäni on?” Se oli aivan siinä. Kolmen tai neljän sekunnin kuluttua koin täsmälleen saman tunteen kuin vasemmalla puolellani, nyt oikealla puolellani. Se oli toinen esine. Aloin nyt todella hermostua. Mitä ihmettä tämä on?

Selostaja: Neljä sekuntia myöhemmin lentokoneen eteen ilmestyi kolmas esine, joka suuntasi suoraan Carlosia kohti.

Carlos de los Santos: Nyt olin todella peloissani. Ajattelin, että se tulee osumaan lentokoneeseen. Yritin väistää sitä työntämällä ohjaussauvaa eteenpäin. Sillä hetkellä olin menettänyt kaiken lentokoneen hallinnan. Kolmas esine onnistui välttämään potkurin ja katosi aivan ohjaamon alle. Kuulin pelottavan paukauksen. Minulla ei ollut käsitystä mitä oli meneillään, ympärilläni lensi kolme esinettä. Siinä vaiheessa olin peloissani, minun täytyi soittaa apua. Olin täysin kauhuissani, mutta mikä tärkeintä, en pystynyt hallitsemaan lentokonetta lainkaan.

Kuvateksti: Lentäjä Carlos de los Santos sanoo, että hänen ympärillän lensi kolme esinettä.

Ihmisen tekemiä vai maapallon ulkopuolisia?

Carlos de los Santos: Mietiskelin olivatko ne esineet ihmisen tekemiä vai maapallon ulkopuolisia, ei käsitystä. Yhtäkkiä lentokone alkoi kohota ylöspäin ilman minun osallisuuttani: 10 100, 10 200, 10 300, 10 400, 10 500… Kuka tietää minne? Kuka se on? Kuka on tulossa? Keitä he ovat? Mitä he tahtovat? Olin siihen aikaan vain 20-vuotias. Ajattelin silloin itseäni, vanhempiani ja perhettä. Olin kamalassa olotilassa, olin hermoraunio. Tuollainen on lentäjän pahin painajainen.

Hallinta palautuu

Selostaja: Juuri kun Carlos ajatteli, että hän saattaisi kuolla, oudot esineet lensivät pois. Hänellä oli lentokone jälleen hallinnassaan.

Carlos de los Santos: Yritin kääntää ja havaitsin saaneeni lentokoneen ohjauksen takaisin.           

Selostaja: Carlos alkoi pudottaa välittömästi korkeuttaan alkaessaan lähestyä Mexico Cityn lentokenttää.

Kuvateksti: Mexico City International Airport, Mexico Cityn kansainvälinen lentoasema.

Carlos de los Santos: Minua huolestutti, että esineet saattaisivat tulla takaisin. Yritin laskeutua mahdollisimman nopeasti. Olin halukas laskeutumaan. Kolmas esine oli saattanut vaurioittaa laskutelinettä osuessaan rungon pohjaan. Olin epätoivoinen. Ainoa huolenaiheeni oli turvallinen laskeutuminen. Itkin.

Laskeutumisen jälkeen

Carlos de los Santos: Saavuimme ilmailuhuoltoon. He alkoivat kysellä minulta: ”Mitä tapahtui? Kuinka voin?” Heistä tuntui, että olin saattanut olla juovuksissa, huumeissa tai nälissäni.

Lentokentän lääkäri Luis Amezcua Luis Amezcua: Teimme täydellisen tarkastuksen, kuten lentäjille oli tapana tehdä. Teimme kuulotestin, tarkistimme hänen näkönsä, kardiogrammin. [Linkki Wikipedia: Sydänsähkökäyrä] Päädyimme nopeasti johtopäätöksen, että kaikki oli normaalisti.

Lentäjä Carlos de los Santos, Meksiko: Ufokohtaaminen, 1975

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Haastattelijan ja muiden keskustelijoiden puheenvuorot on jätetty pääasiassa kääntämättä. Käännös on tiivistelmä. Englanninkielen lausumisesta johtuvat epäselvyydet on jätetty kääntämättä ja merkitty merkinnällä [ei saa selvää]. Carlos de los Santos ei puhu äidinkielenään englantia.

Kuvateksti: Meksiko on Yhdysvaltojen naapurivaltio, jonka virallinen kieli on espanja. [Linkki Wikipedia: Meksiko] Meksikon ympärillä on paljon vettä.

32 vuotta lentäjänä

Carlos de los Santos: Englantini ei ole kovin hyvää, mutta yritän selviytyä tästä.

Haastattelija: Pärjäät hyvin. Ei ongelmaa lainkaan, älä murehdi siitä. Carlos, lennätkö vielä?

Carlos de los Santos: En enää. Olin kaupallinen lentäjä noin 32 vuoden ajan.

Haastattelija: 32 vuotta, vau. Lensitkö siellä lentoyhtiölle?

Carlos de los Santos: 1990… 1976 lensin Mexicana Airlines –lentoyhtiölle.

Kolme esinettä

Haastattelija: Okei, Carlos. Kerro meille tarinasi.

Carlos de los Santos: Olin lentämässä [ei saa selvää]… kulmassa… [ei saa selvää] Suuri esine lensi noin 10 tai 20 senttimetriä vasemman siiven yläpinnan yläpuolella, lähellä ohjaamoa. Ja sitten kesti noin viisi sekuntia ja toinen samanlainen esine lensi oikeanpuoleisen siiven yläpuolella.

Haastattelija: Sinä siis sanot, että 20 senttimetrin etäisyydellä? Niinkö?

Carlos de los Santos: Jep, kyllä. Irti siiven yläpinnasta noin 10 tai 20 senttimetriä.

Kuvateksti: Carlos de los Santos sanoo, että esineet lensivät vain 10 tai 20 senttimetriä hänen lentokoneensa siipien yläpuolella.

Haastattelija: Tuon on täytynyt säikäyttää sinut puolikuolleeksi.

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä, kyllä. Ja sitten suunnilleen noin viiden sekunnin kuluttua kolmas esine syöksyi klo 12 suunnastani kohti lentokoneen tuulilasia. Ajattelin, että se tulee osumaan lentokoneen tuulilasiin, mutta se siirtyikin rungon alapuolelle osuen laskutelineen pintaan.

Haastattelija: Sekö osui lentokoneeseen?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä. Meksikon ilmailututkimusviranomaisilla on kaksi tai kolme valokuvaa siitä alueesta ja kolmannen esineen aiheuttamista laskutelineen vaurioista.

Piper PA-24 Comanche

Haastattelija: Oliko kyseessä pieni lentokone? Oliko laskuteline kiinteästi alhaalla vai oliko se vedettynä sisään?

Carlos de los Santos: Ei, laskuteline oli alhaalla. Se oli Piper Comanche, Piper PA-24. Laskuteline alhaalla.

Kuvateksti: Piper PA-24 Comanche. [Linkki Wikipedia: Piper PA-24 Comanche]

Ajankohta

Haastattelija: Carlos, mihin aikaan päivästä tämä tapahtui?

Carlos de los Santos: Se oli toukokuun kolmas päivä 1975.

Haastattelija: Toukokuun kolmas päivä. Mihin aikaan päivästä? Aamu, ilta, iltapäivä?

Carlos de los Santos: Noin klo 12 a.m., illalla.

Haastattelija: Klo 12 keskiyöllä?

Carlos de los Santos: Ei, ei, ei, keskiyöllä.

Haastattelija: Okei, klo 12 iltapäivällä.

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä.

18 pitkää minuuttia

Carlos de los Santos: Olin todella hermostunut silloin kun lensin kolmen esineen seurassa. Aloin vaikeroida. En tiennyt mitä tapahtui, koska mieleni ei uskonut sitä mitä minä näin. Silloin olin viestintäyhteydessä Meksikon lennonjohtoon. Lentokoneen hallintaa ei ollut, en pystynyt kääntymään vasemmalle tai oikealle ja tunsin laskutelineen olevan ilmeisesti vaurioitunut kolmannen esineen töytäisystä. Jatkoin noissa olosuhteissa lentämistä kolmen esineen kanssa noin 18 minuutin ajan.

Kuvateksti: Carlos de los Santos kertoo lentäneensä kolmen esineen kanssa noin 18 minuuttia.

Haastattelija: Se on pitkä aika.

Carlos de los Santos: Se on todella pitkä aika, kyllä.

Lentokoneen hallinta

Haastattelija: Tämä on niin lähikontakti kuin tulet saamaan… Oli selvä osuma. Okei, Carlos. Sinä olit lentokoneessasi. Alapuolellasi oli kiekko, niitä oli ympärilläsi yhteensä kolme. Sinulla ei ollut lentokone hallinnassasi. Tarkoittaako tuo, että kiekot jollakin tavalla fyysisesti pitelivät lentokonettasi vai olivatko ne ottaneet hallinnan elektronisesti tai jollakin muulla keinolla? Ymmärrätkö kysymykseni?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä.

Haastattelija: Kuinka ne ohjasivat sitä?

Carlos de los Santos: Siihen aikaan en tiennyt tuosta mitään. Tämän kokemuksen jälkeen opin tuntemaan monia NASAlle työskenteleviä ihmisiä. Nimet ovat tohtori Allen Hynek, herra Reese Stanford ja Jacques Vallee. [Linkki Wikipedia: J. Allen Hynek] [Linkki Wikipedia: Jacques Vallée] He selittivät minulle mitä lentokoneen ympärillä silloin tapahtui. Ehkä kaksi esinettä muodosti sähkömagneettisen kentän pitkin lentokonetta. [Linkki Wikipedia: Sähkömagneettinen kenttä] [Linkki Wikipedia: Sähkömagnetismi]

Kolme tutkakaikua

Carlos de los Santos: 18 minuutin jälkeen, sen kokemuksen jälkeen, menin Meksikon laaksoon [ei saa selväää]. [Linkki Wikipedia: Meksikon laakso] Olin [ei saa selvää] kun vasemman siiven luona ollut esine nousi hitaasti [ei saa selvää]. Oikean siiven esine alkoi lentää vaakasuorasti seuraten vasemmalla siipeä. Rungon alapuolella ollut esine [ei saa selvää]. Lennonjohtajat vahvistivat, että heidän tutkanäytöillään näkyi lentokoneen mukana olleet kolme tutkakaikua.

Lentokoneen nosto

Haastattelija: On mainittu, että ne kolme kiekkoa alkoivat nostaa lentokonettasi korkeammalle. Muistatko kuinka paljon korkeammalle menit?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä. Kun olin lentämässä [ei saa selväästä] Meksiko Cityyn, niin lensin 10 000 jalan korkeudella. Tarkistin [ei saa selvän] 10 000 jalan korkeudella. Kun esineet asettuivat lentokoneen ympärille, niin lentokone nousi noin 10 000:sta… miten se sanotaan… 14 500 jalan korkeudelle. Se lentokone siihen aikaan ei ollut paineistettu, ei paineistettu lentokone. Minulla ei ollut happea.

Haastattelija: Ymmärrän. He siis veivät sinut 10 000 jalan [3048 metrin] korkeudelta 14 500 jalan [4420 metrin] korkeudelle. Onko tämä oikein?

Carlos de los Santos: Tuo on oikein.

Kuvateksti: Lentäjä Carlos de los Santos sanoo, että kolme ufoa nosti hänen lentokonettaan korkeammalle. Santosin mainitsemien lentokorkeuksien erotus on 1372 metriä.

Eksyksissä olevia lentäviä elefantteja?

Haastattelija: Kuinka korkealle olisit voinut mennä kärsimättä hapenpuutteesta?

Carlos de los Santos: En ymmärrä kysymystäsi oikein hyvin… [Tulkki kääntää kysymyksen.] Vain 10 000:teen. Kun lentää yli 10 000 jalassa, ihminen saattaa alkaa kärsiä hypoksiasta. [Linkki Wikipedia: Hypoksia]

Haastattelija: Ymmärrän.

Carlos de los Santos: Tiedätkö mitä tarkoitan hypoksialla?

Haastattelija: Kyllä, jos menee korkeammalle kuin 10 000 jalkaa, voi alkaa kärsiä hypoksiasta.

Carlos de los Santos: Kyllä, mutta jos sinulla on hypoksia, niin sinä et tule näkemään siellä eksyksissä olevia lentäviä elefantteja tai lentävää pianoa. Oireet ovat erilaisia.

Kolme kiekkoa, kolme ufoa

Haastattelija: Okei, Carlos, jatka.

Carlos de los Santos: Tuon jälkeen… Kun tutkalla oli havaittu lentokoneen lähellä kolme kaikua, kolme kiekkoa, kolme ufoa…

Haastattelija: Kyllä.

Carlos de los Santos: Tutkan näytöllä siis näkyi ne kolme esinettä. Se teki 270-asteen käännöksen alle kolmen mailin [4,8 kilometrin] kääntösäteellä nopeudella 400 – 450 solmua [741 km/h – 815 km/h].

Haastattelija: Oliko tuo sen jälkeen kun ne olivat lähteneet lentokoneen luota?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä. Kun esineet lähtivät pois luotani noin 18 minuutin kuluttua, niin minulla oli jälleen lentokone täysin hallinnassani. Pystyin kääntymään vasemmalle, oikealle, ylös ja alas. Tarkistin tuon jälkeen laskutelineen. Se oli vaurioitunut, koska kun työnsin laskutelineen vipua alaspäin, niin en nähnyt kolmea vihreää valoa, jotka kertovat laskutelineen olevan alhaalla lukitus avattuna. Laskutelinejärjestelmä oli vaurioitunut. [Pitkä laskeutumisvaikeuksien kuvaus on jätetty kääntämättä.]

Laskeutumisen jälkeen

Carlos de los Santos: Minulla oli sen jälkeen paljon, paljon, paljon, ongelmia, ei ufojen kanssa, vaan Meksikon viranomaisten kanssa. Minut vietiin myöhemmin Mexico Cityyn kansainvälisen lentokentän lääkintäpalveluihin, koska viranomaiset epäilivät, ettei terveyteni ollut kunnossa. Heillä oli paljon ajateltavaa: Olinko ottanut jotain huumeita? Kärsinkö yli 10 000 jalan korkeudella ilman happea lentämisen vuoksi hypoksiasta?

Haastattelija: Ymmärrän, he ajattelivat sinulla olevan terveysongelmia ja he halusivat arvioida ja tutkia sinut läpikotaisin.

Carlos de los Santos: Täsmälleen, juuri niin. 

Kuvateksti: Lentäjä Carlos de los Santos kertoo, että hänen terveydentilansa tarkastettiin, ja että hänellä oli paljon ongelmia Meksikon viranomaisten kanssa.

Kiekot

Haastattelija: Haluatko lisätä jotain kiekkojen itsensä kuvaukseen? Minkä värisiä ne olivat? Niissä oli kupu yläosassa. Oliko kupu läpinäkyvä, pystyitkö näkemään sen läpi vai oliko kupu myös kiinteän näköinen kuten muu osa kiekkoa itseään?

Carlos de los Santos: Kiekkojen, ufojen tuntomerkit… Väri oli harmaa, tumma, matta. Ufojen runko oli vain yksi pala… miten sanotaan englanniksi… siinä ei ollut ruuveja kuten lentokoneessa…

Haastattelija: Ei saumoja, okei, ymmärrän.

Carlos de los Santos: Niissä oli suunnilleen tuulilasin tapainen, mutta lasi oli tumma. En pystynyt näkemään ufojen sisälle.

Haastattelija: Aha, mielenkiintoista. Se oli siis erilainen kuin kiekon runko. Yläosassa oli pyöreä lasimainen tumma kupu.

Carlos de los Santos: Täsmälleen, täsmälleen. Kun näet lentokoneen tai helikopterin, niin näet siivet, moottorit. Mutta kun näet itsesi kanssa samalla korkeudella, samalla tasolla, lentävän esineen, eikä sillä esineellä ole lentämiseen tarvittavia siipiä eikä moottoria, niin miten ne lentävät? … UFO… Millaista moottoria kiekko käyttää ilmassa lentämiseen? En tiedä. Se oli minulle todella, todella, suurenmoinen kokemus.

Miehet mustissa

Carlos de los Santos: Tuon vuoden 1975 kokemuksen jälkeen minulla oli kaksi tapaamista monien musta… sinä tiedät ne monet mustat… mustat… asiat… He yrittivät suostutella minua, että en toisi kokemuksestani julki mitään.

Haastattelija: He käskivät sinun olla hiljaa, OK.

Carlos de los Santos: Kyllä. Minulla oli vuonna 1975 tapaaminen niiden tyyppien kanssa. Vuonna 1977 oli toisenlainen tapaaminen, Acapulcossa oli vuonna 1977 ensimmäinen ufokokous. Se oli minulle, minulle ja perheelleni, erittäin, erittäin, vaikeaa, koska tuollaiset ihmiset siihen aikaan… en tiedä… Minulla oli kaksi tapaamista neljän miehen kanssa, joilla oli kaikilla samanlaiset vartalot, samanlaiset hiukset, samanlaiset kasvot ja tavallaan kielenkäyttö, todella, todella mekaaninen kielenkäyttö.

Haastattelija: Olivatko ne miehet mustissa latinaisamerikkalaisia, pohjoisamerikkalaisia, kaukasialaisia vai…

Carlos de los Santos: Ei, ei amerikkalaisia, ei latinoja… näkisin, että jotain kuin viikingit… ihmiset Pohjois-Euroopassa… tiedätkö… kuin pohjoismaalaiset…    

Haastattelija: Pohjoismaalaiset, OK. [Linkki Wikipedia: Pohjoismaat]

Carlos de los Santos: Kyllä, tuo on oikein, pohjoismaalaiset, aivan kuin viikingit, tiedätkö? Neljällä miehellä oli samanlainen vartalo.

Haastattelija: Kaikilla samanlainen?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä, kaikilla samanlainen.

Haastattelija: Tuo on outoa.

Muut ufokokemukset

Carlos de los Santos: Olin kaupallinen lentäjä noin 32 vuoden ajan. Monilla ihmisillä on tällaisia kokemuksia. Olen pitänyt aina itseäni erittäin terveenä. 

Haastattelija: Näitkö lentourasi aikana mitään muita ufoja?

Carlos de los Santos: Lentäessä… Tuo oli ainoa kokemus.

Nauhoite lennonjohdon ja lentäjän välisestä keskustelusta

Haastattelija: Minäpä soitan tässä hieman nauhoitetta sinun ja Mexico Cityn lennonjohtotornin välisestä keskustelusta.

Carlos de los Santos: Okei. [Nauhoitetta ei ole käännetty. Nauhoite ei ole englanninkielinen.]

Kuvateksti: Haastattelija soittaa pätkän Carlos de los Santosin ja lennonjohdon välisestä keskustelusta.

Haastattelija: Ok, hyvä. Carlos, kuulitko tuon?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä.

Haastattelija: Muistatko tuon?

Carlos de los Santos: Kuulin viestinnän. Minulla ei ollut lentokone hallinnassani kun kiekot, ufot, lensivät kanssani.

Haastattelija: Niinkö sanoit heille silloin?

Carlos de los Santos: Mitä?

Haastattelija: Noey, mitä hän tuossa [äänitteellä] sanoi?

Noe Torres: Nuo olivat muutamia mielenkiintoisia sekunteja nauhoitteelta. Kuulimme hänen sanovan yhä uudelleen ja uudelleen: mayday, mayday! Ja hän kertoi lennonjohtajille, että hän oli menettänyt lentokoneensa hallinnan täysin, että hän ei lentänyt itse omaa lentokonettaan, ohjaimet eivät toimineet enää. Niin hän tuossa lyhyessä purkauksessa sanoi: lentokone ei ole hänen hallinnassaan.

Haastattelija: Hänen äänestään todellakin kuulee kiihtymyksen ja tunteen, mutta se on yhä ammattimaista ja melko ällistyttävää.

Ruben Uriarte: Tuossa oli 39 sekuntia, mutta meillä on 18 minuuttia Carlosin edestakaista viestintää lennonjohtotornin kanssa.

Yhdysvaltain presidentin kirje

Haastattelija: Carlos, haluaisitko lisätä vielä jotain meille antamaasi hienoon kuvaukseen?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä. Haluaisin kertoa teille jotain elämästäni, siitä ajasta vuonna 1975 kun herra, tohtori, Allen Hynek tuli Mexico Cityyn keskustelemaan kanssani. Hän näytti minulle Yhdysvaltain presidentin, herra Gerald Fordin kirjeen. Herra presidentti, Gerald Ford lähetti sen herra Allen Hynekille kun Allen Hynekillä oli…. miten se sanotaan… oli pääsy Yhdysvaltain ilmavoimiin ja NASAan. [Linkki Wikipedia: J. Allen Hynek] Olen todella onnellinen siitä Yhdysvaltain presidentin kirjeestä.

Haastattelija: Kyllä, varmasti.

Kuvateksti: Gerald Ford toimi Yhdysvaltain presidenttinä 9.8.1974 – 20.1.1977. [Linkki Wikipedia: Gerald Ford]

Carlos de los Santos: Monet ihmiset ajattelevat minusta, että tuo kaveri on hullu, Carlos on hullu, Carlos kärsi hypoksiasta, Carlos on vaikka mitä.

Haastattelija: Carlos, älä viitsi.

Pää työntyy ikkunasta

Haastattelija: Mitä miehet mustissa sanoivat sinulle siinä viimeisessä tapaamisessa? Mitä he sanoivat sinulle siihen aikaan, muistatko?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä. Ensimmäinen tapaaminen mustissa olleiden miesten kanssa… Olin ajamassa moottoritiellä ensimmäiseen Pedro Ferrizin tekemään TV-haastatteluun. [Linkki Wikipedia: Pedro Ferriz Santacruz] Ajoin moottoritiellä. Mexico Cityssä ei ollut siihen aikaan paljon liikennettä. Autoni vasemmalle puolelle tuli yksi musta auto, kuin diplomaattiauto. Oikealta puolelta tuli toinen auto, joka pysähtyi eteeni. Edessä olevasta autosta tuli kaksi miestä ja vasemmalla olleesta autosta tuli kaksi miestä lisää. Ne neljä miestä olivat tuntomerkeiltään samanlaisia.

Haastattelija: Mitä he sanoivat sinulle?

Carlos de los Santos: Yksi niistä neljästä kaverista tuli autolleni ja työnsi päänsä autoni sisälle. Hän sanoi minulle: ”Jos arvostat elämääsi, niin älä puhu enää, älä sano mitään.” Siinä kaikki. Neljä miestä menivät autoihin ja menivät… en tiedä minne.

Haastattelija: Olivatko nuo autot mustia amerikkalaisia kulkuneuvoja?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä. Ne autot olivat mustia autoja, diplomaattiautoja.

Haastattelija: Kuin iso Lincoln tai jokin? [Linkki Wikipedia: Lincoln Motor Company]

Carlos de los Santos: Jotain sellaista.

Käsi iskeytyy selkään

Haastattelija: Mitä tapahtui toisella vierailulla kaksi vuotta myöhemmin kun he tulivat tapaamaan sinua uudelleen?

Carlos de los Santos: Ei kaksi vuotta myöhemmin.

Haastattelija: Milloin se oli?

Carlos de los Santos: Toinen kokemus mustissa olleiden miesten kanssa oli samana vuonna, 1975. Silloin kun herra Allen Hynek tuli tänne. [Linkki Wikipedia: J. Allen Hynek] Puhuin hänen kanssaan kokemuksestani. Puhuin hänen kanssaan klo 16:sta kello 04:ään aamulla hänen hotellillaan Mexico Cityssä. Seuraavana päivänä, lauantaina, Yhdysvaltain suurlähetystö tarjosi hänelle drinkkejä, siis Allen Hynekille. Allen Hynek pyysi minua sunnuntaina aamiaiselle kanssaan.

Kun olin menossa sunnuntaina aamiaiselle Allen Hynekin kanssa, niin parkkeerasin autoni kadulle lähelle Allen Hynekin hotellia. Olin laittamassa kasvot alaspäin autoni avaimia taskuun ja kävelin portaita hotellille. Tunsin silloin käden iskeytyvän kehooni. Nostin katseeni ylös ja näin sen kaverin, vain yhden, yhden niistä kavereista.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla käsi.

Haastattelija: Näyttikö hän samalta?

Carlos de los Santos: Sama kaveri, hän oli ainoa niistä neljästä. Ja… ”Sinä et mene tapaamaan herra Allen Hynekiä.” Viivähdin kadulla autoni ulkopuolella. Yritin puhua sen kaverin kanssa. Sanoin hänelle: ”En tiedä mitä sinun kanssasi tapahtui. Minulla ei ole kokemukseni kanssa ongelmaa. Minun täytyy puhua herra Allen Hynekin kanssa.” Hän sanoi minulle: ”Sinä et mene puhumaan herra Allen Hynekin kanssa. Juokse ja lähde, katoa, mene, katoa.” Jotain tuollaista.

Haastattelija: Puhuiko hän sinulle espanjaa?

Carlos de los Santos: Kyllä espanjaksi, kyllä.

Haastattelija: Mitä sinä sanoit hänelle?

Carlos de los Santos: ”Jos minulla on jotain tärkeää sanottavaa, niin mikään ei voi estää minua sanomasta sitä.”

Haastattelija: Hyvä, erittäin hyvä.

Carlos de los Santos: En sanonut mitään, menin autooni, menin katsomaan isääni. Siinä se.

Haastattelija: Sinäkö lähdit? Lähditkö sinä?

Carlos de los Santos: Minä lähdin, kyllä.

Haastattelija: Okei, uhkaus toimi.

Acupulco, 1977

Haastattelija: Carlos, tapasitko tohtori Allen Hynekiä myöhemmin sen jälkeen kun mies mustissa oli käskenyt sinun lähteä? Tapasitko hänet myöhemmin?

Carlos de los Santos: Kyllä, vuonna 1977, vuonna 1977 Acapulcon kokouksessa.

Haastattelija: Kerroitko Allen Hynekille miksi et tavannut häntä kaksi vuotta aiemmin?

Carlos de los Santos: Kyllä, kyllä. Herra Pedro Ferriz puhui Allen Hynekin kanssa vuonna 1975 ja selitti hänelle mitä sinä sunnuntaina oli tapahtunut. [Linkki Wikipedia: Pedro Ferriz Santacruz] Minä puhuin Allen Hynekin ja Reese Stanfordin kanssa vuonna 1977.

Kuvateksti: NASA on lyhenne sanoista National Aeronautics and Space Administration, ”kansallinen ilmailu- ja avaruushallinto”.

NASA, paranormaaleiden ilmiöiden tutkimusosasto

Carlos de los Santos: Reese Stanford sanoi minulle silloin mitä mustissa olleiden miesten kanssa tapahtui. Selitin niistä kahdesta kokemuksesta kaiken. Hän sanoi minulle: ”Carlos, oletko luullut, että NASA on tekemisissä vain avaruusalusten kanssa? Ei, meillä on NASAssa eri osastoja, jotka on omistettu monenlaisten kokemusten tutkimiseen, paranormaaleihin ilmiöihin.” [Linkki Wikipedia: Paranormaali ilmiö] [Linkki Wikipedia: NASA]

Haastattelija: Tuo on mielenkiintoista. En tiennyt paranormaaleiden ilmiöiden tutkimusosastosta.

Carlos de los Santos: He olivat menneet NASAn puolesta Kolumbiaan noituutta koskevaan konferenssiin. [Linkki Wikipedia: Kolumbia]

Haastattelija: Kuka meni?

Carlos de los Santos: Reese Stanford, hän oli NASAn henkilöstöä.

Haastattelija: Opiskelemaan noituutta? Aha, mielenkiintoista. [Linkki Wikipedia: Noituus]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos lentäjä Carlos de los Santosin käyttämällä englanninkieleisellä sanalla witchcraft, noituus.

Carlos de los Santos: Hän kertoi, että kun he menivät Kolumbiaan, niin heillä oli Kolumbiassa kokemus mustissa olleista miehistä.

Haastattelija: Aha. Moni ihminen on ollut vain hiljaa. Kuinkahan monen ihmisen suun miehet mustissa ovat vuosien varrella tukkineet.

Yksityislentäjä Michael Gardner: ”Punainen hehkuva pallo”, 1975

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Helgoland

Selostaja: Englantilainen lentäjä Michael Gardner lensi vuonna 1975 Euroopassa Helgolandin yllä. [Linkki Wikipedia: Helgoland]

Yksityislentäjä Michael Gardner, Sussex, Englanti: Olin hyvin samankaltaisessa lentokoneessa kuin tämä. [Istuu lentokoneessa.] Tämä on 421, se oli 414. [Linkki Wikipedia: Cessna 421] [Linkki Wikipedia: Cessna 414] Istuskelin siinä automaattiohjauksella. Yö oli kaunis, erittäin, erittäin selkeä.

Kuvateksti: Cessna 414 lensi ensilentonsa vuonna 1968.

Punainen hehku

Michael Gardner: Yhtäkkiä pystyin näkemään… Havaitsin ohjauspaneelin yläpuolella hehkun, se oli punainen hehku. Katsoin eteenpäin, suoraan tästä [tuulilasista] läpi. Jossakin lentokoneen yläpuolella oli se punainen hehkuva pallo. Se oli väriltään matan punainen. Se oli kuin burgundinpunainen, mutta se oli erittäin kirkas, koska muistan siristelleeni silmiäni. [Linkki Wikipedia: Viininpunainen (burgundinpunainen)] Esine pysyi siinä luultavasti 15 tai 20 sekuntia. Hieman myöhemmin se vain kiihdytti suoraan edelleni, tarkoitan, että tavattomalla nopeudella suoraan lentokoneen edelle, nousi, kääntyi ja sitten vain katosi täysin.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla burgundinpunainen.

Kuuleeko Amsterdam?

Michael Gardner: Puhuin Amsterdamiin, soitin heille. Kysyin oliko heillä muita kontakteja kuin minä itse. Vastaus oli negatiivinen. Oliko heillä sotilaallista aktiivisuutta? Sekin oli negatiivinen. [Linkki Wikipedia: Amsterdam]

Ääni

Haastattelija: Pystyitkö kuulemaan mitään moottoreita tai mitään ääntä?

Michael Gardner: Ei ääntä, ei minkäänlaista ääntä. Se ei vaikuttanut lentokoneeseen millään tavoin, ei ollut peräaaltoa, ei mitään. Yö oli erittäin kylmä ja tässä tämä oli.

Teheranin ufotapaus, Iran, 18.–19.9.1976

Kuvateksti: Teheran on Iranin pääkaupunki. [Linkki Wikipedia: Teheran] Allaoleva teksti julkaistiin uutisena The ENQUIRER-lehdessä vuonna 1976. Linkki alkuperäiseen juttuun: LINKKI. Kääntäjä on lisännyt kuvia ja väliotsikoita.

UFO jumiuttaa yliäänijahdissa suihkulentokoneen elektroniikkajärjestelmät

Kirjoittaja: JOHN M. CATHCART

UFO jakautui kahdeksi ja sen hehkuva osa ampaisi kohti Phantom-suihkuhävittäjää. ”Se on noin 20 mailia perässä!”, sanoi hätääntynyt ilmavoimien lentäjä radiolähettimellä lennonjohtotorniin. ”Se seuraa minua! Voi! Nyt…” Radio mykistyi. Äimistyneet lennonjohtajat istuivat epäuskoisina ja katselivat kuinka suihkuhävittäjä ujelsi matalalta lennonjohtotornin yli – kirkas esine oli nyt tumma suorakulmio suihkukoneen päällä.

Kuvateksti: McDonnell Douglas F-4 Phantom. Kone oli käytössä myös Iranin ilmavoimilla. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F-4 Phantom II]

UFO järjesti ilmailunäytöksen

Tuo eriskummallinen selkkaus oli vain osa mysteeristä viime syyskuussa tapahtunutta tapahtumasarjaa, jossa UFO järjesti vaikuttavan ilmailunäytöksen täysin lentokentän lennonjohtotornin henkilöstön ja Iranin mahtavien ilmavoimien hämmentyneiden komentajien nähtäville.

Kenraaliluutnantti Abdulah Azarbarzin ja UFO pääkaupungin yllä

UFO jumiutti viestinnän kahdessa iranilaisessa hävittäjälentokoneessa, jotka oli lähetetty pysäyttämään sitä – ja laukaisi pienemmän ufon ajamaan lentokoneen pois. ”Kaksi suihkuhävittäjää lähetettiin rynnäkköön ja ne lukittuivat (tutkalla) kohteeseen, mutta ne saivat osakseen erittäin voimakasta jumiuttamista”, sanoi johdossa ollut operatiivinen apulaiskomentaja kenraaliluutnantti Abdulah Azarbarzin, joka vahvisti että UFO liikehti neljä tuntia Iranin pääkaupungin Teheranin yllä.

Lennonjohtaja Hossain Pirouzi

Pysäytyksen vahvisti lisäksi Teheranin Mehrabadin lentokentän lennonjohtajakonkari Hossain Pirouzi, joka ohjasi hävittäjälentäjiä radioteitse ja näki esineen itse. [Linkki Wikipedia: Mehrabad International Airport, ”Mehrabadin kansainvälinen lentoasema”] Lennonjohtaja paljasti, että toinen Iranin ilmavoimien kenraali, siihen aikaan komennuksen virka-asemaltaan korkein, näki myös itse ufon ja antoi määräyksen pysäyttämisestä.

Kuvateksti: Mehrabadin kansainvälinen lentoasema yöllä. Tapahtuma-aikaan oli yö.

Sensaatiomainen tapahtumaketju alkaa

Sensaatiomainen tapahtumaketju alkoi viime syyskuun 18. päivänä [1976] klo 22:30, kun lennonjohtaja Pirouzille alkoi tulla puhelinsoittoja kiihtyneiltä kansalaisilta, jotka olivat nähneet taivaalla oudon esineen. Se näytti muuttavan nopeasti muotoaan – yksi soittaja kuvaili sitä kuin ”nelilapaiseksi tuulettimeksi”, toinen ”joskus kahdeksi jakautuvaksi jotka liittyivät jälleen yhteen”. Neljännen tuollaisen soiton jälkeen Pirouzi, joka oli ollut Mehrabadissa lennonjohtajana 13 vuotta, meni ulkoparvekkeelle ja tutki taivasta kiikareilla.

”Noin viiden minuutin kuluttua näin esineen, suorakaiteen muotoisen, noin viiden mailin [8 kilometrin] etäisyydellä noin 6000 jalan [1,8 kilometrin] korkeudella lennonjohtotornistani koilliseen”, hän kertoi ENQUIRER-lehdelle. ”Oikeanpuoleinen pää oli sininen, vasemmanpuoleinen pää oli sininen, keskellä oli vilkkuva punainen valo. Esine sahasi edestakaisin ylös ja alas ja liikkui pohjoista kohti.”

Kenraali Abdulah [Nader] Yousefi vastaa puhelimeen

Pirouzi ilmoitti ilmavoimille ja puhelimeen vastasi kenraali Abdulah [Nader] Yousefi, työvuorossa ollut vanhempi upseeri. Pirouzi sanoi: ”Hän meni ulos talonsa kuistille ja sanoi minulle puhelimessa: ´Kyllä, näen jotain. Se ei ole tähti.” Joten hän määräsi yhden valmiustilassa olleista Phantom-suihkuhävittäjistä rynnäkköön.”

Elektroniikkajärjestelmien mysteeri

Toinen suihkuhävittäjä lähetettiin myöhemmin kun ensimmäiseltä alkoi loppua ajojahdin jälkeen polttoaine. Kenraali Azarbarzin sanoi, että aina kun lentokoneet pääsivät noin 15 mailin [24 kilometrin] etäisyydelle ufosta, suurin osa niiden elektroniikasta ja elektroniikkajärjestelmistä lyötiin äkillisesti ja mysteerisesti pois pelistä – siihen saakka kunnes ne siirtyivät kauemmas.

”Tuo tapahtui kolmelle eri lentokoneelle”, hän huomautti. ”Meillä oli kaksi hävittäjää – tuo tapahtui niille molemmille – ja yhdelle matkustajalentokoneelle joka lensi alueella samaan aikaan. Tämä teknologia jota he (ufossa) jumiuttamiseen käyttivät, oli jotain mitä emme ole aiemmin kohdanneet, eikä meillä ole sellaista. Se oli äärimmäisen outoa ja selittämätöntä.”

Kenraalin ufokuvaus

Kenraali kuvaili ufon poikenneen kaikista tunnetuista lentokoneista. Hän sanoi: ”Se oli melko pyöreä ja aivan kun lautanen, ja ohjaamon muoto oli pallo – puolipallo.”

Kuvateksti: Käännetyn lehtiartikkelin ufokuvauksessa mainitaan sana lautanen.

Jahti

Pirouzi , jokaoli suorassa radioyhteydessä lentäjiin, sanoi kehottaneensa ensimmäistä menemään esineen lähelle, ja lentäjä ilmoitti: ”Menen nopeudella Mach 2 (noin 1400 mailia tunnissa) ja olen 50 mailia [80 kilometriä] esineen perässä… En saa häntä kiinni. Ei kannata seurata enää, en saa häntä kiinni.”

Pirouzi sanoi, että tuosta hetkestä eteenpäin Phantom ja sen korvaaja jahtasivat esinettä kaikkialla Iranin taivaalla, pohjoiseen ja länteen, UFO osoitti valtavan suurta nopeutta ja vaikutti katoavan ja ilmestyvän uudelleen. Pirouzi sanoi, että toinen Phantom-lentäjä raportoi ufon laukaisseen häntä kohti kirkkaasti valaistun esineen, ja että hän oli lentämässä takaisinpäin. Kun Phantom-suihkuhävittäjä saavutti lennonjohtotornin ja ujelsi ohi, radio mykistyi – sen päällä näkyi olevan tumma suorakulmion muotoinen esine. Radioyhteys lentokoneeseen palautui myöhemmin.

Sen jälkeen kun toinen Phantom oli tehnyt lukuisia lisäyrityksiä lähestyä ufoa – siten että sen elektroniikkajärjestelmät sammuivat joka kerta – lentäjä määrättiin palaamaan tukikohtaan. Kello oli silloin 4 aamulla.

Laskeutuminen

Vaikka ufon lähettämän esineen nähtiin laskeutuvan maaperälle, siitä ei löydetty jälkeenpäin jälkeäkään. Kun toinen Phantom poistui alueelta, UFO alkoi nousta korkeammalle ja korkeammalle – kunnes se lopulta katosi taivaalle.

Jatko-osa

Mutta, niin uskomattomia kuin nämä tapahtumat olivatkin, seurasi myös merkillinen jatko-osa. Noin 45 minuuttia sen jälkeen kun UFO oli poistunut Iranin taivaalta, Lissabonista Portugalista – yli 3200 mailin [5150 kilometrin] matkan päästä Teheranista – lähtenyt TAP-lentoyhtiön Boeing 707 lähes törmäsi sen lentoradan poikki ampaisseeseen kirkkaasti valaistuun esineeseen. [Linkki Wikipedia: TAP Air Portugal] [Linkki Wikipedia: Boeing 707]

Kuvateksti: TAP-lentoyhtiön Boeing 707. [Linkki Wikipedia: TAP Air Portugal] [Linkki Wikipedia: Boeing 707]

The ENQUIRER-lehti raportoi tästä hiuksia nostattaneesta UFO-kohtaamisesta 30. marraskuuta 1976 ilmestyneessä numerossaan. Lissabonin yläpuolinen esine, siten kuin lentäjät ja miehistö sitä kuvailivat, vastasi läheisesti niitä kuvauksia joita oli annettu Teheranin yllä tuona samana yönä nähdystä ufosta.

Teheranin ufotapaus 19.9.1976, tapahtumiin osallisia haastattelussa

Kääntäjä on editoinut yhden aina yhden osallisen sanomiset yhteen. Toimittajien lisäselitykset on jätetty pääosin kääntämättä. Linkki käännettyihin haastatteluihin: LINKKI.

Shaida Kashani, 13-vuotias tyttö

Shaida Kashani (todisti ufoa 13-vuotiaana): Yhtäkkiä näin sen lentävän esineen vain menevän ympäriinsä ja menevän ylös, ylös ja ylös. Kerroin äidilleni. Sanoin: ”Äiti, näin juuri lentävän lautasen, näin ufon.”

Mahmoud Sabahat, Iranin ilmavoimat

Mahmoud Sabahat, varakomentaja, Iranin ilmavoimat: Aluksi ajattelimme irakilaisten olevan tulossa. Kenraali Secord, joka oli Yhdysvaltain ilmavoimien johtaja meidän ilmavoimissamme, luultavasti komentaja, operatiivisten lentäjien komentava upseeri, lähestyi siviili-ilmailun valvontaa. He keräsivät kaiken informaation ja kenraali Secord lähetti sen Yhdysvaltoihin, koska hän oli Yhdysvaltain ilmavoimien johtaja meidän maassamme. Valtiovalta ei halua jostakin syystä avautua julkisesti. En tiedä miksi, mutta… [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] [Linkki Wikipedia: Richard Secord]         

Yadi Nazeri, lentäjä, Iranin ilmavoimat

Yadi Nazeri, F-4-lentäjä: Valmistauduin ampumaan sen alas. Kun näin sen esineen lentävän niin nopeasti, niin silloin ajattelin, että tuo ei ole helikopteri, eikä se ole lentokone. Sillä hetkellä sanoin, että tuon täytyy olla jonkinlainen UFO.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla F-4 Iran. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F-4 Phantom II]

Nader Yousefi, Iranin ilmavoimat

Nader Yousefi, apulaiskomentaja, Iranin ilmavoimat: Nostin puhelimen luurin. Siellä oli tukikohdan komentaja. Hän halusi minun tietävän, että hänen tukikohdastaan nousee ilmaan lentokoneita kiireelliselle tehtävälle. Laskin puhelimen luurin alas ja juoksin parvekkeelleni katsomaan pystynkö näkemään sen esineen. Näin muiden tähtien joukossa suuren tähden, se oli ainakin kaksi kertaa niin suuri kuin normaalit tähdet. Kysyin lennonjohtotornista, että mitä tapahtui? Hän sanoi menettäneensä taas viestintäyhteyden. 

Noin 12 mailin [19,3 kilometrin] etäisyydellä menetimme viestintäyhteyden. En kuullut lentäjistä mitään, joten olin todella peloissani, että mitä tulisi tapahtumaan ja mitä lentäjille tapahtui. Pyysin lennonjohtotornia kertomaan heille, että he jatkaisivat tehtäväänsä ja katsoisivat pystymmekö saaman lentävästä esineestä lisätietoa. Se [pienempi ufosta tullut esine] tuli heitä kohti, he yrittivät ampua sen alas. Kun he painoivat liipaisinta, niin se ei toiminut. Liipaisin oli toimintakelvoton, he eivät pystyneet tulittamaan. Se [pienempi ufosta tullut esine] meni alas ja laskeutui maaperälle ja nyt sen emäaluksen ja sen pienen lentävän esineen välillä oli viestintäyhteys. Niiden kahden välissä olevista valoista näki, että ne kaksi olivat kytköksissä.

Kuvateksti: Nader Yousefi sanoo, että ufon alasampuminen F-4-hävittäjällä ei onnistunut.

Nader Yousefi: Silloin kun he laskeutuivat, lennonjohtotornista huudettiin minulle puhelimessa: ”Kenraali, se lentävä esine seuraa heitä ja se aikoo laskeutua Mehrabadiin!” Tuo oli lyhyt finaali. Näin suuren, suuren, valon, jossa loisti punaisia, sinisiä ja keltaisia valoja. Me tiesimme muiden maiden kyvyt ja heidän lentokoneidensa kyvyt. Se saattoi olla vakoilulentokone – minulla ei todellakaan ole käsitystä – mutta ehkä jostakin toisesta maailmasta.

Minä keräsin selonteot ja tein omat havaintoni raportissani korkeammalle tasolle. Lähetimme sen raportin tiedoksi puolustushaarakomentajien neuvoston kautta šaahin tietoon. [Linkki Wikipedia: Šaahi] Pyysin F-4:n lentäjää menemään etsimään sitä lentävää esinettä, hän tiesi minne se oli laskeutunut. Kun he lensivät ja maavoimien henkilöstö oli alueella, niin he eivät nähneet mitään.

Hossain Pirouzi, Iran, lennonjohto

Selostaja: Niin sanottu emäalus seurasi F-4:stä Mirabadin ilmavoimien tukikohtaan ja lensi matalalta kiitotien yli suorittaessaan sitä mitä kuvailtiin matalalla korkeudella tehdyksi ylilennoksi. Ilmavoimien tukikohdan sähkönsyöttö katkesi.

Hossein Pirouzi, lennonjohdon valvoja: Se oli mielestämme kummallista. Kyselimme toisiltamme miksi sähköt katkesivat muutamaksi sekunniksi. Me ymmärsimme, että [lentäjän] heittoistuin ei myöskään toiminut. Joten, tässä tapauksessa sanoin, että ****** pelasti hänet. [Uskonnollinen sana on jätetty kääntämättä.]

Kun yhdysvaltalaiset kuulivat meidän selontekomme ja lentäjän selvityksen, he tekivät johtopäätöksen, että millään valtiolla ei voi olla sellaista teknologiaa. Kaikki heistä uskoivat, että sen täytyi olla vieras esine ulkoavaruudesta. En tiedä miksi asianomaiset viranomaiset estivät lehdistöä tai uutistoimittajaa haastattelemasta minua. En tiedä miksi tämän informaation pääsy julkisuuteen on estetty.

Kuvateksti: Seuraava teksti on käännös keskustelusta, joka käytiin lentäjien ja lennonjohdon välillä.

Äänite lentäjien ja lennonjohdon välisistä keskusteluista

Lentäjä: Lähestyn lentävää esinettä. Mikä tämä kirkas esine on?

Lennonjohtotorni: Meillä on ilmoituksia Teheranin yllä olevasta kirkkaasta esineestä.

Lentäjä: Kyllä… Näen sen nyt… Menen sitä lähemmäksi… Se on 120 mailin [193 kilometrin] päässä. Miten minun tulisi jatkaa?

Lennonjohtotorni: Pystytkö tunnistamaan esineen?

Lentäjä: Järjestelmäni sulkeutuvat kun pääsen lähemmäksi esinettä. Tämä on niin pelottavaa! Kertokaa mitä minun pitää tehdä. Polttoaine alkaa loppua. Kuuletteko minua?

Lennonjohtotorni: Kyllä, kuulen sinut. Jos uskot sen olevan liian vaarallista, niin älä aja sitä takaa. 

Selostaja: Kenraali Yousefi määräsi toisen F-4:n ottamaan ufon kanssa yhteen. Eliittiin kuuluva lentäjä oli Iranin numero ykkönen, lentäjistä parhain, majuri Hussain Jafari.

Lentäjä: Tapahtuu kummallisia asioita. En saa häntä kiinni. Kun pääsen lähemmäksi kuin 12 mailia [19,3 kilometriä], minun hätätilannelaitteistoni kytkeytyvät päälle.

Lennonjohtotorni: Emme pysty tunnistamaan esinettä. Pääsetkö lähemmäksi sitä? Niin lähelle kuin pystyt…

Ron Regehr, Yhdysvaltain DSP-satelliittiohjelma

Selostaja: Ja sitten on tämä. Yhdysvaltain puolustusministeriön operoima puolustusjärjestelmäohjelman satelliitti poimi signaaleja tunnistamattomasta teknologiasta samana yönä kun Iranin ilmavoimat ryntäilivät Teheranin yllä. Yöllä 19.9.1976 tuo satelliitti tutki järjestelmällisesti Teheranin yläpuolista taivasta.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla DSP-satelliitti (DSP-satellite). [Linkki Wikipedia: DSP (satelliittiohjelma)]

Ron Regehr, DSP-ohjelma: Me näimme jotain.

Toinen nimettömäksi jäänyt DSP-asiantuntija: Se tapahtuma on tässä [näyttää paperista]. [Paperissa lukee: 238 SKANNAUSTA, MAHDOLLINEN SR]

Ron Regehr: Tuo on riippumaton vahvistus, että jonkin tyyppinen tapaus sattui siihen aikaan siinä paikassa. Mikä se oli? Sitä me emme tiedä.

Toimittaja: Kysyimme asiantuntijoilta mitä tuo ”238 SKANNAUSTA, MAHDOLLINEN SR” tarkoittaa, mutta he ilmoittivat sen informaation olevan huippusalaista.

Ron Regehr: Juuri tällä hetkellä voimme sanoa vain, että kyllä, siellä oli jotain.

Kuvateksti: Seuraava teksti on asiakirjan käännös. Linkit alkuperäiseen asiakirjaan: LINKKI 1 (sivu 1), LINKKI 2 (sivu 2), LINKKI 3 (sivu 3). Kääntäjä on lisännyt asiakirjaan kuvia ja väliotsikoita.

SALASSA PIDETTÄVÄ [yliviivattu]

NYT NÄET SEN, NYT ET (U)

[Kirjoittaja] kapteeni Henry S. Shields, HQ USAFE/INOMP

Jossakin vaiheessa uraansa jokainen lentäjä voi odottaa kohtaavansa outoja epätavallisia tapahtumia, joita ei tulla koskaan riittävästi tai kokonaisuudessaan selittämään logiikalla tai myöhemmällä tutkimuksella. Seuraava kirjoitus kertoo juuri sellaisesta episodista, siten kuin kaksi Iranin keisarillisten ilmavoimien [IIAF] F-4 Phantom miehistöä siitä vuoden 1976 lopulla raportoi. Oudoista tapahtumista ei ole tullut lisätietoa tai selitystä: juttu tullaan arkistoimaan pois ja luultavasti unohtamaan, mutta se on mielenkiintoista ja mahdollisesti järkyttävää luettavaa.

* * * * *

Tunnistamattomia lentäviä esineitä

Selkeään syysaamuun kello 0030 asti Iranin keisarillisten ilmavoimien Teheranin alueen komentopaikan yövartio oli ollut täysin rutiininomainen. Yhdestä kaupungin asumalähiöstä saapui nopeasti peräjälkeen neljä puhelinsoittoa, joissa ilmoitettiin outojen ilmassa leijuvien esineiden sarjasta. Noita tunnistamattomia lentäviä esineitä (UFOja) kuvailtiin ”lintumaisiksi” tai kirkkaasti valaistuiksi helikoptereiksi (vaikka niitä ei ollut siihen aikaan yhtään ilmassa). Vanhempi upseeri ei onnistunut vakuuttamaan soittajia siitä, että he näkevät vain tähtiä, joten hän meni ulos katsomaan itse. Havaittuaan pohjoisessa tähden kaltaisen esineen, vain suuremman ja kirkkaamman, hän lähetti välittömästi IIAF:n F-4:n tutkimaan.

Kuvateksti: Upseeri ei onnistunut vakuutamaan silminnäkijöitä siitä, ette ne näkevät vain tähtiä, joten hän meni itse katsomaan.

Torjuntahävittäjän torjuntatehtävä

Kaupunkia lähestynyt F-4:n lentäjä ilmoitti, että kirkas esine oli helposti nähtävissä 70 mailin [113 kilometrin] päästä. Kun torjuntahävittäjä oli suunnilleen 25 merimailin [46,3 kilometrin] päässä, siitä katosi kaikki instrumentointi ja UHF/sisäpuhelinviestintä. Kaikki järjestelmät palautuivat normaaleiksi kun se keskeytti torjuntatehtävän ja kääntyi kohti kotitukikohtaa, aivan kuin outo esine ei olisi kokenut lentokonetta enää uhkaksi.

SALAISEKSI LUOKITTELUN POISTO: 4. JOULUK 81

toimesta: ACS/I  HQ USAF

32

SALASSA PIDETTÄVÄ [yliviivattu]

Toinen F-4

Toinen F-4 lähetettiin kymmenen minuuttia ensimmäisen jälkeen. Takapenkkiläinen ilmoitti tutkan lukittautuneen ufoon 27 merimailin etäisyydellä kello 12 asemassa korkealla lähestymisnopeuden ollessa 150 solmua [278 km/h]. Kun 25 merimailin etäisyys oli saavutettu, esine alkoi liikkua nopeasti poispäin pitääkseen vakioetäisyyden näkyen silti yhä tutkassa. Vaikka tutkan paluusignaalin koko oli verrattavissa KC-135:n vastaavaan, sen äärimmäinen kirkkaus teki todellisen koon arvioinnista mahdotonta. [Linkki Wikipedia: Boeing KC-135 Stratotanker] Visuaalisesti se muistutti suorakaiteen muotoon aseteltuja vilkkuvia stroboskooppivaloja, jotka vaihtuivat sinisen, vihreän, punaisen ja oranssin välillä. [Linkki Wikipedia: Strobe light] Niiden peräkkäisyys oli niin nopea, että kaikki värit pystyi näkemään kerralla.

Kuvateksti: Boeing KC-135 Stratotanker on 41,53 metriä pitkä ilmatankkauskone.

Takaa-ajo jatkuu

Kun F-4 jatkoi takaa-ajoa Teheranin eteläpuolella, toinen kirkkaasti valaistu esine (kooltaan noin puolenkuun ja kolmasosakuun välillä) irtosi alkuperäisestä ufosta ja suuntasi suurella nopeudella suoraan kohti F-4:ää. Lentäjä yritti ampua uuteen esineeseen AIM-9-ohjuksen, mutta sen esti äkillinen sähkönsyötön häviö hänen aseidensa ohjauspaneelissa. Yhtä aikaa katkesi myös UHF ja sisäinen viestintä. Lentäjä aloitti nopeasti käännöksen ja negatiivisen G:n syöksyn paetakseen, mutta esine syöksyi F-4:n taakse 3 – 4 merimailin etäisyydelle. [Linkki Wikipedia: G-voima] Lentäjä huomasi käännöstä jatkaessaan toisen esineen kääntyvän hänen sisäpuolelleen ja sitten pois, palaten myöhemmin ensimmäiseen ufoon täydellisen ennalta sovitun kohtaamisen tavoin.

Kuvateksti: Lähikuvassa AIM-9 Sidewinger ohjus. [Linkki Wikipedia: AIM-9 Sidewinger] Ohjuksen laukaisu ei onnistunut.

Laskeutuminen

Kaksi ufoa olivat tuskin liittyneet uudelleen yhteen, kun toinen esine irtosi ja suuntasi suurella nopeudella suoraan alaspäin maaperää kohti. Saatuaan ase- ja viestintäjärjestelmänsä takaisin, lentomiehistö katseli kolmatta esinettä odottaen suurta räjähdystä sen törmätessä maaperään. Se kuitenkin laskeutui hellävaraisesti ja loi kirkkaan valon 2 – 3 kilometrin alueelle. Lentäjä lensi alueen yli mahdollisimman matalalta paikantaakseen esineen täsmällisen sijaintipaikan.

SALAISEKSI LUOKITTELUN POISTO: 4. JOULUK 81

toimesta: ACS/I  HQ USAF

33

SALASSA PIDETTÄVÄ [yliviivattu]

Tukikohtaan paluu

Molemmilla lentomiehistöillä oli kotitukikohtaan palatessaan vaikeuksia säätää yönäkölaitteistojaan laskeutumista varten. Laskeutumista monimutkaisti lisäksi suunnaton UHF-häiriö ja vielä täydellinen kaiken viestinnän menetys kun he menivät tukikohdan 150-asteen magneettilaakerin läpi. [Linkki Wikipedia: Magnetic bearing, ”magneettilaakeri”] Inertiaalinen navigointijärjestelmä heilahti samanaikaisesti 30-asteesta 50-asteeseen. [Linkki Wikipedia: Inertial navigation system] Aluetta lähestynyt siviili matkustajalentokone koki myös samanlaisen viestintähäiriön, mutta ei ilmoittanut epätavallisista näköhavainnoista.

F-4:n ohitus

F-4:n miehistä huomasi lisäksi ufon ollessaan pitkällä loppulähestymisellä. Tuota kuvailtiin lieriön muotoiseksi (noin T-33 harjoituskoneen kokoiseksi) esineeksi, jonka kummassakin päässä oli kirkkaat tasaiset valot ja keskellä vilkku. [Linkki Wikipedia: Lockheed T-33] Se lähestyi nopeasti ja ohitti F-4:n suoraan yläpuolelta. Lennonjohtotornista ilmoitettiin vastauksena lentäjän tiedusteluun, että alueella ei ole muita lentokoneita, vaikka he saivat myöhemmin näköhavainnon esineestä kun heille oli erityisesti kerrottu minne katsoa.

Kuvateksti: Lockheed F-33 Shooting Star. T-33A-malli on 11,51 metriä pitkä.

Käynti laskeutumispaikalla

Seuraavana päivänä F-4:n miehistö lennätettiin helikopterilla siihen paikkaan jonne he uskoivat esineen laskeutuneen. Kyseessä osoittautui olevan kuivunut järvenpohja, mutta mitään epätavallista ei havaittu. Kun helikopteri kierteli länteen, otettiin kuitenkin vastaan erittäin huomattava hakulaitesignaali, se jäljitettiin myöhemmin läheiseen taloon. He laskeutuivat välittömästi ja kysyivät asukkailta oliko edellisenä yönä tapahtunut mitään outoa tai epätavallista. He vastasivat, että kyllä, oli kuulunut voimakkaita ääniä ja oli ollut erittäin kirkas valo, kuin salamanisku. Helikopteri palasi tukikohtaan ja erilaisten kokeiden, kuten säteilytarkistusten, suorittamiseksi talon lähistöllä tehtiin valmisteluja. Valitettavasti tuollaisten kokeiden tuloksista ei ole ilmoitettu.

SALAISEKSI LUOKITTELUN POISTO: 4. JOULUK 81

toimesta: ACS/I  HQ USAF

34

SALASSA PIDETTÄVÄ [yliviivattu]

Lentokapteeni Neil Daniels: ”En ole koskaan nähnyt sellaista nopeutta jolla se lähti”, 1977

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2. Käännös on yhdistelmä molemmista haastattelusta. Pääasiassa vain lentokapteeni Neil Danielsin puheenvuorot on käännetty.

United Airlines -lentoyhtiö, ufokokemus

Haastattelija: Meillä on onneksi lentäjä joka on astunut esiin ja jolla on tarpeeksi rohkeutta jakamaan kokemuksensa. Lentokapteeni Neil Daniels, joka lensi 35 vuotta United Airlines –lentoyhtiölle. [Linkki Wikipedia: United Airlines] Kapteeni Daniels, kiitos että olet täällä. Voisitko kertoa meille oman ufokokemuksesi?

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla United Airlines DC-10 (McDonnell Douglas DC-10).

Neil Daniels: Olin lentämässä maaliskuun 12. päivänä vuonna 1977 San Franciscosta Bostoniin. Noin 37 000 jalan [11,3 kilometrin] korkeudella tulin tietoiseksi DC-10:n vasemmalla puolella olevasta sokaisevan kirkkaasta valkoisesta valosta. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas DC-10] Siivenkärjestä jonkin matkan päässä oli erittäin, erittäin, kirkas, kirkas, säihkyvä valkoinen valo. Arvioin sen olleen noin 1000 jaardin [914 metrin] etäisyydellä, en tiedä. Esine olisi voinut olla halkaisijaltaan useita satoja jalkoja, mutta se ei näkynyt maatutkassa. [100 jalkaa = 30,5 metriä, 200 jalkaa = 61 metriä]

Mikä se oli?

Haastattelija: Pystyitkö sanomaan mikä se oli?

Neil Daniels: En.

Haastattelija: Olisiko se voinut olla kaupallinen lento tai sotilaslentokone?

Neil Daniels: Ehdottomasti ei. En ole koskaan nähnyt sellaista nopeutta jolla se lähti.

Uhka?

Haastattelija: Oliko se esine millään tavoin uhka sinun lentokoneellesi?

Neil Daniels: Kolme kompassia osoittivat vastakkaisiin suuntiin ja lentokone muutti kulkusuuntaansa, kallistui vasemmalle, voimakkaasta magneettisesta vetovoimasta johtuen. Se vaikutti lentokoneen kompasseihin, joten se oli jonkinlainen magneettinen voima tai jonkinlaista energiaa jota me emme ymmärrä. [Linkki Wikipedia: Magnetismi

Reaktiot

Haastattelija: Kuinka sinä ja miehistösi reagoitte?

Neil Daniels: Lentoinsinööri toisteli, että ”minä en halua nähdä sitä, en halua tietää siitä”. Lentoperämies katsoi sitä ja lentoinsinööri nousi ylös tuolistaan katsoakseen ulos ikkunasta. Lennonjohdosta sanottiin: ”United 94, mitkä ovat aikomuksenne?” Se lähti ja katosi taaksemme, sanoisin kello kahdeksan asemaan. Kaikki palasi normaaliksi, me jatkoimme ja laskeuduimme.     

Haastattelija: En halua tietää siitä… ? Jätittekö raportin?

Neil Daniels: Välilasku oli lyhyt ja FAA olisi kiusannut minua koko yön, joten annoin sen olla. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)]

Kuvateksti: Lyhenne FAA tulee sanoista Federal Aviation Administration, ”liittovaltion ilmailuhallinto”.

Haastattelija: Sekö oli sen loppu?

Neil Daniels: Kyllä, mutta kuusi kuukautta myöhemmin olin pomoni kanssa metsästysretkellä. Kerroin jutun hänelle ja hän sanoi: ”Hitsi, olen pahoillani että kerroit tuon minulle. Noita näköhavaintoja tekeville tapahtuu outoja asioita.” Minä siis kerroin hänelle ja hän sanoi: ”Olen todella pahoillani kuullessani tuon.” Minä kysyin, että miksi? Hän sanoi: ”No, näköhavaintoja tehneille lentäjille tapahtuu pahoja asioita.”  

Haastattelija: Outoja asioita…? Kuten mitä?

Tohtori Richard Haines, NASA: No, minun kokemusteni mukaan ihmiset pelkäävät menettävänsä työnsä tai siirtoa.

Haastattelija: Se totuuden kertomisesta, eikö? Kiitokset tohtori Haines ja lentokapteeni Daniels kun astuitte esiin ufopeittelystä.

Kuvateksti: Sveitsiläisen lentokapteenin etunimeä ei ole mainittu, mutta hän kertoo joka tapauksessa tapahtumista lennolla 17.4.1977.

Lentokapteeni Schmidt, Sveitsi: ”Se vitsailee kanssasi”, 17.4.1977

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

15 merimailia

Schmidt: Olin 9300 metrin korkeudella. Maastrichtista pyydettiin meitä katsomaan klo 1:n suuntaan, kertoen että heidän näytöllään näkyy jotain 15 merimailin [27,8 kilometrin] etäisyydellä. [Linkki Wikipedia: Maastricht] [Linkki Wikipedia: Meripeninkulma (merimaili)] Muutamaa sekuntia myöhemmin minä näin täällä [lentokoneessa] omalla näytölläni noin 15 merimailin etäisyydellä 3:nasteen korkeustasolla kaksi [tutka]kaikua. Kerroin tämän Maastrichtille, joka kertoo minulle, että he näkevät myös kaksi kaikua.

Kolme merimailia

Schmidt: Hetkeä myöhemmin me kolme näimme suuren välähtävän valon, lämpimän valon, keltaisen valon, ei samankaltaisen kuin neon- tai valokuvauksen salamavalo, edessämme oikealla noin 30 – 50 km etäisyydellä – sitä on vaikea arvioida. Sitten Maastrichtista kerrottiin meille, että tämä esine lähti kohti pohjoista ja tuli sitten takaisin nopeudella 4000 – 5000 km/h – siis erittäin nopeasti. Lopulta se vakiinnutti paikkansa oikealle 45-asteen kulmaan kolmen merimailin [5,5 kilometrin] päähän, yhä Maastrichtin mukaan näin. Kolme merimailia on vain viisi kilometriä.

Edessämme

Schmidt: Me laitoimme sillä välin kuulokkeet päähämme näin [näyttää]. Katsoimme oikealle ja hetkeä myöhemmin edessämme tapahtui suunnattoman suuri valonvälähdys. En ollut nähnyt koskaan sellaista valoa, erittäin nopeasti, erittäin suuri. Kuulokkeissa ei ollut kohinaa, ei mitään.

Kuvateksti: Maastricht on kaupunki Alankomaissa. [Linkki Wikipedia: Maastricht]

”Se vitsailee kanssasi”

Schmidt: Maastrichtista kerrottiin meille, että esine oli lähdössä, menossa taaksemme. Seuraavan muutaman minuutin ajan se meni etelään erittäin, erittäin, nopeasti. He sanoivat, että ajoittain 4–5 –kertaisella äänennopeudella. Olen lukenut myöhemmin sen valvojan raportin, jossa sanottiin nopeuden olleen luultavasti tuo nopeus kaksinkertaisena, tarkoittaen siis 10 000 – 12 000 km/h. Esine meni etelään, tuli takaisin, meni uudestaan, tuli uudelleen takaisin. Lennonjohtaja sanoi: ”Se vitsailee kanssasi.”

Lentäjä George Richardson: ”Se oli vain putki”, 1978

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

53 vuotta lentäjänä

Selostaja: George Richardson on ollut lentäjä 53 vuotta. Tämä on ensimmäinen kerta kun hän kertoo julkisesti lähikohtaamisesta silloin kun hän lensi uusiseelantilaista DC-10:ä vuonna 1978. [Linkki Wikipedia: Uusi-Seelanti] [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas DC-10]

Kuvateksti: Haastateltu George Richardson on toiminut lentäjänä 53 vuotta.

Kulkuneuvo

George Richardson: Nojasin itse asiassa lentokoneessa tällä tavoin [näyttää] eteenpäin. Katselin ennemminkin säätä kuin muuta. Yhtäkkiä havaitsin vasemmalla sen kulkuneuvon, joka meni, viuh, suoraan risteävästi edestämme. Se kapine oli 150 – 200 jalkaa [46 – 61 metriä] pitkä. Siinä ei ollut siipiä, ei pyrstöä, ei mitään. Se oli vain putki. Siinä oli erittäin suuret ja avarat ikkunat.

Ei TV:hen, ei radioon

Haastattelija: Oletko saanut koskaan selitystä, että mikä se oli?

George Richardson: En, en minkäänlaista. Kun keskustelin siitä toisen lentäjän ja muun miehistön kanssa, niin he sanoivat vain, että ”meidän on parasta lopettaa siitä puhuminen, koska jos pidämme siitä meteliä, niin valkotakkiset miehet ovat meitä vastassa saapuessamme määränpäähämme”.  Lentomiehistöä ei todellakaan haluta esimerkiksi TV-lähetykseen tai radioon sanomaan, että ”minä näin ufon”, koska joku sanoisi kuitenkin, että ”minä en lennä, koska meillä on mielisairaita koneen kyydissä”. Sinähän tiedät?

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla valkotakkinen mies.

Ollaan hiljaa vaan…

Haastattelija: Sinun ymmärryksesi oli tavallaan, että sinun pitäisi olla hiljaa näkemästäsi?

George Richardson: Kyllä, me vain hautasimme asian. Jos olisimme pitäneet siitä meteliä, meidät olisi laitettu lentokieltoon. Se oli melko automaattista.

Lennonopettaja Shannon Davis: ”Fysiikan lakien mukaan noin ei voi tehdä”, 1980

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Novato, Kalifornia, 5.11.1980

Selostaja [tiivistelmä]: Tämä nuori lentäjä on Novatosta Kaliforniasta. [Linkki Wikipedia: Novato] Shannon Davis on lennonopettaja jolla on lokikirjassaan 3000 tuntia ilmassa, niistä 600 yöllä. Hänen havaintonsa tapahtui yöllä 5. marraskuuta 1980.

Siiven vieressä

Shannon Davis: Havaitsin vasemman siipeni yläpuolella valon noin klo 7 asemassa lentokoneeseen nähden. Olin tutkayhteydessä Oaklandin keskukseen koska kyseessä oli IFR-lento [Linkki Wikipedia: Mittarilento (IFR-lento)] Kysyin heiltä kuinka kaukana tuo lentokone oli meistä. He sanoivat, että heillä ei näy tutkassa mitään siellä. Sitten huomasin, että se siirtyi lähemmäksi vasemman siipeni viereen. Se oli luodin muotoinen, pyöristetty edestä, leveni ulospäin ja suippeni peräpäästä pisteeksi. Yksi asioista joita todella ihmettelin siinä, oli että sen päärungon ympäri hieman keulan takana oli pyörivä kehä.

Se teki näin…

Shannon Davis: Se teki muutamia asioita samanaikaisesti. Tapahtui niin, että kun sykintä keulassa nopeutui ja koko kapine muuttui hyvin kirkkaan väriseksi, niin samaan aikaan se kehä vaikutti pyörivän nopeammin kunnes koko kehä katosi ja esineen kirkkaus muuttui muutamassa sekunnissa kuin hehkuvan kirkkaaksi tulipalloksi. Minä tavallaan hätkähdin koska ajattelin arvellakseni ensin sen olevan jonkinlainen räjähtämässä oleva ohjus. Se kapine lähti lentoon eteenpäin. Se ampaisi keulasta eteenpäin noin kahden tai kolmen mailin [3,2 – 4,8 kilometrin] etäisyydelle, siis lentokoneeni edelle, ja teki välittömästi 90-asteen suorakulmaisen käännöksen ja meni pystysuuntaan kunnes se katosi näkyvistä. Istuin siinä katsellen sitä enkä tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella.                    

Kuvateksti: Lennonopettaja Shannon Davis sanoo, että hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella. Kuvan miehestä ei pysty päättelemään ajatteeko hän mitään.

90-asteen käännös

Shannon Davis: Minun on parhaan ymmärrykseni mukaan suljettava pois kaikentyyppiset meteorit tai tähdenlennot, koska en tiedä pystyykö minkäänlainen meteori tulemaan vierelle, kulkemaan kanssasi ja lähtemään sitten lentoon eteenpäin ja sitten ylöspäin. Minkä tahansa tyyppinen avaruusalus tai sotilaslentokone? Se uhmasi teknisesti kaikkia fysiikan lakeja tekemällä silmänräpäyksellisen 90-asteen käännöksen. Fysiikan lakien mukaan noin ei voi tehdä. Tiedäthän? Ja minä katselin kuinka se teki sen kaksi kertaa. [Selostaja: Viisi minuuttia myöhemmin Shannon näki esineen uudelleen ja se toisti saman kuvion. Tällä kertaa myös kaksi vastakkaiseen suuntaan lentänyttä lentäjää näkivät ufon.]

Komentaja Gerson Maciel de Britto, Brasilia: ”Aineellisen esineen ääriviivat”, 1982

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Kuin vastakkain ladotut ruokailulautaset

Gerson Maciel de Britto: Näin ikkunasta epätavallisen värisen kirkkaan täplän. Pyysin lentoperämiestä katsomaan sitä. Sanoin: ”Katso tuota kellertävää täplää Sao Joaon suunnassa.” Se meni noin nopeudella 1000 km/h tunnissa, ja tuo on nopeus suhteessa meihin. Se antoi melkoiselta etäisyydeltä vaikutelman, että se seurasi meitä. Kun lensimme Belo Horizonten yllä, havaitsin esineen tulevan lähemmäksi ja valon intensiteetti [kirkkaus] kasvoi. [Linkki Wikipedia: Intensiteetti] [Linkki Wikipedia: Valo] Sitten pystyin näkemään aineellisen esineen ääriviivat, ei pelkästään valoa. Sivukuva oli kuin kahdella päällekkäin vastakkain ladotulla ruokailulautasella, joiden koko oli suunnattoman suuri. Keskustelimme, että se pystyi olemaan vain kiinteä esine.

Kuvateksti: Belo Horizonte on kaupunki Kaakkois-Brasiliassa. Vuonna 2010 kaupungin asukasluku oli noin 2,4 miljoonaa. [Linkki Wikipedia: Belo Horizonte]

Komentaja Pravato: Minä havaitsin saman esineen. Minä vahvistan kaiken tapahtuneen, siten kuin komentaja Britto asiasta Brasilian lennonjohtoon raportoi.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 1980-luvun kamera. Kuva ei liity tapaukseen.

Lentäjä David Hastingsin valokuva tunnistamattomasta lentävästä esineestä, 1985

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Ilmassa lähellä Mojaven aavikkoa

David Hasting: Olimme olleet toisen ilmadivisioonan kokouksessa New Yorkissa ja olimme tulossa mukavaa hidasta vauhtia takaisin. Päätimme, että emme lentäisi yöllä, joten olin laskeutunut Daytoniin ensimmäiseksi yöpysähdykseksi ja sitten toiseksi yöksi Albuquerqueen. Katsoimme [lentäen] itseään Grand Canyonia. Mutta tapaus sattui… Olin tankannut Grand Canyonin lentokentällä. Olin päässyt juuri lentoreitille takaisin minulle määrätylle korkeudelle 10 500 jalkaan [3,2 kilometriin]. Ylitimme Mead-järven. Arvelen meidän olleen sen tapahtuessa noin 70 – 80 mailin [113 – 129 kilometrin] päässä Mojaven aavikolta. [Linkki Wikipedia: Lake Mead] [Linkki Wikipedia: Mojaven aavikko]

Lentopäiviemme loppu?

David Hastings: Kun se alkoi, niin tajusimme tietysti molemmat, että jotain oli tulossa suurella nopeudella, erittäin suurella nopeudella, suoraan meitä kohti klo 12 suunnasta. Joka tuossa osassa maailmaa… Niiden ei ole tottunut tulevan täysin suoraan kohti, mutta meillä molemmilla oli selvästi kokemusta asevoimien suihkulentokoneiden tulemisesta meitä kohti eri kulmista eri nopeuksilla. Olimme siis melko tottuneita näkemään sellaisia jotka olivat yhdellä hetkellä pieni täplä tuulilasilla ja hetkessä todella suuri lentokone.

Joten, me katsoimme sitä ja näimme sen täplän tulevan, mutta se tuli niin nopeasti, että kun näimme sen ensimmäisen kerran, niin tajusimme äkkiä sen olevan yllämme. Joten painauduimme, minä painauduin rajusti. Minä lensin. Lentoperämieheni David painautui myös rajusti. Katosimme niin sanotusti mittaristopaneelin reunan alle. Me olimme vakuuttuneita, että tämä oli tässä, törmäisimme ilmassa, pyrstö lähtisi irti ja se olisi siinä, se tulisi olemaan lentopäiviemme loppu.

Kuvateksti: Haastateltu lentäjä David Hastings kertoo ajatelleensa, että heidän lentopäivänsä tulisivat olemaan nyt loppu.

Sitten se alkoi muuttua oudoksi

David Hastings: Pitäkää mielessä, että minä olin lentoreitillä. Olin tutkapalvelun alaisuudessa, eikä minulla ollut minkäänlaista varoitusta yhteentörmäävästä liikenteestä. Mutta sitten se alkoi muuttua tosi oudoksi. Se meni yläpuolellemme, päällemme. Suuri varjo, erittäin musta varjo pimensi koko ohjaamon ja taivaan yläpuolellamme. Kuten sanoin, oli selkeää, sinistä ja auringonpaiste.

Hassu juttu

Haastattelija: Oliko minkäänlaista iskuaaltoa?

David Hastings: Ei, ei. Se oli hassu juttu. Ei ollut ääntä, eikä minkäänlaista iskuaaltoa. Vähän turbulenssia, mutta se saattoi johtua siitä, että painauduin rajusti. [Linkki Wikipedia: Turbulenssi] Ensimmäinen huoleni oli päästä takaisin auringonvaloon, ennen kuin joku alkaisi kysellä meiltä mitä olin tekemässä. Kyllä, ensireaktio oli tuollainen. Toinen ensireaktiomme oli, että hyvänen aika, mitä tapahtui? Pamahdusta ei tapahtunut, se ei osunut meihin. En sanoisi, että pelkoa… Tarkoitan, että kun se tapahtui, niin olimme molemmat vakuuttuneita että tulisi tapahtumaan törmäys ilmassa, koska se tuli täsmälleen klo 12 suunnastamme. Tulimme hitaasti takaisin reunuksen alta, nousin ylös. Kysyimme molemmat: ”Mikä hitto tuo oli?”

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla iskuaalto. Kuva ei liity tapaukseen. [Linkki Wikipedia: Iskuaalto]

Mysteeri syvenee

David Hastings: Sitten mysteeri syveni mielestäni jälleen, koska me molemmat sanoimme yhtäkkiä, että paapuurin puolella, minun puolellani lentokonetta, on jokin. Mutta me emme pystyneet kumpikaan näkemään mitään, kuitenkin me molemmat aistimme, että jokin oli muodostelmassa kanssamme, jokin liikkui. Se alkoi perifeerisestä näöstä (epäsuorasta näöstä), mutta todellakin… Se oli niin vahva tunne, että me molemmat katsoimme minun puolelleni lentokonetta. Arvelen sen olleen enemmän kuin kuudes aisti, arvelen meidän molempien tunteneen, että mikä tahansa siellä olikin, liikkui niin nopeasti että ihmissilmä ei pystynyt varsinaisesti rekisteröimään sitä yksityiskohtaisesti, mutta pystyi rekisteröimään että jokin varmasti liikkui.

Kamera

David Hastings: Me ajattelimme sen menevän… Oli tunne, että se meni ylös ja alas rinnallamme. Mutta tuo tunne kesti niin kauan aikaa, että se oli jotain. Se oli outo tunne. Olimme molemmat siitä vakuuttuneita, että sanoin Davidille: ”Lennä sinä lentokonetta, koska minulla on kamera lentokoneen perällä.” Minulla oli siis aikaa riisua turvavyöt, hakea kamerani, tulla takaisin ja vyöttäytyä. Sanoimme molemmat: ”Se on yhä siellä.” Joten otin yhden kuvan. Sitten odotimme. Sitten sanoimme molemmat: ”Se on taas siellä.” Me tunsimme, aistimme tai näimme liikettä, mutta emme pystyneet tarkentamaan siihen. Joten otin toisen kuvan. Arvelisin koko tapauksen kestäneen neljä minuuttia.

Toinen kuva

David Hastings: Se oli 36:n valotuksen [kuvan] filmi. Suurin osa sen filmin kuvista oli tietenkin kanjonista, nähtävyyksienkatselukuvia. Ensimmäisessä [kuvassa] ei ollut mitään, kyse on toisesta kuvasta. Arvelen, että syy miksi halusimme ehdottomasti ottaa kaksi [kuvaa], oli että meistä tuntui että siellä tapahtui jotain mielenkiintoista. Halusimme, että meillä on ainakin toinen tai kolmas otto, ehkä minun olisi pitänyt ottaa niitä kolme, neljä, viisi, kuusi. Halusimme tarkistaa, että ohjaamossa ei ollut mitään, sanotaan vaikka happimaski tai mitä tahansa, joka olisi näkynyt heijasteena siinä sivuikkunassa. Ensimmäisestä kuvasta näet, että siinä ei ollut kerrassaan mitään mikä olisi voinut saada aikaan sen muodon heijasteena.

Haastattelija: Kyllä.

Laivaston tukikohta Treasure Island

David Hastings: Noin kolme päivää myöhemmin menimme juhliin Yhdysvaltain laivaston tukikohtaan Treasure Islandille (”aarresaareen”).  [Linkki Wikipedia: Naval Station Treasure Island, ”laivaston laitos Treasure Island (aarresaari)”] Vein valokuvat sinne ja yhdysvaltain laivaston upseeri kysyi voisiko hän pitää niitä kolmen päivän ajan. Minä sanoin, että kyllä, kunhan saan ne aivan varmasti takaisin ennen kuin lähden takaisin.

Haastattelija: Oliko hän virka-asemaltaan korkea laivaston upseeri?

David Hastings: Arvelen, että hän oli… luoja… Arvelen hänen olleen luutnantti, hän ei luultavasti ollut… Sanoisin hänen olleen sotilasarvoltaan keskitasoa. Olen unohtanut nyt hänen nimensä. Menimme kolmen päivän kuluttua takaisin Treasure Islandille. Hän esitti valokuvani, mutta hän ei antanut meille mitään, ”ei kommentteja”. Sanoimme, että ”älä viitsi, voit sinä meille jotain muutakin kertoa. Mikä sinä arvelet sen olleen?” Ei kommentteja. Ehkä niin, koska hän ei aidosti tiennyt mikä se oli tai…

Haastattelija: Siis miksi hän ei siinä tapauksessa voinut kertoa sinulle?

David Hastings: Kyllä… hän… täysin… täysin… täysin…

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston ”aarresaari”, U.S. Naval Station Treasure Island.

Laivaston lentäjä

David Hastings: Myöhemmin sinä iltana kun menimme hakemaan niitä, puhuimme Yhdysvaltain laivaston lentäjän kanssa. Hän katsoi kuvaa ja hän sanoi tietysti: ”No, voin kertoa teille mitä tuo valkoisuus yläoosan yläpuolella on. Se on suuresta nousunopeudesta johtuvaa höyryä.” Sen me tietenkin ymmärsimme ja ajattelimme, että kyllä, se voisi…

Haastattelija: Tuntuu järkevältä…

Tässä on valokuva

David Hastings: Rehellisesti sanottuna oletan sen olleen puoliksi näkyvissä. Toisin sanoen se liikkui nopeudella jossa ihmissilmä pystyy aistimaan liikkeen, mutta ei pystynyt tarkentumaan siihen. Olimme kuitenkin yhdessä kuvanotossa riittävän onnekkaita, että kamera tosiasiassa tallensi sen, epäselvänä, mutta tallensi kuitenkin. Tarkoitan, että se oli varmasti lentävä esine. Se oli todellakin tunnistamaton, mutta se oli varmasti siellä ja se oli kiinteä. Loppu siitä pysyy mysteerinä, vaikka lentäjänä sanon, oletan… että kyllä, tuolla on ufoja ja arvellakseni valokuvamme todisti sen. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut sitä, arvellakseni pääasiassa siksi, että pystyn sanomaan, että minulla on valokuva. Tiedän mitä näin, todistin mitä näin. Pystyn todistamaan sen, tässä on valokuva.

Kuvateksti: Suurennos David Hastingsin ottamassa valokuvassa olevasta tunnistamattomasta lentävästä esineestä. [Linkki Wikipedia: Valokuva]

Pysyy mysteerinä

David Hastings: Mutta se pysyy yhä mysteerinä. Kukaan ei ole koskaan selittänyt meille miksi ääntä ei ollut, miksi ilmavirtausta tai turbulenssia ei ollut, ja miksi emme pystyneet varsinaisesti tarkentamaan siihen. Miksi se ei tullut ja leijaillut vierellämme paikalleen pysähtyneenä, jolloin olisimme pystyneet näkemään sen todella yksityiskohtaisesti? Kukaan ei ole koskaan selittänyt sitä meille lainkaan.

Kuvateksti: Japanilaisen Japan Airlines – lentoyhtiön lennon JAL1628 lentokapteeni Kenju Terauchi ufopiirroksineen. Mitään Kenju Terauchin antamia lausuntoja ei ole käännetty, koska kääntäjä ei osaa japania.

John Callahan, Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA): Anchoragen tapaus, JAL 1628, Alaska, 17.11.1986

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, käännökseen on poimittu pääasiassa vain John Callahanin puheenvuorot.

UFO

John Callahan, Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA): Aion kertoa teille tapahtumasta ”jota ei koskaan tapahtunut”. Kun lentäjä ensimmäisen kerran raportoi ufosta, hän kuvaili sitä valtavaksi palloksi, jonka ympäri kiersi valoja. Hän sanoi, että se oli noin neljä kertaa suurempi kuin se 747 jolla hän lensi. Muistakaa, että 747:ssa on korkeusperäsin. Hän katsoi ulos ikkunasta ja näki jotain mikä oli neljä kertaa hänen lentokoneensa kokoinen.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Japan Airlines -lentoyhtiön Boeing 747. Boeing 747:n pituus on 70,5 – 74,2 metriä, korkeus 19,3 – 19,47 metriä ja siipien kärkiväli 59,6 – 68,5 metriä. [Linkki Wikipedia: Boeing 747]

Ääninauha

Selostaja: Kuulette tässä katkelmia todellisista tutkan ja ohjaamon välisistä keskusteluista silloin kun tapaus sattui. [JAL1628 = Japan Airlines –lentoyhtiön lento 1628]  

JAL1628: Anchoragen keskus, Japanin ilmatie 1628. Onko teillä mitään liikennettä klo 7:n asemassa yläpuolellamme? [Linkki Wikipedia: Anchorage (Alaska)]

JAL1628: Onko teillä mitään liikennettä edessämme?

ROCC: OK. Ei meillä ole, olemme vahvistaneet. Meillä ei ole sotilaslentokonetta työskentelemässä siellä ylhäällä.

R/D15: Japanin ilmatie 1628, Roger. Herra, minä poimin tutkaosuman suunnilleen viisi mailia perästänne, klo 6:n asemastanne. Oletteko samaa mieltä?

R/D15: Japanin ilmatie 1628. Herra, pystyisittekö tunnistamaan lentokoneen tyypin?  Ja jos pystytte kertomaan onko se asevoimien vai siviili.        

JAL1628: Emme pysty tunnistamaan tyyppiä.

JAL1628: Se on melko suuri.

Lennonjohtotorni: OK.

R/D15: Roger. Se on meille tuntematon.

Lennonjohtotorni: Se on mikä?

R/D15: Meille tuntematon.

Lennonjohtotorni: Se on tuntematon, OK.

Lennonjohtotorni: Menetimme nyt kontaktin siihen.

R/D15: Japanin ilmatie 1628, teillä katkoo yhä, sanokaa se.

JAL1628: Se on erittäin, melko suuri.  

Kuvateksti: FAA:ssa työskennellyt John Callahan ilmailee suuntia kellon viisareiden suuntien avulla. Kuvassa on viisarillinen herätyskello, ei UFO.

Kello, kello, kello…

John Callahan: Joten… Hän sanoo yhdellä hetkellä, että se on täällä klo 12:sta asemassa 8 mailin etäisyydellä, sitten antenni menee ohi ja he näkevät siellä kohteen. Kymmenen sekuntia myöhemmin se onkin nyt heidän takanaan, 6 – 7 mailia heidän takanaan. Se siis todellakin meni edestä klo 12 asemasta 6 – 7 mailin etäisyydeltä taakse 6 – 7 mailin etäisyydelle vain viidessä tai kuudessa sekunnissa.

Amiraali ja presidentin tiedehenkilöstö

John Callahan: Kun menin takaisin pääkonttoriin, annoin amiraali Englundille lyhyen tilanneselostuksen ja näytin videon hänelle. Hän järjesti selontekotilaisuuden presidentti Reaganin tiedehenkilöstön kanssa. Hän sanoi, että minun tehtäväni oli ohjata tämä toiminta pois noille ihmisille. Ne ihmiset olivat lopulta CIA:sta ja presidentin ryhmä.

Kuvateksti: Ronald Reagan toimi Yhdysvaltain presidenttinä 20.1.1981 – 20.1.1989. [Linkki Wikipedia: Ronald Reagan]

John Callahan: Tapaamiseen tuli joukko sekalaista väkeä. CIA:sta sanottiin kaikille siellä olleille ihmisille, että ”tätä tapausta ei koskaan tapahtunut, me emme koskaan olleet täällä, te kaikki vannotte pitävänne salaisuuden ja me takavarikoimme kaiken tämän datan”. Ja niin he tekivät. He veivät kaiken sen mitä huoneessa oli. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA)] Kun tuohon aikaan tulosti jotain ulos tietokoneelta…

Selostaja: Onneksi hän [John Callahan] piti kaikesta kopiot omassa toimistossaan…

Ufohaastattelussa John Callahan, Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, tutkanauhoitepätkän voi katsoa videon alusta.

FAA, liittovaltion ilmailuhallinto

John Callahan: Minä olen yksi niistä, joita voisit kutsua korkeaksi hallintoviranomaiseksi FAA:ssa. Olin osastopäällikkö. [Linkki Wikipedia: Federal Aviation Administration (FAA), ”liittovaltion ilmailuhallinto”] Olin vain kolme tai neljä pykälää amiraalin alapuolella. Minusta tuli laatuvalvonnan toimialan johtaja. Laatuvalvonnan toimialasta tuli myöhemmin osasto ja minusta tuli osastopäällikkö. Siitä käytettiin nimitystä onnettomuustutkinnan haaraosasto, se oli Washington DC:ssä. Me tutkimme kaikki lentoyhtiöiden tapahtumat, kaikki onnettomuudet. Olin siellä noin kuusi vuotta ja jäin sitten eläkkeelle.

Kuvateksti: FAA on lyhenne sanoista Federal Aviation Administration, ”liittovaltion ilmailuhallinto”.

Japanilaisen lentoyhtiön Boeing 747

John Callahan: Kaikki alkoi niin, että japanilaisen lentoyhtiön 747 oli tulossa luoteesta ja oli menossa Alaskan alueen poikki. Se oli joko 31 000, 33 000 tai 35 000 jalan [10,7 kilometrin] korkeudella. Sanoisin kellon olleen klo 11 yöllä, mutta voit tarkistaa oikeat ajat. Hän [lentäjä] soitti lennonjohtajalle ja kysyi oliko hänen lentokorkeudellaan mitään liikennettä. Lennonjohtaja sanoi, että ”ei ole”.

Se oli periaatteessa keskiyön toimintaa, heillä ei ollut kovin paljon liikennettä. Hän [lentäjä] sanoi jotain tyyliin: ”Minulla on kohde noin kahdeksan mailin [12,9 kilometrin] päässä asemassa klo 11 – klo 1. No, 747:ssa on tutka keulassa, joka poimii ulkopuolisen sään. Hänen tutkansa siis poimi kohteen. Hän näki kohteen silmillään. Hän kuvaili kohteen olevan valtava pallo, jonka ympäri pyöri valoja. Arvelen hänen sanoneen, että se oli neljä kertaa niin suuri kuin 747.

”No, se UFO”

John Callahan: Olin sanonut sinä päivänä sihteerille, että minua ei saa häiritä. Muutamaa minuuttia myöhemmin puhelin soi, eikä hän lopettanut soittelua. Kysyin että mitä on meneillään? Hän sanoi, että sinun täytyy puhua Alaskan ihmisten kanssa. Sanoin, että ok. En muista kuka se soittaja oli, mutta hän sanoi että ”meillä on täällä ongelma, en tiedä mitä tiedotusvälineille pitäisi sanoa, koko toimisto on täynnä Alaskan mediaa”. Mikä on ongelma? Hän sanoi, että ”no, se UFO”. Kysyin, että ”mikä UFO?”

Hän sanoi, että ”747 jahtasi meillä täällä ufoa pitkin taivaita noin suunnilleen 30 minuutin ajan. Me emme ajatelleet asiaa kovinkaan paljon, mutta ilmeisesti sana levisi ja nyt kaikki nämä uutistoimittajat ovat täällä. Emme tiedä mitä sanoa heille”. Vanhana hallinnon työntekijänä sanoin, että sanokaa kuten aina sanotaan: ”asiaa tutkitaan parhaillaan, kerätkää sitten kaikki tieto yhteen”. Minä halusin kaiken heillä olevan nauhan, kaikki heillä saatavilla olevat nauhat, ja että ne lennätetään yön aikana teknologiakeskukseen.

Kuvateksti: ”Ilmeisesti sana levisi ja nyt nämä kaikki uutistoimittajat ovat täällä.”

Asevoimien nauhapula

John Callahan: He soittivat asevoimille ja sanoivat haluavansa kaikki heidän nauhansa. FAA valvoo kaikkea Yhdysvaltain alueen yläpuolista ilmatilaa. Se ei kuulu asevoimille, se ei kuulu raketteja ampuville tyypeille, se kuuluu Yhdysvaltain viranomaisille ja FAA valvoo sitä. Kukaan ei liiku siinä ilmatilassa, ellemme me anna siihen lupaa. Joten käskin hänen hankkia asevoimien nauhat, kaiken tiedon ja lähettää ne. He soittivat takaisin noin tuntia myöhemmin ja sanoivat, että asevoimista sanottiin, että heillä oli pulaa nauhoista ja heidän oli täytynyt laittaa ne uudelleen käyttöön, ja aikaa oli kulunut vain 12 päivää.          

Nauhoitusten epämukava sisältö

John Callahan: Hallintovirkamies sanoi… Minun pomoni oli apulaisjohtaja… Minut ja hänet lähetettiin Atlantic Cityyn katsomaan oliko tässä jotain huolenaihetta.  Halusimme kaiken: tutkan, digitaalisen tutkan, äänen. Saimme myöhemmin selville, että jotkut siellä työskentelevät olivat jo katsoneet nauhat, eikä heistä tuntunut mukavalta näyttää meille mitä niillä oli, mutta he tekivät niin.

Taivaalla hyppelehtivä UFO

John Callahan: Lennonjohtaja oli kysynyt asevoimien mieheltä, että ”näetkö sinä mitään?” Asevoimien kaveri sanoi, että ”kyllä, minulla on sellainen ja sellainen kohde klo 1:ssä kahdeksan mailin päässä japanilaisesta lentäjästä, 747:sta.” Asevoimien mies sanoi jotain tyyliin: ”Kyllä, näen hänet 35 mailia Anchoragen pohjoispuolella ja kuka on tuo klo 11:sta tai klo 1:n asemassa hänen asemastaan?” FAA:n lennonjohtaja sanoi: ”Minulla ei ole siellä ketään, onko teillä, minun se ei ole.” Hän sanoi lisäksi, että meillä ei ole siellä liikennettä.

Kuvateksti: Anchorage on kaupunki Yhdysvalloissa Alaskan osavaltiossa.

John Callahan: Japanilainen lentäjä sanoi muutamia kertoja operaation aikana: ”Se on nyt klo 11:sta, se on nyt klo 1:ssä, se on nyt klo 3:ssa.” Se hyppeli pitkin taivasta. Kun hän sanoi tuota, niin asevoimien kaveri keskeytti hänet ja sanoi: ”Hän on nyt klo 2:ssa tai 3:ssa.” Hän vahvisti sijaintipaikan. Asevoimien lennonjohtajalla on sellainen jota nimitetään korkealta etsiväksi tutkaksi, heillä on pitkän kantaman tutka ja lyhyen kantaman tutka. Jos he eivät poimi jotain yhdellä järjestelmällään, he poimivat sen toisella. Jos kuuntelee asevoimien miestä, niin hän sanoo yhden kerran, että ”se on korkeustutkassani, etäisyystutkassani”, tai mitä nimitystä hän siitä käyttikään. Tuo osoitti, että hänellä oli kohde järjestelmässään.

31 minuuttia ufoa

John Callahan: UFO oli 31 minuutin ajan paikassa tai toisessa seuraten japanilaista 747:aa. He muuttivat jonkin ajan kuluttua korkeuttaan, se pysyi yhä heidän mukanaan. He tekivät 360-asteen käännöksen. Kun 747 tekee 360-asteen käännöksen, niin kääntymiseen menee muutamia minuutteja, se ottaa paljon tilaa – se pysyi yhä heidän kanssaan, joko edessä tai vierellä.      

John Callahan: He näkivät kohteen klo 1:n asemassa 7 tai 8 mailin päässä [edessään], ja seuraavalla tutkanpyyhkäisyllä 10 sekuntia myöhemmin se olikin 7 tai 8 mailia heidän takanaan. Etäisyys pysyi aina seitsemässä tai kahdeksassa mailissa, kunnes homma oli ohi.

Kuvateksti: 31 minuuttia on yli puoli tuntia.

Washington

John Callahan: Menimme seuraavana päivänä takaisin Washingtoniin. Hallintovirkamies oli soittanut, hän halusi tietää oliko hänellä ongelma vai ei. Minun pomoni oli sanonut hänelle, että ”otimme siitä videon, vaikuttaa siltä että siellä saattoi olla jotain”. Hän pyysi meitä tekemään tapahtumista nopean 5 minuutin koosteen. Menimme kerrokseen 10 ja hallintovirkamies sanoi keskustelussa, siinä 5 minuutin selonteossa, että ”teillä on video mukananne, näyttäkää video minulle”. Minä sanoin, että ”no, laitetaan se pyörimään”.

Laitoimme sen pyörimään ja katsottuaan sitä 5 minuuttia, hän sanoi henkilöstölleen, että hänellä jonkun kanssa 15 minuutin kuluttua oleva tapaaminen pitäisi peruuttaa. Ensin hän sanoi tulevansa myöhässä, mutta sitten se peruttiin. ”Kuuntelen täällä loppuun asti.” Hän katseli koko jutun, hieman yli puoli tuntia.

Haastattelija: Oliko se FAA:n hallintovirkamies?

John Callahan: FAA:n hallintovirkamies. Kun kaikki oli ohi, hän kysyi: ”Mitä te kaverit ajattelette?” Arvelen että syy miksi hän oli palvelujohtaja ja minä en ollut, oli se, että hän antoi hyvän poliittisen vastauksen. Hän sanoi, ettei hän ollut varma mikä se oli, ei tiennyt oliko se mitään. Hänen ohjeensa oli, että älkää kertoko tästä kenellekään, älkää puhuko kenellekään ennen kuin minä annan teille luvan.

Kuvateksti: Callahan käyttää haastattelussa nimitystä”Reaganin tieteellinen tutkimustiimi”, mutta aiemmassa haastattelussa samassa tarkoituksessa nimitystä ”presidentti Reaganin tiedehenkilöstö”.

CIA, FBI, Reaganin tieteellinen tutkimustiimi

John Callahan: Seuraavana päivänä sain puhelinsoiton joltakin tieteellisestä tutkimusryhmästä. Heillä oli tapauksesta jotain kysyttävää. Minä sanoin, että ”minä en tiedä mistä te puhutte, haluatte soittaa luultavasti amiraalille”. Muutamaa minuuttia myöhemmin amiraali soitti ja sanoi, että ”järjestin selontekotilaisuuden huomiseksi aamuksi klo 9”. Toisin sanoen pyöreään huoneeseen tuodaan kaikki henkilöstö, kaikki tuodaan sinne ja heille kerrotaan se mitä he haluavat tietää. Me haluamme päästä asiasta eroon ja annamme heidän tehdä asialle mitä he haluavat.

Minä toin teknologiakeskuksen ihmiset. Meillä oli laatikoissa kaikenlaista tulostettua dataa. Huone täyttyi. He toivat kolme ihmistä FBI:stä ja kolme ihmistä CIA:sta ja kolme ihmistä Reaganin tieteellisestä tutkimustiimistä. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain liittovaltion poliisi (FBI)] En tiedä keitä ne loput ihmiset olivat, mutta he kaikki olivat innostuneita. Annoimme videon heille, annoimme heidän katsoa videon. Heillä oli kaikenlaisia kysymyksiä taajuuksista, antennin kääntymisen vauhdista, lisää, lisää ja lisää.. Kuinka monta radiota? Kuinka monta antennia? Oliko data prosessoitua? He olivat kaikki innostuneita sillä tavoin kuin ihminen olisi, jos se olisi heidän työtään.

”Tätä ei koskaan tapahtunut”

John Callahan: Kun he saivat kaiken tehtyä, he itse asiassa vannottivat muille kavereille, että tätä ei koskaan tapahtunut, meillä ei ollut koskaan tätä kokousta, eikä tätä koskaan äänitetty. No, kun yritin kertoa sinulle aiemmin…

Haastattelija: Kuka sen sanoi? Kuka noin sanoi?

John Callahan: Se oli yksi niistä CIA:sta olleista kavereista. Siis että he eivät olleet koskaan siellä, että tätä ei koskaan tapahtunut. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA)] Kysyin heiltä silloin, että miksi te noin sanotte? Tarkoitan että siellä oli jotain. Jos se ei ollut häivehävittäjä, niin silloin te tiedätte sen olleen UFO. Ja jos se oli UFO, niin miksi te ette haluaisi ihmisten tietävän? Te olette kaikki innostuneita tästä, miksi te ette halua sanoa sitä? Hän sanoi, että tämä on ensimmäinen kerta kun heillä on 30 minuuttia tutkadataa ufosta ja että heidän kaikkien kädet syyhyävät dataan käsiksi pääsemisestä, saada selville mikä se on, ja jos he tulisivat esiin ja kertoisivat Amerikan kansalle, että he kohtasivat ufon, niin se aiheuttaisi paniikkia poikki valtion, joten me emme voi puhua tästä, me otamme kaiken tämän datan.

Kuvateksti: CIA on lyhenne sanoista Central Intelligence Agency, ”keskustiedustelupalvelu”.

Senkun otatte kaiken datan…

John Callahan: Joten… minä sanoin, että ok, ottakaa kaikki data, sen te haluatte.

Haastattelija: Kuka datan otti?

John Callahan: Se ryhmä. En tiedä kenelle se meni, mutta se ryhmä otti sen. Mutta he ottivat vain sen mikä meillä oli siellä. He eivät kysyneet minulta oliko minulla vielä jotain muuta. He sanoivat, että he ottavat kaiken tämän datan, ja minä sanoin että hyvä niin. Minulla oli alkuperäinen ottamani video ja ensiksi tulleen raportin mukana tullut lentäjän raportti ja FAA:n ensimmäinen raportti. Kaikki se oli alakerrassa pöydälläni. He eivät pyytäneet sitä, joten en antanut sitä heille. Kun jäin myöhemmin eläkkeelle, niin se oli toimistossani ja se kaikki lähti mukaani.    

Lopulta kävi niin, että…

John Callahan: Lopulta kävi niin, että kun japanilainen 747 lähti ilmatilasta, niin Unitedin lento oli tulossa laskeutumaan Alaskaan. Lennonjohtaja sanoi Unitedille, että ”meillä on siellä japanilainen 747, jota on jahdannut, seurannut UFO, haluaisimme teidän tarkistavan tilanteen, voimmeko jättää teidät sille korkeudelle?” Unitedista sanottiin, että se käy toki, joten heidän käskettiin kääntyä noin 20-astetta ja pitää korkeutensa. He tavallaan ohjasivat heidät kohti japanilaista 747:aa. Kun ne kaksi lentokonetta ohittivat toisensa, niin se kohde seurasi Unitedia alas ilmatilan läpi, kunnes se pääsi loppuun saakka, sitten se katosi.            

Kuvateksti: United Airlines on yhdysvaltalainen lentoyhtiö. [Linkki Wikipedia: United Airlines]

Epäilyttävää

John Callahan: FAA:n on suojeltava itseään. Ei siis voida sanoa, että nähtiin kohde, vaikka niin hän sanoi. He laittoivat hänet muuttamaan raporttiaan paikkamerkinnöiksi, joka saa sen kuulostamaan siltä kuin se ei olisi ollut todellinen kohde. Kun luin tuon niin ajattelin, että tässä on jotain epäilyttävää, joku on huolissaan jostakin ja yrittää peitellä.

He eivät välitä

John Callahan: Kun CIA:sta sanottiin meille, että tätä ei koskaan tapahtunut, eikä meillä ollut koskaan tätä tapaamista, niin minä uskon heidän tehneen sen koska he eivät halunneet kansan tietävän, että tällaista on meneillään. Tavallisesti me antaisimme jonkinlaisen uutisjulkaisun, että sellaista ja sellaista tapahtui. Mielestäni oli mysteeristä, että asevoimien nauhat katosivat. Se ei ollut oikein.

Kului 15 – 30 päivää. Ensimmäiset viitteet saavat sen näyttämään siltä, että he olivat tekemässä siellä jonkinlaista sotilasoperaatiota, tai sitten asevoimat tiesivät meitä enemmän siitä keitä vierailijat olivat, eivätkä he halunneet kenenkään muun tietävän. Alemmilla tasoilla osallisina olevat ihmiset eivät todellakaan tiedä mitä heidän yläpuolellaan on meneillään. Kun joku soittaa ja sanoo, että laita ne nauhat uusiokäyttöön, niin he laittavat ne uusiokäyttöön, he eivät välitä.

Lentäjät ja lennonjohtajat näkivät sen

John Callahan: Kun he kysyivät, että mitä minä ajattelin, niin sanoin heille, että näyttää siltä että siellä ylhäällä oli UFO. Syy miksi se ei ollut FAA:n nauhoilla, oli se, että se oli liian suuri lentokoneeksi. Se tuli poimituksi säänä, joten me emme tallentaneet sitä. Lentäjät, japanilaiset lentäjät näkivät sen. Japanilainen lentäjä piirsi siitä kuvia. Lopulta he ajoivat japanilaisen lentäjän ahtaalle, koska hänen sanomansa oli kiusallista hänen maalleen.

Kuvateksti: John Callahan sanoo, että ”japanilainen lentäjä piirsi siitä kuvia”.

John Callahan: Meidän sotilaslennonjohtajamme sanoivat nähneensä sen, FAA:n lennonjohtajat sanoivat nähneensä sen. Jonkin ajan kuluttua FAA:n lennonjohtajat tulivat takaisin sanomaan, että he eivät nähneet todella kohdetta, he näkivät jotain muuta, joka saa sen kuulostamaan siltä kuin joku auttaisi heitä täyttämään raportteja. Tuon takia se vaikuttaa epäilyttävältä.

Sillälailla

John Callahan: Minä arvelen, että koska se asia oli niin kuin se oli, niin se ei ollut enää sotilasoperaatio, se oli UFO. Mutta kenelle sinä kerrot olleesi osallisena ufotapauksessa, ilman että he katsovat sinua aivan kuin et olisi järjissäsi? Tällä tavalla meidän maamme on nyt järjestelty. Jos joku tulee esiin ja sanoo, että minä näin ufon…  ja TV:ssä… TV-ohjelmissa ufoja näkevät ainoastaan yöllä pesukarhuja tai alligaattoreita metsästävät maalaisjuntit.

Ei löydy ketään fiksua tai jotain ammattihenkilöitä sanomaan, että minäpä kerron mitä minä näin viime yönä… Yhdysvalloissa ei näytetä sellaista. Joten jos kerrot nähneeni ufon, niin laitat itsesi hullunkuriseen kategoriaan. Tuo on luultavasti yksi syy miksi asiasta ei kuulla enää. Mitä minuun tulee, niin minä näin tutkasta kuinka UFO jahtasi japanilaista 747:aa pitkin taivasta yli puolen tunnin ajan.

10 sekunnin tutka

John Callahan: Katso näitä kaikkia [tutka]osumia. [Näyttää papereista.] Ne ovat jotain mitä heidän on seliteltävä kaiken aikaa. Se oli 10 sekunnin tutka. Jos pystyy menemään 7 mailista klo 1:n asemasta… näet sen… ja sitten 10 sekuntia myöhemmin, tai 9 – 10 sekuntia myöhemmin… Se on vähemmän kuin 10 sekuntia, koska kun järjestelmä, pyyhkäisy, oli japanilaisen 747:n lounaispuolella ja poimi sen uudelleen… Se meni klo 1:n asemasta 7 – 9 mailista klo 6 tai klo 7 asemaan 7 – 8 mailiin neljässä tai viidessä sekunnissa. Tuohon on liikuttava melko nopeasti. Se on nopeammin kuin mikään mitä minä tai viranomaisemme tietävät.

Olen nähnyt kaiken tämän, tiedän kaiken tämän…

John Callahan: Olen ollut FAA:n kanssa paljon osallisena peittelyihin. Kun pidimme Reaganin henkilöstölle esitelmän, niin minä olin siellä olleen ryhmän takana. Kun he puhuivat huoneessa olleille ihmisille, niin kaikille niille ihmisille vannotettiin puolestaan, että tätä ei koskaan tapahtunut. Minua ei laitettu koskaan vannomaan, että tätä ei koskaan tapahtunut. Minua vaivasi aina se, että meillä on näitä asioita meneillään, mutta kun kuulee jotain radiosta tai TV:stä, uutisista, niin se tukahdutetaan, se ei olekaan siellä.

Kuvateksti: FAA:n John Callahan sanoo, että hän vaivaa se, että asiat eivät ole radiossa, TV:ssä ja uutisissa.

John Callahan: Minun on vaikea olla sanomatta mitään, koska se ei ole siellä. Kun kerroin niille ensimmäisen kerran, että minä tiedän tästä, niin asia vain hyytyi, koskaan ei tapahdu mitään. Joten sitä katsoo tavallaan hassuna. Minua vaivaa yhä se, että olen nähnyt kaiken tämän, tiedän kaiken tämän. Minä kävelen ympäriinsä vastauksen kanssa, eikä kukaan halua kysyä kysymystä vastauksen saamiseksi. Tuo tavallaan vaivaa minua hieman.

Heidän on pakko tietää meitä enemmän

John Callahan: Minä en usko, että valtionjohtomme tulisi olla järjestelty tuolla tavoin. Minä ajattelen, että kun meillä on jotain tällaista, niin voitaisiin luultavasti saada selville enemmän siitä mitä maailmassa on meneillään. Jos he pystyvät matkustamaan tuon tyyppisellä koneella näin kauas, tämän matkan, niin kuka tietää mitä he pystyisivät tekemään täällä kansakunnan ihmisiä auttaakseen? He voisivat antaa ruokaa, voisimme parantaa syövät. Heidän on pakko tietää meitä enemmän pystyäkseen matkustamaan tuolla nopeudella. Minä haluaisin todellakin tietää mitä on meneillään. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Ja se on yksi syy miksi en pelkää puhua tapahtuneesta.

Voin kertoa sen minkä omin silmin näin

John Callahan: Minä voin kertoa teille sen mitä näin omin silmin. Sanoin, että minulla on videonauha, minulla on ääninauha, minulla on arkistoidut raportit, jotka vahvistavat sen mitä olen teille kertonut. Niille ihmisille, jotka sanovat, että jos näitä ufoja olisi olemassa, niin niitä olisi jonakin päivänä tutkassa ja ammattilaiset näkisivät niitä… No, minä voin sanoa heille, että siellä oli vuonna 1986 riittävästi sen nähneitä ammatti-ihmisiä.

Kuvateksti: Jotkut ovat sitä mieltä, että jos ufoja on olemassa, niin niitä pitäisi näkyä tutkassa ja ammatti-ihmisten pitäisi nähdä niitä. [Linkki: Yhdysvaltain ilmavoimien lennonjohtaja ja ufot]

John Callahan: Asia tuotiin pääkonttoriin, FAA:n pääkonttoriin Washington DC:hen. Hallintovirkamies on nähnyt siitä nauhan. Ne ihmiset, joilta me pyysimme suullista selvitystä, olivat kaikki nähneet sen. Reaganin tieteellinen tutkimustiimi, kolme professoria ja tohtoria ovat nähneet sen. Mitä minuun tulee, niin he olivat ne jotka vahvistivat minun omat ajatukseni siitä. He olivat datasta erittäin, erittäin, innostuneita.

He sanoivat siihen aikaan, että tämä oli ainoa kerta… ja he käyttivät sanaa UFO… että tämä oli ainoa kerta kun ufoa oli tallennettu tutkalla 30 minuutin ajan. Heillä oli kaikki se data katsottavanaan. 30 minuuttia tutkapaluita täytti laatikoita, laatikoita oli pinottu. Heillä oli paljon paperia katsottavanaan. He tiesivät nyt taajuuden, tutkan, he tiesivät kuinka nopeasti se kääntyi, he tiesivät missä se oli, asevoimat vahvistivat sen heille. Kun annoin käyntikorttini, niin CIA:n kaveri sanoi, että me emme voi ilmoittaa tästä ulospäin mitään. Jopa amiraali peruutti monia kokouksia katsoakseen tätä. Hänen mielestään tässä oli jotain nähtävää.         

Haluatko kuulla ufojutun?

John Callahan: Meille tuli vain muutama viikko sitten hallinnon tutkija tarkistamaan henkilöä, jolla tiesimme olevan turvallisuusselvitys CIA:n kanssa. Nainen CIA:sta tuli tarkistamaan, että hän on OK kaveri. Minä sanoin tuolloin, että minä olen ollut CIA:n kanssa tekemisissä yhdellä toisella kertaa. Hän sanoi, että ”aijaa, mitäs se oli?” Joten, minä aloin kertoa hänelle tätä ufojuttua. Hänen katseestaan näki että aivan kuin hän olisi ollut huoneessa kahden hullun kanssa. Pääsenkö minä täältä ulos turvallisesti? Tuo oli ainoa asia joka hänen kasvoiltaan näkyi. Se oli paniikkia.

Kuvateksti: FAA:n John Callahanin puheista saa sellaisen käsityksen, että CIA:sta ollut nainen ei halunnut jostakin syystä kuulla ufojuttuja.

John Callahan: Minä ajattelin, että juuri noin valtionjohto haluaa ulkopuolisten ihmisten katsovan niitä jotka ovat nähnet jotain tämänkaltaista: aivan kuin he olisivat hulluja, heillä olisi ”hihna löysällä”, heitä on varottava. Sellaista mielikuvaa he tuottavat ulospäin. Minä en todellakaan paljon välitä mielikuvasta, mutta minusta tuntuu, että heillä oli jotain ja me näimme sen.

Kuvateksti: Kuvahaun tuloksia hakusanalla kirkas tähti.

Tuntematon lentäjä, Swissair, Sveitsi: Kuin kirkas tähti, 1988

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Tuntematon lentäjä: [Ei Saa Selvää] niminen lentoperämies sanoi, että ”katso vasemmalle!” Joten katsoin vasemmalle ja näin jotain, valon, kuin erittäin kirkkaan tähden. Lentoinsinööri Peter Visscher näki sen myös. Ja tähti, mikä se siis ei ollut, laskeutui pystysuoraan alaspäin ja meni horisontissa vasemmalta oikealle, vasemmalta oikealle. Sitten se meni jälleen ylös alkuperäiseen paikkaansa. Kaikkeen tuohon meni aikaa noin 30 sekuntia. Olen nähnyt monia tähdenlentoja. Tämä oli jotain täysin muuta. [Linkki Wikipedia: Meteori (”tähdenlento”)] Minulle se oli erikoinen esine, epätavanomainen, ei normaali.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla American military pilot, amerikkalainen sotilaslentäjä. Haastateltu lentäjä sanoo, että lentäjien ei anneta puhua Alaskassa tapahtuneista asioista. [Linkki Wikipedia: Alaska]

Haastattelija: Ja sinäkö puhuit sotilaslentäjien kanssa?

Tuntematon lentäjä: Kyllä, amerikkalaisten sotilaslentäjien kanssa, erityisesti Alaskassa. Minulle kerrottiin paljon siellä tapahtuneita asioita, mutta lentäjien ei anneta puhua siitä.

Haastattelija: Ovatko myös he tehneet tuollaisia havaintoja?

Tuntematon lentäjä: Kyllä, kyllä, kyllä.

Haastattelija: Oletko varma, että heidän todistajalausuntonsa ovat luotettavia?

Tuntematon lentäjä: Kyllä ne ovat. [Linkki: Presidentti Barack Obama ja ufot (Presidentti Barack Obaman vaalikampanjan (2008) lentäjä Andy Danzinger kertoo uskomattomasta ufohavainnostaan (2015)]

Kuvateksti: Nimeämättömäksi jäänyt tuntematon lentäjä, joka kuvailee nähneensä kuin erittäin kirkkaan liikkuvan tähden, kirkkaan valon.

Eversti Wilfried de Brouver: Gelgian ufoaalto, 1989

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Suurimmaksi osaksi vain everstin lausunnot on käännetty.

Ufoaalto

Selostaja: Havaintoaalto vaikutti koko maahan noin kahden vuoden ajan. Niitä näkivät todistajat: poliisi ja paikalliset tutka-asemat. Belgian armeijan oli pakko ottaa väitteet vakavasti. He sallivat F-16 hävittäjälentokoneidensa olla osallisia näiden ufojen pysäytysyrityksiin. Heillä oli Belgian lentohenkilöstön päällikkö eversti de Brouverin täysi tuki.

Kuvateksti: F-16 hävittäjälentokone. [Linkki Wikipedia: General Dynamics F-16 Fighting Falcon]

Tutka, näköhavainto, lentokone

Wilfried de Brouver: Aluksi ajattelimme joidenkin niistä havainnoista olevan ilmakehän häiriöiden, kuten sääolosuhteiden tai sähkömagneettisten häiriöiden aiheuttamia, mutta saimme myöhemmin selville, että tiettyinä hetkinä pystyimme todellakin liittämään visuaalisen havainnon yhteen tutkalla tehdyn havainnon kanssa. Silloin tieteikin sanoimme, että ”no, vahvistuksen saamiseksi saattaa olla melko hyödyllistä saada lisähavaintoja lentokoneesta käsin.”

Mahdotonta teknologiaa, ihmisolennon kestämättömiä nopeuksia

Wilfried de Brouver: Meillä oli tutkahavainto yöllä 30. ja 31. maaliskuuta. Lisäksi poliisin maaperältä tekemä lisähavainto vahvisti sen. Päätimme lähettää ilmaan kaksi lentokonetta noin puolenyön aikaan. Se mitä ne lentäjät havaitsivat, oli reilusti lentokoneen normaalin lentokäyrän ulkopuolella. Joskus heillä oli niitä joista käytämme nimitystä ”lukittautuminen”, jotka antoivat parametrejä välillä 150 – 990 solmua vaihtelevista nopeuksista, parissa sekunnissa tapahtuvista kiihdytyksistä.  [Linkki Wikipedia: Solmu (nopeusyksikkö)] Nopeudet olisivat olleet ihmisolennon kestettäväksi mahdottomia. Tuo on ensimmäinen näkökohta. Toinen näkökohta on, että näköhavainnoissa kuvailtiin aina järjestelmää, konetta, joka killuu ja leijuu pinnan yläpuolella melko matalalla korkeudella pitämättä mitään ääntä. No, nykyisellä teknologialla tuo olisi mahdotonta.

Kuvateksti: Haastatellun belgialaisen eversti Wilfried de Brouverin kädet ja virkapuku.

Kuvateksti: Haastatellun entisen hävittäjälentäjä Maxime Churbakovin kotimaan Neuvostoliiton sijainti kartalla. [Linkki Wikipedia: Neuvostoliitto]

Entinen hävittäjälentäjä Maxime Churbakov, Neuvostoliitto: ”Kohtaaminen ufon kanssa”, 1991

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

”Pallo”

Selostaja: Nyt puhuu yksi entinen sotilaslentäjä, neuvostoliittolainen Maxime Churbakov…

Maxime Churbakov: Tein toisessa työvuorossa 20. elokuuta kaksi lentoa komentajani kanssa ja kolmannen lennon tein yksin. Pääsin 3900 metrin korkeudelle. Sitten näin yhtäkkiä edessäni pallon, noin 20-astetta oikealla. Minut valtasi selittämätön pelon tunne. Aloin tuntea kuumotusta pääni takaosassa. Minusta tuntui kuin joku olisi ollut läsnä ja katsellut minua. Liikkeeni olivat ohjauksessa, jonkun muun kuin itseni hallinnassa.

Tukikohdan komentajan käsky hypätä

Maxime Churbakov: Aloin väitellä komentajan kanssa, koska lentokone oli yhä asuinalueen yllä. Lentokorkeuteni alkoi pudota nopeasti. Minun täytyi vetää lentokone pois nokkasyöksystä. Tuhannen metrin korkeudella olin lopulta päässyt asuinalueen ohi ja laukaisin heittoistuimen. Lentokone räjähti neljä sekuntia myöhemmin.

Kolmen päivän kuulustelu, syyte lentokoneen tuhoamisesta

Maxime Churbakov: Kuulustelu suoritettiin täydellisen epäluottamuksen ilmapiirin vallitessa minua kohtaan. He sanoivat minulle heti alusta asti, että ensimmäinen, toinen ja nyt jo kolmas tapaus ovat kaikki oman tekemiseni seurausta.

Ei enää tulemista asevoimiin

Maxime Churbakov: Lentäjiä ei kouluteta käsittelemään sellaisia kohtaamisia. Vanhemmat lentäjät kertoivat minulle, että kohtaamisia tapahtuu paljon, mutta he eivät puhu niistä. Minusta tuntuu, että sielustani puuttuu jotain, jotain mitä haluan hyvin paljon. Rakkauteni lentokoneita ja lentämistä kohtaan on säilynyt ja säilyy jatkossakin.

”Kohtaaminen ufon kanssa”

Tohtori Richard Haines: Se mitä hän [Churbakov] tässä kuvailee, sopii erittäin hyvin siihen mitä minulla on sadoilta muilta lentäjiltä ympäri maailmaa.  

Vladimir Ajaja, ufotutkimusinstituutti, Moskova: Tulimme siihen lopputulokseen, että Maximella on normaali terve psyyke. Hän ei ole taipuvainen mielikuvitteluun.

Hypnoosisessiota todistanut Albert Stubblebine III, kenraalimajuri, Yhdysvaltain maavoimat: Kun hänet vietiin transsiin, hän muuttui siitä terrorisoidusta pelokkaasta pennusta lentäjäksi, joka istui ohjaamossa, istui penkissä, istui ohjaimissa, ja kertoi mitä oli meneillään. Henkilössä tapahtui muutos.

Rima Laibow, lääketieteen tohtori, psykiatri: Hän iskostui minuun siinä tilanteessa henkilönä, joka ei sepittänyt. Mitä tahansa hän sanoikin, niin hän todella uskoi sen oikeasti tapahtuneen hänelle.

Anatoly Musinenko, asevoimien syyttäjä: Minulla oli aluksi epäilyksiä Churbakovin lausunnon totuudenmukaisuudesta, mutta kun olin kysellyt hänen äidiltään, tovereiltaan ja esimiehiltään, niin vakuutuin että Churbakovilla oli kohtaaminen ufon kanssa.

Kuvateksti: Air France on Ranskan kansallinen lentoyhtiö. [Linkki Wikipedia: Ranska]

Lentokapteeni Jean-Charles Duboc, Air France –lentoyhtiö: “UFO Pariisin lähellä”, 28.1.1994

Linkki käännettyyn puheenvuoroon kansallisella lehdistöklubilla: LINKKI. Käännöstä on paikoitellen tiivistetty ranskankielisen henkilön epäselvän englanninkielen lausumisen vuoksi.

UFO Pariisin lähellä

Jean-Charles Duboc: Hyvää huomenta naiset ja herrat. Nimeni on Jean-Charles Duboc. Olen eläkkeelle jäänyt Air France -lentoyhtiön lentokapteeni. [Linkki Wikipedia: Air France] Havaitsin yhdessä miehistöni kanssa kirkkaassa päivänvalossa ufon Pariisin lähellä tammikuun 28. päivänä 1994 Air France –lentoyhtiön lennon 3532 aikana, joka suuntautui Nizzasta Lontooseen. [Linkki Wikipedia: Pariisi] Meillä oli kyydissä muutamia matkustajia. Kukaan heistä ei raportoinut havainnosta miehistölle. Kello oli 13 ja näkyvyys oli erinomainen, muutamia pilviä oli.

”Se vaikutti olevan valtava lentävä kiekko”

Jean-Charles Duboc: Stuertti  – joka ei ollut ohjaamossa – ja lentoperämies olivat tunnistaneet sen esineen alun perin säähavaintopalloksi, mutta kun minä tunnistin sitä, se näytti melko erilaiselta. Se UFO oli itse asiassa muutostilassa ja se näytti tällaiselta. Se oli 45-astetta kallistuneessa kulmassa.

Kuvateksti: Air France -lentoyhtiön lentokapteeni Jean-Charles Dubocin lehdistötilaisuudessa kädessään pitämä ufon mallinnos, ”se näytti tällaiselta”.

Jean-Charles Duboc: Se vaikutti olevan valtava lentävä kiekko. Se vakautui ja lopetti liikkumisen. Havainnoimme sitä yli yhden minuutin lentokoneemme vasemmalla puolella. Se oli yllättävästi täysin paikallaan taivaalla ja se katosi progressiivisesti.  Tuo suuri esine oli meidän alapuolellamme 35 000 jalan [10,7 kilometrin] korkeudella. Me olimme 39 000 jalan [11,9 kilometrin] korkeudella noin 25 merimailin [46,3 kilometrin] etäisyydellä.

Kuvateksti: ”Se vakautui ja lopetti liikkumisen.” – lentokapteeni Jean-Charles Duboc lehdistötilaisuudessa.

305 metriä leveä

Jean-Charles Duboc: Väri oli punaisen ruskea, ääriviivat olivat sumeat. Sen esineen näennäistä halkaisijaa voisi verrata Kuun tai Auringon halkaisijaan. Tuo tarkoittaa, että se oli noin 1000 jalkaa [305 metriä] leveä. Meillä ei ollut käsitystä ufon rakenteesta. Se vaikutti olevan tavallaan magneettikentän tai gravitaatiokentän sisäänsä sulkema. [Linkki Wikipedia: Magneettikenttä] [Linkki Wikipedia: Painovoima (gravitaatio)] Siinä ollut valoja tai nähtävissä olevaa metallirakennetta, joka antaisi sille todellisen fyysisen ulkonäön. Kaikkein uskomattomin näkökohta oli se, että siitä tuli läpinäkyvä ja se katosi noin 10 – 20 sekunnissa.

Tutka, ufon sijaintipaikka

Jean-Charles Duboc: Lentoperämieheni, stuerttini ja minä tajusimme nopeasti, että näkemämme ei muistuttanut mitään meidän tuntemaamme ja raportoimme havainnostamme Ranskan lennonjohtoon. CODA:n tutka rekisteroi samaan aikaan yhden minuutin ajan kestäneen pisteen, jonka lentorata ristesi meidän lentokoneemme kanssa. Kun yritin arvioida ufon sijaintipaikkaa merimailikartalta, yllätyin tajutessani, että sen sijaintipaikka oli suunnilleen Tavernyssä, jossa sijaitsi Ranskan strategisen ilmakomennuksen päämaja. Ranskalainen COMETA-sotilaskomitea, ryhmä, on tutkinut tätä tapausta, kenraali Denis Letty; osaa ovat ottaneet myös lukuisat korkea-arvoiset Ranskan viranomaiset, kuin myös GEPAN ja Ranskan kansallinen avaruuskeskus CNES. [Linkki Wikipedia: Ranskan avaruusjärjestö] [Linkki Wikipedia: GEIPAN (GEPAN, SEPRA)]

Kuvateksti: CNES (Centre National d’Etudes Spatiales) on Ranskan avaruusjärjestö.

Kuvateksti: Bariloche on Argentiinassa sijaitseva kaupunki. [Linkki Wikipedia: San Carlos de Bariloche] [Linkki Wikipedia: Argentiina]

Lentokapteeni Jorge Polanco ja ilmavoimien komendantti Ruben Cipuzak, Argentina: Barilochen UFO, 1995

Linkki käännettyihin haastatteluihin: LINKKI.

Lentäjä Jorge Polanco

Lentäjä Jorge Polanco: Huolemme alkoivat silloin kun näimme sen valon. Kysyimme neuvoa lennonjohtotornista ja he sanoivat, etteivät he tienneet mistään toisesta alueella olevasta aluksesta. Kysyimme lennonjohtotornista uudelleen. He pystyivät näkemään meidän valomme, ja että meidän lähellämme ei ollut alusta. He vahvistivat, että siellä oli sotilaslentokone omalla paikallaan. Lentokoneen sisällä olleiden ihmisten ensireaktio oli järkytys.

Melina Mazzolina: Katsoin ikkunasta ja näin sinisten ja oranssien valojen menevän ohi erittäin nopeasti, erittäin läheltä lentokonetta.

Lentäjä Jorge Polanco: Lennonjohtotornista ei vahvistettu sitä, mutta sotilas vahvisti, että hän näki valon silloin kun hän näki meidän lentokoneemme toisesta sijaintipaikasta. Lentokentän kiitotien valot olivat sammuneet. Aloitimme keskeytysliikkeen ja havaitsin miehistön alkavan hermostua.   

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla oranssi valo. Kuva ei liity tapaukseen.

Ihmiset alkavat hermostua

Meliza Mazzolina: Ihmiset olivat todella hermostuneita, he eivät tienneet mitä tapahtui, joten kaikki sisällä juttelivat ja puhuivat. He kyselivät ja ihmettelivät mitä tapahtui, miksi emme voineet laskeutua.

”90-asteen kulmassa ylöspäin uskomattomalla nopeudella”

Lentäjä Jorge Polanco: Sanoimme tekevämme keskeytysliikkeen, koska lentokentällä ei ollut sähköjä. Kun menimme ylöspäin, oikealla puolellamme ollut esinekin meni ylöspäin ja kohti järveä. Se meni 90-asteen kulmassa ylöspäin uskomattomalla nopeudella ja odotti järvellä kun me teimme käännöstä. Kun käännyimme järven yllä kohti lentokenttää, näimme UFOn jälleen, se odotti meitä meidän lentoradallamme. Kun saimme tehtyä käännöksemme kohti lentokenttää, UFO katosi alapuolellemme.

Kuvateksti: Vaakasuora ja 90-asteen kulma ylöspäin.

Laskeutumisen jälkeen

Lentäjä Jorge Polanco: Lentokentän johtaja lähestyi meitä ja pyysi minulta raporttia tapahtuneesta. Hänen piti viedä se viranomaisille. Annoimme raportin lentokentän viranomaisille, mutta toistaiseksi en ole saanut siihen vastausta. Ilmavoimat kielsivät virallisen tutkimuksen, mutta kahden kuukauden kuluttua puolustusministeriön osaston viranomainen lähestyi minua. Hän kirjoitti raportin, mutta minä en ole saanut siitä kopiota. Minä päätin, että en ole siitä hiljaa, päätin antaa kansan tietää mitä sinä yönä tapahtui.                

Tiesikö se mitä ajattelin?

Lentäjä Jorge Polanco: Kysyn aina itseltäni, että kuinka he pystyivät tietämään liikkeet jotka tulisin tekemään ja tiesikö esine mitä minä ajattelin? Minulla oli sellainen vaikutelma, että se esine pystyi näkemään ennalta mitä minä ajattelin. Tämä on kokemus joka on muuttanut minut loppuiäkseni.   

Hätätilanne

Rubens Breza: Koko kaupungissa oli yleinen sähkökatko, joka sai meidät käyttämään lentokentän hätätilapalveluita. Kerroin lennonjohtotornille, että en pystynyt tuottamaan enää sähköä, ja että heidän pitäisi kertoa lentokoneelle, että sen olisi aloitettava keskeytysliike, koska me emme pystyneet pitämään edes hätätilannevaloja päällä kunnolla. Aloin kysellä itseltäni kysymyksiä, mutta on kysymyksiä joihin ei ole vastausta.        

Tupakkaa ostamassa

Maria Cabral: Meillä oli sinä yönä suuri sähkökatko. Minä ja mieheni menimme ulos ostamaan tupakkaa. Kun menimme ulos, näimme että oli täysin pimeää. Ulkona ei ollut ketään, ei edes autoja kaduilla. Minä ajoin autoa kun mieheni sanoi paniikissa, että jokin oli yläpuolellamme paikallaan. Olin melko ihmeissäni tuijottaessani jotain mikä ei ollut normaalia: valot olivat ruskeankeltaiset ja oranssit ja ne olivat noin 3000 metrin korkeudella.

Silverio Cabal: Valo oli todella kirkas. Kun päätimme tulla autosta ulos, valo katosi yhtäkkiä mennen itään. Tuo tarkoittaa, että se meni kohti lentokenttää. Se meni niin nopeasti, että sitä oli mahdotonta seurata silmin.          

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Argentiinan ilmavoimat. Kuva ei liity tapaukseen. [Linkki Wikipedia: Argentiinan ilmavoimat]

Argentiinan ilmavoimien komendantti Ruben Cipuzak

Selostaja: Argentiinan ilmavoimien komendantti Ruben Cipuzak oli se toinen ilmassa ollut tunnistettu lentäjä sinä yönä.

Ruben Cipuzak: Lähestyimme Barilochessa sijaitsevaa lentokenttää. [Linkki Wikipedia: San Carlos de Bariloche Airport] 38 mailin päässä lentokentästä säädin radion samalle taajuudelle kuin lennonjohtotornissa. Pystyimme kuulemaan lennonjohtotornin ja Aerolineas Argentinas –lentoyhtiön lentokoneen lentäjän välisen viestinnän. Hän kysyi lennonjohtotornista oliko sillä alueella mitään toista lentoa. Lennonjohtaja vastasi, että ympäristössä ei ollut toista lentokonetta.

Kuvateksti: Aerolineas Argentinas on Argentiinan kansallinen lentoyhtiö ja Argentiinan suurin lentoyhtiö. [Linkki Wikipedia: Aerolineas Argentinas]

Ei niin voi olla…

Ruben Cipuzak: Kuulimme AA:n lentäjän sanovan, että jokin lensi samaan suuntaan heidän kanssaan. Lennonjohtaja sanoi, että niin ei voinut olla, he eivät pystyneet näkemään mitään. Sitten lennonjohtotornista soitettiin meille ja kysyttiin näimmekö me mitään. Me olimme 6000 jalkaa [1,8 kilometriä] AA:n lennon yläpuolella ja kiinnitimme huomiota sen viestintään. Kerroimme lennonjohdolle, että emme pystyneet näkemään mitään. Heti sen jälkeen kuulimme AA:n lentäjän sanovan, että lentokentän valot olivat sammuneet.          

Kun olimme tulossa ilmatilaan, kuulimme jälleen Aerolineas Argentinas –lentoyhtiön lentäjän kysyvän vahvistusta toisen lentokoneen olemiselle alueella. Lennonjohtotorni kiisti sen jälleen. Lennonjohtaja sanoi, että ainoa häntä lähellä oleva lentokone oli minun lentokoneeni.

”Se ei lentänyt siten kuin normaali lentokone”

Ruben Cipuzak: Sitten me näimme pienen valon 5000 jalkaa [1,5 kilometriä] meidän lentokoneemme alapuolella. Se oli oranssinkeltainen selkeä vilkkuva valo, joka meni ohitsemme noin nopeudella 600 tai 800 mailia tunnissa. Se valo lensi vaakasuoraan, sitten se kääntyi yhtäkkiä pystysuuntaiseksi ja yhtäkkiä se olikin yläpuolellamme. Kohotimme katseemme ylöspäin ikkunasta nähdäksemme kuinka valo meni korkeammalle.

Aivan yhtäkkiä emme nähneetkään enää mitään muuta, joten aloimme katsoa horisonttiin ja näimme valon aivan edessämme pysähtyneenä paikalleen noin 29 mailin etäisyydelle meistä. Haluaisin tietää mikä se oli, koska valo lensi erittäin kummallisella tavalla. Se ei lentänyt siten kuin normaali lentokone.  

Kuvateksti: Sveitsiläisen Swissair-lentoyhtiön McDonnell Douglas DC-9. [Linkki Wikipedia: Swiss International Air Lines]

Sveitsiläiset lentokapteenit Stefano Guerra ja Peter Bercher: ”Tunnistamattomia esineitä”, 1996

Linkki käännettyihin haastatteluihin: LINKKI.

Lentokapteeni Stefano Guerra, Swissair, Sveitsi

Stefano Guerra: Lensin 5000 metrin korkeudella Alppien yllä Biascan alueella kun noin pohjoisessa valon, jonka kadotin näkökentästäni muutaman sekunnin kuluttua. [Linkki Wikipedia: Alpit] [Linkki Wikipedia: Biasca] En onnistunut näkemään sitä uudelleen. Toinen lentäjä oli lentämässä sillä hetkellä idän suuntaan samalla Alppien alueella. Kysyin tutkalta, että oliko siinä kohdassa esine, jossa olin sen esineen nähnyt. Se ei ollut tutkavalvonnalle näkyvä. Se lentäjä sanoi, että hän näki oudon tunnistamattoman muodon, joka vastasi sitä minkä minä olin nähnyt omassa ilmatilassani. Hän ei osannut selittää sitä ja sanoi, että se oli ilmiselvästi melko suuri, mutta ei selvästikään lentokone.

Haastattelija: Olisiko se voinut olla meteori? [Linkki Wikipedia: Meteori]

Stefano Guerra: Ei, koska meteorit liikkuvat, tämä pysyi paikallaan.  

Lentokapteeni Peter Bercher, Swissair, Sveitsi

Peter Bercher: Yhtäkkiä se esine, joka oli lentänyt jonkin aikaa meidän kanssamme, teki suunnanmuutoksen. Sitten se katosi huippunopeudella, kääntyen 90-astetta. Minä ajattelen, että tuo käyttäytyminen sulkee pois luonnollisen selityksen ilmiölle. Esine ei muistattanut mitään tunnettua lentävää esinettä. Se käytännöllisesti katsoen roikkui ilmassa meidän edessämme. Sitten se meni pois suurella nopeudella vaihtaen suuntaa 90-astetta meidän kurssiimme verrattuna. Mikään tunnettu lentävä esine ei pysty tekemään tuollaista.

Lentäjä Haroldo Westendorff, Brasilia: Emoalus ja lautanen, 5.10.1996

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2. Vain lentäjän ja muiden silminnäkijöiden lausunnot on käännetty.

Lentäjä Haroldo Westendorff

Haroldo Westendorff: Siinä minä olin, todella peloissani. Esine oli valtavan kokoinen. Emoaluksesta nousi ylös pienempi esine, joka näytti tyypilliseltä lautaselta, kuin kaksi lautasta yhdessä. Se oli hetken aikaa liikkumatta paikallaan, kallistui sitten 45-astetta ja ampaisi fantastisella nopeudella pois. Arvioin nopeuden olleen mach 10. [Linkki Wikipedia: Mach-luku]

Halusin katsoa sen [emoaluksen] sisälle. Lisäsin tehoa ja saavutin noin 130 solmun nopeuden. [Linkki Wikipedia: Solmu (nopeusyksikkö)] Mutta esine alkoi kerätä hieman nopeutta ja sen huipulta tuli ulos säde, erittäin vahva punertava valo, erittäin voimakas. Sitten se liikkui paljon nopeammin, samaa nopeutta kuin lentokone.             

Nimetön lentokentän työntekijä

Nimetön: Minä näin palloja ja kolmioita, joissa oli pyöristetyt reunukset. Sitten pääesine nousi pystysuoraan.

Lentokentän kiitoradan tarkastaja Gilberto los Santos

Gilberto los Santos: Se oli kaunis aamu, emme pystyneet puhumaan muusta kuin tästä havainnosta. Ei ollut mitään muuta puheenaihetta. Ihmettelimme mikä se oli. Meillä oli käsitys esineen koosta, se oli suunnaton, erittäin suuri. Näimme sen noin kolmen minuutin ajan. Se oli muodoltaan kuin pyramidi. Se katosi aivan kuin taikuri olisi koskettanut sitä! Se oli kuin korkea pyramidi, jossa oli pyöristetyt reunat.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Haroldo Westendorff UFO. Taiteilijan näkemys Haroldon lentokoneesta ja ”emäaluksesta”.

Kuvateksti: Alankomaalaisen KLM-lentoyhtiön matkustajalentokone Boeing 777. [Linkki Wikipedia: Boeing 777]

Lentäjä Mark Juch, Alankomaat: ”Muistan sen kuin eilisen”, 1996

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Matkustajalentokone Boeing 777

Haastattelija: Mark Juch, sinä lennät Boeing 777:lla. [Linkki Wikipedia: Boeing 777]

Mark Juch: Kyllä.

Haastattelija: Kuinka kauan olet ollut lentäjä?

Mark Juch: 31 vuotta.

Haastattelija: 31 vuotta?

Mark Juch: Kyllä.

Merkittävää

Haastattelija: Sinulla oli havainto, milloin se oli?

Mark Juch: Se oli 25 vuotta sitten [vuonna 1996], mutta muistan sen kuin eilisen, koska se oli niin merkittävä. Näin sinisen välähdyksen kiitävän lentokoneemme ohi, välähdyksen – enemmänkin tyyliin Kuun kokoisen tai hieman pienemmän. Se otti meidät kiinni. Me lensimme 800 – 900 km/h, mutta tämä meni kaksi tai kolme kertaa niin nopeasti. Voisit sanoa, että se oli suihkuhävittäjä tai pakokaasua, mutta tämä pysähtyi silmänräpäyksessä, yhdessä hetkessä. En osaa sanoa kuinka suuri se todellisuudessa oli, ilmassa on vaikea arvioida etäisyyksiä. Se lensi hieman meitä korkeammalla. Me olimme noin 34 000 jalan, sanotaan 10 kilometrin korkeudella. Tämä oli arviolta 15 kilometrin korkeudella.

Merkillisin asia

Mark Juch: Kaikkein merkillisin asia on, että se syöksyi ohi, teki äkkipysäyksen, oli muutaman sekunnin paikallaan, meni oikealta vasemmalle, seisahtui jälleen paikalleen muutamaksi sekunniksi, sitten se ampaisi vasemmalta puoleltamme taaksepäin. Sitten emme tietenkään pystyneet näkemän sitä enää.

Kuvateksti: Boeing 777:lla lentävä Mark Juck sanoo, että hän ei ole hullu. [Videolinkki YouTube: Lentäjä]

Hullun juttuja?

Mark Juch: Me olimme tietenkin sananmukaisesti molemmat ällikällä lyötyjä ja sanattomia, joten päätin puhua radioon. Meillä on lentäjien välinen taajuus, jotta lentäjät pystyvät puhumaan keskenään. Kysyin, että näkikö kukaan tuota, sinisiä valoja? Sain välittömästi vastauksen: ”Kyllä, kyllä! Minäkin näin sen. Mikä se oli?” Saan väristyksiä tätä kertoessani, koska elän sen niin sanotusti uudelleen. En ole hullu ja minulle se oli selittämätöntä.

Kuvateksti: Yhdysvaltain Arizonan osavaltion kuvernöörinä 6.3.1991 – 5.9.1997 toiminut Fife Symington. [Linkki Wikipedia: Fife Symington]

Arizonan kuvernööri ja lentäjä Fife Symington: ”Phoenixin valot”, 1997

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

UF…, UFO, alus, 13.3.1997

Haastattelija: Maaliskuun 13. päivänä 1997 oli tämä tapaus nimeltä valot Phoenixin yllä. Mitä sinä näit? [Linkki Wikipedia: Phoenix]

Fife Symington: No, minä näin valtavan aluksen vain tavallaan tulevan aivan Squaw Peakin huipun yli. Se oli henkeäsalpaavaa. Päivämäärästä en ole varma, sinulla on varmasti parempi muisti kuin minulla.

Haastattelija: Maaliskuun 13. päivä Mutta kyseessä ei ollut tyyliin ”Clinton-päivä”? Eikö? [Linkki Wikipedia: Bill Clinton]

Fife Symington: Ei, ei. Olin tiukalla ruokavaliolla. Ei, minä olen nyt tosissani siinä, että se oli UF… Se oli kiistatta UFO, joka tarkoittaa tunnistamatonta lentävää esinettä.

Haastattelija: Tarkoittaako tuo, että luonamme on vierailtu?

Fife Symington: No, se ei ollut mitään mitä minä olin koskaan nähnyt.

Lentäjä

Haastattelija: Sinä olet ilmavoimien jätkiä?

Fife Symington: Kyllä, kyllä, ja lentäjä. Minulla on paljon lentotunteja. Joten, se oli melko henkeäsalpaavaa. En unohda koskaan kuinka pujahdin ulos katsomaan sitä. Laitoin GPS:n pois päältä. [Linkki Wikipedia: GPS] Minun ei edellytetä ajavan omaa autoani. Tuon tyyppinen juttu.

Haastattelija: En tiennyt.

Kuvateksti: Phoenixissa sijaitseva vuorenhuippu Squaw Peak tunnetaan nykyään nimellä Piestewa Peak. [Linkki Wikipedia: Piestewa Peak (Squaw Peak)]

Hälinää Squaw Peakillä

Fife Symington: Kerroin Annille mitä olin tekemässä. Aioin mennä ylös Squaw Peakille katsomaan mistä kaikki hälisivät. Kun kävelin [takaisin] etuovesta sisään, hän [nainen] katsoi minua ja minä olin ilmeisesti vain… Minä olen normaalistikin vaalea ja kalpea, eikö? Hän kysyi, että ”mitä sinä näit?” Hän näytti kuin aaveelta. Minä sanoin, että ”en tiedä mitä näin, mutta se oli todellakin jokin, ei aio puhua siitä”.

Haastattelija: Pelottiko se sinua?

Fife Symington: Ei, ei. Arvelen olleeni tavallaan syvän kunnioituksen vallassa, todellakin.

Kuin lentotukialus

Haastattelija: Kuinka suuri se oli?

Fife Symington: Suurempi kuin mikään minun koskaan taivaalla näkemäni.

Haastattelija: Kuin lentotukialus? Olet sanonut niin. [Linkki Wikipedia: Lentotukialus]

Fife Symington: Kyllä, kyllä, kyllä. Jotain sen tyylistä, sinähän tiedät. Sen kokoa oli vaikea määrittää valon vuoksi, mutta se oli täysin äänetön ja siinä oli tavallaan oudot upotetut valot. Tiedäthän? Tuollaista minä näin. En odottanut näkeväni mitään, koska minä tarkastin katsellen lännessä päin sijaitsevaa Lukea. [Linkki Wikipedia: Luke Air Force Base, ”Luken ilmavoimien tukikohta”] Sitten yhtäkkiä ne parkkipaikalla aivan 51:n länsipuolisella alueella olleet ihmiset… Siellä oli joukko ihmisiä. Kaikki sanoivat: ”Katsokaa tuota!” Me käännyimme ympäri ja se kapine tuli luoteesta matkaten kohti kaakkoa.

Kuvateksti: Haastattelijalla on vaikeuksia ottaa vastaan se mitä Fife Symington sanoo, joten hän alkaa esittää ratkaisuksi muita vaihtoehtoja.

Haastattelijan näkemys

Haastattelija: Me tiedämme nyt, että… Se iski minuun todella kun olimme katselemassa Diamondbacksejä pelissä seitsemän ja B-1:n lensi yli. [Linkki Wikipedia: Arizona Diamondbacks (baseball-joukkue)] [Linkki Wikipedia: Game seven]

Fife Symington: Kyllä. Se ei ollut B-1 pommikone. [Linkki Wikipedia: Rockwell B-1 Lancer] [Linkki Wikipedia: Northrop Grumman B-2 Spirit]

Haastattelija: Mutta se kapine ilmestyi yhtäkkiä tyhjästä ja minä sanoin jollekin sinä iltana, että kun he testaavat noita, niin he testaavat niitä uusia kapineitaan asutetuilla alueilla. He testaavat niitä nähdäkseen havaitsevatko ihmiset ne.

Fife Symington: Niin.

Haastattelija: Uskotko, että se oli jotain Yhdysvaltain valtiolta? Että he tavallaan vain lentelivät ympäriinsä.

Fife Symington: En usko. Se ei ollut edes lähellä B-1:stä. Se oli paljon suurempi kuin B-1. B-1 ei ole itse asiassa kovinkaan suuri. Tarkoitan, että jos se on matalalla, niin se voi näyttää suurelta. Mutta tämä oli täysin erilainen.

Haastattelija: Etkö ajattele, että oma valtiomme on tavallaan käynyt liikennöimässä asutetulla alueella nähdäkseen mitä tapahtuu?

Fife Symington: [Nauraa] No, he ovat todellakin, todellakin, saavuttaneet kattilan hämmennyksessä tavoitteensa, jos he sitä olivat tekemässä, mutta minä en ajattele asian olevan niin.

Pidemmälle kehittynyttä teknologiaa

Fife Symington: Minä ajattelen, että tämä oli teknologisesti paljon pidemmälle kehittynyt. Käytän analogiaa.. Pystytkö kuvittelemaan jos ottaisit Kristoffer Kolumbuksen ja laittaisit hänet Boeing 777:n ohjaimiin. Mitkä olisivat hänen reaktionsa? [Linkki Wikipedia: Kristoffer Kolumbus] [Linkki Wikipedia: Boeing 777] Hän ei ymmärtäisi sitä, hän vakuuttuisi, että tämä on jotain toisesta maailmasta. Tiedäthän? Minä todella uskon tuohon, minä uskon tuon, uskon tuon. Mutta minä olen aina ollut avoin sille, emme me ole maailmankaikkeudessa yksin. Me saamme sen selville keinolla tai toisella. Jopa Bill Clinton puhui siitä yhtenä päivänä kansallisissa uutisissa.

Haastattelija: Minä näin sen.

Fife Symington: Kyllä.

Kuvateksti: Bill Clinton toimi Yhdysvaltain presidenttinä 20.1.1993 – 20.1.2001, siis myös silloin kun nimellä ”Phoenixin valot” tunnettu tapaus sattui. [Linkki Wikipedia: Bill Clinton]

Kyllä minä sen uskon, mutta…

Haastattelija: Kyllä minä sen uskon, että me emme ole yksin, mutta en tiedä onko luonamme vierailtu. Mutta sinä ajattelet, että sinä yönä ehkä kävi niin.

Fife Symington: Minä ajattelen niin. On ollut niin paljon erilaisia havaintoja ja selittämättömiä ilmiöitä, että tiedäthän… mutta… Mutta teknologisen kehityksen epäsuhtaisuus olisi niin suunnaton, että meillä ei olisi mitään merkitystä niille ketkä tahansa luonamme vierailevatkaan, koska tänne pääsemiseen käytetty teknologia olisi vain yli kaiken mitä pystymme edes kuvittelemaan.

Tavallaan mielenkiintoista

Haastattelija: Leijuiko se ilmassa paikallaan?

Fife Symington: Ei, se vain meni hidasta vauhtia suoraa linjaa pitkin.

Haastattelija: Hidasta vauhtia?

Fife Symington: Kyllä, hidasta vauhtia, kyllä. Ja sitten, sinähän tiedät. Siellä oli näköhavaintoja taivaalla olleesta Sky Harborin lentokentälle tulossa olevasta America West –lentoyhtiön lentokoneesta. Sanottiin, että se olisi pystynyt laskeutumaan sille. [Linkki Wikipedia: America West Airlines] [Linkki Wikipedia: Phoenix Sky Harborin kansainvälinen lentoasema]

Haastattelija: Se oli siis valtavan kokoinen, kuin taivaalla oleva lentotukialus.

Fife Symington: Kyllä. Ajattelen tuon olevan kelvollinen kuvaus.

Haastattelija: Voi luoja.

Fife Symington: Kyllä, kyllä. Se on tavallaan mielenkiintoista…

Haastattelija: Ehkä se on seuraavaa sukupolvea, jota me itse työstämme. Kuka tietää?

Fife Symington: No, me saamme sen jonakin päivänä selville.

Kuvateksti: Arizonan osavaltion entinen kuvernööri Fife Symington kävi puhumassa ufohavainnostaan Yhdysvaltain kansallisella lehdistöklubilla.

Entinen Arizonan kuvernööri Fife Symington kansallisella lehdistöklubilla

Linkki käännettyyn puheeseen: LINKKI.

Alus

Fife Symington: Minä olen Fife Symington. Näin vuonna 1997 toisella kaudellani Arizonan kuvernöörinä jotain mikä uhmasi logiikkaa ja haastoi todellisuuttani. Todistin valtavaa deltan muotoista alusta, joka navigoi äänettömästi illalla Squaw Peakin alueen yli Pohjois-Phoenixissa. Se oli todella henkeäsalpaavaa. [Linkki Wikipedia: Delta] Se näytti hämmästyksekseni olevan kiinteärakenteinen, se oli suunnattoman suuri. Siinä oli erittäin huomiota herättävä etureuna, jossa oli valtavia upotettuja valoja. Se matkasi Arizonan yötaivaan poikki äänettömästi, siitä ei lähtenyt ääntä. En tiedä vieläkään mikä se oli. Lentäjänä ja entisenä ilmavoimien upseerina voin sanoa varmaksi, että se alus ei muistuttanut mitään ihmisen tekemää esinettä jonka olin koskaan nähnyt.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Luke Air Force Base, ”Luken ilmavoimien tukikohta”.

Ilmavoimien ilmoitus

Fife Symington: Kyse ei ollut aivan varmasti korkealla lentävistä hätäsoihduista, kuten ilmavoimat ovat Luken ilmavoimien tukikohdasta ilmoittaneet. [Linkki Wikipedia: Luke Air Force Base, ”Luken ilmavoimien tukikohta”] En ole nähnyt koskaan hätäsoihtujen lentävän muodostelmassa. Tapausta todistivat sadat ellei tuhannet ihmiset Maricopan piirikunnassa ja eteläisessä Arizonassa. [Linkki Wikipedia: Maricopan piirikunta]

Lehdistötilaisuus

Fife Symington: Minun toimistoni hukkui huolestuneilta kansalaisilta tulleisiin puhelinsoittoihin. Kasvava hysteria voimistui kun juttu levisi kansallisesti, joten päätin keventää mielialaa. Kutsuin kokoon lehdistötilaisuuden, jossa puetutin kansliapäällikköni marsilaisen asusteisiin. Sen oli tarkoitus olla parodia, hyväntahtoinen parodia. Se toimi, onnistuimme vähentämään siihen aikaan vallinnutta paniikkia, mutta minä myös hermostutin melko montaa äänestäjistäni. Haluaisin oikaista asian nyt. Minun ei ollut koskaan tarkoitus saattaa ketään naurunalaiseksi.

Kuvateksti: Kuvernööri Fife Symington ja ”marsilaiseksi” pukeutunut kansliapäällikkö lehdistötilaisuudessa, johon Symington tässä käännetyssä haastattelussa viittaa.

Tiedusteluja aluksen alkuperästä

Fife Symington: Toimistostani tehtiin tiedusteluja aluksen alkuperästä, mutta niihin ei ole tänäkään päivänä vastattu. Lopulta kansallinen ilmavartio vältti vastuuta ilmoittamalla, että heidän lentäjänsä olivat pudottaneet hätäsointuja. [Linkki Wikipedia: Air National Guard, ”kansallinen ilmavartio”]  He myös… Yksi henkilö Tucsonista sanoi, että A-10:t olivat lentäneet muodostelmassa Maricopan piirikunnan yli. [Linkki Wikipedia: Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II] Mutta me ilmavoimissa olleet ja ne teistä jotka tietävät panssarivaunuja tuhoavista Warthogeiksi kutsutuista A-10:stä, tietävät sen olevan äänekkäin kapine taivaalla. Ei ole mitenkään mahdollista, että A-10:en lentue tulisi äänettömästi Maricopan piirikunnan yli, se ei vain toimi.

Selityksiä, selityksiä, selityksiä… lisää selityksiä…

Fife Symington: Me siis saamme tosiasioille näitä selityksiä, kuten säähavaintopallot, suokaasu, asevoimien hätäsoihdut ja laitteisto- ja ohjelmistoviat. Minä en ollut koskaan tyytyväinen tuohon typerään selitykseen. Sinä iltana taivaalla on aivan hyvin saattanut olla asevoimien hätäsoihtuja, mutta se ei aivan varmasti ollut se minkä minä ja sadat kanssakansalaiseni näkivät.

Ette ole yksin

Fife Symington: No, minä tiedän nyt, että en ole yksin todistamassa jostakin erikoislaatuisesta, se on ratkaiseva tosiseikka. On monia korkea-arvoisia asevoimien, ilmailun ja hallinnon viranomaisia. Monet heistä ovat täällä [kansallisella lehdistöklubilla] tänään jakamassa huoleni. Joillakin heistä on todella erikoisia juttuja kerrottavanaan. [Linkki Wikipedia: National Press Club (United States), ”Yhdysvaltojen kansallinen lehdistöklubi”] Näiden miesten teille kertoman totuudenmukaisuudesta ei ole kerrassaan lainkaan epäilystäkään. He ovat taistelleet sodissa, he ovat vartioineet huippusalaisia aseita ja he ovat lentäneet lukemattomia matkustajia poikki maailman taivaiden.

Asiat eivät tule katoamaan

Fife Symington: Tämän tapaiset tapaukset eivät tule katoamaan. Vuosi sitten Chicagon O´Haren lentokentällä koettiin ufotapaus, josta seurasi kansallisia ja kansainvälisiä uutisotsikoita. Lentäjät ja monet muut lentoyhtiöiden työntekijät havaitsivat metalliselta näyttäneen kiekon leijailemassa ilmassa paikallaan useiden minuuttien ajan United Airlines –lentoyhtiön terminaalin yllä. Sitten se ampaisi suoraan ylöspäin taivaalle, leikkasi taivaaseen reiän ja katosi. FAA ei ilmeisesti tutkinut asiaa, vaan tyrmäsi näköhavainnot säätilaksi. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)]                 

Kuvateksti: Arizonan entisen kuvernöörin Fife Symingtonin puheista on ymmärrettävissä, että Yhdysvaltain hallitus on jostakin syystä vältellyt kansainvälistä vuoropuhelua ufoista.

Kansainvälisen vuoropuhelun välttely

Fife Symington: Me haluamme Yhdysvaltain hallinnon lopettavan sen ikuisen myytin ylläpitämisen, että kaikki ufot voidaan selittä pois maanläheisillä ja tavanomaisilla nimityksillä. Meidän valtiomme on sen sijaan avattava uudelleen virallinen tutkimus, joka lopetettiin vuonna 1969. Yhdysvaltain hallitus ei voi enää pidempään vältellä tätä ilmiötä koskevaa kansainvälistä vuoropuhelua. He kutsumme hallituksen tekemään yhteistyötä niiden valtioiden kanssa, jotka ovat edustettuina täällä tänään minun molemmilla puolillani.   

Pyrkimys kohti tosiasioita

Fife Symington: Mitä tulee tämän luontoisiin tapauksiin, joissa ollaan tekemisissä suuren tuntemattoman kanssa, niin me ansaitsemme uskoakseni hallitukseltamme enemmän avoimuutta ja vakavasti otettavaa pyrkimystä kohti tosiasioita. Kiitos teille erittäin paljon.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien ilmatankkauskone McDonnell Douglas KC-10 Extender työssään. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas KC-10 Extender]

USAF ilmatankkaaja Derek Tarr: Valo, 1999

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Suurimmaksi osaksi vain Derek Tarrin puheenvuorot on käännetty.

NATO, Kosovon pommitus, 1999

Selostaja: [Tämä tapaus sattui] kun NATO pommitti Kosovoa vuonna 1999. Derek Tarr toimi ilmavoimien KC-10:ssä puomioperaattorina, joka vastasi NATOn suihkulentokoneiden ilmatankkauksesta pommituspyrähdysten välillä. [Linkki Wikipedia: Boom Operator (military), ”puomioperaattori”] Tarr oli maaliskuun 24. päivänä vuonna 1999 tankkaustehtävällä Adrianmeren yllä. [Linkki Wikipedia: Naton pommitukset Jugoslaviassa]       

USAF lentosotamies ja valo

Derek Tarr: Nimeni on Derek Tarr. Olin 1990-luvun lopulla Yhdysvaltain ilmavoimissa palveleva vanhempi lentosotamies. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen koskaan kertonut tämän jutun. Istuin KC-10:n perällä puomisäiliöllä vain odottamassa seuraavien [polttoaineen] vastaanottajien saapumista. Havaitsin kirkkaan valon, joka oli takanamme, hieman meidän korkeuttamme alempana. Se vain tavallaan roikkui siinä takana, se ei vaikuttanut tekevän enää lisää etenevää liikettä kohti meidän lentokonettamme. Silloin minä tavallaan aloin ihmetellä mitä oli meneillään. Soitin sisäpuhelimella lentäjälle kysyen oliko meille tulossa lisää vastaanottajia. Hän sanoi, että meille ei ole aikataulutettu ketään.

”Kuin superpallo”

Derek Tarr: Aloitimme käännöksen ja kun katsoin taaksepäin, niin se oli vain kirkas valkoinen pallo. [orb, ”orbi”, pallo] Se oli erittäin hyppelehtivä, melkein kuin superpallo, erittäin lyhyitä, erittäin ytimekkäitä, erittäin teräviä, mutta äärimmäisen nopeita liikkeitä. Sen tekemät pompahtelut tai heilahtelut eivät aivan varmasti olleet pienenpieniä hienosäätöjä, vaan luultavasti useita satoja jalkoja ylös, alas, sivulta sivulle. [100 jalkaa = 30, 48 metriä]

Kun pääsimme suunnilleen klo 8 asemaan, se teki nopean nousun ja meni vain silmänräpäyksessä suoraan ylöspäin, se vain ”tsup”, ampaisi suoraan ylös taivaalle. Nopein koskaan näkemäni kapine. Mielessäni kävi ajatus, että se voisi todellakin olla vihamielinen. Minä ajattelen, että se voisi olla merkittävä kansallisen turvallisuuden ongelma. Me olemme pulassa, jos me vain tavallaan hautaamme päämme hiekkaan ja katselemme poispäin.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien ilmatankkaaja Derek Tarr puhuu ”pään hautaamisesta hiekkaan” ja ”poispäin katselusta”. Hiekka saattaa haitata tarkoituksellisesti näkyvyyttä.

Kuvateksti: Alitalia-lentoyhtiön matkustajalentokone Boeing 747. [Linkki Wikipedia: Alitalia] [Linkki Wikipedia: Boeing 747]

Lentokapteeni Massimo Poggi, Italia: Kohtaamisia, 1999

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

1.7.1999, Atlantilla

Massimo Poggi: Nimeni on Massimo Poggi. Olen italialaisen Alitalia-lentoyhtiön lentokapteeni, vanhempi lentokapteeni. Olin lentämässä heinäkuun 1. päivänä vuonna 1999 Roomasta Sao Pauloon Brasiliaan. Lähes keskellä Atlanttia kuulokkeidemme taustamelu lisääntyi. Se lisääntyi, lisääntyi ja lisääntyi, erittäin, erittäin, äänekkääksi. Sitten muutamassa sekunnissa minä ja lentoperämieheni otimme kuulokkeemme pois ja näimme samaan aikaan halon, vihreänä loistavan valon lentävän erittäin nopeasti nokkamme ali, lentokoneemme ali. Samaan aikaan 747 hyppäsi yhtäkkiä, vain yhden hypyn.

Kuvateksti: Italialainen Boeing 747 matkustajalentokonetta lentänyt lentokapteeni Massimo Poggi sanoo, että tapaus sattui lähes keskellä Atlanttia. [Linkki Wikipedia: Atlantin valtameri]

Lähes yhteentörmäys

Massimo Poggi: Puoli sekuntia myöhemmin kohina ja valo olivat kadonneet. Se oli ainoa hyppäys koko 11 tunnin lentomme aikana. Se oli erittäin, erittäin lähellä. Radion normaali taustakohina, ”sshhhhhh”, kasvoi viidestä maksimissaan kymmeneen sekuntiin erittäin alhaiselta tasolta erittäin korkeaksi piikiksi. Kun se oli piikkitasolla, oli se valo ja hyppäys. Lensimme nopeudella 930 km/h, siis noin nopeudella 500 solmua tai merimailia [tunnissa].

Se risteävä esine oli paljon nopeampi, arvelen että ehkä 1000 solmua, tai paljon enemmän. Minun lentokoneeni oli 35 000 jalan [10,7 kilometrin] korkeudella ja esine oli meidän alapuolellamme, mutta en tiedä kuinka paljon, ehkä 500 jalkaa [152 metriä] tai enemmän, erittäin lähellä, se oli lähes yhteentörmäys.

Kuvateksti: Alitalia-lentoyhtiön McDonnell Douglas DC-9 matkustajalentokone. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas DC-9]

Torino, Italia, 1992

Massimo Poggi: Vuonna 1992 olin lentämässä Italiassa Torinon yllä ja minä näin… [Linkki Wikipedia: Torino] Olin silloinkin lentokapteeni, paitsi kone oli DC-9. Normaalisti lentoreitillämme oli tietysti paljon risteävää lentoliikennettä. Huomioni kiinnittyi pisteeseen, kaukana olevaan lentokoneeseen. Se säilytti asemapaikkansa liian hyvin suhteessa pilviin tai taustaan. Ehkä se lensi meitä kohti, mutta 20 vuoden lentokokemuksen jälkeen minulla oli tunne… Se oli outoa, joten otin kassistani spotteriputken ja katsoin. Näin jotain tyyliin soikean pallon, jossa oli poikkiviiva. Se oli 45 – 50 asteen kallistuskulmassa suhteessa horisonttiin.

Minä ajattelen, että se ei ollut kääntymässä oleva lentokone, myös koska näin sen muutamia sekunteja, ehkä puoli minuuttia. Jos se oli kääntymässä oleva lentokone, niin sen lentoreitti oli sellainen että näimme sen pohjan tai jotain. Se oli erittäin vakaa. Puolen minuutin kuluttua lennonjohto kutsui lentoani, joten minun oli vastattava, puhuttava lentoperämieheni kanssa. Kun katsoin uudelleen siihen suuntaan, siellä ei ollut mitään. Se ei ollut toisenlaisessa asennossa, etsin sitä kaikkialta. Jos se oli normaalilla lentoreitillä lentävä lentokone, niin se katosi.

Tämä on tärkeää

Massimo Poggi: Monia kertoja viimevuosina… ja tämä on tärkeää. Sain miehistöltäni vastauksia, palautetta, ja myös lentoinsinööreiltä, mutta hyvin usein lentoperämieheltä. Hän sanoi, että UFO oli rynnännyt hänen tutkaansa. Hän kertoi minulle jostain mitä hän näki ollessaan asevoimissa ilmavoimien tukikohdassa. Hän puhui siitä yhden kerran. Hän tunsi kaikki lentäjät, kersantin ja kaiken sotilashenkilöstön.

No, he siis näkivät jossakin Pohjois-Italiassa lähellä tukikohtaa kuinka jotain tyyliin klassinen UFO laskeutui aivan lentokentän ulkolaidan ulkopuolelle. Lentokentän ympärillä oli suuri valli. He näkivät pienen ihmismäisen hahmon, mutta se ei koskettanut maaperää, se oli maaperää ylempänä. Kun hän soitti muille lentäjille hälytyksen tulla katsomaan sitä, se pikkumies hyppäsi vallilta alas ja UFO nousi ylös ja katosi erittäin, erittäin nopeasti. Tuota kaikkea katsellut kersantti on vielä 20 vuoden jälkeenkin järkyttynyt tuon vuoksi.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos Massimo Poggin käyttämällä englanninkielisellä hakusanalla shocked, järkyttynyt. Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.

Milanon lähellä Italiassa

Massimo Poggi: 15 minuuttia myöhemmin lentoperämies sanoi, että ”kyllä, minä lensin 15 vuoden ajan sotilaslentokonetta, eikä mitään tapahtunut, mutta minulla oli kaksi UFO-äkkilähtöä ja kerran olin maaperällä ilmavoimien tukikohdassa ja kaikki ihmiset näkivät erittäin, erittäin kirkkaan pallomaisen valon lentävän erittäin matalalta koko tukikohdan poikki ja katoavan horisonttiin. Me oletimme, että se ei ollut lentokone.”  Se tukikohta sijaitsee Milanon lähellä Italiassa. [Linkki Wikipedia: Milano]

Rooman yllä

Massimo Poggi: Vuonna 1992 tai 1993 olin bussissa menossa lentokentälle työtehtäviin lentämään ja näin Rooman yllä, Rooman suunnassa jotain minkä päättelin olevan ilmalaiva, mutta se oli liian pitkä ollakseen ilmalaiva. Sen lähellä oli pallo, erittäin, erittäin terävä. En edes puhunut kuljettajan kanssa, koska ajattelin mielessäni, että ”outoa, ehkä… mutta ei, ei, se on mahdotonta”. Saavuin lentokentälle ja lähdin lennolleni tuo mielikuva mielessäni. Päädyin siihen, että se oli Goodyear-ilmalaiva tai jotain. Kolme, neljä, viisi kuukautta myöhemmin ostin italialaisen aikakauslehden. Siinä raportoitiin joillakin valokuvaotoksilla Rooman yllä olleesta ufosta. Tunnistin esineen.

Kuvateksti: Goodyear-ilmalaiva. [Linkki Wikipedia: Goodyear Blimp, ”Goodyear-ilmalaiva”]

Ihmisen sotahullutukset

Massimo Poggi: Minä todellakin uskon ufojen olevan totta, perustuen kaikkeen siihen mitä olen edellä kertonut. Ja myös siksi että tietyntyyppiset kokemukset ja teknologiat olivat mahdottomia ilman taustatietoa. Onko se maapallon ulkopuolista? No, on tietysti, kyllä, koska jos se olisi vain maanpäällistä, niin uskon että sitä käytettäisiin lähes jokaisessa sodassa. Valtio jolla olisi tuollaista teknologiaa, hyödyntäisi sitä ihmisten sotahullutuksissa. Minä uskon, mutta myös toivon sen olleen maapallon ulkopuolista, koska jos niin ei ole, niin se on ihmisen käsissä erittäin vaarallista. [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen]

Kuvateksti: Haastateltu Yhdysvaltain laivaston naislentäjä Alex Dietrich. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain laivasto]

Komentajakapteeni Alex Dietrich, entinen Yhdysvaltain laivaston F/A-18F lentäjä: TIC TAC, 2004

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

14.11.2004

Haastattelija: Alex, käy läpi se mitä näit.

Alex Dietrich: Haluan olla varovainen, koska siitä tapahtumasta on kulunut 16 vuotta.

Haastattelija: Se tapahtui 2004?

Alex Dietrich: Marraskuun 14. päivänä 2004. Haluan olla varovainen siksi, että tiedämme mielen tieteen, muistin tieteen. Meidän ei pitäisi luottaa tässä vaiheessa tekniseen selontekooni liian paljon. Mutta haluan painottaa, että me – minä ja muu miehistö – teimme sinä päivänä perusteelliset suulliset selvitykset minuuttien sisällä laskeutumisesta. Sanoisin, että tuntien sisällä laskeutumisesta tein myös kirjoitetun selonteon, jossa oli niin paljon kaikenlaisia yksityiskohtia kuin pystyin antamaan. Sitten muutamien vuosien sisällä annoin perinpohjaisesti lähes kuulustelutyyliin yksityiskohdat laivaston tiedustelulle ja AATIP:lle. Mutta minä kerron teille mitä ylipäänsä tapahtui.

USS Nimitz

Alex Dietrich: Olimme rutiininomaisella harjoitustehtävällä Etelä-Kalifornian rannikolla, poissa lentotukialus USS Nimitziltä. [Linkki Wikipedia: USS Nimitz (CVN-68)] Minä olin uutena lentäjänä VFA 41:ssä, joka on iskuja tekevä hävittäjälentolaivue. Me olimme menossa tekemään ilmatorjuntaa, tavallaan harjoitusottelua, harjoittelimme ilmapyrähdyksiä. Meille tehtiin uudelleenohjaus, meille annettiin kurssit, että menisimme ja pysäyttäisimme, siis katsomaan pystyisimmekö torjumaan ja tunnistamaan oikean kontaktin.

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston (USN) F/A-18F Super Hornet. [Linkki Wikipedia: Boeing F/A-18E/F Super Hornet]

Alex Dietrich: Me skannasimme sitä aluetta missä voisimme olettaa näkevämme jotain mihin meidät oli liitetty, emmekä me nähneet sitä. Sen sijaan me näimme alapuolellamme vedessä jotain. Sydämeni särkyi, muutuin innostuneesta ”mene nappaamaan ne pahat tyypit” tilaan ”voi ei, ne pahat tyypit ovat pudonneet, he uppoavat” ja me olemme nyt etsintä- ja pelastusyrityksen komentajia.

TIC TAC

Alex Dietrich: Ja sitten lähes heti tuon tapahduttua… tiedäthän… vasemmalta tuli TIC TAC. Sillä nimityksellä me hellästi siihen viittaamme, koska sellaiselta se näytti. Minulta kysytään paljon, että miltä se näytti? Minä sanon, että oletko koskaan syönyt tic taceja? Se näytti tyyliin pieneltä pitkulaiselta, siis pieneltä meidän perspektiivistämme katsottuna, meidän korkeudeltamme, suunnilleen tavallisen lentokoneen rungon kokoiselta. Se oli valkoinen, sen viimeistely oli tavallaan matta, aivan kuin TIC TAC. Se käyttäytyi sellaisella tavalla, että me olimme yllättyneitä ja hermostuneita. Se kiihdytti… lähes ei kiihdyttänyt… se tavallaan hyppi paikasta toiseen ja piehtaroi ympäriinsä ennalta arvaamattomalla tavalla.

Komentaja David Fravorin aggressiivinen liike

Alex Dietrich: Komentava upseerini David Fravor, siihen aikaan komentaja Fravor… Hän teki aggressiivisen liikkeen ryhtyäkseen sen kanssa taisteluun. Minä toimin siipimiehenä. [Linkki Wikipedia: Siipimies] Tunsin oloni epämukavaksi ja kokemattomaksi. Sanoin, että ”OK, minä suojaan korkealta”, mikä tarkoittaa periaatteessa sitä että ”minä hengailen täällä ja suojaan selustaasi, mutta en aio sekaantua liian läheisesti”. Joten, hän kääntyi sen kanssa… ja sitten se… se vain katosi. Se kiisi pois niin nopeasti, että meiltä kaikilta jotka olimme… Olimme koko ajan radioyhteydessä toisiimme… Meiltä kaikilta vain tavallaan meni järki.

Tsiljoona kertaa

Haastattelija: Olet varmasti ajatellut tätä kaikkea paljon. Olen varma, että sinulta on kysytty tsiljoona kertaa, mutta uskotko… Mitä ajattelet siitä? Mikä ajattelet sen olleen?

Alex Dietrich: Kyllä. Joka kerta kun minulta kysytään tätä… Mikä se oli? Minä en ole pätevä tekemään sitä analyysiä. Osasyy siihen miksi suostuin puhumaan kanssasi [CNN:n uutistoimittaja] ja toisena iltana 60 Minutes –ohjelmaan, on se, että haluan pienentää stigmaa toisilta lentomiehistöiltä, että jos he näkevät jotain ja kun he näkevät jotain, niin he sanoisivat jotain. Että he eivät tuntisi olevansa kiusaantuneita tai noloissaan tehdessään raporttia ja että he tietäisivät kuinka tehdä raportti ja minne tehdä raportit, että he antaisivat panoksensa kokonaistietoon, meillä olevaan informaatioon. Siis siten, että he jotka ovat ammattimaisia tiedusteluanalyytikkoja ja tieteilijöitä, pystyisivät katsomaan sitä kerättyä ja yhdistettyä informaatiota ja he pysyisivät tekemään joitakin todella hyviä järkeenkäypiä rationaalisia johtopäätöksiä, sinähän tiedät.

Kuvateksti: UAP-aihe on aiheuttanut kiivasta väittelyä, jossa ei välttämättä aina järki päätä pakota.

Toisiaan vastaan hyökkäilevät ufosotien leirit

Alex Dietrich: Aivan sama mitä suuruusluokkaa olet ufosodissa, joista minä olen itse asiassa oppimassa vasta nyt… Karjun uusille ystävilleni osoitteessa #UFOTWITTER. Se on mielenkiintoista, heidän mielenkiintonsa kiehtoo minua. Joten, ovat he sitten kovia harrastajia, salaliittoteoreetikoita tai sitkeitä tyrmääjiä… tai jopa tavallaan uskonnollisten fanaatikkojen heimoa, jotka ovat… Minä en oikein ymmärrä heitä vielä, mutta on kaikkia tällaisia erilaisia leirejä.

Aivan sama kuinka kovaa he hyökkäilevät toistensa kimppuun, niin näen keskiössä olevan sen, että he kaikki haluavat vastauksia, he kaikki haluavat tietää mikä se oli. Me emme pysty tekemään tätä vain hyökkäilemällä toistemme kimppuun tai häpäisemällä toisiamme tai aiheuttamalla kohuja. Meidän on tehtävä todella yhteistyötä ja saatava lisää informaatiota, lisää todistusaineistoa, jotta voimme päätyä joihinkin johtopäätöksiin.

Kuvateksti: Vuoden 2004 ”TIC TAC”-kohtaamisesta haastateltu Yhdysvaltain laivaston hävittäjälentäjä Alex Dietrich.

Hävittäjälentäjä Alex Dietrich: TIC TAC, 2004

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

UAP

Haastattelija: Alex Dietrich, eläkkeelle jäänyt laivaston lentäjä, tervetuloa uutistunnille. Kerro meille mitä näit harjoitustehtävällä San Diegossa.

Alex Dietrich: Olin marraskuussa 2004 Etelä-Kalifornian rannikolla. [Linkki Wikipedia: Kalifornia] Olimme valmistautumassa joukkojen sijoitteluun. Meillä oli harjoitustehtäviä ja meidät lähetettiin matkaan. Menimme tiettyyn ilmatilaan suorittamaan niitä harjoitustehtäviä. Meidät keskeytettiin tosielämän torjuntatehtävää varten. Kurssimme asetettiin niin, että yrittäisimme saada näköhavaintoa jostakin minkä lentotukialuksemme tutka oli poiminut. Seurasimme heidän antamaansa kurssia ja päädyimme näköhavaintokontaktiin. Paikalla oli neljä lentomiehistön jäsentä, kaksi lentokonetta. Kussakin lentokoneessa on siis lentäjä ja asejärjestelmäupseeri. Me neljä saimme näköhavainnon siitä UAP:stä, tunnistamattomasta ilmailmiöstä.

Kuvateksti: UAP on lyhenne sanoista Unidentified Aerial Phenomena, tunnistamaton ilmailmiö, tunnistamaton lentoilmiö, tunnistamaton ilmassa oleva ilmiö. Sana aerial voidaan kääntää eri tavoin.

Ulkonäkö

Haastattelija: Miltä se näytti?

Alex Dietrich: Me kuvailimme sen näyttäneen TIC TACilta. Se näytti samalta kuin se pieni minttupastilli suuremmassa koossa: valkoinen, pitkulainen, ei silminnähtäviä lentoa ohjaavia pintoja, ei silminnähtäviä työntövoimakeinoja. Se liikehti tavalla jota emme tunnistaneet, emme pystyneet luokittelemaan, tunnistamaan sitä.

Kuvateksti: Tic tac -pastilleja. ”Se näytti samalta kuin se pieni minttupastilli suuremmassa koossa…” [Linkki Wikipedia: Tic tac]

Mikä se oli?

Haastattelija: Mikä ajattelet sen olleen? Näin jälkikäteen katsoen…

Alex Dietrich: Minä en ole pätevä tekemään sitä analyysiä. [Haastattelija ja haastateltava alkavat molemmat nauraa.] Siitä on nyt lähes 17 vuotta aikaa. Tiedät että useat ovat uteliaita ja huolissaan siitä, mutta minä annoin suullisen selvitykseni, sen minkä pystyin, informaation ja datan siltä päivältä. Minä jätän tämän asiantunteville analyytikoille, heidän työtehtäväkseen, heidän määritettäväkseen.

UAP:n liikehdintä

Alex Dietrich: Se todellakin käyttäytyi, liikehti, tavalla jota emme osanneet selittää. Emme pystyneet aavistamaan ennakolta sen seuraavaa liikettä. Kun tavallisesti olemme toisen lentokoneen kanssa, teemme paljon ilmataisteluliikkeitä, joissa tarkastelemme kääntösäteitä, valmistaudumme etukäteen vihollisemme seuraavaan liikkeeseen. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se vain rikkoi muotin. Se tavallaan räjäytti tajuntamme liikehtimistavallaan.       

Minä en… sinähän tiedät…

Alex Dietrich: Minä en pidä itseäni tietopaljastajana. Minä en… sinähän tiedät… Mediasta on soitettu minulle ja pyydetty minua antamaan näitä haastatteluja. Asevoimien upseerina minusta tuntuu, että minulla on velvollisuus ja sitoumus vastata niihin. Kansalaiset ovat uteliaita ja huolissaan tästä asiasta. Mutta jos tästä seuraa jotain, niin toivon sen olevan niiden ihmisten häpeän väheneminen, jotka kohtaavat jotain, olkoon se sitten ilmatilassamme, vesissämme, sotaharjoituksissamme tai rannikollamme. Että ihmiset rohkaistuisivat raportoimaan, raportoimaan virallisia kanavia pitkin, tekemään havaintonsa ja nappaamaan sen filmille tai videolle, ja välittämään nuo havainnot niille jotka ovat ammattitaitoisia. Siis että ne joille on annettu lupa tuon analyysin tekemiseen voivat koota palaset yhteen ja ehkä ratkaista pulman.

Haastattelija: Alex Dietrich, kiitos ajastasi, kiitos että puhuit meille autostasi käsin.

Alex Dietrich: Kiitos, että otatte tämän vakavasti.

Kuvateksti: TIC TAC-tapaukseen liittyvä Yhdysvaltain laivaston (USN) lentotukialus USS Nimitz. [Linkki Wikipedia: USS Nimitz (CVN-68)]

USN hävittäjälentäjä Alex Dietrich: Nimitz-kohtaaminen, TIC TAC-kohtaaminen, 2004    

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös sisältää vain täydentäviä poimintoja, alkuperäinen englanninkielinen haastattelu on 51 minuuttia pitkä.

Tunnistamattoman kontaktin torjuntatehtävä

Alex Dietrich: [Hävittäjälentäjä Alex Dietrich lukee ja kommentoi tapauksen yhteenvetoasiakirjaa.] USS Princeton keskeytti harjoituksemme sitä tosielämän torjuntatehtävää varten. [Linkki Wikipedia: USS Princeton (CG-59)] ”Tunnistamattoman kontaktin torjunta 40 merimailin päässä.” Tuossa viitataan suuntimaan ja etäisyyteen. En ole katsonut noita kartalta, mutta oletan niiden olevan Etelä-Kalifornian rannikolla. Sitten tuossa viitataan Nimitzin sijaintipaikkaan. [Linkki Wikipedia: USS Nimitz (CVN-68)] Normaalisti me emme julkaisisi tai ilmoittaisi ydinaseita kuljettavan lentotukialuksen täsmällistä sijaintia. Jälkikäteen se sopii, mutta ei reaaliajassa. Tuollainen informaatio olisi arkaluonteista ja tiukasti kiinni pidettyä. Joten… ”[USS] Princetonilta informoitiin, että kontakti liikkui 100 solmun [185 km/h] nopeudella 25 000 jalan [7,6 kilometrin] korkeudella.”   

Haastattelija: Tuon on melko alhainen nopeus jollekin 25 000 jalan korkeudella liikkuvalle. Vaikuttaa melko epätavalliselta.

Alex Dietrich: Kyllä, täsmälleen niin.

Tunnistamaton esine vedessä

Alex Dietrich: Okei, asiakirjan toinen kappale. ”Nopeat kotkat 110 ja 100 [lentokoneet] eivät löytäneet ilmassa leijuvaa tunnistamatonta kontaktia Princetonilta ilmoitetusta sijaintipaikasta.” Okei, me skannasimme sen ulkopuolelta ja etsimme. ”Silloin nopeat kotkat havaitsivat vedessä suuren tunnistamattoman esineen.” Tuo ilmaisee, että siellä tosiasiassa oli jotain.

Haastattelija: Esine.

Alex Dietrich: Esine, tiedäthän? Siellä [vedessä] velloi ja siellä oli jokin, mutta oli erittäin vaikea sanoa oliko se uppoamassa vai oliko se tulossa ylös, vai oliko se karikko jonka yli vesi tavallaan löi. On vaikea sanoa liittyikö se siihen mitä näimme hieman myöhemmin. Siellä oli sitä vellovaa vettä joka suuntasi kaikkien meidän katseet siihen samaan pisteeseen ja sillä tavoin minä sain TIC TACista näköhavainnon. ”Esineen ympärillä oli höyryä, savua, vellontaa.” Minä en nähnyt höyryä ja savua, näin vellovaa vettä ja häiriöitä vedessä, tavallaan kuohuntaa. Ihmettelen mistä tuo höyry ja savu tuohon tuli.

Täsmääkö tämä asiakirja?

Haastattelija: Tuossa sanotaan, että ”lentäjät näkivät, sitten lentäjät näkivät…” Tarkoitan, että tunnistatko sinä mitään tästä niiksi asioiksi jotka sinä sanoit jollekin suullisessa kuulemisessasi? Vai ajatteletko, että tämä on muilta lentäjiltä?

Alex Dietrich: Se saattaa olla kooste. Tämä on ensimmäinen kerta kun luen tätä. En tiedä mistä nuo yksityiskohdat tulevat. Se saattaa olla yhdeltä muista kolmesta osallisena olleesta ihmisestä, ehkä hän näki jotain mikä näytti höyryltä tai savulta.

Esine muistutti aluksi…

Alex Dietrich: ”Lentäjä kuvaili aluksi esineen muistuttavan pudonnutta matkustajalentokonetta. Hän sanoi myös, että se oli paljon suurempi kuin sukellusvene.” Minä sanoisin, että se oli suunnilleen suuren lentokoneen rungon kokoinen. Se ei ollut puhtaasti ristin muotoinen, tiedäthän? Sydämeni särkyi, ajattelin että ehkä me olemme tapahtumapaikalla etsimässä ja pelastamassa jotain mikä putosi. Siis koska se alustava muoto ja koko muistutti pudonnutta lentokonetta.

Haastattelija: Sinä et siis nähnyt lentokoneen siipiä? Sekö näytti vain pelkältä rungolta?

Alex: Oikein, tavallaan pitkulainen muoto, se oli myös sen vellovan veden muoto. Kuin vesipullo. [Näyttää kädessään olevaa vesipulloa.]

Haastattelija: Aivan, me tiedämme, kuin 737 ilman siipiä. [Linkki Wikipedia: Boeing 737]

Alex Dietrich: Kyllä, minun pitäisi todellakin investoida TIC TAC –rekvisiittaan.

iPhone TIC TAC

Haastattelija: Kyllä, minä käytän iPhonea siihen. Tämä on erittäin paljon TIC TACin muotoinen.

Alex Dietrich: Kyllä, tuo on todella hyvä.

Haastattelija: Tästä saa kaksi eri kokoa [kääntämällä puhelimen toisinpäin]. Pieni TIC TAC ja pitkä TIC TAC. Itse asiassa, kumpi näistä kahdesta muistuttaa enemmän sinun muistikuvaasi?

Alex Dietrich: Voi ei, en tiedä, ehkä tuo lyhyempi.

Haastattelija: Okei, se on arvellakseni enemmän TIC TACin kaltainen.

Kuvateksti: Haastattelija esittelemässä hävittäjälentäjä Alex Dietrichille iPhonea eri asennoissa.

Komentaja David Fravor

Alex Dietrich: ”Laskeutuivat 24 000 jalan korkeudelta saadakseen vedessä olleesta kontaktista paremman näköhavainnon. Nopeampi 110 sai kontaktin ilmassa siihen mikä vaikutti olevan kapselin muotoinen, siivetön, pitkulaisen muotoinen, pituus 25 – 30 jalkaa [7,6 – 9,1 metriä], ei näkyviä merkintöjä eikä luokitusta. Tämä viisi merimailia länteen siitä sijaintipaikasta, jossa esine oli veden alla.” Joten… Tuossa ei kuvailla minun selontekoani. Sinun täytyy kysyä komentaja [David] Fravorilta onko tuo hänen kuvauksensa.

Jos tuo on komentaja Fravorin sanomaa… Hän huomasi sen ennen kuin se meni veden ylle sille häiriöityneelle alueelle. Tuo selittää miksi hänellä oli siitä pidempikestoinen näköhavainto. Koska TIC TAC oli niin nopea ja suhteellisen pieni verrattuna siihen suureen mereen jota katselimme, niin minä sain näköhavainnon vasta kun vedessä oli se häiriö, joka auttoi minua. En tiedä olisinko pystynyt saamaan näköhavaintoa ilman sitä kuohuvaa vettä. Kun minä sain TIC TACista näköhavainnon, se oli erittäin matalalla, se oli aivan vedenpinnan yläpuolella, ei todellakaan 25 000 jalan [7,6 kilometrin] korkeudella, josta se alkoi.   

Nopea kotka 100

Haastattelija: Sinä näit sen ensimmäisen kerran vedenpinnan yllä?

Alex Dietrich: Oikein, kyllä. Minä katselin katse kiinnitettynä siihen kuohuvaan veteen ja sitten se esine meni poikittaissuuntaisesti sen edessä. Se auttoi ainakin minua saamaan näköhavainnon ja seuraamaan sitä. Seurasin sitä noin 10 sekunnin ajan. Päivä oli selkeä, vesi oli tyyni, pystyimme näkemään selkeästi. ”Kumpikaan nopeista kotkista 110 tai 100 ei pystynyt lukittautumaan tutkalla… Nopea kotka 100 lensi korkealla suojaamassa ja näki nopean kotkan 110 suorittaman taistelun.” Siis minä olen tuo 100, Fravor oli tuo toinen.  ”100 vahvistaa 110:n visuaalisen identifioinnin. Myös 100 menetti kontaktin udussa.”

CAP-piste

Haastattelija: Tuossa puhutaan sinusta. Fravor puhuu, että se esine ilmestyi CAP-pisteeseen ja te puhuitte siitä radiossa. Muistatko sen? [Linkki Wikipedia: Combat air patrol (CAP)]

Alex Dietrich: Kyllä, joku sanoi heti kun menetimme visuaalisen kontaktin, että ”menetimme kontaktin, onko teillä osuma?” Hän kysyi periaatteessa lennonvalvojilta, että näettekö te, me menetimme näköhavainnon? Silloin lennonvalvoja sanoi jotain siihen tyyliin, että te ette tule uskomaan tätä, mutta se on CAP-pisteessänne. Siis se olisi ollut toisella puolella ilmatilaa. Siinä ei tuntunut olevan järkeä ajan ja etäisyyden suhteen. Siinä on se ongelma, että miten se sen olisi tehnyt? He näkivät TIC TACin katoavan meidän taistelupisteestämme ja ilmestyvän uudelleen siinä ennalta tiedoksi annetussa CAP-pisteessä, jota meidän oli tarkoitus käyttää harjoitustehtävässämme.

Siipimies

Alex Dietrich: Minä olin siipimiehen asemassa. [Linkki Wikipedia: Siipimies] Meillä oli siis kaksi lentokonetta ja minun roolini nuorempana kokemattomana lentäjänä oli todellakin odotella, eikä menettää näköyhteyttä johtavaan lentokoneeseen, jota siis lensi komentaja Fravor. Ei ole mitään tarkkaa ajanhetkeä kellossa, että juuri nyt teillä on suora kontakti siihen kapineeseen. David Fravor on saattanut saada näköyhteyden paljon ennen minua. Tapahtumista käytiin samanaikaisia keskusteluja ainakin neljällä eri kanavalla. Vasta kun joku sanoi, että ”katsokaa veteen, siellä vedessä on jokin”, niin vasta silloin minun ja muiden katse kohdistui siihen pisteeseen ja minä sain TIC TACista näköhavainnon.

”Aggressiivista liikehdintää”

Alex Dietrich: David oli sillä hetkellä jo syöksyssä ja kävi sitä mitä minä nimittäisin ”ilmataisteluksi”, ”koiratappeluksi”, ”aggressiiviseksi liikehdinnäksi”. On täysin mahdollista, että David näki sen jo minuutteja ennen tuota. Minä olin paljon perässä johtuen paikastani lennolla ja juniori-statuksestani. Olin niin vihreä ja kokematon, että olin tyyliin: ”hei, jätkät, mitä täällä oikein tapahtuu?” Minä mukautuisin David Fravoriin, koska hän oli johtavassa lentokoneessa, hänen ei tarvinnut murehtia siitä missä minä olin. [Linkki: Hävittäjälentäjä Alex Dietrich: USS Nimitz -kohtaaminen ja Yhdysvaltojen UAP-raportti]

Kuvateksti: Lentäjä David Fravor kertoo haastattelussa ufokohtaamisesta, joka tunnetaan mm. nimellä TIC TAC -kohtaaminen.

USN lentäjä ja komentaja David Fravor: TIC TAC -kohtaaminen, Nimitz-kohtaaminen, 2004

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, koko haastattelu on 1 h 54 min pitkä.

VFA- 41, “mustat ässät”

Haastattelija: David, kerro kaikille kuka olet ja kerro kaikille taustasi, kiitos.

David Fravor: Okei, nimeni on David Fravor. Palvelin asevoimissa 24 vuotta, muutaman vuoden värväytyneenä merijalkaväen sotilaaksi, he lähettivät minut laivastoakatemiaan. Sitten lensin 18 vuotta laivastolle. Lensin A-6:sia, Hornetteja ja sitten Super Hornetteja. [Linkki Wikipedia: Grumman A-6 Intruder] [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F/A-18 Hornet] [Linkki Wikipedia: Boeing F/A-18E/F Super Hornet]  Minulla oli kaikki loppututkinnot mitä lentokoneesta voi saada, kaikki, jopa sellaiseen mitä ei enää tehdä. Joten minulla oli NVD korkea/matala, menin Top Guniin. [Linkki Wikipedia: Nigh-vision device (NVD)]  Sen tapauksen aikana josta tulemme puhumaan, olin VFA-41:n, ”mustien ässien”, komentava upseeri.

Kuvateksti: ”Mustat ässät”, Black Aces, on Yhdysvaltain laivaston iskuja tekevä hävittäjälentolaivue [Linkki Wikipedia: VFA- 41, ”Black Aces”]

14.11.2004

Haastattelija: Minä vuonna ja missä sinun tapauksesi sattui?

David Fravor: Marraskuun 14. päivänä 2004. Jos ajat San Diegosta Ensenadaan Meksikoon… 60 mailia rannikolta merelle päin noiden kahden välissä. [Linkki Wikipedia: San Diego] [Linkki Wikipedia: Ensenada, Baja California] Olimme kehittelemässä asioita. Se oli vuoden 2005 joukkojen sijoittelua varten. Menimme merelle marraskuuksi ja joulukuuksi 2004. Minä olin ottanut juuri lokakuun puolivälissä lentolaivueen haltuuni, joten olin ollut kuukauden ajan korkea-arvoisin henkilö.

Ilmapuolustusharjoitus

David Fravor: Menimme ja kokosimme taisteluryhmien palasia yhteen, kyse ei ollut vain lennostosta, sinähän tiedät. Me olimme lentotukialuksella, meillä oli risteilevä alus, meillä oli siellä myös tukilaivoja. Tarkoitus oli integroida ja harjoitella koko puolustus yhdeksi yksiköksi. Harjoitus jonka aioimme tehdä, oli ilmapuolustusharjoitus, jossa oli hyviä tyyppejä ja pahoja tyyppejä. He kaikki olivat lennoston sisältä.

Punaiset paholaiset

David Fravor: Sinä päivänä pahoja tyyppejä olivat merijalkaväen VMFA-232:t, ”punaiset paholaiset”. [Linkki Wikipedia: VMFA-232, ”Red Devils”] Joten heidät lähetettäisiin ilmaan ja he menisivät noin 100 mailia laivan eteläpuolelle. Me olimme hyviä tyyppejä. Käytimme siitä nimitystä 2 vs. 2, siis heitä kahta vastassa oli kaksi meitä. Tulisimme työskentelemään yhdessä USS Princetonin kanssa, joka tulisi toimimaan valvojana. He tulisivat ohjaamaan sinisiä joukkoja. Punaiset tyypit tulisivat antamaan meille näytöksen, tiedäthän? He yrittäisivät ja me yrittäisimme torjua, pysäyttää heidät pääsemästä kohti lentotukialusta. Tuo oli tavallaan se harjoitus, jota varten meillä oli kaikki kunnossa. Merijalkaväki nousi ilmaan ensin ja he suuntasivat etelään.

Kuvateksti: USS Princeton (CG-59). [Linkki Wikipedia: USS Princeton (CG-59)]

Meillä ei ollut mitään käsitystä, että…

David Fravor: Meillä ei ollut mitään käsitystä, että he olivat jäljittäneet kahden viikon ajan… Sen kahden viikon ajan mitä he olivat merellä olleet, he olivat jäljittäneet niiden kapineiden tulevan taivaalta. Kun puhuin Princetonin päällikön kanssa, niin hän sanoi, että niitä oli noin tusina [12] kappaletta. Ne tulivat alas yli 80 000 jalan [24,4 kilometrin] korkeudelta, pudottautuivat noin 20 000 jalan [6,1 kilometrin] korkeudelle, oleilivat siinä ja menivät sitten noin kolmen tai neljän tunnin kuluttua takaisin suoraan ylös.

Haastattelija: Kun sanot, että he olivat jäljittäneet, niin kuka tarkalleen ottaen oli jäljittänyt?

David Fravor: USS Princeton jäljitti niitä. Ne näkyivät Nimizin tutkassa ja E-2 pystyi näkemään ne. [Linkki Wikipedia: USS Nimitz (CVN-68)] Tuo tutka on päällä kaiken aikaa. Aegis-risteilyaluksen SPY-1 järjestelmä on luultavasti yksi maailman kehittyneimmistä järjestelmistä. [Linkki Wikipedia: AN/SPY-1] [Linkki Wikipedia: AEGIS, Aegis combat system, ”Aegis-taistelujärjestelmä”]

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston valvontalentokone Northrop Grumman E-2C Hawkeye. [Linkki Wikipedia: Northrop Grumman E-2 Hawkeye]

He eivät vaivautuneet kertomaan, että…

Haastattelija: Tyypillisesti kun jotain tällaista tapahtuu, kun on jokin selittämätön ilmiö, niin mitä he tekevät?

David Fravor: Tässä tapauksessa… Jos olisimme vaarallisessa ympäristössä, niin he kertoisivat meille. Mutta ne olivat San Diegon rannikon ulkopuolella, se ei tullut lennostoon. Meillä ei ollut mitään käsitystä, että niitä kapineita oli siellä.

Haastattelija: Joten he siis havaitsivat ne kapineet, eivätkä vaivautuneet kertomaan teille?

David Fravor: Juuri niin.

Haastattelija: He tiesivät, että ne kapineet olivat vierailleet sillä alueella, mutta he antoivat harjoituksen tapahtua siitä huolimatta?

David Fravor: Kyllä. Puhuin heidän kanssaan. Ne olivat näyttäytyneet viimeisen kahden viikon aikana, mutta se tapahtui silloin kun me emme lentäneet. Tyypillinen lentotukialuksen aikataulu meille meni noin keskipäivästä keskiyöhön, 12-tunnin päivä. Kello oli jotain puolenpäivän paikkeilla ja me nousimme ilmaan. [Sotaharjoituksen selitystä jätetty kääntämättä.]

Harjoitus perutaan

David Fravor: Sanottiin, että ”harjoitus perutaan”. Me olimme tyyliin, että okei. Hän sanoi, että ”meillä on todellisen elämän kurssin asetus”. He lähettivät meidät länteen. Kun se kaikki tapahtui, niin siipimieheni [Alex Dietrich] liittyi mukaan. [Linkki Wikipedia: Siipimies] Kyseessä oli F-18F:t, joten kussakin suihkulentokoneessa oli kaksi ihmistä. Joten siellä olin siis minä ja minun WIZZOni, joka on siis asejärjestelmien käyttäjä, sekä toisen suihkulentokoneen lentäjä ja asejärjestelmien käyttäjä. [Linkki Wikipedia: Weapon system officer, (WSO, ”Wizzo”)]

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston (USN) Boeing F/A-18F Super Hornet. [Linkki Wikipedia: Boeing F/A-18E/F Super Hornet]

David Fravor: He lähettivät meidät noin 60 mailia eri paikkaan kuin mihin olimme menossa. Nyt menimmekin vielä kauemmas merelle. Meillä ei ollut käsitystä mitä olimme menossa torjumaan. Silloin valvoja alkoi puhua meille. Hän sanoi: ”Hei, herra. Me olemme nähneet näitä esineitä. Ne ovat tulleet alas kahden viikon ajan…” Hän kertoi meille koko jutun ja sanoi: ”Me tarvitsemme teidät menemään tutkimaan. Haluamme tietää mitä ne ovat.”

Aseistamattomat lentokoneet

Haastattelija: Mutta he pyysivät sinua tutkimaan aseistamattomalla suihkulentokoneella?

David Fravor: Kyllä. Syy on se, että jos laivaston ja ilmavoimien historiassa on laitettu lentokoneisiin harjoituksissa kovia ohjuksia, niin harjoituksessa tulee aina vedettyä liipaisimesta tai sotkee kytkimet jossakin vaiheessa, jolloin joku tulee ammutuksi alas. Niin on käynyt monta kertaa.

Yhdistynyt tutkamerkki

David Fravor: Joten, aloimme lentää länteen.  Se toinen lentäjä oli nainen. Meillä ei ollut käsitystä mitä tulisimme katselemaan. Meille sanottiin, että ”se on 270, etäisyys 30 mailia, korkeus 20 000 jalkaa [6,1 kilometriä]. Puhuimme koko ajan edestakaisin. Pääsimme siihen pisteeseen asti, että he sanoivat ”hei, yhdistynyt merkki”, joka tarkoittaa siis sitä että tutkissa on resoluutiosoluja, tiedäthän… etäisyys ja atsimuutti… mitä tutka pystyy itse asiassa näkemään. [Linkki Wikipedia: Atsimuutti] Kun ollaan sen laatikon sisällä, niin ei pysty tekemään eroa minun ja sen minun tavoitteleman esineen välillä, meistä tulee vain yksi suuri möykky. He siis huusivat, että ”yhdistynyt merkki”.

Kuvateksti: Lentäjä David Fravor sanoo, että hänen lentokoneensa ja hänen tavoittelemansa esine alkoivat näkyä lopulta tutkassa vain yhtenä suurena möykkynä, yhdistyneenä tutkamerkkinä.

TIC TAC

David Fravor: Toinen suihkulentokone oli vasemmalla puolellani. Siirryn käyttämään kellokoodia pitääkseni tämän yksinkertaisena: esine jota päädyimme katselemaan, on täysin kellon keskellä ja me olimme klo 6 asemassa. Siipimieheni oli vasemmalla puolellani. Hän [nainen] on asejärjestelmän käyttäjänsä kanssa alempana. Katselimme ympärillemme… Vesi oli täysin tyyni, ei vaahtopääaaltoja. Tarkoitan, että päivä oli sananmukaisesti täydellinen päivä San Diegossa Kaliforniassa.

Näimme valkoista vettä, jotain samanlaista kuin näkisi merenalaisen vuoren, tiedäthän, vedenalaisen kiven, jonka yli vesi lyö. ”Mitä tuo on?” Tavallisesti kyse on vedenalaisesta kivestä. Se näytti tuollaiselta, mutta se oli noin 737:n kokoinen. [Linkki Wikipedia: Boeing 737] Sen muoto oli itse asiassa vähän kuin ristin muoto ja se osoitti kohti itää. Pitkä osa oli itä-länsi suuntaisesti ja muutamia kapistuksia oli pohjoiseen ja etelään päin. Katselimme sitä, se tavallaan veti katseemme puoleensa. Olimme tyyliin, että onpa tuo outoa.

Katsoimme alas ja toisen lentokoneen asejärjestelmien käyttäjä sanoi: ”Hei, kippari! Näettekö te tuon? Mikä tuo kapine on?” Minä katselin samaa kapinetta. Näimme aivan vedenpinnan yläpuolella valkoisen TIC TACilta näyttävän esineen, joka oli pohjois-etelä suuntaisesti. Se liikkui pohjoiseen, etelään, itään, länteen. Se liikkui vain radikaalisti miten halusi: eteen, taakse, vasemmalle, oikealle. Se liikkui yltympäri sitä häiriötä, sitä näkemäämme valkoista vettä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla tic tac. [Linkki Wikipedia: Tic Tac]

Pituus

Haastattelija: Miten iso se kapine oli?

David Fravor: Se oli noin 40 jalkaa [12,2 metriä] pitkä. Arvioin sen siten, että koska olen taistellut paljon muiden lentokoneiden kanssa, niin se oli noin Hornetin rungon kokoinen. Siksi sanon, että 40 jalkaa (12,2 metriä].

Ilmasta katselua

David Fravor: Se kapine meni vain vasemmalta oikealle. Katselimme sitä silmillämme, emme sensoreilla. Katselimme alaspäin sitä kapinetta. Mikä se on? Ensimmäiseksi sen ajattelee olevan helikopteri, eikö? Helikopterit pysyttelevät tyypillisesti alle 200 jalan [61 metrin] korkeudella. Me olimme melko kaukana laivalta, jotta se olisi voinut olla yksi meidän helikoptereistamme. Joten, mikä se on?

Ensimmäiseksi etsiskelee roottorin jättöpyörrettä, tiedäthän? Se alkaa ”potkia” vettä, sen näkee, se on todella helppo nähdä ilmasta käsin. Olimme tyyliin, että ”ei, ei roottorin jättöpyörrettä, itse asiassa ei näy mitään roottoreita, ei näy peräroottoria, ei näy mitään pääroottoreita tai vastaavaa, tämäpä outoa.” [Linkki Wikipedia: Roottori] Kiertelimme ympäriinsä ja katselimme sitä kapinetta. Pääsimme noin klo 9:n asemaan.             

Kuvateksti: Haastatteltava kertoo, että he katselivat kohdetta tässä vaiheessa silmillään, ei sensoreilla.

Etäisyys

Haastattelija: Kuinka kaukana olitte siitä kapineesta?

David Fravor: Minä olin 20 000 jalan [6,1 kilometrin] korkeudella. Se oli aivan pinnalla, aivan oikealle puolellamme, joten olin sivusuunnassa ehkä parin mailin päässä ja 20 000 jalan korkeudella. Me vain katselimme sen liikkuvan ympäriinsä.

Haastattelija: Se oli siis teidän silmissänne hyvin pieni?

David Fravor: Ei liian pieni. Tarkoitan, että jos 40 jalkaa pitkä lentokone on noin alhaalla… Se oli melko selkeä.

Minäpä käyn tarkistamassa sen

David Fravor: Minä sanoin, että ”minä käyn tarkistamassa sen”. Niin meidät on koulutettu tekemään. Toinen lentäjä sanoi, että ”minä pysyttelen täällä ylhäällä”. Minä olin tyyliin, että se on loistavaa, välillämme on matkaa, saamme kaksi eri näkökulmaa. Toisesta lentokoneesta nähtiin tavallaan kaikki tapahtuva korkealta kun minä kävin tarkistamassa sen.

Menenpä siihen missä se tulee olemaan…

David Fravor: Joten minä aloin kierrellä ympäriinsä. Se teki yhä sitä liikettään eteen taakse vasemmalle oikealle. Se oli yhä pohjois-etelä suuntaisesti. Pääsimme noin klo 12 asemaan. Minä olin vain mukavassa helpossa laskussa. Arvelisin päässeeni noin 18 000 jalan [5,5 kilometrin] korkeudelle, muutama tuhat jalkaa toisen lentokoneen alapuolelle. Silloin TIC TAC vain tavallaan kääntyi nopeasti, se osoittikin nyt itä-länsi suuntaisesti. Ja nyt se jäljitteli meitä. Se oli siis pinnan yläpuolella, me olimme korkealla ylhäällä. Me olimme tulossa alas, se alkoi tulla ylöspäin.

No, se alkoi käydä mielenkiintoiseksi. Joten me tavallaan kiersimme ympäri täyden ympyrän. Minä laskeuduin ja se nousi ylöspäin. Minä pääsin kellossa noin klo 8 asemaan ja se oli noin klo 2 asemassa. Lapsetkin tietävät, että nopein keino saada joku kiinni, on ylittää ympyrä. Jos kierrätte vain ympyrää, niin mitään ei tapahdu. Jossain noin 2000 jalkaa [610 metriä] tai 3000 jalkaa [914 metriä] sen yläpuolella minä vain tavallaan laskin keulaa aggressiivisesti ja leikkasin ympyrän poikki.

Yritin lentää siihen paikkaan missä se tulisi olemaan, koska halusin liittyä sen seuraan, halusin nähdä kuinka lähelle pääsen sitä. Kun olin vetämässä ylös, se alkoi olla tavallaan poikkisuuntaisesti nokkaani nähden. Se alkoi kiihdyttää ja noin alle sekunnissa siitä kun aloin vetää keulaa sitä kohti, se meni suoraan poikkisuuntaisesti edestäni ja ”puff”, se oli poissa.

Kuvateksti: Haastatellun lentäjän puheista saa sellaisen käsityksen, että kohde katosi yhdessä sekunnissa.

Mennäänpä sinne missä teidän piti olla…

David Fravor: Soitin toiseen lentokoneeseen ja kysyin: ”Hei, kaverit, näittekö te tuon kapineen?” He olivat tyyliin, että kyllä todellakin, se on mennyt, emme näe sitä lainkaan. Katselimme, emme nähneet. Sanoin samalla, että ”hei, käännytään takaisin katsomaan mitä siellä vedessä oli”. Siellä oli ollut jotain. Käännyimme takaisin juuri sinne, emme olleet menneet mihinkään. Se oli poissa. Vesi oli virheetön, siellä ei ollut valkoista vettä, ei mitään, vain sinistä. Nyt käännyimme takaisin suunnaten kohti itää.

Valvoja [USS] Princetonilta sanoi, että te ette tule uskomaan tätä, mutta se kapine on takaisin teidän CAP-pisteessänne. Se oli se alkuperäinen piste, jossa meidän oli tarkoitus pysytellä 40 mailia laivan eteläpuolella. Se kapine siis meni sieltä missä me olimme noin 60 mailia [96,6 kilometriä], ehkä 30 – 40 sekunnissa. Se siis oli jo siellä. He eivät seuranneet sitä, se vain ilmestyi. Se vain ilmestyi takaisin tutkaan ja he sanoivat, että ”se on täällä”. Me lensimme takaisin, emme nähneet sitä, emme nähneet sitä omassa tutkassamme. Emme nähneet sitä millään omilla sensoreillamme. Teimme kaksi pyrähdystä, tulimme takaisin laivalle ja laskeuduimme.

Tutkan häirintä, sotatoimenpide

David Fravor: Takapenkillä istunut Chad sanoi, että hän löytää sen kapineen. Hän oli todella määrätietoinen. Super Hornetin takapenkillä ei ole ohjaussauvaa, mutta siellä on sivusauvoja ja säätimiä. He ohjaavat sensoreita, sitä asejärjestelmäkaverit tekevät. He pystyvät vaihtamaan näyttöjä todella nopeasti vain nappulaa painamalla, tutkasta kohdentimeen. [Linkki Wikipedia: Targeting pod, ”kohdennin”]

Järjestelmä toimii itse asiassa niin, että kun tutkassa näkyy jotain, niin se määritellään ensisijaiseksi kohteeksi, jolloin kaikki muutkin sensorit katsovat siihen pisteeseen. Kaikki on tavallaan synkronoitu yhteen. Hän siis poimi tutkaosuman ja lukitsi sen. Minä katsoin kaikki nauhat. Hän siis lukitsi sen ja tutka alkoi välittömästi… Tutka pystyy kertomaan jos sitä häiritään, se antaa signaalin. Teknisesti ottaen häirintä on sotatoimenpide. Se alkoi häiritä tutkaa.

Kuvateksti: David Fravor sanoo, että kohde suoritti tutkanhäintää, jonka hän sanoo olevan sotatoimenpide.

TIC TAC -video

David Fravor: Hän oli tarpeeksi fiksu kääntyäkseen kohdistimen puoleen, hän otti passiivisen jäljen, se on se video jossa näette TIC TACin vain olevan keskellä näyttöä todella rauhallisesti. Hän siis teki noin. Jos katsotte videon, niin he menevät läpi kaikki eri moodit, IR:n ja EO:n. EO on TV, se on mustavalko-TV-kamera. [Linkki Wikipedia: Infrapunasäteily]                  

Haastattelija: Pystymmekö saamaan sen videon netistä?

David Fravor: Kyllä. 

Haastattelija: Mielestäni on tärkeää, että meillä on itse video, että pystyt puhumaan siitä. [Videon etsintää ei ole käännetty.]

Ironista, jahtasin ufoa

Haastattelija: Onko sinulla ollut ennen tätä muita ufokokemuksia?

David Fravor: Ei ole. Ironista tässä jutussa on se, että… Kerron tämän jutun. Anoppini kysyi sananmukaisesti joka kerta kotiin mennessäni: ”Hei, näitkö ufon? Näitkö ufon?” Minä nauroin sille. Tämä tapahtui, enkä sanonut tästä koskaan heille sanaakaan. Kaikki kaverini tiesivät, tämä oli hyvä juttu oluen äärellä. He kysyivät, että mikä on makein koskaan lentäessäsi näkemäsi asia? Minä vastasin, että jahtasin ufoa.

Luis Elizondo pyysi minua tekemään New York Times –artikkelin, johon sanoin aina, [aluksi] että ”ei”, kuten kaikelle muullekin. [Linkki: Luis Elizondo] [Linkki Wikipedia: New York Times] Joten, anoppini istuskeli siinä. Tiesin, että New York Timesin juttu tultaisiin julkaisemaan. Oli kiitospäivä 2017. [Linkki Wikipedia: Kiitospäivä] Talossa oli vain vaimoni ja muutamia sukuun tulleita. He istuivat keittiössä, en halunnut lähteä talosta.

Minä sanoin, että minun on kerrottava tämä teille. New York Timesissa tulee olemaan juttu ja minä olen siinä, minä jahtasin ufoa. Anoppini oli tyyliin, että ”ahaa!” Hän katsoi appeani ja minua silmiään pyöritellen: ”Oletko tosissasi?” Minä sanoin, että ”kyllä olen”. Hän sanoi, että ”sinä et kertonut koskaan meille mitään”. Minä en todellakaan koskaan kertonut kenellekään. Vaimoni ja lapseni tiesivät tapahtuman tapahtuneen, mutta he eivät tienneet kaikkia yksityiskohtia.

Pukumiehiä ei näy missään

Haastattelija: Oliko tämä luokiteltu salaiseksi?

David Fravor: Ei.

Haastattelija: Oliko jossain vaiheessa?

David Fravor: Ei. On paljon huhuja minun salaiseksi luokittelusta ja että laivan kaikki ovet suljettiin. Ei, niin ei ollut. Miehet puvuissa eivät koskaan ilmestyneet. Kukaan ei kehottanut meitä olemaan puhumatta siitä.

Kuvateksti: David Fravor sanoo, että ”miehet puvuissa eivät koskaan ilmestyneet”.

FOIA

David Fravor: Tästä on olemassa raportti, jonka George Knapp sai vapautettua. [Linkki Wikipedia: George Knapp] Minä käytän siitä nimitystä epävirallinen virallinen raportti. Sain puhelun matkapuhelimeeni kaverilta, joka sanoi että haluan tutkia tapauksesi. Minä sanoin, että okei. Hän tutki tapauksen erittäin perusteellisesti. Jos luet sen, niin se on noin 10 sivua pitkä. Hän jäljitti kaikki, osallisena olleen lentomiehistön, hän jäljitti ja puhui amiraalin kanssa. Se oli melko perusteellinen raportti. Minä en ajatellut siitä mitään. Sitä ei koskaan vapautettu FOIA-pyynnöstä. [FOIA = Freedom of Information Act = tiedonvapauslaki] [Linkki Wikipedia: Freedom of Information Act (United States)]

AATIP

Haastattelija: Selitätkö ihmisille mikä on tiedonvapauslaki.

David Fravor: Olin ollut jo pois laivastosta noin kuusi vuotta. Laivastosta itse asiassa soitettiin minulle. Laivaston viestintätoimihenkilö soitti minulle. Hän kysyi, että tiedotko mistään dokumentaatiosta koskien sinun ufotapaustasi Nimitzillä? Minä kysyin, että virallistako? Hän sanoi, että niin. Minä sanoin, että en. Tiesin raportin olevan olemassa, mutta minulle se oli epävirallinen, koska en tiennyt kuka sen teki ja minne se meni. Minulla oli siitä kopio.

Sain tietää vuosia myöhemmin, että se raportin tehnyt kaveri oli osa AATIP-tiimiä. Puhuin Luis Elizondon kanssa, joka johti sitä ohjelmaa. [Linkki Wikipedia: Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP), ”edistyksellinen ilmakehän ja avaruuden uhkien tunnistusohjelma”] [Linkki Wikipedia: Luis Elizondo] [Linkki: Luis Elizondo] Luis näytti minulle alkuperäisen dokumentaation. AATIPiin kuului tyyliin 13 ihmistä ja he olivat täysin FOIAsta erivapauden saaneita. Minä sanoin, että tuon kaverin minä tunnen, hän oli se raportin tehnyt kaveri. Siksi se ei tullut koskaan esiin, ennen kuin George [Knapp] sai sen käsiinsä.           

Kuvateksti: FOIA on lyhenne sanoista Freedom of Information Act, ”tiedonvapauslaki”.

FOIA-erivapaus

Haastattelija: Miten tiedonvapauslaista [FOIA] voi saada erivapauden?

David Fravor: Ilmiselvästi puolustusministeriöllä on kyky… Minä en ole lainkaan salaliittoteoria-henkilö, sen sanon teille. On varmasti syynsä siihen miksi viranomaiset eivät kerro kansalle kaikkea. Minä en puhu valtionjohdon puolesta, mutta mielestäni siihen on hyvä syy. Kaiken ei tarvitse mennä julkisuuteen. He laittavat pykälän tyyliin, että tämä AATIP-ohjelma, mitä tahansa he tekevätkin, heidän tekemänsä työ ja heidän löytönsä ei ole vapautettavissa tiedonvapauslain nojalla.          

TIC TAC -video

Haastattelija: Jamie, onko meillä se video? Okei, nyt mennään. Selitä mitä näemme ja miksi sen näemme. [Käännös sisältää vain oleellisia poimintoja.]

David Fravor: NAR tarkoittaa kapeaa näkökenttää, eli se on zoomattu. IR tarkoittaa, että se on infrapunamoodissa. Värien sijasta nähdään siis lämpötilan vaihteluita. Nuo laitteet ovat äärimmäisen herkkiä, ne kertovat erot tyyliin asteen kymmenesosien tarkkuudella. Tässä tapauksessa valkoinen on kuuma. Tuo esine jota katsot, on siis kuumempi kuin sitä ympäröivä taivas. Havaitsemme myös, että suihkuja ei ole. Kun katsoo lentokonetta läheltä, niin ulos tulevan pakokaasun itse asiassa näkee, siitä tulisi hehkuva suihku. Se on tärkeää kun katsomme videota. Voit jatkaa videon pyörittämistä.

Nyt hän on käskenyt FLIR-järjestelmän jäljittää sitä. [Linkki Wikipedia: Teledyne FLIR] Pysäytä tähän nopeasti. Huomaatte, että näyttö vaihtui, valkoisesta esineestä tuli musta. Tämä on mustavalko-TV-moodi. Kun katsotte ylös, niin siinä lukee TV. Mitään pakokaasua ei näy, tavallisesti osan siitä pystyisi näkemään. Tuo kapine vain on siinä. Jos katsotte ylös, tuohon jossa lukee 3, niin se tarkoittaa että laite katsoo kolme astetta lentokoneen keulan oikealle puolelle. Jatka soittamista. Chad käy siis läpi eri moodeja ja on tyyliin: ”minä sain sen!” Hän yrittää katsoa parasta videota mitä hän saa. On huhuja siitä, että tämä video on tyyliin 10 minuuttia pitkä. Ei, te näette koko videon.

99.9

David Fravor: Huomatkaa nyt tuo missä lukee 99.9. Paina nopeasti pysäytykselle. Tuo tarkoittaa sitä, että kohdistin… Se on nyt hänen ensisijainen sensorinsa. Tutka yrittää yhä katsoa tuota esinettä, yrittää mitata sen etäisyyttä, eikä tutka pysty saamaan sen etäisyyttä. Tuo esine tekee jotain kertoakseen, että ”minä en anna sinulle takaisinpäin mitään”. Kyseessä on vain Dopplertutka, poliisin tutkatkin ovat dopplereita. [Linkki Wikipedia: Dopplertutka] Se yrittää saada etäisyyttä, mutta ei pysty siihen. Silloin kun tuossa lukee, että 99.9, niin tutka ei pysty näkemään tuota [lentokoneen näytöllä näkyvää] esinettä juuri sillä hetkellä. Se ei salli sen saada etäisyyttä.

Aktiivinen tutkanhäirintä

Jeremy Corbell: David.. Mielestäni supertärkeää on se mitä hän selitti minulle aktiivisesta häirinnästä verrattuna passiiviseen häirintään. Tuossa on kyseessä aktiivisesti tuota järjestelmää häiritsevä teknologia.

Haastattelija: Eikä vain jotain kuten häivelentokone, jonka muoto ja pintarakenne… [Linkki Wikipedia: Häivelentokone]

David Fravor: Kyllä.

Kuvateksti: Toinen haastateltava haluaa painottaa, että kohde suoritti passiivisen tutkanhäirinnän sijaan nimenomaan aktiivista tutkanhäirintää.

Lähtö

David Fravor: Voit jatkaa videon pyörittämistä. Hän käy yhä läpi eri moodeja ja yrittää lukittautua siihen. Se vain on siinä. Ja sitten yhtäkkiä kun video jatkuu.. Kun päästään lähelle, niin se tulee syöksähtämään vasemmalle. Se menee vasemmalle, tuo on nopea lähtö näkökentästä.

Haastattelija: Kun se lähtee lentämään, kun se tavallaan vain lähtee näkökentästä, lähtee vasemmalle, niin kuinka suurella nopeudella se menee?

David Fravor: Sanoisin että melko nopeasti, se on arvio. Se on melko nopea. Jos meillä olisi etäisyys, niin pystyisimme kolmiomittaamaan. [Linkki Wikipedia: Kolmiomittaus]   

Haastattelija: Siis ei mikään mitä meillä itsellämme on?

David Fravor: Ei, koska me emme pysty… Olkoon mikä lentokone tahansa, käytetään esimerkkinä vaikka F-22 Raptoria. Se on luultavasti juuri tällä hetkellä suorituskyvyltään maailman paras lentokone. [Linkki Wikipedia: Lockheed Martin F-22 Raptor] Ei se pysty lähtemään tuolla tavalla, erityisesti jos se leijuu. Tarkoitan, että tässä puhutaan jostakin joka on vain paikallaan tuulessa. Sitten se vain kiihdyttää yhtäkkiä. Lentokoneet eivät toimi tuolla tavalla.

Haastattelija: Ja se ei jätä lainkaan pakokaasua.

David Fravor: Ei jätä.

Haastattelija: Tuo sen lähtö on puistattava. Sanotaan, että jos maapallon nopein lentokone yrittäisi tehdä tuota samaa liikettä, niin pystyisikö tämä järjestelmä seuraamaan sitä?

David Fravor: Kyllä, kyllä me pysyisimme sen mukana, kunnes se pääsisi sille rajalle mitä laite pystyy vasemmalle päin katsomaan. Tutka näkisi sen. Tarkoitan, että jos pääsemme tarpeeksi lähelle, niin kaikesta tulee näkyvää, se liittyy siihen miten tutkat tosiasiassa toimivat.

Suorituskyky oli yli…

David Fravor: Mutta tuo jokin… tiedättehän… Sanokaa te minulle, mutta tuo oli… suorituskyky oli yli… Tarkoitan, että kun näimme sen katoavan, kun se lensi nokkani edestä… Katselin sitä alle puolen mailin [800 metrin] etäisyydeltä. Se pääsi suoraa eteeni ja vain katosi.

Otetaan esimerkiksi jotain minkä kaikki tietävät nopeaksi, sanotaan vaikka SR-71, ja se menee nopeudella mach 3. [Linkki Wikipedia: Lockheed SR-71 Blackbird] Näkyvyys oli 50 mailia [80,5 kilometriä]. Jopa nopeudella 35 mailia [56 kilometriä] minuutissa, näkisin sen muuttuvan pieneksi pisteeksi kun se katoaa horisonttiin, näkisin sen luultavasti noin minuutin.

Tämä näkemämme kapine katosi sekunnissa, vain poissa. Ja niin oli kahdesta eri kulmasta katsottuna, muista että toinen lentokone oli 8000 jalkaa [2,4 kilometriä] yläpuolellani. Toisesta lentokoneesta yläpuoleltani katseltiin alas. Kun se katosi, niin kysyin, että ”näettekö te sen?” He sanoivat, että ”ei, se on poissa”. Se vain sananmukaisesti ”katosi”.

Kuvateksti: Haastateltava haluaa painottaa vielä, että kohde häipyi näkyvistä yhdessä sekunnissa.

Itärannikolla 2015

Haastattelija: Tapasitko ketään muita joilla oli samanlaisia kokemuksia?

David Fravor: Olen puhunut muutamien kavereiden kanssa itärannikon tapauksesta, GIMBAL-videosta. Yhden heistä kanssaan puhun päivittäin, hän on melko hyvä ystäväni. Se on täysin eri. Muista, että meidän tapauksemme sattui 2004, GIMBAL-video on vuodelta 2015.

Haastattelija: Onko GIMBAL-video saatavilla samoin kuin tuo teidän videonne?

David Fravor: On.

Haastattelija: Jimmy, etsi se.

David Fravor: Yhdysvaltain rannikon ulkopuolella on varoitusalueiksi kutsuttuja alueita. Ystäväni oli jäänyt juuri eläkkeelle. Hän johti itärannikolla hävittäjälentolaivuetta. Soitin hänelle, koska aloimme saada selville, että ne kapineet Yhdysvaltain itärannikolla olivat niin hallitsevia. He alkoivat nähdä niitä kapineita alun perin kun yksi niistä lähes osui, lentokone lähes osui yhteen niistä kapineista. Se näytti samalta kuin läpinäkyvän rantapallon sisällä oleva kuutio. He eivät tienneet, että oliko se tyyliin ympärys vai voimakenttä. GIMBAL-videossa sen ympärillä näkyy tavallaan kuin aura. [Linkki Wikipedia: Aura (paranormaali)] Meidän tapauksessamme niin ei ollut.

Minä aina sanon, että meidän oli TIC TAC, nuo eivät ole. Se tarkoittaa, että tuolla on erilaista tavaraa, josta me emme tiedä. Heillä oli kaksi lentokonetta lentämässä. Toinen lentokoneista lähes osui yhteen niistä, joka meni alaspäin 50 jalan [15 metrin] etäisyydeltä kyljestä. Se lähes osui yhteen niistä ”rantapallon sisällä kelluvista kuutioista”.

Ilmapallottelijat

David Fravor: Jotkut sanovat, että ne ovat ilmapalloja, eivät ne ilmapalloja ole. Ne kapineet ovat sananmukaisesti paikallaan, tuuli ei vaikuta niihin. Jos on vaikka 90 solmun tuuli, niin ne kapineet vain ovat siinä paikallaan.

Kuvateksti: 90 solmun tuuli vastaa tuulen nopeutta 167 km/h (kilometriä tunnissa) tai 46 m/s (metriä sekunnissa).

Super Hornettien uudet tutkat

David Fravor: 60 tai 70 ihmistä on nähnyt sen, koska tutkat, Super Hornettien uudemmat tutkat ovat äärimmäisen, äärimmäisen, kyvykkäitä. Kun he alkoivat ensimmäisen kerran nähdä niitä, niin he ajattelivat, että ehkä tutka antaa virheellisiä kohteita. Ei tutka todellakaan anna virheellisiä kohteita. Sitten joku teki täsmälleen samoin kuin Chad teki, suuntasi kohdistimen sinne ja yhtäkkiä näkyikin lämpösignaali, tuli paluu, siellä missä kaikumerkki oli, oli ilmiselvästi jokin. Kohdistin on FLIR, eteenpäin katsova infrapunavastaanotin. [FLIR = Forward-looking infrared receiver] [Linkki Wikipedia: Forward-looking infrared (FLIR)]

GO-FAST

David Fravor: Tuo on GO-FAST .

Jimmy: Eikö tämä ole se?

David Fravor: Ei, se on se toinen.

Haastattelija: Mikä tuo sitten on?

David Fravor: Tuosta käytetään nimitystä GO-FAST. Se näyttää samalta kuin TIC TAC. Se on toinen itärannikolla otettu video. Siinä se ujeltaa poikki meren erittäin suurella nopeudella. Olen melko varma, että sama takapenkkiläinen kuvasi nuo molemmat videot, GO-FAST –videon ja GIMBAL-videon. Ystäväni oli GIMBAL-videon lennolla mukana. Kysyin ystävältäni, että ”hei, kuinka moni on nähnyt noita kapineita?” Hän sanoi, että 60 tai 70.

Haastattelija: 60 tai 70 ?!

David Fravor: 60 tai 70 ihmistä oli nähnyt niitä kapineita tutkassa. Kysyin, että mitä te teette asialle? Hän sanoi, että me annamme lentosotamiehille varoituksen, jossa sanotaan, että ”hei, niitä kapineita on tuolla, joten olkaa varovaisia, koska emme halua teidän törmäävän sellaiseen”. Kenelle siitä kerrotaan? No, kaikki tietävät. No, mitä asialle tehtäisiin? Se [TIC TAC) oli täysin valkoinen, siinä ei ollut mitään merkintöjä, siinä ei ollut lainkaan siipiä, ei roottoreita ja se ylitti suorituskyvyltään kaiken meillä olevan. Minä viivaisin Kiinan ja Venäjän tästä yli.

Kuvateksti: Lentäjä David Fravor sanoo, että ”minä viivaisin Kiinan ja Venäjän tästä yli”.

GIMBAL-video

Haastattelija: Onko tämä GIMBAL-video?

David Fravor: Kyllä. Katselemme samanlaista kohdistinta. Kun miehistö löytää sen… niin sinä et näe. Sinä näet kohdistamisen. Kun kuuntelet tuota videota, kuulet heidän alkavan puhua. Kuulet kaverin sanovan: ”Jätkä, katso, niitä on kaikkialla! Katso SA-sivua.” Meillä on tilannetietosivu [SA-sivu]. Kaikki mistä tutka saa paluita, ilmestyy näkyviin, mutta kohdistin pystyy katsomaan vain yhtä kapinetta, joten hän merkitsee sen ensisijaiseksi kohteeksi. Kohdistin katsoo siihen, tutka havaitsee yhä kaiken muun.

Eivätkä tulekaan näkemään…

David Fravor: Tässä videossa näkyy itse asiassa hänen seuraamansa esine. Kun puhuin erään toisen lentäjän kanssa, niin hän sanoi, että kun näkee tutkavideon, niin siellä heidän edessään näyttää olevan lähes kuin muodostelma niitä: sen edessä liikkuu viisi pienempää. Ja sitten ne kääntyvät kuin muodostelmassa. Ne kapineet kääntyvät ja alkavat mennä toiseen suuntaan sillä aikaa kun he kuvaavat GIMBAL-videota. Se on tavallaan se viestintä kun kuulet, että ”jätkä, pyhä lehmä, katso, niitä on kaikkialla”.

Jeremy Corbell: Tuo oli raportoimatonta uutta tietoa. Kaikki tietävät tuon videon, jossa se kääntyy kuin [Bob] Lazarin alus pohja etummaiseksi. [Linkki: Bob Lazar] Tuo hänen kertomansa ei ole vielä julkista. Siellä oli V-muodostelma muita esineitä, joita kansalaiset eivät ole vielä nähneet.

David Fravor: Eivätkä tulekaan näkemään, se on tutkanauha. Voit pyörittää videota eteenpäin… Hän on nyt IR-moodissa, että näe suihkua vieläkään. Se menee vastatuuleen. Nyt hän on TV-moodissa.

Kuvateksti: Haastateltavat antavat ymmärtää, että kansalaiset eivät ole nähneet kaikkea, eivätkä tulekaan näkemään.

Intuition vastaista

David Fravor: Tuo kapine alkaa tavallaan pyörähtää. Näettekö sen ympärillä tavallaan tuon auran?

Haastattelija: Joo.

David Fravor: He sanovat [videossa], että “nuo joissa on neliöitä sisällä näyttävät samanlaiselta kuin rantapallo”. Se pyörähtää.

Haastattelija: Bob Lazar kuvaili juuri noin, että nämä kapineet asettautuvat lepäillessään vaakasuoraan ja kun ne matkaavat, ne kääntyvät kyljelleen. Sillä tavalla nuo liikehtivät, tuo oli hyvin samankaltaista.

David Fravor: Niin.

Haastattelija: Tuo on intuition vastaista, tuo kuinka se menee aerodynaamisesta asennosta kyljelleen ei-aerodynaamiseksi ja lentää pohja edellä.

David Fravor: Oikein, juuri niin. Puhuin kaverille tässä eräänä päivänä. Hän sanoi, että tässä on ironista se, että nuo kapineet ovat siellä tuntikausia. Korkeasuorituskykyisillä lentokoneilla ei riitä polttoainetta tuntikausiksi. Kun Horneteilla mennään lujaa, niin puhutaan puolestatoista tunnista ja on tultava takaisin ja laskeuduttava. Joillakin lentokoneilla aika on vielä lyhyempi. Venäläisten lentokoneissa asia on samoin.

Haastattelija: Painonko vuoksi?

David Fravor: Painon, suorituskyvyn ja lentokoneen koon vuoksi.

Ajattele fysiikkaa

David Fravor: Ajattele fysiikkaa. Sinulla on yli 80 000 jalan [24,4 kilometrin] korkeudelta alas tuleva esine. Maan kaarevuus alkaa näkyä jostain 70 000 – 80 000 jalan korkeudelta, joten sitä pidetään avaruutena. Ne tulevat tuota korkeammalta. Ne tulevat kohtisuoraan alas. Ne pysähtyvät noin 20 000 jalan [6,1 kilometrin] korkeudelle. Ne hengailevat siinä kolme tuntia ja menevät sitten takaisin kohtisuoraan ylös. Kyseessä on jokin mikä pystyy liikkumaan ympäriinsä miten haluaa.

Kuvateksti: David Fravor kehottaa ajattelemaan fysiikkaa. [Linkki Wikipedia: Fysiikka] [Linkki: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta]

Rajoitteet poistettu

David Fravor: Kun otetaan tuo TIC TACin muoto, joka on siis muodoltaan kuin sukellusvene.  Jos käytetään ei-reaktiivista työntövoimaa, jos vain manipuloidaankin sitä väliainetta jossa ollaan, ilmaa, mitä tahansa, niin voidaan mennä veden alle. Olette kuulleet kaikista niistä raporteista. Toisesta maailmansodasta alkaen on nähty noita kapineita, jotka ilmestyvät vedestä ja lentävät. Kun on tuollainen teknologia ja esine on tiivistetty, niin vettä ei tule sisälle. Mikään ei sano, että noin ei voi tehdä. Nyt onkin jotain mikä itse asiassa manipuloi gravitaatiokenttää ja liikkuu tyhjiön läpi. [Linkki Wikipedia: Painovoima (gravitaatio)] Voit sananmukaisesti teoreettisesti lentää, mennä mereen, liikennöidä siellä ympäriinsä, ponnahtaa takaisin ylös, lennellä ympäriinsä, mennä avaruuteen. Tavallisen meillä olevan työntövoiman rajoitteet on poistettu. Tämä ei ole hyvä juttu, tämä on totta.

Aijaa, ufoja

David Fravor: Sain puhelinsoiton Kaliforniasta. Vastasin ja rouva kysyi: ”Onko komentaja Fravor puhelimessa?” Minä kysyin, että kuka soittaa? Hän sanoi, että ”hei, olen 79-vuotias nainen ja haluaisin kertoa hänelle kertomukseni, en ole kertonut tätä koko elämäni aikana kenellekään”. Hän sanoi, että ”isäni oli varttuessani laivastossa. Hänet oli sijoitettu aluksi Rhode Islandille.” Siis silloin kun nainen oli ollut lapsi. Hän sanoi, että ”kävelimme äidin kanssa rannalla…” He olivat nähneet outoja valoja. Siitä nainen oli tavallaan päätynyt siihen, että aijaa, ne ovat UFOja.

Hän jatkoi, että he olivat muuttaneet muutamaa vuotta myöhemmin San Franciscoon, joten minä ajattelisin, että Treasure Islandille, koska hänen ikäiselleen se olisi tapahtunut 1950-luvulla. [Linkki Wikipedia: Naval Station Treasure Island] Hänen isänsä oli työskennellyt laivaston yhteyshenkilönä virastoon. Isä oli tullut eräänä päivänä kotiin sähke kädessään. Nainen sanoi, että isä antoi jostakin syystä hänen lukea sen. Nainen kertoi jutun minulle. Hän kertoi, että siinä [sähkeessä] sanottiin perimmältään, että tunnistamattomia esineitä menee veden sisään ja vedestä pois, ja siinä oli leveysaste ja pituusaste. Isä oli sanonut, että ”me vastaanotamme näitä koko ajan, ja aina samalta alueelta”.

Minä tietysti kysyin, että onko sinulla se sähke? Hän sanoi, että ”ei tietenkään, isän piti viedä se takaisin töihin”. Kysyin, että muistatko niitä leveysasteita ja pituusasteita? Hän sanoi, että ”en”. Hän vaikutti luotettavalta ja uskottavalta. Hän halusi kertoa jollekin jutun, jota ei ollut kertonut elämänsä aikana kenellekään.

Kuvateksti: 79-vuotias nainen ei ollut kertonut asiasta koko elämänsä aikana kenellekään.

He eivät ole hulluja

David Fravor: Tuollaisen jälkeen alkaa huomata, että on olemassa erittäin luotettavia ihmisiä, eivätkä he ole hulluja, eivätkä he keksi juttuja. He tulevat esiin ja sanovat, että hei, minulla on ollut tällaisia kokemuksia. Olen saanut tuollaisia viimeisen kahden vuoden aikana paljon. Ihmiset vain etsivät sähköpostiosoitteeni ja lähettävät minulle tavaraa kertoen, että minulle tapahtui näin, minä näin tällaisen.

Laivaston helikopterilentäjä

David Fravor: Laivaston helikopterilentäjä tuli luokseni ja kysyi, että voinko puhua kanssasi? Hän sanoi, että minun on puhuttava kanssasi. Minä kysyin, että mistä sinä minun kanssani haluat puhua? Hän sanoi, että se sinun ufosi, minulla oli samankaltainen kokemus. Hän oli lentänyt CH-53:sta. [Linkki Wikipedia: Sikorsky CH-53 Sea Stallion]

Kuvateksti: Sikorsky CH-53E. [Linkki Wikipedia: Sikorsky CH-53 Sea Stallion]

David Fravor: Itärannikolla tehdään paljon tällaista, mutta silloin he olivat Puerto Ricon lähellä. [Linkki Wikipedia: Puerto Rico] Hän lensi siis siellä. Karibianmeren vesi on superkirkasta, sinähän tiedät. Heillä oli niitä kapineita, joista käytetään nimitystä BQM. He lentelevät ympäriinsä ja kun kaikki on tehty, he lentävät laivalle. He voivat jäljittää tutkalla. He tekevät myös sellaista, että kun laivat tai sukellusveneet ampuvat torpedoita, niin he keräävät kaiken datan siitä mitä torpedo veden alla tekee. Niitä kutsutaan telemetriakierroksiksi. Se [torpedo] tulee pintaan kellumaan ja he käyvät hakemassa sen ja ottavat siitä kaiken datan. He tekevät noita molempia asioita. Hän sanoi, että ensimmäisellä kerralla he olivat poimimassa sellaista BQM:ää, niistä tulee lennossa ulos laskuvarjo. Uimari pudotetaan veteen, hän käy kiinnittämässä koukun ja koko kapistus nostetaan ylös, lennetään takaisin ja siitä otetaan data.

BQM:n poiminta

David Fravor: Hän kertoi istuneensa edessä. CH-53:ssa pystyy itse asiassa näkemään jalkoihinsa. Niistä on siis todella hyvä näkyvyys ulos. Myös ikkunasta voi työntää pään ulos. Hän siis meni sinne saadakseen sen [BQM:n] koukkuun kiinni. Kun hän katsoi alaspäin noin 50 jalkaa [15 metriä] veden pinnan yläpuolelta, hän näki tavallaan tumman massan tulevan ylös syvyyksistä. He alkoivat nostaa sukeltajaa ylös. He olivat saaneet sen BQM:n, he olivat nostamassa sitä ylös. Hän katsoi sitä kapinetta, että mikä helvetti tuo on? Sitten se vain meni takaisin veden alle. Siis kun he vetivät sen BQM:n ylös vedestä, se esine meni takaisin syvyyksiin. Hän ajatteli, että tuopa oli melko outoa.

Kuvateksti: Northrop BQM-74 Chukar. [Linkki Wikipedia: Northrop BQM-74 Chukar]

Torpedon poiminta

David Fravor: Hän sanoi, että pari kuukautta myöhemmin hän oli poimimassa talteen torpedoa. He kiinnittivät sukeltajan vinssiin ja olivat laskemassa häntä alas. Hän katseli alaspäin ja näki sen suuren massan. Se ei ollut sukellusvene, hän oli nähnyt sukellusveneitä ennenkin. Kun näkee kerran sukellusveneen, sitä ei voi sekoittaa johonkin muuhun.  Se suuri tavallaan pyöreä esine tuli ylös syvyyksistä. Hän alkoi huutaa sisäpuhelinjärjestelmän kautta, että sukeltaja on nostettava ylös. Sukeltaja oli vain muutaman jalan päässä veden pinnasta. He käänsivät vinssin nostoasentoon ja sukeltaja ihmetteli, että mitä helvettiä on meneillään, hänet vedettiin ylös. Hän sanoi, että yhtäkkiä torpedo vain imaistiin veden alle ja se esine vain painui takaisin syvyyksiin. He eivät saaneet torpedoa koskaan talteen. Tämä tapahtui 1990-luvun lopulla, 1990-luvun puolivälin ja lopun paikkeilla. Voin olla häneen yhteyksissä ja kysyä häneltä.  

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla torpedo. [Linkki Wikipedia: Torpedo]

Syy: ”jotain vain tapahtui…”

Haastattelija: Miten tuollaisesta raportoidaan?!

David Fravor: No, mihin se torpedo meni? Se vain imaistiin alas, se meni alas. Ihmiset määrittivät syyksi sen, että jotain vain tapahtui, sen tasapaino meni, se vain osui veteen ja upposi. Hän sanoi, että ei se vain uponnut. Näytti sananmukaisesti siltä, että se tyyliin imaistiin alas. New York Times -sanomalehdestä puhuttiin hänen kanssaan silloin kun he tekivät sitä juttua. Mutta koska tuo tapaus sattui 1990-luvulta, he eivät halunneet sitä, he halusivat jotain tuoreempaa.   

Meksikon ilmavoimien video

Haastattelija: Oletteko tietoisia Meksikon ilmavoimien videosta? Mitä ajattelette siitä? [Linkki Wikipedia: Meksiko]

David Fravor: Comcastin vuoden 2004 vuoden video oli se, jossa Meksikon ilmavoimat jahtaa tyyliin kuutta, siis sananmukaisesti heti meidän tapauksemme jälkeen. [Linkki Wikipedia: Comcast] Tulin takaisin [töihin] ja valmistauduimme lähtöön. Minulla oli Comcast ja se sivu nousi esiin, siellä oli se video. Minä olin tyyliin, että pyhä lehmä, näyttää samalta kuin se mitä me jahtasimme. Niitä heidän seuraamiaan kapineita oli tyyliin kuusi kappaletta. He jahtasivat niitä samalla alueella, aivan Ensenadan rannikon ulkopuolella. [Linkki Wikipedia: Ensenada, Baja California]

Kaksi viikkoa

Haastattelija: Niitä raportoituja tapauksia sattui siis jo ennen kuin te näitte sen teidän TIC TAC –kohtaamisenne.

David Fravor: Kyllä.

Haastattelija: Kuinka monen viikon ajan niitä tapahtui?

David Fravor: Kahden viikon ajan, kyllä, kahden viikon ajan ennen sitä. He olivat katselleet noin kahden viikon ajan niiden kapineiden tulevan alas, menevän ylös, tulevan alas, menevän ylös. Mutta tuo tapahtui aina silloin kun me emme lentäneet, joka on siis luultavasti tyyliin ajanjaksolla keskiyöstä varhaiseen aamuun, seuraavan päivän puoleen päivään. Sitten me vain satuimme menemään sinne. Olen naureskellut, että jos siellä oli joku pieni vihreä mies lentelemässä TIC TACilla, niin hän meni luultavasti takaisin emäalukselle kiljumaan, että ”minut on nähty!” Me katselimme sitä viiden minuutin ajan omilla silmillämme, ja meitä oli siellä neljä. Meillä kaikilla on sama kertomus ja kaikki näimme saman. Nyt meillä siis on näitä kapineita, jotka tulevat miten tahtovat, emmekä me voi sille asialle mitään.

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston (USN) lentäjä David Fravor ottaa puheeksi myös ”pienet vihreät miehet”.

Mitä aiotte tehdä asialle?

David Fravor: Yhdysvaltain hallinnon sisällä on ihmisiä, jotka ottavat tämän asian vakavasti. Olen käynyt [Washington] DC:ssä kahdesti puhumassa ihmisille suljettujen ovien takana, koska he haluavat kuulla tämän jutun. Olen saanut paljon vastauksia, että ”sinun täytyy vitsailla!” Tämä todellakin vakavasti ottaen tapahtui, se todella tapahtui, se on totta. Mitä te aiotte tehdä asialle?

Haastattelija: Millaisille ihmisille olet puhunut?

David Fravor: Korkeatasoisille hallinnon viranomaisille, sen sanon. Ne keskustelut ovat minun ja heidän välisiään. En halua ihmisten spekuloivan, mutta olen siis puhunut korkeatasoisille hallinnon viranomaisille.

Bob Lazar

David Fravor: Minä olen puhunut myös Bobin kanssa.

Haastattelija: Bob Lazarin?

David Fravor: Kyllä. Olimme yhteisessä tilaisuudessa. Sanon tämän: Bob on normaali kaveri, Bob ei ole hullu.

Haastattelija: Ei hän ole lainkaan hullu.

David Fravor: Ei lainkaan. Haastattelija: Se siinä hänen kanssaan puhumisessa olikin kummallisinta. [Linkki: Bob Lazar]

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston (USN) lentotukialus USS Nimitz. [Linkki Wikipedia: USS Nimitz (CVN-68)]

Omar Lara, USN: Nimitz-kohtaaminen, 2004

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännökseen on poimittu vain pääasiassa Omar Laran puheenvuorot.

USS Nimitz, 2004

Selostaja: Omar Lara oli värväytynyt merimies, joka työskenteli [USS] Nimitzillä lentoliikenteen polttoainejärjestelmien parissa. Marraskuun 14. päivänä 2004 Nimitz johti lentotukialusiskuryhmää harjoituksessa Etelä-Kalifornian rannikolla. Harjoitukseen kuului myös hyökkäyssukellusvene ja edistyksellisellä tutkalla varustettu USS Princeton. [Linkki Wikipedia: USS Princeton (CG-59)] Lara kertoo olleensa Nimitzin kannella useita päiviä sen jälkeen kun pahamaineinen TIC TAC –video otettiin. Hän oli vastaamassa tapaukseen joka osoittautui olevan väärä hälytys yli laidan pudonneesta miehestä.

Mies yli laidan

Omar Lara: Suihkulentokoneita tuli sisään, parkkeerasi, me tankkasimme ne, ne nousivat ilmaan. Kaikki suihkulentokoneet olivat lähteneet, paitsi henkilöstö joka huolehti huollosta lentotukialuksen työkeskuksissa. Merimies oli pudonnut yli laidan. Sillä hetkellä soitettiin yli laidan olleesta miehestä ja kaikkien piti ilmoittautua henkilökohtaisesti, joten päädyimme takaosaan tyyrpuurin puolelle katselemaan suunnattomalle merelle päin kaunista yleisnäkymää.

Esine

Omar Lara: Ja aivan kuin tyhjästä se esine pudottautui taivaalta uskomattomalla nopeudella. Se asettautui juuri merenpinnan yläpuolelle. Esine itsessään oli valkoinen valoa loistava esine. Se kapine ei pysähtynyt tai hidastanut kuin vasta ehkä noin 100 jalkaa [30 metriä] vesirajan yläpuolella. Se pysähtyi silmänräpäyksessä. Sitten se singahti uskomattomalla nopeudella oikealle ilman yliäänipamausta. [Linkki Wikipedia: Yliäänipamaus] Sen seuraamiseksi oli sananmukaisesti kierrettävä vartaloa hieman oikealle. Sen esineen nopeus ja liikkuvuus oli jotain mitä en ole koskaan nähnyt kymmenenä vuotenani Yhdysvaltain laivastossa.     

Entinen suurvalta numero 1

Omar Lara: Minä en usko, että se näkemäni oli tehty tällä planeetalla. Se ei ollut meidän tekemämme. Te voitte laskea meidät pois suurvallan numero 1 asemasta. Se kapine vain pohjimmiltaan sai olon tuntumaan pienemmältä. Se muuttaa maailmankatsomuksen.

Nimeämättömien lentäjien ufolausuntoja, 2005

Linkki käännettyihin lausuntoihin: LINKKI. Vain lentäjien lausunnot on käännetty.

Tuntemattomat lentäjät, selkeät lausunnot

Lentäjä 1: Kyseessä oli Airbuss 320 ja meillä oli kyydissä 24 matkustajaa. Olosuhteet olivat hyvät, olimme 39 000 jalan [11,8 kilometrin] korkeudella. Se ei ollut lentokone, se ei ollut säähavaintopallo. Se oli valtavan kokoinen, kerrassaan valtava. Se oli väriltään tummanpunainen. Näin kuinka siitä esineestä alkoi tulla läpinäkyvä ja se katosi. Se oli täysin hullua, hullua!

Lentäjä 2: Olimme aivan Dallasissa aivan Fort Worthin pohjoispuolella. Se oli kauniin selkeä yö. Ne alkoivat tehdä käännöstä suoraan meitä kohti osoittavasta asemasta, tavallaan vinorivin kaltaista käännöstä poispäin.

Lentäjä 3: Kuin tyhjästä ilmestyi joitakin valoja. Katsoin vasemmalle puolelleni, juuri pohjoispuolelleni. Minä näin mitä näin, eikä se kapine ollut täältä.

Lentäjä 4: Havaitsin kaukaisuudessa jonkinlaisen punaisen valon, paapuurin puolellamme, oikealla puolellamme. Se vain liukui taivaan poikki niin hiljaisesti. Sen lehdessään se peitti kaikki takanaan olevat tähdet. Se toi mieleeni syvyyksissä olevan sukellusveneen, kun on hiljaista ja se vain ajelee läpi veden, tiedäthän?

Lentäjä 5: Larry sanoi, että pidä sitä silmällä, nyt se tulee meitä kohti. Joten… Siinä ei ollut siipiä, siinä ei ollut ikkunoita ja se oli sikarin muotoinen.

Kuvateksti: Tapauksesta kertovan lehtiartikkelin uutisotsikko: ”Lentäjä näkee mailin [1,6 kilometrin] levyisen ufon Alderneyn lähellä.” [Linkki Wikipedia: Alderney]

Lennonjohtaja Paul Kelly ja lentäjä Ray Bowyer, Alderneyn UFO, 2007, haastattelu 1

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI 1. Käännökset ovat tiivistelmiä, matkustajien, toimittajien ja ulkopuolisten asiantuntijoiden lausunnot on jätetty pääasiassa kääntämättä.

Lentäjä Ray Bowyer ja kaksi ufoa

Selostaja: Lentokapteeni Ray Bowyer oli lentämässä 23. huhtikuuta 2007 siviililentoyhtiö Aurigny Air Servicesin rutiininomaista matkustajalentoa, kun hänen ja hänen matkustajiensa näkyville tuli vähitellen yhä selkeämmin kaksi ufoa.  [Linkki Wikipedia: Aurigny] Sitten lennonjohtaja Paul Kelly Jerseyn lennonjohtotornista näki omassa tutkassaan jotain. [Linkki Wikipedia: Jersey]

Lennonjohtaja Paul Kelly

Paul Kelly: Minulla oli tukassa selkeä merkki jostakin, tämä ainoa ensikontakti, joka vaikutti olevan sillä alueella jota Ray [Bowyer] kuvaili.   

Lentäjä Ray Bowyer: Alkoi tulla jo hieman myöhäistä laskeutumisen kannalta, joten meidän täytyi alkaa mennä alaspäin. Olin siitä rehellisesti sanottuna melko iloinen, koska ne kapineet olivat nyt täysin näkyvissä ilman kiikareita.

Paul Kelly: Hän [toisen lentokoneen lentäjä] pystyi näkemään Alderneyn suunnassa pohjoisessa / koillisessa Rayn antamaan kuvaukseen sopivan esineen. Kun kuulin toisen lentäjän selvästi vahvistavan havainnon vastakkaisesta suunnasta käsin, niin silloin siitä tuli melko outoa. Hän vahvisti sen mitä Ray kuvaili silminnähtävästä sivumitasta.   

Kuvateksti: Tapahtumapaikan sijainti, Englannin kanaali ja tapaukseen liittyvät kanaalisaaret. [Linkki Wikipedia: Englannin kanaali]

Lentokapteeni Ray Bowyer: Alderneyn UFO, 2007, haastattelu 2

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI 2.

Äänitteet ja kuvaus

”Minulla on tarkkarajainen esine klo 12 asemassa. Katselemme erittäin kirkasta keltaista esinettä, no, kuin sikaria. Kaikki matkustajat pystyvät näkemään sen.” – lentäjä Ray Bowyer äänitteellä

Ray Bowyer: Kysyin lennonjohtajalta, että onko teillä lentokone klo 12 asemassani? Hän sanoi, että kyllä on.

”Roger, minulla on ensikontakti noin kahdeksan mailia Alderneyn länsipuolella.” – lennonjohto äänitteellä

Ray Bowyer: Kaikki mitä todella näin, oli kirkas keltainen esine, jossa oli tumma raita. Tumman raidan reunoilla oli erittäin säkenöivät tumman alueen ja keltaisen alueen väliset valot. Tässä. [Näyttää piirroksesta.] Ne säkenöivät, valot juoksivat siinä ylös alas. Se oli melko erikoinen.

Kuvateksti: Lentäjä Ray Bowyerin hänen näkemäänsä esinettä piirtävä käsi.

”Nyt siellä on toinenkin, ilmestyi juuri ensimmäisen takaa, siinä missä minä olen.” – lentäjä Ray Bowyer äänitteellä

Ray Bowyer: Sen toisella puolella kauempana oli toinen.

”Meillä on jotain kuvaukseen sopivaa noin klo 8 asemassamme.” – Blue Islands  –lentoyhtiön lentäjän ääni äänitteeltä [Linkki Wikipedia: Blue Islands (lentoyhtiö)]        

Karmivaa

Ray Bowyer: Se oli karmivaa, se oli melko pelottavaa. Ne olivat erittäin, erittäin, suuria lentokoneita, joiden ei ilmiselvästi ollut tarkoitus olla siinä missä ne olivat, joten ne olivat kontrolloimattomia. Ne olivat lennonjohdon hallitsemattomia, joten en tiennyt minne ne tulisivat menemään ja mitä ne tulisivat tekemään.      

Raportti

Haastattelija: Mitä raporttisi kanssa tapahtui?

Ray Bowyer: Mitä tapahtui? Ei yhtään mitään. Noin tapahtuu kaikissa ufotapauksissa, mitään raportoitavaa ei ole. Tavallinen vastaus on, että ”se ei ole uhka Britannian ilmatilalle”.

Suoraan sanoen: kyllä

Haastattelija: Ajatteletko sen olleen maapallon ulkopuolista?

Ray Bowyer: Minulta on kysytty tuota kysymystä paljon. Onko se maapallon ulkopuolista? Tavallinen vastaukseni on, että he eivät ole paikallisia, he eivät ole täältä, joten, suoraan sanoen: kyllä.

Kuvateksti: Haastateltu lentokapteeni Ray Bowyer on sitä mieltä, että ”he eivät ole paikallisia, he eivät ole täältä”.

Lentokapteeni Ray Bowyer: Alderneyn UFO, 2007, haastattelu 3

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI 3.

Ray Bowyer: Ehdotin hänelle [matkustajalle], että haluaisitko sinä katsoa, katsoa mitä sinä näet? Hän sanoi heti, että kyllä, näen sen. Ja suunnilleen silloin hän sanoi, että siellä on toinenkin. Ja niin todellakin, melkein suoraan sen takana oli hyvin samankaltaiselta näyttänyt esine.

”Toinen vaikuttaa olevan minun asemastani [katsottuna] ensimmäisen takana. Se on täsmälleen samanlainen, mutta siinä on väli, lieriömäinen esine, erittäin kirkkaan keltainen. Valossa on väli, noin kahden kolmasosan kohdalla sitä.” – lentäjä Ray Bowyer ääninauhalla    

Ray Bowyer: Annoin lennonjohtajalle tiedon, että se oli luultavasti Boeing 737:n kokoinen, ajattelin sen olevan viiden tai kymmenen mailin päässä. Ensimmäinen havainto osoittikin sen olevan noin 55 mailin päässä, joten tuon on täytynyt merkitä sen olleen todellisuudessa valtavan kokoinen.    

”Lentoyhtiön lento 544, haluaisitteko laskeutua?”  – Jerseyn lennonjohto äänitteeltä

Ray Bowyer: Se oli ajautumassa siihen pisteeseen, että olin mielissäni laskeutumisesta, maaperälle pääsemisestä.

Kuvateksti: Lentäjä Ray Bowyerin kavauksen perusteella tehty piirros esineistä. [Linkki Wikipedia: 2007 Alderney UFO sighting]

Lausunto kansallisella lehdistöklubilla

Ray Bowyer: Ensimmäisen takaa ilmestyi toinen identtisen muotoinen esine. Molemmat esineet olivat litistyneen kiekon muotoisia, joissa oli oikealla puolella tumma alue. Ne olivat kirkkaan keltaisia, niistä lähti valoa. Arvioin niiden olevan mahdollisesti jopa mailin [1,6 kilometrin] mittaisia laidalta toiselle.     

Laskeutuminen

Ray Bowyer: Se oli suuri taivaalla ollut esine, erittäin, erittäin suuri esine. En halunnut liian lähelle sitä. Meidän piti joka tapauksessa siihen aikaan alkaa laskeutua laskeutuaksemme. Molemmat esineet olivat yhä näkyvissä. Lentokoneen takaosassa oli paljon matkustajia. Laskeuduimme 2000 jalan [610 metrin] korkeudella olleen sumukerroksen läpi ja menetimme näköyhteyden siihen.

Ei niitä voinut piilottaa…

Haastattelija: Ray, miksi sinä et huomauttanut siitä matkustajillesi? Tarkoitan, että kun lentäjä tavallisesti näkee jotakin mielenkiintoista, niin hän sanoo: ”Jos katsotte oikealle puolellenne, niin näette…”

Ray Bowyer: Niin, New Yorkin? [Nauraa] Olimme sieltä melko kaukana. No, se oli… En halunnut pelästyttää ketään siinä vaiheessa. Kun lähestyimme niitä esineitä, niin ei niitä voinut piilottaa, ne vain olivat siinä.

Maine pelissä, jäätävä asia

Haastattelija: Olet ollut 20 vuoden ajan ammattilentäjä. Olet lentänyt tuhansia lentoja. Laitat tässä maineesi peliin, joten sinun täytyy todella uskoa näkemäsi olleen erittäin, erittäin, todellista.

Ray Bowyer: En ole nähnyt vuosien varrella mitään senkaltaista, ja olen suoraan sanottuna täysin tyytyväinen, jos en koskaan näkisikään sellaista uudelleen. Se on melko jäätävä asia. Ensimmäinen sen näköhavaintoni tapahtui alun perin 50, ehkä noin 50 mailin [80 kilometrin] päästä, ehkä 40 mailin päästä varsinaisesta esineestä. Se näkyi melko pienenä, mutta sen on täytynyt olla melko valtavan kokoinen. Sen on täytynyt olla erittäin, erittäin, paljon suurempi kuin ajattelin sen alun perin olleen. Sanoin lennonjohtajalle… He kysyivät minulta sen suurpiirteistä kokoa… Sanoin, että noin 737:n kokoinen, ehkä sen koko kaksinkertaisena. Mutta kun ajattelee että näin sen esineen noin 40 mailin etäisyydeltä, niin sen on täytynyt olla todella, todella, paljon sitä suurempi, ehkä jopa mailin [1,6 kilometriä] halkaisijaltaan.

Kuvateksti: Matkustajalentokone Boeing 737. [Linkki Wikipedia: Boeing 737]

Haastattelija: Olitko peloissasi?

Ray Bowyer: En ollut kovin iloinen.

Muoto

Ray Bowyer: Pystyin näkemään jotenkuten sen muodon, joka oli hyvin paljon tämän kaltainen [piirtää]: äärimmäisen suippokärkinen, erittäin pitkä ja ohut, pitäisi olla hieman tätä [piirrosta] ohuempi. Tämä alue, rungon suuntaisesti noin kahden kolmasosan kohdalla, oli melko tumma. Tämä [tumman alueen jälkeinen lyhyempi pää] oli erittäin kirkkaan keltainen, tämä [tumman alueen jälkeinen pidempi pää] oli erittäin kullankeltainen. Ja tämä alue oli tosiaan hyvin tumma.

Matkustajat, tutka

Haastattelija: Tässä tapauksessa on erityisen mielenkiintoista se, että pelkästään sinä et nähnyt sitä, matkustajasi näkivät sen myös ja tutkakin itse asiassa poimi sen. Voisitko kertoa siitä?

Ray Bowyer: Ymmärtääkseni Jerseyn tutkasta otettiin tuloste muutama maili * * * majakan eteläpuolelta [epäselvä majakan nimi]. Lähistöllä lentäneestä toisesta lentokoneesta, joka oli arvellakseni matkalla Mansaarelta Guernseyhin, nähtiin samankaltainen asia. [Linkki Wikipedia: Mansaari]

Sijainti kartalla

Haastattelija: Haluaisitko näyttää kartalta täsmällisen lentosuuntasi ja sen missä näit nämä kaksi ufoa?

Ray Bowyer: Se ei ole mikään ongelma. Ensimmäisen täytyi olla noin suunnilleen tässä, aivan Casquetsien eteläpuolella, siis tutkan mukaan. [Linkki Wikipedia: Les Casquets] Ja toisen sijainti suhteessa tuohon oli luultavasti jossakin tässä, erittäin lähellä Guernseytä, niin arvelen. [Linkki Wikipedia: Guernsey] [Painaa nastat karttaan sijaintipaikoille.]

Selostaja: Jerseyn lennonjohdosta vahvistettiin, että heidän tutkansa poimi alueelta jotain aktiviteettia.

Kuvateksti: Alderney on Kanaalisaarten pohjoisin saari Englannin kanaalissa. saari. [Linkki Wikipedia: Alderney]

Lentokapteeni Ray Bowyer: Alderneyn UFO, 2007, haastattelu 4

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Hän on täällä tänään

Toimittaja: Lentokapteeni Bowyer on täällä tänään kertomassa tarinansa. Kiitokset tulemisesta ja puhumisesta, koska tiedän niiden henkilökohtaisten keskusteluiden perusteella, joita minulla on ollut vuosien varrella ammattilentäjien kanssa joskus ohjaamossa, että he näkevät asioita. Heillä on kuitenkin taipumus olla raportoimatta niistä, koska he eivät halua että heille nauretaan tai heidän työuransa vaarantuu.

Ray Bowyer: Täsmälleen noin.

Miksi päätit puhua?

Haastattelija: Miksi sinä päätit puhua tästä?

Ray Bowyer: Minä en itse asiassa päättänyt lainkaan puhua lehdistölle, työnantajanani toimiva Aurigny- yhtiö rohkaisi siihen.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Aurigny. Kuvan lentokone ei liity tapaukseen. [Linkki Wikipedia: Aurigny]

Haastattelija: Miten lehdistö sai asian käsiinsä? Matkustajatko…?

Ray Bowyer: En minä tiedä.

Haastattelija: Sinä et ollut ainoa tämän ilmiön nähnyt henkilö, ethän?

Ray Bowyer: En.

Haastattelija: Myös jotkin matkustajat näkivät sen ja myös toinen lentäjä.

Ray Bowyer: Kyllä.

Kuvaus

Haastattelija: Kuvaile sitä meille.

Ray Bowyer: Se oli kirkas keltainen esine. Noin kahden kolmasosan kohdalla oli vasemmalta oikealle grafiitinharmaa osa. Voit kutsua sitä rungoksi, mutta emme tiedä vielä mikä se oli, yritämme selvittää sitä.

Haastattelija: Kuinka suuri se oli?

Ray Bowyer: Sitä on jälleen vaikea sanoa, mutta minä näin sen 50 mailin [80 kilometrin] etäisyydeltä. Minkä tahansa 50 mailin etäisyydellä olleen on täytynyt olla melko suunnattoman suuri.

Haastattelija: Olisiko se voinut olla mailin [1,6 kilometriä] pitkä?

Ray Bowyer: Se on mahdollista. [Linkki Wikipedia: Maili]

Tutkat

Haastattelija: Liikkuiko se lainkaan?

Ray Bowyer: Se ei luultavasti liikkunut. Minulla oli loistava mahdollisuus vierailla Jerseyn tutkahuoneessa. [Linkki Wikipedia: Jersey] Tutkassa oli joitakin mielenkiintoisia jälkiä, sanotaan vaikka niin. Ne viittaavat siihen, että sekä Guernseyn että Jerseyn tutkat poimivat sen. [Linkki Wikipedia: Guernsey] Jälkiä, vääriä jälkiä, kuten he niitä kutsuivat, oli noin 55 minuutin ajalta.

Haastattelija: Kuinka kauan aikaa sinä sen näit?

Ray Bowyer: Minä näin sen yhteensä 12 minuutin ajan.

Mantelipilvi?

Haastattelija: Minä näytän sinulle kuvan. Olen varma, että olet nähnyt tämän kuvan, siinä on joitakin mantelipilviä. [Linkki Wikipedia: Mantelipilvi] Olisiko se voinut olla jokin tuollainen? Olisiko se voinut olla jokin erittäin oudon muotoinen pilvi?

Ray Bowyer: Ei, se on erittäin epätodennäköistä. Olen nähnyt paljon mantelipilviä. Se ei näyttänyt pilveltä.

Haastattelija: Olet nähnyt vuosien varrella paljon pilviä.

Ray Bowyer: Kyllä. Minulla oli mahdollisuus katsoa sitä tai niitä esineitä – niitä oli siis kaksi – kiikareilla 10-kertaisella suurennoksella. Minun mielestäni se oli erittäin varmasti valvotussa ilmatilassa ollut esine, jonka ei olisi pitänyt olla siellä.

Kuvateksti: Kiikarit. [Linkki Wikipedia: Kiikari]

Näköyhteys katkeaa

Haastattelija: Mitä tapahtui? Menetitkö yksinkertaisesti kontaktin siihen? Katosiko se?

Ray Bowyer: Olin laskeutumassa. Se oli yleislento Southamptonista Alderneyhin. Menetin sen näkyvistä ainoastaan siksi, että laskeuduin sumun läpi, se on sillä alueella melko yleistä. Kun olin laskeutunut sumun läpi, en pystynyt näkemään sitä enää, mutta se oli melko varmasti yhä siellä.  

Toinen lentäjä

Haastattelija: Raportoiko Sark-saaren yllä lentänyt toinen lentäjä siitä samoin termein? [Linkki Wikipedia: Sark]

Ray Bowyer: Kyllä. Hän on jättänyt samanlaisen raportin kuin minäkin.

Ray Bowyer: Minun näkemäni esine oli hyvin kirkas keltainen. Se emittoi (lähetti) valoa. Sen yläpuolella oli aina Guernseyhin asti ulottuva pilvi. [Linkki Wikipedia: Guernsey]

Haastattelija: Olisiko se voinut olla heijastunutta auringonvaloa?

Ray Bowyer: Niin minä ensin ajattelinkin, kunnes katsoin sitä kiikareilla. Guernseyssä on paljon viinitiloja, kasvihuoneita. Aurinko olisi voinut heijastua lentokoneeseen yhdestä tuollaisesta viinitilasta. Niitä näkee usein myös Ranskassa matkalla Kanaalisaarille. [Linkki Wikipedia: Kanaalisaaret] Koska lentokoneen paikka muuttuu ja noiden heijastumien paikka on kiinnitetty, niin ne katoavat aina. Tämä ei kadonnut, se vain pysyi paikallaan.

Tältä planeetalta vai ulkoavaruudesta?

Haastattelija: Jos sinun täytyisi tehdä vaistonvarainen veikkaus, sanon tätä veikkaukseksi, en kysy sinulta asiantuntijana, koska miten sinä voisit mitenkään tietää… Sanoisitko sen olleen jotain tältä planeetalta vai jotain ulkoavaruudesta?

Ray Bowyer: Tuo on äärimmäisen vaikeaa. Tohtori David Clark haastatteli minua muutama vuosi sitten hyvin samankaltaisesta asiasta, neljä vuotta sitten. Hän johtaa tällä hetkellä tätä tutkivaa tiimiä. Lehdistö on kysynyt minulta tuota kysymystä. Yksinkertainen vastaukseni oli, että en ajattele sen olleen täältä. En voi spekuloida tuon pidemmälle. Mutta on jotain informaatiota jota parhaillaan tarkastellaan. Toivottavasti pystyn jonain päivänä palaamaan ja antamaan teille vastauksen tuohon, mutta tällä hetkellä tuota ei tiedetä.

Kuvateksti: Haastattelijaa kiinnostaa oliko lentäjä Ray Bowyerin näkemä jotain tältä planeetalta vai ulkoavaruudesta.

Mennäänpä nurkan taakse…

Haastattelija: Kun lennät nykyään, niin onko sinulla hieman korkeampi tietoisuus siitä mitä ympärilläsi saattaa olla meneillään?

Ray Bowyer: Mielestäni, kyllä, varmasti. Tuo ei ollut ensimmäisen esine jonka minä olen henkilökohtaisesti nähnyt. Olen puhunut myös monien muiden liikennelentäjien kanssa tämän tapahduttua. He ovat sanoneet hiljaa, että tule tänne nurkan taakse, haluan kertoa mitä minä näin.

Haastattelija: Ehdottomasti noin.

Ray Bowyer: Arvelen mitä nyt saattaa tapahtua… Tämä saattaa avata purkin. Kaikkien ammattilentäjien pitäisi katsella tätä ja tosiaankin raportoida kaikesta näkemästään.

Kuvateksti: Aurigny-lentoyhtiön lentäjä Ray Bowyer sanoo, että ”tämä saattaa avata purkin”. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Erikoislaatuisia asioita

Haastattelija: Minun on sanottava, että olen saanut ammattilentäjiltä epävirallisia ensikäden selontekoja. Monilla on ollut kokemusta yhtä paljon kuin sinullakin. Jotkut kaverit ovat nähneet erikoislaatuisia asioita, jotkut eivät ole nähneet mitään koko uransa aikana.

Ray Bowyer: Kyllä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla ei mitään. Pilviä taivaalla.

Haastattelija: Haastattelimme British Airways –lentoyhtiön lentäjää, joka tuli myös esiin. [Linkki Wikipedia: British Airways] Hän näki 1960-luvulla hopeanvärisen kiekon, eikö niin? Hän poimi sen omalla tutkallaan. Biskajanlahden maatutka poimi sen. [Linkki Wikipedia: Biskajanlahti] Se oli melko suuri ja se matkasi suunnattomalla nopeudella, paljon ääntä nopeammin. Se katosi hänen oikeanpuoleisen siipensä alle. Se oli hopeanvärinen kiekko, aivan kuten niiden on oletettukin olevan, erikoislaatuista.

Ray Bowyer: No, tämä esine näytti toisin sanottuna syrjällään olevalta CD-levyltä. Se oli hyvin terävä ja täsmällisesti rajattu.

Kuvateksti: F/A-18F Super Hornetteja lähdössä lentotukialukselta.

Yhdysvaltain laivaston F-18 -lentäjä Ryan Graves: UFO / UAP, 2014

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Lentävä insinööri

Haaastattelija: Ole hyvä ja kerro ihmisille suosituksesi ja taustasi.

Ryan Graves: Nimeni on Ryan Graves. Minulla on insinööritutkinto ilmakehän ja avaruuden koneenrakennuksesta. Lopetin nopeasti tuon tekemisen lähteäkseni lentämään F-18:a laivastolle heti valmistuttuani yliopistosta. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F/A-18 Hornet] Sitä tein suunnilleen vuosikymmenen, sekä operatiivisesti että taistelussa, kuin myös kouluttajan roolissa opettaen uusia oppilaita. Me todistimme jotain lentäessämme suihkulentokoneillamme, mutta todistimme sitä jokapäiväisen lentämisemme ja tehtäviemme yhteydessä.

2013 / 2014

Haastattelija: Ja minä vuonna te tätä todistitte?

Ryan Graves: Me aloimme nähdä niitä vuonna 2014. Se on varhaisin mistä minä tiedän, vuoden 2013 lopussa, vuoden 2014 alussa.

Haastattelija: Voisitko kuvailla aivan ensimmäisen kokemuksen?

APG-73 ja APG-79

Ryan Graves: Kyllä. Minulle henkilökohtaisesti kokemus oli yksinkertaisesti vain sellainen, että lensin alueelle kuten minä tahansa päivänä. Sen sijaan, että olisin nähnyt tyhjän ilmatilan, jossa oli vain siipihenkilöni tai toinen lentolaivue tekemässä jotain toisessa lohkossa, niin siellä olikin yhtäkkiä paljon erilaisia tutkakontakteja. [Linkki Wikipedia: Siipimies] Tuo oli välittömästi ongelma, koska voisimme osua yhteen niistä tai johonkin alueellamme työskentelevään.

Tuo tapahtui parhaan ymmärryksemme mukaan siksi, että olimme päivittäneet tutkamme. Meillä oli varhaisemmat tutkat, joista käytetään nimitystä APG-73. [Linkki Wikipedia: AN/APG-65 radar family] Olimme tulleet joukkojen sijoittelusta takaisin ja päädyimme huoltoon. Päivitimme tutkaan APG-79, joka on paljon parempi tutka.

Kuvateksti: Lentokoneen keulassa sijaitseva ”paljon parempi tutka” APG-79. [Linkki Wikipedia: AN/APG-79]

Ei siellä mitään pitänyt olla…

Haastattelija: Mitä suorituskykyeroja parannetulla tutkajärjestelmällä oli alkuperäiseen järjestelmään verrattuna?

Ryan Graves: Se on moderni digitaalinen työkalu verrattuna enemmänkin tyyliin klassiseen analogiseen tutkaan, jossa on rajoitetumpi kantama ja vähemmän kykyä jäljittää useita kohteita kerralla. Tuon tyylisiä asioita. Oli ylipäätään odotettavissa, että näkisimme enemmän kohteita tai pienempiä kohteita, jos niitä siellä olisi, mutta ei siellä olisi pitänyt olla mitään kohteita.  

Merellä

Haastattelija: Kuinka kaukana avomerellä olitte silloin kun kaikki tämä tapahtui?

Ryan Graves: Työskentelyalueemme alkaa noin 10 mailin [16 kilometrin] päässä rannikosta ja jatkuu suunnilleen 100 – 250 mailin [160 – 400 kilometrin] päähän, vaikkakaan emme tavallisesti käytä niitä kaukana idässä sijaitsevia alueita. Me näimme niitä vain veden yllä, joten ne todellakin olivat ainoastaan vain meidän työskentelyalueillamme. Ehkä hieman työskentelyalueen ja mantereen välissä, mutta ei koskaan mantereen yllä. Joskus sen melko laajan alueen lahtien yllä, mutta ne eivät koskaan tavallaan kiitäneet länteen maaperän ylle, ei mitään sellaista.

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston lentäjä Ryan Graves sanoo, että havaitut kohteet pysyttelivät meren yllä, ne eivät tulleet maaperän ylle.

Suojeltu ilmatila

Haastattelija: Oliko kyseessä rajoitettu ilmatila?

Ryan Graves: Se ei ole, joten tuon on vaikea kysymys. Meille se ei sotilastoimialueella toimivina ole rajoitettu siinä mielessä, että siellä saattoi törmäillä sinne tänne niitä pieniä Cessnoja, mutta ne kutsuttiin melko nopeasti pois, sekä siellä työskentelevän lennonjohtotoiminnan että F-18:en, kuin myös muiden siellä työskentelevien lentokoneiden toimesta. [Linkki Wikipedia: Cessna] Se ei ole ”rajoitettu” ilmatila kuten perinteinen pommitusetäisyys, mutta se on rannikollamme sijaitseva suojeltu ilmatila.

Tutka ja kinematiikka

Haastattelija: Teillä oli se parannettu tutkajärjestelmä. Mitä te havaitsitte?

Ryan Graves: Tutkasta voimme saada selville periaatteessa vain esineiden kinematiikan: Missä se perimmältään on? Mihin suuntaan se on menossa? Kuinka nopeasti se menee? Tuontapaisia asioita. [Linkki Wikipedia: Kinematiikka] Me emme välttämättä saa selville muotoa tai sentapaisia asioita. Se on tavallaan kuin esitysmuoto, kuvalaatta näytöllämme, jossa tuo informaatio näkyy.

Kun siis näemme sen tutkassamme, niin tiedämme missä se sijaitsee, mitä sen ympärillä sijaitsee, jos seillä on muita havaitsemiamme esineitä. Kuinka nopeasti se menee ja mihin suuntaan se osoittaa, mihin suuntaan se matkaa. Me käytämme siitä nimitystä nopeusvektori. [Linkki Wikipedia: Vektori] Näemme siis oleellisesti pienen ympyrän, josta tulee häntä. Se häntä tavallaan esittää kulkuneuvon keulaa, siis minne sen lentoreitti suuntautuu.

Vähemmän hillitty lentoreitti

Ryan Graves: Tuohon perustuen näemme tavallisesti lentokoneen kulkevan vain suoraa linjaa, se tekee ajoittain käännöksiä. Mutta näillä esineillä oli hieman… en halua sanoa sattumanvaraisempi, mutta vähemmän hillitty lentoreitti. Se nopeusvektori tavallaan pomppi hieman enemmän ympäriinsä. Ne eivät edenneet täysin suoraa linjaa, kuten voisit olettaa lennon navigointitietokoneen sinua vievän. Eikö? Se vie sinut pisteestä A pisteeseen B suorinta mahdollista linjaa pitkin. Nämä esineet vaikuttivat tavallaan liikkuvan vain siihen suuntaan. Se ei ollut suora linja, vaan ne tavallaan vain etenivät siihen suuntaan. Ne tavallaan mutkittelivat hieman, mutta liikkuivat yleisesti ottaen siihen suuntaan, sekä kolmiulotteisesti että horisontaalisesti.

Kuvateksti: Haastattelija ottaa seuraavaksi puheenaiheeksi tuulen.

Puhutaanpa tuulesta

Haastattelija: Ne siis kiemurtelivat ympäriinsä, menivät ylös ja alas, eivät pysyneet tasossa? Eivätkä ne liikkuneet suoraa linjaa pitkin?

Ryan Graves: Kyllä, mutta en halua antaa tuollaisia liian tiukkoja lausuntoja, koska me näimme niiden olevan myös vaakatasossa, me näimme niiden olevan siellä ylhäällä täysin paikallaan, tuulesta huolimatta.    

Haastattelija: Todella?

Ryan Graves: Kyllä.

Haastattelija: Millaisesta tuulesta tässä nyt puhutaan?

Ryan Graves: Voi jukra… Tarkoitan, että sillä korkeudella tuuli voi olla mitä tahansa aina 120 solmuun asti ilmanopeutta. [222 km/h tai 62 m/s] [Linkki Wikipedia: Ilmanopeus]

Haastattelija: Mitä se on maileina tunnissa?

Ryan Graves: Se on noin 130 tai 140 mailia tunnissa.

Haastattelija: Ne ovat siis täysin paikallaan tuulennopeudessa 140 mailia tunnissa?

Ryan Graves: Oikein.

Haastattelija: Miten jokin pystyisi tekemään tuon?

Ryan Graves: Se on myös minun mielestäni hämmentävää. Vaikuttaa siltä kuin se ei edes todella taistelisi tuulta vastaan, vaikuttaa siltä, että se vain tavallaan on siellä.

Kuvateksti: Haastattelija ihmettelee miten havaitut kohteet pysyvät tuulessa täysin paikallaan. Se on lentäjänkin mielestä hämmentävää.

Ensimmäinen havainto

Haastattelija: Mitä ajattelit kun näit niitä kapineita ensimmäisen kerran?

Ryan Graves: Ensimmäinen kerta oli todella… No, sinähän tiedät… Mikä tuo on? Eikö? Se ei ollut siinä vaiheessa UFO tai jotain mysteeristä. Me ajattelimme siinä vaiheessa, että tutka on vain rikki. Että ne eivät ehkä merkitse vielä fyysisiä esineitä, koska me emme olleet nähneet niitä vielä visuaalisesti tai kamerassamme. Olimme tavallaan tyyliin, että mitä täällä on meneillään? Tiedäthän? Näkevätkö muutkin tällaisia kapineita? Mutta me emme tavallaan todella tutkineet sitä. Me olimme tavallaan tyyliin, että tuolla on tavaraa, mutta ehkä käymme seuraavalla kerralla katsomassa.    

FLIR ja asejärjestelmät

Ryan Graves: Meidän järjestelmämme toimivat sillä tavalla, että kun meillä on tutkassa kaikki ne kontaktit ja tavallaan valitsemme pienellä kursorillamme niistä yhden, niin kaikki sensorimme suuntautuvat siihen. FLIR suuntautuu siihen, joka on siis kamerajärjestelmämme. Kaikilla aseillamme on jossakin mielessä tyyliin omat pienet silmänsä, ja ne kaikki katsovat siihen suuntaan. Lopulta joku siis valitsi yhden niistä ja lensi tarpeeksi läheltä, että kun he katsoivat FLIR-järjestelmäänsä, kameraansa, niin he pystyivät näkemään jotain mikä oli siinä tutkan osoittamassa paikassa. Joten, siellä siis oli jotain.

Haastattelija: Joten he siis näkivät sen visuaalisesti omilla silmillään?

Ryan Graves: Eivät tässä vaiheessa, ainoastaan FLIR-järjestelmällä. Siinä on tavallinen kamera ja myös infrapunakamera. [Linkki Wikipedia: Infrapunasäteily] Tyypillisesti me vaihdamme infrapunapuolelle vain koska se antaa paremman kuvan, yleensä niin. Se minkä he FLIRissä näkivät, ei näyttänyt esineeltä, se vain näytti tavallaan infrapunasäteilyenergian lähteeltä, tavallaan melkein kuin joku olisi näyttänyt taskulampulla. Mutta siellä oli oltava jokin mikä heijasti sitä energiaa tai loi sitä. Vastatakseni kysymykseesi, niin tässä vaiheessa olimme tyyliin, että okei, tämä ei ole vain vika tutkassamme. Me ajattelimme, että se on todellinen, nyt meidän on todellakin suhtauduttava siihen turvallisuusuhkana.

Nopeus

Haastattelija: Miten suurella nopeudella ne kapineet menevät?

Ryan Graves: Joskus ne ovat täysin paikallaan, joskus ne menevät nopeudella mach 0,6 – 0,8, joka on ehkäpä noin 240 – 330 solmua, suunnilleen sen verran. [Linkki Wikipedia: Mach-luku]

Haastattelija: Siis suunnilleen lentokoneen vaihteluvälillä?

Ryan Graves: Kyllä, hävittäjälentokone lentäisi suunnilleen noilla ilmanopeuksilla. Paitsi, että nämä olivat välillä myös täydellisesti paikallaan liikkumatta.

Kilparata-kuvio

Haastattelija: Se ei siis noudata mitään kaavoja mitä olette havainneet menneisyydessä?

Ryan Graves: Ei, kyllä niillä itse asiassa on. Joten…

Haastattelija: Paikallaan olemisen suhteen ei, eikö?

Ryan Graves: Oikein, ei paikallaan olemisen suhteen. Mutta näkisin niiden lentävän oleellisesti myös sitä mistä me käytettämme nimitystä kilparata-kuvio. Me todistimme kilparata-kuviota. Kilparata-kuvio on tehokas tapa pitää sijaintipaikka.

Kuvateksti: Lentäjä kuvailee sanallisesti ja ilmaan piirtäen kuvan mukaisen kilparadan muotoisen lentoradan ja sen edut lentämiselle. Osuutta ei ole käännetty.

Joka päivä… joka päivä… joka päivä…

Haastattelija: Kuinka kauan ne kapineet pysyvät siellä ylhäällä?

Ryan Graves: Me tutkimme tätä vielä, mutta minun ja meidän kokemustemme mukaan ne ovat siellä aina. Tiedäthän?

Haastattelija: Aina?

Ryan Graves: Ne ovat siellä kun me nousemme ilmaan, näemme ne. Sitten menemme laskeutumaan ja ovat siellä yhä.

Haastattelija: Tyyliin joka päivä?

Ryan Graves: Joka päivä.

Haastattelija: Joka päivä… ?

Ryan Graves: Joka päivä.

Haastattelija: Te siis siirrytte tilanteesta, että teillä ei ole mitään käsitystä siitä että niitä kapineita on siellä, tilanteeseen, että näette niitä päivitetyllä tutkajärjestelmällä joka päivä?

Ryan Graves: Kyllä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla tyhjä taivas. Lentäjän mukaan paremmalla lentokoneen tutkalla taivaalla alettiin havaita sellaista mitä siellä ei ollut ennen havaittu.

Visuaalinen näköhavainto

Haastattelija: Aluksi te ajattelitte niiden olevan virheitä. Milloin aloitte ajatella, että mitä hemmettiä ne ovat?

Ryan Graves: Se tapahtui silloin kun näimme yhden visuaalisesti. Ensimmäisellä kerralla kun näimme yhden visuaalisesti, esine oli suoraan siellä mitä kutsumme alueen sisäänmenokohdaksi. Se on sijainti ja korkeus, josta sisään tuleva liikenne lentää sisään. Ulostuleva liikenne lentää täsmälleen samasta pisteestä, mutta 1000 jalkaa matalammalla.

Siellä oli kaksi minun VFA-11 lentolaivueeni lentokonetta. [Linkki Wikipedia: VFA-11] He nousivat ilmaan kahden koneen lentueena. Se tarkoittaa, että he lentävät oleellisesti tällaisessa muodostelmassa. [Rinnakkain, toinen lentokone hieman alempana. (Näyttää käsin.)] Kun he tulivat sille alueelle, niin yksi niistä esineistä meni suoraan heidän lentokoneidensa välistä.

Johtava lentomiehistö näki esineen, lentokoneesta 2 sitä ei nähty. Se ei ole yllätys, koska he ovat tavallisesti erittäin keskittyneitä muodostelmassa lentämiseen, tuijottavat suoraan lentokonetta. Johtajalla on pelivaraa katsella ympärilleen. Hän näki sen. Hän tuli välittömästi takaisin. Minun on oletettava, että hän ei nähnyt sitä tutkassaan, koska hän ei olisi muuten lentänyt kohti sitä esinettä sisäänmenopisteessä. Hän kääntyi takaisin ja laskeutui.

Kuutio pallon sisällä

Ryan Graves: Minä olin valmistautumishuoneessa silloin kun hän tuli takaisin. Hänelle oli kaikki varusteet päällä, mikä ei ole tyypillisesti hyvä asia, koska ne varusteet haluaa riisua mahdollisimman nopeasti. Tuo tarkoittaa tavallisesti jonkinlaista ongelmaa. Hän vain istui siellä ja sanoi: ”Hei, minä lähes törmäsin yhteen niistä hemmetin kapineista.” Koska me näimme niitä niin paljon, niin me kaikki tiesimme mihin hän viittasi, vaikka meillä ei itse asiassa ollut sille nimeä. Hän kuvaili sitä. Hän kuvaili sen mustaksi tai tummanharmaaksi kuutioksi, ja se kuutio oli läpinäkyvän tai kirkkaan pallon sisällä. Hänen parhaan ymmärryksensä mukaan sen kuution kärjet tai kulmat koskettivat sen pallon sisäpuolta.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla musta kuutio. ”Hän kuvaili sen mustaksi tai tummanharmaaksi kuutioksi, ja se kuutio oli läpinäkyvän tai kirkkaan pallon sisällä.”

UAP, UFO

Haastattelija: Tuo kuvaus muistuttaa monia kuvauksia, joita ihmiset ovat antaneet niistä, mitä nimeä niistä haluaakaan käyttää. Nyt niistä käytetään jostakin oudosta syystä nimitystä UAP. Onko nimityksellä UFO tahriintunut sivumerkitys, koska niin monet löyhäpäiset ihmiset puhuvat ufoista? Siitäkö on kyse? No, miten tahansa se onkaan, niin tuo on malli, joita ihmiset ovat raportoineet nähneensä ennenkin, siis tämä läpinäkyvä pallo ja kuutio. Pystyykö sen kuution läpi näkemään?

Ryan Graves: Minun käsitykseni mukaan ei.

Ilmapallohan se vain oli?

Haastattelija: Se on siis jonkin tyyppinen kiinteä musta kuutio läpinäkyvän pallon sisällä.

Ryan Graves: Kyllä.

Haastattelija: Ja se vain leijuu ympäriinsä ja lentelee ympäri taivasta…

Ryan Graves: Tuo on hyvä näkökohta. Leijaileeko se ympäriinsä? Lenteleekö se ympäriinsä? Se tekee niitä molempia, mikä on outoa, koska tuota kuvausta voisi pitää ehkä jonkinlaisena outona ilmapallona jonka sisällä on tavaraa.

Haastattelija: Aivan.

Ryan Graves: Kun sitä tarkastelee noin, niin se vaikuttaa selitettävissä olevalta, mutta kun se pallomainen esine alkaa risteillä ympäriinsä 0,8 machin nopeudella, niin se mitätöi tuon käsityksen.

Kuvateksti: Haastateltu Yhdysvaltain laivaston lentäjä antaa ymmärtää, että kyse ei olisi ilmapalloista. [Linkki Wikipedia: Mach-luku]

13 tuntia… 30 000 dollaria tunti

Ryan Graves: Kyse ei ole vain tuosta yhdenlaisesta käyttäytymisestä. On tarkasteltava kaikkea suhteessa toisiinsa. Miksi tämä on outoa? Se oleili kilparata-kaavan mukaisesti. No, ei se ole eksoottista, mutta kun saa tietää sen tekevän sitä ehkä 13 tunnin ajan…

Haastattelija: 13 tuntia?!

Ryan Graves: Ehkä. Ne ovat siellä koko ajan, joten… tiedäthän… Minä laskeudun ja menen takaisin… Me emme ole tiedustelutehtävällä analysoimassa niitä, me menemme sinne tekemään omaa harjoitustamme. Se on erittäin kallista, näillä koneilla lentäminen maksaa 30 000 dollaria tunti. Ainoa aika jolloin voimme laittaa energiaa niiden kapineiden katseluun, on kun olemme tavallaan siirtymässä takaisin, menossa ulos tai odotamme taistelun alkavan. Tiedäthän? Kyse ei siis ole omistautuneesta analysoinnista.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

Jaa artikkeli: