ROSWELLIN AVARUUSOLENNON HAASTATTELU

Kuvateksti: Kirja Roswellin avaruusolennon haastattelu sisältää Valtakunnan tutkimusmatkajoukkojen avaruusupseeri Airlin kuulustelupöytäkirjat Roswellin maavoimien lentokentältä (RAAF) vuodelta 1947. Kuvassa haastattelut suorittanut ja materiaalit ennen kuolemaansa Lawrence R. Spencerille lähettänyt sairaanhoitaja Matilda O´Donnell MacElroy.

LINKKI: Astronautti Edgar Mitchell kansallisella lehdistöklubilla: Roswellin tapauksessa oli kyseessä vierasperäinen avaruusalus

Haastattelussa fyysikko Albert Einsteinin assistentti Shirley Jean Wright: Roswellin alus ja olennot

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Haastattelu on tehty marraskuussa vuonna 1993 (Anthony Bragalia).

Albert Einstein ja Shirley Jean Wright, kesä 1947

Julkinen todistusaineisto, joka osoittaa tohtori Shirley Jean Wrightin (PhD) akateemiset ja koulutukselliset saavutukset / suoritukset tohtori Albert Einsteinin oppilaana Princetonissa, NJ, kesällä 1947: LINKKI TIEDOSTOIHIN (tohtori Shirley Wright)] [Linkki Wikipedia: Princetonin yliopisto] [Linkki Wikipedia: Filosofian tohtori (PhD)] [Linkki: Roswellin tapaus (kesä 1947)]

Roswell, avaruusalus ja ruumiit

Shirley Jean Wright: Kaikki minkä muistan, on se, että useat ihmiset käyttivät sanaa Roswell, ja tuon täytyy olla se missä maahansyöksy tapahtuu ja sitten he toivat heidät toiseen paikkaan. Se näytti samalta kuin lentokentän laitos, jossa oli melko hyvän kokoinen rakennus, lentokonehalli, jossa avaruusalus heillä oli ja missä heillä oli ruumiit.

Haastattelija: Oliko se ehjä alus?

Shirley Jean Wright: Ei, ei, se oli pahoin vaurioitunut.

Haastattelija: Oliko alukseen kirjoitettu mitään?

Shirley Jean Wright: Ei, ei mitään minkä minä näin, ei siihen mennessä, kun minä näin sen.

Kuvaus aluksesta

Haastattelija: Voitko kuvailla miltä se näytti? Kosketitko sinä näitä?

Shirley Jean Wright: Kyllä. He eivät antaneet minun tehdä sitä, mutta toiset ihmiset lupautuivat tekemään sen, koska he olivat erittäin uteliaita tietämään millaisia materiaaleja ne olivat. Aluksen runko oli mitä minä nimittäisin nykypäivänä melko heijastavaksi materiaaliksi, mutta kun sitä katsoi ja oli sitä lähellä, niin se oli melko mattaa [valoa heijastamatonta pintaa], joten sen oli pakko olla energiaa heijastavaa tai läpikuultavaa tai hehkuvaa / hohtavaa. Ja se oli muodoltaan kiekkomainen. Ja se ei ollut liian korkea, se oli tavallaan kovera, sinähän tiedät. [Linkki Wikipedia: Kovera] [Linkki Wikipedia: Heijastuminen]

Aluksen koko 

Haastattelija: Kuinka suuri se oli?

Shirley Jean Wright: Voi hitsi… katsotaas… Se oli… Olen erittäin huono… Suuri tila ja se oli helposti yhden neljäsosan sen huoneen koosta, jossa se oli.

Pääsitkö alukseen sisälle?

Haastattelija: Pystyitkö menemään sen sisälle?

Shirley Jean Wright: En. Halusin, mutta muut menivät sisälle, kyllä, he menivät sisälle. Minulla ei ollut lupaa tehdä sitä, en ollut yksi muista, minä olin vain yksi apureista, tiedäthän, mene tänne, mene tuonne, sinähän tiedät, minä olin merkityksetön, minä olin ei-kukaan. Mutta he menivät sisälle.

Propulsiometodi

Shirley Sean Wright: He halusivat nähdä myös propulsiometodin. [Linkki Wikipedia: Propulsio] Heitä kiinnosti nähdä, oliko heillä mitään muun tyyppisiä ohjauslaitteita tai viestintälaitteita, tai millaisia tavaroita heillä oli matkaa varten. Toisin sanoen, jos he olivat tulleet niin pitkän etäisyyden, niin kuinka he pystyivät tekemään sen, ja niin edelleen, tiedäthän, se mitä sinä ja minä nimittäisimme ruoaksi tai hengityskaasuiksi, tiedäthän, mitä he käyttivät. Heitä kiinnosti erittäin paljon tuon tunnistaminen. Se näytti kuin… Jotkut heistä kertoivat minulle, kyllä, se on… Se on kovin kummallisesti samankaltaista kuin monissa nykypäivän [1993] tieteiselokuvissa, paljon varusteita / laitteistoa, erittäin viimeistelty, kaikki reunusta pitkin. Esineitä, jotka tulivat lattiasta ylös automaattisesti, ulos tulevia kapseleita, tuollaisia asioita.

Olennot ja viestintä

Haastattelija: Voitko kertoa meille hieman niistä olennoista ja viestinnästä? Millaista tietoa annettiin? Kysyivätkö he teiltä mitään ja kysyittekö te heiltä mitään?

Shirley Jean Wright: Se oli molempiin suuntiin. Me kysyimme heiltä lukuisia kysymyksiä ja he kysyivät meiltä useita kysymyksiä, en minä itse henkilökohtaisesti, tai erityisesti minä, mutta ne ihmiset, joiden kanssa olin. He halusivat tietää, he halusivat tietää, kuinka kauan me elämme. He halusivat tietää, oliko joitakin olosuhteita / terveydentiloja / olotiloja, jotka päättivät sen mitä me nimitämme lainausmerkeissä ”meidän elämäksemme”, siis toisin sanoen, mitä sinä ja minä pitäisimme sairauksina tai elämämme päättävinä rasituksina kehossamme.

”He kysyivät paljon tieteilijöistä”

Shirley Jean Wright: He kysyivät… katsotaan muistanko… Ajattelin, että en koskaan unohtaisi jotakin tästä, en tiedä miksi mieleni on niin tyhjä joistakin näistä asioista. Aa… He kysyivät paljon tieteilijöistä, mikä oli heidän paras järjestelmänsä mennä ulos ilmakehään tai mennä meren sisään ja kuinka syvälle me olimme tunkeutuneet galakseihin, tuollaisia asioita. [Linkki: Tiede (1), Albert Einstein]

Te ette tiedä mitään…

Shirley Jean Wright: Ja he olivat tietysti erittäin nopeita antamaan meille tiedoksi, että me emme tienneet mitään. Ja… aa… he… He eivät uhanneet tai uhkailleet meitä lainkaan, koska he tiesivät heti meidän olevan älyllisesti alempiarvoisia / huonompia ja tieteellisesti huonompia. [Linkki Wikipedia: Tiede] [Linkki Wikipedia: Älykkyys]

Jokin oli mennyt vikaan…

Haastattelija: Miten sitten kävi niin, että he syöksyivät maahan? Oliko tuosta mitään tietoa? Jos heillä on sellaista teknologiaa, niin kuinka siinä niin kävi?

Shirley Jean Wright: Jokin oli mennyt vikaan ja tuo oli yksi tärkeistä asioista mitä me kysyimme heiltä. Me kysyimme heiltä mitä he söivät, me kysyimme heiltä millaisia kaasuja he tarvitsivat. Me kysyimme heiltä heidän elintoimintojensa ylläpitämisestä, heidän alkuperästään / alkukodistaan. Me kysyimme heiltä mitä he käyttävät propulsioon. Me kysyimme heiltä mitä heillä oli tuollaisiin asioihin. Ja me kysyimme heiltä minkä he ajattelivat menneen vikaan ja miksi, tiedäthän. Ja miksi he ensinnäkin edes tulivat tänne? Miksi he tulivat vierailemaan luonamme?

Telepatiaa ja sukupuolettomuus

Haastattelija: Muistatko mitä he kertoivat?

Shirley Jean Wright: He olivat ilmiselvästi, he olivat ilmiselvästi parempia / etevämpiä / ylempiarvoisia, miksi he halusivat tulla Maahan?

Haastattelija: Mitä he sanoivat?

Shirley Jean Wright: No, tämä yksi antoi ainakin ymmärtää telepaattisesti… kuten he… Minä ajattelen, että se… [alkaa nauraa] Heillä ei ole sukupuolta kuten meillä on, joten minä en voi sanoa, että he tai she tai jotain.

Tutkimusretkiä galaksienvälisessä avaruudessa

Shirley Jean Wright: [Roswellin avaruusolennon haastattelu (Airl, Valtakunnan tutkimusmatkajoukot)] Se antoi ymmärtää, että he tekivät tutkimusretkiä galaksienvälisessä avaruudessa, siellä mitä me kutsuisimme galaksienväliseksi avaruudeksi, se ei nimittänyt sitä tuoksi. He etsivät parempaa lähdettä kuin missä he olivat. He kohtasivat ongelman siellä mistä he ovat peräisin, johtuen jostakin fyysisestä olosuhteesta, energiakäytön näkökulmasta ja heidän tarvitsi mennä johonkin toiseen paikkaan. Ja niinpä me otimme sen niin, että he haluavat ehkä kolonisoida / asuttaa jonkin toisen paikan. Ja he saivat selville, että Maa oli täysin sopimaton, siksi he… Koska he saivat selville, että me emme ole lainkaan heidän tasollaan, niin heillä ei ollut meissä mitään pelättävää. [Linkki: Robert Oppenheimer, Albert Einstein: Suhteet taivaankappaleiden asukkaisiin (kesäkuu 1947)]

Toimintahäiriö

Haastattelija: Mutta he eivät silti tienneet mitä heidän propulsiojärjestelmälleen tapahtui, mikä pudotti heidät maanpinnalle?

Shirley Jean Wright: No, he eivät tienneet täsmälleen. He tiesivät sen olevan jonkin toimintahäiriö. Itse asiassa yksi olento oli ollut aivan partaalla yrittää mennä muutaman insinöörin ja tieteilijän kanssa saadakseen lisää yksityiskohtia, kun hän antoi periksi, se antoi periksi, he eivät pystyneet palauttamaan sitä.

Alusten määrä, Siperia

Haastattelija: Oliko aluksia vain yksi? Olivatko he siellä vain yksin tiedustelualuksena vai oliko armadassa (sotalaivastossa) ketään muita?

Shirley Jean Wright: He väittivät, että niitä oli kahdeksan, että se oli itsenäinen, joka jollakin tavalla kadotti sijaintipaikan tai jonkin, en tiedä oliko se aikavääristymä / aikasiirtymä vai mikä, että he menivät pois siitä suunnasta mihin toiset olivat vieläkin menossa. Ja hän väitti, että tuosta samasta ryhmästä putosi yksi alus Siperiaan. Hän ei tiennyt mitä nimitystä siitä käytettiin, mutta me kerroimme heille, että se ei ole Yhdysvalloissa.

Mistä tähtijärjestelmästä? Mistä galaksista?

Haastattelija: Sanoiko hän mistä he olivat, mistä tähtijärjestelmästä? Ja olivatko he tästä galaksista?

Shirley Jean Wright: He ilmaisivat meille, että he eivät olleet meidän galaksistamme, aivan varmasti eivät meidän galaksistamme. Ja tähtijärjestelmän nimi oli meille aivan täyttä siansaksaa, me emme tienneet mikä se oli. [Linkki Wikipedia: Tähtijärjestelmä]

Haastattelija: Oliko tuo sillä ajanhetkellä [1947]? Tiedätkö olemmeko me löytäneet tuon tähtijärjestelmän nyt?

Shirley Jean Wright: Minun tietääkseni se on meille yhä tuntematon.

”Galleria” ja sotilaskulkuneuvo

Haastattelija: Mitä ja kuinka monia ihmisiä oli ympärillä, kun sinä teit? Mitä he tekivät? Olivatko he valtiovallan ihmisiä? Olivatko he muita tieteilijöitä?

Shirley Jean Wright: Siellä oli valtiovallan ihmisiä, siellä oli sotilashenkilöstöä, siellä oli tieteilijöitä, siellä oli alemman arvotason ihmisiä, siellä oli monia henkilöitä, sekä miehiä että naisia, monia ihmisiä.

Haastattelija: Miten sinä pääsit sieltä missä sinä olit niiden kanssasi olevien tieteilijöiden kanssa siihen pisteeseen, jossa he näyttivät sotilaskulkuneuvon, niin sanotusti? Kuulusteltiinko teitä lainkaan etukäteen, ennen kuin he sallivat teidän nähdä tämän?

Shirley Jean Wright: Ei, koska minä olin vain tavallaan taustalla, minä olin vain, sinähän tiedät, minulla ei ollut varsinaista kiinnostusta siihen tai mitään, minä vain avustin niitä tieteilijöitä, joiden kanssa olin, niin sanotusti osana hänen seuruettaan. Siksi minä olin siellä, minun vain sallittiin olla siellä.

Miltäs nyt tuntuu?

Haastattelija: Miltä sinusta tuntui, kun näit tämän ja näit mitä tapahtui?

Shirley Jean Wright: No, olin melko hämmästynyt ja outo… minä… totta vai kuvitelmaa… Pohdiskelin, että leikkikö joku meidän kanssamme hirvittävällä epätotuudella. Aa… ja… Oli vain niin, että ihmiset siellä olivat niin aktiivisia ja kiinnostuneita, että tiesin sen olevan jotakin vakavaa. Mutta muuten olisit ajatellut olevasi melkein kuin osa jotakin tieteisfiktiopetosta, tarkoitan, tiedäthän, jotain lavastusta tai jotain.

Turvallisuusluokitus ja Albert Einstein

Haastattelija: Oliko sinulla tuossa vaiheessa turvallisuusluokitusta? Vai päästivätkö he sinut vain sisään ilman minkäänlaista…?

Shirley Jean Wright: Meillä kaikilla oli turvallisuusluokitus.

Haastattelija: Oliko tuo välittömästi ennen kuin menit sinne vai oliko sinulla ollut sellainen silloin kun työskentelit…?

Shirley Jean Wright: Minä sain sen silloin kun työskentelin Einsteinin kanssa.

Haastattelija: Ja tuota turvallisuusluokitusta kunnioitettiin?

Shirley Jean Wright: Se oli ainoa syy, miksi pystyimme menemään.

Haastattelija: Deaktivoivatko he sen myöhemmin?

Shirley Jean Wright: Se deaktivoitiin välittömästi.

Muita turvallisuusluokituksia?

Haastattelija: Oliko sinulla mitään muita turvallisuusluokituksia muissa kokemuksissasi, muissa tekemissäsi töissä?

Shirley Jean Wright: Minulla ei ole ollut tuon jälkeen koskaan mitään tarvetta olla turvallisuusluokitusta, ei. Minulla on ollut valtiovallan toimesta paperi aineen perimmäisestä rakenteesta, ja kansallinen tiedeakatemia, mutta minulla ei ole ollut turvallisuusluokitusta.

Haastattelija: Muistatko mitä nimitystä he käyttivät siitä sinulla olleesta turvallisuusluokituksesta? Nimesivätkö he sen sinulle?

Shirley Jean Wright: Minä en muista tuota, minä en, minä en, minun pitäisi katsoa se, en edes tiedä onko minulla muistiinpanoja siitä.

Albert Einstein ja erikoisoppilas Shirley Jean Wright

Haastattelija: Se ohjelma, jossa työskentelit Einsteinin kanssa, oliko se valtiovallan rahoittama vai oliko se yliopiston apuraha? [Linkki Wikipedia: Apuraha]

Shirley Jean Wright: Apuraha hänelle siinä yliopistossa tuolla ajanjaksolla, jotta hän saisi erinomaisia opiskelijoita ympäri maata, siis poimittuina työskentelemään hänen kanssaan tuon tietyn kesän [1947] ydinkemiassa. [Linkki Wikipedia: Ydinfysiikka] [Linkki Wikipedia: Nuclear chemistry, ”ydinkemia”]

Haastattelija: Oliko sinulla sinulle annettua titteliä silloin kun työskentelit siellä?

Shirley Jean Wright: Erikoisoppilas.

Haastattelija: Ottiko hän itselleen ketään muita opiskelijoita?

Shirley Jean Wright: Ei, minä olin ainoa oppilas.

Haastattelija: Olit onnekas.

Shirley Jean Wright: Minä olin hänen lellikkinsä, se minun on myönnettävä, minä olin, minä olin. Minun on myönnettävä se. Siellä oli 29 ja minä… en ollut myöskään ainoa tyttö.

Olitko siellä silloin kun viimeinen avaruusolento kuoli?

Haastattelija: Olitko sinä siellä silloin kun viimeinen avaruusolento kuoli? Olitko sinä siellä sillä ajanhetkellä?

Shirley Jean Wright: En, en ollut. Minä olin takaisin motellilla läheisessä kaupungissa. [Linkki Wikipedia: Motelli] Minulle oli kerrottu siitä, minä olin melko… olento olisi voitu pitää elossa.

Haastattelija: Kuinka monta niitä oli alun perin?

Shirley Jean Wright: Yhdeksän. Minä näin yhdeksän. Kahdeksan ruumista. Me viestimme myöhemmin sen yhden kanssa, joten niitä oli yhdeksän.

Kuvaus olennoista ja pituus

Haastattelija: Voitko kuvailla millaisia he olivat?

Shirley Jean Wright: Oi, todellakin voin. Muistan sen erittäin hyvin. He olivat erittäin kevyitä, pehmeitä, minä sanoisin, että harmahtavan vihreitä, todellakin. Hoikka, laiha… Heillä ei ollut nenää, mutta heillä oli läiskiä siinä missä nenäaukko olisi. Ja silmät ja suu, ei kulmakarvoja. Heillä oli korvat. Heillä oli erittäin… otsa… sanoisin, että suhteessa heidän muuhun kehoonsa. Ja ne mitkä minä näin, olivat suunnilleen arviolta ehkä viisi jalkaa [1,52 metriä] pitkiä, 165 cm, jotain sellaista. He ovat pieniä verrattuna siihen mitä Maassa on tapana olla.

Silmät ja pupillit

Haastattelija: Millaisilta heidän silmänsä näyttivät?

Shirley Jean Wright: Heidän silmänsä olivat valtavat, ne olivat erittäin huomiota herättävät, he olivat kaikkein ilmiselvin asia minkä heidän kasvoissaan näki.

Haastattelija: Oliko niissä pupilleja? [Linkki Wikipedia: Pupilli]

Shirley Sean Wright: Minä en nähnyt koskaan mitään pupilleja.

Haastattelija: Minkä väriset ne olivat?

Shirley Jean Wright: Ne olivat melkein ruskean mustat, ne olivat erittäin, erittäin, tummat.

Haastattelija: Olivatko he kaikki saman värisiä sen suhteen?

Shirley Jean Wright: Kyllä.

Olentojen vaatetus

Haastattelija: Oliko heillä päällään mitään vaatetusta?

Shirley Jean Wright: Kyllä, heillä oli asut päällä.

Haastattelija: Miltä ne näyttivät?

Shirley Jean Wright: Erittäin lähellä sitä mitä me nimitämme puvuksi, ainoa asia kuitenkin oli, että minä en tunnistanut sitä kangasta. Se ei näyttänyt miltään kankaalta minkä minä kemistinä tiesin, tai edes nykypäivänä tuntisin. [Linkki Wikipedia: Kemia]

Haastattelija: Oliko minkäänlaista kiinnikettä?

Shirley Jean Wright: Nappeja, vetoketjuja, solmiota tai jotain?

Haastattelija: Niin.

Shirley Jean Wright: Ei, minä en nähnyt mitään.

Kengät

Haastattelija: Entä heidän kenkänsä?

Shirley Jean Wright: Heidän kenkänsä olivat kaikki, näytti että ne oli yhdistetty yhdeksi kappaleeksi. Ja heidän kätensä, heidän raajansa, oli peitetty sinne asti mitä me kutsuisimme ranteeksi.

Puvun arvomerkki

Haastattelija: Minkä värinen se oli? Ja oliko siinä minkäänlaista koristelua?

Shirley Jean Wright: Tarkoitat pukua itseään? Siinä oli kuin arvomerkki.

Haastattelija: Miltä se arvomerkki näytti?

Shirley Jean Wright: Hitsi, minun pitäisi piirtää se sinulle. Se näytti kuin… minä en ole kuvataiteilija, mutta se näytti joltakin tämän kaltaiselta. [Arvomerkin kuvaa ei näytetä haastattelussa.] Minä en tiennyt mitä se tarkoitti.

Haastattelija: Tuo on se arvomerkki.

Shirley Jean Wright: Se arvomerkki oli melkein keskellä vaatekappaletta, se ei ollut sivulla, kuten me odottaisimme sen olevan.

Hengitys, ilmakehässä selviytyminen

Haastattelija: Tarvitsivatko he mitään erityisiä hengityslaitteistoja vai vaikuttavatko he hengittävän omillaan? [Roswellin avaruusolennon haastattelu (ei-biologinen olento ja osittain biologinen olento)]

Shirley Jean Wright: Omillaan, ja se oli hämmästyttävimpiä asioita, josta me aloitimme. He pystyivät ilmeisesti säilymään hengissä meidän ilmakehässämme. Ja he olivat tulleet ilmeisesti niin pitkän matkan.

Haastattelija: Vaikuttivatko he viittaavan, että ilmakehä oli samankaltainen? Kuin meidän hengityksemme?

Shirley Jean Wright: He kysyivät meiltä siitä ja me kysyimme heiltä siitä. He vaikuttivat viittaavan, että kyllä, että se oli melko samankaltainen. Se ei ollut identtinen, koska he väittivät tehneensä kokeita.

Elämäntyyli siellä

Haastattelija: Kertoivatko he teille mitään siitä millainen heidän elämäntyylinsä oli siellä?

Shirley Jean Wright: Me yritimme saada sitä selville. Tuo kiinnosti meitä kovasti. Me emme suututtaneet heitä lainkaan, aina siihen pisteeseen asti, että he vastailivat liikaa. Tuota emme todellakaan saaneet koskaan selville. Me tiesimme vain, että he eivät elä kaikki maaperän yläpuolella, perustuen siihen mitä he kertoivat, siellä on paljon sitä mitä me nimittäisimme maanalaiseksi.

Haastattelija: Vaikuttivatko meidän vanhempamme hyljeksivän heitä, koska he näyttivät niin erilaisilta? [Linkki Wikipedia: Rasismi]

Shirley Jean Wright: He ajattelivat meidän olevan erittäin outoja.

Lisääntyminen

Haastattelija: Annoit ymmärtää, että he eivät olleet androgyynejä, eikä heillä ollut sukupuolta. Mainitsivatko he, kuinka he jatkoivat sukua? [Linkki Wikipedia: Androgynia] [Linkki Wikipedia: Sukupuoli]

Shirley Jean Wright: Tuo oli yksi asia, josta heiltä kysyimme, emmekä pystyneet myöskään selittämään. Heillä ei ole lainkaan sukupuolta kuten meillä kaikilla on.

Haastattelija: Kertoivatko he teille miten he lisääntyivät? Kieltäytyivätkö he vai…? He olivat tavallaan rajoittuneita siitä mitä teille oli soveliasta kertoa?

Shirley Jean Wright: Minä sanoisin noin, kyllä. Minä sanoisin, että he olivat erittäin varovaisia siitä mitä he paljastivat.

Jatkossa yhteyttä Maahan?

Haastattelija: Vaikuttiko siltä, että he halusivat pitää minkäänlaista tavallaan jatkuvaa yhteyttä tähän planeettaan?

Shirley Jean Wright: Erittäin varmasti kyllä. He olivat kuitenkin jo lähes jättäneet pois laskuista tämän haluttuna paikkana tulla. [Shirley Jean Wrightin haastattelu on tehty vuonna 1993.]

Tapaus ”Morris”, 10.3.1996, ”UFO, harmaa Roswellin olento”

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (37:51 – 43:19).

Hyväntahtoinen kohtaaminen 10.3.1996

Kertoja (Preston Dennett): Siirrytään seuraavaan tapaukseen, joka on myös supermielenkiintoinen. Käytän tästä tapauksesta nimitystä ”sinulla ei ole mitään pelättävää meistä”. Tämä tapahtui 10. maaliskuuta 1996 Omahassa Nebraskassa teini-ikäiselle opiskelijalle, High school opiskelijalle. Tämä oli hänelle puhtaasti hyväntahtoinen kohtaaminen. Todella mielenkiintoinen tapaus, jossa henkilö otettiin kyytiin ja hän puhui niiden kanssa, jotka vaikuttivat olevan harmaita ET:teitä.

Kiinnostus ufoihin ja kaukoputki

Kertoja: Tämä on salanimi. ”Morris” oleskeli illalla maaliskuun 10. päivänä 1996 pienellä asuinmaatilalla Boys Townin pääkampuksen ulkopuolella. [Linkki Wikipedia: Boys Town (organisaatio)] Tämä on Omahassa Nebraskassa. Hän oli tuohon aikaan High Schoolissa. [Linkki Wikipedia: High school] Hän ja muutamat muut nuoremmat lapset alueen muista taloista olivat ulkona heittelemässä koripallotelineisiin. Morris oli kehittänyt tuohon aikaan kiinnostuksen ufoihin. Hän nautiskeli lueskella aiheesta ja katseli TV-ohjelmia. Hän puntaroi objektiivisesti saatavilla olevan todistusaineiston luotettavuutta nähdäkseen mikä oli totta ja mikä ei. Hän oli tuonut tuona erityisenä iltana kaukoputkensa ulos ja katseli vastikään nähtävissä olevaa Hale-Boppin komeettaa.

UFO, ”harmaa Roswellin olento”

Kertoja: UFO ilmestyi silloin. Kello oli 21:15. Kuten Morris sanoo: ”Yhtäkkiä huomasin silmäkulmastani vilahduksen esineestä, joka leijui hieman puunlatvojen yläpuolella. Se ei pitänyt lähes minkäänlaista ääntä, paitsi pientä tuulen puhallusta. Pysyin ulkona tuota esinettä katsellen, halusin nähdä mitä se tekisi. Minusta tuntui tilanteessa melko levolliselta. Sitten se alkoi sykäytellä sattumanvaraisesti aluksen kyljen ympärillä olevia valoja, aivan kuin se olisi yrittänyt viestiä minulle, neuvonut minua tulemaan lähemmäs, minkä minä tein. Tuolla hetkellä aluksen keskeltä tuli alas valo ja minä tuijottelin kasvotusten sen kanssa minkä uskoin olevan harmaa Roswellin olento.”

”Harmaat avaruusolennot”

Kertoja: Morris oli tehnyt tuohon aikaan riittävästi tutkimusta, että harmaat avaruusolennot olivat hänelle tuttuja. Ja kuten Morris sanoo: ”Sillä oli kaikki tunnusmerkit hoikasta kehosta pitkiin harmaisiin käsivarsiin, päärynän muotoiseen päähän ja soikeisiin silmiin. Tässä vaiheessa aloin tuntea soimista korvissani, se oli sellaista kuin olisimme puhuneet, mutta samaan aikaan suustani ei tullut ulos sanoja, joka tuntui minusta tuohon aikaan todella oudolta.”

Alukseen sisälle

Kertoja, lainaus jatkuu: ”Tuossa vaiheessa tunsin, kuinka kehoni nostettiin irti maaperältä ja vietiin aluksen sisään, jossa etenin kohtaamaan muita olentoja, aivan kuten se ensimmäinen. Yksi oli todellakin paljon pidempi kuin muut, nimitin häntä kapteeniksi, koska hän vaikutti pyörittävän showta. Muistan puhuneeni monille olennoille ja he kaikki näyttivät siltä, että he eivät olleet täällä vahingoittamassa meitä, enemmänkin tarkkailemassa. Kun olennot puhuivat omalla viestintätavallaan, he veivät minut ympäri alusta ja näyttivät minulle kaikkia heidän eri teknologioitaan, joita he olivat käyttäneet.”

”Me olemme todellisia, Roswell todellakin oikeasti tapahtui”

Kertoja, lainaus jatkuu: ”Tässä vaiheessa kohtaamista kapteeni sanoi minulle, muistan tämän yhä nykyäänkin: ´Me olemme todellisia, Roswell todellakin oikeasti tapahtui.´ Sitten kapteeni jatkoi sanoen, voisi sanoa, että telepaattisesti: ´Me tulemme katselemaan sinua aika-ajoin.´” Tuo osoittautui olevan Morrisin kyydissä tapahtuneen kohtaamisen päätös. Tuo on kaikki minkä hän pystyi muistamaan.

”Sinulla ei ole mitään pelättävää meistä”

Kertoja: Hänet palautettiin nopeasti takaisin maaperälle jollakin tavalla, jota hän ei muista. Ja kuten Morris sanoo: ”Sen jälkeen, kun kapteeni sanoi tuon, olin takaisin maaperällä sen ensimmäisen kohtaamani olennon kanssa. Se vaikutti sanovan omalla tavallaan: ´Nyt sinä tiedät miksi me olemme täällä , sinulla ei ole mitään pelättävää meistä.´ Sitten se kohotti yhden kätensä rauhanomaisella tavalla, aivan kuin se olisi sanonut minulle hyvästit toistaiseksi. Sitten katsoin ylös ja se oli poissa.”

”Kaikki on hyvin”

Kertoja: Tuossa vaiheessa Morris tunsi taputuksen olkapäällään. Hän kääntyi ympäri ja se oli talon johtaja, joka etsi häntä ja kysyi häneltä, oliko kaikki kunnossa. Morris oli tuossa vaiheessa selviytynyt tuosta rauhan ja tyyneyden tunteesta ja vastasi: ”Kaikki on hyvin.”

Tunnuksettomia mustia autoja

Kertoja: Mutta kuten osoittautui, joitakin outoja tapahtumia kehittyi yhä, koska hän alkoi huomata useissa tilanteissa jälkeenpäin, että tunnuksettomat mustat autot seurasivat häntä ympäriinsä. Ja kun hän oli kuullut ”miehistä mustissa”, hän pohdiskeli, oliko tuo se mitä hänelle tapahtui. Sen jälkeen kun hän valmistui High Schoolista ja muutti takaisin kotiosavaltioonsa Kansasiin, noiden mysteerimäisten ”miehien mustissa” lisävierailuja ei enää ollut. [Linkki Wikipedia: Kansas]   

Kertojan kommentit: 1, 2, 3…

Kertoja (Preston Dennett): 1) Pitäisin kovasti jatkokäsittelyn tekemisestä tämän todistajan kanssa, koska on harvinaista, että henkilöllä on vain yksi kokemus, tai yksi kertaluonteinen. Minä todellakin mietiskelen, onko hänellä ollut ehkä kokemuksia nuorempana lapsena tai ehkä muita kokemuksia tämän kyydissä tapahtuneen kohtaamisen jälkeen.

2) Mielestäni on myös mielenkiintoista, että häntä seurasivat ne, joiden hän uskoo olleen ”miehiä mustissa” tai valtiovallan agentteja. Ei ole epätavallista, tiedän monia kontaktihenkilöiden tapauksia, jotka ovat tekemisissä valvonnan kanssa ja valtiovallan agentit seuraavat heitä. Tuon tyyppinen juttu. [Linkki Wikipedia: Valvonta]

3) Todella hämmästyttävä tapaus, koska hän ei tuntenut paljonkaan pelkoa ja hänellä oli itse asiassa melko mielenkiintoinen ja hyväntahtoinen kohtaaminen. Siirrytään seuraavaan tapaukseen, joka oli myös todistajalle melko hyväntahtoinen kohtaaminen, eikä taaskaan muistettu hypnoosilla. Huomaat, että yhteenkään näistä tapauksista ei liity hypnoosia. [Linkki Wikipedia: Hypnoosi]

Sanomalehtien uutisotsikoita heinäkuun alusta 1947

”LENTÄVÄ LAUTANEN” LÖYDETTY maatilalta New Mexicosta

ROSWELL, NEW MEXICO, 8. HEINÄKUUTA [1947]

Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimat tiedotti tänä iltana, että ”lentävä lautanen” oli löydetty maatilalta täältä läheltä ja se oli nyt maavoimien hallussa. Roswellin Luutnantti Warren Haught [Walter Haut] , Roswellin viestintäupseeri, tiedotti kiekon löytyneen ”joskus viime viikolla” ja se oli luovutettu lentokentälle sheriffintoimiston myötävaikutuksesta. [Linkki Wikipedia: Walter Haut] Se tutkittiin Roswellin maavoimien lentokentällä ja lähetettiin sittemmin ”korkeammille viranomaisille”. Muita yksityiskohtia ei kerrota. [Linkki: Roswellin tapaus (Walter Haut, Roswellin lehdistötiedote)]

”KUIN LAATIKKOLEIJA”

WASHINGTON, 8. HEINÄKUUTA

Kahdeksansien ilmavoimien komentaja prikaatikenraali Roger Ramey sanoi tänä iltana, että kolhiintunut esine, aiemmin Roswellin läheltä New Mexicosta löydetty lentäväksi kiekoksi kuvailtu, tullaan lähettämään ilmateitse Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimien tutkimuskeskukseen Ohioon. Hän kuvaili sitä rakenteeltaan ”hataraksi, melkein kuin laatikkoleijaksi”.

[Sanomalehtiuutisen käännös päättyy.]

Roswellin tapaus radiouutisissa 8.7.1947

Virallinen esittely: Roswellin avaruusolennon haastattelu

Linkki videoon, josta esittelyteksti on käännetty: LINKKI.

Linnunradan galaksin valloitus

Valtakunta-niminen sivilisaatio on tunkeutunut Linnunradan galaksiin. Valtakunnan avaruusasemalta asteroidivyöhykkeestä lähetetään Maahan tiedustelualus. Valtakunta tutkii heinäkuussa 1947 Maassa tapahtuvia atomipommien räjähdyksiä. Pommikone Enola Gay pudotti atomipommit Japaniin vuonna 1945.

Kuvateksti: Maa sijaitsee Linnanradan galaksissa.

Maahansyöksy Roswellissa

Salamanisku osuu sattumalta Valtakunnan avaruusalukseen, se syöksyy Maahan New Mexicossa lähellä Roswellin kaupunkia. Lentäjä selviää hengissä, muut henkilökunnan jäsenet kuolevat. Ilmavoimien kenraali Ramey määrätään peittelemään maahansyöksytapaus säähavaintopallotarinalla. Lentävän kiekon pirstaleet rahdataan maavoimien ilmavoimien tutkimuskeskukseen Wright Fieldiin Ohioon analysoitavaksi. Todistajia uhkaillaan ja heidät vaiennetaan.

Lentäjän haastattelut

Muukalaislentäjää haastatellaan kuuden viikon ajan heinäkuussa ja elokuussa 1947. Avaruusolennon ”nukkekeho” on suunniteltu avaruusmatkustusta varten. Kun henkiolennot ovat saaneet tehtävänsä suoritettua, he yksinkertaisesti irrottautuvat nukkekehoistaan ja jättävät ne alukseen odottamaan seuraavaa työtehtävää.

Haastattelut suoritetaan Roswellin tukikohdassa telepaattisesti maavoimien ilmavoimien sairaanhoitajan kautta. Maavoimien ilmavoimien lentosairaanhoitaja Matilda O´Donnell MacElroy suorittaa haastattelut telepaattisesti viranomaisten valvonnan alaisena. Sotavoimien tiedustelu-upseerit valvovat haastattelua yksisuuntaisen peilin läpi. Konekirjoittajat kirjoittavat haastattelut puhtaiksi ja sotavoimien tiedustelu-upseerit käyvät ne läpi.

Matilda O´Donnell MacElroyn kuulustelut

Hallituksen lääkäri tappaa muukalaislentäjän haastattelujen lopuksi sähköiskulla. Sairaanhoitaja MacElroyta kuulustellaan valheenpaljastuskokeen avulla haastattelupöytäkirjojen totuudenmukaisuuden varmentamiseksi. Sairaanhoitaja MacElroy läpäisee valheenpaljastuskokeen, joka vahvistaa hänen puhuvan totta. Presidentti Truman valtuuttaa täydellisen kaikkien ufotapausten peittelyn.

Kuvateksti: Sairaanhoitaja Matilda O´Donnell MacElroy puhui vuonna 1947 suoritettujen valheenpaljastuskokeiden mukaan totta. Kuvat eivät liity tapaukseen.

Pöytäkirjojen paljastuminen

Maavoimien sairaanhoitaja MacElroy paljastaa muukalaislentäjän haastattelupöytäkirjojen kopiot 60 vuotta Roswellin haastattelujen jälkeen. Sairaanhoitaja pyytää Lawrence Spenceriä julkaisemaan haastattelupöytäkirjat kirjana. Kirja Roswellin avaruusolennon haastattelu sisältää Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimien sairaanhoitaja Matilda O´Donnell MacElroyn lähettämät henkilökohtaiset kirjeet, muistiinpanot ja pöytäkirjojen kopiot – siis huippusalaiset sotavoimien pöytäkirjat Roswellista vuodelta 1947. Lawrence R. Spencer järjesteli asiakirjat julkaisukuntoon ja julkaisi ne.

Olemme henkiolentoja

Olemme eläneet henkiolentoina biljoonia vuosia. Planeetta Maa ei ole kotimme, se on vankilaplaneetta.

Kuvateksti: Kärsimme Maassa ikuista vankilatuomiota.

Lukijoiden kommentteja kirjasta Roswellin avaruusolennon haastattelu

”Tämä materiaali on ehkä tärkein koskaan esiin noussut materiaali koko planeetta Maan historiassa.” – Nestingwave  

”Kiitokset tämän seurauksiltaan tajunnanräjäyttävän ja mielenkiintoisen asiakirjakokonaisuuden jakamisesta.” – Eric Mutschlechner

”Sinun on täytynyt tuntea musertavaa velvollisuudentuntoa ja kunnioitusta viedessäsi tätä kirjaa eteenpäin edesmenneen rouva MacElroyn puolesta. – Expedia

”Rakastin, rakastin, rakastin Roswellin avaruusolennon haastattelua. Se todella puhutteli minua ja muutti KAIKEN! Suuret kiitokset arvokkaasta luomuksestasi, ja riittävästä rohkeudestasi vapauttaa Matildalta saamasi tiedot!” – Renee

”Tämä kirja menee yli useimpien ymmärryksen, mutta se on silti yksityiskohdiltaan tosiasiallinen, ja lukitsee kosmologisen synnyn erittäin erikoisiin ulottuvuuskoordinaatteihin täyttäen silmiinpistävät aukot nykyisessä kosmologiassa.” – Martin Burger

”Vaivuin hieman epätoivoon, koska jos tämä tieto on paikkansapitävää (olen vakuuttunut paikkansapitävyydestä tiedot luettuani), sen olisi pitänyt tulla esiin vuosikymmeniä aiemmin, ei vasta tiedot toimittaneen maavoimien sairaanhoitajan kuolinvuoteella.” – David Griffin, eksopoliittinen instituutti

”Lue Roswellin avaruusolennon haastattelu. Se opettaa sinua ymmärtämään elämää niin valtavan paljon paremmin.” – UpRiver

Kuvateksti: Jos haluat ymmärtää elämää, lue Roswellin avaruusolennon haastattelu.

Kirjan takakannen esittelyteksti (englanninkielinen versio)

Seuraavassa on katkelmia kirjeestä, jonka [Lawrence R. Spencer] sain Matilda O´Donnell MacElroylta, eläkkeellä olevalta naisten maavoimien ilmajoukkojen lääkintäryhmän sotilasmestarilta. 

Roswellin maavoimien lentokenttä (RAAF)

Matilda O´Donnell MacElroy: Kuten tiedät, Roswellin maavoimien lentokenttä (RAAF) julkaisi heinäkuussa 1947 lehdistötiedotteen, jonka mukaan kentän 509. pommitusryhmän henkilöstö oli ottanut Roswellin läheiseltä maatilalta talteen ”lentävän kiekon”. Seurauksena oli äärimmäisen suuri tiedotusvälineiden mielenkiinto.

Kun uutiset maahansyöksystä saapuivat tukikohtaan, minua pyydettiin lähtemään vastavakoilu-upseeri herra Cavittin mukaan tapahtumapaikalle hänen kulkuneuvonsa kuljettajan ominaisuudessa. Tehtäväni oli tarjota tarvittaessa selviytyneille kiireellistä lääkinnällistä apua.

Yksi selvisi hengissä

Matilda O´Donnell MacElroy: Minulle selvisi tapahtumapaikalle saavuttuamme, että yksi aluksessa ollut henkilö oli selviytynyt maahansyöksystä hengissä. Hän oli tajuissaan ja ilmeisesti vahingoittumaton.

Tutkiessani potilasta mahdollisten vammojen varalta, huomasin ja ymmärsin kuitenkin välittömästi, että muukalaisolento yritti viestiä kanssani ”mielikuvilla” tai ”telepaattisilla ajatuksilla”. Kerroin ilmiöstä välittömästi herra Cavittille. Koska kukaan muu henkilö tapahtumapaikalla ei havainnut näitä ajatuksia, ja koska avaruusolento näytti pystyvän ja haluavan kommunikoida minun kanssani, lyhyen korkeampiarvoisen upseerin kanssa pidetyn neuvottelun jälkeen päätettiin, että minä saattaisin selviytyneen muukalaisen takaisin tukikohtaan.

Viestintätehtävä

Velvollisuuksiini kuului viestiä avaruusolennon kanssa ja raportoida kaikki havaintoni täydellisesti komentaville viranomaisille. Sotilaallinen ja ei-sotilaallinen henkilöstö toimitti minulle myöhemmin erityisen kysymysluettelon, joka minun piti ”tulkata” muukalaiselle, ja taltioida esitettyihin kysymyksiin saadut vastaukset.

Nämä asiakirjat sisältävät vastauksia kysymyksiin, joihin ihmiskunnan täytyy saada vastaukset. Keitä me olemme? Mistä me tulimme? Mikä on Maassa olomme tarkoitus? Onko ihmiskunta maailmankaikkeudessa yksin? Jos muualla on älykästä elämää, miksi he eivät ole ottaneet meihin yhteyttä?

Ihmisten on elintärkeää ymmärtää, että henkiselle ja fyysiselle selviytymisellemme koituu tuhoisia seurauksia, jos epäonnistumme kumoamaan tehokkaasti avaruusolentojen pitkäaikaisen ja kokonaisvaltaisen väliintulon Maan asioihin.

Matilda O´Donnell MacElroy

elokuun 12. päivänä 2007

Kirjassa on jäljennetty vääristelemättöminä vastaanottamani kirje, käsinkirjoitetut muistiinpanot ja pöytäkirjat. Lisätietoviitteet on lisätty ainoastaan määrittelevien ja täydentävien lisätietojen vuoksi.

Lawrence R. Spencer, kirjan toimittaja

Kuvateksti: Kirja perustuu Roswellin kaupungin lähellä heinäkuun alussa vuonna 1947 maahansyöksyn tehneen avaruusolennon kuulustelupöytäkirjoihin, jotka sotilasmestari / sairaanhoitaja Matilda O´Donnell MacElroy lähetti ennen kuolemaansa niistä kirjan muokanneelle Lawrence R. Spencerille. Kuulustelupöytäkirjojen sisältö on esitetty kirjassa alkuperäisessä muodossaan.

Haastattelussa kirjan Roswellin avaruusolennon haastattelu toimittanut Lawrence R. Spencer

Lawrence R. Spencer, Robert Morningstar ja Scott Tieder keskustelivat New York Cityssä tammikuussa 2019 kirjasta Roswellin avaruusolennon haastattelu [Alien Interview]. Ohjelman nimi on Morningstar Report. Käännös on tiivistelmä, jossa keskitytään kirjan taustoihin. Linkki alkuperäiseen haastatteluun: LINKKI. Täydentäviä vastauksia on otettu Sherri Fischerin tekemästä Lawrence R. Spencerin haastattelusta: LINKKI.

Elävä EBE

Robert Morningstar: Hei, porukat. Tervetuloa Morningstar Reportin pariin. Olen juontaja Robert Morningstar. Haluaisin toivottaa tervetulleeksi ohjelmaan erityisvieraan, hänen nimensä on Lawrence Spencer. Olen tiennyt Lawrencen työstä yli kymmenen vuotta. Hän on toimittanut ja julkaissut kirjan Roswellin avaruusolennon haastattelu [Alien Interview]. Se on yksi merkittävimmistä kirjoista, jonka olen koskaan lukenut ufoista ja kontaktista maapallon ulkopuolisen älyn kanssa.

Syy tähän on se, että kirja on ennen kaikkea puhtaaksi kirjoitettu teksti muistiinpanoista ja silminnäkijätodistajalausunto eräältä rouvalta, joka oli töissä tukikohdan komentaja Blanchardilla silloin kun Roswellin tapaus sattui ja elävä maapallon ulkopuolinen biologinen entiteetti tai EBE löydettiin. Kenraali kuulusteli EBEtä ja pikakirjoittaja teki muistiinpanoja ja tallensi tietoja.

Lawrence R. Spencer ja Matilda O´Donnell MacElroy

Robert Morningstar: Tällaisella esittelyllä haluaisin ottaa ohjelmaan mukaan Matilda O´Donnell MacElroyn läheisen uskotun miehen Lawrence Spencerin. Kuinka tapasit Matilda O´Donnell MacElroyn?

Lawrence R. Spencer: En itse asiassa tavannut häntä, puhuin hänen kanssaan lyhyesti puhelimessa. Päätin kirjoittaa 1990-luvun lopulla tietokirjan, tein tutkimustyötä tuota kirjaa varten. Kirjan muokkaaja oli suuri ufologian ja paranormaalien ilmiöiden ihailija. Hän huomautti eräänä päivänä tutkimusteni aikana, että sinun pitäisi soittaa tälle rouvalle, hänellä saattaisi olla jotain tietoja ufoista ja sen tyylisistä asioista. En ollut tutkinut ufoja ja tiesin aiheesta hyvin vähän, enkä ollut niistä erityisemmin edes kiinnostunut. Tuolloin kirjoittamallani kirjalla ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä niiden kanssa. Soitin kuitenkin rouvalle saamaani numeroon.

Kuvateksti: Lawrence R. Spencer soitti Matilda O´Donnell MacElroylle tehdessään tutkimustyötä toista kirjaa varten.

Paikalla Roswellissa vuonna 1947

Lawrence R. Spencer: Tiesin hänestä vain nimen, ja että hänellä oli jotain tekemistä Alueen 51, Roswellin tai jonkin sen tapaisen kanssa. Esittelin itseni, ja hän oli erittäin hyväntahtoinen. Selitin tekeväni tutkimusta Oz Factors -nimistä kirjaa varten, ja kerroin hänelle siitä hieman. Hän kertoi olleensa vuonna 1947 Roswellissa New Mexicossa ilmavoimien palveluksessa, ja että hänet ja hänen miehensä oli siirretty Glasgowiin Montanaan, siellä sijaitsevan lentotukikohdan lähelle. Hänen miehensä työskenteli alueella insinöörinä hallituksen suuressa patoprojektissa, alueelle rakennettiin patoa.

Kirjekuori Irlannista

Lawrence R. Spencer: Kerroin hänelle, että minulle oli kerrottu hänen tietävän jotain Roswellista. Hän vastasi: ”Minulla ei ole mitään sellaisia tietoja, jotka voisin antaa sinulle.” Hänellä ei ollut mitään tekemiseni kannalta tärkeää mitä hän olisi voinut jakaa kanssani, mutta hän halusi lukea kirjani. Sanoin okei. Hän antoi osoitteensa, ja postitin hänelle kirjan yli vuotta myöhemmin, vuonna 1999, kun se julkaistiin. En ajatellut asiaa sen enempää. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2007 sain tältä rouvalta postissa suuren kirjekuoren. Se tuli Irlannista.

Kuvateksti: Matildalla ei ollut mitään kerrottavaa 1990-luvun lopussa, mutta vuonna 2007 Lawrence Spencer sai postissa asiakirjapaketin ja kirjeen Irlannista.

Oz Factors

Robert Morningstar: Anteeksi, Lawrence. Saanko kysyä Oz Factors kirjastasi? Kertoisitko hieman siitä kirjasta ja miten päädyit Roswellin avaruusolennon haastatteluun?

Lawrence R. Spencer: Sain selville tutkimusteni aikana, että… Rouvan nimi taisi olla Jennifer Randall, hän tutki ufoja, paranormaaleja ilmiöitä ja niin edelleen. Hän oli oivaltanut, että ihmiset pystyvät ottamaan yhteyttä avaruusolentoihin tai kehostapoistumiskokijoihin, viestimään telepaattisesti ja vaikka mitä. Oz Factors kirja ei kerro pelkästään läntisen sivilisaation kehityksestä, vaan myös siitä miksi alamme ajatella kuten ajattelemme, ja miten hahmotamme maailmankaikkeuden, jossa elämme. Siihen ei vaikuta pelkästään logiikka, vaan muutkin vaikutteet, joista vähäisimpiä eivät ole henkimaailman vaikutteet. Eivät siis pelkästään ne materiaaliset vaikutteet, joita kutsumme tieteellisiksi malleiksi.

Kuvateksti: Pöytäkirjoissa on mm. avaruusupseerin antama oppitunti tieteestä.

Kaikki on kirjassa

Lawrence R. Spencer: Julkaisin Oz Factors kirjan noin vuosi sen jälkeen kun olin puhunut sairaanhoitajan kanssa. Postitin sen hänelle, ja unohdin sen jälkeen sairaanhoitajan täysin, koska hän kertoi, että hänellä ei ollut mitään tietoja, joista olisimme voineet keskustella, eikä aihepiiri ollut kiikarissani muutenkaan. Jatkoin elämääni, jäin eläkkeelle, aloin kirjoittaa muita tietokirjoja.               

Noin kymmenen vuotta myöhemmin sain tältä rouva Matilda O´Donnell MacElroylta tietopaketin Irlannista. Laitoin kirjaan Roswellin avaruusolennon haastattelu kaiken siihen aikaan tietämäni, mukaan lukien hänen osoitteensa ja kaiken tekemäni tutkimuksen hänen jäljittämisekseen, jne. Kaikki on kirjassa. Jos luet kirjan, tiedät käytännössä hänestä, hänen kertomastaan ja Roswellin tapahtumista yhtä paljon kuin minäkin.

Atomipommitusryhmä

Robert Morningstar: Kerro hänestä hieman. Kuinka hän päätyi Roswelliin? Hän on mielenkiintoinen persoona, uskomattoman herkkä. Kerro hänen taustastaan, työurastaan ja kuinka hän päätyi sairaanhoitajaksi.

Lawrence R. Spencer: Hän oli itse asiassa kirurginen lentosairaanhoitaja. Kaikki hänestä selville saamani on julkaistu kirjassa. Hän oli sairaanhoitaja, kävi lukion Los Angelesissa, liittyi ilmavoimiin, ja hänet lähetettiin Roswellin lentotukikohtaan. Hän oli sijoitettuna sinne kirurgiseksi lentosairaanhoitajaksi. Kuten luultavasti tiedätte, Roswellin lentotukikohta oli se pommikonetukikohta, josta Japaniin Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin ydinpommit pudottaneet pommikoneet lähetettiin matkaan toisen maailmansodan lopulla vuonna 1945. Se oli ainoa kerta kun Maan muistiinkirjatun historian aikana on käytetty ydinasetta siviiliväestöä vastaan, ainakin tietääksemme. Toinen maailmansota päättyi siihen. Kyseessä oli 509. pommitusryhmä. En tiedä oliko hän sijoitettuna sinne tuolloin.

Kuvateksti: Roswellin tukikohdan 509. atomipommitusryhmä pudotti atomipommin Hiroshimaan 6.8.1945 ja Nagasakiin 9.8.1945.

Ufon maahansyöksy

Lawrence R. Spencer: Heinäkuun alussa vuonna 1947 Roswellin kaupungin lähellä New Mexicossa sattui ufon maahansyöksy, lähellä kyseistä lentotukikohtaa. Tukikohta sijaitsi vain noin 160 kilometrin päässä Alamogordosta, jossa ensimmäisten atomipommien testejä tehtiin vuotta ennen toisen maailmansodan päättymistä. Alueella oli siis tehty paljon ydinkokeita. Vaikka ufon maahansyöksystä oli jo tiedotettu radiossa ja sanomalehtien pääotsikoissa, sotavoimat peittelivät sen seuraavana päivänä. He kielsivät koko tapahtuman sanoen sen olleen vain säähavaintopallo. Koko juttu olikin vain muka suuri erehdys.

Sairaanhoitajan minulle lähettämien tietojen mukaan kävi kuitenkin tosiasiassa niin, että muukalaislentäjä vietiin tukikohtaan kuulusteltavaksi. Hän suoritti haastattelusarjan Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimien ja tiedustelupalveluiden puolesta, koska muut eivät pystyneet viestimään lentäjän kanssa – lentäjä ei halunnut viestiä muiden kanssa. Lentäjän keho ei ollut biologinen, se oli tehty keinotekoisista materiaaleista.

Kuvateksti: Alamogordo ja Roswell ovat naapurikaupunkeja. [Linkki Wikipedia: Alamogordo]

Todistajansuojeluohjelma

Lawrence R. Spencer: Tein kirjan julkaisun jälkeen paljon myöhempää tutkimusta. Suurin ongelma minkään selville saamisessa Matildasta, hänen syntyperästään, taustastaan ja niin edelleen, on että hänet ja monet muut sairaanhoitajat – kolme, neljä, viisi muuta Roswelliin sijoitettua sairaanhoitajaa, lääkärit ja muu lääketieteellinen henkilöstö ja sotilashenkilöstö – ilmeisesti vietiin pois tukikohdasta ja lähetettiin piileskelemään todistajansuojeluohjelmaan. Pohjimmiltaan meitä suojeltiin heiltä, heidän näkemältään ja heidän tiedoiltaan.

Kaikkien heidän henkilöllisyytensä pyyhittiin pois, muutettiin ja korvattiin väärennetyllä henkilöllisyydellä. Minä ja monet muut ovat yrittäneet löytää viimeisen kymmenen vuoden aikana tietoja näiden ihmisten henkilöllisyyksistä, mutta jokaiselle on jäänyt käteen pelkkää tyhjää. Saatavilla ei ole kerrassaan mitään tietoja, piste. Hän nimensä, tai nimi jota hän käytti, oli Matilda O´Donnell MacElroy. Hänen lähettämässään kirjeessä oli tuo nimi. Se oli luultavasti valtionjohdon hänelle antama valenimi.

Vaaralliset tiedot, pelko ja epäluulo

Lawrence R. Spencer: Kun otin häneltä tiedot vastaan postitse, minun kannaltani tärkeää oli, että ymmärsin välittömästi käsissäni olevien tietojen olevan erittäin vaarallisia. Vaikka hän selitti minulle paketissa olleissa ja kirjassa julkaistuissa kirjeissä miksi hän lähetti paketin minulle, olin materiaalin luonteen vuoksi erittäin epäluuloinen. Kyseessä oli lentotukikohdan alkuperäiset kopiot tämän sairaanhoitajan ja Roswellissa maahan syöksynyttä ufoa lentäneen muukalaisen välisistä huippusalaisista haastattelupöytäkirjoista.

Minulla oli jossain määrin normaalia vainoharhaisuutta, tiedäthän? Luultavasti sitä on hyväkin olla, kun joku lähettää sinulle postissa huippusalaisia hallituksen asiakirjoja, ja sanoo niiden olevan ainoat kappaleet, eikä kenelläkään muulla ole niistä kopiota. En kertonut niistä kenellekään, en edes vaimolleni. Pelkäsin kuollakseni. Minulla oli vaimo, neljä lasta ja lapsenlapsia, joten en halunnut ottaa mitään riskejä. Laitoin materiaalin sivuun ja aloin tutkia asiaa.          

Kuvateksti: Lawrence Spencerin vastaanottamaansa materiaalia vastaan tuntema pelko on kirjasta selvästi aistittavissa.

Kirjan lisätieto-osio

Robert Morningstar: Lawrence, voinko kysyä minä vuonna tuo tapahtui?

Lawrence R. Spencer: Vastaanotin tiedot kymmenen vuotta myöhemmin. Kirja julkaistiin vuonna 2008, joten otin tiedot vastaan vuonna 2007. Julkaisu tapahtui kesällä 2008. Käytin täysipäiväisesti ainakin kuusi kuukautta yrittäen tutkia tietojen todenperäisyyttä. Kuuden kuukauden tutkimuksen jälkeen päädyin johtopäätökseen, että jokainen yksittäinen asia, jonka todenperäisyys minun oli ylipäänsä mahdollista tarkistaa, oli totta. Oli todisteita siitä, että kaikki todellakin tapahtui täsmälleen kuten haastatteluissa ja kirjeissä oli kuvailtu.

Julkaisin tekemäni tutkimuksen kirjan lopussa lisätieto-osiona. Voit lukea kirjan, ja jos olet kiinnostunut jostakin tietystä aihepiiristä, voit mennä lisätietoihin ja lukea mitä sain asiasta selville. Muut ihmiset ovat saaneet tuon jälkeen selville monia muita asioita kirjan sisältämien haastattelupöytäkirjojen tiedoista. Olen yrittänyt lisätä tietoja nettisivulle alieninterview.org. Yritän pysyä mukana mitä kirjan tiedoista on saatu tällä hetkellä selville.

Kuvateksti: Kirja Roswellin avaruusolennon haastattelu keskittyy täysin ufon lentäjän haastatteluun, mutta Roswellin tapauksesta on valtavasti muutakin tietoa.

Matilda O´Donnell MacElroy halusi ihmisten tietävän mitä Roswellissa todella tapahtui

Scott Tieder: Lawrence, miksi tämä haastattelun suorittanut nainen lähetti tiedot juuri sinulle? Miksi hän sinut valitsi?

Lawrence R. Spencer: Hän kertoo sen kirjassa julkaistussa kirjeessään. Postitin hänelle kirjoittamani Oz Factors kirjan. Hän kertoo kirjeessä lukeneensa kirjani, jonka tiedot olivat hänen mielestään hyvin mielenkiintoisia. Jostakin henkilökohtaisesta syystä hän päätti, että minä olisin sopiva ihminen, jolle hän voisi postittaa tietonsa. Hän ajatteli minun ymmärtävän tiedot, ja että pystyisin kokoamaan ne yhteen ja julkaisemaan ne lopullisessa muodossa kirjana.

Hän kertoi minulle kirjeessä haluavansa minun ottavan tiedot vastaan ja julkaisevan ne, jotta mahdollisimman moni saisi tietää mitä Roswellissa itse asiassa tapahtui, ja mikä suoritettujen haastattelujen asiasisältö oli. Hän ei voinut julkaista tietoja itse sotilasasemastaan johtuen, hänellä oli kuolemanrangaistusuhka päällä. Kuten jo aiemmin mainittiin, sairaanhoitajan ja aluksen lentäjän väliset keskustelut käytiin telepaattisesti. Haastattelut kestivät kuusi viikkoa.      

Kuvateksti: Kirja Roswellin avaruusolennon haastattelu sisältää puhtaaksi kirjoitetut pöytäkirjat kuusi viikkoa kestäneistä kuulusteluista.

Kuolemanrangaistuksen uhka

Lawrence R. Spencer: Sairaanhoitaja oli viettänyt koko tapahtumien jälkeisen elämänsä todistajansuojeluohjelmassa piileskellen. Viranomaiset valvoivat häntä varmistaen ettei hän kerro kenellekään mitä hän oli nähnyt, tehnyt tai mitä oli tapahtunut. Muukin tukikohdassa ollut tai kaupungissa asunut henkilöstö, jolla oli tapahtumista mitään ensikäden tai toisen käden tietoa, pidettiin vaiti kuolemanrangaistuksen uhalla tai kuolemanrangaistuksella uhkailemalla. Käytettiin kaikki käytettävissä olevat keinot, että kukaan ei koskaan paljastaisi näiden haastatteluiden tapahtuneen, tai että mitään tämäntyyppistä oli koskaan tapahtunut. Kun sairaanhoitaja oli pitänyt tietoja salassa koko elämänsä, hänestä alkoi tuntua elämänsä loppupuolella, että hänen olisi paljastettava tiedot.

Kuvateksti: Yhdysvalloissa teloitettiin vuosina 1976 – 2010 Wikipedian tietojen mukaan 1268 kuolemanrangaistuksen saanutta. Matilda O´Donnell MacElroyn tietovuoto tapahtui vuonna 2007. Voit lukea kirjasta mitä hänelle tapahtui tietovuodon jälkeen.

Matildan lähettämän kirjekuoren sisältö

Lawrence R. Spencer: Hän oli onnistunut pitämään kopion koko konekirjoitetusta haastattelupöytäkirjasta. Kyseessä oli noin satasivuinen konekirjoitettu sotavoimien huippusalainen asiakirja. Kirjekuoressa oli lisäksi paljon muita hänen erilaisille papereille käsin ja koneella kirjoitettamiaan muistiinpanoja, jotka oli tavallaan siroteltu haastattelupöytäkirjojen väliin. Mukana oli myös kaksi hänen minulle kirjoittamaansa kirjettä, joissa hän selitti mistä tässä oli kysymys ja miksi hän lähetti kaiken tämän minulle. Ei varmaan tarvitse sanoa, että pöytäkirjojen, kirjeiden ja kaiken muun lukeminen tuntui äärimmäisen merkilliseltä. Ne ovat sanoinkuvaamattomia, uskomattomia. Kaikki on täsmälleen sanasta sanaan kirjassa, sellaisena kuin tiedot häneltä sain.

Käynti onnettomuuspaikalla ja telepaattinen yhteys

Scott Tieder: Haluaisin sinun kertovan yleisölle miten hän päätyi kuulusteluhuoneeseen tekemään haastattelua. Hän kertoi olleensa kirurginen lentosairaanhoitaja… oliko jonkinlainen fyysinen…

Lawrence R. Spencer: Hän selittää, että hänet määrättiin menemään Roswellin lentotukikohdan turvallisuusupseerin mukana onnettomuuspaikalle. Hän meni antamaan mahdollisesti tarvittavaa lääkintäapua. He havaitsivat saapuessaan, että siellä oli aluksessa olleiden avaruusolentojen kuolleita ruumiita. Mutta kun hän lähestyi yhtä, hän havaitsi saavansa olentoon mentaalisen yhteyden. Hän pystyi viestimään telepaattisesti, aluksi hyvin vähäisessä määrin. Kukaan muu ei havainnut tuota viestintää, tai pystynyt edes määrittämään oliko olento elossa vai kuollut.

Kuvateksti: Ufon lentäjä viesti telepaattisesti. Kuulustelut suoritettiin Matilda O´Donnell MacElroyn välityksellä.

Lentäjä viedään tukikohtaan kuulusteltavaksi

Lawrence R. Spencer: Sairaanhoitaja, turvallisuusupseeri ja muut veivät lentäjän tukikohtaan. Nainen määrättiin lentäjän seuralaiseksi, koska hän oli ilmeisesti ainoa viestintään kykenevä. Näistä erikoisista olosuhteista johtuen hänet määrättiin avaruusolennon pysyväksi seuralaiseksi ja lopulta noin kuuden viikon ajaksi hänen haastattelijakseen.

Esitetyt kysymykset olivat alun perin sotilastiedustelu-upseerien, muiden tiedustelupalveluiden ja sotilashenkilöstön kirjoittamia. He yrittivät saada muukalaiselta tietoja: Kuka olet? Miksi olet täällä? Jne. Haastattelupöytäkirjoissa on kysymykset ja vastaukset kysymyksiin, rakenne on tuollainen. Yhdysvaltain sotavoimien sotilasjohdon ja tiedustelupalveluiden huiput olivat haastattelussa paikalla. Paikalla oli ihmisiä, joiden et voisi edes uskoa olleen siellä. Kaikki on kuvailtu kirjassa yksityiskohtaisesti. Haastattelupöytäkirjojen sisältö on täysin uskomatonta.

Kuvateksti: Asiat vaikuttavat uskomattomilta ainoastaan, jos ne ovat vastoin vallitsevia käsityksiä ja uskomuksia. Joko sinä tiedät kaikesta kaiken?

Kirja saattaa muuttaa lähes kaikki planeetallamme vallitsevat käsitykset

Scott Tieder: Lawrence, minun henkilökohtainen reaktioni kirjaan oli, että se on melko syvällinen, erittäin syvällinen. Se muuttaa käsityksesi ajasta, avaruudesta ja olemassaolosta.

Sherri Fischer: Jos ihmiset ottavat tämän vastaan, tämä saattaa muuttaa lähes kaikki planeetallamme vallitsevat käsitykset. Kyseessä ei ole pelkästään erinomainen teos, se on erittäin syvällinen. Tämän kuuluisi olla menestyskirja. Kirja selitti asioita minulle paljon enemmän ja yksityiskohtaisemmin kuin mikään ennen kokemani. Muukalainen ilmeisesti valitsi itse tämän naisen haastattelijakseen.

Kuvateksti: Jos ihmiset ottavat tiedot vastaan, Roswellin avaruusolennon haastattelulla on potentiaalia muuttaa lähes kaikki planeetallamme vallitsevat käsitykset.

Kirjalla ei ole kirjoittajaa

Lawrence R. Spencer: Päätin lopulta tehtyäni paljon tutkimusta, että ei ole mitään syytä olla julkaisematta kirjaa. Kerron omassa kirjan johdannossani, että tämä on vastaanottamaani materiaalia, minä en kirjoittanut sitä, minä vain muokkasin ja järjestelin sen julkaisukuntoon. Minä vain julkaisen sen, voit lukea sen, ota tai jätä, tee miten itse haluat. Olen yrittänyt olla hyvin tarkka ja tehdä vain sen mitä sairaanhoitaja pyysi minua tekemään, olen toimittanut tiedot saataville. Minä en kirjoittanut tätä kirjaa, en kirjoittanut mitään materiaalia, en edes kirjan lopussa olevaa lisätieto-osiota. Minä en ole kirjan kirjoittaja, olen vain muokkaaja, minä vain välitän nämä tiedot. Minun henkilökohtaiset tätä koskevat mielipiteeni ja näkökantani ovat merkityksettömiä.

Sairaanhoitajakaan ei kirjoittanut tätä kirjaa, hän kirjoitti vain välihuomautuksia ja kirjassa mukana olevat kirjeet. Kirjan ydintä ovat kopiot sotavoimien pöytäkirjoista, jotka saatiin kun sotavoimat haastattelivat ufon muukalaislentäjää sairaanhoitajan välityksellä. Niistä tässä kirjassa todella on kysymys. Merkittävät asiat ovat haastattelupöytäkirjoissa: Mitä lentäjä kertoi sairaanhoitajalle? Mitä lentäjä paljasti haastatteluissa meille tämän planeetan ihmisille Maan esihistoriasta ja tässä aurinkokunnassa, galaksissa ja maailmankaikkeudessa käynnissä olleesta toiminnasta biljoonien vuosien ajalta? Lentäjä kuvailee tarkasti oman sivilisaationsa aktiviteetteja, ja miksi hänen avaruusaluksensa oli Maassa tai tällä alueella.

Kuvateksti: Kukaan ei varsinaisesti kirjoittanut Roswellin avaruusolennon haastattelua. Kirja on puhtaaksi kirjoitettu asiakirjapaketti Roswellin maavoimien lentokentältä (RAAF) vuodelta 1947. Asiakirjoja täydentävät Matilda O´Donnell MacElroyn kirjeet ja henkilökohtaiset kommentit sekä lisätieto-osio.

Lukekaa ja ajatelkaa itse

Lawrence R. Spencer: Kirja on päivänselvästi sairaanhoitajan ja ufon lentäjän välinen omakohtainen kokemus. Teen parhaani, jotta nämä tiedot olisivat saatavilla, koska ne ovat mielestäni erittäin tärkeää tietoa. Kaikkien asiasta kiinnostuneiden tulisi tietää tästä. Heillä pitää olla mahdollisuus muodostaa oma mielipiteensä. Ainoa mielipide, jolla on jotain merkitystä, on sinun oma mielipiteesi. Kukaan toinen ei voi kertoa mitä sinun pitää uskoa ja mitä ei. Saamari, lukekaa tämä kirja. Ihmisten on luettava kirja ja tutkittava asioita itse. Teidän on ajateltava itse. Olen huomannut matkan varrella tämän vaikuttaneen valtavan voimakkaasti erilaisiin ihmisiin.

Kuvateksti: Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus ja oikeus muodostaa saatavilla olevien tietojen pohjalta oma mielipiteensä.

Totuus selviää tutkimalla

Lawrence R. Spencer: Minä ja muut kanssani näistä tiedoista keskustelleet ovat havainneet, että mitä enemmän lentäjän antamien tietojen todellisuuspohjaa tutkii, sitä paremmin havaitsee niiden todella olevan totta. Maassa todellakin tapahtuu juuri niitä asioita, joita lentäjä sanoo täällä tapahtuvan. Niin uskomattomalta ja hämmentävältä kuin se vaikuttaakin, niin ilmeisesti todellinen tilanteemme ja tosiasiat ovat juuri kuvatun kaltaiset. Kaikki mitä lentäjä sanoo tapahtuvan, tosiasiassa myös tapahtuu. Jokaisen yksittäisen henkilön on kuitenkin selvitettävä tämä itse.

Meillä ei ole mitään hävittävää

Lawrence R. Spencer: Tämä ei ole sellainen asia, jonka joku voisi saarnata sinulle saarnastuolista ja sanoa, että sinun on uskottava tämä tai sinä kuolet tai joudut helvettiin. Lentäjän mukaan olemme jo helvetissä, ei meillä ole mitään hävittävää. Tarkoitan… Lentäjä kertoi, että jos he lähettäisivät tehtäväkomennuksia kaikkialle maailmankaikkeuteen päämääränään etsiä helvetti, ja he löytäisivät Maan, niin he ajattelisivat että tässä se on, helvetti löytyi. Jos kerran olet jo helvetissä, niin mitä hävittävää sinulla on oman tilanteesi tutkimisesta? Voisiko tällä planeetalla todellisuudeksi kutsumallemme olla jokin toinen selitys? Jos etsit lentäjän pöytäkirjoissa antamia johtolankoja, niin näet ne silmiesi edessä joka päivä kaikkialla minne menet ja koko ajan.

Kuvateksti: Voisiko todellisuudeksi kokemallemme olla jokin toinen selitys? Maailma näyttää erilaiselta kun katselet sitä Roswellin avaruusolennon haastattelun lukemisen jälkeen.

Roswellin vuoden 1947 aluksen teknologia

Lawrence R. Spencer: Lentäjä kuvailee pöytäkirjoissa sotavoimille avaruusaluksen tiettyjä osia. Hän kertoo, että jos viette ne laboratorioihinne tutkittaviksi, niin pystytte kehittämään tietyntyyppistä teitä auttavaa teknologiaa. Hän nimeää 5 – 7 erilaista asiaa, joita heidän tulisi etsiä.

Maavoimien upseeri Philip J. Corso kirjoitti vuosia myöhemmin todella erinomaisen kirjan, jossa hän kuvailee saaneensa maavoimien upseerin ominaisuudessa joitakin tuon avaruusaluksen osia. Osa hänen työtään oli antaa niitä osia monenlaisille Yhdysvaltojen yrityksille, jotta selviäisi voitaisiinko Roswellin avaruusaluksen osista takaisinmallintaa teknologiaa. Sen kirjan nimi on Päivä Roswellin jälkeen. Kirjoittaja on Philip J. Corso. Se on todella mielenkiintoinen kirja, koska hän selittää tarkasti lukuisia onnettomuusjäänteistä kehitettyjä teknologioita.

Kuvateksti: Haastattelupöytäkirjoissa on mielenkiintoista tietoa mm. fyysikko ja keksijä Nikola Teslasta.

Lawrence R. Spencer: Monet muutkin ihmiset ovat tulleet esiin vuosien kuluessa ja paljastaneet tiedonpalasia, jotka viittaavat siihen tosiasiaan, että nämä asiat todellakin oikeasti tapahtuivat. Todistusaineistoa tulee koko ajan lisää. Se osoittaa, että Roswellin maahansyöksy todellakin tapahtui, ja että sairaanhoitajan ja lentäjän pöytäkirjoissa kuvailemat tapahtumat ovat tosiasioita.

Elämän muuttava kokemus

Lawrence R. Spencer: Monet ihmiset ovat kertoneet minulle, että kirjan lukeminen on muuttanut heidän elämänsä täysin. Ymmärrän sen, koska haastatteluissa paljastettu tieto on lähes 100 % päinvastaista kaikelle mitä olet tällä planeetalla oppinut tai mitä sinun on kehotettu uskoa tai ajatella. Lentäjä kertoo tämän planeetan meiningistä lähes täysin päinvastaista.

Sherri Fischer: Juuri siksi oli tärkeää saada sinut mukaan tähän ohjelmaan. Rhonda ja minä luimme kirjasi, se oli ilmiömäisen katsantokantaa muuttava. Kun asioita alkaa tutkia sen luettuaan, niitä voi alkaa yhdistää jopa Raamattuun ja kaikkiin uskontoihin. Kaikki alkaa yhtäkkiä sopia yhteen ja alat nähdä totuuden. Kirja on ilmiömäinen. Olen todella kiitollinen, että sinulla oli rohkeutta julkaista se.

Kuvateksti: Roswellin avaruusolennon haastattelun lukeminen on ollut monelle koko elämän muuttava kokemus.

R.I.P. Matilda O´Donnell MacElroy (1924 – 2007)

Lue lisää aiheesta tältä sivustolta:

• Lawrence R. Spencer kertoo kirjasta Roswellin avaruusolennon haastattelu
• Roswellin avaruusolennon haastattelu kuvasivu
• Roswellin tapaus