RENDLESHAM

Tällä sivulla on käsittelyssä ns. Rendleshamin metsän ufotapaus. Tapahtumiin osalliset kertovat itse. Linkki videoleikkeeseen, josta oheiset sitaatit on käännetty: LINKKI.

Olimme sinä yönä Woodbridgen tukikohdan liikkuvasta turvallisuuspalvelusta vastaavalla turvallisuusosastolla. Vastasimme John Burroughsille havaintoon jostakin lentolinjan laidalla.

– Edward Cabansag, Yhdysvaltain ilmavoimat, eläkkeellä

Radiovastaanottimesta kuulutettiin ilmoille, että menkää tutkimaan mahdollista ufoa.

– John F. Burroughs, Yhdysvaltain ilmavoimat, eläkkeellä

Siellä juuri puurajan sisäpuolella lepäsi jonkin tyyppinen alus.

– James ”Jim” Penniston, Yhdysvaltain ilmavoimat, eläkkeellä

Rendleshamin metsän ufotapaus, kersantti John Burroughs (kansalaiskuuleminen)

Linkki käännettyyn kansalaiskuulemiseen: LINKKI.

Äärimmäisen mielenkiintoisia asioita

Kansanedustaja Merrill Cook: Haluan sanoa kaikille avomielisille amerikkalaisille siellä, olivat he kuinka skeptisiä tahansa, että tulemme kuulemaan tänään hyvin mielenkiintoisia asioita, äärimmäisen mielenkiintoisia. Olen yllättynyt, ettei useampi amerikkalainen tiedä tästä Rendleshamin metsän tapauksesta. Haluan kiittää molempia kersantteja heidän maamme hyväksi suorittamastaan palvelusta ja pyydän anteeksi Yhdysvaltain hallituksen puolesta tärkeän informaation panttaamista, vaikka en olekaan tällä hetkellä missään virallisessa roolissa.

Kuvateksti: Kansanedustaja (kongressiedustaja) Merrill Cook pyytää Yhdysvaltain hallituksen puolesta anteeksi tärkeän tiedon panttaamista.

USAF kersantti John Burroughs

Kansanedustaja Merrill Cook: Aloitan kysymällä kersantti [John] Burroughsilta. Sinä värväydyit ilmavoimiin kun olit… Sanoit arvellakseni, että vuonna 1979.

Kersantti John Burroughs: Kyllä, vuonna 1979.

Merrill Cook: Minkä ikäinen olit siihen aikaan?

John Burroughs: Olin silloin 18-vuotias.

Merrill Cook: Okei. Kuinka vanha olit silloin kun sinusta tuli Yhdysvaltain ilmavoimissa kersantti?

John Burroughs: Olin uskoakseni 22- tai 23-vuotias saadessani tuon aseman. En muista täsmälleen.

Merrill Cook: Joten sen on täytynyt olla noin vuonna 1982?

John Burroughs: Vuonna 1982 tai vuonna 1983, mikäli sanoin sen oikein.

Merrill Cook: Okei. Siis Rendleshamin metsän tapauksen jälkeen.

John Burroughs: Kyllä herra.

Kuvateksti: Rendleshamin metsän ufotapaus sattui kolmen vuorokauden aikana 26.12.1980 – 28.12.1980. John Burroughs sai sotilasarvon kersantti vasta tapauksen jälkeen.

Ensimmäiset havaitsijat: John Burroughs ja Bud Steffens

Merrill Cook: Tiedän Nick Popen ilmaisseen, että… ei vaan… lakimiehesi on ilmaissut, että sinä ja kersantti Steffens teitte aivan ensimmäisen havainnon.   

John Burroughs: Kyllä herra. Kersantti Steffens ja minä olimme rutiininomaisella poliisiin partiotehtävällä tarkistamassa itäporttia. Huomasimme mitä metsässä oli meneillään.

Kersantti James ”Jim” Pennistonin perehdytys

Merrill Cook: Okei. Ja kersantti Steffens meni kersantti Pennistonin luo. Olenko oikeassa?

John Burroughs: Tapahtui niin, että me kutsuimme hänet, koska hän oli virka-asemaltaan korkeampi henkilö. Kun kersantti Penniston vastasi portille, niin kersantti Steffens perehdytti kersantti Pennistonin siihen mitä oli meneillään.

Merrill Cook: Ymmärrän. Okei. Ja sinä menit takaisin… Kun kersantti Penniston halusi tutkia asiaa kuulemansa jälkeen, niin sinä olit silloin hänen mukanaan?

John Burroughs: Kyllä. Päätöksen teki työvuorossa ollut komentaja lentolaivueen komentajan kanssa käymänsä neuvottelun jälkeen, siis että menisimme tutkimaan. Kersantti Penniston muodosti tiimin.

Kuvateksti: Kersantti Bud Steffens perehdytti kersantti James Pennistonin siihen mitä oli meneillään.

Missä on kersantti Bud Steffens?

Merrill Cook: Mitä kersantti Steffensille tapahtui tuona yönä?

John Burroughs: Kersantti Steffens oli silminnähden järkyttynyt metsässä näkemästään. Oli kaksi syytä miksi minä en mennyt: 1) Jos myös hän olisi mennyt sinne, ei olisi ollut ketään…

Merrill Cook: Jonkun piti partioida…

John Burroughs: Ei pelkästään partioida, vaan olla myös johdossa, koska hän oli korkea-arvoisempi turvallisuushenkilöstössä ja poliisityössä. Mutta myös siksi, että hän ei halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Mitä tahansa hän näkikään, mitä hän havaitsi, järkytti häntä riittävästi. Hän halusi pysyä poissa sieltä eikä halunnut mennä metsään.      

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Rendlesham Forest, Rendleshamin metsä. Mistä kersantti Bud Steffens järkyttyi niin, että ei halunnut mennä Rendleshamin metsään?

Merrill Cook: Hän on yhä elossa? Tiedätkö?

John Burroughs: Meillä on ollut vaikeuksia jäljittää joitakin henkilöitä, mutta uskomme hänen olevan nykyään yhä elossa.

RAF tutkaoperaattori Gary Baker: Rendleshamin ufotapauksen tutkanauhat

Linkki videoituun puheesen, josta tiivistetty käännös on tehty: LINKKI. Käännöksen on poimittu vain Rendleshamin tapaukseen liittyvät asiat.

Tutkaoperaattori hammaslääkärissä

Gary Baker: Nimeni on Gary Baker ja olin vuonna 1980 Yhdistyneiden kuningaskuntien ilmavoimissa (RAF) tutkaoperaattorina, asemapaikkana RAF Neatishead. [Linkki Wikipedia: RAF Neatishead] Kiinnostukseni ufoaiheeseen syntyi sattumalta. Olin hammaslääkärin tarkastuksessa. Katsoin kahvipöydän alaosaan ja siellä oli ufolehti. Aihepiiri ei minua juurikaan sinänsä kiinnostanut. Otin lehden ja selasin sen läpi.

Kuvateksti: Puhuja RAF tutkaoperaattori Gary Baker kiinnostui ufoista hammaslääkärissä.

Lehtijuttu Rendleshamin metsän ufoselkkauksesta

Gary Baker: Siinä oli juttu siitä kuinka Yhdistyneiden kuningaskuntien puolustusministeriö (MoD) julkaisee arkistonsa vuoden 1980 Rendleshamin metsän ufoselkkauksesta. [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriö (MoD)] Minä en tiennyt juuri tuosta kyseisestä tapauksesta mitään. Se meni minulta ohi silloin kun siitä uutisoitiin maailmalla. Olin kuninkaallisissa ilmavoimissa ja minua kiinnosti todella vain ryyppääminen ja hevikonserteissa käyminen, kuten nuoria miehiä yleensä. Mutta luin jutun läpi ja kellot alkoivat soida korvissani. Ajattelin, että tuo on se tapaus, johon minä olin osallinen RAF:ssä.

Kuvateksti: Ufon laskeutumisesta Rendleshamin metsään Englannissa Suffolkissa uutisoitiin myös sanomalehdissä. Tuo uutisointi meni puhujalta ohi, koska hänellä oli omien sanojensa mukaan muita mielenkiinnon kohteita.

Lehdessä sanotut asiat eivät ole totta

Gary Baker: Kun luin lisää, niin siinä mainittiin, että RAF Neatisheadin tutkakamerat oli kytkettynä pois päältä. Minun asemapaikkani oli juuri siellä. Ajattelin, että tuo ei ole totta. Luin lisää. Siinä sanottiin, että kuninkaalliset ilmavoimat tai Yhdistyneiden kuningaskuntien puolustusministeriö (MoD) luokitteli asian kategoriaan ei puolustuksellista merkittävyyttä. Tuo ei vaikuttanut todelta lainkaan, koska olimme vuonna 1980 keskellä kylmää sotaa.

Aika oli todella, todella, uhkaavaa ja vakavaa. Minun työtehtäväni ilmakehän ja avaruuden järjestelmäoperaattorina oli osa kokonaisuutta kaikkien taivaalla olevien lentokoneiden tunnistamisessa. Jos siellä oli lentokone jota emme tunnistaneet ja jonka ei pitäisi olla siellä, niin lähetimme torjuntahävittäjiä tutkimaan.

RAF Neatisheadin toimenkuva

Gary Baker: Minut sijoitettin Neatisheadiin kesällä 1979, sen jälkeen kun olin valmistunut ammattikoulutuksestani ilmakehän ja avaruuden järjestelmäoperaattoriksi. Kyseessä on tutka-asema keskellä Norfolkia. Neatishead oli vastuussa Yhdistyneiden kuningaskuntien ilmatilan eteläisestä osasta. Olimme vastuussa minkä tahansa UK:n eteläisellä puoliskolla olevan lentokoneen tunnistamisesta ja myös torjuntahävittäjien lähettämisestä…

Kuvateksti: Tutkamuseo, RAF Neatishead. Haastateltu Gary Baker sijoitettin kyseiselle tutka-asemalle vuonna 1979.

Ufohäly joulun aikaan 1980

Gary Baker: Menin joulun aikaan vuonna 1980 Neatisheadiin, joulun jälkeen. Ufohäly täytti Koko operaattoreiden huoneen, kuiskintaa, huhuja ja puhetta. Ufohäly sai kaikki puhumaan, mielenkiinto heräsi. Kuiskinta syntyi siitä, oli ollut ufohäly, se kiinnosti kaikkia.

Kuvateksti: Rendleshamin metsän ufotapaus alkoi 26.12.1980 ja päättyi 28.12.1980. Tapahtumia oli kolmen vuorokauden aikana.

Tapausta ei ole tapahtunut, tästä ei puhuta

Gary Baker: Päivän tai kahden kuluessa Neatisheadiin tuli korkea-arvoisia upseereita ja tyyppejä puolustusministeriöstä. He ottivat molempien joukkueiden henkilöstön yhdessä RAF Neatisheadin käskynjakohuoneeseen. Meille kerrottiin, että tätä tapausta ei ollut tapahtunut ja että te ette puhu tästä. He veivät tapaukseen liittyvät tutkanauhat ja myös komentopaikan päiväkirjat pois. Päiväkirjan sivuja revittiin pois. Tuo oli siihen aikaan mielenkiintoista, mutta unohdin sen kaiken.

Valehtelu ärsytti melko paljon

Gary Baker: Sitten useita vuosia myöhemmin, kuten sanoin, olin hammaslääkärissä lukemassa sitä artikkelia. Minua ärsytti melko paljon, että he valehtelivat ja sanoivat, että tutkatodistusaineistoa ei ole, kun he tosiasiassa olivat vieneet tutkanauhat. Se oli myös harhaanjohtavaa kun he sanoivat, että tutkanauha, tutkakamera, oli kytkettynä pois päältä. Neatisheadissa oli kaksi ilmapuolustustutkaa: tyypin 84- ja 85-tutkat. Kaikki ne kuvat tallennettiin.

Kuvateksti: Yhdistyneiden kuningaskuntien ilmavoimien (RAF) tyypin 84 ilmapuolustustutka.

Gary Baker: Tuo oli aikaa kun kylmä sota oli kuumimmillaan. Taustalla on kylmä sota ja meille sanotaan, että he kytkevät tutkakameroita pois päältä. Niin ei tapahtunut, ne olivat ehdottomasti päällä kaiken aikaa.

Vähäinen osallisuus

Gary Baker: Otin yhteyttä sen lähden toimittajaan. Hän on poistunut sittemmin keskuudestamme. Kerroin kuka olin ja hän tuli haastattelemaan minua. Noin tulin osalliseksi tähän hyvin vähäisessä määrin. Tämä on täysin erillistä siitä mitä eversti Halt ja Yhdysvaltain ilmavoimien kaverit tekivät maaperällä. Minä en tiennyt siitä tuohon aikaan, mutta nämä kaksi asiaa liittyvät yhteen. Todistusaineistoa oli, tutkatodisteita. He veivät nauhat pois.

Peittely kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) näkökulmasta

Gary Baker: Oliko se peittelyä mistä tahansa syystä? En todellakaan tiedä, mutta niin tapahtui. Minulle se asia, että he valehtelivat niistä nauhoista, on melko merkittävä. Olen ajatellut asiaa monta vuotta. Voin tulla vain sellaiseen johtopäätökseen, että sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että sillä piiloteltaisiin todistusaineistoa ufoista. En tiedä ovatko amerikkalaiset tehneet niin.

Jos asiaa katsotaan RAF:n näkökulmasta, niin me emme nähneet ufoja kaiken aikaa. Tässä peittelyssä on puhtaasti ja yksinkertaisesti kyse siitä, että estetään ihmisiä ajattelemasta, että kuninkaalliset ilmavoimat (RAF) ei pysty ylläpitämään järjestystä omassa ilmatilassaan.

Kuvateksti: Lyhenne RAF tulee sanoista Royal Air Force, kuninkaalliset ilmavoimat. Kyseessä on Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) ilmavoimat.

Rendleshamin ufot tutkassa

Gary Baker: [Gary Baker selittää miltä normaalit lentokoneet näyttävät tutkassa.] Me tiedämme täsmälleen mitä ne [normaalit lentokoneet] ovat, mutta meillä ei ole mitään käsitystä jostakin sellaisesta joka vain ilmestyisi yläpuolelle, maa-alueen yläpuolelle, ja tuo on juuri se mitä Rendleshamin ufot tekivät. Ne eivät tulleet idästä, ilmapuolustustutka ei ollut niistä tietoinen. Ne ilmestyivät yhtäkkiä maa-alueen yläpuolelle. Vihollinen tulee koillisesta tuhansien mailien päästä, tuloa jäljitetään. Vihollinen ei ilmesty välittömästi ylhäältä yläpuolellesi.

Jos lentokone ilmestyisi tuolla tavoin, sitä ei tunnistettaisi lentokoneeksi. Se olisi vain ilmestyvä kaikumerkki, joka ilmestyisi sitten jonnekin muualle vain kaikumerkkinä. Sitä ei nähtäisi lentokoneena, vaan tutkan toimintahäiriönä. Minusta mikään Rendleshamin yläpuolinen todistusaineisto ei tulisi luokitelluksi tai nähdyksi lentokoneena, vaan poikkeavuutena tutkassa, toimintahäiriönä.

Kuvateksti: Entinen tutkaoperaattori Gary Baker antaa ymmärtää, että tutkaan yhtäkkiä suoraan ylhäältä ilmestyvät nopeasti paikkaa vaihtavat kohteet luokitellaan helposti tutkan toimintähäiriöiksi.

Rendleshamin lennonjohtotorni

Gary Baker: Tiedän, että Rendleshamin lennonjohtotornista otettiin yhteyttä Wottonissa sijaitsevaan itäiseen tutkaan. Itäinen tutka oli lentoliikennelaitos, sekä siviili- että sotilaskäytössä. Heillä ei ollut ilmapuolustuskyvykkyyttä. He saivat puhelinsoiton Rendleshamin lennonjohtotornista. Sieltä kysyttiin, että onko teillä mitään tukikohtamme lähellä operoivia lentokoneita. He pystyivät sanomaan aidosti, että meillä ei ole siellä mitään lentokonetta, mutta heillä ei ollut myöskään vastuuta lentokoneiden tunnistamisesta tai tutkimisesta, se on ilmapuolustusasia.

Itäiseltä tutkalta otettiin yhteyttä Neatisheadiin. Neatisheadissa oli päiväkirjamerkintöjä tuosta kontaktista. Oletan, että lentolaivueen johtaja [Donald] Moreland Bentwatersin tukikohdasta lähetti raporttinsa omalle komentavalle upseerilleen, mikä sai aikaan tapahtumasarjan joka johti siihen, että puolustusministeriöstä tultiin hakemaan nauhat pois. En tiedä päättivätkö he silloin vai myöhemmin, että he aikovat sanoa, ettei heillä ole mitään tutkatodisteita. Mutta, tutkatodisteita on, tai ainakin aivan varmasti oli.                                  

Kyky katsoa ulkoavaruudesta tulijoita

Gary Baker: Minulla ei ole mitään käsitystä onko heillä nyt kykyä katsoa ylöspäin ja katsoa mitä ulkoavaruudesta on tulossa. Se ei todellakaan ollut pulmakysymys tuohon aikaan [1980], kyse oli puhtaasti vastaamisesta venäläisten hyökkäykseen meitä vastaan. Sitä varten me siellä ainoastaan olimme.

Kuvateksti: Puhuja sanoo, että he olivat töissä Neuvostoliitosta tulijoiden vuoksi, ei ulkoavaruudesta tulijoiden vuoksi.

Älkää uskoko, tutkatodisteita oli

Gary Baker: Tutkatodisteita oli ja ne haettiin pois. Joten, mitä tahansa olettekaan lukeneet, niin älkää uskoko sitä, tutkatodisteita oli. Niitä on olemassa, mitä ne tosiasiassa todistavat, on eri juttu. En tiedä mistä se tuli, mutta sen tiedän että todistusaineistoa on. Syy peittelyyn on luultavasti ennemminkin säästää kuninkaalliset ilmavoimat (RAF) kiusalliseen asemaan joutumiselta, kuin että se olisi osa jotain massiivista salaliittoa. Kiitos paljon, että kuuntelitte minua.

RAF Bentwaters –tukikohdan lennonjohtotornin lennonjohtajat

Linkki haastatteluun, josta käännös on tehty: LINKKI. [Linkki Wikipedia: RAF Bentwaters]

Toimittaja: Robert Hastings jäljitti ja haastatteli vuonna 2007 kahta ilmavoimien eläkkeelle jäänyttä lennonjohtajaa, jotka olivat olleet työvuorossa Bentwatersin lennonjohtotornissa tuolla viikolla. Ike Barker ja Jim Carey julkistavat ensimmäistä kertaa, että he olivat tosiaankin jäljittäneet tutkalla aitoa ufoa sinä yönä kun eversti Halt oli metsässä.

Kuvateksti: RAF Bentwaters -tukikohdan lennonjohtotorni. RAF Bentwaters (”Kuninkaallisten ilmavoimien Bentwaters”) sijaitsee Englannissa 130 km Lontoosta koilliseen.

Ike Barker: Minä vain istuskelin siellä ja satuin näkemään pisteen tulevan [tutkan] näkyvyysalueelle. Se meni tyyliin: aluksi yksi piste, sitten toinen piste, vielä yksi piste, ja sitten se olikin jo mennyt. Tutkan näytöllä näkyy halkaisijaltaan 120 mailin [193 km] alue. Oli ilmiömäistä, että näin sen menevän niin nopeasti. Yhtäkkiä se tuli takaisin läpi tutkan näytön. Se meni yksi [piste], kaksi ja sitten se teki välittömästi käännöksen 90-asteen kulmassa ja tuli suoraan kohti tukikohtaa. Tiedäthän? Sanoin vain, että tuo ei voi olla yksi omistamme. Mikään suihkukone ei voi tehdä tuossa nopeudessa välitöntä 90-asteen käännöstä. Se oli aivan kerrassaan ilmiömäistä.

Kuvateksti: RAF Bentwaters -tukikohdassa vuosina 1944 – 1993 palvelleiden muistolaatta. Tukikohta on lakkautettu.

Jim Carey: Se ei ollut minkään koskaan näkemäni tutkakohteen kaltainen. Kun tutkanpyyhkäisy osuu kohteeseen, sinulla olisi… sen takapuolelle jäisi tyyliin eheä suora. Se ylitti lennonjohtotornin liikkuen äärimmäisen suurella nopeudella ja sitten se pysähtyi. En ole nähnyt koko elämäni aikana mitään tuonkaltaista liikehdintää kuin tuon kohteen kanssa kävi. Se oli väriltään oranssimainen. Mieleeni pompahti tuolloin, että joku lentää täällä koripallolla.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että hänen näkemänsä lentävä kohde toi mieleen lentävän koripallon.

Jim Carey: Sen keskikohdan ympäri kulki valoja, mutta ne eivät olleet kuin juoksevia valoja tai navigointivaloja. Ne olivat enemmänkin hytin ikkunan kaltaisia, joista näkyi sen sisäpuolelta ulos tuleva valo. Ne eivät olleet vilkkuvia valoja tai mitään sellaista, tiedäthän? Se leijui hetkisen, käänsi kurssinsa päinvastaiseksi ja meni takaisin suurella nopeudella.

RAF Bentwaters –tukikohdan entinen apulaiskomentaja eversti Charles I. Halt: lennonjohto, tutka, näköhavainnot  

Linkki käännettyyn Charles Haltin haastatteluun: LINKKI.

Suu kiinni eläkepäiviin saakka

Toimittaja: Mitä arvelet itse asiassa nähneesi?

Charles I. Halt: Minä itse en nähnyt henkilökohtaisesti mekaanista alusta tai mitään selkeästi määriteltyä muotoa. Minun näkemäni olivat valoja. Näin kolme eri asiaa… [Tiivistetty käännös.] Suuri määrä ihmisiä ei sanonut paljoakaan, he pitivät suunsa kiinni vuosia, siihen asti kunnes jäivät eläkkeelle. Nyt olen saanut paljon kannanottoja.

Kuvateksti: Eversti Halt sanoo, että monet ihmiset alkoivat puhua vasta jäätyään eläkkeelle.

Lennonjohto

Charles I. Halt: Minulla on vahvistus lennonjohdon ihmisiltä. He näkivät esineen menevän poikki heidän 60 mailin näkyvyysalueensa, 60 mailin skoopin poikki, kahdessa tai kolmessa sekunnissa, tuhansia maileja tunnissa. Se tuli takaisin heidän skooppinsa poikki, pysähtyi vesitornin lähelle, joka ei ollut heistä kaukana. He tarkkailivat sitä. He katselivat kuinka se meni heidän ylitseen metsään jossa me olimme.

Tutka

Charles I. Halt: Tutka, itäinen tutka, kuten me sitä nimitimme, epäilyksettä huomasi jotain ja se oli… Miten sanoisin. Se niin sanotusti katosi, tallenne ja kaikki, mutta yksi heidän operaattoreistaan on vahvistanut, että he havaitsivat metsään menevän kohteen, bogeyn, kuten he sitä nimittivät. He kadottivat sen Rendleshamin metsän lähellä.

Kuvateksti: Rendleshamin metsä. Eversti Halt sanoo, että itäinen tutka kadotti kohteen Rendleshamin metsän lähellä. Mitä tapahtui?

Aseiden varastointialue

Charles I. Halt: Aseiden varastointialueella ollut valvojamme näki esineen, niin näkivät myös siellä työskennelleet miehet, meillä oli siellä suuri torni. Kolme tai neljä maaperällä aseiden varastointialueella olleista miehistä haki kiikarit. Heidän taivaalla näkemänsä esineet olivat kolmion muotoisia. Minä itse en nähnyt muotoa, koska ne olivat kirkkaita, liian kirkkaita muodon havaitsemiseksi.

Yksi aseiden varastointialueella ollut ihminen sanoi, että hän näki paljon suuremman aluksen. Kukaan heistä ei kertonut tätä minulle silloin aikanaan. Sain tämän selville vasta vuosia myöhemmin, kun he olivat jääneet kaikki eläkkeelle.

Kun lennonjohtajista tulee leipureita…

Charles I. Halt: Lennonjohtajilta kysyttiin, että miksi te ette vahvistaneet asiaa? Minä soittelin komentopaikkaan kysyen: katsokaa tänne, mitä näette? He sanoivat jatkuvasti, etteivät näe mitään. Lennonjohtajat kertoivat minulle tienneensä, että joka kerta kun lennonjohtaja raportoi ufosta, niin hänen ammatinharjoittamisoikeutensa otettiin pois, heistä tuli kokkeja, leipureita, tai jotain vastaavaa. Joten he sanoivat, että me ei puhuta siitä. Minulla on heiltä allekirjoitetut valalla vahvistetut lausunnot, että he välttelivät näkemäänsä.

Kuvateksti: RAF Bentwatersin entinen apulaiskomentaja antaa ymmärtää, että lennonjohtajalla oli edessä ammatinvaihto kokiksi tai leipuriksi, mikäli tämä raportoisi nähneensä ufon.

Pomot eivät halunneet nimeään mihinkään

Haastattelija: Kadutko osallisuuttasi tapaukseen?

Charles I. Halt: Jos minun pitäisi tehdä se uudelleen, niin en menisi sinne, lähettäisin sinne alamaisen. Olen hieman vaivaantunut, koska minä kirjoitin muistion, pomoni ja hänen pomonsa eivät halunneet nimeään mihinkään. Mutta siitä asiakirjasta ei ollut koskaan tarkoitus tulla julkista. [Linkki: Rendleshamin metsän ufotapaus, eversti Charles I. Haltin muistio]

Tuore värväytynyt Lori Buoen: ”Näin sen valtavan valopallon katoavan metsään”

[Linda Moulton Howe haastattelee kaksi kuukautta ennen tapausta palvelukseen värväytynyttä Lori Bowenia Rendleshamin metsän ufotapauksesta. Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (1:25 – 3:31)]

”Ei ole mitään mihin sitä voisi verrata”

Lori Buoen: Siinä oli kuin kolme yhdistettyä värillistä kerrosta. Näit yhden värin, sitten toisen värin, sitten toisen värin. Tuli vaikutelma, että se ei vilkkunut vaan kääntyi. Tämä oli kiitoradan toisella puolella, metsässä. Siellä ei ole mitään muuta kuin puita ja pimeyttä. Se vain katosi hitaasti.

Haastattelija: Se meni alaspäin korkealta kulmassa puiden sekaan?

Lori Buoen: Juuri niin. Vain suoraan alas horisonttiin, missä pimeys ja puut olivat. Pystyi sanomaan, että se oli suuri, kuin olisi katsellut Kuuta. Onko Kuu suuri? Sen tiesi olevan suuri, koska sen näki. Sen tiesi olevan matkan päässä. Ajatteli vain, että se ei ollut mitään minkä oli ennen nähnyt. Sitä ei pysty edes vertaamaan mihinkään, koska ei ole mitään mihin sitä voisi verrata.

Kuvateksti: Kuu. Lori sanoo metsään mennen kohteen olleen suuri. ”Kuin olisi katsellut Kuuta.”

Jokin suuri tulipallo tai jokin…

Haastattelija: Lori, mikä oli ensimmäinen tekemäsi asia sen jälkeen kun olit nähnyt sen kirkkaan oranssin valon katoavan metsään?

Lori Bouen: Muistan katselleeni sitä, sitten muistan metallisen puhelimen sen pienen puisen vartiokopin sisällä. Seinästä piti avata pieni metallinen kansi. Muistan avanneeni sen ja soittaneeni työpöydän ääressä olleelle kersantille sanoen: ”Jokin suuri tulipallo tai jokin… Tulkaa joku itäportille, en halua olla täällä yksin.” Minä vain näin sen valtavan valopallon katoavan metsään.

Kuvateksti: Lori Bouen sanoo, että hän näki valtavan tulipallon katoavan metsään.

Kersantti John Trementozzi, kersantti Robert ”Bob” Ball, luutnantti Bonnie Tamplin

Lori Buoen: Seuraava muistamani asia on, että John Trementozzi tuli sinne. Hän tuli sinne minun portilleni. Muistan kuinka istuimme siellä kuunnellen Motorola-radiota, luutnantti Tamplin, Bonnie Tamplin, puhui kersantti ”Bob” Ballin, Robert Ballin kanssa. Muistan vain hänen pelokkaan äänensä. Sitten hän sanoi: ”Bob, Bob, missä olet? En näe mitään!” Hän pelkäsi kuollakseen. Hän hoki vain, että ”Bob, Bob, missä olet? En näe mitään!” Hän pelkäsi noin, ja kyseessä oli sentään meidän luutnanttimme.

Pitävätkö he meitä täysin tyhminä?

Lori Buoen: On kierrellyt huhuja joiden mukaan kyseessä oli vain Orfordin majakka, mikä on täysin naurettavaa. Asuin siihen aikaan Orfordissa. Ja sitten he sanoivat sen olleen Mars. Pitävätkö he meitä täysin tyhminä? Tiedäthän, että tarkoitus oli vain saada meidät hiljaisiksi ja peitellä se kaikki.

Kuvateksti: Lori Bowen vihjeilee, että metsään ei pudonnut planeetta Mars eikä Orford Nessin majakka.

[Kuvalinkki RAF Bentwaters / RAF Woodbridge -tukikohdan epäviralliselle kuvasivulle: KUVALINKKI (yhteiskuvassa Lori Buoen ja John Trementozzi)]

Apulaiskomentaja Charles I. Halt: Luutnantti Bonnie Tamplin ei halua puhua siitä

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI.

Luutnantti Bonnie Tamplin

Eversti Charles I. Halt: Lentueen seuraavan [Rendleshamin metsän ufotapauksen toisen] yön työvuorossa ollut luutnantti oli Bonnie Tamplin. Bonnie Tamplin oli nainen. [Epäselvä kohta jätetty kääntämättä.] Hän oli mustaihoinen, eikä sekään auttanut häntä yhtään.  Minä pidin hänestä, hän oli mielestäni ilmiömäinen. Minä ajattelin hänen olevan mahtava jätkä, ei kun mahtava skidi.

Hän sai ilmeisesti hermoromahduksen…

Eversti Charles I. Halt: Hän joka tapauksessa ilmeisesti näki jotain. Hän ja kersantti Ball menivät ulos. Heille tapahtui jotain. Minä en tiedä mitä tapahtui. Minulle kerrottiin, että hän heitti aseensa maahan ja juoksi. En ole pystynyt vahvistamaan tuota koskaan. Hän lähti tukikohdasta pois vuotta tai kahta myöhemmin. Hän sai ilmeisesti hermoromahduksen. En osannut koskaan yhdistää noita asioita, minulle ei kerrottu koskaan mistään yhteydestä. Minulle ei kerrottu koskaan, että hän oli siellä ulkona. Hän on nykyisin Italiassa, eikä halua puhua asiasta, joten minulla ei ole mitään käsitystä mitä tapahtui. Tuo tapahtui toisena yönä.

[Kuvalinkki luutnantti Bonnie Tamplinin kuvaan RAF Bentwaters / RAF Woodbridge -tukikohdan epävirallisella kuvasivulla: KUVALINKKI (luutnantti Bonnie Tamplin)]

Kersantti John Trementozzi: “Katselimme sitä luultavasti puolitoista tuntia”

[Linda Moulton Howe haastattelee kersantti John Trementozzia Rendleshamin metsän ufotapauksesta. Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (4:00 – 5:32)]

”Se oli erittäin merkillinen”

Kersantti John Trementozzi: Olimme lentolinjan turvallisuusosastolla ja havaitsimme taivaalla valoja.

Haastattelija: Mitä värejä näitte taivaalla ja millaisessa muodostelmassa?

John Trementozzi: Valot olivat punainen, vihreä ja valkoinen. Ilmoitimme lennonjohtotorniin. Näkemämme valot eivät vilkkuneet, oli vain kolme vakaata valoa. Ne olivat yhdessä paikassa ja sitten ne katosivat, menivät toiseen paikkaan ja ilmestyivät uudelleen, menivät toiseen paikkaan, ilmestyivät. Ne eivät ilmestyneet minkään tietyn kuvion mukaisesti. Ei ääntä, ja ne eivät olleet tähtiä. Valkoinen valo ei vilkkunut siten että se olisi ollut lentokone, se oli todella outo. Se oli erittäin merkillinen. Katselimme sitä luultavasti noin puolitoista tuntia.

Haastattelija: Siis noin klo 2 – 3:30 yöllä?

Kuvateksti: Kersantti John Trementozzi vahvistaa, että hänen havaintonsa tapahtui klo 2 – 3:30 yöllä.

John Trementozzi: Oikein. Se oli joulun jälkeen. Kun katselimme sitä, niin yksi pohtimistamme asioista oli, että oliko Englannissa erilainen uusivuosi kuin amerikkalaisilla, koska se oli suunnilleen siihen aikaan. Suljimme tuon vaihtoehdon kuitenkin pois, koska se oli liian eriskummallista.

Lori Buoen ja eversti Charles I. Halt

Haastattelija: Osaatko nimetä yhtään niistä miehistä, jotka olivat kanssasi sinä yönä kun eversti Haltille soitettiin?  

John Trementozzi: Tiedän, että portilla ollut nainen oli nimeltään Lori Buoen. Ilmoitimme työpöydän ääressä olleelle kersantillemme, joka ilmoittaa puolestaan päivystävälle kersantille, päällikölle. Turvallisuusosastolta tultiin ulos, everstille ilmoitettiin, eversti [Charles I.] Haltille.

D-lentueen 1. luokan lentosotamies Dock Rhodes: ”Sitten ne vain kiisivät idän suuntaan”

[Lentosotamies Dock Rhodes Linda Moulton Howen haastattelussa Rendleshamin metsän ufotapauksesta. Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (7:33 – 10:23)]

John Burroughs ja laskeutuva alus

Dock Rhodes: Astuin partiokulkuneuvooni ja [John] Burroughs ajoi partiossa minun kanssani. Silloin hän selitti minulle mitä he olivat nähneet. He olivat nähneet Rendleshamin metsän alueen yläpuolella laskeutuvan aluksen ja he olivat menneet tutkimaan sitä. Siellä oli jotain mistä he eivät ymmärtäneet mikä se oli. Arvelen jonkun koskettaneen sitä.

Haastattelija: Jim Penniston kosketti sitä.

Dock Rhodes: Okei. Sitten se liikkui hänestä poispäin tai jotain. Siellä oli aivan varmasti jotain. Arvelen sen olleen suunnilleen keskiyön aikaan.

RAF Woodbridge ja itäportti

Dock Rhodes: Lentueeni johtaja soitti minulle ja käski… Arvelen jättäneeni Burrougsin Woodbridgen CSC:hen, koska he keräilivät varusteitaan ja kamojaan mennäkseen ulos metsään. Muistan menneeni portille, olin yksin. Kaikki kuorma-autot ja kulkuneuvot tulivat portista, oli nelivetoinen kuusipaikkainen pakettiauto ja muutama poliisikulkuneuvo.

Haastattelija: Oliko yhdenkään niiden sinun ohitsesi itäportilla menneiden kuorma-autojen kyydissä valaisimia?

Dock Rhodes: Kyllä oli. Arvelen, että kaksi tai kolme pakettiautoa hinasi valaisinyksiköitä tapahtumapaikalle. He kulkivat suoraan minun ohitseni kaiken sen kanssa mitä he mukaan ottivat.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Light All. Kaikki haastateltavat käyttävät Rendleshamin metsään viedyistä valaisimista englanninkielistä nimitystä Light All.

Haastattelija: Mitä ajattelit kun näit metsään vietävän valaisimia?

Dock Rhodes: No, tiesin että jotain oli oltava meneillään, koska minä olin itse nähnyt paljon kapineita leijailemassa siellä ympäriinsä jo ennen kuin tämä selkkaus edes tapahtui. Tuo oli yksi syy miksi minä en mennyt sinne heidän kanssaan. Olin melko varma, että siellä oli jotain, joten päätin vain istuskella itäportilla ja katsella mitä oli meneillään. [Linkki: Majuri Lori Rehfeldt: Itäportin juttu ennen Rendleshamin metsän ufotapausta] [Linkki: Kersantti Michael Smith: Ennen Rendleshamin metsän ufotapausta]

Näitkö sen? Näitkö sen?

Haastattelija: Mitä kuulit radiostasi?

Dock Rhodes: Suurimmaksi osaksi muistan kuulleeni kuinka Burroughs toisteli: ”Näitkö sen? Näitkö sen?” Muistan sen todella hyvin. Arvellakseni eversti Halt tai joku yritti saada hänet olemaan hiljaa.

Lentosotamies Dock Rhodesin omat havainnot

Dock Rhodes: Minä näin kaksi, kolme, ehkä neljä suurilta ilmaan ammutuilta roomalaisilta kynttilöiltä näyttänyttä esinettä. Tiedäthän ilotulitteet? Mutta nämä näyttivät niitä suuremmilta. Ne olivat väriltään punertavia ja sinertäviä, värit olivat todella kauniita. Ne tulivat puustollisen maa-alueen yläpuolelle ja viipyivät siinä hetken, sitten ne vain kiisivät idän suuntaan.

Haastattelija: Silloin tiesit, etteivät ne olleet roomalaisia kynttilöitä? [Lainaus Wikipediasta: Roomalainen kynttilä eli taikakeppi oli suosittu ilotulite. Se ampuu sarjassa värikkäitä valopalloja noin 5–20 metrin korkeuteen.]

Dock Rhodes: Oikein, oikein.

Kuvateksti: Kokoelma erilaisia roomalaisia kynttilöitä. Lentosotamies Rhodes sanoo, että hänen näkemänsä eivät olleet roomalaisia kynttilöitä.

Keskustelu työvuoron päätyttyä

Dock Rhodes: Burroughs puhui kanssani työvuoron päätyttyä.

Haastattelija: Mitä hän sanoi?

Dock Rhodes: Hän sanoi, että se oli jättänyt maaperään kolmijalkamaisen painauman, ja että se oli jakautunut palasiksi ja ne palaset olivat liikkuneet ympäriinsä metsän läpi, ja kaikkea. Heistä oli tullut hieman sekavia siellä ollessaan.

Kersantti Monroe Nevels ja eversti Charles I. Halt: 90-asteen käännökset

Videoklippi josta käännös on tehty: LINKKI.

Se tulee tähän suuntaan…

Toimittaja soittaa ääninauhalta: ”Ei ole mitään epäilystä siitä tosiasiasta, että jokin outoja väläyksiä pyörii…”

Toimittaja: Eversti Halt ja kersantti Nevels kävivät läpi vaihe vaiheelta mitä sinä yönä tapahtui.

Ääninauha: ”Se tulee tähän suuntaan. Se tulee epäilyksettä tähän suuntaan.”

Toimittaja: Mitä tuossa oli meneillään?

Charles Halt: Se lähestyi meitä.

Monroe Nevels: Jep. Ei ollut mitään keinoa laskea miten suurella nopeudella se meni. Se oli vain poissa.

Charles Halt: Käännökset olivat 90-asteen käännöksiä, ne olivat äkkinäisiä.   

Monroe Nevels: Aivan. Mikään meillä silloin ollut teknologia ei sallisi mitenkään, ei mitenkään, sitä mitä me näimme ja miten ne kääntyivät, enkä usko että meidän nykyinenkään teknologia sallisi sellaista.

Kuvateksti: Nevels sanoo, että vuonna 1980 ei ollut käytettävissä heidän näkemäänsä pystyvää teknologiaa.

USAF kersantti John Burroughs, lausunto kansalaiskuulemisessa (2012)

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI.

RAF Bentwaters, Iso-Britannia

John Burroughs: Nimeni on tekniikkakersantti John Burroughs, Yhdysvallat, eläkkeellä. Joulukuussa 1980 olin määrättynä työtehtäviin 81. taktiseen hävittäjälennostoon RAF Bentwatersiin, joka oli tuohon aikaan Yhdysvaltain ilmavoimien suurin taktinen hävittäjälennosto.

Kuvateksti: Iso-Britanniassa sijaitsevan RAF Bentwaters -tukikohdan ulkoreunan suoja-aitaa. Tukikohta oli Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä vuosina 1951 – 1993. [Linkki Wikipedia: RAF Bentwaters]

Peittely, todistajien uurastus

John Burroughs: Todistajalausuntojen aloituspäivänä teille paljastettiin ufojen historiaa ja tapahtuvaa peittelyä. Tänään tulette kuulemaan sotilashenkilöstöä, jotka olivat osallisina joissakin näissä selkkauksissa. Yksi mielestäni huomiotta jätetyistä osatekijöistä on ihmisten uurastus, joka koskee siis näissä selkkauksissa osallisina olleita todistajia.

Jälkikäteistapahtumat

John Burroughs: Meidän työtehtävänämme oli tutkia ja raportoida takaisinpäin siitä mitä havaitsimme. Se mihin emme olleet valmistautuneita, oli se mitä meille tapahtui jälkikäteen. Meidän tapauksessamme meitä ei pettänyt ainoastaan komentoketju, vaan on myös todistusaineistoa osoittamaan, että OSI ja muut virastot ottivat meidät kuulusteltaviksi. Tulette kuulemaan mitä meille tapahtui metsässä, jälkikäteistutkimuksista ja todisteita siitä, että tapauksemme on julistettu yhä 32 vuotta myöhemmin [vuonna 2012] salaiseksi.

Larry Warren, Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF) – turvallisuusupseeri kansallisella lehdistöklubilla toukokuussa 2001

Linkki puheeseen, josta käännös on tehty: LINKKI.

Ufotapaus

Larry Warren: Hyvää huomenta leidit ja herrasmiehet ja lehdistön edustajat. Nimeni on Larry Warren. Olin 20 vuotta sitten vuonna 1980 NATOn ilmavoimien laitokseen Suffolkiin East Angliaan RAF Bentwaters/Woodbridge –tukikohtaan sijoitettu turvallisuusasiantuntija. Turvallisuusluokitukseni oli salainen. Olin turvaamassa takarajan ydinaseitamme, jotka oli varastoitu sinne tuohon aikaan Iso-Britannian ihmisten tietämättä. Koin kolme yötä kestäneen ufotapauksen, jossa esineet tunkeutuivat sotatarvikkeidemme yläpuolellemme, laukaisivat niihin kynänohuita valonsäteitä ja vaikuttivat niihin mahdollisesti haitallisesti.

Kuvateksti: Suffolk on kreivikunta Itä-Englannissa, Pohjanmeren rannalla. [Linkki Wikipedia: Suffolk] [Linkki Wikipedia: East Anglia]

Epäsuosittu totuus

Larry Warren: Nuo esineet olivat maankamaralla kahtena eri yönä, siellä nähtiin mahdollisesti myös toinen elämänmuoto. Tämä on epäsuosittu totuus. Noilla tapahtumilla oli äärimmäistä puolustuksellista merkittävyyttä, ei pelkästään hänen majesteettinsa hallitukselle, vaan myös tälle hallitukselle, ja niitä salaillaan yhä. Ne [tapahtumat] ovat erittäin monimutkaisia, erittäin valtavia. Tässä on kyse enemmän ihmisoikeusongelmasta kuin pelkästä ufo-ongelmasta.

Koin mitä koin, näin mitä näin

Larry Warren: Tämä huone olisi ollut 20 vuotta sitten tyhjä. Näen historiallisen käänteen. Tämä on käynnissä olevaa historiaa, mutta se on valitettavasti historiaa jolla on turvallisuusluokitus. Vannoisin enemmän kuin mielelläni valaehtoisesti, että koin sen minkä koin, näin sen minkä näin. Näitä tapahtumia seurasi tämän hallituksen runsaan kiistämisen jälkeen myös tukikohtamme apulaiskomentaja everstiluutnantti Charles Haltin muistio, joka tuntuu lukiessa tieteisfiktiolta. Vuosia myöhemmin seurasi myös hänen tapahtumapaikalla tekemänsä ääninauha, jonka hän teki silloin kuin ne esineet suorittivat urotekojaan ja tekivät sitä mitä tekivät, loukkasivat ilmatilaa. [Linkki: Tapaus Rendlesham, eversti Charles I. Haltin nauha]

Kuvateksti: Nähtyä ei saa näkemättömäksi, koettua ei saa kokemattomaksi. ”Koin mitä koin, näin mitä näin”, sanoo Larry Warren.

Aseveljille syytesuoja

Larry Warren: Nuo tapahtumat olivat puolustuksellisesti äärimmäisen merkittäviä. Toivon, että niille aseveljilleni, jotka läpikävivät nämä tapahtumat, annetaan jossakin vaiheessa syytesuoja ja he pystyvät liittymään tänne seuraamme. On kunnia jakaa lava kaikkien näiden ihmisten kanssa. Ajattelen kaikkia lapsiamme. Poikani Dennis, kaikkea hyvää sinulle poika. Me voimme muuttaa maailmaa. Te [muut] olette myös sankareita ollessanne täällä. Minä tulen todistamaan kongressin eteen jos niin on tehtävä. Kaikkea hyvää, kiitos.

Kuvateksti: Richard Bertolino ja James Penniston kohtasivat bussissa vuoron vaihtuessa.

USAF 1. luokan turvallisuudesta vastaava lentosotamies Richard Bertolino: ”Siellä on UFO!”

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Erittäin kirkas ”tähdenlento”

Richard Bertolino: Noin klo 1 yöllä, joskus klo 12 ja klo 1:n välillä, kun olimme menossa aseiden varastointialueelle tekemään ulkoreunan turvallisuustarkistusta, meidän piti pysähtyä ja hankkia kulkulupa aseiden varastointialueen tornista. Istuimme siellä ja soitimme torniin, kersantti Fitz oli ylhäällä tornissa. En unohda koskaan soittoamme hänelle. Minä nojasin eteenpäin, kersantti Hall ajoi. Hänen kätensä ja rintakehänsä oli kiinni ohjauspyörässä, myös hän katseli ylöspäin. Me näimme jotain mikä vaikutti olevan erittäin kirkas tähdenlento. Siinä oli sininen / vihreä luminesenssi ja säkenöivä pyrstö. [Linkki Wikipedia: Luminesenssi]

Me olimme molemmat tyylin: vau! Soitimme ja kysyimme Fitziltä oliko hän nähnyt sen. Kun hän vastasi, että ei, niin kersantti Hall ja minä katsoimme toisiamme ja sanoimme: vau, se oli lähellä! Se oli välitön tunne joka meille tuli näkemästämme, että se oli meitä lähellä. Näytti kuin se olisi pudonnut kahden tukikohdan väliin.

Kuvateksti: Kahden tukikohdan väliin putosi erittäin kirkas ”tähdenlento”. Bertolino viitannee tukikohtiin RAF Woodbridge ja RAF Bentwaters.

Siellä on UFO!

Haastattelija: Linda Moulton Howe: Mitä tapahtui seuraavaksi?

Richard Bertolino: Teimme ulkolaidan tarkistuksemme. Yhtäkkiä joku alkoi huutaa radiossa, että siellä on ufo! Sillä ajanhetkellä minulle ja kersantti Hallille rekisteröityi, että siellä luultavasti on ufo.

Kuvateksti: Bertolino ja Hall olivat kierroksella tekemässä turvallisuustarkastusta, kun joku alkoi huutaa radiossa, että siellä on UFO!

Turvallisuusosasto 6, kersantti James ”Jim ” Penniston

Richard Bertolino: Turvallisuusosasto 6 sai soiton, että heidän olisi mentävä sinne. Kyseessä oli kersantti Penniston.

Linda Moulton Howe: Kersantti James Penniston?

Richard Bertolino: Kyllä.

Bunker Hillille katsomaan ufoa

Richard Bertolino: Hän [Penniston] meni sinne ja me menimme paikkaan nimeltä Bunker Hill, koska tiesimme sen olevan korkein paikka jonne me tukikohdassa pääsisimme. Se on vain periaatteessa kukkula lentovyöhykkeellä, jonka huipulla on bunkkeri lentotukikohdan maasta tapahtuvaa puolustusta varten.

Linda Moulton Howe: Siis koska sinä ja kersantti Hall halusitte katsoa ufoa?

Richard Bertolino: Oikein.

Kuvateksti: Bertolino sanoo menneensä tukikohdan korkeimmalle paikalle katsomaan ufoa. [Linkki YouTube: J. Karjalainen – Sinisten tähtien alla]

Outo valo

Richard Bertolino: Kun pääsimme sinne ylös, niin me emme aivan nähneet kauas puiden yli, mutta yksi asia jota en koskaan unohda on näkemämme luminesenssihehku. Koska hän sanoi: ”koko metsikkö on valaistu, koko metsikkö on valaistu”. Siinä hehkussa… En tiedä miten kuvailisin sitä. Se ei ollut kuten valo, joka matkaa jatkuvasti. Siinä ei ollut sitä taskulampun tai hehkulampun ominaisuutta joka valaisee alueen. Sillä oli lähes kupolin ominaispiirre. Se valaisi tietyn alueen ja siinä se. Se oli outo valo.

Linda Moulton Howe: Sinä katselit jotain mikä vaikutti olevan valon muodostama pallonpuolikas metsässä, se minkä pystyit näkemään.

Richard Bertolino: Oikein, luultavasti noin jalkapallokentän kokoinen.

Linda Moulton Howe: Vau, niin suuri!

Richard Bertolino: Kyllä, niin suuri. Se ei ollut esine, se oli vain valo. Tiedät miten valo jättää ympärilleen valaistun alueen, se heikkenee pois. Tämä oli valaistu alue, mutta näytti kuin sen heikkeneminen olisi katkennut tietyssä kohdassa. Se oli vain siinä. Se valaisi vain sen alueen. Onko tässä järkeä?

Kuvateksti: Richard Bertolino katsoi Rendleshamin metsässä ollutta erikoista valoa Bunker Hilliltä, eikä mennyt itse yöllä metsään.

Pari valittua sanaa

Linda Moulton Howe: Kyllä on. Kun sinä ja kersantti Hall näitte sen suunnattoman tavallaan valoalueen peittävän jalkapallokentän kokoisen alueen, niin mitä sanoitte toisillenne?

Richard Bertolino: [Nauraa] Luultavasti joitakin valittuja sanoja, tiedäthän? Se alkoi, että pyhä…

Ehkä pudonnut lentokone

Linda Moulton Howe: Olitko radiossa niin että pystyit kuulemaan mitä kersantti Penniston raportoi?

Richard Bertolino: Loistavaa… Hän ei edes ollut siellä vielä. He olivat lähdössä sinne. Muistan kuinka Jim Penniston sanoi, että koko metsikkö on valaistu. Suunnilleen siihen aikaan hän sanoi näkevänsä sinisen ja oranssin merkkivalon tyyppisen valon. Turvallisuusvalvoja tuli takaisin ja sanoi: ”No, se saattaa olla pudonnut lentokone.” Joten heidän käskettiin lähteä tutkimaan.

Olen melko varma, että ilman puhetta pudonneesta lentokoneesta, me emme olisi luultavasti menneet sinne, koska se oli tukikohdan ulkopuolella. He alkoivat lähteä sinne. Tuo oli luultavasti siihen aikaan kun olin menossa ylös kukkulalle ja me aloimme nähdä sen. Jim tuli yhtäkkiä takaisin, koska valo sammui, kirkas valo. Oli pimeää. En unohda koskaan kuinka hän sanoi, että sininen ja oranssi merkkivalo on siellä yhä.

Kuvateksti: Bertolino sanoo, että ilman luuloa pudonneesta lentokoneesta Rendleshamin metsään ei olisi luultavasti edes menty.

Burroughs, Chandler, Cabansag, Longero, Penniston

Richard Bertolino: Muistan ihmisiä, koska turvallisuuspoliisi ja poliisityö… John Burroughs oli poliisityössä. Me olimme eri radiotaajuuksilla. Turvallisuuspoliisi ja poliisi ovat periaatteessa samaa joukko-osastoa, mutta kaksi eri osastoa. Onko tässä järkeä?

Linda Moulton Howe: Kyllä.

Richard Bertolino: Okei. Ihmiset joiden minä tiedän aivan varmasti olleen siellä: Pääkersantti Chandler, joka oli metsän laidalla. Hän keräsi kaikkien aseet, koska hän ei halunnut heidän menevän sinne aseistettuina. Hän pysyi Jeepissään. Ensimmäisen luokan lentosotamies Cabansag, lentosotamies Longero ja kersantti Penniston olivat ne, joiden tiesin radioiden perusteella olevan siellä aivan varmasti.

Kuvateksti: Mikä sai lentosotamies Bertolinon hiukset nousemaan ensimmäisen kerran pystyyn?

Hiukset nousevat ensimmäisen kerran pystyyn

Linda Moulton Howe: Okei. Kuulitko kersantti Pennistonin puhuvan muiden kanssa radiossa?

Richard Bertolino: Kuulin hänet, hän otti johdon ja hoiti kaiken viestinnän turvallisuusvalvontaan. Kun he olivat menossa metsään, niin en unohda koskaan yhtä viestiä, joka sai ensimmäisen kerran hiukseni nousemaan pystyyn ja tekee niin tänäkin päivänä. Metsän läpi kävellessä kuului hieman raskasta hengitystä. Hän hengitti raskaasti ja sanoi: ”Turvallisuusvalvonta, esine on noin 150 jalan etäisyydellä edessämme [46 metriä]”.

Ja sitten… Tarkoitan, että kyse oli vain muutamasta sekunnista; hän jatkaa ja hänen hengityksensä on hieman raskaampaa: ”Turvallisuusosasto, otatteko vastaan, että esine on nyt takanamme.” Tuota en unohda koskaan.

Kuvateksti: Bertolinon hiukset nousivat pystyyn kun hän kuuli ”esineen” olevan pari sekuntia myöhemmin miesryhmän takana.

Radiohiljaisuus

Richard Bertolino: En muista aivan kaikkia radiolähetyksiä, mutta me välitimme Bunker Hilliltä eteenpäin joitakin lähetyksiä, siihen saakka kunnes hän jätti Cabansagin jälkeen tekemään sitä.

Linda Moulton Howe: Aivan.

Richard Bertolino: Meillä oli kukkulalla loistava kolmiomittauspaikka, heihin metsässä, esineeseen, turvallisuusvalvontaan.

Linda Moulton Howe: Miten selittäisit sen kersantti Pennistonin radiolähetyksen, että esine oli 150 jalkaa heidän edessään ja sitten heidän takanaan, ajassa mikä vaikutti radiolähetyksessä vain sekunneilta? 

Richard Bertolino: Hän kertoi minulle, että se vain liukui metsän lomitse ilman minkäänlaista ääntä.

Kuvateksti: Esine liukui metsän lomitse äänettömästi.

45 minuuttia

Richard Bertolino: He palasivat melko pian ja meillä oli radiohiljaisuus. En tiedä vieläkään miten se tapahtui, koska heillä oli ymmärrykseni mukaan yhä samat radiot, mutta me emme pystyneet poimimaan enää noin 45 minuutin tai tunnin jälkeen lähetyksiä.     

Linda Moulton Howe: Aivan kuin siellä olisi ollut sähkömagneettista häiriötä.

Richard Bertolino: Häiriötä tai…

Linda Moulton Howe: Tai he siirtyivät mahdollisesti käyttämään muita kanavia.

Richard Bertolino: Oikein. Tarkoitan, että minä olin siitä hermostunut. Yritin kuunnella jokaista sanaa.

Työvuorossa ei saa mennä metsään

Linda Moulton Howe: Aivan. Sinun ei siis annettu mennä metsään?

Richard Bertolino: Ei silloin kun olin työvuorossa, mutta seuraavana aamuna kun työvuoromme loppui, minä ja muutama muu ihminen suuntasimme sinne heti. Ja se oli sinänsä jo jotain.

Linda Moulton Howe: Mennään tuohon hetken kuluttua.

Kuvateksti: Lentosotamies Bertolino sanoo menneensä metsään aamulla työvuoron päätyttyä.

Joku on tilanteessa

Linda Moulton Howe: Pysytään siinä missä olemme. Sinä olet Bunker Hillillä. Milloin sinä et yhtäkkiä pystynyt kuulemaan kersantti Pennistonia? Otitko yhteyttä minkään tyyppiseen viestintäupseeriin, sanoitko että olemme menettäneet yhteyden?

Richard Bertolino: En. He olivat pyytäneet radiohiljaisuutta.

Linda Moulton Howe: Kuka pyysi radiohiljaisuutta?

Richard Bertolino: Turvallisuusvalvonta.

Linda Moulton Howe: Miksi turvallisuusvalvonta radiohiljaisuutta pyytäisi?

Richard Bertolino: Radiohiljaisuus on tavallisesti siksi, että joku on tilanteessa, eivätkä he halua kenenkään puhuvan toistensa päälle. Mutta kuten sanoin, me emme pystyneet kuulemaan jonkin ajan kuluttua enää mitään.

Linda Moulton Howe: Okei. Ja tämä on sen jälkeen kun olit ollut Bunker Hillillä noin 45 – 60 minuuttia?

Richard Bertolino: Oikein.

Linda Moulton Howe: Ja tuo olisi ollut suunnilleen klo 1 – 2 yöllä 26.12.1980?

Richard Bertolino: Arvelen tuon olevan oikea aikajana.

Kuvateksti: 26.12.1980 oli kolme yötä kestäneen Rendleshamin metsän ufotapauksen ensimmäinen yö.

Hyvästi Bunker Hill

Linda Moulton Howe: Mitä sinä ja kersantti Hall tiesitte tapahtuvan?

Richard Bertolino: Yritimme mennä loppuyöksi tekemään tavallista vartiointiamme, koska meidän oli tehtävä välillä turvallisuustarkistuksia tietyillä alueilla ja sellaisia asioita.

Linda Moulton Howe: Te siis lähditte pois Bunker Hilliltä?

Richard Bertolino: Oikein.

Linda Moulton Howe: Ja te olitte Jeepissä tai…

Richard Bertolino: Me olimme avopakettiautossa.

Linda Moulton Howe: Ja te menitte tekemään turvallisuusvalvontaa.

Kuvateksti: Ufon katselijat poistuivat Bunker Hilliltä ja lähtivät jatkamaan työtehtäviään avopakettiautolla. Vartiointitehtävät kutsuivat.

Epätavallisen hiljainen radio

Linda Moulton Howe: Yritittekö kuunnella radiota kuullaksenne Pennistonin uudelleen?    

Richard Bertolino: Voi kyllä. Meillä oli pakettiautossa radio ja kummallakin meistä oli myös vierellämme Motorola-radio. Vaihtelimme niiden välillä. Uskon siinä olleen kolme kanavaa, kolme tai neljä kanavaa. Emme pystyneet kuulemaan koskaan, koskaan, mitään muuta.

Linda Moulton Howe: Ja tuo on teidän näkökulmastanne epätavallista?

Richard Bertolino: Ehdottomasti.

Kuvateksti: Bertolino pitää epätavallisena, että radiosta ei kuulunut enää mitään. Haastateltava käyttää sanaa radio, ei radiopuhelin.

Pennistonin vieressä bussissa

Richard Bertolino: Seuraava tietämäni asia olikin, että meidät käytiin poimimassa partiotehtävistämme korvaavien toimesta. Me olimme C-lentueesta. Aamulentue oli A-lentue. He olivat tulossa työtehtäviinsä ja ajelivat ympäriinsä bussilla pudotellen kyydistä ja ottaen kyytiin porukkaa eri asemapaikoilta. En muista oliko se silloin kun olimme menossa luovuttamaan aseemme vai olimmeko suuntaamassa takaisin asuntolaan, mutta minä istuin Jim Pennistonin vieressä ja me puhuimme siitä. Hän vaikutti järkyttyneeltä. Pystyi sanomaan, että hänelle oli tapahtunut jotain.

Pari savuavia saappaita

Linda Moulton Howe: Kysyitko häneltä, että mitä ihmettä siellä tapahtui kun oli pyydetty radiohiljaisuutta? Kysyitkö tuota häneltä?

Richard Bertolino: Itse asiassa kyllä, koska minä olin tohkeissani koko tilanteesta. Jim sanoi minulle, että oli hyvä etteivät he olleet pystyneet ottamaan sinne aseitaan, koska hän pelkäsi että hän tai joku muu olisi saattanut ampua sitä kapinetta kun he lähestyivät sitä ensimmäisen kerran, koska se oli niin erilainen, vain niin erilainen, tiedäthän, etteivät he tienneet miten siihen olisi pitänyt reagoida. Hän sanoi, että jos joku heistä olisi ampunut sitä, niin sinne olisi jäänyt jäljelle luultavasti vain pari savuavia saappaita.

Kuvateksti: Jos tuli olisi avattu, niin olisiko jäljelle jäänyt vain pari savuavia saappaita?

Linda Moulton Howe: Tarkoittaen että se olisi reaktiossaan niin voimakas, että jos ihmiset olisivat ampuneet sitä, niin ihminen olisi hajonnut?

Richard Bertolino: Arvelen hänen tarkoittaneen, että ne ovat niin paljon meitä edellä, että se ei ole edes hauskaa. Tiedäthän? Heidän teknologiansa oli niin paljon edistyksellisempää omamme verrattuna, että luoti olisi ollut vitsi.            

Kersantti Pennistonin muistikirja

Linda Moulton Howe: Muistatko mitä muuta tapahtui? Mitä muuta hän sanoi? Mitä hän teki?

Richard Bertolino: Hän kuvaili tilannetta jonkin verran ja veti esiin sen pienen muistikirjan, johon hänellä oli tapana kirjoittaa tapahtumista. Jos hänet kutsuttiin välikohtaukseen, niin hän teki aina muistiinpanoja. Hän otti muistikirjan esille ja piirsi kaaviokuvan siellä näkemästään. Se oli tavallaan timantin muotoinen, jossa oli kolmijalat. Hän selitti, että se ei ollut minkään hänen ennen näkemänsä metallin kaltaista.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos Richard Bertolinon käyttämällä sanalla pripod, kolmijalka. Kuvassa on kameran kolmijalka. Metsästä löytyi kolmiomuodostelmassa olleet jäljet.

Suullinen selvitys

Richard Bertolino: Aloin päästä jyvälle siitä kun menimme sisälle. Se itse asiassa tapahtui kun olimme menossa luovuttamaan aseitamme, koska siellä tosiaan oli ihmisiä kun luovutimme aseemme, Izod-paidoissa, khaki-tyylisissä housuissa, sotilaallisesti leikatuissa hiuksissa, laseissa. He ottivat Longeron, Cabansagin ja Pennistonin kuultaviksi, suulliseen selvitykseen.

Linda Moulton Howe: Nuo olivat siis odottamassa olleita agentti-tyylisiä ihmisiä tai ihmisiä, joilla oli toisenlainen viranomaisasema.

Richard Bertolino: Ehdottomasti, koska heillä oli toimivaltaa ottaa kaverit sivuun ja kuulustella heitä.

Kuvateksti: Steve Longero, Edward Cabansag ja James ”Jim” Penniston otettiin palattuaan kuultaviksi.

He eivät puhuneet siitä enää…

Richard Bertolino: Yksi minut siitä päivästä eteenpäin hulluksi tehnyt asia oli se, että nämä olivat kavereita joiden varaan laitoimme henkemme. Taistelisimme rinnatusten ja kuolisimme toistemme puolesta, jos meidän täytyisi niin tehdä. Ne kaverit eivät puhuneet siitä asiasta enää. Minusta tuntui melkein kuin… En tiedä. Tunsin oloni tavallaan petetyksi, tiedäthän, koska he eivät puhuneet minulle siitä asiasta enää.

Linda Moulton Howe: Sinut suljettiin ulkopuolelle.

Richard Bertolino: Hmm… En tiedä sanoisinko, että minut suljettiin ulkopuolelle. He sulkeutuivat. Tarkoitan, että tulimme yhä toimeen, mutta joka kerta kun asia nousi esille, niin he eivät voineet puhua siitä enää. Minulla ei ole käsitystä mitä heille sanottiin, että he sulkeutuivat niin tiukasti, mutta haluaisin puhua siitä Jimille jonakin vuonna.

Kuvateksti: Haastateltava ihmettelee mitä miehille sanottiin kun he sulkeutuivat niin tiukasti eivätkä puhuneet asiasta enää.

”Maapallon ulkopuolisia”

Linda Moulton Howe: Kuulit eversti Charles Haltia, kun haastattelin häntä lähetyksessä rannikolla illalla elokuun 27. päivänä.

Richard Bertolino: Oikein.

Linda Moulton Howe: Mikä oli reaktiosi kun kuulit entisen RAF Bentwaters tukikohtasi apulaiskomentajan sanovan, että hänen metsässä 28. joulukuuta kohtaamansa valot olivat, lainaus, ”alkuperältään maapallon ulkopuolisia”, lainaus päättyy?

Richard Bertolino: Se oli mahtavaa. Hänellä oli tarmokkuutta tulla esiin. Tarkoitan, että näin kolmea ystävääni, jotka eivät puhuneet siitä enää, joten heidän vaikutusvaltansa ihmisten hiljentämisessä on melko voimakas.

OSI, NSA, DIA

Linda Moulton Howe: Ihmettelen keitä he ovat.

Richard Bertolino: Minun visioni tästä tilanteesta on sellainen, että kyseessä oli sotaväki. Mikä osa asevoimia? Arvaan, että tilanteen tapahtuma-aikaan kyseessä oli OSI. Niin ajattelin. [Linkki Wikipedia: OSI]

Kuvateksti: ”Erikoistutkintavirasto”, Office of Special Investigations (OSI), Air Force Office of Special Investigations (AFOSI), ”ilmavoimien erikoistutkintavirasto”.

Linda Moulton Howe: No, sinä tiedät että NSA:ssa ja DIA:ssa työskentelee paljon ihmisiä, jotka ovat univormussa erilaisissa asevoimien työpaikoissa, mutta he tosiasiassa saavat shekkinsä ja raportoivat DIA:lle tai NSA:lle. [Linkki WIkipedia: NSA] [Linkki Wikipedia: DIA]

Richard Bertolino: Jos olisit sanonut tuohon aikaan NSA, olisin kysynyt, että mikä se on, onko se NASAn osasto?

Linda Moulton Howe: Sinä et tiennyt vuonna 1980 NSA:sta?

Richard Bertolino: En tiennyt.

Ydinaseet

Linda Moulton Howe: Tiesitkö RAF Bentwaters –tukikohdassa ollessasi, että aseiden varastointialueella oli ydinaseita?

Richard Bertolino: [Nauraa] Hmm… Kyllä.

Linda Moulton Howe: Arvelen, että kaikki tiesivät.

Richard Bertolino: Tiedän. Tarkoitan, se oli niin huvittavaa, koska heillä on jopa noista kahdesta tukikohdasta julkisia karttoja. Woodbridgen tukikohdasta itse asiassa sanottiin, että ei ydinaseiden varastointialuetta ja RAF Bentwatersissa oli aseiden varastointialue tupla-aidalla, concertina –piikkilangalla, kirkkailla valoilla, sinähän tiedät. [Linkki Wikipedia: Concertina Wire] [Linkki Wikipedia: Ydinase]

Kuvateksti: Lentosotamies Richard Bertolino sanoo, että RAF Bentwaters tukikohdan aseiden varastointialueella (WSA) oli ydinaseita. Kuvan ydinpommit eivät liity tapaukseen.

Annan miehelle aplodit

Linda Moulton Howe: Richard, mitä ajattelit kun oivalsit, että eversti Haltilta oli mennyt 30 vuotta sanoa se minkä te kaikki ajattelitte silloin aikanaan olevan totuus, että se oli alkuperältään maapallon ulkopuolinen?

Richard Bertolino: Tuo teko vaati häneltä yhä helvetin paljon rohkeutta, jopa kaikkien niiden vuosien jälkeen. Tarkoitan, että annan miehelle aplodit.

Kuvateksti: Lentosotamies Richard Bertolino antaa eversti Charles Haltille rohkeudesta aplodit. [Linkki YouTube: Kiitos ja kunnia]

Miksi totuus ei ole ensimmäinen selitys?

Linda Moulton Howe: Miksi totuuden ei pidä olla selityksien jonossa ensimmäisenä?

Richard Bertolino: No, olen varma että hänellä on sotilaseläke, josta hänen on oltava huolissaan. Tuon on täytynyt olla hänelle suuri huolenaihe, olen siitä varma. Ajattelen yhä, että tuon tekeminen vaati paljon tarmokkuutta, koska he pystyvät tekemään asiat hänelle kurjiksi. Tarkoitan, että hänen eläkkeensä saattaisi lakata yhtäkkiä tulemasta, virhe papereissa, tiedäthän. Heillä, ketä tahansa he ovatkaan, on valtaa. Inhoan sanoa tuon noin, salaliittomaisesti, mutta se on totta. Tiedäthän.

Kuvateksti: Lentosotamies Richard Bertolino vihjaa, että Yhdysvalloissa sotilaseläke saattaa loppua äkkiä tulemasta.

Linda Moulton Howe: Kävitkö sinä koskaan mitään keskusteluja eversti Haltin kanssa?

Richard Bertolino: En käynyt, näin hänet ulkona metsässä sinä aamuna. Se henkilö, jonka kanssa minä puhuin aamulla metsässä, oli kapteeni [epäselvänimi].

Herrasmiehet aurinkolaseissa

Linda Moulton Howe: Mitä tapahtui sen jälkeen kun nousit bussista Jim Pennistonin kanssa?

Richard Bertolino: Kun pääsimme turvallisuusvalvontaan luovuttamaan aseemme pois työvuoron jälkeen, ja kun olimme nousemassa bussista, niin siellä oli herrasmiehiä pukeutuneina khaki-tyylisiin housuihin, Izod-tyyppisiin paitoihin, tiedäthän, poolo tyylisiin, aurinkolaseihin. He veivät Longeron, Cabansagin ja Jim Pennistonin jonnekin pois. Emme nähneet heitä enää kun olimme luovuttaneet aseemme pois.         

Linda Moulton Howe: Olivatko he odottamassa bussin pysähtymistä siihen tyyliin kuin heillä olisi ollut toimeksianto? Että oli kolme ihmistä jotka he halusivat siitä bussista.

Richard Bertolino: Ehdottomasti.

Linda Moulton Howe: Sanoiko Jim Penniston sinulle mitään, tyyliin keitä ne ihmiset olivat tai…?

Richard Bertolino: Ei.

Kuvateksti: Richard Bertolino ei tiedä keitä miehet aurinkolasien takana olivat.

Mennään metsään

Linda Moulton Howe: Mitä tapahtui?

Richard Bertolino: He lähtivät ja me luovutimme aseemme. Minulla oli auto, joten päätimme kaikki että menemme takaisin, riisumme univormut ja menemme ulos metsään missä välikohtaus sattui. En muista kaikkia ketkä lähtivät kanssani, mutta muistan että läheinen työnjohtajani kersantti Donnie Dillard lähti kanssani, lisäksi yksi tai kaksi muuta ihmistä.

”Hyvää yötä”, toivottaa Britannian poliisi

Richard Bertolino: Näimme joitakin turvallisuuspoliisin kulkuneuvoja heti kun pääsimme sinne, ei mitään Britannian poliisia. Minun ymmärrykseni mukaan he olivat tulleet edellisenä iltana paikalle, koska meidän oli soitettava heille kertoaksemme että metsässä oli jotain meneillään. Olimme metsässä ja kersantti Chandler sanoi minulle, että kaksi poliisia oli seisahtunut kysymään mitä oli meneillään. Hän oli yrittänyt selittää poliiseille mitä oli meneillään ja he sanoivat, että hyvää yönjatkoa ja ajoivat pois.

Linda Moulton Howe: [Nauraa]

Kuvateksti: Kaksi poliisia Britannian poliisista kävi toivottamassa hyvää yönjatkoa ja ajoi pois.

”Pojat, katsokaa tätä!”

Richard Bertolino: Kapteeni [epäselvänimi] oli siellä ja hän näki meidän tulevan. Hän huusi: ”Pojat, pojat, tulkaa tänne katsomaan tätä!” Hän näytti meille maassa ollutta kolmiomuodostelmaa, jossa oli kolme ympyrää. Minuun iskostui siinä eniten se, että siinä kohtaa missä ne jutut menivät maaperään, ei ollut männynneulasia. Se meni suoraan maaperään ympyrämäisesti, tiedäthän, tyyliin missä osa oli koskettanut maata. Siinä ei ollut männynneulasia.

Leikkaus oli lähes ympyrä, aivan kuin olisi käytetty kahvikuppia ja leikattu ne pois tieltä. Kapteeni [epäselvänimi] sanoi: ”Katsokaa tätä.” Hän otti geigermittarin ja se rekisteröi, se alkoi tikittää kun sen keskustaan meni. [Linkki Wikipedia: Geigermittari]                

Linda Moulton Howe: Siis kolmiomuodostelman keskustaan?

Richard Bertolino: Oikein.

Säteilymäärä

Linda Moulton Howe: Mitä hän sanoi säteilymäärästä?

Richard Bertolino: Se oli periaatteessa vain enemmän kuin taustasäteily, mutta se oli tavallista enemmän.

Kuvateksti: Normaalia taustasäteilyä korkeampia säteilylukemia mitattiin.[Linkki Wikipedia: Taustasäteily]

Linda Moulton Howe: Eikä mitään ollut havaittavissa siinä kohti missä ne kantaneet ympyrät olivat?

Richard Bertolino: Ei muistaakseni. Silmiinpistävää oli se kuinka puhtaasti ne menivät maahan. Sanoisin niiden olleen suunnilleen lautasen kokoisia, se olisi noin 23 – 25 senttimetriä.

Linda Moulton Howe: Halkaisijaltaan?

Richard Bertolino: Oikein. Ja ne vaikuttivat olevan noin 1,4 metrin päässä toisistaan. Näytti kuin ne olisi leikattu piparkakkumuotilla. Ne menivät vuoraan maaperään. Mullassa, jota täytyi olla ainakin 1 – 3 tuuman [2,5 – 7,6 cm] paksuudelta, ei ollut männynneulasia.

Kuvateksti: Bertolino sanoo painaumien olleen noin 1,4 m päässä toisistaan, halkaisijaltaan 23-25 cm ja syvyydeltään 2,5-7,6 cm. Painaumissa ei ollut männynneulasia, kolmiomuodostelman keskikohdassa säteili.

Puut ja eläimet

Linda Moulton Howe: Olisi ympäröivissä puissa mitään vaurioita?

Richard Bertolino: Huomasin, että muutama korkealla ollut puunhaara oli hajalla muutamassa puussa. Silmiinpistävintä minulle oli se tosiasia, että siellä ei ollut eläimiä sinä aamuna. Näkyvissä oli jäljet kun peura oli juossut päästäkseen pois sieltä. Tuona aamuna eläimiä ei ollut kuitenkaan missään.

Linda Moulton Howe: Ei edes lintuja?

Richard Bertolino: Ei edes lintuja.

Linda Moulton Howe: Oliko siis epätavallisen hiljaista?

Richard Bertolino: Oli äärimmäisen hiljaista.

Kuvateksti: Bertolino kiinnitti huomiota eläinten puutteeseen, hiljaisuuteen ja katkeilleisiin oksiin.

Maatilan lehmät, muut laskeutumispaikat

Richard Bertolino: Ja tiedän, että kun tulimme pois sieltä metsästä, niin huomasin siellä olevan pienen maatilan. Jokainen lehmä oli pakkautunut nurkkaan. Tarkoitan, että en ole nähnyt koskaan pelästynyttä lehmää, mutta ne lehmät pelkäsivät jotain. Sain tietää myöhemmin, että siellä oli tosiasiassa muita, muutamia muita paikkoja, jonne se oli ”laskeutunut”, mutta minä en nähnyt niitä paikkoja koskaan.

Kuvateksti: Richard Bertolino sanoo maatilan lehmien olleen peloissaan ja pakkautuneen nurkkaan, mutta ei sano minkä nurkkaan.

Linda Moulton Howe: Siis ehkä yhteensä kolme paikkaa, jossa oli kolmiomuodostelmassa ympyröitä?

Richard Bertolino: Minun ymmärrykseni mukaan kyllä. Mielestäni koko jutun hulluin osa oli eläimien puute tuona aamuna ja se kuinka näin niiden lehmien pakkautuneen nurkkaan. Minä en ollut tiennyt koskaan niistä tulimaisista valoista, joista eversti Halt puhui…

Linda Moulton Howe: Aivan.

Richard Bertolino: … kun he ajattelivat maatilan olevan tulessa. Toivon, että minulla olisi ollut kamera silloin kuin näin ne lehmät nurkassa sillä tavoin, koska se oli yksi merkillisimmistä koskaan näkemistäni asioista.

Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) poliisiupseeri Steve Longero: ”Minä arvelen, että se oli jotain mikä ei ollut tästä maailmasta”

Linkki uutisjuttuun, josta tiivistetty käännös on tehty: LINKKI.

Suffolk, Rendleshamin metsä

Toimittajan tekstiä: Uusi todistaja on rikkonut [vuonna 2016] 36-vuotisen hiljaisuutensa ja puhunut Britannian kuuluisimmasta ufotapauksesta. Steve Longeron esimiehet käskivät hänen olla hiljaa surullisenkuuluisan Suffolkissa Rendleshamin metsässä sattuneen tapauksen jälkeen. Mutta nyt eläkkeelle jäänyt Yhdysvaltain ilmavoimien poliisiupseeri on tullut ensimmäistä kertaa julkisuuteen ja sanonut: ”Minä arvelen, että se oli jotain mikä ei ollut tästä maailmasta.” Steve, joka palveli Yhdysvaltain ilmavoimissa (USAF) poliisikersanttina, oli vartioimassa aseiden varastointialuetta silloin kun hälyttimet laukesivat.

Kuvateksti: Toimittaja kertoo, että hälyttimet laukesivat aseiden varastointialueella (WSA).

“Ja sitten pystyin näkemään ne valot puidenlatvojen yläpuolella, ja ajattelin, mitä on meneillään? Sitten he alkoivat lähettää sinne ihmisiä ja sitä oli aluksi vaikea uskoa, kaikkia niitä kirkkaita valoja. Sitä oli vaikea ottaa vastaan. No, mitä valoista muistan, fluoresenttivalot, tavallaan hehkuivat, kuin punertava hehku. Muistan kuinka menin sinne ulos.” -Steve Longero

[Linkki Wikipedia: Fluoresenssi]

John ”Jim” Burroughs, Edward Cabansag, Larry Warren ja UFO

Toimittajan tekstiä: Steve meni ulos metsään, jossa hän muistaa nähneensä suuren ryhmän muuta sotilashenkilöstöä, joka oli jo kokoontunut sinne, mukaan lukien ylikersantti Jim Burroughs, 1. luokan lentosotamies Edward Cabansag ja 1. luokan lentosotamies Larry Warren. Ufoa kuvaillessaan hän sanoi seuraavasti:  

”Ne näyttivät värikkäiden fluoresenttivalojen kaltaisilta, tyyliin punaisilta ja vihreiltä, hehkuvilta valoilta, siltä ne näyttivät. Pystyin näkemään kuinka ne leijuivat puidenlatvojen yläpuolella aivan kuin silmä joka melkein kuin seurasi kaikkia. Oli todella hiljaista ja se kapine leijui puiden yläpuolella, ja sitä tavallaan seurattiin tyyliin ´mikä tämä on?´ Ja se tavallaan tarkkaili, se niinku katseli meitä, siltä se meistä näytti. Se vaikutti joltakin meitä katselevalta. Muistikuvieni mukaan se oli kuin hehku, se todella hehkui kuin punertava, vihertävä valo. Se todellakin hehkui tyyliin kuin jokin todella kuuma ja se vain hehkui. – Steve Longero

Kuvateksti: Retkeilyalue Rendleshamin metsässä. Toimittaja sanoo, että Steve Longero meni Rendleshamin metsään.

Eversti Charles I. Halt

Herra Longero jatkoi:     

”Eversti Halt tuli myöhemmin, sen jälkeen kun kaikesta tuosta oli ilmoitettu. Muistan hänen ilmaantuneen paikalle. Silloin he tavallaan kokosivat kaikki kasaan ja sanoivat, että tulemme tekemään näin. Ja kaikki tavallaan hajaantuivat ja tekivät sen mitä heidän oli käsketty tehdä. Muistan että meillä oli siellä pieni tilanneselostus ja kaikki olivat tyyliin että me emme vain pystyneet uskomaan sitä mitä näimme. Adrenaliini virtasi ja muistan ihmisten sanoneen tyyliin ´mikä tuo on?´ – Steve Longero     

Roskateoriat majakan valoista

Toimittajan tekstiä: Roskateorioille, joiden mukaan metsässä olleet valot olivat itärannikolla sijainneen majakan aiheuttamia, hän nauroi:

”En ole tuota mieltä, en, ellei majakka pystynyt liikkumaan, elleivät he pystyneet leijuttamaan sitä kapinetta ilmassa.” – Steve Longero    

Kuvateksti: Steve Longero ei usko, että itärannikolla sijainnut majakka olisi käynyt lentelemässä ja leijailemassa Rendleshamin metsässä. Toimittaja nimittää noita puheita ”roskateorioiksi”.

Kuin Star Trekistä

”Ja sitten kun ihmiset pääsivät sitä kapinetta lähelle, se tavallaan lähestyi meitä. Ja sitten se meni eteenpäin ja sitten perääntyi ja yhtäkkiä se vain katosi, aivan kuin jokin Star Trekistä, kuin poimunopeudella. Me kaikki olimme tyyliin ´mikä tuo oli?” Se oli poissa ja silloin he alkoivat tehdä kaikkia niitä tutkimuksiaan. Sen jälkeen kun me olimme turvanneet alueen, he sanoivat okei, poistukaa, häipykää täältä.” – Steve Longero

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Star Trek. [Linkki Wikipedia: Star Trek]

Kuulustelut

Toimittajan tekstiä: Steve sanoi, että häntä kuulusteltiin muutamaa päivää myöhemmin ja hänen käskettiin olla puhumatta näkemästään, koska tukikohdassa oli ydinaseita.

USAF kersantti James ”Jim” Penniston kansallisella lehdistöklubilla 12.11.2007

Linkki käännettyyn tiedotustilaisuuteen: LINKKI.

Englanti, RAF Woodbridge

James Penniston: On ole varma onko nyt hyvää huomenta vai hyvää iltaa… hyvää iltapäivää. Kello on 12. Minun nimeni on James Penniston Yhdysvaltain ilmavoimista, eläkkeellä. Vuonna 1980 minut määrättiin ilmavoimien tuohon aikaan suurimpaan taktiseen hävittäjälennostoon. Minut sijoitettiin Englantiin RAF Woodbridge –tukikohtaan. [Linkki Wikipedia: RAF Woodbridge] Olin korkeampi turvallisuusupseeri, vastasin tuon tukikohdan turvallisuudesta. Minulla oli tuohon aikaan huippusalainen turvallisuusluokitus ja olin vastuussa tuon tukikohdan sotaresurssien suojelusta.

Kuvateksti: RAF Woodbridge, Yhdysvaltain ilmavoimien 81. taktisen hävittäjälennoston asemapaikka Englannissa. Tukikohta oli Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä vuosina 1952 – 1993.

Mahdollinen pudonnut lentokone

James Penniston: Vähän puolenyön jälkeen 26.12.1980 ylikersantti Steffens antoi minulle perustiedot, että Rendleshamin metsässä oli nähty joitakin valoja, aivan takaportin ulkopuolella. Hän informoi minua, että mitä tahansa hän olikaan nähnyt, ei syöksynyt maahan. Hän kertoi minulle, että se oli laskeutunut. Minä jätin tuon huomioimatta ja raportoin tukikohdassa valvontakeskukseen, että meillä oli mahdollinen pudonnut lentokone. Sitten määräsin lentosotamiehen Cabansag ja A1C:n Burroughs, vastaamaan kanssani tilanteeseen paikan ulkopuolella.

Kuvateksti: Kersantti James Penniston ei uskonut saamaansa tilanneselostusta, jonka mukaan Rendleshamin metsään oli laskeutunut jokin.

”Törmäyspaikalla”

James Penniston: Kun saavuimme odotuksenmukaiselle törmäyspaikalle, kävi nopeasti ilmiselväksi, että emme olleet tekemisissä lentokoneonnettomuuden kanssa, emmekä totta puhuen minkään muunkaan sellaisen tilanteen kanssa, johon olimme joskus ennen vastanneet. Siellä oli kirkas valo, joka huokui metsän pohjalla olleesta esineestä. Kun lähestyimme sitä jalan, niin näkyviin tuli noin 2,7 metriä pitkän ja 2,0 metriä korkean kolmionmuotoisen aluksen silhuetti. Alus oli täysin ehjä ja se lepäsi pienellä aukiolla juuri metsän sisällä.

Kuvateksti: Tosiasiallinen oletettu laskeutumispaikka Rendleshamin metsässä. James Penniston sanoo, että aukiolla lepäsi alus, ei pudonnut lentokone.

Aluksen luona

James Penniston: Kun me kolme lähestyimme alusta, aloimme kokea radio-ongelmia. Pyysin silloin lentosotamies Cabansagia yhdistämään radiolähetyksemme takaisin valvontakeskukseemme, toimimaan välittäjänä. Burroughs ja minä jatkoimme eteenpäin kohti alusta. Kun pääsimme kolmionmuotoisen aluksen luo, niin sen ulkopuolella kieppui sinisiä ja keltaisia valoja, aivan kuin ne olisivat olleet osa sen pintaa. Ympärillämme oleva ilma oli sähköisesti varautunutta, tunsimme sen vaatteissamme, ihossamme ja hiuksissamme.

Kuvateksti: Aluksen ympärillä kieppui sinisiä ja keltaisia valoja. Kuva ei liity tapaukseen.

Ei näkyvää aggressiota, tapahtumapaikan tutkimus

James Penniston: Ei mikään, ei yhtään mikään, koulutuksessani ollut valmistanut minua siihen mitä nyt todistin. Kun oli kulunut 10 minuuttia ilman mitään näkyvää aggressiota, päätin, ettei alus ollut vihamielinen tiimiäni tai tukikohtaa kohtaan. Noudatimme turvallisuusprotokollia. Saimme tehtyä loppuun perusteellisen tapahtumapaikan tutkimuksen. Tuohon kuului aluksen täysi fyysinen tutkimus valokuvineen, tuolloin minulla olleeseen muistikirjaan tekemäni kirjaukset, sekä lentosotamies Cabansagin radiolla valvontakeskukseemme välittämät viestit. Noita edellytettiin.

Aluksen kyljessä olleet symbolit

James Penniston: Yhdellä puolella alusta oli symboleja, jotka olivat noin 7,6 cm korkeita ja niitä oli suunnilleen kahden ja puolen jalan matkalla [76 cm]. Minulla oli kohtaamisen aikana sellainen tunne, että näkemäni ei ollut minkään tyyppinen lentokone. Sellaista ei ollut Janesin tunnettujen lentokoneiden kirjassa tai missään mitä olen sen jälkeen nähnyt.

Kuvateksti: Alusta ei ollut kirjassa johon on lueteltu kaikki maailman lentokoneet.

Ilmaannousu, ”nopeus mahdoton”

James Penniston: Suunnilleen 45 minuutin kuluttua aluksesta tuleva valo alkoi vahvistua. Burroughs ja minä otimme puolustusaseman kauempaa aluksesta kun se nousi ylös maasta ilman mitään ääntä tai ilmaan tulleita häiriöitä. Se liikkui puiden lomitse ja ampaisi matkaan uskomattomalla nopeudella. Se oli poissa silmänräpäyksessä. Kirjoitin minulla tässä olevaan muistikirjaani: ”nopeus mahdoton”.

Yli 80 ilmaannousun todistajaa

James Penniston: Sinä yönä yli 80 ilmavoimien henkilöstön jäsentä todisti tuota ilmaannousua; he kaikki olivat koulutettuja havainnoijia, jotka oli valittu 81. turvallisuuspoliisijoukkueeseen. Tuon tutkimuksen aikana hankittu informaatio ilmoitettiin eteenpäin sotilaallisten kanavieni kautta. Tiimiä ja todistajia käskettiin käsittelemään tutkimusta huippusalaisuutena, eikä mitään jatkokeskusteluja sallittaisi. Valokuvat, kaksi 35 mm rullaa, jotka saimme takaisin tukikohdan laboratoriosta, olivat tietenkin ilmeisesti ylivalottuneita. Kiitos.

Kuvateksti: Kersantti Penniston sanoo, että mitään jatkokeskusteluja tapauksesta ei sallittu.

Haastattelussa Yhdysvaltain ilmavoimista eläköitynyt James ”Jim” Penniston

Linkki haastatteluun, josta käännös on tehty: LINKKI.

Haluan kaikkien tietävän mitä tapahtui

Haastattelija: Rendleshamin metsän juttu on luultavasti Roswellia lukuun ottamatta maailman suurin juttu. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu] Sille on luotettavimmat todistajat, suurin määrä todistajia, paljon yhteensopivaa tukevaa informaatiota. Tapaus on kiehtova.

James Penniston: Haluan kaikkien tietävän täsmälleen mitä tapahtui ja he voivat sitten itse päättää mielipiteensä.

Kuvateksti: Kersantti Penniston haluaa kaikkien tietävän mitä tapahtui. Jokainen voi päättää sitten oman mielipiteensä.

40 vuotta elämää

Haastattelija: Sinä olet elänyt tämän kanssa 40 vuotta. [Haastattelu tehty vuonna 2019.]

James Penniston: Kyllä. Vihaan sanoa tämän, mutta tuon ainoa haittapuoli on se, että alan tottua tähän. Minun on oltava esitelmää pitäessäni varovainen. Kun alan puhua siitä, palaa sinne, palaan siihen yöhön. Se on joskus vaikeaa.

Haastattelija: En osaa edes kuvitella.

Kuvateksti: Haastateltava kertoo nämä asiat vasta vuonna 2019 eli 39 vuotta tapahtumien jälkeen. Rendleshamin metsön ufotapaus sattui joulukuussa 1980.

Aluksen vieressä

James Penniston: Kuten alus. Minulta kysytään siitä aina ensimmäisenä, että kerro mikä se oli. En minä tiedä mikä se oli. Osaan kertoa sinulle mikä se ei ollut. Se ei ollut lentokone. Tiedäthän? Tiedän mitä ne ovat.

Haastattelija: Kun seisoskelit siinä. Olet yksi harvoista tietämistämme ihmisistä maailmassa, joka näki aluksen suoraan edessään. Sinulla oli uskoakseni mahdollisuus jopa koskettaa sitä käsilläsi. Olit sitä niin lähellä. Millaista se oli? Tiesitkö, ettei se voinut mitenkään olla meidän omamme? Mitkä olivat tuntemuksesi sen nähdessäsi?

James Penniston: Tiesin tuon jo 15 jalan etäisyydeltä [4,6 metriä].

Haastattelija: Todella? Siis että ei mitenkään… välittömästi.

James Penniston: No kyllä. Se valaistuksen toimintatapa, miten se hävisi… Niiden aluksen rakenteessa juosseiden valojen vaikutus… Tapa jolla se pystyi lepäämään jonkin päällä, joka oli valaistu, ei ollut rakennetta kuten lentokoneen laskeutumisvaloissa, ei sellaista.

Alus ei sopinut tulevaisuuden lentokoneeksi

Haastattelija: Mielesi on täytynyt räjähtää, voi luoja. Tiesit yhtäkkiä, että emme ole yksin. Tiesit yhtäkkiä, että tuolla jossain on muita kapineita. Sen on täytynyt olla musertavaa, ja olit siihen aikaan nuori mies, nuorempi mies.

James Penniston: Tiesin ettei sitä ollut Janesin lentokonekirjassa. Osa työtehtäviäni oli… olin yhdessä… Siellä tehtiin paljon tutkimusta ja tuotekehitystä. Kuulin paljon tilanneselostuksia tulevaisuuden aluksista, tulevaisuuden malleista, 50 vuotta tulevaisuuteen. Kaikissa niissä oli siivekkeitä, kaikissa niissä oli moottoreita, ne kaikki synnyttivät ääntä. Tiedäthän? Se ei vain sopinut tuohon.

Kuvateksti: Penniston sanoo, että kaikissa 50 vuotta tulevaisuuteen suunnitelluissa lentokoneissa oli moottori, siivekkeitä ja ne synnyttivät ääntä.

Aluksen ulkonäkö

Haastattelija: Miltä se näytti? Oliko se suuri?

James Penniston: Ei. Se oli hyvin pieni. Se oli noin 2,7 metriä pitkä ja 2,0 metriä korkea, tarkoitan kolmiona. Langleystä tuli viikkoa myöhemmin tiimi. He määrittivät maaperän lämpötilan ja laskeutumispainaumien perusteella, että se oli noin 3400 kg painava. Se on kevyt, tarkoitan että noin kymmenesosa lentokoneen painosta, jotain sitä luokkaa.

Haastattelija: Tuo kuulostaa lähes dronelta.

James Penniston: Minäpä sanon jotain. Se ei ollut miehitetty. Minä en… Tiedän sen, koska kukaan ei olisi mahtunut sen sisälle. Mutta se oli… Jonkin tyyppinen drone olisi ollut uutta terminologiaa. Tiesin sen olevan miehittämätön, mutta tunsin silti älyllisyyden. Se teki älykkäitä liikkeitä.

Kuvateksti: Haastateltava Yhdysvaltain ilmavoimista eläköitynyt James ”Jim” Penniston sanoo päätelleensä aluksen olleen miehittämätön, koska kukaan ei olisi mahtunut sen sisälle.

Saumattomuus

Haastattelija: Ja se oli saumaton, eikö?

James Penniston: Kyllä.

Haastattelija: Hämmästyttävää.

James Penniston: En tiedä miten… Se oli jotain… Miten voi valaa lentokoneen? Tiedäthän? Siinäpä se.

Kuvateksti: James Penniston ihmettelee miten voi valaa lentokoneen niin, että saumoja ei jää. Alus oli saumaton.

Ilmavirtauksen puute, äänettömyys, älyllinen ohjaus

James Penniston: Toinen asia on, että ilmaan on tultava häiriöitä. Tarkoitan, että se nousi ilmaan. Jotain ilmaan tulleita häiriöitä olisi pitänyt tulla. Ei mitään! Ei mitään. Ei ääntä.

Haastattelija: Ei ääntä, ei ilmavirtausta. Tuo on hämmästyttävää.

James Penniston: Toinen asia joka saa minut uskomaan sen olleen älykäs, on se kun se nousi metsän latvustoon, se teki hienoisen käännöksen. Miksi se tekisi pienen käännöksen? No, se on älyllisessä ohjauksessa. Minkä? En tiedä, mutta…

Aluksen mallinnus

Haastattelija: Minkä värinen se oli?

James Penniston: Se oli kokonaisuudessaan läpinäkymätön. Se oli musta. Sen poikki kulkeneissa pallomaisissa valoissa oli eri värejä, kuten punaista, keltaista, sen tyylistä. Mutta kyllä, ne hävisivät.

Kuvateksti: Haastateltava kertoo aluksen olleen väriltään musta.

James Penniston: Se oli melko ainutlaatuinen alus. Käytimme paljon aikaa aluksen uudelleensuunnitteluun. Siihen kului meiltä… oli tietokonetyyppejä… kului 6 – 7 kuukautta, joten kuvat… Teimme työstömallin ennen 3D-tulostusta.

Haastattelija: Erittäin mahtavaa.

James Penniston: Siksi siihen meni niin kauan. Meillä oli 3D-tuloste. Tarkoitan, että [kirjassa Rendlesham Enigma olevat] kuvat ovat aluksesta, siis miltä se näytti. [Keskustelua kirjasta on jätetty käännöksestä pois.] Miten minä muistin kaiken tämän? No, pidin ilmavoimissa päiväkirjaa.

Muistiinpanot

Haastattelija: Sinä olit paikalla tekemässä muistiinpanoja.

James Penniston: Tein muistiinpanoja reaaliajassa, todellisessa maailmassa.

Haastattelija: Tuo on yksi vankka asia tässä jutussa, jota useimmissa muissa jutuissa ei ole. Hän seisoskeli tekemässä muistiinpanoja samalla kun se kaikki tapahtui hänen edessään.

Kuvateksti: Kersantti James ”Jim” Penniston sanoo tehneensä muistiinpanoja tapahtumapaikalla reaaliajassa.

Mitä tahansa olisi voinut tapahtua

James Penniston: Ajattelin, että en selviä hengissä.

Haastattelija: Vau, vau.

James Penniston: Niin, tiedän. Me jopa tuotimme ilmaannousun uudelleen… minä…

Haastattelija: Kuka tietää mitä olisi voinut tapahtua?

James Penniston: Minä menin maihin. Ajattelin aktivoineeni jonkin, joten peräännyin ja menin kuraan maihin. Ääntä ei ollut. Katselin vain kuinka se nousi ilmaan. Olin helpottunut, tiedäthän? Oli vain…

Haastattelija: Pelkoa?

James Penniston: Pelkoa, tarkoitan että sitä oli.

Kuvateksti: Aluksen ilmaannousu alkoi pelottaa Pennistonia.

Binäärikoodi

Haastattelija: Tiedätkö mitä, Jim? Näin 20 vuotta sitten Rendleshamin jutussa jotain.  Muistan ajatelleeni itsekseni 20 vuotta sitten, että oli se mielenkiintoinen asia kun sinä kirjoitit ylös muistikirjaasi nollia ja ykkösiä, jotka otit vastaan aluksesta. Muistit ne numerot ja kirjoitit ne ylös. Nyt ajattelemme sitä binäärikoodina, emme osanneet ajatella sitä 40 vuotta sitten. Mitä sanottavaa sinulla on siitä nyt?

Kuvateksti: Binäärikoodi. Kuvan koodi ei liity tapaukseen. [Linkki Wikipedia: Binäärijärjestelmä]

James Penniston: No, olen yhä ymmälläni siitä, mutta olet oikeassa, emme tienneet mitä se oli. Se tuli itse asiassa tahattomasti esiin vuonna 2011, mutta ei minun toimestani. Ajattelen, että binäärikoodin kaikkein tärkein kohta on se, että Gary Osborne löysi siitä hienorakennevakion. [Linkki Wikipedia: Hienorakennevakio] Se on kuin jumalhiukkanen. [Linkki Wikipedia: Higgsin bosoni (”jumalhiukkanen”)] Se on jotain mikä on todistettu.

Haastattelija: Siis siinä koodissa`?

James Penniston: Se on siinä koodissa. Juuri nyt normaaleissa digitaalisissa prosesseissamme käymme läpi tyyliin viisi tai kuusi numeromerkkiä. Carl Sagan sanoi kerran, että on loistavaa jos elämänmuodon vastausviestissä tai jossain sellaisessa mennään yli kahdeksan. Bentwatersissa vuonna 1980 mentiin yli neljäntoista. Tuo on aivan varma todiste korkeammasta älykkyydestä. Tuo ei ole enää edes kyseenalaista. Kuka? Se on kyseenalaista. Missä? Se on kyseenalaista. Meillä on teoriamme, mutta tiedäthän.

Kuvateksti: Tähtitieteilijä, astrofyysikko ja astrobiologi Carl Sagan (1934 – 1996) vaikutti maapallon ulkopuolista älyä etsivän SETI-ohjelman aloittamiseen. [Linkki Wikipedia: Carl Sagan]

Tämän pitäisi olla uutisotsikoissa

Haastattelija: Tämä on minusta uskomatonta. Minusta tuntuu, että tämän pitäisi olla huomenna CNN:n uutisotsikoissa. Meidän pitäisi olla kaikkien tyyliin, että katsokaa mitä meillä on tässä! Niin ei kuitenkaan ole. Miltä se sinusta tuntuu?

James Penniston: En tiedä, mutta… [Keskustelua maailmalla tehdyistä ufohavainnoista on jätetty käännöksestä pois.]

Kuvateksti: Haastattelija ihmettelee miksi tapaus ei ole uutisotsikoissa.

Meitä tarkkaillaan, ne näyttäytyvät

James Penniston: Meitä tarkkaillaan, mutta kenen toimesta ja miksi? En tiedä vastausta tuohon. Tietolähteeni mukaan ne ovat jostakin syystä silloin tällöin kaikkialla maailmassa, ne näyttäytyvät. Tuo kiinnostaa minua.

Pelastusköysi

Haastattelija: Kun kuulet näistä omaa tapaustasi muistuttavista tapauksista, niin saako se sinut tuntemaan, että muilla ihmisillä on ollut samanlaisia kokemuksia? Sinusta on täytynyt tuntua vuonna 1980 melko yksinäiseltä, tyyliin voi luoja, katsokaa mitä minulle tapahtui.

James Penniston: Olin yksin ja siksi ilmavoimat heittivät minulle pelastusköyden.

Kuvateksti: ”Pelastusköysi”.

Haastattelija: Tuo on yksi uskomaton osa tarinaasi. He eivät hiljentäneet sinua ja sanoneet, että ala painua!

James Penniston: He eivät tehneet niin, he olivat erittäin kannustavia.

Haastattelija: Eikö tuo ole jotain? En arvele yleisen konsensuksen maailmassa olevan tuonkaltainen. Sinä olet yksi kuuluisimmista tapauksista ja he kuitenkin tukivat sinua.

Ei valittamista ilmavoimista

James Penniston: Minut ylennettiin, sain pitää kulkulupani.

Haastattelija: Ja sitten he päästivät sinut työkyvyttömyyseläkkeelle koko paketteineen. Vaikuttaa siltä, että he kohtelivat sinua todella hyvin.

James Penniston: Ei minulla ole ilmavoimista mitään valittamista, he olivat erittäin kannustavia. Kaikki ne joiden tiedän olleen suoraan osallisia, ovat saaneet tukea, tai ei ehkä aluksi. Eversti [epäselvä nimi] oli minun pelastusköyteni. Hän piti minuun yhteyttä koko ilmavoimien urani ajan, koska en voinut puhua silloin.

Kuvateksti: Ilmavoimista eläkkeelle jääneellä James Pennistonilla ei ole Yhdysvaltain ilmavoimien toiminnasta mitään valitettavaa.

”Juttukaverit”

Haastattelija: Kenelle pystyit puhumaan?

James Penniston: En voinut puhua kenellekään, se oli huippusalaisuus.

Haastattelija: Aivan.

James Penniston: Siihen oli erikoispääsy, tarkoitan, ettei ollut tarvetta tietää. Se eliminoi luultavasti kaikki tuntemani, melko lailla. Menin toisiin tukikohtiin ja kuulin toisten pulassa olleiden poliisien puhuvan tästä tapauksesta, mutta minä vain istuin siinä ja kuuntelin. Niin se meni.

Kuvateksti: James Penniston sanoo, että hän ei voinut puhua asiasta kenellekään.

Eversti Charles I. Halt, salassapitosopimus

Haastattelija: Eikö kukaan ole tullut nyt vuosien jälkeen sanomaan, että ole hiljaa tai jotain sellaista?

James Penniston: Ei ole. Siitä on kiitettävä eversti [Charles I.] Haltia. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1991, minä jäin ilmavoimista eläkkeelle vuonna 1993. Halt sanoi minulle: varmista että he kysyvät salassapitosopimuksesta kun jäät eläkkeelle. Kaikki oli huippusalaista kamaa, ydinaseita, valmiussuunnitelmiamme ja sen sellaista.

Istuskelin henkilökohtaisen avustajani kanssa, totesin että tässä ei mainita mitään RAF Bentwaters/Woodbridge -tukikohdasta. He laativat viestin ilmailuesikunnalle Pentagoniin. Menin pari päivää myöhemmin sinne takaisin ja hän sanoi, että et tule uskomaan heidän vastaustaan. Hän sanoi: ”Noiden päivämäärien aikana ei tapahtunut mitään salaiseksi julistettua”. Joten sen vuoksi mikään muukaan ei ole salaiseksi julistettua. Minä kysyin, että saanko tuosta kopion?

Haastattelija: [Nauraa]

Ilmavoimien kompakysymys

James Penniston: Tuosta syystä minä puhun. Jos kuulet kenenkään ennen asevoimissa tai puolustusministeriössä töissä olleen puhuvan jostain jonka he sanovat olevan salaiseksi julistettua, niin hän valehtelee sinulle, hän valehtelee sinulle, koska niin ei voi tehdä. Sinut laitetaan vankilaan, jonkun on mentävä vankilaan.

Kuvateksti: James Penniston sanoo, että salaiseksi julistetuista asioista puhumisesta joutuu vankilaan.

Haastattelija: Tuossa on vastaus, nyt tiedämme miksi. Nyt tiedämme miksi: koska sitä ei ollut siinä paperissa.

James Penniston: Kyllä. Se on ainoa keino miten kukaan muukaan voisi puhua. Siksi minä puhun. Sanottiin, että ei ole olemassa mitään salaiseksi julistettua. Se oli ilmavoimille kompakysymys. Mitä heidän pitäisi tehdä? Jos sen sanotaan olevan julistettu salaiseksi, niin tarkoittaako se että se tosiasiassa tapahtui? No tietysti tarkoittaa.

Haastattelija: Aivan. Tämä on mahtava juttu.

Kuvateksti: Kumpi ja Kampi tappelivat. Kumpi voitti? Kumpiko joitui vankilaan?

Senaattori Mike Gravel: Sinäkö kosketit Bentwatersin alusta?

Kansalaiskuuleminen, josta käännös on tehty: LINKKI. [Linkki Wikipedia: Mike Gravel (poliitikko, senaattori)]

Burroughs vai Penniston?

Senaattori Mike Gravel: Minua kiehtova asia on… Sinä [John Burroughs] et koskettanut alusta, hän [James Penniston] kosketti alusta, eikö?

Kersantti John Burroughs: Ei herra, minä en koskettanut alusta.

Maihin heittäytymisen jälkeen

Senaattori Mike Gravel: Okei, haluan sinun käyvän läpi sen kun kävelit sen luo ja kosketit sitä, mitä kosketit siinä, tarrauduitko siihen vai… Kerro meille siitä. 

Kuvateksti: Senaattori Mike Gravel (kuvassa) kyseli kansalaiskuulemisessa kersantti James ”Jim” Pennistonilta mitä Bentwatersin alusta kosketettaessa tapahtui.

Kersantti James: Penniston: Okei. No, valoräjähdyksen jälkeen ja kun me olimme heittäytyneet maihin, tarkoitan että ajattelin sen räjähtävän.

Mike Gravel: Se oli hyvää harjoitusta.

James Penniston: Kyllä, se oli reaktio. Ääntä ei ollut, joten nousin ylös ja kokosin itseni. Kasasin itseäni hieman ja sanoin: No, minun on tehtävä se mitä minun oletetaan tekevän. Minun on tutkittava ja annettava niin paljon informaatiota kuin pystyn ja raportoitava jollekin korkeammassa palkkaluokassa olevalle, tiedäthän, tästä päättävälle.

Väliaikainen helpotus

James Penniston: Koska alussa ei ollut vastatoimea, minusta tuntui että se ei ollut vihamielinen. Tarkoitan että näytti, ettei se ole lähdössä mihinkään. Se oli kiinni, se tulisi pysymään siinä, joten aloin kävellä esineen ympäri 360-astetta. Kun kiersin ympäri, huomasin etupuolella olevan kirjoituksen. Olin itse asiassa helpottunut. Ajattelin että siinä lukisi Yhdysvaltain ilmavoimat, NASA, tai jotain, sellaista etsin. Kun näin ne kirjoitusmerkit, minä… No, tiedäthän. Mielikuvituksesi alkaa… En uskonut koskaan ufoihin, ET:hen, avaruusolentoihin, mennessäni niihin joukkoihin, enkä usko muuten vieläkään.

Mike Gravel: Tämä on se mitä sinä näit, eikö? [Näyttää paperia.]                    

James Penniston: Se on se mitä näin.

Kuvateksti: Kuvan kirjoitusmerkit on mallinnettu kersantti James Pennistonin muistikirjaansa tekeminen alkeellisten muistiinpanojen pohjalta. Lisää kuvia hakusanoilla: Penniston glypths, Rendlesham glypths.

James Penniston: Minun oli vaikea järkiperäistää sitä, koska minä todellakin halusin sen olevan lentokoneen maahansyöksy. Halusin sen olevan kaikenlaisia asioita. Se ei näyttänyt lentokoneen maahansyöksyltä, minä vain yritin tehdä siitä lentokoneen maahansyöksyn. Menetimme yhteyden ennen 50 minuuttia, tiedäthän, se antoi meille oikeuden poistua, joten aloin kävellä aluksen ympäri ja näin kirjoitusmerkit. Kun kuljetin kättäni aluksen rakenteissa, se oli kosketettaessa sileä…

Kuvateksti: Kirjoitusmerkit kohokuvioina Rendleshamin ufon muistomerkin kyljessä.

Kosketus

Mike Gravel: Sinäkö kuljetit käsiäsi sen pintaa pitkin?

James Penniston: Ai, kyllä. Katsoin ensimmäiseksi sen alle, koska kysyin: kuinka tämä kapine on kiinni? Ihmettelin miten se lepäsi siellä metsässä. Sen alapuolelta huokui valoa. Kun katsoin sen alle, siellä ei ollut mitään, se leij… se oli ehkä 60 senttimetriä maaperän yläpuolella. Minä työnsin alusta, se ei liikkunut, ei mitään, niin vakaa kuin vain olla voi. Sanoin, että okei. Aloin liu´uttaa kättäni sen poikki.

Äänettömyys, lämpötila, radioaktiivisuus

Mike Gravel: Humisiko se tuota tehdessäsi?

James Penniston: Oli täydellinen hiljaisuus. Ilman lämpötila oli siihen aikaan noin 32-astetta. [Linkki Wikipedia: Celsiusaste] [Linkki Wikipedia: Fahrenheit-asteikko] [Linkki Wikipedia: Kelvin] Alus tuntui metalliselta kun kosketin sitä, sileältä metallilta. Sanoisin että… Tämä on arvio…

Mike Gravel: Oliko sinulla hansikkaat kädessä vai oliko kyseessä oma ihosi?

James Penniston: Ei, kyseessä oli oma iho. Ajattelin joka tapauksessa sen lämpötilan saattaneen olla 45 – 50 astetta. Se oli luultavasti tietämättäni radioaktiivinen. Se oli luultavasti siksi lämmin. En tajunnut tuota silloin aikanaan.

Kuvateksti: James Penniston sanoo koskettaneensa alusta paljain käsin, ”omalla ihollaan” hansikkaita ei ollut.

Meillä ei ole tällaista

James Penniston: Kun kävelin sitten sen ympäri, niin tiesin, ettei se ole mitään mitä meillä oli, eikä se taatusti ollut mitään mitä venäläisillä oli.

Mike Gravel: [Nauraa]

James Penniston: Ei. Se ylitti meidän teknologiamme.

Mike Gravel: Kiitos erittäin paljon.

Kuvateksti: Bentwatersin alus Rendleshamin metsässä Rendleshamin uforeitillä, joka kulkee 4,8 kilometrin matkan vuoden 1980 ufotapaukseen kytköksissä olevilla paikoilla. Kirjoitusmerkit kyljessä. Lisäkuvia hakusanalla Rendlesham craft.

Pääkersantti Robert ”Bobby” Ball: ”Näytti kuin jokin olisi laskeutunut sinne”

Linkki videoklippiin, josta Robert ”Bobby” Ballin osuudet on käännetty: LINKKI. [Huom! Suomessa ei ole sotilasarvoa pääkersantti (Master Sergeant).]

Painaumat

Näytti siltä kuin jokin olisi laskeutunut sinne, tullut suoraan alas puuston läpi ja levännyt siinä riittävän kauan jättääkseen maahan kolme neljän tuuman [10,2 cm] painaumaa.” – Robert ”Bobby” Ball     

Valomuodostelmat

Selostaja: Seuraavana yönä oudoista valoista raportoitiin uudelleen. Tukikohdan apulaiskomentaja Charles Halt kokosi nopeasti erikoistutkimustiimin tutkimaan metsää.

Valojen havaittiin liikkuvan geometrisissa kuviomuodostelmissa, pääasiassa neliömuodostelmissa. Ne kaikki kulkivat suorassa kulmassa muuttumattomilla [keskinäisillä] etäisyyksillä. Ne kallistelivat jyrkästi vasemmalle tai oikealle. – Robert ”Bobby” Ball

Kuvateksti: ”Outo ufo”, yksittäinen leijuva punainen valo.

Leijuva punainen valo

Selostaja: Pian ensimmäisen havainnon jälkeen toinen outo ufo näyttäytyi lentosotamiehille: yksittäinen leijuva punainen valo.

Seurasimme sitä melko pitkän matkan, 2 – 3 mailia [3,2 – 4,8 km]. Se pysyi koko ajan vain vähän meidän edellämme. – Robert ”Bobby” Ball

Valokeila

Selostaja: Sitten tapahtui sen illan erikoisin tapahtuma.

Se näytti taivaalta alas tulevalta valokeilalta. Se oli lyhytaikainen, se kesti tuskin viittä sekuntia kauempaa. Minä havaitsin sen, eversti Halt havaitsi sen ja kaksi muuta henkilöä havaitsi sen myös. – Robert ”Bobby” Ball

Alus

Se ei ollut luonnollinen ilmiö, se oli jonkin tyyppinen miehitetty tai miehittämätön alus ja joku ohjasi sitä. – Robert ”Bobby” Ball

Kuvateksti: Robert Ball sanoo, että kyseessä oli jonkun ohjaamana miehitetty tai miehittämätön alus.

Selostaja: Jotkut ovat spekuloineet, että ufo oli Yhdysvaltojen huippusalainen sotilaslentokone, jota käytettiin turvallisuusjoukkojen vastatoimien testaamiseen.

Me harjoittelimme maaperällä olleiden sotajoukkojen kanssa säännöllisesti jokaista mahdollista tilannetta varten. Ilmavoimien ei ollut tarvetta keksiä mitään ylimääräistä. – Robert ”Bobby” Ball

Kuvateksti: Robert Ball sanoo, että maaperällä olleet joukot harjoittelivat kaikkia tilanteita varten.

Kaikki tulee esiin

Minulla ei ole mitään epäilystä siitä, että meidän hallituksemme ja muut hallitukset panttaavat informaatiota. He eivät tiedä mitä on meneillään, tai jos tietävät, niin he eivät ole halukkaita jakamaan sitä informaatiota väestön kanssa. Kaikki tulee esiin ennemmin tai myöhemmin. – Robert ”Bobby” Ball

Clifford E. Stone, maavoimien sotilastiedustelu: Teknistä sotilastiedustelutietoa

Linkki videoklippiin, josta Clifford Stonen osuudet on käännetty: LINKKI.

Ramsteinin lentotukikohta

Kaikki se materiaali kerättiin kasaan. Sitä pidettiin teknisenä sotilastiedustelutietona, siksi se meni Ramsteinin lentotukikohtaan. – Clifford Stone

Kuvateksti: Yhdysvaltojen Ramsteinin lentotukikohta Saksan lounaisosassa. [Linkki Wikipedia: Ramstein Air Base]  

Uutiset ufon laskeutumisesta

Selostaja: Nyt [Yhdysvaltain] maavoimien sotilastiedustelusta eläkkeellä oleva Clifford Stone oli sijoitettuna Bentwaters-tutkimuksien aikaan Saksaan Hannoveriin.  Stonen mukaan uutiset ufon laskeutumisesta levisivät kulovalkean tavoin.

Tiedän, että he pitivät sitä alusta älyllisessä ohjauksessa olleena, eivätkä he pitäneet sitä älyä tältä maapallolta peräisin olleena. – Clifford Stone  

Eversti Charles Halt kansallisella lehdistöklubilla

Linkki Charles Haltin käännettyyn puheeseen: LINKKI.

Nimeni on Halt, Charles I. Halt

Charles Halt: Hyvää iltapäivää. Nimeni on Charles I. Halt. Jäin eläkkeelle everstinä Yhdysvaltain ilmavoimista vuonna 1991. Olin sotilasurani aikana tukikohdan komentajana kahdessa suuressa tukikohdassa. Eläkkeelle jäämiseni aikaan olin puolustusministeriössä tarkastavan kenraalin toimipisteessä. [Linkki Wikipedia: Office of Inspector General (United States)] Tein tarkastusvalvontaa kaikelle asepalvelumuodoille kaikissa virastoissa.

RAF Bentwaters -tukikohdan apulaiskomentaja

Charles Halt: Vuonna 1980 minut määrättiin Pentagonista RAF Bentwaters –tukikohdan apulaiskomentajaksi. Bentwatersissa oli siihen aikaan yksi maailman suurimmista taktisista hävittäjälennostoista. Tukikohdan kaksi kompleksia, Woodbridge ja Bentwaters, olivat Englannissa ja Saksassa oli neljä toimipistettä kahdessa valmiustilassa olevassa lisätukikohdassa.

Kuvateksti: RAF Woodbridge / RAF Bentwaters -tukikohdan 81. taktisen hävittäjälennoston Fairchild Republic A-10A Thundetbolt II.

He lähestyivät alusta

Charles Halt: Aikaisin aamulla joulukuussa 1980 turvallisuuspoliisimme havaitsivat outoja valoja metsässä East Angliassa aivan RAF Woodbridge –tukikohdan takaportin ulkopuolella. [Linkki Wikipedia: East Anglia] Kolme järjestyspoliisia, kersantti Penniston, lentosotamies Burroughs ja lentosotamies Cabansag todellakin lähetettiin metsään ja he lähestyivät alusta. He raportoivat sen olevan kolmion muotoinen, kyljeltään suunnilleen kolme metriä pitkä, ulkonäöltään tumma, metallinen, siinä oli kummallisia merkintöjä. He havainnoivat sitä jonkin aikaa. Se katosi hyvin nopeasti ja äänettömästi, suurella nopeudella.

UFO on tullut takaisin!

Charles Halt: En ollut alun perin tietoinen kaikista yksityiskohdista, minulle oli kerrottu vain merkillisistä valoista. Olin varma, että niille olisi looginen selitys. Kaksi iltaa myöhemmin olin perheen kanssa joulujuhlissa. Työvuorossa ollut turvallisuuspoliisijoukkueen lennonkomentaja luutnantti Bruce Englund tuli ja lähestyi tukikohdan komentajaa ja minua. [Linkki Wikipedia: Flight commander] Hän oli valkoinen kuin lakana. Hän sanoi, että se on tullut takaisin. Kysyimme, että mikä on tullut takaisin? Hän sanoi, että se UFO!

Kuvateksti: Luutnantti Bruce Englund tuli sanomaan, että UFO on tullut takaisin. Kuva ei liity tapaukseen.

Epäusko

Charles Halt: No, me olimme siinä vaiheessa vielä epäuskoisia. Koska pomoni täytyi pitää esitys, minut lähetettiin tuohon työtehtävään, valitettavasti. Siis tutkimaan. Menin kotiin ja vaihdoin vaatteita. Odotin todellakin löytäväni loogisen selityksen. Otin mukaani useita turvallisuuspoliiseja. Valmiustilassa ollut aliupseeri otti geigermittarin ja kameran. Minulla oli pieni kasettinauhurini jota kannoin kaikkialle ollessani työvuorossa.

Paikalla

Charles Halt: Minut vietiin otaksutulle paikalle. Löysimme suunnilleen 3,8 cm syviä painaumia, jotka olivat 1,8 – 2,4 metrin päässä toisistaan, sekä säteilytasoja jotka olivat 8-9 kertaa normaalia taustasäteilyä korkeampia. Tuo ei ole riittävän korkea [säteilytaso] ollakseen kenellekään vaarallinen, mutta kuitenkin merkittävä. Löysimme myös puista katkeilleita oksia.

Kuvateksti: Eversti Charles Halt meni paikalla vasta kun siellä ei enää ollut mitään.

Silmää iskevä esine

Charles Halt: Kun pyöriskelimme ympäriinsä yrittäen saada koko juttuun jotain järkeä, yksi mukanani olleista henkilöistä huomasi yhtäkkiä jotain. Metsässä oli kirkas hehkuva esine. Paras tapa, jolla voin sitä kuvailla on, että se näytti kuin silmältä: kirkkaan punainen, tumma keskikohta, vaikutti kuin se olisi iskenyt silmää, tavallaan silmänisku. Siitä vuosi jotain, kuin sulaa metallia, se tiputteli sitä. Se liikkui äänettömästi puiden lomitse välttäen kaikkea kosketusta. Se pomppi ylös ja alas. Yhdessä vaiheessa se itse asiassa lähestyi meitä. Yritimme päästä lähemmäs. Se vetäytyi metsän ulkopuolelle pellolle ja räjähti äänettömästi viideksi valkoiseksi esineeksi. Poissa.

Kuvateksti: Halt kuvailee kädellään kuinka esineen keskellä oli kuin silmää iskevä punainen silmä.

Mennään pellolle

Charles Halt: Menimme pellolle etsimään todistusaineistoa, koska siitä oli ilmeisesti pudonnut jotain. Emme löytäneet mitään, mutta kun etsiskelimme pellolla, yksi seurassani olleista ihmisistä havaitsi joitakin esineitä taivaalla pohjoisessa. Pohjoisessa oli kolme tai neljä kirkasta esinettä, jotka muuttuivat soikeista pyöreiksi. Ne liikkuivat erittäin suurella nopeudella tehden jyrkkiä teräväkulmaisia liikkeitä, aivan kuin ne olisivat suorittaneet etsintää.

Keskitetty säde

Charles Halt: Kun katselimme niitä, joku toinen havaitsi etelässä olevat kaksi esinettä, ne tavallaan leijuivat taivaalla. Yksi esine lähestyi meitä erittäin suurella nopeudella. Paras veikkaukseni korkeudeksi on 900 – 1500 metriä, jossakin niillä tienoilla. Se pysähtyi suoraan yläpuolelle ja lähetti alaspäin jalkoihimme keskitetyn säteen, jonka halkaisija oli noin 30 senttimetriä. Paras mitä voin esittää sen vastineeksi, on tavallaan lasersäde. Seisoskelimme siinä kunnioittavan pelon vallassa. Oliko se varoitus? Oliko se viestintäyritys? Oliko se ase vai vain luotain? Se katosi aivan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Klik, se katosi. Seisoskelimme siinä todella huolestuneina.

Kuvateksti: Taivaalta jalkoihin suunnattu säde aiheutti huolta. Kuvan säde ei liity tapaukseen.

RAF Woodbridge

Charles Halt: Suunnilleen samaan aikaan havaitsimme etelässä toisen esineen, joka lähetti alaspäin säteitä, noin 1,6 – 2,4 km matkan päässä, Woodbridgen tukikohdan yläpuolella. Meillä oli mukanamme kolme eri radiota: poliisiradio, turvallisuuspoliisiradio ja minulla oli komentoverkko. Kaikki kolme radiota toimivat, puhuimme komentokeskuksiin, ne pätkivät jatkuvasti. Meillä oli suuria viestintävaikeuksia, mutta onnistuimme erottamaan poliisi- ja turvallisuusverkosta, että jotkut niistä säteistä menivät aseiden varastointialueelle tai sen lähelle. Se oli suuri huolenaihe. Se todellakin vaivasi minua tuohon aikaan.

Kuvateksti: RAF Woodbridge ja RAF Bentwaters ilmasta kuvattuna. Eversti Haltia huolestutti aseiden varastointialueelle (WSA) mahdollisesti menneet säteet.

Kasettinauhuri

Charles Halt: Aina kun tuona yönä tapahtui jotain merkittävää, napautin pienen kasettinauhurini päälle ja äänitin, jotta minulla oli tallenne seuraavaksi päiväksi. Tietämättäni yksi työtovereistani julkaisi siitä kopion joitakin vuosia myöhemmin, siksi suuri määrä julkisuutta.

Ei kuulu meille…

Charles Halt: Tuonaikaisia esimiehiäni informoitiin siitä mitä oli tapahtunut. Perehdytin pomoni asiaan. Soitin tallenteen hänelle, hän kuunteli keskittyneesti. Hän oli tietoinen selkkauksesta, koska hän oli seurannut radiota edellisenä iltana, kuten oli tehnyt moni muukin. Hän vei nauhoitteen seuraavana keskiviikkona kolmansien ilmavoimien henkilökunnan kokoukseen. Kolmannet ilmavoimat oli tuohon aikaan ilmavoimien päämaja Englannissa. Hän soitti sen johtajistolle. He istuivat kaikki hiljaa.

Päätös oli sellainen, että koska se oli sattunut tukikohdan ulkopuolella, asia kuului briteille. He eivät toisin sanoen halunneet olla osallisia asiaan. Pomoni tuli takaisin ja heitti kasettinauhurin minulle. Kysyin, että mitä teemme, pomo? Hän sanoi, että mene lentolaivueen komentaja Morlandin luo ja tee raportti, hän oli brittiläinen yhteyshenkilöupseeri. Ongelma on heidän, ei meidän. Peijakas!

Kuvateksti: Asia ei kuulunut Yhdysvalloille, koska tapaus sattui Yhdysvaltojen Iso-Britanniassa käyttämän sotilastukikohdan ulkopuolella.

Haltin siistitty muistio

Charles Halt: Siinä minä olin kahden tulen välissä ja minä olin se virka-asemaltani alempi. Miksi jouduinkaan koskaan osalliseksi tähän. No, lentolaivueen johtaja Morland oli tuolloin lomalla. Hän tuli takaisin ja oli melko poissa tolaltaan, koska oli joutunut keskellä tätä. Hän sanoi: kirjoita muistio. Joten, minä kirjoitin muistion, käytän siitä nimitystä siistitty muistio. Siinä kerrottiin vain selittämättömistä valoista joita oli menty tutkimaan.

Tiedonvapauslakiin perustuva pyyntö

Charles Halt: No, annoin sen [muistion] Morlandille. Morland lähetti siitä minun tietämättäni kopion omalle esimiehelleen kolmansiin ilmavoimiin. Minä tiennyt tuosta siihen aikaan. Kopio haudattiin ilmeisesti arkistoihin. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat, rehellisesti sanoen unohdin miltei tapauksen. Annoin periksi. Vuosia myöhemmin yksi työtovereistani soitti nauhoitteeni kopiota cocktail-juhlissa ja joku kiinnitti siihen huomiota. Joku alkoi esittää kysymyksiä, joten hän sanoi, että Halt kirjoitti muistion.

Kuvateksti: Eversti Halt sanoo, että joku soitti hänen äänitallenteensa kopiota cocktail-juhlissa, jolloin joku kiinnitti asiaan huomiota.

Charles Halt: Seuraava tietämämme asia olikin sitten, että Bentwatersiin tuli tiedonvapauslakiin [FOIA] perustuva pyyntö. Virallista kopiota ei tietenkään ollut. Meillä ei ollut ohjelmistoja tuohon aikaan. Käytimme konekirjoituskopioita, vanhoja kirjoituskoneita. Ainoa kopio oli minulla, pöydälläni. Joten… [Videotallenne päättyy äkillisesti tähän.]

Charles Halt kansallisella lehdistöklubilla, toimittajan jatkokysymys kamerasta

Linkki käännettyyn videoleikkeeseen: LINKKI.

Washington Post -sanomalehdestä päivää

Toimittaja: Hei, olen [epäselvä nimi]. Olen Washington Post –sanomalehdestä. Eversti Halt, te mainitsitte että kun menitte sinne, niin teillä oli kasettinauhuri, geigermittari, sanoitteko kamera?

Charles Halt: Kamera, 35 mm kamera.

Toimittaja: Otitteko mitään valokuvia?

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 35 mm camera, 35 mm kamera. Kuvan kamera on noin vuodelta 1972 – 1975. Eversti Halt sanoo, että mukana oli ammattimainen valokuvaaja tekniikkakersantti Monroe Nevels.

Valokuvaava tekniikkakersantti Monroe Nevels

Charles Halt: Mukaani ottamani valmiustilatoimen tekniikkakersantti Monroe Nevels työskenteli osa-aikaisesti myös tukikohdan sanomalehdelle. Hän oli ammattimainen valokuvaaja, hänellä oli tutkinto valokuvauksesta. Hänellä oli oma pimiö. Meillä oli itse asiassa vakavia ongelmia hänen lähdettyään tukikohdasta, koska hän oli maalannut yhden huoneistaan mattamustalla maalilla. Meidän piti maalata se uudelleen neljä tai viisi kertaa.

Hän otti lukuisia valokuvia painaumista, kuvia katkeilleista oksista, hän yritti ottaa valokuvia taivaalla olleista esineistä. Hän vei filmin kotiinsa ja se kaikki osoittautui vialliseksi, valitettavasti. Hän teki sen omassa pimiössään. Minullakin oli ennen oma pimiö. Hän on saattanut tehdä sen itse tai kyse on saattanut olla säteilystä, jota minä epäilen. Tai on saattanut tapahtua jotain mistä me emme tiedä. Kaikki filmiaineisto oli joka tapauksessa viallista.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla broken pine branches, katkenneet männynoksat. Rendleshamin metsässä kasvoi mäntyjä.

Kersantti Pennistonin kamera

Charles Halt: Kersantti Pennistonilla oli kamera. Turvallisuuspoliiseille ei ollut epätavallista kantaa kameraa [tukikohdan] ulkolaidoilla, koska briteillä oli paljon niitä joista me käytimme nimitystä ”lintubongari”. Siis ihmisiä, jotka sieppasivat pyrstönumeroita ja seurasivat lentokoneiden historiaa. Heitä tuli silloin tällöin aidan luo, ei tekemään mitään tuhoa tai harmia, mutta uteliaisuudesta. He yrittivät päästä lähelle, se on osa peliä. Jos he tekivät sitä, niin me valokuvasimme heidät aidan sisäpuolelta ja siirsimme asian Britannian poliisille. Kersantti Penniston vei oman filminsä valokuvalabraan ja jätti sen sinne. He sanoivat hänelle, että se oli kadonnut. Tuohon minulla ei ole vastausta.

Kuvateksti: Eversti Charles Halt sanoo, että tukikohdan ulkopuolella oli paljon ”lintubongareita”, joiden asia siirrettiin Britannian poliisille.

Charles Haltin kasettinauhuri

Toimittaja: Oliko sinulla henkilökohtaisesti kamera?

Charles Halt: Ei ollut. Minulla oli kasettinauhuri. Pitäkää mielessänne, että olimme juuri siirtymässä prosessoreihin tuohon aikaan. Käytimme yhä kirjoituskoneita. Sihteerimme vastustivat kovasti moderniin teknologiaan siirtymistä. Tein siis niin, että kannoin taskussani pientä laitetta. Toimistossa oli suurempi laite. Kun kuljin ympäri tukikohtaa, huomasin aidan olevan rikki tuolta, tämä on maalattava, mitä tahansa tapahtuikin. Tulin takaisin, annoin nauhan ja hän konekirjoitti sen seuraavan viikon henkilökunnan kokousta varten.

Otin siis vain kasettinauhurin mukaan, koska en halua tehdä muistiinpanoja kylmässä, tuulessa, pimeässä. Otin siis kasettinauhurini mukaan. Siinä oli pieni minikasetti, todella pieni. Minulla on se muuten vieläkin.

RAF Bentwaters –tukikohdan apulaiskomentaja Charles I. Halt: ”Hänet on saatettu abduktoida”

[Linkki Wikipedia: Charles I. Halt. Charles Halt toimi Rendleshamin metsän ufotapauksen aikana RAF Woodbridgen viereisen RAF Bentwaters -tukikohdan apulaiskomentajana.] Linkki käännettyyn keskustelunpätkään: LINKKI.

Kadonnutta aikaa oli

Charles Halt: Hänet on saatettu abduktoida. Kuka tietää? En liioittele tuossa.

Kuvateksti: Sana abduction voidaan suomentaa sanoilla sieppaus, abduktio, kidnappaus, ihmisryöstö.

Gary Heseltine: No, en usko kenenkään tietävän tuota.

Charles Halt: Tiedät, että kadonnutta aikaa oli. Me tiedämme sen. He eivät olleet radiolähettimellä. Miksi Chandler ei lähettänyt sinne ketään muita?

Gary Heseltine: Chandler haastaa häntä, eikö niin? ”Miksi olitte poissa kolme tuntia? Kertokaa.” He eivät voi uskoa, että kului kolme tuntia.

Charles Halt: Hän seisoskeli takaportilla, aseta itsesi Chandlerin asemaan: sinulla on selittämättömästi tuntien ajan miehiä metsässä, joita et voi… aiotteko pyytää tukea? Lähetätkö heidät sinne?

Kuvateksti: Charles I. Halt sanoo, että kadonnutta aikaa oli, ja että ”hänet on saatettu abduktoida”. Hän ei viittaa Haltiin itseensä.

Eversti Charles I. Halt: Rendleshamin metsän tapauksen todistajien huumaaminen

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Kulissien takaiset kuulustelut

Charles Halt: Sain tietää myöhemmin, että kulissien takana tapahtui paljon kuulusteluja, mahdollisesti hypnoosia ja natriumpentothalia. En tiedä tuota ensikäden tietona, mutta olen kuullut tuon kahdelta tai kolmelta tietolähteeltä. [Linkki Wikipedia: Sodium thiopenthal, Tiopentaali]

Haastattelija: Okei. Onko tuollainen mahdollista? Tarkoitan, että sinä olit tukikohdan apulaiskomentaja. Voivatko toiset ryhmittymät kuulustella joitakin sinun turvallisuushenkilöstöstäsi sinun tietämättäsi?

Charles Halt: Sellainen on erittäin yleistä, erittäin yleistä.

Kuvateksti: Haastatellun mukaan kulissien takana kuulusteltiin, ehkä hypnoosia ja natriumpentothalia (natriumtiopentaali) hyödyntäen. Aine tunnetaan myös ”totuusseerumina”. [Linkki Wikipedia: Totuusseerumi]

OSI

Haastattelija: Todella? Kuka sentyyppisiä kuulusteluja tekisi?

Charles Halt: No, tässä tapauksessa sen olisi todennäköisesti laittanut alulle OSI, mutta OSI ei luultavasti tehnyt sitä suoraan. Muistaakseni moninaisten aihealueiden sotilastiedusteluvastuut oli jaettu asepalvelumuotojen kesken: maavoimat, merivoimat, ilmavoimat, merijalkaväki.

Merijalkaväki

Charles Halt: Merijalkaväestä en ole varma, mutta niin muistelen. Nyt siitä käytetään nimitystä NCIS. Heistä on TV:ssä fantastinen ohjelma. [Linkki Wikipedia: Naval Criminal Investigative Service (NCIS)]

Haastattelija: Aivan.

Kuvateksti: Lyhenne NCIS tulee sanoista Naval Criminal Investigative Service.

Charles Halt: Heillä oli velvollisuuksia Englannissa. Voisin lyödä vaikka vetoa, että merivoimien sotilastiedustelu ja luultavasti myös heidän brittiläinen vastineensa olivat osallisia. Epäilen paikallisen OSI:n välittäneen sen kaiken heille.

Haastattelija: Ymmärrän.

Naiivi ja luottavainen eversti Halt

Charles Halt: Minä ahdistelin OSI:n komentajaa ja hänen apulaistaan nurkkaan. Sanoin, että teillä kavereilla on etunäkökohtia tai jotain muuta. Sain vastauksen, että ei, ei, me emme todellakaan välitä tuontyyppisestä kamasta. Se ei ollut totta, mutta minä olin jälleen erittäin naiivi ja luottavainen.

Videolinkki YouTube: Haastattelussa Mauri Perälä.

Haastattelija: Aivan. Kuinka vahvasti olet sitä mieltä, että näitä muita kuulusteluja tapahtui?

Charles Halt: Löisin siitä vetoa 100%:sti.

Haastattelija: Vau. Miksi he…?

Disinformoija

Charles Halt: Olen valmis lyömään vetoa, että yhtä oletetuista osallisista on käytetty merkittävässä määrin disinformoimiseen. Siis sitä joka puhuu pienistä vihreistä miehistä ja lentoelektroniikkakaupastamme tulevista korjausosista, asioista jotka ovat niin kaukaisia, että ne saavat koko jutun näyttämään naurettavalta. [Linkki Wikipedia: Disinformaatio]

Kuvateksti: Disinformaatio, tarkoituksellinen harhaanjohtava tieto, tai esim. ”The Daily Fake News” -sanomalehden lukeminen hämärtää faktoja.

Miksi?

Haastattelija: Kyllä. Jos otetaan esimerkiksi Burroughs ja Penniston, niin miksi he käyttäisivät heihin hypnoosia ja pentothalia? Saadakseen lisää tietoa heistä ulos vai sumentaakseen heidän muistikuviaan?

Charles Halt: Epäilen molempia syitä, mutta ensisijaisesti että heistä saataisiin koko juttu ulos, koska olen melko vahvasti vakuuttunut, että kumpikaan heistä ei halunnut puhua siitä. He eivät halunneet sanoa yhtään enempää kuin heidän oli pakko sanoa.

Katkelma kersantti James ”Jim” Pennistonin hypnoosisessiosta 10.9.1994

Linkki käännettyyn videoleikkeeseen: LINKKI.

Natriumpentothal, totuusseerumi

Hypnotisoija: Minne he antoivat ruiskeen sinulle?

James Penniston: Oikealle… käsivarteen.

Kuvateksti: Bentwatersin alusta koskettanut kersantti James ”Jim” Penniston sanoo hypnoosissa, että hänelle annettiin ruiske oikeaan käsivarteen.

Selostaja: Järkyttävimpiä ilmitulleita paljastuksia oli se, että agentti tai agentit ruiskuttivat Pennistoniin natriumpentothalia, joka tunnetaan yleisesti totuusseerumina.

James Penniston: En ollut ennen hypnotiointia tietoinen minkään tyyppisten lääkeaineisiin perustuvien menetelmien käytöstä ilmavoimissa, tai mistään sellaisesta.

Kongressiedustaja Lynn Woolsey: James ”Jim” Pennistonin natriumpentothal-kuulustelu

Linkki käännettyyn videoleikkeeseen kansalaiskuulemisesta: LINKKI.

”Totuusseerumi” natriumpentothal

Kongressiedustaja (kansanedustaja) Lynn Woolsey: Mainitsit natriumpentothalin.

Kersantti James ”Jim” Penniston: Kyllä.

Lynn Woolsey: Annettiinko sitä sinun sotaveteraaniaikanasi osana hypnotisointia vai sotilastiedustelun tai OSI:n varmistuksen aikana?

James Penniston: Menin vuonna 1994 terapeutille jäätyäni pois palveluksesta eläkkeelle ja hän suoritti sen [hypnotisoinnin].

Lynn Woolsey: Tuo on silloin kun kerroit koko tarinasi?

James Penniston: Pitää paikkaansa, rouva. Siinä sanottiin, että minulla oli ylimääräisiä kuulustelukäyntejä. Natriumpentothal tuli esiin siinä yhteydessä. Ei… Se ei ollut minulla ollut muisto.

Kuvateksti: Woolsey haluaa kuulla Pennistonilta lisää natriumpentothalista.

Milloin natriumpentothalia annettiin?

Lynn Woolsey: Ai, natriumpentathal oli, milloin?

James Penniston: Vuonna 1994 tehdyn hypnotisoinnin mukaan se tehtiin helmikuun 1. päivänä vuonna 1981. Tai suunnilleen silloin, muutaman päivän tarkkuudella.

Lynn Woolsey: OSI-kuulustelun aikana?

James Penniston: Kyllä, mutta minä tunsin kaikki OSI-agentit. Ne henkilöt eivät olleet OSI:sta. He olivat amerikkalaisia, yksi oli britti.

Lynn Woolsey: Okei, kuulustelussa sitten. Okei.

Mikä yleisöä naurattaa?

Lynn Woolsey: Se vaikuttaa silti oudolta. Eikö se tuntunut siltä kuin sinä olisit se syyllinen?

James Penniston: Kyllä.

Lynn Woolsey: Jotain tapahtui. Etkö sinä olisi kertonut kaiken tietämäsi ilman sitäkin?

James Penniston: Rouva, teille ei pitäisi tulla yllätyksenä, että hallitus ei ole aina rehellinen.

Kansalaiskuulemisen yleisö: [Nauraa]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hasanalla prisoner of war, sotavanki.

Kuin olisimme olleet sotavankeja…

James Penniston: He… Me halusimme sen menevän pois. He sanoivat, että jos olisimme täysin avoimia ja rehellisiä, niin tämä asia menisi pois. Mahtavaa, juuri sitä me halusimme, mutta se ei mennyt pois. He selvästi jatkoivat etenemistä hypnoositilassa ja kuulustelivat meitä kuin olisimme olleet sotavankeja. Arvelen, että on itse asiassa olemassa laki joka estää tekemästä tuollaista sotavangeille. Okei?

Natriumpentothal… Minun on täytynyt suostua siihen, en usko että he olisivat vain antaneet sitä minulle. Ajattelen… Voin arvailla… Voin sanoa, että ehkä he halusivat varmistaa minun puhuvan totta. Ehkä oli kyse siitä. Ehkä he halusivat varmistaa, ettei tämä ollut sepitetty tarina tai jotain sellaista. Ehkä tuo on se mitä he halusivat tehdä.

Lynn Woolsey: Hmm…

Pyrkimys johtaa kansalaisia harhaan

James Penniston: Hypnoosissa minulle kävi ilmi yhä enemmän, että he tiesivät asioita. He halusivat tietää asioita, joilla ei vaikuttanut olevan mitään väliä minkään kannalta. Mutta heillä oli ylipäätään tietoa, että tällaista on ollut meneillään jonkin aikaa. Ja on ollut yksimielinen pyrkimys johtaa ihmisiä, kansaa, harhaan tässä asiassa.

Kuvateksti: James Penniston sanoo kansalaiskuulemisessa kansanedustaja Lynn Woolseylle, että ihmisiä johdetaan yksimielisesti harhaan.

Hypnotisoija Al Ward: Rendleshamin tapaus ja kersantti John Burroughsin hypnotisointi

Linkki videoleikkeeseen josta Rendlesham-osuus on käännetty: LINKKI. [Video 12:31 – 16:30]

Haastattelija: Kerro meille Rendleshamista, Bentwatersin jutusta ja John Burroughsista.

Valinta todistajan hypnotisoijaksi

Hypnotisoija Al Ward: Ufoja on näkynyt ikuisuuden, tiedäthän. Satojen vuosien ajalta on raportteja siitä kuinka ihmiset ovat nähneet niitä kapineita. Minut valittiin hypnotisoimaan sen tapauksen todistaja. Tapauksesta on tullut tunnetumpi kuin Roswellin tapauksesta. [Linkki: Roswellin tapaus] Minut palkattiin että hän saisi kokea kokemuksensa uudelleen.

John Burroughs ei aikonut kertoa mitään

Al Ward: Hänen kokemuksessaan hän ja kersantti olivat tehneet löydön, havainnon, metsässä sotilastukikohdan ulkopuolella, eikä hän aikonut kertoa siitä mitään. Hänet herätettiin sinä yönä unesta, koska ne olivat tulleet takaisin. Hän nousi ylös ja lähti juoksemaan sinne. Eversti ja joitakin kaupungin kasvoja oli jo siellä.

Kuvateksti: Al Ward sanoo, että kersantti John Burroughs herätettiin, koska ”ne” olivat tulleet takaisin.

UFO tuli takaisin, kuinka lähelle pääset?

Haastattelija: Ai, ufo oli tullut takaisin.

Al Ward: Kyllä. Se oli siellä. No, hän sanoi läpikäynnissään, että hänen everstinsä käski, pyysi, häntä kokeilemaan kuinka paljon lähemmäksi hän pääsisi esinettä. Hän sanoi, että pääsin siitä noin kolmen metrin päähän, jolloin minut iskettiin takaisinpäin noin yhdeksän metriä.

Haastattelija: Aivan.

Matkustajat, äly

Al Ward: No, minä joka tapauksessa johdatin hänet kokemuksensa läpi. Sitten jostakin syystä sanoin, että johdatan sinut takaisin sen esineen luo nähdekseni onko siinä joitakin matkustajia – nähdäkseni voisiko hän viestiä niiden kanssa. No menimme sinne takaisin ja sijoitin hänet sen esineen viereen.

Kuvateksti: Kersantti John Burroughsin hypnotisoinut Al Ward halusi saada tietoa matkustajista.

Al Ward: Silloin yhtäkkiä kaksi punaista juovaa tuli hänen kauluksestaan hänen korviensa yläpuolelle, verenpunaista. Se huolestutti hänen vaimoaan ja minua, joten siirsin häntä aluksesta kauemmaksi ja ne katosivat välittömästi. Hän ei itse edes tiennyt mitä oli tapahtunut.

Pyysin häntä puhumaan, katsomaan, oliko sen takana mitään älyllistä. Hän sanoi, että aluksen ympärillä pyöri valoja ja sen punaisen valon takana oli äly. Minä sanoin, että no puhu sille: Keitä he ovat? Mistä he tulevat? Me tulemme planeetalta, joka on 89 valovuoden päässä Maasta. [Linkki Wikipedia: Valovuosi]

Tukikohta Marsissa

Videon väliteksti: Myöhemmin muukalaiset puhuvat John Burroughsin kautta.

Al Ward: ”Me voimme hallita hänen mieltään ja matkustamme valonnopeudella. Pysähdyimme ennen Maahan tuloa Marsissa olevassa tukikohdassa.” Minä kysyin että kuinka kauan teiltä kuluu aikaa tulla Marsista Maahan. Ja vastaus oli, että välittömästi, yhdessä tuntissa. Viikkoa myöhemmin henkilö joka oli kutsunut minut tekemään tuota, oli soittanut ja pyytänyt henkilöstöään laskemaan sitä ja hän oli erehtynyt 14 minuutilla. [Linkki Wikipedia: Mars]

Kuvateksti: Mars, ”punainen planeetta” on naapuriplaneettamme. ”Pysähdyimme ennen Maahan tuloa Marsissa olevassa tukikohdassa.” [Linkki YouTube: Tuomari Nurmio – Punainen planeetta]

Me olemme täällä

Al Ward: ”Me olemme täällä. Me olemme olleet täällä. Olemme maaperällänne, olemme vesissänne, olemme taivaallanne. Olemme täällä tarkkailemassa teitä, koska uskomme olleemme kerran teidän muodossanne.”

Haastattelija: Ai, maapallon ulkopuoliset uskovat olleensa ennen ihmismuodossa.

Al Ward: Kyllä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla human, ihminen. ”Olemme täällä tarkkailemassa teitä, koska uskomme olleemme joskus teidän muodossanne.”

Haastattelija: No, missä muodossa he olivat nyt? Pystyiko John Burroughs katsomaan?

Al Ward: No, sain kuvauksen. Se kuvaili itseään minulle. Se sanoi, että tavallinen suuri pää, pitkät käsivarret, hopeanvärinen iho, ei nenän selkää, pieni suu.

Kersantti John Burroughs: Rendlesham-hypnoosisessio, telepaattiset valot

Linkki käännettyyn videoleikkeeseen: LINKKI.

Tervetuloa Kaliforniaan

John Burroughs: Menin Kaliforniaan, jossa hypnotisointi suoritettiin. Siinä paikassa hypnotisoinnin suorittanut kaveri teki erittäin hyvää työtä antaen minun vain kertoa. Hypnoosi kesti 2 – 3 tuntia ja siinä käytiin tapaus melko yksityiskohtaisesti läpi alusta loppuun.

Kuvateksti: John Burroughs meni Kaliforniaan hypnotisoitavaksi. [Linkki Wikipedia: Hypnoosi]

Tervetuloa sisälle

John Burroughs hypnoositilassa: Roger, me otamme vastaan, me otamme vastaan. Liikumme hitaasti lähemmäs. Siitä tulee vaikutelma esineestä, mutta se on suurimmaksi osaksi valoa, kokonaan valoa. Se pyytää meitä tulemaan lähemmäs. Meidän on mentävä sen luo, se pyytää meitä luokseen. Pystymme tuntemaan sen.

John Burroughs: Hypnoosin aikana kävi ilmi, että minulla oli jonkinlainen kanssakäyminen jonkin siellä olleen kanssa.

John Burroughs hypnoositilassa: Meidän on mentävä siihen. Meidän on mentävä siihen. Meidän on saatava tietää mitä se haluaa.

John Burroughs: Hypnoosissani oli selvää, että minua vedettiin sitä kohti.

John Burroughs hypnoositilassa: Se halua meidät, se haluaa meidät. Mennään, menään, mennään.

John Burroughs: Minut vedettiin mahdollisesti sen sisälle. Uskon olleeni sen sisällä, mikä tahansa se olikin, silloin kun kersantti Penniston kiersi esineen ympäri. Se selittäisi suhteellisen hyvin miksi en muista kersantti Pennistonin kävelleen sen ympäri.

Kuvateksti: John Burroughs uskoo olleensa jonkin sisällä, eikä muista siksi kersantti James Pennistonin kävelyä esineen ympäri.

Toinen yö

Selostaja: Jatkosessioissa tutkitaan mitä Burroughsin toisen havainnon aikana tapahtui kun hän tapasi metsässä eversti Haltin.

John Burroughs: Toisen yön hypnoosissa mentiin tarkemmin yksityiskohtiin.

John Burroughs hypnoositilassa: Tiesin niiden tulevan takaisin tänä yönä. Kummallisia kapineita leijailee yläpuolellamme. Ne ottivat yhteyttä mielensä välityksellä.

John Burroughs: Esine halusi minut sinne.

John Burrougs hypnoositilassa: Olen jonkin sisällä. En tiedä missä olen, tämä on jokin.

John Burroughs: Minä uskon menneeni jonkun sisälle, että olin sisällä.

John Burroughs hypnoositilassa: Niitä on tyyliin 20 kappaletta. Pieniä valotäpliä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla specs of light. John Burroughs kertoo kohdanneensa ”valotäpliä”.

John Burroughs: Minulla oli kontakti johonkin jostakin muulta. Kävin vuoropuhelua sen kanssa.

John Burroughs hypnoositilassa: Ne tulevat luokseni. Nyt se muuttuu suuremmaksi ja suuremmaksi, kuin maidonvalkoiseksi esineeksi tai aineeksi. Se menee vain ylös ja alas, leveämmäksi, pienemmäksi. Sitten sen takana on silmä tai jokin. Onkalo avautuu.

Hypnotisoija: Näetkö onkalossa jotain?

John Burroughs hypnoositilassa: En. Vau!

John Burroughs: Minulla oli selvästi jonkinlainen vuorovaikutus jonkin älykkään kanssa.

John Burroughsin hypnoosisessio: Tuo alus lähemmäksi

Linkki käännettyyn videoleikkeeseen: LINKKI.

Rauhallinen eversti Charles I. Halt

John Burroughs hypnoositilassa: Eversti Halt. Menen eversti Haltin luo. Se on tullut takaisin, en voi uskoa sitä. Hän käyttäytyy kuin ei olisi yllättynyt. Hän oli todella rauhallinen. Toiset ihmiset pelkäsivät, he näyttivät kummallisilta. He olivat erittäin yllättyneitä, hyvin järkyttyneitä. Eversti Halt seisoskeli siinä ja Arnold. Arnold ja minä seisoskelimme siinä ja hän kysyi eversti Haltilta: Eversti, mitä tapahtui? Outoja asioita. Hän sanoo: outoja asioita, Chris. Yläpuolellamme oli kapineita. Ne ottivat yhteyttä mielensä välityksellä.

Alus ja pienet siniset valot

John Burroughs hypnoositilassa: Katsoin häntä. Mitä oikein puhut? Siellä oli pieniä sinisiä valoja. Minä sanon, että en nähnyt tuollaisia sinisiä valoja edellisenä yönä. Ne ovat tuolla ylhäällä. Hän sanoo: alus leijailee siellä yhä, ne tulevat siitä aluksesta. Ne ovat olleet ulkopuolella useita tunteja. Minä sanon: minä haluan mennä lähemmäksi, okei? Sinä voit tulla mukaani, mutta Chris, haluan sinun ja Tommyn pysyvän tässä, majakalla autossa.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla blue lights, siniset valot. Kuvan valot eivät liity tapaukseen.

Tuo alus lähemmäksi

John Burroughs hypnoositilassa: Hän sanoo: John, haluan sinun menevän sinne, koska arvelen sinun pystyvän tuomaan sen lähemmäksi. Mitä tarkoitat?

Hypnotisoija: Kuka sinulle noin sanoi?

John Burroughs hypnoositilassa: Eversti Halt. Arvelen, että pystyt tuomaan aluksen ja nuo kapineet lähemmäksi. He haluavat sinun tekevän sen.

Hypnotisoija: Kuka haluaa sinun tekevän sen?

John Burroughs hypnoositilassa: Eversti Halt sanoi, että he. Hän sanoi vain, että he.

Ihmiset eivät tule uskomaan tätä…

Hypnotisoija: Vaikuttiko hänellä olevan jotain tietoa tai ymmärrystä jota sinulla ei ollut?

John Burroughs hypnoositilassa: En minä ymmärtänyt mitä oli meneillään.

Hypnotisoija: Tiesikö hän jotain mitä sinä et tiennyt?

John Burroughs hypnoositilassa: Hän vaikutti olevan mieleltään hyvin rauhallinen, hyvin tyyni. Kuin tyyliin jotain, että tämä on mitä eriskummallisin, merkillisin kokemus, ihmiset eivät tule koskaan uskomaan tätä.

Kuvateksti: ”Jos et ymmärrä, kysy, älä kiistä.” Hypnotisoija kysyi kersantti John Burroughsilta oliko eversti Charles I. Haltilla jotain sellaista tietoa mitä Borroughsilla itsellään ei ollut.

Nyt se on okei

Hypnotisoija: Tiesitkö tuolla hetkellä että pystyisit tuomaan sen lähemmäksi?

John Burroughs hypnoositilassa: En. Minä en ymmärtänyt. En ymmärtänyt myöskään sitä, että miksi he haluasivat minut sinne ja halusivat minut sinne vaiheittain: voit pysyä tällä alueella hetken. He eivät olleet myöskään yllättyneitä siellä olostani. He eivät olleet yllättyneitä. Ihmiset jotka näkivät minun tulevan sinne ulos olivat yllättyneitä, mutta eversti Halt ei ollut yllättynyt. He jatkoivat kanssani vaiheittain. He odotuttivat minua. Odota tuossa, odota tässä. Nyt se on okei.

Mennään!

Hypnotisoija: Mitä sitten tapahtui?

John Burroughs hypnoositilassa: Sitten hän laittoi kätensä ympärilleni ja sanoi: mennään. Ja sitten siellä oli joku… Minä seisoskelin siinä. Siellä oli lyhyt, lihava…Hän oli meksikolainen. Hän oli siellä. Hän vaikutti tulevan minua kohti, hän ei ollut pääryhmän kanssa. Hän tuli tyyliin minua kohti, ja hän sanoi: mennään. Me kolme kävelimme alusta kohti.

Eversti Halt sanoi: kaikki tämä on kasettinauhalla. Hän näytti minulle kasettinauhurin. Hänellä oli myös radio. Hän sanoi, että äänitämme tämän kaiken komentopaikalle. Hän sanoi: Aion pitää kaiken tämän kaman, koska tämä tulee olemaan vaikuttavaa. Hän sanoo, että lähdetään. Aloimme kävellä. Ja valo oli siellä, välimatkan päässä. Me kävelimme, kävelimme vähän eteenpäin.

Kuvateksti: ”Me kolme kävelimme alusta kohti”. John Burrougs sanoo hypnoosissa, että he kävelivät vähän eteenpäin.

Ne puhuivat meille

John Burroughs hypnoositilassa: Ja sitten, siellä se oli! Kolme sinistä valoa. Siellä ne ovat! Hän sanoo: nuo olivat aiemminkin. Hän sanoo: John, et tule koskaan uskomaan tätä, mutta ryhmä meitä… Ne ottivat meihin kontaktia, ne olivat yllämme. Ne puhuivat meille. Minä kysyin: Ne, mitkä ne? Hän sanoi, että nuo valot. Sanoin, että tarkoitatko että näitte jotain? Hän sanoi, että siellä oli valoja ja ne puhuivat meille, ne olivat yllämme. Ne leijailivat yläpuolellamme, ne tekivät kaikenlaisia asioita.

Elämänmuoto

Hypnotisoija: John, pysähdytään tähän. Näet ne siniset valot. Haluan sinun katsovan yhtä niistä valoista ja kysyvän siltä mieleesi tulevan kysymyksen. Se valo puhuu sinulle takaisin. Kerro mitä se sanoo.

Kuvateksti: Kersantti John Burroughs kertoo hypnoosissa leijailleista ja puhuvista sinisistä valoista.

John Burroughs hypnoositilassa: Tule minun luokseni. [Videolinkki: Outoon valoon]

Hypnotisoija: Okei.

John Burroughs hypnoositilassa: Ne alkoivat liikkua. Ne menivät ylös ja alas.

Hypnotisoija: Tarkoitatko niitä valoja?

John Burroughs hypnoositilassa: Kyllä. Ne levittäytyivät, ne levittäytyivät.

Hypnotisoija: Kysy niiltä mitä ne merkitsevät. Kysy siltä valolta mitä se edustaa.

John Burroughs hypnoositilassa: Alusta.

Hypnotisoija: Okei. No, onko sen aluksen sisällä tai sen mukana jokin elämänmuoto?

John Burroughs hypnoositilassa: Se oli elämänmuoto.

Turvallisuusasiantuntija Larry Warren: Capel Green -aukion tapahtumat

[Larry Warrenin haastattelun käännökseen on otettu mukaan ainoastaan se mitä hänelle itselleen tapahtui.]

81. taktinen hävittäjälennosto

Larry Warren: Nimeni on Larry Warren. Olin joulukuussa 1980 määrättynä 81. taktiseen hävittäjälennostoon tänne Suffolkiin East Angliaan NATOn tukikohtiin Bentwaters ja Woodbridge. Se oli siihen aikaan kahden tukikohdan kompleksi. Minä olin turvallisuusasiantuntija. Työskentelin suojellakseni arsenaalia, ydinarsenaalia, joka oli sijoitettuna tänne salaa siihen aikaan. Taktisia aseita, taistelukenttä laatua, terroristi-iskua vastaan. Turvallisuusselvitykseni meni läpi joulukuun 11. päivänä vuonna 1980, se vahvistettiin. Turvallisuusluokitukseni oli siihen aikaan salainen.

Ufotapaus

Larry Warren: Mitä tulee ufotapaukseen, joka sattui Rendleshamin metsänä tunnetun mäntymetsän erottaman 9,7 kilometrin päässä sijaitsevan sisartukikohtamme RAF Woodbridgen lähellä, niin minä olin työskentelemässä silloin toista viikkoani yövuorossa lentolinjalla. Olimme palanneet juuri tauolta. Edellinen lentue, C-lentue oli… En tajunnut sitä, mutta aikaisin lahjapakettiyönä, lahjapakettiaamuna, kaksi yötä minun tapaustani aiemmin… En ollut ollut silloin työvuorossa ja kuri oli kova. [Linkki Wikipedia: Boxing Day, ”lahjapakettipäivä”]

Tapahtui niin, että turvallisuuspoliisi nimeltä John Burroughs ja lentosotamies Parker olivat RAF Woodbridgen itäportilla… Minä en ollut tähän osallinen, mutta tiedän tämän… Meidän ei sallittu viedä siihen aikaan aseita tukikohdan ulkopuolelle Iso-Britannian kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Britannian asevoimat hoitaisivat kaikki tukikohdan ulkopuolella tapahtuvat selkkaukset. Miehet saivat kuitenkin luvan edetä jalan metsään tutkimaan niitä valoja. [Kaksi yötä aiemmat tapahtumat, joihin Larry Warren ei ollut itse osallinen, on jätetty kääntämättä.]

Kuvateksti: Larry Warren kertoo ihmetelleensä ensimmäisenä peurojen käytöstä. Hän käyttää Rendleshamin metsän tapauksesta nimitystä ”ufotapaus”.

Peurat

Larry Warren: Minut sijoitettiin hyvin syrjäiselle asemapaikalle RAF Bentwatersin lentolinjan loppupäähän, josta käytettiin nimitystä ulkoreunan asemapaikka 18. Se oli hälytysmiehen paikka, joten tavallisesti se ei ollut siinä poterossa tai bunkkerissa miehitetty. Menin asemapaikkaani. Noin puoleentoista tuntiin ei tapahtunut mitään. Havaitsin ensimmäiseksi jotain eläinten häiriintymistä. Muutamia peuroja juoksi melko matalalle aidalle, joka ympäröi tukikohtaa siihen aikaan. Peura, peuralauma, hyppäsi aidan yli ja juoksi asemapaikkani ohi suoraan kiitoradan yli. Ne vaikuttivat säikähtäneiltä, tai siltä minusta tuntui.         

Luutnantti Bruce Englund soittaa

Larry Warren: Meillä oli aseiden varastointialueella (WSA) 24 metriä korkea torni, josta laitosta valvottiin. Sieltä näkyi myös RAF Woodbridgen ja Rendleshamin metsän yli. Aloin kuulla avoiminta taajuuksilta juttelua. Meillä oli siihen aikaan Motorola-radiot. Turvallisuuspoliisilla oli neljä toimivaa aktiivista kanavaa. Aloin kuulla kommentointia valoista metsässä Woodbridgen lähellä. ”Ne valot ovat tulleet takaisin.” Katsoin ylöspäin ja yhtäkkiä sain siinä vaiheessa soiton turvallisuuspoliisin upseeri luutnantti Bruce Englundilta. Hän oli ollut arvellakseni ennen maavoimien erikoisjoukoissa ja meni sitten ilmavoimiin.

Kuvateksti: RAF Bentwaters -tukikohdan rakennus nro. 649, aseiden varastointialueen portti.

Larry Warren: Hän soitti. Hän oli siihen aikaan työvuoron komentaja. Hän sanoi: ”Lentosotamies Warren, deaktivoi asemapaikkasi. GOV tulee hakemaan sinua.” GOV tarkoittaa hallinnon operoimaa ajoneuvoa. Kuorma-auto seisahtui. Kuljettajana oli kersantti Adrian Bustinza, upseeri jolle minä raportoin. Matkustajan paikalla oli luutnantti Englund. Takaosassa oli muuta henkilöstöä, minun kaltaistani uutta henkilöstöä. Minun käskettiin nousta kyytiin. Menimme välittömästi Bentwatersin moottoriajoneuvovarantoon. Täytimme valaisimia polttoaineella, mikä huoltohenkilöstön olisi pitänyt tehdä. He heittivät heidät kaikki ulos. He eivät olleet siellä.

Missä on tukikohdan komentava upseeri?

Larry Warren: Juteltiin paljon siitä kuinka ihmiset yrittivät löytää tukikohdan komentavaa upseeria. Taajuuksia oli paljon. He sanoivat että vaihdelkaa taajuuksia, lopettakaa kaikki radiopuhelut. Minun on sanottava, että CSC nauhoitti tämän kaiken. Heidän tuona yönä tekemänsä nauhat varastettiin, kuten myös tuon ajanjakson päiväkirjat. Charles Halt voi vahvistaa tämän myös. Ne olivat kadonneet muutamassa päivässä kun hän meni etsimään niitä. Niihin oli listattu työvuorossa ollut värväytynyt henkilöstö ja kaikenlaisia muita asioita, tapausraportteja ja kaikkea. Ne olivat hävinneet.

Jokin on pielessä

Larry Warren: Meillä oli aseistuksessamme NATOn ammukset, mikä on erittäin epätavallista. Virka-asemaltaan korkeampien ihmisten keskuudessa oli hätätila. Menimme metsään. Noin 800 metrin syvyydellä metsässä oli panssaroitu kulkuneuvo. Tunnelma metsässä oli hyvin outo. Liikkuminen oli kummallista, havaintokyky oli kummallinen – heti siitä hetkestä kun saavuimme metsään. Sanon sinulle tämän: siellä oli ongelma, jokin oli pielessä.

Onko metsä tulessa?

Larry Warren: Pysähdyimme. Siellä oli joitakin muitakin kulkuneuvoja. Siellä oli panssaroitu kulkuneuvo. He ottivat aseemme pois. Jokaisessa aseessa on joka tapauksessa numero, se kulkee mukanasi koko työtehtävän ajan. Se otettiin meiltä pois. Hajauduimme neljän miehen yksiköihin. Suuntasimme polkua pitkin metsään. Charles Halt oli siellä sinä yönä pienemmän virka-asemaltaan korkeamman seurueen kanssa. Luutnantti Englund liittyi heidän seuraansa yhdessä vaiheessa.  Näin että radioyhteyksiä oli paljon. Me sotilasarvoltaan alemmat olimme pitäneet radiohiljaisuutta, mutta kuulin muilta avoimilta kanavilta kuinka he sanoivat: ”Teidän saapuvien jätkien on välteltävä niitä kuumia kohtia. Emme halua teidän kävelevän niiden päällä.” Minä en tiennyt… Ajattelin ,että onko metsä tulessa? Mitä tapahtuu? Tosiasiassa siellä oli sillä ajanjaksolla meneillään tapahtumapaikan tutkimus.

Kuvateksti: Haastateltava kertoo ihmetelleensä oliko metsä tulessa vai mitä? ”Kuumia kohtia” piti vältellä.

Ilmiön paluu

Larry Warren: Arvelen heidän valmistautuneen niiden esineiden paluuseen. Sivumennen sanoen, kersantti Burroughs ensimmäiseltä yöltä tiesi sen tulevan takaisin, hän saapui pellolle työvuoron ulkopuolella siviilivaatteissa pakkomielteisenä pääsemään takaisin ilmiön lähelle. Voit kuulla Charles Haltin sinä yönä tekemältä nauhalta kuinka yksi metsää ja metsään pääsyä turvaava soittaa radiolla Charles Haltille sanoen: ”Lentosotamies Burroughs ja kaksi muuta henkilöä toivovat päästä ennalta sovittuun kohtaamiseen teidän sijaintipaikkaanne.” Charles Halt vastaa, että sanokaa heille ”kielletty tällä hetkellä. Kerromme heille kun he voivat tulla. Emme halua ketään tänne juuri nyt.” Tulet saamaan tuon nauhan ja kaikkien kiinnostuneiden asianosaisten tulisi kuulla se. Herra Halt voi kommentoida sitä lisää. Vaikka havaintomme poikkeavatkin paljon, niin olemme kuitenkin monessa mielessä samalla puolella.

Capel Green

Larry Warren: Se mitä minä näin, ei ole viehättävää… Tiedäthän? Puhuin siitä aiemmin. Toivoisin sen olevan paljon yksinkertaisempaa kuin se oli. Kun liikuimme metsän läpi siinä pienessä ryhmässä… Minä olin kersantti Bustinzan kanssa, Robert Ball oli siellä, työvuoron valvoja, pääkersantti ja paljon muita ihmisiä. Saavuimme euroopanmustamäntyjen loputtua metsäaukealle nimeltä Capel Green.

Ilmiö

Larry Warren: Sillä aukiolla oli maassa oleva ilmiö. Se oli kuin usva. Se näytti maassa olevalta sumulta. Paikalla oli läsnä elokuvakamera ja erittäin suuri videokamera – ne olivat siihen aikaan hyvin suuria. Ne olivat peräisin Bentwatersin tiedotustoimistosta. Ilmiön paluusta oli ennakkoaavistus. Sillä filmillä on toteen näytetty jälki, kyse ei ole vain minun puheestani. Arvelen että yritän sanoa, että sanomiseni voidaan melko lailla vahvistaa missä tahansa tuomioistuimessa, ennen kaikkea todistusaineistolla. Olen halukas tekemään niin.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla usva. Haastateltava sanoo, että Capel Green -nimisellä metsäaukiolla oli ”ilmiö”.

Aistit

Larry Warren: Havainnoin sitä. Voin tietysti kuvailla sitä sillä tavoin, että se kuulostaa huonolta tieteiselokuvalta. Sanon sen, että aistini eivät olleet samanlaiset kuin nyt tai sellaiset kuin ne olisivat olleet tunteja ennen kuin olin läsnä siellä. Muista tuntui samalta. Aivan kuin olisi katsellut elokuvaa. Maassa oli se usva, sitä havainnoitiin. Onnettomuusvalmiudesta oltiin paikalla. Vasemmalla puolella oli talo, maanviljelijän talo. En ollut ollut siellä metsässä koskaan ennen. Talossa oli valot, joten ne ihmiset olivat kotona. Muistan selvästi kuinka koira haukkui.

Valo saapuu

Larry Warren: Näin saapuvan valon. Näimme muuten siltä aukiolta Orfordin majakan säteen erittäin selkeästi. Tätä juttua on vähätelty väärin tunnistetuksi majakaksi, liioitteluksi ja vaikka mitä. Todellisuudessa se [majakka] oli ollut siellä yli sata vuotta, eikä se ollut yllätys kenellekään. Se esine, punainen koripallon muotoinen esine, saapui puiden yli Pohjanmeren alueelta. Luulin sen olevan lentokoneen pyrstövalo. Se liikkui niin nopeasti, että se oli… Se saapui puiden yli. Se teki Capel Greenin yllä alaspäin suuntautuvan kaarroksen. En tiennyt sen maatilkun nimeä silloin.

Se tuli sen usvan yläpuoliseen paikkaan. Tätä on kuvailtu hämäävästi, kyseessä oli maassa oleva usva. Siinä näytti, siinä vaikutti olevan rakenne. Se oli halkaisijaltaan 15 metriä. Se koripallon kokoinen meripihkanvärinen valo ei vaikuttanut kiinteältä, en pystynyt sanomaan mikä se oli. Se oli kuusi metriä esineen yläpuolella, siis sen usvan.                       

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että punainen koripallon muotoinen esine saapui puiden yli Pohjanmeren alueelta.

H – A – L – O – O

Larry Warren: Heti kun sain kohdistettua siihen ja kaikki muutkin… Kamerat olivat kohdistuneet siihen. Ihmiset reagoivat, mutta kaikki oli tyyliin ”H – A – L – O – O”, erittäin hidasta. Siellä tapahtui räjähdys. Sitä on kuvailtu. Minun on erittäin vaikea kuvailla sitä. Se kapine hajosi useiksi pirstaleiksi äärimmäisen kirkasta valoa. Minä ja muut kärsimme. Minulla on tästä asiakirjoja, koska varastin ne Bentwatersista. Upseeri neuvoi minua tekemään niin. Hän sanoi, että sinun sotilasmerkintäsi haihtuvat savuna ilmaan heti kun lähdet pois. Silmäni vahingoittuivat, verkkokalvoilla oli välähdyksestä palovammoja. Kaikki tämä on näytetty toteen. Aivan kuin olisin tuijottanut noin 10 minuuttia kaarihitsausliekkiä, mikä ei ole suositeltavaa. Kaikki oli siinä vaiheessa erittäin eriskummallista.     

Siinä valon räjähdyspaikassa oli erittäin hiljaista, ääntä ei ollut, ei mitään. Se oli rakenteellinen kiinteä esine, melko suuri, pohjasta luultavasti noin 9 metriä. Pyramidin tyyppinen muoto, ei ikkunoita, ei merkkilippuja. Se olin hyvin järeä. Se näytti katsoessa vääristyneeltä, siinä oli sateenkaaren tyyppinen tehoste. Ääreisnäön avulla pystyi kuitenkin kohdentamaan. Kaikki se oli unenomaista.

Filmaus ja valokuvaus

Larry Warren: Sanon että tänäkin päivänä on kovaa todistusaineistoa. Tämä juttu ei aiheuta kenellekään pettymystä, uskokaa minua. Se kapine oli siellä maassa, sitä filmattiin ja valokuvattiin. Charles Haltin nauhalla on läsnä joitakin brittiläisiä ”Bobbyja”. Voit kuulla Suffolkin poliisivoimien pysähtyvän metsään brittiläisellä poliisiautollaan, koska heillä oli sireeni hetkisen päällä. ”Ää-ää-ää”, meillä ei ollut tuollaista äänitorvea. Se on minulle todiste, että he olivat siellä. Ne poliisit ovat saavuttamattomissa, he eivät puhu kenellekään. Heillä oli kamera ja yksi [kamera] otettiin pois yhdeltä brittiläiseltä poliisilta. Kansainvälinen selkkaus oli jo hautumassa.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla British Bobby. Warren sanoo, että paikalla käyneet ”Bobbyt” eivät puhu.

Lennoston komentaja Gordon Williams

Larry Warren: Lennostomme komentaja Gordon Williams, joka oli uskoakseni tuona yönä lennoston juhlissa, saapui paikalle muiden korkeampiarvoisten ihmisten kanssa. [Linkki Wikipedia: Gordon E. Williams] Paikalla oli brittien asevoimia, he saattoivat olla juhlissa. Sanon että he vaikuttivat tietävän kuinka tällaisessa tilanteessa toimitaan.             

Ei ääntä

Larry Warren: Minulla ei ole mitään muistikuvia, että siitä olisi lähtenyt mitään ääntä. Se oli melkein kuin kangastus, mutta tiedän sen kuitenkin olleen kiinteä, koska se jätti jälkiä ja todistusaineistoa. Se oli niin paljon yli kaiken, ja se oli aivan suoraan edessämme. Olin yhdessä vaiheessa siitä noin 9 metrin etäisyydellä, liian lähellä.

Kuvateksti: Warren kertoo olleensa 9 metrin etäisyydellä, liian lähellä. [Linkki: Britannian puolustusministeriön entinen ufotutkija Nick Pope: Ufojen aiheuttamat terveyshaitat]

Elämänmuodot

Larry Warren: Menen suoraan asiaan. Siihen liittyi elämänmuoto. Muistan kuinka ajattelin mieltäneeni, muut mielsivät ja olet kuullut myös toisten todistajien sanoneen heidän olleen lapsia. Mitä nämä lapset oikein täällä tekevät? Mieli alkoi sekoilla, mutta ne olivat melkein… Ne olivat valossa. Oli kirkas valo ja liikettä. Niillä olennoilla oli yläkeho, jonka selvästi näin. Kun näin käden, huomasin käsien liikkuvan. Olin siinä vaiheessa muissa maailmoissa, tiedäthän? Näkemäni oli sen merkillisen esineen, koneen, oikealla puolella. Se kirkas valo liikkui ulospäin, se oli sinertävän kullanvärinen. Se oli noin 30 senttimetriä maanpinnan yläpuolella. Se jakautui. Se oli vain noin 120 cm korkeudella maasta, mutta kolme yksittäistä tavallaan pitkulaista valokoteloa erkaantui. Sisällä oli kolme yksittäistä olentoa, ihmistä tai olentoa.

Haastattelija: Kuin ihmisiä?

Larry Warren: Ne olivat humanoideja. Kyllä. Ne olivat ihmismäisiä.

Haastattelija: Tiedätkö heidän pituuttaan?

Larry Warren: Kyllä. Heidän pituutensa oli noin 120 cm. Todellakin. Tarkoitan, että ajattele lapsia. Valo himmeni, jolloin pystyi näkemään mitä sen sisällä oli. Ajattelin… Mitä? En tiedä mitä ajattelin. Ne olivat hiuksettomia, mutta vaatetus oli. Jokin laitteisto oli kytkettynä. En osaa kuvailla, tumma kapine. En pystynyt näkemään valosta johtuen alaraajoja. Ne olennot eivät kävelleet maassa. Toivon etten olisi koskaan nähnyt sitä, mutta silmän ympärillä oli valkoinen kalvo. Suuret silmät ja valkoinen kalvo liikkui, adaptoitui, aivan kuin sinun silmäsi sopeutuvat valoon. Niiden valojen liike oli tavallaan horjuvaa.

Kuvateksti: Warren kertoo nähneensä ”pieniä ihmismäisiä elämänmuotoja”.

Jos jotain tällaista tapahtuu

Larry Warren: Komentaja oli siellä. Vannon että tällaisen tapahtuman varalle on pakko olla protokolla, jos jotain tällaista tapahtuu. En tiedä, se on tunne, minun mielipiteeni. Hän eteni ja meidät kutsuttiin sotilasarvon perusteella siinä vaiheessa pois alueelta. Siinä oli osallisena itse asiassa paljon sotilasarvoltaan alempia ihmisiä, heidät lähetettiin takaisin kulkuneuvojen luo. Metsässä oli paluumatkallamme paljon ilmiöitä, niitä valoja, valo-olentoja tai mitä tahansa. Puiden yläpuolella oli toinen alus, aivan kuin he olisivat turvanneet ja tukeneet tätä.

Lentosotamies Burroughs

Larry Warren: Sanon sinulle, että lentosotamies Burroughs… Hänelle on puhuttava. Hänen on puhuttava jollekin. Hänen on tultava vastuullisen elimen eteen. Se mies pystyy muuttamaan paljon. Hän oli sillä alueella jonne kaikki kulkuneuvot oli pysäköity, he eivät päästäneet häntä tapahtumapaikoille.

Charles Halt

Larry Warren: Charles Halt seurasi toista valoilmiötä. Hänen eteensä maahan laukaistiin säteitä, sananmukaisesti, kynänkokoisia säteitä niistä valoilmiöistä. Hän teki äänitettä kun kaikki tuo tapahtui. Audiota on neljä tuntia, sinulla on 18 minuuttia dynamiittia. Minun tapaukseni sattui noin 800 metrin matkan päässä. Kuulet sillä nauhalla itse asiassa minun tapaukseni alun. Selvennän tätä koska minä olin julkisuudessa paljon ennen kuin Haltin nauhasta tuli julkinen: Minä olin se, joka teki nauhasta julkisen. Luovutin sen CNN:lle. En ole ottanut koskaan penniäkään siitä mitä olen tässä tehnyt, en koskaan.      

Kuvateksti: Turvallisuusasiantuntija Larry Warren sanoo olleensa se, joka vuosi Charles Haltin nauhan CNN:lle.

Jälkioireet

Larry Warren: Huonetoverini saapui ja puhuin hänen kanssaan. Hän ei työskennellyt lain ylläpidon siinä vuorossa. Huomasin että minulla oli tukko harmaita hiuksia, jotka eivät pudonneet pois, mutta oikealla puolella oli sanan mukaisesti tukko harmaita hiuksia. Silmäni vuosivat ylen määrin. Suussani oli metallinen maku. Olin lähes hallusinoiva, huone vääristyi ja kaikkea. Hikoilin ylen määrin ja minulla oli kylmiä väreitä.  

Puhelu äidille

Larry Warren: Meillä oli tukikohdassa päivänselvästi turvatut puhelimet, mutta koska olin nuori ja naiivi, en kiinnittänyt huomiota COMSEC-sääntöihin, viestintäturvallisuuteen. Meillä oli puhelin, jonka puheluita tiesin aina kuunneltavan. Menin julkiseen puhelinkoppiin. Niitä oli tukikohdassa ennen. Käänsin puhelun äidin maksettavaksi ja sanoin: ”Äiti, sinä et usko tätä.” Muistan kuinka hän vastasi, hän muistaa myös. Greg oli kanssani aivan vieressäni. Sanoin: ”UFO laskeutui viime yönä tukikohtaan ja me näimme kaiken. Et usko tätä.”

Ihmettelin kun hän ei vastannut mitään. ”Äiti? Äiti?” Hän oli poissa. Katsoin Gregiä ja sanoin, että puhelu katkaistiin. Soitin keskuksenhoitajalle ja pyysin yhdistämään uudelleen. Hän kysyi että soitatko tukikohdasta? Sanoin että kyllä. Hän sanoi että pahoittelut, sinut katkaistiin tukikohdasta ja löi luurin korvaani. Katsoin Gregiä ja sanoin: ”Taidan olla vaikeuksissa.” Juoksimme takaisin asuntolaani.        

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla puhelinkoppi. Larry Warren sanoo, että hänen ”äiti, et usko tätä, tukikohtaan laskeutui UFO” puhelunsa katkaistiin.

Majuri Malcolm Zickler, majuri Carl Drury

Larry Warren: Majuri Malcolm Zickler oli turvallisuuspoliisin päällikkö. Majuri Carl Drury oli hänen alaisensa. Kaikki olivat tavalla tai toisella osallisia näihin tapahtumiin. Majuri Zickler on alun perin West Hartfordista Connecticutista. Meillä oli yhteisiä asioita koska olin asunut siellä. Menimme toimistoon. Ulkona oli Jaguar-merkkinen auto. Siellä oli toinenkin kallis auto, en muista nyt mikä se oli. Ajattelin että tässä sitä mennään: suullinen selvitys. Ensinnäkin, kaikki sotilasarvoltaan alemmat tyypit olivat siellä. Minun ryhmässäni ei ollut kersantteja korkeampia. Meitä kuulusteltiin osastoidusti, ymmärrän sen nyt. Sanoin: ”Voi luoja. He aikovat sanoa meille että suu on pidettävä kiinni, tiedän sen.” Epäilin sellaista, olin kuullut huhuja sellaisesta. Se meni kuitenkin pidemmälle. Ei nimiä…

Kuulustelut

Larry Warren: Siellä oli siviiliasuisia ihmisiä. He menivät turvallisuuspoliisin, lain ylläpidon, vastaanottotiskin taakse ja sieltä pois. Se oli epätavallista, siis siviileiltä näyttäneet ihmiset. Ajattelin että voi pojat. Kävimme asiat läpi siviileiltä näyttäneiden kanssa, ei geiger-mittaria pitäneen onnettomuusvalmiusihmisen kanssa. He kysyivät: ”Ottiko kukaan teistä jotain metsästä siellä ollessanne? Mitä tahansa? Kivi? Oksa? Mitä tahansa?” He kysyivät sitä uudelleen ja uudelleen. He sanoivat että jos olette ottaneet, ettekä kerro sitä meille nyt, niin olette UCMJ ja kaiken artikkeli 15:sta alaisia, lisäksi vankila, Leavenworth, kaikkea. [Linkki Wikipedia: UCMJ] [Linkki Wikipedia: USP Leavenworth] Olimme nuoria ja kaikki uusia. Olimme tyyliin, luoja, emme ole päässeet vielä edes alkuun täällä ja olemme jo ongelmissa.                       

Kuvateksti: Leavenworthin vankila, United States Penitentiary, Leavenworth (lyhyesti USP Leavenworth).

Kaikki ne ihmiset alkoivat…

Larry Warren: Yksi jätkistä tuotiin takaisin. Hänen taskustaan otettiin jotain. Se jätkä erotettiin hyvin nopeasti. Vannon että en nähnyt häntä elämäni aikana enää koskaan. Hänet vietiin pois. Tätä tapahtui monille ihmisille. Se johti itsemurhaan, josta ilmavoimat on vastuussa. Kyseessä on oikea henkilö, jolla on oikea nimi. Siinä tukikohdassa oli muuten tuon jälkeen lopulta NATOn korkeimmat itsemurhamäärät. Tuo on toteen näytetty tosiasia.

Yksi osallisena olleista kapteeneista löydettiin hirttäytyneenä puusta takapihaltaan, naimisissa, lapset, kaikki. Kaikki ne ihmiset alkoivat ampua, tappaa itseään. Tarkoitan että tämä on kuin JFK-elokuvaa, mutta minä olen elänyt sen läpi. Olen ihmeissäni että pääsin sieltä elävänä pois. Yritän pitää tämän yksinkertaisena ja itseäni koskevana. Pahoittelen sivuraiteille lähtemistä.

Nimi paperiin

Larry Warren: [Tiivistelmä haastattelun viimeisestä 30 minuutista.] Meidät vietiin hyvin pieneen toimistoon. Kaikki siinä tukikohdassa oli nyt toisin. Pöydällä oli seitsemän pinoa asiakirjoja – etukäteen kirjoitettuja. Yksi oli etukäteen kirjoitettu lausunto näkemästämme, mikä ei ollut se mitä olimme nähneet. Siinä sanottiin, että emme olleet silloin työvuorossa ja olimme nähneet ainoastaan puiden välissä kääntyileviä valoja. Majuri Zickler sanoi, että sinulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin allekirjoittaa nämä, eikä minulla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pyytää sinua tekemään tämä. Yksi asiakirja oli UCMJ salausasia, unohdin, JANAP1, mitä ikinä. [Linkki Wikipedia: UCMJ] Siinä sanottiin selvästi JANAP. Oli muitakin, joita emme saaneet edes lukea. ”Laita nimi ja henkilötunnus paperiin, saatte lukea ne myöhemmin.”       

Kuvateksti: Larry Warren sanoo, että hän joutui allekirjoittamaan etukäteen laaditun paperin, jossa ei kuvailtu sitä mitä hän oli tosiasiassa nähnyt.

Järjetön koneisto

Larry Warren: He pelottelivat minua IRS:llä ja kaikella. [Linkki Wikipedia: IRS] Mielipuolista, he ovat hulluja. Koneisto on järjetön. Moni kaveri kävi sen läpi. Kersantti Penniston istui siellä. Steve Longero kysyi minulta: ”Mitä helvettiä meille oikein tapahtui viime yönä?” Kersantti Penniston oli vanhempi ja sanoi: ”Turpa tukkoon. Warren, turpa tukkoon.” Kaikki oli siitä asti alamäkeä. Olemme yrittäneet tehdä parhaamme. Haluan puhua ja vannoa tämän kaiken minkä tahansa kongressin elimen edessä. Kunnioitan maatani suuresti. Mielestäni ihmisillä on oikeus tietää. Moni on kärsinyt tämän takia. Minä puolustan todistajia. 

Ylikersantti Monroe Nevels: Ääni eversti Charles Haltin nauhoitteella

LINKKI alkuperäiseen haastatteluun, josta tämä tiivistetty käännös on tehty.

Monroe Nevels

Haastattelija: Nyt vieraaseemme. Monroe Nevels on tuttu nimi ja ääni useimmille vanhemmille ohjelmamme kuulijoille. Hän on nyt eläkkeellä Yhdysvaltain ilmavoimista ja oli joulukuussa 1980 NATOn kaksoistukikohtaan RAF Woodbridge / RAF Bentwaters sijoitettu ylikersantti ja onnettomuusvalmiusteknikko sinä aikana kun tapahtui nykyhistorian ehkä kaikkein merkittävin ufotapausten sarja.

Ylikersantti Nevels oli siihen aikaan 32-vuotias Vietnamin veteraani, joka oli palvellut aiemmin merijalkaväessä. Hän oli tukikohdan apulaiskomentaja Charles Haltin ja muiden mukana Rendleshamin tapaus nimellä tunnetuksi tulleen jutun kuuluisana toisena yönä. Hänen ääntään kuullaan Haltin äänen ohella maailmankuululla nauhoitteella, jonka Halt tuona yönä teki silloin kun he seurasivat maanpinnalla yhtä ufoista metsän läpi ja todistivat muita outoja ilmiöitä. [Linkki YouTube: Eversti Charles I. Haltin nauha] [Linkki: Tapaus Rendlesham, eversti Charles I. Haltin nauha]

Haastattelija: Monroe Nevels, tervetuloa uudelleen ohjelmaan Behind The Paranormal.

Monroe Nevels: Kiitos.

Kuvateksti: Ylikersantti Monroe Nevelsin ääntä kuullaan kuuluisaksi tulleella eversti Charles I. Haltin nauhoitteella.

Luutnantti Bruce Englund

Haastattelija: Voitko käydä meille läpi toisen yön tapahtumia?

Monroe Nevels: Periaatteessa minun ainoa osallisuuteni oli 28. päivän yönä. Tapahtui niin, että everstiluutnantti Englund koputti tukikohdan asuntoni ovelle. Bruce Englund oli arvellakseni tuona yönä työvuorossa ollut turvallisuuspoliisin päällikkö. Hän tuli talolleni. Periaatteessa tapahtui niin, että sain tiedoksiannon luutnantti Bruce Englundilta, joka oli silloin työvuorossa ollut turvallisuuspoliisi. Hän tuli luokseni Bentwaters / Woodbridge tukikohtaan.

Oli 28. päivän yön sunnuntai iltapäivä ja minä olin Woodbridge-tukikohdassa. Kello oli luultavasti 15:30 – 16. Sanon noin, koska vaimoni oli siihen aikaan kappelissa, ei Bentwatersissa. Heillä oli siellä virkatehtävä. Puhuimme jonkin aikaa ja hän [Englund] kävi taloni läpi ja tarkisti kaiken varmistaakseen ettei siellä ollut ketään. Hän sanoi, että siihen aikaan puhumamme oli huippusalaista.

Puolueeton mielipide

Monroe Nevels: Hän sanoi, että tukikohdan komentaja kutsui minua paikalle. Hän halusi puhua kanssani, koska hänestä tuntui että minun pitäisi perehtyä niihin havaintoihin. Minä kertoisin hänelle oman mielipiteeni, joka ei kuitenkaan perustuisi kaikkiin käynnissä olevien tapahtumien faktoihin.

Lähdimme ulos, aluksi vain Bruce Englund ja minä. Matkalla ulos hän kertoi minulle mitä he olivat nähneet edellisessä alkuperäisessä havainnossa. Mutta me joka tapauksessa menimme itäportille ja paikalle. Hän pysyi… minä käskin hänen pysyä Jeepissä sen jälkeen kun hän oli näyttänyt sen minulle. Hän antoi minun kulkea ympäriinsä ja tehdä oman tutkimukseni.

Kuvateksti: Monroe Nevels kertoo, että häneltä pyydettiin puolueetonta mielipidettä, mutta ei kuitenkaan kaikista käynnissä olleista tapahtumista.

Kolme painaumaa

Monroe Nevels: Tuohon aikaan en tiennyt… Tuohon aikaan tiesin ufosta vain, että se on tunnistamaton lentävä esine, mikä olisi voinut olla mitä tahansa, vaikka vasara. Menin siis joka tapauksessa ulos katsomaan sitä ja antamaan puolueetonta mielipidettä. Löysin maaperästä kolme painaumaa. Valokuvaajana minusta näytti kuin kolmijalka olisi laskeutunut maahan.

Jätettä oli tietysti paljon, tiedäthän, männynneulasia ja kaikkea. Maahan meni tavallaan kuin kolme painaumaa, jäljet olivat kaikki keskenään samanlaisia. Jälkiä oli kolme, kaikki suunnilleen samankokoisia. Katselin ympärilleni ja yritin löytää jotain. Minusta näytti, että puita ei ollut viimeaikoina kaatunut.

Kuvateksti: Ylikersantti Monroe Nevels oli valokuvaaja, joten hänellä oli mukanaan kamera.

Tukikohdan komentaja Ted Conrad

Monroe Nevels: Alkoi tulla pimeää. Lähdimme takaisin. Hän kertoi, että tukikohdan komentaja eversti [Ted] Conrad oli lähettänyt meidät. Menimme takaisin tapaamaan häntä. Hän oli upseerikerholla. Heillä oli joulun ja uudenvuoden juhlat. Olimme tulleet siis takaisin. Hän ilmoitti komentajalle. Komentaja tuli ulos. Olimme kaikki hieman pimennossa, emme halunneet ketään ympärillemme. Puhuimme komentajan kanssa. Hän kysyi minulta yhden kysymyksen: ”Monroe, kersantti Nevels, onko sitä syytä mennä katsomaan?” Minä sanoin, että kyllä todellakin on.

Menimme takaisin huoneeseen, jossa he olivat olleet. Joukko upseereita istuskeli juhlimassa, turvallisuuspoliisin päällikkö tietysti ja kaikki tärkeät osalliset. Hän selitti heille lyhyesti, että minä olin ollut paikalla ja huomannut joitakin huomionarvoisia asioita, joita olisi syytä mennä katsomaan. Hän kysyi, että haluaisinko mennä sinne takaisin eversti… everstiluutnantti Haltin tiimin kanssa. Hän sanoi sen sopivan. Kerroin olevamme lähtövalmiita.        

Kuvateksti: Ylikersantti Monroe Nevels sanoo, että tukikohdan komentaja oli upseerikerholla juhlimassa.

Eversti Charles I. Halt

Monroe Nevels: Tuolloin eversti Halt pyysi minua lähtemään sinne. Hän vei minut toimistooni Bentwatersiin. Otin säteilymittarini. Minulla oli myös kamera, koska olin valokuvaaja. Menimme ulos ja eversti Halt kertoi minulle mitä oli meneillään. Hän oli kantanut mukanaan kasettinauhuria, mikä tiedetään nykyään laajalti. Nauha oli vain 30 minuuttia pitkä. Hän ei halunnut… Hän ei tiennyt kuinka paljon nauhaa oli jäljellä, eikä halunnut täyttää sitä heti ensimmäisellä kerralla.

Paikalla

Monroe Nevels: Tuon jälkeen lähdimme. Yö oli väistynyt ja pystyimme näkemään maaperän sillä alueella melko helposti. Minä olin tehnyt säteilymittarillani taustatutkimusta varmistaakseni, että saisin oikeita lukemia. Etsimme paikalle mentyämme monia asioita. Tutkimme maassa olevia jälkiä. Säteilymittari alkoi näyttää lukemaa. Kun liikuin kunkin niiden painauman ympärillä, niin kaikki kolme niistä antoi saman lukeman, mikä oli siihen aikaan jo melko alhainen.

Jäljet puissa

Monroe Nevels: Kun etenin tutkimaan alueella ollutta peltoa, huomasin puissa olevan jälkiä. Ne olivat palaneet. Näytti kuin olisi otettu tuli ja ripustettu se jouseen ja sitten pyöritetty sitä. Se oli ollut samalla etäisyydellä koskettaessaan kutakin puunhaaraa. Ne olivat hiiltyneet, aivan kuin puuhiili. Katsoin sitä ja otin mittarini ja kokeilin eri mittausalueita. Kokeilin beetasäteilymittausta. Olin tarkistanut kaikki lukemat, saimme nyt huomattavasti suurempia lukemia. Olimme siirtyneet säteilymittarissa yhtä suuremmalle mittausalueelle. Eversti Halt teki tuolloin muistiinpanoja tapahtumista.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla puuhiili.

Hullut eläimet ja hiljaisuus

Monroe Nevels: Vähän sen jälkeen näimme pellolla ”salamointia”. Seuraava tietämäni asia olikin, että katselimme toista maanviljelijän pelloista. Aloimme työskennellä siellä. Olimme huomanneet aiemmin paljon voimakasta melua. Kaikki maatilan eläimet olivat tulleet hulluiksi. Yhtäkkiä olikin hiljaista. Ei olisi kuullut pelkästään kynän putoavan, vaan myös männynneulasen putoavan. Tuo tapahtui suunnilleen klo 10, joskus siihen aikaan. Tuosta siis aloitimme. Tuosta eteenpäin se olikin sitten historiaa.

Minun käsitykseni ei ollut, että olimme menossa etsimään jotain avaruusalusta tai mitään sentyylistä. Minä vain menin sinne katsomaan mikä se oli. Minulla oli teoria, jonka kerroin myöhemmin komentajalle. Puhun siitä myöhemmin. Mutta joka tapauksessa, minä olin aivan Haltin vieressä. Olimme pellolla koko ajan yhdessä.

Kaaos

Monroe Nevels: Samaan aikaan oli meneillään suuri kaaos. Kaikki yrittivät päästä samalle kartalle. Meillä oli siellä kolme radiota. Tai pitäisi kai sanoa, että kolme radiotaajuutta. Asiat tapahtuivat niin nopeasti, että normaali silmä ei pystynyt havaitsemaan täsmällisesti mitä tapahtui.

Kipinöivä valo pellolla

Monroe Nevels: Oli joulukuu, joten oli kylmä. Menimme sinne maanviljelijän pellolle. Kuu oli todella, todella kirkas sinä yönä. Näimme melko hyvin mihin astuimme tai minne pystyimme menemään. Näimme maanviljelijän pellon yläpuolella valon vasemmalla puolellamme. Se oli luultavasti noin 180 metrin päässä. Se vain oli siinä. Ensin se näytti puhtaasti keltaiselta, mutta sitten havaitsin siinä eri värejä: punaista, punaisena vilahtavaa keltaista, ehkä jotain sinistä – sitä en tiedä varmaksi.

Mutta se mitä näin, oli siitä lentävät kipinät. Se vaikutti olevan kuin valaistu teräskattila, joka oli lämmitetty siihen pisteeseen asti että se poreili yli. Siitä lensi kipinöitä. Näytti itse asiassa siltä kuin se laskeutuisi maahan. Mainitsin siitä eversti Haltille. Sanoin että se näyttää keltaiselta, kellertävältä ja näytti siltä kuin siitä olisi pudonnut juuri jotain.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että ”siitä” näytti pudonneen jotain.

Tukikohtien välillä vaihtelu

Monroe Nevels: Menimme aidalle ja aidan yli. Se alkoi liikkua, se liikkui meitä kohti. Ja yhtäkkiä se olikin poissa, se hävisi. Kukaan ei löytänyt sitä. Katselimme joka puolelle ympärillemme. Minä katsoin ylös taivaalle ja arvelin näkeväni kolme valoa. Asetuin makaamaan selälleni ollakseni siitä varma. Katsoin ylös ja näin kolme esinettä. Edellä kulki yksi kirkkaampi. Sen takana oli kaksi vähemmän kirkasta. Ne vain olivat siellä ja yksi niistä alkoi liikkua, se etummainen. Kun huomautin siitä, niin eversti Halt äänitti sanomani. Puhuimme siitä.

Yhtäkkiä ne katosivat. Kuuntelimme radiokanavaa ja osoittautui, että ne olivat siirtyneet Woodbridgestä Bentwatersin ylle. Nuo paikat olivat vain noin kuuden, ehkä kahdeksan mailin päässä toisistaan [9,7 – 12,9 km]. Mutta ne siis katosivat ja siellä olleesta radiosta kuului juttelua, että he olivat nähneet ne. Alle minuutti myöhemmin ne olivat taas meidän paikkamme yläpuolella Woodridgessä. Jatkoimme niiden valojen seuraamista. Ne katosivat tai vaihtelivat paikkaa molempien tukikohtien välillä.

Kuvateksti: RAF Woodbridge ja RAF Bentwaters ilmasta kuvattuna. Nevels arvioi tukikohtien välimatkaksi 9,7 – 12,9 km.

Aseiden varastointialue

Monroe Nevels: Ne vaikuttivat olevan katsoessamme läntisen aseiden varastointialueen yläpuolella. Minun havaintoni mukaan se vaikutti olevan noin 300 metrin korkeudella ilmassa. Sanon noin koska olin lentänyt helikoptereita ja tiesin periaatteessa kuinka korkealla ne ovat maasta. Katsoimme sinne yläpuolelle ja näimme ne valot. Ainakaan minä en tiennyt tuolla alueella olevan lasereita. Se mitä me kutsuisimme nyt lasersäteeksi, on täsmälleen se miltä se valo näytti. Mainitsin eversti Haltille, että jos se olisi ollut tavallinen valo, niin se olisi lähtenyt kulmassa. Tiedäthän? Ei yhtenä suorana. Ne olivat sananmukaisesti pillinohuita. Niitä pystyi hädin tuskin näkemään. Jos niitä katsoi, ne pystyi paikantamaan. Yksi meni alas… Tiesin kaikki aseiden varastointialueet.                      

Valo jalkojen lähelle

Monroe Nevels: Ne [valot] sujahtivat myös jalkojemme lähelle, koska minä seisoskelin eversti Haltin kanssa. Hän raportoi. Valo sujahti yhden kerran. Sanon lasersäde, tietämättä tosiasiassa mistä me puhumme. Mutta se lasersäde joka tapauksessa osui maahan, liikkui hieman ja sitten se hävisi. Tässä vaiheessa kun ilmassa oli valoja, me havainnoimme niitä erittäin, erittäin, läheltä.

Vaikutti siltä kuin ne olisivat tarkkailleet meitä. Viivyimme siellä lähes aamuun asti. Oli todella kylmä. Minä en henkilökohtaisesti edes katsonut paljonko kello oli, koska huomioni oli keskittynyt muualle. Minulla oli tapana katsoa kelloa, mutta sinä yönä en tehnyt niin.

Kuvateksti: Monroe Nevels sanoo, että hänen ja eversti Haltin jalkojen lähelle suuntautui ”laservalo”.

Niskakarvat

Monroe Nevels: Sen tiedän, että niskakarvojani kutitti siinä tapahtumasarjassa kun olimme siellä ulkona. Raavin niskaani koko yön. Se johtui jonkinlaisesta meneillään olleesta sähköstaattisesta aktiviteetista tai jostakin joka oli jo sillä alueella. Kun menin sinne ensimmäisen kerran luutnantti Englundin kanssa, niin siellä ei ollut merkkejä mistään mikä olisi vaivannut sinua, ennen kuin… ennen kuin… saavuimme laskeutumispaikalle. Silloin alkoi yhtäkkiä tuntua se kutiaminen käsi- ja niskakarvoissa. Se oli todella ärsyttävää.

Pimeänäkölasit

Monroe Nevels: En kertonutkaan, että kun lähdimme autolla takaisin luutnantti Englundin kanssa, niin havaitsimme pellolla jotain. Minulla oli pimeänäkölasit. Kun katselin esinettä niillä pimeänäkölaseilla, niin ne kirkastuivat todella nopeasti. Se näytti siellä vain yhdessä paikassa olevalta silmämunalta. Pystyin tarkentamaan siihen. Ajoimme Jeepillä. Niin kauan kun pysyimme tiellä ja Jeepissä, mitään ei tapahtunut. Näin vain pimeyden, silmissä näkyi vain musta piste. Se muuttui laajemmaksi ja kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi. Mutta kun astuin Jeepistä ulos maaperälle katsomaan, niin se alkoi todella aktivoitua ja muuttua kirkkaammaksi.

Haastattelija: Vaikutti siis siltä, että se kapine tiesi teidän olevan siellä?

Monroe Nevels: Kyllä. Se rauhoittui kun menin Jeeppiin takaisin. Lopulta me vain lähdimme, mutta me viivyimme siellä sitä tarkkaillen noin 30 minuuttia. Minun piti selittää luutnantti Englundille, että eversti Conrad oli lähettänyt minut sinne siihen tehtävään. Anelin ettei hän häiritsisi minua, vaan antaisi minun tehdä omat havaintoni ilman keneltäkään muulta tulevaa palautetta. Sillä tavalla minä työskentelen. Kun menimme takaisin, kerroin tuosta tietysti eversti Haltille, eversti Conradille ja kaikille siellä olleille ihmisille.

Orford Nessin majakka

Monroe Nevels: Meillä oli näkemys siitä mitä olimme etsineet ja porukka nosti esille majakan. Sanon tämän: Majakka pysyy maassa paikallaan siinä kohdassa missä se on, se ei koskaan liiku. Voin sanoa ilman epäilystä, että se ei ollut majakka.

Haastattelija: Kuulijoille tiedoksi, että Monroe viittaa Orford Nessin majakkaan, joka oli Pohjanmerellä noin 8 kilometrin päässä tältä paikalta?

Monroe Nevels: Kyllä.

Kuvateksti: Nevels sanoo, että ”se” ei ollut Pohjanmerellä 8 km päässä sijainnut Orford Nessin majakka.

Haastattelija: Monet vastaanväittäjät, jotka eivät olleet siellä itse paikalla, sanovat että ”aha, heidän on täytynyt nähdä majakka”. Mutta kyseessä ovat tietenkin korkeasti koulutetut havainnoijat, kuten Monroe.

Selittämätön ilmiö

Haastattelija: Mitä arvelet nähneesi?

Monroe Nevels: Se oli ilmiö jota en osaa selittää.

Haastattelija: Oletteko yrittäneet kerätä vuosien varrella todistusaineistoa siitä, että kyseessä oli Neuvostoliiton alus tai useita aluksia?

Monroe Nevels: Ei. Tiedän mitä näin ja siinä se. En pysty edes aloittamaan teoretisointia, koska se menee niin paljon yli useimpien ihmisten pään. Arvelen, että edes parhaat fyysikot eivät olisi pystyneet selvittämään mitä oli meneillään. Meillä ei ole vieläkään lentokonetta, joka pystyy kääntymään sillä tavoin kuin se kääntyi. Jostakin se teknologia tuli. Ilmavoimilta? Epäilen. Merivoimilta? Epäilen. En tiedä mistä se tuli. Mutta tämän sanon: Se oli totta. Se oli yhtä totta kuin mikä tahansa muu mitä olen elämässäni tehnyt.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että edes parhaat fyysikot eivät olisi pystyneet selittämään tapahtumia, ei myöskään hän itse.

Larry Warren, Jim Penniston, John Burroughs

Haastattelija: [Kysymys kuuntelijalta.] Keith kirjoittaa meille. Voitteko kysyä Monroe Nevelsiltä tämän päivän ohjelmassa, että missä päin Rendleshamin metsää oli se laskeutumispaikka jolla hän, Halt, Ball ja Englund tekivät tutkimuksia? Kysyn tätä koska laskeutumispaikan sijainti on vaihdellut vuosien varrella: John Burroughs ja Jim Penniston puhuvat tällä hetkellä samasta paikasta missä Larry Warren väittää hänen oman kohtaamisensa tapahtuneen. Jatka Monroe. Missä tämä tapahtui?

Monroe Nevels: Ensimmäisellä paikalla jossa se nähtiin, ei Larryn paikalla. En tiedä sen tarkkaa sijaintia. Tiedän vain, että Jim Penniston, John Burroughs ja minä emme olleet tapahtumapaikalla kovinkaan paljon yhdessä. Larry Warren sanoi välittömästi, että se ei ollut se paikka jossa hän näki sen.

Haastattelija: Larry Warren sanoi… Hän painottaa, että useimmat muut tyypit, sinä mukaan lukien, pysyitte palveluksessa, hän itse ei pysynyt. Hän sanoi, että hänelle tapahtui outoja asioita, mutta hän pystyi kuitenkin puhumaan asiasta vapaammin kuin jotkut muut ihmiset, siis puhumaan hänen omasta kokemuksestaan.

Minäpä kerron sinulle tämän…

Haastattelija: Useita näitä ihmisiä kehotettiin olemaan puhumatta siitä. Useimmat sanovat, että heitä kehotettiin yksinkertaisesti olemaan puhumatta tapauksesta.

Monroe Nevels: No, minä kerron sinulle tämän… Tiedän tosiasiana, että monia tilanteessa osallisena olleita ihmisiä vastaan hyökättiin jossakin vaiheessa. Tuo on se syy miksi edes kenraalit eivät halua puhua. Heidät on asetettu tilanteeseen, jossa he eivät voi puhua tai eivät puhu. Kun olet tilanteessa, joka koskee sinua itseäsi, elämääsi ja perhettäsi, niin se muuttaa asioita.      

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että ihmiset eivät puhu, koska heitä vastaan hyökätään.

Onko venäläisiä näkynyt?

Haastattelija: Sinä annat sellaisen selityksen, että se ihmisten näkemä oli Neuvostoliiton teknologiaa. Ymmärrän miksi se olisi kauhistuttavaa…

Monroe Nevels: Tuo oli teoriani. Minä en tiennyt varmaksi.

Valokuvat

Monroe Nevels: Minun tehtäväni oli mennä sinne ja yrittää ottaa joitakin valokuvia. Niin myös teimme. Itse asiassa tuo yksityiskohta on tarkistettava, koska me teimme niin, minä otin valokuvia. En tiedä oliko kenelläkään muulla siellä kameraa sinä yönä. Arvelen, ettei valokuvalaboratoriolle edes tiedotettu.

Kuvateksti: Ylikersantti Monroe Nevels sanoo ottaneensa tapahtumapaikalta valokuvia.

Te raapisitte päitänne vieläkin

Monroe Nevels: Sanon sinulle ja kaikille muille, että jos olisitte olleet siellä, jos olisitte olleet siellä sinä yönä, jos olisitte nähneet sen mitä me näimme, niin te raapisitte päitänne vielä tänäkin päivänä ihmetellen mitä oikein tapahtui. Mikä se oli? Me emme tiedä. Emme saa ehkä koskaan tietää. En tiedä miksi ne tulevat ja menevät. En tiedä. Tiedän vain, että ne tulivat. Tiedän niiden olleen täällä. Pidän kiinni tuosta tosiasiasta. Minä en ole ufologi, kuten monet ovat. Minä olen vain henkilö, havainnoija, yksinkertainen havainnoija.

Haastattelija: Lopetamme tämän illan lainaukseen John Lennonilta.

”Elämä on helppoa silloin kun silmäsi ovat suljetut.” – John Lennon

Eläköitynyt kenraalimajuri Gordon E. Williams: Kissa on otettu kassista ulos

Linkki videoleikkeeseen josta käännös on tehty: LINKKI.

Toimittaja: Tapasimme kenraali Gordon Williamsin, tukikohdan koko lennoston komentajan. Hän ei myöntänyt eikä kieltänyt tapausta. Hän kuitenkin kertoi meille miltä tukikohdan apulaiskomentaja eversti Charles I. Haltin kirjoittaman muistion vuotaminen hänestä tuntui.

Kenraalimajuri Gordon Williams: Se meni oven alta, enkä minä nähnyt sitä. Oliko hänellä motiivi tuon tekemiselle? Ajatteliko hän, että jos hän toisi asian minulle, niin minä olisin kävellyt hänen ylitseen? Olisin todellakin katsellut sitä todella huolellisesti, koska siinä oli joitakin asioita joita en usko meidän olleen valmiita puolustamaan. Kun se kissa oli otettu kassista ulos, niin minä en pystynyt enää kasaamaan sitä lorua uudelleen, tiedäthän? Se eli omaa elämäänsä.

Kuvateksti: Kenraalimajuri Gordon Williams sanoo, että kissa ei ole enää kassissa. [Linkki Wikipedia: Gordon E. Williams]

Kenraali Gordon Williams kommentoi eversti Haltin äänitettä

Linkki videoleikkeeseen josta käännös on tehty: LINKKI.

Toimittaja: Kenraali Gordon Williams, joka oli silloin Bentwaters / Woodbrigden lennoston komentaja, muistaa kuulleensa Haltin nauhan, mutta hän ei muista mitään selontekoja aseiden varastointialueen yläpuolisesta aluksesta.

Kenraali Gordon Williams: Siitä en muista hänen sanoneen koskaan mitään. Ja minä olisin varmasti tiennyt ja oivaltanut sen merkityksen. Puhun nyt kapineiden olleen tukikohdan ulkopuolella pimeässä. Jos puhutaan tukikohdan sisäpuolesta, valaistuista paikoista ja sen tyyppisistä asioista, niin mielestäni ei ole järkeä, että sellaista olisi tapahtunut.

Kersantti Rick Bobo, RAF Bentwatersin WSA-torni

[Linda Moulton Howen haastattelussa Rendleshamin tapauksesta kersantti Rick Bobo. Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (5:22 – 10:10)]

Tässä on Rick Bobo

Linda Moulton Howe: Puhuin hiljattain miehen kanssa joka oli ylhäällä 15 metrin korkeudella asevarastoalueen (WSA) tornissa katsellen sinne missä suuri huippusalaisuus, ydinaseet, olivat. Kyseessä on kersantti Rick Bobo. Kersantti Rick Bobon tehtävänä oli raportoida mistä tahansa asevarastoalueeseen kohdistuvasta uhkasta. Tässä on Rick Bobo.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla RAF Bentwaters -tukikohdan asevarastoalue ja WSA-torni.

Jotain meni metsään

Kersantti Rick Bobo: Se näytti todella suurelta, siinä oli punaista ja sinistä. Näin jotakin tulevan siitä alas ja menevän metsään.

Haastattelija: Oliko suuri valo yhä ilmassa kun jotain meni… ?

Rick Bobo: Kyllä oli, kyllä.

Haastattelija: Joten se oli ylhäällä ilmassa ja siitä meni jotain alas Rendleshamin metsään?

Rick Bobo: Kyllä.

Haastattelija: Okei. Kuinka pitkän aikaa näit sen punertavan sinisen suuren valon?

Rick Bobo: Voi hyvänen aika, se oli siellä pitkän aikaa.

Oliko siinä jotain outoa?

Haastattelija: Oliko siinä jotain erittäin outoa verrattuna maanpäällisiin valoihin?

Rick Bobo: Se vain oli siinä. Se ei mennyt yhtään mihinkään. Se vain oli yhdessä paikassa. Arvelen, että sen olisi pystynyt ottamaan tähtäimeen, eikä se olisi liikkunut lainkaan. Se ei huojunut lainkaan.

WSA

Haastattelija: Rick, näitkö koskaan mitään valonsäteitä tulevan alas siitä sinertävästä punaisesta suuresta valosta, joko Bentwatersin asevarastoalueelle, RAF Woodbridgen asevarastoalueelle…?

Rick Bobo: Bentwatersiin ei tullut mitään. Bentwatersin varastoalueelle ei tullut mitään.

Haastattelija: Kysyn ydinaseita sisältäneelle Bentwatersin asevarastoalueelle tulleesta säteestä, koska eversti Halt sanoi, että erittäin lähelle heitä tuli säde sen yön aikana kun he olivat metsässä. Ja hän sanoi, että matkan päästä näytti kuin Bentwatersin WSA-alueen suunnassa olisi laukaistu lisää säteitä alas.

Rick Bobo: Ei asevarastoalueelle (WSA).

Haastattelija: Okei. Tuo on tärkeä tieto.

Kuvateksti: Lyhenne WSA tulee sanoista Weapon Storage Area – asevarastoalue.

Rick Bobo: Minä olin tornissa, sellaista ei tapahtunut. Se on saattanut näyttää siltä siitä kohdasta katsottuna jossa hän oli. Ymmärrän sen. Mutta WSA:han ei tullut mitään. Tuollainen ei olisi ollut mikään pikkujuttu, tuollainen tapahtuma olisi ollut melko iso juttu. Pystyin poimimaan hieman radioliikennettä. Kuulin hänen puhuvan metsässä olleista asioista, valoista metsässä, tiedäthän? Puita töytäisevistä kapineista.

Tutkimus metsässä

Haastattelija: Arveletko, että kyseessä oli eversti Haltin tekemä tutkimus?

Rick Bobo: Joku teki tutkimusta, en pysty sanomaan aivan varmaksi kuka siellä oli. Uskoakseni Nevels oli siellä ulkona siihen aikaan. Arvelen, että heillä oli siellä jopa geigermittareita.

Haastattelija: Kuulostaa siltä, että tämä tapahtui sinä yönä kun eversti Halt ja Monroe Nevels hätätilannevalmiudesta, Bruce Englund B-lentueesta ja kersantti Adrian Bustinza D-lentueesta olivat siellä. John Burroughs oli siellä, siellä oli paljon ihmisiä. Vaikuttaa siltä, että näit sen esineen tuona yönä.

Rick Bobo: No, niin luultavasti oli.

Joku tulee WSA-torniin

Rick Bobo: Ylös torniini tuli joku, mutta en tiedä kuka hän oli, enkä tiedä mistä hän oli, mistä organisaatiosta. Hän tuli ylös ja katsoi sitä kaukoputkella. Minä en päässyt katsomaan putkella. En tiedä kuka hän oli, tai miltä osastolta. Voisin tehdä oletuksen, mutta se olisi vain oletus.

Haastattelija: Mikä oletuksesi olisi?

Rick Bobo: OSI.

Haastattelija: Oliko hän siviilivaatteissa vai ilmavoimien vaatteissa?

Rick Bobo: Ai, hän oli asevoimista. En vain tiedä miltä osastolta hän oli.

Kaukoputki ja puhumaton mies

Haastattelija: Okei. Millaisella kaukoputkella hän katseli sitä punasinistä valoa?

Rick Bobo: Spotting Scope –tyyppisellä, joka antaa erittäin hyvän suurennoksen.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Spotting scope. [Linkki Wikipedia: Spotting scope]

Haastattelija: Kommentoiko hän sinulle mitään?

Rick Bobo: Ei, hän ei puhunut.

Haastattelija: Vau.

Rick Bobo: Hän ei puhunut.

Haastattelija: Sinä yritit puhua?

Rick Bobo: Yritin aivan varmasti puhua, mutta hän ei. Mitä siis teet?

Haastattelija: Yrititkö selittää hänelle, että olit nähnyt suuresta punasinisestä valosta lähtevän valon?

Rick Bobo: Annoin hänelle kaikki tiedonpalaset mitä minulla oli. Kukaan muu ei tullut ylös torniin. Minun piti päästää hänet ylös, koska porttini oli kiinni. Kukaan ei päässyt ylös ilman minun lupaani.

Haastattelija: Kuinka kauan hän oli siellä?

Rick Bobo: Ehkä 15 – 20 minuuttia.

Haastattelija: Ja kun hän lähti, niin hän vain lähti sanomatta sinulle mitään?

Rick Bobo: Hän vain lähti, meni.

Kuvateksti: RAF Bentwatersin WSA-torniin Rendleshamin metsän ufotapauksen aikana tulleen miehen henkilöllisyys jää mysteeriksi.

Teet vain kuten käsketään

Haastattelija: Ja kukaan ei kuulustellut sinua koskaan?

Rick Bobo: Ei, kukaan ei puhunut minulle koskaan. Itse asiassa kukaan ei ottanut minuun koskaan yhteyttä päästyäni palveluksesta pois, ei edes se kaveri, joka näki sen samaan aikaan kuin minäkin. Me emme puhuneet koskaan keskenämme.

Haastattelija: Muistatko jonkun sanoneen sinulle, että älä puhu tästä?

Rick Bobo: Ei, kukaan ei puhunut minulle siitä. Kukaan ei puhunut minulle siitä lainkaan.

Haastattelija: Uskomatonta.

Rick Bobo: Niin on. Se oli mielestäni hieman outoa, mutta kun olet palveluksessa, niin teet vain kuten käsketään. Tiedäthän?

Rendlesham-jutun asianajaja Patrick Francogna: Todistajalausuntojen tärkeys

Linkki asianajajan puheenvuoroon, josta käännös on tehty: LINKKI. Videon kuvaus: Patrick Francogna on Jim Pennistonin ja John Burroughsin asianajaja Rendlesham-jutussa. Francogna kohdistaa huomion todistajalausuntojen tärkeyteen.

Asianajajan puheenvuoro

Kongressiedustaja Carolyn Kilpatrick: Asianajaja, lainopillinen avustaja, haluatteko lisätä vielä jotain?

Lakimies Patrick Francogna: Rouva puheenjohtaja, kiitos. Minun on sanottava, että mitä tulee todistusaineiston tärkeyteen tai mitä voin siitä sanoa, on tämä: Toimin useita vuosia lakimiesurani alkuvaiheessa julkisena puolustusasianajajana ja siinä ominaisuudessa menin joka päivä oikeuteen melkolailla altavastaajana. Minulla ei ollut useinkaan edukseni mitään todellista todistusaineistoa, muuta kuin ihmisten todistukset, todistajien todistajalausunnot.

Todistajalausunto voi olla asiakirjatodistetta parempi

Lakimies Patrick Francogna: Aloin kunnioittamaan tämänpäivän kaltaisten kuulemisten kautta, aivan samoin kuin varmasti kaikki teistäkin, että kumppanilta, mieheltä tai naiselta, kuultu todistajalausunto voi olla usein yhtä hyvä ellei parempi kuin asiakirjatodiste. Juuri tässä tietyssä tapauksessa minulla on ollut etuoikeus olla tietoinen joistakin niistä keskusteluista, joita John [Burroughs] ja [James] Jim [Penniston] ovat käyneet monien… joidenkin porukoiden kanssa, joista olemme tänään puhuneet. Jotkut heistä ovat melko korkea-arvoisia ihmisiä.

Kuvateksti: Rendlesham-jutussa asianajajana toiminut Patrick Francogna sanoo, että todistajalausunto on usein asiakirjatodistetta parempi.

Savuava ase

Lakimies Patrick Francogna: Kukaan ei kerro tai kuvaile tämän savuavan aseen sijaintipaikkaa, mutta vain se mitä he sanovat ja miten he reagoivat tiettyihin kysymyksiin, ja mitä he saattaisivat lisätä vastaukseensa aivan lopuksi ajateltuaan sitä hieman, pyrkii osoittamaan tiettyyn suuntaan. Kaikki nuolet osoittavat samaan suuntaan. Se ei ole välttämättä ET- tai pimeä projekti, mutta ne osoittavat johonkin todella eriskummalliseen. Olen nähnyt tuon useaan kertaan. Arvelen voivani sanoa, että jos tämä olisi ollut oikeusjuttu… Jos palaisin siksi nuoremmaksi julkiseksi puolustusasianajajaksi, joka olin vuosia sitten, niin tämä olisi ollut yksi parhaista ottamistani rikosjutuista, koska minulla on kaikki todistajalausunnot jutun voittamiseksi, ehdottomasti.

Siitä tässä on kyse

Kongressiedustaja Carolyn Kilpatrick: Se pääasia, jonka kanssa olet tänään tekemisissä, on asevoimat. Siitä tässä koko tiedonjulkistuskuulemisessa on kyse. Sinua ei olisi, elleivät he olisi tavallisia kansalaisia asevoimista. Mutta hyvä niin, tulemme siihen asiaan myöhemmin. Julkiset puolustusasianajajat ovat yhteiskunnassamme merkittäviä, ja kun into on se minkä sinusta heitä kohtaan aistin, niin heillä on hyvä edustus. Joten, kiitos erittäin paljon.

Kuvateksti: Mihin suuntaan kaikki nuolet osoittavat? Rendleshamin metsän ufotapauksessa John Burroughsia ja James Pennistonia edustanut lakimies Patrick Francogna ei kerro nuolien suuntaa.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

Jaa artikkeli: