USO

Pursimies Kevin Thomas: USO, vuoden 1991 Nimitz-kohtaaminen

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Pääasiassa vain Kevin Thomaksen puheenvuorot on käännetty.

USS Nimitz, arkistosta luettu tapahtumakuvaus

[Vuotta 2004] varhaisempi USS Nimitziltä tehty ufohavainto [1991]. Kevin Thomas -niminen laivaston valokuvaaja havaitsi valtavan kokoisen aluksen, joka nousi pintaan melko lähellä lentotukialusta. Se nousi pintaan ja lensi pois näkyvistä.   

Mitä te täällä teette?

Kevin Thomas: Miksi te olette täällä [kotonani]?

Haastattelija: Etsimme miestä nimeltä Kevin Thomas.

Kevin Thomas: Se olen minä.

Haastattelija: Haluamme puhua kanssasi siitä mitä koit USS Nimitzillä vuonna 1991.

Kevin Thomas: Miten te löysitte minut? Minä en rehellisesti sanottuna halua puhua siitä. Oletteko merijalkaväestä?

Haastattelija: Kyllä herra.

Kevin Thomas: Saatte pari minuuttia aikaa.

USS Nimitz, 1991

Haastattelija: Linkkianalyysiohjelmisto on johdattanut meidät takaisin Nimitziin, mutta 13 vuotta varhaisempaan aikaan.

Kevin Thomas: Voin sanoa vain, että tein itseni löytämisestä todella vaikeaa, joten olen todella vaikuttunut, että olette täällä.

Haastattelija: Arvostaisimme kovasti, jos kertoisit mitä Nimitzillä tapahtui vuonna 1991.

Pimennetty laiva

Kevin Thomas: Olin valokuvalabrassa työskentelevä pursimies. Pyöritin alakerrassa valokuvalabraa värväytynyttä henkilökuntaa varten. Minulla oli tapana mennä katsomaan auringonlaskua työvuoron jälkeen. Oli yö, oli pimeää. Laiva pimeni. Kun siirrymme pimennettyyn laivaan, niin kaikki kytketään pois päältä. Laivalla ei saa olla valoja missään.

Selostaja: Pimennetty laiva on puolustusliike, jossa kaikki valot pimennetään ja koko miehistö lukittautuu laivan sisään naamioidakseen laivan vihollisen hyökkäykseltä.

Kevin Thomas: Laivan sisälle pääsemiseen on tietty määrä aikaa, muussa tapauksessa jäät lukituksi ulos, et pääse sisälle. Menin avaamaan ovea, se oli lukossa. Arvelin, että ei tämä ole iso juttu, minä odotan täällä.

Valtavan kokoinen musta kolmio

Kevin Thomas: Löysin tieni laivan tyyrpuurin puolelle ja katsoin kulman taakse. Siellä oli jotain mikä oli tullut puoliksi ulos vedestä. Se näytti valtavan kokoiselta mustalta kolmiolta. Arvioin sen olevan suurempi kuin Nimitz. Se oli noin 200 jaardin [183 metrin] matkan päässä.

Haastattelija: 200 jaardin etäisyydellä? Ja Nimitz on… mitä… 1000 jalkaa [305 metriä] pitkä?

Kevin Thomas: Arvelen sen olevan 1119 tai 1019 jalkaa pitkä.

Kevin Thomas: Se oli suuri. Minä vain tavallaan seisoskelin kuin jähmettyneenä siinä. Minulla on mielikuva kuinka katselin sen selkeän tumman kapineen vain olevan siinä. Siitä ei valunut pois vettä.

Haastattelija: Pitikö se ääntä?

Kevin Thomas: Ei.

Haastattelija: Okei.

Kevin Thomas: Pääsin katsomaan sitä todella selkeästi. Se nousi ylöspäin luultavasti 30 – 40 jalkaa [9 – 12 metriä] ja sitten se oli poissa. [Katsoo ylös ja näyttää kädellä ylöspäin.]

Tyypit siviilivaatteissa

Haastattelija: Kerroitko näkemästäsi kenellekään?  

Kevin Thomas: Ei minun tarvinnut. Istuin seuraavana päivänä työpisteelläni. Valokuvalabran etutoimistossa oli kaveri, joka tuli luokseni ja sanoi: ”Täällä on kaksi tyyppiä, jotka ovat tulleet tapaamaan sinua.” Ei kukaan koskaan sano, että täällä on kaksi tyyppiä, jotka ovat tulleet tapaamaan sinua lentotukialukselle. Se oli erittäin, erittäin outoa. Minulla oli sillä hetkellä tunne, että olen ongelmissa, sydämeni tavallaan pysähtyi.

Haastattelija: Koska olit ollut ulkona sen pimennyksen aikana?

Kevin Thomas: Kyllä. Ehkä he ajattelivat, että olin nähnyt jotain mitä minun ei olisi pitänyt nähdä ja olin nyt suurissa ongelmissa.

Haastattelija: Olivatko he univormuissa.

Kevin Thomas: Eivät, he olivat siviilivaatteissa.

Haastattelija: Mitä he kysyivät? Kyselivätkö he?

Kevin Thomas: He kyselivät minulta miksi en onnistunut pääsemään taisteluasemiin (toiminta-asemiin). [Linkki Wikipedia: General quarters] Miksi en ollut palveluspaikallani? Olinko ulkona? He kysyivät yhä uudelleen ja uudelleen, että mitä minä olin nähnyt.

Haastattelija: Miltä se sinusta tuntui?

Kevin Thomas: Mielessäni pyöri siihen aikaan kun ne tyypit haastattelivat minua, että ”älä kerro noille ihmisille näkemästäsi tai sinut potkitaan pois asevoimista”. Minä kerroin heille pohjimmiltaan vain, että seisoskelin ulkopuolella ja odottelin sen menevän ohi ja tulin sitten sisälle.

Vuoden 2004 TIC TIC -UFO

Kevin Thomas: Olin tästä todella hiljaa siihen saakka kunnes TIC TAC –filmiaineisto tuli ilmi. Se on saanut minut todella ajattelemaan tätä asiaa. Se on luultavasti syy miksi päästin teidät ovesta sisään. [Linkki: Ufot ja lentäjät (USN lentäjä ja komentaja David Fravor: TIC TAC -kohtaaminen, Nimitz-kohtaaminen, 2004)]

TIC TAC –videon katselu

Haastattelija: Mitä samankaltaisuuksia näet TIC TACissa ja siinä omassasi?

Kevin Thomas: Videossa on joitakin kohtia joissa se liikkuu. Se on samanlaista liikettä.

Haastattelija: Kyllä.

Kevin Thomas: Se meni tavallaan ensin hitaasti ja sitten pum! Se oli poissa. Se oli täsmälleen se mitä minä näin. Se meni ensin hitaasti ja sitten pum! Se oli poissa. [Näyttää kädellä kohtisuoraan ylös.]

Mach 15 – 20

Haastattelija: Millaisella nopeudella se liikkui?

Kevin Thomas: Yliääninopeudella. Minun täytyy sanoa, että nopeudella mach 15 – 20 [Linkki Wikipedia: Mach-luku]

Haastattelija: Pystyykö ihminen selviytymään sellaisesta hengissä?

Kevin Thomas: Ei. G-voimat muuttaisivat sinut pannukakuksi, olisit tyyliin lientä lattialla.

Propulsiosta

Haastattelija: Oliko kyse edistyksellisestä propulsiojärjestelmästä (työntövoimajärjestelmästä)?

Kevin Thomas: Ei. Jos on työntövoimajärjestelmä, niin se työntää sinua johonkin suuntaan. Siinä ei ollut propulsiota, vesi ei siirtynyt pois paikaltaan sen noustessa ilmaan. Se vain oli siinä ja sitten se liikkui.

Joku tiesi

Haastattelija: Ajatteletko olevan sattumaa, että tämä tapahtuma sattui pimennetyn laivan aikana?

Kevin Thomas: En. Minä ajattelen, että pimennetty laiva järjestettiin, koska joku näki sen.

Haastattelija: Joku sillä laivalla siis tiesi mitä oli meneillään?

Kevin Thomas: Kyllä, ehdottomasti. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että joku laivalla tiesi mitä oli meneillään. Minusta tuntuu, että syy siihen miksi minun kanssani puhuttiin, oli varmistaa että minä en tiennyt mitä oli meneillään.

Tiedustelu-upseeri Bob McGwier: Ydinsukellusvene USS Hampton ja USO

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Ydinsukellusvene USS Hampton

Bob McGwier: Olin kirjoittaja, se mitä kutsutaan kirjoittajaksi. Se tarkoittaa että olin sukellusveneessä, mutta en ollut miehistön jäsen. Olin tiedustelu-upseeri ja olin tekemässä tiedusteluoperaatioita USS Hamptonin kyydissä. En aio kertoa mitä nuo operaatiot olivat, koska se on luokiteltu salaiseksi, aion vain todeta että olin kyydissä. Sanotaan vain, että oli aika jolloin meidän oli lähdettävä nopeasti pois siltä alueelta missä me olimme. Joten, me siis lähdimme alueelta nopeasti pois ja menimme keskelle ei mitään, kuljimme syvällä ja nopeasti. Syvällä ja nopeasti ovat molemmat salaiseksi luokiteltuja lukuja, joten en kerro niitä.

Outo ääni

Bob McGwier: Joten, kun me lähdimme, olimme matkalla, se oli minun työvuorojeni välissä. Yhtäkkiä kuulin jotain todella outoa. Sukellusveneessä on syvyysmittareita seinissä monissa paikoissa, joten tiesin miten syvällä me olimme. Olin henkilö jolla oli täysi turvallisuusluokitus, joten pääsin peräpuolelle konehuoneen osastoihin. Pääsin sisälle katsomaan sinne missä reaktori toimi, numero yksi on tuo. Numerosta kaksi en puhu, mutta tuon lisäksi he selittivät minulle miten potkurit pidetään hiljaisina, niin että sukellusvenettä on vaikea jäljittää. Se oli hämmästyttävää teknologiaa.

Jokin liikkui ohitsemme

Bob McGwier: Olimme siis matkalla ja kuulin yhtäkkiä sen äänen. Se oli todella outo. Oli selvää, että jokin liikkui ohitsemme ja se liikkui niin nopeasti… En voinut uskoa sitä, koska sukellusveneen kulkunopeudelle asettaa rajan sen edessä olevan veden kokoonpuristumattomuus. Se kapine veti ohitsemme aivan kuin me olisimme olleet pysähdyksissä. En aio heittää tässä ketään muuta bussin alle, mutta takaan seuraavan tapahtuneen.

USO-tapaus

Bob McGwier: Kyydissä ollut laitteistot tuntenut henkilö tuli esiin ja sanoi: ”Luoja, tuo halvatun kapine menee veden alla ääntä nopeammin, mutta siis nopeammin kuin äänen nopeus ilmassa.” Mikään ei pysty liikkumaan veden alla äänen nopeutta ilmassa nopeammin, koska vesi on kokoonpuristumatonta. Kavitaatiota ei ollut, se oli kerrassaan merkillistä. [Linkki Wikipedia: Kavitaatio] [Linkki Wikipedia: Puristuskerroin] Joten, tuossa oli minun USO-tapaukseni.

Jokin muu?

Haastattelija: Sanot siis, että näit sen menevän ohi?

Bob McGwier: Ei, minä kuulin sen. Kuulin sen menevän ohi.

Haastattelija: Olitko vieressä… Tarkoitan kaikuluotaavan kaverin… Siis kuinka paikkansapitävää tuo kuuleminen oli? Olisiko se voinut olla jokin muu?

Bob McGwier: Sanotaan niin, että kaikuluotaus on äärimmäisen tarkkaa. [Linkki Wikipedia: Kaikuluotaus]

Haastattelija: Erinomaista. Olisiko se voinut olla jokin muu mikä liikkui nopeammin kuin…

Bob McGwier: Ei. Ei, sillä nopeudella liikkuva.

Haastattelija: Olisiko ilmaisimessa, sensoreissa voinut olla jokin ongelma?

Bob McGwier: Minä en tiedä vastausta tuohon, mutta en usko niin, koska tämän sanoneet ihmiset olivat sukellusveneen sensoreiden asiantuntijoita.

Ilmoitetaanko tästä?

Haastattelija: Mitä sen jälkeen? Mainitsivatko he siitä mitään?

Bob McGwier: Eivät. Pitäisikö meidän ilmoittaa siitä? Ei. He eivät halunneet kuulla siitä, eivät halunneet ilmoittaa siitä, he eivät halunneet kertoa kenellekään, he eivät halunneet aiheuttaa mitään ongelmia, he eivät halunneet keskeyttää tehtäväämme. Joten kun minä lähdin sieltä pois, niin lähdin pois tuo tieto päässäni. Minun ei ollut käsketty olla vaiti, minulle ei ollut kerrottu sen olevan salaiseksi luokiteltua. En keskustele tuon tehtävän salaiseksi luokitelluista osista, mutta minun lähtiessäni pois, minun tietoni tapahtuneesta oli salaiseksi luokittelematonta, joten minä voin kertoa mitä minä haluan. He mokasivat sen. Minä voin puhua siitä nyt, koska se on täysin salaiseksi luokittelematonta.

Hämmästyttäjä juttu

Haastattelija: Kuinka kauan sitä jatkui? Kuinka pitkä se kosketus viholliseen oli?

Bob McGwier: Se ei voinut kestää muutamaa sekuntia kauemmin, koska se pyyhälsi ohitsemme ja oli sitten poissa.

Haastattelija: Oliko mitään muita lukemia tai… ? Vain sensorilukemia?

Bob McGwier: Vain sensori, me olimme liian syvällä mihinkään muuhun. Sukellusveneet voivat mennä nopeammin ja syvemmällä kuin useimmat ihmiset tajuavat. Mutta sitä en aio sinulle kertoa, koska se on salaiseksi luokiteltua.

Haastattelija: Mutta sinä siis sanot, että sillä aikaa kun olitte äärimmäisen syvällä vihollislinjojen takana tai ainakin paikassa jota sinulla ei ole lupa mainita, niin havaitsitte sensoreilla jonkin menevän veden alla ääntä nopeammin?

Bob McGwier: Kyllä, veden alla nopeammin kuin äänen nopeus ilmassa, ilman kavitaatiota ja murskaantumista. Vesi on kokoonpuristumatonta, varsinkin noissa paineissa, se on kovaa kuin teräs.

Haastattelija: Kyllä, se on hämmästyttävää, hämmästyttävä juttu.

USS Blue Ridge, toinen juttu

Haastattelija: Okei, kuunnellaan sitten se toinen.

Bob McGwier: Okei. Menin vuonna 2008 USS Blue Ridgelle. [Linkki Wikipedia: USS Blue Ridge (LCC-19)] Olin tekemässä… Me olimme tekemässä Blue Ridgellä pysähdyksiä pitkin koko itäistä Aasian rannikkolinjaa. Tuo on Blue Ridgellä yleistä koska se on Yokosukassa Japanissa sijaitsevan seitsemännen laivaston lippulaiva. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain 7. laivasto] Se on helikopterilla varustettu aselaiva, helikopterin lentotukialus.

Taifuuni

Bob McGwier: No, minä olin siis Blue Ridgellä tekemässä pysähdyksiä satamiin. En taaskaan kerro mitä minä olin Blue Ridgellä tekemässä, koska työni oli luokiteltu salaiseksi, mutta vakuutan olleeni siellä. Teimme vuonna 2008 hieman yli kolmen kuukauden ajan satamapysähdyksiä kaikkialla mennen ylös ja alas aina Thaimaasta Vladivostokiin saakka. Menimme tuolloin taifuunin läpi. Taifuunissa oli 90 solmun [46,3 m/s] tuuli. [Linkki Wikipedia: Trooppinen hirmumyrsky (taifuuni)] Ihmiset oksentelivat kaikkialla ympärilläni, mutta minä olin liian innoissani, en tullut merisairaaksi. [Linkki Wikipedia: Matkapahoinvointi]

Laivaan ei sada…

Bob McGwier: Olin innoissani, halusin katsoa ulos ja nähdä mitä pystyisin näkemään. Olin komentosillalla, olin aivan Yhdysvaltain lipun alapuolella katselemassa ulos ikkunoista. Huomasin silloin, että vaikka olimme taifuunissa ja satoi hullun lailla, niin laivaan ei osunut vesisadetta lainkaan. Laivaan ei satanut. Minä olin tyyliin, että mitä hemmettiä?!

Bob McGwier: Katsoin ikkunasta ulos ja ylöspäin ja näin yläpuolellamme taivaalla loisteen. Se ei ollut kovin kirkas, mutta pystyin näkemään sen. Mikä tahansa se olikin, niin se esti vesisateen koko laivaan, rungosta perään. Arvelen olleeni paapuurin puolella, sanon noin koska kurkistin ulos. Pystyin tekemään sen koska tuulensuunta oli takaani ja laivan seinä blokkasi tuulen. Pystyin katsomaan, pystyin katsomaan helposti ylöspäin. No, se joka tapauksessa kasvatti yhtäkkiä kirkkauttaan ja lähti lentoon kohtisuoraan ylöspäin, ja sade palasi.

Ja sitten sade palasi…

Haastattelija: Sade palasi?

Bob McGwier: Sade palasi sen jälkeen kun se oli lähtenyt.

Haastattelija: Kerrassaan hämmästyttävä juttu. Sinä siis näit jonkin loisteen ja ei sadetta?

Bob McGwier: Ei sadetta.

Haastattelija: Näitkö jonkin aluksen tai esineen?

Bob McGwier: Pystyin näkemään vain loisteen. En pystynyt… Oli pimeä yö ja me olimme taifuunissa. Pystyin näkemään vain loisteen. Loiste kasvoi. Ja kun loiste kasvoi, se lähti lentoon. Näin sen kapineen hehkun, kasvavan hehkun ja lähdön. En nähnyt alusta tai päällysrakennetta, näin vain sen hehkun joka blokkasi kaiken vesisateen.

Looginen päätelmä siitä kaikesta

Haastattelija: Mikä sen väri oli? Muistatko?

Bob McGwier: Kyllä. Se oli kellertävä ja se muuttui juuri ennen lentämään lähtöään kirkkaammaksi ja valkoisemmaksi. Se väri vaikutti kattavan koko pohjan.

Haastattelija: Oliko sillä lainkaan mitään muotoa?

Bob McGwier: Ei, näytti siltä kuin valot olisivat olleet tasaisella pinnalla, mutta en pystynyt näkemään sitä pintaa koska olimme pimeässä. Minä näin valon, en nähnyt pintaa tai mitä ikinä niiden valojen takana oli. Kun ne kirkastuivat, se lähti pois.

Haastattelija: Ja sitten sade palasi?

Bob McGwier: Sitten sade palasi. Minulle se oli selvää. Looginen päätelmä siitä kaikesta on, että se oli jättimäinen alus joka lähti lentäen pois.

Useita minuutteja

Bob McGwier: Me olimme matkalla ja se säilytti melko kauan asemansa suoraan meidän yläpuolellamme.

Haastattelija: Kuinka kauan?

Bob McGwier: Useita minuutteja.

Haastattelija: Minuutteja?

Bob McGwier: Tiedän mitä näin, enkä unohda sitä koskaan.

Ei tehdä mitään

Bob McGwier: Kerroin siitä näkemästäni myöhemmin tiedusteluhenkilöstölle, eivätkä he halunneet tehdä sille asialle mitään. Me emme keränneet mitään todistusaineistoa, laivalle ei tapahtunut mitään, ei ollut mitään ilmoitettavaa, joten emme aikoneet ilmoittaa siitä. Jos ilmoitat tapauksesta merellä, lähes osumasta tai mistä ikinä, niin he lähettävät tutkimustiimin. He eivät halunneet niin tapahtuvan.     

Haastattelija: Sitä ei koskaan haluta, koska he löytävät kuitenkin aina jotain mitä et halua löytyvän.

Bob McGwier: Täsmälleen, heitä ei haluta nuuskimaan ympäriinsä löytämään sontaa jota et halua heidän löytävän.

Potkut!

Bob McGwier: Minäpä kerron sinulle. Laivastossa ei ole lainkaan vikoja. Komentavat upseerit ovat johdossa omillaan ja vastaavat kaikesta laivalla. Joten jos sattuu tapaus, niin he omivat sen. Jos heillä on laivaston antama keikka, niin he ovat mennyttä, koska laivastossa ei ole lainkaan vikoja.

Haastattelija: Ei lainkaan vikoja…

Bob McGwier: Heidät erotetaan välittömästi jos jonkin havaitaan olevan väärin.

Tiedusteluanalyytikko Jay Stratton: Työnä UFOt ja UAP:t

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Pitkästä uutisjutusta on jätetty suurimmkasi osaksi toimittajien puheenvuorot kääntämättä.

Pentagonin arkistot

Toimittaja: Yksi pitkäaikainen tiedusteluviranomainen on nähnyt enemmän Pentagonin arkistoja kuin kukaan. [Linkki Wikipedia: Pentagon] Hän on ainoa asevoimien mies, joka on työskennellyt kolmessa merkittävässä ufotutkimuksessa, mukaan lukien yksi täällä Las Vegasissa sijainnut. Tuo virkamies on Jay Stratton, eikä hän ole puhunut julkisesti koskaan, ei edes myöntynyt haastatteluun.   

Merivoimien sotilastiedustelu ja DIA

Toimittaja George Knapp: Vuodesta 2008 vuoteen 2021 melko lailla kaikki ufoihin liittyvä välittyi Jay Strattonin työpöydälle. Hän teki päätöksen hylätä termi UFO ja käyttää sen sijaan termiä UAP, tunnistamaton ilmailmiö. Stratton työskenteli merivoimien sotilastiedustelun korkeimmilla tasoilla, josta hänet annettiin lainaan DIA:lle. [Linkki Wikipedia: Defense Intelligence Agency (DIA), ”puolustustiedusteluvirasto”] [Linkki Wikipedia: Office of Naval Intelligence (ONI), ”merivoimien tiedusteluvirasto”]       

UAP, UFO

Jay Stratton: Joka kerta kun olen tehnyt jotain mikä liittyy UAP:hen tai UFOon, niin se on ollut minun työtäni. Tarkoitan tuolla sitä, että minulla ei todellakaan ollut kasvavaa intohimoa. Minulla ei ollut kaikkia kirjoja enkä katsonut kaikkia TV-ohjelmia. Siirryin työhön puolustustiedusteluvirastoon, jossa työpöydälleni tuli joitakin asioita. Kaikille niille jutuille joita te kuulette, on luultavasti niitä hoitava virasto. Kun yritimme löytää tuota virastoa, niin me emme löytäneet mitään.

Lintuja?

Jay Stratton: Puhdistusta on paljon tehtävänä, kun on paljon ihmisiä, jotka sanovat niiden olevan lintuja tai mitä tahansa he sanovatkaan. Se on turhauttavaa kun tietää loput jutusta, eikä sitä loppujuttua voi kertoa. Muistatte luultavasti sen surullisenkuuluisan siteerauksen kongressista: ”Toivotaan, että kyse on alieneista.” [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kongressi]

Tähtitieteilijä Marc D´Antonio: Tunnistamattomat vedenalaiset esineet (USO)

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös sisältää pitkästä haastattelusta vain poimintoja. Kääntäjä on editoinut puheita paikoitellen eri järjestykseen.

Tähtitieteilijä

Haastattelija: Tämän päivän vieraamme on Marc D´Antonio, joka on tähtitieteilijä, valokuva/video-analyytikko, tiedekanavien, kuten Discovery Channelin, puhuva asiantuntija. Hän on myös KGRA:lla Sky Tour Radio –ohjelman juontaja ja FXModelsin toimitusjohtaja. FXModels on Yhdysvaltain laivaston rakennusurakoitsija. Marc on itse asiassa todistanut yhtä USOa. Miten sinä päädyit sukellusveneeseen ja mitä tavallaan näit ja koit siellä?

Tiedetyyppi

Marc D´Antonio: Olen tiedetyyppi. Olen laivaston rakennusurakoitsija, kyllä, teen työtä laivastolle. Tein työtä laivastolle ja he sanoivat tavallaan kiitokseksi, että ”hei, haluatko lähteä ajelulle sukellusveneellä?”

Nopea liikkuja!

Marc D´Antonio: Menin sukellusveneeseen. Yritin päästä yli merisairaudestani istumalla kaikuluotausosastolla. Yhtäkkiä havahduin siihen kun poika kutsui johtoa: ”Kaikuluotauksen johto, kaikuluotauksen johto, nopea liikkuja!” Heräsin ajatellen, että mitä hemmettiä, kuolemmeko me, tappaako torpedo tai jokin minut tähän? Minulle nopeasti liikkuva merkitsi torpedoa.

Osastoa johtava upseeri tuli ja istui tuon pojan olkapään taakse kysyen: ”Mitä sinulla on?” En kuullut mitään mitä hän sanoi, suuntimaa tai etäisyyttä, sitä missä se pohjimmiltaan oli. Kumarruin eteenpäin tuolissani yrittäen kuunnella. Arvelen meidän kaikkien kolmen olleen mykistyneitä kun poika kertoi hänelle kuinka nopeasti se liikkui. Poika ei ollut nähnyt koskaan mitään sellaista, mutta arvelen johtajan nähneen.

Johtaja kysyi, että ”kuinka nopeasti se liikkuu?” Poika sanoi, että ”herra, useiden satojen solmujen nopeudella”. [Linkki Wikipedia: Solmu] [100 solmua = 185 km/h, 200 solmua = 370 km/h, 300 solmua = 556 km/h] Osastoa johtava upseeri sanoi vain: ”Okei, kirjaa se lokiin äläkä vaivaa itseäsi sillä”. Hän oli lähes helpottunut. En tiennyt mitä se tarkoitti.

Tarve tietää

Marc D´Antonio: Nousin ylös ja menin osastoa johtavan upseerin luo. Minut oli kutsuttu sukellusveneeseen, olin suuri tärkeä henkilö, eikö? Kävelin osastonjohtajan luo ja sanoin: ”Minä tiedän mitä nuo nopeasti liikkuvat kapineet ovat, voin ehkä auttaa teitä.” Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja sanoi: ”Herra D´Antonio, onko teillä ollut hauskaa tähän asti?” Sanoin, että ”herra, kyllä on”. Hän sanoi: ”No, pidetään se asia sitten niin”, ja hän käveli pois. Vaivuin nurkkaan häpeissäni. Minä tavallaan opin, että kutsustakaan ei pääse näkemään kaikkea, vaikka olisikin oikea turvallisuusluokitus, joka minulla oli. Se on ”tarve tietää”-juttu.

Puolustushaarakomentajien neuvosto

Marc D´Antonio: Muutamaa vuotta myöhemmin minun piti tehdä työhomma erittäin vaikutusvaltaiselle ryhmälle Washingtonissa, Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvostolle. He ohjeistavat Yhdysvaltain presidenttiä. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvosto] Minun täytyi toimittaa projekti tehtyäni sen. Vein sen yhdelle jäsenelle josta oli tullut ystävä.

Marc D´Antonio: Kysyin häneltä rauhassa hänen kodissaan: ”Mitä osaat kertoa minulle tästä nopeasti liikkuvien ohjelmasta?” Hän katsoi minua ja sanoi: ”Minä en voi puhua siitä ohjelmasta, olen pahoillani.” Hän olisi voinut sanoa: ”Mikä ohjelma? En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta.” Hän ei sanonut niin. Olin hölmistynyt, hän ei sanonut periaatteessa mitään, mutta kertoi kaiken. Juttu meni siis noin.

Venäläiset

Marc D´Antonio: Ainoa syy miksi kerron tätä lainkaan ilman mitään pelkoa, on se, että venäläiset ovat tulleet esiin ja sanoneet tämän. Muutkin laivastot ovat kokeneet näitä tuntemattomia vedenalaisia esineitä. Minä en ole todellakaan onnistunut saamaan mitään irti kenestäkään, muuta kuin tunnustuksen, että on jokin ohjelma missä kirjataan lokiin vedenalaisia kapineita, joita me emme ymmärrä. Ne kapineet ovat siellä, tätä tapahtuu, jotain on meneillään, sanotaan niin.

Mikä?

Marc D´Antonio: Mikä se olisi voinut olla? Olisiko se voinut olla todella nopea valas? Ei, ei useita satoja solmuja nopea. Olisiko se voinut olla jonkinlainen Yhdysvaltain, Venäjän tai muun laivaston vedenalainen suuri kulkuneuvo? Ei. Olisiko se voinut olla testissä oleva ase? No, ei siihen aikaan.

Superkavitoivat torpedot

Haastattelija: Tässä puhutaan siis kapineista jotka liikkuvat nopeasti, nopeammin kuin me itse pystymme tavallisesti liikkumaan veden läpi. Arvelen, että normaalit merivoimien torpedot pystyvät kulkemaan noin nopeudella 50 solmua, joka on noin 70 – 80 kilometriä tunnissa, jotain sen verran. Tässä puhutaan useista sadoista kilometreistä tunnissa.

Parhaat tällä hetkellä tuollaista tekevät ovat superkavitoivat torpedot, Skval on venäläinen sellainen. Se pystyy menemään vedessä nopeudella 370 km/h tai 200 solmua. [Linkki Wikipedia: Supercavitating torpedo (”superkavitoiva torpedo”)] [Linkki Wikipedia: VA-111 Skval] Ne ovat myös uskomattoman kovaäänisiä, koska veden alle laitetaan rakettimoottori. Niiden toimintamatka on vain noin seitsemän kilometriä. Niillä on se nopeus, mutta ne pitävät liian kovaa ääntä. Taisit sanoa, että ollessasi siellä ydinsukellusveneessä silloin kun he seurasivat sitä, niin se ei pitänyt kovinkaan paljon ääntä.

Vahvistus

Marc D´Antonia: Ei. Se jätti itse asiassa kaikuluotaimeen erittäin, erittäin pienen viivajäljen. Osastoa johtava upseeri kysyi, että voiko sen vahvistaa? Minun vieressäni oli toinen kaikuluotain, toinen täysin erillinen kaikuluotain. Hän itse asiassa katsoi toisella joka oli minun vieressäni. Se oli myös siinä. Minä en nähnyt sitä, koska en osannut lukea kaikuluotainta. Mutta hän sanoi: ”Kyllä, vahvistettu, herra.” Sitten vasta osastoa johtava upseeri sanoi: ”Okei, kirjaa se lokiin äläkä vaivaa itseäsi sillä”. Tuon sanominen teki suuren eron. Upseeri tiesi mitä hän katseli, tiesi vähintäänkin mitä hän ei katsellut: hän ei katsellut venäläistä tai kiinalaista kapinetta, ei mitään minkä tietäisimme uhkaavan meitä.        

Wandjina

Haastattelija: Tätä on jatkunut kauan. Taisit sanoa, että vanhin tavallaan raportti tai taidan sanoa juttu, on pitkän, pitkän ajan takaa.

Marc D´Antonio: Australiassa on alue jossa elää yhä aboriginaalien kulttuuri. Siellä oli juttujen mukaan niitä ”jumalia”, jotka tulivat taivaalta ja elivät vedessä, veden alla; heillä oli vesi täysin hallinnassaan. He käyttivät niistä nimitystä Wanjina tai Wandjina. Wanjina-myytti sanoo, että kaksi poikaa kidutti pöllön kuoliaaksi ja Wanjina tuhosi kostoksi aboriginaalien leirin käyttäen kykyään hallita vettä.  

Marc D´Antonio: Tuo on vain myytti, mutta asian ydin on se, että pöllöjä on pidetty pitkään suojamuistin peittona ihmisillä jotka ovat nähneet alien-olentoja. Minä en ole suuri abduktio-tyyppi, vaikka minulla tuntuukin olevan sellaisia kokemuksia, mutta mitäpä minä tiedän? Totuus tulee esiin jonakin päivänä, mutta Wanjina-myytti on 5000 vuoden takaa Australiasta Kimberleyn alueelta. Ehkä tämä kertoo muille, että kyseessä oli USO. Olennot elivät veden alla. He sanoivat niiden tulleen taivaalta ja eläneen veden alla. Tuo on avainasia.

Säieteoria, ulottuvuuksien välisyys

Marc D´Antonio: Minä rehellisesti sanottuna keskityn tällä hetkellä siihen, että saan järjestelmämme katsomaan taivaalla olevia UFOja. Sitten kun se on tehty, voimme alkaa puhua USOista, pureutumaan niihin. Mitä vedenalaisiin USOihin tulee, niin niihin liittyy yhä paljon mysteeriä. Jos ne ovat taivaalta tulevia UFOja, jotka siirtyvät liikkumaan vedessä, niin tiettyjen asioiden on muututtava… Et voi käyttää samaa, tai ehkä voit… jos ne ovatkin itse asiassa ulottuvuuksien välisiä.

Me emme juuri puhuneet ulottuvuuksien välisyydestä ennen säieteorian tuloa. [Linkki Wikipedia: Säieteoria] Säieteorian eri käsityksissä on eri määrä ulottuvuuksia. Ehkä tässä puhutaan ulottuvuuksien välisestä siirtymisestä, en tiedä. Me tiedämme vain sen minkä tiedämme. Tieteessä on paljon sellaista jota emme tiedä.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

Jaa artikkeli: