TIEDE

Tohtori Richard Haines: Ufotapauksia AIRCAT-arkistosta

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Gemini, Apollo, Skylab ja ilmailufysiikka

Richard Haines: Nimeni on Richard Haines. Olen ollut tutkiva tiedemies 1960-luvun puolivälistä saakka. Olen työskennellyt ilmailun ja ilmailufysiikan aihealueilla. Ehkä minun pitäisi ehkä sanoa, että ilmakehän ja avaruuden fysiologian, näköaistin, optiikan, havaintokyvyn, valaistuksen ja fotometrian aihealueilla. [Linkki Wikipedia: Fysiologia] [Linkki Wikipedia: Fotometria] Työskentelin Gemini-avaruusohjelmassa, Apollo-ohjelmassa, Skylab-ohjelmassa, lukuisissa ilmailuohjelmissa. [Linkki Wikipedia: Gemini (avaruusohjelma)] [Linkki Wikipedia: Apollo (avaruusohjelma)] [Linkki Wikipedia: Skylab] Jäin eläkkeelle liittovaltion palveluksesta vuonna 1988. Sen jälkeen olen opettanut paikallisessa yliopistossa.

Tieteilijä ei voi jättää tietoa huomiotta

Richard Haines: Tieteen näkökulmasta katsottuna en voi jättää ottamatta huomioon tietoa. Tämä ilmiö on niin kaunis, niin voimakas, niin erikoinen, että se vaatii jonkinlaista tieteen osallistumista. Minusta tuntuu, että lentäjien havainnot ovat erittäin arvokkaita, monestakin syystä. Ensinnäkin, lentäjät ovat korkeasti koulutettuja ja valmennettuja. Se tarkoittaa, että heillä on panoksena työura. He eivät tule esiin ilmoittamaan jostakin lentokoneen vieressä olleesta oudosta esineestä tai valosta elleivät he ole jo eliminoineet pois kaikkia arkipäiväisiä selityksiä. He riskeeraavat vain työuransa sen tehdessään.

Tuo on ensimmäinen syy miksi minä pidän lentäjä-tapauksista. Toinen syy on se, että he lentävät lentokonetta joka on pakattu täyteen kaikenlaisia sähkömagneettisia sensoreita tai laitteistoja joihin sähkömagneettinen säteily voi vaikuttaa. [Linkki Wikipedia: Sähkömagneettinen säteily]

Tähän ilmiöön liittyvä säteily

Richard Haines: Jos pystymme löytämään jonkin tunnusomaisen muutoksen noista laitteistoista, radiosta, tutkasta, suuntimislaitteesta, VOR:stä, DME:stä tai kaikenlaisista erilaisista ohjaamossa olevista laitteistoista, niin opimme jotain sen säteilyn luonteesta, jonka ajattelemme liittyvän tähän ilmiöön jollakin tavalla. [Linkki Wikipedia: VHF-monisuuntamajakka (eli VOR)] [Linkki Wikipedia: Etäisyydenmittausjärjestelmä (DME)] Tuosta tieteessä on tietysti kysymys. Tiedä voi kiinnostua tästä ilmiöstä, jos sillä on jotain hyvää vahvaa dataa, jonka kimpussa työskennellä.

Torjuntahävittäjät, tutka, näköhavainnot

Richard Haines: Joissakin tapauksissa, monissa tapauksissa itse asiassa, on lähetetty ilmavoimien torjuntahävittäjiä auttamaan, tunnistamaan ja tutkimaan tätä ilmiötä. Lentäjä saattaa kysyä tutkaselostusta. Näittekö tutkassa mitään? Lentokapteeni Danielsin tapaukseen liittyy juuri tuo. Näittekö tutkassa mitään? Bostonin lennonjohdosta sanottiin, että ”ei, me emme näe mitään”. Mutta joskus he näkevät. Minulla on AIRCAT-arkistoissani lukuisia, lukuisia, tapauksia joissa on hyvä positiivinen näköhavainnon ja tutkan vastaavuus.

Lentäjät, AIRCAT-arkistot

Richard Haines: Minua pyydetään melko usein kertomaan jotain AIRCATistä. Nuo alkukirjaimet merkitsevät ilmailukatalogia. Kyseessä on melko kattava kirjasto, jota olen kerännyt tällä hetkellä lähes 30 vuoden ajan liikennelentäjiltä, sotilaslentäjiltä, yksityislentäjiltä ja koelentäjiltä. Minulla on tällä hetkellä yli 3000 tapausta. [Haastattelu on tehty vuonna 2000.] [Linkki: Ufot ja lentäjät] Tietty osa niistä on todellakin historiallisia. En ole haastatellut heitä itse, koska jotkut tapauksista ovat niin vanhoja, että en ollut edes elossa, en ollut vielä syntynyt.

Monet tapauksista tulevat projekti Blue Bookista, joka on ilmavoimien virallinen tutkimus tästä aiheesta. [Linkki: Prikaatikenraali / asianajaja Stephen Lovekin, Roswellin tapaus ja projekti Blue Bookin salaisuudet] Monet tuoreemmista tapauksista olen tutkinut itse. Minulla on ääninauhoitteita tai videonauhoitteita lentäjien haastatteluista. Minulla on FAA:n nauhoja, joita kansalainen voi saada tiedonvapauslain mukaisilla pyynnöillä. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)] [Linkki Wikipedia: Freedom of Information Act (United States), ”tiedonvapauslaki (Yhdysvallat)”] Joten tämä tietokanta on erittäin kattava.

Ymmärrettävä syy jättää ilmoittamatta

Richard Haines: Ne tapaukset joita ei ole saatettu loppuun, ovat tavallisesti seurausta siitä, että lentäjä epäröi kertoa kaikkea. Jos he ovat esimerkiksi liikennelentäjiä, heillä saattaa olla työturvallisuuteen tai pilkkaamiseen liittyviä huolia. Nuo ovat ymmärrettäviä syitä jättää asioista ilmoittamatta.      

Ilmiö lähestyy lentokonetta

Richard Haines: Sanoisin, että ainakin puolessa tapauksista tämä ilmiö vaikuttaa lähestyvän lentokonetta, ei toisinpäin. Aivan kuin lentokone olisi tämän ilmiön huomion tai uteliaisuuden keskipisteenä, jos tuollaista sanaa voi käyttää. Lentäjät lentävät omilla asioillaan ja jokin tulee toisen siiven vierelle lentonopeudella  lentokorkeudelle 15 minuutin ajaksi. Joskus se siirtyy toisen siiven luo tai pysyy suoraan lentokoneen keulan edessä ja tekee lentoakselin suuntaisia tynnyrirulla-ilmaliikkeitä, joitakin todella mielenkiintoisia liikkeitä. [Linkki Wikipedia: Barrel roll, ”tynnyrirulla-ilmaliike”] lentoliikkeet ovat yleensä sellaisia joita meidän lentokoneemme eivät pysty tekemään.

26.5.1979

Richard Haines: Tässä on mielenkiintoinen tapaus johon liittyy magneettisen kompassin poikkeamaa. Tämä tapahtui noin keskiyöllä toukokuun 26. päivänä vuonna 1979 eteläsuunnassa Keski-Utahin yläpuolella. [Linkki Wikipedia: Utah] Tässä on kyseessä yksityislentokone. James Gallagher lähti ennen keskiyötä Blackfootista Idahosta ja oli sillä hetkellä 10 000 jalan [3 kilometrin] korkeudella kevytrakenteisella lentokoneellaan. [Linkki Wikipedia: Blackfoot, Idaho] Hän oli juuri kansallisen metsän nimeltä Challis National Forest eteläpuolella. Hänen aikomuksensa oli laskeutua Friedman Memorial Airport –nimiselle lentokentälle Haileyyn Idahoon noin 14 mailia Sun Valleyn eteläpuolelle. [Linkki Wikipedia: Friedman Memorial Airport] [Linkki Wikipedia: Sun Valley, Idaho]

Lentäjän omin sanoin

Richard Haines: Hänen omin sanoin, lainaus: ”Katsoin ylös eteeni ja näin ne viisi oranssia esinettä vaakasuorassa muodostelmassa edessäni. Sitten ne tekivät kallistusliikkeen, samoin kuin lentokone kallistaisi siipiään. Ajattelin niiden olevan jonkinlaisen lentokoneen valot. Sitten ne levittäytyivät ja tiesin hemmetin hyvin, että se ei ollut lentokone. Yhdessä vaiheessa esineet muodostivat uuden ryhmän ja muodostivat pystysuoran linjan. Sitten ne liikkuivat ympäriinsä sattumanvaraisesti tullen ilmeisesti lähemmäs minua. Sitten kaikki viisi tulivat lentokoneeni vasemmalle puolelle. Magneettinen kompassini alkoi pyöriä ja automaattinen suuntimislaitteeni alkoi pyöriä. Siinä vaiheessa ne olivat suoralinjaisessa muodostelmassa ja sitten ne vain olivat silmänräpäyksessä poissa. Minulla oli vaikeuksia ottaa runsaasta kohinasta johtuen radiolla vastaan ja moottorini alkoi käydä epätasaisesti.” Lainaus päättyy.    

Braniff-lentoyhtiön miehistö

Richard Haines: On myös mielenkiintoista huomata, että Braniff-lentoyhtiön lentomiehistö ilmoitti myös nähneensä samana aamuna oransseja esineitä heidän lentokorkeutensa alapuolella silloin kun he olivat lentäneet 35 000 jalan [10,7 kilometrin] korkeudella vain 120 mailia [193 km] etelään Gallagherin havaintopaikasta. Ja uudelleen klo 2:53 keskiyön jälkeen kun he olivat noin 70 mailia [113 km] Utahissa sijaitsevan Ogdenin luoteispuolella. [Linkki Wikipedia: Ogden, Utah] [Linkki Wikipedia: Braniff International Airways] Tuon kohtaamisen aikana myös maaperällä sijaitseva tutka jäljitti noita esineitä. Joten, tuossa meillä on mielenkiintoinen tapaus: useita lentokoneita, kompassien poikkeamaa, radiotaajuuden häiriöitä ja tutka. Tuossa on runsaasti tietoa. Minua hämmästyttää, että fysikaalisten tieteiden kollegani eivät jostakin syystä ole kiinnostuneita tästä aihepiiristä.

Lentoturvallisuus

Richard Haines: Kävin äskettäin läpi kaikki tuhannet lentäjien tekemät raporttini. Katselin tuossa läpikäynnissä vain amerikkalaisia lentokoneita, rekisteröityjä lentokoneita. Tuosta osajoukosta, siis ei ulkomaalaisista vaan amerikkalaisista, minkä määrän löysin sellaisia ilmoituksia, jotka vaikuttivat vaikuttavan lentoturvallisuuteen? Löysin sata sellaista tapausta joilla mielestäni tuntui olevan jollakin tavalla jotain tärkeää vaikutusta lentoturvallisuuden heikentymiseen tai pienentymiseen.

Maailmanlaajuinen ilmiö

Richard Haines: Käydessäni läpi tuota prosessia, kävin läpi, minun piti lukea myös kaikki ulkomaalaiset tapaukset. Olin syvästi vaikuttunut amerikkalaisten ja ulkomaalaisten lentokoneiden, lentomiehistöjen, lähikohtaamisten samankaltaisuudesta. Tuo vihjaa ilmiön olevan ilmiselvästi maailmanlaajuinen. Me pidämme tuota nykyään itsestäänselvyytenä. Se ei esimerkiksi ilmene eritavalla kulttuurista riippuen. Ilmiön käyttäytyminen lentokoneen lähellä on sama ulkomaiselle lentokoneelle ja amerikkalaiselle lentokoneelle, aivan kuten voisi olettaakin.

Älyllinen ohjaus

Richard Haines: Joten, aloimme nostaa esiin kysymyksiä älyllisyydestä. Onko ilmiön takana jokin älyllinen ohjaus? No, tuo on tieteellinen kysymys. Tuo on arvokas tieteellinen kysymys. Minulle ajattelen tässä kohtaa missä olen nyt tällä hetkellä [vuonna 2000] menossa data-analyysissä, että niin on. Saan yhä enemmän ja enemmän dataa siihen, että tämän ilmiön takana on korkeatasoinen äly ja ohjaus. Kun katson historiallisesti dataa taaksepäin 50 vuoden taakse… No, minä tiedän jotain ilmakehän ja avaruuden teknologiasta, ainakin avaruusohjelmasta.

Asevoimien työstä minä en tiedä, koska se on luokiteltu korkeatasoisesti salaiseksi. Viimeisen 50 vuoden robotisoinnista voin sanoa, että ainakaan ei-pimeissä -ohjelmissa me emme pystyneet tekemään sitä mitä näiden esineiden raportoitiin tekevän. Joten tuo kertoo, että jos se on älyllinen, niin kyse ei luultavasti ole ihmisälystä. Minulle äly ilmenee ylipäänsä ei-sattumanvaraisista tapahtumista, esimerkiksi säännönmukaisista tapahtumista. Kirjani nimeltä Project Delta on analyysi useista esineistä, jotka on nähty joko maaperältä tai ilmasta käsin, siinä on monia lentäjä-tapauksia. [Linkki Amazon: Richard F. Haines: Project Delta – A Study of Multiple UFO (1994)]

Äly

Richard Haines: Mutta kun tarkastelen huolellisesti lentodynamiikkaa, lentäjän vierelle ilmaantuvien useiden esineiden lentomuodostelmia, niin minun on sanottava, että ne ovat täsmällisesti ohjattuja. Ne tietävät missä ne ovat kolmiulotteisessa avaruudessa kullakin ajanhetkellä. Ne tietävät missä niiden naapurit ovat kolmiulotteisessa avaruudessa. Ne vaikuttavat pystyvän viestimään siten, että ne kaikki suorittavat liikkeen samanaikaisesti, eivät samalla tavoin kuin laivaston Blue Angels –taitolentoryhmä, jolta kuluu sekunnin murto-osa reagointiaikaa. He haluaisivat toimia samanaikaisesti, mutta eivät todellakaan tee niin, heillä on aikaviive. [Linkki Wikipedia: Blue Angels (taitolentotyhmä)]

Toinen esimerkki älystä

Richard Haines: Toinen esimerkki älystä… Tämä voidaan kiistää, tästä voidaan väitellä, ymmärrän sen. B-52:n lentokapteeni kertoi minulle kerran, että hän oli lentämässä upouudella B-52:lla sen vasemmanpuoleisella etupenkillä pois Wichitasta Kansasista, jossa Boeing-yhtiö oli sen tehnyt.  [Linkki Wikipedia: Wichita] [Linkki Wikipedia: Boeing B-52 Stratofortress] Hänen työtehtävänsä oli siirtää se lentokone lentomiehistön kanssa – ei täyden miehistön kanssa – ilmavoimien tukikohtaan Yhdysvaltojen lounaisosaan.

Päivä oli selkeä, aurinkoinen, kaunis kirkas taivas. Aivan hänen vasemmanpuoleiselle siivelleen ilmestyi pyöreä pallomainen esine, halkaisijaltaan kaiketi neljä tai viisi jalkaa [1,2 tai 1,5 metriä], ei merkintöjä, ei niittejä, ei saumoja, ei tunnuksia, ei USAF-merkkiä kyljessä. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF)] No, hänen lentoperämiehensä sanoi: ”Kapteeni, meillä on aivan oikeanpuoleisella siivenkärjellämme esine.” Hän kuvaili sitä ja se oli muodoltaan ja kooltaan samanlainen, identtinen, verrattuna siihen joka oli vasemmalla siivenkärjellä. Esineitä oli siis kaksi.

Ne pysyivät lentokoneen mukana lentokorkeudella ja lentonopeudella. No, pitkä juttu lyhyesti. Hän kertoi minulle, että lentokoneen taaksekin ilmestyi esine, kuin myös lentokoneen yläpuolelle ja lentokoneen alapuolelle. Ja siis kummallekin siivenkärjelle, siis yhteensä viisi. Kysyin, että mitä sinä teit? Hän sanoi, että ”painoin ohjauspaneelin automaattiohjaus-nappulaa ja aloin tehdä väistöliikkeitä, joka on tavallaan standardinomainen menettelytapa yritettäessä karistaa näitä kapineita”.

Mitä ne eivät ole…

Richard Haines: Hän sanoi, että ”kokeilin olivatko ne ilmapalloja, jos ne olisivat, ne eivät pysyisi perässämme kovin kauan. Jos ne olivat lintuja, niin miksi ne olivat sillä korkeudella ja lensivät nopeudella 300 tai 400 mailia tunnissa [483 km/h tai 644 km/h]?” Ja niin edelleen. Hyvää tyypillistä lentäjän käytöstä. Hän tarkisti mitä ne eivät ole. Hän sanoi, että ”mitä tahansa sillä lentokoneella tein, ne pysyivät täydellisesti linjassa lentokoneen kanssa”. Sitä sanotaan aseman säilyttämiseksi.

Hän sanoi, että ”vähän tuon jälkeen polttoaine alkoi loppua, minulla oli työ tehtävänäni. Lisäsin tehoja, palasin matkakorkeudelle ja laitoin automaattiohjauksen takaisin päälle”. Hän sanoi, että ”noin 15 minuutin kuluttua esineet häipyivät lentokoneen luota täsmälleen päinvastaisessa järjestyksessä kuin ne olivat saapuneet”. Älyllisyyttä, mielestäni tuo ei ole satunnaista, se on älyä, se on tarkoituksellista.

UAP ja kuolema

Richard Haines: Voi onnekseni sanoa, että me emme tiedä mistään merkittävistä tapauksista joissa UAP [UFO] olisi aiheuttanut kuoleman. Syy tuohon on hyvin mielenkiintoinen: tietääksemme UAP ei ole törmännyt yhteen kaupallisen lennon kanssa. Miksi niin? Koska ilmiö vaikuttaa pääsevän ajoissa pois edestä. Erittäin hyvä liikuteltavuus, käytetään suurta energiamäärää. Lentävät lentokoneet manipuloivat [muuttavat] pohjimmiltaan energiaa muodosta toiseen. [Linkki Wikipedia: Energia]

Suihkuvirtauksen suuntaus on toinen tapa ajatella tuota. [Linkki Wikipedia: Thrust vectoring, ”suihkuvirtauksen suuntaus”] Ajatellaanpa tuota hetki. Jos tämän ilmiön liikkuvuus on niin hyvä, että se pystyy välttämään törmäyksen viime hetkellä… Teknisissä raporteissa on läjäpäin sellaisia tapauksia joissa se viuhahtaa lentokoneen katon yli aivan viimehetkellä, niin että lentäjä ei tee mitään. Tuo kertoo jotain älystä, eikö niin? Se vihjaa vähintäänkin teknologiasta. Se vihjaa sellaisesta energian hallinnasta, jollaista en ajattele meillä olevan.

Lentäjätkin ovat ihmisiä

Richard Haines: Skeptikot, jotkut skeptikot sanovat, että nämä ovat kaikki näköharhoja. Minä en voi hyväksyä tuota, en kaikissa näissä tapauksissa, en, kun ohjaamossa on kolme silmäparia, en, kun on vahvistus tutkalla, en, kun on maaperältä tehty vahvistus tutkalla tai jopa lähellä olleelta toiselta lentokoneelta. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1), Ufot ja lentäjät (2), Tutka] Koska lentäjät ovat ihmisiä, he ovat alttiita samalle psykologiselle paineelle kuin kuka tahansa muukin kulttuurissamme; se vastustaa näistä oudoista kokemuksista, näistä oudoista ilmiöistä ilmoittamista, joita ei pitäisi olla olemassa.

Panoksena työura

Richard Haines: Viranomaiset kertovat meille, että uhkaa ei ole, ei ole mitään huolenaihetta, siellä ei ole oikeasti mitään. Miksi siis ilmoittaa mistään sellaisesta jota ei oikeasti ole siellä? Näethän? Lentäjät ovat ammattilaisia, heillä on panoksena työura, on siis helpompi olla ilmoittamatta niistä, joten he eivät ilmoita niistä. Me emme tiedä kuinka monesta on jätetty ilmoittamatta, me tiedämme tietenkin vain kuinka monesta on ilmoitettu. Minun arvioni on, että jokaista esiin astunutta lentäjää kohti, joka tekee luottamuksellisen tai julkisen ilmoituksen, on 20 – 30 muuta lentäjää jotka eivät tee niin.

Yhdysvaltain ilmavoimien väliintulo

Richard Haines: AIRCAT-arkistojeni läpikäynnin seurauksena löysin esimerkiksi 1960-luvulta – jolloin ilmavoimat oli yhä raskaasti osallinen tähän aihepiiriin – lukuisia tapauksia, joissa he puuttuivat peliin ja kuulustelivat, tai käytetään sanaa haastattelivat, liikennelentäjiä, eivät siis pelkästään omia sotilaslentäjiään, vaan myös liikennelentäjiä. He päättivät haastattelun sanomalla, että ”sinä et kerro näkemästäsi kenellekään”.

Lentokapteeni Kenju Terauchi

Richard Haines: Lentokapteeni Kenju Terauchi lensi Japan Airlines -lentoyhtiön Boeing 747:lla napaseudun reittiä pitkin Pariisista Ranskasta Tokioon. Minä haastattelin häntä puhelimitse. Olen ainoa tuota herrasmiestä haastattelut siviili. Hänellä ja hänen miehistöllään oli merkittävä havainto pohjoisen Alaskan yllä kun he olivat matkalla laskeutuakseen Anchorageen tankkaamaan. [Linkki Wikipedia: Anchorage (Alaska)] Hän noudatti säännöstöä, hän teki raportin, hän laskeutui turvallisesti, toimitti lastin, oli hyvä lentäjä.

Japan Airlines –lentoyhtiön reaktio

Richard Haines: Tuon seurauksena Japan Airlines –lentoyhtiö vaati, että hän ei lennä enää. Satuin tapaamaan Japan Airlines –lentoyhtiön tuon tapauksen johtavan lääkärintarkastusasiamiehen. Minä kysyin häneltä, että miksi? Miksi te vapautitte lentokapteeni Terauchin lentotehtävistään? Hän vastauksensa kuului: ”Me kutsuimme tässä tapauksessa koolle lääketieteellisen lautakunnan. Me päätimme, että Japan Airlines –lentoyhtiöllä ei ole viisasta olla lentävää lentäjää joka näkee tuollaisia outoja asioita.” Tuollainen oli annettu vastaus. Joten lentokapteeni Terauchi… Häntä ei ehkä alennettu, mutta tuossa kulttuurissa se on egolle, omakuvalle, ylpeydelle raskasta, erittäin rankkaa.

Jutun loppu

Richard Haines: Minun on kerrottava miten juttu päättyi. Saatoin sanoa ehkä hieman liikaa sille liivipukuiselle Japan Airlines –lentoyhtiön herramiehelle, mutta sanoin: ”Herra, minun on oltava kanssanne eri mieltä, minusta teillä on tässä hieno lentäjä. Lentokapteeni Terauchi on erittäin hyvä lentäjä. Hän noudatti ohjeistusta, hän raportoi tarkasti, hän säilytti lentokoneen hallinnan kaiken aikaa, hän toimitti rahtitavaran perille. Hän ei ole minun tietääkseni ainoa lentäjä joka on nähnyt tuollaisia outoja kapineita, erittäin suuria esineitä esimerkiksi.” Tässä oli kyseessä hänen lentokoneensa vierellä ollut valtavan kokoinen esine. Hän sanoi, että ”tuopa mielenkiintoista, haluaisitko toimittaa jotain informaatiota hänen puolestaan?” Minä sanoin, että teen niin mielelläni.

Paketti Tokioon

Richard Haines: Tulin kotiin ja kasasin reilun 5 cm paksun paketin, jossa sanoin tämän kaiken kirjallisesti. Lisäsin loppuun esimerkkitapauksia arkistoistani, samanlaisia tapauksia, siis osoittaakseni että ei lentokapteeni Terauchi ole ainoa henkilö jolla on ollut tällainen kokemus. Lähetin paketin Tokioon. En kuullut siitä mitään noin 6 – 8 kuukauteen, ehkä jopa vuoteen, en muista enää. Sain kuulla myöhemmin, että hänet oli palautettu lentäjän virkaan, hän siis lensi jälleen. Olen iloinen sanoessani tuon.

Moniväriset valot

Richard Haines: Näissä esineissä on hyvin usein monivärisiä valoja, päiväsaikaan ja yöllä. Miksi valojen on oltava päällä päiväsaikaan? Näethän? Onko niin törmäyksen välttämisen vuoksi? No, ei ainakaan heijastavan pinnan vuoksi. Valot eivät ole FAA:n hyväksymiä. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)] Niissä on hyvin usein sinisiä valoja, se ei ole lentokoneisiin hyväksytty väri. Näethän? Tässä on meneillään jotain muuta. Valot on usein jaksotettu jonkin säännöllisen kaavan mukaan: päälle, pois, päälle, pois. Ne saattavat esimerkiksi kiertää myötäpäivää ympärysmitan ympäri. Lentokoneissa ei ole tuollaista.      

UFO päivänvalossa

Richard Haines: Kun tarkastelemme yleisesti UFO-ilmiöstä päivänvalossa tehtyjä havaintoja, niin yhtäläisyyksiä on todennäköisesti enemmän kuin eroavaisuuksia. Noin minun on sanottava. Suuri pääosa ilmiöstä esimerkiksi heijastaa ympäröivää valoa. [Linkki Wikipedia: Heijastuminen] Se tarkoittaa sitä, että se on kuin kiillotettua kromia oleva auringonvaloa heijastava auton puskuri; siinä näkyy pieni auringon peilikuva. Esineiden pinnan tunnusmerkit ovat lähes aina tuollaiset – eivät aina, mutta tavallisesti.

Pinnan tunnusmerkkien toinen luokka on pikimusta, melkein kuin musta aukko, jolloin se absorboi (imee) valoa. [Linkki Wikipedia: Musta aukko] Esimerkiksi päiväsaikaan suuri osa näistä esineistä vaikuttaa heijastavan valoa aivan samoin kuin kiinteä pinta tekisi, aivan samoin kuin esimerkiksi krominen auton puskuri heijastaisi auringonvaloa. Näemme kuitenkin erittäin harvoin saumoja, merkintöjä, niittejä, minkään tyyppisiä tunnuksia, sellaisia ei lähes lainkaan ole.

Nämä ovat vain sileitä, ilmailullisesti muotoiltuja. Teräviä reunuksia havaitsemme hyvin harvoin, reunat ovat tavallisesti sileät, pyöristetyt. Joko katolla tai pohjassa tai molemmissa on melko usein pieni pullistuma, jonka jotkut ihmiset kuvailevat olevan kupoli tai jonkin tyyppinen ohjaamo. Ne ovat hyvin usein läpinäkyviä ja ikkunoiden sisäpuolelta voidaan nähdä yksityiskohtia. Erittäin mielenkiintoista.

Pikimusta esine

Richard Haines: Minulla on lukuisia tapauksia joissa esine, tai mikä tahansa se onkaan, sanotaan sitä esineeksi, ei heijasta valoa, vaan se on pikimusta. Se on kuin musta aukko, se lähes imee valoa. Niissä on tyypillisesti täsmälliset reunat, reunat eivät ole epäselvät, mikä viittaa aineelliseen esineeseen ilmakehän ilmiön tai optisen ilmiön sijaan. [Linkki Wikipedia: Ilmakehän optinen ilmiö]

Kanada

Richard Haines: Mieleeni tulee erityisesti yksi tapaus, jossa kanadalainen lentäjä oli lentämässä yksin kaksimoottorisella potkurillisella rahtilentokoneella, DC-3:lla. [Linkki Wikipedia: Douglas DC-3] Hän lensi suunnilleen auringonlaskua kohti etelään sen jälkeen kun hän oli jättänyt pois kyydistä öljyporukan pienellä reissulla Pohjois-Kanadassa. Kyseessä taisi olla Saskatchewan. [Linkki Wikipedia: Auringonlasku] [Linkki Wikipedia: Saskatchewan]

Hän lensi noin 5000 jalan [1,5 kilometrin] korkeudella valmiina laskeutumaan. Hänen vaimonsa oli siellä alhaalla kahvilla radiovastaanotin päällä. Mies ilmoitti radiolla, että ”muru, olen kotona 20 minuutin kuluttua, pidä kahvi valmiina ja minulla on nälkä”. Lentäjä sanoi minulle, että hän havaitsi läntisen horisontin suunnassa mustan täplän. Aurinko oli jo suunnilleen horisontissa laskemassa.

Äkkipysähdys

Richard Haines: Hän ajatteli, että hänen oikealla puolellaan suurella etäisyydellä on toinen lentokone, joten hän piti sitä silmällä ja jatkoi matkaansa suoraan eteenpäin. Hän sanoi, että se esine, mikä tahansa se olikaan, oli hänen korkeudellaan ja liikkui melko nopeasti oikealta vasemmalle, kunnes se oli melko lailla hänen edessään, sitten se pysähtyi. Se teki äkkipysähdyksen suoraan hänen lentokoneensa eteen.

Richard Haines: Välimatka lyheni, joten se muuttui suuremmaksi, suuremmaksi ja suuremmaksi. Kysyin, että miltä se näytti? Hän sanoi, että se näytti kuin luodilta. [Linkki Wikipedia: Luoti (ampumatarvike)] Se oli peräpäästä tasainen ja etuosasta suippokärkinen, yläpuolelta tavallaan samansuuntainen ja se kaventui kärkipistettä kohti.

”No, mitä sinä teit?” Hän sanoi, että ”en minä voinut tehdä mitään. Se vain oli siinä edessäni. Sitten se säilytti etäisyyden, se piti vakioetäisyyden”.  Sen koko ei toisin sanoen muuttunut. Esineen [näennäinen] koko riippuu etäisyydestä. Kysyin, että mitä tapahtui? ”No, muutaman minuutin kuluttua se vain jatkoi matkaansa alkuperäiseen suuntaan.”

Kun lentäjä katsoo silmiin ja sanoo tuon…

Richard Haines: Oliko tämä jutun loppu? Melkein. Hän ilmoitti radiolla vaimolleen kuvaillen tapahtunutta, kävi ilmi että häneltä oli kadonnut jonkin verran aikaa. Aikaa oli kulunut enemmän kuin olisi normaalisti pitänyt kulua siitä kohti missä hän oli ollut menossa laskeutumaan lentokoneellaan. Minä arvelen, että aikaa katosi silloin kun se esine oli suoraan hänen edessään. Kun lentäjä katsoo silmiin ja sanoo tuon… Etäisyys oli sata jaardia [91 metriä] hänen korkeudellaan… Täytyy sanoa, että tuolla oli minuun suuri tunnevaikutus.

Tohtori Richard Haines, NASA, eläkkeellä: Ufotapaus, 1967, Jacksonvillen kolmio

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Lentäjän haastattelu

Richard Haines: Mieleeni tulee yksi tapaus. Lentäjä ja kolme matkustajaa, joista kaksi oli itsekin lentäjiä, lensivät yöllä kaksimoottorille potkurikoneella eteläisestä Floridasta Pohjois-Carolinaan. Willie Smith teki vuosia sitten analyysin tohtori Hynekin kanssa. [Linkki Wikipedia: J. Allen Hynek] Nuo kaksi haastattelivat lentäjää.

Merelle ajautuminen

Richard Haines: No, heillä oli ongelmia sähkömagneettisen VOR:n kanssa, joka on osa lennon aikaista navigointijärjestelmää. Ongelma oli sellainen, että se sai heidät ajautumaan yhä kauemmas ja kauemmas merelle, he olivat silloin Atlantin valtameren yllä. He olivat noin 10 mailin [16 kilometrin] päässä Floridan rannikosta. He pystyivät pitämään maaperän näkyvissään. Liikennettä ei ollut paljon. Ilma oli kohtuullinen, ja niin edelleen, tyyni.

Ensimmäinen osa juttua oli siis se, että he ajautuivat yhä enemmän ja enemmän, joten lennonjohto, arvellakseni Atlantasta, soitti heille ja kysyi: ”Mihin te olette menossa? Korjatkaa lentoreittiänne 10-astetta vasemmalle.” Tulkaa niin sanotusti takaisin maaperälle, koska he ajautuivat yhä kauemmas ja kauemmas. He tarkistivat VOR:nsä ja havaitsivat sen olevan oikeassa, sen näyttämä oli oikein, vaikka maaperällä oleva tutka kertoi heidän olevan yhä enemmän ja enemmän väärässä paikassa. Tämä tapahtui kahdesti, heille tuli lennon aikana kaksi korjausta 40 minuutin aikana.

Valo

Richard Haines: No, he näkivät yhdessä vaiheessa itäpuolellaan tummalla yötaivaalla heitä kohti tulevan valon. Se oli melko nopea ja melko kirkas. He ajattelivat sen olevan lentokone, joten hän vilkutti laskeutumisvalojaan, joka on normaali toimintatapa. Siis vain antaakseen merkin, että he näkevät teidät. Et tietenkään halua, että tapahtuu törmäystä. Esine tuli heitä kohti noin 40-asteen kulmassa suunnilleen klo 2:n asemasta, siis suhteessa heidän kulkusuuntaansa. Se tuli heidän korkeudelleen.

Kolmio

Richard Haines: Todistajat väittävät sen olleen kolmio, tasasivuinen kolmio, jonka kyljet olivat pystysuorat. [Linkki Wikipedia: Tasasivuinen kolmio] Osaatko ajatella tuota? Se ei siis ollut ohut kolmio, vaan noin kuusi kerrosta paksu kolmio, 60 – 70 jalkaa [18 – 21 metriä] paksu. Ja vähintään… Unohdin mikä arvio oli… Satoja jalkoja kolmelta kyljeltään. [100 jalkaa = 30,48 metriä] Sen keskellä oli kolmiomainen aukko. Lentäjä kertoi sen olleen niin suuri aukko, että hän suunnitteli lentävänsä sen kapineen keskikohdan läpi väistääkseen sitä. Se esine pysähtyi silmänräpäyksessä jollekin tuntemattomalle etäisyydelle – he eivät tienneet kuinka kaukana se oli – ja teki 180-asteen täyskäännöksen ja lähti suurella nopeudella pois samaan suuntuin kuin mistä se oli tullutkin. Lopulta se häipyi näkyvistä.

Ei ole sitä, ei ole tätä…

Richard Haines: No, niin mielenkiintoinen kuin tämä tapaus onkin, niin tuo ei ole minun tietääkseni aerodynaaminen kulkuneuvo. [Linkki Wikipedia: Aerodynamiikka] Se ei ole pallosalama, se ei ole lintu, se ei ole monestakaan syystä ilmapallo, se ei ole häiveteknologiaa, tuollaista häiveteknologiaa ei ole koskaan rakennettu. Me emme tiedä sen propulsiosta (työntövoimasta), se ei saanut aikaan iskuaaltoa. [Linkki Wikipedia: Iskuaalto] Sähkömagneettisia vaikutuksia ei ollut silloin kun se oli lähellä lentokonetta. Ehkä vaikutuksia aiemmin, emme tiedä.

Valot

Richard Haines: Sen 60 jalkaa [18 metriä] korkean etupuolen myötäisesti oli erittäin kirkkaita pyöreitä valoja, kuin ajovaloja. Se lensi muuten etukylki edellä, ei kärki edellä. Kunkin noista pyöreistä valoista arvioitiin olleen halkaisijaltaan kuusi jalkaa [1,8 metriä], valkoisia. Voit laskea kuinka monta megawattia tarvittaisiin sytyttämään tuollaiset valonheittimet, mitä ikinä ne olivatkaan. Minä en muuten ajattele niiden olleen hytin ikkunoita tai valoja, arvelen niiden olleen suora seuraus työntövoimajärjestelmästä.

TULOSSA…

Seuraa päivityksiä sivulta PÄIVITYKSET.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

Jaa artikkeli: