UFOT JA YDINASEET

Merivoimien entinen hävittäjälentäjä Clarence ”Bud” Clem: UFO uraania tuottavan laitoksen yllä tammikuussa 1945

Linkki haastatteluun: LINKKI (5:47 – 9:24)

Videoidun todistajalausunnon alkuteksti

Tämä on vuodelta 2013 peräisin oleva entisen Yhdysvaltain merivoimien (USN) hävittäjälentäjän nimeltä Clarence ”Bud” Clem haastattelu, jossa hän kuvailee yritystä pysäyttää UFO, joka liikehti tammikuussa 1945 Hanfordin plutoniumia tuottavan laitoksen yllä. [Linkki Wikipedia: Hanford Site]

Hanfordin sotatarvikelaitos

Clarence ”Bud” Clem: Minusta tuli virallisesti lentäjä 15-vuoden iässä Corpus Christissä Teksasissa vuonna 1944. [Linkki Wikipedia: Corpus Christi, Texas] [Kahdeksan kuukautta myöhemmin] meidät kutsuttiin lentolinjalle tutkimaan esinettä, joka lensi tai liikkui Hanfordin sotatarvikelaitoksen yllä. Pascon lähellä Columbia-joen kapealla paikalla sijaitsevan merivoimien lentotukikohdan kaveri oli havainnut kohteen tutkalla. Kun pääsimme sinne, niin he sanoivat, että se ”bogey” (viholliskone) oli siellä ulkona aivan Hanfordin sotatarvikelaitoksen yllä. Komentajakapteeni Brown oli määrätty lähtemään lentoon haastamaan häntä. Enson C.T. Neal [epäselvä nimi] Etelä-Carolinasta ja minä jäimme maaperälle. C.T. meni toiseen F6F-koneeseen mennäkseen tukemaan Brownia, jos hän tukea tarvitsisi. [Linkki Wikipedia: Grumman F6F Hellcat]

Kuvateksti: Entisen Yhdysvaltain merivoimien hävittäjälentäjä Clarence ”Bud” Clemmin kuvaileman tapahtumapaikan varoituskyltti.

Lennonjohtotornissa

Clarence ”Bud” Clem: Minä menin ylös lennonjohtotorniin välittämään tutka-asemalta tulevaa informaatiota edelleen Brownille. Me puhuimme toisillemme edestakaisin. Saimme Brownin siellä ylhäällä sen esineen taakse ja kysyin häneltä mitä hän näki. Hän sanoi: ”Pystyn näkemään suoraan edessäni vain kirkkaan punaisen tai punaoranssin tulipallon. Sillä ei ole minkäänlaista muotoa tai rakennetta, vain kirkas valo.” Sillä hetkellä ja heti sen jälkeen hän alkoi… Tutkamies arvioi sen nopeuden olevan luultavasti noin 60 – 70 solmua. Maileihin tunnissa muunnettuna tuo on luultavasti noin 65 – 75 tai 76 merimailia tunnissa. [Linkki Wikipedia: Meripeninkulma]

Mutta kun Brown pääsi sen taakse, se alkoi liikkua poispäin. Hän pääsi yhä lähemmäs, hän piiskasi F6F-konettaan yhä kovempaan, kovempaan ja kovempaan nopeuteen. Mutta joka tapauksessa, kun hän teki tuon, niin se esine, mikä tahansa se olikin, lähti pois ja meni ilman ääntä pois näkyvistä, ”boom, boom!”. Hän ajatteli, että hän olisi pystynyt kuulemaan F6F-koneeseensa, jos jotain ääntä olisi ollut. Se siis vain lähti ja jätti hänet jälkeensä. Hän kaarteli siellä luultavasti puoli tuntia, ehkä 45 minuuttia, eikä mitään tapahtunut enää uudestaan, mutta se oli suunnannut luoteeseen kohti Seattlea.

Kuvateksti: Grumman F6F Hellcat hävittäjälentokone USS Hornet (CV-12) lentotukilaluksen kannella vuonna 1945. [Linkki Wikipedia: Grumman F6F Hellcat]

Ulkonäkö tarkemmin

Haastattelija: Pystytkö kertomaan hieman tarkemmin miltä se esine näytti?

Clarence ”Bud” Clem: No, kaikki mitä se esine oli, oli tulipallo. Komentaja Brown sanoi, että hän ei pystynyt selvittämään mikä se oli. Hän sanoi sen olleen niin kirkas, että hän pystyi hädin tuskin kestämään sen kirkkautta lähestyessään sitä. Mutta hän sanoi, että kun se meni etäämmäksi, niin se ei ollut mitään muuta kuin valopallo. Ei ollut muotoa. Eikä sillä ollut ääntä minkä hän olisi pystynyt havaitsemaan.       

Kaikkein pahin asia

Clarence ”Bud” Clem: Kaikkein pahin osa tätä kaikkea on se, että meidän kokemuksemme ei näkynyt koskaan minun matkapäiväkirjassani, enkä tiedä vielä miksi ei, mutta merivoimat jätti sen huomiotta tai ei vähintäänkään kertonut siitä kenellekään. He eivät laittaneet matkapäiväkirjaani mitään, niin että pystyisin palaamaan asiaan nähdäkseni mikä oli se yö jona lensimme. Mutta se oli joka tapauksessa jotain muuta.

Kuvateksti: Clarence ”Bud” Clem sanoo, että ”merivoimat jätti sen huomiotta tai ei vähintäänkään kertonut siitä kenellekään”.

”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.”

Linkki: Merivoimien lentäjä Ryan Graves: ”Emme ole halukkaita kohtaamaan ongelmaa kasvotusten”

Videoidun todistajalausunnon lopputeksti

Vuonna 2014, seitsemän kuukautta Clemmin haastattelun jälkeen, Robert Hastingsin huomion kohteeksi tuotiin Yhdysvaltain maavoimien asiakirjoja, joiden salausluokittelu oli poistettu. Ne vahvistavat, että sotilastutka oli jäljittänyt tammikuussa 1945 kolmena eri päivämääränä Hanfordin laitoksen yllä liikehtinyttä ”tunnistamatonta lentokonetta”. Clemmin sotilasasiakirjoissa todetaan, että hänen Hellcat F6F hävittäjälentolaivueensa oli merivoimien Pascon lentotukikohdassa aikavälillä 9. tammikuuta – 15. helmikuuta 1945.

Kuvateksti: Tässä kerrottu Hanfordin sotatarvikelaitoksen ufotapausta koskeva tieto ei tule tämän internetsivuston toimintaperiaatteiden vastaisesti tilanteessa läsnä olleen komentajakapteeni Rowan Powellin itsensä suusta äänetteelle kerrottuna, tapauksesta kertoo toinen ihminen.

Komentajakapteeni / hävittäjälentäjä Rolan Powell ja Hanfordin sotatarvikelaitoksen UFO heinäkuussa 1945

Linkki käännettyyn puheeseen: LINKKI (9:23 – 10:43)

Kuvateksti: Grumman F6F Hellcat -hävittäjä ja lentäjä Rolan Powell kuvattuna McDonnell Douglasin koelentäjänä.

Ufon pysäytys Hanfordin sotatarvikepaikalla

USAF kapteeni Robert Salas: Okei, luutnantti Bud Clem kertoi tuossa tapauksestaan vuoden 1945 alusta. Hanfordin paikalla, josta käytetään nimitystä Hanfordin sotatarvikepaikka, oli vuoden 1945 puolivälissä toinenkin tapaus. Tuota paikkaa käytettiin muuten ensimmäisiin atomipommeihin käytetyn plutoniumin tuotantoon. Tässä tapauksessa suuresti kunnioitettu toisen maailmansodan lentäjä komentajakapteeni Rolan Powell lähetettiin pysäyttämään ufoa, joka oli havaittu jälleen tutkalla. [Linkki Wikipedia: Hanford Site]

Takaa-ajo

Robert Salas: Hän ajoi takaa sitä, jonka hän kuvaili olleen ulkonäöltään lautasmainen, kirkas, äärimmäisen nopea, ja jota verhosi tavallaan höyry. Se kohosi 65 000 jalan [19,8 kilometrin] korkeudelle ja sitten se vain leijui. Hänen lentokoneensa F6F-hävittäjän lakikorkeus oli 42 000 jalkaa [12,8 kilometriä], joten hän ei voinut tehdä asialle kovinkaan paljon.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) eläköitynyt kapteeni Robert Salas sanoo, että ”helvetin kissa” Grumman F6F Hellcat ei voinut tehdä ufolle paljoakaan.

Ensimmäinen atomipommikoe

Robert Salas: Painotan, että tämä tapaus sattui heinäkuun puolivälissä 1945 ja ensimmäinen atomipommikoe tehtiin heinäkuun 16. päivänä vuonna 1945. Siinä kokeessa käytettiin fissiomateriaalina plutoniumia. [Linkki Wikipedia: Fissio] [Linkki Wikipedia: Trinity (ydinkoe)]

Yhdysvaltain ilmavoimien everstiluutnantti Charles Brown: Ilmavoimat, OSI ja projekti GRUDGE  

Linkki käännettyyn lausuntoon: LINKKI (19:15 – 22:49)

Toinen maailmansota

Charles Brown: Hyvää huomenta. Toivon teidän antavan minulle anteeksi, minua jännittää hieman. Nimeni on Charles L. Brown. Olen Yhdysvaltain ilmavoimien everstiluutnantti, eläkkeellä, sittemmin seitsemän vuotta ulkomaanpalvelusta. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF)] Olin toisen maailmansodan aikaan nuori maalaispoika Länsi-Virginiasta. Innostuin patrioottisesti, liityin Yhdysvaltain armeijaan ja päädyin Eurooppaan lentämään pommikoneita, sotakuljetuksiin Tyynelle valtamerelle.

Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkintavirasto OSI

Charles Brown: Sain suoritettua yliopiston loppuun kesällä, loppukesästä 1949, ja minut kutsuttiin uudelleen aktiivipalvelukseen vastikään perustettuihin Yhdysvaltain ilmavoimiin. Minut määrättiin organisaatioon nimeltä erikoistutkintavirasto [OSI] [Linkki Wikipedia: Department of the Air Force Office of Special Investigations (OSI), ”ilmavoimien erikoistutkintavirasto”] Kuten useimmat teistä tietävät, ilmavoimat perustettiin vuonna 1947. Keskeinen ilmavoimille tutkiva virasto OSI perustettiin vuonna 1948, joten kaikki oli suhteellisen uutta. On sanomattakin selvää, että kun vuonna 1947 aloitettiin, niin ufot olivat melko uutta.

Kuvateksti: USAF everstiluutnantti Charles Brown sanoo, että Yhdysvaltain ilmavoimien ufotutkimukset alkoivat vuonna 1947. Kuvassa on F1-kilpa-auto vuodelta 1947.

Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta

Charles Brown: Ilmavoimien tiedustelu, tekninen tiedustelukeskus, sijaitsi Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa. Minun toimistoni sijaitsi sen viereisessä rakennuksessa. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base] Meidän organisaatiomme oli maailmanlaajuisesti ilmavoimille tunnistamattomia lentäviä esineitä [UFO] tutkiva virasto. Tuota jatkui noin kaksi vuotta, projektin nimi oli projekti GRUDGE. [Linkki Wikipedia: Project Grudge] Se oli nimellä BLUE BOOK tunnetun projektin edeltäjä. [Linkki: Prikaatikenraali / asianajaja Stephen Lovekin, Roswellin tapaus ja projekti Blue Bookin salaisuudet]

Projekti GRUDGE

Charles Brown: Kokemuksieni aikaan siellä, keräsin dataa… Tai en minä sitä kerännyt, se lähetettiin toimistooni, minä analysoin sen. Lentäjä-tutkijana pystyin tarjoamaan ilmailuteknisen tiedustelun ihmisille joitakin neuvoja. Voisit visualisoida valtavan viraston, mutta minun muistikuvieni mukaan meillä oli yliluutnantti, sihteeri ja tekninen kersantti. Tuollainen oli projekti BLUE BOOK kun se alkoi projektina GRUDGE, BLUE BOOK laajeni jossain määrin. [Linkki Wikipedia: Project Blue Book]      

Painetta planeetan asukkaille

Charles Brown: Kun kävin analyytikkona läpi niitä moninaisia dokumentaarisia raportteja tai asiakirjoja, niin vakuutuin selkeästi, että raportoidulla oli merkittävyyttä siinä mielessä, että meillä oli joillekin niille havainnoille maaperältä visuaalisesti, maaperältä tutkalla, ilmasta visuaalisesti ja ilmasta tutkalla tehty vahvistus. Havainnot tehneet henkilöt olivat kaikkea väliltä lentoyhtiöiden lentäjät, sotilaslentäjät, poliisikonstaapelit, siis ihmisiä joista päivittäinen elämäsi on riippuvainen.  Nuo ovat erittäin hyvämaineisia luotettavia ihmisiä. Toivon, että hyvin luotettavien ihmisten täällä antamat todistajalausunnot vakuuttavat sinut ja edistävät Steven Greerin tiedonjulkistusprojektia. On luotava painetta tämän tuomiseksi huomion kohteeksi, ei ainoastaan amerikkalaisten, vaan ihmisten kaikkialla planeetalla. Niitä kulkuneuvoja on nähty vahvistetusti kaikkialla planeetalla.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien Grudge-projektissa toiminut everstiluutnantti Charles Brown sanoo, että ”niitä kulkuneuvoja on nähty vahvistetusti kaikkialla planeetalla”.

Valaehtoinen lausunto, todistajalausunto

Charles Brown: Olen halukas allekirjoittamaan valaehtoisen lausunnon tai todistamaan siitä mitä olen havainnut. Sellaisia kapineita on olemassa. Olkaa hyviä ja uskokaa minua, alkaa hyviä ja uskokaa niitä jotka tulevat minun jälkeeni. Kiitos.

Kuvateksti: Seuraava teksti on asiakirjan käännös. Kääntäjä on lisännyt asiakirjaan väliotsikoita ja kuvia. Linkki alkuperäiseen asiakirjaan: LINKKI.

Viraston muistio, YHDYSVALTAIN HALLINTO

PÄIVÄMÄÄRÄ: tammikuun 31., 1949

SAAJA: FBI:n johtaja

LÄHETTÄJÄ: SAC, SAN ANTONIO

AIHE: ELINTÄRKEIDEN VARUSTUKSIEN TURVAAMINEN

VIRASTON REKISTERI #65-50300

[Ei näy, mustattu]

Kuvateksti: Käännetyn muistion aikaan 31.1.1949 FBI:n johtajana toimi J. Edgar Hoover. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain liittovaltion poliisi (FBI)] [Linkki Wikipedia: J. Edgar Hoover]

”Tunnistamattomat lentokoneet”

Neljännen armeijan G-2:n upseerit ovat keskustelleet äskettäisessä viikoittaisessa neljännen armeijan alueen G-2:n, OHI:n, OSI:n ja F.B.I.:n tiedustelukokouksessa ”tunnistamattomien lentokoneiden” tai ”tunnistamattomien ilmailmiöiden” muutoin ”lentävinä kiekkoina”, ”lentävinä lautasina” ja ”tulipalloina” tunnettujen asiasta. Sekä maavoimien että ilmavoimien tiedustelu-upseerit pitävät tätä asiaa huippusalaisena. [Linkki Wikipedia: G-2 (sotilastiedustelu)] [Linkki Wikipedia: Department of the Air Force Office of Special Investigations (OSI), ”ilmavoimien erikoistutkintavirasto (OSI)”]

”Lentävät kiekot”, ”lentävät lautaset”

On hyvin tiedossa, että viimeisen kahden vuoden aikana eri puolilta maata on tullut raportteja tunnistamattomien ilmaesineiden havainnoista, joita on kutsuttu sanomalehtien puhetavan mukaisesti ”lentäviksi kiekoiksi” ja ”lentäviksi lautasiksi”. Ensimmäiset sellaiset havainnot raportoitiin Ruotsista, ja esineiden, joiden luonne oli tuntematon, ajateltiin saattavan olla peräisin Venäjältä.

Kuvateksti: Ruotsin naapurivaltioita ovat mm. Suomi, Norja ja Tanska. [Linkki Wikipedia: Ruotsi]

Siivetön lentokone

Heinäkuussa 1948 Eastern Airlines –lentoyhtiön lentäjä ja perämies ja yksi tai useampi Eastern Airlinesin lentokoneen matkustaja  ”näkivät” tunnistamattoman lentokoneen Montgomeryn yllä Alabamassa. [Linkki Wikipedia: Eastern Airlines] Tuon lentokoneen raportoitiin olleen epätavallista siivetöntä tyyppiä ja se muistutti yleisesti sen tyyppistä ”rakettialusta” kuin sarjakuvissa on kuvailtu. Siinä raportoitiin olleen ikkunoita; olleen suurempi kuin Eastern Airlinesin lentokone, ja se oli matkannut arviolta nopeudella 2700 mailia tunnissa. Se ilmestyi Eastern Airlinesin lentokoneen edessä olleesta kumpupilvestä ja katosi välittömästi toiseen pilveen välttäen täpärästi törmäyksen Eastern Airlinesin lentokoneen kanssa. Tuohon ilmestymiseen ei havaittu liittyvän ääntä tai ilman häiriöitä.

Los Alamos, New Mexico

Viimeisen kahden kuukauden aikana monenlaisia havaintoja selittämättömistä ilmiöistä on raportoitu New Mexicosta Los Alamosista A.E.C:n rakennuksen läheltä, jonne nämä ilmiöt vaikuttavat nyt keskittyneen. [Linkki Wikipedia: Los Alamos (New Mexico)]] [Linkki Wikipedia: Los Alamos National Laboratory] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain atomienergiakomissio (AEC)] Joulukuun 1948 aikana, päivinä 5:s, 6:s, 7:s, 8:s, 11:sta, 13, 14:sta 20:s ja 2[ei näy]:s, erikoistutkintaviraston erikoisagentit, lentoyhtiön lentäjät, sotilaslentäjät, Los Alamosin turvallisuustarkastajat ja yksityiset kansalaiset tekivät selittämättömien ilmiöiden havaintoja Los Alamosin lähellä. Tammikuun 6. päivänä 1949 toinen samanlainen esine nähtiin samalla alueella.

Kuvateksti: ”Los Alamos tunnetaan Los Alamosin tutkimuslaitoksesta, jossa suunniteltiin maailman ensimmäinen ydinase.” (Wikipedia)

Ilmatieteilijä

Merkittävä ilmatieteilijä [ei näy, mustattu] on vastannut yleensä Los Alamosin läheisistä havainnoista yrittäen oppia selittämättömän ilmiön erityispiirteitä.

Tähän mennessä vähän konkreettista [ei näy].

JEJ:md

SA-100-7545

cc: El Paso (2)                               Little Rock

Dallas (2)                                     Oklahoma City

Houston (2)

Projekti Grudge -asiakirja (1950)

Linkki käännettyyn asiakirjaan: LINKKI (AFDO). Käännös on vain ensimmäinen sivu Yhdysvaltain ilmavoimien salaisuusluokituksen poiston toimiston (AFDO) julkaisemasta suuresta määrästä projekti Grudge -asiakirjoja. [Linkki: Air Force Declassification Office (AFDO)]

SALASSA PIDETTÄVÄ [yliviitattu kynällä]

Maj Boggs/at/5867, Wrtn 29 jouluk 49

4 TAMMIK 1950

AFOAI-DA

AIHE: [ei näy] Projekti Grudge [Linkki Wikipedia: Project Grudge]

SAAJA: Komentava kenraali, Ilmavoimien materiaalilaitos [Linkki Wikipedia: Air Materiel Command (AMC)], Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base], Dayton, Ohio

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla ”Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta”.

1. Viitataan USAF pääesikunnan 30. joulukuuta 1947 päivättyyn kirjeeseen aiheena ”lentävät lautaset” ja USAF pääesikunnan 10. lokakuuta 1949 päivättyyn ensimmäiseen hyväksymismerkintään, AMC:n 10. elokuuta 1949 päivättyyn kirjeeseen aiheena ”projekti Grudgen tekninen raportti”.      

2. Huomioitaessa löydökset ja kaikkien asepalvelusten JIC:n kautta tekemät myöhemmät sopimukset, on suositeltavaa, että AMC:n päämajan tiedusteluosaston erikoisprojektitoiminta koskien aihetta ”lentävä lautanen”-raportit lakkautetaan. Mitä tahansa tulevaisuuden raportteja tästä aiheesta tulisi harkita samalla tavoin kuin tiedustelutietoa muista aihepiireistä.

Kuvateksti: Asiakirjasta saa käsityksen, että vuoden 1950 jälkeen ”lentäviin lautasiin” ei suhtauduta enää erikoisprojektina, vaan samoin kuin muuhunkin tiedustelutietoon.

3. Tämä päämaja ryhtyy toimiin peruuttaakseen kaikki merkittävät tiedusteluvaatimuksensa liittyen tietojen keräämiseen ”lentävistä lautasista”, mukaan lukien USAF ilmavoimien osaston päämajan 15. helmikuuta 1949 päivätty ilmatiedusteluedellytysten muistio numero 4, ”epätavalliset lentokoneet”.   

4. Kopiota projekti Grudgen teknisestä raportista käydään läpi niillä korjauksilla kuin liitteissä USAF pääesikunnan ensimmäinen 10. lokakuuta 1949 tekemä hyväksymismerkintä ja 10. elokuuta 1949 päivätty AMC:n kirje ehdottavat. Tarkoituksena on selvittää mahdollisuudet psykologisen sodankäynnin sovelluksiin, kuten AMC on suositellut.

Kuvateksti: Auto tykkää kun sillä ajetaan ja ihmiset tykkää kun niille valehdellaan. [Linkki Wikipedia: Psykologinen sodankäynti]

5. AMC:n päämajassa oleva projekti Grudgen arkisto vaaditaan säilytettäväksi virallisena tallenteena ”lentävä lautanen”-tutkimuksista.

ESIKUNTAPÄÄLLIKÖN KÄSKYSTÄ:

JOHN M. SCHWEIZER, JR., eversti, USAF, toimeenpaneva tiedusteludirektoraatti

[Leimat, käsintehdyt merkinnät ja eri toimipaikkojen upseereiden allekirjoitukset on jätetty epäselvyyden vuoksi kääntämättä.]

VIRALLINEN ARKISTOKOPIO

16-29242-2 YHDYSVALTAIN HALLINNON PAINATUSTOIMI

Salaiseksi luokittelun poiston tehnyt: EO 13526, Ilmavoimien salaisuusluokituksen poiston toimisto, Päivämäärä: 7/6/11 Läpikäyjä: 10

Great Falls, Montana, 1950, Nick Marianan ufofilmi (15.8.1950)

Linkki käännettyyn videoon: LINKKI. Tämä video on käännetty tälle sivulle, koska Yhdysvaltain ilmavoimien eläkkeelle jäänyt eversti Frederick Meiwald viittaa myöhemmin Nick Marianan tekemään havaintoon.

Montanan ufofilmi

Tuntematon sotilas 1: Näytän sinulle Montana-filmin. Tämä filmi kuvattiin elokuun 15. päivänä 1950. Sen kuvasi Great Fallsissa Montanassa Nick Mariana. [Linkki Wikipedia: Great Falls (Montana)] Lähetimme tiedustelumiehen ottamaan ensikäden selonteon heti kun meille ilmoitettiin havainnosta.

Kuvateksti: ”Tuntematon sotilas 1”, edellä olevan lausunnon videolla sanonut nimeämättömäksi jäänyt sotilashenkilö. Hän kuitenkin sanoo näyttävänsä Montana-filmin.

Nimeni on Nick… Nick Mariana

Nick Mariana: Nimeni on Nick Mariana. Olen ollut viimeisen kuuden vuoden ajan alasarjan baseballkerhon nimeltä Electrics toimitusjohtaja. [Linkki Wikipedia: Great Falls Electrics (baseball-joukkue)] Me pelaamme Great Fallsissa Montanassa ja olemme Brooklyn Dodgersin farmijoukkue. Vietettyäni muutaman tunnin kerhotalon toimistossa menin elokuun 15. päivänä 1950 Great Fallsissa Montanassa Legion-stadionin katsomoon kutsumaan puutarhuria. [Linkki Wikipedia: Centere Stadium (Great Falls, Montana), ennen nimeltään Legion-kenttä] Kun saavuin rappusten yläpäähän, vilkaisin pohjoiseen päin kohti Anaconda-kupariyhtiön pitkää savupiippua tarkistaakseni tuulen suunnan valkoiselle savulle. [Linkki Wikipedia: Anaconda Copper (Anaconda-kuparinlouhintayhtiö)] Noin oletettavasti tottumuksesta, koska takakenttäläisemme käyttävät sitä merkkinä puolustuspelissä.             

Kuvateksti: Montanan ufofilmin 15.8.1950 kuvannut Nick Mariana toisen tuntemattomaksi jääneen sotilashenkilön, tuntemattoman sotilaan 2 haastattelussa.

Kaksi hopeanhohtavaa esinettä

Nick Mariana: Ylöspäin katsoessani näin kahden hopeanhohtavan esineen liikkuvan nopeasti luoteesta päin, ne vaikuttivat liikkuvan suoraan etelään. Esineet olivat erittäin kirkkaita, noin 10 000 jalan [3 kilometrin] korkeudella ilmassa. Ne vaikuttivat olevan kirkasta kiiltävää metallia, kuin kiillotettua hopeaa. Molemmat olivat samankokoisia ja matkasivat samalla nopeudella, joka oli paljon pienempi kuin niillä suihkulentokoneilla jotka kuvattiin vähän sen jälkeen kun minä olin kuvannut ne kiekot.

”Ne pysähtyivät”

Nick Mariana: Yhtäkkiä ne pysähtyivät. Silloin muistin autoni hansikaslokerossa olevan kameran. Ryntäsin alas huutaen sihteerilleni neiti Virginia Ronnielle. Etäisyys portaiden yläpäästä autolleni oli noin 60 jalkaa [18 metriä] ja minun on täytynyt selvittää se noin kuudella loikalla. Kysyin sihteeriltäni näkikö hän mitään ja sanoi: ”Kyllä, kaksi hopeanhohtavaa palloa.” Avasin autoni hansikaslokeron, otin kameran ulos ja käänsin kaukolinssin paikoilleen, asetin kameran F-22:lle, poimin esineet tähtäimeen ja painoin laukaisinta.

Kuvateksti: Nick Marianaa videolla haastatteleva tuntematon sotilashenkilö, ”tiedustelumies” tuntematon sotilas 2.

”Kiekot”

Nick Mariana: Kiekot vaikuttivat pyörivän tyyliin huipulta ja olivat noin 50 jalkaa [15 metriä] ristikkäin ja noin 50 jaardia [46 metriä] erillään toisistaan. En nähnyt mitään pakokaasua, siipiä tai minkäänlaista runkoa, ohjaamoa ei ollut, ei hajua, ei ääntä, paitsi ajattelin kuulleeni viuhahtavan äänen nähdessäni ne ensimmäisen kerran.

Kun filmi naksahteli kameran läpi, pystyin näkemään esineiden liikkuvan kaakkoon General Millsin viljasiilon ja mustan vesitankin takana suoraan pallokentän eteläpuolella. [Linkki Wikipedia: General Mills] Filmasin esineitä siihen saakka kunnes ne katosivat siniselle taivaalle vesitankin taakse.

Montana-ufofilmi

Tässä on Montana-filmi täsmälleen sellaisena kuin se kuvattiin. Esineet liikkuvat 25 – 28 mailia tunnissa puhaltavaan vastatuuleen. Tässä on filmi hidastettuna. Lievä pompahtelu esineiden liikkeessä kuin myös torni on hyväksyttävissä. Se johtuu kädessä pidetystä kamerasta. Filminauhan analysointi kuva kuvalta osoittaa esineiden liikkeen olevan vaakasuuntaista ja vakaata. Vaihtelemme nyt esineiden aktia ja kokoa ja myös pysäytämme meiningin ajoittain teidän tutkittavaksenne. Olemme tehneet juuri filmissä hyppäyksen suurennokseen ja peruuttaneet tapahtumia. Näette nyt esineet täsmälleen sellaisina kuin ne kuvattiin, mutta lähemmässä perspektiivissä.

Kuvateksti: Itse Nick Marianan 15.8.1950 kuvaama Montanan ufofilmi on syytä katsoa itse videosta. Tämä teksti on vain videon käännetty ääniraita. [Linkki: Nick Marianan ufofilmi, 1950, Great Falls, Montana]

Analyysin tulokset

Analyysi paljastaa, että esineet eivät ole ilmapalloja tai minkään tyyppisiä tunnettuja lentokoneita. Kuva on hyvin erilainen kuin syntyy mistään linnuista miltään etäisyydeltä. Muoto, kirkkaus, nopeus, suoraviivainen lentorata, vakaa liike ja erottelu sulkevat pois optisten ilmakehän harhojen eri muodot tai heijastumat pilvistä. Kattava analyysi on eliminoinut pois meteorit ja muut tunnetut luonnonilmiöt. Mahdollisuus heijastumaan lentokoneesta on tutkittu huolellisesti ja suljettu pois.

Kuvateksti: Seuraava teksti on asiakirjan käännös. Kääntäjä on lisännyt asiakirjaan kuvia. Linkki alkuperäiseen asiakirjaan: LINKKI.

Viraston muistio, YHDYSVALTAIN HALLINTO

Päivämäärä: 23. elokuuta 1950

SAAJA: D.M. Ladd [Linkki Wikidata: Daniel Milton Ladd (FBI:n erikoisagentti ja johtajan assistentti)]

LÄHETTÄJÄ: A.H. Belmont [Linkki Wikidata: Alan H. Belmont (FBI:n apulaisjohtaja)]

AIHE: YHTEENVETO ILMAILMIÖISTÄ NEW MEXICOSSA

SEKALAISTA – HUOLTA HERÄTTÄVÄÄ INFORMAATIOTA

TARKOITUS

Antaa tiedoksi, että: (1) OSI on ilmaissut huolestuneisuutensa liittyen vihreiksi tulipalloiksi, kiekoiksi ja meteoreiksi [tähdenlennoiksi] kuvailtujen selittämättömien ilmiöiden jatkuviin ilmestymisiin arkaluonteisten laitosten lähelle New Mexicossa. (2) New Mexicon yliopiston meteoriasiantuntija [ei näy, mustattu] ilmoitti, että ilmiö ei vaikuta olevan alkuperältään meteorinen. (3) OSI on tehnyt sopimuksen Alamogordossa New Mexicossa sijaitsevan Land-Air Inc.:n kanssa tieteellisen tutkimuksen tekemisestä selittämättömästä ilmiöstä. [Linkki Wikipedia: Department of the Air Force Office of Special Investigations (OSI), ”ilmavoimien erikoistutkintavirasto (OSI)”]

Kuvateksti: New Mexicon osavaltiossa sijaitsevan Alamogordon lähimpiä naapurikaupunkeja ovat Roswell, Las Cruses ja Carlsbad.

ILMIÖN LUONNE

Ilmavoimat on taltioinut joulukuusta 1948 alkaen havaintoja arkaluonteisten laitosten läheisyydessä esiintyvistä ilmailmiöistä. Ilmiö on luokiteltu kolmeen yleiseen tyyppiin, jotka on tunnistettu seuraaviksi:

1. Vihreät tulipallot, suurella nopeudella liikkuvat esineet, joiden muodot muistuttavat vihreää valoa emittoivia [lähettäviä] puolikuita, ympyröitä ja kiekkoja.                

2. Kiekot, pyöreät litteän muotoiset esineet tai ilmiöt, jotka liikkuvat suurella nopeudella ja emittoivat [lähettävät] kirkasta valkoista valoa tai heijastunutta valoa.     

3. Meteorit, suurella nopeudella liikkuvat ja väriltään vaihtelevat meteoriittista materiaalia muistuttavat ilmailmiöt.

Yllä mainitun ilmiön on raportoitu vaihtelevan väriltään kirkkaan valkoisesta oranssinkeltaiseen, punaiseen ja vihreään.

New Mexicon laitosten läheisyydessä on taltioitu vuoden 1948 jälkeen suunnilleen 150 havaintoa yllä mainituista ilmailmiöistä. Eri luotettavat henkilöt ovat raportoineet suunnilleen samaan aikaan lukuisista havainnoista.

KWD/mp

TALLENNETTU

LUETTELOITU

[LEIMA] SYYSK 18 1950

Kuvateksti: Kuvahaun tuloksia hakusanalla 1950´s nuclear weapon, 1950-luvun ydinase.

USAF ylikersantti Robert Blazina: Oudot esineet ja ydinaseiden kuljetus

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Ydinaseiden kuljettaja

Robert Blazina: Värväydyin lokakuun 1. päivänä 1940 ja jäin eläkkeelle kesäkuun 30. päivänä 1961. Kuljetimme ydinaseita asepalveluun, toimitimme niitä kaikkialle maailmaan missä he niitä tarvitsivat. Ai, kyllä, sinulla piti olla huippusalainen turvallisuusluokitus ollaksesi siinä yhteisössä.

Haastattelija: Sinä siis kuljetit ydinaseita toimintarintamille kaikkialle maailmaan missä niitä saatettaisiin tarvita? [Linkki Wikipedia: Ydinase]

Robert Blazina: Oikein.

Oranssi hehku vuonna 1952

Robert Blazina: Ensimmäinen kokemukseni siitä on vuodelta 1952. [Linkki: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) ufoasiakirjoja vuodelta 1952}

Haastattelija: Voisitko kuvailla mitä tapahtui?

Robert Blazina: Olin lennolla palaamassa Seattlesta Sacramentoon. Se tapahtui klo 22 – 24 välillä keskiyöllä. Oli selkeä pimeä yö. Istuskelin siinä katsellen eteenpäin, näin edessämme sen oranssin hehkun. En halunnut kysyä lentäjältä näkikö hän sen, koska ajattelin olevani vain väsynyt. Hän teki samoin. Lopulta hän ei pystynyt enää odottamaan kauemmin, joten hän kysyi minulta pystyinkö näkemään mitään epätavallista. Kun sanoin, että pystyin näkemään sen punaisen hehkun edessämme, niin hänestä tuntui paremmalta. Me katselimme sitä ja ajattelimme lopulta, että yritetään ottaa se kiinni ja katsoa mikä se on.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos Robert Blazinan käyttämällä englanninkielisellä termillä orange glow, oranssi hehku.

Takaa-ajo

Robert Blazina: Lisäsimme tehoja ja pääsimme yhä lähemmäs ja se muuttui tietenkin suuremmaksi, kunnes pääsimme noin Reddingin ylle Kaliforniassa. [Linkki Wikipedia: Redding] Se lähti laskeutumaan alemmas ja me seurasimme sitä. Keräsimme melko lailla nopeutta matalassa syöksyssä. Se meni selvästi Sacramentoon, kaupungin poikki ja suoraan Capitol-rakennuksen yli ja me olimme aivan sen perässä. [Linkki Wikipedia: California State Capitol] Lentokoneemme oli äärirajoilla, menimme niin kovaa kuin sillä pääsi. Siinä vaiheessa se lähti pystysuoraan ja katosi kahdessa sekunnissa suoraan ylöspäin.

Haastattelija: Näittekö te sen hyvin?

Robert Blazina: Aloimme lähes saada siitä selvää. Se muuttui vain suuremmaksi kaiken aikaa. Mutta juuri siinä vaiheessa kun ajattelimme kohta näkevämme sen, niin se lähti pois. Siellä oli vain suuri punainen pallo, ja mitä lähemmäs sitä pääsimme, sen suuremmaksi se muuttui. Kuten sanoin, se alkoi saada juuri jonkinlaista muotoa kun se lähti pystysuoraan.

Kuvateksti: Esineen ylittämä Yhdysvaltain Kalifornian osavaltion lainsäädäntörakennus California State Capitol sijaitsee Sacramentossa.

Ilmavoimien reservissä 1970-luvulla

Haastattelija: Olit 1970-luvulla ilmavoimien reservissä.

Robert Blazina: Olimme palaamassa silloin Saksasta C-141:lla. [Linkki Wikipedia: Lockheed C-141 Starlifter] Olimme silloin yli 35 000:n korkeudella, en muista täsmällistä korkeutta, mutta noin kahden tunnin päässä Doverista Delawaressa.   [35 000 jalkaa = 10 668 metriä] [Linkki Wikipedia: Dover (Delaware)] Taivas oli jälleen selkeä, paitsi että oli pimeää. Havaitsimme sen esineen tutkan näytöllä. Meillä oli kyydissä kaksi skooppia, lentäjällä oli yksi ja navigoijalla yksi, ja se oli niissä molemmissa. Se tuli suoraan meitä kohti, mutta emme pystyneet näkemään sitä visuaalisesti. Ne laitettiin pois päältä.

Se ohitti meidät useita kertoja. Yhdellä kertaa se tuli suoraan keulamme eteen niin lähelle, että lentäjä teki väistöliikkeen. Samaan aikaan oikealla puolellamme oli siviili 747, jonka me pystyimme näkemään, joten otimme siihen yhteyttä. [Linkki Wikipedia: Boeing 747] Lentäjät puhuivat edestakaisin. He näkivät saman asian kuin mekin näimme. He eivät pystyneet selvittämään sitä. Soitimme lennonjohtoon ja asemille, mutta heidän näytöllään ei ollut mitään. [Linkki: Yhdysvaltain ilmavoimien lennonjohtaja ja ufot] He sanoivat vain, että meidän pitäisi raportoida laskeuduttuamme. Menimme ja teimme… Paikalla oli lentäjä, lentoperämies, navigoija ja kaksi lentoinsinööriä. Me… Lentäjä kirjoitti sen mitä olimme nähneet. Me kaikki allekirjoitimme lausunnon ja jätimme sen, mutta se oli viimeinen kerta kun siitä mitään kuulimme. Ainoa muistamani on toinen lentoinsinööri, hänen nimensä oli Lau Hobart.

Kuvateksti: Sotilaslentokone Lockheed C-141 Starlifter lensi ensilentonsa vuonna 1963.

Noin 1957 – 1958

Robert Blazina: Suunnilleen 1957 – 1958. Kyllä, silloin sen täytyi olla. Näkemisiä oli lähes joka päivä. Sää oli selkeä, silloin oli meneillään kesäkuukaudet. Pystyimme katsomaan ylös tiettyyn pisteeseen ja näimme sen pyöreän esineen, mutta emme saaneet siitä selvää, se oli liian korkealla. Tätä oli aina juuri ennen kuin iltahämärä laskeutui. Kun alkoi tulla pimeää, esineitä pöllähti ulos kaikkialta sen ympäriltä, ainakin kuusi, mahdollisesti enemmän. Ne alkoivat laskeutua ja katosivat sitten. Koko kapine katosi. Seuraavana päivänä sama juttu, tätä jatkui useita viikkoja. Yritimme selvittää asiaa, mutta ainoa koskaan annettu selitys oli, että se on säähavaintopallo. Ei se tietenkään ollut säähavaintopallo, se oli liian suuri ja liian korkealla. Säähavaintopallot eivät ole niin suuria, että näkyisivät siltä korkeudelta. Lisäksi: Mitä olivat ulos tulleet esineet? Miksi se katosi?

Kuvateksti: Säähavaintopallon vapautus lentokentällä Washington DC:ssä. Selitys säähavaintopallosta ei vaikuta kelpaavan Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) ylikersantti Robert Blazinalle.

Kellyn ilmavoimien tukikohta, Kelly Air Force Base

Haastattelija: Ja sijaintipaikka oli? Missä se oli suhteessa San Antonion kaupunkiin?

Robert Blazina: Aivan Kellyn ilmavoimien tukikohdan lähellä. [Linkki Wikipedia: Kelly Field, ennen Kelly Air Force Base]

Haastattelija: Ja mikä oli siihen aikaan työtehtäväsi ilmavoimissa?

Robert Blazina: Olin organisaatiossa lentäen ydinaseita kantavia 124:sia. [Linkki Wikipedia: Douglas C-124 Globemaster II] Melko moni näki sen.

Kuvateksti: Douglas C-124 Globemaster II eläköityi Yhdysvaltain ilmavoimista vuonna 1974.

Haastattelija: Oliko siitä ulos tulleilla pienemmillä esineillä mitään väriä? Muistatko?

Robert Blazina: Ne olivat tummia. Se on kaikki mitä niistä muistan, ne olivat tummia ja paljon paljon pienempiä kuin se suurempi esine.

Haastattelija: Liikkuiko suurempi esine koskaan?

Robert Blazina: Ei. Se näytti vain leijailevan yhdessä pisteessä.

Haastattelija: Kun pienemmät esineet olivat tulleet siitä ulos, niin kuinka kauan se pysyi näkyvissä?

Robert Blazina: Sanoisin, että vain noin kaksi minuuttia ja sitten se oli poissa.

Takaisin 1970-luvun havaintoon

Robert Blazina: Sama juttu 747:ssa olleiden siviililentäjien kanssa. He katsoivat, eivät pystyneet näkemään sitä, mutta se oli heidän tutkassaan.

Haastattelija: Kuinka monta kertaa se outo esine ohitti teidän lentokoneenne?

Robert Blazina: Minusta tuntuu, että ainakin neljä kertaa.

Haastattelija: Voisitko toistaa miten se tapahtui. Ymmärsin aiemmasta kuvauksestasi, että se esine havaittiin matkan päästä ja se tuli sitten ryntäämällä teidän luoksenne. Onko kokemuksesi pohjimmiltaan tuollainen? Kuvailit niin.

Robert Blazina: Kyllä. Kaikumerkki näytöllä, kaukaisimmalla etäisyydellä mikä näkyvyysalueellamme oli. Navigoijamme selvitti sen ajoituksen perusteella ja sanoi, että se liikkui suuremmalla nopeudella kuin 10 000 mailia tunnissa. [10 000 mph = 16 093 km/h ja 10 000 nm/h =  18 520 km/h] Se teki juuri niin. Se tuli suoraan näytön poikki ja kääntyi viime sekunnilla pois. Sitten kun emme nähneet sitä, niin se tuli meitä kohti uudelleen. Yritimme selvittää oliko alueella meneillään jonkinlaisia ohjuslaukaisuja, ja vastaus oli aina kielteinen. [Linkki: Ufon lähikohtaaminen Vietnamissa]

Harry Allen Jordan, Yhdysvaltain laivasto: Lentotukialus USS Franklin D. Roosevelt, ydinaseet ja UFOt

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä. 

Washington D.C., 1952

Harry Allen Jordan: [Linkki Wikipedia: 1952 Washington, D.C., UFO incident, (Washington D.C.:n vuoden 1952 ufotapaus)] No, minä olin yksi neljästä lapsesta ja isäni oli kiinnitetty Washington D.C.:ssä Anacostian laivaston lentotukikohtaan. [Linkki Wikipedia: Naval Support Facility Anacostia] Olen syntynyt vuonna 1943. Hän oli Anacostian laivaston lentotukikohdassa heinäkuussa 1952. Muistin tämän myöhemmin suuren raporttimäärän vuoksi.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF) otti vuonna 1949 käyttöön North American F-86 Sabre -suihkuhävittäjät.

Se yö

Harry Allen Jordan: Olin sinä erityisenä yönä lapsi veljieni ja siskojeni kanssa. Oli kesä ja erittäin selkeä yö. Taivaalla ei ollut lainkaan pilviä. Ei ollut mitään salamointia tai mitään sellaista. Me asuimme melko lähellä Potomac-jokea ja ne valot tulivat joen yläpuolelle. [Linkki Wikipedia: Potomac] Ne olivat kuin tähtisädetikkuja, siellä oli jättiläismäisiä, siellä oli oranssinkeltaisia, siellä oli tavallaan sinertävän värisiä ja valkoisen värisiä. Ne leijuivat puiden yli hyvin hiljaisesti. Jotkut niistä liikkuivat hitaasti, jotkut liikkuivat nopeasti, tavallaan kuin saippuakuplat, mutta ne eivät liikkuneet tuulen mukaan tai mitään. Ne eivät olleet valaistuja ilmapalloja tai mitään sellaista.

Tuota jatkui noin puoli tuntia. Sitten kuulimme jonkinlaisen äänitorven ja yhtäkkiä Sabre-suihkuhävittäjät tulivat Potomac-joelle jahtaamaan niitä kapineita. [Linkki Wikipedia: North American F-86 Sabre] Silloin jotkut niistä lähtivät kohtisuoraan ylös pois näkyvistä ja jotkut niistä vain menivät, tiedäthän, vain lähtivät.

Minä olin ulkona pihamaalla. Näin ne kapineet ja juoksin sisälle. Sain veljeni ja siskoni tulemaan juosten ulos. Isoäitimme asui kanssamme siihen aikaan. Isäni oli Anacostian laivaston lentotukikohdassa työtehtävissä. En unohda sitä koskaan eläessäni.

Kuvateksti: Saippuakupla. Harry Allen Jordan vertaa Washington D.C.:ssä vuonna 1952 näkemiensä liikettä saippuakuplien liikkeeseen.

Niskakarvat nousevat pystyyn

Harry Allen Jordan: Minua muistutti siitä kaikkein eniten se kun näin elokuvan Close Encounters (”Lähikohtaamiset). [Linkki Wikipedia: Kolmannen asteen yhteys (Close Encounters of the Third Kind)] Niskakarvani nousivat tavallaan pystyyn, koska ne tulliportin läpi moottoritiellä tulleet pienet valopallot muistuttivat täsmälleen sitä mitä olin pienenä lapsena nähnyt.    

Ylilento

Harry Allen Jordan: Ne esineet asettuivat myöhempinä vuosina asiayhteyteen kun aloin lukea kuuluisasta Washington D.C.:ssä vuonna 1952 tapahtuneesta [ufojen] ylilennosta. [Linkki Wikipedia: 1952 Washington, D.C., UFO incident (Washington D.C.:n vuoden 1952 ufotapaus)] Laskin yhteen kaksi plus kaksi. Minä olin siellä ja näin ne juuri siihen aikaan. Siitä oli siihen aikaan sanomalehtiartikkeleita Washington Postissa, New York Timesissa, myös Life-lehdessä oli siitä artikkeleita. Heillä oli arvellakseni jopa joitakin valokuvia. Yritin etsiä myöhemmin lukiossa opiskellessani siitä jotain, mutta en löytänyt. Minulla on kuitenkin lähes kaiken laatikoissaan säilyttäneeltä apeltani joitakin lehtiä ja artikkeleita.

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivostossa tutkaoperaattorina palvellut Harry Allen Jordan kertoo ensiksi mitä hän näki lapsena Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington D.C.:ssä kesällä 1952.

Lentotukialus Franklin D. Roosevelt

Harry Allen Jordan: Värväytymiseni jälkeen kävin läpi luokittelun Norfolkissa Virginiassa ja he lähettivät minut lentotukialus Franklin D. Rooseveltille. [Linkki Wikipedia: Norfolkin laivastotukikohta] Olin ollut intensiivikurssilla Great Lakesissa Michiganissa. [Linkki Wikipedia: Naval Station Great Lakes] Olin Yhdysvaltain laivastossa yhteensä kuusi ja puoli vuotta. Minut vapautettiin kunniallisesti tehtävistä vuonna 1967, olin siihen aikaan pursimies (kersantti).

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston lentotukialus Franklin D. Roosevelt. [Linkki Wikipedia: USS Franklin D. Roosevelt]

Vuonna 1962

Harry Allen Jordan: Kun menin palvelukseen ensimmäisen kerran, niin USS Roosevelt otti minut kyytiin vuonna 1962 Palermossa Sisiliassa. [Linkki Wikipedia: Palermo] Se oli ankkurissa Palermossa Sisiliassa. Minä nousin laivaan tutkaoperaattorina. Minut oli koulutettu OI-divisioonassa, joka tarkoittaa operaatio- ja tiedusteludivisioonaa. Meni kuitenkin vuosi ennen kuin sain luokitellun kulkulupani työskennelläkseni tietyillä tutkilla ja elektronisilla vastatoimilaitteistoilla. Minut koulutettiin Newportissa Rhode Islandilla [Linkki Wikipedia: Naval Station Newport] Laiva meni Bayonneen New Jerseyyn, jotta kyytiin tulisi jotakin uutta laitteistoa. [Linkki Wikipedia: Military Ocean Terminal at Bayonne (asevoimien meriterminaali Bayonnessa)] Rooseveltia käytettiin koelaivana asennettaessa uutta elektronista laitteistoa, uudentyyppistä tutkaa, elektronista vastatointa, mitä tahansa. ”Rosien” kyytiin tuli myös muutamia uudentyyppisiä lentokoneita.

Ei aiempaa tietoa Rooseveltia seuranneista ufoista

Harry Allen Jordan: Laivamatkakirjani kattaa vuodet 1962 – 1963, eikä minulla ollut ensimmäistä kertaa laivaan astuessani mitään aiempaa tietoa Rooseveltia seuranneista ufoista, tai mistään muustakaan. Olin silloin ”Rosien” kyytiin noustessani 19-vuotias. Kun menin Newportiin Rhose Islandille, meidät koulutettiin viimeistä huutoa olevan tutkalaitteiston käyttöön.

Venäläisten sotaleikit

Harry Allen Jordan: Venäläiset leikkivät omia sotaleikkejään. He tavallaan ahdistelivat laivastoa. He yrittivät ylilentoja. Heidän lentokoneensa olivat erittäin nopeita ja erittäin korkealla lentäviä turbolentokoneita. Niissä oli tyyliin kahdeksan potkuria. He tekivät ylilentoja ja tarkkailivat meidän jättämiämme elektronisia jälkiä yrittääkseen selvittää millaista elektronista sodankäyntiä he pystyisivät tekemään. Sain siihen aikaan komentaja Gibsonilta kiitosta venäläisten lentokoneiden havaitsemisesta. Me tarkkailimme erityisesti tuota. Minun työtehtävänäni oli pystyä antamaan haastetta.

Tiesin mitä kaupalliset lentokoneet olivat, pystyin tarkistamaan ne, oliko signaali ystävä vai vihollinen, tuollaiset jutut. Tunsin venäläisten käyttämät taktiikat. Neuvostoliiton asevoimien lentokoneet menivät kaupallisiin ilmakäytäviin ja yrittivät naamioitua kaupallisen lentokoneen perässä tulevaan IFF-”kaakatukseen”, tiedäthän? [Linkki Wikipedia: Toisiotutkavastain]

Tutkat

Harry Allen Jordan: Olin keskiyön valvontavuorossa (klo 00 – 04) toisen Välimeren ”risteilyni” aikana. [Linkki Merriam-Webster: sanan midwatch määritelmä laivalla] Kello oli jotain keskiyön ja klo 02:n välillä. Tutkan skooppiin tuli kontakti, siihen meillä olleeseen uuteen tutkaan. Meillä oli 50 tuumainen SPA-toistin. Meillä oli tapana plotata lentokoneita SPA-8:lla ja VG:llä, kurssitunnustelijalla. Minä pystyin… Tiesin pintahakututkan ja ilmahakututkan välisen eron. [Linkki Wikipedia: Surface-search radar (pintahakututka)] Radiosignaalin polariteetissa on eroja ja sellaisia juttuja, miten aallot palaavat, kaikki häivetyyppiset jutut, sinähän tiedät, aktiiviset ja passiiviset elektroniset vastatoimet. Minä siis tiedän hanhiparven, aaltopaluun tai väärän kaiun välisen eron.

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Abraham Lincolnin SPS-49-ilmahakututkan antenni.

Vahva tutkakontakti korkealla

Harry Allen Jordan: Me pystyimme jopa luomaan vääriä signaaleja. Osa työtäni oli luoda vääriä signaaleja Rooseveltille nouseville tutkalaitteistoon koulutettaville laivamiehille, jotta näkisimme pystyvätkö he näkemään eron sisäisesti luodun väärän signaalin ja tutkan skoopilla olevan todellisen signaalin välillä. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen juttu joka haastoi minut tarkistamaan ECM:stä oliko minulla skoopilla oleva kontakti aito vai ei, koska tämä oli 65 000 jalan [19,8 kilometrin] korkeudella ja korkeammalla ja signaalin vahvuus oli aivan yhtä vahva kuin pintakontaktissa vedessä olevaan lentotukialukseen. [Linkki Wikipedia: Elektroninen sodankäynti (ECM = elektroniset vastatoimet)] Tämä kontakti oli valtavan suuri. Se kiinnitti minun ja muiden vahtivuorossa olleiden huomion. Vartiossa oli tämän tapahtuessa siihen aikaan neljä värväytynyttä ja kaksi upseeria.

Sitten se alkoi liikkua

Harry Allen Jordan: Me haastoimme sitä ja tarkistimme, että se ei ollut kaupallinen. Sitten se alkoi liikkua, aluksi melko hitaasti ja sitten erittäin nopeasti. Se liikkui suuremmalla nopeudella kuin tuhat solmua… [Linkki Wikipedia: Solmu] Ensin, ensin sen poimiessani, se leijui paikallaan liikkumatta, sitten se liikkui noin 1000 solmun nopeudella.

Mikä helvetti tuo on?

Harry Allen Jordan: Sitten saimme siihen kontaktin… Se oli yli 500 mailin [800 kilometrin] etäisyydellä ja niin korkealla. Vaikka horisonttilinja on Maassa 18 mailissa [29 kilometrissä], niin kun korkeus on noin suuri, niin voit havaita ilmakontakteja paljon pidemmältä etäisyydeltä kuin näkölinja tai sanotaan UHF-viestinnät . [Linkki Wikipedia: Horisontti] No, joka tapauksessa, tässä erityistapauksessa se tuli näkyviin korkealta etsivissä laitteistoissa ja se ilmestyi tutkalaitteistoon. Komentava upseeri tuli sisälle ja halusi tietää mitä helkkaria siellä oli meneillään. He katsoivat sitä ja kysyivät, että mikä helvetti tuo on? Tiedäthän? Se sai sillä hetkellä kapteenin huomion. Kapteenini oli kapteeni Clark ja komentajani oli siihen aikaan komentaja Gibson. ECM:ssä [elektronisissa vastatoimissa] oli vartiossa vain yksi henkilö. 

Ilmataistelupartio nousee ilmaan

Harry Allen Jordan: Ennen kuin tiesin, 15 minuutissa, laiva oli käännetty ja kaksi Phantom II:sta oli valmisteltu laukaistaviksi. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F-4 Phantom II] Minä sain kuulokesetin ja olin nyt SPA-8-toistimella. Kuuntelin lentäjien ja CO-lento-operaatioiden välistä viestintää. Kun mennään taisteluasemiin, niin tehdään samoin. Minä olin tottunut tekemään noin, koska yksi työtehtävistäni taisteluasemien aikana oli istua divisioonamme komentajan vieressä ja kuunnella CAP-lentokonetta [Linkki Wikipedia: Combat air patrol (CAP), ”ilmataistelupartio”] Minun tehtäväni oli kirjauttaa kaikki Tally-ho -huudot, aivan kaikki. Työtehtäväni oli tunnistusasiantuntija. Minun piti pystyä tunnistamaan myös erityyppiset laivaston alukset, ulkomaiset laivat, kaupalliset laivat, rannikkolaivat ja lentokoneet, ei pelkästään elektronisesti vaan myös visuaalisesti. Elektronisten tunnisteiden piti olla minulle tuttuja. 

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston McDonnell Douglas F-4 Phamtom -hävittäjä.

Phantom II:set kääntävät tutkan päälle

Harry Allen Jordan: Phantom II:set menivät jälkipolttimille. [Linkki Wikipedia: Jälkipoltin] Ne olivat noin sadan mailin [160 kilometrin] etäisyydellä siitä kontaktista ja käänsivät kartiomaisesti pyyhkäisevän tutkan päälle lukittautuakseen siihen, jolloin se poistui silmänräpäyksessä. Se vain katosi. Pystyin näkemään ne kaksi Phantom II:sta skoopissani, mutta se kapine poistui silmänräpäyksessä. He lentelivät ympäriinsä noin 10 minuuttia ja suuntasivat sitten takaisin laivalle. [Selitys lentokoneiden laukaisemisesta katapultilla lentotukialukselta ja niiden paluumenetelmä on jätetty kääntämättä.]

Ja taas…

Harry Allen Jordan: Ne [lentokoneet] laskeutuivat 35 minuuttia myöhemmin ja kaikki rauhoittuivat, jolloin se kapine ilmestyi uudelleen, tällä kertaa noin 12 -15 mailin [19 -24 kilometrin] etäisyydelle laivasta. Se leijui paikallaan noin 30 000 jalan [noin 9,1 kilometrin] korkeudella. Yö oli selkeä, tähdet olivat näkyvissä.

Vakava asia

Harry Allen Jordan: Pystyin puhumaan tähystäjille kuulokesettini avulla. Kaikki olivat yhteydessä toisiinsa: ilmaplotteri, pintaplotteri, upseeri, liputusplotteri, kapteeni, tai kuka tahansa ohjaustornissa vahdissa oleva upseeri onkaan. Tällainen on lentotukialuksella erittäin vakava asia, koska osallisena on paljon ihmisiä ja siihen liittyy paljon turvallisuustekijöitä. Ei ole siis normaalia, että tilanne kuumenee niin nopeasti. He menivät joka tapauksessa ulos ja tähystäjät eivät pystyneet näkemään mitään, kukaan ei pystynyt näkemään mitään. Mutta se oli siellä, tutkassamme. Se ei ollut väärä signaali. Minä en mennyt sinne, mutta kuulin kaikki selonteot kuulokkeisiini.

Ei pääsyä edes kulkuluvalla

Harry Allen Jordan: Minua eniten hätkähdyttänyt asia oli se, että sen jälkeen kun tulin tauolta… Laivastossa ollaan nykyäänkin melko tunnollisia siitä, että saa taukoja, ainakin 10 minuutin tauko vahtivuorossa tunnin välein, koska vireys halutaan säilyttää. Minä menin siis alas yhdyskäytävään. Tällä kertaa näin… Näin ensimmäistä kertaa siellä kaksi aseistautunutta merijalkaväen sotilasta. Siellä oli kaksi merijalkaväen sotilasta, yksi seisoskelee tavallisesti kapteenin kanssa. He olivat siellä ECM:n [elektronisten vastatoimien] ulkopuolella, eivätkä päästäneet minua sinne sisälle, vaikka minulla oli kulkulupa siellä olemiseen. Näin siellä myös upseereita, joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Joten… Jokin, jokin meni alas, jokin meni alas.

Kuvateksti: Haastateltava ihmettelee miksi hän ei päässyt sinne minne hänellä oli kulkulupa.

Punainen lokakuu

Harry Allen Jordan: No, seuraavana aamuna monet puhuivat sen yön kummallisesta operaatiosta ja mitä oli tapahtunut. Minä en tietenkään voinut sanoa mitään enkä sanonut mitään, koska komentava upseerini oli sanonut minulle, että… tiedäthän…  Näkemäni elokuva Punaisen lokakuun metsästys muistutti minua tästä. [Linkki Wikipedia: Punaisen lokakuun metsästys (elokuva)] Siinä amiraali tulee, näyttää jollekin toimintatavat ja sanoo, että ”tätä ei koskaan tapahtunut”. Minun komentava upseerini sanoi, että ”Jordan, sitä mikä sinulla on lokikirjassasi, ei koskaan tapahtunut”. Minä en ollut ainoa vahdissa siellä sinä yönä. Jokainen joka oli siellä siihen aikaan, tietää mistä minä puhun ja tietää sen olevan totta. Mutta alle tusina ihmistä tietää mitä sinä yönä tapahtui. [Linkki Wikipedia: Tusina] Sillä laivalla oli 5000 miestä.

Abyss

Harry Allen Jordan: Tuon matkan jälkeen muutamat meistä alkoivat puhua siitä. Törmäsin myöhemmin OCS-koulussa laivaston päällikköön, joka kertoi minulle jutun siitä kun hän oli ollut Karibianmerellä.  [Linkki Wikipedia: Officer candidate school (OCS), ”upseerikokelaskoulu”] Heillä oli GQ ja he olivat laivoilla operationaalisessa valmiudessa. He näkivät kuinka suuri UFO tuli pois vedestä ja nousi ilmaan. Hän sanoi, että elokuva Abyss perustui juuri tuohon tapaukseen ja se oli laivaston rekisterissä. [Linkki Wikipedia: Abyss – Syvyys (elokuva)]       

Kun omassa elämässä tapahtuu tällaista

Harry Allen Jordan: Olen ottanut tämän jälkeen yhteyttä moniin laivakavereihini, koska viimeaikoina on ollut meneillään kaikenlaista ufoihin liittyvää. Minä en ota väitteitä ufoista kovin kevyesti. Se tekee tavallaan hermostuneeksi kun omassa elämässä tapahtuu tällaista. Siitä on hieman arka puhumaan ihmisille, koska he luultavasti luulevat, että olet sekaisin tai jotain. Mutta ihmiset eivät voi tietää mitä heillä itsellään on vielä kokematta. Tämä tapahtui, se oli todellista.

Kuvateksti: Harry Allen Jordan sanoo, että ihmiset eivät tiedä mitä heiltä itseltään on vielä kokematta.

Kontaktin liikenopeus

Harry Allen Jordan: Kontakti ei jättänyt tässä tapauksessa minkäänlaisia lämpöjälkiä. Se ei jättänyt minkäänlaista vanaa. Se ei liikkunut sellaisella nopeudella joka olisi ollut tasasuhtainen verrattuna normaaliin tutka-antennin pyörimisliikkeeseen. Tein paikanmäärityksiä 30 sekunnin välein. Tämä kapine liikkui 10 -15 mailia [16 -24 kilometriä] 30 sekunnissa, 20 mailia [32 km], sitten 30 mailia [48 km], sitten 40 mailia [64 km], sitten 100 mailia [161 km]. Se kapine liikkui kolmessa ja puolessa minuutissa lähes 500 mailia [805 kilometriä]. Sitten se liikkui yhdestä korkeusasemasta toiseen siten, että se aiheuttaisi kenen tahansa normaalin lentäjän pyörtymisen, sanotaan niin. Se oli minusta erittäin outoa. Se oli aito kontakti. Siitä kontaktista siltä etäisyydeltä ja korkeudelta tuleva takaisin palaava signaali oli aivan yhtä voimakas kuin Rooseveltista itsestään. Ja Roosevelt oli yli 100 jalkaa [305 metriä] pitkä.

Laivan lokikirjat

Harry Allen Jordan: Oli komentajakapteeni, jota en tuntenut kovin hyvin, hän ei ollut ollut laivalla kovin kauaa. Hän tuli ja kysyi: ”Jordan, mikä on? Mitä sinulla on lokikirjassasi” Hän sanoi, että ”sinun ei tarvitse laittaa sitä sinne”. Tiivistettynä noin. Minusta tuo oli erittäin epätavallista, erittäin epätavallista sanoa noin, erityisesti laivan lokikirjoista. [Linkki Wikipedia: Lokikirja] Minulla oli siellä kontaktilokikirja ja aloin kirjoittaa siihen, että UFO, plaa, plaa, plaa, IFF-paluu ja kaikki menettelytavat. Meillä oli siis kaikkea tällaista meneillään, eikä siitä kuulunut koskaan sanaakaan.

Haastattelija: Sitä ei siis taltioitu laivalla mihinkään?

Harry Allen Jordan: Ei ainakaan minun tietääkseni, ellei se ole kapteenin lokikirjassa, ellei se ole divisioonan komentajan lokikirjassa. Minun tietääkseni sitä ei kirjattu koskaan lokikirjaan.   

UFO, vierasperäinen avaruusalus ja STS-48 -avaruussukkulalento

Harry Allen Jordan: Kuulin STS 48 -tehtävän aikana silloin kun he olivat kiertoradalla… [Linkki Wikipedia: STS-48] Kuuntelin HAM-radiota  [Linkki Wikipedia: Amateur radio, (”ham radio”)] Minulla on talossani OMNI-antenni. [Linkki Wikipedia: Ympärisäteilevä antenni] Minulla on myös monia HAM-ystäviä ympäri maata, osa heistä oli myös ennen laivastossa. Astronautit puhuivat: ”Meillä on UFO havainnoinnin kohteena.” Sitten kuulin heidän sanovan: ”Meillä on vierasperäinen avaruusalus [alien spacecraft] havainnoinnin kohteena.” Siitä äänimateriaalista tuli osa useita videonauhoja. Minä olin yksi niistä HAM-toimijoista, minä kuulin sen. Minä itse asiassa soitin siitä ystävälleni tohtori Jack Kasherille, jonka poika kävi sitä koulua jossa minä opetan. [Linkki: Linkedin: Nebraskan yliopiston fysiikan emeritusprofessori Jack Kasher] He puhuivat vierasperäisestä avaruusaluksesta, he todellakin käyttivät lentoreitillä sitä termiä [alien spacecraft]. Se ällistytti minua, se vain ällistytti minua.

Kuvateksti: 12. 9.1991 laukaistun STS-48-avaruussukkulalennon miehistö. [Linkki Wikipedia: STS-48]

Tämä on merkittävää

Harry Allen Jordan: No, kuuntelepa tämä. Tämä on merkittävää. STS-48 –tehtävän aikana, kaiken sen hälyn aikana, sana lähti leviämään. Minä olin yhteydessä ystävääni Vince De Pietraan Goddardin avaruuslentokeskukseen. [Linkki Wikipedia: Goddard Space Flight Center] Sain kuin salama kirkkaalta taivaalta puhelinsoiton ohjelman hyötykuormajohtajalta Johnsonin avaruuskeskuksesta.  [Linkki Wikipedia: Hyötykuorma] [Linkki Wikipedia: Johnson Space Center] Hän halusi puhua minulla siitä tehtävästä olevasta videonauhasta. Siitä videonauhasta joka meillä sattui olemaan. Soitin talolleni ja se oli pöydälläni kotiin päästyäni. Soitin heille takaisinpäin puhuakseni hänelle siitä. Hän halusi vain tietää mitä oli meneillään, mitä olin kuunnellut ja mitä HAM-radiossani oli ollut.

Kuvateksti: Lyndon B. Johnsonin avaruuskeskus sijaitsee Houstonissa Teksasissa. [Linkki Wikipedia: Lyndon B. Johnson Space Center]

Ilmavoimien sotilastiedustelu-upseeri

Harry Allen Jordan: Kun menin valokuvastudioon hakemaan joitakin töitäni, niin aivan kadun toisella puolella oli autoja monista virastoista ja pukuihin pukeutuneet kaverit ottivat minusta valokuvia. He ottivat minusta ja vaimostani myös valokuvia kun olimme Kansas Cityssä Worlds of Fun –huvipuistossa. [Linkki Wikipedia: Worlds of Fun] Kerroin siitä muille ihmisille, koska säikähdin melko lailla siitä mitä tässä oli meneillään. Otin auton rekisterinumeron ylös, se oli rekisteröity ilmavoimien tukikohdalle.

Kun olin vieraillut Länsi-Omahassa sijaitsevalla tilalla, niin talolleni tuli käymään ilmavoimien sotilastiedustelu-upseeri. Se kaveri halusi tulla vierailulle talooni. Pyysin jopa siviilivaatteissa nähdä hänen valtakirjansa. Hän näytti valtakirjansa, hän oli Yhdysvaltain ilmavoimista. Hän oli ilmavoimien upseeri. Hän halusi tulla katsomaan HAM-laitteistoani ja niin edelleen. Kyllä minä sen ymmärrän. Minulla ei ollut mitään salattavaa, joten vein hänet alas kellariin ja näytin hänelle kaikki tavarani.

Tally-ho!

Harry Allen Jordan: Kun F-4:set oli laukaistu lentotukialukselta ja ne olivat nousseet ylös, niin lentäjiä kuunnellessani saamani ainoat viitteet olivat samat voimasanat: ”Mikä hitto tuo on? Minne se meni?” He eivät pystyneet näkemään mitään, paitsi sen mikä oli lyhyesti heidän kartiomaisesti skannaavassa tutkassaan, vain noin viisi tai kymmenen sekuntia. Ja tuon jälkeen tally-hota ei ollut. [Linkki Wikipedia: Tally-ho] Ensin kuulin yhden tally-hon ja sitten, että ”minne se meni?” Niin kuulin, tiedäthän?

Haastattelija: Mikä on tally-ho?

Harry Allen Jordan: Tally-ho on se kun ilmataistelupartio tai lentokone saa visuaalisen kontaktin tai saa kontaktin tutkalla ja lukittautuu, silloin he sanovat tally-ho! Se on koodisana, josta komentaja tai komentava upseeri laivalla tietää, että he ovat saaneet näköyhteyden ja vahvistavat siellä olevan kontaktin. Minä siis kuulin sen ja myöhemmin en enää mitään.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla nuclear weapon 1960´s, 1960-luvun ydinase.

Ufojen ylilennot ja ydinaseet

Harry Allen Jordan: Siellä oli muitakin kavereita jotka olivat puhuneet ”Rosie”-laivalla vuonna 1961 olleen herra Grazinskyn kanssa. Siis vuotta aiemmin kuin minä astuin laivaan. Heillä oli ollut valtava UFO. Se tuli itse asiassa alas pilvistä. Se ei ollut vain valoja, vaan he näkivät lautasen ja siitä otettiin valokuvia. Olen yrittänyt ottaa yhteyttä nuo valokuvat ottaneeseen valokuvaajaan. Konehuoneesta oli tullut ihmisiä katsomaan sitä kapinetta. Hän näki sen. Oli asiakirjoja, jotka näin. Ne osoittavat, että Rooseveltilla oli useita ufon ylilentotapauksia, erityisesti sen jälkeen kun he olivat ottaneet laivan kyytiin ydinaseita. Minä olin laivalla silloin kun niitä otettiin kyytiin ensimmäisen kerran.       

Totuus ufoista

Harry Allen Jordan: Monet yhtiöt ovat rikastuneet. Tiedäthän? Kyllä. Ne ovat tarjonneet ihmiskunnalle kokonaisuutena teknologisen muutoksen, joka hyödyttää meitä kaikkia. [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen] Mutta ne eivät todellakaan jaa merkittävää asiaa ja alkuperää mistä se kaikki tuli. Ja loppupelissä: He eivät jaa totuutta ufoista. He eivät jaa totuutta ufoista.

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivastossa palvellut Harry Allen Jordan sanoo, että monet yhtiöt ovat rikastuneet, mutta totuutta ufoista ei kerrota.

Jerome Nelson: UFO ohjussiilolla Roswellissa New Mexicossa talvella 1963 – 1964

Linkki käännettyyn lausuntoon tiedotustilaisuudessa kansallisella lehdistöklubilla: LINKKI (28:38 – 31:42)

Roswellin ohjustaistelumiehistön apulaiskomentaja

Jerome Nelson: Hyvää iltapäivää. Nimeni on Jerome Nelson. Olin vuodesta 1962 vuoteen 1965 Roswellissa New Mexicossa 579. strategiseen ohjuslaivueeseen nimitetty Atlas-F ICBM ohjustaistelumiehistön apulaiskomentaja. [Linkki Wikipedia: Mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM)] [Linkki Wikipedia: Atlas (rakettiperhe)] Joskus talven 1963 – 1964 aikana ollessani hälytystyövuorossa laukaisuvalvontakeskuksessa Roswellin länsipuolella Atlas asemalla 9, yläpuolinen turvallisuusvartijani soitti minulle puhelimella ja raportoi kirkkaasta valosta. Toisin sanoen täysin valaistu pyöreä esine leijui äänettömästi ohjussiilon yllä ja suuntasi valon alaspäin siihen. Pystyin kuulemaan hänen olevan vakavissaan ja hänen äänensä paljasti hänen olevan erittäin peloissaan. Arviolta noin viiden minuutin kuluttua esine lähti lähiympäristöstä pois.

Kuvateksti: Atlas-F -ohjusiilo. Lausunnon antaja Jerome Nelson toimi Roswellissa New Mexicossa Atlas-F ICBM ohjustaistelumiehistön apulaiskomentajana.

Walkerin lentotukikohta / Roswellin maavoimien lentokenttä (RAAF)

Jerome Nelson: Soitin jopa jo ennen sen lähtöä tukikohdan komentopaikkaan Walkerin lentotukikohtaan ja raportoin välikohtauksesta. [Linkki Wikipedia: Walker Air Force Base (Walkerin lentotukikohta) tunnettiin ennen nimellä Roswell Army Air Field, Roswellin maavoimien lentokenttä (RAAF).] Olin huolissani, että esine sabotoisi ohjusta jotenkin. Yllätyin saamastani vastauksesta. Minulle sanottiin, että komentopaikka ottaisi luvattoman partioretken harkintaan. Komentajani tai kukaan muukaan ei pyytänyt minulta koskaan suullista selvitystä, mikä oli mielestäni melko arvoituksellista ja turhauttavaa.

Kuvateksti: Roswellin kaupungin lähiseutua Yhdysvalloissa New Mexicon osavaltiossa.

Näennäinen välinpitämättömyys

Jerome Nelson: Noin seuraavan kuukauden aikana tämäntyyppinen välikohtaus tapahtui lukuisia kertoja uudelleen ollessani työtehtävissä asemalla 9. Arvioisin kokonaislukumäärän olleen enemmän kuin kolme, mutta vähemmän kuin kymmenen. Soitin kussakin tapauksessa komentopaikkaan, mutta jokaisella kerralla selontekoni kohtasi saman näennäisen välinpitämättömyyden.     

UFO-raportti

Jerome Nelson: Kunkin näiden välikohtausten aikana todistajamme, vartija, soitti laukaisuvalvontakeskukseen ja raportoi UFOsta. Osallisina oli ajan mittaan lukuisia vartijoita ja kaikki olivat ilmiselvästi peloissaan paikan yllä leijailleen esineen vuoksi. Heidän äänensä itse asiassa värisivät. Työvelvollisuuksieni vuoksi laukaisuvalvontakeskuksessa en voinut mennä ylös ja katsoa esineitä itse.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla mannertenvälisten ballististen ohjusten (ICBM) laukaisuvalvontakeskus.

OSI

Jerome Nelson: Sain vasta vuosikymmeniä myöhemmin kuulla, että ainakin yksi ohjuslaitoksen teknikko, Bob Kaplan, oli määrätty raportoimaan tukikohtaan OSI-erikoistutkinnan toimipisteeseen ja tekemään selonteon samankaltaisesta välikohtauksesta, jota hän oli todistanut asemalla 9 tuon ajanjakson aikana. [Linkki Wikipedia: United States Air Force Office of Special Investigations (OSI / AFOSI), ”Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkintatoimi”] Tuo tapahtuma jätettiin kertomatta minulle ja ohjuskomentajalleni. En tiedä haastatteliko OSI ketään muita, mutta minua ei haastateltu. Tässä oli minun lausuntoni.

Yhdysvaltojen ilmavoimista (USAF) eläköitynyt luutnantti / professori Robert Jacobs todistaa: UFO tuhosi Vandenbergin ohjuksen

Teksti on suora käännös Robert Jacobsin haastattelusta. Linkki käännettyyn videohaastatteluun: LINKKI.

Piirikunnanväliset ballistiset ohjukset

Robert Jacobs: Olin optisesta instrumentaatiosta vastaava upseeri Vandenbergin lentotukikohdan 1369. kuvausryhmässä. [Linkki Wikipedia: Vandenbergin lentotukikohta] Niin ollen työtehtäväni oli valvoa jokaisen läntisellä koealueella pudonneen ohjuksen valokuvausvälineistöä. Käytimme tuohon aikaan ICBM-ohjuksista nimitystä piirikunnanvälinen ballistinen ohjus, koska suurin osa niistä räjähti lähdössä. [Linkki Wikipedia: Mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM)]

Meidän tehtävämme oli selvittää miksi ne räjähtivät, ja toimittaa insinööreille riittävän hyvää peräkkäistä valokuvamateriaalia, jotta he näkisivät mikä kesken lennon pois päältä kytkeytyvissä polttimissa oli vikana. Siellä kuvaamamme vaikutti koko loppuelämääni ja iski valtavalla voimalla ymmärrykseeni maailmankaikkeudesta, sekä siihen miten valtio manipuloi ajatusmaailmaamme.

Ballististen ohjusten oli tarkoitus toimittaa ydinaseita kohteisiin, sitä varten ne siellä olivat. Emme laukaisseet oikeita ydinaseita, laukaisimme valetaistelukärkiä, jotka olivat täsmälleen ydintaistelukärjen kokoisia, muotoisia, mittaisia ja painoisia.

Upea muisteltava saavutukseni Vandenbergin lentotukikohdasta on se, että minut palkittiin testien suorittamiseen perustetun valokuvausaseman perustamisesta ilmavoimien ohjusarvomerkillä. Olin ilmavoimien ensimmäinen ohjusarvomerkin saanut valokuvaaja. Se oli himoittu juttu tuohon aikaan.

Kuvateksti: Vandenbergin lentotukikohta. [Linkki Wikipedia: Vandenbergin lentotukikohta]

Onnistunut kuvaus

Robert Jacobs: Vuosi oli varmasti 1964, koska majuri Mansmann vahvisti sen, hän tiesi. Hän oli kirjoittanut sen ylös ja tiesi täsmällisen päivämäärän. He suorittivat ohjukselle lähtölaskennan, kuulimme moottorin syttymisen ja lähdön, joten tiesimme ohjuksen olevan matkalla. Katselimme etelään ja lounaaseen, kunnes ohjus ilmestyi näkyviin utupilvien joukosta. Se oli kerrassaan kaunis ja huudahdin: ”Tuolla se on!” M45 seurantajalustan jätkämme saivat kuvattua ohjuksen 180-tuuman linssillä. Suuri BU kaukoputki pyörähti ja löysi sen.

Seurasimme sitä ja näimme kuin näimmekin kaikkien kolmen kantoraketin vaiheen palavan loppuun ja putoavan pois. Sen jälkeen paljaille silmillemme näkyikin vain aliavaruuteen menevä savujälki kun se suuntasi kohti kohdettaan, joka oli korallisaari Tyynellämerellä. No, me huusimme, juhlimme ja kuulimme filmin pyörivän loppuun BU kaukoputkessa. Tajusimme sen olleen ensimmäinen suuri juttumme, olimme saaneet sen kuvattua.

Katso tätä!

Robert Jacobs: Lähetimme filmin Vandenbergiin. En tiedä täsmälleen kuinka kauan tapahtuman jälkeen, saattoi olla päivä tai kaksi, mutta minut kutsuttiin majuri Mansmannin toimistoon 1. strategisen ilmakehän ja avaruuden divisioonan päämajaan. Astuin toimistoon, johon heillä oli asennettuna valkokangas ja 16 mm projektori. Majuri Mansmann pyysi minut sohvalle istumaan. Siellä oli muistaakseni kaksi miestä harmaissa puvuissa, siviilivaatteissa; se oli melko epätavallista. Majuri Mansmann käynnisti filmiprojektorin ja sanoi: ”Katso tätä!” Katsoin valkokankaalle ja siellä näkyi päivä tai kaksi aiemmin tapahtunut laukaisu.

Kuvateksti: Sohvalla istui tavallisuudesta poiketen kaksi miestä siviilivaatteissa. Kuvat eivät liity tapaukseen.

UFO

Robert Jacobs: Se oli melko jännittävää, koska pystyimme kaukoputken pituudesta johtuen näkemään noin 260 kilometrin päästä koko kuvaan tulevan Atlas-ohjuksen kolme vaihetta. Se oli melko mehukasta optiikkaa. Katselimme sen vaiheen palavan loppuun. Katselimme toisen vaiheen loppuunpalamista. Katselimme kolmannen vaiheen loppuunpalamista. Sitten kuvaan tuli jotain muuta. Se lensi kuvaan näin [näyttää solmella] ja ampui taistelukärkeen valonsäteen.

Pitäkää mielessä, että koko tuo juttu lensi useita tuhansia maileja tunnissa. Joten, se kapistus ampui taistelukärkeen valonsäteen, osui siihen. Sitten se siirtyi toiselle puolelle ja ampui toisen valonsäteen, ja siirtyi taas uudelleen ampuen uuden valonsäteen. Seuraavaksi se meni alapuolelle ja ampui taas valonsäteen. Sen jälkeen se lensi pois samaan suuntaan mistä oli tullutkin. Taistelukärki suistui pois avaruudesta. Minä näin sen! En välitä pätkääkään mitä joku muu sanoo tästä. Minä näin sen filmiltä! Phil Klass voi pussata minun persettä. Hän ei ollut paikalla, minä olin!

Kun valot syttyivät, majuri Mansmann kääntyi ja katsoi minua kysyen: ”Tyrittekö te jätkät siellä?” Vastasin, että ”ei, herra”. Hän kysyi, että mikä tuo oli? Vastasin, että minusta se näytti olevan UFO. Se näkemämme kapistus, se paikalle lentänyt objekti, oli pyöreä. Se oli muodoltaan kuin kaksi vastakkain asetettua lautasta, jonka katolla oli pingispallo. Se valonsäde tuli siitä ”pingispallosta”. Tuon näin filmiltä.

Kuvateksti: Robert Jacobsin kuvaus videolla. UFO lähestyi ohjusta oikealta ja kiersi sen ympäri ampuen neljä valonsädettä eri suunnista. Taistelukärki irtosi ja UFO poistui samaan suuntaan mistä oli tullutkin. Ohjus liikkui koko ajan nopeudella noin 20 400 – 26 000 km/h.

Tästä ei sitten puhuta, tätä ei koskaan tapahtunut

Robert Jacobs: Majuri Mansmann sanoi minulle keskustelun jälkeen: ”Et saa puhua tästä enää koskaan. Sinun kannaltasi katsottuna tätä ei koskaan tapahtunut. Minun ei varmaankaan tarvitse painottaa tämän hirvittäviä turvallisuusrikeseuraamuksia, eihän?” Vastasin, että ”ei, herra”. Hän sanoi: ”Hyvä. Tätä ei koskaan tapahtunut.” Aloin mennä ovea kohti, jolloin hän sanoi vielä: ”Odota hetki. Jos joku pakottaa sinut vuosien päästä puhumaan tästä, niin sano hänelle niiden olleen laseriskuja, laserseurantaiskuja.”

No, ei meillä ollut vuonna 1964 mitään laserseurantaiskuja. Ei meillä ollut lainkaan laserjäljitystä. Laserit elivät vuonna 1964 vasta varhaislapsuuttaan. Ne olivat pieniä laboratorioiden leikkikaluja. Sanoin, että kyllä herra ja kävelin ulos. Se oli viimeinen kerta kun puhun siitä 18 vuoteen.

Kuvateksti: Wikipedian tietojen mukaan ensimmäinen laser kehitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1960. Laserilla on myös sotilaallisia käyttötarkoituksia. [Linkki Wikipedia: laser]

Huippusalaisista asioista ei puhuta…

Robert Jacobs: En kertonut siitä kenellekään Vandenbergin lentotukikohdassa, kukaan joukkueessani ei tiennyt siitä. Kukaan muu minun lisäkseni ei nähnyt filmiä. Komentava upseerini majuri Lewis S. Clement Jr. ei nähnyt sitä. Toimiupseerini kapteeni Kenneth R. Callahan ei nähnyt sitä. Hänen avustajansa luutnantti Ronald O. Baylor ei nähnyt sitä. Heidän avustajansa päävartioupseeri Spooner ei nähnyt sitä. Kukaan joukkueessani ei nähnyt sitä, ja minä en puhunut siitä kenellekään saatuani suorat määräykset majuri Florence J. Mansmann Jr.:ltä.

Tämän seurauksena tietääkseni kukaan Vandenbergissä ei tiedä tästä. Tämä kuulostaa todella epäilyttävältä, eikö? Jonkun olisi pitänyt nähdä se. Jonkun olisi pitänyt puhua siitä. No, niin ei käynyt. En puhunut tuohon aikaan huippusalaisista asioista, joista minua oli kielletty puhumasta. On palveluksessa tekemiäni ja tietämiäni asioista, joista en kerro sinulle, koska ne ovat huippusalaisia ja saattaisin joutua puhumisen vuoksi ongelmiin.

…mutta huippusalaiseksi julistamisesta kertominen unohtui

Robert Jacobs: Minulle juolahti mieleen 18 vuoden jälkeen, että voisin puhua tästä yhdestä tapauksesta, koska kukaan ei koskaan kertonut minulle sen huippusalaiseksi julistamisesta. Majuri Mansmann sanoi, että olisi sanottava, ettei tällaista ollut koskaan tapahtunut. No, tuo ei ole huippusalaiseksi julistamista, eihän? Siksi tunnen olevani vapaa puhumaan tästä. Kyseessä ei ole toisen käden kertomus. Tämä tapahtui minulle. Olin osa Yhdysvaltain ilmavoimien peittelyä 18 vuoden ajan.

Kuvateksti: Tuulettimeen ei saa päästää vierasperäisiä esineitä.

Paska osuu tuulettimeen

Robert Jacobs: Esine, näkemämme valo, taistelukärki ja niin edelleen, liikkuivat aliavaruuden läpi noin 97 kilometrin matkan suoraan ylöspäin. Ohjus liikkui noin nopeudella 20 400 – 26 000 km/h, kun se kapistus otti sen kiinni, lensi sen ympäri ja lensi sitten takaisin pois. Kaikki liikkui tuolla nopeudella. Se oli lautasen muotoinen, pyöreä, yläosasta ja pohjasta pyöristetty. Täysin sen keskellä oli kupoli, josta se säde lähetettiin.

Paska osui tuulettimeen kun tuo julkaistiin artikkelina. Minua alettiin vainota töissä. Aloin saada pitkin päivää outoja puhelinsoittoja. Kotona sain puhelinsoittoja pitkin yötä, joskus klo 3 tai 4 yöllä, keskiyöllä, klo 10:00. Ihmiset soittelivat ja huusivat minulle: Uppoat kusipää! Uppoat kusipää! He eivät sanoneet muuta. He parkuivat tuota kunnes suljin puhelimen. Eräänä yönä joku räjäytti postilaatikkoni laittamalla sinne täyslaidallisen ilotulitusraketteja. Postilaatikko syttyi tuleen. Puhelin soi sinä yönä klo 1:00. Vastasin ja joku sanoi: ”Ilotulitusraketteja postilaatikossasi yöllä. Mikä mahtava näky, kusipää!”

Tuollaisia juttuja on tapahtunut aika ajoin vuoden 1982 jälkeen. Kerroin sinulle, että olen alkanut saada taas puhelinsoittoja kun se History Channel -juttu ilmestyi ja sinä olet alkanut kysellä kysymyksiä. Tämä juttu on tuulessa taas. Minä ja vaimoni saamme puhelinsoittoja tänne korven keskelle, vaikka olemme vetäytyneet maatilallemme.

Haastattelija: Mikä on syy heidän soittoihinsa? Mitä he sanovat?

Robert Jacobs: He eivät sano mitään. Kun nostat puhelimen ja sanot ”haloo, haloo”, sieltä kuuluu vain hmmmmmm, klik! Se on hämmentävää, mutta olen oppinut olemaan raivostumatta. En välitä enää. Mitä he aikovat tehdä, tappaa minut vai? Mitä he aikovat tehdä mustamaalatakseen minut? Pystyvätkö he tekemään sen enempää kuin Philip Klass on jo minulle tehnyt? Aikovatko he saada minut näyttämään typerältä? Se on varmasti kaikki minkä he pystyvät tekemään.

Naurettavaa tutkimusta?

Robert Jacobs: Uskon, että tämä ufojen ympärillä pyörivä hulluttelu on osa yksimielistä pyrkimystä pitää niiden vakavasti otettava tutkimus alhaalla. Joka kerta kun joku yrittää tutkia tätä aihepiiriä vakavasti, hänet tehdään naurunalaiseksi. Olen professorina suhteellisen merkittävässä yliopistossa. Olen varma, että yliopistokollegani nauravat ja pilkkaavat minua selkäni takana kun kuulevat minun olevan kiinnostunut tunnistamattomien lentävien esineiden tutkimuksesta. Mutta sen kanssa on vain elettävä.

Kuvateksti: Kuvasta ei näy selkeästi nauravatko kuvan sotilaat vai eivät.

Ilmavoimat eivät myönnä asiaa

Robert Jacobs: Ilmavoimat kiistivät kaiken. Olinko minä edes ilmavoimissa? Ilmavoimat kiistivät sen. Olinko koskaan edes Vandenbergissä? En tietenkään voinut olla, koska jos en ollut koskaan edes ilmavoimissa, niin miten olisin voinut olla Vandenbergissä? Pystytinkö Kalifornian rannikolle seuranta-aseman? En, Kaliforniassa ei edes ole seuranta-asemaa. Mikä kasa valheita! Seuranta-asema on yhä samassa paikassa, jonne sen pystytin. Sitä käytetään joka kerta kun esitellään avaruussukkulan laskeutumista Kaliforniaan, se näkyy ensimmäiseksi sieltä. Tuolta Vandenbergin seuranta-asemalta kuvataan yhä myös ohjuksia.

Majuri Mansmann vahvistaa asian

Robert Jacobs: Joka tapauksessa, Lee Graham jäljitti Florence J. Mansmann Jr.:n vahvistaakseen kertomukseni. Hän on siis se sama majuri, joka määräsi minut olemaan hiljaa asiasta. Hän oli nyt filosofian tohtorina Stanfordissa ja maatilallinen Fresnossa Kaliforniassa. Hän kirjoitti Leelle takaisin sanoen, että kaikki Bobin kertomuksessa on täysin totta. [F.J. Mansmannin vastauskirje on luettavissa kokonaisuudessaan kirjasta Steven M. Greer: Disclosure – Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History]

Hän vahvisti kertomukseni yhä uudelleen vuosi toisensa jälkeen joka kerta kun joku toi sen esiin.  Joka kerta kun joku otti häneen yhteyttä, hän vahvisti kertomukseni sanoen: ”Kyllä, täsmälleen niin tapahtui.” Tuo vaatii melkoista kanttia. Minusta tuli Sonny Mansmannin ihailija; hän on nyt jo edesmennyt. Hän oli hetken aikaa sankarini.

Filmin kohtalo ja plasmasäde

Robert Jacobs: En ollut huoneessa silloin, mutta se mitä filmille tapahtui, on mielenkiintoinen tarina itsessään. Majuri Mansmann kertoi sen minulle ja muille ihmisille. Tämän tekivät vähän lähtöni jälkeen ne siviilivaatteissa olleet miehet. Hän sanoi heitä olleen kolme, minä muistin kaksi. Hän sanoi siitä virastosta olleen kolme ihmistä. Minä ajattelin heidän olleen CIA:sta, mutta hän sanoi että he eivät olleet CIA:sta, he olivat joitakin muita. En saanut koskaan selville keitä he olivat.

Hän sanoi, että tapahtui näin: He ottivat filmin ja rullasivat sen kohtaan, jossa UFO oli. Sitten he ottivat sakset ja leikkasivat sen pois. He laittoivat sen eri rullalle ja sitten asiakirjasalkkuunsa. He ojensivat loppufilmin majuri Mansmannille sanoen: ”Tässä. Majuria ei varmaankaan tarvitse muistuttaa turvallisuusrikkomuksen vakavuudesta. Me pidämme tätä tapausta loppuun käsiteltynä.” He kävelivät pois filmi mukanaan, eikä majuri Mansmann nähnyt sitä enää koskaan.

Kuvateksti: Nykyaikainen versio 1960-luvulla käytetystä salaisesta aseesta.

Robert Jacobs: Tietääkseni kukaan muukaan ei nähnyt sitä enää koskaan, ei varmasti ainakaan Vandenbergissä. Olen varma, että se lähti Vandenbergistä ja meni jonnekin muualle. Majuri Mansmann on todella hyvä lukemaan filmiä. Hän sanoi, että sen täytyi olla maapallon ulkopuolinen. He olettivat, että valetaistelukärkeen osunut valonsäde oli jonkinlainen plasmasäde, koska se näytti plasmasäteeltä. [Linkki Wikipedia: Plasmaleikkaus] [Linkki Wikipedia: Plasma]

Majuri Mansmann oli kunniallinen mies ja yhteisön merkittävä tieteellinen kivijalka. Minulle riittää, että hän vahvisti tapauksen. Uskoisin majuri Mansmannia, vaikka en uskoisi itseäni.

Helvetti

Robert Jacobs: Joten, meitä oli siis kaksi silloista ilmavoimien upseeria, jotka näkivät jotain. Vahvistimme molemmat toisillemme näkemämme. Minun on kysyttävä skeptikoilta ja niiltä, jotka eivät usko sanomaani: Miksi keksisin tällaista? Miksi majuri ja tohtori Mansmann keksisi tällaista? Mitä me tästä hyötyisimme? En ole saanut tästä rahaa. Olen saanut tästä, tästä puhumisesta, palkaksi vain tuskaa ja kärsimystä. Minua on vainottu kodissani. Tätä käytettiin osasyynä menettäessäni kerran opetustyön.

Tämän tarinan kertomisen jälkeinen aika on ollut yhtä helvettiä, mutta jatkan sen kertomista, koska mielestäni ihmisten on tärkeä ymmärtää, että hallinnossa on meneillään tällaista paskaa. Hallitus peittelee informaatiota, joka meillä on tämän maan kansalaisina oikeus tietää. Siksi kerron tarinani. Siksi kerron tämän sinulle. Jatkan tämän kertomista niin kauan kuin olen elossa. Kerron sen aina samalla tavalla, koska se tapahtui vain yhdellä tavalla. En muuntele kertomusta koskaan, koska en voi, se on totuus.

Kuvateksti: Robert Jacobs ihmettelee miksi hallitus peittelee tietoa, joka kansalaisilla on oikeus tietää.

Robert Jacobs: Olen joutunut skeptikkojen, kuten NASAn James O´Bergin ja Phillip J. Klassin nöyryyttävien kirjeiden ja puhelinsoittojen kohteeksi. He ovat Yhdysvaltojen hallituksen palkkaamia tietolähteitä, jotka pitävät itsepintaisesti kiinni vähättelemisestäni. Vähätelköön minua, jos he niin haluavat tehdä, mutta älkää vähätelkö Sonny Mansmannia!

Varta vasten kielletyt asiat olivat ensinnäkin, että olin koskaan edes ollut ilmavoimissa. Heillä ei ollut minusta merkintöjä. Tai, että olin ollut Vandenbergissä, heillä ei ollut merkintöjä siitäkään. Voimme kuitenkin todistaa, että siellä on suuri seuranta-asema. Tuollaisia byrokraatit juuri ovat. Ilmavoimien kannanotto tällä hetkellä on, että sellaista tapausta ei koskaan tapahtunut, eikä siitä ole olemassa mitään filmiä.

Ihmiskunnan suurin juttu

Robert Jacobs: Mielestäni tässä koko operaatiossa on tärkeää yksinkertaisesti tämä: Ihmiskunnan historian suurin juttu on löytö, että emme ole yksin. Maailmankaikkeudessa on muitakin eläviä entiteettejä, älykkäitä entiteettejä, me emme ole yksin. Tuo on huikea, valtava löytö. On ihmiskunnan elinajan suurin keksintö saada selville, että emme ole yksin, eikö olekin? Juuri tuosta syystä näistä asioista puhuminen on mielestäni tärkeää. Se on mielestäni jännittävää.

No, oliko jotain asiaa?

Robert Jacobs: Ihmisten on mielestäni tärkeää kasvaa, hyväksyä ja tunnustaa, että emme loppujen lopuksi välttämättä olekaan kaikkien eläinten esikuva. Tuolla jossakin saattaa olla jotain, joka on meitä suurempaa ja jännittävämpää. He yrittävät ehkä kertoa meille jotain. Näin kuinka jokin ampui sinä päivänä alas valetaistelukärjen. Miten tuo viesti pitäisi tulkita? Älkää sekoilko ydintaistelukärkien kanssa. Noin viestin luultavasti tulkitsisin. Ehkä joku ei halua meidän tuhoavan Moskovaa, ehkä meidän pitäisi lopettaa tällainen.

Presidentti Ronald Reaganin TV-puhe

Kuvateksti: Presidentti Ronald Reagan kertoi SDI-järjestelmästä televisiopuheessaan 23.3.1983.

Robert Jacobs: Ronald Reagan meni erääni iltana televisioon ja teki mitä hämmästyttävimmän teon: Hän nousi seisomaan koko Amerikan edessä ja sanoi, että aiomme rakentaa puolustussuojavaipan. Tulemme käyttämään siitä nimitystä SDI, aloitteellisen strategisen puolustuskyvyn hanke, ja sen tehtävä tulee olemaan meidän suojelumme, meidän kaikkien suojelu. [Linkki Wikipedia: SDI] Ronald Reagan sanoi, että tulisimme jakamaan sen kaikkien kanssa. Aioimme jakaa sen vihollistemme venäläisten kanssa, jotka vain muutamia vuosia aiemmin olimme uskotelleet tuhoavamme. Mutta nyt aioimmekin yhtäkkiä suojata heitä vaipalla. Keneltä aiomme heitä suojata?

Mitä asiaa?

Robert Jacobs: Ehkä kyseessä oli ensimmäinen varoitusisku, että toimintatapoja pitäisi muuttaa. Ehkä se oli ensimmäinen varoitusisku, joltakin joka halusi sanoa: Kakarat, lopettakaa tämä, on aika kasvaa aikuiseksi. Te ette halua tuhota tätä planeettaa, ettehän? Saattaa olla juuri noin.

Juuri sinulle antamani tiedot siellä tapahtuneista asioista eivät perustu ainoastaan omiin järkeilyihini. Olen lukenut muista jutuista ja puhunut väliin jääneinä vuosina muiden ihmisten kanssa. Vainoharhaisuutemme on ehkä perusteetonta. Jos kohtaamme ensiluokkaisempaa teknologiaa omistavia olentoja, niin ehkä meidän pitäisi ottaa heidät avosylin vastaan ja olla heille ystävällisiä, koska he saattavat yrittää näyttää meille kuinka selviytyä hengissä.

Kuvateksti: Mitä asiaa? [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Robert ”Bob” Jacobsin kirje majuri Mannsmanille 14.1.1985

Linkki käännettyyn kirjeeseen: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3 (3 sivua). Pitkästä kirjeestä on poimittu vain asiaankuuluvia poimintoja.

Kissa jatkaa naukumistaan

Oletan sinun nähneen jatkoartikkelin, joka ilmestyi OMNI-lehden tammikuun numerossa ”antimateria” osaston alla. Kun kissa on otettu yhden kerran kassista ulos, niin se vaikuttaa jatkavan naukumistaan! Haluan sinun tietävän myös, että jopa 17 vuoden jälkeen, en olisi koskaan kirjoittanut sitä, jos olisin tiennyt sen saattavan olla vieläkin ”luokiteltu” jollakin tavalla ”salaiseksi”. Se vaikutti tuon kirjoittamisen aikaan melko välinpitämättömältä ja jopa naurettavalta asialta, kun otetaan huomioon kuinka paljon merkittävämmät minun virkakauteni aikaiset ”salaisuudet” ovat nyt julkista tietoa.

Ylimielinen asenne

Olen pyrkinyt tekemään jonkin verran selvitystä ja tutkimusta UFO-ilmiöstä sen jälkeen kun lähdin pois ilmavoimien suuresta sinisestä kohdusta. Filosofisesti kuitenkin, minun on ihmeteltävä ylimielisyyttämme olettaessamme, että jos kontakti tähtienväliseen älyyn ON tapahtunut, niin se olisi tapahtunut vain meihin [yhdysvaltalaisiin]. Se teknologia jonka todistajina sinä ja minä olimme, se sille filminpätkälle tallentunut teknologia on kertaluokkia suurempaa kuin meidän suhteellisen alkeelliset yrityksemme mekaniikassa, propulsiossa ja mahdollisesti myös kvanttifysiikassa. Tuollaisen älyn voisi olettaa pitävän meitä vain vähän villi-ihmistä parempina: KAIKKIA meitä tällä planeetalla. Retrospektiivisempinä hetkinäni saattaisin pitää jopa VAROITUKSENA sitä filmillämme olevaa valonsädettä… ei, NIITÄ VALONSÄTEITÄ. Niin sanotusti varoituksena lopettaa tai muuttaa sitä mitä olemme tekemässä ymmärtämättömissä ydinrahtauksissamme.

Mitä sitten kun totuus tulee julki?

Vaikuttaa siltä, että Ilmavoimat voivat AINOASTAAN kiistää asioita. Ja aivan kuten venäläisten ja natsien tapauksessa, kun he kiistävät totuuden ja totuus tuleekin sitten julkisesti ulos, niin kuinka he voivat olettaa kansalaisten uskovan ja luottavan niihin instituutioihin, jotka olemme perustaneet itseämme palvelemaan? Pitääkö meidän yhä yli kaksikymmentä vuotta ”varoituslaukauksen” filmaamisen jälkeen pelätä ”kostotoimia” etsiessämme vastauksia niihin asioihin jotka saattavat olla kosmoksen itsensä sisimmät salaisuudet?

He ovat täällä

Kaikki tämä johtaa minut kysymään: Miksi kaikki tämä idioottimainen peittely? He ovat täällä, eivätkö olekin? Me tiedämme sen. Venäläiset tietävät sen. Etelä-Afrikkalaiset ja pakistanilaiset tietävät sen. Jokainen lapsi kolmannella luokalla tietää sen. Reagan ”tähtien sota”-höpöpuheineen tietää sen. Joten mistä tässä ”kostotoimien pelkäämisjutussa” on kyse? [Linkki Wikipedia: Ronald Reagan]

Maailmankaikkeus on elossa

OK, joten, ehkä me olemme löytäneet muutamia mitättömiä palasia sitä ja tätä, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisessa puolustuksessa ja ansaitsevat tulla luokitelluksi jollakin tavalla salaisiksi. Mutta mitä haittaa on antaa kaikille ne suuret uutiset, että maailmankaikkeus on muine älyineen elossa, ja että me emme ole enää sidottuja ikuiseen yksinäisyyteen? Se on paras hemmetin asia joulun jälkeen, eivät muutamat nörtit salaisissa huoneissa ansaitse pitää sitä kaikkea itsellään.

Parhain terveisin: [Allekirjoitus] Bob Jacobs

Mannsmannin kirje T. Scott Crain Jr.:lle, 6.5.1987

Linkki käännettyyn kirjeeseen: LINKKI 1, LINKKI 2 (2 sivua).

MANSMANNIN MAATILA

[EI NÄY, PEITETTY]

6. toukokuuta 1987

Herra T. Scott Crain, Jr., Mutual UFO Network {ei näy, peitetty]

”Näin sen neljä kertaa”

Parahin Scott:

Sinulle tuttujen tapahtumien on täytynyt tapahtua kuten Bob Jacobs ja minä olemme sanoneet, koska kummankin meidän 17 vuoden jälkeen antamat lausunnot täsmäsivät. Bob Jacobs näki filmillä olleen vain kaksi kertaa, yhden kerran filmin laatutarkastuksessa ja yhden kerran minun toimistossani esityksessä, jossa CIA oli läsnä. Minä näin sen neljä kertaa. Yhden kerran omassa laatuvalvontakatselmuksessani tiedejohtajan kanssa ja esikäsittelyssä kenraalia ja hänen esikuntaansa varten; yhden kerran katselmuksessa tiedejohtajan ja hänen assistenttinsa kanssa; yhden kerran komentavan kenraalin ja vain yhden hänen esikuntansa jäsenen kanssa; ja neljännen kerran tiedejohtajan, hänen assistenttinsa, kolmen valtiovallan miehen ja Bob Jacobsin kanssa.

”Minä määräsin”

Minä määräsin luutnantti Jacobsin olemaan puhumatta näkemästään kenenkään kanssa, johtuen laukaisun luonteesta, laukaisutehtävän epäonnistumisesta ja mahdollisuudesta, että optisessa instrumentaatiossa (filmissä) näkyisi normaaleiden laukaisumallien puuttuminen.

Vastaukset kysymyksiin

Nyt kysymyksiisi:

1. Esine oli lautasen muotoinen. (Kupu? En muista.)

2. En tiedä CIA:n henkilöstön nimiä.

3. Vain olettamuksia tilanteen vakavuudesta.

4. Minut määrättiin olemaan puhumatta mistään nähdystä tai mitä esityksen aikana oli puhuttu. Minä vain välitin ylempänä optisen instrumentaation upseerina oman määräykseni luutnantti Jacobsille. Asiaan ei liittynyt ketään muita.

5. Mitään filmiä ei koskaan vapautettu arkistoistamme ilman allekirjoitusta. Minä jopa kirjasin filmin ulos silloin kun meillä oli kenraalin toimistossa lyhyellä varoitusajalla laukaisuesitykset vaikuttajille. Minä kuitenkin vapautin filmin tiedejohtajalle hänen allekirjoitustaan vastaan, sitten he lähtivät.

6. Enquirer-lehdessä ja minun osaltani OMNI –lehdissä olleet artikkelit ja sekä tohtori Jacobsin että minun antamani lausunnot olivat totuudenmukaisia. Sinä viittasit, että ”ilmavoimien tiedottaja sanoi, ´ettei filmillä ole mitään ja että ohjus osui maalitauluunsa´; tuossa ei ole mitään järkeä. Tämä tarkoittaa, että filmi on saatavilla ja tallenteet laukaisusta ja tulokset ovat myös saatavilla. Jos ilmavoimien tiedottaja katseli laukaisusta päivämäärältään lähellä olevan filmi, eikä nähnyt mitään, niin se ei voinut olla se laukaisu joka aiheutti sellaiset nopeat päättymättömät turvallisuustoimenpiteet.

7. Lisäksi? Jos hallitus tahtoo pitää omana tietonaan tämänkaltaisen tärkeän informaation, joka mitä varmimmin liittyy meidän tähtien sota –tutkimuksemme lähtökohtiin, niin silloin tätä informaatiota on suojeltava.

Ilmavoimien erikoisprojektit

Minä saatan olla ylisuojeleva turvallisuutemme suhteen, koska olen työskennellyt koko urani ajan ilmavoimissa erikoisprojekteissa, alkaen varhaisimmista toisen maailmansodan ilmassa olevista tutkista, Korean sodan aikaisista ilmapuolustusjärjestelmistä, kylmän sodan aikaisista ilmassa olevista tiedustelujärjestelmistä, Vietnamin konfliktin aikana käytetyistä ennen näkemättömistä tietokoneistetuista valokuvausjärjestelmistä ja tiedustelutiedon keräyksestä. (Olen täten neljän sodan veteraani ja minulla on enemmän taistelukenttäaikaa kuin useimmilla.)

”Avaruudesta kerätty informaatio on…”

Voin sanoa sinun tutkimukseesi liittyen vain sen, että kaikissa minun toimissani tähän päivään saakka, merkit osoittavat yhteen tosiasiaan… avaruudesta kerätty informaatio on meidän näkökannallemme erittäin suotuista.

Vilpittömin terveisin, (allekirjoitus) F. J. Mannsman, Scd.  

Todistajalausunto: Ross Diedrickson, Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) eversti ja Yhdysvaltain atomienergiakomission (AEC) jäsen

Haastattelu on tehty syyskuussa 2000. Linkki alkuperäiseen käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Kuvateksti: Yhdysvaltain atomienergiakomission (AEC) tarkoituksena oli valvoa ydinteknologian rauhanajan kehitystä. Presidentti Harry S. Truman allekirjoitti komission perustavan lain 1.8.1946. AEC liitettiin vuonna 1977 uuteen energiaministeriöön.

Ufot Washington D.C.:n yllä

Ross Diedrickson: Olen Lauren Ross Diedrickson, eversti, Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF), eläkkeellä. Valmistuin luonnontieteiden kandidaatiksi, jonka jälkeen ilmavoimat lähettivät minut Stanfordin liikealan kouluun opiskelemaan hallintoa, ja siirsivät minut sen jälkeen viipymättä Washington D.C.:hen. Palvelin sopeutuakseni hetken aikaa esikuntapäällikön toimistossa, jonka jälkeen he laittoivat minut Yhdysvaltain atomienergiakomissioon. Siellä vastuualueekseni tuli ydinasevarastojen inventointi ja tilitys. Olin osallisena kaikkien Yhdysvalloissa sijaitsevien ydinaseiden turvallisuusasioissa ja niiden valmistus- ja varastointilaitosten tilintarkastuksissa. Koin siellä ollessani keskellä heinäkuuta ensimmäisen ufotapaukseni. Ne lensivät Washington D.C.:n yllä. Näin ensimmäiset yhdeksän ufoani.

Haastattelija: Minä vuonna tuo tapahtui?

Ross Diedrickson: Heinäkuussa 1952.

Kuvateksti: Kuuluisa Washington D.C.:n UFO-tapaus on tunnistamattomien lentävien esineiden havaintosarja Washington D.C.:n yllä 12.-29.7.1952.

[Suomenkielisiä lisätietoja Washington D.C.:n heinäkuun 1952 UFO-tapauksesta: Tietoisuus 2012 blogi: Washington D.C.:n UFO-tapaus. Englanninkielinen Wikipedia: 1952 Washington D.C. UFO incident.]

Ufot ydinaselaitosten yllä

Ross Diedrickson: Minulle muodostui tuolla ajanjaksolla tietysti paljon kontakteja. Olin atomienergiakomission puheenjohtajan ja puolustusministerin välisen sotavoimien yhteydenpitokomitean esikuntaupseeri. Perehdyin maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien lisäksi myös siviilivirastoihin, CIA:han, kansalliseen turvallisuusvirastoon (NSA) ja muihin luomiini kontakteihin. Yksi tehtäväni tuolla ajanjaksolla oli olla turvallisuustiimin mukana kun he vierailivat kaikilla ydinvoimaan liittyvillä laitoksilla tarkistamassa aseiden turvallisuutta.

Saimme raportteja varastointialueiden ja jopa joidenkin valmistuslaitosten päällä vierailevista ufoista. Sitä tapahtui jatkuvasti. Huomasimme kuitenkin virallisia raportteja tulevan vähän ja harvakseltaan. Turvallisuusihmiset olivat haluttomia raportoimaan useista niistä, johtuen raportointiin liittyvästä protokollasta ja byrokratiasta. He välttelivät raportointia.

Kuvateksti: Ydinaseita valmistanut Rocky Flats -laitos käyttökunnossa, heinäkuussa 1995 ennen puhdistusta ja kesäkuussa 2007 kaksi vuotta lopullisen siivouksen jälkeen.

Miksi nämä ufot täällä hengailevat?

Ross Diedrickson: Minut nimitettiin myöhemmin Sandia-yhtiöön sotavoimien yhteyshenkilöksi. Olin mukana perustamassa heidän ydinaseidensa valmistamiseen, laatuun ja kunnossapitoon liittyvää laatuvarmuusohjelmaa. Siksi meidän piti vierailla kaikilla valmistuslaitoksilla, kuten Rocky Flatsissä ja Pantex-laitoksella, jossa koottiin ydinaseiden komponentteja. Ja taas, havaitsimme siellä ufoja, jotka olivat erittäin kiinnostuneita laitoksista joissa vierailimme. Saimme jatkuvasti lähetteitä: Miksi nämä kaikki ufot oikein hengailevat täällä?

Tyynenmeren komennus

Ross Diedrickson: Tuon läpi koko 1950-luvun jatkuneen koettelemuksen jälkeen minut määrättiin 1960-luvulla yhdistetylle Tyynenmeren komennukselle amiraali Feltin alaiseksi. Olin sellaisesta vuorottelevasta komentopaikasta vastaava upseeri, joka oli mukana ydinaseoperaatioiden suunnittelussa. Pidin tuolla ajanjaksolla SAC-operaatioiden kautta yllä yhteyksiä NORADiin ja olin mukana ydinaseiden käytön operatiivisessa suunnittelussa. Sain tietää tuona aikana myös paljon sattuneista tapauksista.

Minuteman-ohjelma ja avaruusolentojen tuhoamat ydinaseet

Ross Diedrickson: Sitten myöhemmin jäin lopulta eläkkeelle ilmavoimien palveluksesta ja liityin Boeing-yhtiöön, jossa minut nimitettiin Minuteman-ohjelmaan. Olin vastuussa koko ydinlaivaston konfiguraatiosta ja kirjanpidosta: Minuteman 1, 2 ja 3. [Lisätieto: Wikipedia, Minuteman-ohjukset] Tuona aikana sain tietää myös ydinaseisiin liittyneistä tapauksista. Noiden tapausten joukossa oli muutama tapaus, joissa avaruusolennot olivat tuhonneet pari avaruuteen lähetettyä ydinasetta.

Kuvateksti: Ross Diedrickson sanoo, että avaruusolennot tuhosivat avaruuten lähetettyjä ydinaseita. Oikeanpuoleisessa kuvassa on Minuteman III -ohjus siilossa.

Ross Diedrickson: Perinpohjaiset keskustelut useiden kontaktien kanssa viittasivat siihen tosiasiaan, että noin todellakin tapahtui. Oli esimerkiksi Minuteman-ohjus, joka tuhottiin sen jälkeen kun se oli laukaistu Vandenbergin lentotukikohdasta. Tuo on nyt julkista tietoa. Tässä tapauksessa he itse asiassa kuvasivat avaruuteen nousevaa ohjusta seuranneen ufon, joka suuntasi siihen ohjuksen neutraloineen säteen. Tuo taltioitiin. Koko juttu hyssyteltiin. He hajottivat tuon havainnon tehneen tiimin, mutta uutinen tuli tietenkin lopulta ilmi. Se julkaistiin myöhemmin ja me vahvistimme sen.

Otettiinko asiat vakavasti?

Haastattelija: Otettiinko ydinaselaitosten ylilennot vakavasti?

Ross Diedrickson: Voi, kyllä. Kyllä, todellakin. Ne otettiin itse asiassa niin vakavasti, että havainnoitsijat eivät usein edes raportoineet niitä koska siihen liittyi niin paljon byrokratiaa ja protokollia, ynnä muuta. He jättivät tarkoituksella raportoimatta. Useissa tapauksissa, joissa ufot tunnistettiin ainakin tutkalla tai ilmoituksesta, he lähettivät lentokoneita rynnäkköön pysäyttämään niitä. Voisi sanoa, että se oli hallitukseltamme hyvin aggressiivinen vastatoimi.

Kuvateksti: Haastateltava pitää torjuntahävittäjien lähettämistä ufojen perään aggressiivisena vastatoimena.

Ydinaseen räjäytys Tyynenmeren yllä

Ross Diedrickson: He ovat vakavasti huolestuneita maan koskemattomuuden suojelusta, koska se vaikuttaa heidän omiin järjestelmiinsä. No, oli yksi välikohtaus kun räjäytimme ydinaseen Tyynenmeren yllä. Tuo tapahtui uskoakseni noin vuonna 1961. Se aiheutti tyrmistystä koska se sulki useiksi tunneiksi tietoliikenteen Tyynenmeren syvänteen yllä, mitään radiolähetyksiä ei ollutkaan saatavilla milloin hyvänsä. Tuo oli erittäin merkittävää. Avaruusolennot olivat tietenkin tuosta hyvin huolissaan koska se vaikutti ionosfääriimme. Avaruusalukset eivät pystyneet oikeastaan liikennöimään magneettikentässä olevasta saasteesta johtuen, he olivat riippuvaisia magneettikentästä.

Ydinaseen lähetys Kuuhun

Ross Diedrickson: Oli ymmärtääkseni aivan 1970-luvun loppu tai 1980-luvun alku kun yritimme sijoittaa Kuuhun ydinaseen ja räjäyttää sen tieteellisiä mittauksia ja muita tarkoituksia varten. Avaruusolennot eivät voineet hyväksyä tuota.

Haastattelija: Mitä tapahtui?

Ross Diedrickson: He tuhosivat aseen ennen kuin se ehti Kuuhun. Hallituksemme lähetti ydinaseen räjäytettäväksi Kuun pinnalla. Ymmärtääkseni tarkoituksena oli saa jotain tieteellistä tietoa vaikutuksista ja niin edelleen. Avaruusolennot eivät voineet hyväksyä ajatusta, että minkään maan hallitus räjäyttäisi mitään avaruudessa. Tuo on näytetty toteen yhä uudelleen ja uudelleen.

Haastattelija: Millaisin seurauksin? Miten se on näytetty toteen?

Ross Diedrickson: Kaikkien avaruuteen lähetettyjen ydinaseiden tuhoamisella.

Kuvateksti: Ross Diedrickson sanoo, että avaruusolennot eivät voi hyväksyä mitään räjäytystä Kuussa tai avaruudessa.

Lisää vuoden 1952 Washingtonin ufotapauksesta

Ross Diedrickson: Se UFO-tapaus sattui heinäkuussa 1952 kun olin nimitettynä Independence Avenuella [Washington D.C.:ssä] sijaitsevaan atomienergiakomissioon. Satuin olemaan juuri tuona iltana ulkona kun tapaus sattui. Katsoin ylös pidellen kättäni ylhäällä. Ne olivat Washingtonin yllä suurempia kuin pääni yläpuolella pitelemäni peukalo. Ne näkyivät erittäin hyvin.

En nähnyt niitä sillä kertaa kun ne ilmestyivät toisen kerran Washingtonin ylle, mutta se aiheutti tietenkin paljon pehmoisia juttuja sanomalehtiin, tekosyitä valtionjohdon viranomaisilta, järkiperäistämistä ja niin edelleen. Laskin niitä olleen yhdeksän sinä iltana kun näin ne. Ne olivat tyypillisiä pyöreitä kiekontyyppisiä ilma-aluksia, avaruusaluksia. Ne todella olivat siellä. Ne oli valaistu. Ne olivat täysin näkyvillä. Niiden rakenne oli hyvin huomiota herättävä. Ne eivät olleet lentokoneita. Olen toiminut 20 vuotta lentäjänä ja olen perehtynyt siihen miltä lentokoneet näyttävät.

Tapauksia sattui erityisesti yöllä

Kuvateksti: Yötaivaalla voi nähdä kaikenlaista.

Ross Diedrickson: Olin atomienergiakomissiossa vuosina 1951, 1952, 1953 ja 1954. Kuten sanoin, siihen aikaan yksi tehtävistäni oli vierailla ja käydä katsomassa turvallisuuteen liittyviä asioita kaikissa varastointilaitoksissa kaikkialla Yhdysvalloissa. Ydinvoimaan liittyvät komponentit olivat siihen aikaan siviilien hallussa, ja ei-ydinvoimaan liittyvät komponentit olivat tietenkin sotavoimien hallussa. Aseiden hallussapidon ja huollon vastuu oli siis jaettu. Meidän tehtävämme oli tarkastaa sekä siviilien että sotavoimien toimintaa. Siellä ollessamme saimme jatkuvasti selontekoja turvallisuushenkilöstöltä, jonka piti olla ulkona kentällä telttojen ja muiden varastointilaitosten ympärillä. Näitä tapauksia sattui erityisesti yöllä. Kyllä, jotkin tapaukset vahvistettiin tutkalla, erityisesti varastointipaikoissa, koska ne olivat sotavoimien laitoksissa tai niiden lähellä. Kyllä, se on totta.

Apollo 13: ”Houston, meillä on ongelma”

Ross Diedrickson: Tämä tapahtui vähän sen jälkeen kun olin jäänyt ilmavoimista eläkkeelle. Pidin yhä yllä yhteyksiä eri paikoissa oleviin ystäviin ja työtovereihin, kenraali Parkeriin, ilmapuolustuskomennukseen; törmäsin heihin erityisesti avaruuskomennuksessa. He mainitsivat tapauksen, jonka sain vahvistettua myöhemmin: Avaruusalus meni pelastamaan Apollo 13:sta. He saattoivat Apollo 13:sta matkalla Kuun ympäri ja takaisin Maahan. Kahdessa tilanteessa he ajattelivat, että he saattaisivat joutua siirtämään miehistön omaan avaruusalukseensa, mutta he saattoivat heidät turvallisesti Maahan.

Kuvateksti: Apollo 13 avaruuslennon laskeutumismoduuli palasi lopulta ongelmien jälkeen Maahan. Aluksen oli määrä laskeutua Kuuhun, mutta alukseen tuli vika ja sen huoltomoduulin toinen happitankki räjähti 321 680 kilometrin päässä Maasta.

[Linkki Wikipedia: Apollo 13]

Teknologia

Ross Diedrickson: Totesimme myöhemmillä vierailuillamme Los Alamosiin ja Livermoreen, että ihmiset olivat erittäin kiinnostuneita avaruusolentojen teknologiasta.

Haastattelija: Kävikö noista keskusteluista ilmi, että siellä oli tutkittavana maapallon ulkopuolista alkuerää olevia materiaaleja?

Ross Diedrickson: Voi, kyllä. Voi, kyllä. Tuo oli itse asiassa sitä aikaa kun Alueesta 51 tuli pahamaineinen. No, arvelen vuosien mittaan tulevan yhä enemmän ihmisiä, jotka haluaisivat muistella joitakin kohtaamiaan sattumuksia. Totuus tulee paljastumaan ennemmin tai myöhemmin.

Kuvateksti: Ross Diedrickson on sitä mieltä, että totuus tulee paljastumaan ennemmin tai myöhemmin.

Entinen USAF kapteeni Jay Earnshaw: F.E. Warrenin ilmavoimien tukikohta, 1965

Linkki Käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI (0:40 – 2:08)

F.E. Warren AFB, 1.8.1965

Selostaja: Elokuun 1. päivänä vuonna 1965 Wyomingissa F.E. Warrenin ilmavoimien tukikohdassa tapahtui dramaattinen mittava UFO-tunkeutuminen. Oli kymmenittäin havaintoja Minuteman-ohjussiilojen laukaisulaitoksina tunnettujen laitosten yllä matalalla kirmailevista kiekonmuotoisista aluksista. [Linkki Wikipedia: LGM-30 Minuteman] Niistä raportoi paikkoja vartioiva ilmavoimien turvallisuushenkilöstö. Entinen laukaisu-upseeri J. Earnshaw on kertonut omasta osallisuudestaan yhteen sellaiseen tapaukseen tuona yönä.   

Kuvateksti: F.E. Warren Air Force Base, ”F.E. Warrenin ilmavoimien tukikohta”, Amerikan ensimmäinen ohjustukikohta. [Linkki Wikipedia: Francis E. Warren Air Force Base]

”Kummallisia esineitä”

Jay Earnshaw: Minulla oli kapselin Echo 1 komentajuus Warrenin ilmavoimien tukikohdassa. Sain yläpuolella olleelta lentoturvallisuusvalvojalta puhelinsoiton noin klo 3:30 aamulla, joskus siihen aikaan. Hän sanoi: ”Herra, tuolla ulkona on joitakin kummallisia esineitä.” Noin. ”Mitä tarkoitat?” Osoittautui, että hän oli havainnut yhdessä muun hänen vastatoimitiiminsä jäsenten kanssa aivan Echo 1:n portin ulkopuolella jotain mikä näytti viideltä kuudelta toistensa päälle ladotulta pitkulaiselta valolta. Ne eivät vaikuttaneet aiheuttavan mitään erityistä vahinkoa. Ne eivät näyttäneet lähettävän mitään valonsäteitä tai mitään muutakaan sellaista, ne vain yksinkertaisesti olivat siinä päällekkäin ladottuna. Se oli siihen aikaan melko hyväntahtoinen tapaus. Kaikki paperit katosivat.

Kuvateksti: Seuraava teksti Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) asiakirjan käännös. Linkki alkuperäiseen asiakirjaan: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3, LINKKI 4 (4 sivua). Kääntäjä on lisännyt asiakirjaan kuvia.

USAF raportti: F.E. Warrenin ilmavoimien tukikohdan tunnistamattomat lentävät esineet (31.7. – 2.8.1965)

PÄÄMAJA

90. STRATEGINEN OHJUSLENNOSTO

YHDYSVALTAIN ILMAVOIMAT

FRANCIS E. WARRENIN ILMAVOIMIEN TUKIKOHTA, WYOMING

VASTAUS HUOMIOON: DCOP

AIHE: Tunnistamattomat lentävät esineet (UFO)

SAAJA: AFSC (FTD)

Kuvateksti: Käännetyssä Yhdysvaltain ilmavoimien raportissa käytetään tunnistamattomasta lentävästä esineestä kirjainlyhennettä UFO.

1. Viitteenä [ilmavoimien ohjesääntö] AFR 200-2 kuten se on muutettu

Francis E. Warrenin ilmavoimien tukikohta sijaitsee alueella, jossa on saatu kokea viime aikoina huomattava määrä tunnistamattomia lentäviä esineitä koskevia raportteja. [Linkki Wikipedia: Francis E. Warren Air Force Base] Yöllä 31. heinäkuuta 1965 useat Cheyennen siviilit Wyomingissa ilmoittivat paikallisille radioasemille moninaisista esineistä, joissa oli yleensä punaisia ja vihreitä vilkkuvia valoja. Nuo välitettiin edelleen Francis E. Warrenin komentoasemalle. Kaikkiin ohjuspaikkoihin otettiin välittömästi yhteyttä ja varoitettiin olemaan varuillaan tuollaisten esineiden varalta. Lopputulos oli, että seuraavan kolmen yön aikana raportoitiin seuraavat määrät havaintoja:

31. heinäkuuta   –    75 esinettä    –    70 henkilöä havaitsi

1. elokuuta   –   29 esinettä    – 27 henkilöä havaitsi

2. elokuuta   –   44 esinettä   – 46 henkilöä havaitsi

Yhteensä 148 esinettä            143

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien F. E. Warrenin ilmavoimien tukikohdan kyltissä lukee nykyisin myös SPACE COMMAND, avaruuskomennus. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain avaruusvoimat]

2. Kuvaus esineistä

Raportoidut esineet olivat suurimmaksi osaksi pyöreitä, vaikka oli myös raportteja ovaalin/sikarin muotoisista ja kynän muotoisista tai vain valonlähteestä. Raportoidut koot vaihtelivat paljaalla silmällä nähtyinä nuppineulanpään kokoisista viiden sentin kolikkoon, kiikareilla nähtyinä herneen kokoisista puolen dollarin kolikon kokoisiin. Siellä missä havainnot koskivat useampaa kuin yhtä esinettä, raportoitiin V:n, vinorivin, ristin, laatikon ja pyrstön muotoisista muodostelmista.

Elokuun 1. päivältä oli raportti siviililähteeltä Cheyennestä päiväajalta pitkulaisesta läpi taivaan piehtaroineesta esineestä, joka muuttui matkan päässä kahdeksi esineeksi ennen kuin ne katosivat eri suuntiin. Erottuvia tunnusmerkkejä ei ollut, paitsi että useimmissa raporteissa mainittiin värikkäiden valojen vilkkuneen päälle ja pois päältä yhden tai kahden sekunnin aikavälein, tullen ajoittain vuorotellen kirkkaiksi ja himmeiksi. (Katso liite 1.) Muutamissa tapauksissa raportoitiin mahdollisista pyrstöistä. Mihinkään näistä esineistä ei ole raportoitu liittyneen ääntä. Kaikki liikkuvat esineet olivat havaintopaikoista luoteeseen, pohjoiseen ja koilliseen.

3. Kuvaus esineiden lentoradoista

Varhaiset havainnot olivat jossain määrin sattumalta tehtyjä ja ehkä vaillinaisia siinä mielessä, että valo ja/tai liike kiinnitti havainnoijan huomion. Myöhemmät havainnot olivat seurausta tarkoituksellisesta tarkkailusta, jonka aiemmat raportit olivat saaneet aikaan.

Esineet tulivat näkyviin korkeustasolla joka vaihteli välillä 0o – 90o ja useilla atsimuuteilla kaikilla neljällä kvadrantilla. [Linkki Wikipedia: Atsimuutti] [Linkki Wikipedia: Kvadrantti] Raporttien analyyseissä ei ilmene havaittavaa lentokaavaa.  Jotkut esineet olivat vuorotellen paikallaan ja liikkeessä, joskus lentokorkeudessa, joskus nousussa, joskus laskeutumassa. Raportoidut nopeudet vaihtelivat nollasta ratanopeuksiin (yksi havaitsija vertasi TELSTAR-nopeuteen); lukuisia raportteja liikkeestä ”suurella nopeudella”.  [Linkki Wikipedia: Ratanopeus] [Linkki Wikipedia: Telstar] Liikehdintä piti sisällään ”leijuntaa”, liikettä ylös ja alas, asteittaisia suunnanmuutoksia, pitkäkestoisia nousuja/laskuja ja mahdollisia laskeutumisia (kaksi raportoitua tapausta, joiden vahvistamisessa myöhempi tutkimus epäonnistui).

Yhdessä tapauksessa esine liikkui taivaan poikki suurella nopeudella, sitten pysähtyi ja pysyi sijaintipaikassa huomattavan pitkän ajan. Esineet häipyivät näkyvistä joko taivaanrannan rajoihin, piiloon paikalliseen maastoon, tai häipyivät näkymättömiin, tavallisesti melko yhtäkkiä. Jotkut esineet olivat näkyvissä vain yhden minuutin tai vähemmän, kun taas toisia katseltiin paljain silmin tai kiikareilla enemmän kuin muutamia minuutteja (5 – 15), jopa niinkin pitkään kuin useita tunteja. Kaikki havainnot tehtiin maaperältä visuaalisesti, useimmiten 7 x 50 kiikareiden avustuksella.           

4. Havaintojen aika ja päivämäärä

Kaikki raportoidut tapaukset sattuivat pimeyden tunteina tai lähellä pimeyttä (aamuhämärässä), alkaen suunnilleen ajanhetkellä 0500Z elokuun 1. päivänä 1965 ja jatkuen seuraavan kahden yön ajan samankaltaiseen aikaan. Huomiota herättävimmät havainnot tehtiin puolenyön jälkeen.

5. Havainnoijien sijainti

Useimmissa tapauksissa havainnoijat sijaitsivat eri Minuteman-laukaisuvalvontalaitoksissa Wyomingissa Cheyennen pohjoispuoleisella alueella, idässä Nebraskan rajalla ja kaakossa Coloradossa. [Linkki Wikipedia: LGM-30 Minuteman] Harvalukuisissa tapauksissa havainnoijat olivat kiertäviä turvallisuusvartijoita, jotka ajoivat alueella kulkuneuvoilla. Muut tekivät havaintoja valvontakeskuksien katoilta. Useimmat nähdyt esineet olivat idän suunnassa.

6. Havainnoijien tunnistus

Useimmat havaitsijat olivat nuoria (18 – 21 vuoden ikäisiä) puolustustaistelujoukkojen lentosotamiehiä, jotka olivat työtehtävissä Minuteman-lentueen alueilla. Muutamat havaitsijat olivat nuoria ohjusten huoltomiehiä; toiset aikuistuneita aliupseereita. Kaikkia havainnoijia pidetään luotettavina ja älykkäinä. Vain muutamilla on ollut lentokonekokemusta ja vain muutamilla, jos kenelläkään, on ollut aikaisempaa kokemusta ilmassa olevien tai avaruusilmiöiden havainnoinnista. Havaintoja tehneiden joukkoon kuuluu myös eversti Williams ja muuta henkilöstöä Sidneyn lähellä Nebraskassa sijaitsevalta Siouxin maavoimien varikolta.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla airman 1960´s, 1960-luvun lentosotamies. Kuvan henkilö ei liity käännettyyn asiakirjaan.

7. Yläpuoliset sää- ja tuuliolosuhteet havaintoaikaan havaintopaikoilla

Havainnoijat raportoivat kuivista viileistä CAVU-olosuhteista, alueella ei ollut ylipäänsä ukkosmyrskyjä ja kaikkien kolmen ajanjakson aikana oli merkityksetöntä pilvipeitettä. [CAVU =Ceiling and Visibility Unlimited = rajoittamaton pilvikorkeus ja näkyvyys] Lämpötilagradientti ja tuulet yläpuolella (perustuen 1200Z luotaukseen): [Pitkät lämpötila- ja tuulilukemaluettelot on jätetty kääntämättä, ne näkee halutessaan alkuperäisestä asiakirjasta.]

1200Z-luotaus elokuun 1. päivänä paljasti perus lämpötilainversioita pinnalla ja 11 000 – 13 000 jalan [3352 – 3962 metrin] korkeudella ja samanlaisen pienemmän inversion lämpötilassa korkeudella 28 000 – 29 000 jalkaa [8534 – 8839 metriä]. [Linkki Wikipedia: Inversio (meteorologia)] Elokuun 2. päivän 1200Z-luotaus paljasti perus pintainversion ja pienemmän inversion korkeudella 13 000 – 14 000 jalkaa [3962 – 4267 metriä]. Elokuun 3. päivän 1200Z-luotaus paljasti perus pintainversion. Cheyennestä vapautettiin valaistu säähavaintopallo suunnilleen ajanhetkellä 0500Z kunakin kolmena päivänä. Varma korrelaatio raportoidun ufohavainnon kanssa oli mahdollinen vain yhdessä tapauksessa, ei korrelaatiota lentokoneen liikkeisiin.

8. Yleiset kommentit

a. Suuresta havaintomäärästä johtuen kustakin havainnosta ei lähetetä eteenpäin erikoisraportteja, kaikki raportit kuitenkin säilytetään referensseiksi.

b. Useissa tapauksissa havainnot vahvistettiin toisilla havainnoilla viereisistä valvontakeskuksista. Kaikissa laukaisuvalvontalaitoksissa oli käytettävissä kiikarit.

c. Työvuoron kiertoajelun pituudesta ja etäisyyksistä johtuen useat raportit otettiin vastaan puhelimitse ja ne ovat jossain määrin ylimalkaisia. Palaavien miehistöjen henkilökohtaiset haastattelut paljastivat tarkempaa informaatiota piirustuksineen, kaavakuvineen, korkeusasemineen ja yleisine tunnusmerkkeineen.

d. Tähdenlennoista oli raportteja, miehet vaikuttivat kuitenkin pystyvän erottamaan toisistaan tähdet ja muut epätavalliset esineet. Laukaisuvalvontalaitokset on sijoitettu yleensä eristetyille alueille, joilta on esteetön näkyvyys kaikkiin suuntiin. Puolustustaisteluhenkilöstö on tottunut yötyöhön ja vaikuttaa tuskin mahdolliselta, että nämä epätavalliset esineet olisivat olleet läsnä aiemmin ja niitä ei olisi havaittu. Jotkut raportoiduista esineistä ovat epäilyksettä tähtiä tai planeettoja. Tähdet eivät kuitenkaan yleensä järjestäydy ylöspäin nousevaan riviin, ne eivät myöskään liiku maanpintaan nähden matalalla tasolla, mukaan lukien sekä vaakasuuntainen että pystysuora liike.

e. Ainoa arvio mahdollisesta esitettävästä aiheuttajasta, joka voidaan tarjota, on että valot ja liikkuvat esineet johtuivat jollakin tavalla tuohon aikaan esiintyneistä lämpötilan inversioista. [Linkki Wikipedia: Inversio (meteorologia)]

Kuvateksti: Yhdysvalloissa on tapahtunut ohjuspaikkojen läheisyydessä ”lämpötilainversioita”.

9. Raportin koosti majuri Elva D. Brown, AO 567478, tiedusteluhenkilöstön upseeri, jolla on 19 vuotta sotilaskokemusta.

10. Mukana on kolme liitettä, jotka tarjotaan tämän raportin avuksi.

KOMENTAJAA VARTEN

Allekirjoitus

DONALD W. JOHNSON, eversti, USAF

Komentaja, 809 Cmbt Spt, Op

Kolme liitettä, piirrokset 1 – 3

Kuvateksti: Etelä-Dakotassa sijaitsevan Ellsworthin ilmavoimien tukikohdan (Ellsworth Air Force Base) pääportti.

USAF majuri Gaylan King: Lentävä lautanen Ellsworthin ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1966

Linkki käännettyyn puheen vuoroon: LINKKI. (2:37 – 3:06). Taustaselitykset on jätetty kääntämättä, vain majuri Gaylan Kingin lausunto on käännetty. [Linkki Wikipedia: Ellsworth Air Force Base]

Lentävä lautanen ohjuksen yllä

Gaylan King: Olin työvuorossa Echossa laivueemme komentopaikalla. Meillä oli iskuryhmiä vastaamaan ohjuksilta tuleviin hälytyksiin. Ne olivat 3 – 5 mailin [4,8 – 8,0 kilometrin] matkan päässä. He hyppäsivät kuorma-autoihinsa ja menivät karjumaan sinne paikalle. He soittivat minulle ja sanoivat: ”Herra, paremman kuvauksen puuttuessa: lentävä lautanen leijuu sen ohjuksen yllä ja alas siihen menee punertavan säteen valo.” Oletan heidän ottaneen sillä säteellä tietoa, se ei ollut minun tietääkseni tuhoisa. Sen täytyi olla tiedonkeräysjuttu, olen varma että he skannasivat taistelukärjen tai jotain.

Kuvateksti: Allaoleva teksti on The Minot Daily News -sanomalehdessä 6.12.1966 julkaistun artikkelin käännös. Linkki alkuperäiseen lehtijuttuun: LINKKI 1, LINKKI 2.

THE MINOT DAILY NEWS: Minotin laukaisuvalvontakeskuksen ”lautaseen” viitataan yhtenä osoituksena ulkoavaruuden vierailijoista

The MINOT DAILY NEWS, Perustettu 1884, Minot, Pohjois-Dakota, 58701, Tiistai 6. joulukuuta 1966, 56 sivua, hinta 10 senttiä

25.8.1966

Yli kolme kuukautta sen jälkeen kun se raporttien mukaan tapahtui, Minotin alueen tunnistamattoman lentävän esineen [UFO] havainto on räjähtänyt puheenaiheeksi Saturday Evening Post -aikakauslehden kirjoituksessa, joka on otsikoitu ”ovatko lentävät lautaset totta?”. Postin artikkelissa sanotaan, että havainto tapahtui Minotin ilmavoimien tukikohdassa Minuteman-ohjuksen laukaisuvalvontakeskuksessa. [Linkki Wikipedia: Minot Air Force Base] [Linkki Wikipedia: LGM-30 Minuteman] Selkkauksen päivämääräksi annetaan elokuun 25. päivä 1966.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Minot Air Force Base, Minotin ilmavoimien tukikohta.

Wright-Patterson

Tukikohdan tiedotusupseerit vahvistavat, että sellainen raportti oli tehty. Sitä ei julkistettu koskaan Minotissa, mutta se lähetettiin Wright-Pattersonin kentälle Ohioon. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base] Sieltä se välitettiin tiettävästi ilmavoimaministerin toimistoon – ja hän, jälleen oletettavasti, julkaisi sen lehdelle. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimaministeri]   

Tohtori J. Allen Hynek

Kirjoituksen on tehnyt tohtori J. Allen Hynek, joka tunnetaan Northwesternin yliopiston tähtitieteen laitoksen hallituksen puheenjohtajana ja vuodesta 1948 tähän päivään ilmavoimien ”lentävien lautasten” konsulttina.

Kuvateksti: Käännetyssä sanomalehtiartikkelissa mainittu ilmavoimien ”lentävien lautasten” konsultti tohtori J. Allen Hynek. [Linkki Wikipedia: J. Allen Hynek]

Minotin tapaus

Minotin tapausta kuvaillaan seuraavalla tavalla: ” Maanalaisessa suojassa ollut laukaisuvalvontakeskuksen upseeri havaitsi kohinan sotkevan radiolähetystä. Sillä aikaa kun hän yritti selvittää ongelmaa, maanpinnalla ollut henkilöstö raportoi näkevänsä korkealla taivaalla ufon, jossa oli punainen valo. Tutkamiehistö poimi esineen samaan aikaan korkeudelta jonka arvioitiin olevan 100 000 jalkaa [30,5 kilometriä]. Raportissa todetaan, että kohina loppui esineen noustessa korkeammalle. Nousun jälkeen se alkoi syöksyä ja sukeltaa, sitten se ilmeisesti laskeutui jonkin matkan päähän.

Ohjuspaikan valvonta lähetti iskuryhmän tarkistamaan tilannetta. Kun tiimi oli laskeutumispaikasta noin 10 mailin [16 kilometrin] matkan päässä, kohina katkaisi radioyhteyden heihin.  5 – 8 minuuttia myöhemmin hehku väheni ja UFO lähti lentoon. Toinen UFO nähtiin visuaalisesti ja vahvistettiin tutkalla. Se joka nähtiin ensimmäisenä, ohitti toisen alapuolelta. Myös tutka vahvisti tuon. Ensimmäinen nosti korkeuttaan kohti pohjoista ja toinen näytti katoavan punahehkuisena.”

Muutamaa päivää aiemmin…

Hynek väittää myös, että samankaltainen selkkaus tapahtui Minotin tukikohdan lähellä muutamaa päivää aiemminkin. Jutussa ei kerrota kenenkään osallisina olleiden henkilöiden nimiä, mutta siinä todetaan: ”Poliisi, luotettava mies, näki kirkkaassa päivänvalossa sen mitä hän kuvaili ´mäenrinnettä alaspäin syrjällään leijailevaksi esineeksi, joka vaappui puolelta toiselle noin 10 jalan [3 metrin] korkeudella maasta. Kun se saapui laakson pohjalle, se nousi noin 100 jalan [30 metrin] korkeudelle yhä syrjälleen keikahtaneena ja liikkui laakson poikki pienelle tekojärvelle.´       

Esine joka oli halkaisijaltaan noin 30 jalkaa [9 metriä], näytti oikaisevan seuraavaksi itsensä ja sen yläosaan ilmestyi näkyviin pieni kupukatto. Se leijui veden yllä noin minuutin ja siirtyi sitten pienelle pellolle, jonne se vaikutti laskeutuvan. Se ei kuitenkaan koskettanut maaperää, vaan leijui noin 10 jalan [3 metrin] korkeudella jotakuinkin 250 jalan [76 metrin] etäisyydellä todistajasta, joka seisoi parkkeeratun partioautonsa vieressä. Sitten esine kallistui ylöspäin ja katosi nopeasti pilviin. Uskomaton kertomus, mutta minä kuitenkin haastattelin tämän tapauksen todistajaa ja olen henkilökohtaisesti vakuuttunut, että häntä ei kannata arvostella.”

1953

Hynek selittää myös yksityiskohtaisesti sitä mitä hän nimittää ”yhdeksi arvoituksellisimmista tutkimistani tapauksista”, se sattui Bismarckin alueella vuonna 1953. Hän väittää, että se alkoi kun Rapid City -kaupungin luoteispuolella olleet henkilöt esineitä, myös Ellsworthin AFB:n tutkanäytöillä näkyi kaikumerkkejä. [Linkki Wikipedia: Ellsworth Air Force Base] Ilmaan lähetetty F84-suihkulentokone ilmoitti raportoidusti esineen liikkuneen kaksi kertaa niin nopeasti kuin lentokone, ja kun lentäjä alkoi jahtiin, valo ”vain katosi”.  [Linkki Wikipedia: Republic F-84 Thunderjet]                  

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien Republic F-84 Thunderjet.

Artikkelissa sanotaan, että ”toinen F84 lähetettiin myöhemmin ylös ja ohjattiin kohti ufoa, joka näkyi yhä maatutkassa. Muutamien minuuttien kuluttua lentäjä ilmoitti näkevänsä esineen kera vaihtelevan intensiteettisen valon, joka vaihteli valkoisesta vihreäksi. Kun lentäjä ajoi ufoa takaa, hän havaitsi tähtäinvalonsa syttyneen, joka ilmaisi hänen lentokoneensa tutkan poimivan kohteen. Esine oli suoraan hänen lentokoneensa edessä, mutta hieman korkeammalla. Sitten se nousi erittäin nopeasti. Kun lentäjä näki häviävänsä ilman toivoa, hän lopetti takaa-ajon.”    

”Kun esine kiisi kohti pohjoista, Ellsworthistä ilmoitettiin 220 mailia pohjoisemmaksi Bismarckiin paikannuksen valvontakeskukseen, jossa kersantti meni ulos katolle ja näki ufon. Ilmavoimilla ei ollut Bismarckissa lentokoneita joita olisi voitu ufon perään, joka katosi lopulta myöhemmin tuona yönä.”   

Liisa ihmemaassa

Hynek sanoo, että hän tutki tapauksen itse, eikä ollut vakuuttunut, ”koko tapauksessa oli mielestäni liikaa viihdyttävää Liisa ihmemaassa –makua”. Mutta vaikka hän oli skeptinen Bismarck-Ellsworth-raportista, Hynekillä ei ilmeisesti ole sellaisia epäilyksiä koskien tänä vuonna Minotista raportoituja havaintoja – tai koskien muita sellaisia artikkelissa tarkasti selitettyjä havaintoja.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Alice in Wonderland, Liisa ihmemaassa. [Linkki Wikipedia: Liisan seikkailut ihmemaassa]

Tyrmätään, ei tyrmätä, tyrmistyttävää… tyrmätään

Hän kirjoittaa, että hän on yhtä mieltä ilmavoimien kanssa tuhansien uforaporttien tyrmäämisestä huijauksina, hallusinaatioita tai luonnonilmiöiden väärintulkintoina. ”Mutta en pysty selittämään niitä kaikkia. Monet sadat minun tietooni tulleesta 15 000 tapauksesta ovat arvoituksellisia ja jotkut arvoituksellisista tapauksista, ehkä yksi 25:stä, ovat tyrmistyttäviä…”    

Olisi typerää…

Hän julistaa myös, että ”olisi typerää sulkea pois se mahdollisuus että ufot todellakin ovat ulkoavaruudesta”. Tämänpäiväinen yritys saada havaintoihin osallisten tukikohdan miesten nimet, sai osakseen vastauksen: ”Pahoittelut, ilmavoimaministerin on vapautettava mikä tahansa informaatio”.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimaministerinä toimi käännetyn sanomalehtiartikkelin julkaisun aikaan Harold Brown (kuvassa oikealla). Hänestä tuli myöhemmin Yhdysvaltain puolustusministeri. [Linkki Wikipedia: Harold Brown]

Kuvateksti: Alla oleva teksti on asiakirjan (Yhdysvaltain ilmavoimien uforaportin) käännös.

USAF uforaportti Minotin ilmavoimien tukikohdan ufotapauksesta (25.8.1966)

Linkki alkuperäiseen käännnettyyn uforaporttiin (sivuittain, 3 sivua): LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3.

ILMAVOIMIEN OSASTO

[ei näy] TAISTELUTUKIRYHMÄN PÄÄMAJA (SAC)

MINOTIN ILMAVOIMIEN TUKIKOHTA, POHJOIS-DAKOTA 5870

[leima] 30. ELOK. 1966

VASTAUS HUOMIOON: BDO

AIHE: UFO-raportti

SAAJA: AFSC (FTD) Wright-Patterson AFB, Ohio 45433 [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base]

Kuvateksti: Alkuperäisen uforaportin oikeassa yläkulmassa on Yhdysvaltain puolustusministeriön logo. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain puolustusministeriö]

Yhtäpitävästi AFR 200-2:n kanssa, kuten se on muuttunut, toimitetaan seuraava informaatio: [Linkki Wikidata: Air Force Regulation 200-2 (ilmavoimien ohjesääntö 200-2), tunnistamattomista lentävistä esineistä [UFO] raportointi]

a. Kuvaus esineestä (esineistä)   

(1) Muoto: Pyöreä. (2) Koko: Suurimmasta kohdasta B52 lentokoneen kokoinen. [Linkki Wikipedia: Boeing B-52 Stratofortress] (3) Väri: Punainen, vihertävän keltainen, valkoinen. (4) Lukumäärä: Kaksi (2). (5) Muodostelma: Ei lainkaan. (6) Ei lainkaan. (7) Ei lainkaan. (8) Ei lainkaan. (9) Ei lainkaan.

b. Kuvaus lentoradasta:

(1) Kirkas valo taivaalla. (2) 45-astetta. (3) 45-astetta. (4) Esine matkasi erittäin hitaasti taaksepäin ja eteenpäin ja ylös ja alas. Tutkalaivue 786. vahvisti liikkeen 100 000 jalasta [30,5 km] 4000 jalkaan [1,2 km] ja 360-asteesta 357-asteeseen N. (5) Nousi pois näkyvistä. (6) Kolme ja puoli (3 ½) tuntia.

c. Havaintotapa:

(1) Maaperältä visuaalisesti / maaperältä elektronisesti. (2) Ei lainkaan. (3) N/A.

d. Havainnon aika ja päivämäärä:

(1) 25/0400Z (2) Yö.

e. Havainnoijan (havainnoijien) sijainti:

(1) Neljä (4) ohjuspaikkaa ja yhdeksän (9) mailia pohjoiseen Carpiosta, NDak ja kaksi (2) mailia länteen Granosta, NDak. [NDak = North Dakota = Pohjois-Dakota] [Linkki Wikipedia: Carpio, North Dakota] [Linkki Wikipedia: Grano, North Dakota]

f. Havainnoijan (havainnoijien) henkilöllisyyden todentamisen informaatio:

(1) N/A. (2) MUELIER, MICHAEL D., A3C, 862 puolustustaistelulaivue, päämaja 862 taistelutukiryhmä (SAC), paikan aktivointitiimin jäsen. TURNER, JOHN M., A3C, 862 puolustustaistelulaivue, päämaja 862 taistelutukiryhmä (SAC), paikan aktivointitiimin jäsen.

g. Sää ja tuulet:

(1) Selkeä.

(2) TUULI                                       SUUNTA / NOPEUS (KTS)

  • Pinta                                              260  /07
  • 6000 jalkaa                                    290  /15
  • 10 000 jalkaa                                 320  /20
  • 16 000 jalkaa                                 330  /25
  • 20 000 jalkaa                                 360  /20
  • 30 000 jalkaa                                 010  /15
  • 50 000 jalkaa                                 010  /15
  • 80 000 jalkaa                                 tuntematon  / tuntematon

TEMP GRAD [lämpötilagradientti]:

  • (oC / 1000 jalkaa)
  • . 75 oC / 1000 jalkaa
  • 1.00
  • 1.67
  • 3.00
  • 2.20
  • 1.30

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) torjuntahävittäjä Convair F-106 Delta Dart.

a. Pilvikorkeus: 1 – 0:sta selkeäksi. b. Näkyvyys: 15+. c. Pilvipeitteen määrä: 1/10:stä 0:aan. d. Ei lainkaan. e. Pystysuuntainen lämpötilagradientti: katso pykälä g(2). h. Ei lainkaan. i. Yksi (1) 5:nnen torjuntahävittäjälaivueen (ADC)  F-106 määrätty, yksi 450:nnen pommituslennoston (906AREFS) KC-135 määrätty, Minot AFB, NDak [Linkki Wikipedia: Minot Air Force Base, ”Monitin ilmavoimien tukikohta”] [Linkki Wikipedia: Convair F-106 Delta Dart] [Linkki Wikipedia: Boeing KC-135 Stratotanker] j. Alueella yksi (1) KC-135.

Kuvateksti: Uforaportin ehkä mielenkiintoisin osuus on tukikohdan operatiivisen johtajan USAF majuri Chester A. Shawin loppukommentit

k. SHAW, CHESTER A., JR. majuri, USAF, tukikohdan operatiivinen johtaja. Kommentit: Kapteeni Smith (ohjustaistelumiehistön komentaja) ilmaisi ollessaan työtehtävissä ohjuspaikalla (MIKE F1t) kuusikymmentä (60) jalkaa [18 metriä] maan alla, että kohina häiritsi radiolähetystä, tätä kohinaa seurasi ohjuspaikkaa (MIKE F1t) lähelle tullut UFO. Kun UFO nousi ylöspäin, kohina lakkasi. UFO vaikutti tulleen näkyviin MIKE 6:n kaakkoispuolella, etäisyyttä ei määritetty.

Ajanhetkellä 0512Z UFO nousi korkeammalle sen jälkeen kun se oli leijunut 15 minuuttia. [Z-aika, Zulu-aika] Eteläinen tutkatukikohta antoi korkeudeksi 100 000 jalkaa [30,5 km] Minot AFB:n luoteispuolella, NDak. Tällä ajanhetkellä iskuryhmä raportoi, että UFO laskeutui, he myös vahvistivat tämän tutkapaikan kanssa varmistaen. Sitten UFO alkoi syöksyä ja sukeltaa. Sitten se näytti laskeutuvan 10 – 15 mailia [16 – 24 kilometriä] MIKE 6:n eteläpuolelle.

”MIKE 6”-ohjuspaikan valvonta lähetti iskuryhmän tarkistamaan. Kun tiimi oli laskeutumispaikasta noin 10 mailin [16 kilometrin] etäisyydellä, kohina keskeytti radioyhteyden heihin. Viidestä (5) kahdeksaan (8) minuuttia myöhemmin hehku väheni ja UFO nousi ilmaan. Toinen UFO nähtiin visuaalisesti ja vahvistettiin tutkalla. Se joka nähtiin ensimmäisenä, ohitti toisen alapuolelta. Tutka vahvisti myös tämän. Ensimmäinen keräsi korkeutta kohti pohjoista ja toinen näytti katoavan punahehkuisena. Eteläisessä tutkatukikohdassa ollut A3C SEDOVIC vahvisti myös tämän.

Ajanhetkellä 0619Z, kaksi ja puoli (2 ½) tuntia ensimmäisen havainnon jälkeen ilmaan lähetettiin F-106 torjuntahävittäjä. Kontaktia tai havaintoa ei vahvistettu. Lennonjohtotorni pyysi lähialueella lentäneen KC-135 lentokoneen päällikköä tarkistamaan alueen. Hän ei raportoinut mitään. Tutkapaikka poimi tutkassa kaiun, joka oli tarkistuksessa KC-135. Ei muita havaintoja. Ajanhetkellä 0645Z UFOn etsintä lopetettiin.

l. Ei lainkaan.

Allekirjoitus

CHESTER A. SHAW, Jr. majuri, USAF, tukikohdan operatiivinen johtaja

Patrick McDonough, Yhdysvaltain ilmavoimat: UFO ohjussiilolla

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI. Käännös on tiivistelmä. Käännökseen on poimittu pääasiassa vain ufokokemus.

44 vuotta hiljaa

Patrick McDonough: Hyvää iltapäivää rouvat ja herrat. Nimeni on Patrick McDonough. Olen täällä [kansallisella lehdistöklubilla] tänään kertomassa kokemuksesta, joka tapahtui minulle 44 vuotta sitten syyskuussa 1966. Se kokemus oli niin merkittävä, että se on periaatteessa palanut kiinni muistiini, en ole unohtanut sitä lainkaan. Mutta minä vanhenen ja haluan tehdä tästä kokemuksesta julkisen.

Kuvateksti: Patrick McDonough kävi puhumassa kansallisella lehdistöklubilla tehdäkseen ufokokemuksestaan julkisen.

Ohjusten ohjausjärjestelmät

Patrick McDonough: Olin värväytynyt ilmavoimiin Berkeleyssä Kaliforniassa marraskuun ensimmäisellä viikolla 1962. Siihen asti olin opiskellut tekniikkaa yliopistossa. Ilmavoimat huomioi taustani ja koulutti minusta geodeettisen maanmittaajan. Minut määrättiin Orlandoon Floridaan 1381. geodeettisen kartoituksen laivueeseen. Vuonna 1965 muutimme Warrenin ilmavoimien tukikohtaan Wyomingiin. [Linkki Wikipedia: Francis E. Warren Air Force Base] Käytin vuodessa keskimäärin 9 – 10 kuukautta määräaikaisiin työtehtäviin ohjuspaikoilla ja lentotukikohdissa asemoimassa ohjusten ja lentokoneiden ohjausjärjestelmiä. Laivueen tehtävä oli periaatteessa tuottaa ohjuksen tai lentokoneen ohjausjärjestelmälle tarkkoja maantieteellisiä koordinaatteja, jotta ohjus tai lentokone tietäisi lentoon lähtiessään täsmällisen tarkasti missä se oli. Tiedustelupalvelut tuottivat kohdentamisinformaation.

Malmstomin ilmavoimien tukikohta, 1966

Patrick McDonough: Syyskuun alussa 1966 minut ja kaksi muuta lentosotamiestä, ensimmäisen luokan lentosotamies Al Kramer ja kolmannen luokan lentosotamies Charlie Coats, määrättiin väliaikaisesti Malmstromin ilmavoimien tukikohtaan tuottamaan tai tekemään alustavaa geodeettistä yleissilmäystä viimeiselle 50:lle ohjuspaikalle. Minuteman I -paikkoja oli jo 150 kappaletta. [Linkki Wikipedia: LGM-30 Minuteman] Me olimme valmistelemassa lennostolle 50:ntä viimeistä. Todellinen pääasiallinen rakennusurakoitsija oli Boeing. [Linkki Wikipedia: Boeing] [Linkki Wikipedia: Malmstrom Air Force Base]

Kuvateksti: Patrick McDonough sanoo, että varsinaisena rakennusurakoitsijana toimi Boeing.

Pieni kolmen miehen tiimi

Patrick McDonough: Minä olin observaattori pienessä kolmen miehen tiimissä. Al oli kirjuri, Charlieta yritettiin kouluttaa sekä havainnointiin että tallentamiseen. Saavuimme tavallisesti ohjuspaikalle suunnilleen alkuillasta ja pystytimme laitteistomme. Minä tein periaatteessa tähtihavainnointia tuottaakseni tarkkaa tietoa leveysasteesta ja pituusasteesta. Sattuneen tapauksen iltana olimme lopettelemassa havaintosarjaa Conradin kaakkoispuolella. [Linkki Wikipedia: Conrad, Montana]          

Siilon räjähdysluukku

Patrick McDonough: Epätavallinen asia tuossa juuri tuossa kyseisessä ohjuspaikassa oli se, että siilon räjähdysluukku oli auki. Se oli erittäin epätavallista. Normaalisti kun menin ohjuspaikoille, vaikka niitä ei olisikaan vielä ollut aktivoitu ohjuksella, niin ne olivat kiinni. Saavuimme siis paikalle, jossa räjähdysluukku oli auki.

Tunnistamaton lentävä esine

Patrick McDonough: Olimme lähestymässä tähtihavaintojen loppua. Kello oli luultavasti noin 23:30 kun pohjoisesta tuli tunnistamaton lentävä esine, joka pysähtyi suoraan meidän yläpuolellemme. Sanoisin sen olleen luultavasti noin 300 jalan [90 metrin] korkeudella, ehkä vähän korkeammalla, sitä on hieman hankala sanoa pimeässä. Se oli pyöreä. Arvioisin sen halkaisijan olleen suunnilleen 50 jalkaa [15 metriä], tavallaan melko suuri, tiedäthän… kuin B-52:n siipien kärkiväli, jotain sitä luokkaa, melko suuri. Siinä näytti olevan sitä vaakasuorassa ympäri kiertävät sykkivät valot ja sen keskeltä lähti alaspäin kohti siiloa suuntautuva valkoinen valo. Ilmavirtausta ei ollut, ei ääntä.

Se oli siinä 20 sekuntia, enintään 30 sekuntia. Katselin ylös tähtiä. Olin melko innokas havainnoija, että mikä tuossa ylläni oikein on. Sanoin itsekseni: ”Mitä jos tuo kapine nostaa meidät säteellä ylös ja vie meidät jonnekin kaukaiseen paikkaan, eikä palauta meitä koskaan enää Maahan?” Tarkoitan, että tuo pyöri päässäni sen kapineen ollessa ylläni.

Kuvateksti: Patrick McDonough ei halunnut kaikesta päätellen lähteä planeetta Maasta.

Ufon lähtö

Patrick McDonough: Sitten se ampaisi siitä täysin pysähdyksistä paikaltaan itään tyyliin: nyt näet sen ja nyt et, vain että viuh. Kaappasin ufon lähdön jälkeen mittavälineeni ja hyppäsin ratin taakse tavarankuljetusautoon. Me lähdimme. Emme aikoneet olla siellä jos se palaisi. Koska siellä ei ollut ohjusta, niin meillä ei ollut vartijoita mukanamme. Meillä ei ollut radiopuhelintakaan, koska emme olleet varsinaisesti yhteydessä ilmavoimien tukikohtaan. Ollakseni teille rehellinen, niin en edes tiennyt, että muutakin tällaista oli meneillään. En ollut edes sinänsä tietoinen UFO-ongelman olemassaolosta.

Yli 20 ilmoitusta ufosta

Patrick McDonough: Osoittautui, että yön tapahtumat eivät olleet meidän osaltamme siinä vaiheessa vielä täysin ohi. Kun kiisimme takaisin kohti Conradia, niin auto kaatui ja päädyimme ylösalaisin. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Kävelimme arviolta kaksi tuntia lähimpään maalaistaloon ja soitimme Montanan maantiepoliisille. Maanviljelijä ajoi meidät takaisin onnettomuuspaikalle. Oli mielenkiintoista kun järjestyspoliisi saapui. Kerroimme hänelle miten se oli tapahtunut. Hän kysyi meiltä, joten kerroimme. Hänen lähettäjänsä oli kertonut heille, että hänen toimistoonsa oli tullut sinä yönä yli 20 ilmoitusta alueella olleesta ufosta.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla military aircraft 1966. Kuvassa on Yhdysvaltain ilmavoimien F-100D Super Sabre -hävittäjiä Vietnamissa vuonna 1966.

Ilmavoimien kalustoluettelo

Patrick McDonough: Menin takaisin päämajaani Warrenin ilmavoimien tukikohtaan. Noin puolitoista kuukautta myöhemmin minut vapautettiin tehtävistä. Minun on sanottava, että olin työskennellyt neljän vuoteni aikana geodeettisen kartoituksen laivueessa Yhdysvaltain ilmavoimien kalustoluettelossa olevien viimeisimpien ohjusten ja lentokoneiden parissa. Työskentelin kaikkialla niiden ohjausjärjestelmien kimpussa. Me tai minä en ollut nähnyt koskaan ilmavoimien kalustossa mitään mikä pystyisi tekemään niin kuin se UFO teki. En tiedä mikä se oli, mutta meillä ei varmasti sellaista ollut, minä en nähnyt koskaan mitään sen kaltaista. Toivottavasti jonakin päivänä lähitulevaisuudessa pomo vapauttaa mitä tahansa tietoa mitä heillä ufoista on.

Yhdysvaltain ilmavoimien eläköitynyt kapteeni David D. Schindele: UFO ja mannertenväliset ballistiset ohjukset (ICBM)

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI (46:22 =>). Käännös on tiivistelmä.

USAF kapteeni David. D. Schindele, eläkkeellä

Robert Salas: Haluaisin esitellä seuraavaksi David Schindelen, joka palveli aktiivisissa työtehtävissä ilmavoimissa vuodesta 1963 vuoteen 1968. Hän oli Atlas ICBM ohjuslaukaisu-upseeri Fairchildin ilmavoimien tukikohdassa Washingtonissa kesäkuuhun 1965 asti. [Linkki Wikipedia: Atlas (rakettiperhe)] [Linkki Wikipedia: Fairchild Air Force Base] Myöhemmin hän palveli ohjuslaukaisu-upseerina Minotin ilmavoimien tukikohdassa Pohjois-Dakotossa vuoteen 1968 asti. Linkki Wikipedia: Minot Air Force Base] Aktiivipalveluksesta lähdettyään hän palveli projektipäällikkönä Hamilton Standardilla kehittämässä miehitettyä kiertoradan laboratoriota. [Linkki Wikipedia: Hamilton Standard] Hän osallistui myös Kuu-tutkimusmatkoilla käytettyjen Apollo-astronauttien reppujen kehittämiseen. [Linkki Wikipedia: Apollo (avaruusohjelma)] Hän työskenteli tietokonejärjestelmäanalyytikkona eläköitymiseensä saakka vuonna 2004. Herra Schindele.

Kuvateksti: Minuteman II -ohjus. Ensimmäinen Minuteman II -yksikkö asetettiin valmiuteen toukokuussa 1966.

Ufotapaus

David Schindele: Kyllä, tuossa [valokuvassa] olin minä yli 50 vuotta sitten. Hyvää huomenta. Nimeni on David Schindele. Olen eläkkeelle jäänyt ilmavoimien kapteeni. Olen erittäin ylpeä palveltuani maatani. Aion nyt informoida teitä yhdestä niistä varhaisemmasta ufotapauksesta, joka todellakin vaikutti kansalliseen turvallisuuteen. Se oli välikohtaus johon olin itse osallinen, jonka seurannaisvaikutuksia minun täytyi hoitaa. 

Minuteman ICBM-ohjukset, Minotin lentotukikohta, 1966

David Schindele: Olin syyskuussa 1966 Minuteman ICBM laukaisuvalvontaupseeri ja Minotin ilmavoimien tukikohtaan Pohjois-Dakotaan sijoitetun laukaisumiehistön apulaiskomentaja. [Linkki Wikipedia: LGM-30 Minuteman] Olin siihen aikaan osallisena ufotapaukseen, jossa lentävä esine kajosi ja kaatoi yhteensä 10 kappaletta ydinkärjellä varustettuja ICBM-ohjuksia tekemällä ne laukaisukelvottomiksi.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Minot Air Force Base, ”Minotin ilmavoimien tukikohta”, ”Minotin lentotukikohta”.

Uutislähetys

David Schindele: Minulle se kaikki alkoi varhain eräänä aamuna kun olin syömässä aamiaista ja kuuntelin Minotin kaupungin TV-aseman television uutislähetystä. Uutistenlukija kuulutti, että Mohawkin asukkaat Pohjois-Dakotassa olivat nähneet sinä yönä kaupungin länsipuolella outoja valoja, jotka he määrittelivät ufoksi. Tuo kiinnitti huomioni, koska minut oli aikataulutettu vapauttamaan ja kotiuttamaan senhetkinen Minuteman-laukaisumiehistö November-lentueen laukaisuvalvontakeskuksessa, joka sijaitsee kolme mailia [4,8 km] tuon kaupungin länsipuolella.            

Käskynjakotilaisuus

David Schindele: Kun osallistuin tukikohdassa miehistön lähtöä edeltävään käskynjakotilaisuuteen sinä aamuna, jossa siis 15 kappaletta kaksimiehistä upseerimiehistöä tapasi joka aamu ennen menoaan heille määrättyihin laukaisuvalvontakeskuksiin, niin meille kerrottiin, että muutama November-lentueen ohjus oli mennyt pois valmiustilasta, mutta asiasta ei sanottu mitään muuta. Käskynjakotilaisuuden jälkeen luokseni tuli useita ohjusmiehistöjä, he mainitsivat siitä mitä olivat kuulleet uutisissa sinä aamuna. Minun miehistökomentajani tunnusti myös kuulleensa uutiset.

November-lentueen laukaisuvalvontakeskus

David Schindele: Kun minä ja miehistökomentajani saavuimme November-lentueen laukaisuvalvontalaitokseen, joka oli mitäänsanomaton vihreä korkean aidan ympäröimä tuntomerkitön rakennus ja sijaitsi tukikohdasta 37 mailin [60 km] etäisyydellä, niin komentajani astui sisään rakennuksen etuoven kautta pyytämään turvallisuusvartijoilta suullista selvitystä. Minä astuin sisään takaoven kautta ja tapasin työnvalvojan, joka oli tekniikkakersantti. Hän kysyi olinko kuullut mitä yön aikana oli tapahtunut. Vastasin, että tiesin Mohawkin asukkaiden raportoineen yön aikaisista oudoista valoista.

Suuri esine, vilkkuvat valot

David Schindele: Hän vei minut silloin päivähuoneeseen ja länttä kohti olevien ikkunoidensa ääreen. Hän kuvaili minulle mitä hän ja muut olivat nähneet sinä yönä. Hän kuvaili suuren esineen, jossa oli ollut kirkkaita vilkkuvia valoja. Se oli ollut aivan reuna-aidan ulkopuolella, mutta äänettömänä, ja se oli leijunut lähellä maaperää. Arvioin esineen voineen olla 80 – 100 jalkaa [24 – 40 metriä] leveä, perustuen siihen miten hän viittoili sen koon levitetyillä käsivarsillaan. Kun oli kulunut useita minuutteja, esine oli lipunut sitten kohti rakennuksen pohjoispäätä ja pois näkyvistä. Mutta se tuli silloin rakennuksen valvontaosastolla olleiden turvallisuusvartijoiden näkyville.

Vartijoiden näkyvillä

David Schindele: Esine, joka leijaili aivan pääportin ulkopuolella, oli peittynyt hieman näkyvistä suuren autotallin vuoksi, joka sijaitsi oikealla aidan sisäpuolella. Turvallisuus- ja muu henkilöstö katseli esinettä turvallisuusvalvonnan ikkunoiden läpi. Turvallisuusvalvonta piti parhaana pysyä rakennuksen sisällä. Tuo ajanjakso oli vain lyhyt, ennen kuin esine lähti yhtäkkiä lentoon ja katosi sekunnissa.

Kuvateksti: Eläköitynyt USAF kapteeni David D. Schindele sanoo, että kahdeksan ihmistä näki esineen.

Kahdeksan ihmistä näki

David Schindele: Rakennuksen yläosassa sisällä oli kahdeksan ihmistä, jotka näkivät tuon esineen. Tuohon joukkoon kuului kuusi turvallisuushenkilöä, laitoksen kokki ja työnvalvoja. He kaikki vahvistivat sen olleen kauhistuttava kokemus katseltavaksi. Pystyin kuulemaan sen heidän äänensävyistään ja näkemään sen heidän kasvojensa ilmeistä. He tiesivät, että esine ei ollut helikopteri, eivätkä tukikohdan helikopterit normaalisti edes lentäneet yöllä, eivät varsinkaan laitokselle ilmoittamatta.

Ydinkärjellä varustetut ohjukset

David Schindele: Sitten komentajani ja minä menimme turvallisuuskeskuksen viereiseen hissiin, joka laski meidät 60 jalkaa [18 metriä] maan alle, sinne missä vahvistettu laukaisuvalvontakeskuksen kapseli sijaitsi. Kapseliin johtava räjähdysovi oli saapuessamme auki meitä varten ja kävelimme sisään. Meitä odottaneet kaksi laukaisumiehistön upseeria tervehti meitä, mutta vilkaisimme myös välittömästi huoneen vastakkaisessa päädyssä sijainneeseen laukaisunvalvontapöytään, joka näytti kymmenen ydinkärjellä varustetun ohjuksen tilan.

Kuvateksti: Kuva Etelä-Dakotan ilma- ja avaruusmuseosta nimikkeellä Boeing LGM-30 Minuteman -ohjus.

Kaikki ohjukset olivat pois valmiustilasta

David Schindele: Ohjukset oli sijoitettu vahvistettuihin maanalaisiin turvasiiloihin, jotka sijaitsivat useiden mailien etäisyydellä kaikilla suunnilla meistä. Valvontapöydän valot ilmaisivat, että ne olivat kaikki pois valmiustilasta ja ei-laukaistavissa. Työvuorossa ollut miehistö kertoi meille, että ohjukset kaatuivat silloin kun lentävä esine leijaili pääportin vieressä ja maanalaisen kapselin yläpuolella. Miehistö viesti yläpuolella olleen turvallisuusvartijoiden päällikön kanssa koko välikohtauksen ajan. Miehistö keskusteli tästä tilanteesta kattavasti minun ja komentajani kanssa.

Käyttökelvottomat ICBM-ohjukset

David Schindele: Sitten kävimme kaikki läpi miehistön vaihdoksen muodollisuudet. Kun miehistö lähti, suljimme räjähdysoven heidän takanaan. Sitten minä ja komentajani asettauduimme valvomaan meidän kymmentä käyttökelvotonta ydinkärjellä varustettua ICBM-ohjustamme. Kaikki ohjukset näyttivät ohjaus- ja hallintajärjestelmän toimintahäiriötä. Joskus toiste laukaisukeskuksen miehistön vaihdon aikana saattaisimme ajaa yhden tai kaksi ohjusta alas aikataulutettujen huoltotöiden vuoksi, mutta tällaista tilannetta emme olleet nähneet koskaan.

Tunteet

David Schindele: Se kaikki oli meille uutta. Meille oli erittäin järkyttävää ja hankalaa yrittää käsittää sen tilanteen todellisuutta, joka tiellemme oli osunut. Mutta saimme myös ennakkovaroituksen. Sitä seurasivat yläpuolella olleiden lentosotamiesten ja maan alla olleen upseerimiehistön osoittamat tunteet, kun he antoivat meille suullista selvitystä toimista, joita he olivat selkkauksen aikana tehneet.

OSI

David Schindele: Saavuimme yläpuolelle seuraavana aamuna, kun toinen miehistö vapautti meidät. Yritin kysellä selkkauksesta ja hänen näkemästään lisää johtavalta turvallisuusvartijalta, mutta hän keskeytti minut ja sanoi, että hänet oli ohjeistettu olemaan puhumatta siitä kenellekään. Sitten komentajani kääntyi minun puoleeni ja sanoi, että hän oli saanut yön aikana puhelinsoiton erikoistutkinnan, OSIn, toimistosta ollessaan maan alla lepotauolla. [Linkki Wikipedia: Department of the Air Force Office of Special Investigations (OSI)] OSIsta kerrottiin komentajalleni, että meidän täytyisi pitää suumme supussa tapauksesta ikuisesti. Hänelle kerrottiin, että mitä teihin tulee, niin sitä ei koskaan tapahtunut. Meidät ohjeistettiin jopa olemaan puhumatta koskaan keskenämme tapauksesta.

Ei koskaan…

David Schindele: Oikeastaan ilmavoimat vahvisti minulle ufotapauksen vakavuuden ja todellisuuden. Tuon vahvisti ironisesti se tosiasia, että minun miehistökomentajaani ja minua ei koskaan kuultu, ei koskaan kuulusteltu, meiltä ei pyydetty selkkauksesta koskaan suullista selvitystä, eikä myöskään toiselta miehistöltä. Meitä hämmästytti että meitä ei kuultu, sen sijaan meidän käskettiin vain pysyä hiljaa, niin että se ei jäänyt epäselväksi. Meille ei koskaan kerrottu mikä selkkauksen turvaluokitus oli. Meitä ei koskaan ohjeistettu tai koulutettu mitä tehdä jos toinen selkkaus joskus tapahtuisi. Ja toisia ohjusmiehistöjä ei koskaan informoitu meidän selkkauksestamme tai toisista ufotapauksista ohjuskentällä siihen aikaan.                  

Hiljaa hyvä tulee

David Schindele: Monet tähän selkkaukseen osallisina olleet lentosotamiehet ovat kuolleet, mukaan lukien miehistöni komentaja. Mutta sen miehistön komentaja, jonka minä ja minun komentajani vapautimme, on yhä hengissä. Kun olin ehdottanut hänelle monta kertaa, että hän astuisi esiin samalla tavoin kuin minä olen tehnyt, hän sanoi: ”Sinun on ymmärrettävä, että palattuani selkkauksen jälkeen tukikohtaan minut määrättiin allekirjoittamaan asiakirja jossa todettiin, että pysyisin ikuisesti hiljaa.” Hänen  huolensa tuosta ja hänen henkilökohtainen korkea moraalinsa pitää hänet hiljaisena tänäkin päivänä, vielä 55 vuotta myöhemmin.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien eläköitynyt kapteeni David Schindele sanoo, että ilmavoimista ei ole oltu rehellisiä kongressille ja Yhdysvaltain kansalle.

Ilmavoimat

David Schindele: Me kaikki olemme ylpeitä lahjomattomuudestamme, ilmavoimat luottivat meihin sen takia. Ilmavoimista ei kuitenkaan ole oltu rehellisiä kongressille ja Yhdysvaltain kansalle. Olen halukas todistamaan kaiken tämän kongressin kuulemisen edessä. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kongressi] Kiitos, että olitte täällä ja kuuntelitte.         

Robert Salas

David Schindele: Vuonna 2001 löysin internetistä artikkelin, jossa kuvailtiin Robert Salasin tapausta. Kun näin sen, sanoin: ”Voi luoja, se on todennettu.” Hänen tapauksensa oli lähes identtinen minun tapaukseni kanssa. Tunsin riemukasta vapautta ja pystyin lopultakin kertomaan salaisuuteni vaimolleni. Kiitos Robert, että autoit minua.

Eversti Walter Figel: Echo-lentueen tapahtumat, 16.3.1967

Linkki käännettyyn puhelinkeskusteluun: LINKKI (1:10:10 – 1:11:43).

Eversti Walter Figel, eläkkeellä, Echo-lentueen ohjustaistelumiehistön apulaiskomentaja

USAF kapteeni Robert Salas: Yksi ensimmäisistä todistajia joita pystyin noille maaliskuun tapahtumille löytämään, oli eversti Walter Figel. Eversti Figel on yhä elossa [19.10.2021} ja voi hyvin. Puhuin hänen kanssaan melko äskettäin, muutaman kuukauden sisällä. Hän ei voinut olla kanssamme täällä tänään, mutta olen varma, että hän todistaisi kongressin edessä enemmän kuin mielellään. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kongressi] Minä vain soitan [äänitteeltä] keskustelun jonka kävimme arvellakseni vuonna 1996 kun paikansin hänet ensimmäisen kerran.   

”Paikan yläpuolella leijailee UFO”

Walter Figel: He tekivät huoltotöitä ohjauskameroille tai jotain, en tiedä. Huoltomiehistö jäi yöksi. Turvallisuus- ja huoltohenkilöstö oli molemmilla [ohjus]paikoilla, kahdella kymmenestä paikasta. Kun ensimmäinen [ohjus] kaatui, puhuin siellä olevan turvallisuusosaston kanssa. He raportoivat, että paikan yläpuolella leijailee UFO. Minä sanoin, että ”joo, niin varmaan, ryyppäättekö te jätkät siellä?” Molemmilla paikoilla oli iskuryhmät. Iskuryhmät… En kertonut heille mitä olimme LF-radiovastaanottimen kautta kuulleet. Sanoin, että menkää mailin [1,6 kilometrin] säteelle paikasta ja soittakaa takaisin VHF:llä. Ne molemmat raportoivat siitä myös. Paikalla olevat kaksi huoltomiehistöä, kaksi turvallisuusjoukkoa ja kaksi iskuryhmää kaikki raportoivat siitä.

Kuvateksti: Eversti Walter Figelin reaktio ilmoituksiin ohjuspaikan yllä leijailleesta ufosta oli, että henkilöstön täytyi olla ohjuspaikalla ryyppäämässä.

Robert Salas: Onko tuo oikein?           

Walter Figel: Jep.

Robert Salas: Muistatko kenenkään noiden kavereiden nimiä?

Walter Figel: En.

Eversti Fred Meiwald: Oscar-lentueen alasajo 24.3.1967

Robert Salas: Aion siirtyä nyt omaan tapaukseeni, Oscar-lentueen alasajoon. [Tässä luennossa, joka on jätetty suurimmaksi osaksi kääntämättä.] Robert [USAF kapteeni Robert Jamison] vahvisti jälleen juuri äsken sen tosiasian, että se tapahtui maaliskuun 24. päivänä 1967. Tämä oli vain kahdeksan päivää Echo-lentueen alasajon jälkeen. Puhuin siihen aikaan kapselilla olleen komentajani kanssa. Kyseessä on eversti Fred Meiwald. Näet hänet oikeanpuoleisessa kuvassa . Minä soitan tämän [äänitteen] nyt.

Puhelimessa eversti Fred Meiwald

Fred Meiwald: Muistelen meidän puoltamme siitä.

Robert Salas: Kyllä.

Fred Meiwald: Tässä se on sellaisessa järjestyksessä kuin minä sen muistan. Muistan saaneeni ensimmäiseksi puhelinsoiton, turvallisuusvalvoja sanoi: ”Olen nähnyt täällä muutamia ufoja lentelemässä ympäriinsä.” Minä sanoin: ”Unohda se.” Tiedäthän? Minä en uskonut häntä. Sitten minä tavallaan löin heille luurin korvaan. Sitten hieman myöhemmin he soittivat uudelleen. En tiedä kuinka pitkä aika se oli, ehkä 5 – 10 minuuttia, ehkä enemmän. Kaveri kuulosti todella pelästyneeltä ja sanoi, että yksi oli aivan etuportin ulkopuolella. Muistan hänen sanoneen myös, että yksi toinen vartija oli loukkaantunut jollakin tavalla. En ajattele sen johtuneen ufosta, arvelen sen tapahtuneen yrityksestä kiivetä aitaa, tai jotain sellaista. Sitten lopetin puhelun… tai hän lopetti puhelun, koska hänen oli mentävä, vartija oli loukkaantunut.

Kuvateksti: Eversti Fred Meiwald kertoo saaneensa ensimmäiseksi ufoista raportoineen puhelinsoiton, jonka sisältöä hän ei kuitenkaan uskonut.

Eversti Fred Meiwald ja kapteeni Robert Salas

Fred Meiwald: Sitten arvelen, että sinä joko heräsit tai minä herätin sinut. Ja sitten jotkut ohjuksistamme alkoivat kytkeytyä pois päältä. Onko tämä oikein?

Robert Salas: Kyllä.

Fred Meiwald: Onko tämä suunnilleen siten kuin sinä sen muistat?

Robert Salas: Kyllä. Tuli turvallisuushälytyksiä ja ongelmia joillakin sijaintipaikoilla.

Fred Meiwald: Kyllä. Olen todella iloinen, että löysin sinut.

Robert Salas [luennossa]: Otin lopulta yhteyttä eversti Miewaldiin vuonna 1996. Kävimme tuon keskustelun silloin.

Tunkeutumiset laukaisulaitoksiin

Robert Salas [luennossa]: Vilkkuvalomme alkoivat myös ilmoittaa tunkeutumisista muutamiin laukaisulaitoksiin. Tämä seuraava keskustelu on siitä.

Fred Meiwald: He raportoivat alueeltaan ufoista.

Robert Salas: Muistan, että kaksi vartijaa oli mennyt ulos tapahtumapaikoille. He tulivat lopulta takaisin kuoliaiksi pelästyneinä. Meidän piti vapauttaa heidät työtehtävistä.

Fred Meiwald: Kyllä. Tarkoitatko meidän vartijoitamme?

Robert Salas: Kyllä.

Fred Meiwald: Ai, en tiennyt tuota.

Robert Salas: Yksi valvojatyypeistä oli mennyt yhdelle tapahtumapaikoista. Hän menetti paluumatkalla radioyhteyden. Päädyimme siihen, että lähetimme heidät tukikohtaan etuajassa. En ole varma mitä tapahtui. He eivät arvellakseni enää koskaan palanneet vartiointitehtäviin.

Kuvateksti: Eversti Fred Meiwald kysyy kapteeni Robert Salasilta seuraavaksi mistä vartijat olivat pelästyneet.

Mitä he pelästyivät?

Fred Meiwald: Mistä he olivat pelästyneet?

Robert Salas: He olivat nähneet niitä mielettömiä kapineita ja…

Fred Meiwald: Ai, he näkivät. Raportoivatko he sinulle?

Robert Salas: He raportoivat yläpuolella olleelle kaverille.

Fred Meiwald: Yläpuolen kaverille, oikein, okei, okei, okei. No, mielenkiintoista, eikö sinustakin?

Robert Salas: Kyllä.

Robert Salas [luennossa]: Eversti Meiwald valitettavasti menehtyi noin 10 vuotta sitten.

Eversti Frederick ”Fred” Meiwaldin kirje Robert ”Bob” Salasille (1.10.1996)

Linkki käännettyyn kirjeeseen: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, yleiskuulumisia ei ole käännetty. Kääntäjä on lisännyt kirjeen katkelmaan väliotsikoita ja kuvia.

Oscar LCF

Lähdin pois miehistötyötehtävistä komentopaikan vuoksi marraskuussa 1967. Mitä tulee tapaukseen itseensä, niin muistan meidän olleen Oscar LCF:ssä [laukaisuvalvontakeskuksessa]. Yläpuolen turvallisuusosasto ilmoitti meille, että liikkuva tiimi oli raportoinut havainneensa (ilmeisesti sinun suunnassasi) ”ufon” vastatessaan tilanteeseen syrjäisessä LF:ssä [laukaisukeskuksessa]. Tuo nimenomainen sijaitsi aivan valtatien nro. 19 itäpuolella, se osavaltion valtatie joka kulkee pohjoiseen Grass Rangesta Missouri joelle.

Turvallisuustiimi

Turvallisuustiimin käskettiin palata LCF:ään [laukaisuvalvontakeskukseen] säilyttäen radioyhteyden kaiken aikaa sillä välin kun turvallisuusjärjestelmää resetoitiin, tuo vähillä ohjeilla tai ilman ohjeita korkeammalta käskyvallalta (komentopaikalta tai vuorottelevalta komentopaikalta). Radioyhteys katkesi matkalla takaisin LCF:hen ja pysyi poikki siihen saakka kunnes turvallisuuskulkuneuvo lähestyi LCF:ää. Kaksi erittäin järkyttynyttä nuorta miestä ei tuhlannut aikaa päästäkseen takaisin sisälle.

Ei henkilövahinkoja

En muista minkäänlaisia henkilövahinkoja, mutta ne kaksi henkilöä lähetettiin takaisin huoltotukikohtaan etuajassa. Kuulin toisen käden tietona, että yksi vapautettiin turvallisuustiimin työtehtävistä. En muista lennoston minkään henkilöstön tehneen mitään jatkotoimenpiteitä. Komentopaikan muistilistassa sanottiin vain muistaakseni, että mistä tahansa sellaisista tapauksista tulee ilmoittaa siviilitoimipaikkoihin.

Alien UFO

Onko näitä muukalaisufoja [alien UFO] olemassa? Minä en tiedä, mutta ilmoitettuja tilanteita on todellakin riittävästi, että minun on kallistuttava uumoilemaan niitä olevan. On runsaslukuinen Las Vegasin pohjoispuolelle pieneen kaupunkiin vuosittain kokoontuva porukka, joka vakuuttaa että ”muukalaiset toiselta planeetalta (planeetoilta) ovat vierailleet tällä alueella”. Jotkut pitävät kiinni sanomastaan, että ilmavoimat on vanginnut ainakin yhden. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Kuvateksti: Eversti Frederick Meiwald toteaa kirjeessään kallistuneensa uumoilemaan, että ”alien UFOja” on olemassa.

Herra Nick Mariana

Great Falls Electronics –baseballjoukkueeseen kuuluva herra Nick Mariana oli valokuvilla täydennettynä erittäin suorapuheinen havainnoistaan ollessamme Montanassa. Oletko kytkenyt oman tutkimuksesi yhteen tuon kanssa?

Parhain terveisin: Frederick Meiwald

[Linkki: Frederick Meiwaldin muistokirjoitus (“Eversti Frederick Meiwald, Yhdysvaltain ilmavoimat. Eläkkeelle jäänyt eversti Frederick Meiwald, 70, nukkui pois keskiviikkona 8. elokuuta 2012 pitkäaikaisen sairauden jälkeen…”)]

Yhdysvaltain ilmavoimien kapteeni Robert Salas: Ufot kytkivät ydinohjuksia pois päältä

Linkki alkuperäiseen videohaastatteluun: LINKKI. Teksti on haastattelun suora käännös.

Sotilas- ja työura

Robert Salas: Valmistuin ilmavoima-akatemiasta ja vietin noin seitsemän ja puoli vuotta ilmavoimien aktiivipalveluksessa vuosina 1964 – 1971. Sitten menin töihin ensin Martin Mariettalle Denveriin ja sitten Rockwell Internationaliin tänne Kalifornian eteläiselle alueelle. [Linkki Wikipedia: Martin Marietta] [Linkki Wikipedia: Rockwell International] Työskentelin vuonna 1974 Yhdysvaltain ilmailuhallinto FAA:lle, vietin heidän palveluksessaan noin 21 vuotta ja jäin liittovaltion palveluksesta eläkkeelle vuonna 1995.

Olin ilmavoimissa lennonjohtaja. Periaatteessa lennonjohtaja oli… Käytimme siitä nimitystä maanpintaa valvova torjuntapäällikkö. Sitten olin ohjuksia laukaiseva upseeri. Sen jälkeen olin Titan 3 propulsiojärjestelmän teknikko ilmavoimien laitoksella Los Angelesissa. Kun irtisanouduin ilmavoimien palveluksesta vuonna 1971, niin olin silloin Los Angelesissa ilmavoimien laitoksella. [Linkki Wikipedia: Titan-rakettiperhe]

Tarkoitatko että UFO?

Robert Salas: Tapaus tai välikohtaus, kuten sitä nimitän, sattui aamulla 16.3.1967. Olin työvuorossa komentajani Fred Meiwaldin kanssa. Palvelimme molemmat Oscar-lentueessa osana 490. strategista ohjusryhmää. Ryhmään kuului viisi laukaisuvalvontalaitosta. [Näyttää kartasta.] Okei, tässä on Echo- laukaisuvalvontalaitos, noin 48 kilometriä Lewistownin kaupungin pohjoispuolella. Oscar oli 48 – 64 kilometriä Lewistownin itäpuolella. November [lentue] oli Lewistownin eteläpuolella. Me olimme Oscar-lentueessa.

Ulkona oli yhä pimeää. Olimme 18 metriä maan alla, joten emme voineet mitenkään nähdä ulos. Oli muistaakseni aikainen aamu. Sain puhelinsoiton yläpuolelta turvallisuusvartijaltani, joka oli lentoturvallisuusvartija. Taisimme käyttää heistä nimitystä FSC. Hän sanoi, että hän ja jotkut muut vartijat olivat havainneet jotain outoja valoja lentelemässä aseman ympärillä, laukaisuvalvontalaitoksen ympärillä. Hän sanoi niiden käyttäytyneen erittäin epätavallisesti, ne vain lentelivät ympäriinsä.

Kuvateksti: Vartija raportoi laukaisuvalvontalaitoksen ympärillä lentelevistä oudoista valoista. Kuvat eivät liity tapaukseen.

Robert Salas: Kysyin, että ”tarkoitatko UFO?” Hän sanoi: ”tuota..”. Hän ei tiennyt mitä ne olivat, paitsi että ne olivat ympäriinsä lenteleviä valoja. Ne eivät olleet lentokoneita, niistä ei lähtenyt lainkaan ääntä. Ne eivät olleet helikoptereita. Ne tekivät joitakin todella eriskummallisia liikkeitä, eikä hän osannut selittää niitä. No, minä vaan tavallaan pyörittelin päätäni ja sanoin: ”Soita minulle jos jotain tärkeämpää tapahtuu.” Keskustelumme päättyi periaatteessa siihen.

Kiihtynyt vartija soittaa uudelleen

Robert Salas: Näin soitti uudelleen muutamia minuutteja, ehkä puoli tuntia myöhemmin. Tällä kertaa hän oli erittäin kauhuissaan. Kuului hänen äänestään, että hän oli todella järkyttynyt. Hänen sijaintipaikaltaan oli etuportille laaja näköalaikkuna. Hän sanoi: ”Herra, aivan etuportin ulkopuolella leijailee hehkuva punainen esine. Katselen sitä juuri parhaillaan. Kaikki miehet ovat täällä aseet esillä.”

Hän oli tietysti hyvin sekaisin tämän minulle kertoessaan; hän oli erittäin kiihtynyt. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt siitä ajatella, mutta hän halusi minun antavan ohjeita tai määräyksiä mitä hänen pitäisi tehdä. Luulen sanoneeni jotain tyyliin ”varmista, että ulkoaita on turvattu”. Sitten hän sanoi heti: ”Minun täytyy mennä, herra. Yksi vartijoista on loukkaantunut.” Hän sulki puhelimen.

Kuvateksti: Laukaisuvalvontalaitoksella alkoi näkyä pian punaista.

Kellot ja pillit alkavat soida

Robert Salas: Menin välittömästi päiväunilla olleen komentajani luo. Meillä oli siellä pieni kenttävuode lepotaukoja varten. Kerroin hänelle juuri saamastani puhelinsoitosta. Juuri kun olin kertomassa tätä hänelle, ohjuksemme alkoivat kytkeytyä yksitellen pois päältä. Tarkoitan pois päältä kytkeytymisellä, että ne menivät ”ei toimi”-tilaan, tarkoittaen että niitä ei voitu laukaista. Kellot ja pillit alkoivat soida, tuli punainen valo ei toimi -tilan merkiksi.

Muistelin tuohon aikaan, että vaikutti kuin kaikki niistä olisivat kytkeytyneet pois päältä, mutta kun muistelin tapausta myöhemmin komentajani Mywaldin kanssa, hän sanoi itsestään tuntuneen, että menetimme noista aseista toimimattomiksi vain ehkä seitsemän tai kahdeksan kappaletta. Aseet olivat Minuteman 1 -ohjuksia, niiden taistelukärkenä oli tietysti ydinkärki. [Näyttää videossa ohjussiilon kuvasta ohjuksen sijaintipaikan.]

Kuvateksti: Minuteman 1 -ohjus. Kuva on käännetty vaakasuoraan. [Linkki Wikipedia: Minuteman]

Robert Salas: Kun ne alkoivat kytkeytyä pois päältä, hän nousi välittömästi ylös ja aloimme molemmat tarkastella valvontataulua. Meillä oli taidot tiedustella ja määrittää mikä ohjusten sulkeutumisen oli aiheuttanut. Useimmat olivat muistaakseni hallinta- ja ohjausjärjestelmän häiriöitä. Sitten hän alkoi raportoida komentopaikkaan.

Entä UFO?

Robert Salas: Minä soitin samaan aikaan yläkertaan kysyäkseni mikä sen esineen tilanne oli. Vartija sanoi sen lähteneen, se oli lähtenyt juuri suurella nopeudella. Kysyin häneltä miltä esine oli näyttänyt. Hän pystyi sanomaan ainoastaan, että se oli ollut yleispiirteiltään soikion muotoinen ja se oli hehkunut punaisena, esineen ympärys oli hohtanut punertavan oranssina. Hän sanoi, että siitä oli hyvin vaikea erottaa mitään yksityiskohtia.   

Kuvateksti: Esine oli soikion muotoinen ja hehkui punertavan oranssina. Havainto tuntuu täsmäävän videoon: CE-5 Vero Beach UFO (2015). Kuva ei liity tapaukseen. Kuvassa on litistetty Aurinko. Katso video.

Haastattelija: Kuinka kaukana ja millä korkeudella se oli?

Robert Salas: No, hän sanoi sen leijuneen juuri aidan yläpuolella ja se oli hänestä alle yhdeksän metrin etäisyydellä. Aita oli arviolta 2,5 metriä korkea. Viikon sisällä tästä tapauksesta sattui toinenkin tapaus, aivan vähän sen jälkeen kun oli tullut tutkaraportteja. Todistajia oli melko paljon enemmän.

Tutkimus

Robert Salas: Ilmavoimat tekivät selkkauksesta mittavan tutkimuksen, mutta pois päältä kytkeytymisille ei löytynyt todennäköistä syytä. Minulla on melko paljon todistajia tuolle, kuten muutama tutkimustiimissä työskennellyt ihminen. Sain vahvistusta mieheltä, joka itse asiassa organisoi tutkimustiimin. Sulkeutumisille ei ollut järkevää selitystä. Kukin ohjus on periaatteessa omavarainen. Kaupallinen sähkönsyöttö antaa tehoa useimmille niistä, mutta jokaisessa ohjuksessa on silti oma generaattori.

Kotelon ja ohjuspaikan välinen ainoa yhteys ovat SIN-linjat eli sensitiivisen informaation verkkolinjat. Ne ovat pohjimmiltaan vaipalla suojattuja haudattuja kaapeleita, linjat menevät suoraan ohjuksiin. Ohjukset eivät ole yhteyksissä toisiinsa, joten vika yhdellä sijaintipaikalla ei vaikuttaisi ohjuksiin toisella asemapaikalla.

Haastattelija: Kuinka monta ohjusta kaatui yhteensä?

Robert Salas: Meidän toimipaikallamme ohjuksia luultavasti kaatui suunnilleen jotain välillä 6-8, mutta ne kaatuivat nopeasti peräkkäisessä järjestyksessä, mikä on äärimmäisen harvinaista. Meillä kaatui erittäin harvoin edes yksi ohjus mistään syystä. Tällainen oli erittäin harvinaista. Sää suljettiin pois laskuista. Kuten sanoin, tehtiin mittava tutkimus ja jännitepiikit suljettiin pois. Erään tutkineen Boeingin insinöörin mielestä oli vain yksi mahdollisuus. Hän teki laboratoriossa jonkinlaisen kokeen. Hän ajatteli, että jonkinlainen sähkömagneettinen voima tai kenttä oli aiheuttanut signaalin katkeamisen. Sen oli täytynyt mennä haudattua kaapelia pitkin kuhunkin ohjukseen.

Kuvateksti: Minuteman 3 ICBM-ohjussiilo ja Atlas F ICBM-ohjussiilo.

Sama juttu toisella komentopaikalla

Robert Salas: Puhuin yläkerrassa olleen vartijani kanssa ja toiselta loukkaantuneelta vartijalta saatiin myös tiedot. Tuon jälkeen komentajani puhui komentopaikan kanssa. Hän kääntyi lopetettuaan minun puoleeni ja sanoi: ”Sama juttu tapahtui myös Echo-lentueessa.” Echo-lentue on toinen ryhmä 80 – 97 kilometrin päässä meidän sijaintipaikastamme. Heille tapahtui samanlainen juttu, mutta ufot eivät olleet leijailleet laukaisuvalvontalaitoksella, vaan siellä missä ohjukset itse asiassa sijaitsivat. Heillä oli siellä siihen aikaan jonkin verran huolto- ja turvallisuushenkilöstöä, ja he havaitsivat ufot noilla paikoilla siihen aikaan. He menettivät kaikki kymmenen asettaan, kaikki kymmenen.

Haastattelija: Tapahtuiko tämä suunnilleen samaan aikaan?

Robert Salas: Samana aamuna. Menetimme sinä aamuna siis jotain välillä 16 – 18 kappaletta mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia (ICBM). [Linkki Wikipedia: ICBM] Alueella oli samaan aikaan ufoja, lentosotamiehet havaitsivat ne. [Näyttää videossa kirjallista raporttia.] Yläpuolen vartija havaitsi ufoja samaan aikaan kun menetimme ohjusjärjestelmämme. Tässä puhutaan myös turvallisuustiimistä, jonka minä olin lähettänyt tarkistamaan turvallisuutta. He olivat menettäneet palatessaan radioyhteyden. Yksi noista miehistä oli erittäin järkyttynyt koko tästä selkkauksesta, eikä hän pystynyt enää palaamaan. Tässä sanotaan toisen käden tietona, että yksi henkilö vapautettiin turvallisuustiimin virantoimituksesta.

Kuvateksti: Yksi turvallisuustiimin jäsen järkyttyi selkkauksesta niin, että hänet piti vapauttaa tehtävistään.

Robert Salas: Ohjukset olivat käyttökelvottomia koko päivän. Saimme siitä todistajalausunnon eversti Don Crawfordilta, joka oli mennyt Echo-lentueesta vapautetun miehistön tilalle. Hän oli paikalla kun ohjukset oli palautettu hälytystilavalmiuteen. Hän sanoi siihen kuluneen koko päivän. Joten oletan, että meidän ohjuksiemme palauttaminen toimintakuntoon kesti myös koko päivän.

Puhuitko totta?

Robert Salas: No, meidät vapautettiin tehtävistä. Menin yläkertaan ja katsoin heti ensimmäiseksi vartijaa silmiin ja kysyin: ”Hei, kerroitko minulle totuuden siitä esineestä?” Hän vannoi kertoneensa totuuden. Uskoin häntä muutamasta eri syystä. Tiesin hänen olleen peloissaan kun hän soitti minulle sinne alas, ja myös kun katsoin häntä silmiin ja hän kertoi tilanteesta. Uskoin häntä ilman muuta.

Raportti ja salassapitosopimus

Robert Salas: Kirjoitin selkkauksesta raportin. Se oli minun kirjanpidossani ja minä ilmoitin siitä eteenpäin. Kun pääsimme tukikohtaan, meidän piti raportoida heti joukkueenjohtajallemme. Joukkueenjohtajani kanssa samassa huoneessa oli myös mies AFOSIsta, tukikohdassa oli ilmavoimien erikoistutkinta. Hän oli toimistossa komentajan kanssa. Hän pyysi saada nähdä kirjanpitoni ja halusi kuulla myös lyhyen selonteon, vaikka mielestäni vaikuttikin siltä, että hän tiesi jo melko mitä oli tapahtunut.

Annoimme hänelle kuitenkin pikaisen selonteon, jonka jälkeen hän pyysi meitä molempia allekirjoittamaan salassapitosopimuksen. Hän sanoi tämän olevan salaiseksi luokiteltua informaatiota, emmekä saisi julkistaa sitä kenellekään. Siinä se. Emme saaneet puhua. Hän sanoi meille, että emme saisi puhua siitä kenellekään, emme edes muille miehistön jäsenille, puolisoillemme tai perheellemme. Emme saisi puhua siitä edes keskenämme. Emme saaneet keskustella siitä lainkaan. Kaikki päättyi siihen.

Kuvateksti: Salassapitosopimuksen allekirjoitus hautasi tapahtuneen.

Raportointiyritys jo kaksi viikkoa aiemmin

Robert Salas: Hän oli saanut raportin pari viikkoa ennen minun tapaustani työvuorossa olleelta lentosotamieheltä. [Lukee videossa raportista.] ”Lentosotamies sanoi, että reuna-aidan ulkopuolella oli jotain sellaista, mitä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Esine oli valaistu ja vaikutti tarkkailevan paikkaa. Se lähestyi ja vetäytyi ja jokin kiersi paikalla kehää. Hän kehotti vartijaa käyttämään asetta, mutta vartija sanoi ettei siitä olisi mitään hyötyä. Hän yritti raportoida komentopaikalle, mutta komentopaikassa ei haluttu ottaa raporttia vastaan.”

Ei selvitystä tapahtumista

Robert Salas: Olin Malmstromin lentotukikohdassa tuon jälkeen vielä kaksi vuotta, eikä meille annettu koskaan selvitystä tapauksista – ei Echo-tapauksesta eikä omastamme. Tuo on erittäin epätavallista, koska meidät perehdytettiin joka aamu kaikkiin laitteistoissa esiintyviin poikkeavuuksiin. Meitä opastettiin ja keskustelimme aseisiin liittyvistä teknisistä ongelmista, mutta emme kuulleet koskaan noista kyseisistä tapauksista mitään. Ja ne olivat merkittäviä tapahtumia. Ne olivat vakavia tapauksia.

Minulla on kopio teleksistä, jonka saimme tiedonvapauslain nojalla SAC:n päämajasta. Se tuli Malmstromiin ja muihin tukikohtiin heti tuon aamun tapahtumien jälkeen. Siinä sanotaan tapauksen olevan SAC:n päämajan mielestä äärimmäisen huolestuttava, koska he eivät osanneet selittää sitä. Kukaan ei osannut selittää mitä oli tapahtunut. Meiltä ei pyydetty koskaan suullista selvitystä. Meillä oli erittäin korkea turvallisuusluokitus, koska olimme tekemisissä ydinaseiden kanssa. Silti meiltä ei pyydetty koskaan suullista selvitystä.

Tunkeutumishälytykset

Robert Salas: Voisin mainita vielä, että saimme noilta paikoilta tunkeutumisesta varoittavat turvallisuushälytykset kun ohjukset kytkeytyivät pois päältä. Se on hieman epätavallista. Tai se todellakin on epätavallista, koska kun ohjus kytkeytyi tavallisesti pois päältä vaikkapa ohjausvirheen takia, niin emme me saaneet siinä tapauksessa tunkeutumishälytyksiä.

Haastattelija: Viittaako hälytys ulkoaitaan?

Robert Salas: Se tarkoittaa että jokin esine ylitti aidan tai, että jokin rikkoi turvallisuushälytysjärjestelmän, joka meillä oli laukaisulaitoksen ulkolaidalla. Lähetin vartijoita muutamiin paikkoihin tutkimaan sitä. Ainoa saamani kuvaus liikkeestä tuli ensimmäisen puhelinsoiton yhteydessä, kuten sanoin. Ne valot tekivät epäsäännöllistä liikettä ja lentelivät laukaisuvalvontalaitoksen yläpuolella. Sen lisäksi yläkerran vartija sanoi esineen leijuneen. Se lähti suurella nopeudella, se vain lähti vikkelästi, kiireesti.

Ei yksittäistapaus

Kuvateksti: Robert Salasin mukaan kyseessä ei ollut yksittäintapaus, vaan Minuteman-ohjukseen liittynyt kokonainen tapahtumasarja.

Robert Salas: Ajattelen tämän kertomuksen olevan erittäin merkittävä, koska elokuussa 1966 Minotin lentotukikohdan yhdessä laukaisuvalvontalaitoksessa tapahtui hyvin samankaltainen juttu. Heillä oli samanlainen asejärjestelmä kuin meillä, M1-ohjuksia. Sielläkin oli tutkahavainto, jokin viestintähäiriö ja laukaisuvalvontalaitoksen yllä havaittiin esine.  

Tuo tapahtui elokuussa 1966, tapahtuma on hyvin dokumentoitu. Noin viikkoa minun tapaustani aiemmin, maaliskuussa 1967, sain äänitteen yhdeltä turvallisuusvartijalta, joka oli ollut vaeltelemassa ulkona katselemassa laukaisulaitoksia ja näki sellaisen yläpuolella hyvin samankaltaisen esineen kuin juuri kuvailin. Hän raportoi siitä. Komentaja raportoi siitä puolestaan komentopaikalle, josta sanottiin että raportti ei kiinnosta heitä. He eivät halunneet ottaa raporttia vastaan. Tuo tapahtui noin viikkoa ennen meidän tapaustamme.

Noin viikon tai kymmenen päivää meidän tapaustamme myöhemmin Malmstromin lentotukikohdassa sattui erittäin hyvin dokumentoitu selkkaus, tai Malmstromin lentotukikohdan lähellä. Ja taas, sekin havaittiin tutkalla. Rekkakuski ja valtatien järjestyspoliisi havaitsivat sen lähistöllä, suhteellisen lähellä; siitä on laajamittainen raportti. Ilmavoimat tekivät havainnosta, siitä ufohavainnosta, tutkimuksen. Ilmavoimienkin tutkimuksesta on laaja raportti. Se lenteli tukikohdan ympäri ja tukikohdan lähellä, erittäin lähellä tukikohtaa. Kuten sanoin, rekkakuski ja valtatien järjestyspoliisi näkivät sen. Selkkaus raportoitiin päämajaan ja siihen liittyi edestakaista kirjeenvaihtoa, josta minä sain osan. Kyseessä on siis samantyyppiseen asejärjestelmään, Minuteman-ohjukseen, liittyvä kokonainen tapahtumasarja.

Ei mikään vitsi tai huhu

Robert Salas: Vartijoiden minulle tekemät raportit olivat virallisia raportteja. Ne eivät olleet vitsejä. Niiden oli tarkoitus olla vain ja ainoastaan virallisia raportteja, koska olimme tekemisissä strategisten aseiden kanssa kylmän sodan ja Vietnamin sodan aikana. Vartijat olivat ammattimaisia, he eivät vitsailleet kaatuneista aseista tai näkemästään. Kyseessä eivät siis olleet huhut, vaan viralliset raportit. Jos he olisivat peruuttaneet puheensa, he olisivat joutuneet sotaoikeuteen väärien selontekojen antamisesta erittäin arkaluonteisen selkkauksen aikana. Mitään sellaista ei tapahtunut. Niin ei tapahtunut. Nämä eivät ole huhuja, näillä ei ole mitään tekemistä huhujen kanssa.

Kuvateksti: Vartijat tuskin kirjoittivat virallisiin raportteihin vitsejä, koska tiesivät joutuvansa sellaisesta sotaoikeuteen.

Ilmavoimat: ”Lopettakaa tutkimukset, älkää kirjoittako lopullista raporttia”

Robert Salas: Tämän tapauksen vahvistavat ensisijaiset todistajat ovat Echo-miehistö, komentaja, apulaiskomentaja ja oma komentajani Fred Mywald. Bob Kaminski veti organisaatiota, jonka tehtävänä oli tarkastella näitä pois päältä kytkeytymisiä kaikista näkökulmista. Kominski kertoi minulle kirjallisesti – minulla on se kirjallisena – että jossakin vaiheessa hänen pomonsa kertoi ilmavoimien sanoneen: ”Lopettakaa tutkimukset. Älkää tehkö tässä asiassa enää mitään. Ja lisäksi, älkää kirjoittako lopullista raporttia.” Tämä on jälleen erittäin epätavallista, erityisesti siinä valossa, että CINC-SAC päämajasta oli sanottu olevan äärimmäisen tärkeää selvittää täsmällisesti mitä oli tapahtunut. Ja kuitenkin, tutkimusryhmän vetäjälle sanottiin kesken tutkimusten, että tutkimukset on lopetettava eikä lopullista raporttia saa kirjoittaa. [Näyttää videossa asiakirjasta.] ”Ilmavoimien materiaalilaitokselta Utahista (OOAMA) tuli toimintaohje: Lopettakaa kaikki jatkotyöskentely hankkeessa. Me lopetimme. Meille sanottiin myös, että emme saa toimittaa lopullista teknistä raporttia.”

Kuvateksti: Ilmavoimille oli tärkeää, että tapauksen tutkimukset lopetetaan ja lopullista raporttia ei kirjoiteta.

Järkyttävä kokemus

Robert Salas: Kuulin että monet tästä tapauksesta raportoineista vartijoista lähetettiin itse asiassa Vietnamiin. Tiedän tosiasiana ja voin todistaa oikeaksi, että yksi laukaisupaikalle lähettämistäni esineen havainneista vartijoista tuli takaisin erittäin järkyttyneenä kokemastaan. Hänet poistettiin siitä eteenpäin vartiointitehtävistä. Hänet siirrettiin jonnekin muualle, koska hän oli liian järkyttynyt kokemastaan. He eivät ole unohtaneet sitä tähän päivään mennessä, se oli heille koko elämän muuttanut kokemus.

Kuvateksti: Mikä vartijaa järkytti niin, että hänet piti siirtää pois vartiointitehtävistä jonnekin muualle? Mikä oli koko elämän muuttanut kokemus?

Robert Salas: Beltin havainto 24.3.1967, johdanto Robert Jamisonin puheenvuoroon

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI (1:19:02 – 1:20:37)

Rekkakuskia seuraileva valo

Robert Salas: Nyt haluan puhua Beltin havainnosta, joka tapahtui maaliskuun 24. päivänä vuonna 1967. [Linkki Wikipedia: Belt, Montana (kaupunki)] Pohjimmiltaan rekkakuski ajoi Beltin kaupungin läpi, mutta arviolta 30 mailia [48 km] Great Fallsin eteläpuolella hän katsoi vasemmalle puolelleen ja näki siellä kirkkaan valkoisen esineen seurailevan häntä tietyllä nopeudella, itse asiassa samalla nopeudella, 40 tai 50 mailia tunnissa [64 – 80 km/h]. [Linkki Wikipedia: Great Falls, Montana (kaupunki)] Hän pysähtyi. Valo leijaili yläpuolella.

Laskeutuminen laaksoon

Robert Salas: Oikealla puolella olevassa valokuvassa on Frenchman Coulee [laakso Montanan osavaltiossa], joka sijaitsee aivan Beltin kaupungin vieressä. [Linkki Mapcarta: Frenchman Coulee (kartalla)] Se leijaili sen Couleen yllä. Kolme vallatonta kirkasta valonvälähdystä ja sitten se laskeutui sinne laaksoon. Rekkakuski soitti maantiepoliisille. Partiomies Bud Nader tuli paikalle ja näki myös esineen siellä laskeutuneena laaksoon. He molemmat näkivät esineen nousevan ylös laaksosta ja lentävän pois. Sitten he soittivat ilmavoimille ja sheriffin toimistoon. Myös he tulivat paikalle ja näkivät esineen tulevan takaisin ja laskeutuvan uudestaan. Se laskeutui, katkoi joitakin myöhemmin löydettyjä puiden oksia.

Malmstromin lentotukikohta

Robert Salas: Tuon näkivät monet siviili/sotilastodistajat, itse asiassa jopa Malmstromin ilmavoimien tukikohdan yllä. Sanomalehdissä oli siitä kirjoitettuja juttuja. [Linkki Wikipedia: Malmstrom Air Force Base] Syy miksi nostan tämän esille, on seuraava todistaja: Robert Jamison.

Yhdysvaltain ilmavoimien entinen ICBM-tähtäysupseeri Robert Jamison: UFO, lentävä lautanen

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI (1:20:34 – 1:28:04)

Alustus, Robert ”Bob” Salas

Robert ”Bob” Salas: Seuraava todistaja on Robert Jamison. Hän oli aktiivipalveluksessa ilmavoimissa vuodesta 1965 vuoteen 1972. Aktiivipalveluksessa ollessaan hän komensi Malmstromin ilmavoimien tukikohdassa ICBM-taistelun kohdentamistiimiä vuosina 1965 – 1967. [Linkki Wikipedia: Mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM)] [Linkki Wikipedia: Malsmtrom Air Force Base] Hän palveli ohjusten tähtäyskouluttajana Chanuten ilmavoimien tukikohdassa vuodesta 1967 vuoteen 1970 ja oli tähtäysosaston komentaja Minotin ilmavoimien tukikohdassa Pohjois-Dakotassa vuodesta 1970 vuoteen 1972. Kapteeni Jameson. [Linkki Wikipedia: Chanute Air Force Base] [Linkki Wikipedia: Minot Air Force Base

Taistelutähtäysupseeri Robert Jamison

Robert Jamison: Kiitos Bob. Nimeni on Robert Jamison. Olin Malmstromin ilmavoimien tukikohdassa taistelutähtäysupseerina sen selkkauksen aikana, josta tänä iltana, tänä iltapäivänä, puhumme. Pääasiassa työtehtävänäni oli suunnata ohjus oikeaan suuntaan. Siihen kuuluu muutakin, savua ja peilejä ja paljon muuta, mutta se periaatteessa näyttää ohjukselle suunnan mihin mennä. Ja myös jos ohjus putoaa pois valmiustilasta mistä tahansa syystä, niin meidän on mentävä ja suunnattava se täysin uudestaan, koska emme tiedä mikä aiheutti ohjuksen putoamisen pois valmiustilasta ja turmeliko se vai eikö se turmellut tähtäysinformaatiota. Meidän piti siis tehdä koko juttu uudelleen.         

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Malmstrom Air Force Base, ”Malmstromin ilmavoimien tukikohta”, ”Malsmstromin lentotukikohta”.

Oscar-lentueen kaatunut ohjus

Robert Jamison: Olin eräänä yönä hälytysvuorossa ja sain puhelinsoiton työnvalvonnasta. Työnvalvonta valvoo kaikkia kunnossapitoa tekeviä ihmisiä. Oscar-lentueessa oli kaatunut ohjus. He pyysivät minua menemään käynnistämään sen. Se oli huono uutinen, koska Oscar-lentue on 160 mailin [257 km] etäisyydellä tukikohdasta, ja 160 mailia niillä ilmavoimien kuorma-autoilla… ei! Minun piti mennä joka tapauksessa käynnistämään ohjus uudelleen.

UFO

Robert Jamison: Kun pääsin lentokonehallille soitettuani ensin tiimilleni, että pitäisi valmistautua lähtöön, niin kävelin lentokonehalliin ja jotkut kaverini tulivat ja sanoivat: ”Bob, oletko kuullut mitä tapahtui?” En ollut kuullut mitä oli tapahtunut. Hän sanoi, että siellä oli UFO. Sheriffi, Roysta Montanasta, Lewistownin kaupungin ulkopuolelta Montanasta…  Montanassa Royn kaupungin sheriffi oli raportoinut alueella olleesta UFOsta, siis kertoi ilmavoimille. Ja samaan aikaan Oscar-lentueessa putosi kymmenen ohjusta pois valmiustilasta. Tuollainen on erittäin erittäin epätavallista. En tiedä onko tapausta jossa edes kaksi ohjusta olisi pudonnut pois valmiustilasta samaan aikaan.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Intercontinental Ballistic Missile (ICBM), mannertenvälinen ballistinen ohjus.

Neljä ohjusta

Robert Jamison: Ohjuksen putoamista pois valmiustilasta ilman mitään syytä ei todellakaan tapahdu. Otamme ohjuksia pois päältä huoltotöiden vuoksi ja muista syistä, mutta valmiustilasta pois putoaminen ilman syytä… Kymmenen ohjusta kytkeytyi pois päältä! Ei sellaista ole tapahtunut koskaan ennen, mitä oli tapahtunut viikkoa aiemmin. Bob [Robert ”Bob” Salas] oli siihen aikaan laukaisukomentaja, joten hän lähetti minut ulos. Ensinnäkin he antoivat minulle tähtäysinformaation ja sanoivat, että et sinä yhtä kohdetta käynnistä, käynnistät neljä kohdetta tai neljä ohjusta. Hän sanoi: ”Mutta älä lähde vielä. Meidän on odotettava kunnes kaikki aktiviteetti tuolla ulkona loppuu.”

UFO, lentävä lautanen kanjonin pohjalla

Robert Jamison: Mutta he kertoivat minulle myös, että siellä oli myös lentävä lautanen, tai että kanjonissa oli matkalla UFOsta raportoinut rekkakuski, ja että meillä on siellä juuri nyt ryhmä jossa on mukana lennoston komentaja ja joitakin muita isoja kihoja vain katselemassa sitä. Se oli kanjonin pohjalla. He eivät pystyneet lähettämään sinne ketään, oli yöaika. He eivät aikoneet lähettää kanjoniin ketään yöaikaan. He eivät aikoneet lähettää sinne alas mitään helikoptereita yöaikaan, mutta he tekisivät sen heti kun tulisi valoisaa. Heti kun tuli valoisaa, helikopterit alkoivat mennä sinne alas, jolloin se kapine ampaisi niiden kahden välistä ylös ja katosi. Noin siis Beltin kaupungin lähellä Montanassa.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien entinen ICBM-tähtäysupseeri Robert Jamison sanoo, että kanjonin pohjalla oli UFO, lentävä lautanen. Kuvan kanjoni ei liity tapaukseen.

Murtunut iskuryhmäläinen

Robert Jamison: Palaan niihin ohjuksiin, jotka palautimme valmiustilaan. Olin seuraavana päivänä ulkona jälleen ja puhuin yhden iskuryhmäläiseksi nimitetyn kanssa. He ovat lentosotamiehiä, asevoimien ilmapoliiseja, turvallisuus… kyllä. Hän oli ollut siellä tapahtumapaikalla edellisenä yönä. Kysyin, että ”näitkö mitään?” Hän sanoi, että ”kyllä, muistan kuinka etäällä oli punainen piste, mutta näin sen punaisen pisteen tulevan suuremmaksi, suuremmaksi ja suuremmaksi ja tulevan lähemmäs, lähemmäs ja lähemmäs. Yhtäkkiä muutaman mailin etäisyydellä se halkesi kahdeksi pisteeksi ja tuli suoraan minun yläpuolelleni.” Siinä vaiheessa se kaveri alkoi murtua ja minä sanoin, että ”okei, unohdetaan tämä”. Ymmärtääkseni oli useita, enemmän kuin yksi… Ne kaverit olivat suoraan lukiosta, joten he olivat hyvin nuoria. Tapahtunut oli vaikuttanut useisiin ja heidät siirrettiin muualle, mikä on hyvä asia.              

Kaikkein tärkein asia

Robert Jamison: Vaikka minä itse en koskaan nähnyt lentävää lautasta tai UFOa, niin kaikkein tärkein asia on se, että tiedän niitä olevan olemassa, koska heillä oli sellainen. He kaatoivat ohjuksiamme! Ei sellaista tapahdu joka päivä, kaadetaan ohjuksia. He ovat erittäin erittäin kiinnostuneita puolustuksestamme, kansallisesta puolustuksestamme. He ovat erittäin kiinnostuneita ydinaseistamme ja ydinaseidemme hankintametodeista. Ja juuri tuo huolestuttaa minua, se on ongelma kansalliselle puolustukselle. Ja juuri tuosta syystä me olemme todella täällä tänään. Kongressin on tarkasteltava tätä, koska kansakunnan puolustus riippuu tästä. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kongressi] Se riippuu siitä mitä meillä on ja mitä heillä on. En ajattele, että he tulevat tuhoamaan… Minä en, minä en pelkää heitä, mutta olen tavallaan vain huolestunut.

Kuvateksti: Mannertenvälisten ballististen ohjusten (ICBM) suuntauksesta huolehtinut Robert Jamison sanoo, että kogressin on käsiteltävä tätä asiaa.

Robert ”Bob” Salas: Minun on sanottava, että kävely on ollut Robert Jamisonille vaikeaa ja oli erittäin rohkeaa häneltä tulla puhumaan meille tänään.

Ilmavoimien ylikersantti Stoney Campbell ja kimalteleva bumerangi

Linkki alkuperäiseen käännettyyn videohaastatteluun: LINKKI.

Sotilasura ja työtehtävä

Stoney Campbell: Palvelin Yhdysvaltain ilmavoimissa. Menin armeijaan vuonna 1966. Peruskoulutukseni tapahtui San Antoniossa, josta menin Altus lentotukikohtaan Oklahomaan, sieltä Vietnamiin ja Vietnamista Kreikkaan. [Linkki Wikipedia: Altus Air Force Base] Minut vapautettiin kunniallisesti tehtävistä Kreikassa ja palasin takaisin Yhdysvaltoihin. Menin palvelukseen värvättynä miehenä ja vapauduin palveluksesta sotilasarvolla ylikersantti. Tämä tapahtui noin tai yli 30 vuotta sitten Altusissa Oklahomassa SAC-lentotukikohdassa. Vartioin B-52 pommikonetta.

Haastattelija: Kerrotko mikä SAC on?

Stoney Campbell: SAC on strateginen ilmakomennus, vartioimme ydinaseita. [Linkki Wikipedia: Strategic Air Command (SAC)] Olin vartiovuorossa pommikonealueella vartioimassa B-52 pommikonetta. Alue on jaettu kahteen osaan, keskellä on ”hopputaloksi” nimittämämme osa. Upseerit ja lentomiehistö ovat siellä valmiina, jos he ovat hälytystilassa käyttämään lentokoneita nopeasti. Tämän täytyi tapahtua kesällä 1967, joskus kesäaikaan. Jokaisella reunalla oli arviolta neljä lentokonetta. Oli luultavasti yö, luultavasti myöhäinen yö, keskiyöstä aamuun, jossakin sillä aikavälillä.

Havainto

Kuvateksti: Boeing B-52 Stratofortress ei ole pieni pommikone. Sen siipien kärkiväli on 56,4 metriä ja korkeus 12,4 metriä. [Linkki Wikipedia: Boeing B-52 Stratofortress]

Stoney Campbell: Yhtäkkiä yhden ydinaseilla aseistetun B-52 pommikoneen päälle ilmestyi sinertävä usva, joka oli muodoltaan melkein kuin bumerangi tai siipi. Siinä usvassa oli kimalteleva valo. Meillä ei ollut mitään käsitystä mikä se oli. Tiedämme, että SAC-tiimit kutsuttiin valmiuteen, he tulivat ulos lentokoneille. Mutta ennen tuota se esine vain leijaili lentokoneen yllä vähän aikaa ja sitten se katosi. Meille kerrottiin myöhemmin, että se oli näkynyt tutkassa. Emme nähneet sen itse asiassa lipuvan pois. Se oli ennemminkin vain viuh, humahdus, ja se oli poissa.

Se kattoi suurimmaksi osaksi B-52:n siipivälin. En tiedä mitä se on jalkoina tai metreinä tai jonakin sellaisena. Se oli iso. Se oli suuri, mutta se oli myös hyvin läpikuultava. Se ei ollut kiinteä massa. Se ei ollut sellainen kuin kuvittelisit ufon olevan. Meillä ei ollut siihen aikaan mitään käsitystä. Se oli jotain todellakin tutkassa näkyvää. Ulkoreunan vartijakin näki sen, ja myös muut ihmiset toisilla asemapaikoilla. Jokaista B-52 pommikonetta kohti oli yksi vartija. Jokaisen pommin, pommikoneen, ympärillä on punainen vyöhyke, jonka sisällä kenenkään ei ole sallittua olla. Edes vartija ei saa ylittää sitä punaista viivaa. Oli siis muitakin sen nähneitä ihmisiä.

Stoney Campbell: Esine oli aivan B-52:n yläpuolella. Juuri sen yläpuolella, puhun tässä alle kuudesta metristä. Se oli vain vähän silmien tason yläpuolella. B-52 on korkea, mutta kun sitä katsoi, se oli juuri sen yläpuolella.

Toimintavalmius

Stoney Campbell: ”Hopputalon” hälyttimen on täytynyt laueta, koska lentäjät tulivat ulos lentokoneille.

Haastattelija: Mitä he tekivät?

Stoney Campbell: He nousivat koneisiin, starttasivat ne, ja olivat valmiina rullaamaan lentoon lähtöön milloin hyvänsä niin ilmoitettaisiin. Toimeksiantoa ei tullut. He vain käynnistivät moottorit, jolloin heidän on täytynyt saada tieto. Emme kuulleet mitä ohjaamoissa tapahtui, mutta he sammuttivat lentokoneet ja menivät takaisin sisälle. Tai vähän sen jälkeen, sen jälkeen kun olimme nähneet sen. Se oli jo lähtenyt silloin kun heidät oli lähetetty koneisiin. Niissä oli ydinaseita, SAC-tukikohdassa on siihen aina valmius.

Kuvateksti: Ylikersantti Stoney Campbell kertoo, että SAC-tukikohta oli ydinaseiden suhteen aina toimintavalmiudessa.

Haastattelija: Strategisella ilmakomennuksella on toimintavalmius?

Stoney Campbell: Kyllä. Kyllä. Siksi olimme sillä alueella, sitä varten ne olivat. Siksi vartioimme niitä. Se oli kaiken tarkoitus. Ketään ei saanut päästää niiden lähelle, koska ne oli aseistettu ydinaseilla. Meillä ei ollut mitään käsitystä mikä se oli. Minulla ei ole vieläkään mitään käsitystä mikä se oli, muuta kuin, että se oli usva ja bumerangin muotoinen ja se kimalteli. Emme olleet nähneet koskaan mitään sen kaltaista, se oli epätavallinen. Olimme siitä ymmällämme.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 1960-luvun B-52. [Linkki Wikipedia: Boeing B-52 Stratofortress] Haastateltu majuri Bradford Runyon oli B-52 pommikoneen perämies.

Majuri Bradford Runyon: Minotin ilmavoimien tukikohdan tapahtumat 24.10.1968

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (1:38:15 – 1:42:15)

Kapteeni Robert Salas, johdanto majuri Bradford Runyonin puheenvuoroon

Robert Salas: Siirryn nyt todella pikaisesti majuri Bradford Runyonin kertomukseen Minotin ilmavoimien tukikohdasta Pohjois-Dakotasta vuonna 1968. [Linkki Wikipedia: Minot Air Force Base] Hän oli Minotiin takaisin palaavan laskeutuvan B-52:n perämies, kun sotilasaluepäällikkö määräsi hänet tekemään kierroksen ja lentämään Minotin ohjuskentän  laukaisulaitososan ympäri ja vain katselemaan näkisikö hän siellä alhaalla jotain. Joten hän teki niin. Lopputulos on tämä kaavakuva oikealla. Siinä näkyy maaperällä ollut esine: väriltään oranssi, tavallaan tunneli sen ja tavallaan sen kuunsirpin muotoisen osan välillä, joka oli väriltään erittäin kirkkaan vihreä. Nuo olivat hänen kuvailemansa värit. Soitan joka tapauksessa tässä [videolta] majuri Runyonin todistajalausunnon.

Majuri Bradford Runyonin piirros

Kuvateksti: Majuri Bradfordin Runyonin piirros kuvaan käsin kirjoitetujen tekstien suomennoksilla. 1. Esine 2. B-52 3. 10 mailia [16 km] Minotin ilmavoimien tukikohdan kiitoradalle 4. Sivukuva 5. Oranssimainen runko 6. Sileä metalliputki 7. En muista miltä etuosa näytti sivusuunnasta. 8. Näkymä noin 1000 jalkaa [300 metriä] esineen yläpuolelta. 9. Himmeä punaisen oranssi väri, kuin sula laava. 10. Kahta osaa yhdistävä sileä hopeanvärinen metallinen putkimainen rakenne. 11. Tästä osasta huokui vihertävänkeltainen hehku. 12. Musta avoin tila vaikutti olevan maaperä jolla se lepäsi. *) Piirroksen tehnyt Bradford Runyon 28.11.2000.

Majuri Bradford Runyon, Minotin ilmavoimien tukikohta, 1968

Bradford Runyon: Ohjussiiloilla laukesi hälytys. Ja joka tapauksessa, joten… Osoittautui, että… Niin meille kerrottiin seuraavana päivänä sotilasaluepäällikön tilanneselostuksessa. Joten… Ilmapoliisit oli lähetetty tarkistamaan ohjushälytystä. Ensimmäinen ulos lähetetty ilmapoliisimies ei ilmoittautunut, vaikka hänen olisi pitänyt, joten he lähettivät muita tutkimaan heidän tilannettaan. Toinen ryhmä löysi ensimmäisen ryhmän tajuttomana kulkuneuvonsa ympäriltä, kulkuneuvon yläosassa ollut säiliö oli palanut. Kun hekin tulivat… He sanoivat ajatelleensa, että jotain, jokin esine aikoi tulla alas heidän päälleen, joten he alkoivat juosta. Tuo on viimeinen heidän tietämänsä asia. Mutta se ei murskannut heidän kulkuneuvoaan tai mitään, joten se ei tullut alas. Joten… mutta… joka tapauksessa…

Syy hälytysten laukeamiseen

Bradford Runyon: Hälytysten laukeamisen syy osoittautui olevan se, että ohjussiilon yläosaa peittävä 20-tonninen betonikansi oli poistettu ja sitä ympäröivä verkkoaita oli liiskaantunut. Radioaktiivisuutta oli ympäriinsä. Sisempi hälytys alhaalla siilon sisällä oli myös käynnistynyt. Osoittautui, että betonikannen poistamiseen oli kaksi tapaa: 20 tonnin nostamiseen ja sivuun siirtämiseen piti olla joko suuri nosturi tai räjähdelatauksia, jotka räjäyttivät sen pois siinä tapauksessa että ohjuksen haluttiin lähtevän sotaan. Räjähdelataukset eivät olleet aktivoituneet.

Haastattelija: Ne eivät siis olleet millään mekanismilla…?

Bradford Runyon: Eivät, se suuri betonikansi vain on kaiken päällä.

Haastattelija: Ohjusmiesten piti räjäyttää se pois?

Bradford Runyon: He räjäyttävät sen pois, kyllä.

Haastattelija: Se oli siis siirretty sivuun?

Bradford Runyon: Kyllä, se oli siirretty johonkin paikkaan sivuun. Se ei joka tapauksessa kuitenkaan ollut ohjussiilon päällä.

Kuvateksti: Majuri Runyon sanoo, että ohjussiilon päälläollut 20 tonnia painava betonikansi oli poistettu.

Ohjussiiloa ympäröivä verkkoaita

Haastattelija: Ja onko siilon ympärillä oleva verkkoaita pitävä?

Bradford Runyon: No, se on suurimmaksi osaksi vain pitämään eläimet ulkopuolella, ja arvellakseni ihmisetkin. Mutta osa siitä oli lättänänä, se oli liiskaantunut. Ympärillä ei ollut mitään jälkiä, paitsi aivan siinä verkkoaidalla, tiedäthän?

Haastattelija: Haluamme tähdentää, että havainnon kirjallisessa selonteossa ei kerrota mitään.

Bradford Runyon: Ei, tämä vain kerrottiin meille. Noin siksi, että tuo oli luonteeltaan ilmavoimille niin tärkeää, siis koska ohjusta oli tutkittu.

Robert Salasin loppukommentti

Robert Salas: Tämä on erittäin hyvin tutkittu tapaus. Ohjeistaisin kaikkia tätä seuraavia ja lisätietoja haluavia menemään tälle minulla näytöllä olevalle nettisivulle: https://minotb52ufo.com/index.php [24. lokakuuta 1968, Minotin ilmavoimien tukikohta, Pohjois-Dakota, selostus ufotapahtumista Minotin ilmavoimien tukikohdassa.]

Sotilaat O´Connor, Smith, McCaslin, Runyon: Minotin ilmavoimien tukikohta 24.10.1968

Linkki käännettyihin lausuntoihin: LINKKI. Yhden henkilön puheenvuorot on editoitu aina yhteen.

Taustaa

Selostaja: Lokakuun 24. päivän yönä vuonna 1968 Minotin ilmavoimien tukikohdassa Pohjois-Dakotassa Minotissa ensimmäisen luokan lentosotamies Michael O´Connor lähetettiin yhdelle ohjuspaikalle rutiininomaiseen korjaustyöhön. [Linkki Wikipedia: Minot Air Force Base]

Ensimmäisen luokan lentosotamies Michael O ´Connor

Michael O´Connor: Käännyimme ohjuspaikalle johtavalle tielle ja havaitsin silmäkulmastani jotain minkä ajattelin olevan maanviljelijän tarhavalo, mutta se näytti hirvittävän kirkkaalta. Kun jatkoimme pitkin tietä, niin se esine vaikutti nousevan ylös maasta ja se seurasi meitä siihen saakka kunnes saavuimme ohjuspaikalle.

Tuntematon sotilas Smith

Tuntematon sotilas Smith [nimi puuttuu osittain]: Ne esineet nousivat, kiihdyttivät, hidastivat, ne leijuivat, ne singahtivat hyvin nopeasti suuntaan tai toiseen. Me emme olleet todellakaan varmoja, että ne olivat kapineita jotka osaisimme selittää.

Kapteeni Patrick McCaslin

Selostaja: B-52:n navigoija kapteeni Patrick McCaslin havaitsi yhtäkkiä esineen tutkanäytöllään. [Linkki Wikipedia: Boeing B-52 Stratofortress]

Patrick McCaslin: Näin paluusignaalin, yhden heikon pyyhkäisyn, oikean seuraavalla. Se oli suuri ja oikean siipemme puolella kello kolmessa ja noin kolmen mailin [4,8 kilometrin] päässä. Siinä vaiheessa pyysin tutkanavigoijaa kääntämään kameran päälle, joka ottaisi kuvia siitä mikä tahansa tutkannäytöllä olikaan. Se kapine nousi meidän kanssamme ja piti saman kulkusuunnan kanssamme. Se oli epätavallista. Mutta se mikä sai todella silmäni kostumaan, oli se kun se kapine perääntyi ja antoi meidän kääntyä sen selustaan.              

Kapteeni Bradford ”Brad” Runyon

Selostaja: Kapteeni Brad Runyon oli B-52:n lentoperämies.

Bradford Runyon: Lennonjohtaja pyysi, että haittaisiko meitä jos menisimme sille tietylle yhdelle alueelle katsomaan jotain. Olin utelias, kysyin että mitä me etsimme. He sanoivat, että tiedätte sitten jos löydätte sen. Minun arvioni on, että esine oli halkaisijaltaan kaiken kaikkiaan vähintään 200 jalkaa [61 metriä] ja se oli satoja jalkoja pitkä. [100 jalkaa = 30 metriä, 200 jalkaa = 61 metriä, 300 jalkaa = 91 metriä, 400 jalkaa = 122 metriä] Sen toiseen osaan oli liitetty metallinen lieriö, joka oli muodoltaan kuin kuunsirppi. Minusta tuntui, että tuo kuunsirppiosa oli todennäköisesti komentokeskus. Yritin katsoa sen kapineen sisään, mutta pystyin näkemään vain keltaisen loisteen. Siinä vaiheessa olin melko varma, että katselin vierasperäistä avaruusalusta, joka oli tullut tänne joltakin muulta planeetalta kuin Maasta.

USAF everstiluutnantti Joe Wojtecki: Äänetön kolmio Loringin ilmavoimien tukikohdan yllä

Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF), SAC ja TAC, Pentagon

Joe Wojtecki: Nimeni on Joe Wojtecki ja päätin 20 vuotisen työurani [Yhdysvaltain] ilmavoimissa vuonna 1988. Jäin keväällä 1988 eläkkeelle everstiluutnanttina. Tuon 20 vuoden aikana olin merkittävän osan työtehtävistäni strategisessa ilmakomennuksessa, ensimmäisen osan työurastani. [Linkki Wikipedia: Strategic Air Command (SAC), ”strateginen ilmakomennus”) Toisen merkittävän osan olin taktisessa ilmakomennuksessa. [Linkki Wikipedia: Tactical Air Command (TAC), ”taktinen ilmakomennus”] Päätin työurani Pentagonissa ilmavoimaministerin tasolla. [Linkki Wikipedia: Pentagon] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimaministeri]

Kuvateksti: SAC:n kuuluisimpia ylipäälliköitä oli kenraali Curtis LeMay (kuvassa), 1969 ylipäällikkönä toimi kenraali Bruce K. Holloway. [Linkki Wikipedia: Bruce K. Holloway]

17.4.1969

Joe Wojtecki: Tapaus sattui hyvin varhain ilmavoimissa palveluni aikaan. Vuosi oli 1969, huhtikuu 1969, huhtikuun 17. päivä, jos pohdiskeluni ja lokikirjani auttavat minua ajoittamaan sen tarkasti. Olin saanut juuri henkilökohtaisen lentolupakirjani, itse asiassa päivää aiemmin. Seuraavan päivän iltana, huhtikuun 17. päivänä opettajani ja minä olimme lyhyellä lennolla Loringin ilmavoimien tukikohdassa Pohjois-Mainessa. [Linkki Wikipedia: Loring Air Force Base] Lennon tarkoitus oli antaa minulle koelennolla kelpoisuus yölentämiseen. Olimme laskeutumassa etelään. Tuuli oli melko heikko, mutta kuitenkin riittävä, jotta eteläinen kiitorata oli käytössä.

Näittekö mitään epätavallista?

Joe Wojtecki: Opettajani istui oikeanpuoleisella penkillä ja minä lensin lentokonetta vasemmanpuoleiselta penkiltä. Lennonjohtotorni kutsui meitä Cessnamme rekisterinumerolla ja kysyi meiltä olimmeko nähneet mitään epätavallista tukikohdan pohjoispuolella. He asettelivat kysymyksen noin: ”Näittekö tukikohdan pohjoispuolella mitään epätavallista?” Minä olin melko keskittynyt ohjaimiin yrittäen tehdä vaikutuksen opettajaani kyvyilläni ohjata lentokonetta yöllä. Hänellä oli kuitenkin aikaa, joten hän vastasi lennonjohtotornin kutsuun ja sanoi, että hän oli itse asiassa nähnyt edellisellä kierroksellamme tukikohdan pohjoispuolella välähdyksen, kirkkaan valonvälähdyksen.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Cessna. [Linkki Wikipedia: Cessna]

Joe Wojtecki: Sekä minä että lennonopettajani asuimme siihen aikaan Loringin ilmavoimien tukikohdassa, joten asuntoalueelle takaisin ajaminen tapahtui minuuteissa. Aikaväli siitä kun vastasimme siihen lennonjohtotornin tiedusteluun ja olimme ajaneet takaisin asuntoalueelle ja astuimme ulos autosta, oli luultavasti jotain noin 30 minuuttia.

Mikä **** tuo on?

Joe Wojtecki: Kun astuimme autosta ulos, niin lennonopettajani katsoi takaisin koilliseen kiitoradan suuntaan ja kysyi: ”Mikä tuo on?” Jätin kirosanan pois, mutta ”mikä tuo on?” Katsoin ylös samaan suuntaan kuin hänkin katsoi. Hän katseli taivaalle kiitotien yläpuolelle. Näimme kolme erittäin kirkasta toisistaan riippumatonta valoa, tarkoitan, kolme erillistä valoa. Me oletimme niiden olevan toisistaan riippumattomia. Ne olivat täydellisen tasasivuisen kolmion muodossa, täydellinen kolmio, kolmiomuodostelma. Sen kärki oli etelään ja kaksi muuta kolmion kärkeä suoraan sen takana olivat kohti pohjoista. Kummallinen asia siinä valojen muodostelmassa, joka sai meidät katselemaan sitä pitkän aikaa, katselimme sitä 10 tai 15 minuuttia, oli se, että se oli ensinnäkin äänetön, toiseksi, se liikkui hitaasti, mutta täydellisellä vakiokorkeudella, täydellisellä vakionopeudella ja täydellisesti vakiosuuntaan pohjoisesta etelään. Tajusimme myöhemmin, että se itse asiassa tuli juuri siitä suunnasta, jossa lennonjohtajani oli raportoinut nähneensä aiemmin valonvälähdyksen.

Kummallista

Joe Wojtecki: Aivan yhtä kummallista siinä oli se, että meteliä ei aivan varmasti ollut, niihin valoihin ei liittynyt minkäänlaista ääntä. Ne vaikuttivat ajelehtivan, mutta koska ne matkasivat kohti etelää… Me olimme juuri laskeutuneet lentokoneella viimeisen puolen tunnin aikana, joten tiesimme tuulen suunnan olevan yksiselitteisesti etelästä. Minkä tahansa ajelehtivan olisi pitänyt liikkua vastakkaiseen suuntaan. Siinä oli siis jokin työntövoima, se liikkui tarkoitushakuisella tavalla.

Korkeus

Joe Wojtecki: Koska olimme juuri laskeutuneet, niin tiesimme myös, että pilvisellä taivaalla 3000 jalan [914 metrin] korkeudella oli myrskytuuli. Näkemämme valot olivat niin kirkkaita, että ei ollut mitenkään mahdollista, että ne olisivat olleet jollakin tavalla pilven tai jonkin muun ilmakehän tilan hämärtämät. Tiesimme sen olevan alle 3000 jalan [914 metrin] korkeudella maasta. Emme olleet varmoja kuinka kaukana se oli, mutta se vaikutti olevan kiitoradan yläpuolella. Valojen muodostelma olisi merkinnyt, että se olisi ollut erittäin kookas, jos se olisi ollut yksi alus. Olimme yksimielisiä katseltuamme sitä lumoutuneina noin 10 minuuttia, että meillä ei ollut mitään käsitystä mikä se oli, mutta emme myöskään oikein voineet tehdä sille kovinkaan paljon.      

Aamulla

Joe Wojtecki: Vasta seuraavana aamuna kun ilmoittauduin palvelukseen… Tämän täytyi olla huhtikuun 18. päivän aamu. Ensimmäinen… Ensimmäinen kunakin päivänä minulla ollut työtehtävä oli ilmoittautua lennoston seisten suoritettuun käskynjakoon lennoston komentopaikalla. Kyseessä oli strategisen ilmakomennuksen tukikohta. [Linkki Wikipedia: Strategic Air Command (SAC)] [Linkki Wikipedia: Loring Air Force Base] Se oli varustettu muistaakseni kolmella lentolaivueella B-52:sia, kolmella lentolaivueella KC-135:sia ja lentolaivueella F-106 -torjuntahävittäjiä. [Linkki Wikipedia: Boeing B-52 Stratofortress] [Linkki Wikipedia: Boeing KC-135 Stratotanker] [Linkki Wikipedia: Convair F-106 Delta Dart]

”Mehiläispesä”

Joe Wojtecki: Kun saavuin komentopaikkaan seuraavana aamuna noin klo 6:30, niin se oli epätavallisen aktiivinen ja henkilökuntaa oli epätavallisen hyvin. Aktiviteettia oli itse asiassa kuin muurahaispesässä. Siellä oli ihmisiä jotka olivat ilmeisesti olleet siellä suurimman osan yötä, sen näki heidän yleisestä ulkonäöstään ja turhautumisensa tasosta. Sain tietää hyvin nopeasti, että se mitä yön aikana oli tapahtunut, oli alkanut suunnilleen siihen aikaan kun lennonopettajani ja minä näimme ne valot.

Kuvateksti: Kuva Loringin ilmavoimien tukikohdan hälytysalueelta tukikohdan kaakkoisalueelta kiitoradan eteläpään itäpuolelta.

B-52-pommikoneiden hälytystilajoukot

Joe Wojtecki: Vaikutti siltä, että ne valot olivat asettautuneet B-52-pommikoneiden hälytystilajoukkojen ylle, lukuisten sota-ajan tehtäviä varten konfiguroitujen B-52:sien hälytyskentän ylle – mikäli niiden täytyisi niitä tehtäviä suorittaa. Tuo oli siksi luonnollisesti hyvin arkaluonteinen alue.

Haastattelija: Mikä siitä sellaisen teki?

Joe Wojtecki: Olen valmis sanomaan ainoastaan, että ne oli valmisteltu suorittamaan niiden sota-ajan tehtävää. Ne valot olivat erittäin kiinnostuneita siitä niiden sota-ajan konfiguraatiosta, siltä vaikutti. Se oli valojen huomion kohdistumisen keskipiste, ne asettautuivat sille alueelle. 

Selventävä lainaus Wikipediasta:

”Yhdysvallat käytti Stratofortresseja 1950-luvulla strategisina pommikoneina, joiden tehtävä sodan syttyessä olisi ollut ydinpommien pudottaminen Neuvostoliittoon ja Itäblokin kohteisiin. Lokakuussa 1957 Kylmän sodan kuumetessa B-52:t määrättiin 15 minuutin hälytysvalmiuteen ydinpommein varustettuna. Kaksi vuotta myöhemmin Yhdysvaltain Strategic Air Command [strateginen ilmakomennus] -yksikkö aloitti ilmapäivystyksen, joka tarkoitti että muutama ydinpommilastissa oleva B-52 oli koko ajan ilmassa. Kuuban ohjuskriisi lokakuussa 1962 nosti ilmapäivystyksen uudelle tasolle. Suuri osa B-52-laivastosta oli ilmassa ydinpommeilla aseistettuina. Kriisin lauettua päivysti taivaalla ympäri vuorokauden vain 12 konetta.” [Linkki Wikipedia: Boeing B-52 Stratofortress] [Linkki Wikipedia: Luettelo strategisen ilmakomennuksen ylipäälliköistä]

Kuvateksti: Boeing B-52 Stratofortress.

Valojen tunnistaminen

Joe Wojtecki: Kyseessä oli 47. pommituslennoston tyypillinen harjoituspäivä Loringin ilmavoimien tukikohdassa. Suuri määrä lyhyellä tehtävällä olleita lentokoneita palasi tuona yönä tukikohtaan päivittäisiltä harjoitustehtäviltään ja vastaavissa asioissa. Ne jotka olivat olleet siellä yön yli, kertoivat minulle, että kun lentokoneet palasivat, niin niitä pyydettiin lähestymään ja tunnistamaan niitä valoja. Tuohon joukkoon kuului B-52:sia, KC-135:sia ja joitakin F-106 torjuntahävittäjistä, jotka olivat olleet myös tietyllä harjoitustehtävällään.

Lentäminen mahdottomilla aerodynamiikan säännöillä

Joe Wojtecki: Aina kun lentokone lähestyi, kuvio oli sama: valot lähtivät tavalla joka uhmasi kaikkea aerodynaamista tietämystä mitä kenelläkään siellä oli, tai mitä kukaan pystyi selittämään.

Haastattelija: Siis miten?

Joe Wojtecki: Nopea kiihdytys, nopeat suunnanmuutokset, mukaan lukien pystysuuntainen. Ne tekivät asioita siten, että jokin lensi sellaisilla aerodynamiikan säännöillä, jotka eivät meidän ymmärryksemme mukaan olleet mahdollisia. Sitten ne palasivat aina mielenkiintonsa kohteena olevaan pisteeseen, joka oli hälytystila-alueella ollut lentokone. Sitten jossakin vaiheessa myöhään yöllä, varhain aamulla, kun niiden mielenkiinto oli tyydytetty, ne lähtivät hyvin nopeaan suoraviivaiseen lentoon ja olivat sitten poissa. Joudun arvailemaan kuinka kauan tämä koko tapahtuma kesti alusta loppuun, mutta se oli luultavasti luokkaa kuusi tuntia ja kesti ehkä tuota useammankin tunnin.

Kunnes koitti se päivä…

Joe Wojtecki: Minä siirsin tuon sivuun, minä vain pohdiskelin sitä ja keskustelin siitä vuosien varrella muutamien ihmisten kanssa, en kovin monen. Sitten koitti päivä 1990-luvun alussa. Olen unohtanut tarkan vuoden ja päivämäärän, mutta se oli noin vuonna 1993 tai 1994. Minulla oli silloin tilaisuus osallistua tohtori Steven Greerin luennolle Hamptonissa Virginiassa ja näin valokuvan sellaisesta, jonka ymmärrän nyt olevan hyvin arkinen havainto niille, joilla on ollut etuoikeus tosiasiassa nähdä UFO. Tuohon aikaan opin…

Tuossa se on!

Joe Wojtecki: Kun näin sen valokuvan, niin pomppasin sananmukaisesti tuolistani ylös, otin vaimoani kädestä kiinni ja sanoin: ”Tuossa se on!” Siinä oli täsmälleen se mitä olin nähnyt siinä vaiheessa lähes 25 vuotta aiemmin. Sen valokuvan näkeminen palautti mielikuvan niin iskevän selkeänä, että mielessäni ei ollut pientäkään epäilystä, että se oli täsmälleen se mitä olimme nähneet kiitoradan yllä huhtikuussa 1969. Vasta silloin käsitin, että se oli itse asiassa yksi ainoa kone, ei kolme toisistaan riippumatonta konetta.

Kuvateksti: USAF everstiluutnantti Joe Wojtecki kertoo ymmärtäneensä vasta 25 vuotta tapahtumien jälkeen mitä hän oli itseasiassa nähnyt.

Tutkassa?

Haastattelija: Olivatko nuo esineet Loringin ilmavoimien tukikohdan tutkassa?

Joe Wojtecki: Päättelen jonkinlaisella tietomäärällä, että niiden on täytynyt olla, koska palaavat lentokoneet yrittivät toistuvasti lähestyä niitä sellaisilta etäisyyksiltä ja korkeuksilta, joista he eivät olisi pystyneet sen yön alhaisesta pilvien korkeudesta johtuen tavoittamaan niitä visuaalisesti. Päättelisin tuosta tosiasiasta, että niitä jäljitettiin tutkalla, sekä maavalvontatutkalla että tukikohtaan palaavien lentokoneiden ilmassa olevilla tutkilla. Olisi erittäin järkeenkäypä johtopäätös sanoa, että niitä jäljitettiin helposti tutkalla.

Julkinen lausunto tapahtumista?

Joe Wojtecki: Minä olin siihen aikaan julkisuuteen tiedottava upseeri, joten voin sanoa suurella varmuudella, että tapaukseen liittyvää julkista lausuntoa ei annettu. Olen varma, että SAC [strateginen ilmakomennus] oli osallisena reaaliajassa sen tapahtuessa. Ja jos tutkanauhoitteita oli… tapahtumista oli ehkä tallenne… Siinä suhteessa olen myös varma salaisen viestin käsittelystä.    

Kuvateksti: Joe Wojtecki sanoo julkisuuteen tiedottaneena upseerina, että tapauksesta ei annettu julkista lausuntoa.

Ei aggressioita

Joe Wojtecki: Sen muistan erittäin selkeästi, että ilmavoimat, kukaan lennostosta, ei tehnyt aggressiivisia toimenpiteitä vastatoimina niille valoille, koska ne itse eivät osoittaneet minkäänlaista aggressiivista tai uhkaavaa käytöstä. Ne olivat yksinkertaisesti rajoitetussa ilmatilassa, mutta ne eivät tehneet mitään mikä olisi aikaansaanut minkäänlaista turvallisuusvastatointa.           

Vilkasta keskustelua aiheesta?

Joe Wojtecki: Pohdiskelun jälkeen ja näin jälkikäteen tarkasteltuna on merkillistä kuinka nopeasti tuo aihe jätettiin sikseen, siitä ei vain keskusteltu.  

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla triangle UFO, ”kolmioufo”.

Kolmion muotoinen erittäin suuri alus

Joe Wojtecki: Kun olen nähnyt valokuvan, joka on osa sinun [Steven Greer] esitelmääsi, niin tiedän täsmälleen mikä se oli. Se on se mistä sinulla on valokuvia monista eri sijaintipaikoista monina eri ajanhetkinä. Se oli kolmion muotoinen erittäin suuri alus.

Haastattelija: Suurempi kuin perinteinen lentokone?

Joe Wojtecki: Ehdottomasti niin, siksi olin niin yllättynyt nähdessäni valokuvan. Opin että ne niin kaukana toisistaan olleet valot oli mahdollista ajatella osaksi yhtä konetta. Oletin luonnollisesti kaikki nämä vuodet, uskoin nähneeni kolme erillistä konetta. Oletin niiden toimineen toisistaan riippumatta, vaikka niiden muodostelma oli niin täydellinen, että jälkikäteen tarkasteltuna ei ole syytä olettaa niitä olleen kolme. Paitsi siinä mielessä, että niiden ollessa yhtä yksikköä, sen on täytynyt olla suunnattoman kookas verrattuna mihinkään muuhun. B-52:sia pidettiin siihen aikaan melko suurina lentokoneina. Tämä tietysti sai näyttämään kääpiöltä kaiken mikä olisi ollut osa B-52:sta.

Dan Willis, Yhdysvaltain laivasto (USN): Laivaston salaiseksi luokiteltu etusijaviesti ja NORAD

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI(33:29 – 35:07)

Ja merestä nousee…

Dan Willis: Nimeni on Dan Willis. Olin Yhdysvaltain laivastossa. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain laivasto] Minulla oli huippusalainen kryptotason 14 erityisen arkaluonteisen aineiston käsittelyn turvallisuusluokitus. Työskentelin laivaston viestiaseman koodihuoneessa San Franciscossa. Vuonna 1969 otin vastaan salaiseksi luokitellun etusijaviestin lähellä Alaskaa olevalta laivalta. [Linkki Wikipedia: Alaska] Laivalta ilmoitettiin, että ulos merestä kokan läheltä nousee kirkkaana hehkuva punertavan oranssi soikea esine, halkaisijaltaan noin 70 jalkaa [21 metriä]. Se tuli esiin merestä ja ampaisi avaruuteen matkaten noin nopeudella 7 000 mailia tunnissa [11 265 km/h]. [ 12 964 km/h, jos puhuja tarkoitti merimailia tunnissa.] Tuota seurattiin laivan tutkalla ja se vahvistettiin.

NORAD ja ”pienet ystävämme”

Dan Willis: Vuosia myöhemmin olin 13 vuoden ajan töissä laivaston sähkötekniikan keskuksessa San Diegossa. Työkaverini, jonka kanssa työskentelin, työskenteli NORAD-laitoksessa. [Linkki Wikipedia: NORAD] Kun hän aloitti ensimmäisen kerran työt laitoksessa, niin hän havaitsi esineiden liikkuvan näytöillä, jäljitti kaikkea avaruudessa ja ilmassa. Esineet liikkuivat yli asteikon, tekivät suorakulmaisia käännöksiä. Kun hän tiedusteli asiasta, hänen vanhempi työnjohtajansa neuvoi häntä, että lainaus ”se oli vain vierailu yhdeltä pienistä ystävistämme”. Hän ajatteli sen olleen hieman erikoista.

Valaehtoisesti kongressin edessä

Dan Willis: Nämä lausunnot ovat totuudenmukaisia. Olen halukas todistamaan valaehtoisesti kongressin edessä. Kiitos. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kongressi]

James Kopf, Yhdysvaltain laivasto: UFO ja ydinaseita kuljettanut lentotukialus USS John F. Kennedy

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Bainbridge, USS John F. Kennedy

James Kopf: Liityin laivastoon huhtikuussa 1969. Kävin radiotekniikkakoulua Marylandissa Bainbridgessä. [Linkki Wikipedia: United States Naval Training Center Bainbridge] Sitten ilmoittauduin USS John F. Kennedylle, joka oli siihen aikaan CVA-67. Se oli otettu jo käyttöön Välimeren alueella, pääsin sinne sieltä. Työskentelin viestintäosastolla muutaman vuoden ja siirryin sitten Kennedyn navigointiosastolle, jossa työskentelin perämiehen kanssa. Tein hallinnollisia töitä navigoijalle.

Oceana, GSA, kansallinen turvallisuusvirasto (NSA)

James Kopf: Tuon jälkeen minut siirrettiin laivaston lentotukikohta Oceanaan komentajakapteenin hävittäjälennostoon nro. 1 Virginia Beachille Virginiaan. [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Oceana] Vuonna 1979 hain turvallisuusvartijan töitä kansallisesta turvallisuusvirastosta ja minut palkattiin vuonna 1980. [Linkki Wikipedia: NSA] Tein sitä työtä kolme vuotta ja siirryin sitten yleispalveluhallinnon [GSA] alaisena Fort Meadeen Marylandiin elektroniikkaosastolle [Linkki Wikipedia: General Services Administration (”yleispalveluhallinto”)] [Linkki Wikipedia: Fort Meade] Vuonna 1986 minusta tuli… He hankkiutuivat eroon kaikista GSA:n palveluista, joten minusta tuli vuonna 1986 varsinainen NSA:n työntekijä. Työskentelin NSA:n laitteisto-osastolla kesäkuun 13. päivänä vuonna 1997 tapahtuneeseen irtosanomiseeni saakka. [Linkki Wikipedia: NSA (kansallinen turvallisuusvirasto)]

Kuvateksti: Lentotukialus USS John F. Kennedy CVA-67. [Linkki Wikipedia: USS John F. Kennedy (CV-67)]

Sotapeli ja välikohtaus, kesä 1971

James Kopf: Välikohtaus sattui USS John F. Kennedyllä. En ole varma tarkasta päivämäärästä. Se oli kesällä 1971. Se oli mitä todennäköisimmin kesäkuussa tai kesäkuun lopulla tai heinäkuun alussa. Työskentelin välikohtauksen aikana Kennedyn viestintäosastolla. Työnimikkeeni oli lähetysoperaattori, mikä tarkoitti sitä, että jäljitin viestiasemilta tai Atlantilta laivaston lähetykseen tulevista kaukokirjoitinsarjoista viestejä. Olimme eteläisellä Atlantilla. Olimme suorittaneet operationaalista valmiusharjoitusta Kuubassa ja Kuuban lähistöllä ja Karibianmerellä. Valmistautuaksemme… No, ne olivat sotapelejä, kaikki asevoimat tekevät näitä harjoituksia ajoittain pitääkseen taitojaan yllä.

Päättynyt sotaharjoitus

James Kopf: Olimme juuri lopettaneet sen harjoituksen ja olimme valmistautumassa suuntaamaan takaisin kohti Norfolkia. Iltana, jona välikohtaus sattui, oli lopetettu juuri ylettömän pitkä 18 tuntia kestänyt lento-operaatio, joten suurin osa miehistöstä oli mennyt melko pitkien lento-operaatioiden jälkeen kansien alle. He olivat melko väsyneitä, joten he menivät alas. Minä olin viestintähuoneessa työvuorossa. Kaukokirjoitinviestit olivat tietenkin kryptoa, kaikki viestintä tuli salaustekniikkalaitteiston läpi, joka oli ajoittain hyvin herkkä häiriöille. Siksi tarkkailin tulevia viestejä tarkasti. Jos havaitsin mitään poikkeavuuksia, soitin laitoksen valvontaan, jotta he säätäisivät vastaanottimia signaalien pitämiseksi selkeinä.

Kaukokirjoitin sekoaa

James Kopf: Tuona kyseisenä yönä otin kaukokirjoittimesta viestin ja tallensin sen, koska se ei ollut suunnattu meille. Käännyin ympäri ja tarkistin kaukokirjoittimet uudelleen ja näin jotain mitä en ollut koskaan ennen nähnyt. Kaikki kahdeksan kaukokirjoitinta kirjoittivat vain täyttä roskaa, täysin käsittämätöntä. En ollut koskaan… Olin nähnyt viesteissä yhden tai kaksi virhettä, mutta en koskaan tässä määrin. Soitin välittömästi sisäpuhelimella laitosvalvontaan informoidakseni heitä, että minun lähetykseni oli poissa pelistä. He informoivat vuorostaan minulle, että heillä oli kiire, koska kaikki viestintä oli juuri mennyt pois päältä.

”Jumala oli täällä! Se oli maailmanloppu!”

James Kopf: Muutamaa sekuntia myöhemmin kuulimme… Meillä oli sisäpuhelin ja pneumaattinen putkijärjestelmä, joka kulki viestintähuoneesta komentosillan viestitykseen. Se sijaitsi aivan lentotukialuksen saarimaisen rakenteen huipulla. Kuulimme saapuvan äänen, joka sanoi erittäin kiihtyneenä huutaen: ”Jumala oli täällä! Se oli maailmanloppu!” Katselimme toisiamme ja ajattelimme, että olipa tuo outoa, mitä siellä on meneillään? Kului taas pari sekuntia ja kuului toinen hallitumpi ääni. Se henkilö sanoi, että laivan yllä on jokin. Hän siis anoi, että laivan yllä on jokin. No, vilkaisin ystävääni, laivakaveriani. Hän katsoi minua ja päätimme mennä katsomaan, joka oli todellakin sääntöjen vastaista. Meidän ei pitäisi lähteä alueeltamme katsomaan, mutta mikään ei toiminut muutenkaan, joten kun olimme nuoria, niin keksimme tehdä niin.

Kuvateksti: Lentotukialus USS John F. Kennedyn päällä oli UFO, jolloin kuului James Kopfin mukaan huuto ”Jumala oli täällä! Se oli maailmanloppu!”

Esine

James Kopf: Lähdimme viestikeskuksesta ja menimme hoitosillalle laivan paapuurin puolelle, lentokannelle. lentokannen reunalle. Havaitsimme laivan saarimaisen rakenteen yllä, laivan yllä, laajan hehkuvan pallon. Sen kapineen kokoa oli vaikea määritellä, koska ei ollut vertailukohtaa, oli myöhäinen ilta. Aurinko oli laskenut, oli iltahämärä. Mutta se näytti valtavalta. Sanoisin, että mitä tahansa 300 tai 400 jalasta [91 – 122 metristä] aina neljännesmailiin [402 metriin], riippuen siitä kuinka korkealla se oli. Jos se oli korkealla, niin se oli valtava, tiedäthän? Se hehkui sykkivästi kellertävän ja oranssin värin välillä. En pystynyt näkemään siitä mitään yksityiskohtia, muuta kuin että se oli hehkuva pallomainen esine.

Viestikatkos

James Kopf: Valitettavasti sain havainnoida sitä esinettä vain alle 30 sekuntia, koska laivan taisteluasemien yleiskasarmilta lähdettiin siinä ajassa kun olimme päässeet sinne ulos ja olimme alkaneet katsella sitä. Meidän oli palattava vahtiasemallemme, joka oli meidän taisteluasemamme. Oleskelimme yleiskasarmilla tai taisteluasemilla noin kaksi tuntia. Viestit alkoivat tulla sisään vain pari minuuttia sen jälkeen kun pääsimme takaisin viestikeskukseen, siis sisään tulevat alkoivat tulla, lähtevät viestit olivat yhä pois päältä. Viestintämme ei ollut poikki kovin kauan, korkeintaan 20 minuuttia. Pysyimme vahdissa kunnes minun vahtivuoroni päättyi, joka päättyi keskiyöllä.

Tutkaosasto

James Kopf: Sen jälkeen puhuin muutaman ystäväni kanssa, laivakaverini kanssa, joita minulla laivalla oli. Yksi heistä työskenteli tutkaosastolla ja hän oli välikohtauksen aikana vahtivuorossa. Hän sanoi minulle, että kaikkien tutkien näytöt loistivat, ja sitten ei mitään. He eivät pystyneet havaitsemaan tutkalla mitään. Valvoimme yöstä suurimman osan siitä puhuen, minä ja pari ystävääni. Kuulimme juttuja, että komentosillan kompassi ei toiminut, ja että tutkan navigointijärjestelmä oli mennyt pois päältä.

Johtopäätös ja äänet

James Kopf: Se mitä minä havaitsin, oli mahdollisesti kiekon alapuoli, joka sai sen näyttämään minun tarkkailupisteestäni katsottuna pallomaiselta. Olen ajatellut sitä paljon ja tuohon johtopäätökseen olen päätynyt. Kuulin eräiltä ihmisiltä, että sisäpuhelimestä ensimmäiseksi kuulemamme ääni, joka huusi, sanoi, että ”se oli maailmanloppu”, oli itse asiassa viestikomentosillalla vahdissa ollut tähystäjä. Kuulimme, että tuolle henkilölle oli täytynyt antaa rauhoittavia, hän oli erittäin järkyttynyt. Kuulimme, että toinen kuulemamme ääni kuului itse asiassa viestimiehelle, joka oli vahdissa viestikomentosillalla, siis se joka oli sanonut, että laivan yläpuolella on jokin, se hillitympi ääni.

Ei tilanteenhallintaa

James Kopf: Muutamaa päivää myöhemmin komentava upseeri ja toimeenpaneva upseeri tulivat suljetun piirin televisiojärjestelmään joka meillä laivalla oli. Se oli ainoa keino millä he pystyivät tavoittamaan 5000 käyttöhenkilöstön jäsentä. Hän katsoi kameraan, enkä unohda tätä koskaan. Hän katsoi kameraan ja sanoi:” Haluaisin muistuttaa miehistöä, että laivaston merkittävillä taistelulaivoilla tapahtuvia tiettyjä tapahtumia pidetään salaisiksi luokiteltuina, eikä niistä pidä keskustella kenenkään kanssa joilla ei ole tarvetta tietää.” Lainaus päättyy. Tuo on kaikki mitä hän sanoi. Komentava upseeri ja toimeenpaneva upseeri olivat selkkauksen aikana melko hermostuneita, koska heillä ei ollut mitään hallintaa mistään. He olivat erittäin haavoittuvaisia. Olen varma, että se on hermostuttavaa kaikille asevoimien ihmisille: tilanne ei ole hallinnassa.

Kuvateksti: Tilanne ei ollut ydinaseita kuljettaneen lentotukialus USS John F. Kennedyn kyydissä olleen James Kopfin mukaan hallinnassa.

Elektroninen laitteisto

James Kopf: Työntövoimajärjestelmä toimi yhä. Pystyimme säilyttämään nopeuden ja kurssin, pystyimme ohjaamaan. Mutta perustuen kaikkiin kuulemiini juttuihin, mikä tahansa luonteeltaan elektronista oleva lakkasi toimimasta tai oli toimintahäiriössä, mukaan lukien kaikki tietokonejärjestelmät.   

Ydinaseet kyydissä Välimerellä

James Kopf: Laivassa oli sillä hetkellä kyydissä ydinaseita. Se oli meidän tietämämme tosiasia, mutta olimme Välimerellä, meidän ei otaksuttu puhuvan siitä. He eivät ottaneet käyttöön lentotukialusta missään päin maailmaa ilman ydinkyvykkyyttä.

Kuvateksti: James Kopf sanoo, että lentotukialus USS John F. Kennedy oli Euroopassa Välimerellä ydinaseita kyydissään.

Hän luuli sitä vain vitsiksi

James Kopf: Sen esineen korkeusasema vaikutti olevan melko alhaalla. Sain entiseltä Yhdysvaltain laivaston sotilaalta viestin jossa sanottiin, että hän oli lähiympäristössä hävittäjälaivalla, ja että he olivat jäljittäneet tutkalla esinettä. [Linkki Wikipedia: Hävittäjä (laiva)] Jossakin vaiheessa sinä kesänä sain viestin myös mieheltä, joka oli ollut merenkulkijana laivalla ja joka oli työskennellyt tietokoneiden parissa. Hän muisti kuinka joku oli herättänyt hänet tulemaan käynnistämään uudelleen tietokonejärjestelmän. Hän oli kysynyt, että mitä tapahtui? He olivat vastanneet, että laivan yllä oli UFO. Hän nauroi sille, hän luuli sitä vitsiksi. Hän kirjasi vain ylös tietokoneen kaatumisen ja käynnisti järjestelmän uudelleen. Hän muisti sen vasta luettuaan minun tapauksestani. Hän sanoi, että he eivät siis vitsailleetkaan. Mutta hän luuli sitä kaiken sen ajan vain vitsiksi.

Seurannaisvaikutukset

James Kopf: Se oli laivan päällä ainoastaan ehkä viisi minuuttia tai vähemmän. Seurannaisvaikutukset, häiriöt, kestivät kuitenkin ainakin tunnin. Siksi pysyimme taisteluasemissa kaksi tuntia. Arvelen heidän odottaneet ja katsoneen tuleeko se takaisin tai sitten he yrittivät yhä käynnistää järjestelmiä uudelleen ja saada laitteita takaisin täysin toimintakuntoisiksi. Siihen kului heiltä luultavasti ainakin tunti.

Lentokoneet eivät lähteneet käyntiin

James Kopf: Kun selkkaus alkoi, niin ilmassa ei ollut lentokoneita, ne olivat kaikki laivalla. Kaksi F-4 Phantomia pidettiin CAP-valmiina, kuten sanottiin, valmiina ilmataistelupartiointiin. Ne eivät kuulemani mukaan toimineet. He yrittivät käynnistää niitä suihkukoneita, mutta kuulemieni huhujen ja juttujen mukaan ne eivät lähteneet käyntiin, ne olivat poissa pelistä.

Kuvateksti: McDonnel Douglas F-4 Phantom II lähtövalmiina lentotukialuksen kannella. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F-4 Phantom II]

Täysi hiljaisuus

James Kopf: Esineestä ei lähtenyt ääntä, se oli äänetön siihen aikaan lentokannella. Kuten sanoin, lentoja ei ollut, lentokoneita ei ollut käynnissä. Joten se oli siis melko äänetön. Me emme havainneet minkäänlaista ääntä, ei huminaa, ei mitään, vain täysi hiljaisuus.      

Miehet puvuissa

James Kopf: Joitakin pukuihin pukeutuneita miehiä saapui laivalle haastattelemaan ihmisiä kun palasimme Norfolkiin. Herra tietää mistä he tulivat, mistä virastosta he olivat, mutta kuulin… minä… koska… Minä en ollut laillinen havaitsija, koska minun ei olisi pitänyt olla siellä ulkona. Arvelen, että kukaan ei todellakaan tiennyt minun nähneen sen. Mutta olen varma… Kuulin huhun, että ne puvuissa olleet miehet haastattelivat kaikkia komentosillan miehistön jäseniä jotka olivat olleet komentosillalla, ja myös joitakin ihmisiä joillakin operationaalisilla alueilla, kuten tutkalla olleita.            

Kuvateksti: James Kopf sanoo, että laivalle tuli pukuihin pukeutuneita miehiä haastattelemaan ihmisiä.

IOIC

James Kopf: Meillä oli laivalla organisaatio nimeltään IOIC, se tarkoitti integroitua operaatioiden tiedusteluviestintää, jotain sellaista, muistan kirjainlyhenteen, mutta en tarkkaa merkitystä. Olen varma… Olin kuullut, että he olivat ulkona ottamassa valokuvia siitä kapineesta.

Piilottelu

James Kopf: Olen varma, että hallitus, joku hallituksessa tietää paljon enemmän kuin me tiedämme. Minulla on omat teoriani miksi tätä piilotellaan. Arvelen, että syy informaation pidättämiseen kansalta on… syitä on monia, ei vain tiettyä yhtä syytä. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Haastattelija: Mitkä ne syyt olisivat?

James Kopf: Heistä luultavasti tuntuu, että suuri yleisö ei pystyisi käsittelemään tietoa avaruusolentojen vierailuista. Arvelen heillä olevan informaatiota joka heikentäisi vakavasti valtion taloutta. Arvelen heillä olevan laitteita jotka pystyisivät tuottamaan energiaa erittäin alhaisilla kustannuksilla ja saastuttamatta. Yritysten ahneus estäisi tuon. Tuo osa peittelyssä vaivaisi minua kaikkein eniten. Kaikelta saastumiselta olisi voitu välttyä. Tuo vaivaisi minua enemmän kuin mikään.    

Asevoimien vainoharhaisuus

James Kopf: Ajattelen myös, että joka kerta kun asevoimat saavat jotain selville, jotain tämän kaltaista, niin he haluavat pysyä siitä hiljaa, koska he eivät tiedä kuka siitä tietää. Asevoimissa on vainoharhaisuutta, olen nähnyt sen. Tästä asiasta on todellakin aika tehdä tiedonjulkistus, tätä on pidetty salaisuutena liian kauan.

Kuvateksti: James Kopf Yhdysvaltain laivastosta on sitä mieltä, että ”tätä on pidetty salaisuutena liian kauan”.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan…

James Kopf: Minä ajattelen, että meillä on oikeus tietää mitä meidän on kohdattava, oli se sitten Maata kohti matkaava asteroidi tai maapallon ulkopuolinen vierailija. Minä ajattelen, että meillä on ihmisinä oikeus tietää mitä tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan. [Uskontoon viittaava loppukommentti on jätetty kääntämättä.]

Kuvateksti: Allaoleva teksti on vuodelta 1974 peräisin olevan sanomalehtiartikkelin käännös. Kääntäjä on lisännyt artikkeliin kuvia ja väliotsikoita. Linkki alkuperäiseen sanamalehtiartikkeliin: LINKKI.

”Aavealukset” ihmetyttävät yhä asiantuntijoita ohjustukikohdassa

The STAR-PHOENIX, Saskatoon, keskiviikko 17. heinäkuuta 1974.

HUNTSVILLE, Alabama (Reuter)

Tyynen valtameren oudot ”aavealukset”

Asiantuntijat ohjustukikohdassa täällä sanovat, että heitä ihmetyttävät yhä viime vuonna tehokkaiden tutkaskannereiden Tyynellä valtamerellä jäljitysharjoituksen aikana poimimat oudot ”aavealukset”. Tieteilijöiden huomaamasta on ollut vähän virallisia kommentteja. Maavoimien tukikohdan tiedottaja majuri Dallas van Hoose kuitenkin vahvisti, että viime elokuussa havaittiin ”joitakin selittämättömiä ilmailmiöitä”.

Tunnistamattomat lentävät esineet

Tieteilijät, joista monet ovat haluttomia tulla nimetyiksi haastatteluissa tunnistamattomiin lentäviin esineisiin [UFO] liittyvän yleisen julkisen skeptisyyden vuoksi, sanovat yksityisesti, että he eivät ole pystyneet keksimään ”aavealuksille” selitystä. ”Me emme ole nähneet ennen mitään täsmälleen tämän kaltaista”, sanoi yksi ballististen ohjusten puolustusasiantuntija, joka työskentelee täällä maavoimille ja tuntee ohjusten ja taistelukärkien testaamiseen käytetyt edistykselliset tutkat.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Kwajaleinin atolli.

Minuteman-ICBM

Huntsvilleen on sijoitettu maavoimien ballististen ohjusten puolustusjärjestelmäkomennus, joka analysoi Yhdysvaltojen hallussa olevan Marshallinsaaren huoltohallintoalueella olevan Kwajaleinin atollin alueen ohjuskokeita. Viime elokuussa ilmavoimat laukaisi Vandenbergin ilmavoimien tukikohdasta Kwajaleinin ohjuskoealuetta kohti suunnatun Minuteman mannertenvälisen ballistisen ohjuksen (ICBM), jollaista käyttävät maavoimat, ilmavoimat ja merivoimat. [Linkki Wikipedia: Kwajalein] [Linkki Wikipedia: Mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM)] [Linkki Wikipedia: LGM-30 Minuteman] [Linkki Wikipedia: Vandenberg Air Force Base (nykyisin Vandenberg Space Force Base, ”Vandenbergin avaruusvoimakeskus”)] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain avaruusvoimat]

Kuvateksti: Vandenbergin ilmavoimien tukikohta on nykyisin Vandenbergin avaruusvoimien tukikohta.

Kun ICBM ujelsi kohti Tyynen valtameren koealuetta, niin se aloitti laskeutumisensa normaalilla ballistisella lentoradalla, tieteilijä sanoi. Nokkakartio oli irronnut ohjuksen kolmannesta vaiheesta ja oli saapumassa ilmakehään nopeudella 22 000 jalkaa sekunnissa [6,7 km sekunnissa]. Kwajaleinin ja Meckin saarten tutkaskannerit seurasivat nokkakartiota rutiininomaisesti. Tyynen valtameren tutka-asiantuntijat havaitsivat noin 400 000 jalan [122 kilometrin] korkeudella, että he seurasivat myös ICBM:n nokkakartion vieressä olevaa tunnistamatonta lentävää esinettä [UFO].

Lautasen muotoinen esine

Tutka poimi laskeutuvan nokkakartion oikealta ja yläpuolelta ylösalaisin olevan lautasen muotoisen esineen ja seurasi kuinka se ylitti taistelukärjen lentoradan pisteeseen asti, joka oli sen alapuolella ja vasemmalla puolella, kunnes aave katosi. Aavealuksen kuvailtiin olleen 10 jalkaa [3 metriä] korkea ja 40 jalkaa [12 metriä] pitkä. Tähän mennessä kukaan asiantuntijoista ei usko aavealuksen olleen outojen sääolosuhteiden aiheuttama luonnonilmiö tai tutkanäytöillä usein nähtävä kaiku.

Lentäjä Michael Wallace: Loringin lentotukikohdan UFO vuonna 1975

Teksti on suora käännös Michael Wallacen YouTubeen 29.3.2013 lataamasta videosta. Hän kertoo videossa Loringin tapauksesta, johon oli itse osallisena. Linkki käännettyyn videoon: LINKKI.

Kuvateksti: Loringin ilmavoimien tukikohta, ”Loringin lentotukikohta”, Loring Air Force Base. [Linkki englanninkielinen Wikipedia: Loringin lentotukikohta]

Loringin lentotukikohta ja ydinaseet

Michael Wallace: Aion kertoa teille todella uskomattoman jutun, josta minulla on ensikäden tietoa. Tapaus sattui vuonna 1975 Limestonen läheltä Loringin lentotukikohdassa Pohjois-Mainessa. 42. pommituslennosto muodostui kahdesta tankkauslentolaivueesta ja pommituslentolaivueista. Ydinaseilla aseistettujen pommikoneiden tehtävänä oli tukea hätätilanteiden sotilaallisissa toimeksiannoissa.

Pommituslennoston kokous

Michael Wallace: Ennen kuin menemme muodostelmalennon yksityiskohtiin, haluan kertoa teille hieman taustaa Loringin yllä olleista ufoista. Pari viikkoa tai ehkä jopa vain muutama päivä ennen tätä kyseistä muodostelmalentoa oli kutsuttu koolle 42. pommituslennoston kokous. Kaikkien pommituslentolaivueiden kaikkien lentomiehistöjen piti mennä ilmahälytyslaitokselle. Joten, se oli epätavallista. Niin tapahtui minulle ensimmäistä kertaa sinä aikana kun olin ollut siellä. Olin tiedonhaluinen, että mitä tämä koskee.

Univormupukuinen majuri sanoi kokouksen aluksi, ”kuulkaa, jos teillä ei ole alun perin vähintään salainen turvaluokitus…” Siellä paikalla olleesta muutamasta sadasta ihmisestä vain muutama nousi ylös. Majuri jatkoi, että ”jos ette ole kuulleet, niin tukikohdan yllä on raportoitu olleen UFO. Sekä ydinaseilla aseistettujen B-52 pommikoneiden yllä että hälytystilassa olleiden ydinaseiden varastointitilojen yllä, joissa oli sillä hetkellä varastoituna ydinaseita.” Joten, tilanne oli erittäin vakava, ja siitä siinä kokouksessa oli kyse.

Kuvateksti: 42. pommituslennostoon kuului B-52 pommikoneiden lisäksi myös Boeing KC-135 Stratotanker ilmatankkauslentokoneita.

Ufon lento-ominaisuudet

Michael Wallace: ”Se leijuu päästämättä mitään ääntä, siinä on muutamia valoja, se liikkuu epäloogisesti ja epätavallisesti. Se pystyy liikkumaan erittäin nopeasti, nopeaa suoraviivaista liikettä, nopeaa pystysuoraa liikettä. Se pystyy kääntymään ilman mitään havaittavaa kääntösädettä, joten teknologia on melko uskomatonta.” Lennoston henkilöstö oli melko huolissaan siitä, he olivat ilmoittaneet siitä strategisen ilmakomennuksen (SAC) päämajaan. Meille sanottiin, että älkää puhuko kenellekään, jos olette osallisena näissä selkkauksissa. Voitte kertoa meille, me pyydämme suullista selvitystä, mutta tämän huoneen ulkopuolella ette siitä puhu.

Lehdistölle kerrotaan, että UFO on kanadalainen helikopteri

Michael Wallace: Meille kerrottiin myös, että paikallinen lehdistö tulee saamaan selityksen ylimääräisille maajoukoille ja hävittäjille, joita tarvitsimme asian hoitamiseen. Heille kerrotaan, että kanadalainen helikopteri on ylittänyt rajan ja se ahdistelee meitä. Tuo on mielestäni melko uskomatonta. Siinä taustaa kertomukselle, jonka aion teille kertoa.

Kuvateksti: Ufo-asian hoitamiseen tarvittiin miehistöä ja kalustoa, joten lehdistölle annettiin Wallacen mukaan peitetarinaksi, että rajan ylittänyt kanadalainen helikopteri ahdistelee Yhdysvaltojen ydinasetukikohtaa.

Tehtävä

Michael Wallace: Olimme lähteneet Loringista aiemmin päivällä. Kyseessä oli yönaikainen tankkaustehtävä. Muodostelmaan kuului kolme KC-135 ilmatankkauslentokonetta. Minä olin siinä kolmen lentokoneen muodostelmassa komentajana lentokoneessa nro 2. Tankkauslentokoneiden muodostelmaan viitattiin nimellä kotiutuslennot. Pystysuoraa ja vaakasuoraa väliä oli paljon. Emme lentäneet lainkaan vierekkäin samaan tyyliin kuin hävittäjät. Pystysuunnassa oli hyvin paljon vapaata, luullakseni 300 metriä, en tiedä – ehkä jopa 800 metriä. Muodostelmalento tankkauslentokoneella ei ollut kovin hauskaa, se oli itse asiassa melko tylsää. Mutta kuitenkin, tehtävä oli melko rutiininomainen. En muista. Se oli lähes joka mielessä vähämerkityksellinen, kunnes aloimme tulla takaisin. Silloin alkoi lysti ja toiminta.

Tärkeä puhelu ja radiotaajuuden vaihto

Michael Wallace: Olimme siis tulossa takaisin tankkaustehtävältä jossakin New Yorkin eteläpuolella Louisen kohdalla avomeren yllä. Mukanamme oli muistaakseni F-4 Phantom -hävittäjiä. Se oli vain rutiininomainen harjoitustehtävä sekä Phantomeille että meille. Kun olimme jossakin lähellä… Luulen, että olimme jossakin Vancouverin ja Portlandin välissä Loringin lentotukikohdan pohjoispuolella sinne takaisin tulossa, kun Loringin komentopaikalta otettiin meihin yhteyttä. Se ei ollut rutiininomaista, mutta ei täysin epätavallistakaan. Mutta se oli melko epätavallista, että he pyysivät johtavan lentokoneen komentajaa, tankkauslentokoneen nro 1 komentajaa, vaihtamaan radiotaajuutta. Hänelle oli tulossa tärkeä radiopuhelu, he halusivat puhua hänelle.

Tukikohdan yllä on taas UFO

Michael Wallace: Minulta ei kestänyt pitkään päättää, että otan yhden vararadioistani ja kuuntelen mihin asiaan sitä kaveria perehdytetään. Joten, viritin taajuudelle. Tankkauslentokone nro 3:ssa oltiin luultavasti yhtä uteliaita. Hän teki aivan varmasti samoin, olen siitä varma. Kuuntelimme kuinka komentopaikalta kerrottiin muodostelman johtajalle: ”Kuuntele, UFO on taas tukikohdan yläpuolella, juuri nyt. Haluamme sinun luovuttavan muodostelman johtajuuden lentokoneelle nro 2. Sitten haluamme, että sinä, lentokone nro 1, sammutat valosi, suljet radiosi ja suuntaat suoraan kohti tukikohtaa oman tilannetajusi mukaan. Lentokorkeus, nopeus, reitti, kaikki ovat omavalintaisia.” Tuo on epätavallista. Tuollaisen kuuleminen on erittäin epätavallista, itse asiassa uskomatonta. Olin melko järkyttynyt.

Kuvateksti: Yhdelle Boeing KC-135 Stratotankerille tuli käsky irtaantua muodostelmasta ja lähteä tekemään ufohavaintoja.

Kohti Loringin lentotukikohtaa

Michael Wallace: Muodostelmajohtaja kuittasi, että ”sopii”. Seuraavaksi minä sain soiton häneltä. Hän otti minuun yhteyttä ja sanoi: ”Sain juuri erikoiskäskyn, minun on irrottauduttava muodostelmasta. Sinä otat nyt muodostelman johtajuuden. Navigoija antaa koordinaatit ja sijainnit. Kun olet valmis, saat ne.” Niin hän myös teki. Vakuutuin, että olimme siellä missä hän sanoi meidän olevan, koska näin joitakin kaupunkeja. Puhuttelin navigoijaa. Me menimme alun perin tarkoitettuun sijaintiin.

Tankkauslentokoneen nro 1 komentaja sammutti koneensa valot. Emme kuulleet enää viestintää, joten hänellä oli myös radiohiljaisuus. Näin hänen koneensa silhuetin kuunvalossa. Hän erkani pimeyteen ja suuntasi suoraan kohti Loringin lentotukikohtaa. Olisin halunnut kovasti vaihtaa paikkaa hänen kanssaan. Lentokoneet numero 2 ja 3, siis myös minä, aloimme suunnata kohti alkuperäistä sijaintipaikkaa kiitoradan 36 eteläpään eteläpuolelle. Kiitoradalta 36 laskeudutaan pohjoiseen päin. Suoraan tukikohtaan meneminen on paljon nopeampaa, kaikki paljastuu tuolle lentokoneelle sen lähestyessä tukikohtaa. Minä menin siis alkuperäiseen paikkaan.

Epätoivoista radioviestintää

Michael Wallace: Aloin kuulla lennonjohtotornin kanavan taajuudella todella jännittävää viestintää. Olin kuullut F-4 hävittäjien taistelun aikaisia radiokeskusteluja joidenkin pommi-iskujen aikana, joten pystyin tunnistamaan äänistä stressaantuneisuutta. Äänissä oli aivan varmasti stressaantuneisuutta, en sanoisi sitä paniikiksi, se oli enemmänkin epätoivoa. He puhuivat: ”Näitkö sen? Missä se nyt on? Mihin suuntaan se meni? Voi luoja, tuolla se menee. Se on täällä alhaalla. Nyt se on idässä Loringin yläpuolella. Ei, nyt se onkin takaisin hälytystilassa olevien pommikoneiden yllä.” Tuollaista edestakaista puheviestintää käytiin tornin taajuudella melko monen eri ihmisen välillä. En uskoakseni kuullut tankkauslentokoneen miehistön jäsenten osallistuvat siihen. En ole varma olisinko tunnistanut heidän äänensä, ehkä en.

Kuvateksti: Ufon liikehdintä sai aikaan stressaantunutta epätoivoista radioviestintää.

Michael Wallace: Eteenpäin näyttävässä tutkassa on noin 380 kilometrin kantama. En tiedä tarkalleen mikä se on, se on merkittävästi pienempi maanpinnan tasolla. Tiedän, että kun KC-135 asetti korkeusasemansa, niin he lensivät uskoakseni todella todella alhaalla. Jo pelkästään se tosiasia, että he menettivät tutkayhteyden ufoon lähes silmänräpäyksessä, on itsessään merkittävä asia. He sanoivat… Kuulin kuinka viestinnässä sanottiin jotain tyyliin ”kadotimme sen”. Yhtä nopeasti kuin viestintä oli tornin taajuudella alkanutkin, he myös lopettivat sen. Se oli tavallaan jännitysnäytelmän loppu.

Laskeutuminen

Michael Wallace: Minä ja lennoston mieheni jatkoimme normaalia lähestymistämme kiitoradalle 36. Rikoimme muodostelman ja minä laskeuduin pari minuuttia myöhemmin kuin toinen lentokone. Rullasin keskellä yötä sisään. Tukikohdassa ei ollut meneillään paljon sellaista toimintaa minkä olisimme nähneet. Jatkoimme eteenpäin lentolaivueemme normaaliin kuulemishuoneeseen. Otimme pari olutta ja teimme hieman paperitöitä. Halusimme kuollaksemme puhua jollekin, joka olisi tiennyt mitä tukikohdassa oli juuri tapahtunut. Emme löytäneet ketään, joka olisi tiennyt siitä tai uskaltanut puhua siitä. Se oli tavallaan kaiken loppu siltä yöltä.

”Et uskoisi minua, vaikka saisinkin puhua siitä”

Michael Wallace: Kun menimme kuulemishuoneeseen, sieltä puuttui ufojahtiin muodostelmasta erkaantuneen tankkauslentokoneen edustus. Muistin tai tajusin äkkiä, että hänen täytyi olla majurin kuulemisessa, sen majurin kuulemisessa, joka ohjasi hänet siihen kohtaamiseen, josta tässä videossa aiemmin kerroin. Tarinan loppu muuttuu kuitenkin vielä merkillisemmäksi. Näin ensimmäisen tankkauslentokoneen komentajan, en aio kertoa hänen nimeään. Olen melkein lipsauttanut hänen nimensä pari kertaa, mutta minulla ei ole lupaa liittää häntä ufojuttuuni, joten en sano hänen nimeään.

Näin hänen kävelevän Loringin vähittäistavarakaupan (BX) edessä uskoakseni vain muutama päivä tuon lennon jälkeen. Joten, pysäytin kuorma-autoni ja menin hänen luokseen. Kysyin: ”Mitä helvettiä sinä yönä tapahtui sen ufon kanssa?” Hän katsoi minua ja vastasi: ”En voi puhua siitä. En saa puhua siitä. Et uskoisi minua, vaikka saisinkin puhua siitä.” Niin juttu päättyi. Niin uskomatonta kuin tämä onkin, niin tämä on totuus niin tarkasti kuin sen muistan. Siitä on kauan aikaa. Olin kokenut tuon tapauksen aikaan. Minulla on paljon ohjaamokokemusta tuon tapauksen jälkeenkin, mutta mitään noin uskomatonta ei ole koskaan tapahtunut. Toivottavasti nautitte kertomuksesta, nautin sen kertomisesta.

Kuvateksti: Mikä on niin uskomatonta, että samassa lentomuodostelmassa lentänyt toinen lentäjä ei sitä uskoisi?

Vastaus Yhdysvaltain ilmavoimille (USAF) tiedonvapauslain (FOIA) nojalla lähetettyyn informaatiopyyntöön (1977)

Kuvateksti: Asiakirjan otsikossa mainittu Petersonin ilmavoimien tukikohta on nykyään Petersonin avaruusvoimien tukikohta. [Linkki Wikipedia: Peterson Space Force Base] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain avaruusvoimat]

Linkki alkuperäiseen käännettyyn asiakirjaan: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3, LINKKI 4 (4 sivua).

ILMAVOIMIEN OSASTO

ILMAKEHÄN JA AVARUUDEN PUOLUSTUSKOMENNUKSEN PÄÄMAJA

PETERSONIN ILMAVOIMIEN TUKIKOHTA, COLORADO 80914

VASTAUS HUOMIOON: DAD

4 LOKAK 1977 [leima]

AIHE: Tiedonvapauslain alainen informaatiopyyntö [Linkki Wikipedia: Freedom of Information Act (United States) [FOIA], “tiedonvapauslaki (Yhdysvallat)” ] 

SAAJA: [ei näy, peitetty]

Asiakirjan ensimmäisen sivun alalaitaan leikattu/liimattu huomautus: Vastaus Yhdysvaltain ilmavoimille [USAF] suunnattuun kirjeeseen.  Toistuvia UFO-tunkeutumisia Loringin ja Wurtsmithin ilmavoimien tukikohtien ydinaseiden varastointialueille (WSA) ja Malmstromin ilmavoimien tukikohdan ICBM-paikoille. Sivulla 1 mainitut ”helikopterit” olivat lukuisten tapahtumia todistaneiden USAF-henkilöstön jäsenten mukaan itse asiassa lautasen muotoisia. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF)] [Linkki Wikipedia: Wurtsmith Air Force Base] [Linkki Wikipedia: Loring Air Force Base] [Linkki Wikipedia: Malmstron Air Force Base] [Linkki Wikipedia: Mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM)]

Kuvateksti: Asiakirjan ensimmäiselle sivulle leikatussa ja liimatussa asiakirjaan alunperin kuulumattomassa lisähuomauttuksessa todetaan ”helikoptereiden” olleen tapahtumia todistaneen ilmavoimien henkilöstön mukaan lautasen muotoisia.

1. Tämä päämaja otti vastaan kopion 22. elokuuta 1977 päivätystä kirjeestänne vastattavaksi suoraan 19. syyskuuta 1977. Seuraavat lokikirjaukset on poimittu julkaistaviksi:

a. NORAD-komennuksen johtajan loki (1975) [Linkki Wikipedia: NORAD]

29. lokakuuta / 0639Z: Komentojohtaja soitti ilmavoimien operaatiokeskukseen koskien tuntemattoman helikopterin laskeutumista Mainessa Loringin AFB:n ampumatarvikkeiden varastoalueelle. Tämä oli ilmeisesti toinen yö peräjälkeen tällaiselle tapahtumalle. Oli myös viitteitä, mutta ei vahvistettuja, että helikopteri oli lentänyt kanadalaisten tukikohtien yli.

31. lokakuuta / 0445Z: Raportti ilmavoimien operaatiokeskuksen kautta Wurtsmithin AFB:stä selkkauksesta ajanhetkellä 0355Z. Helikopteri leijui SAC:n asevarastoalueella, poistui sitten alueelta. 2700 jalan [923 metrin] korkeudella lentänyt tankkauskone teki sekä visuaalisen havainnon että tutkapintamaalauksen. Esinettä jäljitettiin 35NM SE Huron järven yllä, jossa kontakti kadotettiin.

1. marraskuuta / 0920Z: Vastaanotettiin infona viesti Loring AFB:stä Mainesta viittauksesta mahdolliseen helikopterin ylilentoon tukikohdan yli.

8. marraskuuuta / 0735Z: 24:llä NORAD-alueella tuntematon jälki J330, suuntana SSW, 12 000 jalkaa [3,7 kilometriä]. Yhdestä seitsemään esinettä, 46.46N 109.23W. Kaksi F-106:sta lähetetty Great Fallsista ajanhetkellä 0745Z. SAC raportoi sabotaasihälytystiimien (SAT) K1, K3, L1 ja L6 visuaalisista havainnoista (valoja ja suihkulentokoneen ääniä). Sääosasto ilmoittaa, että epätavallisuuksia tai revontulia ei ole. Ajanhetkellä 0835Z SAT-tiimit K3 ja L4 ilmoittavat näköhavainnosta, K3 raportoi kohteesta 300 jalan [91 metrin] korkeudella ja L4 raportoi kohteesta 5:ssä mailissa [8 kilometrissä]. Kontakti kadotettu ajanhetkellä 0820Z. F-106:set palasivat tukikohtaan negatiivisin tuloksin. Ajanhetkellä 0905Z Great Fallsin tutkaetsinnällä ja korkeudella oli hetkellinen kontakti. SAC-tiimeillä oli jälleen näköhavainto (paikka C-1, 10 mailia kaakkoon Stanfordista Montanassa). SAC CP raportoi ajanhetkellä 0920Z, että kun F-10&:set olivat alueella, niin kohteet sammuttivat valot, ja kun F-106:set lähtivät, niin kohteet sytyttivät valot päälle. F-106:set eivät saaneet koskaan minään aikana maastoetäisyydestä johtuen näkö- tai tutkakontaktia. Tämäntyyppisestä aktiviteetista on raportoitu Malmstromin alueelta lukuisia päiviä, vaikkakaan ennen tätä yötä ei oltu ilmoitettu tuntemattomista. Jälkeä seurataan muuna tuntemattomana.

Kuvateksti: Pohjois-Amerikan ilmapuolustuksen (NORAD) komentopaikka Cheyenne-vuoren kompleksissa. Paikka on nykyään avaruusvoimien laitos. [Linkki Wikipedia: Cheyenne Mountain Complex]

b. 24:nnen NORAD-alueen vanhemman johtajan loki (Malmstrom AFB, Montana)

7 MAR 75 (1035Z) [7. marraskuuta 1975] – Vastaanotettiin puhelinsoitto 341. strategisen ilmakomennuksen asemapaikasta (SAC CP), jossa sanottiin että seuraavista ohjusten sijaintipaikoista raportoitiin nähdyn suuri punainen / oranssi / keltainen esine: M-1, L-3, LIMA ja L-6. Esineen pääasiallinen sijaintipaikka olisi Montanassa 10 mailia [16 kilometriä] etelään Mooresta ja 20 mailia [32 kilometriä] itään Buffalosta. Komentajaa ja operatiivista apulaisjohtajaa (DO) on informoitu.

7 MAR 75 (1203Z) [7. marraskuuta 1975] – SAC antoi tiedoksi, että Harlowtonissa Montanassa sijaitseva LCF havaitsi esineen, joka emittoi [lähetti] paikan ajotien valaissutta valoa. [LCF = launch control facility = laukaisuvalvontakeskus]

7 MAR 75 (1319Z) [7. marraskuuta 1975] – SAC antoi tiedoksi K-1:sta sanotun, että heidän itäpuolellaan ollut erittäin kirkas esine on nyt heidän kaakkoispuolellaan ja he katselevat sitä 10 x 50 kiikareilla. Esineessä näyttää olevan valoja (useita), mutta ei selvästi erotettavaa hahmoa. Yläpuolella olevassa oranssissa/kullankeltaisessa esineessä on myös pieniä valoja. SAC antoi myös tiedoksi naispuolisen siviilin selvitykset, joiden mukaan hän oli nähnyt esineen suuntaavan etelään hänen sijaintipaikastaan kuusi mailia [9,7 kilometriä] Lewistownin länsipuolella.

7 MAR 75 (1327Z) [7. marraskuuta 1975] – L-1 raportoi, että heidän koillispuolellaan oleva esine vaikuttaa päästävän itsestään liikkeelle mustan esineen, muodoltaan putkimaisen. Kaiken tämän aikaa tarkkailu ei ole pystynyt havaitsemaan minkäänlaista jälkeä, paitsi tiedetyn liikenteen.

7 MAR 75 (1355Z) [7. marraskuuta 1975] K-1 ja L-1 raportoivat, että kun aurinko nousee, niin samoin tekevät heidän visuaalisesti näkemänsä esineetkin.

7 MAR 75 (1429Z) [7. marraskuuta 1975] – SAC CP:ltä: Kun aurinko nousi, UFOt katosivat. Komentajalle ja DO:lle ilmoitettu.

8 MAR 75 (0635Z) [8. marraskuuta 1975] – Paikalla K-4 ollut retkeilevä turvallisuustiimi raportoi UFOsta, jossa oli valkoiset valot, yksi punainen valo 50 jaardia [45,7 metriä] valkoisen valon takana. K-1:n henkilöstö näkee saman esineen.

8 MAR 75 (0645Z) [8. marraskuuta 1975] – Korkeushenkilöstö huomasi esineitä 10 – 13 000 jalassa [3 – 3962 metrissä], jälki J330, EKBL 0648, 18 solmua; 9 500 jalkaa. Esineitä enintään seitsemän, vähintään kaksi A/C.

8 MAR 75 (0753Z) [8. marraskuuta 1975] – J330 tuntematon 0753. Paikallaan oleva / seitsemän solmua / 12 000. Yksi (vaihtelevasti seitsemän esinettä). Ei lainkaan, ei mahdollisuutta, EKBL 3746, kaksi F-106, GTF, SCR 0754. NCOC:lle ilmoitettu.

8 MAR 75 (0820Z) [8. marraskuuta 1975] – Tutkakontakti katosi, hävittäjät keskeyttivät 0825:ssä, etsii alueelta J331 (toinen korkeusetsinkontakti). [Linkki Wikipedia: Height finder, ”korkeusetsin”]

8 MAR 75 (0905Z) [8. marraskuuta 1975] – SAC CP:ltä: L-paikoilla oli hävittäjiä ja esineitä; hävittäjät eivät päässeet alas esineiden luo.

8 MAR 75 (0915Z) [8. marraskuuta 1975] – SAC CP:ltä: Neljästä eri paikasta: Havainnoi esineitä ja hävittäjiä; kun hävittäjät saapuivat alueelle, valot sammuivat; kun hävittäjät poistuivat, valot syttyivät jälleen päälle; NCOC:lle.

8 MAR 75 (0953Z) [8. marraskuuta 1975] – SAC CP:ltä L-5 raportoi esineen lisäävän nopeutta – suuri nopeus, nosti korkeutta ja nyt esinettä ei voi erottaa tähdistä. NCOC:lle. [NCOC = National Combat Operations Center = “kansallinen taisteluoperaatiokeskus” tai NCOC = NORAD Combat Operations Center = “NORADin taisteluoperaatiokeskus ]

8 MAR 75 (1105Z) [8. marraskuuta 1975] – SAC CP:ltä: E-1 raportoi kirkkaasta valkoisesta valosta (paikka on suunnilleen 60 meripenkinkulmaa [111 kilometriä] Lewistownista pohjoiseen]. NCOC:lle ilmoitettu   

9 MAR 75 (0305Z) [9. marraskuuta 1975] – SAC CP soitti ja neuvoi UFOn tarkkailussa SAC-miehistöä paikoilla L-1, L-6, ja M-1. Esine kellertävän kirkas pyöreä valo 20 mailia [32 kilometriä] Harlowtonista pohjoiseen, 2 – 4000 jalkaa [60 cm – 1,2 km].

9 MAR 75 (0320Z) [9. marraskuuta 1975] – SAC CP raportoi UFOsta 20 mailia [32 kilometriä] Lewistownin kaakkoispuolella, oranssi valkoinen kiekkoesine. 24:nnen NORAD-alueen valvonta tarkistaa aluetta. Valvonta ei pysty saamaan korkeustarkistusta.

Kuvateksti: 24:nnen NORAD-alueen vanhemman johtajan lokissa ei käytetä sanaa ”helikopteri”, vaan siinä vilahtelee toistuvasti sana UFO.

9 MAR 75 (0320Z) [9. marraskuuta 1975] – FAA:n vartioinnin tarkastaja raportoi, että hänellä oli viisi ilmakuljetusvälinettä UFOn lähialueella, Unitedin lento 157 raportoi nähneensä meteorin, väriltään ”kaarihitsauksen sinisen”. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)] SAC CP antoi tiedoksi, että paikat raportoivat yhä näkevänsä esineen paikallaan olevana.

9 MAR 75 (0348Z) [9. marraskuuta 1975] – SAC CP vahvistaa L-1:n näkevän esineen, liikkuva turvallisuustiimi on ohjattu menemään lähemmäs ja raportoimaan.

9 MAR 75 (0629Z) [9. marraskuuta 1975] – SAC CP antaa tiedoksi, että ufohavainnosta on raportoitu noin ajanhetkellä 0305Z. Paikan L-1 lentoturvallisuustiimi peruttiin, alue tarkistettiin ja kaikki turvallista, ei lisähavaintoja.

10 MAR 75 (0215Z) [10. marraskuuta 1975] SAP CP:ltä otettiin vastaan puhelinsoitto. Raportti ufohavainnosta alueelta K-1 Harlowtonin alueen tienoilta. Valvonta tarkistaa aluetta korkeusetsimellä.

10 MAR 75 (0152Z) [10. marraskuuta 1975] – Valvonta raportoi olevansa kykenemätön paikantamaan jälkeä joka korreloisi K-1:n näkemän UFOn kanssa.

10 MAR 75 (1125Z) [10. marraskuuta] – Minot ilmavoimien laitos raportoi ufohavainnosta, kirkas tähden kaltainen esine lännessä, liikkuu itään, suunnilleen auton kokoinen.  [Linkki Wikipedia: Minot Air Force Base] Nähty ensimmäisen kerran noin ajanhetkellä 1015Z. Suunnilleen ajanhetkellä 1120Z esine ylitti tutka-aseman noin 1000 – 2000 jalan [305 – 610 metrin] korkeudella, ääntä ei kuultu. Kolme ihmistä paikalta tai paikalliselta alueelta näki esineen. NCOC:lle ilmoitettu.

2. USAF/DADF:n päämaja lähetti myös kopion NORAD-asiakirjasta läpikäytäväksi mahdollista väheksymistä ja julkaisua varten. Olemme päättäneet asiakirjan olevan asianmukaisesti ja oikein luokiteltu ja se on saanut erivapauden julkaisulta julkisoikeuden 90-23, 5 USC  552b (1) alla.

3. Päätöksestä evätä tuon asiakirjan julkaisu voi valittaa kirjoittamalla ilmavoimaministerille 45 päivän kuluessa tämän kirjeen päivämäärästä. Jos valitatte, liittäkää mukaan kaikki uudelleen harkinnan syyt jotka haluatte esittää ja liitteeksi kopio tästä kirjeestä. Lähettäkää kirjeenne seuraavaan osoitteeseen: Ilmavoimaministeri, ADCOM/DAD HQ:n kautta, Peterson AFB, CO 80914.

Kuvateksti: Ilmavoimien vastauksessa sanotaan, että valitukset voi lähettää ilmavoimaministerille. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimaministeri] Vuonna 1975 ilmavoimaministerinä toimi John L. McLucas (kuvassa), 6.4.1977 alkaen John Charles Stetson.

Allekirjoitus

TERRENCE C. JAMES, eversti, USAF

Hallintojohtaja

Cy: HQ USAF/DAD

HQ USAF/JACL

USAF kapteeni Bruce Fenstermacher: Valtava kapine ohjussiilojen päällä

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI.

Pysykää hereillä

Bruce Fenstermacher: Hei kaikille. Olen Bruce Fenstermacher. Olin vuodesta 1974 vuoteen 1976 taistelumiehistön komentaja ja kapteeni ilmavoimissa, sijoitettuna F. E. Warrenin ilmavoimien tukikohtaan 400. SMS:ssä ja Romeo-lentueeseen. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat] [Linkki Wikipedia: Francis E. Warren Air Force Base] Keväällä 1976 minä ja apulaiseni, jota kutsun nimellä ”Sam”, koska hän ei ole antanut lupaa kertoa hänen nimeään, olimme hälytysvuorossa yrittäen pysyä hereillä. Kuuntelimme yläpuolisen lentoturvallisuusvalvojan [FSC], aliupseerin [NCO], ja strategisen hälytystiimin, turvallisuushälytystiimin, SATin välistä keskustelua. Se oli tavallaan yksi tapa pysyä valppaana, koska SATin työvelvollisuuksiin kuuluvat kauhunhetket kuin myös tuntien tylsyys.

Valkoinen sykkivä valo

Bruce Fenstermacher: Yhtäkkiä kuulimme FSC:n [lentoturvallisuusvalvojan] soittavan SAT-tiimille ja sanovan: ”Pysäyttäkää kulkuneuvo. Nouskaa ulos kulkuneuvosta ja katselkaa ympärillenne.” Hän ei sanonut mihin suuntaan katsoa tai mitään. Sam ja minä katselimme toisiamme. Sitten hän kysyi: ”Mitä näette?” Hän vastasi: ”Ai, en näe yhtään mitään. En näe mitään. Pyhä piippaus! Minä näen taivaalla valkoisen sykkivän valon. Se on ehkä seitsemän tai kahdeksan mailin [11 – 13 km] etäisyydellä. ” FSC kysyi missä se oli. Hän sanoi, että ”pohjoisessa”. Hän sanoi: ”Se on melko lähellä siellä missä laukaisuvalvontalaitos on.”

Kuvateksti: Lentoturvallisuusvalvojalta (FSC) tuli turvallisuushälytystiimille (SAT) kehotus pysäyttää kulkuneuvo ja katsella ympärilleen

Kuin ”paksu sikari”

Bruce Fenstermacher: Minä ja apulaiseni teimme äkkinäisen liikkeen: soitimme yläkertaan ja kysyimme, että ”mitä on meneillään?” Hän sanoi: ”Kapteeni, te ette tule uskomaan tätä, mutta aivan suoraan meidän yläpuolellamme on valtava valkoinen kapine, sykkivä valo, siis meidän yläpuolellamme.” Minun täytyi soittaa heille varmistaakseni, minä en nähnyt mitään. Kannustuksen jälkeen hän kertoi meille, että se oli muodoltaan kuin paksu sikari, arvelen hänen sanoneen ”raskaana oleva sikari”, valkoinen sykkivä valo. Hän näki sykähdysten välissä punaisia ja sinisiä valoja. Se oli äänetön, koska minä tökin häntä kysyen: ”Onko se jonkin tyyppinen helikopteri?” Hän vastasi: ”Ei. Se on erittäin hiljainen.” Puhuimme hänen kanssaan useita minuutteja ja hän sanoi: ”Se alkaa liikkua poispäin tulotiemme myötäisesti.” Joten me suljimme puhelimen.

Ohjussiilojen päällä

Bruce Fenstermacher: Apulaiseni ja minä sanoimme: ”Mitä tehdään? Meidän on raportoitava tästä.” Hän soitti alas, FSC soitti lyhyesti alas ja sanoi: ”Se on yhden meidän laukaisulaitoksemme ohjussiilojen päällä.” Se oli niistä tulotien myötäisistä lähin, joten minä määräsin SAT-tiimin menemään siihen paikkaan. He soittivat FSC:n kautta ja sanoivat, että heidän olisi mentävä hakemaan paristoja. He olivat hieman hitaita menemään ulos, joten minä tavallaan käskin heitä: ”vauhtia, menoksi!”

Sitten kun SAT-tiimi on syöty…

Bruce Fenstermacher: Tuohon samaan aikaan otimme yhteyttä SATin komentopaikkaan F. E. Warreniin. NCO [aliupseeri] vastasi ja kerroimme jutun hänelle. Hän nauroi ja sanoi: ”Soittakaa minulle uudelleen sitten kun se syö SAT-tiimin.” Joten… SAT-tiimi ei päässyt koskaan siihen laukaisulaitokseen (LF), se liikkui hiljaisesti uudelleen toisen laukaisulaitoksen luo.

Kuvateksti: Vasta syöty turvallisuushälytystiimi (SAT) olisi saanut tiimin komentopaikan aliupseerin (NCO) ottamaan asian vakavasti.

Kirjaatteko te tämän?

Bruce Fenstermacher: Soitimme SAT-tiimille kolme tai neljä kertaa. Anteeksi, soitimme komentopaikkaan kolme tai neljä kertaa. Viimeisellä kerralla… Törmäsimme samaan välinpitämättömään asenteeseen. Viimeisellä kerralla kysyin: ”Kirjaatteko te tämän?” He sanoivat, että ”ei”. Joten minä sanoin: ”Antakaa minulle johdossa oleva upseeri.” Hän sanoi: ”Hän on kiireinen.” Minä sanoin: ”No, sinä joko annat minulle johdossa olevan upseerin tai minä herätän tukikohdan komentajan, lentolaivueen komentajan. Jotain on meneillään, jokin sotkee minun laukaisulaitoksiani (LF).” Ne olivat sillä ajanjaksolla minun. Upseeri tuli ja minä sanoin: ”Teidän on kirjattava tämä tai minä herätän kaikki.” Hän sanoi tekevänsä niin. Hän soitti NCO:lleen. Toinen NCO soitti meille takaisin muutamaa minuuttia myöhemmin ja teki kirjauksen siitä mitä oli aikajärjestyksessä tapahtunut.

Kuvateksti: SAT-tiimin komentopaikasta F. E. Warrenin ilmavoimien lentotukikohdasta sanottiin ensin, että asiaa ei kirjata ylös.

Äänettömästi pois

Bruce Fenstermacher: Joten, se meni siis toiselle laukaisulaitokselle. SAT-tiimin oli tultava takaisin hakemaan polttoainetta. Sitten sanottiin, että sillä on ongelmia auton kanssa, se pystyi liikkumaan vain viisi mailia tunnissa. Joten, pitkä juttu lyhyesti: lukuisten, tiedäthän, noin puolentoista tunnin kuluttua lentoturvallisuusvalvoja sanoi, että hän pystyi näkemään sen olevan toisen laukaisulaitoksen päällä alempana, vielä alempana tietä. Sitten hän sanoi: ”Se vain meni yhtäkkiä ja äänettömästi pois, ylös tähden kokoiseksi ja katosi.”

Mikä sitä SAT-tiimiä vaivasi?

Bruce Fenstermacher: Joten siinä se. Turneen loppuosa oli jännittävä. Seuraavana päivänä toinen miehistö vapautti meidät menemään kotiin. Menin yläkertaan. FSC [lentoturvallisuusvalvoja] makaili tuolissa lähes sikiöasennossa. Puhuin hänen kanssaan. Hän oli peloissaan. Hän sanoi: ”En pysty nukkumaan. En saa sitä kapinetta pois mielestäni.” Kysyin: ”Mikä hitto SAT-tiimiä vaivasi?” Hän sanoi: ”Minulla ja apulaisellani on molemmilla yli 180 päivää asepalvelusta takana, joten tulemme hyvin toimeen värväytyneiden kanssa.” Hän siis sanoi: ”Jos lupaat olla kertomatta kenellekään, niin he sanoivat minulle, että he eivät aio mennä yhteenkään laukaisulaitokseen minkä päällä se kapine on. Ei suoria määräyksiä, ei mitään, eivätkä he itse asiassa lähteneet koskaan laukaisulaitokselta.”

Quebeckin miehistö

Bruce Fenstermacher: Otimme kotimatkalla kyytiin Quebecin tiimin, Quebecin miehistön, koska Quebec oli Romeo-lentueen matkan varrella ja SAT halusi säästää hieman polttoainetta. Me menimme siis samalla kyydillä. He kertoivat meille, että aiemmin tuona samana iltana samantyyppinen kapine lensi useiden heidän laukaisulaitostensa yllä. Kysyin: ”Mitä tapahtui? Raportoitteko te siitä?” He sanoivat: ”Oletko sinä hullu? Me emme raportoineet siitä. Me emme aio ilmoittaa siitä.” Minä sanoin: ”No, minä tein niin.” Hän sanoi: ”No, jos kerroit heille meistä, niin tulemme sanomaan, että niin ei koskaan tapahtunut.”

Kumpi se on?

Bruce Fenstermacher: Joten menimme takaisin kotiin. Raportoin laivueeni komentajalle. Seuraavien muutamien… Meillä oli aina poikkeuspalavereja hälytystilan päätyttyä. Meillä oli useissa seuraavissa poikkeuspalavereissa epätavallinen vieras. Meillä oli univormussa oleva upseeri kertomassa meille, että ”te olette saattaneet kuulla tästä huhuja, mutta sitä ei tapahtunut, se on huippusalaista”. Minä halusin nousta ylös ja kysyä: ”Siis kumpi se on? Eikö sitä tapahtunut vai onko se huippusalaista?” Joten, minun tapaukseni oli arvellakseni tuossa.

Kuvateksti: Kapteeni Fenstermacher olisi halunnut tietää ”eikö sitä tapahtunut vai onko se huippusalaista”.

USAF everstiluutnantti Dwynne Arneson, eläkkeellä: UFO todellakin kytki ohjuksia pois päältä

Käännösteksti on yhdistelmä ja tiivistelmä kahdesta eri Dwynne Arnesonin haastattelusta. Linkki käännettyyn lausuntoon: LINKKI. Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Kommunikaatioelektroniikan upseeri

Dwynne Arneson: Hyvää iltapäivää. Nimeni on Dwynne Arneson. Synnyin Rochesterissa Minnesotassa vuonna 1937. Kävin Rochesterin yläkoulu/lukion. Valmistuin sieltä ja menin Sonoman yliopistoon Northfieldiin Minnesotaan, josta sain korkeakoulututkintoni fysiikasta ja matematiikasta. Valmistuttuani mittelin ilmavoimien upseerivalmennuskoulussa ja minut valittiin palvelukseen vuonna 1962. [Linkki: U.S. Air Force, Officer Training School] Tulin ilmavoimiin valmistuttuani yliopistosta tutkinnolla fysiikasta ja matematiikasta. Sain toimeksiannon ja palvelin 26 vuotta kommunikaatioelektroniikan upseerina työpaikoilla ympäri maailmaa, Euroopassa, myös Vietnamissa. Jäin eläkkeelle vuonna 1986.

SCI-TK

Dwynne Arneson: Kulkulupani oli huippusalainen SCI-TK, joka on niin sanotusti yli huippusalaisen. Korkein kulkulupani oli huippusalainen kryptoerikoisosastoinformaatio, ”kyky avaimenreikä”. Tuollaisen kulkuluvan saamiseen tarvitaan erikoistutkinta. Niille joilla ei ole kulkulupia: tuon saamiseksi on oltava lähes putipuhdas.

Kuvateksti: ”Yhdysvaltain ilmavoimat, Ramsteinin lentotukikohta”. [Linkki Wikipedia: Ramstein Air Base] Kyseinen tukikohta on Yhdysvaltain ilmavoimien lentotukikohta Saksassa.

1962, Saksa, Ramsteinin ilmavoimien tukikohta

Dwynne Arneson: Minulla on ollut lukuisia mahdollisuuksia nähdä tarkasteluni läpi tulleita asioita. Yhdessä esimerkkitapauksessa olin vuonna 1962 luutnanttina Saksassa Ramsteinin lentotukikohdassa. [Linkki Wikipedia: Ramstein Air Base] Olin koko Ramsteinin lentotukikohdan kryptoupseeri, olin huippusalainen valvontaupseeri. Siinä ominaisuudessa satuin näkemään viestikeskukseni läpi tulleen salaisen viestin, jossa sanottiin: ”UFO on syöksynyt maahan Spitsbergenin saarella Norjassa ja tieteilijöiden tiimi on tulossa tutkimaan sitä.” [Linkki Wikipedia: Länsimaa (Norja), norjaksi Spitsbergen] En muista mistä viesti tuli tai minne se oli menossa, koska meille sanottiin usein siinä roolissa, että ”se minkä täällä näet, jää tänne”, mutta muistan nähneeni sen. [Linkki: Ufojen hakuoperaatiot]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Spitsbergen. Kyseessä on Norjalle kuuluva saari.

Vuonna 1967

Dwynne Arneson: Seuraava mieleeni tuleva asia tapahtui vuonna 1967. Haluan antaa todistajalausunnon liittyen siihen mistä Bob [Robert ”Bob” Salas] on tavallaan jo puhunut. Vuonna 1967 olin kommunikaatiokeskuksesta vastaava upseeri 28. ilmadivisioonassa Great Fallsissa Montanassa Malmstromin ilmavoimien tukikohdassa. [Linkki Wikipedia: Malmstrom Air Force Base] [Linkki Wikipedia: Kryptologia] Olin myös krypto-huoltomies. Olin divisioonalle huippusalainen valvontaupseeri ja jaoin ydinlaukaisun todennuksia. Lähetin SAC-ohjusmiehistöille kaikki ydinlaukaisun todennukset.

Eräänä yönä tai kai pitäisi sanoa päivänä, satuin näkemään siellä viestintäkeskukseni kautta tulleen viestin. En pysty taaskaan kertomaan päivämäärää, mistä se tuli, minne se meni, mutta muistan lukeneeni sen. Siinä sanottiin pohjimmiltaan, että UFO oli nähty ohjussiilon lähellä, jonka numeroa en muista, mutta se leijaili siellä. Siinä sanottiin, että työvuoroon menossa ollut ja työvuorosta pois tulossa ollut miehistö kaikki näkivät sen ufon vain leijailevan ilmassa. Se oli metallinen pyöreä esine. Ja ymmärtääkseni kaikki ohjukset kytkettiin pois päältä.

Muistan selkeästi saaneeni tuon vuoden maaliskuussa kommunikaatiokeskukseni kautta tulleen viestin. Siinä sanottiin perimmältään se mistä Bob on jo puhunut, että UFO todellakin kytki Montanassa pois päältä useita ohjussiiloja. Koska en ole ohjustyyppi, en tiennyt Oscar-lentueesta tai Echo-lentueesta, en pystynyt yhdistämään mihinkään noihin yksityiskohtiin. Mutta tosiasia oli se, että ne kytkivät pois päältä ohjuksen, ohjuksia.

Kuvateksti: Everstiluutnantti Dwynne Arneson vahvistaa omalta osaltaan, että ”UFO todellakin kytki Montanassa pois päältä useita ohjussiiloja”.

Boeing-yhtiön insinööri Robert ”Bob” Kaminski

Dwynne Arneson: Hän [Bob Kamniski] soitti Art Bell Show –ohjelmaan ja sanoi: ”Kyllä, minä olin johtaja. Olin Boeingin lähettämä insinööri, joka tuli tutkimaan ohjukset ja varmistamaan että ne eivät olleet kaatuneet tosiasiassa itsekseen.” Hän sanoi: ”Annoin niille täyden eheystodistuksen.” Työskentelin Boeingilla Bobin alaisena, olin hänen hyvä ystävänsä. Meillä oli tästä aiheesta monia monia keskusteluja ennen hänen kuolemaansa.

Mitä ohjuksen ”kaatuminen” tarkoittaa?

Dwynne Arneson: Tarkoitan ohjuksien kaatumisilla sitä, että ne eivät olleet laukaistavissa. Ne olivat ohjussiiloissa. En tiedä mitä SAC [strateginen ilmakomennus] tekee ohjuksen aktivoidakseen, mutta se on periaatteessa stand by –tilassa [valmiustilassa], joten se voidaan laukaista. Mutta kun sanotaan, että se ”kaatui”, niin se tarkoittaa että siitä tuli ”kuollut”. Jokin kytki ne ohjukset pois päältä, jotta niitä ei voitu laittaa laukaisutilaan. 

Noin 1975

Dwynne Arneson: Myöhemmin, 1970-luvun puolivälissä, noin 1975, olin Mainessa tutka-aseman komentajana. Se sijaitsi Loringin ilmavoimien tukikohdan vieressä, josta lähetettiin ilmaan B-52-pommikoneita ja KC-ilmatankkauskoneita ja sen sellaisia. [Linkki Wikipedia: Loring Air Force Base] [Linkki Wikipedia: Boeing B-52 Stratofortress] [Linkki Wikipedia: Boeing KC-135 Stratotanker] Turvallisuustoverini ja minä tapasimme säännöllisesti SAC-turvallisuupoliisia. [Linkki Wikipedia: Strategic Air Command (SAC), ”strateginen ilmakomennus”] Minulla oli Loringissa paljon turvallisuuspuolen ystäviä, jotka kertoivat minulle – minulla ei ole tästä ensikäden tietoa – mutta he kaikki olivat nähneet ufojen leijailevan ydinaseiden varastointialueen lähellä Loringin ilmavoimien tukikohdassa.

On kaksi tapausta, joissa muistan selkeästi heidän kertoneen meille, että ydinaseiden varastointialueiden yllä Loringin ilmavoimien tukikohdassa oli nähty ufoja. Kyseessä on SAC:n pommitustukikohta, kuten jotkut teistä saattavat hyvin tietää. En tiedä yksityiskohtia. En tiedä vahingoitettiinko tai tehtiinkö ydinaseet toimintakyvyttömiksi. En nähnyt koskaan raporttia tuosta, joten en todellakaan osaa sanoa. Se on historiaa.

Kuvateksti: Vandenbergin ilmavoimien tukikohdasta laukaistu ensimmäinen Boeing Minuteman II -ohjus. [Linkki Wikipedia: LGM-30 Minuteman]

Boeing

Dwynne Arneson: Ennen kuin jäin pois eläkkeelle ilmavoimista everstinä vuonna 1986, olin Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa logistiikkajohtajana. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base] Hain töitä Boeingilta ja pääsin töihin Boeingille tietokonejärjestelmien analyytikoksi. Olen työskennellyt vuodesta 1987 lähtien Boeingilla siinä ominaisuudessa. [Linkki Wikipedia: Boeing]

Yksi ensimmäisistä työnjohtajistani Boeingilla oli Robert [Bob] Kaminski. Hän on sittemmin menehtynyt. Hän oli se insinööri, jonka Boeing valitsi menemään tutkimaan ufoja, pois päältä kytkettyjä ohjuksia. Hän asui Washingtonin osavaltiossa lähellä minua. Tapasimme usein lauantaisin keskustellaksemme ufoista ja muista aiheista. Hän sanoi: ”Arnie, ne kapineet olivat täysin puhtaita, ne eivät kaatuneet itsekseen.” Hän jatkoi sitten sanoen, että puolivälissä tutkimuksia ilmavoimista lähetettiin Boeingille viesti, jossa sanottiin: ”Lopettakaa tutkimukset ja älkää, toistamme, älkää lähettäkö meille raporttia.” Hän kertoi tuon minulle henkilökohtaisesti kahdessa tai kolmessa eri tilanteessa, ilman mitään epäröintiä.

Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta

Dwynne Arneson: Minut oli määrätty Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohtaan logistiikkajohtajaksi. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base] Everstiluutnantti Spencer Whedon oli Wright-Pattersonissa yksi UFO-asioiden johtavista tutkijoista. Minulla on itse asiassa kotona 1950-luvulla tehty nauhoitus Spencer Whedonin ja majuri Donald Keyhoen välisestä keskustelusta. Yksi tapaamani henkilö oli tohtori Adolph Rome. Hän oli siihen aikaan 83-vuotias.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Wright-Patterson Air Force Base, Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta.

Roswell

Dwynne Arneson: Eräänä iltana illallisen ja muutaman Martinin jälkeen kysyin Adolphilta leikilläni: ”Mitä tiedät pienistä harmaista miehistä, jotka ovat ilmeisesti jäihin säilöttyinä täällä Wright-Pattersonissa?”

Muistan selkeästi kuinka hänen kasvonsa muuttuivat kalpean valkoisiksi. Hänen äänensä muuttui erittäin ankaraksi ja hän sanoi: ”Arnie, kaikki minkä voin sinulle kertoa, on että ne eivät olleet säähavaintopalloja, emmekä me puhu tästä enää uudelleen. Ymmärrätkö?” Minulle ei jäänyt epäselväksi, että me emme tulisi puhumaan siitä sen pidemmälle. Hieman taustaa hänestä: Hän oli alun perin Sveitsistä. Hän oli mukana Yhdysvaltojen ensimmäisessä atomipommitestissä. Hän tunsi tohtori Oppenheimerin henkilökohtaisesti. Hieno, hieno herrasmies. Tuo liittyy tavallaan Roswell-asiaan.

Kuvateksti: Tohtori Adolph Romen kasvot olivat muuttuneet valkoisiksi, kun häneltä oli kysytty ”täällä Wright-Pattersonissa ilmeisesti jäihin säilötyistä pienistä harmaista miehistä”.

Dwynne Arneson: Vaikka minulla oli huippusalainen turvallisuusluokitus, siellä oli alueita joita emme päässeet lähellekään. Me emme saaneet selville mitään joistakin niistä Wright-Pattersonin alueista, joilla on saatettu säilyttää ruumiita tai… Kuka tietää mitä heillä oli hallussaan?

Tutka

Dwynne Arneson: Moni teknikoistani jotka työskentelivät alaisinani kun olin viestintäelektroniikan upseeri, kertoi minulle juttuja kapineista jotka menivät heidän tutkanäyttöjensä poikki uskomattomilla nopeuksilla. Tiedäthän? Ne eivät olleet… Mikään ei pystynyt menemään sellaisella nopeudella.

Haastattelija: Minä vuonna tuollaista oli?

Dwynne Arneson: 1970-luvun puolivälissä kun minulla oli se tutkaryhmän komentajan työ Mainessa ilmavoimien asemalla. Olen kuullut juttuja eri tietolähteistä, jotka liittyvät samanlaisiin tapahtumiin eri tutka-asemilla läpi koko Yhdysvaltojen. Kyse ei ollut vain siitä yhdestä tutka-asemasta, jossa tuollaista tapahtui. Meillä oli siihen aikaan tutka-asemia kaikkialla Yhdysvalloissa. Tuollaiset jutut eivät olleet lainkaan harvinaisia.  

Yhteiskunnalliset seuraukset

Dwynne Arneson: Noihin aikoihin tuollaisen julkistaminen ihmisille olisi aiheuttanut luultavasti paljon yhteiskunnallisia levottomuuksia, koska sillä on uskonnollisia seurauksia, yhteiskunnallisia seurauksia. Sinähän tiedät?

Kuvateksti: USAF everstiluutnantti Dwynne Arnesonin arvion mukaan asiasta ei voitu aikoinaan kertoa yhteiskunnallisten ja uskonnollisten vaikutusten vuoksi.

Lopuksi

Dwynne Arneson: Olen tutkinut ufoja yli 60 vuotta, uskokaa tai älkää. Ja olen vakuuttunut, että joku tuolla yrittää lähettää meille viestin. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Jos tietäisin keitä he olivat, en luultavasti olisi tässä. Kiitos ajastanne.

Boeing-yhtiön insinööri Robert ”Bob” Kaminski: Echo-lentueen ohjukset ja UFO

Linkki käännettyyn puheeseen: LINKKI.

”Salaseura”

Robert Kaminski: Vaikuttaa olevan salaseura tai hallitus hallituksen sisällä, ihmisiä jotka yrittävät pitää kantta asioiden päällä, huolimatta siitä millaisella kapasiteetilla kantta alun perin pidettiin päällä. Tämä ufotapaus johon tässä viittaan…

Projekti-insinööri

Robert Kaminski: Olin projekti-insinööri ja saimme raportin. Menimme ilma-arsenaalialueelle tekemään hieman insinöörityötä tietyille ohjuspaikoille. He lähettivät raportin jossa sanottiin, että meiltä oli romahtanut kymmenen paikkaa. Ne olivat vihreällä, valmiita laukaistaviksi. Ja sitten sekunnissa, muutama sekunti myöhemmin ne olivat kaikki punaisella, ne eivät olleet laukaistavissa. Kun tietää kuinka ohjusjärjestelmät on kasattu ja kuinka ne on liitetty yhteen ja kuinka ylimääräverkko siellä menee, niin on käytännössä mahdotonta että kymmenen kaatuu. Yhdelle ehkä kahdelle voi käydä niin, mutta kaikki kymmenen, koko kymmenen lentue kaatui. Siitä käytettiin nimitystä Echo-lentue, se oli Malmstromin ilmavoimien tukikohdassa. [Linkki Wikipedia: Malmstrom Air Force Base]

Kuvateksti: Convair F-106A Delta Dart. Kuvahaun tulos hakusanalla Malmstrom Air Force Base 1960´s. [Linkki Wikipedia: Convair F-106 Delta Dart]

UFO

Robert Kaminski: Pitkä juttu erittäin lyhyesti… Nuo kymmenen ohjusta kalvoivat ilmavoimien hierarkiaa. He lähettivät projektin meille. He etsivät tiimiä lähetettäväksi selvittämään mitä tapahtui tai oli tapahtunut. Siellä oli raportti jonka mukaan laukaisuvalvontakeskuksen päällä oli leijaillut UFO. Se oli se laukaisuvalvontakeskus joka valvoi noita kymmentä ”lintusta”. Lukuisat lentosotamiehet olivat ilmeisesti nähneet sen ja siitä oli raportoitu silloin. No, silloin kun minä sain raportin, niin minulle ei kerrottu ufojen osallisuudesta asiaan.

Kaikki tarkistettiin

Robert Kaminski: Tiimi lähti matkaan. Menimme kaikille paikoilla, tarkistimme kaikki, eikä mitään vikaa ollut. Kaikki nuo paikat palautuivat takaisin verkkoon. Emme löytäneet mitään vikaa, ei yhtäkään. Tarkistimme sähkönsyöttötolpat, virtajärjestelmiin johtavat muuntajat, katsoimme sisäiset sähköjärjestelmät, elektroniikan, kaiken. Siellä ei ollut mitään minkä olisimme voineet katsoa aiheuttaneen sentyyppisen toimintahäiriön.

Mystinen asia

Robert Kaminski: Tässä tulee erittäin mystinen asia… Meidät pysäytettiin yhtäkkiä tutkimusprosessin aikana. Saimme puhelinsoiton omalta edustajaltamme sillä kyseisellä ilma-arsenaalialueella. Siinä sanottiin: ”Bob, sinä saat käskyn lopettaa työt, älä tee yhtään mitään enempää, ja älä kirjoita teknistä loppuraporttia.”

Merle Shane McDow, Yhdysvaltain laivasto: Zebra-tila, UFO yläpuolella

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

AOSF, CINCLANT-laivasto, amiraali Train

Merle Shane McDow: Värväydyin Yhdysvaltain laivastoon elokuussa 1978 ja päädyin USS Americalle, jossa sain valitettavasti lentokannella työtehtäviäni tehdessäni hieman vammoja. [Linkki Wikipedia: USS America (CV-66)] Sen jälkeen päädyin Atlantin komennukseen CINCLANT-laivaston tukilaitokselle Norfolkiin Virginiaan Hampton Boulevardille. [Linkki Wikipedia: United States Atlantic Command] Minut määrättiin suoraan AOSF-osastoon 22, joka oli silloin noin yhdestätoista ihmisestä muodostuva ryhmä. Olimme suoraan vastuussa tilanneselostuksien tekemisestä amiraali Trainille. Tiedotimme hänelle ajankohtaisista sotilasoperaatioista ympäri maailmaa: mitä venäläiset tekivät sinä päivänä, mitä he olivat tehneet edellisenä yönä. AOSF on vain kirjainlyhenne Atlantin operaatioiden tukilaitokselle ja CINCLANT-laivasto on toinen kirjainlyhenne: Atlantin laivaston komentava johtaja, mikä amiraali Train siihen aikaan oli. Jokainen itäisellä merialueella vastasi tuolle miehelle.

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston (USN) amiraali Harry D. Train. Palvelusvuodet ajoittuvat vuosille 1949 – 1982. [Linkki Wikipedia: Harry D. Train II]

Huippusalainen erikoisosasto

Merle Shane McDow: Minulle annettiin kuuden kuukauden odotuksen jälkeen huippusalainen erikoisosaston tiedustelukulkulupa, johon kuului Zebra [seepra] -natsa tunnisterintamerkki. Se salli pääsyn tukikohdan kaikkiin laitoksiin milloin tahansa. Minulla oli rajoittamaton pääsy mihin tahansa laitokseen mihin aikaan tahansa, myös komentokeskukseen. Se oli myönnetty erityisesti juuri sitä varten, jotta pystyisin olemaan ylhäällä välikerroksessa tai kolmannella kannella, kuten sitä kutsuimme. Komentokeskus oli yläpuolella. Piti varmistaa, että kaikki komentokeskukseen tuleva ja lähtevä audio/video-informaatio tallennettiin ja kirjattiin asianmukaisesti referenssiksi, jos he tarvitsisivat sitä myöhemmin. Tallensimme kaiken videon ja audion kaikesta meneillään olleesta, jopa silloin kun he asettivat tilan josta käytettiin nimitystä Zebra-hälytys.

Zerba-hälytys, ydinuhka

Merle Shane McDow: Se oli yleensä harjoitustehtävä, he kuuluttivat siitä etukäteen: ”Tämä on harjoitus, tämä on harjoitus! Asettakaa Zebra-tila!” Kaikki luvaton henkilöstö saatettiin ulos komentokeskuksesta. Kyseessä on korkein laivastolla oleva hälytystila, tai oli siihen aikaan, joka liittyy yleensä, yleensä, maailmanlaajuisten ydinuhkien hoitamiseen, erityisesti neuvostoliittolaisiin. Neuvostoliiton ”Bearcatit” [lentokoneet] partioivat rutiininomaisesti ylös ja alas itäistä merialuetta katsellen mitä me olimme tekemässä. Asetimme Zebra-tilan jos meillä oli tarve lähettää lentokoneita ilmaan saattamaan Bearcatteja, jos ne olivat hieman liian lähellä meidän ilmatilaamme tai jos heillä oli alueella esimerkiksi hieman epäilyttävästi käyttäytyviä laivoja.

Kuvateksti: CINCLANT-laivaston Merle Shane McDow kertoo Zebra-hälytyksen liittyneen tavallisesti ydinuhkaan.

MAD-kirjat, molemminpuolinen varmistettu tuho

Merle Shane McDow: Tai sitten heillä saattoi olla esimerkiksi harjoitus, jossa he menisivät MAD-kirjoille, kuten he niitä nimittivät. Vartioupseerilla ja nuoremmalla vartioupseerilla JOD:llä oli avaimet kassakaappiin. He ottaisivat kirjat esille, kaikki MAD-kirjat, siis molemminpuolinen varmistettu tuho -kirjat. Heillä oli koodit, jotka oli välttämätöntä toimittaa sukellusveneille vartioasemilla, jos oli tarpeellista laukaista ydinisku. Kovin monille ihmisille ei sallittu pääsyä komentokeskukseen, koska he tosiaankin käyttivät koodeja ja niin edelleen. Olen varma, että venäläiset ja muut Yhdysvaltojen vihollisia olleet henkilöt olisivat halunneet saada ne käsiinsä. Ilman Zebra-luokitusta sinulla ei ollut lupaa, luvallista pääsyä noihin tiloihin harjoituksen aikana. Zebra-harjoitus oli erityisesti korkeimman tason huippusalaista informaatiota varten, jota vaihdettiin komentokeskuksen ja merellä olevien laivojen ja/tai sukellusveneiden kesken.        

Se päivä

Merle Shane McDow: Päivä alkoi melko rutiininomaisesti. Olin ottanut pari kuppia kahvia. Oli varhainen kesä, parhaan tietoni mukaan toukokuun [1981] ensimmäinen tai toinen viikko. Kaikki sujui melko rutiinimaisesti. Kun Zebra-tilan hälytys tulee, komentokeskuksen valot himmennetään ensimmäiseksi, valot himmennetään aina ensimmäiseksi. Valot himmenivät. Useimmilla kerroilla kun tuollaisia harjoituksia käynnistetään, niin he sanovat: ”Tämä on harjoitus, tämä on harjoitus! Asettakaa Zebra-tila.”

Ei sanottu olevan harjoitus

Merle Shane McDow: Tällä kertaa he sammuttivat valot, mutta he eivät sanoneet, että tämä on harjoitus. Vartioupseeri ja nuorempi vartioupseeri katselivat toisiaan ja sanoivat joillekin avustajilleen tapahtuman ollessa käynnissä, että heidän pitäisi varmistaa oliko tämä harjoitus vai ei. Varhaisen varoituksen järjestelmämme… Uskon sen tulleen parhaan ymmärrykseni mukaan Grönlannissa siihen aikaan olleesta ilmavoimien tukikohdasta tai ehkä varhaisen varoituksen asemalta niinkin kaukaa kuin Nova Scotiasta. [Linkki Wikipedia: Thulen lentotukikohta (Grönlanti)] [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Halifax (Nova Scotia)]

Tunnistamaton lentävä esine

Merle Shane McDow: Meillä oli kontakti tunnistamattomaan lentävään esineeseen [UFO], joka oli saapunut meidän ilmatilaamme. He sanoivat, että tämä ei ole harjoitus, joten sitä käsiteltiin suurimmalla mahdollisella ripeydellä. Kaikki alkoivat juosta ympäriinsä hullun lailla kun he ymmärsivät, että se ei ole harjoitus. Ilmapiiri muuttui kokonaan toisenlaiseksi. Hetki tuon jälkeen vartioupseeri kutsui amiraali Trainin komentokeskukseen, koska tämä oli hieman hänen omien valtuuksiensa ulkopuolella, kun ei ole parempaa tapaa sanoa sitä. Se vaati amiraali Trainin valvontaa.

Kuvateksti: Haastateltava käyttää englanninkielistä nimitystä unidentified flying object, joka voidaan lyhentää kirjainlyhenteellä UFO.

Reagoivatko venäläiset?

Merle Shane McDow: Amiraali Train kiidätettiin heti välikerroksen alla olleeseen katselukoppiinsa komentokeskukseen muutamassa minuutissa. Ensimmäinen asia jonka amiraali Train halusi tietää, oli että kuinka monta kontaktia meillä oli ja missä ne olivat, mihin suuntaan he olivat menossa ja reagoivatko venäläiset, koska me tiesimme, että ilmatilaamme tulleet eivät olleet venäläisiä. Se varmistettiin heti aluksi. Sillä hetkellä kun amiraali Train sai selville, että kyseessä eivät olleet venäläiset, niin hän halusi tietää reagoivatko myös venäläiset tähän uhkaan. Se oli se hetki kun hän antoi luvan laittaa kaksi lentokonetta ilmaan katsomaan mikä se kapine oli. Silloin se ylös ja alas jahtaaminen alkoi. Lähetimme lentokoneita niinkin pohjoisesta kuin Grönlannista ja NAS Oceanasta. [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Oceana]

Jahti ja hippa

Merle Shane McDow: Se esine oli meillä tutkassa. Tämä tapaus kesti ehkä lähes tunnin. Lentäjien liveäänet pystyi kuulemaan komentokeskukseen tulevissa lähetyksessä: visuaalinen vahvistus esineestä ja kuvaus esineestä. Lentäjät pääsivät muutaman kerran sen lähelle ja pystyivät näkemään, että esine ei ollut meille tuttu lentokone, se ei ollut mitään meillä olevaa, se ei ollut mitään mitä venäläisillä oli. Se saatiin selville hyvin nopeasti. Se kulkuneuvo, tai mikä ikinä se heidän jahtaamansa oli, osoitti erittäin epäsäännöllistä lentoa ylös ja alas rannikkoa, erittäin nopeaa lentoa. Se pystyi esimerkiksi tosiasiassa olemaan Mainen rannikolla ja lähtemään sen alueen ilmatilasta niin nopeasti, että meidän täytyi lähettää lentokoneita Doverin ilmavoimien tukikohdasta poimimaan se. [Linkki Wikipedia: Dover Air Force Base] Se vaikutti vain hetkeltä.

Tiedän tosiasiana, että F14-hävittäjältä kuluisi sen matkan kulkemiseen luultavasti 30 minuuttia, mutta se esine, mikä tahansa se olikin, vain ilmestyi. [Linkki Wikipedia: Grumman F-14 Tomcat] Yhdellä hetkellä se oli täällä ja seuraavalla hetkellä se oli, pum, useita satoja maileja alempana rannikolla, se vain leikki hippaa.

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston vuosina 1974 – 2006 käyttämä Grumman F-14 Tomcat laskeutumassa lentotukialuksen kannelle.

Merle Shane McDow: Se meni alas paikkaan Floridan rannikolla, Mayportin ympäristöön ja laivaston lentotukikohtaan joka meillä on Cecil Fieldissä, tai oli siihen aikaan, arvelen sen olevan nyt suljettu. [Linkki Wikipedia: Naval Station Mayport] [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Cecil Field] Tuo tapahtui ennen kuin se kääntyi ja otti meidän tähystyspaikastamme katsottuna hieman itäisen suunnan takaisin kohti Azoreita, ennen kuin me itse asiassa kadotimme sen seurannasta. [Linkki Wikipedia: Azorit]

KH-11 -tiedustelusatelliitti

Merle Shane McDow: Meillä oli kaiken tuon tapahtuessa KH-11-nimisiä satelliitteja, joita käytimme informaation keräämiseen. [Linkki Wikipedia: KH-11 (tiedustelusatelliitti)] Tuolla satelliitilla oli erittäin hyvä kyky ottaa sen tarkkailupaikasta ulkoavaruudesta käsin todella hyviä valokuvia esineistä, jotka olivat sananmukaisesti jopa vain muutaman jalan [60 cm] maaperän yläpuolella. He yrittivät saada KH-11-satelliitin jäljittämään sitä kapinetta saadakseen siitä valokuvia, mutta he eivät onnistuneet.

Lentokoneiden ottamat valokuvat

Merle Shane McDow: Ne valokuvat jotka saimme myöhemmin komentokeskukseen, tulivat ensimmäisistä kohtaamisista, jotka lentokoneilla oli sen kanssa Pohjois-Amerikan rannikolla. He pääsivät tarpeeksi lähelle ottaakseen joitakin valokuvia jotka tuotiin myöhemmin komentokeskukseen.     

Ulkomuoto

Merle Shane McDow: Valokuvan perusteella muistan sen muodon. Sanoisin sen olleen ennemminkin… No, se oli melko litteä, se oli pitkä. Sanoisin, sanoisin että sylinteri. Sanoisin sitä sylinteriksi, koska sen päädyt olivat äkkijyrkät, päädyt eivät kaventuneet kuten useimmissa lentokoneissa, ne vain päättyivät äkillisesti. Se vaikutti heijastavan auringonvaloa, koska sen pystyi sanomaan olevan selvästi metallinen, tai se vaikutti olevan selvästi metallinen. Lentäjät antoivat tietoa, kuten että se ei jättänyt jälkeensä tiivistymisjuovaa, siinä ei ollut havaittavia valoja, ei merkintöjä, ei ikkunoita, ei ohjaamon ikkunoita, ei ovia, ei mitään sellaista. [Linkki Wikipedia: Tiivistymisjuova] Se vaikutti olevan vain yksi kiinteä kapine, mikä tahansa se olikaan.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla sylinteri. [Linkki Wikipedia: Lieriö]

Täydellinen tilanteen hallinta

Merle Shane McDow: Amiraali Trainia ärsytti todella se, että… Hänet teki lähes hulluksi se, että sillä kapineella oli täydellinen rajaton tilanteen hallinta, se pystyi olemaan missä halusi vain sekunneissa. Yhdellä hetkellä me lähestyimme sitä Mainen rannikolla ja seuraavalla hetkellä se olikin Norfolkissa menossa etelään kohti Floridaa. Emme voineet tehdä muuta kuin antaa ilmahälytyksen, saada rannikon ennakkovaroitustutkan seuraamaan sitä kapinetta. Se vain leikki meidän kanssamme, tiedäthän? Ei ole parempaa tapaa sanoa sitä. Amiraali Train ja hänen esikuntansa olivat siitä vähintäänkin melko huolissaan. He olivat melko huolissaan, erityisesti kun he saivat selville, että kyseessä eivät ole venäläiset eivätkä me itse. Hän ei ollut tietoinen kenestäkään muusta, jolla olisi hallussaan teknologia rakentaa tuollainen alus, mikä tahansa se olikin, joka pystyi liikkumaan niin helposti ja niin nopeasti.

Kaaos

Merle Shane McDow: Muistan selkeästi katselleeni kolmannesta kerroksesta välikerroksen yläpuolella olleen kaiteen yli. Minä vain katselin täyden kaaoksen leviämistä, johtuen heidän kyvyttömyydestään pitää silmällä sitä kapinetta, mikä tahansa se olikaan. Kapine liikkui ympäriinsä niin ennalta arvaamattomasti ja nopeasti ylös ja alas rannikkoa, että he yrittivät ilmoittaa mahdollisimman monelle komennukselle pitkin rannikkoa jäljittääkseen sitä kapinetta tai saadakseen lentokoneen ilmaan.

Amiraali Train kiirehti antamaan lupaa lentokoneille nousta ilmaan vasemmalta ja oikealta, ylhäältä ja alhaalta pitkin koko itäistä merialuetta. Tiedäthän? Se kapine yritettiin eristää. Lentokoneita tuli esimerkiksi pohjoisesta ja etelästä, sananmukaisesti saamaan sitä ansaan, pakottamaan se alas. He halusivat ottaa sen talteen, pakottaa sen alas kaikin mahdollisin keinoin. Amiraali Trainilta tullut määräys oli yrittää pakottaa se esine alas taivaalta, jos lainkaan mahdollista, ja kaikin mahdollisin keinoin.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että esine haluttiin pakottaa alas taivaalta keinolla millä hyvänsä.

Merle Shane McDow: Kuten aiemmin sanoin, tuo oli sen jälkeen kun he saivat selville uudelleen aivan varmaksi, että kyseessä eivät olleet venäläiset. Sen jälkeen kun saimme selville, että ne eivät olleet venäläisiä, niin he eivät välittäneet kuka se oli, kunhan eivät vain olleet venäläiset. He eivät välittäneet kuka se oli tai mistä se oli peräisin. He halusivat sen, ja he halusivat sen kipeästi. Komentokeskukseen tullut informaatio välitettiin meille eri ilmatilaamme tarkkailevilta tutkapaikoilta, joita meillä oli ylhäällä ja alhaalla merellä, tiedänhän, itärannikolla.     

Ja vielä lentäjistä

Merle Shane McDow: Ainoa kuvaus jonka muistan lentäjien varsinaisesti antaneen, oli että he eivät löytäneet siitä lentokoneesta mitään merkintöjä, he eivät löytäneet mitään näkyviä merkkejä, että siinä kapineessa olisi siivet tai pyrstö, ikkunoita, ohjaamoa, tai mitään sellaista, tai mitään minkään valtion merkintöjä.

Rauhallinen mies pois tolaltaan

Merle Shane McDow: Kuvailisin hänen olleen peloissaan, kyllä, tiedäthän? Kyllä, peloissaan, tiivistettynä niin, kyllä. Hän oli tavallisesti hyvin rauhallinen mies, hyvin lauhkea käytös, todella mukava kaveri. Hän ei vaikuttanut koskaan menettävän todella malttiaan, korottavan ääntään, kiihtyvän mistään, mutta tämä sai hänet todella pois tolaltaan, miedosti sanottuna. Tuon vaikutelman sain useimmista upseereista, he olivat aivan yhtä pimennossa ja peloissaan kuin kaikki muutkin.                     

Se vain ilmestyi

Merle Shane McDow: He eivät itse asiassa seuranneet sitä pitkin rannikkoa, se vain ilmestyi satoja maileja toisaalla sen viime havainnosta. Lentäjät vain… Yhdellä hetkellä se oli siinä ja seuraavalla hetkellä ei ollut. Arvelen tuon olleen yksi niistä asioista, joka todella sai amiraali Trainin karvat pystyyn. Hän ei pystynyt kontrolloimaan sitä tai tilannetta mitenkään. Se kapine teki oman mielensä mukaan ja aiheutti sellaista sekasortoa pitkin itärannikkoa, ja hän oli siitä siihen aikaan loppupelissä vastuussa. Olen varma, olen varma, että se stressasi häntä paljon, sen kuuli hänen äänensävystään. Vain häntä kuuntelemalla pystyi sanomaan, että hän oli erittäin, erittäin, erittäin huolissaan.

Tutkassa

Merle Shane McDow: Mutta tutkassa se oli erittäin epätavallinen. Meille tuli tutkainformaatiota, seurasimme sitä. He kadottivat sen yhdellä hetkellä täysin ja sitten poimimme sen taas, se vain ilmestyi luvattomana kulkuneuvona sotilasilmatilaan. Ja luota minuun: asevoimat tietävät missä jokainen kaupallinen lento on jokaisella hetkellä. Me tiesimme missä jokainen meillä ollut lentokone oli jokaisella hetkellä. Me tiesimme kaiken aikaa missä jokainen ilmatilaamme tuleva kaupallinen lento oli. Ei vain ollut meneillään mitään sellaista mistä me emme olisi tienneet, sananmukaisesti, ei mitään mistä emme olisi tienneet. Kaikki kiireellä lähetetyt lentokoneet nousivat ilmaan rannikon laitoksista, koska merivoimilla on laitoksia, tiedäthän, laivaston lentotukikohtia, esimerkiksi Oceana. [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Oceana]

Luvattomat ammutaan

Merle Shane McDow: Kun asetetaan Zebra-tila, oli se sitten harjoitus tai ei, niin siellä ei ole lupa olla ihmisiä, joilla ei ole Zebra-pääsy rintamerkkiä. Se on kulkulupamerkissä oleva Zebra-natsamerkki. Heidän on lähdettävä komentolaitoksesta pois. Meillä on siellä merijalkaväen sotilaita sijoitettuna rakennuksen ulkopuolella, siis rakennuksen sisällä kuin myös rakennuksen ulkopuolella. Heillä on määräys ampua komentokeskukseen tuollaisen episodin aikana jäänyt luvaton henkilöstö. Se oli oletettavasti kansallisen turvallisuuden etu.

Kuvateksti: Merle Shane McDow sanoo, että merijalkaväen sotilailla oli määräys ampua Zebra-tilan aikana komentokeskuksessa luvatta oleva henkilöstö.

Merle Shane McDow: Siinä oli ovi ja se kaveri, merijalkaväen sotilas tuli sisään ja halusi tietää mitä oli meneillään, oliko se harjoitus ja niin edelleen. Heillä on määräys alkaa ampua ihmisiä. Minä tiedän, koska minä itse asiassa kiinnitin nuorempien vartijoiden huomion sanomalla: ”Hei, teidän on sanottava tälle kaverille jotain, hän on valmiina alkamaan ampua ihmisiä.” Tiedäthän? Koska he eivät olleet sanoneet hänelle vielä, että hänen pitäisi vetäytyä, minkä hän teki. Muistan kuinka halusin vain päästä pois, helvettiin sieltä, koska he tulivat sisään. Tiedäthän? Hän tuli sisälle ja sanoi, että ”annan minuutin tai kaksi aikaa, jos en saa mitään selville”. He olivat valmiita tulemaan sisälle ja alkaa ampumaan ihmisiä, kyllä, tuhoamaan todistusaineistoa, kyllä.

Tuhansia maileja silmänräpäyksessä

Merle Shane McDow: Kun tämä kyseinen tapahtuma päättyi, niin se esine jota olimme jahdanneet ylös ja alas merialuetta, ja josta emme olleet saaneet kovinkaan helvetin paljon informaatiota, koska leikimme sen kapineen kanssa vain hippaa, niin se suuntasi pois Atlantin yli kohti Azoreita. [Linkki Wikipedia: Azorit] En tiedä kuka oli vastuussa informaation saamisesta, kuka tosiasiassa sai sen tai miten he tosiasiassa saivat sen, mutta muistan heidän sanoneen, että se lisäsi Azoreita lähestyessään korkeutta 66-asteen kulmassa. Kallistui 66-asteen kulmaan, hidastamatta tai mitään. Se lähti ilmakehästä, se oli vain poissa, se nousi avaruuteen ja oli poissa, vain näin [napsauttaa sormia]. Tarkoitan, että se vain kerrassaan lähti. Tässä puhutaan jostakin joka liikkui tuhansia maileja silmänräpäyksessä [1000 mailia = 1609 kilometriä]. Se oli vain poissa. Se jätti vain kaikki istumaan ja raapimaan päitään. Tiedäthän? Mikä tuo oli?

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 66-asteen kulma.

Sotilasmahti polvillaan

Merle Shane McDow: Oli tavallaan koomista nähdä kuinka valtava sotilasmahti Yhdysvallat laitettiin polvilleen. Sen teki jokin josta he eivät tienneet mikä se oli, mistä se tuli, minne se oli menossa tai mitään. Tarkoitan, että ainoa heidän varmaksi tietämänsä asia oli, että kyseessä eivät olleet venäläiset. He olivat erittäin peräänantamattomia saadakseen sen selville, olivatko vai eivätkö venäläiset olleet keksineet jotain uutta.

Miehet puvuissa

Merle Shane McDow: Selvisimme Zebra-tilasta. He käänsivät valot kirkkaammalle. Kaikki istuskelivat ja puhuivat siitä komentokerroksessa. Minä olin kolmannella tasanteella yksin. Amiraali Train oli alhaalla käskynjakoalueellaan. He viipyivät pari minuuttia ennen lähtöään. Kaikki vain vetelehtivät ja jutustelivat siitä ja niin edelleen, tiedäthän. Minä tein lokikirjaani merkinnän, kuten piti tehdä, enkä ajatellut sitä sen enempää. Kaksi pukuihin pukeutunutta kaveria tuli. He eivät olleet sotilasunivormussa. He tulivat puvuissa. Heillä oli kaksi pientä virkamerkkiä, heillä ei ollut Zebra-natsa kulkulupia. Ne olivat kuin vierailijoiden virkamerkkejä. Pystyi sanomaan, että he eivät olleet henkilöstöä. En tuntenut heitä, en ollut nähnyt niitä kavereita koskaan ennen.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla miehet puvuissa.

Kuulustelu

Merle Shane McDow: Menimme alas ensimmäiseen kerrokseen. Siellä oli monia pieniä kokoushuoneita ja niin edelleen. He veivät minut yhteen, jonka he olivat jo valmistelleet ja istuttivat minut. Heillä oli minun lokikirjani. He olivat saaneet sen ja toivat sen alas minun mukanani. Ne kaksi herrasmiestä alkoivat kuulustella minua siitä tapauksesta. He olivat rehellisesti sanottuna melko karkeita minua kohtaan.

Muistan sanoneeni heille, että ”hei…” Nostin sananmukaisesti käteni ylös ja sanoin: ”Hei, odottakaa hetki jätkät, minä olen teidän puolellanne”. Tiedäthän? ”Hei, odottakaa hetki.” He eivät olleet kovin mukavia. He olivat erittäin uhkailevia ja tekivät melko selväksi, että mikään nähty, kuultu, todistettu tai sen aikana tietoon tullut ei lähde tästä rakennuksesta. Et sano siitä mitään työkavereillesi ja tukikohdan ulkopuolella, sinä vain unohdat kaiken mitä tähän liittyvää saatoit nähdä tai kuulla, sitä ei tapahtunut. He olivat hupaisan ilkeitä, arvelen tuon olevan hyvä tapa sanoa se.

Muistan selkeästi kuinka nojasin tuolissa taaksepäin ja nostin käteni ylös. Minun piti kertoa niille kavereille, että ”hei, odottakaa hetki kaverit, me olemme samalla puolella. Meillä ei ole tässä ongelmaa.” Sain sellaisen vaikutelman, että he tekisivät muutoin minulle ruumiillista väkivaltaa. He todella uhkailivat. Heidän äänensävystään kuuli, sen tietää kun joku antaa tiedoksi, että ”hei jätkä, tee kuten sanon, tai muuten…”

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla kädet ylös.

Jos se olisi ollut vihamielinen

Merle Shane McDow: Jos se esine olisi ollut vihamielinen ja olisi halunnut pudottaa aseita tai ampua meihin ohjuksia tai mitä tahansa, niin heidän olisi ollut erittäin helppo tehdä se. Siitä ei ollut epäilystäkään. Minä en ole lentäjä. Meillä ei ole mitään, tai ei ollut siihen aikaan, mitään niin hyvää kuin se, mikä se olikin. Se kulki meidän ilmatilassamme omillaan vapaasti ja pystyi tekemään matkaamisen suhteen mitä tahansa halusi. Me emme muodostaneet sille minkäänlaista uhkaa, se oli tuskallisen, tuskallisen, ilmiselvää, hyvin, hyvin paljon juuri niin. Uskon amiraali Trainin tienneen sen myös, ja hän oli melko peloissaan, että jotain saattaisi tapahtua. Kyllä, koska sanoisin sen vanhan pojun olleen peloissaan, yksinkertaisesti peloissaan.

Materiaalit ja madonluvut

Merle Shane McDow: Mitä tapahtui meillä olleille 35 millimetrin diakuville? Me emme koskaan laittaneet niitä varsinaisesti amiraali Trainin katsottaviksi, ne vain valmisteltiin. Muistan hänen [naisen] kertoneen minulle, että he tulivat sisään, keräsivät kaiken filmin, kehitetyn ja kehittämättömän, ja kaiken materiaalin mikä heillä sen mukana dioissa oli. Minä en nähnyt lokikirjaani koskaan enää. Sen tiedän, että meillä oli seuraavana päivänä uusi lokikirja, laadukas, loistava, uusi, josta aloittaa. Se katosi, en tiedä mitä sille tapahtui, kukaan ei todellakaan tiennyt mitä sille tapahtui.

Hän [nainen] sanoi, että sisään tulivat samana päivänä ne samat kaverit jotka olivat vieneet minut alakertaan. He olivat jo olleet siellä hänen laboratoriossaan. Hän kyseli minulta mitä oikein tapahtui. Hän kysyi: ”Mitä oli meneillään? Mitä tapahtui?” Tiedäthän? Hän sanoi, että ”ne kaksi kaveria tulivat tänne sisälle lukemaan meille madonluvut ja halusivat kaiken aineiston”.

Kuvateksti: Aineisto otettiin madonlukujen lukemisen jälkeen pois.

Kontakti tunnistamattomaan lentävään esineeseen

Merle Shane McDow: Se tapaus meni vain tunnistamattomana lentävänä esineenä. Me… He eivät koskaan tienneet mikä se oli, he eivät tienneet koskaan mikä se oli. He kirjasivat sen sananmukaisesti tunnistamattomana lentävänä esineenä. Muistan kuinka vartioupseeri, JOD ja OOD, päivän upseeri, päivän nuorempi upseeri katselivat toisiaan ja puhuivat. Minä roikutin päätäni yläpuolelta ja kuuntelin. Tiedäthän? He puhuivat keskenään kuinka laittaa se heidän lokikirjoihinsa. Hän sanoi, että ”laitetaan se kontaktina tunnistamattomaan lentävään esineeseen”. Siinä se. Arvelen heidän saaneen niiltä kahdelta kaverilta saman piinakäsittelyn kuin minäkin, arvelen kaikkien komentokeskuksessa olleiden saaneen sen.

Laitokset joilla esine oli tutkassa

Merle Shane McDow: Sanoisin, että ne laitokset joilla se kapine oli tutkassa, viidestä olen varma… Ne ovat Grönlannista aina Floridaan asti. Siis viisi joista olen varma, voi olla joitakin muitakin, mutta en tiedä. Tiedän nämä koska amiraali Train antoi määräyksiä. NAS Oceana [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Oceana], sieltä laitettiin joitakin lentokoneita ilmaan, joitakin hävittäjiä. Hän soitti varoittaakseen Doverin ilmavoimien tukikohtaa [Linkki Wikipedia: Dover Air Force Base]. Hmm… Patuxent River, Maryland. [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Patuxent River] Hmm…  Cecil Field Floridassa. [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Cecil Field]

Maastapoistumiskielto

Merle Shane McDow: Palveluksesta pois päästessäni sain virallisen Yhdysvaltain laivaston asiakirjan, laivaston kirjelomakkeen. He antoivat minulle sen asiakirjan, jonka mukaan viiteen vuoteen ei tullut kysymykseenkään, että pystyisin lähtemään maasta yhtään missään olosuhteissa. Virginian osavaltiosta lähtemiseksi minun piti ottaa yhteyttä FBI:n Roanoken toimistoon ja kertoa heille jos halusin ylittää osavaltion rajan mennäkseni Pohjois-Carolinaan tai vain lähteä Virginian osavaltiosta. Minun piti antaa tieto FBI:lle. Tuota kesti viisi vuotta palveluksesta vapauttamiseni jälkeen.    

Kuvateksti: Merle Shane McDow kertoo myös mitä hänen vaimonsa äidin veli kertoi hänelle Roswellin tapauksesta.

Roswell

Merle Shane McDow: Aioin kertoa sinulle tästä kaverista, jonka nimi oli Jack Booth. Hän on nyt kuollut, mutta hän oli maavoimissa ja sijoitettuna Roswelliin silloin kun Roswellin tapaus sattui. [Linkki: Roswellin tapaus] Kyseessä on minun vaimoni eno, vaimoni äidin veli. Niitä lapsia oli koko joukko. Hän oli Bluefieldistä Länsi-Virginiasta. Hänen nimensä oli Jack Booth.

Elossa, tajuissaan tai jotain…

Haastattelija: Mitä hän sanoi?

Merle Shane McDow: Hän sanoi, että kun hän oli maavoimissa, vain penska maavoimissa… Hän oli Roswellissa silloin kun se kapine, mikä tahansa se olikin, syöksyi maahan. Hän sanoi, että se oli… Hän oli siellä vartiovuorossa heidän mennessään maahansyöksypaikalle. Hän oli mukana kuorma-autollisessa joka meni keräämään pirstaleita ja sen sellaista. Hän oli siellä silloin kun he tosiasiassa ottivat ruumiit talteen, hän seisoskeli siellä.

Hän sanoi, että minä kerron sinulle: ”he laittoivat pieniä tyyppejä ruumispusseihin”. Hän sanoi, että ne eivät olleet ihmisiä. Hän sanoi, että ne olivat vain pieniä omituisen näköisiä sällejä. Tiedäthän? Hän sanoi, että ne eivät olleet lainkaan kuin ihmiset ja he laittoivat heidät ruumispusseihin. Yksi tai kaksi niistä oli maahansyöksyn jäljiltä yhä tajuissaan tai elossa tai jotain. Siellä oli selviytyneitä. Hänen mukaansa siitä maahansyöksystä oli tosiasiallisia selviytyjiä. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Muistan hänen sanoneen, että ne olivat vain pikkuruisia ei-ihmisolentoja. Tiedäthän? En muista sanoiko hän kuinka pitkiä he olivat.        

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla ruumispussi. Kuva ei liity tapaukseen.

Merle Shane McDow: He keräsivät pois kaikki pienet palaset. He kaverit laitettiin itse asiassa kontalleen olkapäät toisiaan vasten. He kulkivat pirstalealueen poikki keräten pois kaikki pienet hiukkaset ja hitusetkin. He tekivät sitä useita päiviä, tiedäthän, useita päiviä. Heitä kaikkia uhkailtiin. Hän sanoi, että he vain tulivat ja sanoivat: ”Varokaa, jos kerrotte tästä yhtään mitään, niin te saatatte kadota huomenna.” Hän sanoi noin. Tiedäthän… He eivät… He menivät suoraan asiaan kertoakseen heille kuinka paljon he halusivat pitää tämän salassa. Mutta hän sanoi, että minä kerron sinulle, minä olin siellä. [Linkki: Roswellin todistajat]

Avaruusalus

Merle Shane McDow: Tämän on täytynyt olla 1979, ehkä vuonna 1980. Kyllä. John Michael Murphy oli merijalkaväen korpraali silloin kun minä olin laivastossa. Hänen sijoituspaikkansa oli CINCLANT-laivaston turvallisuuskasarmilla osana tukikohdan turvallisuuskomennusta. Murphy vannoi, että kun hän oli aiemmin yhä merijalkaväessä, niin hän oli todellakin vartioinut laitoksessa Doverin ilmavoimien tukikohdan lähellä Delawaressa avaruusalusta, maapallon ulkopuolista alusta, tai mitä ikinä nimitystä haluatte siitä käyttää. Kun tuntee Murphyn siten kuin minä hänet tunnen, niin minä uskon häntä. [Linkki Wikipedia: Dover Air Force Base]

AFOSIn erikoisagentti Richard Doty: UFOT

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Richard Dotyn erittäin pitkästä haastattelusta on käännetty tähän vain pääasiassa ufoihin ja ydinaseisiin liittyvät kohdat.

AFOSIn erikoisagentti

Richard Doty: Olen Richard Doty. Minut nimitettiin Kirtlandin ilmavoimien tukikohtaan erikoisgentiksi ilmavoimien erikoistutkinnan toimipisteeseen. [Linkki Wikipedia: Kirtland Air Force Base] [Linkki Wikipedia: Air Force Office of Special Investigations (AFOSI), “ilmavoimien erikoistutkintatoimi”] Olin tukikohdassa vastavakoilu-upseerina ja yksi työtehtävistäni oli johtaa tukikohdassa vastavakoiluoperaatioita.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Kirtland Air Force Base, ”Kirtlandin ilmavoimien tukikohta”.

Kontaktit maapallon ulkopuolisiin

Richard Doty: Ollessani siellä ensimmäisiä kuukausia, minut perehdytettiin erikoispääsyohjelmaan, joka liittyi Yhdysvaltojen viranomaisten tutkimuksiin ja kontakteihin maapallon ulkopuolisten kanssa, näiden maapallon ulkopuolisten vierailuihin Maassa ja siihen miten ilmavoimat liittyivät näihin maapallon ulkopuolisiin. Suoritin tuohon aikaan tutkimuksia, jotka eivät koskeneet pelkästään ufoilmiötä, mutta se oli pääasiallinen tehtäväni. Noin 60 % ajastani kului ufohavaintojen ja kaikkien uhkien tutkimiseen, joita nämä maapallon ulkopuoliset voisivat muodostaa ilmavoimille tai ilmavoimien omaisuudelle.

Kuvateksti: Richard Doty kertoo, että hänen tehtävänsä oli tutkia millaista uhkaa maapallon ulkopuoliset voisivat muodostaa ilmavoimille.

Kesä 1979

Haastattelija: Minä vuonna pääsit mukaan tuohon ohjelmaan alun perin?

Richard Doty: Menin mukaan ohjelmaan kesällä 1979. Toimeksianto oli erikoispääsyohjelmaan. Minulle oli tehty erikoisturvallisuusselvitys päästäkseni siihen sisään. Ilmavoimien eversti Washingtonista perehdytti minut siihen. Hän tuli ja perehdytti minut ja muutaman muun ihmisen siihen ohjelmaan.

Yankee Black, ”musta jenkki”

Haastattelija: Muistatko oliko sillä koodinimeä tai projektin koodinumeroa?

Richard Doty: Kyllä. Se… Se oli… Se… Alkuperäinen… aah… Miten minä tämän sanoisin, koska tähän liittyy arvellakseni vieläkin joitakin salaiseksi luokitteluja. Joten… Koodinimi jolla minut siihen perehdytettiin, oli Yankee Black, mutta se liittyi ohjelmaan perehdytykseen, ei siis välttämättä UFO-ohjelmaan. Se oli vain se miten… Se oli itse asiassa pääsyohjelman turvallisuuskoodi. Yankee White antoi pääsyn Valkoiseen taloon. Yankee Black piti olla päästäksesi mukaan tähän ohjelmaan.          

Maahansyöksy Roswellissa / Coronassa

Haastattelija: Mitä sinulle siinä perehdytystilaisuudessa kerrottiin ja muistatko sen everstin nimeä?

Richard Doty: Jätän everstin nimen kertomatta, mutta perehdytys alkoi historialla, sillä miten Yhdysvallat liittyy maapallon ulkopuolisiin. Se alkoi Roswellissa tapahtuneella maahansyöksyllä, mutta maahansyöksy ei itse asiassa tapahtunut Roswellissa. Se tapahtui lähempänä Coronaa New Mexicossa, New Mexicossa Coronan etelä-, kaakkois-, lounaispuolella. [Linkki Wikipedia: Roswell (New Mexico)] [Linkki Wikipedia: Corona (New Mexico)]

Kuvateksti: UFO CRASH SITE (ufon maahansyöksypaikka) -kyltti Roswellissa New Mexicossa. Richard Doty kertoo, että työhön perehdytys alkoi historialla ja Roswellissa tapahtuneella maahansyöksyllä.

Magdalena, Horse Mesa, toinen maahansyöksy

Richard Doty: Toinen maahansyöksypaikka ilmeni olevan Magdalenassa tai Magdalenan länsipuolella Horse Mesassa New Mexicossa. [Linkki Wikipedia: Magdalena (New Mexico)] [Linkkki Mapcarta: Horse Mesa (New Mexico)] Sitä paikkaa ei paikannettu samaan aikaan kuin Roswellin maahansyöksyä vuonna 1947. Magdalenan maahansyöksy paikannettiin vasta noin vuonna 1949.

Elossa!

Haastattelija: Kertoivatko he teille mitä he saivat selville sen tutkinnan tai talteenoton aikana?

Richard Doty: He näyttivät meille filmin, se oli itse asiassa arvellakseni 16-millimetrin elokuva heidän talteenotostaan. Filmin kertoja… Filmi oli tietysti luokiteltu salaiseksi, korkea luokitus. Elokuvan kertoja kertoi yksityiskohtaisesti milloin maahansyöksy tapahtui, milloin maahansyöksy suunnilleen tapahtui kesäkuun loppupuolella 1947. Talteenotossa näkyi asevoimien henkilöstöä kiekon talteenottopaikalla, ruumiiden talteenottoa paikalta ja sillä paikalla ollut alus. Paikalta löydettiin yksi elävä avaruusolento. Filmissä ei kerrottu tarkalleen mitä sille avaruusolennolle tapahtui. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Paikalta löydettyjen avaruusolentojen ruumiit pakastettiin ja lähetettiin Daytoniin Ohioon Wright-Pat Fieldiin. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base]

Kuvateksti: Richard Doty sanoo, että vuonna 1947 ”paikalta löydettiin yksi elävä avaruusolento”.

Haastattelija: Näyttivätkö he tosiasiallisen filmiaineiston aluksesta ja ruumiista?

Richard Doty: Kyllä.

Horse Mesa, 1949

Richard Doty: Sitten he näyttivät meille aluksen talteenoton Horse Mesassa vuonna 1949. Se alus oli syöksynyt maahan samaan aikaan kuin vuoden 1947 alus, mutta koska paikka oli syrjäinen, niin sitä ei havaittu ennen kuin maanviljelijä löysi sen tilaltaan vuonna 1949. He tekivät sen aluksen talteenottoprojektin, mutta ruumiit olivat mädäntyneet. Ruumiista ei ollut paljon jäljellä, mutta alus oli samantyyppinen alus kuin se joka löydettiin Coronan läheltä, soikion muotoinen alus. Mutta se oli vaurioitunut, aivan kuten Coronan aluskin. Tieteilijöiden mielipide oli arvellakseni, että nuo kaksi alusta olivat törmänneet jostakin syystä yhteen. Sitä syytä ei koskaan selitetty. Alus oli täsmälleen samanlainen kuin Coronan alus, täsmälleen samanlainen. [Linkki: Ufojen hakuoperaatiot]

EBEN

Richard Doty: Miksi ne alukset törmäsivät yhteen? Uskon, että se…se…se… EBEN… He käyttivät siitä tietystä eläneestä entiteetistä nimitystä EBEN. Hän luultavasti selitti. [EBE = EBEN = extraterrestrial biological entity = maapallon ulkopuolinen biologinen entiteetti] [Linkki: EBE] Minua ei koskaan perehdytetty siihen miten hän selitti kahden aluksen törmäyksen. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Tiedän, että oli ukkosmyrsky, siihen aikaan, kun alus syöksyi maahan, oli myrsky. Ufoyhteisön sisällä jotkut ovat irrottaneet nuo kaksi maahansyöksyä toisistaan ja toiset ovat jättäneet ne huomiotta.

Kuvateksti: AFOSIn erikoisagentti Richard Doty sanoo, että jotkut ovat jättäneet tapahtuneen maahansyöksyn huomiotta.

Teknologia

Haastattelija: Saitko selville, että sitä [energianlähdettä ja teknologiaa] olisi tutkittu ja laitettu kokeellisiin Yhdysvaltojen prototyyppeihin?

Richard Doty: Minua ei perehdytetty koskaan siihen ohjelmaan. Olen varma, että he tekivät niin, mutta minä en voi puhua siitä koska… Minä voin puhua vain siitä mitä minä itse olen tehnyt ja nähnyt. Minua ei perehdytetty koskaan siihen. [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen] [Linkki: Teknologia]

Maapallon ulkopuoliset alukset

Haastattelija: Oliko siinä perehdytyksessä jotain muuta mitä se eversti nosti esiin?

Richard Doty: Perehdytys liittyi maapallon ulkopuolisten alusten muodostamaan uhkaan ja antoi myös perustiedot joistakin muista muukalaisaluksista, jotka olivat vierailleet Maassa. Meille näytettiin neljän tyyppisiä aluksia, neljän tyyppisiä avaruusolentoja [maapallon ulkopuolisia]. He eivät selittäneet koskaan mistä he saivat niiden avaruusolentojen kuvat, mutta niistä omituisen näköisistä olioista oli todellakin valokuvia. Filmillä näytettiin, että he olivat maapallon ulkopuolisia jostakin toisesta sijaintipaikasta, eri paikasta kuin mistä EBENit tulivat.

Kuvateksti: Haastateltava käyttää englanninkielistä sanaa extraterrestrial, joka voidaan kääntää monella tavalla: maapallon ulkopuolinen, avaruusolento.

Uraania, plutoniumia, mitä?

Haastattelija: Selittikö eversti siinä perehdytyksessä tai myöhemmässä perehdytyksessä mikä oli se nähty uhka josta he olivat huolissaan?

Richard Doty: Kyllä. Uhka… Ensimmäinen nähty uhka oli se, että minkä perässä he ovat? Oliko se tiedustelua? Olivatko ne tiedustelulennolla? Aikovatko ne tiedustella ennen maahanhyökkäystä? Aikovatko ne laskeutua ja ottaa haltuunsa jonkin tietyn laitoksen omiin tarkoituksiinsa? Puuttuuko heiltä mineraaleja? Koska… Meille kerrottiin filmin loppupuolella, että myöhemmin näitä aluksia nähtiin paljon uraanikaivosten yllä ja muilla kaivosalueilla. He olivat siis huolissaan, että minkä perässä ne ovat. Ovatko ne uraanin perässä vai kääntyneet plutoniumiin vai mitä? Minkä perässä ne tarkalleen ottaen olivat? Joten… Meidän tehtävämme oli tutkia ja määrittää oliko olemassa uhka, ja jos uhka oli olemassa, niin raportoida siitä ylöspäin komentoketjussa. 

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla uraanikaivos. [Linkki Wikipedia: Uraani] [Linkki Wikipedia: Plutonium]

Roswell ja ydinaseet

Haastattelija: Oliko mitään ounastelua, että näiden tapahtumien alkamisella oli jotain tekemistä sen kanssa, että me olimme kehittäneet atomiaseita? Roswellissa oli tietenkin ydinlentolaivue, siihen aikaan ainoa maailmassa. Se laitos siellä ja uraanikaivokset jne. Kuten tiedät, eversti Diedrickson oli osa Disclosure-projektia. Hän sanoi, että joka ikisessä laitoksessamme oli tiedusteltu. Keskusteltiinko siitä?

Richard Doty: No, he… He päättelivät niin. He olivat huolissaan. Eversti sanoi näin… Arvelen tämän olleen hänen omia tuntemuksiaan siihen aikaan kun hän puhui meille myöhemmin: Olimme pudottaneet juuri maahan kaksi pommia, ydinasetta. Meillä oli ollut sen pommin testi New Mexicossa muutamaa kuukautta aiemmin, muutamaa viikkoa aiemmin. [Linkki Wikipedia: Ydinkoe] Ne muukalaiset jossakin luultavasti havaitsivat sen. Tekivätkö he silloin tiedustelua vai miten he sen saivat selville? He tulivat tänne havainnoimaan ja yrittämään selvittää, että mikä hemmetti tuo oli? Ehkä heillä ei ollut itsellään sellaista asetta, ehkä heillä oli. Ehkä he olivat jostakin erityisestä syystä huolissaan Maasta. Ja/tai ehkä he havittelivat niitä aseita.

”Ilmavoimilla oli paljon ydinaseita”

Richard Doty: Tuo oli huolenaihe, koska ydinaseiden turvallisuus oli Yhdysvaltojen, ilmavoimien, prioriteetti numero yksi. Ilmavoimilla oli paljon ydinaseita. Yksi OSI:n pääasiallisista tehtävistä oli suojella vastavakoiluoperaatioilla ydinaseiden aiheuttamaa uhkaa vastaan. [Linkki Wikipedia: Department of the Air Force Office of Special Investigations, (AFOSI, OSI)] Ja Kirtlandin ilmavoimien tukikohdassa oli paljon ydinaseita. [Linkki Wikipedia: Kirtland Air Force Base] Kuten sanoit, New Mexicossa oli siihen aikaan 509. pommituslennosto. Roswellissa oli siihen aikaan ainoa Yhdysvalloissa sijaitseva ydiniskuun kykenevä iskuryhmä. [Linkki Wikipedia: Walkel Air Force Base (ennen Roswell Army Air Field (RAAF)]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 509th bomb wing Roswell, Roswellin 509. pommituslennosto. Kuvan lentokone on Big Stink, joka nimettiin myöhemmin uudelleen nimelle Dave´s Dream. Kone oli mukana Nagasakiin suuntautuneella ydinpommituslennolla. [Linkki Wikipedia: Big Stink]

Vanha maavoimien arkku täynnä valokuvia

Haastattelija: Oliko lisää perehdytyksiä? Oliko työurasi aikana pidemmälle meneviä päivityksiä?

Richard Doty: Kun olimme tutkimassa jotain, niin me pyysimme silloin siitä asiasta selontekoa, koska me emme saaneet kaikkea tietoa. Meille annettiin sitä riittävästi tutkimuksen suorittamiseksi. Meillä oli tutkimusta tehdessämme jonkin verran historiallista tietoa, mutta kun me… me… Arvelen sen olleen vuonna 1981, oli tieteilijä, joka kuoli, ilmavoimien tieteilijä, joka menehtyi. Hänellä oli vanha maavoimien arkku täynnä ruumiinavausvalokuvia.

Ne ruumiinavausvalokuvat olivat olennoista, jotka kuolivat Coronan maahansyöksyssä. Me menimme ottamaan kaikkea sitä tavaraa talteen. Katselin niitä olentoja, eivätkä he näyttäneet minun mielestäni ihmisiltä. Tiedäthän? Katselin niitä. Ne olivat todellakin ruumiinavaus… Sinä olet lääkäri, sinä ymmärrät ruumiinavausvalokuvat. Ruumiinavauksista on nykyäänkin valokuvia. Niiden sisäelimet oli otettu ulos. Minulla oli hieman lääketieteellistä tietoa, ei kovin paljon. Katsoin sitä ja sanoin: ”Ei näytä sydämeltä, ei näytä keuhkolta.” [Richard Dotyn pitkä kuvaus olennon / eri olentojen anatomiasta on jätetty kääntämättä.]

Mikäs tämä on?

Richard Doty: Kun löysin kaiken sen kaman, niin otin sen ja luokittelin sen välittömästi salaiseksi. Pyysin selontekoa: Mikä tämä on? Onko tämä ihminen vai ei? Jokaisen valokuvan takapuolella oli tapausnumero ja päivämäärä. Päivämäärät olivat 1940-luvulta, vuodelta 1947, syyskuun jotain vuonna 1947. Tapausnumero ei ollut sellainen, jonka minä tunsin. Minä siis pyysin ja sain lopulta tilanneselostuksen tieteilijältä, joka oli lääketieteen tohtori.  Hän oli Washington D.C.:stä asevoimien patologiainstituutista. [Linkki Wikipedia: Armed Forces Institute of Pathology] Hän tuli ja perehdytti minut ja muut tähän osalliset agentit. Hän kertoi meille periaatteessa yksi yhteen avaruusolennon anatomian. Ja hän sanoi: ”Kyllä, nämä ovat tosiasiassa ruumiinavausvalokuvat Coronasta.”             

Kuvateksti: Armed Forces Institute of Pathology. Instituutti perustettiin vuonna 1862 ja lakkautettiin 2011. Richard Doty kertoo ruumiinavausvalokuvista syyskuulta 1947.

Elävä ET

Haastattelija: Kertoiko se elävä ET kuinka he kommunikoivat keskenään? [ET = extraterrestrial = maapallon ulkopuolinen = avaruusolento]

Richard Doty: Kautta… arvelen… Minua ei koskaan suoranaisesti perehdytetty siihen, mutta sain selville muutamia vuosia myöhemmin, että he tekivät telepatiaa, siis telepaattisesti.  

Haastattelija: Oliko ketään ihmisiä, jotka soveltuivat sen tekemiseen heidän kanssaan?

Richard Doty: Kyllä.

Kuvateksti: AFOSIn agentti Richard Doty sanoo, että oli ihmisiä jotka kykenivät telepatiaan maapallon ulkopuolisten kanssa.

DIA

Haastattelija: Tiedätkö muiden virastojen nimiä tai projektien koodinumeroita tai koodinimiä, jotka liittyivät siihen aikaan tähän aihepiiriin?

Richard Doty: DIA, puolustustiedusteluvirasto, oli tiiviisti osallinen. [Linkki Wikipedia: Defence Intelligence Agency (DIA)] Kaikki minkä lähetimme OSI:n päämajaan, meni DIA:lle. Käytimme tietylle operaatiolle asevoimien tavausaakkosta, aluenumeroa, yhtä aluenumeroistamme, ja sitten kasvavaa tapausnumeroa. Saattoi siis olla esimerkiksi Q17 ja… 17 oli Kirtlandin OSI… ja sitten numero, etenevä numerointi tapausnumeroksi.

Pease Air Force Base, erittäin eriskummallinen tapaus

Richard Doty: Mutta jos menin Peasen ilmavoimien tukikohtaan… Menin Peasen ilmavoimien tukikohtaan, joka ei ole siellä enää, se on pohjoisessa New Yorkissa. [Linkki Wikipedia: Pease Air National Guard Base (ennen Pease Air Force Base)] Siellä on SAC-tukikohta, strategisen ilmakomennuksen tukikohta. Heille sattui siellä erittäin eriskummallinen tapaus, jossa UFO lenteli ympäri heidän ydinaseidensa varastointialuetta, se itse asiassa laskeutui. Ja he… ase oli purettu… se… taistelukärkeä ei oltu varastettu, mutta se oli purettu jollakin keinolla.

Maapallon ulkopuolisen sormenjälkiä

Richard Doty: Bunkkerissa ei ollut ketään kuka olisi voinut tehdä sen, joten he ihmettelivät että miten hemmetissä tämä tapahtui? He ajattelivat sen olleen venäläisten operaatio, joten me menimme sinne. Löysimme tuon operaation aikana jälkiä, sormenjälkiä, mutta ne eivät olleet sellaisia kuin meidän sormenjälkemme ovat. Ne olivat erittäin merkillisen näköisiä jälkiä. Muistat kuinka kerroin yhdellä oliolla olleen kaksi kämmentä yhdessä käsivarressa, yhdessä ulokkeessa. [Richard Doty oli nähnyt perehdytysvideolla tällaisen olennon. Dotyn kuvaus neljästä filmillä olleesta olentotyypistä on jätetty kääntämättä.]

Vaikutti siltä, että jokin tuon kaltainen oli päässyt sinne jotenkin. Jotenkin se oli sinne päässyt, kukaan ei pystynyt selvittämään sitä. Se oli erittäin turvattu alue, ydinaseiden varasto, erittäin hyvin turvattu. Mutta sormenjälkiä oli. Joten nyt meillä oli sormenjälkiä. Se oli ensimmäinen kerta kun meillä viranomaisina todellakin oli maapallon ulkopuolisen sormenjälkiä.                   

Kuvateksti: Haastateltava kertoo tapauksesta, jossa UFO oli lennellyt ympäri ydinaseiden varastointialuetta ja sitten laskeutunut. Ase oli purettu ja he saivat maapallon ulkopuolisen sormenjälkiä. Kuva ei liity tapaukseen.

Haastattelija: Minä vuonna tuo tapahtui?

Richard Doty: Vuonna 1984. Tuo oli mielestäni mielenkiintoista. Me emme saaneet koskaan selville mitään muuta kuin että se pääsi sisään ja sormenjälkiä otettiin.

Strateginen ilmakomennus, SAC

Richard Doty: Oli monia, monia, monia, tapauksia, joissa maapallon ulkop… ufoja huomattiin ydinaselaitosten laukaisuvalvontalaitosten ympärillä: Ellsworthin ilmavoimien tukikohdassa, Malmstromin ilmavoimien tukikohdassa ja SAC-tukikohdissa, joissa oli ydinaseita. [Linkki Wikipedia: Ellsworth Air Force Base] [Linkki Wikipedia: Malmstrom Air Force Base]  

Haastattelija: Strategisen ilmakomennuksen tukikohdissa?

Richard Doty: Kyllä, strategisen ilmakomennuksen tukikohdissa, kyllä. [Linkki Wikipedia: Strategic Air Command (SAC)]

Haastattelija: Eversti Diedrickson sanoi, että sitä tapahtui käytännöllisesti katsoen jokaisessa laitoksessa.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Coyote Canyon, Coyote-kanjoni.

Coyote-kanjoni vuonna 1980

Richard Doty: Kyllä, kyllä, kyllä. Minä luin raportin, jossa lähes käytännössä kaikkea oli… Mutta jotkut niistä olivat tungettelevampia kuin että turvallisuusjoukot näkivät vain jonkin lentelevän ympäriinsä, verrattuna siihen että nähtiin… alueen sisältä löydettiin… olioita. Meille tapahtui niin Kirtlandissa vuonna 1980, jolloin turvallisuuspoliisi… Manzano… kompleksissa jossa ydinaseita varastoitiin… Hän näki ydinasekompleksin itäpuolella sijaitsevan Coyote-kanjonin ulkopuolella outoja valoja, ja jokin laskeutui. Minä suoritin sen tutkinnan, joka oli mittava tutkimus, joka johti puolestaan Paul Bennewitzin tapaukseen. [Linkki Wikipedia: Paul Bennewitz]

Haastattelija: Olen nähnyt Coyote-kanjonin tapauksesta joitakin asiakirjoja, ja myös aiemmasta ajankohdasta tai suunnilleen siihen aikaan, jolloin yksi turvallisuusupseereistanne näki ulkona kiekon.

Richard Doty: Kyllä, oikein. Itse asiassa yksi turvallisuus-upseereista Sandia-laboratorioista, heidän omasta turvallisuuspalvelustaan, oli tarkistamassa, ajeli yövuorossa ympäriinsä joskus noin klo 2 aamulla ja näki aluksen laskeutuvan bunkkerin luo. [Linkki Wikipedia: Sandia National Laboratories (Yhdysvaltain energiaministeriön alainen ydinaselaboratorio)} Bunkkerin sisällä ei ollut mitään, mutta alus laskeutui.

Kuvateksti: Ilmakuva Sandian kansallisista laboratorioista. Sandia National Laboratories on Yhdysvaltain energiaministeriön alainen ydinaselaboratorio, jonka pääyksikkö sijaitsee Albuquerquessa New Mexicossa. (Wikipedia) [Linkki Wikipedia: Sandia National Laboratories]

Richard Doty: Kun se laskeutui, niin kaikki kulkuneuvon elektroniikka sulkeutui, moottori sammui, hänen vyöllään olleen kannettavan radion lähetys loppui, hänen autossaan ollut kannettava radio seisahtui. Tuo tapahtui niin pitkäksi aikaa kun se alus oli maaperällä, kun se lähti lentoon, kaikki palautui taas päälle. Joten, minä tutkin tuon. Saimme selville vain sen, että jokin oli laskeutunut sinne.

Tutka

Haastattelija: Oliko se tukikohdan tutkassa?

Richard Doty: Ei ollut tutkassa, minä tarkistin sen. Tarkistin ensimmäiseksi FAA:n kanssa. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)] Meillä oli Kirtlandissa myös… Se oli siihen aikaan melko salainen yksikkö, joka skannasi joka ikisen taajuuden joka tukikohdan sisäpuolella ja ympärillä olisi mahdollisesti saatu aikaan, siis radiotaajuuden. Menin heidän luokseen ja kysyin: ”Hei, kaverit, poimitteko tällä tietyllä aikavälillä mitään outoja taajuuksia?” Ei. Sanoin, että okei. Menin FAA:han, antakaapa tulosteenne tältä yöltä. Ei mitään.  

Kuvateksti: AFOSI-agentti Richard Doty kertoo, että tässä tapauksessa tutkassa ei näkynyt mitään. [Linkki Wikipedia: Häiveteknologia]

BND, bundesnachrichtendienst

Richard Doty: Olin saksalaisten kanssa osallinen tähän aihepiiriin silloin kun minut oli sijoitettu Saksaan. BND oli saksalaisten vastine CIA:lle, he käyttävät siitä saksaksi nimitystä bundesnachrichtendienst. [Linkki Wikipedia: Bundesnachrichtendienst (BND)] Ainoa tietty ydinaseiden varastointialueen ympärillä sattunut tapaus oli kun jokin meni sinne sisään, leikkasi aidan, meni sisään, ei päässyt itse asiassa bunkkeriin. Tuohon meidät perehdytettiin. Me emme pystyneet koskaan yhdistämään asioita, vaikka sen yläpuolella nähtiin UFO. Emme saaneet sitä kuitenkaan koskaan yhdistettyä asiaan. Tuo on ainoa yhtymäkohta joka minulla on saksalaisiin.

Dugwayn koealue, ufokuvat

Richard Doty: Arvelen, että kaikkein vakuuttavimmasta tapauksesta johon olen itse ollut koskaan osallinen, ei ole tehty koskaan julkista. Se oli vuosia sitten Utahissa sattunut tapaus. [Linkki Wikipedia: Utah] Siellä oli aivan Dugwayn koealueen ulkopuolella syrjäisessä asuntovaunussa asunut kaveri. [Linkki Wikipedia: Dugway Proving Ground (biologisten ja kemiallisten aseiden koealue)]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Dugway Proving Ground, Dugwayn koealue.

Richard Doty: Hän oli valokuvaaja. Hän oli työskennellyt maavoimissa valokuvaajana. Hän oli jäänyt maavoimista eläkkeelle ja hän meni töihin… Ei, anteeksi. Hän ei jäänyt maavoimista eläkkeelle, hän vain lähti maavoimista ja meni töihin Dugwayn koealueelle valokuvaajaksi. Hän ei ollut koskaan naimisissa, hän oli orpo. Hän asui yksin siinä yhdessä suuressa, luultavasti 14 x 80 jalkaa [4,3 m x 24,4 m] kokoisessa asuntovaunussa. Hän oli rakentanut sen ympärille joitakin katoksia ja kapistuksia.

Hillin ilmavoimien tukikohdan OSI:stä soitettiin minulle ja sanottiin: ”Meillä on tällainen Dugwayn syrjäisellä alueella asuva kaveri, joka lähetti meille kaikenlaisia valokuvia ufoista.” Hän sanoi, että ”meillä ei ole täällä ketään”.  [Linkki Wikipedia: Hill Air Force Base]

9Q

Richard Doty: Tämä tapahtui vuoden 1984 lopussa tai vuoden 1985 alussa. ”Meillä ei ole oikein ketään joka voisi puhua sille kaverille älykkäästi, voisitko sinä tulla tänne?” Heillä ei ollut 9Q:ta. 9Q on OSI:n merkintä jollekin joka tutki näitä asioita. Joten minä menin sinne. Puhuin pomoni kanssa, hän sanoi että ”mene sinne, tee mitä haluat tehdä”. Menin sinne, lensin.

”He laskeutuivat tänne”

Richard Doty: Menimme vierailulle sen kaverin luo. Se kaveri ei ollut kovin älykäs henkilö. Hänellä oli paljon tervettä järkeä, mutta hän ei ollut hyvin koulutettu. Hän kävi vain kahdeksannen tai yhdeksännen luokan, mutta ei ollut mitään mitä hän ei olisi tiennyt kameroista ja valokuvien ottamisesta. Hän oli oppinut sen kaiken itse. Tarkoitan, että maavoimat opetti hänelle, mutta hän otti sitten vuosien ajan Dugwayssa valokuvia siellä ulkona olleista asioista.

Kuvateksti: Haastateltava kertoo, että valokuvaaja tiesi kameroista ja valokuvien ottamisesta kaiken, vaikka ei ollutkaan muuten kovin hyvin koulutettu.

Valokuvat olennoista

Richard Doty: Hän näytti meille albumin, jossa oli kaikki ne valokuvat niistä olennoista. Kysyimme, että mistä sinä kaikki nämä sait? Hän sanoi, että ”he laskeutuivat tänne”. Hän sanoi, että he laskeutuvat tänne?! Kysyin että milloin? Hän vastasi, että ”he lähtivät kauan aikaa sitten, mutta he laskeutuivat, he tulivat tänne ja laskeutuivat tänne vuosien ajan”. Pyysin häntä kertomaan jutun.

Laskeutunut alus takapihalla

Richard Doty: Hän kertoi että hän tuli töistä kotiin vuonna 1968, vuoden 1968 lopussa syyspäivänä. Hän meni sisälle ja laittoi ruokaa. Sitten hän kuuli jotain ääniä. Hänelle oli kissa joka juoksi ympäriinsä hullun lailla. Hän meni ulos ja näki aluksen laskeutuneena takapihalleen. Hän meni sisälle hakemaan kameraansa. Koska hän oli valokuvaaja, niin hän meni ulos ottamaan valokuvia. Olennot tulivat ulos ja hän otti olennoista valokuvia. Hänelle oli ne valokuvat siinä!

Päähän puhuvat EBENit

Haastattelija: Miltä he näyttivät?

Richard Doty: He näyttivät täsmälleen samalta kuin EBENit. Tarkoitan että he olivat EBENeitä. He eivät koskaan puhuneet hänelle. Hän sanoi, että ”he eivät puhuneet minulle sanoilla, mutta he puhuivat minulle päähäni”. Hän sanoi, että ”minä ymmärsin heitä, mutta heillä oli vaikeuksia ymmärtää minua”.

Kuvateksti: Richard Doty kertoo valokuvaajan kertoneen, että EBENit olivat ”puhuneet hänen päähänsä”.

Näyttää liian todelta ollakseen totta

Richard Doty: Hän antoi minulle kaikkia lahjoja joita hänellä oli. Ensin ajattelin sen rehellisesti sanoen olevan lavastus. Kun pääsin sinne, niin ajattelin että tämä on liian totta, tämä ei voi olla totta. Kysyin Hillistä olevalta OSI-agentilta, että onko tämä lavastus tai jotain, onko tällä kaverilla elokuvarekvisiittaa? Tämä ei ole totta. Hän kysyi, että miksi sinä noin sanot? Minä sanoin, että ”se vain… se näyttää liian todelta ollakseen totta”. Hän sanoi, että ”ei, me emme ole olleet täällä koskaan”.

Lahjat

Richard Doty: Joten… Hän näytti meille kaiken. Kontakti oli kestänyt 1960-luvulta, 1960-luvun lopulta, noin vuoteen 1975 tai vuoteen 1976 asti. Sitten he kertoivat hänelle olevansa lähdössä ja antoivat hänelle ne lahjat. Siellä tähdenmuotoinen… jotkut niistä olivat kuin pronssipatsaita ja pieniä pienoismalleja kapineista. Hän sanoi, että ”he antoivat nämä, nämä ovat heidän minulle antamiaan lahjoja”.

Minä kuolen

Richard Doty: Kysyin… Yksi kysymyksistäni oli, että miksi sinä kerrot tämän meille nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen? Tiedäthän? Oli kulunut 7 tai 8 vuotta, tai mitä ikinä. ”Miksi kerrot tämän meille nyt?” Hän sanoi: ”Minä kuolen.” Se kaveri oli ketjupolttaja. Voisin lyödä vetoa, että hän poltti viisi askia tupakkaa päivässä. Hän poltti haastattelun aikana luultavasti yhden askin. Hän sanoi, että ”minä kuolen”. Hän sanoi: ”En tule elämään enää edes kuutta kuukautta. Minun on tehtävä kaikille näille tavaroille jotain.”  Hän sanoi ajatelleensa, että ”te voisitte aivan hyvin ottaa ne. Ilmavoimat voisivat aivan hyvin ottaa ne.”

Kuvateksti: ”James” kertoi kuolevansa pian, joten hän oli sitä mieltä että ilmavoimat voisivat ottaa hänen tavaransa.

NSA, CIA

Richard Doty: Lähetimme asian tiedoksi ja sitten tuli rekkalasteittain ihmisiä: NSA, CIA. Siis käymään kaikkea sitä tavaraa läpi. [Linkki Wikipedia: NSA (kansallinen turvallisuusvirasto)] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA)] Meillä oli itse asiassa… He tekivät sopimuksen yhtiön kanssa, joka tuli muuttoauton kanssa muuttamaan kaiken sen tavaran, pakkaamaan sen omaleimaisella tavalla, koska he eivät tienneet lähettäisikö se tavara signaalin tai…

Minä en tullut koskaan ajatelleeksi sitä ennen kuin yksi tekniikkaihmisistä Santa Fessä tai päämajassa Washingtonissa sanoi, että ”tiedätkö mitä, nämä kapineet voivat olla kuuntelulaitteita tai jotain, radioaktiivisia, tai…” No, he joka tapauksessa veivät kaiken päämajaan. En tiedä.

Kuvateksti: NSA on kirjainlyhenne sanoista National Security Agency, kansallinen turvallisuusvirasto. [Linkki Wikipedia: Kansallinen turvallisuusvirasto]

”Jotain EBENeiden tekemiä”

Haastattelija: Kuinka monta tavaraa siellä oli?

Richard Doty: Luultavasti kaksi tusinaa [24], en tiedä täsmälleen, luultavasti ainakin kaksi tusinaa. Jotkut niistä oli vain esineitä jotka oli tehty… en tiedä mistä materiaalista. Mutta ei todellakaan oikein pystynyt selvittämään mitä ne olivat. Tarkoitan, että ilmiselvästi jotain EBENeiden tekemiä, koske he olivat antaneet ne hänelle ajatellen sen olevan jotain merkityksellistä. He pakkasivat kaiken sen tavaran ja veivät päämajaan. Minä en kuullut koskaan siitä mitään sen enempää. Minä näin ne vain kaksi kertaa: yhden kerran kun hän näytti ne kaikki meille ja sitten kun palasimme pakkaamaan kaiken lähettääksemme ne. Ne ovat CIA:lla, DIA:lla tai jossakin paikassa. Se on mielenkiintoista. Olen varma, että ne on analysoitu.  

Haastattelija: Valokuvat myös?

Richard Doty: Kyllä.

Nimeni on James, James …

Haastattelija: Tiedätkö sen herrasmiehen nimen?

Richard Doty: Aah… Hänen etunimensä oli James ja hänellä oli todella hassu sukunimi, kuin puolalainen nimi, Sadarsky, Drovorsky tai jotain sellaista. Hän oli puolalaista alkuperää, sen tiesin. Hän oli alun perin… Hän kasvoi orpokodissa Pohjois-Kaliforniassa, mutta hänen… Arvelen hänen äitinsä ja isänsä tulleen Yhdysvaltoihin maahanmuuttajina Puolasta ja hän meni sitten läntiseen Kaliforniaan. He kuolivat jotenkin. Hän oli 3- tai 4-vuotias kun… En muista kuinka vanha hän oli.

Aluksesta otetut valokuvat

Haastattelija: Oliko aluksesta otetut valokuvat otettu päiväsaikaan?

Richard Doty: Kyllä, kaikki ne oli otettu muistaakseni päiväsaikaan. Ne olivat niin selväpiirteisiä kuin vain ikinä olla voi. Hän oli myös… Hän otti kuvia myös aluksen sisältä. Aluksen sisältä oli valokuvia.

Haastattelija: Mitä niissä näkyi?

Richard Doty: Niissä näkyi mittaristopaneeleja, näkyi näyttö, valtava näyttö, jossa oli ehkä maailmankaikkeus tai tähtikarttoja tai navigointikarttoja tai jotain sellaista.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että aluksesta oli otettu selväpiirteisiä valokuvia päiväsaikaan, myös aluksen sisältä.

Kartta, ”täältä he tulivat”

Richard Doty: He kertoivat hänelle. Hänellä oli kartta. Olimme lähdössä ensimmäisellä kerralla kun hän sanoi, että ”ai, unohdin näyttää teille tämän”. Hän meni hänellä olleelle kirstulle. Hänen asumuksensa oli hirvittävän huonosti ylläpidetty. Hän löysi sen… sen… Sitä on vaikea selittää. Se oli kuin laminoitu paperi, jonka läpi kulki viivoja.

Hän levitti sen ja sanoi: ”Tässä se paikka josta he tulivat.” Siinä ei ollut mitään referenssejä, joten, miten päin sitä piti pitää, mistä tämä on? Tiedäthän? Ei hänkään tiennyt. Mutta hän sanoi, että ”tämä on kartta jonka he minulle antoivat”. Se oli itse asiassa ainoa esine jonka otimme sinä päivänä mukaamme. Tulimme tietysti myöhemmin takaisin ja keräsimme kaiken. En tiedä mitä he ovat saaneet selville. Meille ei sen jälkeen paljon kerrota…

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla tähtikartta. Kuvan tähtikartta ei liity tapaukseen.

Zeta Reticuli

Haastattelija: Kuulitko koskaan mistä jotkin näistä ET-lajeista olivat peräisin? Mistä tähtijärjestelmistä?

Richard Doty: Ainoa jonka tiedän aivan varmaksi, josta luin myöhemmin, oli Zeta Reticuli.

Haastattelija: Että jokin laji oli peräisin sieltä?

Richard Doty: Kyllä.

Haastattelija: Oliko se virallisesta tietolähteestä?

Richard Doty: Kyllä, se oli virallisesta tietolähteestä. Se on ainoa jonka virallisesti tiedän.

Kuvateksti: Zeta Reticuli sijaitsee meidän aurinkokuntamme ulkopuolella. [Linkki Wikipedia: Zeta Reticuli] [Linkki: Bob Lazar]

OSI ja erikoiset ”erikoisoperaatiot”

Haastattelijat: Oletko kuullut mistään projekteista jotka hoitivat ET-teeskentelyä?

Richard Doty: [Pitkä hiljaisuus.] Aaa…

Haastattelija: Viittaan tässä siihen, että on ollut joitakin kontaktitapahtumia… Se mihin tässä viittaan… Minulla on tietolähteitä. Siis että kyseessä ei ollut tosiasiassa ET, vaan asevoimien tai erikoisoperaatioiden tekemä niin sanotusti ET:ltä näyttävä lavastettu tapaus. Tuo siksi, että tämä kyseinen nainen oli nähnyt jotain salaiseksi luokiteltua. Oletko kuullut tämäntyyppisistä operaatioista?

Richard Doty: Kyllä, mutta… En ole varma josko… Me teimme sellaista, kyllä. OSI teki tuota. Fort Belvoirin 760.:n toisessa vakoilulennostossa oli erikoisryhmä, he tulivat sieltä ja tekivät tuon. [Linkki Wikipedia: Fort Belvoir] Heillä oli ihmisiä joilla saattoi olla jonkin tyyppisiä vikoja, anatomisia vikoja. Heidät tuotiin paikalle, ihmiset huijattiin luulemaan heitä alieneiksi, kyllä. En voi kertoa sinulle mitään yksityiskohtia koska ohjelma on luultavasti vieläkin salainen. He tekevät sitä todennäköisesti vieläkin. En epäilisi lainkaan, etteivätkö he tekisi sitä yhä.

Haastattelija: Kyllä. Olen haastatellut lukuisia miehiä noista erikoisoperaatioista.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Fort Belvoir. Haastateltava kertoo, että Fort Belvoirissa sijainnut erikoisryhmä suoritti lavastettuja alien-tapauksia.

Erittäin arkaluonteista

Richard Doty: Kyllä. Tacomassa Washingtonissa tapahtui erittäin salainen erikoisoperaatio, sanoisin että vuonna 1986 tai 1987. [Linkki Wikipedia: Tacoma, Washington] Se tapahtui täsmälleen merivoimien tukikohdassa Seattlessa. [Linkki Wikipedia: Seattle] Arvelen sen olleen merivoimien Whibley Islandin lentotukikohdassa, arvelen niin. [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Whibley Island] Mutta joka tapauksessa siis merivoimien lentotukikohdassa siellä. Siviilit pääsivät tukikohtaan ja pääsivät käsiksi johonkin, he näkivät jotain mitä heidän ei ollut tarkoitus nähdä. Tuo ryhmä tuli silloin, meni heidän kotiinsa ja pelotteli heille paskat housuun.

Haastattelija: Lavastettu alien-tapaus.

Richard Doty: Kyllä, täsmälleen niin. Se on erittäin arkaluonteista, erittäin arkaluonteista. Tuo ja jotkin muut asiat joita me teimme rekrytoidessamme ihmisiä. Me vastavakoilim…

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkinnan (AFOSI) erikoisagentti Richard Doty kertoo vakoilulennoston erikoisryhmästä, joka kävi pelottelemassa ihmisiä alieneiksi tekeytyen. Kuvat eivät liitty kyseiseen erikoisryhmään.

Paikallisen lehdistön, TV- ja radioasemien lahjonta

Richard Doty: Yksi asia jonka haluaa tehdä tukikohdan suojelemiseksi, on rekrytoida ihmisiä tukikohdan ulkopuolelta raportoimaan tukikohtaan. Kun olin Kirtlandissa, meillä oli… Minä en tehnyt sitä, mutta meillä oli kokonaisen ryhmä joita nimitimme petkuttajiksi, he pystyivät rekrytoimaan kenet tahansa. He menivät ulkopuolelle ja rekrytoivat ensisijaisesti ihmisiä lehdistöstä, koska he ovat niitä jotka tulevat tietämään ensimmäisinä. Albuquerquen ja Santa Fen alueen jokaisessa uutistoimistossa, jokaisella TV- ja radioasemalla, oli meidän ilmiantajiamme. Joten, me tiesimme. Me maksoimme heille. Me maksoimme heille hyvät rahat. Yksi tapa saada ihmisiä, on maksaa heille. Tuo oli kiistanalaista, tuo oli jossain määrin kiistanalaista.

Kansallisen median lahjonta

Haastattelija: Tiedätkö kansallista mediaa jossa oli tällaista?

Richard Doty: Ai, kyllä, kyllä. En aio nimetä niitä, mutta meillä oli yksi… Hänet [nainen] rekrytoitiin täältä Albuquerquesta paikalliselta asemalta ja hän meni sitten kansalliselle NBC:lle [Linkki Wikipedia: NBC News, NBC-uutiset] Hän oli yhä… Hän kertoi meille aivan kaiken. Hän oli… Me emme hoitaneet jotain mikä oli lähempänä… Washingtonista hoidettiin tuota, mutta hän oli… Hän kertoi meille asioita joita tulisi tapahtumaan ja… Kyllä.

Haastattelija: Oliko myös varoja joiden avulla estettiin juttuja ilmestymästä?

Richard Doty: Kyllä, kyllä, eikä kyse ollut pelkästään ufoista, se koski kaikkea ilmavoimiin, asevoimiin, tukikohdan turvallisuuteen, vakoiluun tai mihin tahansa sen kaltaiseen liittyvää. Jos he kuulivat jotain mielenkiintoista mitä meidän pitäisi tietää, he antoivat tiedon meille.

Kuvateksti: Entisen Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkinnan (AFOSI/OSI)-agentti Richard Dotyn puheista saa sellaisen käsityksen, että median edustajia lahjottiin.

Tuottajien ja ohjaajien lahjonta

Haastattelija: Ja myös toisinpäin? He auttoivat estämään juttujen lähettämisen?

Richard Doty: Kyllä, kyllä, kyllä, joo, kyllä. Kyllä, tuottajia ja ohjaajia korkealta tasolta, kyllä.

Haastattelija: Miten heille maksettiin?

Richard Doty: Käteisellä. [Linkki Wikipedia: Lahjonta] Heidät laitettiin allekirjoittamaan kaavake ja sanottiin, että heidän on ilmoitettava tämä verotukseen, tekivät he sen sitten tai eivät. Meiltä lomake ei mennyt verotukseen, mutta heille piti kertoa tuo. He allekirjoittivat lomakkeen. Meillä oli aina rahaa, jos meidän piti tehdä jotain, niin meillä oli rahaa. En ole varma mistä rahat tulivat, olen varma että kaikki oli valtionjohdon rahoittamaa, siis ne tulivat jostakin paikasta sieltä. Pimeitä projekteja ja pimeää rahoitusta on paljon, saimme osamme siitä. [Linkki: Perustuslaillinen juristi Daniel Sheehan: Ihmiskunta 2.0 ja tiedonjulkistuksen eteneminen]

Kuvateksti: Uutisotsikko KESKISUOMALAISESSA 20.8.2022. Suomalainen sanomalehdistö kertoo totuuden. [Linkki: Etusivu KESKISUOMALAINEN]

Tutkaoperaattori Jan van Esseveld: Hollanti, Soesterbergin tukikohdan ufotapaus, 1979

Linkki käännettyihin haastatteluihin: LINKKI. Kadunmiesten haastattelut on jätetty kääntämättä ja käännökseen on poimittu ainoastaan kahden sotilashenkilön haastattelut.

Näkijä ja tukikohdan turvallisuusupseeri

Toimittaja: Olen käymässä Soesterbergissä, koska kuulin täällä olleen paljon ufohavaintoja. Olen täällä kysymässä, että kohtasitko sinä täällä ufoja?

Tuntematon sotilas: [Nimi näkyy kohdassa 3:25, mutta englanninkielinen tekstitys peittää sen.] Kyllä, oikein.

Toimittaja: Olitko yksin? Vai oliko vaimosi läsnä? 

Tuntematon sotilas: Vaimoni oli minun kanssani. Olimme ajamassa Heerenveenistä Zoetermeeriin. Näimme yläpuolellamme suunnattoman suuren mustan massan, halkaisijaltaan arviolta 20 – 30 metriä. Se leijui yläpuolellamme ja auton sisäpuoli valaistui. Sen alaosassa oli kolme valaistua valopalloa.

Toimittaja: Kuinka suuria pallot olivat?

Tuntemattoman sotilaan vaimo: Näin suuria… [Näyttää käsillä 20 – 30 cm]  

Tuntematon sotilas: No, ne näkyivät erittäin selvästi ja se oli tosi diffusoitunutta valoa. [Linkki Wikipedia: Diffuusio] [Linkki Ecophon: Kiiltoaste ja valon diffuusio] Ne olivat niin voimakkaat, että olisin aivan hyvin voinut sammuttaa ajovaloni.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Soesterbergin lentotukikohta. [Linkki Wikipedia: Soesterberg Air Base, Soesterbergin lentotukikohta]

Toimittaja: Soesterbergin tukikohdassa nähtiin ufoja. Oletko kuullut siitä?

Tuntematon sotilas: Kyllä olen.

Toimittaja: Sinä vastaanotit ilmoituksen?

Tuntematon sotilas: Minä otin vastaan kaikki ilmoitukset, koska se oli työtehtäväni. Olin turvallisuusupseeri.

Toimittaja: Olitko töissä Soesterbergissä?

Tuntematon sotilas: Kyllä, kaikissa Hollannin tukikohdissa.

Toimittaja: Soesterbergissä oli raportti, eikä sinun sallittu kertoa?

Tuntematon sotilas: Ei.

Toimittaja: Sinä olit vannonut salassapitovalan?

Tuntematon sotilas: Ehdottomasti niin.

Toimittaja: Jos olisit kertonut silloin…

Tuntematon sotilas: Silloin en olisi tässä kertomassa juttua.

Toimittaja: Etkö?

Tuntematon sotilas: En.

Toimittaja: Mikä olisi ollut rangaistus?

Tuntematon sotilas: Vankeus.

Kuvateksti: Haastateltu sotilashenkilö sanoo, että puhumisesta olisi seurannut vankeusrangaistus.

Kiistäjä ja tutkaoperaattori Jan van Esseveld

Toimittaja: Mitkä näköalat, kaunista! [Soesterbergin tukikohdassa]

Jan van Esseveld: Minä olin tutkaoperaattorina Soesterbergin tukikohdassa.

Toimittaja: Myös vuonna 1979?

Jan van Esseveld: Kyllä.

Toimittaja: Näitkö ufon?

Jan van Esseveld: Ufot ovat pötypuhetta. Heidän pitäisi näyttää minulle ensin yksi, mutta he eivät pysty.

Toimittaja: Kymmenen sotilashenkilöä oli todistamassa sitä.

Jan van Esseveld: Mahdotonta!

Toimittaja: Vuonna 1979…

Jan van Esseveld: Ei niin voi olla. Missä ovat asemapaikat joista se nähtiin? Ei täällä ollut mitään asemapaikkoja!

Toimittaja: Siitä on kokonainen asiapaperi.

Jan van Esseveld: Kyllä, oikein, kuka sen kirjoitti?

Toimittaja: NoBovon professori de Graaf [NOBOVO = Hollannin tunnistamattomien lentävien esineiden tutkimuskeskus] Raportti oli tehty kello 5:50 aamulla. Kohde oli kolmen valkoisen valon järjestelmä, jota kiersi musta reunus, ne emittoivat kirkasta valoa. Tutkimukset lopetettiin ilman selkeää selitystä. No, mikä on sinun selityksesi`?

Jan van Esseveld: Minä en kuullut mitään täällä olleiden vartijoiden tekemästä raportista.

Toimittaja: Miten se on mahdollista?

Jan van Esseveld: En minä tiedä. Me olemme sotilaita, me emme puhu. Selitys on se, että amerikkalaiset työskentelivät täällä 1970-luvulla lasereilla. He vain käveleskelivät ympäriinsä lasereiden kanssa ja tekivät kokeita.

Toimittaja: Kuinka voit olla tuosta niin varma?

Jan van Esseveld: Jos se on UFO, niin sen täytyy olla aineellinen… Me näemme tutkassa jopa pienen linnun. [Linkki Wikipedia: Häiveteknologia] [Linkki: Yhdysvaltain ilmavoimien lennonjohtaja ja ufot]

Toimittaja: Herra, onko teillä vaitiololupaus?

Jan van Esseveld: Kyllä, koska minä olen NATOssa. Joten olen vannonut salassapidon. [Linkki Wikipedia: NATO]

Toimittaja: Joten sinä et siis kerro minulle?

Jan van Esseveld: Ei minun tarvitse kertoa.

Toimittaja: Olisitko kertonut minulle yksityisesti? [Ei kameran edessä.]

Jan van Esseveld: En, en tietenkään. Puolustusministeriön salaisuuksien täytyy pysyä salaisuuksina. Tämä loppuu tähän!

Toimittaja: Oliko tässä tukikohdassa ydinaseita?

Jan van Esseveld: En minä tiedä. En minä niitä nähnyt.

Toimittaja: Kuulitko niistä?

Jan van Esseveld: Ydinaseet eivät puhu, joten en.

Kuvateksti: Toimittajaa kiinnostaa oliko Soesterbergin lentotukikohdassa ydinaseita. Jan van Esseveld toteaa, että ”ydinaseet eivät puhu”.

Toimittaja: Kuulitko niistä muilta?

Jan van Esseveld: En, me emme puhu. En tiedä atomipommeista. Mistä sinä oikein puhut? Mistä me puhutaan? Sinä saat sanoa mitä sinä haluat, kukaan ei näe niitä esineitä!

Kuvateksti: Eläkkeelle jäänyt sotilasmestari (vääpeli) Robert O ´Dean sanoo, että ”kaikkialla Euroopan yllä lensi suuria pyöreitä metalliesineitä…” Haastattelu on tehty vuonna 1998.

Sotilasmestari Robert O´Dean, NATO: Maapallon ulkopuolisen älyn realiteetti

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on vain poiminta pidemmästä haastattelusta.

Selostaja: Eräs valtionjohdon salailun äänekkäimmistä arvostelijoista on eläkkeelle jäänyt sotilasmestari Robert O´Dean. Hän oli 1960-luvulla korkeassa asemassa NATOssa. [Linkki Wikipedia: NATO] Dean sanoo, että hän näki huippusalaisen asevoimien asiakirjan, joka sisälsi informaatiota ufotapauksista, joiden hän väittää lähes sytyttäneen kolmannen maailmansodan.   

Sotilasmestari Robert O´Dean, Yhdysvaltain maavoimat, (eläkkeellä)

Robert O´Dean: Asiakirja käsitteli NATOn tutkimuksia maapallon ulkopuolisen älyn realiteetista, UFO-asiaa. Kaikkialla Euroopan yllä lensi suuria pyöreitä metalliesineitä. Ne lensivät muodostelmassa ja katosivat NATOn tutkasta Norjanmeren yllä. [Linkki Wikipedia: Norjanmeri] Tämä asia oli lähes aiheuttanut vääristä syistä sodan meidän ja venäläisten välille ainakin puolenkymmentä kertaa vuosien varrella. Kun ymmärsin tämän olevan tosiasia, ei myytti, legenda, niin se teki minuun sellaisen vaikutuksen, että en ole oikein koskaan päässyt siitä yli.

Everstiluutnantti Vladinir Platunov ja eversti Barasov: Lentävä lautanen ballististen ohjusten tukikohdassa

Linkki käännettyyn juttuun: LINKKI.

1982, Byelokorowiche, Ukraina

Toimittaja: Lokakuun 4. päivä 1982, Byelokorowiche, Ukraina, lähellä uneliasta maalaiskylää. Etsintämme toi meidät ehkä kaikkien aikojen pelottavimman tapauksen pariin, tapaukseen josta olisi voinut alkaa tahaton ydinsota. [Linkki Wikipedia: Ydinsota] [Linkki Wikipedia: Ukraina]

Lentävä lautanen

Mies autossa: Olin ajamassa moottoripyörällä tässä lähellä. Näin ilmassa suuren esineen, sillä oli täydellinen geometrinen muoto.

Toimittaja: Jokainen ihminen jonka kanssa Byelokorowichessä puhuimme, sanoi nähneensä sinä päivänä lentävän lautasen. He kertoivat meille sen olleen valtava, halkaisijaltaan noin 900 jalkaa [274 metriä]. Se leijui useita tunteja läheisen ballististen ohjusten tukikohdan yllä, jossa everstiluutnantti Vladimir Platunov oli töissä ohjusinsinöörinä. [Linkki Wikipedia: Ballistinen ohjus]

Everstiluutnantti Vladimir Platunov

Vladimir Platunov: Se näytti aivan lentävältä lautaselta, samanlaiselta kuin ne elokuvissa näytetään, ei hytin ikkunoita, ei mitään, pinta oli täysin tasainen. Kiekko teki tällaisen kauniin käännöksen kyljelleen [näyttää kädellä], aivan kuin lentokone. Ääntä ei ollut. En ollut nähnyt mitään sellaista koskaan ennen.

Ohjussiilon rauniot

Toimittaja: Everstiluutnantti Platunov vei minut raunioille, jotka olivat silloin ohjussiilo, jossa oli Yhdysvaltoihin suunnattu ydintaistelukärki. Se purettiin kolme vuotta sitten aseiden vähentämissopimuksen mukaisesti. [Linkki Wikipedia: Ydinaseriisunta] Platunov oli bunkkerissa sinä päivänä 12 vuotta sitten. Tässä [videolla näkyvässä] huoneessa oli kaksinkertaisia ohjuksen ohjauspaneeleita, kukin niistä oli kytketty Moskovaan.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla nuclear disarmament, ydinaseriisunta. Ydinaseen räjähdys aiheuttaa terveyshaittoja.

Neuvostoliiton sotilasjohto huolestuu

Toimittaja: Seuraavaksi tapahtunut huolestutti Neuvostoliiton sotilasjohtoa niin, että neljän miehen komissio lähetettiin seuraavana päivänä tutkimaan, mukaan lukien eversti Barasolov. [Linkki Wikipedia: Neuvostoliitto]

Eversti Barasolov: Tuona aikana kummankin ohjauspaneelin merkkivalot syttyivät yhtäkkiä lyhyeksi aikaa. Valot ilmoittivat, että ohjuksia oltiin valmistelemassa laukaisuun. Niin pystyi tapahtumaan normaalisti ainoastaan jos Moskovasta oli lähetetty käsky. [Linkki Wikipedia: Moskova]

15 tuskallista sekuntia

Toimittaja: Kukaan ei ollut koskenut mihinkään nappuloihin, kukaan ei ollut syöttänyt mitään koodeja. Ja kuitenkin, kun UFO leijui tukikohdan yllä, niin ohjauspaneeli osoitti ohjusten olevan valmisteltu laukaistaviksi. Tukikohta menetti 15 tuskallisen sekunnin ajaksi ydinaseidensa hallinnan.

Eversti Boris Sokolov, Neuvostoliitto: UFO ICBM-tukikohdassa, 1982

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännökseen on poimittu ainoastaan eversti Boris Sokolovin puheenvuorot.

Ohjesääntö

Boris Sokolov: Pääesikunnan päälliköltä tullut ohjesääntö määräsi koko Neuvostoliiton armeijan tutkimaan UFO-ilmiötä, ja niin me teimme 10 vuoden ajan. Ohjesäännössä määrättiin, että kaikkien asevoimien toimipisteiden tulisi raportoida kaikesta UFO-informaatiosta ja  todistusaineistosta viipymättä UFO-analysointikeskukseen.

Kuvateksti: Eversti Boris Sokolov sanoo, että koko Neuvostoliiton armeija määrättiin tutkimaan UFO-ilmiötä 10 vuoden ajaksi.

Ukraina, 1982

Boris Sokolov: Minut määrättiin lokakuun 5. päivänä vuonna 1982 menemään välittömästi Ukrainaan ja ICBM-tukikohtaan. [Linkki Wikipedia: Mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM)] Tukikohta havainnoi UFOa lokakuun 4. päivänä klo 16 – 20. He ottivat samaan aikaan valvontapöydälle vastaan määräyksen varautua ICBMien vartiointiin. Valot syttyivät ja laukaisukoodit aktivoivat ohjukset. Kymmenet upseerit olivat todistamassa tätä.

Presidentti Ronald Reagan vuonna 1987

Katkelma Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin puheesta Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 21.9.1987:

”Unohdamme usein tämänhetkisessä pakkomielteisessä vastakkainasettelussamme, kuinka paljon ihmiskunnan jäsenillä on yhdistäviä tekijöitä. Tarvitsemme ehkä jonkin ulkopuolisen maailmanlaajuisen uhkakuvan, jotta oivaltaisimme tämän yhteisen siteen. Ajattelen silloin tällöin kuinka nopeasti maailmanlaajuiset erimielisyytemme katoaisivat, jos joutuisimme vastatusten tämän maailman ulkopuolisten muukalaisten aiheuttaman uhkan kanssa. Ja lisäksi, kysyn teiltä, eikö vierasperäinen voima jo ole keskuudessamme? Mikä voisi olla vieraampaa kansojemme yleismaailmallisille pyrkimyksille, kuin sota ja sodan uhka.”

Kuvateksti: LINKKI edellä suomennettuun presidentti Ronald Reaganin puheeseen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa.

USAF majuri Daniel Gibson: Malmstronin ilmavoimien tukikohta, syksy 1995

Linkki käännettyyn haastattelun: LINKKI. Käännökseen on poimittu ainoastaan majuri Daniel Gibsonin puheenvuorot.

1995

Daniel Gibson: Nimeni on Daniel Gibson. Olen eläkkeelle jäänyt ilmavoimien majuri. Olin syksyllä 1995 sijoitettuna Malmstronin ilmavoimien tukikohtaan Montanaan aivan Great Fallsin lähelle. [Linkki Wikipedia: Malmstrom Air Force Base] Malmstrom on ennen kaikkea ICBM-ohjustukikohta. [Linkki Wikipedia: Mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM)]

Aurora Borealis

Daniel Gibson: Kun tankkaus [ilmatankkaustehtävä] oli suoritettu, aloitimme matkamme takaisin kohti Malmstromia. Siirryin eteenpäin lentokannelle nautiskelemaan yllämme olleista pohjoisen napapiirin revontulista (Aurora Borealis). [Linkki Wikipedia: Revontulet] Yhtäkkiä siellä vain oli erittäin kirkas valo. Lentokoneen komentaja ja lentoperämies näkivät sen ensimmäisinä. Aika tavallaan pysähtyi meille, mutta se oli siinä luultavasti hyvinkin minuutin. Katselimme sitä valoa aina alas revontuliin saakka, jossa se pysähtyi. Pystyi itse asiassa näkemään kuinka revontulet virtasivat sen ympäri, aivan samoin kuin veneen edessä keulan ympäri näkisi kokka-aallon.

Mitä kauemmin esine revontulissa viipyi, sen kirkkaammaksi esine kävi. Sitten se vain ampaisi kohtisuoraan ylöspäin ja oli poissa. Mielessämme ei ollut epäilystäkään: Se ei ollut tähti tai planeetta, koska se tuli sisään ilmakehäämme. Se tuli revontuliin itsessään ja ampaisi sitten suoraan takaisin ylös.

Kuvateksti: Kansainvälinen avaruusasema (ISS). [Linkki Wikipedia: Kansainvälinen avaruusasema]

Hölmistynyt hiljaisuus

Daniel Gibson: Olen nähnyt kansainvälisen avaruusaseman, se liikkuu erittäin nopeasti. Tämä liikkui yli 10-kertaisella nopeudella. Kaikkien meidän reaktio oli sama: lähes hölmistynyt hiljaisuus. Kukaan meistä ei ollut nähnyt ennen mitään sellaista. Ensin ajattelimme sen olevan tähdenlento, mutta sitten näimme nopeuden jolla se laskeutui, ja sitten se pysähtyi. [Linkki Wikipedia: Meteori (tähdenlento)] En tiedä mistään meidän kalustoluettelossamme olevasta esineestä, jolla on kyky pysähtyä keskellä ilmakehään paluuvaihetta, pysyä paikallaan, ja sitten kun se on tehty, kiihdyttää takaisin ulos ilmakehästä. G-voimat tappaisivat ihmisolennon.

Robert Hastings kansallisella lehdistöklubilla Washingtonissa 27.9.2010

Robert Hastings on tutkija, joka on keskittynyt UFO-tapauksiin ydinvoimaan/ydinaseisiin liittyvien laitosten läheisyydessä.

Linkki käännettyyn Robert Hastingsin alustuspuheeseen: LINKKI. Robert Hastingsin nettisivu: http://www.ufohastings.com/

Ufoja ydinaseiden säilytyspaikoilla

Robert Hastings: Nimeni on Robert Hastings. Kiitos että tulitte. Yhdysvaltojen hallituksen julkistetut salassa pidetyt asiakirjat ja entisten tai eläköityneiden Yhdysvaltojen sotilashenkilöiden todistajalausunnot vahvistivat ilman mitään epäilyksiä todellisuuden jatkuvista ufojen tunkeutumisista ydinaseiden sijaintipaikoille. Kun sanon UFO, niin tarkoitan aluksia, joiden todistajat ovat kuvailleet olevan muodoltaan kiekkomaisia, lieriömäisiä tai pallomaisia. Esineet pystyvät sekä leijumaan että lentämään suurella nopeudella, tavallisesti täysin äänettömästi.

Yli 120 haastateltua todistajaa

Robert Hastings: Viimeisen 37 vuoden aikana olen henkilökohtaisesti paikantanut ja haastatellut yli 120 kappaletta näitä entisiä tai eläköityneitä sotilashenkilöitä, jotka kaikki raportoivat UFO-tapauksista yhdessä tai useammassa seuraavista paikoista: ydinohjusten sijaintipaikat, ydinaseiden varastointialueet ja ydinaseiden koealueet Nevadassa ja Tyynellä valtamerellä ilmakehässä tehtyjen ydinkokeiden aikakaudella.

Suurimmassa osassa tapauksista oli kyse pelkästä tarkkailusta: esineet olivat paikalla ilman selvää vuorovaikutusta minkään maaperällä olevan kanssa. Mutta, kuten kolme herrasmiestä tulee kertomaan, joihinkin tapauksiin vaikutti liittyvän tarkoituksellista ydinohjusten toimivuuden peukalointia niiden osalta jotka näitä ufoja lensivät. Itse asiassa yhdessä vuonna 1966 sattuneessa tapauksessa, johon olen tutustunut, kävi laukaisu-upseeri David Suren mukaan niin, että hänen ohjuksensa aktivoituivat väliaikaisesti samaan aikaan kun hänen turvallisuusvartijansa raportoi ohjukselta ohjukselle liikkuvasta kirkkaasta esineestä.

Kuvateksti: Yhdysvalloissa sattui vuonna 1966 tapaus, jossa ohjukselta toiselle liikkunut kirkas esine aktivoi väliaikaisesti ohjuksia.

Ihmisillä on oikeus tietää tosiasiat

Robert Hastings: Sivuhuomautus todistajista, joita en ole henkilökohtaisesti paikantanut ja haastatellut: Muutkin henkilöt ovat astuneet esiin keskustelemaan omasta osallisuudestaan näihin tapauksiin, mukaan lukien kaikki nämä paikalla olevat herrasmiehet. He uskovat kuten minäkin, että Yhdysvaltojen väestöllä on oikeus tietää tosiasiat, ihmisillä kaikkialla on todellakin oikeus tietää tosiasiat. Tämä on kansalliseen turvallisuuteen liittyvä asia, mutta tämä on myös tarve tietää asia ja oikeus tietää asia. Mielestämme maapallon jokaisen valtion kansalaisille pitäisi sallia käsiksi pääsy tähän salaisuuteen.

Tapaukset Neuvostoliitossa

Robert Hastings: On tärkeää, että julkistetut KGB:n asiakirjat ja Neuvostoliiton entisten sotilashenkilöiden todistajalausunnot vahvistavat, että tämäntyyppistä ufojen toimintaa esiintyi kylmän sodan aikakaudella myös Neuvostoliiton ydinohjusten sijaintipaikoilla. On otettava otetaan huomioon se tosiasia, että näitä tapauksia sattui myös siellä, mukaan lukien yksi täällä sattuneen kanssa täysin identtinen tapaus, jossa heidän ohjuksensa aktivoitiin väliaikaisesti ufon leijuessa ohjustukikohdan yläpuolella.

Kun tuo otetaan huomioon, niin luulen että voimme sulkea pois mahdollisuuden, että näiden alusten lentäjät olisivat amerikkalaisia tai venäläisiä. Minä uskon ja nämä herrasmiehet uskovat, että tällä planeetalla vierailee toisesta maailmasta peräisin olevia olentoja, jotka ovat jostakin syystä kiinnostuneita toisen maailmansodan päättymisen jälkeen alkaneesta ydinasekilpailusta.

Viesti ihmiskunnalle

Robert Hastings: Mitä tulee ohjusten alasajotapauksiin, niin minun ja myös näiden paikallaolijoiden mielipide on, että ketä tahansa niiden alusten kyydissä onkaan, niin he lähettävät viestin Washingtoniin, Moskovaan ja myös muualle, että leikimme tulella. Heidän viestinsä on, että ydinaseiden hallussapito ja niillä uhkailu vaarantaa mahdollisesti ihmisrodun ja planetaarisen ympäristön koskemattomuuden. Tämä on tietenkin arvuuttelua, mutta kun otetaan huomioon saatavilla olevat tosiasiat, niin se on mahdollinen skenaario.

Kuvateksti: Maisemat saataisivat näyttää ydinaseiskun jäljiltä hieman erilaisilta.

Monia avoimia kysymyksiä

Robert Hastings: Ufoihin liittyy monia kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia. Tässä tapahtumassa käsitellään niistä vain muutamia. Ensinnäkin, jos toisesta maailmasta peräisin olevia olentoja todella toimii täällä, niin miksi he ovat kiinnostuneita ydinaseistamme? Ja myös, mitä heidän julkaistuihin asiakirjoihin ja todistajalausuntoihin perustuvat toimenpiteensä kielivät heidän aikeistaan ja päämääristään? Ja myös, miksi Yhdysvaltain hallitus on tehnyt valinnan pitää Yhdysvaltain kansalaiset ja ihmiset kaikkialla maailmassa tietämättöminä näistä erittäin dramaattisista ja erittäin tärkeistä tapahtumista? Ja lopuksi, eikö olisi jo aika paljastaa totuus, ei ainoastaan Yhdysvaltain kansalaisille, vaan ihmisille kaikkialla?

Linkki kirjaan

Robert Hastings on kirjoittanut 570-sivuisen kirjan, jossa käsitellään ufotapauksia ydinaseiden sijoituspaikoilla. Linkki Amazon.com: UFOs & Nukes (”UFOt ja ydinaseet”). Kirja perustuu todistajien haastatteluihin.

Jim Mallard, MUFON: Idahossa on niin paljon ufohavaintoja ydinlaskeuman vuoksi

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Maailman ufopäivä, kansainvälinen ufopäivä

Toimittaja: Heinäkuun 2. päivä on maailman ufopäivä. [Linkki Wikipedia: World UFO Day, “maailman ufopäivä”] Tuona päivänä vuonna 1947 maanviljelijä löysi Roswellissa New Mexicossa maatilaltaan mystisiä pirstaleita. Sen jälkeen Yhdysvaltain maavoimat toimitti lehdistötiedotteen jossa sanottiin, että he olivat ottaneet talteen lentävän kiekon. Sitten he muuttivat myöhemmin lausuntoaan kutsuen sitä säähavaintopalloksi. Olette ehkä kuulleet tästä. [Linkki: Roswellin todistajat]

Lentävä kiekko, lentävä lautanen

Toimittaja: Tuo nimitys lentävä kiekko tai lentävä lautanenon se miten boiselainen lentäjä Kenneth Arnold kuvaili yhdeksää epätavallista esinettä, jotka lensivät taivaalla silloin kun hän lensi lähellä Mount Rainier -vuorta kahdeksan päivää ennen Roswellin tapausta. [Linkki: Roswellin tapaus] [Linkki Wikipedia: Kenneth Arnold] [Linkki Wikipedia: Mount Rainier] [Linkki Wikipedia: Boise] Tuo oli ensimmäinen tunnettu tapaus kun joku näki tuollaisia kapineita. [Linkki: Päivät ennen Roswellia] Tuolla tavoin termistä lentävä lautanen tuli osa ufosanastoa.

Mies jolle jokainen päivä on maailman ufopäivä

Toimittaja: Idahossa on oltu tuon jälkeen erittäin aktiivisia tunnistamattomien lentävien esineiden [UFO] tunnistamisessa. Tuo ei ole yllätys Jim Mallardille, miehelle jolle jokainen päivä on maailman ufopäivä. Ufostalker.com -nettisivuston mukaan Idahon osavaltiosta on yli 900 uforaporttia, niinkin kaukaa kuin 1940-luvulta aina tähän vuoteen [2021] saakka. [Linkki: ufostalker.com (reaaliaikainen ufohavaintokartta)]

Kuvateksti: Ufostalker.com on reaaliaikainen ufohavaintokartta havainnon kuvauksineen.

Idahon osavaltio ja ufot

Toimittaja: Onko totta, että Idahosta on maan eniten havaintoja asukaslukuun suhteutettuna?

Jim Mallard, MUFONin osavaltion johtaja: Yhdessä vaiheessa niin oli asukaslukuun suhteutettuna. On kuitenkin myös ymmärrettävä, että Idahossa ei ole kovin paljon ihmisiä, joten havaintoja ei tarvittu paljon meidän nostamiseksemme kärkeen.

Toimittaja: Uskotko ufoihin?

Jim Mallard: Minä olen nähnyt niitä.

Toimittaja: Olet nähnyt niitä?

Jim Mallard: Olen nähnyt niitä.

Toimittaja: Milloin?

Jim Mallard: Se alkoi ollessani 5-vuotias, näin ufon leijailevan hitaasti kotitaloni yli San Diegossa. Se ei ollut ilmapallon muotoinen, se oli lautasen muotoinen, se oli litteä.

Toimittaja: Olet siis uskonut niihin aina?

Jim Mallard: Kyllä. Tiedän niiden olevan tuolla.

Nevadan ydinkokeet

Toimittaja: Jim on nykyään Mutual UFO Networkin [MUFON] osavaltion johtaja. Hän uskoo, että Idahossa on nähty niin paljon ufoja koska me olemme myötätuulen suunnassa Nevadassa tehdyille ydinkokeille.  [Linkki Wikipedia: Nevadan (ydinaseiden) koealue]

Kuvateksti: Kraattereita ydinaseiden koealueella Nevadan osavaltiossa Yhdysvalloissa. [Linkki Wikipedia: Nevadan (ydinaseiden) koealue]

Jim Mallard: Paljon pölyä, paljon, saastaa, paljon radioaktiivista jätettä leijaili suoraan Idahoon.

Toimittaja: Ja ne ovat vain tarkistamassa kuinka me hoidimme asian? Keitä he ovat?

Jim Mallard: ET:tä. [ET = extraterrestrial = maapallon ulkopuolinen] Tai EBENeitä, jos heitä sellaisiksi haluaa nimittää.

Toimittaja: Muukalaisia, alieneita?

Jim Mallard: Alieneita, muukalaisia, väkeä toisilta planeetoilta, ei Maasta.

Toimittaja: Sinä siis ajattelet, että muukalaiset tiesivät meidän testaavan Nevadassa ydinpommeja 1950-luvulla?

Jim Mallard: Kyllä.

Toimittaja: Ja nyt he haluavat tulla tarkistamaan ja katsomaan sitä mitä yhä tapahtuu?

Jim Mallard: Oikein. He tietävät luultavasti Yhdysvaltain hallintoa enemmän ydinkokeiden seurauksista.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla ydinlaskeuma. [Linkki Wikipedia: Radioaktiivinen laskeuma (ydinlaskeuma)}

Ufon kyytiin

Jim Mallard: Minä uskon ufoihin.

Toimittaja: Haluaisitko nähdä sellaisen uudelleen?

Jim Mallard: Kyllä, todellakin. Haluaisin päästä kyytiin.

James Lawler, CIA: Ufot ja joukkotuhoaseet

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Yli kaksi tuntia pitkästä haastattelusta on käännetty pääasiassa vain ydinaseisiin liittyvät kohdat.

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA)

Haastattelija: Minä vuonna aloitit CIA:ssa?

James Lawler: 1980, helmikuussa 1980.

Haastattelija: Ja kuinka monta vuotta olit CIA:ssa?

James Lawler: 25

Haastattelija: 25 vuotta.

James Lawler: Kyllä.

WMD, joukkotuhoaseet

Haastattelija: Korjaa jos olen väärässä. Suurin osa työurastasi oli omistettu WMD-ohjelmien läviämisen estämiseen. [WMD = weapon of mass destruction = joukkotuhoase] [Linkki Wikipedia: Weapon of mass destruction] [Linkki Wikipedia: Joukkotuhoase]

James Lawler: Noin kaksi kolmasosaa siitä oli, kyllä, viimeiset kaksi kolmasosaa, kyllä.

Kuvateksti: Kirjainlyhenne WMD tulee sanoista weapon of mass destruction, joukkotuhoase.

Salaisuuksien varastaminen

Haastattelija: Ja mitä teit loppuajan?

James Lawler: Perinteistä vakoilua, terrorismin vastatoimia, vastavakoilua. Pohjimmiltaan varastin salaisuuksia. Aloitin työurani manipuloimalla, käyttämällä hyväksi ja tuhoamalla ihmisiä. Huomasin, että en ollut siinä pelkästään melko hyvä, vaan myös nautin siitä helvetisti.  

Suomi, Ruotsi, NATO

Haastattelija: Yhdysvallat on asentanut moniin NATO-maihin mannertenvälisiä laukaisupaikkoja, tai he kutsuvat niitä puolustuksellisiksi, puolustuksellisiksi ohjuspaikoiksi. Putinin väite oli, että ne voidaan muuntaa muutamissa tunneissa hyökkäykseen tarkoitetuiksi laukaisupaikoiksi.

Kuvateksti: Haastattelija tuo esille, että Yhdysvallat on sijoittanut NATO-maihin ohjuslaukaisupaikkoja.

James Lawler: Monet maat ovat liittyneet Natoon, koska Neuvostoliitto alisti niitä toisen maailmansodan jälkeen ja pakotti ne olemaan osa itäistä blokkia kylmässä sodassa ja rautaesiripussa. Jopa ruotsalaiset ja suomalaiset, jotka ovat olleet toisen maailmansodan jälkeen luontaisesti puolueettomia, haluavat liittyä Natoon. Näin ei ollut ennen kuin Putin tunkeutui Ukrainaan. Tarkoitan, että hän on saanut aikaan täysin päinvastaista kuin hän toivoi saavansa aikaan.     

Luultavasti tiedät, että…

Haastattelija: Haluan keskustella toisesta aiheesta. Ajattelen näiden kahden asian liittyvän hyvin paljon toisiinsa. En ole varma tiedätkö, itse asiassa luultavasti tiedät. On suuri määrä upseereita, jotka ovat vastuussa ydinasepaikoista Yhdysvalloissa ja ulkomailla, jotka ovat väittäneet nähneensä ufoja leijailemassa ydinasesiilojen yllä. Tarkoitan, että siitä on kirjoitettu kokonainen kirja, jossa dokumentoidaan ne kaikki eri tapaukset Euroopassa ja täällä. [Linkki Amazon: UFOs & Nukes: Extraordinary Encounters at Nuclear Weapons Sites (UFOt ja ydinaseet: Erikoislaatuiset kohtaamiset ydinasepaikoilla)] Mitä sinä ajattelet ufoilmiöstä? Mitä uskot? Mitä tiedät tai mitä et usko?

Kuvateksti: Haastattelija muuttaa täysin haastattelun suuntaa ja tuo esille, että jotkut ydinasepaikoista vastaavat upseerit ovat väittäneet nähneensä ydinasepaikkojen yllä leijailevia ufoja.

UFO, UAP, DNI

James Lawler: Minä ajattelen, että on mahdollisuus että nämä ufot, joista käytetään nyt nimitystä UAP, tunnistamaton ilmailmiö… En ole varma miksi muutimme nimitystä, ehkä siksi että ufoja tehtiin niin paljon naurunalaisiksi. Joten, nyt meillä on uusi kirjainlyhenne. Mutta… Me teetimme niistä viranomaisraportin. DNI julkaisi raportin siitä, se tarkoittaa kansallisen tiedustelun johtajaa. [Linkki Wikipedia: Director of National Intelligence (DNI)] Se tapahtui aiemmin tänä vuonna tai muutama kuukausi sitten. [Haastattelu julkaistu 20.9.2022] Siinä sanottiin, että voimme selittää niistä jotkut, mutta joitakin niistä emme osaa selittää, siis miksi, miten ja mitä ne ovat. Meillä ei ole mitään todisteita siitä mitä nämä kapineet ovat.

Fysiikan lakien mukaan mahdotonta

James Lawler: Mielestäni oli melko ilmiselvää, että kyseessä ei ollut Kiinasta tai Venäjältä peräisin oleva edistyksellinen malli, koska ne tekivät asioita joita kukaan ei yksinkertaisesti voinut käsittää fysiikan lakien mukaan mahdollisiksi.

Haastattelija: Oikein.                 

James Lawler: Mikään nykyinen mallimme ei pysty tekemään yhtäkkiä 90-asteen käännöstä ilman käännökseen johtavaa kallistumista. Ne menevät vain näin. [Näyttää kädellä.] Tiedäthän? Ei, ei. Ne tekevät jyrkkää liikehdintää, joka uhmaa niitä mitkä me ymmärrämme aerodynaamisiksi luonnonlaeiksi. Tuo tarkoittaa, että tässä asiassa on jotain perää.

Hulluja lentäjiä?

James Lawler: Mitkä ovat sitten vaihtoehdot? Okei. Yksi mahdollisuus on, että havainnoijat erehtyivät. Meillä on kuitenkin paljon selontekoja koulutetuilta laivaston lentäjiltä ja muilta porukoilta, jotka eivät ole hulluja. He näkevät niitä kapineita. Onko selvä?

Kuvateksti: 25 vuotta CIA:ssa työskennelleen James Lawlerin puheista on ymmärrettävissä, että hullut eivät pääse Yhdysvalloissa merivoimien lentäjiksi.

Toiselta planeetalta?

James Lawler: Seuraava mahdollisuus on, että ne olivat jostakin toiselta planeetalta, tarkoitan maapallon ulkopuolelta. Asia joka saa minut haluamaan epäilemään tuota, on se että etäisyydet… Ellei sitten joku sivilisaatio jossakin hallitse valoa nopeampaa etenemistä. Me olemme todellakin ”kaupungin rajalla”, galaksin reunalla. Joltakin maapallon ulkopuoliselta älyltä olisi kulunut niin monia vuosia saavuttaa meidät, elleivät he ole kehittäneet tyyliin Star Trekin poimuajoa. Siis jotain mikä pystyisi liikkumaan valoa nopeammin, ehkä niin on. Ihmisillä on kuitenkin taipumus epäillä, että me pystyisimme tekemään noin, ellei sitten pystytä taivuttamaan avaruutta.

Kuvateksti: Pitkät etäisyydet arveluttavat haastateltavaa.

Aikamatkustus, multiversumi

James Lawler: Yksi mahdollisuus on aikamatkustus. Tiedäthän? Tiedän sen kuulostavan hullulta, mutta jos he pystyisivät kehittämään aikamatkustuksen ja tämä olisi vuosia tulevaisuudesta. Se voisi itse asiassa… aah… olla ihmisiä jotka näyttävät samalta kuin mekin, mutta vain toisesta tai rinnakkaisesta maailmankaikkeudesta, joka on toinen variaatio asiasta. Tiedän lukuisia multiversumista puhuneita tieteilijöitä. Minä en ole fyysikko, minä en tiedä.

Tyrmätään asia ja nauretaan päälle?

James Lawler: Sanoisin sen, että minä en tyrmäisi tätä suoralta kädeltä. Minä en ajattele niin, että me voimme vain nauraa tälle ja sanoa että näitä kapineita nähneet ihmiset ovat hulluja. Olen iloinen, että DNI [kansallinen tiedustelujohtaja] otti asian vakavasti, tiedän että osa Pentagonista ottaa asian vakavasti, koska kyseessä voisi olla uhka kansalliselle turvallisuudellemme, aivan kuten toit esille. Jos ne leijailevat ohjustukikohtien lähellä tai puolustuslaitosten lähellä, niin meidän on oltava varmoja mitä ne kapineet ovat.

Kuvateksti: James Lawler sanoo, että hän ei tyrmäisi asiaa suoralta kädeltä. Kuvan käsi ei liity tyrmäämiseen.

Ydinpommitestien ja ufohavaintojen välinen korrelaatio

Haastattelija: On ällistyttävä vuonna 2000 [2020] ilmestynyt dokumenttielokuva nimeltä Phenomenon. [Linkki YouTube: The Phenomenon (2020) traileri] Siinä on tehty maailmasta loistava animaatio, siinä on maailmankartta. Siinä näytetään historian joka ikinen ydinpommin räjähdys alkaen ensimmäisestä koskaan. Siinä näytetään minä päivämääränä ne tapahtuivat, se on siis aikajana kaikkien niiden tapahtumisesta ja siitä kuinka ne korreloivat ufohavaintojen kanssa.

James Lawler: Aivan.

Haastattelija: Ufohavaintojen nousu korreloi täydellisesti ydinpommitestien nousun kanssa, ja näiden ydinaseiden kehitystyön kanssa.          

James Lawler: Nii-in.

”Hullut alueelliset apinat”

Haastattelija: Yksi ajatuksista on, että nämä alukset, nämä olennot tai sivilisaatio tai mikä ikinä se voisi ollakin, saattaa vain varmistaa että nämä lämpöydinpommeilla varustetut hullut alueelliset apinat eivät räjäytä toisiaan taivaan tuuliin ja tuhoa planeettaa. [Linkki Wikipedia: Vetypommi (lämpöydinpommi)]

Kuvateksti: Haastattelija ottaa esille planeettamme mahdollisen tuhoutumisen.

James Lawler: Tai pahempaa… kyllä… täsmälleen… Minä en tiedä. Pidän tuota mielenkiintoisena. Minulla on ystäviä, olen maininnut sinulle ainakin yhden nimen: vanhempi CIA:n virkamies, joka on näissä asioissa asiantuntija tai ainakin suhtautuu asiaan intohimolla. Minä en ajattele niin, että nämä porukat voi enää tyrmätä mielipuolina tai hulluina. Tätä on liian paljon. Järkevät luotettavat ihmiset kertovat. En menettäisi yöuniani tämän takia, mutta tämä on mielestäni mielenkiintoista. Ajatteletko sinä tai ajattelenko minä, että saamme asian selville seuraavan 50 tai 100 vuoden aikana? No, ehkä, ehkä ei.

Emmekö me jo tiedä?

Haastattelija: Arveletko, että me tiedämme jo? Onko CIA:ssa muita ihmisiä, jotka tietävät tämän jo?

James Lawler: Minä en ajattele niin.

Haastattelija: Sinä et ajattele niin.

James Lawler: Minä en ajattele niin. Ystävänä, jonka nimen sinulle mainitsin, saattaa ajatella niin. Minä… en… Minä en ajattele niin.

Haastattelija: Et siis ajattele, että valtionjohto pidättelee meiltä salaisuuksia?

James Lawler: [Alkaa nauraa.] Vain sinulta Danny, meillä on sellainen juttu, että älä kerro Danny Jonesille mitään. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Kuvateksti: Haastateltava antaa ymmärtää, että Yhdysvalloilla ei ole mitään salaisuuksia, paitsi haastattelija Danny Jonesilta.

Haastattelija: Täsmälleen.

James Lawler: Oikein.

Ehkä tämä ei olekaan niin hullua

Haastattelija: Se tosiasia, että Pentagonista tullaan esiin ja puhutaan tästä julkisesti, kertoo jotain.

James Lawler: Juuri tuo on mielestäni asian ydin. Lopultakin me tunnustamme asian, jota on tehty tähän saakka naurunalaiseksi, että tämä on valtavirran ulkopuolista mielipuolisuutta. Ja nyt siitä onkin tulossa sen tyylistä, että ehkä se ei olekaan niin hullua kuin ajatellaan.

Takaisinmallintaminen

Haastattelija: Ajatteletko olevan mahdollista, että Yhdysvalloissa on valtion rahoittamia organisaatioita, yksityisiä organisaatioita, Lockheed Martin, Boeing, joilla on teknologiaa, edistyksellistä teknologiaa, jota tavallisella akateemisella maailmalla ympäri maailmaa ei ole, josta tieteilijät eivät tiedä? Siis jotain minkä he keksivät ja jonka kimpussa he ovat työskennelleet?

James Lawler: Kyllä se on mahdollista, mutta… tarkoitan… Lisäisin myös, että toivon niin. Tarkoitan, että toivoisin meillä olevan jotain sellaista, mutta minä tavallaan epäilen sitä. Suurin osa tuntemistani aerodynamiikassa ammattitaitoisista ihmisistä sanoo, että tämä ylittää paljon sen mitä me pystymme tällä hetkellä… mitä me, kiinalaiset, venäläiset, britit tai ranskalaiset pystyvät tekemään. Sinä siis kysyt, että pystyisimmekö me suunnittelemaan sellaiset aluksen, ja että se olisi niin supersalainen, että me emme kerro…?

Haastattelija: Tai takaisinmallintamaan… Löytämään sellaisen ja takaisinmallintamaan…

James Lawler: Aha… [Linkki: Teknologia] [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen]

Haastattelija: Työskentelisimme takaisinmallintaaksemme ja oppiaksemme sen.

James Lawler: Jälleen, se olisi mahtavaa.

Huoli aseista?

Haastattelija: Kyllä. Se ajatus on mielenkiintoinen, että me olisimme voineet löytää sitä teknologiaa ja yrittäisimme takaisinmallintaa sitä, erityisesti siksi että olemme huolissamme aseista. Emme halua sen päätyvän kiinalaisten tai venäläisten käsiin, me haluamme selvittää sen ensimmäisinä. [Linkki: Ufojen hakuoperaatiot]

James Lawler: Ongelma… Ehkä pystyisimme takaisinmallintamaan siitä osan, mutta osa olisi niin hienostunutta, että me olisimme kuin kannettavaa tietokonetta tutkivat apinat. 

Tiedonjulkistuksen seuraukset

Haastattelija: Jälleen… Jos meillä on virastoja, joilla tämä tieto on salaisesti ollut: a) joko superedistyksellisestä teknologiasta ja aluksista, joita moderni fysiikka ei osaa selittää tai b) toisesta täällä olevasta sivilisaatiosta, josta ei ole todistusaineistoa julkisuudessa ja me tiedämme siitä. Hypoteettisesti: Mitkä olisivat seuraukset tiedonjulkistuksesta kansalle? Jostain sellaisesta. Olisiko seurauksia kansalliselle turvallisuudelle?

James Lawler: Kyllä… Ymmärrän mitä tarkoitat. Saisiko se aikaan paniikkia tai jotain sellaista. Minäpä kerron sinulle: Niin kovasti kuin haluaisinkin uskoa, että jotain sellaista voisi tapahtua… Oliko se Franklin joka sanoi, että kaksi ihmistä pystyy pitämään salaisuuden jos toinen heistä on kuollut. Minä ajattelen… En tiedä olisiko Yhdysvaltain valtiovalta, Venäjän valtiovalta tai Kiinan valtiovalta kykenevä pitämään jotain sellaista salassa.

Haastattelija: Todella?

James Lawler: Minä en ajattele niin. Se olisi niin räjähdysherkkää, että joku vuotaisi sen, joku tulisi julkisuuteen, joku, jossakin… Minä en ajattele, että olemme kykeneviä pitämään sen salaisuutena.

Kuvateksti: CIA:ssa työskennellyt haastateltava ei ole kovin innokas puhumaan Bob Lazarista ja toteaa, että ”ehkä hänellä on ruuvi löysällä”.

Bob Lazar

Haastattelija: No, on Bob Lazarin kertomus. [Linkki: Bob Lazar] Hän periaatteessa puhui tästä julkisesti. On kovaa todistusaineistoa siitä, että hallinto yritti peitellä sitä tosiasiaa, että hän todella työskenteli Los Alamosissa ja kävi MIT:tä. On hänen kaltaisiaan ihmisiä. Hallinto on ryhtynyt äärimmäisiin toimenpiteisiin yrittääkseen tehdä hänet epäuskottavaksi ja todistaakseen, että asia ei ollut niin.

James Lawler: Minä en ole kovinkaan perehtynyt tuohon. En tunne koko miestä. Ehkä hänellä on ruuvi löysällä. [Linkki: Bob Lazar]

Entinen NASAn fyysikko John Brandenburg: Todisteita ydinsodasta Marsissa

Linkki käännettyihin puheenvuoroihin: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Ksenon-129

Selostaja: NASAn Curiosity-mönkijä saapui Marsiin elokuussa 2012. [Linkki Wikipedia: Mars Science Laboratory (Curiosity)] NASAn tieteilijät odottivat löytävänsä heti pinnan alta punaista hapettunutta rautapölyä, ja paljon sitä. Se mitä he eivät odottaneet löytävänsä, olivat todisteet ydinsodasta. Marsissa vaikuttaa tapahtuneen 300 miljoonaa vuotta sitten tuhoisa konflikti. [Linkki Wikipedia: Mars] Curiosity-mönkijä lähetettiin Marsiin analysoimaan punaisen planeetan kemiallista koostumusta. Se löysi planeettatieteilijöiden yllätykseksi huomattavia määriä ksenon-129:ää. [Linkki Wikipedia: Ksenon]

Astrofyysikko Hakeem Oluseyi: Mars-mönkijä Curiosityn löytämä runsas määrä ksenon-129:ää on paljon suurempi kuin se mitä näemme täällä Maassa. Mikä prosessi tuottaa tämän lisääntyneen määrän ksenonia?

Kuvateksti: NASA on lyhenne sanoista National Aeronautics and Space Administration, ”kansallinen ilmailu- ja avaruushallinto”. [Linkki Wikipedia: NASA]

Ydinräjähdysten sivutuote

Selostaja: Tieteilijät eri puolilla maailmaa ponnistelevat selittääkseen tämän radioaktiivisen isotoopin läsnäolon. [Linkki Wikipedia: Radioaktiivisuus] [Linkki Wikipedia: Isotooppi] Noiden dataa analysoivien joukossa on myös tohtori John Brandenburg, entinen NASAn fyysikko ja Clementine-kuutehtävän apulaisosastopäällikkö. [Linkki Wikipedia: Clementine (kuuluotain)] Brandenburg on ällistynyt yhdestä yksinkertaisesta syystä: ksenon-129 on ydinaseräjähdysten sivutuote.

Fyysikko John Brandenburg: Olen näyttänyt tämän useille ydinaseiden asiantuntijoille ja he ovat vahvistaneet, että tämä on merkki ydinaseista. Ei ole mitään muuta prosessia joka voisi aikaansaada tuollaisen ksenon-spektrin.     

Selostaja: Maa on saanut kokea yli 70 vuoden ajan atomipommien testejä, jotka ovat jättäneet joka kerta jäämiä ksenon-129:stä. Mutta Marsissa ksenon 129 -pitoisuus on silti kaksi ja puoli kertaa korkeampi kuin Maasta löydetty pitoisuus.

Ydinräjähdyksiä ilmassa

Sotahistorioitsija Craig Gottlieb: Tiettyjen alkuaineiden läsnäolo Marsissa osoittaa, että Marsin pinnalla tapahtui jossakin vaiheessa planeetan historiaa ydinräjähdys tai ydinräjähdyksiä.

Selostaja: Brandenburg havaitsi Marsin pohjoisella pallonpuoliskolla kaksi ydinlaskeuma-aluetta, joissa säteilytasot ovat korkeammat kuin missään muualla planeetalla. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ydinräjähdykset tapahtuivat ilmassa pinnan yläpuolella.

Fyysikko John Brandenburg: Mielenkiintoista on myös se mitä ei löydetty: kummallakaan puolella ei ole kraatteria, mikä viittaa siihen että nämä räjähdykset tapahtuivat ilmassa.

Kuvateksti: Fyysikko John Brandenburgh esittää, että planeetta Marsin ydinräjähdykset eivät olisi tapahtuneet planeetan pinnalla, vaan ilmassa pinnan yläpuolella.

Mullistava johtopäätös

Selostaja: Radioaktiivisten laskeuma-alueiden koko johtaa Brandenburgin mullistavaan johtopäätökseen.

Fyysikko John Brandenburg: Tässä puhutaan avaruudesta pudotetuista ja kilometrejä pinnan yläpuolella räjähtäneistä Empire State Buildingin kokoisista ydinaseista. [Linkki Wikipedia: Empire State Building]

Sotahistorioitsija Craig Gottlieb: Jos katsotaan historiallisia kuvia ja kuunnellaan ensikäden selontekoja Nagasakissa ja Hiroshimassa räjähtäneistä pommeista, niin asia on samantyyppinen: ei kraatteria, massiivinen räjähdys, massiivinen laaja-alainen energia, kaiken sen energian tiellä olevan täydellinen tuho. [Linkki Wikipedia: Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset]

Ydinholokaustin ajankohta

Selostaja: Brandenburg on analysoinut Mars-mönkijän dataa vahvistaakseen milloin tuo ydinholokausti tapahtui.

Fyysikko John Brandenburg: Isotooppi-todistusaineistoon perustuva paras arvio aikaskaalasta on se, että tuo tapahtui 300 miljoonaa vuotta sitten.

Tiedekirjoittaja Linda Zimmerman: Tämä voi kääntää käsityksemme Marsista täysin päälaelleen.

Kuvateksti: Brandenburgh arvioi tapahtumien tapahtuneen 300 miljoonaa vuotta sitten.

Elämä

Selostaja: Monet tieteilijät uskovat, että Marsissa oli miljoonia vuosia sitten kaasukehä ja nestemäistä vettä, olosuhteet joissa elämä pystyi kukoistamaan.

Sotahistorioitsija Craig Gottlieb: Marsissa on saattanut olla jopa meriä ja järviä.

Fyysikko John Brandenburg: Aseet eivät pelkästään pyyhkäisseet sivilisaatiota pois, vaan tuhosivat pohjimmiltaan koko Marsin biosfäärin siten, ettei se pysty koskaan toipumaan.

Selostaja: Ajatus Marsin sivilisaation tuhoutumisesta tuolla tavoin vaikuttaa uskomattomalta ja tieteilijät ovat etsineet muita selityksiä ksenon-129:n olemiselle Marsissa.

Muita selityksiä?

Sotahistorioitsija Craig Gottlieb: Kysymys kuuluu, että olisiko tämä sama tapahtuma voinut tapahtua Marsissa luonnollisesti?

Selostaja: Mutta… Entinen NASAn fyysikko tohtori John Brandenburg sanoo, että mikään luonnollinen ydinprosessi ei ole voinut tuottaa Marsista löydettyä ainetta.

Fyysikko John Brandenburg: Jos luonnollinen [luonnon oma] ydinreaktori [ydinreaktio] olisi muuttunut Marsissa epävakaaksi, niin se ei olisi tuottanut pelkästään väärää ksenon-spektriä, vaan se olisi luonut myös kaksi massiivista kraatteria. Siellä ei ole kraattereita, maapohja on täysin sileä. [Linkki Wikipedia: Ydinräjähdyksen vaikutukset]

Älyllisen elämän tuho

Selostaja: Brandenburg uskoo todistusaineiston osoittavan yhteen suuntaan: Marsin älyllinen elämä tuhoutui 300 miljoonaa vuotta sitten maailmojen välisessä ydinsodassa.

Kuvateksti: NASAn entinen fyysikko John Brandenburgh on tehnyt johtopäätöksen, että planeetta Marsissa on käytetty 300 miljoonaa vuotta sitten sivilisaation tuhonneita ydinaseita.

Fyysikko John Brandenburg: Olemme saaneet nyt selville, että ihmiskunta ei ole kosmoksen ilkein laji. Me emme ole poikkeama luonteenlaadussa, olemme osa maailmankaikkeuden kudelmaa, eivätkä kaikki maailmankaikkeudessa ole ystävällismielisiä. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Kuvateksti: Jos biologiset elämänmuodot katoavat tältä planeetalta, saadaanko ne palautettua tänne vielä takaisin? Mitä jos ei?

Linkkejä YouTube-videoihin: Ydinsodan jälkeinen ympäristö: LINKKI. Kaikki maailmassa vuosina 1945 – 2009 tehdyt ydinräjäytykset: LINKKI. Maailman voimakkaimmat ydinräjäytykset: LINKKI. Viisi epäonnistunutta ydinräjäytystä: LINKKI.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

Jaa artikkeli: