UFOJEN HAKUOPERAATIOT

Kersantti Clifford Stone, Yhdysvaltain maavoimat: Maahansyöksyneiden ufojen talteenotto

Yhdysvaltain maavoimien kersantti Clifford Stone työskenteli tiimissä, jonka työtehtäviin kuului mm. ufojen tai ET-avaruusalusten talteenotto. Hän kertoo tässä videoidussa haastattelussa talteenotto-operaatioiden historiaa ja omasta osallisuudestaan niihin. Linkki videoituun todistajalausuntoon, josta käännös on tehty: LINKKI.

Los Angelesin taistelu

Kersantti Clifford Stone: Niiden esineiden [ufojen] olemassaolo aiheutti huolta. Mitkä niiden aikomukset olivat? Mistä ne olivat peräisin? Asia realisoitui helmikuun 26. päivänä vuonna 1942 tapauksessa, jota kutsutaan yleisesti Los Angelesin taisteluksi. Huomasimme, että Los Angelesin yllä lensi 15 – 20 tunnistamatonta alusta. Vastasimme välittömästi yrittäen ampua niitä alas: 37. rannikkotykistö käytti 1430 ammusta, mutta ei saanut pudotettua mitään. Lähdimme selvittämään heti, oliko jokin tälle akselille kuuluva piilotettu tukikohta, josta ne koneet olisivat voineet tulla. Oliko jokin kaupallinen lentokenttä, jonne he olisivat voineet sijoittaa ne ilma-alukset? Mistään sellaisesta ei saatu näyttöä. Kaikki tekemämme etsintäyritykset osoittautuivat hedelmättömiksi.

Kuvateksti: Los Angeles Times -sanomalehdessä 26.2.1942 julkaistu kuva Los Angelesin taistelusta. Los Angelesin yllä lensi 15 – 20 tunnistamatonta alusta, joita yritettiin ampua kersantti Clifford Stonen mukaan alas.

Interplanetaaristen ilmiöiden tutkimusosasto

Clifford Stone: Tyynen valtameren sotanäyttämöillä havaittiin samaan aikaan sama ”tollohävittäjiksi” [Foo Fighters] kutsuttu ilmiö. MacArthur määräsi tiedusteluväkensä selvittämään mitä oli meneillään. Minulla on syytä uskoa, että MacArthur sai selville vuonna 1943, että planeetallamme tosiaankin kävi vierailijoita joltakin toiselta planeetalta ja kapistuksia, jotka eivät olleet tästä maailmasta. Ne itse asiassa tarkkailivat sitä maailman tapahtumaa, josta käytämme nimitystä toinen maailmansota. Eräs hänen ongelmistaan oli se, että jos asia todellakin oli niin, ja ne osoittautuisivat olevan vihamielisiä, niin tiesimme niistä erittäin vähän; meillä oli hyvin vähän keinoja puolustaa itseämme. MacArthur organisoi yksikön, josta käytettiin nimitystä interplanetaaristen ilmiöiden tutkimusosasto.

Kuvateksti: Kenraali Douglas MacArthur (26.1.1880 – 5.4.1964) oli yksi Yhdysvaltojen kuuluisimmista kenraaleista.

Ei-pidetyt johtopäätökset interplanetaarisista avaruusaluksista

Clifford Stone: Kenraali Marshall otti yksikön myöhemmin hoitaakseen, ja se jatkoi koko ajan aina nykypäivään saakka. Nimiä on muuteltu, eivätkä arkistot ole vieläkään paljastuneet. Maavoimat yrittävät väittää, että se ei ollut virallisen organisaation pyrkimys tutkia ufoja. Se oli kuitenkin kenraalin organisoima, se tuotti tulosta, ja teki ei-pidettyjä johtopäätöksiä interplanetaarisista avaruusaluksista. He jatkoivat täsmälleen sen saman tekemistä, jota he tekevät tänäkin päivänä.

He ovat osa monitiedusteluoperaatiota, joka ottaa talteen tuntematonta alkuperää olevia esineitä, erityisesti niitä, jotka eivät ole maanpäällistä alkuperää. Heidän tarkoituksensa on arvioida tuota informaatiota, vastaanottaa kentältä käsittelemätöntä tiedustelutietoa, prosessoida tiedot jonkin tyyppiseksi kentälle levitettäväksi käyttökelpoiseksi tiedustelutuotteeksi niille ihmisille, joilla on tarve tietää, sekä niille ihmisille, jotka ovat – sanotaanko vaikka – tuon informaation vartijoita.

Kuvateksti: Kersantti Clifford Stonen mukaan interplanetaaristen ilmiöiden tutkimusosasto tutki ufoja ja teki ei-pidettyjä johtopäätöksiä interplanetaarisista avaruusaluksista. Interplanetaarinen avaruusalus tarkoittaa planeettainvälistä avaruusalusta.

Aineellinen todistusaineisto   

Clifford Stone: Uskoakseni Kiinasta löydettiin jotain vuonna 1943. En tiedä täsmälleen mikä se jokin oli, mutta yksi MacArthurin ilmavoimien kenraaleista, maavoimien ilmajoukkojen kenraaleista tuohon aikaan, tuli takaisin MacArthurin luo ja sanoi: ”Meillä on jotain mikä ei ole tästä maailmasta.” Esittäisin, että jopa saksalaiset olivat löytäneet tuohon mennessä todisteita luonamme käyvistä vierailijoista, heillä oli jonkinlaista aineellista todistusaineistoa. MacArthurilla oli varmasti aineellista todistusaineistoa.

En pystynyt varmistamaan näkemistäni asiakirjoista täsmälleen mistä tuo aineellinen todistusaineisto koostui, mutta se oli olemassa. Pidän melko yksikäsitteisenä, että saksalaiset ovat saattaneet yrittää takaisinmallintaa yhtä sellaista esinettä. Me yritimme epäilyksettä takaisinmallintaa sitä. Huomasimme kuitenkin, että teknologian on oltava yhtä hyvää hankitun teknologian kanssa, jotta se voidaan takaisinmallintaa. Saimme varmistettua hyvin nopeasti 2 – 3 vuotta sodan päättymisen jälkeen, että vierailijamme olivat ainakin 1 – 2 miljardia vuotta meitä edellä.

Operaatio Blue Fly

Clifford Stone: Yhdysvaltain ilmavoimilla oli 1950-luvulla eliittiyksikkö, joka tutki ufoja projekti Blue Bookin ulkopuolella. Vaikka Bluebookilaisista tuntui, että yksikkö työskenteli heidän kanssaan, niin se ei tehnyt niin. Yksikkö organisoitiin alun perin ilmatiedustelun 4602. huoltolentolaivueeksi. Yksi sen rauhanajan tehtävistä oli operaatio Blue Fly, jossa oli tarkoitus ottaa haltuun Maahan pudonneita tuntematonta alkuperää olevia esineitä. Meillä ei ollut tuolla ylhäällä avaruusaluksia siihen aikaan, joten on erittäin tärkeää muistaa niiden olleen nimenomaan Maahan pudonneita esineitä. Heillä oli tästä syystä tarkkailulaitteita Wright Pattersonin lentotukikohdassa. Kun uforaportteja saapui, ne tutkittiin erittäin tarkasti, jotta saatiin selville oliko mahdollisesti mitään tarvetta lähettää tiimejä ottamaan pudonneita pirstaleita haltuun.

Kuvateksti: Operaatio Blue Fly on mahdollista kääntää sanakirjan mukaan hyvin monella eri tavalla: operaatio sininen kärpänen, operaatio sininen lento, operaatio avomeren lento, operaatio synkkä lento.

Clifford Stone: Ilmavoimat väittävät, että he eivät käyttäneet tiimiä koskaan. Kerroin teille tietäväni, että he käyttivät. Operaatio Blue Flyn rauhanajan projektin tarkoitus oli lähteä ja ottaa haltuun tuntematonta alkuperää olevia esineitä, jotka olivat iskeytyneet Maahan. Sitä laajennettiin myöhemmin vuonna 1957 koskemaan kaikkia tuntematonta alkuperää olevia esineitä, tarkoittaen siis myös avaruusaluksia. Siitä tuli osa paljon laajempaa ohjelmaa, johon sisältyi muitakin ohjelmia. Siitä tuli osa sitä, jota he alkoivat kutsua lokakuun 1957 paikkeilla projekti Moon Dustiksi.

Projekti Moon Dust

Clifford Stone: Projekti Moon Dustissa hyödynnetään koko kenttää kokonaisvaltaisesti, jotta saadaan otettua talteen vain kahdenlaista tavaraa: Ensinnäkin, ei Yhdysvalloista peräisin olevia esineitä, jotka selviytyvät Maan ilmakehään ja törmäävät Maahan. Olemme luonnollisesti kiinnostuneita noista tavaroista teknisestä ja tieteellisen tiedustelun lähtökohdista katsoen määrittääksemme tai yrittääksemme selvittää sellaisen mahdollisen vihollisen kykyjä, joka laukaisi tuohon aikaan avaruuteen kulkuneuvoja.  

Toinen mielenkiinnon kohde olivat tuntematonta alkuperää olevat esineet. Totesimme olevan melko paljon tuntematonta alkuperää olevia esineitä, jotka eivät sopineet mihinkään tunnettuun avaruuteen laukaistuun, törmäysaikoihin, tai mihinkään tunnettuun Maahan pudonneeseen avaruusromuun. Saimme selville myös, että hallituksemme ei raportoinut koskaan näistä talteenottamistamme esineistä. He eivät ilmoittaneet sille valtiolle, jonka me totesimme heti alkuperäpaikaksi. He eivät ilmoittaneet haltuunotoistamme, vaikka kansainvälinen laki niin vaatii. Meitä vastaan ei protestoitu koskaan poliittisesti. Lyhyesti sanottuna, olemme ottaneet projekti Moon Dustissa ja Blue Flyssa haltuun vierasperäisiä jäänteitä, jotka eivät ole Maasta.      

Kuvateksti: Kersantti Stone käyttää sanaa alien, joka on käännetty tässä vierasperäiseksi.

Kuvateksti: Haastateltavan puheista on ymmärrettävissä, että amerikkalaiset ovat hakeneet vieraan valtion alueelta tavaraa, mutta eivät ole tiedottaneet hakuoperaatioistaan kansainvälisen lain edellyttämällä tavalla kohdevaltiolle.

Erikoispääsyohjelmat (SAP)

Clifford Stone: Nyt käyttämämme luokittelu on muuttunut vuosien varrella. Toisen maailmansodan aikaan ja sanotaan noin vuoteen 1969 asti, oli jopa 11 luokitusta. Nyt on vain kolme: luottamuksellinen, salainen ja huippusalainen. Kuitenkin, jos hallussasi on erittäin arkaluonteista informaatiota, joka vaatii nuo luokittelut ylittävää suojelua, niin kuvaan astuvat erikoispääsyohjelmat (SAP). Sentyyppistä informaatiota ei päästetä julkisuuteen, ellei siihen ole annettu virallista lupaa.

Kuvateksti: Erikoistapauksissa kuvaan astuvat mukaan erikoispääsyohjelmat (SAP).

Pystyykö hallitus pitämään salaisuuksia?

Clifford Stone: Ufoista keskusteltaessa nousee aina lopulta esiin kysymys, pystyykö mikään hallitus pitämään salaisuuksia, puhumattakaan Yhdysvaltain hallitus? Vastaus tuohon on yksiselitteisesti: kyllä. Mutta yksi tiedusteluyhteisön käytössä olevista vahvimmista aseista on amerikkalaisten ihmisten, poliitikkojen ja mustamaalaajien alttius yrittää kumota ufoihin liittyvät tiedot. He ilmestyvät heti sanomaan: ”Emme me pysty pitämään salaisuuksia, emme me pysty pitämään salaisuuksia.” No, totuus on, että kyllä me pystymme. Kansallinen tiedusteluvirasto (NRO) pysyi salaisuutena monta, monta vuotta. Kansallisen turvallisuusvirasto NSA:n olemassaolo pysyi salaisuutena. Atomiaseen kehitystyö pysyi salaisuutena aina siihen saakka kunnes sellainen räjäytettiin. Lopulta joillekin oli pakko kertoa mitä oli meneillään, miksi Aurinko vaikutti laskevan planeetta Maan eri paikkoihin.

Kuvateksti: NRO, NSA ja ydinase pysyivät salaisuutena, miksi eivät myös ufot?

Jumittuneet ajatusmallit

Clifford Stone: Ihmisten omat käsitykset maailmankaikkeudesta ja elämän olemassaolosta siellä on yksi syy. Jossakin saattaa olla elämää ja saatamme ottaa joskus vastaan radioviestintää, mutta fysiikka kertoo meille, että he eivät pääse tänne. Olemme mukautuneet omiin ajatusmalleihimme, emmekä hyväksi mahdollisuutta tai suurta todennäköisyyttä, että kehittynyt – erittäin kehittynyt – sivilisaatio vierailisi luonamme. Nähdyistä esineistä ja niiden sisällä nähdyistä entiteeteistä on todistusaineistoa erittäin luotettavien raporttien muodossa, mutta etsimme arkipäiväistä selitystä ja heitämme pois ne todistusaineiston palaset, jotka eivät sovi maailmankatsomukseemme. Kyseessä on siis itsensä säilyttävä salaisuus, jonka voi piilottaa keskelle näkökenttää. Todistusaineistoa ufoista on runsaasti. Jopa tuon todistusaineiston voi tuoda julkisuuteen ja piilottaa keskelle näkökenttää.

Kuvateksti: Vaikka vanhempi sukupolvi ajatteleekin laatikot päissään, niin nuoremman sukupolven on opittava ainakin vaiheittain ajattelemaan myös laatikon ulkopuolella.

Poliittinen itsemurha, mitä Roswellissa tapahtui?

Clifford Stone: On poliittinen itsemurha mennä mätkimään tiedustelupalveluita tämän tiedon julkistamiseksi. Useimmat kongressin jäsenet – olen työskennellyt monien kanssa – kieltäytyvät tekemästä sitä. Voin nimetä kolme kongressin jäsentä, joilta pyydettiin suoraan kongressin tutkimusta Roswellin tapahtumista. Naurettavin saamani lausunto oli, että henkilön pitäisi olla puheenjohtaja sen tehdäkseen. Kysyin mississippiläiseltä senaattorilta tekisikö hän sen. Hän vastasi täysin epäröimättä: en. Sanoin, että anteeksi, mutta etkö ole hyvä senaattori tai puheenjohtaja? Hän vastasi, että kyllä. Pyysin tuon häneltä kirjallisena, sain sen kirjallisena. Epäröin sen julkaisemista, mutta näytän sen kyllä sinulle. Epäröin julkaista sitä yksinkertaisesti siksi, että lupasin olla tekemättä niin.

Arkistot on julkaistava ennen tuhoamista

Clifford Stone: Meidän on saatava asiakirjat sellaisina kuin ne hallituksen arkistoissa ovat. Ne on saatava julkaistua, ennen kuin ne lopulta tuhotaan. Olimme saamassa jalkaa oven väliin. Olimme avaamassa hyviä tapauksia: Blue Fly- ja Moon Dust-arkistoja. Minulla oli ilmavoimien vahvistamia salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja. Ne tuhottiin heti kun sain kongressin jäseniä auttamaan itseäni. Voin todistaa tämän.

Kuvateksti: Tietojen tuhoaminen ei ole historiankirjoituksen kannalta välttämättä kovin järkevää.

Erityisen arkaluontoisten tietojen turvallisuusvalvonta

Clifford Stone: He saattavat nähdä materiaalin jossakin vaiheessa, ja tajuta sen joukossa olevan joitakin erittäin arkaluontoisia tietoja. Tietojen vaarantuminen heikentäisi Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta. Ne tiedot vaativat pidemmälle ulottuvaa suojelua, jotta voidaan varmistaa, että noihin tietoihin on rajoitettu pääsy vain hyvin pienellä ihmisjoukolla. Joukko on niin pieni, että sen voi luetella paperinpalalla nimeltä. Tästä syystä on olemassa erikoispääsyohjelmia. Erikoispääsyohjelmien tarkoitettua valvontaa ei kuitenkaan ole. Kun kongressi teki tilannekatsauksensa tavasta, jolla suojelemme asiakirjoja, salailuohjelmiemme toteuttamisesta, he havaitsivat erikoispääsyohjelmien sisällä olevan toisia erikoispääsyohjelmia. Niiden kaikkien valvonta oli käytännössä mahdotonta. Sanon tässä teille nyt, että niiden kaikkien valvonta todellakin on pohjimmiltaan mahdotonta.

Kuvateksti: Euroopan avaruusjärjestön (ESA) astronautti Samantha Cristoforetti kunnioittaa kuvassa 28.2.2015 edellisenä päivänä menehtynyttä Star Trek TV-sarjassa Mr. Spockia esittänyttä Leonard Nimoyta.

Clifford Stone: Samat kriteerit pätevät ufoihin. Meillä on juuri nyt sellainen ongelma, että se suuri merkkitapaus, lopullinen kontakti, ei ole vielä tapahtunut. Ei ole enää mitään epäselvyyttä siitä tosiasiasta, että maailmankaikkeuden toiset olennot käyvät täällä, mutta se suuri merkkitapaus ei ole vielä tapahtunut. Siksi vain pieni tiedusteluyhteisön ydin, alle 100 tai alle 50 ihmistä, valvoo kaikkea tuota tietoa. Se ei ole kongressin katselmusten alaista, tietojen turvallisuusvalvontaa ei ole lainkaan.

Osallisuus ET-kappaleiden talteenottoon

Clifford Stone: Voisin kuvailla melko monia tehtäviä. Mutta yksinkertaisesti sanottuna: kyllä, olin osallisena sellaisissa operaatioissa. Monet ihmiset ajattelevat, että olemme vain yksikössä odottaen seuraavaa ufon maahansyöksyä, alastuloa, josta jää pirstaleita. Ei se niin toimi. Sinulla on oikea elämä. Sinulla on sotavoimissa oikea työ. Kuitenkin, jos olet tapahtuma-alueella, ja olet yksi niistä ihmisistä, jotka voidaan kutsua erikoisosaamisesi vuoksi, niin sinut kutsutaan. En osaa sanoa mitä tuo erikoisosaaminen kulloinkin on, koska en todellakaan tiedä. Mutta jos olet siinä asemapaikassa, jos olet lähistöllä, sinua hyödynnetään.

NBC-koulutus

Clifford Stone: Minut valmisteltiin lähettämällä minut hyvin aikaisessa vaiheessa urallani NBC-kouluun Fort McCulleniin Alabamaan. Koulutus kesti kolme viikkoa ja oli NBC-henkilöstöä varten. NBC on lyhenne sanoista ydinvoima, biologinen ja kemiallinen. Sellaisessa olin mukana. Sitä muutettiin myöhemmin yhä enemmän sen kaltaiseksi. Aloitus tehtiin aina kuin kyseessä olisi ollut ydinonnettomuus. Ydinonnettomuuksia, biologisia- tai kemiallisia onnettomuuksia – vaarallisten materiaalien onnettomuuksia – varten oli jo vakiinnutetut menettelytavat. Niin minua hyödynnettiin. Jos pääsit sinne tekemään talteenottoja, jos pääsit kenenkään tietämättä paikalle poimimaan hiljaa tapahtumapaikalla olleita pirstaleita, niin sillä tavoin tehtiin. Jos tarvittiin ja piti toteuttaa virallisesti hyväksytty harhautusohjelma, kuten valheellinen uutisjulkaisu, niin sekin voitiin tehdä.

[Voit lukea sivulta Roswellin tapauksesta, kuinka todistajalausuntojen mukainen talteen otettu maapallon ulkopuolinen avaruusalus muuttui valheellisessa uutisjulkaisussa säähavaintopalloksi.]

Kuvateksti: Kersantti Stonella on koulutus ydinonnettomuuksien ja biologisten- ja kemiallisten vaaratilanteiden varalle.

ET-avaruusaluksen talteenotto

Clifford Stone: Lentokoneonnettomuuden hoitamiseen on olemassa standardinmukaiset menettelytavat. Noita samoja menettelytapoja hyödynnetään silloin, kun tehdään maahansyöksyn tehneen avaruusaluksen tai sellaisen pirstaleiden talteenotto. Minun täytyy korostaa jäänteitä yksinkertaisesti siksi, että nämä ovat erittäin edistyksellisiä teknisiä laitteita. Putoamisia ei ollut kovin monia. Ne ovat vikaantuvia, koska ne ovat sellaisen älyn tekemiä, joka on yhtä kuolevainen kuin sinä ja minä. Kuolevaiset ovat alttiita virheille.

Tässä puhutaan erittäin älykkäästä sivilisaatiosta, ei erittäin taitamattomasta sivilisaatiosta. Me teemme toimenpiteitä, he tekevät toimenpiteitä. Mutta, samaan aikaan mennään ulos ja tehdään talteenotto. Ja kun se talteenotto tehdään, se hoidetaan samalla tavalla kuin siellä oltaisiin hoitamassa lentokone-onnettomuutta tai vaarallisen tyyppisen aineen tilannetta, koska se toimii. Kaikki on järjestelty. Ainoa ongelmasi on, että siellä on ihmisiä, jotka tulevat ymmärtämään hyvin nopeasti, että tämä ei ole mitään tältä planeetalta.

Kuvateksti: Haastateltavan mukaan avaruusaluksen talteenotto hoidetaan samaan tapaan kuin mikä tahansa lento-onnettomuus. Ainoa ongelma on, että ihmiset huomaavat hyvin nopeasti jos ”lentokone” ei ole peräisin tältä planeetalta.

Paikan päällä tapahtuva analyysi

Clifford Stone: Jotta talteenottojen Blue Fly -luonteesta voidaan olla varmoja, tehdään ns. paikan päällä tapahtuva analyysi. Lyhyesti sanottuna: Siellä on ohjukset ja lentokoneet tuntevia asiantuntijoita. He katsovat materiaaleja ja kertovat mitä se ei ole. Se jättää jäljelle vain yhden mahdollisen johtopäätöksen jostakin, joka ei ole peräisin tämän planeetan pinnalta. Blue Fly -tiimien tarkoitus oli tuo. Oli äärimmäisen tärkeää tehdä välittömästi paikan päällä tapahtuva analyysi.

Pirstaleiden ja aluksen pakkaaminen

Clifford Stone: Jos materiaalit ovat vain pirstaleita, niin pakkaaminen hoidetaan samalla tavalla kuin kyseessä olisi vaarallinen aine. Varotoimenpiteisiin ryhdyttiin. Jos kyseessä oli kokonainen alus, ryhdyttiin erittäin vakaviin varotoimenpiteisiin. Totean vielä, että he eivät ole vihamielisiä, mutta oli mahdollista aiheuttaa vakavia onnettomuuksia, joista olisi voinut seurata kuolemantapauksia. En aio kertoa millaista oli perheen kanssa silloin kun minun piti lähteä. Se menisi tunteisiin, koska alkaisin ajatella mitä olisi voinut tapahtua.

Tilanne on sellainen, että emme keksineet pyörää uudelleen. Näytän sinulle asiapaperit siitä kuinka hoidimme tämän, mutta en sen salaiseksi luokitelluista näkökohdista. Ne ovat yhtä voimassa olevia tänään [syyskuu 2000] kuin 20 tai 30 vuotta sitten, olemme vain tehneet kehitystyötä. Materiaalit yritetään tietenkin piilottaa, erityisesti jos hallussa on suuri kiekon muotoinen alus tai kiilan muotoinen alus, joka on muuten erittäin hyvä muoto – saamme sellaisia haltuun silloin tällöin. Niin tehdään erityisesti jos se on laitettava tänne tuomista varten rekka-autoon.

Kuvateksti: Kokeile Googlen kuvahaussa hakusanoja ufo truck. Saat mielenkiintoisia hakutuloksia, joihin tällä sivustolla ei ole käyttöoikeuksia.

Rekkakuljetus ja koodisana

Clifford Stone: Jos se pitää laittaa rekkaan turvalliselle satama-alueelle tuomiseksi, niin seuraamme sitä rekkaa. Rekassa on nykypäivänä 800-numero. Jos rekka hajoaa, se voidaan turvata ja pysyä sen luona. Heillä on numero johon soittaa, josta he saavat välittömästi apua rekan siirtämiseksi turvalliselle satama-alueelle. Sitä varten on hahmoteltu menettelytavat. On itse asiassa kuljetusasiakirja, jossa on numero johon voi soittaa. Sinulla on koodisana. Käytän koodisanaa, jota käytimme koko ajan: tabasko. Sanotaan, että koodisanasi on tabasko.

Biologinen kontaminaatio

Clifford Stone: He eivät lähetä paikalle ihmisiä, jotka ovat perehtyneitä lentokoneisiin tai tietyntyyppisiin kemikaaleihin, vaan he ovat todellisia asiantuntijoita ydinjätteessä ja sen tyyppisissä asioissa. Sinne menee erikoistiimi, joka tietää mitä tehdä jos siellä on kyseessä biologinen saastuminen (kontaminaatio). Yksi suurista huolenaiheistamme oli biologinen saastuminen siinä tapauksessa, että alkuperä oli todellakin vierasperäinen. Niin oli heidänkin mielestään.

Entiteetit eivät olleet syntyneet tällä planeetalla

Clifford Stone: Olen valmistautunut ilmoittamaan olleeni paikoissa, joissa on ollut tuntematonta alkuperää olevia aluksia, jotka eivät olleet peräisin tämän planeetan pinnalta. Olen valmistautunut ilmoittamaan, että kun olin siellä, näimme sellaisten entiteettien eläviä ja kuolleita kehoja, jotka eivät olleet syntyneet tällä planeetalla. Olen valmistautunut ilmoittamaan, että meillä oli noihin entiteetteihin se, johon he viittaavat käyttäen termiä ”yhteys”.

Kuvateksti: Yhdysvaltain maavoimien kersantti Clifford Stonen näkemät alukset ja entiteetit eivät olleet peräisin tältä planeetalta. Heillä oli entiteetteihin myös yhteys. Kehoja oli kuolleita ja eläviä.

Clifford Stone: Olen valmistautunut ilmoittamaan tilanteen olevan sellainen, että heillä on koulu, jossa he yrittävät aivopestä ihmisiä. En mennyt siihen kouluun koskaan, kieltäydyin aina. Olen valmistautunut ilmoittamaan, että kun pääsin pois palveluksesta vuonna 1990, he pidättelivät minua kaksi kuukautta. Minun olisi ollut parempi harkita uudelleen sisäpiirissä pysymistä, eikä lähteä.

Olen valmistautunut ilmoittamaan, että minulla oli päätös, jonka mukaan minun oli tarkoitus päästä pois marraskuun 1. päivänä – joulukuun 1. päivä se taisi olla – joulukuun 1. päivänä 1989. He peruuttivat päätöksen, jälleen lakia rikkoen. He viivyttivät minua kaksi kuukautta, eläkkeelle jääntini hyväksyntä odotti ratkaisuaan, vaikka se oli jo hyväksytty. Tarkoitus oli saada minut vakuuttuneeksi sisäpiiriin jäämisestä.

Kontakti toisesta aurinkokunnasta peräisin oleviin muukalaisiin

Clifford Stone: Meillä on yhteys muukalaisiin, jotka eivät ole peräisin vieraasta valtiosta, vaan jostakin toisesta aurinkokunnasta. Olen siihen asianosainen. Olen työskennellyt sen parissa. Olen ollut siellä. Ja tiedän joidenkin tekemiemme asioiden olevan todella, todella, todella, todella hirvittäviä. He eivät ole vihamielisiä meitä kohtaan. Me olemme tässä tapauksessa se vihollinen, mutta haluan ajatella, että olemme vihollinen hyvästä syystä. Olemme huolestuneita siitä, mitä jokin toinen valtio saattaisi tehdä.

Kuvateksti: Jos mainitut entiteetit eivät ole peräisin tämän aurinkokunnan planeetalta, niiden on oltava peräisin joltakin oman aurinkokuntamme ulkopuoliselta eksoplaneetalta.

Avaruuden militarisointi

Clifford Stone: Olen päätellyt taistelevani kelloa vastaan. Minulla on vain vähän aikaa yrittää vakuuttaa ihmiset, että kuljemme pitkin reittiä, joka johtaa avaruuden sotilaallistamiseen. Kun militarisoimme avaruuden, meille avautuu aivan uusia teknologisia keinoja. NASA kertoo, että meiltä menee vielä 1400 vuotta ennen kuin saavutamme sen, jota kutsumme tähtienväliseksi matkustamiseksi. Minä kerron teille, että pystymme siihen tämän vuosisadan loppuun mennessä.

Kuvateksti: Kersantti Stone on sitä mieltä, että pystymme tähtienväliseen matkustukseen vuoteen 2100 mennessä. Kuvat ovat Star Trek TV-sarjasta.

Clifford Stone: Haluamme hankkia sitä teknologiaa. Haluamme sulauttaa sen teknologian osaksi omaa teknologiaamme. Sotilaallistamme avaruuden seuraavan 25 vuoden aikana. [Tämä kersantti Stonen haastattelu on tehty syyskuussa 2000. Yhdysvallat perusti 20.12.2019 uuden puolustushaaran, avaruusvoimat. Niiden toimenkuvana on avaruussodankäynti.] Tulemme saavuttamaan avaruuden sotilaallistamisen seurauksena uusia teknologioita, kehitämme uusia teknologioita, jotka johtavat tähtienväliseen matkustukseen. Suorana seurauksena tuosta, meistä tulee heille uhka, ellemme myös me kasva henkisesti.

Minusta tuntuu, että jos emme kasva henkisesti, pakotamme tilanteen, jossa entiteetit tekevät lopulta itsensä tunnetuiksi. Kun he tekevät itsensä tunnetuiksi, mikään mahti maailmassa ei voi estää sitä tapahtumasta. He tekevät sen estääkseen meitä menemästä avaruuteen. Jos näin tapahtuu, niin se tapahtuu pahaa aavistamattomalle maailman väestölle, ja se saattaa aiheuttaa joitakin todella vakavia ongelmia.

Mutta, tämä ei koske pelkästään Yhdysvaltoja. Se on totuus, josta koko maailmaa on informoitava. Totuus on, että ihminen ei ole yksin, toisilta planeetoilta ja toisista aurinkokunnista tulee tänne väkeä.

Kuvateksti: Koko maailman väestöä on informoitava: emme ole yksin.

Tiedusteluyhteisön tarkoitusperät

Clifford Stone: Uskon tiedusteluyhteisön tarkoittaneen hyvää, kun he luokittelivat ufoja koskevat tiedot salaisiksi. Uskon heidän kysyneen joitakin vakavia ja vaikeita kysymyksiä: Millaiset vaikutukset olisi sillä, että maailman väestö tietäisi etteivät he olekaan enää maailmankaikkeudessa yksin, että tällä planeetalla vierailee jotain älyllistä? Uskon tarkoitusperien olleen hyvät.

Valtioiden tiedustelupalveluiden keskuudessa tietenkin halutaan luonnollisesti edetä ja hankkia teknologiaa sotilaallisiin sovelluksiin. Tuo näkökohta yritetään pitää mahdollisimman luottamuksellisena luokittelemalla se turvallisuusluokitukseltaan mahdollisimman korkealle. Informaatio pidetään avoimena vain kouralliselle ihmisiä, siksi on erikoispääsyohjelmia. Uskon kuitenkin, että vaikka tiedon salaisena pitämisen tarkoitus olikin hyvä, niin se vahingoittaa ihmisiä.

Onko viranomaisilla oikeus saada ufoja näkevät ihmiset vaikuttamaan hulluilta?

Kuvateksti: Maahan syöksyneiden ufojen hakuoperaatioissa mukana ollut kersantti Stone kysyy, onko viranomaisilla oikeus saada ufoja näkevät ihmiset vaikuttamaan hulluilta? Mitä jos hulluja ovatkin ne, jotka eivät näe ufoja?

Clifford Stone: En usko, että millään hallituksella on oikeus yrittää saada pelkästään ufoja näkeviä henkilöitä vaikuttamaan hulluilta, kun tiedämme totuuden. En usko, että millään hallituksella on siihen oikeutta, kun he tietävät tiettyjen yksilöiden mielenlaadun lopulta aiheuttavan heille kotien rikkoutumisen, työpaikan menettämisen, johtavan valtavaan masennukseen ja monissa, monissa tapauksissa itsemurhaan tai itsetuhoon. Kun näemme tuontyyppisiä asioita tapahtuvan, meillä on velvollisuus harkita uudelleen linjauksiamme ja näkökulmiamme. Harkitsisin uudelleen salailun muurien rikkomista. Meidän täytyy olla vastuullisia julkaistessamme totuuden. Meidän on oltava vastuullisia tavassa, jolla julkistamme totuuden. Ja meidän on oltava totuudenmukaisia. Eikä se ole pelottava juttu.

Kuvateksti: Totuus on julkaistava vastuullisesti. Totuutta esiin kaivavia ihmisiä löytyy aina.

Ihmettelyn kohteet

Clifford Stone: Tulette havaitsemaan, että heillä on oma käsityksensä jumalasta, eivät he pysty kertomaan mikä uskonto on oikea. Huomaatte heilläkin olevan perheitä ja kulttuureita. Huomaatte heillä olevan mieltymyksiä ja inhon kohteita. On etsittävä välillämme samankaltaisia asioita, ei eroavaisuuksia. Siitä alkaa reitti totuuteen. Meillä on juuri nyt sellainen ongelma, että katsomme heitä jonakin josta voi puhua, jonakin jota voi kummastella ja ällistellä, mutta pidämme heitä kuitenkin taas jossakin mielemme kätköissä jonakin, joka ei ole tarkoituksenmukaista ja totta.

Kuvateksti: Päästäänkö asioissa ihmettelemällä eteenpäin vai tarvittaisiinko jonkinlaista toimintaa?

Oletko käynyt koskaan Pentagonissa?

Clifford Stone: Olimme juuri lopettaneet koulutuksessa, jossa minusta tuli NBC NCO. Ystäväni, etunimeltään Jack, toi minut takaisin Virginiaan Fort Leehin. Lippuni ja muut hävisivät jotenkin jonnekin. Minulla ei ollut keinoa päästä Virginiaan Fort Leehin. Hän oli menossa Fort Meadeen Marylandiin, joten hän sanoi: ”Hyppää kyytiin. Minä vien sinut.” Puhuimme matkalla ufoista.

Muutama viikko sen jälkeen kun olin palannut Fort Leehin, sain puhelinsoiton Jackiltä. Oletettavasti se oli Jackiltä. Uskon sen olleen Jack, koska hän oli hyväntuulinen, iloinen, persoona. Tämä henkilö kuulosti samanlaiselta. Kun pääsin Fort Meadeen, jossa hänen oli tarkoitus olla, he sanoivat kuitenkin, että ”hän on kiireinen. Hän puhuu sinulle myöhemmin omista tehtävistään heti kun pääsee tauolle. Mutta asiasta toiseen, oletko käynyt koskaan Pentagonissa?” Siihen aikaan en ollut käynyt koskaan Pentagonissa, joten he sanoivat: ”No, se on todella ainutlaatuinen paikka. Mitä jos kierrätämme sinua hieman?”

Kuvateksti: Pentagon on Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus Virginian osavaltiossa Washington D.C.:ssä. Pentagonissa on Wikipedian tietojen mukaan 26 000 työntekijää. Se on maailman suurin konttorirakennus.

Pentagonin yksiraiteiset kohoradat

Clifford Stone: Menimme sinne, menimme sisälle. Minulle annettiin pieni kulkukortti, jossa ei ollut kuvaa, mutta kanssani olleella tyypillä oli kuvallinen kortti. Hän kertoi vartijoille, että minulle oli annettu lupa tulla sisälle hänen kanssaan. Hän tulisi olemaan aina se, joka päästäisi minut sisälle. Hän näytteli kävellessämme ajoittain sotavoimien henkilökorttia.

Pääsimme lopulta paikkaan, jossa oli hissi. Menimme alas, en tiedä miten alas menimme. En osaa sanoa onko Pentagonin alla yksi, kaksi vai viisikymmentä kerrosta, mutta menimme alas. Menimme hissillä alas, en tiedä, useita sekunteja. Tulimme ulos. Kun tulimme ulos, siellä oli vain valkoisen seinän tapaisia. Ne olivat kuin käännettyjä D-kirjaimia, tasainen pohja, yläpuolelta kaarevia. Siellä oli kaksi yksiraiteista. Tarkoitan, että siellä oli ratakiskot, ne näyttivät suurilta putkilta, melko paksuilta keskeltä, kaksi vierekkäin, yksi molemmilla puolilla. Olisi varmasti parempi piirtää kuva sen kuvailemiseksi.

Mutta, oli ne pienet yksiraiteiset kohoradat, kuten niitä nimitän. Ne olivat luodilta näyttäviä autoja, kun parempaakaan termiä ei ole. Etupenkille mahtui kaksi ihmistä ja takapenkillä kaksi. Menimme yhteen yksiraiteiseen ja lähdimme liikkeelle. Matka-aika vaikutti 20 minuutilta, mutta se on arvailua, koska en ole varma. Kun nousimme pois kyydistä, hän sanoi: ”Minäpä näytän sinulle joitakin mielenkiintoisia paikkoja tässä yhdyskäytävässä.”

Kuvateksti: Clifford Stone käyttää kuvauksessaan sanaa monorail eli kohorata. [Linkki Wikipedia: monorail] Kuvassa on Googlen kuvahaun antama tulos hakusanalla monorail.

Asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät

Clifford Stone: Menimme alas käytävään, ja näytti kuin kaukana käytävän päässä olisi ollut ovi. Kun pääsimme lähemmäs ja lähemmäs sitä ovea, oppaani kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Tiedäthän, että asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät? Monetkaan eivät tiedä näistä Pentagonin maanalaisista paikoista. Vain harvat tietävät Pentagonissa olevan maanalaisia yksiraiteisia, jotka yhdistävät sen muihin paikkoihin.”

Hän sanoi: ”Aivan kuten nämä seinätkin tässä. Ne eivät näytä kaikki seiniltä.” Kysyin: ”Mitä tarkoitat? Eivätkö ne ole seiniä? Mitä oikein puhut?” Luulin hänen yrittävän vitsailla. Sitten hän sanoi: ”Ei, aivan kuten takanasi oleva seinä.” Se näytti mielestäni seinältä. Siinä ei ollut mielestäni mitään nähtävää. Hän työnsi minua ja yritin tarrautua johonkin kiinni. Ei siitä läpi noin vain mennä, mutta siinä oli tosiasiassa avautuva ovi. Haluat, että kerron tämän loppuun? Eikö?

Kuvateksti: Asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät, eivätkä seinät ole aina seiniä.

Entiteetti, elämää kellarissa

Clifford Stone: No, kun menimme ovesta, siellä oli kenttäpöydän tapainen. Ja kenttäpöydän takana oli se pieni entiteetti. Entiteetti oli hieman suurempi kuin ne usein kuvaillut kolme tai kolme ja puoli jalkaa [91 – 106 cm] pitkät entiteetit. Pöydän molemmilla puolilla oli kaksi miestä, hieman olennon takana. Mutta nousin siis ylös, enkä kysellyt enää miksi hän oli käyttäytynyt niin typerästi minua vatsaan iskien, koska kun käännyin, katselin suoraan sen pienen olennon silmiin.

Ja… se on kuin… Näet sen, mutta mielestäsi nyhtäistään kaikki, tuntemasi tuska, päässä tuntuu vain humina. Se luki koko elämäni. Tarkoitan, tiedäthän? On vaikea kuvailla mitä todella tunsin siellä. Koko siihen astinen elämä muutamassa sekunnissa, tarkoitan, että tunsin kaiken. Seuraavaksi pitelin päätäni ohimoilta ja putosin lattialle. Seuraava muistamani asia on, että olin herättyäni Jackin toimistossa. He kertoivat Jackin toimistossa, että mitään ei ollut tapahtunut, olin ollut siellä kuulemma koko päivän. Minulla oli kuitenkin vähän toisenlaista tietoa.

Entiteettien ja tiettyjen Yhdysvaltain valtiovallan virastojen välillä on kanssakäymistä. En mene niin pitkälle, että sanoisin heidän antavan meille teknologioita, joilla voisimme tappaa itsemme. He eivät ole sellaisia. Heidän täällä olonsa päämäärät ovat tieteelliset ja humanitaariset. Niillä sieppauksilla, joiden uskon olevan aitoja, ei ole mitään tekemistä ihmisten pelottavien abduktiokäsikirjoitusten kanssa. Niille on syynsä.

Kuvateksti: Clifford Stone sanoo, että kellarikerroksessa istui kenttäpöydän takana entiteetti. Entiteettien täällä olon syyt ovat tieteelliset ja humanitaariset.

Olemme olleet typeriä

Clifford Stone: Olemme olleet erittäin typeriä tavassa, jolla olemme tehneet tietyt asiat. Olemme aiheuttaneet itsellemme vahinkoa. Olemme tajunneet nyt vahingoittaneemme itseämme, ja yritämme tehdä korjausliikettä. Juuri se yksi asia, jota he tarkistavat. Biosfääri on vahingoittunut. He eivät tule tänne korjaamaan sitä, he tulevat tänne katsomaan miten me hoidamme asian.

Kuvateksti: Maan biosfääri eli eliökehä on vaurioitunut. Maan ötökät ja kukat eivät voi hyvin.

Clifford Stone: Mutta valtionjohto ei voi kantaa kaikkea vastuuta, tietämystä ja ymmärrystä. Tilanne on sellainen, että meidän on työskenneltävä yhdessä ihmisinä, yhteen liittyneinä ihmisinä. Meidän on edettävä ja alettava valmistaa itseämme siihen, että otamme lopulta valtavan askeleen, vierailemme toisten aurinkokuntien muilla planeetoilla. Käytän taas sanoja henkinen kasvu, mutta meidän on kasvettava ihmisryhmänä, planeetta Maata edustavina ihmisinä.

En tiedä missä määrin, mutta kyllä, vierailevien lajien – niitä on enemmän kuin yksi – ja eri hallitusten, ei ainoastaan Yhdysvaltojen, vaan maailman hallitusten välillä, on jonkin tyyppistä vuoropuhelua. Täysin kehittyneet valtiot, miten minä muotoilen tämän… Ensisijassa kyseessä ovat kehittyneimmät valtiot, koska avaruudessa käyvät valtiot muodostavat tällä hetkellä heille ja rauhanomaiselle rinnakkaiselolle suurimman uhkan.

UFO-filmi, harmaat

Clifford Stone: Otin pienen mukanani olleen välipalan ja vein sen yläkertaan. Katselimme alas ja näimme käskynjakohuoneeseen. Parveketta ja alhaalla tapahtunutta erotti pleksilasi. Puhetta ei ollut mahdollista kuulla, mutta huomasimme heidän pyörittävän filmiä. Filmissä näkyi erityyppisiä niitä, joita kutsuisimme nykypäivänä ufoiksi ja erityyppisiä muukalaisolentoja: harmaita. Joillakin oli paljon karvoitusta, jotkut näyttivät hyvin paljon samalta kuin me, jotkut näyttivät kaltaisiltamme, mutta merkittävillä eroavaisuuksilla.

Kuvateksti: Clifford Stone näki uransa alkutaipaleella filmin, jota hänen ei olisi kuulunut nähdä. Filmissä näkyi ufoja ja olentoja.

Clifford Stone: Emme tienneet, että ylhäällä oli nyt ihmisiä kanssamme. He kysyivät meiltä: ”Mitä te jätkät teette täällä?” Kerroimme heille asettuneemme syömään välipalaa, koska emme halunneet mennä lounasbaariin. He jatkoivat, että ”teidän on tultava mukaamme, teidän on tultava mukaamme nyt heti”. Tarkoitan, että he tuuppivat meitä. He ottivat meitä kiinni paidasta ja niskasta ja työnsivät meidät portaita alas.

Lopetetaan tämä, ammutaan hänet

Clifford Stone: Kun olimme päässeet portaat alas, he työnsivät meidät ovista ulos. Meidät molemmat työnnettiin pakettiautoon. Ikkunaton pakettiauto oli aivan siinä vieressä odottamassa. He työnsivät meidät sisään ja sulkivat oven. Sitten he ajoivat meidät pois. Emme tiedä minne he meidät veivät, mutta paikka jossa pääsimme vihdoin ulos, oli yksirunkoinen armeijatyylinen rakennus. He veivät meidät sinne sisälle ja laittoivat meidät huoneeseen. Huoneessa oli armeijan kenttävuoteita. Siellä oli yksi pöytä, jossa oli valo. Istuimme yrittäen keksiä miksi he tekivät tämän. Miksi näin tapahtuu?

Pääsin pois viidentenä iltana, he ajoivat minut takaisin majapaikkaani. Kirjauduin sisään ja menin vuoteeseen, koska olin kuolemanväsynyt. Halusin vain nukkua. Seuraava aamu oli lauantai. CQ herätti minut, CQ on kasarmivalvoja. Hän sanoi, että minut halutaan nähdä. Yksi tyyppi käyttäytyi hyvän tyypin tavoin. Toinen sanoi: ”Minähän sanoin, häneen ei olisi pitänyt luottaa. Poistetaan vain se ja se pelistä. Lopetetaan tämä. Ammutaan hänet.” Toinen tyyppi sanoi: ”Ei, ei, ei. Me keskustelemme tästä.” Hän lähetti sen oletetun pahan tyypin hakemaan ruokaa. Käytämme tuota joskus turvallisuusasioissa: hyvä poliisi, paha poliisi. Meillä oli kahvia. Siellä kanssani pysynyt jätkä käyttäytyi hyvän tyypin tavoin.

Kuvateksti: Paha tyyppi lähetettiin pois ja Clifford jäi juomaan hyvän tyypin kanssa kahvia.

UFO-töihin suostuttelu

Clifford Stone: Hän sanoi: ”Sinä pidät näiden asioiden kimpussa työskentelystä.” Sanoin, että enkä pidä. Hän sanoi: ”No, tiedäthän? Sinulla on tähän liittyviä kokemuksia. Sinulla on jonkinlaista osallisuutta. Se ei ollut väärennetty elokuva, ne eivät olleet trailereita.” Hän kysyi haluaisinko työskennellä heidän kanssaan. Sanoin, että en pitäisi siitä lainkaan. Lopulta hän sanoi: ”Katsos, sinä pidät näiden asioiden parissa työskentelystä. Sinun on työskenneltävä. Sinun on opittava tästä enemmän. Tilanne on sellainen, että luovutamme tämän vuoden loppuun mennessä kaiken tietämämme, mutta maailma ei ole turvallinen paikka. Meidän on tiedettävä tämän maan potentiaalisia vihollisia enemmän teknologisesta ja sotilaallisesta näkökulmasta. Pyydän sinua siis työskentelemään kanssamme.”

Ajattelin sitä. Olin nuori. Ajattelin, että olin ollut itse asiassa tällaiseen sekaantunut koko elämäni. Se voisi olla hauskaa. Voisin edetä ja oppia tiettyjä asioita. Saisin vastauksia omiin kysymyksiini. Ymmärtäisin itse asiassa paremmin oman elämäni tapahtumia.

Kuvateksti: Suostuttelu tuotti tulosta.

Koulusta kieltäytyminen

Clifford Stone: Uskon, että: 1) He halusivat minut sotavoimien palvelukseen. 2) He halusivat minut mukaan siihen ohjelmaan. 3) Ei ollut todellista huolta, vaikka alkaisin joskus myöhemmin puhua siitä. He olivat huolissaan ainoastaan siitä mitä pystyisin todistamaan. Mikä vaikutus pienilläkin todisteenpirstaleilla olisi kertomukseeni? Tuollaiseen johtopäätökseen olen tullut. Tiedän heidän halunneen minun pysyvän mukana, he eivät halunneet minusta eroon. Tiedän heidän halunneen minun menevän sinne, johon he viittasivat nimellä se koulu. Mutta en olisi ikipäivänä sitoutunut menemään sinne, johon he viittasivat nimellä se koulu.

”Jos menet sinne kouluun, sinulle avautuu kokonaan uusi maailma, kokonaan uusi reitti.” Mutta minun täytyi suostua siihen. Minun olisi täytynyt allekirjoittaa tiettyjä papereita sinne mennäkseni, mutta en ollut halukas menemään siihen kouluun. Olin nähnyt ohjelmassa mukana olleita ihmisiä, jotka olivat menneet siihen kouluun. Ja… sanotaan vain, että en pitänyt heidän persoonastaan. En pitänyt ajatuksesta, että sinne menemisen teki sinusta jotain erityistä. Se teki sinusta primadonnan. Niin ei olisi pitänyt olla. Minusta tuntui, että tärkeintä olisi olla palvelija, ei päinvastoin. En pitänyt joidenkin niiden ihmisten mielenlaadusta ja asenteista. En halunnut tulla heidän kaltaisekseen. Yksi peloistani oli, että kouluun meneminen muuttaisi minut samanlaiseksi.

Kuvateksti: Clifford Stone halusi olla palvelija, eikä mikään palveltava primadonna. Hän kieltäytyi menemästä siihen kouluun.

Kiilanmuotoisen ei-maanpäällistä alkuperää olleen aluksen talteenotto

Clifford Stone: On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät tapauksia olevan, talteenottoja on. Mutta talteenottoja on vähän ja niiden välinen aika on pitkä. Yksi tapaus sattui vuonna 1969. Silloin otettiin talteen alus, jota nimitän kiilanmuotoiseksi alukseksi. Se tapahtui paikassa nimeltä Indiantown Gap. Tiedän silloin olleen kylmä, joten taisi olla talvi. Lunta ei ollut.

Olimme parhaillaan harjoitustehtävässä, 96. siviilitehtäväryhmä. Olin osa 96. siviilitehtäväkomppaniaa. Olin NBC-viestintäyksiköstä vastaava NCO-upseeri. NBC tarkoitti siis ydinvoima, biologinen ja kemiallinen. Meille ilmoitettiin, että oli tapahtunut välikohtaus, johon liittyi pudonnut alus. Meidän piti avustaa sen talteenotossa. Paikalle ilmestyneet henkilöt tiesivät tarkalleen minne olimme menossa, koska menimme komppanian – tai pitäisikö sanoa ryhmän – harjoituksen järjestäytymisalueelle. Menimme järjestäytymisalueeksi kutsumallemme alueelle. Sieltä menimme toiseen sijaintipaikkaan Indiantown Gapissä.

Siviilit, uteliaat tai muut sellaiset eivät aiheuttaneet meille mitään ongelmia. En mene siihen alukseen liittyvissä asioissa yksityiskohtiin. Siitä on olemassa ääninauha, jossa mennään yksityiskohtiin. Tilanne on sellainen, että teimme talteenoton. Olin talteenottoon osallinen. Menin mittaamaan pintalukemia. Tajusin, että näkemäni ei ollut ihmisalkuperää.

Oma osallisuuteni oli rajallinen. Kun pääsimme sinne, siellä oli jo järjestelty tiimi. Kohteen ympärille oli jo aseteltu valonheittimet. Minua pyydettiin menemään yhä lähemmäs ja lähemmäs kohdetta ottamaan lukemia APD 27:lla. Sen tehdessäni tajusin, että näkemäni ei ollut maapallolta peräisin. Epäröin mennä tässä pidemmälle, koska muutun tunteelliseksi…

Kuvateksti: Mainitussa paikassa sijaitsee koulutuskeskus.

Bentwatersin tapaus, joulukuu 1980

Clifford Stone: Bentwaters on toinen mielenkiintoinen tapaus. Me menimme sinne vetämään yhteen joitakin aineellisen todistusaineiston tietoja. Siellä oli valokuvia ja filmimateriaalia. Oli todisteita korkeasta taustasäteilystä, ei niin valtavan korkeasta, mutta normaalia korkeammasta. Totesimme joitakin poikkeavuuksia olevan sillä alueella, johon viittasimme nimellä törmäyspaikka. Huomasimme myös, että puiden latvat olivat tasautuneet samalle tasolle. Kun me pääsimme sinne, oli joulukuu. Sanoisin sinne saapumispäivämme olleen joulukuun 28. päivä.

Bentwatersin materiaalit

Clifford Stone: Keräsimme materiaaleja. Veimme materiaalit Lindseyn lentotukikohtaan, kaiken saamamme vahvan todistusaineiston – paremman termin puuttuessa – kaiken siellä olleen dokumentaation. Siellä oli jopa joitakin valokuvia, joihin ei mielestäni ole viitattu. Tutka poimi havainnot. Sekä Englannin että Yhdysvaltojen hallitukset olivat tietoisia niistä havainnoista. Meillä ollut vankka todistusaineisto vietiin Lindseyn lentotukikohtaan. Siellä se vedettiin yhteen jonkinlaiseksi informaatioksi, joka pystyttiin toimittamaan NATO-joukkojen Euroopan komentokeskukseen (SHAPE) perehdyttämistä varten.

En tiedä ketkä SHAPE-komentokeskuksessa perehdytettiin asiaan, mutta tiedän että meidän oli tehtävä niin. Sitten tiedot laitettiin erikoiskuriirin matkaan. Meille sanottiin, että ne lähetettiin Washingtoniin, tarkoitan Washington D.C.:tä. En usko asian menneen niin. Uskon sen menneen lentotukikohtaan lähelle Washington D.C.:tä. Materiaalit siirrettiin Fort Belvoiriin Virginiaan ilmavoimien kenttätoimikeskukseen, joka oli siihen aikaan Yhdysvaltain ilmavoimien erikoiskenttätoimiryhmän päämaja. He ottivat materiaalit ja tekivät sille mitä tekivät, ja saivat aikaan viimeistellyn tiedustelutietotuotteen.

Kuulustelut Bentwatersin tapauksessa

Clifford Stone: On tärkeää pitää mielessä syy miksi se meni Lindseyyn: Yhdysvaltain ilmavoimien kenttätoimikeskuksella oli erillisosastoja kentällä. Lindseyn lentotukikohta oli Bentwatersia lähin erillisosasto. He saivat materiaalit. He olivat varautuneet turvaamaan sitä, kunnes se pääsi Yhdysvaltoihin. Siellä oli myös tutkimuksissa mukana olleita. Paikalle saapui muitakin ihmisiä, joista emme tienneet… minä en tiennyt keitä he olivat. Tiesimme heidän olevan mukana tutkimuksissa, koska he tekivät tarpeellisia asioita. He kyselivät: vaikeita kysymyksiä, erittäin tärkeitä kysymyksiä, he kyselivät osallisina olleilta tekniikan ihmisiltä teknisiä kysymyksiä. Tiedän olevan tosiasia, että joitakin englantilaisia ja yhdysvaltalaisia tutkankäyttäjiä kuulusteltiin. Tiedän, että joitakin siellä kahtena eri yönä olleita kuulusteltiin.

Kuvateksti: RAF Bentwatersin rakennuksia.

[Kersantti Stone puhuu tässä ufotapauksesta, joka tunnetaan myös nimellä Rendleshamin ufotapaus. Tapaus sattui kahden sotilastukikohdan läheisyydessä, joista toinen oli RAF Bentwaters. Linkki Wikipedia: Rendleshamin ufotapaus]

Belgian ufotapaus ja selkkaus Neuvostoliiton rajalla

Clifford Stone: Olin osallinen Belgian ufotapauksiin kesäkuussa / heinäkuussa 1989. Arvioimme tietoja ja keräsimme dataa ufon ylilennoista Belgiassa. Ne kulkivat myös Euroop… Saksan yllä.

Meillä oli rajalla yksi tapaus. Näimme kohteen siinä rajalla sattuneessa tapauksessa. Se oli Neuvostoliiton alueen yllä. Näimme, että venäläiset olivat melko järkyttyneitä. He järkyttyivät melko lailla, koska kyseessä oli valtavan kokoinen esine. Se oli kolmion muotoinen, kukin kolmion sivu oli kolmen jalkapallokentän mittainen. Se lensi ei-kenenkään-vyöhykkeeksi kutsumamme alueen yli. Hermostuimme kaikki, kun se lensi siellä.

Kuvateksti: Hiukset silloin, kun ne eivät olleet nousseet vielä pystyyn.

Hiukset nousevat pystyyn

Clifford Stone: Silloin ei ollut talvi. Sanoisin sen olleen suunnilleen elokuussa. Lopulta tunsi kuinka hiukset nousivat pystyyn. Se oli enemmän kuin vain pelonväristysten tai sellaisten saaminen, tiedäthän? Siellä tapahtui jonkinlainen fysiologinen efekti. Kun selkkaus hieman hellitti, laitoimme hävittäjiä hälytystilaan. Ilmoitimme niille, että aukkopaikan yli saattaa olla tulossa Neuvostoliiton koneita. Aikomuksemme oli pysäyttää se. Venäläiset tekivät samalla tavoin. Se meni takaisin Neuvostoliiton ilmatilaan, ja he lähettivät hävittäjiä rynnäkköön yrittääkseen pysäyttää sen. Se ei liikkunut lainkaan nopeasti. Se liikkui erittäin hitaasti. Sillä ei ollut mitään kiirettä päästä alueelta pois. Tänä erityisenä yönä kukaan ei kuitenkaan tulittanut sitä.

Ihmisille annetaan ”informaatiota”

Clifford Stone: Siellä otettiin kuvia. Neuvostoliiton kanssa neuvoteltiin. Kun tällaista oli meneillään, niin kaikki otettiin sisälle perehdytykseen. Ihmisille annettiin informaatiota, että heidän näkemänsä ei ollut mitään sen kummempaa kuin alueelle harhautunut venäläinen MiG-27, joka oli tullut riittävän pitkälle ei-kenenkään-vyöhykkeelle aiheuttaakseen ongelman ja hälytyksen. Mutta ei se ollut MiG-27. Tiesimme tasan tarkkaan mitä katselimme. Tiesimme miltä MiG-27 näyttää. Meillä oli opiskelukortteja, joissa oli erilaisten Neuvostoliiton ja jopa omien alustemme silhuetteja.

Kuvateksti: MiG-27:n siipien kärkiväli ei ole kolmen jalkapallokentän mittainen, vaan Wikipedian tietojen mukaan 7,8 – 14 metriä. Kersantti Stonen mukaan ufo ei ollut MiG-27.

Aerodynaamisesti järjetön alus

Clifford Stone: Joten, tiesimme tarkalleen mitä katselimme. Näkemämme alus oli erikoista alkuperää. Se ei ollut aerodynaamisesti järkevä. Kun sanon, että se ei ollut aerodynaamisesti järkevä, niin tarkoitan, että sillä ei ollut mitään keinoa pysyä ylhäällä ilmassa sillä tavoin, ilman mitään näkyvää lentotukea, kuten helikopteria. Sellaista ei ollut siellä. Se oli täysin äänetön, se ei pitänyt mitään ääntä. Se oli suunnilleen kolmen kerroksen korkuinen.

Kuvateksti: Kersantti Stonen kuvailema ufo oli kolmion muotoinen, kolmen kerroksen korkuinen, täysin äänetön, eikä sen olisi pitänyt pysyä ilmassa. Se sai hiukset nousemaan pystyyn. Sivun pituus oli noin 274 – 330 metriä, riippuen millaista jalkapallokenttää tarkoitetaan.

Ei se meidän ollut

Clifford Stone: Tämä oli yksi niistä selkkauksista, joka sai minut hieman huolestuneeksi. Se sai minut ajattelemaan lopettamista ja perheen pariin palaamista, perhe-elämään palaamista. Selkkaus kärjistyi. Tilanne eskaloitui niin, että Neuvostoliitto jätti Belgian hallituksen välityksellä Yhdysvaltojen hallitukselle virallisen vastalauseen. He ilmoittivat, että he ja monet muut valtiot ovat erittäin huolestuneita kun Belgian viranomaiset antoivat meidän lentää häivelentokoneita tiedustelutehtäviin Neuvostoliittoon.

Me tiedotimme ja keskustelimme Neuvostoliiton kanssa. Opastimme ainakin kahta Neuvostoliiton sotavoimien yhdyshenkilöiden valtuuskuntaryhmää, että tällä ei ole mitään tekemistä sellaisen kanssa, että olisimme lähettäneet häivelentokoneita heidän alueelleen. Neuvostoliittoa varoitettiin meneillään olevasta. He vihjasivat jopa, että kyseessä oli ollut meidän aluksemme. Heille vakuutettiin, että se ei ollut meidän. Vakuutimme myös Belgian viranomaisille, että se ei ollut meidän.

Liikehdintää tietyn informaation pitämiseksi salassa

Clifford Stone: Belgian viranomaisilla oli omat ufohavaintonsa, ne on nähty TV:ssä. Se mitä ette tiedä noista havainnoista on, että oli suunnaton – en halua nimittää sitä peittelyksi – oli liikehdintää tietyn informaation pitämiseksi salassa noista havainnoista. Oli joitakin pyrkimyksiä muuttaa tutkanäyttöjen kuvamateriaalia, jopa siihen pisteeseen asti, että niissä näytti kuin ufo olisi mennyt maan alle. Ei se niin tehnyt. Sen oli muistaakseni tarkoitus mennä noin 180 metriä maan alle. Sellaista ei tapahtunut. Se oli näkyvissä. Ihmiset näkivät sen. Lentäjät näkivät sen. Lentokoneiden lentäjät lukittuivat siihen. Mutta nuo olivat asioita, jotka herättivät enemmän kysymyksiä, kuin mihin olimme halukkaita vastaamaan. Joten päätimme pitää asian pois lehdistöstä, ja onnistuimme siinä.

Kuvateksti: Haastateltava ei halua käyttää sanaa peittely, mutta ufo aiheutti tietynlaista ”liikehdintää”.

Ufon laskeutuminen Iranissa vuonna 1976

Clifford Stone: Tapaus Iranissa syyskuun 19. päivänä 1976. Tilanne on sellainen, että on olemassa erittäin salaisia löydöksiämme käsitteleviä asiakirjoja. Molemmat hävittäjät purettiin yritettäessä saada selville oliko jotain keinoa selittää mitä noille hävittäjille oli todella tapahtunut, kun niihin oli tullut toimintahäiriö yhtä aikaa.

Havainnon sijaintipaikalla oli tilanne, jossa huomattiin joitakin poikkeavuuksia, siis siellä missä yksi ilmavoimien lentäjistä näki ufon laskeutuvan maanpinnalle. Äänitimme nuo poikkeavuudet audiolaitteilla. Otimme alueella kuvamateriaalia. Sillä filmimateriaalilla näkyi joitakin outoja asioita. En ole tietoinen kaikesta laskeutumisalueella tapahtuneesta, minulla ei ole kaikkea tietoa. Se ei ollut jotain sellaista, johon minun oli pakko sekaantua. Vain kuitenkin kertoa sen verran, että mitä tahansa siellä tapahtuikin, piti ihmiset siellä kiinni 2 – 3 viikon ajan.

Ufoa tulitetaan

Clifford Stone: Muistaakseni oli vuosi 1986, kun tulitimme ufoa kahdessa eri tilanteessa. Ufo häipyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vuonna 1980 oli tapaus, jossa… ei se oli vuonna 1986. Vuonna 1986 oli selkkaus, jossa 20 tai useampi ufo lenteli brasilialaisen lentokoneen ympärillä. Ne lentelivät rinkiä heidän ympärillään. Nuo tallenteet ovat tärkeitä. Ne ovat viranomaisten asiakirjoilla dokumentoituja tapahtumia.

Vuoden 1947 jälkeen

Haastattelija: Kuinka paljon tuollaisia tapauksia on ollut vuoden 1947 jälkeen?

Clifford Stone: Ei enempää kuin pari tusinaa. Tuo on lukumäärä suunnilleen. Se perustuu saamaamme tilanneselostukseen. Se tilanneselostus tuli osana… Se tapahtui vuonna 1969, kun saimme tietoa suunnataksemme siinä tapauksessa hakemaan takaisin B-52 lentokonetta. Meitä informoitiin, että tapauksia oli ollut vuoteen 1969 mennessä korkeintaan pari tusinaa. 1940-luvulla ja 1950-luvun alussa oli ollut lukuisia tapauksia. Ja jälleen, jotta teen nuo tapaukset täysin selväksi… Tämä kuulostaa hullulta, mutta tutka aiheuttaa vahinkoa heidän ohjausjärjestelmilleen. Heidän täytyi tehdä sen vuoksi hienosäätöjä ohjausjärjestelmiinsä.

Kuvateksti: Myös ufot lähettävät Clifford Stonen mukaan hätäkutsun.

Ufon hätäkutsu

Clifford Stone: Kuinka monta ruumista on löydetty? En tiedä. Kuinka monta sellaista maahansyöksyä on tapahtunut, joista saimme vain pirstaleet, koska he tulivat paikalle ja tekivät oman hakuoperaationsa ennen kuin me ehdimme sinne? En tiedä, mutta niin on tapahtunut. Se on tapahtunut. Kun heillä on ongelmia, he lähettävät hätäkutsun kuten mekin. Moni ihminen ei koskaan viittaa tuollaiseen. Tuota kysymystä ei koskaan kysytä. Mutta jälleen, me ajattelemme heitä joinakin mahdottomina koskettaa, aivan kuin tuo täytetty eläin tuossa. He ovat kuitenkin eläviä, hengittäviä olentoja, yhtä kuolevaisia kuin sinä ja minä. He ajattelevat, rakastuvat, heillä on mieltymyksiä ja inhon kohteita, heillä on sosiaalinen kulttuuri. On niin tärkeää yrittää saada ihmiset ymmärtämään, että asia on noin.

Ufojen ihmiskerroin

Clifford Stone: Haluan laittaa ihmiskertoimen takaisin ufoihin. Kun sanon ihmiskerroin, niin tarkoitan heidän olevan oikeita ihmisiä. Voin kutsua heitä entiteeteiksi tai olennoiksi, mutta teen sen kutsumatta heitä oikeiksi ihmisiksi vain siksi, että ei sotketa puhunko vierailijoistamme vai meistä. Joskus huomaa ihmettelevänsä, että kummat ovat oikeampia ihmisiä he vai me? Tilanne on sellainen, että nämä asiat on tuotava myös esille, se tosiasia, että he ovat itse asiassa aivan kuten sinä ja minä. Meidän on etsittävä samankaltaisuuksia, ei eroavaisuuksia, ja päästävä parempaan yhteisymmärrykseen, koska lopulta tapahtuu se uusia ovia avaava lopullinen kontakti, eikä se ole kovin kaukana tulevaisuudessa.

Tukikohta Vietnamissa

Clifford Stone: Monet ihmiset istuvat kädet ristissä sanoen, että ei heillä ole tukikohtia täällä. Kyllä heillä on.

Haastattelija: Onko sinulla jotain tiettyjä tietoja heidän tukikohdistaan täällä?

Clifford Stone: Olimme vuonna 1970 osallisina merkittävään viholliskosketukseen yhdessä heidän Vietnamissa sijaitsevassa tukikohdassaan, joka sijaitsee suunnilleen 11,3 km etäisyydellä Kambodžan rajasta. Tein siitä ääninauhan, jos haluat tietää siitä lisää. Teen sinulle ääninauhasta kopion. Pyydän anteeksi, että yritän itse asiassa pidätellä joitakin näitä juttuja yksinkertaisesti siksi, että jos alan kertoa niitä, niin alan elää niitä uudelleen. Ja te ette ymmärrä. Tarkoitan, että te ette todellakaan ymmärrä.

Kuvateksti: Kuvia Vietnamista.

Kersantti Clifford Stone tiedotustilaisuudessa kansallisella lehdistöklubilla vuonna 2001

Linkki tiedotustilaisuudesta kuvattuun videoon, josta käännös on tehty: LINKKI.

Toimittaja: Voisitko kuvailla miltä he näyttävät?

Clifford Stone: Voisin, mutta siihen menisi luultavasti valtavasti aikaa. Sanon noin, koska kun lähdin vuonna 1995, meillä oli luettelo 57:stä eri lajista. On yksilöitä, jotka näyttävät hyvin paljon samalta kuin sinä ja minä. He voisivat kävellä keskuudessamme, etkä huomaisi joitakin asioita lukuun ottamatta edes kovin paljon eroavaisuuksia. He saattaisivat pystyä koskettamaan pimeässä huoneessa esinettä ja määrittämään minkä värinen tuo esine saattaisi olla. Heillä olisi tehostettu haju-, näkö- ja kuuloaisti.

Tilanne on sellainen, että on erityyppisiä tavallisesti harmaiksi kutsumiamme. Me emme käyttäneet sotavoimissa heistä nimitystä harmaat, mutta harmaita on ainakin kolmea eri tyyppiä. Jotkut olivat paljon meitä pidempiä. Haluan painottaa suurimmaksi osaksi sitä omaleimaista seikkaa, että luetteloimamme entiteetit olivat itse asiassa [ihmismäisiä] humanoideja. Tämä sai aikaan sellaisen tilanteen, että tiedeyhteisö yritti selvittää miksi asia on niin. Voisi olettaa, että tänne toisilta planeetoilta lentävät olisivat niin sanotusti toisentyyppisiä olentoja, eivätkä näyttäisi välttämättä meitä muistuttavilta humanoideilta. Tuolla jossakin on ilmeisesti kuitenkin melko paljon humanoideilta näyttäviä lajeja. Siitä syntyy ongelma, johon tieteen on vastattava.

Kuvateksti: Ufojen talteenotoissa mukana ollut Yhdysvaltain maavoimien kersantti Clifford Stone ihmettelee miksi heidän luettelossaan vuonna 1995 olleet 57 eri lajia näyttivät ihmismäisiltä humanoideilta.

Kersantti Clifford Stone: ET-viestintä ufojen maahansyöksypaikoilla

Linkki haastatteluun, josta käännös on tehty: LINKKI.

Haastattelija: Koin toukokuussa vuonna 2001 jotain sellaista, jonka jälkeen en enää epäillyt, että avaruusolennot ovat vierailleet ihmiskunnan luona koko olemassaolomme ajan. Se tapahtui Disclosure-projektin tiedotustilaisuudessa kansallisella lehdistöklubilla Washington D.C.:ssä. Olin kulissien takana ja tapasin todistajista useita, mukaan lukien miehen, jonka nimi on kersantti Clifford Stone. Vaikka hänen kertomansa aiheutti kiistelyä, niin hänen sanomansa kiehtoi minua.

Telepaattinen yhteys

Haastattelija: Tapasin Cliffordin uudelleen vuoden 2008 syyskuussa Bay Area UFO Expo -tapahtumassa. Hän kertoi tarinansa kameran edessä. Cliffordin työtehtävänä Yhdysvaltain maavoimissa oli nimittäin kommunikoida avaruusolentojen kanssa ufojen maahansyöksypaikoilla.

Haastattelija: Tapahtuiko sellaista, että sinulla tosiasiassa oli pyydettäessä telepaattinen yhteys vierailijoihin?

Clifford Stone: Kyllä. Entiteetit tekivät aloitteen. Olin joskus erittäin herkkätunteinen.

Hakuoperaatiot

Haastattelija: Tämä kuulostaa sellaiselta, että tätä ei tapahdu kovin usein. Olen kuullut sinun puhuvan tämäntyyppisistä maahansyöksypaikoista. Tällaista ei tapahdu usein?

Clifford Stone: Ei.

Haastattelija: Mutta sitä tapahtuu.

Clifford Stone: Kyllä tapahtuu. Minulla oli sotavoimissa oikea työ. Kun noita tapauksia sattui, minulle soitettiin jos satuin olemaan sillä alueella. Oli ihmisiä, joille se oli elämäntehtävä. Nuo ihmiset ilmestyivät paikalle, mutta he olivat täydellisessä valvonnassa. Oli myös muita ihmisiä, joilla ei ollut tapahtumista aavistustakaan. Heitä kävi sääliksi, koska monet heistä eivät tienneet miten asia olisi pitänyt hoitaa.

Kuvateksti: Joiltakin puuttui asiantuntemus tilanteen hoitamiseen.

Haastattelija: Sinua siis hyödynnettiin erityisesti maahansyöksypaikoilla hakuoperaatioissa. Kyseessä oli jonkinlainen maahansyöksyjä hoitava divisioona, eikö niin?

Clifford Stone: No, oli operaatioita joiden avulla talteenotot tehtiin.

Suoraa puhetta

Haastattelija: Kyllä. Puhutaan hieman yhteydestä heihin toisiin.

Clifford Stone: Kuljin edellä ja pidin yhteyttä. He puhuivat suoraan sinulle. Kun he puhuvat suoraan sinulle, kuulet heidät päässäsi mutta myös korvillasi, kukaan muu ei kuitenkaan kuule sitä. Tunnet myös heidän tunteensa. Tunsin joskus pelon ja kivun, heidän menetyksensä pystyi tuntemaan. Pystyin tuntemaan heidän pelkonsa siitä, että he eivät näkisi läheisiään enää koskaan.

Ihmismäisyys

Clifford Stone: Me kuvittelemme heidät sarjakuvahahmoiksi. Heillä on yhteiskuntia ja perheitä. He ovat ihmismäisempiä kuin tunnustamme. Tiedän tämän kuulostavan hullulta, mutta sitä he ovat. Meidän on katsottava samankaltaisuuksia meidän ja heidän välillä. Kun avoin kontakti tapahtuu, niin se on paljon helpompi, jos pystymme katsomaan samankaltaisuuksiamme.

Nike Ajax -kohdeilmatorjuntajärjestelmä ja ufon maahansyöksy

Haastattelu on tehty elokuussa 2000. Linkki haastatteluun, josta käännös on tehty: LINKKI.

Opiskelu ja työura

Harland Bentley: Olin värvättynä Yhdysvaltain maavoimiin kahden vuoden ajan. Sitten pääsin pois sotavoimien palveluksesta ja menin yliopistoon. Valmistuin vuonna 1963 suorittaen BS-EE-tutkinnon [luonnontieteiden kandidaatti, sähkötekniikka. Sen jälkeen olin tutkintoon tähtäävässä ydintekniikan koulutusohjelmassa. Olen suorittanut myös lääketieteen opiskeluun valmistavia opintoja. Olen työskennellyt vuoden 1963 jälkeen myös urakkasopimuksilla NASAlle, Yhdysvaltain energiaministeriölle ja lukuisille sähköalan yrityksille Washington D.C.:n alueella.

Kuvateksti: NASA on Yhdysvaltain liittohallituksen alainen ilmailu- ja avaruushallintovirasto. Lyhenne NASA tulee sanoista National Aeronautics and Space Administration.

[ Linkki Wikipedia: NASA ]

Maahansyöksy Nike Ajax -ohjuslaitoksessa

Harland Bentley: Olin vuosina 1957 – 1959 suurimmaksi osaksi Nike Ajax -ohjuslaitoksessa aivan Washington D.C.:n pohjoispuolella Olneyn lähellä Marylandissä. [Linkki Wikipedia: Nike-Ajax] Olin tutkankäyttäjä.  Katsoin ulos ikkunasta toukokuussa 1958 noin klo 6:00, tiedän sen olleen klo 6, koska silloin kaikki nousivat ylös. Kuulin ensimmäiseksi sykkivältä muuntajalta kuulostavan äänen. Katsoin ikkunasta ulos avomaan toiselle puolen ja näin kohti maata matkaavan esineen. Näin kuinka se törmäsi maahan ja siitä hajosi irti palasia. Sitten se nousi uudelleen lentoon. Pukeuduin välittömästi ja menin kukkulalle, jossa tutka sijaitsi. Otin kaukoputken jolla meillä oli tapana seurata Pohjantähteä linjataksemme tutka-antennimme. Istuin ja asensin tutkan. Katselin ympäri peltoa makaavia kappaleita. Suurin näkemäni palanen hehkui itse asiassa valkohehkuisena ja oli luultavasti pesukoneen kokoinen.

Ilmavoimien henkilöstö saapuu

Harland Bentley: Ilmavoimien henkilöstö saapui vähän myöhemmin. He alkoivat kulkea ympäri peltoa ja keräillä niitä palasia. He käyttivät suurimman palasen nostamiseen pitkiä tankoja, erittäin pitkiä tankoja. He laittoivat sen lyijyllä vuorattuun tavarankuljetusautoon. He saivat sen autoon työntäen toisella pitkällä tangolla. Muu henkilöstö keräsi toiset ympäriinsä makaavat palaset.

Säteilysuojapuvut ja viiltävä alus

Harland Bentley: Ydintieteen näkökulmasta katsoen siinä oli mielenkiintoista, että muistan henkilöstöllä olleen päällään suojapuvut, säteilysuojapuvut. He lähtivät viemään materiaalia pois. Minulla ei ole mitään käsitystä minne se meni. Toinen pulma siinä jutussa oli se, että kun alus nousi maahan osumisen jälkeen uudelleen ilmaan, se meni metsikön puiden läpi ja itse asiassa katkoi noin 7 – 13 senttimetriä paksut puunhaarat yhdellä kertaa kuin puukko tai viidakkoveitsi. No, tuo ei ollut se tapahtumien todella mielenkiintoinen osa. Todella mielenkiintoinen osa tapahtui seuraavana iltana ollessani työvuorossa.        

Kuvateksti: Harland Bentley sanoo, että siivoukseen suorittaneella ilmavoimien henkilöstöllä oli yllään säteilysuojapuvut.

15 – 20 ufoa Gaithersburgissa

Harland Bentley: Kello oli suunnilleen 22 tai 23 illalla. Sain soiton Gaithersburgin laitoksesta, että heillä oli siellä parhaillaan 12 – 15 kappaletta ufoja 15 – 30 metrin korkeudella maanpinnasta. Kysyin radiopuhelimessa kanssani olleelta kaverilta: ”Millaista ääntä ne pitävät?” Hän otti päässään olleen mikrofonin pois ja laittoi sen pakettiauton ikkunasta ulos. Kuului taas sama sykkivä ääni, paitsi nyt niitä oli enemmän. Hän kuvaili niiden erilaisia muotoja ja niin edelleen.

Minulla oli M-33 pyyhkäisytutka päällä. Löysin tutkan kaikumerkin aivan siitä maa-alueen vierestä, jossa Gaithersburgista sanottiin niiden… hmmm… kulkuneuvojen olevan. Sitten yhtäkkiä ne kaikki nousivat ilmaan yhtä aikaa. Se tapahtui 33 ja 1/3 RPM tutkani yhdellä pyyhkäisyllä. Laskimme anologiatietokoneellamme, että niiden nopeuden olisi pitänyt olla tasaisella nopeudella noin 31 500 km/h, jotta ne olisivat ehtineet liikkua siitä paikasta seuraavan tutkanpyyhkäisyn ilmoittamaan paikkaan.

Kuvateksti: Gaithersburgista ampaisi ilmaan 12 – 15 ufoa. Jos niiden nopeus olisi ollut tasainen, niin se olisi ollut 31 500 km/h. Tutkaa käyttänyt Harland Bentley käytti ufoista myös nimitystä kulkuneuvo.

Maahan osunut esine

Harland Bentley: Maahan osunut esine oli halkaisijaltaan luultavasti yli yhdeksän metriä. Sen ulkoreunalla vaikutti olevan pyöreitä palloja, ylhäällä lähellä huipulla ollutta kakkua muistuttanutta osaa. Siinä oli erivärisiä valoja: oransseja, punaisia ja joitakin keltaisia, mutta ne sykkivät. Tarkoitan, että oli melkoinen näky kun se vaappui kohti maata ja törmäsi. Se tuli melko suurella nopeudella.

Törmäyspaikka

Haastattelija: Kuinka kaukana se oli sinusta?

Harland Bentley: Missä se törmäsi… Se tuli itse asiassa alas kasarmin kattojen yli, joten näin törmäyspaikassa sen peräpään. Sinne oli matkaa luultavasti 1,8 kilometriä. Tiedän sen, koska käytin vertailukohtana 1,8 km etäisyydellä ollutta laukaisualustaa. Vartiovuorossa oli yksi henkilö, joka näki itse asiassa sen tulevan ja menevän kattojen yli. Vartiomökki oli vain muutaman metrin päässä kasarmeista. Hän näki tosiasiassa koko matkan, kun se tuli alas ja osui maahan, heti siitä alkaen kun se tuli ensimmäisen kerran näkyviin.

Nouto ja peitetarina

Haastattelija: Sanoit, että noudon tekivät ilmeisesti ilmavoimat?

Harland Bentley: Kyllä, ilmavoimat. Se tapahtui tutka-alueen aitojen ja myös laukaisualustan aitojen ulkopuolella, joten se oli siviilialueella. Se laskeutui erään henkilön viljapellolle. Maanviljelijä itse asiassa seisoskeli siellä pesemässä käsiään nähdessään sen syöksyvän maahan ja nousevan uudelleen lentoon. Tämä tapahtui lähellä Mt. Zionia Marylandissä. Mt. Zionin toisella puolella, idässä. Tiedän, että New York Times -sanomalehteen pamahti lehtijuttu seuraavana päivänä.

Kuvatekti: Tapaus päätyi New York Times -sanomalehteen, joten jotain piti keksiä.

Haastattelija: Milloin?

Harland Bentley: Toukokuussa 1958. Ylhäältä tuli määräys, että tästä ei puhuta mitään kenellekään, mutta se oli tietenkin jo silloin sanomalehdissä. Tapahtui vielä sellaista, että kun seurasin niitä seuraavana iltana ilmaan nousseita kulkuneuvoja, niin kyseltiin mitä ne todellisuudessa olivat. Kenraali tuli paikalle ja sanoi niiden olleen helikoptereita, jotka tekivät joitakin merivoimien / maavoimien / ilmavoimien manöövereitä. Se nauratti meitä kaikkia kovasti. Käytetty peitetarina oli sellainen. Päivänselvästi muillakin ihmisillä oli ollut tutkat päällä, he olivat nähneet myös niiden lähdön.

Kuvateksti: Kenraali sanoi toukokuussa 1958, että 15 – 20 Yhdysvaltain merivoimien / maavoimien / ilmavoimien helikopteria oli ampaissut ilmaan nopeudella 31 500 km/h. Peitetarina nauratti kaikkia kovasti.

Ufon maahansyöksy Perussa

[Jonathan Weygandt luettelee haastattelussa koulutuksensa ja työuransa erittäin perusteellisesti. Sitä on tiivistetty käännöksen alussa.] Linkki haastattelun, josta käännös on tehty: LINKKI.

Merijalkaväkeen ja ilmapuolustustykkimieheksi

Korpraali Jonathan Weygandt: Värväydyin heinäkuussa 1994 viivästyneessä tuloerässä merijalkaväkeen ollessani yhä lukiossa. Värväydyin noin vuoden viiveellä. Menin intensiivikurssille sunnuntaina kesäkuun 18. päivänä. Valmistuin 8.9.1995. Siitä eteenpäin MRS:ni oli 0311 eli rintamasotilas.

Tammikuun lopulla 1996 minulle annettiin uudet määräykset ja uusi MOS eli sotilaan ammattitaitotaso, joka oli 7212 Stinger Avenger. Minulle myönnettiin kymmenen päivän loma ja lähetettiin sitten Fort Blissin tukikohtaan El Pasoon Teksasiin. Menin koulutukseen tullakseni ilmapuolustustykkimieheksi, joka käyttää FIM 92 Alpha Stinger -ilmatorjuntaohjusta ja Avenger-asejärjestelmää. Olin koulutuksessa vuoden 1996 helmikuusta saman vuoden toukokuun lopulle saakka.

Siirto laseriskupuolelle ja komennus Peruun

Jonathan Weygandt: Kun valmistuin tuosta koulusta, minut siirrettiin ensimmäiseen palveluspaikkaani toiseen merilennostoon, 28. merijalkaväen ilmavalvontaryhmään, toisen ilmapuolustuspataljoonan joukkoihin Pohjois-Carolinaan. Minut määrättiin kesäkuussa 1996 patteriin B, jossa osallistuin lukuisiin operaatioihin. Olin periaatteessa siellä, kunnes minut siirrettiin helmikuussa 1997 laseriskupuolelle. Minulta kysyttiin haluaisinko siirtyä sinne. Vastasin, että haluan todellakin. Olin siis vapaaehtoinen. Minut lähetettiin sille osastolle. Meidät lähetettiin sen vuoden maaliskuussa Peruun turvaamaan tutkalaitoksen ympäristöä. Tutkalaitos jäljitti muka huumeita kuljettavia lentokoneita, jotka tulivat ja lähtivät Perun ja Bolivian ilmatilasta.

Kuvateksti: Korpraali Jonathan Weygandt palveli Yhdysvaltain merijalkaväessä.

Maahansyöksypaikan turvaustehtävä

Jonathan Weygandt: Eräänä iltana kersantti Allen ja kersantti Atkinson tulivat luoksemme ja sanoivat: ”Näyttää siltä, että meillä on lentokoneen maahansyöksytilanne. Se on mahdollisesti oma. Teidän pitää mennä turvaamaan maahansyöksypaikka.” Oli myöhäinen ilta, noin klo 23 tai 24.

Olin vartiovuorossa sinä iltana, joten olin jo jalkeilla. Olin työvuorossa. Meillä oli 12 tunnin työvuorot, 12 tuntia töitä ja 12 tuntia vapaata. Kaikki lähtivät sinä aamuna. Joukko oli kasassa noin klo 3 tai 4 aamulla. Lähdimme matkaan viidellä tai kuudella Hummer-merkkisellä autolla. Ajoimme kohteeseen, loppumatka oli raahauduttava pusikoiden läpi. Pääsimme sinne noin klo 6 tai 7 aamulla, juuri kun oli alkanut tulla valoisaa.

Kuvateksti: Merijalkaväen korpraali Jonathan Weygandtille tuli tehtäväkomennus turvaamaan mahdollisesti oman lentokoneen maahansyöksypaikkaa Perun viidakkoon.

Matka maahansyöksypaikalle aluksen luo

Jonathan Weygandt: Löysimme oikean paikan todella helposti, koska siellä oli maassa valtava viilto. Jokin oli syöksynyt siellä maahan. Se ei ollut pirstonut mitään. En tiedä oletko ollut koskaan maahansyöksypaikalla. Puut olivat katkeilleet. Kaikki oli palanutta, se näytti melkein siltä kuin joku olisi leikannut lämmintä voita veitsellä. Tarkoitan, että aivan kuin sen olisi leikannut jokin tulessa ollut tai jokin millä oli energiaa, kuten laser. Se oli todella outoa. Olin joka tapauksessa kersantti Allenin ja kersantti Atkinsonin kanssa etujoukossa. Etenimme 10 – 20 metriä muiden edellä. Meillä kaikilla oli kartat, radiot ja kompassit, jotta emme eksyisi.

Olimme ensimmäiset kohteen nähneet. Emme menneet suoraan kukkulan yli, koska se kapistus oli mennyt kukkulan yli ja sitten rinnettä alas harjanteelta rotkoon. Kukkula oli ainakin 60 metriä korkea, kiinteää graniittia. Kiveä se oli, en tiedä oliko se graniittia. Se oli hautautunut jyrkänteen reunaan. Joka tapauksessa, emme menneet suoraan ylös. Kiersimme vasemman kautta ja kävelimme harjanteen huipulle. Silloin näimme aluksen.

Merkillinen alus

Jonathan Weygandt: Kyseessä oli valtava alus. En ollut nähnyt koskaan mitään sellaista. Pelästyin nähdessäni sen ensimmäisen kerran, pelästyin aivan hemmetisti. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. Se oli todella hämmentävää. Kipusimme alas. Se oli hautautunut harjanteella noin 45-asteen kulmaan kallionjyrkänteen kylkeen. Jyrkänne oli jyrkkä, pystysuora. Aluksesta vuosi siirappimaista nestettä, sitä oli kaikkialla alas mennessämme, koska siellä oli kasveja ja kaikkea. Alus oli merkillinen, sen väri oli violetinvihreä, mutta se tavallaan vaihteli. Vaikutti melkein kuin se olisi ollut elävä. Se muuttui kun sitä katsoi kerran ja sitten uudelleen. Joka kerta sitä katsoessa näki violetinvihreän eri sävyn. Se oli outoa.

Kuvateksti: Haastateltava hämmentyi, pelästyi, eikä tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä.

Koneet vielä käynnissä

Jonathan Weygandt: Siinä oli yksi hitaasti pyörivä valo ja koneisto, jonka kuulin. Arvelen kuulleeni sen koska se oli yhä toiminnassa. Se humisi matalan basson tavoin, aivan kuin jos kytket vaikka kitaran irti vahvistimesta, se humisee… hmmm…  Humina olin hyvin matala, se tavallaan aaltoili, lopulta se katkaistiin. Kaikki vaikutti pysähtyvän, mutta värit ja värisävyt käyttäytyivät yhä samoin. Alus oli hautautunut, joten näin sen peräpään. Siinä oli suuria venttiileitä, ne näyttivät venttiileiltä, peräpäässä oli tavallaan kuin kalan kidukset. En nähnyt toiselle puolelle, mutta oletan toisella puolella olleen samanlaiset. En tiedä olisiko niitä voinut käyttää työntövoimanlähteenä, en ole varma. Aluksesta vuotanutta nestettä oli mennyt maastopuvulleni, se haalisti ja syövytti pukuani lähes hapon tavoin. Se syövytti kädestäni joitakin karvoja. Huomasin sen vasta myöhemmin.

Kuvateksti: Aluksesta valui syövyttävää siirappimaista nestettä.

Kommunikointiyritykset

Jonathan Weygandt: Olin siellä alhaalla aluksen luona. Siinä oli kolme reikää, oletan niiden olleen luukkuja, mutta en voi tietää. Ne eivät olleet samalla tasolla aluksen päärungon kanssa. Ne olivat muutaman tuuman alempana, en tiedä. Tiedän, että katolla oli yksi sellainen, koska se näkyi hieman. En tiedä toisesta puolesta. Kattoluukun lisäksi oli toinen yhtä leveä halkaisijaltaan samanlainen luukku. Se oli tavallaan vääntynyt sivuun, se oli puolittain auki. En nähnyt sieltä tulevan mitään valoa tai muuta, mutta tunsin läsnäolon.

Se oli todella kummallista. Arvelen olentojen rauhoitelleen minua. Se oli merkillistä, luulen heidän yrittäneen kommunikoida kanssani, oletukseni mukaan telepaattisesti. Se oli todella yliluonnollista, en usko sellaisiin juttuihin, mutta joka tapauksessa. Kuulin kuin… Se oli kamalaa, koska se jatkui ailahdellen. Melkein kuin olisin istunut omassa autossani ja kääntänyt päälle todella kovalle vain valkoista kohinaa lähettävän AM-aseman. Sellaista kuulin mennessäni sinne ensimmäisen kerran.

Kuvateksti: Haastateltava arvelee olentojen yrittäneen viestiä hänen kanssaan telepaattisesti, vaikka ei itse uskokaan sellaiseen. [YouTube, J. Karjalainen: Telepatiaa, live]

Piirros

Jonathan Weygandt: Tässä on melko karkea kaksiulotteinen piirros. [Videossa kohdassa 9:37.] Tässä on viidakkoa, alus oli tässä. Se oli uponnut kallioon tällä tavoin. En tiedä miten se sinne meni. Tässä ovat luukut, nämä kaksi kappaletta tässä. Tämä oli puoliksi auki. Sinne näki sisälle, mutta siellä oli pimeää, aivan kuin olisi katsonut komeroon.

Alus oli suuri

Jonathan Weygandt: Alus oli suunnilleen 10 metriä leveä ja 20 metriä pitkä. En ole varma, tuo on vain muistikuvieni perusteella tehty arvio, mutta se oli valtava. Tarkoitan… Voi äijä, että se oli suuri. Se oli muodoltaan lähes jotain kananmunan ja pisaran väliltä. Se näytti todella aerodynaamiselta, ainakin muodoltaan. Olin tarpeeksi lähellä nähdäkseni sen yksityiskohtaisesti. Se ei ollut tasainen, siinä oli muhkuroita, lovia ja muita juttuja. Se oli todella orgaaninen, melkein kuin taideteos. Näytti kuin joku olisi tehnyt sen tehtaassa, tiedäthän? Se ei ollut mikään romu tai säilyketölkki, sanoisin sen olleen enemmänkin taideteos.  Se näytti siltä, että se olisi voinut olla käsintehty, mutta en tiedä mitä materiaaleja siinä oli käytetty, aivan varmasti ei titaania.

Kuvateksti: Alus oli aerodynaaminen ja muodoltaan jotain kananmunan ja pisaran väliltä.

Jonathan Weygandt: Koko juju on siinä, että se näytti metalliselta, mutta se ei heijastanut mitään. Tiedäthän? Aurinko paistoi. Näin aluksen eri värisävyt, mutta se ei kiiltänyt. Se ei heijastanut mitään. Takaan, että jos olisin suunnannut siihen taskulampun, se ei olisi heijastanut sen valoa.

Kuvateksti: Alus näytti metalliselta, mutta tyypillinen metallinkiilto ja heijastavuus puuttui. Aluksen pinta ei ollut tasainen.

Avunpyynnöt

Jonathan Weygandt: Arvelen olentojen kutsuneen minua auttamaan, kaikki tulisi olemaan hyvin. Olin lumoutunut ja siihen keskittynyt, mutta yhtäkkiä kersantti Allen ja kersantti Atkinson karjuivat ja kiroilivat minulle huutaen minua tulemaan helvettiin sieltä.

Haastattelija: Miksi?

Jonathan Weygandt: Luulen heidän pelänneen. He eivät halunneet minun loukkaantuvan, en tiedä. He olivat myöhemmin raivoissaan minulle. Kiipesimme takaisin ylös. DOE, energiaministeriön ihmiset, olivat siellä. He tiesivät siitä. En tiedä vielä tänäkään päivänä miksi me menimme sinne.

Kuvateksti: Jonathan Weygandtin mukaan häneltä pyydettiin apua.

Käsirautoihin ja helikopteriin

Jonathan Weygandt: Mustapukuiset miehet ottivat minulta pois kaikki varusteeni. Heillä ei ollut nimilappuja. He olivat vanhempia miehiä, luultavasti lähellä 40 tai yli 40-vuotiaita. Olin tapahtumapaikalla luultavasti 15 tai 20 minuuttia. Olimme ensimmäiset tilanteessa paikalla olleet ihmiset.

Haastattelija: Siellä oli varmasti myös muita ihmisiä?

Jonathan Weygandt: Kyllä. Siellä oli muitakin ihmisiä. Arvelen heidän olleen viranomaisia, en tiedä. He olivat siellä suojapuvuissa. Heillä oli jonkinlainen paikka, en tiedä oliko se jo siellä.  En tiedä oliko viidakossa jonkinlainen aukko, jonne he olivat laskeutuneet kahdella  CH-47 Chinookilla. Ne ovat suuria aseistettuja kaksiroottorisia helikoptereita.

Kuvateksti: Boeing CH-47 Chinook kuljetushelikopteri. Wikipedian tietojen mukaan helikopterin pääasiallinen käyttökohde on joukkojen siirto ja pääkäyttäjä Yhdysvaltain maavoimat.

Jonathan Weygandt: Ne tyypit tulivat suojapuvuissa. Heidän on täytynyt vain saapua sinne, en tiedä, koska me olimme alhaalla rotkossa. Kun kiipesimme ylös, ne tyypit ja mustapukuiset olivat siellä. He ottivat minut kiinni ja laittoivat minut heillä olleeseen telttaan. Minut laitettiin käsirautoihin, kädet yhteen. Jalkani sidottiin yhteen sellaisilla poliisin käyttämillä kiinnikkeillä. Ne ovat vähän käsirautojen tapaiset. Sitten he veivät minut siihen suureen 47:aan ja nousimme ilmaan. He eivät huumanneet minua tai mitään sellaista, olin siellä valveilla.

Olet vaarallinen, jos sinut päästetään vapaaksi

Haastattelija: Selittivätkö he miksi he kohtelivat sinua sillä tavoin?

Jonathan Weygandt: Eivät. He herjasivat minua ja sanoivat: ”Olet tyhmä persereikä. Miksi perkeleen henkilökunta ei tottele koskaan määräyksiä? Sinun ei ollut tarkoitus olla siellä. Sinun ei ollut tarkoitus nähdä sitä. Olet vaarallinen, jos päästämme sinut vapaaksi.” Kaikkea sellaista. Ajattelin kahden päivän ajan, että he tappavat minut, todellakin.

Siellä oli ilmavoimien everstiluutnantti, mutta hän ei kertonut nimeään. Tai ehkä hän saattoi kertoa, mutta en vain muista. Hän sanoi, että ”viemme sinut viidakkoon, eikä sinua löydetä sieltä koskaan”. En halunnut kokeilla tekisikö hän todella niin, joten sanoin että joo. Hän sanoi: ”Sinun on allekirjoitettava nämä paperit. Et nähnyt sitä koskaan. Minuakaan ei ole olemassa, eikä tätä tilannetta tapahtunut koskaan. Jos kerrot jollekin, sinä vain katoat.” Hän oli todella karski. Paras tapa ilmaista asia on varmasti sanoa, että hän oli kyyninen persereikä.

Kuvateksti: Erilaisia reikiä.

15 tuntia kuulusteluhuoneessa

Jonathan Weygandt: Olin eristettynä ilmavoimien henkilöstön huomassa noin kolmen viikon ajan, sitten minut lähetettiin takaisin. Siellä oli amerikkalaisten lisäksi paljon muitakin kansallisuuksia: kiinalaisia, siellä oli uskoakseni saksalaisiakin. Siinä toisessa tukikohdassa oli paljon muita ihmisiä. Tarkoitan, että tämä juttu oli todella… En mennyt sinne, minut vietiin… sell… Ei sitä voi nimittää selliksi, se oli enemmänkin kuulusteluhuone. Istuin siellä varmaan 15 tuntia, en tiedä.

Ne tyypit kohdistivat valon kasvoihini ja huusivat minulle. En tunnistanut helposti ketään niistä tyypeistä, mutta tiedän yhden heistä olleen maahansyöksypaikalla. Tunnistin hänet, hänellä oli mustat housut. Hän kysyi: ”Mitä näit?” Hän murisi… mrrr… ja jatkoi: ”Oletko isänmaanystävä? Välitätkö perustuslaista? Sanoin, että joo. Hän sanoi: ”Meillä on oma ohjelma. Me emme tottele sitä. Teemme mitä itse tahdomme.” He murisivat ja oikein nauttivat siitä. He huusivat, karjuivat ja herjasivat minua: ”Et nähnyt mitään. Hoitelemme sinut ja koko hemmetin perheesi.”

Tuollaista jatkui periaatteessa 8 tai 9 tuntia, mutta he pitivät taukoja. ”Viemme sinut pois helikopterilla, potkimme sinut persuksista viidakkoon, teemme sinusta ja kaikesta tästä lopun.” He eivät koskeneet minuun fyysisesti, mutta istuin käsiraudoilla tuoliin kiinnitettynä. En päässyt liikkumaan. Se oli pohjimmiltaan ahdistelua. En syönyt koko päivänä mitään, ei vettä, ei mitään, minä vain istuin siinä.

Kuvateksti: Yhdysvaltain merijalkaväen korpraali Jonathan Weygandt joutui istumaan väärien asioiden näkemisen vuoksi pitkän aikaa käsiraudoilla tuoliin kiinnitettynä.

Muut aluksen nähneet

Johathan Weygandt: Osastooni kuului 8 – 10 kaveria.

Haastattelija: Näkivätkö he kaikki sen?

Jonathan Weygandt: Eivät, vain minä, kersantti Allen ja kersantti Atkinson näimme sen. Muut näkivät sen maahansyöksypaikan, jossa se oli tullut viidakon läpi. He näkivät kaiken sen, mutta he eivät tulleet harjanteelle. Kuten sanoin, olimme 10 – 20 metriä heidän edellään. He soittivat radiopuhelimella, sanoimme löytäneemme sen, ja että kaikki oli kunnossa. Tämä tapahtui maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa vuonna 1997.

Merijalkaväki on yhtenäinen

Jonathan Weygandt: Lähestyin asiassa kersantti Allenia päästyäni takaisin Yhdysvaltoihin. Hän on naimisissa ja hänellä on yksi tai kaksi lasta. Menin hänen tukikohdassa sijaitsevalle talolleen. Hän hermostui täysin ja heitti minut ulos talostaan. Hän sanoi, ettei halua puhua asiasta. Luulen heidän pelotelleen myös nuo kaverit. Sinun on ymmärrettävä, että en voi puhua muiden asevoimien puolesta, mutta merijalkaväki on yhtenäinen. Kun heidän käsketään tehdä jotain, he tekevät sen. Jos et halua olla mukana, he periaatteessa jyräävät sinut. Minä en halunnut pitää suutani kiinni tästä asiasta. Kerroin tästä ylikersantti Powellille. En usko hänen olevan siellä enää. Puhuimme kolme vuotta sitten.

Kuvateksti: Yhdysvaltain merijalkaväessä toimitaan Weygandtin mukaan yhtenäisesti. Käskyjä noudatetaan, toisinajattelijat jyrätään.

Elämänmuodot, ajatusten lukeminen ja HAWK-ilmatorjuntaohjus

Jonathan Weygandt: Kyllä, aluksessa oli elämänmuotoja. Aivan kuin joku olisi lukenut ajatuksiani. Siltä se tuntui. Tunsin läsnäolon. Tiedäthän? Se oli yliluonnollista.

Kuvateksti: Weygandt sanoo, että tuntui kuin aluksessa olleet elämänmuodot olisivat lukeneet hänen ajatuksiaan. Tapahtumat tuntuivat yliluonnollisilta.

Jonathan Weygandt: En nähnyt pirstaleita, mutta ilma-aluksen peräosassa oli suuria viiltoja. Katsoin sitä. Se näytti kuin siihen olisi osunut ehkä ilmatorjuntaohjus. Siellä oli pari HAWK-patteria. HAWK on lyhyen- ja keskimatkan ilmatorjuntaohjus. Sen ei tarvitse periaatteessa osua kohteeseen tuhotakseen kohteen. Se menee kohteen lähelle. Siinä on kovaa räjähtävä sirpaloituva taistelukärki. Se räjähtää periaatteessa kohdealueen lähellä kuin suuri haulikon laukaus. Sirpaleiden on tarkoitus tuhota kohde tai vahingoittaa sitä niin, että se ei voi jatkaa enää tehtäväänsä. Mielestäni me ammuimme sen alas.

Aluksista tiedettiin

Jonathan Weygandt: Ajattelen käyneen näin: Me ammuimme sen alas. Perulaiset ampuivat sen alas. Jätkät tiesivät sen lennosta. Minä tiesin näiden ilma-alusten lennoista, koska olin ollut tutkalaitoksen komentokeskuksessa ja kuullut muutaman ilmavoimien naisen puhuvan ilma-aluksista, jotka lensivät sisään ilmakehään ja ulos ilmakehästä yli kymmenen Machin nopeudella. [10 Machin nopeus meren pinnan tasolla on 12 230 km/h. Linkki Wikipedia: Mach-luku] Näitä ilma-aluksia siis lenteli siellä ympäriinsä. Ne saapuivat ilmakehään aina uudelleen. Uskon korkeampiarvoisten tienneen sen lentävän alueella.

Kuvateksti: Alueella ilmakehään saapuvista aluksista tiedettiin. Kuvassa on Perussa Andien harjanteella sijaitseva muinainen inkakaupunki Macchu Picchu.

Alus imi valon itseensä

Jonathan Weygandt: [Weygardt selittää tässä kohdassa aluksesta piirrettyä kuvaa, videossa kohdassa 19:18.] Tässä ovat ne suuret venttiilit. Näytti kuin ne olisivat menneet aluksen sisälle, en pysty sanomaan. Tarkoitan, että siinä oli varjo. Se oli ainoa todella varjon tehnyt. Loput tästä… Siis toinen juttu oli, että nämä venttiilit saivat aikaan varjon, josta näki ettei siinä ollut valoa. Aurinko paistoi suoraan alukseen itseensä, mutta siitä ei syntynyt varjoa, ei mitään. Se tavallaan kuin imi valon itseensä. Se oli outoa.

Kuvateksti: Aurinko paistoi alukseen, mutta siitä ei syntynyt lainkaan varjoa. Alus imi valon itseensä.

Komentobunkkeri kuin Tähtien sodasta

Jonathan Weygandt: Se ei ollut yksi omistamme. Stinger-koulussa opetetaan kaikki eri lentokonetyypit ja muuta sellaista. Tiesin lentokoneista paljon muutenkin, koska pidän lentokoneiden tiedoista lukemisesta. Periaatteessa kun näin sen, niin olin että ”voi äijä, en tiedä tällaisesta yhtään mitään”. Tutka oli periaatteessa kukkulalla. Se pyöri ja kaikkea. Maan alle on rakennettu komentobunkkeri, joka on kuin Tähtien sodasta. Se on täysin ilmastoitu ja todella miellyttävä. Siellä on tietokoneita, valvontatauluja ja kaikkea tutkan ohjaamiseen tarvittavaa. Arvelen paikasta olevan yhteys muihin paikkoihin, joten he saavat muualta tulevan datan.

Oliko tämä jotain harvinaista?

Jonathan Weygandt: Meillä oli tapahtumayönä vartiovuoro. Tämä seuraava tapahtui alkuillasta minun työvuorollani. Olin tarkistamassa sisään ja ulos tulevia ihmisiä. Tarkistin heidän henkilöllisyystodistuksiaan ja sen sellaista. Kaksi tyttöä käveli ulos puhuen niistä jälleen lentelevistä ilma-aluksista. Toinen tyttö sanoi: ”Joo, ne tulevat ilmakehään ja lähtevät ilmakehästä.” Sinne tuli mies. Hän käski minun tulla takaisin. Menimme takaisin ja hän sanoi haluavansa kirjanpidon. Kaikki saapuvat lennot kirjataan: suunta, mitä ne ovat, koodit ja kaikkea sellaista. Hän vei kirjanpidon. Minun täytyi kirjautua ulos, jotta hän sai sen kaiken.

On vähän erikoista kun esineet tulevat uudelleen ilmakehään, pysähtyvät suuresta nopeudesta välittömästi, kääntyvät ja lähtevät täsmälleen vastakkaiseen suuntaan. Meteorit eivät tee tuollaista.

Kuvateksti: Haastateltava arvelee, että meteorit eivät kykene havaintunkaltaiseen liikehdintään.

Haastattelija: Oliko tämä jotain harvinaista vai tapahtuiko tällaista kaiken aikaa?

Jonathan Weygandt: Sitä tapahtui koko ajan. Omalla vartiovuorollani oli noin kolme tai neljä tapausta, joissa sama ilmavoimien upseeri tuli sinne hakemaan kirjanpidon.

Haastattelija: Uskotko, että niitä jäljitettiin tutkalla?

Jonathan Weygandt: Kyllä. Niitä jäljitettiin juuri sillä tietyllä tutkalla, johon piti kirjautua sisään. Arvelen syyn kirjanpidon vientiin olleen, että he eivät halunneet ihmisten tietävän, että he jäljittävät niitä ilma-aluksia. Oletan niin. Arvelen heidän tienneen sen saapumisesta ja sanoneen: ”Emme pysty tunnistamaan sitä. Se loukkaa ilmatilaa.” He saattoivat ilmoittaa perulaisille ja kehottaa poistamaan sen pelistä, he ampuivat sen alas. Olin varma ilma-aluksen nähdessäni, että siihen oli osunut jokin. Jokin oli poistanut sen pelistä.

Olennot ja elävä alus

Jonathan Weygandt: Ymmärsin niiden olleen peloissaan. Pelko ja se, että he eivät olleet täällä meitä vahingoittaakseen. Sellaiselta se todella tuntui. Ne eivät olleet omia tunteitani. Olennot ovat olleet mielessäni. Näin miltä ne näyttivät: soikea kananmunan muotoinen pää, jossa oli suuret tummat silmät. Suuret silmät. Nenä ja pieni suu, ei korvia.

Haastattelija: He projisoivat, että he eivät olleet täällä… he olivat täällä…

Jonathan Weygandt: Heillä ei ollut aikomusta vahingoittaa minua. Periaatteessa niin, että ”kaikki tulee menemään hyvin. Auta meidät pois täältä.” En tiedä kuinka monta heitä oli aluksessa.

Haastattelija: Enemmän kuin yksi?

Jonathan Weygandt: Aivan varmasti enemmän kuin yksi, luultavasti neljä tai viisi. Ajattelinko aluksen olleen orgaaninen ja elävä? Kyllä. Ajattelen, että koko alus on tavallaan kuin… melkein kuin sinulla olisi kättä tai jalkaa vastaava jatke. Ajattelen, että… tämä on vain ajattelun tulos. Ajattelen heidän ohjaavan alustaan ajatuksillaan. Heillä ei ole mitään painettavia nappuloita. Se ei ollut Maasta. Tiesin sen katsellessani sitä. Tiedäthän?

Kuvateksti: Alus oli Jonathan Weygandtin mielestä elävä kehon jatke, eikä se ollut Maasta.

Syy asiasta kertomiseen

Jonathan Weygandt: En tee tätä rahan, julkisuuden tai muun sellaisen vuoksi. Tämä asia on mielestäni kerrottava. Ihmisten on saatava kuulla tämä. Ei ole mitään merkitystä, ovatko he kanssani samaa vai eri mieltä.

Komentokeskuksen outo teknologia

Jonathan Weygandt: Heidän peitetarinanaan toimi huumelentokoneiden jäljittäminen. En tiedä, mutta käsitykseni mukaan he tekivät paljon enemmän kuin vain jäljittivät huumelentokoneita. Tarkoitan, että heillä oli laseretäisyysmittareita ja kaikenlaista korkealuokkaista teknologiaa, jollaista en ollut ennen nähnyt. En osaa todellakaan selittää niitä. Tiedän siellä olleen pari LRF:ää.

Haastattelija: Mikä LRF on?

Jonathan Weygandt: LRF on laseretäisyysmittari. En tiedä miksi ne olivat siellä, mutta ne olivat valtavan kokoisia. Ne näyttivät suurilta kaukoputkilta, mutta ne olivat bunkkerissa. Sellainen pystyi nousemaan sieltä ylös, sillä pystyi zoomailemaan ympäriinsä. Oli koko joukko merkillistä tavaraa. Eikä siinä kaikki, viidakossa oli vihreitä baretteja, maavoimien lentokoneesta pudotettavia joukkoja, joukko tukijätkiä, Delta Force -erikoisjoukot, jne. Siellä oli kaikenlaisia tyyppejä. Kiinalaisetkin olivat siellä harjoittelemassa.

Se oli outoa. Omituinen tilanne. Kyseessä oli aivan varmasti NATO tai jokin muu monikansallinen järjestely. Mietin yhä uudelleen miksi ne kaikki tyypit olivat siellä. Miksi kiinalaiset olisivat huolissaan jos Yhdysvaltoihin salakuljetetaan huumeita? Tiedän henkilökohtaisesti tosiasiana, että viranomaisemme tuovat maahan huumeita. Ajattelen sen komentokeskuksen olleen vakituinen. Se operaatio on ollut käynnissä jo jonkin aikaa.

Maahansyöksypaikalla olleet tyypit

Jonathan Weygandt: Muutamalla tyypillä oli päällään sadetakit, koska edellisenä päivänä oli satanut. He olivat siellä. Siellä oli muitakin tyyppejä, joiden yllä oli biologiset suojapuvut, mutta se oli korkealuokkaisempaa teknologiaa. Ne olivat kuin suuret haalarit, joissa oli vetoketju takana. Niissä pystyi pitämään hengityslaitetta. Sellaisia tyyppejä oli ainakin 30 kappaletta. He marssivat suoraan ohitseni kun minua oltiin viemässä pois. He marssivat kohti kallioseinämää. Arvelen heidän olleen siellä tarkistamassa sitä kapistusta. Luulen käyneen niin, että he ottivat kaiken sieltä pois ja veivät sen kotimaahan. Niin arvelen.

Kuvateksti: Korpraali Weygandt on sitä mieltä, että maahansyöksypaikalle menneet olivat tähän tehtävään koulutettuja ammattilaisia.

Ammattimainen asenne

Jonathan Weygandt: Sen henkilökunnan käytös oli sellainen, että tämä on rutiinia, ne tyypit olivat valmistautuneet. He tiesivät täsmälleen mitä olivat tekemässä. Heidät oli koulutettu siihen ennalta. Ilmapiiri oli ammattimainen, kylmäkiskoinen ja vaatimaton; me olemme täällä tekemässä työtämme. Asenne oli periaatteessa, että painukaan helvettiin tieltämme.

Järjen menetys oli lähellä

Jonathan Weygandt: Minut oli kasvatettu kristillisessä kodissa uskomaan Jumalan olemassaoloon, ja että hän on luonut kaiken tässä maailmankaikkeudessa. Mutta tässä he nyt olivatkin, nämä olennot, joita en ollut koskaan ennen nähnyt tai ollut heidän kanssaan kontaktissa. Tällaista tapahtui. Se teki minut lähes hulluksi. Ei itsetuhoiseksi, mutta en vain pystynyt… Minun oli arvioitava uudelleen kaikki tietämäni. Vähän sama asia kun sinulle kerrotaan pienenä joulukin olevan totta, mutta sitten huomaat, ettei se olekaan totta.

Kun asiasta tietää, sitä ei saa enää peruutettua. Sitä ei voi kieltää. Ei voi mitenkään sanoa, että en minä oikeasti nähnyt sitä. En pystynyt käsittelemään asiaa. Mitä minä teen? Kerronko ihmisille? Kuka uskoo, että merijalkaväen korpraali näki keskellä jotain hemmetin viidakkoa sellaisen ilma-aluksen?

Kuvateksti: Saattaa ottaa koville huomata, ettei oma maailmankuva olekaan lainkaan totta.

Olentojen seurassa

Jonathan Weygandt: Tilanne oli melkein kuin olisin katsellut elokuvaa, kuin olisin istunut ja katsellut tapahtumia. Olin periaatteessa niiden muukalaisten seurassa. Ne olennot koskettelivat minua, ei seksuaalisesti tai millään tutkimusvälineillä. He pitelivät minua käsistä, heidän kätensä olivat minussa kiinni. Heillä oli muuten neljä sormea.

Haastattelija: Miltä sinusta tuntui?

Jonathan Weygandt: Se oli lämmin rakastava tunne, aivan kuin perheen seurassa. Ne olennot olivat melkein kuin enkeleitä, se on luultavasti lähin kuvaus, jonka voin antaa. Jos minun pitäisi, niin lähtisin heidän mukaansa vaikka heti. Minulla oli siitä päähänpinttymä. Luulen sen johtuneen merijalkaväen kokemuksistani ja tuskasta. Halusin vain paeta. Ajattelin niiden olentojen kanssa olemista paljon, halusin lähteä heidän mukaansa. Halusin täältä pois.

Omatoimista toimintaa

Jonathan Weygandt: Eri virastot toimivat omatoimisesti. Ne eivät noudata lakia. Niitä ei valvota. Uskonko tämän olevan ylös hallitukseen asti menevä hanke, siten että kukin on osa sitä? En. Arvelen niiden tyyppien toimivan omatoimisesti, eikä kukaan tiedä mitä he tekevät. Ne tyypit toimivat omatoimisesti, valvontaa tai ohjausta ei ole, he tekevät täsmälleen kuten itse tahtovat. Ja he ovat pahoja, se henkilökunta on ilkeää. Tiedäthän?

Uskonko asian käyvän [presidentti] Bill Clintonilla ja kongressilla? Siellä saattaa olla tästä tietäviä kavereita, mutta eivät he aio sanoa mitään. Jos he sanovat jotain, heistä tehdään selvää. Niille, jotka eivät tiedä: Tunnen merijalkaväen tarkka-ampujia. Kuulin toisten kavereiden puhuvan siitä. Olen kuullut niiden tyyppien menevän kadulle väijymään ja tappamaan ihmisiä. Tiedän ilmavoimien… anteeksi maavoimien ilmasta pudotettavien tarkka-ampujien tekevän samoin. He käyttävät Delta Force -erikoisjoukkoja sieppaamaan ne ihmiset ja vaientavat heidät tappamalla. Jonkun muun pitäisi ehkä kertoa siitä.

Kuvateksti: Haastateltava on sitä mieltä, että Yhdysvalloista löytyy omatoimista osaamista.

Toiminnan rahoituksesta

Jonathan Weygandt: Jos tällaista tapahtuu, niin mistä he saavat rahat kaiken tämän rahoittamiseen? Hyvin yksinkertaista: he myyvät aseita ja huumeita. Tässä toiminnassa on suurelta osin kyse erikoisoperaatioista ja rajattoman rahoituksen saamisesta. Eivät rahat tule hallituksen kassalippaista, ne tulevat huumeiden ja aseiden kuljetuksesta, laitteistojen myymisestä ja mistä ikinä.

Jaa artikkeli: