ROSWELLIN ALUS

Emery Smith – johdanto talteenotettuihin avaruusaluksiin

Seuraava tiivistelmä Emery Smithin työurasta on suomennettu hänen nettisivultaan: http://www.emerysmith.net

Kuka Emery Smith on?

Emery Smith liittyi Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) aktiivipalvelukseen vuonna 1990. Hänen asemapaikakseen tuli Lacklandin lentotukikohta San Antoniossa Teksasissa. Sieltä hän meni kirurgisten menetelmien koulutukseen Sheppardin lentotukikohtaan Wichita Fallsiin Teksasiin, ja sieltä edelleen Englandin lentotukikohdan 23. taktisten hävittäjien lennostoon Alexandriaan Louisianaan. Hän työskenteli siellä kirurgisena teknologina ja ensimmäisenä kirurgisena avustajana. Lopulta Emery siirrettiin Kirtlandin lentotukikohtaan Albuquerqueen New Mexicoon, jossa hän työskenteli tukikohdan ulko- ja sisäpuolella UNM-sairaalan kirurgisena avustajana ja ensihoitajana. Emery on toiminut sotilasurallaan myös monissa muissa tehtävissä.

Kuvateksti: Emery Smith oli Yhdysvaltain ilmavoimien palveluksessa toimien mm. avustajana kirurgisissa toimenpiteissä.

Alukset olivat eläviä ja tietoisia

Linkki lähdevideoon: Emery Smithin haastattelu, YouTube

Emery Smith: Minut otettiin mukaan eri projekteihin katsomaan aluksia, koska alukset olivat itse asiassa eläviä. [Emery Smith oli varsinaisesti mukana projekteissa, joissa analysoitiin vierasperäisiä kudosnäytteitä.]

David Wilcock: Jopas jotakin. Alukset olivat eläviä?

Emery Smith: Kyllä. Alukset olivat eläviä. Ne olivat tietoisia. Kyllä.

David Wilcock: Tuo kuulostaa samankaltaiselta kuin kuulimme David Dearilta. Hän oli mennyt Alueelle 51 ja nähnyt teholaitteiston, joka oli itse asiassa elävä olento. Se oli hyvin suuri kapistus, jonka pinnalla näytti olevan kuin luuranko. Siinä oli kudoskomponentteja, mutta siinä oli myös teknologiakomponentteja. Se oli jonkinlainen outo teknologian ja kudoksen yhdistelmä.

Emery Smith: Juuri niin, juuri niin.

Linkki lähdevideoon: Emery Smithin haastattelu, Youtube

Emery Smith: Jotkut aluksista oli itse asiassa tehty geneettisesti mukaillen alusten omistajia, lentäjiä. Ne ovat tajunta-avusteista teknologiaa.

Kuvateksti: Emery Smithin näkemillä aluksilla oli tietoisuus. Kuvat eivät liity aluksiin.

Vain omistajiaan tottelevat alukset

Linkki lähdevideoon: Emery Smithin haastattelu, YouTube

Emery Smith: Todistin projekteissa mukana ollessani monenlaisia aluksia. Työskentelin oikeastaan ruumiiden lisäksi myös alusten parissa, koska ne oli yhdistetty keskenään. Moni alus on orgaanista [eloperäistä] materiaalia, tajunta-avusteista teknologiaa. Se tarkoittaa, että ainoastaan kuljettaja tai se rotu voi tosiasiassa liikennöidä kulkuvälineellä, johtuen niiden geneettisen DNA:n taajuudesta ja niiden lähettämästä taajuudesta. Se on melkein kuin vain omistajalleen vastaava lemmikkieläin tai auto. Tuontyyppiset alukset ovat tosi hämmästyttäviä. Ne on tehty tavallisesti harmonioiden ja taajuuden kautta avaruudessa. He pystyvät siis itse asiassa antamaan alukselle elämän, valamaan siihen keinoälyn tai tietoisuuden – tai molemmat – ja synkkaamaan sen juuri sen aluksen kuljettajaan tai matkustajiin.

Kuvateksti: Jos avaruusalus olisi elävän kudoksen kaltaista materiaalia tai elävä, niin voisi kuvitella sen korjaavan itse ilmenneet viat. Omistajansa tunnistavaa alusta olisi vaikea varastaa.

Muotoaan muuttavat ulottuvuuksien väliset alukset

Emery Smith: Jotkut alukset… Aluksia oli monenmuotoisia. Oli tietysti perinteisiä palloja, kananmunan muotoisia ja kiekon muotoisia, mutta oli muitakin aluksia, jotka olivat ulottuvuuksien välisiä ja pystyivät muuttamaan muotoaan. Ne saattavat saapua valon muodossa, mutta ne pystyvät ilmestymään ja muuttamaan atomirakennettaan, jolloin niistä tulee kiinteitä. Tuontyyppiset alukset ovat hieman edistyksellisempiä kuin ne, joista kuulemme popkulttuurissa tai näemme TV:ssä, ynnä muualla. Nuo alukset pystyvät tosiaankin toimimaan ulottuvuuksien välisesti. Ne pystyvät muuttamaan muotoaan matkustajat mukanaan, eivätkä matkustajat edes tiedä niin tapahtuvan. Ne muodostuvat uudelleen eri maailmoissa, eri ulottuvuuksissa ja maailmankaikkeuden eri osissa – välittömästi. Mitään viiveaikaa ei siis ole.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että muotoaan muuttavat ulottuvuuksien väliset alukset pystyvät tulemaan tänne ilman viivettä.

Emery Smith: Heillä on oma kaasukehänsä, oma painovoimansa, oma pieni avaruutensa, jonne alus on heidät projisoinut ja pitää heidät sinne täydellisesti koteloituina. He hallitsevat jo teletransportaation ja kaikki ne asiat. Vartalot menevät aluksen mukana omassa elintilassaan. Juuri siksi he pystyvät liikkumaan miljoonia maileja tunnissa ja tekemään käännöksen. He eivät tunne sitä, koska he ovat omassa, tavallaan kuin omassa ulottuvuudellisessa holografisessa maailmassaan, jossa heidän on noudatettava sen maailman omaa tieteellistä sääntökokoelmaa – aivan kuten kolmessa ulottuvuudessa täällä. Heti kun he tekevät itsestään kolmiulotteisia, heidänkin on sinniteltävä kolmessa ulottuvuudessa. Joten, heidän on ehkä otettava askel alaspäin, jos he ovat peräisin neljästä, viidestä tai kuudesta ulottuvuudesta. Se on todella mielenkiintoista.

Kuvateksti: Olemmeko niin tottuneita elämään kolmiuloitteisessa maailmassa, että emme tiedosta muiden ulottuvuuksien olemassaoloa?

Yksi alus oli kuin ”ylösalaisin käännetty hyytelökakku”

Emery Smith: Meillä on ollut niitä aluksia monia, monia, monia vuosia. Jotkut olivat olleet siellä 30 – 40 vuotta, jotkut olivat suhteellisen uusia. Saamme koko ajan lisää erilaisia aluksia. Kuten sanoin ja selitin kerran, yksi niistä vaikutti ylösalaisin käännetyltä hyytelökakulta. Sitä pystyi koskettamaan, se tuntui muistimetallilta. Se oli sisältä ontto ja halkaisijaltaan 12 – 15 metriä. Siinä aluksessa oli kuin 3 – 7,6 metrinen ontto sisusta. Tiedäthän? Mutta alus ei ollut ontto, se oli kiinteä. Olennot olivat jostakin syystä sen sisällä olleessa lieriönmuotoisessa kolossa. Se oli avoin, mutta kun se aktivoitui, esiin ilmestyy lattia ja se muotoutui. Mutta he eivät varsinaisesti käyttäneet lattioita tai tuoleja, he vain tavallaan olivat siellä.

Se oli hyvin mielenkiintoinen, erilainen. Siellä ei ollut paljon nappuloita, ohjauspyörää tai ohjaamoa, kuten sellaisessa kävelevä voisi kuvitella. Ne ovat hyvin saumattomia ja huokuvat koko ajan energiaa, vaikka ne onkin pudonneet ja otettu haltuun 30 vuotta sitten. Tiedäthän? Ne emittoivat yhä sitä välitilasta ottamaansa ihmeellistä energiaa. Juuri nyt yritetään selvittää miten sitä [energiaa] otetaan talteen. Monet ovat tajunneet sen, monet yhtiöt itse asiassa taistelevat keskenään siitä teknologiasta. Me ihmiset täällä olemme juuri nyt paljon, useita tuhansia vuosia, kehittyneempiä kuin kukaan osaa ajatella, mutta tuontyyppisiä teknologioita pidätellään.

Kuvateksti: Emery Smithin puheista on ymmärrettävissä, että teknologia on tällä planeetalla paljon pidemmällä kuin kukaan osaa kuvitella, mutta teknologioita ei vapauteta ihmisten käyttöön.

Käynti aluksella

Linkki alkuperäiseen videohaastatteluun: LINKKI [16:19 – 18:46]

Haastattelija: Kerrottiinko sinulle koskaan keitä ne [muukalaiset] ovat? Kysyitkö?

Emery Smith: Kun työskentelin myöhemmin ruumiin kimpussa, pääkirurgi pyysi minua… Keskeytimme toimenpiteen ja hän sanoi, että meidän on mentävä alukselle, sen olennon alukselle. En ollut nähnyt projektien siinä vaiheessa koskaan alusta. Menin hänen mukaansa. Siihen meni melko kauan aikaa, se oli kaukana. Menimme pitkään aulaan ja nousimme pieneen vaunuun. Kului melko kauan aikaa päästä lentokonehalliin, jossa alus oli.

Haastattelija: Näitkö siellä aluksella niitä ihmismäisiä entiteettejä?

Emery Smith: Aluksessa… Kaikki olennot olivat kuolleita sinne mennessäni. Aluksessa ei ollut olentoja. Alus oli erillään ruumiista. Ruumis oli biotutkimuslaitoksessa ja alus oli toisessa heidän tutkimuslaitoksessaan lähettyvillä.

Haastattelija: Mikä vuosi tuolloin suunnilleen oli?

Emery Smith: 1992 tai 1993. Syy miksi kirurgi vei minut alukselle oli, että meidän oli otettava aluksesta näyte. Aluksella on DNA, joka sopii yhteen sitä lentäneen henkilön DNA:n kanssa. Alus oli elossa. Huomioimme tuon kun menemme maahansyöksypaikoille hakuoperaatioihin. Alukset ovat toisinaan orgaanisia [eloperäisiä] ja tietoisia. Joskus alus yrittää parantaa itsensä onnettomuuden jälkeen, se yrittää parantaa samalla myös matkustajat.

Kuvateksti: Emery Smith sanoo, että avaruusaluksella oli DNA.

Uudentyyppinen Alueella 51 ollut energianlähde

Linkki alkuperäiseen haastatteluun: https://www.youtube.com/watch?v=PaK5WOz3Mf4

[16 minuuttia pitkästä haastattelusta on poimittu vain energianlähdettä käsittelevä kohta.]

Paul H. Utz: Nimeni on Paul H. Utz ja isäni nimi on Paul A. Utz. Hän lähti joka aamu Las Vegasista Alueelle 51, joka tunnetaan myös nimellä Dreamland. Hän oli monia vuosia siinä projektissa, jossa hän oli mukana, suunnilleen viisi, kuusi tai seitsemän vuotta. Se loppui kun he olivat testanneet laitetta, jonka oli otaksuttu olevan uudentyyppinen energianlähde. He olivat vieneet sen ulos harjoitusalueelle, ja se oli kirjaimellisesti räjähtänyt, kun he olivat yrittäneet aktivoida sitä ja kytkeä sitä päälle. Yksi hänen mielestään mielenkiintoinen asia oli, että sen materiaalisessa rakenteessa oli paljon orgaanisia aineita.

Siinä uudessa energianlähteessä, jonka kimpussa hän työskenteli, oli orgaanisia yhdisteitä – melkein kuin sillä olisi ollut tietoisuus. Hänelle ei annettu koko kappaletta, hänelle annettiin siitä vain tietty osa. Muut tiimit työskentelivät saman yksikön muiden osien parissa. Tuo oli osa turvallisuussäännöstöä, tavarat pidettiin toisistaan erillään – tarve tietää tyyppinen juttu. En usko, että isä olisi kertonut minulle siitä mitään, ellei hän olisi ollut päihtynyt.

Kuvateksti: Voit lukea lisää Alueesta 51 tältä samalta sivustolta osiosta BOB LAZAR, ALUE 51, S4.

 Roswellin aluksesta

Kuvateksti: Roswell Daily Record -sanomalehdessä oli 8.7.1947 uutinen ”RAAF ottaa talteen lentävän lautasen maatilalta Roswellin seudulta”. [LINKKI: Tiedotusupseeri Walter Hautin videoitu todistajalausunto ja käännös.]

[LINKKI alkuperäiseen juttuun, josta suomennos on tehty.]

Bill McDonald ja Testors-yhtiön valmistama Roswellin aluksen pienoismalli

Seuraavassa on lausuntoja, joita erinomainen kuvataiteilija ja tutkija Bill McDonald on antanut Roswellin aluksesta ja Lockheedin Skunk Works -osaston tekemästä edistyksellisten lentokoneiden kehitystyöstä. McDonaldilla on taustaa piirtäjänä sotilasilmailussa ja rikosteknisessä antropologiassa. Hän käytti rikosteknisessä kuvituksessa oppimiaan tekniikoita, ja suunnitteli yhteistyössä Roswell-tutkijoiden ja pienoismalleja valmistavan Testors-yhtiön johtaja John Andrewsin kanssa todistajalausuntoihin perustuvan tarkan kuvan Roswellin avaruusaluksesta. Testorin valmistama pienoismalli muotoiltiin hänen piirustuksistaan.

Kuvateksti: Vasemmalla Lockheedin Skunk Works -osaston johtaja Clarence L. ”Kelly” Johnson, keskellä hänen seuraajansa Ben Rich. [LINKKI Wikipediaan, Clarence Johnson. LINKKI Wikipediaan, Skunk Works.]

Clarence Johnson, Ben Rich ja John Andrews

Skunk Worksin johtaja Clarence L. ”Kelly” Johnson ohjasi kahden nuoren miehen työtä. Miehet olivat Ben R. Rich ja John Andrews. Ben R. Rich palkattiin vuonna 1957 suunnittelemaan moottorin ilmanottoaukkoja Lockheed U-2 tiedustelulentokoneeseen. Comet Models -yhtiön nuori taitava pienoismallirakennussarjojen suunnittelija John Andrews meni puolestaan Testors-yhtiölle suunnittelijaksi. Hänestä tuli Testorsin johtava erikoisprojektien suunnittelija. John Andrews panttasi vuodet 1980 – 1999 tietoja [Roswellin] aluksen rakenteesta, joka muistutti aalloilla ratsastavaa keihäsrauskua/valasta. Andrews kuoli pitkäperjantaina vuonna 1999 samankaltaiseen syöpään kuin Ben Rich.  

Maavoimien vastavakoilumiehiltä saatua tietoa Roswellin aluksesta

Kuvateksti: Roswellissa New Mexicossa heinäkuussa 1947 maahansyöksyn tehneen avaruusaluksen muoto muistutti keihäsrauskun ja kirjopyöriäisen yhdistelmää. Vasemmalla keihäsrausku, oikealla kirjopyöriäinen.

Bill McDonald sai yksityiskohtaista tietoa Roswellin muukalaisten aluksesta maavoimien vastavakoilussa toimineilta henkilöiltä, joista hän käytti nimiä Rick ja Frank. Nuo kaksi miestä kuvailivat, luonnostelivat ja piirsivät hahmotelmien päälle, kunnes aluksen sivuprofiili muistutti melko täsmälleen kirjopyöriäisenä tunnettua valaslajia. Keihäsrausku/rauskumaiset kolmion muotoiset siipiprofiilit olivat hieman erilaiset, mutta riittävän lähellä vakuuttamaan tutkija useiden todistajalausuntojen yhdistelmän oikeellisuudesta. Kaikki todistajat sanoivat aluksen olleen kokoisekseen poikkeuksellisen kevyt.

Kuvateksti: Testorsin pienoismallin kokoamisohjeen pohjalta piirretty hahmotelma aluksen sivuprofiilista.

Aluksen pohja

Molemmat miehet [Rick ja Frank] kuvailivat myös yhtäpitävästi aluksen vatsapuolella sijainnutta tehoa antavaa kennostoa, joka muodostui ohuen 46 cm reunuksen alle työntyvistä kuusikulmion muotoisista laatoista. Kuusikulmiolaatat olivat keulan lähellä suurempia, niiden koko pieneni kohti aluksen pyrstöä ja siiven kärkiä. John Andrews vahvisti riippumattomasti, että myös Kelly [Johnson] ja Ben [Rich] olivat kuvailleet aluksen pohjassa sijainnutta monimutkaista ”tehoruudukkoa”.

Kuvateksti: Testorin pienoismallin kokoamisohjeen kuvien ja tietojen pohjalta tehty piirros aluksen pohjasta. Kennostoa kiertävä reunus oli 46 cm leveä ja väriltään hopeaharmaa. Kennot olivat 6-kulmion muotoisia ja niiden koko pieneni kohti aluksen perää ja siiven kärkiä.

Kuvateksti: Avaruusaluksen pohjassa oli kuusikulmioista muodostuvaa kennostoa. Värit eivät ole kuvassa totuudenmukaiset, eivätkä kuvat esitä varsinaista kennostoa.

Aluksen pohjan värimaailma

[Tässä kappaleessa esitetty pohjan väritystä koskeva lisätieto on otettu Testorin pienoismallin kokoamisohjeesta.]

Roswellin ufon pohjan väri oli vaihdettavissa. Pohja oli täydellä energialla erittäin kirkas. Kun alus löydettiin, pohjan väri oli sininen (vaaleansininen). Energia oli löydettäessä yhä päällä, pohjan alaosa hehkui yhä himmeästi. Ilman energiaa väri muuttui myöhemmin erittäin tummaksi, mangaanin ruskeaksi/mustaksi. Kuusikulmioista muodostuvaa pohjan kennostoa kiertävä aluksen reunus oli väriltään metallihopea.

Kuvateksi: Värikoodin mukaiset pohjan kennoston sininen väri, pohjan kennostoa kiertävän reunuksen metalliharmaa väri, sekä energiaton mangaaniruskea väri.

Ohjaamon kuomu ja sensorisuojavaippa

Rick ja Frank kuvailivat yhtäpitävästi myös ohjaamon kuomua/etummaista sensorisuojavaippaa, ainoastaan muotoilusta ja sijoittelusta oli pientä erimielisyyttä. Frank ajatteli sen olleen ohjaamon kuomu. Rick totesi sen toimineen suojana monikerroksiselle mittalaiteasetelmalle.

Kuvateksti: Piirros aluksesta edestäpäin katsottuna.

[Kuva on piirrettu pienoismallin kokoamisohjeessa olleen kuvan perusteella. Ohjaamon kuomu näkyy kuvassa valkoisena. Sensorisuojavaippa lähes mustana puoliympyränä. Kummankaan väri ei ole totuudenmukainen. Koko alus oli väriltään metallihopea, sinistä pohjaa lukuunottamatta.]

Aluksen koko ja muoto

[Tässä kappaleessa esitetty aluksen kokoa koskeva tieto on saatu pienoismallin kokoamisohjeesta ja pienoismallia. Testorsin valmistaman pienoismallin mittakaava on 1:48.]

Kuvateksti: Roswellin vuoden 1947 alus ylhäältä kuvattuna. Pienoismallin mukana tulevassa paperissa mainitaan aluksen siipien kärkivälin olleen 25 jalkaa, mikä tekee metreiksi muunnettuna 7,62 metriä. Aluksen pituudeksi mainitaan 28 jalkaa eli 8,53 metriä. ”Lentävän siiven” tai keihäsrauskun muoto on selvästi nähtävissä.

Ohjaamon sisäpuolen lattia ja ”tuuletussäleiköt”

Rick kertoi kuistillaan haastattelussa heinäkuun alussa vuonna 1995, että kun hän oli ryöminyt aluksenromun sisällä, hän oli havainnut jotain merkillistä miehistön sisemmän ohjaamon lentokannen lattian pintarakenteessa. Hän sanoi sen olleen kummallisinta kuviteltavissa olevaa liukuestettä. Hän kertoi erikoistutkijoiden verranneen kannen lattiaa samanlaisiin rinkuloihin ja pyörteisiin, joita voidaan havaita sormenjäljissä ja korallikasvustojen kuvioissa. Rick mainitsi, että hänellä oli myöhempinä vuosina tilaisuus tutkia munuaisdialyysipussia. Kun pussin oli leikannut auki, mikroputkisto oli ollut samankaltaista kuin lattiatasojen mikroputkien kidemäiset kerrokset. Hän kuvaili myös miehistön osaston molemmilla puolilla lattiamateriaalin reunoilla olleita tuuletusaukollisia säleikköjä. Hän piirsi ne, jolloin ne toivat mieleeni haikalojen ja rauskujen kidusraot.  

Kuvateksti: Avaruusaluksen ohjaamon lattian pintamateriaali muistutti sormenjäljen tai korallin kuviointia ja toimi jonkinlaisena liukuesteenä.

Kuvateksti: Aluksen lattiamateriaalin reunoilla olleet aukot muistuttivat haikalojen ja rauskujen kidusrakoja.

Elävä, tunteva, itsensä korjaava?

On jonkin verran todisteita, että avaruusaluksen muodossa ja rakenteessa oli joitakin ”elävän eläimen” ominaispiirteitä. Rakenne oli kerroksittainen ja siinä oli neuroneilta (eli hermosoluilta) vaikuttavia rykelmiä tai hermokeskuksia. Siinä oli myös kuituoptiikkaa muistuttavia säikeitä, jotka ovat saattaneet kuljettaa valosignaaleja. Avaruusalus vaikutti olevan keinotekoisesti tunteva ja aistiva, se pystyi aistimaan ja kokemaan tunteita. On syytä epäillä, että alus olisi myös pystynyt terveenä (kunnossa) ollessaan korjaamaan itsensä. Rungon rakenne ja evät antoivat alukselle hyvin paljon merieläintä muistuttavan ulkonäön. [Tämän kappaleen tiedot ovat peräisin Testorsin pienoismallin kokoamisohjeesta.]

Yhdistetty orgaaninen biologinen/keinotekoinen elämänmuoto ja konejärjestelmä

Avaruusalus oli yksittäinen integroitu konekomponentti. Se toimi inspiraation lähteenä kaikille korkealla lentäville, hypersoonisten nopeuksien, ”aalloilla ratsastaville”, ilmassa surffaaville, ”biomorfisille” lentokoneille ja avaruussukkulan kokoonpanokonsepteille. Aluksen suunnittelu jäljitteli lukuisten merieläinten muotoja, mukaan lukien pyöriäiset ja keihäsrauskut. Sen elämää ylläpitävänä järjestelmänä ja lentopainolastina toimi hapetettu lapsiveden kaltainen liemi. Lentokannella oli edistyksellinen suodatusjärjestelmä.

Alukseen mahtui seitsemän humanoidin henkilöstö. Humanoidit oli liitetty suoraan fyysisesti kiinni aluksen keinoälyn (AI) aivokuoreen päänojien, kunkin törmäyspenkin ja ympäröivien konsolien kautta. Lentohenkilöstön ajatusmaailmat olivat ”moninkertaisten aivojen solmukohtien” kautta yhteydessä toisiinsa. Yhteyden uskottiin olevan tarkoitettu hajautettua prosessointia ja navigaatiota varten. He ja avaruusalus toimivat ”yhdistettynä orgaanisena biologisena/keinotekoisena elämänmuotona ja konejärjestelmänä”.

Kuvateksti: Pienoismallin valmistamiseen tietoja antaneiden henkilöiden mukaan Roswellin lähistöltä haltuunsaatu avaruusalus oli jonkinlainen biologisen elämänmuodon ja koneen yhdistelmä.

Kuvateksti: Suomalaiselle hiekka-aavikolle laskeutunut Roswellin aluksen pienoismalli.

Koottu Testors-yhtiön valmistama Roswellin aluksen pienoismalli

Tietolähteet: LINKKI ja Roswellin ufon pienoismallin mukana tullut 8-sivuinen lehtinen. Testorsin pienoismalli on julkaistu vuonna 1997 Roswellin tapauksen 50-vuotispäivän kunniaksi.

Omistuskirjoitus

Rakennussarja on omistettu edesmenneelle majuri Jesse A. Marcelille ja ilmakuljetuslentäjä Oliver ”Puppy” Hendersonille. Jesse A. Marcel ei kiistänyt koskaan UFO-kertomusta. ”Pappy” Henderson lensi avaruusolentojen ruumiita Washington DC.:hen.

Kuvateksti: Roswellin ufon pienoismalli takaapäin kuvattuna.

Mistä pienoismallin rakennussarjan suunnitteluun käytetyt tiedot ovat peräsin?

Roswellin ilmakehän ja avaruuden interplanetaarisen aluksen yleinen kaksoiskappale on peräisin ja rikosteknisellä tutkimuksella hahmoteltu lukuisten todistajien todistajalausunnoista. Kyseiset todistajat olivat eläkkeelle jääneitä Yhdysvaltojen maavoimien vastavakoilujoukkojen atomipommien turvallisuusagentteja, jotka valvoivat New Mexicossa vuosina 1943 – 1951 kaikkea atomipommien valmistusta, testausta ja pommien sijoituslaitoksia. Paljon painavampia lisätodistajalausuntoja tuli Lockheed Martinin kuuluisan Skunk Works -osaston perustaneelta toimitusjohtaja Clarence L. ”Kelly” Johnsonilta ja tohtori Ben R. Richiltä. Testors-yhtiön edesmennyt erikoisprojektien pääsuunnittelija John Andrews toimitti todistajalausunnot Bill McDonaldille.

[Seuraavassa kooste Testors-yhtiön erikoisprojektien johtavan suunnittelijan John Andrewsin kirjoitelmasta, joka löytyy pienoismallin kokoamisohjeesta.]

Kuvateksti: Pohja.

Pienoismallin suunnittelusta

Roswellin ufon pienoismalli suunniteltiin tietokoneella. Työvälineenä käytettiin tietokoneavusteisen suunnittelun (CAD) tietokantaa. Tosiasiallinen alus on teknisesti edistyksellinen, pienoismalli on yhtä edistyksellinen. Testorin henkilökunnan mielestä koko ajan keksittiin jotakin uutta. Testorin piti vetää raja johonkin, jäädyttää suunnittelu, tai pienoismalli ei olisi valmistunut koskaan.

Kuvateksti: Roswellin ufon pienoismalli.

Kiitokset

Kiitämme Bill McDonaldia hänen henkilökohtaisesta vaivannäöstään, valokuvistaan, kuvamateriaalistaan ja hänen jakamistaan ajatuksista. Billin innokkuus teki matkasta mitä mielenkiintoisimman. Hän oli Testorsin toimistossa lukuisia kertoja suunnitteluvaiheen aikana.

Muovipienoismalli toteutui monien ihmisten avustuksella. Oli suhteita, verkostoja ja vuosien hiljaista avunantoa, jopa projektiin jännitystä tuonutta vastustusta. Näitä avuliaita ihmisiä ei voida luottamustehtäviensä vuoksi nimetä. Heidän apunsa oli välitöntä, tarpeellista ja arvostettua. Oli myös kaikupohjaa, sitä porukkaa, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia ja ideoita. Heidän kanssaan kävimme kovaäänisiä, pitkiä ja kiihkeitä keskusteluja. Roswellin ufon mallissa tuo henkilö oli William Louis McDonald. Jotkut valtionjohdon työtehtävissä toimineet ihmiset tekivät hienoa työtä, mutta tekivät samalla myös asioista hankalia – ei kuitenkaan mahdottomia. Kunnioitamme heitä, teemme heille armeijan kunniatervehdyksen.

Onko tuolla jossakin älykästä elämää? Vastaus annettiin meille ehkä jo vuonna 1947. Meidän pitäisikin kysyä toinen kysymys: onko maahansyöksyjä tapahtunut muitakin?

Nautiskelkaa pienoismallista ja katselkaa taivaita. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

John Andrews, San Diego, CA, 1997

Pienoismallin ohjaamo sisältä

Istumapaikkoja on seitsemän kappaletta. Matkustajia oli penkeissä numero 1, 2, 3, 6 ja 7. Koko sisusta oli väriltään metallihopea, lukuunottamatta paneeleita (10) ja penkkien nro 2, 4, 5, 7 selkänojan takapuolella olleita elementtejä.

1: Komentajan penkki. Komentajan penkin yläosassa on pääprofilointi ja penkki on muita pienempi. Molemmin puolin penkkiä on jonkinlainen kapea, korkea paneeli (10). Komentajan edessä ohjaamon katossa oli näyttö.

2 – 7: Muun käyttöhenkilöstön penkit. Penkkien 2 ja 3 suuntaus on kohti komentajaa ja niiden edessä oli 3 kappaletta jonkinlaisia paneeleita (10). Penkit 4 ja 5 oli suunnattu sivuttain toisiaan kohti, niissä ei ollut matkustajia. Penkkien 6 ja 7 suuntaus oli kohti keulaa.

8: Reaktori/dipoli. Reaktori muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon Bob Lazarin kuvausta.

9 Näyttö/ikkuna. Pienoismallin kokoamisohjeessa ei ollut nimetty osaa tarkemmin. Siitä kuitenkin ilmeisesti näki ulos.

10 Paneeleita, joissa jonkinlaista elektroniikkaa. Penkkien 6 ja 7 edessä ollut paneeli oli koko lentäjien edessä olevan pöydän kokoinen. Siinä oli kaiken muun lisäksi ”kaiverretut” kämmenen muotiset syvennykset, joihin lentäjien kädet sopivat. Penkkien 6 ja 7 yläpuolella ohjaamon katossa oli myös neljä kappaletta paneeleita.

Kuvateksti: Ohjaamon mittaukset ja mittakaavasta laskeminen antavat ohjaamon pituudeksi 4,32 metriä ja leveydeksi leveimmältä kohdalta 1,92 metriä. Ohjaamon korkeus vaihtelee kupukatosta johtuen noin välillä 72 – 96 cm. Kaikki mitat ovat sisätilamittoja.

Ohjaamon katossa oli kolme kuplaprofiileiksi nimettyä elementtiä, mutta niiden merkityksestä ei ollut lisätietoa. Kuplaprofiilit näkyvät aluksen ohjaamon ulkokatossa kolmena kohoumana.

Kuvateksti: Roswellin ufon pienoismalli ohjaamon kupu poistettuna ja kupu paikallaan, jolloin katon kuplaprofiilit ovat näkyvissä.

Keula / sensorisyvennys

Sensorisyvennys on sisältä väriltään metallihopea. Sensorisyvennyksen kuori on läpinäkyvä, suojakuoren keskellä risteävien kaarien väri on metallihopea. Ylemmät viistot suuremmat paneelit sensorisyvynnyksen sisällä ovat peräpään läpinäkyvät sensorit, pienemmät alemmat paneelit ovat vastaavat sensorit etupäälle.

Kuvateksti: Pienoismallin keula.

Roswellin avaruusaluksen ja Lockheedin lentokoneiden välinen suunnitteluyhteys

[LINKKI juttuun, josta käännös on tehty.]

Kuoleman jälkeinen vastausten julkistus

John Andrews jakoi ajan mittaan tietoja, jotka vahvistivat McDonaldin Roswell-tutkimusten osia. McDonald sanoo saaneensa taivuteltua lopulta Andrewsin kysymään silloin syöpäsairaalta tohtori Ben R. Richiltä, edesmenneeltä Lockheedin Skunk Works -johtajalta, että tämä kuvailisi yhteyttä – jos sellainen oli – Roswellista mahdollisesti talteen otettujen UFO-materiaalien ja 1950-luvun puolivälistä alkaneen lentokonesuunnittelun kehityksen välillä. McDonald päätti pitää vastaukset omana tietonaan niin kauan kuin Andrews oli elossa. Testorsin erikoisprojektien johtava suunnittelija John Andrews kuoli syöpään pitkäperjantaina vuonna 1999.

Kuvateksti: Bill McDonald paljasti saamansa tiedot vasta tietolähteiden kuoltua.

Willian Louis ”Bill” McDonald Sr.:n virallinen tiedonanto

”Nyt kun legendaarinen Lockheedin insinööri ja Testors-yhtiön johtava pienoismallisarjojen suunnittelija John Andrews ovat molemmat kuolleita, voin julkistaa, että hän vahvisti henkilökohtaisesti Roswellin avaruusaluksen ja Lockheed Martinin miehittämättömien ilmataisteluvälineiden (UCAV), vakoilulentokoneiden, Joint Strike Fighter -hävittäjien ja avaruussukkuloiden välisen suunnitteluyhteyden. Andrews oli Skunk Worksin toimitusjohtaja Ben Richin läheinen henkilökohtainen ystävä. Rich oli huolella valittu Skunk Worksin perustaja Kelly Johnsonin seuraaja, joka oli kuuluisa F-117 Nighhawk häivehävittäjästä, sen vaillinaisesta prototyypistä Have Blue ja huippusalaisesta F-19 häivetorjuntahävittäjästä. Andrews vei kysymykseni Richille ennen tämän kuolemaa.”

Lockheedin Skunk Works -osaston johtaja tohtori Ben R. Richin vahvistamat asiat

[LINKKI juttuun, josta käännös on tehty.]

Hallituksessa tiedettiin asiasta

Ufoja on kahta tyyppiä, meidän rakentamiamme ja ”heidän” rakentamiaan. Opimme molempien maahansyöksyjen hakuoperaatioista ja varsinaisista ”välitetyistä tavaroista”. Hallituksessa tiedettiin asiasta, se oli aina vuoteen 1969 asti vastuussa informaation annostelusta. Nixonin vuonna 1969 tekemän ”puhdistuksen” jälkeen hallinnointi siirrettiin kansainväliselle yksityissektorin hallintoneuvostolle.

Vuonna 1947 löydettiin ”eräs esine”

Maailman ainoan toimintakykyisen atomipommitukikohdan Roswellin maavoimien lentokentän (RAAF) läheltä löydettiin vuonna 1947  ”eräs esine”, joka ei ollut sama kuin ”se esine” [U-2 -vakoilukone]. Rungon muotoilua, aerodynaamisia mittaustuloksia ja työntövoimaa koskeva informaatio välitettiin suoraan Jack Northropille ja Kelly Johnsonille alkaen vuodesta 1950. Wright Pattersonin lentotukikohdan ulkomaisen teknologian osaston työryhmä välitti suuren tietopaketin vuonna 1952. ”Se esine” viittaa Kellyn alkuperäisestä U-2 (TR-1) vakoilukonevariantista kongressin ja Pentagonin talousarvioissa 1950-luvulla käytettyyn huippusalaiseen nimitykseen.

Kuvateksti: Lentokonesuunnittelija John Knudsen ”Jack” Northrop perusti vuonna 1939 Northrop-yhtiöt.

LINKKI Wikipediaan (Northrop-yhtiöt)

LINKKI Wikipediaan (Jack Northrop)

Kuvateksti: Miehittämätön ilmataisteluväline (UCAV) X-45A.

Kuvateksti: Lockheed SR-71 Blackbirdin pystyvakaajat ovat sisäänpäin kääntyneet kuten Roswellin avaruusaluksessa.

Roswellin alus toimi inspiraation lähteenä

Roswellin avaruusalus innoitti lähes kaikkia ”biomorfisia” ilmakehän ja avaruuden malleja alkaen Kellyn SR-71 Blackbirdistä aina nykypäivän miehittämättömiin ilma-aluksiin (drone), miehittämättömiin ilmataisteluvälineisiin (UCAV) sekä ilmakehän ja avaruuden aluksiin. F-19:n, Have Bluen ja monen dronen, joidenkin UCAV-alusten ja SR-71:n sisäänpäin suuntautuneet pystyvakaajat vastasivat Roswellin avaruusaluksen 30-astetta sisäänpäin kallistunutta hainevän muotoista kahta pystyvakainta tai ”siivekettä”. Sama vastaavuus koskee myös siipien kallistuskulmaa ja lentokoneen mekaanista runkoa.

Kuvateksti: Lockheed Martin F-22 Raptor, Lockheed F-117 Nighthawk, McDonnel Douglas YF-23 ja Northrop Tacit Blue (vasemmalta oikealle).

F-22 Raptor, F-117, McDonnell Douglas YF-23 ja Tacit Blue häivekonseptien prototyyppien ulkokuoren kaltevuudessa on havaittavissa samankaltaisia korkean suoritustehon lennon vakauteen tähtääviä aerodynaamisia toimintoja.  

”Meillä on hallussamme teknologiaa, joka vie meidät tähtiin”

On myös syytä tietää, että tohtori Ben R. Rich osallistui julkiseen ilmakehän ja avaruuden suunnittelijoiden ja insinöörien konferenssiin vuonna 1993, ennen kuin hänen sairautensa vei hänestä voiton. Hän sanoi konferenssissa MUFON-järjestön johtaja Jan Harzanin ja monien muiden läsnä ollessa: ”Meillä on hallussamme teknologiaa, joka vie meidät tähtiin.”   

Kuvateksti: Häiveteknologian isä Lockheed Skunk Works -osaston toisena johtajana vuosina 1975 – 1991 toiminut Benjamin ”Ben” Rich sanoi ennen kuolemaansa, että Yhdysvalloilla on hallussaan teknologiaa, joka veisi heidät tähtiin.

Steven Greer: Ufot ja ulottuvuuksien läpi matkustus

Linkki alkuperäiseen videoon, josta käännös on tehty: LINKKI.

Valovallin toisella puolen

Steven Greer: Jos matkustat valonnopeutta suuremmalla nopeudella… Käytän siitä nimitystä valon ylityspiste, se on kuin äänivallin ylitys. Valovallin toisella puolella on jotain. Sanotaan, että olet tulossa vaikka Andromedan galaksista, joka on 2,5 miljoonan valovuoden etäisyydellä. Heiltä kuluisi valonnopeudella 2,5 miljoonaa vuotta tänne tulemiseen. Valonnopeus on liian hidas. Et voi mennä maailmankaikkeuden läpi pisteestä A pisteeseen B käyttäen lineaarista kulkukeinojärjestelmää. Lisäksi, et voi viestiä tuollaisten etäisyyksien läpi jollakin, joka käyttää valonnopeutta, kuten tällä hetkellä Maassa käyttämillämme matkapuhelimilla ja radiotaajuuksia hyödyntävillä sähkömagneettisilla viestintävälineillä.

Kuvateksti: Valonnopeus on avaruusmatkustuksen käyttötarkoituksiin toivottoman hidas.

Ajatuksennopeus, tietoisuuteen ja ajatukseen liitetyt teknologiat

Steven Greer: Jokainen täällä oleva tähtienvälinen sivilisaatio on pohjimmiltaan ulottuvuuksien välinen. He kulkevat toisten ulottuvuuksien läpi pudottautuen pois lineaarisuudesta, ja menevät pisteestä A pisteeseen B – pum! – melkein kuin teleportaatiota käyttäen, jossa pisteen A ja B välillä on se resonanssi-ilmiö. Kaikki näillä ET:llä olevat viestintäjärjestelmät käyttävät ajatuksennopeutta, eivät valonnopeutta – ajatuskvantti. Me ajattelemme tietoisuutta ja ajattelua jollain tapaa epämääräisenä, merkityksettömänä välitysvoimana, mystisenä asiana. Kaikkien tähtienvälisten sivilisaatioiden keskeinen käyttöjärjestelmä ja viestintäjärjestelmä on kuitenkin tietoisuus ja ajatus, sekä niihin liitetyt teknologiat.

Kuvateksti: Mitä jos avaruusmatkustus ja viestintä tapahtuisivat ajatuksennopeudella ja hyödyntäisivät tietoisuuteen perustuvia teknologioita?

Lue lisää aiheesta tältä sivustolta: Roswellin tapaus

Jaa artikkeli: