UFOT JA YDINASEET

Robert Hastings kansallisella lehdistöklubilla Washingtonissa 27.9.2010

Robert Hastings on tutkija, joka on keskittynyt UFO-tapauksiin ydinvoimaan/ydinaseisiin liittyvien laitosten läheisyydessä.

Linkki käännettyyn Robert Hastingsin alustuspuheeseen: LINKKI. Robert Hastingsin nettisivu: http://www.ufohastings.com/

Ufoja ydinaseiden säilytyspaikoilla

Robert Hastings: Nimeni on Robert Hastings. Kiitos että tulitte. Yhdysvaltojen hallituksen julkistetut salassa pidetyt asiakirjat ja entisten tai eläköityneiden Yhdysvaltojen sotilashenkilöiden todistajalausunnot vahvistivat ilman mitään epäilyksiä todellisuuden jatkuvista ufojen tunkeutumisista ydinaseiden sijaintipaikoille. Kun sanon UFO, niin tarkoitan aluksia, joiden todistajat ovat kuvailleet olevan muodoltaan kiekkomaisia, lieriömäisiä tai pallomaisia. Esineet pystyvät sekä leijumaan että lentämään suurella nopeudella, tavallisesti täysin äänettömästi.

Yli 120 haastateltua todistajaa

Robert Hastings: Viimeisen 37 vuoden aikana olen henkilökohtaisesti paikantanut ja haastatellut yli 120 kappaletta näitä entisiä tai eläköityneitä sotilashenkilöitä, jotka kaikki raportoivat UFO-tapauksista yhdessä tai useammassa seuraavista paikoista: ydinohjusten sijaintipaikat, ydinaseiden varastointialueet ja ydinaseiden koealueet Nevadassa ja Tyynellä valtamerellä ilmakehässä tehtyjen ydinkokeiden aikakaudella.

Suurimmassa osassa tapauksista oli kyse pelkästä tarkkailusta: esineet olivat paikalla ilman selvää vuorovaikutusta minkään maaperällä olevan kanssa. Mutta, kuten kolme herrasmiestä tulee kertomaan, joihinkin tapauksiin vaikutti liittyvän tarkoituksellista ydinohjusten toimivuuden peukalointia niiden osalta jotka näitä ufoja lensivät. Itse asiassa yhdessä vuonna 1966 sattuneessa tapauksessa, johon olen tutustunut, kävi laukaisu-upseeri David Suren mukaan niin, että hänen ohjuksensa aktivoituivat väliaikaisesti samaan aikaan kun hänen turvallisuusvartijansa raportoi ohjukselta ohjukselle liikkuvasta kirkkaasta esineestä.

Kuvateksti: Yhdysvalloissa sattui vuonna 1966 tapaus, jossa ohjukselta toiselle liikkunut kirkas esine aktivoi väliaikaisesti ohjuksia.

Ihmisillä on oikeus tietää tosiasiat

Robert Hastings: Sivuhuomautus todistajista, joita en ole henkilökohtaisesti paikantanut ja haastatellut: Muutkin henkilöt ovat astuneet esiin keskustelemaan omasta osallisuudestaan näihin tapauksiin, mukaan lukien kaikki nämä paikalla olevat herrasmiehet. He uskovat kuten minäkin, että Yhdysvaltojen väestöllä on oikeus tietää tosiasiat, ihmisillä kaikkialla on todellakin oikeus tietää tosiasiat. Tämä on kansalliseen turvallisuuteen liittyvä asia, mutta tämä on myös tarve tietää asia ja oikeus tietää asia. Mielestämme maapallon jokaisen valtion kansalaisille pitäisi sallia käsiksi pääsy tähän salaisuuteen.

Tapaukset Neuvostoliitossa

Robert Hastings: On tärkeää, että julkistetut KGB:n asiakirjat ja Neuvostoliiton entisten sotilashenkilöiden todistajalausunnot vahvistavat, että tämäntyyppistä ufojen toimintaa esiintyi kylmän sodan aikakaudella myös Neuvostoliiton ydinohjusten sijaintipaikoilla. On otettava otetaan huomioon se tosiasia, että näitä tapauksia sattui myös siellä, mukaan lukien yksi täällä sattuneen kanssa täysin identtinen tapaus, jossa heidän ohjuksensa aktivoitiin väliaikaisesti ufon leijuessa ohjustukikohdan yläpuolella.

Kun tuo otetaan huomioon, niin luulen että voimme sulkea pois mahdollisuuden, että näiden alusten lentäjät olisivat amerikkalaisia tai venäläisiä. Minä uskon ja nämä herrasmiehet uskovat, että tällä planeetalla vierailee toisesta maailmasta peräisin olevia olentoja, jotka ovat jostakin syystä kiinnostuneita toisen maailmansodan päättymisen jälkeen alkaneesta ydinasekilpailusta.

Viesti ihmiskunnalle

Robert Hastings: Mitä tulee ohjusten alasajotapauksiin, niin minun ja myös näiden paikallaolijoiden mielipide on, että ketä tahansa niiden alusten kyydissä onkaan, niin he lähettävät viestin Washingtoniin, Moskovaan ja myös muualle, että leikimme tulella. Heidän viestinsä on, että ydinaseiden hallussapito ja niillä uhkailu vaarantaa mahdollisesti ihmisrodun ja planetaarisen ympäristön koskemattomuuden. Tämä on tietenkin arvuuttelua, mutta kun otetaan huomioon saatavilla olevat tosiasiat, niin se on mahdollinen skenaario.

Kuvateksti: Maisemat saataisivat näyttää ydinaseiskun jäljiltä hieman erilaisilta.

Monia avoimia kysymyksiä

Robert Hastings: Ufoihin liittyy monia kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia. Tässä tapahtumassa käsitellään niistä vain muutamia. Ensinnäkin, jos toisesta maailmasta peräisin olevia olentoja todella toimii täällä, niin miksi he ovat kiinnostuneita ydinaseistamme? Ja myös, mitä heidän julkaistuihin asiakirjoihin ja todistajalausuntoihin perustuvat toimenpiteensä kielivät heidän aikeistaan ja päämääristään? Ja myös, miksi Yhdysvaltain hallitus on tehnyt valinnan pitää Yhdysvaltain kansalaiset ja ihmiset kaikkialla maailmassa tietämättöminä näistä erittäin dramaattisista ja erittäin tärkeistä tapahtumista? Ja lopuksi, eikö olisi jo aika paljastaa totuus, ei ainoastaan Yhdysvaltain kansalaisille, vaan ihmisille kaikkialla?

Linkit kirjaan ja dokumenttielokuvaan

Robert Hastings on kirjoittanut 570-sivuisen kirjan, jossa käsitellään ufotapauksia ydinaseiden sijoituspaikoilla. Linkki Amazon.com: UFOs & Nukes. Kirja perustuu todistajien haastatteluihin, se ei ole mikään Hastingsin oma “teoria”. Jos et usko mitä seuraavissa suomennetuissa videoissa omalla nimellään ja kasvoillaan kameralle puhuvat todistajat sanovat, niin kannattaa lukea Hastingsin kirja.

Linkki Robert Hastingsin dokumenttielokuvaan UFOs and Nukes: The Secret Link Revealed.

Michael Wallace: Loringin lentotukikohdan UFO vuonna 1975

Teksti on suora käännös Michael Wallacen YouTubeen 29.3.2013 lataamasta videosta. Hän kertoo videossa Loringin tapauksesta, johon oli itse osallisena. Linkki alkuperäiseen käännettyyn videoon: https://www.youtube.com/watch?v=TuqVIKdI1HM

Kuvateksti: Loringin lentotukikohta. [Linkki englanninkielinen Wikipedia: Loringin lentotukikohta]

Loringin lentotukikohta ja ydinaseet

Michael Wallace: Aion kertoa teille todella uskomattoman jutun, josta minulla on ensikäden tietoa. Tapaus sattui vuonna 1975 Limestonen läheltä Loringin lentotukikohdassa Pohjois-Mainessa. 42. pommituslennosto muodostui kahdesta tankkauslentolaivueesta ja pommituslentolaivueista. Ydinaseilla aseistettujen pommikoneiden tehtävänä oli tukea hätätilanteiden sotilaallisissa toimeksiannoissa.

Pommituslennoston kokous

Michael Wallace: Ennen kuin menemme muodostelmalennon yksityiskohtiin, haluan kertoa teille hieman taustaa Loringin yllä olleista ufoista. Pari viikkoa tai ehkä jopa vain muutama päivä ennen tätä kyseistä muodostelmalentoa oli kutsuttu koolle 42. pommituslennoston kokous. Kaikkien pommituslentolaivueiden kaikkien lentomiehistöjen piti mennä ilmahälytyslaitokselle. Joten, se oli epätavallista. Niin tapahtui minulle ensimmäistä kertaa sinä aikana kun olin ollut siellä. Olin tiedonhaluinen, että mitä tämä koskee.

Univormupukuinen majuri sanoi kokouksen aluksi, ”kuulkaa, jos teillä ei ole alun perin vähintään salainen turvaluokitus…” Siellä paikalla olleesta muutamasta sadasta ihmisestä vain muutama nousi ylös. Majuri jatkoi, että ”jos ette ole kuulleet, niin tukikohdan yllä on raportoitu olleen UFO. Sekä ydinaseilla aseistettujen B-52 pommikoneiden yllä että hälytystilassa olleiden ydinaseiden varastointitilojen yllä, joissa oli sillä hetkellä varastoituna ydinaseita.” Joten, tilanne oli erittäin vakava, ja siitä siinä kokouksessa oli kyse.

Kuvateksti: 42. pommituslennostoon kuului B-52 pommikoneiden lisäksi myös Boeing KC-135 Stratotanker ilmatankkauslentokoneita.

Ufon lento-ominaisuudet

Michael Wallace: ”Se leijuu päästämättä mitään ääntä, siinä on muutamia valoja, se liikkuu epäloogisesti ja epätavallisesti. Se pystyy liikkumaan erittäin nopeasti, nopeaa suoraviivaista liikettä, nopeaa pystysuoraa liikettä. Se pystyy kääntymään ilman mitään havaittavaa kääntösädettä, joten teknologia on melko uskomatonta.” Lennoston henkilöstö oli melko huolissaan siitä, he olivat ilmoittaneet siitä strategisen ilmakomennuksen (SAC) päämajaan. Meille sanottiin, että älkää puhuko kenellekään, jos olette osallisena näissä selkkauksissa. Voitte kertoa meille, me pyydämme suullista selvitystä, mutta tämän huoneen ulkopuolella ette siitä puhu.

Lehdistölle kerrotaan, että UFO on kanadalainen helikopteri

Michael Wallace: Meille kerrottiin myös, että paikallinen lehdistö tulee saamaan selityksen ylimääräisille maajoukoille ja hävittäjille, joita tarvitsimme asian hoitamiseen. Heille kerrotaan, että kanadalainen helikopteri on ylittänyt rajan ja se ahdistelee meitä. Tuo on mielestäni melko uskomatonta. Siinä taustaa kertomukselle, jonka aion teille kertoa.

Kuvateksti: Ufo-asian hoitamiseen tarvittiin miehistöä ja kalustoa, joten lehdistölle annettiin Wallacen mukaan peitetarinaksi, että rajan ylittänyt kanadalainen helikopteri ahdistelee Yhdysvaltojen ydinasetukikohtaa.

Tehtävä

Michael Wallace: Olimme lähteneet Loringista aiemmin päivällä. Kyseessä oli yönaikainen tankkaustehtävä. Muodostelmaan kuului kolme KC-135 ilmatankkauslentokonetta. Minä olin siinä kolmen lentokoneen muodostelmassa komentajana lentokoneessa nro 2. Tankkauslentokoneiden muodostelmaan viitattiin nimellä kotiutuslennot. Pystysuoraa ja vaakasuoraa väliä oli paljon. Emme lentäneet lainkaan vierekkäin samaan tyyliin kuin hävittäjät. Pystysuunnassa oli hyvin paljon vapaata, luullakseni 300 metriä, en tiedä – ehkä jopa 800 metriä. Muodostelmalento tankkauslentokoneella ei ollut kovin hauskaa, se oli itse asiassa melko tylsää. Mutta kuitenkin, tehtävä oli melko rutiininomainen. En muista. Se oli lähes joka mielessä vähämerkityksellinen, kunnes aloimme tulla takaisin. Silloin alkoi lysti ja toiminta.

Tärkeä puhelu ja radiotaajuuden vaihto

Michael Wallace: Olimme siis tulossa takaisin tankkaustehtävältä jossakin New Yorkin eteläpuolella Louisen kohdalla avomeren yllä. Mukanamme oli muistaakseni F-4 Phantom -hävittäjiä. Se oli vain rutiininomainen harjoitustehtävä sekä Phantomeille että meille. Kun olimme jossakin lähellä… Luulen, että olimme jossakin Vancouverin ja Portlandin välissä Loringin lentotukikohdan pohjoispuolella sinne takaisin tulossa, kun Loringin komentopaikalta otettiin meihin yhteyttä. Se ei ollut rutiininomaista, mutta ei täysin epätavallistakaan. Mutta se oli melko epätavallista, että he pyysivät johtavan lentokoneen komentajaa, tankkauslentokoneen nro 1 komentajaa, vaihtamaan radiotaajuutta. Hänelle oli tulossa tärkeä radiopuhelu, he halusivat puhua hänelle.

Tukikohdan yllä on taas UFO

Michael Wallace: Minulta ei kestänyt pitkään päättää, että otan yhden vararadioistani ja kuuntelen mihin asiaan sitä kaveria perehdytetään. Joten, viritin taajuudelle. Tankkauslentokone nro 3:ssa oltiin luultavasti yhtä uteliaita. Hän teki aivan varmasti samoin, olen siitä varma. Kuuntelimme kuinka komentopaikalta kerrottiin muodostelman johtajalle: ”Kuuntele, UFO on taas tukikohdan yläpuolella, juuri nyt. Haluamme sinun luovuttavan muodostelman johtajuuden lentokoneelle nro 2. Sitten haluamme, että sinä, lentokone nro 1, sammutat valosi, suljet radiosi ja suuntaat suoraan kohti tukikohtaa oman tilannetajusi mukaan. Lentokorkeus, nopeus, reitti, kaikki ovat omavalintaisia.” Tuo on epätavallista. Tuollaisen kuuleminen on erittäin epätavallista, itse asiassa uskomatonta. Olin melko järkyttynyt.

Kuvateksti: Yhdelle Boeing KC-135 Stratotankerille tuli käsky irtaantua muodostelmasta ja lähteä tekemään ufohavaintoja.

Kohti Loringin lentotukikohtaa

Michael Wallace: Muodostelmajohtaja kuittasi, että ”sopii”. Seuraavaksi minä sain soiton häneltä. Hän otti minuun yhteyttä ja sanoi: ”Sain juuri erikoiskäskyn, minun on irrottauduttava muodostelmasta. Sinä otat nyt muodostelman johtajuuden. Navigoija antaa koordinaatit ja sijainnit. Kun olet valmis, saat ne.” Niin hän myös teki. Vakuutuin, että olimme siellä missä hän sanoi meidän olevan, koska näin joitakin kaupunkeja. Puhuttelin navigoijaa. Me menimme alun perin tarkoitettuun sijaintiin.

Tankkauslentokoneen nro 1 komentaja sammutti koneensa valot. Emme kuulleet enää viestintää, joten hänellä oli myös radiohiljaisuus. Näin hänen koneensa silhuetin kuunvalossa. Hän erkani pimeyteen ja suuntasi suoraan kohti Loringin lentotukikohtaa. Olisin halunnut kovasti vaihtaa paikkaa hänen kanssaan. Lentokoneet numero 2 ja 3, siis myös minä, aloimme suunnata kohti alkuperäistä sijaintipaikkaa kiitoradan 36 eteläpään eteläpuolelle. Kiitoradalta 36 laskeudutaan pohjoiseen päin. Suoraan tukikohtaan meneminen on paljon nopeampaa, kaikki paljastuu tuolle lentokoneelle sen lähestyessä tukikohtaa. Minä menin siis alkuperäiseen paikkaan.

Epätoivoista radioviestintää

Michael Wallace: Aloin kuulla lennonjohtotornin kanavan taajuudella todella jännittävää viestintää. Olin kuullut F-4 hävittäjien taistelun aikaisia radiokeskusteluja joidenkin pommi-iskujen aikana, joten pystyin tunnistamaan äänistä stressaantuneisuutta. Äänissä oli aivan varmasti stressaantuneisuutta, en sanoisi sitä paniikiksi, se oli enemmänkin epätoivoa. He puhuivat: ”Näitkö sen? Missä se nyt on? Mihin suuntaan se meni? Voi luoja, tuolla se menee. Se on täällä alhaalla. Nyt se on idässä Loringin yläpuolella. Ei, nyt se onkin takaisin hälytystilassa olevien pommikoneiden yllä.” Tuollaista edestakaista puheviestintää käytiin tornin taajuudella melko monen eri ihmisen välillä. En uskoakseni kuullut tankkauslentokoneen miehistön jäsenten osallistuvat siihen. En ole varma olisinko tunnistanut heidän äänensä, ehkä en.

Kuvateksti: Ufon liikehdintä sai aikaan stressaantunutta epätoivoista radioviestintää.

Michael Wallace: Eteenpäin näyttävässä tutkassa on noin 380 kilometrin kantama. En tiedä tarkalleen mikä se on, se on merkittävästi pienempi maanpinnan tasolla. Tiedän, että kun KC-135 asetti korkeusasemansa, niin he lensivät uskoakseni todella todella alhaalla. Jo pelkästään se tosiasia, että he menettivät tutkayhteyden ufoon lähes silmänräpäyksessä, on itsessään merkittävä asia. He sanoivat… Kuulin kuinka viestinnässä sanottiin jotain tyyliin ”kadotimme sen”. Yhtä nopeasti kuin viestintä oli tornin taajuudella alkanutkin, he myös lopettivat sen. Se oli tavallaan jännitysnäytelmän loppu.

Laskeutuminen

Michael Wallace: Minä ja lennoston mieheni jatkoimme normaalia lähestymistämme kiitoradalle 36. Rikoimme muodostelman ja minä laskeuduin pari minuuttia myöhemmin kuin toinen lentokone. Rullasin keskellä yötä sisään. Tukikohdassa ei ollut meneillään paljon sellaista toimintaa minkä olisimme nähneet. Jatkoimme eteenpäin lentolaivueemme normaaliin kuulemishuoneeseen. Otimme pari olutta ja teimme hieman paperitöitä. Halusimme kuollaksemme puhua jollekin, joka olisi tiennyt mitä tukikohdassa oli juuri tapahtunut. Emme löytäneet ketään, joka olisi tiennyt siitä tai uskaltanut puhua siitä. Se oli tavallaan kaiken loppu siltä yöltä.

“Et uskoisi minua, vaikka saisinkin puhua siitä”

Michael Wallace: Kun menimme kuulemishuoneeseen, sieltä puuttui ufojahtiin muodostelmasta erkaantuneen tankkauslentokoneen edustus. Muistin tai tajusin äkkiä, että hänen täytyi olla majurin kuulemisessa, sen majurin kuulemisessa, joka ohjasi hänet siihen kohtaamiseen, josta tässä videossa aiemmin kerroin. Tarinan loppu muuttuu kuitenkin vielä merkillisemmäksi. Näin ensimmäisen tankkauslentokoneen komentajan, en aio kertoa hänen nimeään. Olen melkein lipsauttanut hänen nimensä pari kertaa, mutta minulla ei ole lupaa liittää häntä ufojuttuuni, joten en sano hänen nimeään.

Näin hänen kävelevän Loringin vähittäistavarakaupan (BX) edessä uskoakseni vain muutama päivä tuon lennon jälkeen. Joten, pysäytin kuorma-autoni ja menin hänen luokseen. Kysyin: ”Mitä helvettiä sinä yönä tapahtui sen ufon kanssa?” Hän katsoi minua ja vastasi: ”En voi puhua siitä. En saa puhua siitä. Et uskoisi minua, vaikka saisinkin puhua siitä.” Niin juttu päättyi. Niin uskomatonta kuin tämä onkin, niin tämä on totuus niin tarkasti kuin sen muistan. Siitä on kauan aikaa. Olin kokenut tuon tapauksen aikaan. Minulla on paljon ohjaamokokemusta tuon tapauksen jälkeenkin, mutta mitään noin uskomatonta ei ole koskaan tapahtunut. Toivottavasti nautitte kertomuksesta, nautin sen kertomisesta.

Kuvateksti: Mikä on niin uskomatonta, että samassa lentomuodostelmassa lentänyt toinen lentäjä ei sitä uskoisi?   

Todistajalausunto: Ross Diedrickson, Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) eversti ja Yhdysvaltain atomienergiakomission (AEC) jäsen

Haastattelu on tehty syyskuussa 2000. Linkki alkuperäiseen käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Kuvateksti: Yhdysvaltain atomienergiakomission (AEC) tarkoituksena oli valvoa ydinteknologian rauhanajan kehitystä. Presidentti Harry S. Truman allekirjoitti komission perustavan lain 1.8.1946. AEC liitettiin vuonna 1977 uuteen energiaministeriöön.

Ufot Washington D.C.:n yllä

Ross Diedrickson: Olen Lauren Ross Diedrickson, eversti, Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF), eläkkeellä. Valmistuin luonnontieteiden kandidaatiksi, jonka jälkeen ilmavoimat lähettivät minut Stanfordin liikealan kouluun opiskelemaan hallintoa, ja siirsivät minut sen jälkeen viipymättä Washington D.C.:hen. Palvelin sopeutuakseni hetken aikaa esikuntapäällikön toimistossa, jonka jälkeen he laittoivat minut Yhdysvaltain atomienergiakomissioon. Siellä vastuualueekseni tuli ydinasevarastojen inventointi ja tilitys. Olin osallisena kaikkien Yhdysvalloissa sijaitsevien ydinaseiden turvallisuusasioissa ja niiden valmistus- ja varastointilaitosten tilintarkastuksissa. Koin siellä ollessani keskellä heinäkuuta ensimmäisen ufotapaukseni. Ne lensivät Washington D.C.:n yllä. Näin ensimmäiset yhdeksän ufoani.

Haastattelija: Minä vuonna tuo tapahtui?

Ross Diedrickson: Heinäkuussa 1952.

Kuvateksti: Kuuluisa Washington D.C.:n UFO-tapaus on tunnistamattomien lentävien esineiden havaintosarja Washington D.C.:n yllä 12.-29.7.1952.

[Suomenkielisiä lisätietoja Washington D.C.:n heinäkuun 1952 UFO-tapauksesta: Tietoisuus 2012 blogi: Washington D.C.:n UFO-tapaus. Englanninkielinen Wikipedia: 1952 Washington D.C. UFO incident.]

Ufot ydinaselaitosten yllä

Ross Diedrickson: Minulle muodostui tuolla ajanjaksolla tietysti paljon kontakteja. Olin atomienergiakomission puheenjohtajan ja puolustusministerin välisen sotavoimien yhteydenpitokomitean esikuntaupseeri. Perehdyin maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien lisäksi myös siviilivirastoihin, CIA:han, kansalliseen turvallisuusvirastoon (NSA) ja muihin luomiini kontakteihin. Yksi tehtäväni tuolla ajanjaksolla oli olla turvallisuustiimin mukana kun he vierailivat kaikilla ydinvoimaan liittyvillä laitoksilla tarkistamassa aseiden turvallisuutta.

Saimme raportteja varastointialueiden ja jopa joidenkin valmistuslaitosten päällä vierailevista ufoista. Sitä tapahtui jatkuvasti. Huomasimme kuitenkin virallisia raportteja tulevan vähän ja harvakseltaan. Turvallisuusihmiset olivat haluttomia raportoimaan useista niistä, johtuen raportointiin liittyvästä protokollasta ja byrokratiasta. He välttelivät raportointia.

Kuvateksti: Ydinaseita valmistanut Rocky Flats -laitos käyttökunnossa, heinäkuussa 1995 ennen puhdistusta ja kesäkuussa 2007 kaksi vuotta lopullisen siivouksen jälkeen.

Miksi nämä ufot täällä hengailevat?

Ross Diedrickson: Minut nimitettiin myöhemmin Sandia-yhtiöön sotavoimien yhteyshenkilöksi. Olin mukana perustamassa heidän ydinaseidensa valmistamiseen, laatuun ja kunnossapitoon liittyvää laatuvarmuusohjelmaa. Siksi meidän piti vierailla kaikilla valmistuslaitoksilla, kuten Rocky Flatsissä ja Pantex-laitoksella, jossa koottiin ydinaseiden komponentteja. Ja taas, havaitsimme siellä ufoja, jotka olivat erittäin kiinnostuneita laitoksista joissa vierailimme. Saimme jatkuvasti lähetteitä: Miksi nämä kaikki ufot oikein hengailevat täällä?

Tyynenmeren komennus

Ross Diedrickson: Tuon läpi koko 1950-luvun jatkuneen koettelemuksen jälkeen minut määrättiin 1960-luvulla yhdistetylle Tyynenmeren komennukselle amiraali Feltin alaiseksi. Olin sellaisesta vuorottelevasta komentopaikasta vastaava upseeri, joka oli mukana ydinaseoperaatioiden suunnittelussa. Pidin tuolla ajanjaksolla SAC-operaatioiden kautta yllä yhteyksiä NORADiin ja olin mukana ydinaseiden käytön operatiivisessa suunnittelussa. Sain tietää tuona aikana myös paljon sattuneista tapauksista.

Minuteman-ohjelma ja avaruusolentojen tuhoamat ydinaseet

Ross Diedrickson: Sitten myöhemmin jäin lopulta eläkkeelle ilmavoimien palveluksesta ja liityin Boeing-yhtiöön, jossa minut nimitettiin Minuteman-ohjelmaan. Olin vastuussa koko ydinlaivaston konfiguraatiosta ja kirjanpidosta: Minuteman 1, 2 ja 3. [Lisätieto: Wikipedia, Minuteman-ohjukset] Tuona aikana sain tietää myös ydinaseisiin liittyneistä tapauksista. Noiden tapausten joukossa oli muutama tapaus, joissa avaruusolennot olivat tuhonneet pari avaruuteen lähetettyä ydinasetta.

Kuvateksti: Ross Diedrickson sanoo, että avaruusolennot tuhosivat avaruuten lähetettyjä ydinaseita. Oikeanpuoleisessa kuvassa on Minuteman III -ohjus siilossa.

Ross Diedrickson: Perinpohjaiset keskustelut useiden kontaktien kanssa viittasivat siihen tosiasiaan, että noin todellakin tapahtui. Oli esimerkiksi Minuteman-ohjus, joka tuhottiin sen jälkeen kun se oli laukaistu Vandenbergin lentotukikohdasta. Tuo on nyt julkista tietoa. Tässä tapauksessa he itse asiassa kuvasivat avaruuteen nousevaa ohjusta seuranneen ufon, joka suuntasi siihen ohjuksen neutraloineen säteen. Tuo taltioitiin. Koko juttu hyssyteltiin. He hajottivat tuon havainnon tehneen tiimin, mutta uutinen tuli tietenkin lopulta ilmi. Se julkaistiin myöhemmin ja me vahvistimme sen.

Otettiinko asiat vakavasti?

Haastattelija: Otettiinko ydinaselaitosten ylilennot vakavasti?

Ross Diedrickson: Voi, kyllä. Kyllä, todellakin. Ne otettiin itse asiassa niin vakavasti, että havainnoitsijat eivät usein edes raportoineet niitä koska siihen liittyi niin paljon byrokratiaa ja protokollia, ynnä muuta. He jättivät tarkoituksella raportoimatta. Useissa tapauksissa, joissa ufot tunnistettiin ainakin tutkalla tai ilmoituksesta, he lähettivät lentokoneita rynnäkköön pysäyttämään niitä. Voisi sanoa, että se oli hallitukseltamme hyvin aggressiivinen vastatoimi.

Kuvateksti: Haastateltava pitää torjuntahävittäjien lähettämistä ufojen perään aggressiivisena vastatoimena.

Ydinaseen räjäytys Tyynenmeren yllä

Ross Diedrickson: He ovat vakavasti huolestuneita maan koskemattomuuden suojelusta, koska se vaikuttaa heidän omiin järjestelmiinsä. No, oli yksi välikohtaus kun räjäytimme ydinaseen Tyynenmeren yllä. Tuo tapahtui uskoakseni noin vuonna 1961. Se aiheutti tyrmistystä koska se sulki useiksi tunneiksi tietoliikenteen Tyynenmeren syvänteen yllä, mitään radiolähetyksiä ei ollutkaan saatavilla milloin hyvänsä. Tuo oli erittäin merkittävää. Avaruusolennot olivat tietenkin tuosta hyvin huolissaan koska se vaikutti ionosfääriimme. Avaruusalukset eivät pystyneet oikeastaan liikennöimään magneettikentässä olevasta saasteesta johtuen, he olivat riippuvaisia magneettikentästä.

Ydinaseen lähetys Kuuhun

Ross Diedrickson: Oli ymmärtääkseni aivan 1970-luvun loppu tai 1980-luvun alku kun yritimme sijoittaa Kuuhun ydinaseen ja räjäyttää sen tieteellisiä mittauksia ja muita tarkoituksia varten. Avaruusolennot eivät voineet hyväksyä tuota.

Haastattelija: Mitä tapahtui?

Ross Diedrickson: He tuhosivat aseen ennen kuin se ehti Kuuhun. Hallituksemme lähetti ydinaseen räjäytettäväksi Kuun pinnalla. Ymmärtääkseni tarkoituksena oli saa jotain tieteellistä tietoa vaikutuksista ja niin edelleen. Avaruusolennot eivät voineet hyväksyä ajatusta, että minkään maan hallitus räjäyttäisi mitään avaruudessa. Tuo on näytetty toteen yhä uudelleen ja uudelleen.

Haastattelija: Millaisin seurauksin? Miten se on näytetty toteen?

Ross Diedrickson: Kaikkien avaruuteen lähetettyjen ydinaseiden tuhoamisella.

Kuvateksti: Ross Diedrickson sanoo, että avaruusolennot eivät voi hyväksyä mitään räjäytystä Kuussa tai avaruudessa.

Lisää vuoden 1952 Washingtonin UFO-tapauksesta

Ross Diedrickson: Se UFO-tapaus sattui heinäkuussa 1952 kun olin nimitettynä Independence Avenuella [Washington D.C.:ssä] sijaitsevaan atomienergiakomissioon. Satuin olemaan juuri tuona iltana ulkona kun tapaus sattui. Katsoin ylös pidellen kättäni ylhäällä. Ne olivat Washingtonin yllä suurempia kuin pääni yläpuolella pitelemäni peukalo. Ne näkyivät erittäin hyvin.

En nähnyt niitä sillä kertaa kun ne ilmestyivät toisen kerran Washingtonin ylle, mutta se aiheutti tietenkin paljon pehmoisia juttuja sanomalehtiin, tekosyitä valtionjohdon viranomaisilta, järkiperäistämistä ja niin edelleen. Laskin niitä olleen yhdeksän sinä iltana kun näin ne. Ne olivat tyypillisiä pyöreitä kiekontyyppisiä ilma-aluksia, avaruusaluksia. Ne todella olivat siellä. Ne oli valaistu. Ne olivat täysin näkyvillä. Niiden rakenne oli hyvin huomiota herättävä. Ne eivät olleet lentokoneita. Olen toiminut 20 vuotta lentäjänä ja olen perehtynyt siihen miltä lentokoneet näyttävät.

Tapauksia sattui erityisesti yöllä

Kuvateksti: Yötaivaalla voi nähdä kaikenlaista.

Ross Diedrickson: Olin atomienergiakomissiossa vuosina 1951, 1952, 1953 ja 1954. Kuten sanoin, siihen aikaan yksi tehtävistäni oli vierailla ja käydä katsomassa turvallisuuteen liittyviä asioita kaikissa varastointilaitoksissa kaikkialla Yhdysvalloissa. Ydinvoimaan liittyvät komponentit olivat siihen aikaan siviilien hallussa, ja ei-ydinvoimaan liittyvät komponentit olivat tietenkin sotavoimien hallussa. Aseiden hallussapidon ja huollon vastuu oli siis jaettu. Meidän tehtävämme oli tarkastaa sekä siviilien että sotavoimien toimintaa. Siellä ollessamme saimme jatkuvasti selontekoja turvallisuushenkilöstöltä, jonka piti olla ulkona kentällä telttojen ja muiden varastointilaitosten ympärillä. Näitä tapauksia sattui erityisesti yöllä. Kyllä, jotkin tapaukset vahvistettiin tutkalla, erityisesti varastointipaikoissa, koska ne olivat sotavoimien laitoksissa tai niiden lähellä. Kyllä, se on totta.

Apollo 13: “Houston, meillä on ongelma”

Ross Diedrickson: Tämä tapahtui vähän sen jälkeen kun olin jäänyt ilmavoimista eläkkeelle. Pidin yhä yllä yhteyksiä eri paikoissa oleviin ystäviin ja työtovereihin, kenraali Parkeriin, ilmapuolustuskomennukseen; törmäsin heihin erityisesti avaruuskomennuksessa. He mainitsivat tapauksen, jonka sain vahvistettua myöhemmin: Avaruusalus meni pelastamaan Apollo 13:sta. He saattoivat Apollo 13:sta matkalla Kuun ympäri ja takaisin Maahan. Kahdessa tilanteessa he ajattelivat, että he saattaisivat joutua siirtämään miehistön omaan avaruusalukseensa, mutta he saattoivat heidät turvallisesti Maahan.

Kuvateksti: Apollo 13 avaruuslennon laskeutumismoduuli palasi lopulta ongelmien jälkeen Maahan. Aluksen oli määrä laskeutua Kuuhun, mutta alukseen tuli vika ja sen huoltomoduulin toinen happitankki räjähti 321 680 kilometrin päässä Maasta.

[Linkki Wikipedia: Apollo 13]

Avaruusolentojen teknologia

Ross Diedrickson: Totesimme myöhemmillä vierailuillamme Los Alamosiin ja Livermoreen, että ihmiset olivat erittäin kiinnostuneita avaruusolentojen teknologiasta.

Haastattelija: Kävikö noista keskusteluista ilmi, että siellä oli tutkittavana maapallon ulkopuolista alkuerää olevia materiaaleja?

Ross Diedrickson: Voi, kyllä. Voi, kyllä. Tuo oli itse asiassa sitä aikaa kun Alueesta 51 tuli pahamaineinen. No, arvelen vuosien mittaan tulevan yhä enemmän ihmisiä, jotka haluaisivat muistella joitakin kohtaamiaan sattumuksia. Totuus tulee paljastumaan ennemmin tai myöhemmin.

Kuvateksti: Ross Diedrickson on sitä mieltä, että totuus tulee paljastumaan ennemmin tai myöhemmin.

Yhdysvaltain ilmavoimien kapteeni Robert Salas: Ufot kytkivät ydinohjuksia pois päältä

Linkki alkuperäiseen videohaastatteluun: LINKKI. Teksti on haastattelun suora käännös.

Sotilas- ja työura

Robert Salas: Valmistuin ilmavoima-akatemiasta ja vietin noin seitsemän ja puoli vuotta ilmavoimien aktiivipalveluksessa vuosina 1964 – 1971. Sitten menin töihin ensin Martin Mariettalle Denveriin ja sitten Rockwell Internationaliin tänne Kalifornian eteläiselle alueelle. [Linkki Wikipedia: Martin Marietta] [Linkki Wikipedia: Rockwell International] Työskentelin vuonna 1974 Yhdysvaltain ilmailuhallinto FAA:lle, vietin heidän palveluksessaan noin 21 vuotta ja jäin liittovaltion palveluksesta eläkkeelle vuonna 1995.

Olin ilmavoimissa lennonjohtaja. Periaatteessa lennonjohtaja oli… Käytimme siitä nimitystä maanpintaa valvova torjuntapäällikkö. Sitten olin ohjuksia laukaiseva upseeri. Sen jälkeen olin Titan 3 propulsiojärjestelmän teknikko ilmavoimien laitoksella Los Angelesissa. Kun irtisanouduin ilmavoimien palveluksesta vuonna 1971, niin olin silloin Los Angelesissa ilmavoimien laitoksella. [Linkki Wikipedia: Titan-rakettiperhe]

Tarkoitatko että UFO?

Robert Salas: Tapaus tai välikohtaus, kuten sitä nimitän, sattui aamulla 16.3.1967. Olin työvuorossa komentajani Fred Mywaldin kanssa. Palvelimme molemmat Oscar Flightissa osana 490. strategista ohjusryhmää. Ryhmään kuului viisi laukaisuvalvontalaitosta. [Näyttää kartasta.] Okei, tässä on Echo laukaisuvalvontalaitos, noin 48 kilometriä Lewistownin pohjoispuolella. Oscar oli 48 – 64 kilometriä Lewistownin itäpuolella. November oli Lewistownin eteläpuolella. Me olimme Oscar Flightissa.

Ulkona oli yhä pimeää. Olimme 18 metriä maan alla, joten emme voineet mitenkään nähdä ulos. Oli muistaakseni aikainen aamu. Sain puhelinsoiton yläpuolelta turvallisuusvartijaltani, joka oli lentoturvallisuusvartija. Taisimme käyttää heistä nimitystä FSC. Hän sanoi, että hän ja jotkut muut vartijat olivat havainneet jotain outoja valoja lentelemässä aseman ympärillä, laukaisuvalvontalaitoksen ympärillä. Hän sanoi niiden käyttäytyneen erittäin epätavallisesti, ne vain lentelivät ympäriinsä.

Kuvateksti: Vartija raportoi laukaisuvalvontalaitoksen ympärillä lentelevistä oudoista valoista. Kuvat eivät liity tapaukseen.

Robert Salas: Kysyin, että ”tarkoitatko UFO?” Hän sanoi: ”tuota..”. Hän ei tiennyt mitä ne olivat, paitsi että ne olivat ympäriinsä lenteleviä valoja. Ne eivät olleet lentokoneita, niistä ei lähtenyt lainkaan ääntä. Ne eivät olleet helikoptereita. Ne tekivät joitakin todella eriskummallisia liikkeitä, eikä hän osannut selittää niitä. No, minä vaan tavallaan pyörittelin päätäni ja sanoin: ”Soita minulle jos jotain tärkeämpää tapahtuu.” Keskustelumme päättyi periaatteessa siihen.

Kiihtynyt vartija soittaa uudelleen

Robert Salas: Näin soitti uudelleen muutamia minuutteja, ehkä puoli tuntia myöhemmin. Tällä kertaa hän oli erittäin kauhuissaan. Kuului hänen äänestään, että hän oli todella järkyttynyt. Hänen sijaintipaikaltaan oli etuportille laaja näköalaikkuna. Hän sanoi: ”Herra, aivan etuportin ulkopuolella leijailee hehkuva punainen esine. Katselen sitä juuri parhaillaan. Kaikki miehet ovat täällä aseet esillä.”

Hän oli tietysti hyvin sekaisin tämän minulle kertoessaan; hän oli erittäin kiihtynyt. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt siitä ajatella, mutta hän halusi minun antavan ohjeita tai määräyksiä mitä hänen pitäisi tehdä. Luulen sanoneeni jotain tyyliin ”varmista, että ulkoaita on turvattu”. Sitten hän sanoi heti: ”Minun täytyy mennä, herra. Yksi vartijoista on loukkaantunut.” Hän sulki puhelimen.

Kuvateksti: Laukaisuvalvontalaitoksella alkoi näkyä pian punaista.

Kellot ja pillit alkavat soida

Robert Salas: Menin välittömästi päiväunilla olleen komentajani luo. Meillä oli siellä pieni kenttävuode lepotaukoja varten. Kerroin hänelle juuri saamastani puhelinsoitosta. Juuri kun olin kertomassa tätä hänelle, ohjuksemme alkoivat kytkeytyä yksitellen pois päältä. Tarkoitan pois päältä kytkeytymisellä, että ne menivät ”ei toimi”-tilaan, tarkoittaen että niitä ei voitu laukaista. Kellot ja pillit alkoivat soida, tuli punainen valo ei toimi -tilan merkiksi.

Muistelin tuohon aikaan, että vaikutti kuin kaikki niistä olisivat kytkeytyneet pois päältä, mutta kun muistelin tapausta myöhemmin komentajani Mywaldin kanssa, hän sanoi itsestään tuntuneen, että menetimme noista aseista toimimattomiksi vain ehkä seitsemän tai kahdeksan kappaletta. Aseet olivat Minuteman 1 -ohjuksia, niiden taistelukärkenä oli tietysti ydinkärki. [Näyttää videossa ohjussiilon kuvasta ohjuksen sijaintipaikan.]

Kuvateksti: Minuteman 1 -ohjus. Kuva on käännetty vaakasuoraan. [Linkki Wikipedia: Minuteman]

Robert Salas: Kun ne alkoivat kytkeytyä pois päältä, hän nousi välittömästi ylös ja aloimme molemmat tarkastella valvontataulua. Meillä oli taidot tiedustella ja määrittää mikä ohjusten sulkeutumisen oli aiheuttanut. Useimmat olivat muistaakseni hallinta- ja ohjausjärjestelmän häiriöitä. Sitten hän alkoi raportoida komentopaikkaan.

Entä UFO?

Robert Salas: Minä soitin samaan aikaan yläkertaan kysyäkseni mikä sen esineen tilanne oli. Vartija sanoi sen lähteneen, se oli lähtenyt juuri suurella nopeudella. Kysyin häneltä miltä esine oli näyttänyt. Hän pystyi sanomaan ainoastaan, että se oli ollut yleispiirteiltään soikion muotoinen ja se oli hehkunut punaisena, esineen ympärys oli hohtanut punertavan oranssina. Hän sanoi, että siitä oli hyvin vaikea erottaa mitään yksityiskohtia.   

Kuvateksti: Esine oli soikion muotoinen ja hehkui punertavan oranssina. Havainto tuntuu täsmäävän videoon: CE-5 Vero Beach UFO (2015). Kuva ei liity tapaukseen. Kuvassa on litistetty Aurinko. Katso video.

Haastattelija: Kuinka kaukana ja millä korkeudella se oli?

Robert Salas: No, hän sanoi sen leijuneen juuri aidan yläpuolella ja se oli hänestä alle yhdeksän metrin etäisyydellä. Aita oli arviolta 2,5 metriä korkea. Viikon sisällä tästä tapauksesta sattui toinenkin tapaus, aivan vähän sen jälkeen kun oli tullut tutkaraportteja. Todistajia oli melko paljon enemmän.

Tutkimus

Robert Salas: Ilmavoimat tekivät selkkauksesta mittavan tutkimuksen, mutta pois päältä kytkeytymisille ei löytynyt todennäköistä syytä. Minulla on melko paljon todistajia tuolle, kuten muutama tutkimustiimissä työskennellyt ihminen. Sain vahvistusta mieheltä, joka itse asiassa organisoi tutkimustiimin. Sulkeutumisille ei ollut järkevää selitystä. Kukin ohjus on periaatteessa omavarainen. Kaupallinen sähkönsyöttö antaa tehoa useimmille niistä, mutta jokaisessa ohjuksessa on silti oma generaattori.

Kotelon ja ohjuspaikan välinen ainoa yhteys ovat SIN-linjat eli sensitiivisen informaation verkkolinjat. Ne ovat pohjimmiltaan vaipalla suojattuja haudattuja kaapeleita, linjat menevät suoraan ohjuksiin. Ohjukset eivät ole yhteyksissä toisiinsa, joten vika yhdellä sijaintipaikalla ei vaikuttaisi ohjuksiin toisella asemapaikalla.

Haastattelija: Kuinka monta ohjusta kaatui yhteensä?

Robert Salas: Meidän toimipaikallamme ohjuksia luultavasti kaatui suunnilleen jotain välillä 6-8, mutta ne kaatuivat nopeasti peräkkäisessä järjestyksessä, mikä on äärimmäisen harvinaista. Meillä kaatui erittäin harvoin edes yksi ohjus mistään syystä. Tällainen oli erittäin harvinaista. Sää suljettiin pois laskuista. Kuten sanoin, tehtiin mittava tutkimus ja jännitepiikit suljettiin pois. Erään tutkineen Boeingin insinöörin mielestä oli vain yksi mahdollisuus. Hän teki laboratoriossa jonkinlaisen kokeen. Hän ajatteli, että jonkinlainen sähkömagneettinen voima tai kenttä oli aiheuttanut signaalin katkeamisen. Sen oli täytynyt mennä haudattua kaapelia pitkin kuhunkin ohjukseen.

Kuvateksti: Minuteman 3 ICBM-ohjussiilo ja Atlas F ICBM-ohjussiilo.

Sama juttu toisella komentopaikalla

Robert Salas: Puhuin yläkerrassa olleen vartijani kanssa ja toiselta loukkaantuneelta vartijalta saatiin myös tiedot. Tuon jälkeen komentajani puhui komentopaikan kanssa. Hän kääntyi lopetettuaan minun puoleeni ja sanoi: ”Sama juttu tapahtui myös Echo Flightissa.” Echo Flight on toinen ryhmä 80 – 97 kilometrin päässä meidän sijaintipaikastamme. Heille tapahtui samanlainen juttu, mutta ufot eivät olleet leijailleet laukaisuvalvontalaitoksella, vaan siellä missä ohjukset itse asiassa sijaitsivat. Heillä oli siellä siihen aikaan jonkin verran huolto- ja turvallisuushenkilöstöä, ja he havaitsivat ufot noilla paikoilla siihen aikaan. He menettivät kaikki kymmenen asettaan, kaikki kymmenen.

Haastattelija: Tapahtuiko tämä suunnilleen samaan aikaan?

Robert Salas: Samana aamuna. Menetimme sinä aamuna siis jotain välillä 16 – 18 kappaletta mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia (ICBM). [Linkki Wikipedia: ICBM] Alueella oli samaan aikaan ufoja, lentosotamiehet havaitsivat ne. [Näyttää videossa kirjallista raporttia.] Yläpuolen vartija havaitsi ufoja samaan aikaan kun menetimme ohjusjärjestelmämme. Tässä puhutaan myös turvallisuustiimistä, jonka minä olin lähettänyt tarkistamaan turvallisuutta. He olivat menettäneet palatessaan radioyhteyden. Yksi noista miehistä oli erittäin järkyttynyt koko tästä selkkauksesta, eikä hän pystynyt enää palaamaan. Tässä sanotaan toisen käden tietona, että yksi henkilö vapautettiin turvallisuustiimin virantoimituksesta.

Kuvateksti: Yksi turvallisuustiimin jäsen järkyttyi selkkauksesta niin, että hänet piti vapauttaa tehtävistään.

Robert Salas: Ohjukset olivat käyttökelvottomia koko päivän. Saimme siitä todistajalausunnon eversti Don Crawfordilta, joka oli mennyt Echo Flightissa vapautetun miehistön tilalle. Hän oli paikalla kun ohjukset oli palautettu hälytystilavalmiuteen. Hän sanoi siihen kuluneen koko päivän. Joten oletan, että meidän ohjuksiemme palauttaminen toimintakuntoon kesti myös koko päivän.

Puhuitko totta?

Robert Salas: No, meidät vapautettiin tehtävistä. Menin yläkertaan ja katsoin heti ensimmäiseksi vartijaa silmiin ja kysyin: ”Hei, kerroitko minulle totuuden siitä esineestä?” Hän vannoi kertoneensa totuuden. Uskoin häntä muutamasta eri syystä. Tiesin hänen olleen peloissaan kun hän soitti minulle sinne alas, ja myös kun katsoin häntä silmiin ja hän kertoi tilanteesta. Uskoin häntä ilman muuta.

Raportti ja salassapitosopimus

Robert Salas: Kirjoitin selkkauksesta raportin. Se oli minun kirjanpidossani ja minä ilmoitin siitä eteenpäin. Kun pääsimme tukikohtaan, meidän piti raportoida heti joukkueenjohtajallemme. Joukkueenjohtajani kanssa samassa huoneessa oli myös mies AFOSIsta, tukikohdassa oli ilmavoimien erikoistutkinta. Hän oli toimistossa komentajan kanssa. Hän pyysi saada nähdä kirjanpitoni ja halusi kuulla myös lyhyen selonteon, vaikka mielestäni vaikuttikin siltä, että hän tiesi jo melko mitä oli tapahtunut.

Annoimme hänelle kuitenkin pikaisen selonteon, jonka jälkeen hän pyysi meitä molempia allekirjoittamaan salassapitosopimuksen. Hän sanoi tämän olevan salaiseksi luokiteltua informaatiota, emmekä saisi julkistaa sitä kenellekään. Siinä se. Emme saaneet puhua. Hän sanoi meille, että emme saisi puhua siitä kenellekään, emme edes muille miehistön jäsenille, puolisoillemme tai perheellemme. Emme saisi puhua siitä edes keskenämme. Emme saaneet keskustella siitä lainkaan. Kaikki päättyi siihen.

Kuvateksti: Mies ilmavoimien erikoistutkinnasta (AFOSI) sanoi, että Salas ei saa puhua tapauksesta edes komentajansa kanssa. Salassapitosopimuksen allekirjoitus hautasi tapahtuneen.

Raportointiyritys jo kaksi viikkoa aiemmin

Robert Salas: Hän oli saanut raportin pari viikkoa ennen minun tapaustani työvuorossa olleelta lentosotamieheltä. [Lukee videossa raportista.] ”Lentosotamies sanoi, että reuna-aidan ulkopuolella oli jotain sellaista, mitä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Esine oli valaistu ja vaikutti tarkkailevan paikkaa. Se lähestyi ja vetäytyi ja jokin kiersi paikalla kehää. Hän kehotti vartijaa käyttämään asetta, mutta vartija sanoi ettei siitä olisi mitään hyötyä. Hän yritti raportoida komentopaikalle, mutta komentopaikassa ei haluttu ottaa raporttia vastaan.”

Ei selvitystä tapahtumista

Robert Salas: Olin Malmstromin lentotukikohdassa tuon jälkeen vielä kaksi vuotta, eikä meille annettu koskaan selvitystä tapauksista – ei Echo-tapauksesta eikä omastamme. Tuo on erittäin epätavallista, koska meidät perehdytettiin joka aamu kaikkiin laitteistoissa esiintyviin poikkeavuuksiin. Meitä opastettiin ja keskustelimme aseisiin liittyvistä teknisistä ongelmista, mutta emme kuulleet koskaan noista kyseisistä tapauksista mitään. Ja ne olivat merkittäviä tapahtumia. Ne olivat vakavia tapauksia.

Minulla on kopio teleksistä, jonka saimme tiedonvapauslain nojalla SAC:n päämajasta. Se tuli Malmstromiin ja muihin tukikohtiin heti tuon aamun tapahtumien jälkeen. Siinä sanotaan tapauksen olevan SAC:n päämajan mielestä äärimmäisen huolestuttava, koska he eivät osanneet selittää sitä. Kukaan ei osannut selittää mitä oli tapahtunut. Meiltä ei pyydetty koskaan suullista selvitystä. Meillä oli erittäin korkea turvallisuusluokitus, koska olimme tekemisissä ydinaseiden kanssa. Silti meiltä ei pyydetty koskaan suullista selvitystä.

Tunkeutumishälytykset

Robert Salas: Voisin mainita vielä, että saimme noilta paikoilta tunkeutumisesta varoittavat turvallisuushälytykset kun ohjukset kytkeytyivät pois päältä. Se on hieman epätavallista. Tai se todellakin on epätavallista, koska kun ohjus kytkeytyi tavallisesti pois päältä vaikkapa ohjausvirheen takia, niin emme me saaneet siinä tapauksessa tunkeutumishälytyksiä.

Haastattelija: Viittaako hälytys ulkoaitaan?

Robert Salas: Se tarkoittaa että jokin esine ylitti aidan tai, että jokin rikkoi turvallisuushälytysjärjestelmän, joka meillä oli laukaisulaitoksen ulkolaidalla. Lähetin vartijoita muutamiin paikkoihin tutkimaan sitä. Ainoa saamani kuvaus liikkeestä tuli ensimmäisen puhelinsoiton yhteydessä, kuten sanoin. Ne valot tekivät epäsäännöllistä liikettä ja lentelivät laukaisuvalvontalaitoksen yläpuolella. Sen lisäksi yläkerran vartija sanoi esineen leijuneen. Se lähti suurella nopeudella, se vain lähti vikkelästi, kiireesti.

Ei yksittäistapaus

Kuvateksti: Robert Salasin mukaan kyseessä ei ollut yksittäintapaus, vaan Minuteman-ohjukseen liittynyt kokonainen tapahtumasarja.

Robert Salas: Ajattelen tämän kertomuksen olevan erittäin merkittävä, koska elokuussa 1966 Minotin lentotukikohdan yhdessä laukaisuvalvontalaitoksessa tapahtui hyvin samankaltainen juttu. Heillä oli samanlainen asejärjestelmä kuin meillä, M-1 ohjuksia. Sielläkin oli tutkahavainto, jokin viestintähäiriö ja laukaisuvalvontalaitoksen yllä havaittiin esine.  

Tuo tapahtui elokuussa 1966, tapahtuma on hyvin dokumentoitu. Noin viikkoa minun tapaustani aiemmin, maaliskuussa 1967, sain äänitteen yhdeltä turvallisuusvartijalta, joka oli ollut vaeltelemassa ulkona katselemassa laukaisulaitoksia ja näki sellaisen yläpuolella hyvin samankaltaisen esineen kuin juuri kuvailin. Hän raportoi siitä. Komentaja raportoi siitä puolestaan komentopaikalle, josta sanottiin että raportti ei kiinnosta heitä. He eivät halunneet ottaa raporttia vastaan. Tuo tapahtui noin viikkoa ennen meidän tapaustamme.

Noin viikon tai kymmenen päivää meidän tapaustamme myöhemmin Malmstromin lentotukikohdassa sattui erittäin hyvin dokumentoitu selkkaus, tai Malmstromin lentotukikohdan lähellä. Ja taas, sekin havaittiin tutkalla. Rekkakuski ja valtatien järjestyspoliisi havaitsivat sen lähistöllä, suhteellisen lähellä; siitä on laajamittainen raportti. Ilmavoimat tekivät havainnosta, siitä ufohavainnosta, tutkimuksen. Ilmavoimienkin tutkimuksesta on laaja raportti. Se lenteli tukikohdan ympäri ja tukikohdan lähellä, erittäin lähellä tukikohtaa. Kuten sanoin, rekkakuski ja valtatien järjestyspoliisi näkivät sen. Selkkaus raportoitiin päämajaan ja siihen liittyi edestakaista kirjeenvaihtoa, josta minä sain osan. Kyseessä on siis samantyyppiseen asejärjestelmään, Minuteman-ohjukseen, liittyvä kokonainen tapahtumasarja.

Ei mikään vitsi tai huhu

Robert Salas: Vartijoiden minulle tekemät raportit olivat virallisia raportteja. Ne eivät olleet vitsejä. Niiden oli tarkoitus olla vain ja ainoastaan virallisia raportteja, koska olimme tekemisissä strategisten aseiden kanssa kylmän sodan ja Vietnamin sodan aikana. Vartijat olivat ammattimaisia, he eivät vitsailleet kaatuneista aseista tai näkemästään. Kyseessä eivät siis olleet huhut, vaan viralliset raportit. Jos he olisivat peruuttaneet puheensa, he olisivat joutuneet sotaoikeuteen väärien selontekojen antamisesta erittäin arkaluonteisen selkkauksen aikana. Mitään sellaista ei tapahtunut. Niin ei tapahtunut. Nämä eivät ole huhuja, näillä ei ole mitään tekemistä huhujen kanssa.

Kuvateksti: Vartijat tuskin kirjoittivat virallisiin raportteihin vitsejä, koska tiesivät joutuvansa sellaisesta sotaoikeuteen.

Ilmavoimat: “Lopettakaa tutkimukset, älkää kirjoittako lopullista raporttia”

Robert Salas: Tämän tapauksen vahvistavat ensisijaiset todistajat ovat Echo-miehistö, komentaja, apulaiskomentaja ja oma komentajani Fred Mywald. Bob Kominski veti organisaatiota, jonka tehtävänä oli tarkastella näitä pois päältä kytkeytymisiä kaikista näkökulmista. Kominski kertoi minulle kirjallisesti – minulla on se kirjallisena – että jossakin vaiheessa hänen pomonsa kertoi ilmavoimien sanoneen: ”Lopettakaa tutkimukset. Älkää tehkö tässä asiassa enää mitään. Ja lisäksi, älkää kirjoittako lopullista raporttia.” Tämä on jälleen erittäin epätavallista, erityisesti siinä valossa, että CINC-SAC päämajasta oli sanottu olevan äärimmäisen tärkeää selvittää täsmällisesti mitä oli tapahtunut. Ja kuitenkin, tutkimusryhmän vetäjälle sanottiin kesken tutkimusten, että tutkimukset on lopetettava eikä lopullista raporttia saa kirjoittaa. [Näyttää videossa asiakirjasta.] ”Ilmavoimien materiaalilaitokselta Utahista (OOAMA) tuli toimintaohje: Lopettakaa kaikki jatkotyöskentely hankkeessa. Me lopetimme. Meille sanottiin myös, että emme saa toimittaa lopullista teknistä raporttia.”

Kuvateksti: Ilmavoimille oli tärkeää, että tapauksen tutkimukset lopetetaan ja lopullista raporttia ei kirjoiteta.

Järkyttävä kokemus

Robert Salas: Kuulin että monet tästä tapauksesta raportoineista vartijoista lähetettiin itse asiassa Vietnamiin. Tiedän tosiasiana ja voin todistaa oikeaksi, että yksi laukaisupaikalle lähettämistäni esineen havainneista vartijoista tuli takaisin erittäin järkyttyneenä kokemastaan. Hänet poistettiin siitä eteenpäin vartiointitehtävistä. Hänet siirrettiin jonnekin muualle, koska hän oli liian järkyttynyt kokemastaan. He eivät ole unohtaneet sitä tähän päivään mennessä, se oli heille koko elämän muuttanut kokemus.

Kuvateksti: Mikä vartijaa järkytti niin, että hänet piti siirtää pois vartiointitehtävistä jonnekin muualle? Mikä oli koko elämän muuttanut kokemus?

Yhdysvaltojen ilmavoimista (USAF) eläköitynyt luutnantti / professori Robert Jacobs todistaa: UFO tuhosi Vandenbergin ohjuksen

Teksti on suora käännös Robert Jacobsin haastattelusta. Linkki käännettyyn videohaastatteluun: LINKKI.

Piirikunnanväliset ballistiset ohjukset

Robert Jacobs: Olin optisesta instrumentaatiosta vastaava upseeri Vandenbergin lentotukikohdan 1369. kuvausryhmässä. Niin ollen työtehtäväni oli valvoa jokaisen läntisellä koealueella pudonneen ohjuksen valokuvausvälineistöä. Käytimme ohjuksista tuohon aikaan nimitystä ICBM, piirikunnanvälinen ballistinen ohjus, koska suurin osa niistä räjähti lähdössä.

Meidän tehtävämme oli selvittää miksi ne räjähtivät, ja toimittaa insinööreille riittävän hyvää peräkkäistä valokuvamateriaalia, jotta he näkisivät mikä kesken lennon pois päältä kytkeytyvissä polttimissa oli vikana. Siellä kuvaamamme vaikutti koko loppuelämääni ja iski valtavalla voimalla ymmärrykseeni maailmankaikkeudesta, sekä siihen miten valtio manipuloi ajatusmaailmaamme.

Ballististen ohjusten oli tarkoitus toimittaa ydinaseita kohteisiin, sitä varten ne siellä olivat. Emme laukaisseet oikeita ydinaseita, laukaisimme valetaistelukärkiä, jotka olivat täsmälleen ydintaistelukärjen kokoisia, muotoisia, mittaisia ja painoisia.

Upea muisteltava saavutukseni Vandenbergin lentotukikohdasta on se, että minut palkittiin testien suorittamiseen perustetun valokuvausaseman perustamisesta ilmavoimien ohjusarvomerkillä. Olin ilmavoimien ensimmäinen ohjusarvomerkin saanut valokuvaaja. Se oli himoittu juttu tuohon aikaan.

Kuvateksti: Vandenbergin lentotukikohta. [Linkki Wikipedia: Vandenbergin lentotukikohta]

Onnistunut kuvaus

Robert Jacobs: Vuosi oli varmasti 1964, koska majuri Mansmann vahvisti sen, hän tiesi. Hän oli kirjoittanut sen ylös ja tiesi täsmällisen päivämäärän. He suorittivat ohjukselle lähtölaskennan, kuulimme moottorin syttymisen ja lähdön, joten tiesimme ohjuksen olevan matkalla. Katselimme etelään ja lounaaseen, kunnes ohjus ilmestyi näkyviin utupilvien joukosta. Se oli kerrassaan kaunis ja huudahdin: ”Tuolla se on!” M45 seurantajalustan jätkämme saivat kuvattua ohjuksen 180-tuuman linssillä. Suuri BU kaukoputki pyörähti ja löysi sen.

Seurasimme sitä ja näimme kuin näimmekin kaikkien kolmen kantoraketin vaiheen palavan loppuun ja putoavan pois. Sen jälkeen paljaille silmillemme näkyikin vain aliavaruuteen menevä savujälki kun se suuntasi kohti kohdettaan, joka oli korallisaari Tyynellämerellä. No, me huusimme, juhlimme ja kuulimme filmin pyörivän loppuun BU kaukoputkessa. Tajusimme sen olleen ensimmäinen suuri juttumme, olimme saaneet sen kuvattua.

Katso tätä!

Robert Jacobs: Lähetimme filmin Vandenbergiin. En tiedä täsmälleen kuinka kauan tapahtuman jälkeen, saattoi olla päivä tai kaksi, mutta minut kutsuttiin majuri Mansmannin toimistoon 1. strategisen ilmakehän ja avaruuden divisioonan päämajaan. Astuin toimistoon, johon heillä oli asennettuna valkokangas ja 16 mm projektori. Majuri Mansmann pyysi minut sohvalle istumaan. Siellä oli muistaakseni kaksi miestä harmaissa puvuissa, siviilivaatteissa; se oli melko epätavallista. Majuri Mansmann käynnisti filmiprojektorin ja sanoi: ”Katso tätä!” Katsoin valkokankaalle ja siellä näkyi päivä tai kaksi aiemmin tapahtunut laukaisu.

Kuvateksti: Sohvalla istui tavallisuudesta poiketen kaksi miestä siviilivaatteissa. Kuvat eivät liity tapaukseen.

UFO

Robert Jacobs: Se oli melko jännittävää, koska pystyimme kaukoputken pituudesta johtuen näkemään noin 260 kilometrin päästä koko kuvaan tulevan Atlas-ohjuksen kolme vaihetta. Se oli melko mehukasta optiikkaa. Katselimme sen vaiheen palavan loppuun. Katselimme toisen vaiheen loppuunpalamista. Katselimme kolmannen vaiheen loppuunpalamista. Sitten kuvaan tuli jotain muuta. Se lensi kuvaan näin [näyttää solmella] ja ampui taistelukärkeen valonsäteen.

Pitäkää mielessä, että koko tuo juttu lensi useita tuhansia maileja tunnissa. Joten, se kapistus ampui taistelukärkeen valonsäteen, osui siihen. Sitten se siirtyi toiselle puolelle ja ampui toisen valonsäteen, ja siirtyi taas uudelleen ampuen uuden valonsäteen. Seuraavaksi se meni alapuolelle ja ampui taas valonsäteen. Sen jälkeen se lensi pois samaan suuntaan mistä oli tullutkin. Taistelukärki suistui pois avaruudesta. Minä näin sen! En välitä pätkääkään mitä joku muu sanoo tästä. Minä näin sen filmiltä! Phil Klass voi pussata minun persettä. Hän ei ollut paikalla, minä olin!

Kun valot syttyivät, majuri Mansmann kääntyi ja katsoi minua kysyen: ”Tyrittekö te jätkät siellä?” Vastasin, että ”ei, herra”. Hän kysyi, että mikä tuo oli? Vastasin, että minusta se näytti olevan UFO. Se näkemämme kapistus, se paikalle lentänyt objekti, oli pyöreä. Se oli muodoltaan kuin kaksi vastakkain asetettua lautasta, jonka katolla oli pingispallo. Se valonsäde tuli siitä ”pingispallosta”. Tuon näin filmiltä.

Kuvateksti: Robert Jacobsin kuvaus videolla. UFO lähestyi ohjusta oikealta ja kiersi sen ympäri ampuen neljä valonsädettä eri suunnista. Taistelukärki irtosi ja UFO poistui samaan suuntaan mistä oli tullutkin. Ohjus liikkui koko ajan nopeudella noin 20 400 – 26 000 km/h.

Tästä ei sitten puhuta, tätä ei koskaan tapahtunut

Robert Jacobs: Majuri Mansmann sanoi minulle keskustelun jälkeen: ”Et saa puhua tästä enää koskaan. Sinun kannaltasi katsottuna tätä ei koskaan tapahtunut. Minun ei varmaankaan tarvitse painottaa tämän hirvittäviä turvallisuusrikeseuraamuksia, eihän?” Vastasin, että ”ei, herra”. Hän sanoi: ”Hyvä. Tätä ei koskaan tapahtunut.” Aloin mennä ovea kohti, jolloin hän sanoi vielä: ”Odota hetki. Jos joku pakottaa sinut vuosien päästä puhumaan tästä, niin sano hänelle niiden olleen laseriskuja, laserseurantaiskuja.”

No, ei meillä ollut vuonna 1964 mitään laserseurantaiskuja. Ei meillä ollut lainkaan laserjäljitystä. Laserit elivät vuonna 1964 vasta varhaislapsuuttaan. Ne olivat pieniä laboratorioiden leikkikaluja. Sanoin, että kyllä herra ja kävelin ulos. Se oli viimeinen kerta kun puhun siitä 18 vuoteen.

Kuvateksti: Wikipedian tietojen mukaan ensimmäinen laser kehitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1960. Laserilla on myös sotilaallisia käyttötarkoituksia. [Linkki Wikipedia: laser]

Huippusalaisista asioista ei puhuta…

Robert Jacobs: En kertonut siitä kenellekään Vandenbergin lentotukikohdassa, kukaan joukkueessani ei tiennyt siitä. Kukaan muu minun lisäkseni ei nähnyt filmiä. Komentava upseerini majuri Lewis S. Clement Jr. ei nähnyt sitä. Toimiupseerini kapteeni Kenneth R. Callahan ei nähnyt sitä. Hänen avustajansa luutnantti Ronald O. Baylor ei nähnyt sitä. Heidän avustajansa päävartioupseeri Spooner ei nähnyt sitä. Kukaan joukkueessani ei nähnyt sitä, ja minä en puhunut siitä kenellekään saatuani suorat määräykset majuri Florence J. Mansmann Jr.:ltä.

Tämän seurauksena tietääkseni kukaan Vandenbergissä ei tiedä tästä. Tämä kuulostaa todella epäilyttävältä, eikö? Jonkun olisi pitänyt nähdä se. Jonkun olisi pitänyt puhua siitä. No, niin ei käynyt. En puhunut tuohon aikaan huippusalaisista asioista, joista minua oli kielletty puhumasta. On palveluksessa tekemiäni ja tietämiäni asioista, joista en kerro sinulle, koska ne ovat huippusalaisia ja saattaisin joutua puhumisen vuoksi ongelmiin.

…mutta huippusalaiseksi julistamisesta kertominen unohtui

Robert Jacobs: Minulle juolahti mieleen 18 vuoden jälkeen, että voisin puhua tästä yhdestä tapauksesta, koska kukaan ei koskaan kertonut minulle sen huippusalaiseksi julistamisesta. Majuri Mansmann sanoi, että olisi sanottava, ettei tällaista ollut koskaan tapahtunut. No, tuo ei ole huippusalaiseksi julistamista, eihän? Siksi tunnen olevani vapaa puhumaan tästä. Kyseessä ei ole toisen käden kertomus. Tämä tapahtui minulle. Olin osa Yhdysvaltain ilmavoimien peittelyä 18 vuoden ajan.

Kuvateksti: Tuulettimeen ei saa päästää vierasperäisiä esineitä.

Paska osuu tuulettimeen

Robert Jacobs: Esine, näkemämme valo, taistelukärki ja niin edelleen, liikkuivat aliavaruuden läpi noin 97 kilometrin matkan suoraan ylöspäin. Ohjus liikkui noin nopeudella 20 400 – 26 000 km/h, kun se kapistus otti sen kiinni, lensi sen ympäri ja lensi sitten takaisin pois. Kaikki liikkui tuolla nopeudella. Se oli lautasen muotoinen, pyöreä, yläosasta ja pohjasta pyöristetty. Täysin sen keskellä oli kupoli, josta se säde lähetettiin.

Paska osui tuulettimeen kun tuo julkaistiin artikkelina. Minua alettiin vainota töissä. Aloin saada pitkin päivää outoja puhelinsoittoja. Kotona sain puhelinsoittoja pitkin yötä, joskus klo 3 tai 4 yöllä, keskiyöllä, klo 10:00. Ihmiset soittelivat ja huusivat minulle: Uppoat kusipää! Uppoat kusipää! He eivät sanoneet muuta. He parkuivat tuota kunnes suljin puhelimen. Eräänä yönä joku räjäytti postilaatikkoni laittamalla sinne täyslaidallisen ilotulitusraketteja. Postilaatikko syttyi tuleen. Puhelin soi sinä yönä klo 1:00. Vastasin ja joku sanoi: ”Ilotulitusraketteja postilaatikossasi yöllä. Mikä mahtava näky, kusipää!”

Tuollaisia juttuja on tapahtunut aika ajoin vuoden 1982 jälkeen. Kerroin sinulle, että olen alkanut saada taas puhelinsoittoja kun se History Channel -juttu ilmestyi ja sinä olet alkanut kysellä kysymyksiä. Tämä juttu on tuulessa taas. Minä ja vaimoni saamme puhelinsoittoja tänne korven keskelle, vaikka olemme vetäytyneet maatilallemme.

Haastattelija: Mikä on syy heidän soittoihinsa? Mitä he sanovat?

Robert Jacobs: He eivät sano mitään. Kun nostat puhelimen ja sanot ”haloo, haloo”, sieltä kuuluu vain hmmmmmm, klik! Se on hämmentävää, mutta olen oppinut olemaan raivostumatta. En välitä enää. Mitä he aikovat tehdä, tappaa minut vai? Mitä he aikovat tehdä mustamaalatakseen minut? Pystyvätkö he tekemään sen enempää kuin Philip Klass on jo minulle tehnyt? Aikovatko he saada minut näyttämään typerältä? Se on varmasti kaikki minkä he pystyvät tekemään.

Kuvateksti: Tuulettimeen osui kuvassa näkyvää tavaraa kun haastateltava kertoi asiansa julkisuuteen.

Naurettavaa tutkimusta?

Robert Jacobs: Uskon, että tämä ufojen ympärillä pyörivä hulluttelu on osa yksimielistä pyrkimystä pitää niiden vakavasti otettava tutkimus alhaalla. Joka kerta kun joku yrittää tutkia tätä aihepiiriä vakavasti, hänet tehdään naurunalaiseksi. Olen professorina suhteellisen merkittävässä yliopistossa. Olen varma, että yliopistokollegani nauravat ja pilkkaavat minua selkäni takana kun kuulevat minun olevan kiinnostunut tunnistamattomien lentävien esineiden tutkimuksesta. Mutta sen kanssa on vain elettävä. 

Kuvateksti: Viekö asioiden kieltäminen ja tutkimattomuus tiedettä eteenpäin?

Ilmavoimat eivät myönnä asiaa

Robert Jacobs: Ilmavoimat kiistivät kaiken. Olinko minä edes ilmavoimissa? Ilmavoimat kiistivät sen. Olinko koskaan edes Vandenbergissä? En tietenkään voinut olla, koska jos en ollut koskaan edes ilmavoimissa, niin miten olisin voinut olla Vandenbergissä? Pystytinkö Kalifornian rannikolle seuranta-aseman? En, Kaliforniassa ei edes ole seuranta-asemaa. Mikä kasa valheita! Seuranta-asema on yhä samassa paikassa, jonne sen pystytin. Sitä käytetään joka kerta kun esitellään avaruussukkulan laskeutumista Kaliforniaan, se näkyy ensimmäiseksi sieltä. Tuolta Vandenbergin seuranta-asemalta kuvataan yhä myös ohjuksia.

Majuri Mansmann vahvistaa asian

Robert Jacobs: Joka tapauksessa, Lee Graham jäljitti Florence J. Mansmann Jr.:n vahvistaakseen kertomukseni. Hän on siis se sama majuri, joka määräsi minut olemaan hiljaa asiasta. Hän oli nyt filosofian tohtorina Stanfordissa ja maatilallinen Fresnossa Kaliforniassa. Hän kirjoitti Leelle takaisin sanoen, että kaikki Bobin kertomuksessa on täysin totta. [F.J. Mansmannin vastauskirje on luettavissa kokonaisuudessaan kirjasta Steven M. Greer: Disclosure – Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History]

Hän vahvisti kertomukseni yhä uudelleen vuosi toisensa jälkeen joka kerta kun joku toi sen esiin.  Joka kerta kun joku otti häneen yhteyttä, hän vahvisti kertomukseni sanoen: ”Kyllä, täsmälleen niin tapahtui.” Tuo vaatii melkoista kanttia. Minusta tuli Sonny Mansmannin ihailija; hän on nyt jo edesmennyt. Hän oli hetken aikaa sankarini.

Filmin kohtalo ja plasmasäde

Robert Jacobs: En ollut huoneessa silloin, mutta se mitä filmille tapahtui, on mielenkiintoinen tarina itsessään. Majuri Mansmann kertoi sen minulle ja muille ihmisille. Tämän tekivät vähän lähtöni jälkeen ne siviilivaatteissa olleet miehet. Hän sanoi heitä olleen kolme, minä muistin kaksi. Hän sanoi siitä virastosta olleen kolme ihmistä. Minä ajattelin heidän olleen CIA:sta, mutta hän sanoi että he eivät olleet CIA:sta, he olivat joitakin muita. En saanut koskaan selville keitä he olivat.

Hän sanoi, että tapahtui näin: He ottivat filmin ja rullasivat sen kohtaan, jossa UFO oli. Sitten he ottivat sakset ja leikkasivat sen pois. He laittoivat sen eri rullalle ja sitten asiakirjasalkkuunsa. He ojensivat loppufilmin majuri Mansmannille sanoen: ”Tässä. Majuria ei varmaankaan tarvitse muistuttaa turvallisuusrikkomuksen vakavuudesta. Me pidämme tätä tapausta loppuun käsiteltynä.” He kävelivät pois filmi mukanaan, eikä majuri Mansmann nähnyt sitä enää koskaan.

Kuvateksti: 1960-luvulla käytetty salainen ase.

Robert Jacobs: Tietääkseni kukaan muukaan ei nähnyt sitä enää koskaan, ei varmasti ainakaan Vandenbergissä. Olen varma, että se lähti Vandenbergistä ja meni jonnekin muualle. Majuri Mansmann on todella hyvä lukemaan filmiä. Hän sanoi, että sen täytyi olla maapallon ulkopuolinen. He olettivat, että valetaistelukärkeen osunut valonsäde oli jonkinlainen plasmasäde, koska se näytti plasmasäteeltä. [Linkki Wikipedia: Plasmaleikkaus] [Linkki Wikipedia: Plasma]

Majuri Mansmann oli kunniallinen mies ja yhteisön merkittävä tieteellinen kivijalka. Minulle riittää, että hän vahvisti tapauksen. Uskoisin majuri Mansmannia, vaikka en uskoisi itseäni.

Helvetti

Robert Jacobs: Joten, meitä oli siis kaksi silloista ilmavoimien upseeria, jotka näkivät jotain. Vahvistimme molemmat toisillemme näkemämme. Minun on kysyttävä skeptikoilta ja niiltä, jotka eivät usko sanomaani: Miksi keksisin tällaista? Miksi majuri ja tohtori Mansmann keksisi tällaista? Mitä me tästä hyötyisimme? En ole saanut tästä rahaa. Olen saanut tästä, tästä puhumisesta, palkaksi vain tuskaa ja kärsimystä. Minua on vainottu kodissani. Tätä käytettiin osasyynä menettäessäni kerran opetustyön.

Tämän tarinan kertomisen jälkeinen aika on ollut yhtä helvettiä, mutta jatkan sen kertomista, koska mielestäni ihmisten on tärkeä ymmärtää, että hallinnossa on meneillään tällaista paskaa. Hallitus peittelee informaatiota, joka meillä on tämän maan kansalaisina oikeus tietää. Siksi kerron tarinani. Siksi kerron tämän sinulle. Jatkan tämän kertomista niin kauan kuin olen elossa. Kerron sen aina samalla tavalla, koska se tapahtui vain yhdellä tavalla. En muuntele kertomusta koskaan, koska en voi, se on totuus.

Kuvateksti: Robert Jacobs ihmettelee miksi hallitus peittelee tietoa, joka kansalaisilla on oikeus tietää.

Robert Jacobs: Olen joutunut skeptikkojen, kuten NASAn James O´Bergin ja Phillip J. Klassin nöyryyttävien kirjeiden ja puhelinsoittojen kohteeksi. He ovat Yhdysvaltojen hallituksen palkkaamia tietolähteitä, jotka pitävät itsepintaisesti kiinni vähättelemisestäni. Vähätelköön minua, jos he niin haluavat tehdä, mutta älkää vähätelkö Sonny Mansmannia!

Varta vasten kielletyt asiat olivat ensinnäkin, että olin koskaan edes ollut ilmavoimissa. Heillä ei ollut minusta merkintöjä. Tai, että olin ollut Vandenbergissä, heillä ei ollut merkintöjä siitäkään. Voimme kuitenkin todistaa, että siellä on suuri seuranta-asema. Tuollaisia byrokraatit juuri ovat. Ilmavoimien kannanotto tällä hetkellä on, että sellaista tapausta ei koskaan tapahtunut, eikä siitä ole olemassa mitään filmiä.

Ihmiskunnan suurin juttu

Robert Jacobs: Mielestäni tässä koko operaatiossa on tärkeää yksinkertaisesti tämä: Ihmiskunnan historian suurin juttu on löytö, että emme ole yksin. Maailmankaikkeudessa on muitakin eläviä entiteettejä, älykkäitä entiteettejä, me emme ole yksin. Tuo on huikea, valtava löytö. On ihmiskunnan elinajan suurin keksintö saada selville, että emme ole yksin, eikö olekin? Juuri tuosta syystä näistä asioista puhuminen on mielestäni tärkeää. Se on mielestäni jännittävää.

No, oliko jotain asiaa?

Robert Jacobs: Ihmisten on mielestäni tärkeää kasvaa, hyväksyä ja tunnustaa, että emme loppujen lopuksi välttämättä olekaan kaikkien eläinten esikuva. Tuolla jossakin saattaa olla jotain, joka on meitä suurempaa ja jännittävämpää. He yrittävät ehkä kertoa meille jotain. Näin kuinka jokin ampui sinä päivänä alas valetaistelukärjen. Miten tuo viesti pitäisi tulkita? Älkää sekoilko ydintaistelukärkien kanssa. Noin viestin luultavasti tulkitsisin. Ehkä joku ei halua meidän tuhoavan Moskovaa, ehkä meidän pitäisi lopettaa tällainen.

Presidentti Ronald Reaganin TV-puhe

Kuvateksti: Presidentti Ronald Reagan kertoi SDI-järjestelmästä televisiopuheessaan 23.3.1983.

Robert Jacobs: Ronald Reagan meni erääni iltana televisioon ja teki mitä hämmästyttävimmän teon: Hän nousi seisomaan koko Amerikan edessä ja sanoi, että aiomme rakentaa puolustussuojavaipan. Tulemme käyttämään siitä nimitystä SDI, aloitteellisen strategisen puolustuskyvyn hanke, ja sen tehtävä tulee olemaan meidän suojelumme, meidän kaikkien suojelu. [Linkki Wikipedia: SDI] Ronald Reagan sanoi, että tulisimme jakamaan sen kaikkien kanssa. Aioimme jakaa sen vihollistemme venäläisten kanssa, jotka vain muutamia vuosia aiemmin olimme uskotelleet tuhoavamme. Mutta nyt aioimmekin yhtäkkiä suojata heitä vaipalla. Keneltä aiomme heitä suojata?

Mitä asiaa?

Robert Jacobs: Ehkä kyseessä oli ensimmäinen varoitusisku, että toimintatapoja pitäisi muuttaa. Ehkä se oli ensimmäinen varoitusisku, joltakin joka halusi sanoa: Kakarat, lopettakaa tämä, on aika kasvaa aikuiseksi. Te ette halua tuhota tätä planeettaa, ettehän? Saattaa olla juuri noin.

Juuri sinulle antamani tiedot siellä tapahtuneista asioista eivät perustu ainoastaan omiin järkeilyihini. Olen lukenut muista jutuista ja puhunut väliin jääneinä vuosina muiden ihmisten kanssa. Vainoharhaisuutemme on ehkä perusteetonta. Jos kohtaamme ensiluokkaisempaa teknologiaa omistavia olentoja, niin ehkä meidän pitäisi ottaa heidät avosylin vastaan ja olla heille ystävällisiä, koska he saattavat yrittää näyttää meille kuinka selviytyä hengissä.

Kuvateksti: Mitä asiaa?

Vuonna 1987

Katkelma Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin puheesta Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 21.9.1987: “Unohdamme usein tämänhetkisessä pakkomielteisessä vastakkainasettelussamme, kuinka paljon ihmiskunnan jäsenillä on yhdistäviä tekijöitä. Tarvitsemme ehkä jonkin ulkopuolisen maailmanlaajuisen uhkakuvan, jotta oivaltaisimme tämän yhteisen siteen. Ajattelen silloin tällöin kuinka nopeasti maailmanlaajuiset erimielisyytemme katoaisivat, jos joutuisimme vastatusten tämän maailman ulkopuolisten muukalaisten aiheuttaman uhkan kanssa. Ja lisäksi, kysyn teiltä, eikö vierasperäinen voima jo ole keskuudessamme? Mikä voisi olla vieraampaa kansojemme yleismaailmallisille pyrkimyksille, kuin sota ja sodan uhka.”

Kuvateksti: LINKKI edellä suomennettuun presidentti Ronald Reaganin puheeseen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa.

Ydinsodan jälkeinen ympäristö: LINKKI.

Kaikki maailmassa vuosina 1945 – 2009 tehdyt ydinräjäytykset: LINKKI.

Maailman voimakkaimmat ydinräjäytykset: LINKKI.

Viisi epäonnistunutta ydinräjäytystä: LINKKI.

Kuvateksti: Jos biologiset elämänmuodot katoavat tältä planeetalta, saadaanko ne palautettua tänne vielä takaisin? Mitä jos ei?

Jaa artikkeli: