TIETOISUUS JA UFOT

Linkki videoon, josta haastattelu on käännetty: LINKKI. Käännetty haastattelu on tiivistelmä.

Tutkija Grant Cameronin vieraana kehostapoistuja Lura Ketchledge: Kuolemanrajakokemukset ja ufot

Grant Cameron: Aion tehdä tänään toisen tietoisuutta käsittelevän lähetyksen. Käsittelen tänään kuolemanrajakokemuksia ja selitän teille miksi tämä on niin tärkeää. John Alexander julkaisi hiljattain videon, jossa hän puhuu siitä tosiasiasta, että kuolemanrajakokemukset, selvänäköisyys, kehostapoistumiskokemukset ja ufot ovat kaikki läheisesti yhteydessä toisiinsa. Hän on ilman muuta 100 %:sti oikeassa. Aloitin ufoasioiden parissa vuonna 1975, mutta tulkoon sanottua julkisesti, että olin ennen sitä tosiasiassa mukana Ottawan yliopiston tekemässä tutkimuksessa, joka käsitteli kuolemanrajakokemuksia ja muita kuolemaan liittyviä paranormaaleita ilmiöitä. Ufoilmiön ymmärtämiseksi on päästettävä irti menneisyydestä, mentävä eteenpäin ja yritettävä ymmärtää mitä todella tapahtuu. Kuolemanrajakokemukset ovat osa tarkasteltavaa yhtälöä.

Kuvateksti: Tutkija Grant Cameron sanoo, että ufoilmiötä tutkittaessa on tarkasteltava kuolemanrajakokemuksia.

Communion

Grant Cameron: Whitley Strieber julkaisi vuonna 1987 kirjan nimeltä Communion. Se on yksi parhaiten koskaan myyneistä ufokirjoista. Whitley sai kirjan julkaisun jälkeen satojatuhansia kirjeitä erilaisilta ihmisiltä, jotka kertoivat omia kertomuksiaan ja kommentoivat kirjaa. Hänen vaimonsa palkkasi avustajan käymään niitä kaikkia kirjeitä läpi. Whitley kertoi, että jossakin vaiheessa hänen vaimonsa Ann tuli huoneesta ulos ja sanoi kaikkiin lukemiinsa kirjeisiin perustuen: ”Whitley, minkä tahansa kanssa olemmekaan tekemisissä, niin se liittyy jotenkin kuolemaan.”

Todistusaineistoa kuolemanjälkeisestä elämästä

Grant Cameron: Asiat liittää yhteen myös Jeffrey Longin  kuolemanrajakokemuksista kirjoittama kirja. [Lääketieteen tohtori Jeffrey Long ja Paul Perry: Todistusaineistoa kuolemanjälkeisestä elämästä – kuolemanrajakokemusten tiede (Evidence of the Afterlife – The Science of Near-Death Experiences)] Hänellä oli sarja kysymyksiä, joita käytettiin myöhemmin Edgar Mitchellin FREE-säätiön katselmuksessa. Säätiö tutkii maapallon ulkopuolisia erikoislaatuisia kokemuksia. Samoja kysymyksiä käytettiin kartoitettaessa kuolemanrajakokemuksia. Samoihin kysymyksiin saatiin pohjimmiltaan samat vastaukset. Kuoleman ja ufoilmiön välillä on erittäin selvä yhteys.

Vieraana kehostapoistuja Lura Ketchledge

Grant Cameron: Minulla on tänään vieraana Lura Ketchledge. Puhumme hänen kokemuksistaan. Luralla oli kehostapoistumiskokemus, kuolemanrajakokemus ja kohtaaminen orbien kanssa. Hän on kirjoittanut kirjat Near-Death Connection (Kuolemanrajayhteys), Throw-Away Horses (Poisheitetyt hevoset) ja Reincarnation Connection (Reinkarnaatioyhteys). Kaikki kirjat perustuvat hänen 19-vuotiaana kokemaansa kuolemanrajakokemukseen. Hänellä on paljon todella mielenkiintoista kerrottavaa. Lura, tervetuloa keskustelemaan kanssani.

Lura Ketchledge: Kiitos.

Kuvateksti: Kehistapoistumiskokemuksesta voidaan käyttää myös nimitystä OBE (out-of-body experience).

Avaimet maailmankaikkeuteen

Grant Cameron: Olen palannut kuolemanrajakokemusten pariin, koska olemme julkaisset Desta Barnaben kanssa kirjan nimeltä Contact Modalities: The Keys to the Universe (Kontaktimodaliteetit – Avaimet maailmankaikkeuteen). Teoriamme mukaan on olemassa kenttä, jossa henget, ufot ja kuolleet ihmiset ovat. Tapahtuu jotain mikä antaa sinulle kyvyn päästä tuohon kenttään: jotkut ihmiset osaavat meditoida, jotkut ovat saaneet päävamman, joillakin on ollut kuolemanrajakokemus. Heidät tavallaan vetäistään tuohon kenttään, josta he tulevat sitten takaisin. Meillä on noin 70 erilaista kontaktimodaliteettia ja kuolemanrajakokemus on yksi avainasemassa olevista. Kuolemanrajakokemus liittyy ufoihin.

Haluan mennä tarinaasi. Voimmeko aloittaa siitä kun olit 12-vuotias? Kuvailet sitä kehostapoistumiskokemuksena, mutta minä haluaisin tarkastella sitä kuolemanrajakokemuksena, jossa et vain edennyt tarpeeksi pitkälle. Kerro mitä sinulle tapahtui 12-vuotiaana. Aloitetaan siitä.

Kuvateksti: Ovatko maailmankaikkeuden avaimet hukassa?

Ratsastusonnettomuus ja kehosta poistuminen

Lura Ketchledge: Olin hevoshullu pikkutyttö. Ystäväni soitti eräänä päivänä ja päätin mennä ratsastamaan hevosella, jolla en ollut ratsastanut koskaan ennen. Oli elokuu 1972. Hevonen karkasi hallinnastani. Se juoksi kovaa vauhtia suoraan maantielle ja liukastui tuoreella päällysteellä. Hevonen heitti ilmassa voltin ja putosi päälleni murskaten minut. Se oli hirvittävä onnettomuus. Mutta juuri ennen kuin hevonen oli putoamassa päälleni, löysinkin itseni arviolta 3,5 – 4,5 metriä fyysisen kehoni takapuolelta. Järkytyin koska olin kehoni ulkopuolella. Sitten minut vetäistiin kehooni takaisin. Suojasin käsilläni kasvojani ja niskaani viimeisellä mahdollisella hetkellä ennen kuin hevonen putosi päälleni ja aloimme liukua. En kuollut, mutta olin shokissa, koska olin poistunut fyysisestä kehostani ja olin vakavasti loukkaantunut. Se oli ensimmäinen kerta kun olin kehoni ulkopuolella.

Kuvateksti: Lura Ketchledge poistui kehosta ensimmäistä kertaa ratsastusonnettomuuden seurauksena.

Kehon ulkopuolella jo ennen onnettomuutta

Grant Cameron: Mainitsit muistaakseni aiemmin olleesi kehosi ulkopuolella ennen kuin osuit maahan? Eikö?

Lura Ketchledge: Kyllä.

Grant Cameron: Oletko tietoinen, että tuo on melko monille ihmisille yhteistä? Aivan kuin henki tietäisi etukäteen milloin sen pitää poistua. Jane Houston puhuu tapauksesta, jossa hän oli hypännyt 17-vuotiaana lentokoneesta laskuvarjolla, eikä laskuvarjo auennut. Pum, hän olikin välittömästi kehonsa ulkopuolella. Seuraavaksi hän tajusi olevansa maassa. Ihmiset ovat kehonsa ulkopuolella ennen kuin onnettomuus edes tosiasiassa tapahtuu.

Lura Ketchledge: Kyllä. En tunne toimintaperiaatetta. Olin 12-vuotias, en ollut kuullut sellaisesta koskaan, mutta se muutti minut, se muutti minut psykologisesti.

Grant Cameron: Et tietenkään kertonut kenellekään? Niinhän se kuvio menee.

Lura Ketchledge: No, häpesin sitä. Minun ei olisi pitänyt olla ratsastamassa vieraalla hevosella. Oli ongelmia äidin kanssa. Olin lisäksi niin pahasti loukkaantunut, että se oli ongelmistani pienin.

Kuvateksti: Laskuvarjohyppääjälle tapahtui kehostapoistuminen välittömästi kun hän havaitsi, että laskuvarjo ei aukea. Monet ihmiset ovat raportoineet poistuneensa kehostaan jo ennen varsinaisen onnettomuuden tapahtumista.

Toinen ratsastusonnettomuus ja kuolemanrajakokemus

Grant Cameron: Kerro toinen hevosjuttusi.

Lura Ketchledge: Parannuin ja otin ratsastustunteja. Olin 19-vuotiaana ratsastamassa muutamien ihmisten kanssa, joita en tuntenut. Hevonen kompastui. Minä menin sananmukaisesti pimeään tunneliin ollessani putoamassa kasvot edellä. En edes tuntenut törmäystä. Menin suoraan erittäin vahvaan kuolemanrajakokemukseen. Isoisäni oli siellä. Meillä oli kuolleena oloni aikana pitkä kohtaaminen. Minun oli erittäin vaikea tulla takaisin. Se oli psykologisesti vaikeaa, en olisi halunnut palata. En halunnut lähteä isoisäni luota pois.       

Grant Cameron: Minne isoisäsi sinut vei? Opitko häneltä paljon?

Lura Ketchledge: Se oli pitkä matka matkustettavaksi. Sain ahaa-elämyksiä ja näin asioita fyysisen todellisuuden ulkopuolelta. Kun minut elvytettiin, sanoin vain, että ”todellisuus ei ole tämä”. Minut vietiin sairaalaan ja yritin puhua teho-osaston lääkärin kanssa. Kerroin hänelle tapahtuneesta ja isoisäni näkemisestä. Hän kysyi: ”Mitä huumeita olet ottanut?”  Hän häpäisi minut ja oli minulle hyvin vihainen.

Menin välittömästi puhumaan terapeutille tapahtuneesta. Olin nähnyt ei-fyysisen todellisuuden. Terapeutti nojasi eteenpäin ja sanoi: ”Pitäisikö meidän sääliä itseämme, koska hän tuli tänne meille?” Jouduin häpeämään taas. En pystynyt puhumaan siitä vuosiin kenenkään kanssa.

Kuvateksti: Ei-fyysisen todellisuuden nähneen ja ainoastaan fyysisen todellisuuden nähdeiden näkemykset todellisuudesta eivät kohdanneet.

Pistemäinen tietoisuus, ykseys, tieto

Grant Cameron: Ufokokijoilta kysytään usein, että saitko kokemuksesi aikana vastauksen kaikkeen maailmankaikkeudessa? Noin 40 % väittää saaneensa. Olitko sinä sellaisessa ympäristössä, että olisit voinut kysyä haluamiasi kysymyksiä?

Lura Ketchledge: Sain tietoa. En ollut enää niin kytkeytynyt ihmisenä olemiseen. Tiedäthän? En samaistanut enää itseäni niin paljon ihmiseksi. Olin enemmänkin pistemäinen tietoisuus.

Grant Cameron: Oliko sinulla ykseyskokemus? Kuin olisit ollut pisara meressä? Kuolleena olleet ihmiset kuvailevat ykseyttä, jossa olet yhtä kaiken olemassa olevan kanssa, että sinä itse olet jumala, että kaikella on yhteys.    

Kuvateksti: Kuolemanrajakokemuksen kokeneet ihmiset sanovat, että kaikki on yhteydessä kaikkeen, ja että sinä itse olet jumala.

Lura Ketchledge: Olen ollut alkujuurilla.

Kun minä kuolin, matka juurille

Grant Cameron: Voisitko kuvailla ihmisille mikä se alkulähde on? Mitä tarkoittaa olla yhteydessä siihen? Mikä on käsityksesi siitä? Itselläni ei ole ollut koskaan tällaista kokemusta.

Lura Ketchledge: Se oli suuri järkytys, mutta… alkujuurille meneminen… No, on fyysinen todellisuus. Sen voi ajatella kuin sipuliksi, jossa on kerroksia, kerroksia ja kerroksia toisensa perään. Kerroksista tulee fyysistä todellisuutta harvempia ja enemmän ajatuksiin reagoivia mitä syvemmälle multiversumissa menee. Kehosta poistuneena voi tosiasiassa keskittyä, meditoida ja päästä alkujuurille, mutta se ei ole helppoa.

Kun minä kuolin, niin minun kokemukseni oli, että menin alkujuurille kuin erittäin nopealla syöksyllä. Siellä oli paljon eri värejä. Syöksyin niiden kerrosten läpi. Kun alkulähteelle pääsee, niin siellä on vähän kuin kauniita pilviä ja mitä kirkkain Aurinko, mutta ilman… Mitä kirkkain valo ilman Aurinkoa. Tuntuu kuin sinut olisi kääritty rakkauden mereen, aivan kuin kelluisit. Se on täysin hurmiollista. Se on upeaa. Sitä ei kestänyt minun kohdallani kovin kauan. Tulin takaisin samaan suuntaan. Prosessi oli sama. Aivan kuin minut olisi imaistu takaisin putken läpi.

Grant, minun arvioni on tämä: Meillä on fyysisessä todellisuudessa monia elämiä. Kuollessamme henkemme päätyy lopulta alkujuurilleen. Siellä on periaatteessa kaikki henkilökohtaisen palapelisi palaset, kaikki elämäsi. Pääset sinne, mutta se ei ole mikään taivas, se on kaikkien sinun omien palastesi kokoelma. Synnyt ja tulet fyysiseen todellisuuteen… En ole hyvä selittämään tätä.

Grant Cameron: Selität hyvin.

Eri henkilöllisyydet, menneet elämät, henki jatkaa

Lura Ketchledge: Henkesi lohkeilee eri aikoina kaikiksi niiksi eri henkilöllisyyksiksi. Kun tulet takaisin koko itsesi luokse, niin siellä on kaikki ne menneet elämät, kaikki mitä olet ollut. En tiedä tulevaisuudesta, voin sanoa vain sen minkä olen itse kokenut ja minkä ymmärrän. Se ei ole taivas, mutta se tuntuu todella ihmeelliseltä. Se on lopullinen määränpääsi. Sen pidemmälle en ole koskaan itse mennyt, joten siitä eteenpäin kaikki olisi vain arvailuani.

Kuvateksti: Kuka sinä olet?

Grant Cameron: Toit esiin asian, jonka monet kuolemanrajakokemuksen kokeneet ovat tuoneet esille. Siis sen, että se on todellakin totta. Vaikka sinun väitettäisiin ottaneen huumeita tai mitä tahansa, niin tiedät itse missä olet ollut, ja että se on todellisempaa kuin tämä todellinen maailma. Unta on se missä olemme nyt. Puhunko totta?

Lura Ketchledge: No, sinäpä sen sanoit. Fyysinen todellisuus, olemme tietoisia vain tästä fyysisestä todellisuudesta, jossa sinä ja minä nyt puhumme. Olemme planeetta Maassa, on vuosi 2020. Meidän todellisuutemme on tämä, mutta ei-fyysinen todellisuus on toinen ulottuvuus, jonne yksinkertaisesti astumme fyysisen kehon kuollessa. Henkesi jatkaa, minä olen nähnyt sen. Sen tietäminen on hyvin lohduttavaa, en pelkää kuolemaa. Pelkään ainoastaan, että en saa tehtyä elämäntehtävääni loppuun ennen kuolemaani.

Aistit toimivat paremmin

Lura Ketchledge: Mutta Grant, on hyvä juttu tietää, että henkemme jatkaa, tiedäthän? Ja kun pääsemme sinne periaatteessa toiselle puolelle, niin siellä on hyvin paljon intensiivisempää, selvempää ja suurempaa kuin täällä. Näet paremmin, kuulet paremmin, olosi on mahtava, sinulle ei ole… tiedäthän? Sinun ei tarvitse maksaa veroja, ongelmasi todellakin jäävät mielestäni fyysiseen todellisuuteen. Sinä jatkat eteenpäin.      

Kuvateksti: Lura Ketchledge sanoo, että kehosta poistuneena voi nähdä ja kuulla ilman silmiä ja korvia. Aistit ovat lisäksi paljon paremmat kuin kehossa ollessa.

Grant Cameron: Kun sinulla oli se kokemus 12-vuotiaani, niin pystyitkö näkemään ja myös kuulemaan silloin? Kuulitko tapahtumat? Näit mitä tapahtui, mutta kuulitko myös?

Lura Ketchledge: Se ei kestänyt silloin kovin kauan ja olin peloissani. Olin pieni lapsi, en muista kovin hyvin. Mutta näen sen yhä mielessäni. Se tuntui hyvin luonnolliselta, se ei ollut mikään kauhujuttu. Minä vain suhahdin ulos ja pystyin näkemään jokaisen pienen kiehkuran pitkissä ruskeissa hiuksissani. Tiedäthän? Jokainen yksityiskohta oli niin terävä ja selvä. Sanoisin, että minulla oli ainakin 20-kertaa parempi näköaisti.   

Grant Cameron: Kun tietoisuus on kehon ulkopuolella, on siis toinen paljon selväpiirteisempi kyky kuulla ja nähdä.

Lura Ketchledge: Kyllä.

Orbit

Kuvateksti: Googlen kuvahaun antamia tuloksia hakusanalla ”orb”.

Grant Cameron: Ihmiset lähettävät minulle orbikuviaan. Millainen käsitys sinulla on niistä? Kerro jotain orbijuttujasi. Ne alkoivat kuolemanrajakokemuksesi jälkeen, eikö?

Lura Ketchledge: Kyllä, koska 12 – 19 ikävuoden välillä ei tapahtunut mitään. Minun on kerrottava, että olen viimeinen henkilö maailmassa, jota voisi lähestyä kummitusjutulla tai millään senkaltaisella. En vain ollut sentyyppinen henkilö, että olisin ajatellut new agea tai jotain sellaista. Olin nuori tyttö. Minua kiinnosti seurustelu, matkustelu, juhliminen ja hauskanpito. Minun oli erittäin vaikea avautua ajatukselle, että tällaisia asioita tapahtuu.

Olin vierailulla poissa kaupungista kun orbi tuli huoneeseeni ensimmäisen kerran. Nousin ylös, huusin ja juoksin kuin mielisairas potilas. Tarkoitan, että en ottanut asiaa kovin hyvin. Soitin seuraavana päivänä siskolleni ja sanoin, että perheessä on kuollut joku, koska hän tuli vierailulle luokseni viime yönä. Sain kuulla, että kyseessä oli ihana iäkäs tätini Evelyn. Minä olin suhtautunut häneen kuin riiviöön, tiedäthän? Olin noussut ylös ja juoksennellut. Pahoittelut Evelyn.    

Ei sinussa ole mitään vikaa

Lura Ketchledge: Minulla oli paljon outoja kokemuksia, enkä hyväksynyt taaskaan minulle tapahtunutta. En sulattanut, että tämä oli uusi todellisuuteni. Menin New York Cityyn psykiatrille ja terapeutille. Psykiatri oli hauska. Hän sanoi: ”No, olet 25-vuotias, hieman itsekeskeinen, mutta tutkittu. Sinussa ei ole mitään vikaa.” Kerroin hänelle kaikki juttuni, kaikki mitä minulle oli tapahtunut. Sanoin hänelle olevani tulossa hulluksi, tiedäthän? Hän sanoi, että etkä ole. Hän johti kaiken kuolemanrajakokemukseeni. Hän sanoi, että lue Robert Monroen kirjoja, äläkä murehdi tätä koko loppuelämääsi. Tein täsmälleen niin, en puhunut asiasta kenellekään 30 vuoteen. Minulla vain oli eriskummallisia kokemuksia, joista jotkut olivat pelastaneet henkeni.

Grant Cameron: Sinulla on ollut vuosien varrella paljon orbikokemuksia.

Lura Ketchledge: Kyllä. Se on hyvin sattumanvaraista, se ei ole minun hallinnassani. Kun haluan sellaista tapahtuvan, niin sitä ei koskaan tapahdu. Orbit ovat tulleet talooni sattumanvaraisesti, missä tahansa olenkaan asunut. On ollut myös sähköongelmia.

Kuvateksti: Lura Ketchledge sanoo, että hänen sähkölaitteensa ovat käyttäytyneet erikoisesti.

Sähkölaitteet

Grant Cameron: Kyllä. Siitä halusinkin kysyä, koska ufokokijat kertovat sellaisesta kaiken aikaa. Millaisia sähköongelmia sinulla on ollut?

Lura Ketchledge: Paristojen tyhjentymistä. Eräässä kokemuksessani koko juuri ostamani uusi paristopakkaus oli tyhjentynyt. Avasin paketin ja kaikki olivat tyhjiä. Käy kalliiksi. TV avautuu keskellä yötä itsekseen. Ongelma on seurannut minua nykyiseen asuinpaikkaani, sitä tapahtui myös Floridassa ollessani. Olen vaihtanut telkkareita. Olen siirtynyt kaapeli-TV:stä salasanalla suojattuun Wifiin. TV:t kuitenkin vain avautuvat, radiot eivät niinkään, mutta…

Grant Cameron: Pesukoneet? Kuivaimet? Mikroaaltouunit? Onko ongelmia? Valot? Sammuvatko valot?

Lura Ketchledge: Kyllä, sellaista tapahtuu.

Grant Cameron: Tuollainen on hyvin yleistä ufojen aihealueella. Siksi minua kiinnostaa puhua kanssasi. Sama kuvio, täsmälleen sama juttu. Minulla on ystävä, joka pystyy itse asiassa parantamaan ihmisiä. Pystytkö sinä parantamaan ihmisiä? Onko sinulla sellaisia kykyjä?

Lura Ketchledge: Ei ole. Parantaisin itseni jos pystyisin.

Grant Cameron: Ystäväni antoi minulle kodinkoneluettelon, jossa oli tyyliin kolme pesukonetta, kaksi kuivainta, kaksi mikroaaltouunia. Hän oli kasannut luettelon. Sitä oli jatkunut kahdeksan vuoden ajan. Mutta ilmiö siis seuraa sinua.

Lura Ketchledge: Muutin kaksi vuotta sitten takaisin Kentuckyyn ja se tuli mukanani. En pelkää enkä murehdi sitä. Ei se ole niin iso juttu. Olen sisällyttänyt sen elämääni, mutta toivoisin vaivani hallita sitä paremmin.

Kuvateksti: Jälleensyntymän tai reinkarnaation käsitteestä seuraa väistämättä, että henkilöllä on ollut menneitä elämiä.

Menneet elämät ja tehtävä

Grant Cameron: Olet kirjoittanut jälleensyntymisestä. Uskotko olevasi suorittamassa jonkinlaista tehtävää?

Lura Ketchledge: Valitettavasti kyllä, mutta olen vastahakoinen soturi. Olisin elänyt mieluummin tavallista elämää, mutta kävi päinvastoin. Minulle piti sananmukaisesti näyttää rivissä kaikki miehet ja naiset, jotka olin ollut menneissä elämissä, jotta todella uskoin jälleensyntymään. Minulle näytettiin, että minulla on ollut menneitä elämiä. Sain siitä väristyksiä, en pitänyt siitä. Minulle näytettiin paljon asioita. Muistan, että minulle näytettiin, että olin ollut mies ja nainen. Minun oli vaikea sulattaa sitä. Kysyin mikä tämän elämän tarkoitukseni on. Tarkoitukseni oli kokea sekä selviytyä jatkuvasta autoimmuunisairauksien tragediasta. Ole varovainen kysymyksissäsi, koska et välttämättä pidä vastauksista.

Kokemuksen kuvailun vaikeus

Lura Ketchledge: Kuolemanrajakokemuksen loiston kuvailuun ei ole tarpeeksi vahvoja sanoja, sitä ei voi selittää täysin haastattelussa. Ei ole olemassa tarpeeksi vahvoja sanoja kuvailemaan miltä tuntuu irrota kehosta tai käydä läpi koko elämänkatselmus. Halusin kuitenkin kertoa tämän jutun, halusin selittää sen. En halunnut lähteä Maasta jakamatta tätä, jakamatta miltä tuntuu nähdä orbi tai miten loistavalta viestintä tuntuu. Oli mahtavaa nähdä isoisä, vaikka hän varoittikin minua tulevasta kuolemastani. Hänen uudelleen näkemisensä oli helpottavaa. On lähes mahdotonta kuvailla yhteyttä johonkin jo kuolleeseen. Olet itse yhä elossa, yhteys ja rakkaus on aivan yhtä vahva kuin päivänä jona he lähtivät.

Kuvateksti: Kuolemanrajakokemuksen kuvailuun ei ole olemassa sanoja.

Elämänkatselmus

Grant Cameron: Sinulla oli elämänkatselmus. Mitä siinä tapahtui? Näitkö koko elämäsi vain osan siitä?          

Lura Ketchledge: Se ei ollut erityisen mukavaa.

Grant Cameron: En usko sen olevan sitä kenellekään. Lura Ketchledge: En halua pelotella ketään tai saada heitä pimahtamaan. Sanon niin, että kaikki tässä elämässä tekemäsi lasketaan mukaan. Jos olet ystävällinen eläimelle, antelias tarjoilijalle tai… tiedäthän? Yritä tehdä hyvää, älä ärise kenellekään. Silloin kaikki on hyvin. Niin sinun pitää tehdä. Jos äriset jollekin ja sekaannut heidän elämänkohtaloonsa, en ollut tehnyt henkilökohtaisesti niin, mutta minulle näytettiin sen olevan suurin ei-ei. Kaikki tuntemattomalle aiheuttamasi kärsimys…

Tai Grant, sanonkin sen toisella tavalla. Sanotaan, että työskentelet vaikka kemikaaliyhtiölle. He julkaisevat tuotteen tietäen sen sairastuttavan jotkut ihmiset. Muutamat ihmiset tulevat kuolemaan, jotkut lapset kuolevat syöpään, mutta suurimmalle osalle ei käy niin. He tekevät yhdessä rahaa. Jokainen yksittäinen noista ihmisistä tulee kuollessaan ja elämänkatselmuksen tapahtuessa tuntemaan kärsimyksen, tuskan ja aiheuttamansa julmuuden. Kun he tuntevat sen, se on melkein kuin he olisivat tehneet sen itselleen.

Kuvateksti: Lura kertoo, että kuollessa elämänkatselmuksessa tuntuu kuin toisille tehdyt teot olisi tehnyt itselleen.

Onko vielä pitkä matka jonnekin?

Grant Cameron: Kuolemanrajakokemus oli siis sinulle positiivinen kokemus. Se teki sinusta paremman ihmisen.

Lura Ketchledge: Kyllä. En tosin tiedä olenko parempi ihminen. Elämäni muuttuu kuollessani, uskon pystyväni tekemään siirtymän jäämättä jumiin minnekään. Tiedän täsmälleen minne menen kuollessani. En usko kovin monen ihmisen pystyvän sanomaan niin. Se oli erinomainen lahja. Sain selvyyden tässä elämässä. Se oli kuolemanrajakokemuksesta saamani lahja. Voin sanoa yhden jutun: ahneus ja materiaaliset asiat menettävät hohteensa hyvin nopeasti kuolemanrajakokemuksen jälkeen. Et ole enää samanlainen.

Syytä kuunnella

Grant Cameron: Taisinkin mainita, että ufoyhteisössä tehtiin kartoitus. Apollo 14 -astronautti Edgar Mitchell järjesteli sen kartoituksen. He haastattelivat 3000 kokijaa. 37 prosentilla heistä oli ollut kuolemanrajakokemus. Tunnen siis paljon ihmisiä, joilla on ollut kuolemanrajakokemus. Voin ehkä antaa sinulle vihjeitä joistakin erittäin mielenkiintoisista ihmisistä. Ensimmäinen aihetta käsittelevä kirja ilmestyi vuonna 1975. [Raymond Moody: Life After Life (1975)] Olet varmasti samaa mieltä, että maailma on nyt erilainen kuin vuonna 1975. Silloin oltiin sitä mieltä, että kaikki on asiaankuulumatonta, olette hulluja, mutta nyt ihmiset ovat alkaneet ymmärtää. Nyt on aika kertoa näistä jutuista. Olet mielestäni yksi niistä ihmisistä, joita on syytä kuunnella. Tämä auttaa ihmisiä ottamaan seuraavan askeleen.

Kuvateksti: Yhdysvaltalainen psykologi ja lääkäri Raymond Moody on kuolemanrajatutkimuksen pioneeri. Häneltä ilmestyi vuonna 1975 kirja Life After Life (Elämä elämän jälkeen).

[Astronautti Edgar Mitchellin FREE-säätiön kartoituksen tuloksia on julkaistu mm. kirjassa BEYOND UFOs – The Science of Consciousness and Contact with Non Human Intelligence, ”Volume 1” (Ufojen tuolla puolen – Tajunnan tiede ja yhteys ei-ihmismäiseen älyyn, osa 1).]

Steven Greer ja Adam Curry: Tietoisuus ja maailmankaikkeus

Linkki käännettyyn videoon: LINKKI.

Steven Greer: Tietoisuus, kyky olla tietoinen, hereillä, ei ole rajoittunut aivoaaltoihimme tai kehoihimme, vaan se ylittää tosiasiassa aika-avaruuden rajoitukset. Onko kyseessä rajoittamaton tietoisuuden kenttä? Tämä on totta, tajuat sen tai et. On mielenkiintoista, että ei ole väliä intellektualisoitko sen, se on silti tosiasia. Se on todistettu tieteellisillä tutkimuksilla, kuten tohtori Johnin työllä Princetonissa, jossa he laittoivat ihmiset kohdistamaan tietoisuutensa ykkösiä ja nollia satunnaisesti tuottaneeseen satunnaislukugeneraattoriin. Tarkoitus oli saada se tuottamaan vaikkapa enemmän nollia, ja se teki niin – ilman mitään suoraviivaista johdotusta, pelkällä ajatuksella.

Adam Curry: Satunnaislukugeneraattori tekee periaatteessa niin, että se katsoo fyysisessä maailmassa jotain sattumanvaraista, tyypillisesti kvanttiprosesseja. Se muuttaa ne ykkösten ja nollien ketjuksi. Voit ajatella sen tavallaan kolikonheittimeksi, jossa kruuna on ykkönen ja klaava on nolla. Jos otos on riittävän suuri, niin ykköset ja nollat jakautuvat suhteessa 50 % ja 50 %. Se tarkoittaa, että fyysinen todellisuus käyttäytyy, kuten sen pitääkin. Jos sijoitat jonkun laitteen eteen ja pyydät häntä käyttämään intentiotaan siirtämään keskiarvoa enemmän kohti ykkösiä tai nollia, niin havaitset keskiarvon siirtyvän kohti heidän intentiotaan – ei aina, mutta usein. Koe on erittäin yksinkertainen, mutta seuraukset ovat suorastaan syvälliset. Tietoisuus ei ole välttämättä sijoittunut kehoihimme, vaan se saattaa olla sen fyysisen maailman perustavanlaatuinen ominaisuus jossa elät.

Steven Greer ja Russell Targ: Mitä on kvantti-nonlokaalisuus?

Tohtori Steven Greer: Nonlokaalisuuden ymmärtää parhaiten kun oivaltaa, että fysiikassa ja myös tietoisuudessa on olemassa kaikkien asioiden välinen yhteys: fotoneista ihmisiin ja tietoisuuteen. Avaruus ja aika eivät sinänsä rajoita sitä, mutta ne ovat kietoutuneet toisiinsa.  

[Huom! Masaru Emoton tutkimukset ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä. Linkki Wikipedia: Masaru Emoto]

Steven Greer: Japanilainen tiedemies tohtori Masaru Emoto alkoi tehdä kokeita vedellä siten, että ihmiset kohdistivat intentionsa veteen. Hän otti valokuvia, joissa näkyi erilaisia kiderakenteita. Jos tunne oli hyvin negatiivinen, kaikki kiteet olivat dissonanssissa, mutta kun kyseessä oli hyvin säännönmukainen tietoisuus tai rakkaus, rakenteista tuli hänen valokuvaamiaan kauniisti järjestäytyneitä rakenteita. Toiset tieteentekijät toistivat tämän. Vedellä on kiderakenne, mutta se on myös kaiken maailmankaikkeuden aineen, avaruuden ja ajan tavoin sidoksissa tähän tietoisuuden voimakenttään. Rauhallinen tietoisuuden tila, intentio, jokin hyvin positiivinen, muutti sananmukaisesti veden rakennetta.

Fysiikan tohtori Russell Targ: Nonlokaalisuus on modernia fysiikkaa. Schrödinger puhui 1920-luvulla nonlokaalisuudesta ja lomittumisesta, mutta Freedman, Clauser ja Berkeley huomasivat vasta vuonna 1970, että identtisten kaksosten tavoin yhdessä syntyneet fotonit voivat liikkua kauas toisistaan, ja kun tartut toiseen kaksoseen, muutat toisen polarisaatiota, vaikka ne ovatkin hyvin kaukana toisistaan. Modernissa fysiikassa kuvailemme tätä sanoen, että ne ovat lomittuneet keskenään.

[Linkki Wikipedia: nonlokaalisuus], [Linkki Wikipedia: lomittuminen], [Linkki Wikipedia: Erwin Schrödinger], [Linkki Wikipedia: fotoni], [Linkki Wikipedia: kvanttimekaniikka]

Lisätieto: Steven M. Greer

CSETI, Disclosure-projekti ja 5. asteen lähikontakti (CE-5)

Steven Macon Greer (syntynyt 28. 6.1955) on yhdysvaltalainen ufologi ja eläkkeelle jäänyt traumatologi, joka perusti Disclosure-projektin ja maapallon ulkopuolista älyä tutkivan CSETI-keskuksen (Center for the Study of Extraterrestrial Intelligence). Greer perusti CSETI-keskuksen vuonna 1990 luodakseen konflikteja välttävän ja tutkimukseen perustuvan esityksen yhteyden ottamiseksi maapallon ulkopuolisiin sivilisaatioihin. Päämääriä koskevat viralliset lausunnot sisälsivät myös uuden avaruusolentokohtaamisten kategorian: CE-5, ”viidennen asteen lähikontakti”. Greer on määritellyt CE-5:n ihmisen aloitteesta syntyneeksi yhteydeksi ja/tai viestinnäksi maapallon ulkopuolisen elämän kanssa. (Tietolähde: Wikipedia)

[Steven Greer kertoo tämän sivuston blogitekstiin suomennetussa haastattelussa kuinka hän kehitti CE-5-menetelmän: Tohtori Steven Greer: Kuolemanrajakokemus ja 5. asteen lähikontakti (CE-5). Greer kouluttaa ihmisiä CE-5 menetelmien käyttöön. Linkki videoon: Steven Greer CE-5 UFO Sighting: Vero Beach FL February, 2015]

Kuvateksti: Vero Beach, Florida, 2015. Videolinkki yllä.

Grant Cameronin vieraana Lynn K. Russell: Kuolemanrajakokemukset, tietoisuus ja kvanttifysiikka

Linkki käännettyyn videoon: LINKKI. Käännös on tiivistelmä haastattelusta.

Merkilliset tapahtumat kuolemassa olevien ihmisten ympärillä

Grant Cameron: Tässä Grant Cameron. Erikoisvieraanani on tänään Lynn K. Russell. Olen erittäin innoissani, koska aiomme puhua kuolemanrajakokemuksista. Aloitin itse asiassa oman urani paranormaalien ja merkillisten asioiden parissa tutkimalla kuolemaa ympäröiviä tapahtumia noin samaan aikaan tai ehkä jopa hieman aiemmin kun minulla oli ufokokemus vuonna 1975.

Olen tehnyt tieteellisen julkaisun kuolemassa olevien ihmisten ympärillä tapahtuvista merkillisistä tapahtumista. Menin kaupungissa eri sairaaloihin, puhuin kaikille niille kappalaisille, jotka ovat paikalla ihmisten kuollessa. Kysyin heiltä periaatteessa erilaisia kuolemanrajakokemuksiin liittyviä kysymyksiä. Ensimmäinen aihetta käsittele kirja oli julkaistu juuri tuohon aikaan. Ennen sitä ei ollut juuri raportoituja kuolemanrajakokemuksia, ne olivat hyvin harvinaisia. Olen siis tiennyt kuolemanrajakokemuksista ja tutkinut niitä alusta asti.

Raymond Moody ja Pim van Lommel

Grant Cameron: Monet merkittävät ihmiset ovat kirjoittaneet aiheesta. Raymond Moody kirjoitti vuonna 1975 ensimmäisen kirjan: Life After Life (Elämä elämän jälkeen). Hänestä tuli lähes merkittävin aiheen tutkija. [Wikipedia: Raymond Moody] Pim van Lommel  törmäsi ensimmäisen kerran kuolemanrajakokemuksen sen jälkeen kun painelu-puhalluselvytys oli tullut mukaan kuvioihin vuonna 1967. Ihmisiä alettiin elvyttää, ja hän törmäsi ensimmäiseen tapaukseensa vuonna 1969. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään kuin vasta 1980-luvulla törmättyään tehtyyn tutkimukseen ja henkilöön, joka oli käynyt kokemuksen läpi. [Wikipedia: Pim van Lommel]

Kuvateksti: Kuolemanrajakokemukset ovat yleistyneet sitä mukaa kun elvytystekniikat ovat kehittyneet. Aiheesta on kirjoittanut myös lääketieteen tohtori Sam Parnia. [Wikipedia: Sam Parnia]

Kuvateksti: Pim val Lommel ja Rijnstaten sairaala.

Lisätieto: Pim van Lommel

Pim van Lommel (syntynyt 15.3.1943) on hollantilainen kuolemanrajakokemusten tutkija ja kirjailija. Hän opiskeli lääketiedettä Utrechtin yliopistossa ja erikoistui kardiologiaan. Hän työskenteli kardiologina Rijnstaten sairaalassa Arnhemissa 26 vuoden ajan (1977 – 2003). Vuonna 2001 hänen laajamittainen retrospektiivinen sydänpysähdysten jälkeisten kuolemanrajakokemusten tutkimuksensa julkaistiin lääketieteen aikakauslehti The Lancetissa. Vuonna 2007 julkaistiin ensimmäinen hollanninkielinen painos hänen menestyskirjastaan Consciousness Beyond Life: The Science if the Near-Death Experience (Tietoisuus elämän tuolla puolen: Kuolemanrajakokemuksen tiede). (Tietolähde: Wikipedia)

Lisätieto: Sam Parnia

Lääketieteen tohtori ja filosofian tohtori Sam Parnia on englantilainen NYU Langone-lääkäriaseman lääketieteen apulaisprofessori. Hän johtaa lääkäriasemalla puhallus-paineluelvytyksestä tehtävää tutkimusta. Hän johtaa myös Iso-Britanniassa Southhamptonin yliopiston ihmisen tietoisuus -projektia. Sam Parnia tunnetaan kuolemanrajakokemusten ja painelu-puhalluselvytyksen parissa tekemästään työstä. Häneltä on ilmestynyt vuonna 2007 kirja What Happens When We Die? (Mitä tapahtuu kun kuolemme?) ja vuonna 2013 kirja Erasing Death: The Science That is Rewriting the Boundaries Between Life and Death (Kuoleman poistaminen: Tiede, joka kirjoittaa uudelleen elämän ja kuoleman väliset rajat). (Tietolähde: Wikipedia)

Kenneth Ring ja sokeiden näkökyky kuolemanrajakokemuksen aikana

Grant Cameron: Kenneth Ring oli myös suuri kuolemanrajakokemusten tutkija. Hän on minun kannaltani hyvin merkittävä, koska hän teki tutkielman sokeista ihmisistä, jotka raportoivat pystyvänsä näkemään kuolemanrajakokemuksen aikana. Se on olennaisen tärkeää, koska osa hänen käyttämistään ihmisistä oli ollut itse asiassa sokeita syntymästä saakka. He pystyivät kuitenkin todella näkemään, mikä viittaa toisenlaiseen näköaistiin, kyse ei ole vain silmistä. Se on erittäin tärkeää tarkasteltaessa kehostapoistumiskokemuksia ja kuolemanrajakokemuksia. Ring teki tutkimuksen lukuisista sokeista ihmisistä, jotka raportoivat pystyvänsä näkemään kuolemanrajakokemuksen aikana. [Wikipedia: Kenneth Ring]

Kuvateksti: Kuolemanrajakokemuksista tehty tutkimus viittaa siihen suuntaan, että fyysinen keho on vain epäsuora tapa aistia. Näkemiseen ei tarvita silmiä, ei ainakaan kuolemanrajakokemuksen aikana.

Lisätieto: Kenneth Ring

Kenneth Ring (syntynyt 1936) on Connecticutin yliopiston psykologian emeritusprofessori, joka tutkii kuolemanrajakokemuksia (NDE). Ring on ollut mukana perustamassa kuolemanrajakokemusten kansainvälistä IANDS-järjestöä. [International Association for Near Death Studies]. Hän on myös perustamansa Journal of Near-Death Studies –nimisen kuolemanrajakokemuksia käsittelevän erikoisaikakauslehden päätoimittaja. [Linkki IANDS-järjestön nettisivu]

Kirjoja

Ringin kirja Life at Death (Elämää kuolemassa) julkaistiin vuonna 1980. Vuonna 1984 julkaistiin Ringin toinen kirja Heading Toward Omega (Suunta kohti loppua). Molemmat kirjat käsittelevät kuolemanrajakokemuksia ja miten ne muuttavat ihmisten elämää. Muita Kenneth Ringin kirjoja ovat The Omega Project: Near-Death Experiences, Ufo Encounters and Mind at Large (Projekti Omega: Kuolemanrajakokemukset, ufokohtaamiset ja mieli kokonaisuutena), 1992; Mindsight: Near-Death and Out-of-Body Experiences in the Blind (Mielinäkö: Sokeiden kuolemanraja- ja kehostapoistumiskokemukset), 1999 ja Lessons from the Light (Oppitunteja valosta), 2000. (Tietolähde: Wikipedia)  

Kohti haastateltavaa

Grant Cameron: Tohtori Penny Sartori työskenteli sairaalan teho-osastolla suuren riskin alueella. Hän oli nähnyt lukuisten ihmisten kuolevan. Hän teki periaatteessa Iso-Britanniassa oman tutkimuksensa näkemistään asioista. [Wikipedia: Penny Sartori]

Lisätieto: Penny Sartori

Penny Sartori on englantilainen lääketieteen tutkija, joka tekee tutkimustyötä kuolemanrajakokemusten (NDE) alalla. Hän työskenteli 17 vuoden ajan tehohoitolääketieteen sairaanhoitajana, ja hoiti tuona aikana monia kuolemaa lähellä olleita potilaita. Sartori alkoi tutkia havaintojensa vuoksi kuolemanrajakokemuksia. Tutkimus huipentui hänen monografiansa The Near-Death Experiences of Hospitalized Intensive Care Patiens: A Five Year Clinical Study julkaisuun. [Sairaalassa olleiden tehohoitopotilaiden kuolemanrajakokemukset: Viisivuotinen kliininen tutkimus] Tutkimuksen julkaisi Edwin Mellen Press vuonna 2008. Hän sai työstään filosofian tohtorin oppiarvon vuonna 2005. Sartorin kirjassa The Wisdom Of Near-Death Experiences (Viisautta kuolemanrajakokemuksista) tutkitaan kuolemanrajakokemusten todenperäisyyttä syvällisemmin. (Tietolähde: Wikipedia)

Kuvateksti: Penny Sartori on tutkinut tehohoitopotilaiden kuolemanrajakokemuksia.

Grant Cameron: Jeffrey Longilla on kirja, joka oli ykkösenä New York Timesin Bestseller-listalla. [Jeffrey Long, Paul Perry: Evidence of the Afterlife – The Science of Near-death Experiences (Todistusaineistoa kuolemanjälkeisestä elämästä – Kuolemanrajakokemusten tiede)]. [Linkki Wikipedia: Jeffrey Long] Kyseessä oli merkittävä tutkimus. Heillä oli 130 – 140 kysymystä, joilla he yrittivät pilkkoa kuolemanrajakokemukset eri kategorioihin: Kuinka moni ihminen raportoi menneensä tunneliin? Kuinka moni ihminen raportoi nähneensä kuolleita ihmisiä? Jne. Jne. Pilkkomiseen yritettiin etsiä mallia kuolemanrajakirjallisuudesta.

Lynn K. Russell

Grant Cameron: Tämän päivän vieraassa Lynn Russelissa on tärkeää se, että Lynn oli yksi Longin tutkijoista. Hän on viettänyt paljon aikaa pilkkoen ja lukien tapauksia, laittaen niitä eri kategorioihin ja luoden kuolemanrajakokemusten tilastoja. Hän tutki muistaakseni 2500 kuolemanrajakokemustapausta. Toivotan Lynn Russelin tervetulleeksi puhumaan tekemästään tutkimuksesta.

Grant Cameron: Miten ajauduit tälle alalle?

Lynn Russell: Olin 8- tai 9-vuotias kun isoäitini kuoli. Tajusin siitä olevani itsekin kuolevainen, minäkin tulisin kuolemaan. Menin äitini luokse ja kysyin häneltä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Hän oli ateisti, joten hän sanoi, että ei tapahdu mitään, sinä vain katoat. En halunnut kuulla tuollaista 8- tai 9-vuotiaana. Aloin tutkia asioita hyvin pian tuon jälkeen.

Kuvateksti: Lynn Russell ajautui tutkimaan kuolemaan liittyviä asioita mummon häviämisen seurauksena.

Jeffrey Long ja NDERF-säätiö

Grant Cameron: Voitko selittää kuka on Jeffrey Long ja mikä hänen tutkimussäätiönsä on?

Lynn Russell: Hän ja hänen vaimonsa Jodie omistavat NDERF-säätiön. Lyhenne tulee sanoista kuolemanrajakokemusten tutkimussäätiö. Long on lääkäri. Hän oli hyvin kiinnostunut kuolemanrajakokemuksista, koska hän näki sitä potilaissaan ja ihmetteli miten niin saattoi olla. Niin hän aloitti. [Linkki: NDERF-säätiön kotisivu]

Lisätieto: Jeffrey Long

Jeffrey Long on amerikkalainen kirjailija ja tutkija, joka tutkii ilmiötä nimeltä kuolemanrajakokemukset (NDE). Hän on koulutukseltaan lääkäri ja tekee sädehoitotyötä sairaalassa Lousianassa. Long on kirjoittanut New York Time -menestyskirjalistalla olleen kirjan Evidence of the Afterlife: The Science on Near-Death Experiences (Todistusaineistoa kuolemanjälkeisestä elämästä: Kuolemanrajakokemusten tiede). Hän perusti vuonna 1998 NDERF-säätiön, joka on mukana NDE-kokemusten dokumentoinnissa ja tutkimuksessa. (Tietolähde: Wikipedia)

Mitä kuollessa tapahtuu?

Grant Cameron: Erään avustajani sukulainen kuoli juuri. Et tietenkään tiedä, mutta mitä parhaan arviosi mukaan tapahtuu jonkun kuollessa?

Lynn Russell: Sanoisin sukulaiselle ensimmäiseksi, että hänen rakkaimpansa on hyvin kauniissa paikassa. Siellä on tonneittain rakkautta ja välittämistä. Kun henkilö lähtee kehosta, hän tuntee ensimmäiseksi lämmön, välittämisen ja helpotuksen. He tietävät, että kaikki on hyvin, ei tarvitse murehtia. Tuo on melko lailla ihmisten ensimmäinen kokemus tai tunne, ei joka ikisellä, mutta 99 prosentilla. Sen jälkeen heillä on erilaisia kokemuksia heidän mennessään omaan erityiseen paikkaansa. Kahden ihmisen kuolinkokemus ei ole samanlainen, ne ovat kaikki täysin erilaisia. Läpeensä samanlaisia osatekijöitä on, mutta ihmisten kokemat perusasiat ovat melko toisistaan poikkeavia.

He saattavat mennä tunneliin. He saattavat mennä ulkoavaruuteen katselemaan tähtiä ollen osa sitä. He saattavat löytää itsensä mustasta avaruudesta, josta käytetään nimitystä tyhjiö. Siellä ei ole mitään muuta kuin mustuutta. Se ei ole kuitenkaan uhkaavaa. Jotkut saattaisivat ajatella sen olevan kauhistuttavaa, mutta se ei ole sitä. Se on hyvin huolehtivaista. Se on miellyttävää, siksi kutsuisin sitä. Se on rauhallista, siellä oleminen on suurimmaksi osaksi OK. Jotkut hermostuvat hieman. Mutta, jos kuka tahansa alkaa ihmetellä mistä on kyse, mitä tapahtuu ja hieman hermostuu, niin hän näkee välittömästi häntä kohti tulevan valon, tai hän menee itse kohti valoa. Kummin päin tahansa, koska sitä ei todella erota. Sitten he menevät sinne paikkaan, jossa he kokevat sen oman kokemuksensa, joiden sanoin siis poikkeavan melko lailla toisistaan.

Kuvateksti: Lynn Russell sanoo, että ihmiset löytävät itsensä kuolemanrajakokemuksessa tyypillisesti kehosta irronneena tunnelista, avaruudesta tähtien seasta tai täysin mustasta avaruuden tyhjiöstä.

Jälleensyntymä, reinkarnaatio

Grant Cameron: Mikä on lopullinen lopputulos? Onko jälleensyntymä osa sitä? Teidän, että FREE-säätiön tutkimuksessa 26 % puhui reinkarnaatiosta. Havaitsitteko sen olevan merkittävä puheenaihe?

Lynn Russell: Minä ajattelen niin. En ole sittemminkään lopettanut kuolemanrajakokemuksista lukemista ja opiskelua. Jatkuvuus… anteeksi… jälleensyntyminen vaikuttaa olevan yksi melko olennainen asia. Se nousee esiin erityisesti ihmisillä, jotka eivät ole toteuttaneet loppuun päämääriään, joita he tulivat tänne tekemään. Se nousee esiin myös itsemurhan tehneillä ihmisillä. He eivät suorittaneet elämäänsä loppuun, joten heidän on tultava tekemään se uudelleen.

Itsemurha

Grant Cameron: Kerroit kirjassasi jonkun verran itsemurhista. Arvelen sinulla olleen itsemurhan tehneille kolme vaihtoehtoa?

Lynn Russell: Kyllä. No, ensimmäinen vaihtoehto on, että jos jälkeen jätetty keho on vielä toimintakuntoinen ylläpitämään elämää, niin heidät useimmiten palautetaan. Tuohon saattaa olla poikkeuksia, mutta en tiedä sellaisista kovin paljon. Toinen tapahtuva asia on, että paluukyvyttömälle henkilölle annetaan kaksi vaihtoehtoa. Minun on tunnustettava, että tämä ensimmäinen vaihtoehto ei ole yleinen, joten tämän kokeneita ihmisiä ei ole paljon. Siinä pysytään tuonpuoleisessa henkitasolla ja eletään uudelleen, uudelleen ja uudelleen sitä tilannetta, joka sai heidät valitsemaan itsemurhan. Heidän on siis yhä kohdattava ongelmansa. Toinen vaihtoehto on inkarnoitua uuteen kehoon täsmälleen samaan tilanteeseen ja ongelmiin, ja selvitä siitä ilman itsemurhaa. Viesti on kauttaaltaan sama: Itsemurha ei ole se valinta, joka heidän on tehtävä. Heillä ei ole sellaista vaihtoehtoa.

Kuvateksti: 2500 kuolemanrajakokemustapausta tutkinut Lynn K. Russell sanoo, että sellaista vaihtoehtoa kuin itsemurha ei ole valittavana.

Onko helvettiin vielä pitkä matka?

Grant Cameron: Arvelen kuitenkin sinun todenneen sellaisen lopputuloksen, että tuomio ei ole osa sitä, siis se kristinuskoisten ajatus, että sinut eristetään ja lähetetään helvettiin.

Kuvateksti: Palava materiaali on yksi palamisen edellytyksistä.

Lynn Russell: Ei, ei, ei. Se on tosiasioihin perustuen läpeensä sellaista kuin juuri kuvailin. Siellä ollaan rakkauden ympäröimiä. Siellä ei ole muuta kuin rakkautta ja ymmärrystä. He ymmärtävät minkä takia. He ymmärtävät kuinka vaikeaa täällä on olla. Teidäthän ne henget, jotka ohjaavat meitä ja ovat kanssanne toisella puolen? He tietävät kuinka vaikeaa on olla erossa alkulähteestä. Se on meille todellisuutta. Olemme täällä tässä eristetyssä paikassa täysin eristettyinä. Se on rankkaa. He tietävät sen. On vain rakkautta ja ymmärrystä.

Sisälle valoon alkulähteelle asti ja takaisin

Grant Cameron: Kaikki puhuvat takaisin alkulähteelle menemisestä. Muistat kuka olet ja sen tyyppisiä asioita. Kerro oma käsityksesi asiasta.

Lynn Russell: Kyllä, kyllä, kyllä. Voin jakaa joitakin todella kauniita kokemuksia. Yksi tapauksista on Mellen-Thomas Benedict. Hän on yksi harvoista. Voit mennä NDERFR:ään ja etsit hakukoneella ihmisiä, jotka ovat menneet sisälle valoon. Siellä on paljon hyvää tietoa.

[NDERF-säätiön nettisivulla voi etsiä ihmisten kertomia kuolemanrajakokemuksia. Linkki suoraan suomennettuihin kertomuksiin. Mellen-Thomas Benedict on kirjoittanut kokemuksestaan kirjan. Mellen Thomas Benedict: Journey Throught The Light And Back (Matka valon läpi ja takaisin).]

Kuvateksti: Mitä jos valoon menee?

Mitä valossa tapahtuu?

Lynn Russell: Se mitä tapahtuu… Haluan palata ennen siihen menemistä takaisin jälleensyntymään, koska reinkarnaatio ei ole rangaistus, sitä ei edes nähdä rangaistuksena. Kyse on vain oppimisesta, kasvamisesta ja takaisin alkulähteelle pääsemisestä. Meidän on ymmärrettävä se. Kyse ei ole rangaistuksesta. Mitä olinkaan kertomassa?

Grant Cameron: Puhuimme alkulähteelle menemisestä.

Lynn Rusell: Kyllä, valo. Kaikki – no, eivät aivan kaikki – näkevät heti valon, se on yleinen ihmisten näkemä asia. Heidän olinpaikassaan on hyvin kirkasta, vaikka siellä ei olisikaan valoa, siis jos valonlähdettä ei ole näkyvissä. Oleellista on, että he päätyvät vaiheeseen, jossa he oivaltavat etteivät ole henkilö, että he eivät ole keho. He ottavat usein kehon mukaansa, koska siihen me samaistumme, mutta kun he tajuavat, etteivät he ole keho, he alkavat nähdä itsensä henkenä.

Ja kun he näkevät itsensä henkenä, niin sitten he usein – eivät aina, mutta usein – menevät valoon sisälle. Kun he ovat valon sisällä, he tajuavat, että tämä on koti, täältä valosta minä tulin, tänne valoon menen takaisin. Kyseessä ei ole vain kirkas valo, suuri määrä energiaa, se on olento, se on älyllinen, erittäin älykäs. Se tuntee heidät ja puhuu heille. Se jakaa asioita heidän kanssaan. Mitä kauemmin he valossa ovat, sitä enemmän he sekoittuvat siihen tullen valoksi. He ottavat sen tehdessään myös osaa luomiseen. Heistä tulee valo, he tekevät kaikkia samoja asioita kuin valokin.

Grant Cameron: On kohtuullista sanoa, että useimmat eivät halua tulla sieltä takaisin?

Lynn Russell: Kyllä. Sanoisin, että useimmat eivät halua.

Kuvateksti: Jotkut ovat raportoineet huonoista kuolemanrajakokemuksista. Mistä siinä on kysymys?

Huonot kokemukset

Grant Cameron: Olen tutkinut paljon kokemuksen eri ilmenemismuotoja. Mainitsit jokaisella olevan erilainen kokemus perustuen hänen uskonnolliseen taustaansa tai mihin tahansa. Puhutaan näistä helvetin ja tulen kokemuksista, näistä erittäin pahoista jutuista. Mitä sinun käsityksesi mukaan noissa tapauksissa tapahtuu?

Lynn Russell: Muutamana tuohon liittyvä näkökohta: Kun henkilöllä on kokemus, jossa he ovat hirvittävässä paikassa, heitä kidutetaan tai mitä tahansa, he huutavat ja valittavat. He anovat poispääsyä sieltä ja sanovat, että ”ottakaa minut pois täältä”. Heti kun he pyytävät päästä pois sieltä, heidät poistetaan sieltä. Tuosta vain. Sitten heidät viedään takaisin sinne lämpöiseen sumeaan paikkaan, jossa he kysyvät: ”mistä tuossa oli kysymys?” Opas tai lähde tai mille tahansa he puhuvatkaan kertoo heille, että se oli jotain heidän itse luomaansa. He loivat sen itse, koska he ajattelivat, että niin pitäisi olla. Niin minä ymmärrän tuon.

Valoa ilman valonlähdettä?

Grant Cameron: Selvä. Mainitsit valon. Se tavallaan askarruttaa minua, koska ufon kyydissä olevat ihmiset kuvailevat aina valoa. He sanovat, että valo on kuin 500 watin hehkulamppuja joka paikassa, mutta siellä ei ole mitään. He eivät pysty sanomaan mistä valo tulee. Saatko sinä sieltä samantyylisen kuvauksen, jossa ei todella ole… siellä ei ole Aurinkoa… on vain valo, josta kukaan ei tiedä mistä se tulee.

Lynn Russell: Kyllä, mutta he ovat vähemmistössä. Useimmat ihmiset näkevät sen valtavan valopallon. Yksi asia jota he sanovat yhä uudelleen ja uudelleen on, että se ei satuttanut minun silmiäni. Mutta ei heillä ollut silmiä!

Kuvateksti: Grant Cameron kysyy miksi pikkulapset voidaan kouluttaa näkemään silmälaput silmillä.

Lasten kouluttaminen näkemään silmälaput silmillä

Grant Cameron: Tuosta päästäänkin minulle tekemääsi tutkimukseen. Kuten saatatte tietää työskentelen… Kiinassa aloitettiin 1980-luvulla joitakin tutkimuksia, itse asiassa CIA tutki siellä niitä pikkulapsia, jotka pystyivät näkemään silmälappujen läpi. Nyt sitä tutkimusta tehdään Utahissa, Intiassa, Kanadassa ja Iso-Britanniassa. Lapsia koulutetaan näkemään silmälaput silmillä. Lapset oppivat tekemään niin, koska heidän vasen aivopuoliskonsa ei ole vielä täysin toimiva.

Heillä ei todellakaan ole mitään niin tekemiseen liittyviä pelkoja, he eivät vastusta tai kyseenalaista sitä. Kysyin sinulta kuulemisesta ja näkemisestä siksi, että kaksi videolla näkemistäni lapsista sanoi pystyvänsä kuulemaan asioita mailien päästä. He vaikuttavat kuvailevan tuossa tilanteessa samaa asiaa kuin tapahtuu kehostapoistumisessa ja kuolemanrajakokemuksissa. Jos heillä on silmälasit ja he laittavat silmälaput silmilleen, he eivät tarvitsekaan katsellessaan enää silmälaseja, heidän näöstään tulee täysin normaali.

Tästä syystä olen kiinnostunut sinusta. Kysymykseni sinulle kuuluukin… Silmät ovat kiinni, aivot näyttävät nollaviivaa [asystole, täydellinen sydänpysähdys], henkilö ei voi mitenkään nähdä silmät kiinni, mutta he kuitenkin näkevät. Annoin tuon sinun tutkittavaksesi, ajatuksen olemassa olevasta toissijaisesta näköaistista, kuuloaistista ja hajuaistista. Mainitsit tapauksen ruusuista. Henkilöllä ei ollut kykyä haistaa, mutta hän pystyi haistamaan ruusujen hajun olleessaan toisella puolen. Vaikuttaa melkein kuin kyseessä olisi ensisijainen näkö- ja kuuloaisti. Voidaanko niin sanoa?

Kuvateksti: Miten aistihavaintoja voi tehdä kun aistielimet jäävät fyysiseen kehoon?

Kehosta poistuneiden aistit

Lynn Russell: Ei, koska silmälaput silmillä olevat lapset ovat täällä Maan tasolla. Kyseessä on keho, fyysinen osa, okei? Mutta ne ihmiset, jotka lähtevät ja kuolevat, eivät ota kehoa mukaansa. Heistä tulee henkiä. He ottavat astraalikehon mukaansa, koska he ajattelevat olevansa sellainen. Kuten sanoin, jokainen luo oman kokemuksensa. Jos he ajattelevat, että heillä on tarkoitus olla keho, niin heillä on sellainen, mutta ei heillä ole kehoa. He ovat henkiä, he ovat vain valoa, he ovat valonkipinöitä. He menevät valoon sisälle ja heistä tulee valo. Se on tosiasia. Mutta kun he ovat kehonsa ulkopuolella, he voivat kuulla, nähdä, kävellä, tanssia… Joten, asiat eivät liity toisiinsa, koska heillä ei ole tässä tapauksessa kehoa.

Kyllä, mutta… sokeatkin näkevät…

Grant Cameron: Okei, mutta tarkoitan, että silmälaput silmillään olevat lapsetkaan eivät käytä silmiään näkemiseen. Mielestäni vaikuttaa siltä, että he käyttävät astraalikehoaan. Jos olet nähnyt tutkimuksia, niin he työskentelevät sokeiden parissa. Sokeat pystyvät tosiasiassa näkemään.

Lynn Russell: Todella?

Grant Cameron: Koko juju on siinä. Meidän perimmäinen kysymyksemme näitä kokemuksia tarkastellessamme on, että mitä näkeminen tosiasiassa on? Sinä puhut astraalikehosta. Melkein kuin lapset olisi koulutettu katselemaan astraalisilmillään, kuuntelemaan astraalikorvillaan… He tekevät sen tavallaan samalla tavalla.

Lynn Russell: Kyllä, kyllä.

Kuvateksti: Mitä pitäisi tehdä jos pystyy näkemään ilman silmiä ja kuulemaan ilman korvia?

Astraalimatkustus kehosta poistuneena

Grant Cameron: Aina esitetään vastalauseita, että ”ei,ei, aivot olivat yhä elossa, he vain keksivät sen itse ja muistavat sen myöhemmin…” Tiedämme kuitenkin tietoisuuden loitonneen. Tiedämme, että kun olet kehosi ulkopuolella, pystyt todellakin liikkumaan ympäriinsä. Voit liikkua kehosta poistuneena paikasta toiseen, minne tahansa ajattelet haluavasi mennä, pääset sinne.

Lynn Russell: Kyllä, kyllä, kyllä. Tuo on totta. Sinun tarvitsee vain ajatella paikkaa ja olet siellä.

Grant Cameron: Kyllä.

Videolinkki (YouTube): Juha Leskinen – Astraalimatkalla

Kuvateksti: Kuvan nuolilla on yritetty antaa hienovaraisia vihjeitä, että linkitetty video olisi syytä katsoa. Diplomi-insinööri Juha Leskinen kertoo videossa kuinka hän on alkanut harjoitella Robert Brucen kirjan avulla hallittua kehosta poistumista ja myös onnistunut siinä. [Robert Bruce: Astral Dynamics – The Complete Book of Out-of-Body Experiences (Astraalidynamiikka – Täydellinen kirja kehostapoistumiskokemuksista)] Kiitokset Juha Leskiselle linkitysluvasta.

Grant Cameron: Kuolemanrajakokemusten ymmärtämisessä on mielestäni erittäin mielenkiintoista se, että ne periaatteessa todistavat ettei näköaisti perustu ainoastaan silmiin. Kun olet kuollut leikkauspöydälle, silmäsi ovat kiinni ja aivosi näyttävät nollaviivaa. Ei ole mitenkään mahdollista, että silmäsi näkisivät yhtään mitään.

Lynn Russell: Kyllä, kyllä.

Kaikki tieto maailmankaikkeudesta

Grant Cameron: 40% FREE-säätiön tekemään kartoitukseen vastanneista sanoi, että he tiesivät eräässä vaiheessa kokemustaan vastauksen kaikkeen maailmankaikkeudessa. Onko sellainen yleistä?

Lynn Russell: Kyllä, kaikkiin kysymyksiin vastataan. Heidän saamansa vastaus on niin perusteellinen, että mitään epäselvyyttä ei jää. Kun kuulin tuon ensimmäisen kerran, sanoin: ”vau, he tietävät kaiken”.

Grant Cameron: Tuota juuri sanon ufojen aihealueella. Ihmiset eivät halua puhua kokijoille. He sanovat, että ne ovat vain anekdoottisia tarinoita. Mutta jos henkilö sanoo tietävänsä maailmankaikkeudesta kaiken, niin eikö kiinnosta yhtään puhua hänen kanssaan? Saattaisit oppia jotain. Mutta ihmiset eivät tee niin, he jättävät sen tavallaan huomiotta.

Kuvateksti: Grant Cameron ihmettelee miksi ei kysytä niiltä, jotka tietävät.

Lataukset, kyvyt

Grant Cameron: Toinen UFO-kartoituksessa esiin noussut asia olivat lataukset. 42% kaikista kartoituksen kokijoista sanoi, että heillä oli päässään sellaista matemaattista, tieteellistä ja teknistä aineistoa, jota he eivät olleet oppineet koulussa. Kuuletko sinä tästä latausjutusta? Ihmiset vastaanottavat keksintöjä ja sellaista.

Lynn Russell: Kyllä sellaista tapahtuu. Itse asiassa Mellen-Thomas Benedictillä on melko paljon… Hänellä on luettelo keksinnöistä, jotka hän teki paluunsa jälkeen. Hänen kokemuksensa on melko hämmästyttävä. Mutta joka tapauksessa kyllä, heillä on taitoja, joita heill… Esimerkiksi yksi kitaraa vain rämpytellyt poika lähti, mutta hän kirjoitti palattuaan sinfonioita, eikä hän ollut saanut siihen mitään koulutusta. Eräs teinityttö oli yläasteella tai lukiossa, jompikumpi. Matematiikka oli hänen heikoin oppiaineensa. Hän ei halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Mutta hän oli palattuaan matematiikkataituri. Joten kyllä, he saavat jotenkin taitoja, joita heillä ei ennen ollut.

Lisätieto: englanninkielisen sanan psychic ”psyykikko, meedio” sanakirjan mukainen määritelmä

1. Henkilö, joka hallitsee tai vaikuttaa hallitsevan yliaistillisia kykyjä, kuten ennaltatietäminen, selvänäköisyys ja telepatia, tai joka vaikuttaa olevan herkkä paranormaaleille tai yliluonnollisille vaikutteille. 2. Henkilö, joka ottaa oletettavasti yhteyttä kuolleisiin, meedio.

Kuvateksti: Googlen kuvahaun antama tulos hakusanalla ”psychic”, psyykikko, meedio.

Paranormaalit tapahtumat ja telepaattisuus

Lynn Russell: Toinen juttu on, että heistä tulee palattuaan erittäin psyykkisiä [psyykikkoja]. Se on erittäin yleistä. Melkein kaikki…

Grant Cameron: Se on yleistä myös UFO-kokijoiden keskuudessa.  

Lynn Russell: Niinkö?

Grant Cameron: Mitä tulee sellaisten asioiden kuin henkien ja orbien näkemiseen. Heidän ympärillään alkaa tapahtua. Onko se totta?

Lynn Russell: Kyllä.

Grant Cameron: Paranormaaleja asioita siis tapahtuu.

Lynn Russell: Kyllä. Yksi tapahtuva asia erityisesti teknologian tapauksessa on, että he tulevat takaisin ja unohtavat sen. Jos he eivät tule takaisin kaiken tiedon kanssa, niin he tuovat mukanaan osan siitä. He eivät muista sitä kaikkea, useimmat heistä eivät muista. Benedict muisti. Löydät NDERF-sivustolta yhden tai kaksi, jotka menivät valoon saakka, alkuun asti. He pystyvät kertomaan kaiken tiedon, he muistavat, mutta hyvin harva muistaa.

Grant Cameron: Ovatko kaikki siellä toisella puolen telepaattisia?

Lynn Russell: Kyllä, automaattisesti.

Kuvateksti: Kuolemanraja- ja ufokokijoiden ympärillä alkaa tapahtua.

Ykseys

Grant Cameron: FREE-kartoitus, ufokartoitus, osoittaa 53 prosentin kokijoista väittävän, että heille oli puhuttu ykseydestä ja rakkaudesta. Voitko kertoa tämän koko jutun ykseys-osasta? Ykseyden ajatuksesta?

Lynn Russell: Kyllä. Se on itse asiassa lähes universaalia. Lähes jokainen yksittäinen kuoleman kokenut tuntee sen ykseyden ja tuntee olevansa yhteydessä kaikkeen. Vaikka he löytäisivät itsensä maailmankaikkeuden keskeltä tähtien seasta tai… tiedäthän… Ei ole väliä mitä he katselevat tai kokevat, heistä tulee sen kanssa yhtä. Se palautuu luomisosaan, jossa kerroin heidän menevän valon sisään ja heistä itsestään tulee luojia.

Grant Cameron: Ymmärrän todellakin, että he olivat yhtä kaiken kanssa, ja että kaikki on elävää. Miten se vaikuttaa ihmisiin heidän palatessaan takaisin? Muuttavatko he elämäänsä? Pyörähtääkö heidän elämänsä tavallaan ylösalaisin?

Lynn Russell: Ehdottomasti kyllä. Takaisin palaaminen voi olla heille itse asiassa vaikeaa, koska he eivät tunne kuuluvansa tänne enää, tämä ei ole todellista, tämä ei kelpaa.

Yritätkö tehdä mitä olet tullut tänne tekemään?

Kuvateksti: Vaivaako muistinmenetys?

Lynn Russell: Toisella puolen on negatiivista ainoastaan silloin kun ihmiset eivät yritä tehdä mitä ovat tulleet tänne tekemään. Tiedäthän? Heillä kaikilla on tehtävä tai mitä ikinä. Jos he eivät yritä, heiltä kysytään: ”Mitä olet tehnyt elämälläsi?” Tuo kysymys saa välittömästi aikaan häpeäntunteita ja syyllisyyttä, että he eivät ole tehneet mitään, että he ovat vain ottaneet ja olleet erittäin itsekkäitä.

Parantajan kyvyt ja parantumiset

Grant Cameron: FREE-kartoituksessa, UFO-kartoituksessa, käytettiin Jeffrey Longin kysymyksiä. Yksi tilastotieto oli, että 50 % kaikista ihmisistä väitti pystyvänsä joko parantamaan jonkun, tai he olivat itse parantuneet.

Lynn Russell: Kyllä, ehdottomasti, kyllä. He tulevat takaisin parantavalla kyvyllä varustettuna, se on osa sitä psyykkistä juttua. Jotkut ihmiset eivät parannu palattuaan välittömästi, mutta he parantuvat normaalitilanteeseen verrattuna hämmästyttävän nopeasti, muutamassa päivässä. Se saa kaikki haltioihinsa. Yksi tapaus on Anita Moorjani. Hän on kuuluisa, mutta on ollut muitakin, joilla on ollut vaiheen 4 syöpä, ja he ovat palanneet täysin parantuneina, muutamassa päivässä.

Grant Cameron: Vau. Arvelen Eben Alexanderin olevan samantyyppinen tapaus. Hänen ei olisi pitänyt selviytyä mitenkään hengissä.

Lynn Russell: Kyllä.

Melkein kuolleita vai oikeasti kuolleita?

Grant Cameron: Uskotko ihmisten valitsevan kuolemanrajakokemuksen vai onko se jokin sattumanvarainen juttu?

Lynn Russell: En. Ajattelen heidän kuolevan aidosti. Paheksun todellakin sanaa kuolemanrajakokemus, koska se sulkee kokemuksen pois. Se tekee siitä aivan kuin jotain jollain tapaa jokseenkin, melkein. Se ei ole niin. Nämä ihmiset ovat kuolleet. Heidän sydämensä ovat pysähtyneet. Jotkut ovat olleet kuolleina tunteja, tunteja ja tunteja. Jotkut ovat olleet ruumishuoneella täydessä kuolonkankeudessa ja palanneet. Sellaiseen kuluu aikaa 13 – 14 tuntia, joten he ovat olleet niin kauan kuolleita.

Kuvateksti: 13 – 14 tuntia kuolleena ollut ei ole Lynn Russelin mielestä käynyt kuoleman rajalla tai melkein kuollut, vaan aidosti kuollut.

Kuolemanpelkokokemus

Grant Cameron: Meillä on sellaisia kokijoita, jotka… Voin ottaa esimerkiksi Hillary Clintonin henkisen neuvonantaja Jean Houstonin New Yorkista. Hän kuvaili kuinka hän oli hypännyt 17-vuotiaana lentokoneesta, eikä hänen laskuvarjonsa auennut. Hän olikin yhtäkkiä keskellä elämänkatselmusta.

Lynn Russell: Kyllä, sellaista tapahtuu.

Grant Cameron: Millä nimellä sitä kutsutaan? Lähestyvä…

Lynn Russell: Sitä kutsutaan kuolemanpeloksi. Ihmisillä on kuolemanpelkokokemuksia.

Grant Cameron: Kuolemanpelko. Selvä. Onko sinulla suunnitelmia toisesta kirjasta tai…

Henkisyyden ja tieteen yhdistäminen

Lynn Russell: Kyllä. Seuraava kirja on itse asiassa melkein valmis. Sen nimi on tässä vaiheessa Sinä olet kvanttitietoisuus. Tarkastelen siinä henkisyyttä ja tiedettä, yhdistän ne. Käytän kvanttifysiikkaa, koska rakastan sellaista tavaraa.

Grant Cameron: Kerro kahden minuutin versiosi siitä, kuinka se sopii yhteen tietoisuuden ja kvanttifysiikan kanssa.

Lynn Russell: Tietoisuus on kaikki kaikessa, se on todella ratkaiseva tekijä. Kvanttifysiikka on osoittanut meille, että hiukkaset käyttäytyvät hyvin erikoisilla ja merkillisillä tavoilla. Niiden ei pitäisi tehdä sellaista, mutta ne tekevät. Joten kvanttifysiikka… Kukaan ei ymmärtänyt miksi sellaista tapahtui. Saatiin selville, että tajuntamme ovat jollakin tavalla yhteydessä toisiinsa. Tiedät, että tiedemiehet pyörisivät varmasti haudoissaan, jos kuulisivat minun sanovan näin. Minulla kuitenkin on tutkimuksia, jotka osoittavat täsmälleen tuollaista tapahtuvan.

Kuvateksti: Lynn Russell sanoo tietoisuuden olevan ratkaiseva tekijä, tajunnat ovat jotenkin kytköksissä toisiinsa.

Onko mitään kehitystä tapahtunut?

Grant Cameron: Uskotko kehitystä tapahtuneen? En tiedä kuinka monta vuotta olet työskennellyt tämän kimpussa, mutta oletko nähnyt kehitystä niistä ajoista, jolloin aloitit?

Lynn Russell: Kyllä. Olen nyt 82-vuotias. Aloitin keskiteini-iässä, yli 60 vuotta sitten. Siitä taitaa olla 66 vuotta tai jotain sellaista. Siihen aikaan ei ollut lainkaan hengellisyyttä, oli vain uskontoja ja ”idän tyyppejä”. Ihmiset ovat avautuneet meditaatiolle ja uusille tavoilla katsoa asioita. Kaikki on nyt itse asiassa melko paljon paremmin.

Grant Cameron: Jos tämä olisi viimeinen päiväsi Maassa, niin mitä tärkeitä tutkimustuloksiasi haluaisit välittää ihmisille?

Lynn Russell: Että olemme niin kauniita, että emme edes ymmärrä sitä. Jos ymmärtäisimme kuinka suurenmoisia olemme, valloittaisimme maailman, valloittaisimme maailmankaikkeuden. Olemme todella hämmästyttäviä olentoja. Meidän on lopetettava itsemme katsominen niin rajoittuneina, ja että elämä vain tapahtuu meille.

Grant Cameron: Täsmälleen niin.

Lynn Russell: Voimme tehdä itse siirtoja. Meillä on paljon enemmän vaikutusvaltaa ja hallintamahdollisuuksia kuin luulemme. Tuollaisen oppitunnin antaisin ihmisille ensimmäiseksi. Toiseksi, heidän on luotettava itseensä. Tarkoitan, että heidän on luotettava todella aivan täysin itseensä. Haluan ihmisten haastavan itsensä ja löytävän iloa, maailman ja itsensä. Mitä sinä itse pystyt tekemään?        

Grant Cameron: Sanon aina ihmisille ja kokijoille asian, jonka sanon myös sinulle: varmista, että tutkimusarkistosi menevät kirjastoon tai jonnekin, koska minun poikani… Voin taata, että tämä kaikki menee roskapönttöön heti ensimmäisenä päivänä. Tiedän niin käyvän. Sinun on turvattava… Olet tehnyt paljon erittäin arvokasta tutkimustyötä. Kirjoita se ylös, jotta lapsenlapsenlapsenlapsesi voivat sanoa 500 vuoden kuluttua: ”Tuo oli minun isomummoni, hän selvitti kaiken.”

Lynn Russell: Teen niin.

Grant Cameron: Kiitokset, että jaoit meille viisauttasi ja tietämystäsi.

Lynn Russell: Kiitokset itsellesi.

Lynn K. Russelin nettisivu: www.lynnkrussell.com

Jaa artikkeli: