UFOTUTKIJAT (2)

Raymond Fowler, Yhdysvaltain ilmavoimien turvallisuuspalvelu, NICAP, MUFON: Tunnistamattomat lentävät esineet, ufot (1987)

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

UFO-asiantuntija

Haastattelija: Tänä iltana kamerat ovat kansainvälisesti tunnetun UFO-asiantuntijan kodissa. Haluaisin kysyä sinulta monia asioita ufoista. Voisimmeko keskittyä tässä haastattelussa ufoihin?

Raymond Fowler: Toki.

Yhdysvaltain ilmavoimien turvallisuuspalvelu

Haastattelija: Kerro meille yleiskatsaus omasta taustastasi.

Raymond Fowler: Minulla on alempi korkeakoulututkinto vapaista taidoista Gordonin yliopistosta. [Linkki Wikipedia: Vapaat taidot] Ennen tuota palvelin Yhdysvaltain ilmavoimien turvallisuuspalvelussa, jossa teimme vakoilutyötä, ystäviemme venäläisten elektronista salakuuntelua. Minulla oli siihen aikaan ilmavoimista huippusalainen luokitus, krypto-luokitus. Ilmavoimista ja yliopiston jälkeen menin aidoksi väliaikaiseksi osallistujaksi (GTE) Sloveniaan ja työskentelin heille 25 vuotta strategisten järjestelmien divisioonassa ja viestintäjärjestelmien divisioonassa lukuisten asejärjestelmien parissa, tavallisesti sopimuksella Yhdysvaltain ilmavoimille.            

Tähtitiede

Haastattelija: Sinä olet mukana myös tähtitieteessä, olet myös tähtitieteilijä.

Raymond Fowler: Olen amatööritähtitieteilijä. Olen ollut kiinnostunut tähtitieteestä varhaisteinistä, ehkä 11 tai 12-vuotiaasta asti. Harrastus lähti vähän käsistä vuonna 1970 kun rakensin tänne oman observatorion ja planetaarion. Opetan aloittelijoille tähtitiedettä.

Ufojen uskonnolliset tulkinnat

Haastattelija: Kerro meille historiallista taustaa ufoista.

Raymond Fowler: Niin kauan kuin ihminen on ollut ihminen, niin ihminen on nähnyt taivaalla asioita joita ei ole pystynyt tunnistamaan. Niille annettiin usein uskonnollisia tulkintoja. [Linkki: Uskonnot]

Vuosien 1896 ja 1897 ufoaalto

Raymond Fowler: Jos tutkii sanomalehtiä tuolta ajalta tästä maasta ja ulkomailta, niin sanoisin että ensimmäinen hyvin dokumentoitu ufohavaintojen aalto tapahtui vuosina 1896 – 1897. Tuolta ajalta on tyypillisiä lentävien lautasten tyyppisiä ilmoituksia, paitsi että he nimittivät niitä ilmalaivoiksi, tuohon aikaan ei ollut lentokoneita. [Linkki Wikipedia: Ilmalaiva] [Linkki Wikipedia: Ilmailun historia]

Vuosien 1944 – 1945 outojen esineiden aalto

Raymond Fowler: Seuraava outojen esineiden aalto tapahtui vuosien 1944 – 1945 ajanjaksolla toisen maailmansodan aikana. Sekä liittoutuneet että akselivallat näkivät niitä joita he nimittivät Foo Fightereiksi. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1)] Ne olivat kiekon muotoisia esineitä ja pallon muotoisia esineitä, jotka seurasivat sekä liittoutuneiden että akselivaltojen lentokoneita pommitustehtävillä Euroopassa ja kaukoidässä.

Vuosi 1946

Raymond Fowler: Seuraava maailmanlaajuinen aalto tapahtui vuonna 1946, erityisesti Euroopassa ja erityisesti Skandinavian maissa. [Linkki Wikipedia: Skandinavia] Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa oltiin niin varmoja, että ne mitä ihmiset kutsuivat haamuraketeiksi, olivat Euroopan alueen yli lentäviä venäläisiä ohjuksia, että he taivuttelivat Venäjän sallimaan paikanpäällä tehdyn tarkastuksen. Me lähetimme sinne kenraali Doolittlen muiden asevoimien jäsenten kanssa, siis brittien ja ranskalaisten mukana. He menivät Venäjälle tarkastamaan heidän ohjuspaikkojaan. He palasivat takaisin tyhjin käsin ja tajusivat, että mitä tahansa ne olivatkaan, niin venäläisiä ne eivät olleet.

Vuosi 1947

Raymond Fowler: Sitten vuonna 1947 ufoja, joita nimitämme nykypäivänä lentäviksi kiekoiksi, silloin ne olivat lentäviä lautasia, nähtiin kaikkialla maailmassa ja nähdään yhä. Sanoisin, että ensimmäinen nykyaikainen ufoaalto tapahtui luultavasti toisen maailmansodan aikana, mutta niistä kerrottiin siihen aikaan erittäin vähän. Tämän maan lehdistö laittoi ne merkille vasta vuonna 1947.

Haastattelijan näkemät alukset

Raymond Fowler: Ympyrän tyyppinen lentokone on ilmakehässä erittäin epävakaa. Saatiin selville, että Maan ilmakehässä operoiva ympyrän muotoinen lentokone oli erittäin epävakaa kulkuneuvo.

Haastattelija: Mainitsit minulle aiemmin, että minun näkemiäni aluksia ei ole edes rakennettu meidän ilmakehässämme lentämistä varten.

Raymond Fowler: Bill, ne eivät varsinaisesti lennä. Ne toimivat kuin sukelluskellot. [Linkki Wikipedia: Sukelluskello] Ne saapuvat ylhäältä [näyttää kädellä]. Ne vaappuvat melkein kuin olisivat painottomia. Ne tekevät omaa juttuaan. Ne eivät mene tavallisesti pitkää matkaa pisteestä A pisteeseen B, ne ovat melko paikallaan. Kun ne ovat tehneet sen mitä ovat tekemässä, ne tavallaan kallistuvat ylöspäin ja ne menevät kohtisuoraan ylöspäin melkein kuin ne olisi kiinnitetty jouseen tai johonkin, ne menevät suoraan ylös. Ne eivät siis varsinaisesti lennä. Ja silloin kun ne liikkuvat, niistä ei synny yliäänipamausta. [Linkki Wikipedia: Yliäänipamaus] Ne pystyvät tekemään suorakulmaisia käännöksiä. [Linkki Wikipedia: Suora kulma]

Massa

Raymond Fowler: Aivan kuin melkein jokin niiden yläpuolella ohjaisi niitä, tavallaan jonkinlainen näkymätön energia. Niillä vaikuttaa olevan ääretön massa poisheittäjänä, mutta niillä itsellään ei vaikuta olevan mitään massaa. [Linkki Wikipedia: Massa] [Linkki Wikipedia: Hitaus (inertia)] Kun ne pysähtyvät ja leijailevat paikallaan, ne tavallaan leijuvat ja vaappuvat melkein kuin vene vesimerellä, mutta ne vaikuttavat olevan turbulentin ilman merellä. [Linkki Wikipedia: Turbulenssi] Kun ne liikkuvat, ne menevät ylös ja alas näin [näyttää kädellä], melkein kuin vene vedessä. Joten mitä ikinä ne ovatkaan, niin ne vaikuttavat pystyvän tulemaan lähes ilmaa kevyemmiksi ja toimimaan, ei niin kuin lentokone toimisi, vaan täysin eri tavalla.

90-asteen käännös

Haastattelija: Kun ne tekevät 90-asteen käännöksen, kuten niiden on nähty tekevän, niin vaappuvatko ne sillä hetkellä?

Raymond Fowler: Eivät, ei. Ne vaappuvat tavallisesti juuri ennen suunnan muuttamista paikallaan leijumisen jälkeen. Se 90-asteen kulma vaikuttaa olevan 90-asteen käännös täysin ilman kääntösädettä, mikä vaikuttaa olevan lähes mahdotonta kun ajattelemme omia lentokoneitamme ja omia fysikaalisia rakenteitamme. Mitä meille tapahtuisi jos me tekisimme jotain tuollaista?

Ufojen nopeuden kellotus

Haastattelija: Ja ne matkaavat suunnattomalla nopeudella, eikö?

Raymond Fowler: Niitä on kellotettu. Olemme puhuneet tutkaoperaattoreiden kanssa, jotka ovat kellottaneet ufoja täällä pitkin itärannikkoa. Meillä oli ilmahälytys, se oli uskoakseni 1960-luvulla. Sitä seurattiin nopeudessa 18 000 mailia tunnissa [noin 29 000 km/h]. Tuo on ratanopeus ja tuo oli Maan kuoren lähellä ilman palamista ja yliäänipamausta. Se pystyi tekemään 90-asteen käännöksiä tuossa nopeudessa.

Haastattelija: Muistan kuinka olin itse palveluksessa 728. lentokoneiden valvonta- ja varoituslaivueessa. Meidän tutkamme jäljitti tunnistamattoman esineen menevän taivaan poikki tuolla nopeudella.

Raymond Fowler: 18 000 mailia tunnissa [29 000 km/h]?

Haastattelija: Kyllä. Me olimme kuulleet siitä raportteja, laskimme asiat yhteen ja sanoimme, että tuon oli pakko olla jokin. Me emme saaneet koskaan selville mikä se todella oli. Ilmaan ei päästy tarpeeksi nopeasti sen saavuttamiseksi.

Laivaston komentaja McLaughlin 1950-luvulla

Raymond Fowler: Laivaston komentaja McLaughlin johti 1950-luvulla V2-kokeita White Sandsissä New Mexicossa. [Linkki Wikipedia: V2-ohjus] He käyttivät kenttävaloa, joka on periaatteessa myös kaukoputki, se antaa lukemat korkeusasemasta ja atsimuutista. [Linkki Wikipedia: Atsimuutti] He jäljittivät V2:sta kun he näkivätkin jotain muuta. He onnistuivat saamaan kenttävalot siihen esineeseen. Se oli noin 56 mailin [90 kilometrin] korkeudella ja kulki noin seitsemän mailia sekunnissa [11,3 kilometriä sekunnissa].

He saivat siitä itse asiassa valokuvia, joita ei ole koskaan julkaistu. Mutta tuo oli hirvittävä nopeus siihen aikaan, ei todellakaan mitään mitä meillä oli, se oli kananmunan muotoinen. He pystyivät todellakin näkemään sen kenttävalon läpi sitä seuratessaan.

Yksi lukuisista UFO-projekteista

Haastattelija: Hallinto perusti operaatio Blue Bookin tutkimaan joitakin näitä havaintoja. Olitko sinä lainkaan osallinen siihen? [Linkki Wikipedia: Projekti Blue Book]

Raymond Fowler: Minä olin vain toisarvoisesti osallinen. Projekti Blue Book oli yksi lukuisista UFO-projekteista. He tekivät vuonna 1968 sopimuksen Coloradon yliopiston kanssa tehdäkseen täydentävän tutkimuksen ufoista. Minä palvelin tuossa nimenomaisessa projektissa varhaisen varoituksen koordinaattorina.

Lentäviä kiekkoja tai lentäviä lautasia suurina määrinä

Raymond Fowler: Ilmavoimien projektit ulottuvat aina vuoteen 1948 saakka, jopa vuotta 1948 varhaisempaan aikaan. Lentäviä kiekkoja tai lentäviä lautasia nähtiin silloin suurina lukumäärinä tämän maan yllä. Hallinto tietenkin hätääntyi kovin, varsinkin kun ne tajusivat, että mitä ikinä ne olivatkaan, niin venäläisiä ne eivät olleet. Ne eivät olleet alkuperältään kotimaisia.

Kenraali Nathan Twining

Raymond Fowler: Tuonaikaiset maavoimien ilmavoimat perustivat ilmailumateriaalilaitoksen [AMC] johtaman tiimin heinäkuussa 1947. [Linkki Wikipedia: Air Materiel Command (AMC)] Kenraali Nathan Twining toimitti muistiona heidän johtopäätöksensä tai siihen aikaan tilannearvionsa syyskuun 23. päivänä vuonna 1947 maavoimien ilmavoimien komentajalle. Hän sanoi, että ufot ovat totta ja että ne eivät ole kuvitteellisia.

Hän antoi tuossa nimenomaisessa muistiossa kuvauksen, jonka me saimme tiedonvapauslain (FOIA) nojalla käsiimme. [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen (Kenraali Nathan Twiningin muistio)] Hän kehotti perustamaan välittömästi projektin tutkimaan mitä ne olivat ja mistä ne tulivat ja mitä ne täällä tekivät ja niin edelleen.

Tammikuu 1948, projekti SIGN

Raymond Fowler: Tammikuussa 1948 käynnistettiin projekti SIGN, jossa vedettiin venäläisen ja kotimaisen alkuperän eliminoimisen jälkeen johtopäätös, että ne voisivat olla maapallon ulkopuolisia. He lähettivät huippusalaisen tilannearvion kenraali Vandenbergille, joka oli tuohon aikaan maavoimien ilmavoimien komentaja.

Pinnalta päin nähtynä kenraali Vandenberg löi tuon tilannearvion lyttyyn. Hän sanoi, että todisteita ei ole. Mutta samanaikaisesti hän korvasi kaikki projekti SIGNissa, siis joka ikisen joka oli mukana projekti SIGNissa, hän toi siihen uudet ihmiset. Hän sanoi heille, että mitä ufoihin tulee ja mitä julkisuuteen menee, niin heidän oli tuotettava selityksiä. Julkisesti itse asiassa sanottiin, että projekti lopetettiin. Samaan aikaan projekti GRUDGE jatkui pimeästi. [Linkki Wikipedia: Project Grudge]

1952, kongressi paukuttaa Pentagonin ovea

Raymond Fowler: Noin oli maaliskuuhun 1952 asti, jolloin meillä oli tässä maassa tosi paljon havaintoja ja suuria uutisotsikoita. Kongressi paukutti Pentagonin ovella pyytäen selityksiä, joten he avasivat projekti Blue Bookin. Projekti Blue Book salli jälleen kansan osallistua ilmavoimien UFO-ohjelmaan. Heidän oli pakko tehdä noin saadakseen tietoa. He olivat innokkaita tiedon perään. He tekivät jopa sopimuksia Life-lehden kanssa saadakseen Life-lehden maailmanlaajuisella kirjeenvaihdolla tietoa, he olivat niin kiinnostuneita tiedosta. [Linkki Wikipedia: Life (lehti)]

Yhdysvaltain ilmavoimille tulee päänsärky

Raymond Fowler: Kansalaisten mukanaolo UFO-ohjelmassa aiheutti valtavasti päänsärkyä Yhdysvaltain ilmavoimille. Heidän ohjesääntönsä antoivat ymmärtää, että he eivät voineet kertoa julkisesti tuntematonta olevan, heidän piti kertoa julkisesti vain niistä mitkä he olivat tunnistaneet. Tuosta syystä heidän piti antaa ufoille kaikenlaisia selityksiä. Tuo aiheutti ilmavoimille erittäin huonon maineen.               

Eikä pelkästään tuo, ufoja koskeva informaatio oli erittäin korkeasti salaiseksi luokiteltua. Ja kun kansalaiset olivat mukana UFO-ohjelmassa, niin se ei ollut kaikkein parasta ilmavoimien etunäkökohtien kannalta.

JANAP 146, tutkimus muuttuu pimeäksi, sakot tai vankilaan

Raymond Fowler: Joten joulukuun 17. päivänä 1969 Yhdysvaltain ilmavoimat kertoivat jälleen kansalle lopettaneensa UFO-ohjelmansa ja tutki nyt pimeästi parhaita siviilien havaintoja ja keskittyi suurimmaksi osaksi valtiovallan lähteiden valvontatapauksiin ja lentoyhtiöiden lentäjien tapauksiin määräyksen JANAP 146 alla. Se on yhdistetty maavoimien, ilmavoimien ja merivoimien käsky, joka antaa yleiskuvauksen siitä mitä sotilas- tai siviililentäjien pitäisi tehdä silloin kun heillä on ufohavainto.

He toimittavat sen mitä sanotaan yleiskatsausraportiksi, se sisältää Yhdysvaltain turvallisuudelle elintärkeää tietoa. Sen jälkeen kun he ovat tehneet virallisen raportin, heille tulee 10 000 dollarin sakko tai 10 vuotta vankeutta, mikäli he paljastavat tuon raportin sisällön.

Ufot katoavat vain sanomalehdistä

Raymond Fowler: Viimeisimmän valtavan ufoaallon, maailmanlaajuisen ufoaallon, jälkeen vuonna 1973 ufot myös katosivat mystisesti kansallisista sanomalehdistä. Tavallisesti ufohavainnoista saa otettua selvää ainoastaan menemällä mukaan ufoja tutkivaan organisaatioon: kun tilaa paikallisen uutispalvelun näkee ufohavaintoja tapahtuvan yhä kaikkialla tässä maassa ja ulkomailla, mutta niistä ei raportoida kansallisessa lehdistössä. Se on erittäin epätavallista.

Ufotapaus päätyy lehteen

Haastattelija: Alaskassa oli äskettäin yksi…

Raymond Fowler: On erittäin epätavallista, että tuo tietty selonteko Alaskasta päätyi lehdistöön kuukautta myöhemmin. Se saatiin pidettyä kuukausi pois lehdestä. Kyseessä oli Boeing 747 rahtilentokonetta Anchorageen Alaskaan lentäneen japanilaisen miehistön näkemä valtavan kokoinen UFO.  Tuo valtavan kokoinen UFO seurasi heitä useiden satojen mailien matkan. Sen kuvailtiin olleen kuin kulhon päälle ylösalaisin laitettu kulho, jonka ympärillä kiersi reunus.

Lentäjä ja miehistön jäsenet kuvailivat sen olleen yhtä suuri kuin kaksi vierekkäin asetettua lentotukialusta. [Linkki Wikipedia: Lentotukialus] He seurasivat sitä säätutkallaan varmistaakseen etteivät nähneet omiaan. He olivat yhteydessä FAA:han Anchoragessa ja myös Elmendorfin ilmavoimien tukikohtaan. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)] [Linkki Wikipedia: Elmendorfin lentotukikohta] He sanoivat, pitävät kiinni kertomuksestaan, että myös nuo molemmat paikat seurasivat sitä tutkillaan.

Lentäjän lausunnot ja viralliset lausunnot ristiriidassa

Raymond Fowler: Tuosta tapauksesta ei mainittu lehdistössä, siitä oltiin todella hiljaa. Siitä uutisoitiin Japanissa joulukuun 30. ja 31. päivän [1986] paikkeilla. Se kiersi tämän maan lehdistöön kuukauden kuluttua.

FAA:n viranomaiset kiistivät välittömästi sen mitä heidän omat lennonjohtajansa sanoivat. Ilmavoimien tiedottaja kiisti myös sen mitä heidän omat tutkankäyttäjänsä sanoivat. FAA:sta kerrottiin lehdistölle, että tutkassa oli vain lentokoneen kaksoiskuva. Elmendorfin ilmavoimien tukikohdasta sanottiin virallisesti, että he poimivat vain sotkua maaperältä. Kahden pienemmän esineen, jotka nähtiin sen isomman esineen kanssa, luonnehdittiin olleen Mars ja Jupiter, vaikka ne eivät näyttäneet lainkaan Marsilta ja Jupiterilta.

Viimeksi kuulemani mukaan FAA:n lennonjohtajat olivat melko tuohtuneita tuosta. Se japanilainen lentäjä ja miehistön jäsenet pitävät yhä kiinni kertomuksestaan huolimatta siitä mitä meidän valtiovaltamme sanoo. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1), (John Callahan, Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA): Anchoragen tapaus, JAL 1628, Alaska, 17.11.1986)]

Kahden lentotukialuksen kokoinen

Haastattelija: Kahden lentotukialuksen kokoinen on valtava…

Raymond Fowler: Kyllä. Olemme puhuneet Minuteman-tukikohtien ihmisille, jotka ovat kuvailleet lähes yhtä suuria esineitä leijailemassa paikallaan tukikohtien päällä. [Linkki Wikipedia: LGM-30 Minuteman (ohjus)] Ne tulevat alas erittäin erittäin yhtäkkiä, leijailevat paikallaan tukikohtien päällä ja menevät sitten jälleen takaisin suoraan ylös. Mitä tahansa ne ovatkaan, niin ne vaikuttavat olevan jonkinlaisia lentotukialuksia, siis ollakseen niin suuria. Niitä ei nähdä kovin usein. [Linkki: Ufot ja ydinaseet] Tyypillinen UFO ei ole noin suurikokoinen.

Emäalus

Haastattelija: Voisiko tuosta käyttää nimitystä emäalus?

Raymond Fowler: Sitä nimitystä japanilainen lentäjä siitä käytti, koska siellä oli kaksi pientä ja suurempi. Tavallisesti niin sanottu emäalus on lieriön muotoinen esine. Johdinmukaisesti raportoidaan, että se nousee pystyasentoon [näyttää kädellä], leijailee paikallaan lähes seisahtuneena ja pudottaa itsestään ulos kiekon muotoisia esineitä, siis melkein kuin kolikkojen jakelulaite. Ne kiekon muotoiset säntäilevät kaikkialle. Sitten se suuri menee vaaka-asentoon näin [näyttää kädellä] ja joko liikkuu hieman tai menee ylös pois näkyvistä.

Samalla tavalla myös silloin kun esineitä otetaan kyytiin. Se kapine vain leijailee siinä paikallaan pystyasennossa [näyttää kädellä], ja ne menevät vain alaosasta sisään näin [näyttää kädellä]. Meillä oli tuollainen Ipswichin yllä 1970-luvulla aivan Crane Beachin lähellä. [Linkki Wikipedia: Ipswich] Sen nähtiin tekevän noin klo 2 – 3 aamulla tuota juuri samaa asiaa.

Torjuntahävittäjien UFO-torjuntatehtävät

Raymond Fowler: Ehkä ne sikarin muotoiset aluksetkin menevät toisen sisään. Minä tiedän ainoastaan, että sitä ei ole koskaan minun tietääkseni nähty.

Haastattelija: Emme ole saaneet siitä valokuvaa, eihän?

Raymond Fowler: Emme. Me emme ole saaneet valitettavasti sellaisesta valokuvaa. Siviilien UFO-organisaatioilla ei valitettavasti ole sitä laitteistoa mitä viranomaisilla olisi. [Linkki Wikipedia: J. Allen Hynek] Edesmennyt tohti J. Allen Hynek, joka oli ilmavoimien johtava tieteellinen konsultti, vieraili täällä minun luonani tässä talossa lukuisia kertoja. Hän kertoi minulle, että standardinmukainen toimintatapa asekameroiden valokuvien tapauksessa, joita torjuntahävittäjät pystyivät ufojen torjuntatehtävillä helposti ottamaan, oli se, että purkki otettiin laskeutumisen jälkeen pois ja lentäjiä kuultiin suullisesti, heidän käskettiin olla hiljaa, he eivät saaneet edes nähdä filmiä.          

Koelentäjä ja astronautti Gordon Cooper, ufon laskeutuminen

Raymond Fowler: Minulla on Gordon Cooperin ääninauhan kirjallinen kopio. Hän oli koelentäjä ennen astronautiksi tuloaan. Hän oli Edwardsin ilmavoimien tukikohdassa, josta käytettiin siihen aikaan nimitystä New Yorkin ilmavoimien tukikohta. [Linkki Wikipedia: Edwards Air Force Base] Hän mainitsi, että heillä oli siellä ufon laskeutuminen. Heillä oli kameran käyttöhenkilöstö valmiina kokeellista lentokonetta varten. He pystyivät liikuttelemaan kameramiehistöjä siellä ja he ottivat valokuvia ennen kuin se lähti lentoon. Hän sanoi, että purkit vietiin, heidän ei annettu nähdä filmiä. Hän sanoi niiden menneen Washingtoniin, eikä niitä nähtäisi koskaan enää.

NSA ja FOIA

Raymond Fowler: Meillä on tuhansia tiedonvapauslain [FOIA] kautta saatuja papereita: muistioita, kaikenlaisia asiakirjoja. Mutta jos ei tiedä mitä on pyytämässä, niin on erittäin vaikea saada mitään. Ja jos se on luokiteltu yhä salaiseksi ja heistä tuntuu, että sen pitääkin pysyä salaisena, niin et tule myöskään saamaan sitä. Kansallinen turvallisuusvirasto [NSA] on myöntänyt sen jälkeen kun veimme heidät oikeuteen, että heillä on satoja ufoihin liittyviä asiakirjoja. He pystyivät vakuuttamaan tuomarin siitä, että noiden raporttien sisällöt vaikuttivat kansalliseen turvallisuuteen ja kansallinen turvallisuusvirasto ei tullut tiedonvapauslain alaiseksi. Me emme siis pystyneet saamaan noita kyseisiä raportteja. [Linkki Wikipedia: NSA]

Ufoja koskevat tapahtumailmoitukset

Haastattelija: Kerro meille jotain ufoista saatavilla olevista asiakirjoista.

Raymond Fowler: Jotkut saamistamme mielenkiintoisista asiakirjoista eivät ole tulleet suoraan tiedonvapauslain kautta. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] On käynyt niin, että meillä on ollut asevoimien sisällä olleita myötämielisiä ihmisiä, jotka ovat antaneet meille ufoja koskevia tapahtumailmoituksia, mikä on siis havaintoa kuvaileva alustava raportti, mitä tapahtui ja niin edelleen. Se luokitellaan myöhemmin salaiseksi. Kun meillä on tuo asiakirja käsissämme, niin tiedämme täsmälleen mitä pyytää. He tietävät, että meillä on se, joten he vapauttavat sen tiedonvapauslain kautta.          

Viisi ufon laskeutumista Kirtlandin ilmavoimien tukikohdassa

Raymond Fowler: Kaksi viimeaikoina saamaamme asiakirjaa koskee viittä ufon laskeutumista Kirtlandin ilmavoimien tukikohdassa Manzanon asevarastoalueelle. Kyseessä on ontoksi tehty vuori, joka sisältää luultavasti enemmän ydinaseita kuin mikään muu asevarastoalue mitä meillä Yhdysvalloissa on. Se on erittäin rajoitettu alue. [Linkki Wikipedia: Kirtland Air Force Base] [Linkki Wikimapia: Manzano Base (USA, New Mexico)] [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

He kuvailivat kuinka ne kiekon muotoiset esineet laskeutuivat sille alueelle. Yhdessä raportissa mainitaan kuinka yksi vartijoista kävelee sen luo ladatun haulikon kanssa ja katselee kuinka se lähtee lentoon aivan hänen edestään.

RAF Woodbridge, kolmion muotoisen esineen laskeutuminen

Raymond Fowler: Yksi mielenkiintoisista tapahtui Englannissa rannikolla Ipswichin lähellä RAF Woodbridgessä Yhdysvaltain yhteisessä lentotukikohdassa. Heillä laskeutui siellä kolmion muotoinen esine tukikohdan takaportille. Asiakirjassa kerrotaan kuinka aseistettu turvallisuuspoliisi eteni sitä kohti. Se nousi lentoon ja meni metsään valaisten koko metsän sen alla olleilla sinisten valojen rivillä, sen huipulla oli punainen valo. Metsän villieläimet, jänikset ja niin edelleen, alkoivat juosta metsästä pois. He löysivät painaumat siitä kohtaa missä esine oli levännyt kolmen laskeutumistelineen varassa maaperällä. He havaitsivat säteilyä. Kaikki tuo on niissä asiakirjoissa.

Asiakirjoja ”tiskin alta”

Raymond Fowler: Tuollaiset asiakirjat päätyvät meille tavallisesti ”tiskin alta”. Kun he tietävät että meillä on ne, niin he tietävät että heidän on pakko vapauttaa ne, koska ne ovat virallisia asiakirjoja. Käytämme asiakirjoja jatkotutkimukseen. Etsimme ne ihmiset jotka olivat paikalla noissa havainnoissa. Jotkut heistä ovat jääneet eläkkeelle, jotkut ovat yhä asevoimien aktiivijäseniä. Me itse asiassa pääsemme noiden ihmisten luo haastattelemaan heitä, kunhan teemme sen tavallaan salassa, niin että he eivät joudu vaikeuksiin, emmekä me itse joudu vaikeuksiin.

Meillä on monia, monia, asiakirjoja osoittamaan, että ufot ovat totta ja niitä pidetään uhkana, potentiaalisena uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Arvelen heidän ottavan tavallaan pahimman tapauksen suhtautumisen, mitä voisi pahimmillaan tapahtua. Heidän julkisen informaation ohjelmansa perustuu valitettavasti tähän kyseisen ongelman pahimman tapauksen analyysiin.

CIA:n psykologisen strategian lautakunta

Haastattelija: Pelkäävätkö ilmavoimien viranomaiset niin paljon paniikkia ja sitä että nämä esineet eivät ole heillä hallinnassa, että he haluavat pitää sen salaisuutena, niin sanotusti suojella Amerikan kansaa?

Raymond Fowler: Tuo on yksi syy. Yhdessä asiakirjassa jonka saimme vapautettua, oli tavallaan ufoja koskevan julkisen informaation toimintatapojen alullepano. Kyseessä on keskustiedustelupalvelun [CIA] muistio, jossa neuvotaan keskustiedustelupalvelun psykologisen strategian lautakuntaa perustamaan ufoista sellainen julkisen informaation ohjelma, joka minimoisi paniikin. Tuo oli yksi viitteistä, että heistä tuntui, että kansan reaktio voisi olla epäsuotuisa, eivätkä he voisi tehdä sille paljoakaan. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA)]

Ilmapuolustuksen puute

Raymond Fowler: Toinen asia oli se, että mitä tahansa ne olivatkaan, niin niitä vastaan ei ollut ilmapuolustusta, siksi tästä koko asiasta piti olla erittäin erittäin hiljaa. Meillä on ihmisiä joille on tullut palovammoja ufoista, ihmiset ovat loukkaantuneet, noita on vähemmistö. Valtiovalta ei halua joutua vastuuseen sellaisesta mitä he eivät voi hallita. Ufot ovat soittaneet johdonmukaisesti kiinnostusta ydinaseiden varastointialueita kohtaan, erittäin rajoitettuja sotalaitoksia, Minuteman-paikkoja, kohtaan.

Kansan osallistuminen UFO-ohjelmaan

Raymond Fowler: Puhuin erään kanssa jota oli kuultu tai jolle oli annettu tilanneselostus UFO-ohjelmasta juuri ennen hänen vapauttamistaan asevoimien palveluksesta. Hän kertoi minulle, että yksi asioista jonka he ovat erittäin halukkaita pitämään venäläisiltä salaisuutena, on se, kuinka paljon me tiedämme ufoista. Hänestä tuntui, että kovaa tietämystä ufoista voitaisiin käyttää meidän omien asejärjestelmiemme parantamiseen.

Mikä tahansa turvallisuusrikkomus voisi vahingoittaa sitä mitä me yritämme tehdä. Kansan osallistuminen UFO-ohjelmaan on EI-EI! Isot uutisotsikot ufoista aiheuttavat päänsärkyä Yhdysvaltain ilmavoimille ja aiheuttavat kongressin ihmisille kuormitusta kongressin kuulemisina. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kongressi] Viimeisen asia jonka he haluavat, ovat kongressin kuulemiset tästä aiheesta, se saattaisi räjäyttää koko tämän asian täysin auki.

Yhdistyneet kansakunnat, YK

Raymond Fowler: Me yritimme saada yhdistyneitä kansakuntia avaamaan tätä asiaa. Lukuisat tieteilijät ja lukuisat ennen UFO-ohjelmaan liittyneet ihmiset esiintyivät useita kertoja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri U Thantin edessä ja sitten Kurt Waldheimin edessä, mutta Yhdysvallat, Britannia ja Ranska vastustivat tuota sinnikkäästi sanoen sen olevan rikkomus kansallista turvallisuuttaan kohtaan. [Linkki Wikipedia: U Thant] [Linkki Wikipedia: Kurt Waldheim] [Linkki Wikipedia: Ydinaseohjelmat eri maissa]

Gordon Cooper esiintyi ja todisti joistakin tietämistään asioista ja sanoi, että jos Yhdistyneet kansakunnat kustantaisi avoimen tieteellisen tutkimuksen, joka olisi erillinen muiden maiden asevoimien tekemistä tutkimuksista, niin hän tiesi astronautteja ja muita ihmisiä NASA:ssa jotka saattaisivat olla halukkaita todistamaan, jos he vain pystyisivät tekemään sen ilman rangaistusta. Koko asia valitettavasti torjuttiin.

Carter

Haastattelija: On mielenkiintoista, että ne ihmiset jotka toivovat tätä avattavan kansan saataville… [Linkki Wikipedia: Jimmy Carter] Esimerkiksi Carter sanoi kampanjoissaan, että jos he pystyisivät, niin he avaisivat tämän informaation kansalle. Mutta sen jälkeen kun he saavat selville mitä todella on meneillään, he tukkivat turpansa. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Raymond Fowler: He tukkivat turpansa… Hän… Herra Carterilla ja minulla on puhtaaksi kirjoitettu teksti hänen puheestaan, jossa hän mainitsi sen tosiasian, että hän julkaisisi kaiken UFO-informaation, jos hänet valittaisiin [presidentiksi], mutta kuitenkin vain siinä tapauksessa jos se ei vaikuttaisi kansalliseen turvallisuuteen.

JANAP 146 –ohjesäännön ja ilmavoimien puheiden ristiriita

Raymond Fowler: Ohjesäännöt estävät lentäjiä, jopa siviililentäjiä, puhumasta ufoista. JANAP 146 on ohjesääntö joka on suunniteltu nimenomaan käsittelemään esineitä jotka ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle. Ilmavoimat kuitenkin kertovat kansalle, että ufot eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle, että ne ovat huijausta, hallusinaatioita ja väärintulkintaa.

Haastattelija: Heidän täytyy rakastaa saadessaan käsiinsä huijaus, koska silloin he voivat sanoa: ”Katsokaa näitä kaikkia huijauksia jotka ihmiset ovat meille esittäneet.”

1953, tyrmäysohjelma, kuuluisuuksien hyväksikäyttö

Raymond Fowler: Vuonna 1953, jolloin tyrmäyspolitiikka perustettiin, Valkoisen talon kansallisen turvallisuuden neuvosto [NSC] pyysi siihen aikaan hyvin kuuluisaa tiedemiestä H.P. Robertsonia johtamaan sitä mikä on tultu tuntemaan nimellä Robertsonin paneeli. Se oli luokiteltu huippusalaiseksi. Saimme jonkin aikaa sitten kopion sen siistitystä versiosta. He luonnostelevat siitä täydellisen tyrmäysohjelman. [Linkki Wikipedia: United States National Security Council (NSC), ”Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvosto”] [Linkki Wikipedia: Robertsonin paneeli]

Yksi heidän painottamistaan asioista oli hyvin tunnettujen henkilöiden, jopa Walt Disneyn, käyttö televisioon ja radioon pääsemiseksi. He halusivat käyttää Walt Disneyn tuotantoja tekemään täsmälleen tuon mistä puhuit: kasvattamaan jutun joka näytti siltä kuin kyseessä olisi aito UFO, sitten kuin kaikki ajattelivat sen olevan aito, he vetivät maton sen alta. He esittivät yksityiskohtaisesti kuinka tuollainen pystytään tekemään ja pitäisi tehdä. Tuota toimintamenettelyä he ovat toteuttaneet siitä lähtien. Se on häpeällistä.

Kansallista turvallisuutta suurempaa

Raymond Fowler: Olen varma, että he tekevät tuota tämän valtion parhaiden etunäkökohtien vuoksi. Asia on kuitenkin niin, että minun kaltaisistani ihmisistä ja tosiasiassa UFO-ohjelmissa mukana olleista ihmisistä tuntuu, että tämä aihe on paljon suurempi kuin kansallinen turvallisuus. Meneillään olevasta tietäminen voisi todellakin vaikuttaa ihmiskunnan kehitykseen, ajattelutapaan, filosofiaan, uskontoon, koko yhteiskuntaan tulisi joitakin suuria muutoksia. Miksi odottaa, että jotain tapahtuu? Silloin kansalle on kerrottava yhtäkkiä kaikki kerralla. Miksi ei tehdä sitä vuosien varrella vähitellen?

Ihmiset eivät tajua…

Raymond Fowler: Ihmiset eivät tajua sitä, että kun he ajattelevat maapallon ulkopuolista elämää, niin he ajattelevat olentoja jotka ovat luultavasti vain hiukan meitä fiksumpia. Tuolla on miljardeja vuosia meidän Aurinkoamme vanhempia tähtiä. Tilastollisesti puhuen, jos kohtaamme kasvokkain maapallon ulkopuolisen elämän, niin se ei todennäköisesti ole meitä tuhat vuotta tai miljoona vuotta edellä, se voi olla meitä miljardeja vuosia edellä. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Australialaisen lentäjän viimeiset sanat

Haastattelija: He eivät ole vaivautuneet toistaiseksi juurikaan vahingoittamaan ihmisiä.

Raymond Fowler: Eivät, eivät ole satuttaneet ihmisiä avoimesti, tarkoituksellisesti, mutta lentäjiä on kadonnut ufoja jahdatessa. Yksi tiedonvapauslain (FOIA) kautta saamistamme asioista olivat australialaisen lentäjän viimeiset sanat, täydellinen pöytäkirja, sen jälkeen kun lentäjän vanhemmat ja ufotutkijat olivat laittaneet paljon painetta viranomaisille. Hän kuvaili sikarin muotoisen esineen seuraavan häntä. Hän yritti päästä pois sen luota. Hänen viimeiset sanansa olivat: ”Se kiertää kehää yläpuolellani.” Sitten tuli hiljaisuus ja raapiva ääni. He eivät löytäneet lentäjää eivätkä lentokonetta. Välittömästi tehtiin laajat etsinnät merellä ja maaperältä katsellen, koska Melbournesta opastettiin häntä radioyhteydellä.

Säteily

Raymond Fowler: Tuo on vain yksi esimerkki. On ihmeteltävä mitä on meneillään. Ihmiset ovat saaneet erittäin pahoja palovammoja silloin kun UFO on lähestynyt heitä, säteilysairauden oireita: hiukset ovat lähteneet pois, sormenkynnet ovat mustuneet, on ilmaantunut ripulia, pahoinvointia. [Linkki Wikipedia: Säteilysairaus] [Linkki: Britannian puolustusministeriön entinen ufotutkija Nick Pope: Ufojen aiheuttamat terveyshaitat]

Dayton, Teksas, 1980

Raymond Fowler: Yhdessä tietämässämme tapauksessa Daytonissa Teksasissa joulukuussa 1980 henkilölle oli kehittynyt syöpä. He olivat niin pois tolaltaan, että haastoivat Yhdysvaltain valtiovallan oikeuteen. Kun heidät hylättiin, he vetosivat korkeampaan oikeuteen, heidät hylättiin yhä.

Meillä on kaikki arkistot maavoimien tekemistä tutkimuksista. Maavoimat valittiin tutkimaan tapausta, koska maavoimien helikoptereiden tai maavoimien käyttämien helikoptereiden oli nähty kiertävän sitä esinettä ja ajavan sitä takaa silloin kun se lähti pois. Maavoimien upseeri vahvisti ihmisille syntyneet vammat ja hän vahvisti myös alueella nähdyt helikopterit, mutta hän sanoi myös, että tämän hallinnon mikään virasto ei tulisi myöntämään helikoptereiden olleen heidän tai että esine oli heidän. Ihmisten vammoilla ei siis ollut mitään tekemistä tapauksen kanssa, valtiovalta ei ollut vastuussa, koska se ei ollut valtiovallan lentokone tai miksi ikinä haluat sitä kutsua.                                

Haastattelija: Sitä on vaikea todistaa.

Raymond Fowler: Niin, kyllä on. Paitsi, että on ne ihmiset joilla on palovammoja ja säteilysairaus. Sairaala-arkistot ja maavoimien tekemä tutkimus viittaamaan siihen että tuo todella tapahtui.

Laivaston lentäjä

Raymond Fowler: Haastattelimme laivaston lentäjää, jota ufot olivat lähestyneet melko pitkän aikaa. Sekä hän että hänen vaimonsa olivat vannoneet salaavansa sen. Oli sanottu, että voi tulla säteilysairauden oireita, heille oli annettu sotilassairaalan osoite. Hänen vaimonsa piti tuoda sinne välittömästi jos hänellä olisi niitä oireita, he maksaisivat kaikki kulut ja niin edelleen.

Joten kun tuo tapahtuu sotilashenkilölle, niin he hoitavat mielellään tuolle henkilölle ufokontaktista tai mistä ikinä syntyneet vammat, tehonlähde tai mikä tämän sitten aiheuttaakin. Mitä siviileihin tulee, niin he eivät halua myöntää sellaista tapahtuneen, he eivät halua ottaa siitä mitään vastuuta. Tuo kyseinen henkilö vannoi valan ja rikkoi valansa myöhemmin, hän kertoi meille koko jutun.

Valokuvat, tutka / näköhavainnot

Haastattelija: Mitä todella kouriintuntuvaa todistusaineistoa meillä ufojen olemassaolosta on?

Raymond Fowler: Erittäin hyviä valokuvia. Joitakin erittäin hyviä valokuvia on. Asiantuntijat ovat analysoineet negatiivit ja osoittaneet ne aidoiksi. On tutka / näköhavaintoja, siviilien tutka / näköhavaintoja sekä asevoimien tutka / näköhavaintoja. Jotkut tiedonvapauslain kautta saamamme asiakirjat antavat erinomaisia esimerkkejä tutka / näköhavainnoista, joissa maaperällä oleva tutka poimii epätavallisesti käyttäytyvän esineen. Torjuntahävittäjä yrittää pysäyttää esineen, poimii sen ilmassa olevalla tutkalla. Henkilöstö maaperällä, lentäjä ja tutkalla havainnoiva näkevät sen esineen. Tutka näkee esineen käyttäytyvän täsmälleen samoin kuin mitä he visuaalisesti näkevät maaperältä, samoin näkee ilmassa oleva tutka. Tutka / näköhavainnot ovat erittäin hyviä havaintoja.          

Aineelliset jäljet

Raymond Fowler: Kaikkialla maassa ja kaikkialla maailmassa on aineellisten jälkien tapauksia, joissa löydetään tietyntyyppisiä koloja, painaumia, löydetään palaneita alueita. Idahosta löydetty saattaa näyttää samalta kuin Ranskasta löydetty, täsmälleen samantyyppinen asia, täsmälleen samantyyppinen esine. Se viittaa siellä olleen jotain. Ranskan hallitus julkaisi äskettäin heidän ensimmäisen siviiliraporttinsa. He aloittivat monen miljoonan dollarin tutkimuksen ehkä noin 5 – 6 vuotta sitten. He väittävät joitakin heidän tutkimiaan aineellisten jälkien tapauksia täysin selittämättömiksi, ne lasketaan lentävän koneen tekemiksi, jonka alkuperää he eivät tiedä. Ne jäljet on jättänyt tunnistamaton lentävä esine.

Maahan pudonneita ufoja koskevia huhuja

Raymond Fowler: On niitä joista tuntuu, että valtiovallalla on laitteistoja. Gordon Cooper antoi ymmärtää, että hän on kuullut korkealta tasolta joitakin maahan pudonneita ufoja koskevia huhuja, talteenotosta. Hän sanoo, että ei vain pelkästään UFO, vaan myös kehojen jäänteitä. [Linkki: Astronautti Gordon Cooperin ufokokemukset]  

Atomipommikokeiden aiheuttamien vahinkojen arviointi

Raymond Fowler: Minä olen päässyt lähimmäksi tuollaista selontekoa puhuessani henkilölle GTE:ssä. [Linkki Wikipedia: GTE] Hän on korkeassa johtoasemassa, hänen turvallisuusluokituksensa on huippusalainen. Hän työskenteli vuonna 1953 ilmavoimille siviilinä. Hänen osaamisalaansa olivat laskeutumislaitteistot ja myös pudonneelle lentokoneelle aiheutuneiden vaurioiden arviointi. Hän oli siihen aikaan lainassa atomienergiakomissiolle Frenchman Flatissä Nevadassa. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain atomienergiakomissio] [Linkki Wikipedia: Frenchman Flat] Hän oli arvioimassa eri korkeuksilta tehtyjen atomipommikokeiden silloille ja erilaisille rakennuksille aiheuttamia vahinkoja. Atomipommeja oli rakennuksissa, pudotettiin laskuvarjolla ja niin edelleen.

Kutsu

Raymond Fowler: Hän väittää, että hänet kutsuttiin pois kesken noiden kokeiden ja käskettiin ilmoittautua tietyssä toimistossa, hänen pitäisi mennä 2 – 3 kolmen päivän tehtävälle jonkin vuoksi mistä hän ei saanut puhua. Hän väittää.. Juttu menee lyhyesti näin: Hänet lennätettiin Indian Springsin lentotukikohdasta siviililentokentälle Arizonaan. [Linkki Wikipedia: Creech Air Force Base (ennen Indian Springs Army Airfield)] Lentokentällä hän tapasi lentopoliisimiehen, joka saattoi hänet sotilasbussiin, jonka kaikki ikkunat oli pimennetty. Hän nousi bussiin ja hänen käskettiin olla puhumatta kenellekään. Hänen piti luovuttaa kaikki arvoesineensä pois, ja niin hän teki. Ne laitettiin vaatesäkkiin jossa oli hänen nimensä.

Supersalaisen kulkuneuvon maahansyöksy

Raymond Fowler: Kun kaikki oli koottu yhteen, eversti kertoi heille, että he lähtisivät pitkälle ajelulle, eivätkä he saaneet puhua toisilleen, he olivat menossa tutkimaan supersalaisen kulkuneuvon maahansyöksyä. He eivät saaneet puhua siitä, he olivat vannoneet valan.

Kun he lopulta pääsivät sinne, niin hän ajatteli heidän ajalleen ympäriinsä 2 – 3 tuntia. Hän ei tiennyt, he olivat ottaneet häneltä kellon pois.

Esine

Raymond Fowler: Kun he pääsivät sinne, niin bussiin kohdistui kirkas valo, sokaisevan kirkas valkoinen valo. Kun oli hänen vuoronsa mennä ulos, niin hän ei pystynyt näkemään mitään, se valo oli loistavan kirkas.

Kun he pääsivät lopulta sen valon taakse, niin siellä oli halkaisijaltaan 30 jalkaa [9,1 metriä] oleva esine. Se oli muodoltaan kuin kaksi vastakkain asetettua kulhoa. Sen ympärillä oli sileä kehä jossa oli aukkoja.

Hänen käskettiin määrittää putoamisnopeus ja eteenpäin vievä nopeus törmäyshetkellä, siinä kaikki. Hän ei kysellyt esineestä muita kysymyksiä. Hän sanoi, että siellä oli generaattoreita ja esineeseen meneviä sähkökaapeleita. Siinä oli aukko ja siellä sisällä oli ihmisiä tekemässä jotain.                             

Pienten olentojen jäännöksiä

Raymond Fowler: Esineen vierellä oli teltta jossa oli pienten olentojen jäännöksiä. Hänen ei kuitenkaan sallittu kysyä mitään kysymyksiä. Kun he pääsivät takaisin bussiin, niin kullekin ulos omaa asiaansa tekemään menneelle henkilölle kerrottiin, että palaisivat takaisin ja kirjoittaisivat käsin raportin löydöksistään, he eivät saaneet kirjoittaa sitä koneella. He vannoivat pitävänsä salaisuuden. Tuo oli vain yhteenveto siitä mitä se kaveri minulle kertoi.

Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta

Raymond Fowler: Minä suoritin henkilötutkinnan. Menen GTE:lle, missä hän nykyään [1987] työskentelee. Menin aina Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohtaan saakka, joka oli siihen aikaan nimeltään Wright Field (”Wrightin kenttä”). Puhuin ihmisille siellä, korkea-arvoisille tuon henkilön tunteville ihmisille. Kaikki antoivat hänelle terveen paperit. Hän ei tavoitellut mitään julkisuutta.

Lentokonehalli 18

Raymond Fowler: Sun Classicilta Ilmestyi elokuva nimeltä Hangar 18. [Linkki Wikipedia: Hangar 18 (film), (”Lentokonehalli 18”)] He soittivat minulle koska he tiesivät tuosta minun tutkimastani havainnosta. He tarjosivat minun kauttani tuolle kaverille rahaa dokumentin tekemisestä, mutta hän kieltäytyi siitä. Hän ei halunnut vahingoittaa juttua millään tavalla käyttämällä nimeään, johtuen asemastaan GTE:llä ja koska hän oli vannonut valan. [Linkki Wikipedia: GTE]

Korkealta tasolta tulevia huhuja

Raymond Fowler: On siis korkealta tasolta tulevia huhuja, että heillä itse asiassa on maahansyöksyjen hakutapauksia. Ovatko ne totta vai eivät, me voimme vain odottaa katsoa, mutta ne tulevat ihmisiltä joilla on täydelliset virkavaltakirjat. [Linkki: Ufojen hakuoperaatiot]

Ruumiinavauksia… ja niin edelleen

Haastattelija: Nämä heillä olleet kulkuneuvon ja jonkinlaisen henkilön, tai mikä ikinä se olikin, jäännökset… Minä… Minä uskoisin, että viranomaiset laittaisivat ne jonnekin, mieluummin kuin hävittäisivät ne.

Raymond Fowler: Eivät he niitä hävittäisi. Olemme haalineet tietoa puhumalla vuosien varrella melko monien ihmisten kanssa. Niitä pidetään tietyissä paikoissa ja ruumiinavauksia on suoritettu, ja niin edelleen.

Kaikki nuo asiat ovat korkean tason huhuja, eivätkä niin esineellisiä kuin se että näkee ufon seisovan neljällä tai kolmella jalalla ja monet todistajat katselevat kuinka se nousee ilmaan. Sitten mennään ja löydetään painaumat, säteilyä ja palaneita alueita.

Socorro, New Mexico

Raymond Fowler: Socorrosssa New Mexicossa oli yksi havainto josta kuulimme tohtori William Powersilta, joka oli ilmavoimien tähtititieteilijä. Hän auttoi tutkimaan sitä tapausta. Hän sanoi heidän käyttäneen penetrometriä [maantiiviysmittaria] kuhunkin niistä tallausjäljistä. Kunkin niistä päällä oli ollut tonni. [Linkki Wikipedia: Tonni] Hän sanoi, että nelijalkaisen laskeutumislaitteiston painopiste oli suoraan palojäljen numero 1 yläpuolella.

Kolmetoista eri ihmistä kuuli ja näki sen. Yksi poliisimies pääsi siitä itse asiassa 15 jalan [4,6 metrin] säteelle ennen kuin se alkoi pitää ääniä ja tavallaan sininen plasmamainen leiskunta tuli sen pohjasta. Hänen piti vetäytyä noin 50 jalkaa [15 metriä] ja sukeltaa maihin, mutta hän katseli sen nousevan hitaasti ilmaan. Hän katseli kuinka se sininen plasma vetäytyi sen sisään pois näkyvistä. Lopulta se vain oli siinä, oli korkea ulina ja matala ulina, lopulta se vain oli siinä ilman mitään ääntä. Sitten se alkoi liikkua poispäin tällä tavoin [ylös / alas kiemurrellen (näyttää kädellä)].                                    

Hän yritti mennä kutsumaan radiolla apua, mutta hänen radionsa ei toiminut ennen kuin se esine oli mennyt pois näkyvistä. Osavaltion poliisi oli siellä muutamissa minuuteissa. Siellä oli painaumat, siellä oli palaneita alueita, puuaines paloi yhä, jonkinlainen pullo oli sulanut. Tuontyyppistä todistusaineistoa meillä on. [Linkki:  Lonnie Zamora ja ufon laskeutuminen Socorrossa vuonna 1964, sanomalehtiartikkelit]

No, oletkos itse nähnyt?

Haastattelija: Herra Fowler, oletteko te itse nähnyt koskaan ufoa?

Raymond Fowler: En ole nähnyt koskaan mitään läheltä. Näin ufon tai niin sanotun lentävän kiekon heinäkuussa 1947 Danversissa työskennellessäni siellä kirkkaassa päivänvalossa maatilalla. [Linkki Wikipedia: Danvers] En tietenkään tiennyt mitään ufojen tyypillisistä ominaispiirteistä, mutta se kapine meni taivaalle. Se laskeutui tavallaan samanlaista liikettä tehden kuin putoava puun lehti.

Ajattelin sen olevan laskuvarjo, etsin sen käärinliinoja, käärinliinoja ei ollut, siellä ei roikkunut henkilöä. Noin kaksi päivää myöhemmin sanomalehdissä raportoitiin, että Beverlyssä ja Wenhamissa oli nähty ufoja. Ihmettelin aina, että olivatko ihmiset nähneen sen saman kuin minä. Olen nähnyt useita muitakin esineitä joita en pystynyt tunnistamaan, joita kutsuisin ufoiksi, tiedäthän…

Betty Andreassonin tapaus, 25.1.1967

Haastattelija: Kerro meille Andreassonin tapauksesta.

Raymond Fowler: Andreassonin tapaus on kolmannen tyypin lähikohtaaminen tyyppiä G. Kolmannen tyypin lähikohtaamiseen kuuluu ufoon yhdistyvien matkustajien näkeminen. Niitä on seitsemää tyyppiä, Andreassonin tapaus on tyyppiä G. Siihen kuuluu se, että todistajat oletettavasti vuorovaikuttavat ufon matkustajien kanssa. Andreassonin tapaus koskee oletettua naisen abduktiota tammikuun 25. päivänä vuonna 1967 hänen kodistaan Ashburnhamista Massachusettista. [Linkki Wikipedia: Ashburnham, Massachusetts]

Kummallisen näköisiä olentoja

Raymond Fowler: Minun on jätettävä paljon yksityiskohtia pois, mutta lyhyt yleiskatsaus tapauksesta menee näin:  Betty Andreasson oli keittiössä. Hänen isänsä, äitinsä ja seitsemän lastaan olivat katselemassa olohuoneessa TV:tä. Valot alkoivat vilkkua päälle ja pois päältä. Ruokakomeron ikkunan läpi näkyi erittäin erittäin kirkas sykkivä valo, sitten valot sammuivat.

Lasten takana ollut isä juoksi keittiöön. Innostuneet lapset juoksivat kaikki keittiöön, hän [nainen] hätisti lapset takaisin olohuoneeseen. Isä meni katsomaan ruokakomeron ikkunaan katsomaan mistä valo oli peräisin. Hän näki useita noin kolmen ja puolen jalan [1,06 metrin] mittaisia erittäin kummallisen näköisiä olentoja, joilla oli suuret päät, siis hyvin samankaltaiset kuin tämä veistetty pää. Silmät olivat valtavan kokoiset, sivuille ulottuvat. Suu oli vain rakonen, hyvin vähän nenää, vain kaksi reikää, korvien paikalla vain reiät. Siis tyypillinen humanoidi mitä näissä tapauksissa nähdään.

Olennot tulevat keittiön oven läpi

Raymond Fowler: Hän katseli kuinka ne tulivat kohti taloa, ne eivät kävelleet vaan tulivat ilmassa tavallaan näin [näyttää kädellä], hän kuvaili niiden loikkineen melkein kuin heinäsirkat. Sitten hän ei pystynyt muistamaan enää mitään muuta.

Ne tulivat suoraan keittiön oven läpi. Tarkoitan, että ne eivät avanneet ovea, vaan tulivat suoraan oven läpi. Ne olivat rivissä. Ne katosivat näkyvistä ja tulivat näkyviin, katosivat näkyvistä. Ne katosivat näkyvistä melkein kuin olisivat pystyneet järjestelemään kehojensa molekyylit jotenkin päästäkseen oven läpi. [Linkki Wikipedia: Molekyyli] [Linkki Wikipedia: Atomi]

Betty lähtee mukaan

Raymond Fowler: Perhe laitettiin tilaan josta voisi käyttää nimitystä keskeytetty animaatio. Mitä tahansa he olivatkaan tekemässä, niin he vain jähmettyivät. Ne suostuttelivat Bettyä seuraamaan heitä. Yksi niistä jäi vahtimaan perhettä. Nainen nostettiin maasta ylös, liu´utettiin siinä yksilöiden rivistössä olevaan aukkoon ja he menivät oven läpi ulos. Hänelle tehtiin erittäin mielenkiintoinen fyysinen tutkimus. He ottivat tuon fyysisen tutkimuksen aikana pitkän taipuisan neulan, laittoivat sen hänen vasempaan sieraimeensa ja vetivät sieltä ulos pienen esineen jossa oli kuin johtomaisia viiksiä.

Mistäs tuo tuli?

Raymond Fowler: Me ihmettelimme, että mistä se tuli? Yritimme saada sen selville tutkimuksemme aikana, jossa käytettiin hypnoosia. Yritimme saada selville, mutta kun yritimme saada sitä hypnoosissa selville, hän meni niin pois tolaltaan, että hypnotisoija pelkäsi edetä pidemmälle. Käytimme myöhemmin jatkotutkimuksessa toista hypnotisoijaa. Nainen kävi silloin läpi kokemuksen jolloin hän oli ollut 13-vuotias ja hänet oletettavasti abduktoitiin myös. He olivat itse asiassa laittaneet sen hänen sisäänsä syrjäyttämällä hänen silmänsä. Sitä hypnoosia oli hirvittävää kuunnella. [Linkki Mehiläinen: Hypnoosihoito]

Kolmannen tyypin lähikohtaamisen tyyppi G

Raymond Fowler: Andreassonin tapaus on siis pohjimmiltaan tuollainen. Se on tyypillinen lukuisista tapauksista, joista käytämme nimitystä kolmannen tyypin lähikohtaaminen tyyppi G. Tavallisesti käy niin, että henkilö on autossa, tai ehkä autossa on kaksi tai kolme henkilöä menossa tiettyyn määränpäähän. He näkevät jotain aivan kuin lentokone putoaisi heidän eteensä, heidän autonsa pysähtyy. Sitten yhtäkkiä esine onkin jo lähtenyt.

He jatkavat määränpäähänsä ja huomaavat 2 – 3 tunnin kadonneen. Sitten heillä alkaa olla unia siitä mitä tuolla aikavälillä tapahtui, heillä on takaumia. Jos he menevät hypnotisoitaviksi oikeille ihmisille, he elävät uudelleen tyypillisen abduktiokokemuksen ja fyysisen tutkimuksen. Heille on kerrottu, että he eivät pysty muistamaan tapahtumia.

Satoja vastaavia tutkittuja tapauksia

Raymond Fowler: Me olemme tutkineet useita satoja tuollaisia tapauksia melko perinpohjaisesti. Yleensä tutkimukset tekee hyvin luotettava psykologi, psykiatri. Tuollaisen tutkimuksen jälkeen voi sanoa vain, että he elävät kokemuksensa uudelleen, he läpäisevät valheenpaljastustestit, läpäisevät tiukat henkilötarkastukset. Heidän raportoimansa asiat ovat samankaltaisia kuin muissa tapauksissa tässä maassa ja ulkomailla. Meistä tuntuu, että heidän kertomuksensa ovat tällä ajanhetkellä [1987] tutkimuksen ja dokumentoinnin arvoisia. Emme tiedä tapahtuiko niin todella, mutta sen tiedämme, että ne eivät ole huijauksia. Me tiedämme heidän todella uskovan kokeneensa jotain tuollaista.

Haastattelija: Onko hän yhä nykypäivänä [vuonna 1987] elossa?

Raymond Fowler: Hän on yhä elossa, puhuin hänen miehensä kanssa vain neljä tai viisi päivää sitten.

Haastattelija: Ei mitään uusia tapahtumia tai jotain?

Raymond Fowler: Ei.

Outoja tapahtumia, ”yliluonnollisia ilmiöitä”

Raymond Fowler: Yksi asia mikä tällaista kokeneille ihmisille on tapahtunut, on se, että jonkin aikaa jälkeenpäin on tapahtunut outoja asioita. Paremman termin puuttuessa on varmaankin käytettävä termiä yliluonnollinen ilmiö: ilmestyksiä, esineet liikkuvat talossa itsekseen, on nähty outoja valoja. Tuota jatkuu usein muutamia päiviä havainnon jälkeen, joskus sitä jatkuu useita viikkoja, joskus se loppuu ja alkaa sitten uudelleen. [Linkki Wikipedia: Yliluonnollinen] [Linkki Wikipedia: Paranormaali ilmiö]

Jumalaa pelkäävät ihmiset ja siunaileva pappi

Raymond Fowler: Tunnen Middletonista ihmisiä, erittäin mukavan perheen. [Linkki Wikipedia: Middleton, Wisconsin] Heille tapahtui heidän maatilallaan hyvin samankaltainen tapahtuma. Heitä ei abduktoitu, mutta he olivat nähneet matkustajan, kapine oli laskeutunut sinne. Heidän talossaan oli meneillään kaikkea tuollaista. He kutsuivat papin siunaamaan talonsa.

Lopulta he muuttivat talosta pois. He olivat Jumalaa pelkääviä ihmisiä, henkilötarkistus osoitti heidän olevan aitoja luotettavia kansalaisia. Heillä oli tuo kokemus. He kokivat UFO-kokemuksen jälkeen muita kokemuksia. Andreassonin perhekin koki jälkeenpäin jonkin aikaa tuollaista.

Haastattelija: Erittäin hermoja raastavaa…

Raymond Fowler: Erittäin hermoja raastavaa. He haluavat vastauksia, eikä heille pysty antamaan vastauksia. Se tuollaisessa on ongelma. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Sopeuttamisprosessi

Raymond Fowler: Arvelen meidän käyvän läpi tavallaan prosessia, jonka ovat käynnistäneet se mikä ikinä se onkin. Ensimmäiset havainnot olivat vain ylilentoja, sitten tuli lähikohtaamisia, sitten tuli toisen tyypin lähikohtaamisia, sitten kolmannen tyypin lähikohtaamisia, siis melkein kuin sopeuttamisprosessissa. Näkemämme vaikuttaa olevan sopeuttamisprosessi, että hyväksymme vähitellen niiden olemassaolon mitä ikinä ne ovatkin. Arvelen sen olevan heidän käynnistämänsä.

Informaation pidättäminen

Raymond Fowler: Minä arvelen, että ihmisten jotka ovat kokeneet jotain sellaista mitä he eivät pysty selittämään ja pelkäävät puhua siitä, pitäisi puhua siitä jonkun kanssa. Me pidämme nimet luottamuksellisina, jos niin pyydetään. Mitä tulee valtiovallan informaation pidättämiseen ihmisiltä, niin on luultavasti paljon asioita, jotka tuntuvat heistä siltä että jos suuri yleisö tietäisi niistä, niin se aiheuttaisi paljon ongelmia. Mutta jos henkilöllä on ufohavainto ja hän haluaa jakaa sen jonkun kanssa, niin on parempi tehdä se, kuin pitää se sisällään.

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Nick Pope, Britannian puolustusministeriö: Ministeriön UFO-arkistot

Linkki käännettyyn haastattelun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Puolustusministeriö ja UFO-ilmiö

Nick Pope: Nimeni on Nick Pope. Olen palveleva viranomainen Britannian puolustusministeriössä, jonne minut kiinnitettiin vuonna 1985. [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriö] Olen tehnyt siellä monia erilaisia työtehtäväturneita. Niistä kaikkein asiaankuuluvin oli se, kun olin vuosina 1991 – 1994 töissä osastolla josta käytettiin nimitystä ilmatiehenkilöstön kanslia. Minun työtehtävänäni siellä oli tutkia ja selvittää UFO-ilmiötä Britannian valtiovallalle. [Linkki: Puolustusministeriön entinen ufotutkija Nick Pope: Iso-Britannian ufoarkistot]

Havaintojen kova ydin

Nick Pope: Vastaanotin joka vuosi jotain väliltä 200 – 300 uforaporttia. Minun työtehtävänäni oli arvioida niitä, tehdä päätös oliko todistusaineistoa uhkasta Yhdistyneen kuningaskunnan puolustukselle. [Linkki Wikipedia: Yhdistynyt kuningaskunta] Tutkimuksen jälkeen 90 – 95 %:lle noista havainnoista osoittautui olevan arkipäiväinen selitys, mutta meille jäi käteen havaintojen kova ydin, ne jotka uhmasivat kaikkia mitä tahansa tavanomaisia selityksiä.

Kyseessä oli joukko mielenkiintoisia tapauksia, joihin kuului sotilashenkilöstön tekemät havainnot, ufojen ja lentokoneiden väliset läheltä piti –tilanteet., tapaukset joissa ufoja seurattiin tutkalla ja tapaukset joissa ufoja tallennettiin filmille ja videolle. [Linkki: Ufot ja lentoturvallisuus, FOX NEWS -haastattelussa Nick Pope]

Ufojen nopeus ja liikehdintä

Nick Pope: Niiden vuosien varrella kun Britannian viranomaiset ovat tarkastelleet UFO-ilmiötä, on ollut lukuisia tapauksia joissa asevoimien hävittäjien valvojat ovat jäljittäneet korreloimattomia kohteita. Lukuisissa noissa tapauksissa asevoimien hävittäjät todellakin joko käännettiin pois tehtävästä tai itse asiassa lähetettiin ilmaan yrittämään noiden esineiden torjuntaa, ei kuitenkaan ryhtymään niiden kanssa taisteluun missään vihamielisessä mielessä, vaan ainoastaan lähestymään niitä niiden tunnistamiseksi.

Minun on sanottava, että me emme ole onnistuneet noissa tapauksissa yrityksissämme tehdä pysäytystä. Me havaitsemme poikkeuksetta, että ufojen nopeus ja liikehdintä ovat paljon edellä meidän kalustossamme olevaa parasta kalustoa mitä lentokoneisiin tulee. Ne lentävät rehellisesti sanottuna rinkiä meidän ympärillämme.

Ufojen takaa-ajo

Nick Pope: Niissä tapauksissa kun asevoimien hävittäjät ovat tosiasiassa ajaneet ufoja takaa yrittääkseen saada ehkä asekameralla kuvamateriaalia tai lähestyä visuaaliselle näköetäisyydelle tunnistaakseen mikä se mysteerinen alus on, nuo kapineet ovat osoittaneet ilmiömäisten nopeussyöksähdysten lisäksi myös kykyä pysähtyä ja kääntyä välittömästi. Tuo nostaa esiin kaikenlaisia kysymyksiä G-voimista tuollaisessa liikehdinnässä. [Linkki Wikipedia: G-voima] G-voimat olisivat rehellisesti sanottuna aivan liikaa edes parhaalla G-puvulla, että kukaan ihminen selviytyisi niistä. Jo pelkästään tuo nostaa esiin mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, että kuka noilla kapineilla liikennöi.

1956

Nick Pope: Poimin puheenaiheeksi muutaman erityisen vaikuttavan tapauksen. On ehkäpä aloitettava vuoden 1956 tutka/näköhavainnoista, joka tapahtui lähellä Bentwatersin aluetta. [Linkki: Rendlesham (1980)] Tuo oli yksi niistä tapauksista joka kirjoitettiin ylös projekti Blue Bookissa ja sen arvioitiin olevan erityisen merkittävä.

Pitkä juttu lyhyesti: Hävittäjien valvojat poimivat tutkakohteen jota ei pystytty helposti tunnistamaan omaksi lentokoneeksemme. Sitä yksinkertaisesti katseltiin ja pääteltiin, että siellä ilmassa todellakin oli kiinteärakenteinen alus. Se matkasi ilmiömäisellä nopeudella verrattuna omiin hävittäjiimme, joten hävittäjät lähetettiin matkaan. Lentäjät itse asiassa onnistuivat pääsemään sen lähelle ja saivat visuaalisen havainnon siitä esineestä. He kuvailivat sitä jonkin tyyppiseksi rakenteelliseksi, mahdollisesti kiekon muotoiseksi alukseksi. Mutta se oli rehellisesti sanottuna liian nopea ja liian hyvin liikuteltavissa, jotta he olisivat nähneet selkeästi. Ja jälleen: se lensi rinkiä heidän ympärillään. Tuo on mielenkiintoinen esimerkki, yksi monista, joissa nämä alukset osoittavat nopeutta ja liikehdintää josta meillä ei ole toivoa.

UFO-kohtaamisten sarja 30. ja 31. marraskuuta 1993

Nick Pope: Heitän esimerkin paljon nykyaikaisemmasta havainnosta, jonka tutkimukseen minä olin itse suoraan osallinen. Marraskuun 30. ja 31. päivinä vuonna 1993 Iso-Britannian yllä tapahtui sarja UFO-kohtaamisia. Kaikkein mielenkiintoisimpaan niistä liittyi tilanne, jossa suuri kolmion tai timantin muotoinen UFO teki itse asiassa ylilennon kahden ilmavoimien tukikohdan yli. Ne kaksi tuohon osallista laitosta ovat Midlandsissa sijaitsevat RAF Cosford ja RAF Shawbury. [Linkki Wikipedia: RAF Shawbury] [Linkki Wikipedia: Midlands]

RAF Cosford

Nick Pope: RAF Cosfordissa vartiopartio… Havainnon tämä osa tapahtui itse asiassa 31. päivän varhaisina tunteina noin klo 00:10 aamulla. Cosfordin vartiopartio näki kuinka se UFO lensi suoraan tukikohdan yli. He tietenkin soittivat välittömästi sisään ilmoituksen ja saivat tietää mielenkiintoisesti, että tutkassa ei näkynyt yhtään mitään, vaikka se kapine oli menossa suoraan heidän päidensä yli.

RAF Shawburyn havainto

Nick Pope: He soittivat muiden ihmisten lisäksi kollegoilleen RAF Shawburyyn, joka on noin 10 – 12 mailin [16 -19 kilometrin] päässä. Meteorologian upseeri otti puhelinsoiton vastaan. On ymmärrettävä, että noissa laitoksissa on vain henkilöstön runko, joten puhelinsoitin otti siellä vastaan meteorologian upseeri. Hän meni ulos ajatellen, että ehkä ihmiset vain vitsailivat hänen kanssaan, mutta hän todellakin näki matkan päässä kirkkaan valon joka oli matkalla hänen suuntaansa. Se kapine tuli lähemmäs ja lähemmäs.

Hän kuvaili sitä minulle seuraavana aamuna ääni mielenliikutuksesta väristen niin, että se oli kuin massiivinen kolmion muotoinen alus, mahdollisesti hieman timantin tavoin koholla. Se ohitti hänet hänen päänsä yli hieman sivulta ehkä vain noin 200 jalan [61 metrin] korkeudelta päästäen matalataajuista humisevaa ääntä, jonka hän pystyi kuulemisen lisäksi myös tuntemaan. Kiehtovasti se alus laukaisi kapean valonsäteen alas pelloille aivan sotilastukikohdan ympärysaidan toiselle puolelle.

Sekunneissa horisonttiin

Nick Pope: Hän sanoi, että se esine tuli häntä kohti luultavasti vain nopeudella 20 tai 30 mailia tunnissa [32 tai 48 km/h], erittäin hitaasti. Yhtäkkiä valo vetäytyi ylös alukseen ja se ampaisi silmänräpäyksessä horisonttiin, sekunneissa, niin hän sanoi. Pitäkää mielessä, että tässä on kyseessä ilmavoimien upseeri jolla on kahdeksan vuotta palvelukokemusta, hän näkee lentokoneita ja nopeita suihkuhävittäjiä elämässään joka päivä.

Hän sanoi, että sen kapineen nopeus oli luultavasti noin 10-kertainen ilmavoimien suihkuhävittäjään verrattuna. Kun pyysin häntä arvioimaan sen mysteerialuksen kokoa tyypillisellä sotilaallisella tarkkuudella, niin hän sanoi sen olleen luultavasti C-130 Hercules kuljetuslentokoneen ja Boeing 747 Jumbo Jetin välissä. [Linkki Wikipedia: Lockheed C-130 Hercules] [Linkki Wikipedia: Boeing 747]

Tutkimus

Nick Pope: Minä käynnistin tuosta tapauksesta täyden tutkimuksen. Tuo oli itse asiassa yksi osa havaintojen sarjasta, joka tapahtui tuona kyseisenä yönä koko maan yllä. Havaitsijoina oli paitsi kansalaisia, myös lukuisia poliiseja, erityisesti Englannin lounaisosissa ja Walesissa, kuin myös Midlandsissä. [Linkki Wikipedia: Wales] Tein kaikki tavalliset tarkistukset, takavarikoimme tutkanauhat ja lähetimme ne puolustusministeriön päärakennukseen.

Tarkistimme tutkanauhat, aluksi ajattelimme meillä olevan jotain, mutta eliminoimme sen pois vain poikkeavuutena. Teimme kaikki mahdolliset tarkistuksien sarjat. Tarkistimme kaikki satelliittien jäljet ja avaruusromun tulon Maan kiertoradalle, tähtitieteelliset ilmiöt, meteoriitit, tulipallot, satelliittien reitit, sotilaslentokoneiden harjoitukset, säähavaintopallojen laukaisut. Miten epätodennäköisiä tahansa nuo olivatkaan, niin me tarkistimme silti. Filosofia oli aina tuo: tällä alalla kaikki tarkistetaan.

AVM

Nick Pope: Vedimme täyden vesiperän. Lopuksi noin viikon täyden työn jälkeen tämän kimpussa, laitoin komentoketjussa ylöspäin raportin osastoni johtajan kautta lentohenkilöstön apulaisjohtajalle, ilmailun varamarsalkalle, siis kyllä, arvellakseni ilmavoimien kahden tähden upseerille.

Tunnistamaton alus

Nick Pope: Lähetimme tämän asian hänelle ja sanoimme pohjimmiltaan, että korreloimaton kohde, tunnistamaton alus, ei vain valo tai hahmo, tuntematonta alkuperää oleva rakenteellinen alus tunkeutui tuona kyseisenä yönä siihen mistä käytämme nimitystä UK ADR, joka tarkoittaa siis Yhdistyneen kuningaskunnan ilmapuolustusaluetta, lensi ilman että sitä havaittiin tutkalla, ilman että yhtäkään lentokonetta lähetettiin ilmaan, lensi täysin julkeasti kahden sotalaitoksen yli ja suuren osan muuta maata läpi, ja sitten se katosi. Esine oli selittämätön.

”Kiinniottotilanne-22”

Nick Pope: Lentohenkilöstön apulaisjohtaja ajatteli tuota pitkään ja kovasti. Oletan sen olleen kiinniottotilanne-22 [Linkki Wikipedia: Catch-22 (logic), ”kiinniottotilanne-22”] Hän palasi yksinkertaisesti asiaan ja sanoi: ”No, tuo on todella mielenkiintoinen tapaus, mutta olette selvästi tehneet kaikki tarkistuksen jotka pystytte tekemään. Me emme voi rehellisesti sanottuna tehdä yhtään enempää, mutta tuo on kiehtovaa.”

Komentoketju

Nick Pope: Arvelen sen menneen komentoketjussa ylöspäin mennessään… En muista menikö se puolustusministerille vai ei, vaikkakin epäilen sen menneen, itse asiassa puolustushenkilöstön päällikölle ja puolustusministerille. [Linkki Wikipedia: Chief of the Defence Staff (United Kingdom), “puolustushenkilöstön päällikkö” (Yhdistyneet kuningaskunnat)] [Linkki Wikipedia: Secretary of State for Defence, ”puolustusministeri”]             

Mielipiteet muuttuvat

Nick Pope: Arvelen, että mikä tahansa luonne, johtopäätöksen epätyydyttävä luonne olikaan, niin me varmasti muutimme siellä muutamien ihmisten mielipidettä koko UFO-ilmiön luonteesta. Arvelen saaneemme lukuisat vanhemmat virkamiehet ja asevoimien upseerit todellakin tajuamaan heidän virkakaudellaan, että tämä ei ollut vain pötypuhetta, että UFO-ilmiö ei ole ainoastaan valoja ja hahmoja taivaalla, vaan se on todellista, kiinteää, se voi koskea asevoimia aivan yhtä paljon kuin ketä tahansa muutakin.

Arvelen tuon säilyvän yhtenä merkittävimmistä Britanniassa koskaan tapahtuneista tapauksista. Se rehellisesti sanottuna osoittaa vakavia puolustuksen ja kansallisen turvallisuuden ongelmia, jos siitä jäljellä jotain epäilyksiä vielä oli. Koko UFO-ilmiö nostaa niitä esiin.

Puolustuskanslian adjutantti Ralph Noyes

Nick Pope: Sotilaslentokoneet ovat kuvanneet vuosien varrella asekameroilla lukuisia filmejä. Valitettavasti tuota filmimateriaalia ei vaikuta olevan enää olemassa, minä tarkistin. Yksi minun edeltäjistäni, joka johti edeltävällä nimellä DS-adjutantti sitä osastoa jolla minä työskentelin, joka tarkoittaa siis puolustuskanslian adjutanttia, oli mies nimeltään Ralph Noyes. [Linkki PSI Encyclopedia: Ralph Noyes] Myös hän puhui puolustusministeriön työntekijänä ennen kuolemaansa julkisesti UFO-ilmiön totuudenmukaisuudesta ja painotti kaikille kuunteleville, että tässä on kyseessä vakavasti otettava ilmiö ja se tarvitsee ja ansaitsee vakavaa tutkimusta.

Ilmailuhenkilöstö haukkoo henkeään

Nick Pope: Ralph todellakin näki tuon kyseisen filmiaineiston ja Ralph kertoi siitä minulle. Arvelen hänen todistajalausuntonsa menneen myös kirjalliseen arkistoon. Hän kertoi minulle, että hänet oli kutsuttu virka-asemaltaan korkeamman ilmavoimien henkilöstön tilanneselostustilaisuuteen. He kaikki olivat kokoontuneet katsomaan jotain sitä filmiaineistosta joka oli saatu jahdista, kun asevoimien suihkuhävittäjä oli lähetetty ilmaan yrittämään ufon katsomista lähempää. Ralph Noyes kertoi minulle, että hän ja kaikki se ilmailuhenkilöstö vain istui ja haukkoi henkeään hämmästyksestä, katseli, osoitteli, ihmetteli. Mutta rehellisesti sanottuna he eivät päässeet tuon pidemmälle, lukuun ottamatta sitä ehdotonta tunnustusta, että ilmatilassamme operoi kapineita joilla on paremmat kyvyt kuin meillä.                           

Ufot ja prototyypit

Nick Pope: Kun sanon tuon, niin minä tietenkin lasken mukaan myös prototyyppi-alukset, koska yksi UFO-ilmiön esiintuoduista näkökohdista on usein tämä melko järkeenkäypä kysymys: No, voisiko olla niin, että ne näkemänne nopeat epätavallisesti liikehtivät rakenteelliset alukset ovat vain ilmavoimien seuraavan sukupolven lentokoneita, prototyyppilaitteita, olivat ne sitten lentokoneita tai kauko-ohjattuja kulkuneuvoja…

No, minä puhun tässä puolustusministeriön palveluksessa olevana jäsenenä ja olen tehnyt UFO-työtä kolmen vuoden ajan. Voin kertoa kaikille tuon näkökohdan esiin tuoville, että kyllä, me käytämme kaikkia aikoina tietysti prototyyppisiä lentokoneita ja laitteita, mutta me tiedämme missä me käytämme omia tarvikkeitamme. Me käytämme niitä erittäin huolellisesti valvotuilla ja määrätyillä alueilla ja vaara-alueilla. Me emme tee virheitä ufojen ja prototyyppien välillä, me emme lähde ajamaan ufoa takaa, jos kyseessä on prototyyppi, me tiedämme eron. 

Nick Pope: Kun kansalaiset näkevät jotain, niin tiedäthän, kuka tietää? Se riippuu siitä missä he sen näkevät. Mutta kun puhutaan asevoimien havainnoista ja sellaisesta tutkimuksesta ja selvityksestä mitä minä tein, niin jos minä olisin törmännyt prototyypin testaamiseen, niin a) minä olisin tiennyt siitä ja b) jos minä en olisi tiennyt siitä, niin minulle olisi kerrottu. Me olisimme tietenkin sulkeneet sen pois melko nopeasti.

Rendleshamin metsän tapaus

Nick Pope: Britannian kaikkein kuuluisin ufotapaus on Rendleshamin metsän tapaus, johon viitataan joskus myös nimellä Bentwatersin tapaus. Tuossa tapauksessa oli kyseessä useita öitä kestänyt ufotapausten sarja joulukuussa 1980. Osallisina olivat Suffolkissa sijaitsevat nimellisesti kuninkaallisten ilmavoimien tukikohdat RAF Bentwaters ja RAF Woodbridge , mutta niitä tietenkin pyörittivät Yhdysvaltain ilmavoimat. Siellä tapahtui kohtaamisten sarja.

Yhdessä vaiheessa se pieni metallinen karkeasti ottaen kolmion muotoinen alus vaikutti itse asiassa tulevan alas ja laskeutuvan tietylle aukiolle. Kaikki tämän todistajat ovat sotilashenkilöstöä, he ovat koulutettuja havainnoijia, he eivät tee virheitä. Jotkut skeptikot ovat esittäneet, että kyseessä saattoi olla erehdys: lähistöllä sijaitsevan majakan näkeminen. [Naurahtaa] Tuo on kahdestakin syystä pötypuhetta: ensinnäkin kyseessä olivat koulutetut asevoimien havainnoijat, joille majakka oli tosiaankin tuttu, he näkivät sen työvuoronsa aikana melko lailla joka yö. Ja toiseksi, kohtaamisen yhdessä vaiheessa majakka oli selkeästi näkyvissä samaan aikaan kuin UFO. Kyseessä ei yksinkertaisesti voinut olla majakka, kuten skeptikot joskus vihjailevat.

Jäljet

Nick Pope: Tuo tapaus oli tietenkin vähän yli 10 vuotta ennen minun omaa työrupeamaani. Kävin tuon tapauksen läpi, katsoin arkistot läpi. Yritin avata tuon tapauksen tutkimuksen uudelleen. Kaikkein tärkein asia johon pystyin keskittymään, oli itse asiassa aineellinen todistusaineisto siitä että jotain oli tapahtunut. Ihmiset menivät sinne laskeutumispaikalle takaisin päivänvalossa sen jälkeen kun se alus oli laskeutunut ja näkivät itse asiassa kolmet painaumat kolmiomuodostelmassa siellä minne he olivat nähneet sen aluksen metsän pohjalla laskeutuvan. Tarkoitan tuolla sitä, että siellä oli kolme koloa jotka olivat niiden välille linjan vedettäessä melko lailla täydellisen tasasivuisen kolmion muodossa. [Linkki Wikipedia: Tasasivuinen kolmio]

Säteily

Nick Pope: Yksi tehdyistä asioista oli se, että alue tarkistettiin säteilyn varalta. Minä astun mukaan tässä. Minä kävin mitattujen lukemien kimppuun. On tärkeää sanoa, että nuo lukemat olivat huipussaan kahdessa paikassa. Ne olivat huipussaan niissä painaumissa itsessään ja myös joissakin puiden kylkiin aiheutuneissa vaurioissa aukiolla kun se kapine oli laskeutunut ja katkonut joitakin oksia ja repinyt pois hieman kaarnaa, siis joko sen tullessa tai lähtiessä. Lähetin ne siihen aikaan tallennetut ja eversti Charles Haltin jättämät lukemat… Hän oli tukikohdan apulaiskomentaja ja itse joidenkin noiden tapahtumien todistaja.

Tukikohdan apulaiskomentaja Charles Halt

Nick Pope: Minä lähetin Haltin ja hänen tiiminsä datan puolustuksen turvallisuuspalvelun radiologialle, joka on osa puolustusministeriötä. He palasivat asiaan kanssani ja olivat suoraan sanoen häkeltyneitä tästä koko asiasta. He sanoivat, että säteily niissä maaperässä olleissa painaumissa oli 10-kertainen sen alueen taustaan verrattuna, 10-kertainen siihen verrattuna mitä sen olisi pitänyt olla.

On tärkeää sanoa, että tasot olivat silti suhteellisen alhaiset. Halt ja hänen tiiminsä eivät olleet uhanalaisina tuon vuoksi, kyse oli silti matalatasoisesta säteilystä. Mutta kun sitä katsoo tieteellisestä näkökulmasta, niin asian ydin ei ole se. Asian ydin on se, että kun sitä verrataan vertailulukemiin alueen välittömässä läheisyydessä, niin siellä missä se kapine, mikä ikinä se olikin, oli laskeutunut metsän pohjalle, oli ne normaalin verrattuna 10-kertaiset huippulukemat.

Tuntematon alus aukiolla

Nick Pope: Tuo on arvellakseni äärimmäisen merkittävää, koska asiaan liittyi koulutettuja asevoimien havainnoijia. Minun on mainittava myös, että yhdessä vaiheessa tuota alusta seurattiin tutkalla läheisestä RAF Wattonin tukikohdasta. On siis tutkahavaintoja, koulutetun sotilashenkilöstön havaintoja ja tapauksen jälkeen päivänvalossa kiistämätöntä tieteellistä metodologista todistusaineistoa säteilylukemista. Tuon on oltava kenen tahansa standardien mukaan äärimmäisen merkittävä tapahtuma. Sillä tietyllä aukiolla oli epäilyksettä sinä tiettynä yönä siihen tiettyyn aikaan tuntematon alus.

Tapahtui paljon enemmän kuin se mitä puolustusministeriöön päätyi

Nick Pope: Olen nähnyt heidän todistajalausuntojaan ja kuullut joidenkin osallisten todistuksia, jotka viittaavat siihen, että tuona tiettynä yönä tapahtui paljon enemmän kuin se mitä päätyi puolustusministeriöön menneeseen tiedostoon. [Linkki: Rendlesham (Rendleshamin metsän ufotapaus)] On väitetty, että ufot ovat äärimmäisen kiinnostuneita siviiliydinlaitoksista ja sotalaitoksista joissa on ydinvaroja. [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

Kaiken pitäisi olla tässä asiassa julkista

Nick Pope: Minä noudatin työurani aikana puolustusministeriön ilmatiehenkilöstön kansliassa toivoakseni hyvin avointa toimintatapaa mitä UFO-asiaan tulee. Tein työtäni tekemässäni virallisessa tutkimuksessa ja selvityksessä melko avoimesti ja rehellisesti, enkä tukahduttanut mitään tietoa tästä. Minä uskon niin, että viranomaisten, asevoimien ja myös itse asiassa yksityisten tutkijoiden, poliitikkojen, kenen ikinä, pitäisi olla tässä asiassa julkisuudessa. Viranomaisilla ei voi olla asia kahdella eri tavalla. Ei voi sanoa yhtäältä kuten puolueen linja usein menee, että ufoilla ei ole puolustuksellista merkitystä, ja sitten toisaalta pitää osaa tiedosta säkissä. Noin ei yksinkertaisesti voi tehdä, asian on oltava tavalla tai toisella.

Okei, katsotaan…

Nick Pope: Jos viranomaiset sanovat järjestään poliitikkojen tiedustellessa tästä asiasta tai kun tiedotusvälineet kyselevät, että tässä ei todellakaan ole yhtään mitään huolenaihetta, niin okei, katsotaan sitten kaikki tieto ja tarkistetaan asiaankuuluvalla metodiikalla, että tuo kyseinen ratkaisu on paikkansapitävä ja osuva. Minä tuen tuota pyrkimystä.

Täysi tiedonjulkistus

Nick Pope: Minä uskon, että pitäisi olla kaiken sen ufoja koskevan informaation täysi tiedonjulkistus, jota viranomaiset ympäri maailmaa hallussaan pitävät. Arvellakseni on joitakin rohkaisevia esimerkkejä, että tuo alkaa tapahtua. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Tietoa julkisuuteen

Nick Pope: Tiedän esimerkiksi, että Italian ilmavoimat lähettivät työtehtävissä, univormussa, valtuuskunnan puhumaan Italian ilmavoimien ja puolustusministeriön vuosien varrella vastaanottamista ufotapauksista vuoden 2000 alussa San Marinossa pidetyssä matkailuministeriön osittain sponsoroimassa konferenssissa, joten siinä oli virallista makua. Tiedän noin tapahtuneen myös Chilessä. Ja kuten olen sanonut, yritän olla omissa pyrkimyksissäni hyvin avoin tässä asiassa ja puskea tietoa julkisuuteen. Minä tuen täyttä avoimuutta ja rehellisyyttä tässä asiassa.

Pieni kuppikunta

Nick Pope: Asia on selvästi erittäin tärkeä. Minä en ole salaillut sitä tosiasiaa, että arvelen sen nostavan esiin tärkeitä puolustuksellisia ja kansallisen turvallisuuden ongelmia, mutta nuo eivät ole sellaisia asioita, joita pienen kuppikunnan tai ihmisryhmän pitäisi käsitellä. Nämä asiat ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä, joita kaikkien pitäisi hoitaa ja keskustella niistä. Me emme itse asiassa pysty tekemään täyttä asianmukaista arviota meillä olevasta ilmiömäisestä tiedosta ottamatta mukaan paljon laajemmin kaikenlaisia ihmisiä: tieteilijöitä, poliitikkoja, sotilasasiantuntijoita. Siis laajemmin kuin mitä tämä tieto on tällä hetkellä saatavilla.

Puolustusministeriön palveluksessa

Nick Pope: Minä en ole salaillut sitä tosiasiaa, että uskon joidenkin näistä ufoista saattavan hyvinkin olla alkuperältään maapallon ulkopuolisia. Tiedän tuon olevan erikoislaatuinen lausunto puolustusministeriön palveluksessa olevalta toimihenkilöltä. Minä en tietenkään sano tuota virallisena tiedonantona, kyse on tietenkin siitä että puhun tässä yksityishenkilönä, mutta minä puhun siltä pohjalta, että olen ollut kolme vuotta virallisena tutkijana ja selvittäjänä.

Ei kevyeltä pohjalta annettuja lausuntoja

Nick Pope: Olen katsellut kolmen vuoden ajan uusia havaintoja tulevan ja olen käynyt läpi 250 tai 300 merkillistä tapausta, anteeksi, tapausarkistoa. Olen käynyt läpi UFO-asiasta 250 tai 300 joko puolustusministeriön tai julkisten tallenteiden viraston hallussa olevaa arkistoa, joista jotkut oli luokiteltu siihen aikaan salaisiksi. [Linkki Wikipedia: Public Record Office, ”julkisten tallenteiden virasto”]

Minä en siis anna näitä lausuntoja kevyeltä pohjalta, minä en tee näin sokean uskon pohjalta, teen tämän pohjautuen valtiovallan hallussa olevaan tietoon. On tärkeää sanoa, että en myöskään ole yksin tämän uskomukseni kanssa. Näin asia on Britannian puolustusministeriössä, ilmavoimissa ja itse asiassa myös poliittisten vallanpitäjien keskuudessa, minä en ole tässä yksinäinen ääni.

Puolustusministeriö, yksilöiden ryhmittymä

Nick Pope: Puolustusministeriö ei ole suuri jakamaton organisaatio, se on kokoelma yksilöitä, kuten mikä tahansa muukin organisaatio. Kun siis puhutaan viranomaisista, asevoimista ja vallanpitäjistä, mistä tahansa ryhmittymästä, niin puhutaan todellakin yksilöiden ryhmästä. Olen huomannut, että heidän joukossaan on skeptikkoja ja asiaan uskovia.

Britannian ilmavoimat

Nick Pope: Maapallon ulkopuolisten läsnäoloon uskovia on enemmän kuin moni saattaisi uumoilla, erityisesti ilmavoimissa. Kun menee puhumaan Britannian ilmavoimien kanssa, niin jollakin on saattanut olla havainto, joku on saattanut seurata korreloimatonta kohdetta tutkalla ja nähnyt sen tekevän liikkeitä joihin me emme mitenkään pysty. Joko jollakin on ollut näitä kokemuksia itsellään tai sitten he tuntevat jonkun ystävän tai kollegan jolla on ollut. Minä en sano, että maapallon ulkopuolisten läsnäolo hyväksyttäisiin, mutta uskoa on enemmän kuin saattaisi uumoilla.

Ufotutkimuksen voimavarat

Nick Pope: Useimmissa minulle tulleissa ufotapauksissa olin tyytyväinen minulla olleisiin voimavaroihin. Tein todellakin tutkimusta ja selvitystyötä päivästä päivään käyttäen kansallisia voimavaroja, kuten UK:n ilmapuolustusalueen tutka-asemia ja RAF Fylingdalesissa sijaitsevaa ballististen ohjusten varhaisen varoituksen varoituskeskusta. Siis tuonkaltaisia, en halua mennä tässä asiassa tämän pidemmälle.

Avomieliset tarkastelijat

Nick Pope: Riittänee sanoa, että vuosien varrella on ollut tasainen virta hyvälaatuisia tapauksia, joiden arvelisin vakuuttavan kenet tahansa avomielisen tarkastelijan, joka todella katsoo dataa siitä, että täällä oli jotain joka meni merkittävästi pidemmälle kuin vain taivaalla olevat valot tai mitä ikinä väitteitä tästä ilmiöstä joskus esitetäänkin. Tämä viittaa siihen, että jotain puolustuksellisesti äärimmäisen merkittävää tapahtuu, ei pelkästään UK:n ilmatilassa, vaan arvellakseni koko maailman ilmatilassa.

Britannian tiedonvapauslaki, ilmiön todenmukaisuus

Nick Pope: Britannian julkisten tallenteiden virastolla on tällä hetkellä [syyskuussa 2000] noin 30 kappaletta julkisesti avointa UFO-arkistoa. Arvelen arkistoja olevan yhteensä noin 250 – 300 kappaletta. Jotkut niistä oli luokiteltu salaisiksi, niiden salaus on tietysti nyt poistettu. Britannia saa piakkoin oman tiedonvapauslakinsa. Minä toivon ja uskon, että useimmat ellei kaikki Britannian valtiovallan ja asevoimien UFO-arkistot tullaan julkaisemaan pian. Se mitä siellä kuitenkin on, on sellainen todistusaineiston kokonaisuus, että jos se annetaan kokonaisuudessaan sotilaallista tai tieteellistä kokemusta omaavalle intohimoiselle tarkastelijalle, niin se muodostaa mielestäni todistusaineiston tämän ilmiön totuudenmukaisuudesta.

Älykästä toimintaa

Nick Pope: Yksi tärkeä tosiasia Britannian maaliskuun 1993 havaintoaallossa oli se, että se tapahtui tasan kolme vuotta sen yön havaintoaallon jälkeen joka oli ravisuttanut Belgian vallanpitäjiä ja johtanut F-16 hävittäjien ilmaan lähettämiseen.  Se tapahtui myöhään maaliskuun 30. päivän iltana ja 31. päivän varhaisina tunteina, joten tuo on yksi hyvin mielenkiintoisista tosiasioista. Kaksi Euroopan ehkä merkittävintä UFO-aaltoa tapahtui itse asiassa vuoden täysin samana yönä kolmen vuoden välein. Minä en tiedä mitä tuo tarkoittaa.

Tuo on arvellakseni todellakin merkittävää. Yksi viranomaisina ajattelemamme asia oli, että me emme usko sattumiin, joten tässä on jotain. Tuon on ehdotettu olevan viite jonkinlaisesta noiden alusten takana olevasta älyllisyydestä. Yksi teoria on, että sillä on jotain tekemistä tiedotusvälineiden reportaasien kanssa. Tuo on ehkäpä ainoa yö jona voi selviytyä seuraamuksitta sotilastukikohtien ja asutettujen alueiden yli niin matalalta lentämisestä.

Syy on se, että tuo tapahtuu liian myöhään jotta siitä voitaisiin raportoida tiedotusvälineissä maaliskuun 31. päivänä. Joten jos se päätyy lehdistöön ja TV-uutisiin, niin juttu tulee ulos huhtikuun 1. päivänä. Se saattaa tarkoittaa sitä, että ihmiset sivuuttavat jutun ja pitävät sitä aprillipäivän vitsinä. [Linkki Wikipedia: Aprillipäivä]

Belgia, maaliskuu 1990

Nick Pope: Vaikka tämä edelsi minun osallisuuttani, niin yksi Euroopan merkittävimmistä havaintoaalloista tapahtui Belgian yllä maaliskuussa 1990. Tuossa tapauksessa suuret määrät ihmisiä näkivät ufoja maaperältä käsin ja niitä seurattiin tutkalla. Tuon seurauksena kaksi F-16-torjuntahävittäjää lähetettiin ilmaan. Nuo lentokoneet poimivat sitten ufon omilla ilmassa olevilla tutkillaan ja Belgian taivailla käytiin noin seuraavan tunnin ajan mielenkiintoista kissa ja hiiri –leikkiä.

Vaikka tuo tapahtui ennen kuin minä olin ilmatiehenkilöstön kanslian virassa, niin koska olin yksinkertaisesti tietoinen tuosta ja se oli selvästi merkittävä tapaus, niin otin yhteyttä Britannian ilmatielähetystöavustajan Brysseliin. [Linkki Wikipedia: British air attachés, ”Britannian ilmatielähetystöavaustajat”] [Linkki Wikipedia: Bryssel] Pyysin häntä oman mielenrauhani ja oman taustatutkimukseni vuoksi vahvistamaan tuon todenmukaisuuden.

de Brouwer

Nick Pope: Hän oli puhunut uskoakseni suoraan yhden tai molempien niiden F-16-lentäjien kanssa, sekä osallisena olleen virka-asemaltaan korkeamman asevoimien upseerin, eversti de Brouwerin kanssa. Minulle virallisesti suurlähetystömme kautta tullut tieto todellakin oli, että ”kyllä, tämä tapaus tapahtui melko lailla niin kuin siitä on raportoitu. Kyllä, siellä oli kiinteä rakenteellinen alus, jonka nopeudet ja liikehdintä olivat paljon F-16-hävittäjiä edellä.” Lisäksi oli tavallaan epävirallinen sivuhuomautus, Belgian ilmailuhenkilöstössä kiersi todellakin tavallaan vitsaileva kommentti tyyliin: ”luojan kiitos, että ne olivat ystävällismielisiä”.

Belgian ilmavoimien eläkkeellä oleva kenraalimajuri Wilfred de Brouwer: Belgian ufoaalto (29.11.1989 – huhtikuu 1990)

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Ufotutkija Nick Pope viittasi haastattelussaan kenraalimajuri Wilfred de Brouweriin.

Belgian ilmavoimat

Wilfred de Brouwer: Hyvää huomenta herrat ja rouvat. Minun nimeni on Wilfred de Brouwer. Olen Belgian ilmavoimista eläkkeelle jäänyt kenraalimajuri . Olin ilmailuesikunnan operatiivinen johtaja siihen aikaan kun poikkeuksellinen ufoaalto Belgian yllä tapahtui.       

Havainnon luonne

Wilfred de Brouwer: Havainnon luonne oli sellainen, että ihmiset havaitsivat suuren kolmion muotoisen alustan, jossa oli erittäin voimakkaat valonheittimet. Se myös leijui, oli tietyllä hetkellä paikallaan, pystyi lentämään erittäin hitailla nopeuksilla ja kiihdyttämään sitten muutamissa sekunneissa erittäin suuriin nopeuksiin. Nuo esineet eivät pitäneet lisäksi mitään ääntä, oli vain huminaa.

Wilfred de Brouwer: Se mitä ne lentäjät havaitsivat, oli paljon normaalin lentokoneen lennon rajakäyrän ulkopuolella. [Linkki Wikipedia: Flight envelope, ”lennon rajakäyrä”] Heillä oli ajoittain niitä joista käytämme nimitystä lukittautumiset, jotka antoivat parametrejä vaihtelevasta nopeudesta välillä 150 – 990 solmua [278 – 1833 km/h], sekä kiihdytyksestä joka tapahtui muutamassa sekunnissa.

Selostaja: Amerikkalaiset kiistivät kyseessä olleen vakoilulentokone, joten olisiko se voinut olla ensimmäinen virallinen kontakti vierasperäisen [alien] aluksen kanssa?

Ihmisolennoille sietämätöntä

Wilfred de Brouwer: Tuollaiset nopeudet [kiihtyvyydet] olisivat ihmisolennon siedettäväksi mahdottomia. Tuo on ensimmäinen näkökohta. Toinen näkökohta on se, että visuaalisissa näköhavainnoissa kuvaillaan aina systeemiä, konetta, joka roikkuu ja leijuu paikallaan pinnan yllä melko matalalla korkeudella pitämättä mitään ääntä. Tuo olisi nykyisellä teknologialla mahdotonta.

[Musiikkilinkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

TULOSSA…

Seuraa päivityksiä sivulta PÄIVITYKSET.