TUTKA

John Callahan, Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA): Puheenvuoro UFO-tiedonjulkistuksen kansalaiskuulemisessa 2013

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI. Käännös sisältää vain poimintoja.

Kansalaisilla on oikeus informaatioon

John Callahan: Toimin Washington DC:ssä FAA:n onnettomuuksien arviointi- ja tutkintaosaston päällikkönä vuodesta 1981 vuoteen 1988. Olin tuona aikana osallisena erikoislaatuisen tapauksen tutkinnassa ja minua pyydettiin olemaan puhumatta siitä. Eläkkeelle jäämiseni jälkeen päätin, että kansalla on oikeus tähän informaation, ja että se pystyy käsittelemään sitä. Minulle ei ole tapahtunut mitään sen seurauksena, että olen puhunut tästä julkisesti.

FAA ei valvo ufoja

John Callahan: Minulle sanottiin [presidentin tieteellisen tiimin ja CIA:n tapaamisessa], että sinun tehtäväsi on ohjata tämä asia heille, koska FAA ei valvo ufoja. Heidän oli otettava [kokouksesta] lähtiessään aineisto mukaansa.  [Voit lukea tarkemman kuvauksen sivulta UFOT JA LENTÄJÄT kohdasta John Callahan, Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA): Anchoragen tapaus, JAL 1628, Alaska, 17.11.1986.]

Kuvateksti: FAA on lyhenne sanoista Federal Aviation Administration, (Yhdysvaltain) liittovaltion ilmailuhallinto. [Linkki Wikipedia: Federal Aviation Administration]

Silminnäkijät ja tutkajälki

Kansalaiskuulemisen puheenjohtaja: Kuinka moni eri ihminen näki sen? [Kysymys Achorogen ufotapauksesta.]

John Callahan: Tutkapaluunko?

Puheenjohtaja: Oliko sellaisia ihmisiä, jotka näkivät sekä aluksen että tutkapaluun? Siis molemmat?

John Callahan: Ei ollut. Ainoa itse aluksen nähnyt oli japanilainen lentäjä ja ne kaksi muuta hänen mukanaan ollutta.

Puheenjohtaja: Okei, kolme ihmistä näki itse aluksen. Kuinka moni ihminen näki tutkasta?

John Callahan: 20 – 30.

Puheenjohtaja: Kyllä. Nämä ovat sellaisia asioita, joita on erittäin vaikea selittää pois, kun on siis sekä silminnäkijätodistajia että tutkajälki, todellinen tutkajälki. Ilmeisesti kuitenkaan jotkut niistä kapineista eivät jätä tutkajälkeä. Meillä oli täällä toisena päivänä eteläamerikkalaiselta lentäjältä sellainen todistajalausunto, että ne pystyvät imemään ammukset itseensä. Minä ajattelisin, että jokin mikä pystyy imemään ammukset itseensä, pystyy imemään myös tutkasignaalin itseensä.  

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla tutka. [Linkki Wikipedia: Tutka]

Tutkasta

John Callahan: Tutka poimii kaiken liikenteen, mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä miten järjestelmä toimii ja se sekoittaa heidän päänsä. Jos olet omalla sektorillasi työskentelevä lennonjohtaja, niin edessäsi on 500 mailia [805 km], josta sinä huolehdit. Tutka-antennit pyörähtävät kohteen ohi joka yhdeksäs tai kymmenes sekunti. Tutka poimii pääasiallisen kohteen ja laittaa sen näytölle pyyhekumin kokoisena.

Saatat olla työskentelemässä toiseen suuntaan menossa olevan liikenteen parissa sen toisen kohteen ilmestyessä, emmekä tiedä mikä se on. Katselet sitä ja sanot: ”No, jos se menee lähelle tuota toista, niin minä teen sitten jotain älyllistä.” Kymmenen sekunnin kuluttua se kohde onkin täällä jossain aivan muualla, ei lähelläkään sitä liikennettäsi, jolloin järkesi sanoo, että sen on täytynyt olla 18-renkainen rekka-auto, se saattoi olla joku matalalla, en tiedä mikä se oli. Tutka poimii aina kaiken lentävän. Ne menevät kuitenkin niin suurella nopeudella, että et tunnista niitä.

Ufoissa ei ole transpondereita

John Callahan: Jos joku lentää nykypäivänä FAA:n järjestelmässä alle 10 000:n korkeudella, niin on pysyttävä 250 solmun nopeudessa. Jos lentää yli 10 000:n tai 18 000:n korkeudella, niin sinulla on oltava lentokoneessasi toimintakykyinen transponderi. [Linkki Wikipedia: Toisiotutkavastain (transponderi)] Se lähettää tutkalle signaalin, jossa sanotaan että ”tämä olen minä”. Se näkyy näytöllä eri kohteena. Me näemme tuon kun meidän väestömme lentää. Ufoissa ei ole transpondereita, eivätkä he välitä meidän säännöksistämme ja ohjesäännöistämme, he tulevat ja menevät. Minä en tiedä miten tuo ongelma tullaan ratkaisemaan.

Kuvateksti: John Callahan tuo esille, että ufot eivät välitä meidän säädöksistämme ja ohjesäännöistämme, eivätkä käytä edes transponderia.

”Uskontoni kieltää minua uskomasta ufoihin”

John Callahan: Puhuin [Anchoragen ufotapauksen yhteydessä] insinööreille ja kysyin heiltä, että mikä se 747:n vieressä ollut kohde oli? [Linkki Wikipedia: Boeing 747] Laitteistoinsinööri sanoi, että ”tuo kohde tuossa on ohjelmisto-ongelma”. Ilmestynyt kohde oli siis ohjelmisto-ongelma. Silloin ohjelmistoinsinööri nousi ylös ja sanoi: ”Tuo kohde tuossa on laitteisto-ongelma. Se on laitteisto-ongelma.”

Minun kysymykseni heille oli, että ”no, jos se ei ole laitteisto-ongelma eikä ohjelmisto-ongelma, niin mikä helvetti se sitten on? Mitä me katselemme?” Minä itse ajattelin sen yhä olevan häivepommikone. Yksi heistä sanoi, että ”uskontoni kieltää minua uskomasta ufoihin”. Minä kysyin, että mistä te tiedätte, ettei se ole häivepommikone? He tiesivät mitä he katselivat ja mitä he [John Callahanin kuulemisessa esittelemään] kaavioon laittoivat. Se oli jotain mikä ei kuulunut tänne Yhdysvaltoihin.

Kuvateksti: ”Uskontoni kieltää minua uskomasta ufoihin.” [Linkki Wikipedia: Uskonto] [Linkki Wikipedia: Valtionuskonto]

Ufojen on hidastettava

John Callahan: Jos katsot nykypäivänä tutkasta, niin et tule näkemään ufojen kiitävän läpi maan. Sen on hidastettava jonnekin suunnilleen 600 solmun [1111 km/h] nopeuteen. Jos se pysyisi lentoyhtiön lentäjän rinnalla, niin näkisit lentoyhtiön koneen kohteena. Tietokone kertoisi kuka on kyseessä, mikä sen nopeus ja korkeus on, nousiko se, näytöllä on kaikki tuo tieto. Sen vieressä näkyisi piste.

Ellei lentäjä sano, että ”hei, minun korkeudellani on joku”, niin me emme saisi koskaan tietää asiasta, että se oli se. Jos se pysyttelisi hieman sen lentokoneen yläpuolella, niin hän ei näkisi sitä, hän ei edes ajattelisi sitä, emmekä me saisi tietää. Lentäjän on sanottava, että ”hei, täällä minun korkeudellani on joku”. Jos se olisi suihkulentokone tai asevoimien lentokone ja lentäjä sanoisi, että ”näyttää siltä, että F-106 leikkii täällä”, niin me seuraisimme sitä pientä pistettä aina laskeutumiseen saakka. Sitten kirjaisimme sen valvotussa ilmatilassa ilman FAA:n hyväksyntää lentämisenä.

Kuvateksti: Yhdysvaltain liittovaltion ilmailuhallinnossa (FAA) työskennellyt John Callahan antaa ymmärtää, että ufojen olisi hidastettava näkyäkseen paremmin tutkassa.

Se on se ongelma

Puheenjohtaja: Voisitko toistaa hyvin lyhyesti miksi ajattelet niin, että jotkut näistä havainnoista eivät näy tutkassa?

John Callahan: Tutka näyttää aina, mutta sinä et näe sitä, se on se ongelma.

Puheenjohtava: Okei.

John Callahan: Teidän on muistettava, että jos UFO tai jopa venäläinen tai joku muu tulee meidän ilmatilaamme ilman toimivaa transponderia, niin tietokone ei tunnista sitä pientä tutkan poimimaa pistettä miksikään. Jos se olisi valtavan kokoinen massa tutkassa, niin meidän järjestelmämme sanoo, että tuo ei voi olla lentokone, kyse on oltava säästä. Joten se laittaa sen siihen mitä kutsumme sääkorjauskartoitusyksiköksi. Tietokone kertoo, että laitetaan tämä näkymään tutkassa pilvenä, ellei valvoja sano, että en minä säätä halua nähdä. Jos tapaus menee noin, niin se ei koskaan näyttäydy.

Kuvateksti: FAA:n John Callahan sanoo, että tietokone tulkitsee tutkassa näkyvän valtavan kohteen pilveksi, koska kooltaan niin suuri ei voi olla lentokone.

Puheenjohtaja: Olen onnellinen, että kysyin tätä. Tämä valaisi ja lisäsi ainakin minun ymmärrystäni.

John Callahan: On muistettava, että…

Puheenjohtaja: Aika on nyt loppu.

USAF majuri George A. Filer

USAF majuri George Filer: Minäkin haluaisin antaa yhden kommentin.

Puheenjohtaja: Anna mennä.

USAF majuri George A. Filer UFO-tiedonjulkistuksen kansalaiskuulemisessa vuonna 2013

Linkki käännettyyn puheenvuoroon: LINKKI. (16:52 – 17:48)

Lentäjille ei saa kertoa

George Filer: Lukuisat asevoimien ja FAA:n tutkaoperaattorit ovat soittaneet minulle. He ovat sanoneet pohjimmiltaan niin, että heille on sanottu, ettei lentäjille saa kertoa siellä olevasta UFOsta, kiistäkää aina UFOn olemassaolo ja kääntäkää lentokone pois, ettei ole törmäyksen mahdollisuutta siihen tai mitä tahansa. [Linkki: Ufot ja lentäjät]

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimien eläkkeelle jäänyt majuri George Filer antaa ymmärtää, että tutkaoperaattoreita on ohjeistettu olemaan kertomatta lentäjille tutkassa näkyvästä ufosta.

Tietokoneen ohjelmointi

George Filer: Asian ydin on se… Arvelen, että täällä ei ole ketään tutkaihmisiä, mutta näin minulle on kerrottu. Ymmärtääkseni on myös jokin keino ohjelmoida tietokone niin, että se näyttää epätodennäköisemmin ufoja. Ne menevät tavallisesti erittäin matalalla tai erittäin korkealla lentokorkeudella erittäin suurilla nopeuksilla. Tutkalla ei ole taipumusta poimia niitä.

Kuvateksti: Kuvassa ei ole Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) eläkkeelle jäänyt majuri George A. Filer.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 1950´s, 1950-luku.

Yhdysvaltain laivaston (USN) tutkateknikko Franklin Carter: Ufot 1950-luvulla

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

USS Kretchmer

Franklin Carter: Nimeni on Franklin Carter ja liityin Yhdysvaltain laivastoon vuoden 1955 syyskuussa heidän elektroniikkakoulutusohjelmaansa. Halusin tulla tutkateknikoksi, joten menin elektroniikkatekniikan peruskoulutukseen Great Lakesiin Illinoisiin. Valmistuin syksyllä 1957, arvelen sen olleen lokakuun tienoilla. Valitsin asemapaikakseni tutkaetuvartiolaivan, jonka nimi oli USS Kretchmer, DER-329. Se oli muutettu hävittäjäsaattaja. Siinä oli tarkoitus olla viimeaikaisin laivastolla oleva ilmaetsintään ja pintaetsintään tarkoitettu tutkalaitteisto.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla USS Kretchmer DER-329. [Linkki Wikipedia: USS Kretchmer (DE-329), luokiteltu uudelleen 21.10.1955 (DER-329)]

NORAD

Franklin Carter: Asemapaikkamme oli Pohjois-Atlantilla Newfoundlandin Argentian ja Azorisaarten välissä. [Linkki Wikipedia: Argentia] [Linkki Wikipedia: Azorit] Sijaintimme oli siellä ja jäljitimme kaikkea mitä pystyimme pinnalla ja ilmassa näkemään. Raportoimme siitä NORADille Colorado Springsiiin Coloradoon. Jos kyseessä oli tuntematon kohde, he lähettivät Westoverin joukoista hävittäjiä tutkimaan, siis jos meillä oli tuntematon kohde. [Linkki Wikipedia: NORAD] [Linkki Wikipedia: Westover Air Reserve Base]                 

1957, erittäin epätavallinen kokemus

Franklin Carter: Minulla oli erittäin epätavallinen kokemus. Olin tutkan erikoisasiantuntija ja tehtävänäni oli huoltaa laivalla olevia tutkia. Alkukesästä 1957… Minä myös… Koska laiva oli alimiehitetty, toimin myös tutkankäyttäjänä. Jos tutkassa ei ollut mitään vikaa, palvelin käyttäjänä neljältä alkavissa ja kahdeksalta loppuvissa vartiovuoroissa. Pääsin eräänä yönä työvuorosta pois keskiyöllä ja menin nukkumaan. Minulle soitettiin ja pyydettiin korjaamaan tutkaa, siinä oli jotain vikaa. Nousin ylös, menin CIC:n luo ja kysyin häneltä mikä se ongelma oli. [Linkki Wikipedia: CIC] Hän sanoi: ”No, me seuraamme täällä lentokonetta joka kulkee 3400 mailia tunnissa.” Minä sanoin, että ”no, siellä on todellakin jotain vialla.” Kytkin sen tutkan pois päältä, laitoin valmiustilatutkan päälle ja menin töihin.

Kuvateksti: 12.12.1957 ilmanopeusennätys oli Yhdysvaltain ilmavoimien McDonnell F-101A Voodoo suihkuhävittäjän nimissä (kuvassa): 1207,6 mailia tunnissa tai 1943,5 kilometriä tunnissa. [Linkki Wikipedia: Flight Airspeed Record]

Tutkasta ei löydy mitään vikaa

Franklin Carter: Aloin käydä läpi kaikkia testejä ja kaikki oli normaalisti. Sain valmiiksi kaikki alustavat testit mitä tutkan tarkistamiseksi voi tehdä. Kaikki oli tarkistuksessa täysin normaalisti. Menin takaisin CIC luo ja kysyin, että mitä juuri tätä edeltävä kohde teki? Se oli ollut täysin normaali, kyseessä oli ollut matkustajalentokone. Sen kurssi ja nopeus olivat oikeat. Tuossa vaiheessa aikaa oli kulunut tunti. Kysyin, että mitä te nyt jäljitätte? Hän sanoi, että ”no, toinen tutka seuraa hyvin”. Sanoin, että laitetaan tämä takaisin päälle. Laitoimme sen takaisin päälle ja ne jäljittivät normaalisti, kaikki oli normaalisti. Keskustelujen seurauksena sanoin, että minä en löydä tutkasta yhtään mitään vikaa, mutta siellä oli selkeästi…

Erinomainen kontakti

Franklin Carter: Heillä oli selkeitä merkkejä. He sanoivat minulle, että se oli täysin erinomainen kontakti. Tavallisesti saadaan kaikumerkin koko, sillä on tavallisesti tekemistä joko kontaktin koon tai muodon tai jonkin kanssa. Tämä kaikumerkki oli parempi kuin puoli tuumaa [1,3 cm], joka viittasi erittäin suureen kohteeseen tai johonkin erittäin lähellä. Hän sanoi, että saimme jokaisella pyyhkäisyllä kaikumerkin. Jos saadaan poikkeama, niin tavallisesti joka pyyhkäisyllä, joka toisella pyyhkäisyllä saadaan tyhjä kohta, tai ehkä se tyhjenee joka kymmenennellä pyyhkäisyllä. Tämä oli kiinteä jokaisella pyyhkäisyllä ja viittaa kiinteään kohteeseen.

Ilmoitatko tästä?

Franklin Carter: Kysyin työvuorossa olleelta upseerilta aikooko hän ilmoittaa siitä. Hän sanoi, että ”en”. Minä kysyin, että ”miksi et?” Hän sanoi, että ”no, sinä sanoit minulle juuri, että tutkassa ei ole mitään vikaa. Teit kaikki testit mitä voi tehdä. Tutkassa ei ole mitään vikaa. Me tiedämme jäljittäneemme kapinetta. Jos ilmoitamme siitä, niin Colorado Springsistä tullaan kysymään meiltä, että mitä vikaa meidän laitteistostamme on? Sinä olet jo sanonut, että siinä ei ole mitään vikaa. Sinulla ja minulla on silloin ongelma. Me olemme molemmat ongelmissa. Meidän olisi keksittävä tarina.” Hän sanoi, että ”minä en aio ilmoittaa siitä”. Se oli yksi kontakti ja se siitä. Minä sanoin, että ”sopii minulle” ja menin takaisin nukkumaan.

Kuvateksti: Haastateltu tutkateknikko Franklin Carter sanoo, että asiasta jätettiin ilmoittamatta ja hän meni takaisin nukkumaan.

Kukaan ei ajattele mitään

Franklin Carter: No, olin arviolta kolme tai neljä kuukautta myöhemmin tutkamerkkipöydän ääressä ja ilmaantui kontakti. Toisesta kaikumerkistä näkyi, että se kapine liikkui. Se liikkui tyyliin kolme tai neljä tuumaa [7,6 cm tai 10 cm] 350 mailin [579 kilometrin] asteikolla. Merkitsin sen ja se meni nopeudella 3400 mailia tunnissa. Me emme taaskaan ilmoittaneet siitä, mutta he sanoivat, että ei siinä ole mitään väärää, ystävämme on tullut takaisin. Niin me toimimme.

Kukaan ei ajatellut siitä mitään. Se oli mielenkiintoista. Emme tehneet siitä suurta juttua, mutta halusimme todellakin tietää mikä siellä oli. 3400 mailia tunnissa vuonna 1957! Lähin tuota meillä oleva kapine, josta meille oli kerrottu, kulki 1100 mailia tunnissa – siis joka meillä saattoi olla tai millaisen saattaisimme kohdata. Tuo tapahtui vuoden 1957 loppupuolella.

Aina yöllä

Franklin Carter: Toukokuuhun 1958 mennessä se tapahtui ainakin kolme kertaa uudelleen. Minulla oli tutkaa käyttäviä ystäviä, jotka sanoivat minulle: ”Meillä oli taas yksi niitä nopeita viime yönä.” Se tapahtui aina yöllä, se on ainoa muu erikoisuus, en pysty sanomaan mihin aikaan yöstä.

Kuvateksti: Franklin Carter kertoo tapausten sattuneen aina yöllä.

Eri juttu

Franklin Carter: Epäilen erittäin suuresti, että Yhdysvalloilla olisi ollut vuonna 1956 tai 1957 edes kokeellisessa vaiheessa alusta, joka pystyi lentämään toistuvasti nopeudella 3400 mailia tunnissa, erityisesti kun ajatellaan missä tämä tapahtui. Jos kyse olisi ollut koealueesta, jos olisimme olleet jossakin Utahissa, niin Nevadasta tai jostain olisi voinut tulla jotain. Se on eri juttu. Me olimme keskellä Pohjois-Atlanttia ainakin 1200 mailin [1931 kilometrin] etäisyydellä mistään maaperästä. He siis lensivät maapallon yllä tuollaisilla nopeuksilla noin pitkiä aikoja. Jotta pääsisi maaperältä maaperälle… Minä en usko, että meillä oli mitään sellaista, koska minut pidettiin ajan tasalla. Meille kerrottiin kaikista uusimmista ohjuksista ja kaikista uusimmista ulkomailla olevista lentokoneista. Minä olin salaisella ”tarve tietää” –pohjalla, mutta minulle näytettiin tutkajärjestelmät ja kaikki muu Venäjältä oleva tavara.

Sitten se lähti käsistä

Franklin Carter: Olen melko varma, että ihmiset olivat huolissaan siitä tosiasiasta, että he eivät tienneet mikä se oli. Meillä ei ollut mitään mikä lentäisi niin suurella nopeudella ja he päättivät rajoittaa tuota informaatiota, niin että Venäläiset eivät saisi tietää siitä mitä meillä ei ollut tai siitä mistä me emme tienneet. Kenenkään ei haluttu tietävän mitään siitä mitä me näimme. Minä ajattelen, että tuo aloitti kaiken ja sitten se lähti käsistä.              

He ovat valehdelleet lähes kaikesta

Franklin Carter: Sen tiedän, että ainoat ihmiset keiltä he tätä salassa nykypäivänä pitävät, ovat amerikkalaiset. Kaikki muut tietävät siitä ja hyväksyvät sen. Kaikki muut hallitukset maailmassa, paitsi Englanti ja ennen kaikkea Yhdysvallat, hyväksyvät sen. Minulle henkilökohtaisesti on erittäin ärsyttävää katsella sen jatkuvan. Olen ajatellut paljon kuinka elämä muuttuisi, jos hallitus astuisi huomenna esiin ja sanoisi: ”Me olemme valehdelleet teille.” Me kaikki tiedämme nyt, että se ei olisi mitään uutta, he ovat valehdelleet meille lähes kaikesta. Minä ajattelen, että ihmiset ovat siinä pisteessä, että he pystyisivät hyväksymään tämän tosiasian. Heidän on maksettava autonsa ja talonsa aivan samalla tavalla seuraavalla viikolla kuin ennen tätä ilmoitusta.

Kuvateksti: Ufoista haastateltu Yhdysvaltain laivaston tutkateknikko Franklin Carter sanoo, että hänen maansa hallitus on valehdellut kansalaisille ”lähes kaikesta”.

Hemmetin hyvä elektroniikkateknikko

Franklin Carter: Ihmiset puhuvat minulle tosiasiana, että tämä on mielikuvitukseni keksintöä. Minä olin hemmetin hyvä elektroniikkateknikko, minä tunsin tutkani, se oli minun rakkauteni siihen aikaan. Minä tunsin järjestelmät ja tiesin, että niissä järjestelmissä ei ollut mitään vikaa. Tiesin, että me jäljitimme todellisia kontakteja. Tiesin mikä ero on ”juokseviksi kaneiksi” kutsutuilla, silpulla ja kaikella muulla heidän meille antamalla tavaralla. [Linkki Wikipedia: Silppu]

Ufot ja yliopiston häiriköivä tiedekunta

Franklin Carter: Missourin yliopiston lääketieteen koulutusohjelmasta ollut psykologi oli pitämässä esitelmää. Hän selitti esitelmänsä osana kuinka paljon häirintää hän sai tiedekunnalta osakseen. Haluttiin tietää miksi hän oli osallisena johonkin sellaiseen kuin ufot. Hän sanoi: ”Minäpä kerron miksi. Minulla oli asiakkaana esimerkiksi Alaskassa ilmavoimissa palvellut kaveri.  Hän oli jäljittänyt 3400 mailia tunnissa kulkevia kapineita ja hänelle oli sanottu hänen olevan hullu. Hänellä on yhä kaikki nämä vuodet myöhemmin, 1950-luvun lopulla, psykologisia ongelmia. Minä yritän auttaa hänen kaltaisiaan ihmisiä, sitä varten minut on koulutettu, siksi minä sitä teen.” Hän sanoi, että ”yllättävää kyllä, mutta he jättivät minut tavallaan rauhaan”.

Kuvateksti: Asiantuntijoiksi itseään luulevien saattaa olla vaikea ottaa vastaan heidän lausuntojensa kanssa ristiriidassa olevaa oikeaa tietoa. [Linkki Wikipedia: Tiedekunta] [Linkki Wikipedia: Yliopisto]

Ilmavoimien kersantti Dave Wallace ja DEW-linja

Franklin Carter: Mutta kun luennoitsija sanoi, että ”3400 mailia tunnissa”, niin minä jäljitin hänet hänen puheensa jälkeen, sain hänen asiakkaansa nimen ja itse asiassa puhuin hänen asiakkaansa kanssa. Kyseessä oli ilmavoimien kersantti, hänen nimensä oli Dave Wallace. Hän oli ollut DEW-linjalla. [Linkki Wikipedia: Distant Early Warning Line (DEW-linja), ”etäinen varhaisen varoituksen linja”] Heillä oli ollut suuret paikallaan pysyvät ballististen ohjusten tutkat. [Linkki Wikipedia: Ballistinen ohjus] [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

Hän sanoi, että ”kyllä, seurasimme niiden menevän nopeudella 3400 mailia tunnissa. Mielenkiintoisinta oli se, että seurasimme niiden menevän 300 – 400 mailia [483 – 644 kilometriä] ulos avaruuteen”. Hän jatkoi, että ”valitimme siitä tutkaihmisille, General Electric –yhtiö oli rakentanut järjestelmän. Ilmoitimme siitä yhä uudelleen.” [Linkki Wikipedia: General Electric] He puolestaan sanoivat meille yhä uudelleen, että ”ette te sieltä tuollaisesta voi ilmoittaa”. Hän oli sanonut, että ”no, me kuitenkin teemme niin, se on totta”.                    

Tutkan havaintoalueen rajoittaminen

Franklin Carter: No, he tulivat ja tekivät itse asiassa muutoksia näkyvyysalueeseen. He analysoivat mitä he näkivät, tulivat takaisin ja tekivät tutkaan sellaisen korjauksen, että heidän tutkansa näki avaruuteen päin vain 12 – 15 mailia [19, 3 – 24,1 kilometriä]. He sanoivat, että ballistiset ohjukset eivät tule koskaan menemään tuon kauemmaksi, teidän ei tarvitse nähdä yhtään kauemmaksi. He siis vain rajoittivat vastaanottimia… Siis tarkoitan näkyvyysaluetta niin, että he näkivät vain 12 – 15 mailia avaruuteen päin.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla US Army 1950´s, Yhdysvaltain maavoimat 1950-luvulla. [Linkki Wikipedia: Maavoimat]

Maavoimat

Franklin Carter: Puhuin rouvan kanssa, joka astui esiin noin kaksi vuotta sitten. Hän oli ollut 1950-luvulla Kaliforniaan sijoitettu maavoimien tutkaoperaattori. Hän ilmoitti myös jäljittäneensä nopeudella 3400 mailia tunnissa kulkevia aluksia, joka vaikutti olevan tuossa vaiheessa tavallaan yleinen nopeus. Hän sanoi tehneensä sitä maavoimissa ja myös he olivat kieltäytyneet ilmoittamasta siitä.

Vedenalainen alus

Franklin Carter: Tätä miestä en koskaan tavannut, mutta puhuin hänen kanssaan puhelimessa. Hän oli ollut laivastossa. Hän oli jäljittänyt hävittäjä-laivalla Meksikonlahdella. [Linkki Wikipedia: Hävittäjä (laiva)] He olivat jäljittäneet vedenalaista alusta. Lahdella liikehti laiva-laivue ja he sanoivat, että heillä oli kiinteä kohde kahdelta tai kolmelta noilta laivalta. He olivat yrittäneet päästä sen päälle ja ympärille, jolloin se ei pääsisi karkuun. Se oli karannut joka kerta kun he olivat yrittäneet tehdä tuota. Se pysähtyi ja meni takaisin. Se tavallaan leikki heidän kanssaan. He olivat tehneet tuota yhtenä päivänä 2 – 3 tunnin ajan ja lopulta se oli lähtenyt.

Kuvateksti: Yhdysvaltojen rajanaapurin Meksikon, sen pääkaupungin Mexico Cityn, sekä Meksikonlahden (Gulf of Mexico) sijainti Yhdysvaltojen eteläpuolella. [Linkki Wikipedia: Meksikonlahti]

Eihän tuo ole mitään verrattuna siihen mitä näin ilmavoimissa…

Franklin Carter: Tutkin asevoimien havainnon, jossa oli kyseessä ystäväni. Olimme tunteneet toisemme 7 tai 8 vuoden ajan, eikä hän tiennyt minun olevan kiinnostunut ufoista. Minä en tiennyt hänen edes tietävän mikä UFO oli, kunnes näin hänen tehneen eräänä päivänä havaintoraportin. Soitin hänelle ja puhuin hänen kanssaan siitä. Hän sanoi, että ”eihän tuo ole mitään verrattuna siihen mitä näin ollessani ilmavoimissa”. Hän sanoi, että minäpä kerron siitä sinulle joskus. Tein järjestelyjä ja vietin hänen kanssaan kokonaisen päivän.

”Katsokaa vasemman siiven ylle”

Franklin Carter: Hän kertoi minulle havainnostaan, joka oli tapahtunut silloin kun hän oli ollut luutnantti, navigoija, RB-36:ssa. [Linkki Wikipedia: Convair B-36 Peacemaker (malli RB-36)] Siinä oli suuret kamerat ja he tekivät 1950-luvulla kaikenlaista salaista valokuvausta. Hän oli navigoijana yhdellä niistä. Sen lentokoneen kyydissä oli 22 ihmistä ja se tapahtui Pohjois-Dakotan yllä. Joku soitti. Hän sanoi soittajan olleen pyrstökaveri pyrstön tykkiosastolta. Hän oli sanonut, että ”katsokaa vasemman siiven ylle”.

Kuvateksti: Kyseisen lentokoneen malli Convair B-36F Peacemaker. [Linkki Wikipedia: Convair B-36 Peacemaker (malli RB-36)]

Franklin Carter: Heidän arvionsa mukaan 100 jaardin [91 metrin] päässä vasemmasta siivestä oli 100 jalan [30,5 metrin] suuruinen kiekko. Kyseessä oli selkeä päivä. Hän sanoi, että he puhuivat lennonjohtotornissa olleiden tutkaihmisten kanssa, se oli heidän tutkassaan. Kaikki kaverit nousivat ylös ja menivät katsomaan, ottamaan siitä valokuvia. Heille oli annettu kamerat. Tämä on toinen osa salailuasiaa.. Heille oli annettu 35 millimetrin kamerat ja kerrottu kuinka täyttää raportti jos he näkisivät ufon. He olivat tiedustelua tekevä pommitusryhmä. Hän sanoi, että kaikki 22 kaveria nousivat ylös, katsoivat ikkunasta ulos ja näkivät sen kapineen noin 5- 6 minuutin ajan. Sitten se vain lähti pois. [Linkki: Ufot ja lentäjät]

Kuulustelut ja takavarikoinnit

Franklin Carter: Olen puhunut siitä hänen kanssaan monta kertaa. Meillä on ollut lukuisia keskusteluja salailu-ongelmasta. Oli mielenkiintoista kun hän laskeutui, kun se lentokone laskeutui heidän tehtävänsä jälkeen… Heitä oli ottamassa vastaan, hän käytti siitä nimitystä ”recce tech”, en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se oli ilmavoimien ryhmä. He kuulustelivat kaikki ne ihmiset ja sanoivat heille, että he eivät saa keskustella siitä 12 vuoteen, että heillä on salausvala. Sitten viikkoa myöhemmin oli tullut ryhmä Washingtonista kuulustelemaan heitä, ja he muistuttivat heitä heidän salausvaloistaan. He takavarikoivat kaikki kamerat ja filmit, kaiken.

Valokuvat

Haastattelija: Oliko heillä valokuvia siitä?

Franklin Carter: Kyllä. Heillä oli siitä valokuvia. Hän sanoi, että he veivät kaikki filmit.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 35 millimetrin filmi.

Naurettava väite

Franklin Carter: Sitten kun hänet vapautettiin ilmavoimien palveluksesta, hän oli reservissä oleva eversti, niin… Kun hänet vapautettiin lopultakin reservistä eläkkeelle, niin he muistuttivat häntä jälleen, että hän oli allekirjoittanut tästä asiasta salauslupauksen. Tuolle ei ole mitään todellista syytä, paitsi että tuon täytyy olla käytäntö. Kaikki pelkäävät tuon käytännön muuttamista. Kiinalaisilla ja venäläisillä on kaikki meidän ydinsalaisuutemme ja ohjussalaisuutemme, eikä yhdysvaltalaisille ihmisille voida kertoa, että täällä on aluksia mahdollisesti toiselta aikakaudelta, toisesta osasta aurinkokuntaa tai maailmankaikkeutta. [Alkaa nauraa.] He eivät muka pysty käsittelemään asiaa, joka on naurettava väite.

Kehitysmaa

Franklin Carter: Mielestäni kuitenkin tärkeää, että me tunnustamme tuolla olevan sivilisaatioita, joiden kanssa meidän on kommunikoitava. Minä ajattelen, että me olemme saavuttaneet kehityksessämme ihmisrotuna sen pisteen, että meidän on tunnustettava tuo. Minua vaivaava asia on se, että Yhdysvallat tulee olemaan kehitysmaa tällä aihealueella, jos emme ole varovaisia. [Linkki Wikipedia: Kehitysmaa] Siis jos meillä on kaikki tämä salailu ja kieltäydymme perustamasta minkäänlaisia diplomaattisia protokollia, jollaisia tiedän sinun peräänkuuluttaneen.

Minä uskon tuohon hyvin vahvasti, koska he ovat tuolla. Toiset valtiot tunnustavat heidät. He tulevat menemään keskustelemaan niiden ihmisten kanssa, jotka pystyvät keskustelemaan heidän kanssaan rauhanomaiselta pohjalta. Me voimme tehdä mitä me haluamme, mutta todellisuus on tuo. Minä toivon ihmisten tulevan järkiinsä, ja että he lopettaisivat tämän piilottelun Yhdysvaltojen kansalaisilta.

Kuvateksti: Franklin Carter sanoo, että ”he tulevat menemään keskustelemaan niiden ihmisten kanssa, jotka pystyvät keskustelemaan heidän kanssaan rauhanomaiselta pohjalta”. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Tyrmistyttävää

Franklin Carter: Tarkoitan, että mielestäni on kaunistuttavaa tietää, että meillä on sellaisia havaintoja kuin Mexico Cityssä on ollut, eikä siitä ole yhden yhtäkään sanaa Yhdysvaltojen kansallisessa lehdistössä. [Linkki Wikipedia: Mexico (Mexico City)] Tuo on tyrmistyttävää. Tuo on paha vika järjestelmässämme, jota te ette pysty uskomaan… Tarkoitan, että tästä raportoidaan Kiinassa, Kuubassa, tästä raportoidaan kaikkialla, paitsi Yhdysvalloissa.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 1960´s radar, 1960-luvun tutka.

Don Bockelman, Yhdysvaltain maavoimat: Nopeat kohteet tutkassa

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Nike-Hercules, integroitu tulenohjaus, ydinkärjelliset torpedot

Don Bockelman: Nimeni on Don Bockelman. Yhdysvaltain maavoimat koulutti minut laukaisualueen teknikoksi, elektroniikkateknikoksi. Työskentelin 1960-luvun lopulla Euroopassa kahden vuoden ja kolmen kuukauden ajan Nike-Herculesin akkujen parissa. Minut koulutettiin myös järjestelmäanalyytikoksi analysoimaan, etsimään ja korjaamaan kaikkia laukaisualueella esiintyviä vikoja.

Kuvateksti: Yhdysvaltain maavoimien Nike-Hercules -ohjus. [Linkki Wikipedia: Nike-Hercules (ilmatorjuntaohjusjärjestelmä)]

Don Bockelman: Työskentelin myös IFC:ssä, joka tarkoittaa integroitua tulenohjausta. Sillä paikalla olin noin seitsemän kuukauden ajan. Työskentelin täällä Seattlessa kahden vuoden ajan Honeywellille valmistaen ydinkärjellisiä torpedoja, SMART-torpedoja. [Linkki Wikipedia: Honeywell] [Linkki Wikipedia: Nuclear torpedo, ”ydintorpedo”] [Linkki Wikipedia: SMART (missile)]    

Teknologiaa yli asteikon

Don Bockelman: Noiden teknikot ja käyttäjät olivat tekemisissä erittäin nopeiden, erittäin liikuntakykyisten maalitaulujen kanssa. He katsovat IFC:ssä periaatteessa elektronisia esitysmuotoja siitä mitä tutka jäljittää. Kuulin noista lukuisilta nuorilta käyttäjiltä ja myös vanhemmilta käyttäjiltä, joiden asemapaikat sijaitsivat eri puolilla maailmaa. Integroitu tulenohjaus liittyy siihen missä tutkat sijaitsevat suhteessa ohjuksiin. Kyse on koko joukosta tutkia, on korkealla ja matalalla olevien kohteiden ja ohjusten seurantaa.

He kertoivat juttuja, joissa kulkuneuvot tulivat sisään korkealle. He seurasivat niitä. Ne menivät noin sanotaan nopeudella 700 mailia tunnissa [1128 km/h] ja kiihdyttivät ilmakehässä melko nopeasti nopeuteen 3500 mailia tunnissa [5633 km/h]. Tarkoitan, että ne olivat teknologian suhteen yli asteikon, meidän ja sen mitä potentiaaliset venäläiset kohteet olivat. Se oli yli asteikon.

Kuvateksti: Don Bockelman sanoo, että havaittujen kohteiden teknologia oli ”yli asteikon”.

Todelliset aineelliset kohteet ilmakehässä

Don Bockelman: Heidät on koulutettu määrittämään ero tutkaiskujen ja minkä tahansa ilmakehän häiriöiden välillä, jotka voivat olla likimain kohteita. He ovat siinä eksperttejä. Joten kun he seuraavat kohteita, niin he seuraavat todellisia ilmakehässä olevia aineellisia kohteita. He olivat 100 %:sen vakuuttuneita, että ilmakehässä oli aineellisia maalitauluja, jotka matkasivat monin eri tavoin.

Kuulin noista viittaamistani raporteista 1960-luvun lopulla, mutta raportit ulottuivat 1950-luvun puolelle. Monet vanhemmista operaattoreista olivat olleet Ajax-paikoilla, Nike-Ajax-paikoilla. [Linkki Wikipedia: Nike-Ajax (kohdeilmatorjuntaohjusjärjestelmä)] He olivat jäljittäneet niitä. Minun saamani raportit olivat pääasiassa Yhdysvalloista. Ne olivat Yhdysvalloissa.

Virallinen kanta vastaan todellisuus

Don Bockelman: Asevoimien virallinen kanta on täysin päinvastainen sen kanssa mitä erittäin edistyksellisiä tutkajärjestelmiä käyttävät ihmiset rutiininomaisesti havaitsevat. Jos oli iso tapaus, niin he antoivat erikoismääräykset, että tästä ei saa kertoa kenellekään koskaan.

Kuvateksti: Yhdysvaltain maavoimissa palvelleen Don Bockelmanin puheista saa sellaisen käsityksen, että on olemassa kaksi totuutta, ”virallinen totuus” ja ”epävirallinen totuus”, jotka ovat täysin ristiriidassa ja päinvastaisia keskenään.

Lokakuussa 1978

Don Bockelman: Istuskelin eräänä iltana olohuoneessani. Silloin oli lokakuu 1978. Kaikki valot olivat pois päältä ja minä vain istuin siellä antaen ajatusteni vaellella. Melko yhtäkkiä huoneeseen alkoi paistaa neljä valoa, neljä oranssinkeltaista valoa. Huone täyttyi levinneestä oranssinkeltaisesta valosta. Lienee turha sanoa, että käännyin ympäri melko nopeasti selvittääkseni mikä se näkemäni oli. Siellä oli kolme valoa, jotka olivat suunnilleen yhtä kaukana toisistaan, sekä neljäs valo joka oli samassa tasossa, mutta hieman erillään tuosta yhtä kaukana toisistaan olevasta sijoittelusta.

Suihkulentokone hyökkää

Don Bockelman: No, joka tapauksessa sen jälkeen kun näin tuon kohteen, niin lännestä, suoraan lännestä, tuli suihkulentokone, joka hyökkäsi sillä aikaa kun seisoskelin taloni takakuistilla. Se ampui ohjuksen, ilmatorjuntaohjuksen, suoraan tuota kohdetta kohti, se osoittautui olevan korkealla räjähtävä ohjus. Ulkona havainnoidessani yksi yrittämäni asia oli selvittää kuinka kaukana suunnilleen minusta se oli.

Heti kun suihkulentokone laukaisi ohjuksen, sukelsin takakuistini taakse. Koska minulla oli kokemusta ilmapuolustuksesta, niin tiesin meillä olevan ydinkärjellä varustettuja ilmasta ilmaan ammuttavia ohjuksia. Sukelsin siis takakuistin taakse, jotta en saisi alfahiukkasten ja beetahiukkasten ryöppyä. [Linkki Wikipedia: Alfahiukkanen] [Linkki Wikipedia: Beetasäteily] Ne sokaisevat ja polttavat hirvittävästi. Syöksyin kuistin taakse, odotin jonkin aikaa. Ydinräjähdystä ei tullut, joten menin siten että pystyin jälleen näkemään kohteen. Maahan putoili sirpaleita, se oli räjähtänyt. Se kohde kiihdytti poispäin tyrmistyttävällä nopeudella siitä kohdasta jossa tapahtuma oli sattunut.

Kuvateksti: Lokin alasampumiseksi ei tarvita välttämättä ydinkärjellä varustettuja ilmatorjuntaohjuksia, ydinaseita. [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

”Hyökkäys alusta vastaan”

Don Bockelman: Tämä tapaus, tosiasiallinen hyökkäys alusta vastaan, sattui noin 10 mailia etelään Sedro-Woolleystä, sanoisin että noin kolme mailia pohjoiseen alueesta jota kutsutaan nimellä Lyman Hamilton. [Linkki Wikipedia: Sedro-Woolley, Washington] Se sijaitsee Washingtonin osavaltion luoteisosassa.

Käännöksiä ilman kääntösädettä

Don Bockelman: Nopeuden lisäksi näissä kohteissa kaikkein vaikuttavinta on niiden kyky tehdä äkkikäännöksiä. Me… Me ihmiset sodassa ja ilmapuolustuksessa tarkastelemme  massaa ja kääntösädettä. Meillä ei ollut mitään mikä olisi pystynyt vastaamaan heidän suorituskykyynsä minimaalisessa kääntösäteessä. Tarkoitan, että tässä puhutaan käytännössä ilman kääntösädettä tehdyistä käännöksistä, vieläpä suurissa nopeuksissa, 2000 mailia tunnissa, siis suorakulmaisista [90-asteen] käännöksistä. Eikä ainoastaan käännöksistä, vaan myös laskeutumisista ja nousuista. Ne laskeutuivat nopeasti. Niille ei vaikuttanut olevan mitään väliä mihin suuntaan ne menivät.

Marraskuu 1998

Don Bockelman: Marraskuun 14. päivänä vuonna 1998 klo 11:14 istuin jälleen huoneessani. Tällä kertaa olin katselemassa elokuvaa. Taloni valot oli sammutettu. Minun arvioni on tämä: Se oli poikkisuunnassa suunnilleen mailin [1,6 kilometrin] kokoinen, 1100 jalkaa [335 metriä] paksu, se liikkui äänettömästi suunnilleen nopeudella 600 mailia tunnissa [966 km/h]. Näin sen muodon erittäin, erittäin, selkeästi, koska sinä iltana oli kevyttä hallaa. Oli selkeä sää, Kuu oli näkyvissä. Pystyin näkemään sen muodon erittäin hyvin. Siinä oli satoja valoja.

Karkeasti ottaen kolmio

Haastattelija: Minkä muotoinen se oli?

Don Bockelman: Se oli karkeasti ottaen kolmion muotoinen, hieman typistetyn kolmion muotoinen, koska sen takaosa ei ollut täysin… Se ei ollut täysin kolmio, se oli tavallaan kuin katkaistu. Pystyin näkemään sen kyljet. Kylkiä pitkin ylöspäin meni valorivejä. Ulkoreunan ympäri kiersi valorivejä. Pohjan poikki meni myös valorivejä.

Kuvateksti: Don Bockelmanin kuvaileman aluksen työntämiseksi lentokonehalliin tarvittaisiin noin 1,6 kilometriä leveä ja lähes 340 metriä korkea lentokonehallin ovi.

Neljä lentokonetta

Don Bockelman: Soitin Sedro-Woolleyn kaupungissa asuneille lapsilleni sen jälkeen kun näin useiden hiljaisten suihkulentokoneiden tulevan etelästä neljän minuutin välein ja lentävän sen lentoreitin läpi. Suihkulentokoneiden ääni oli niin hiljainen, että sitä ei nauhoilla lähes lainkaan kuulu. En ollut koskaan nähnyt sitä suihkulentokonemallia.

Olen melko hyvä tunnistamaan erityisesti asevoimien suihkulentokoneita. Kun ne lentävät tavallisesti meidän alueellamme, niin ne lentävät lännestä itään Cultus-harjanteella, siellä niiden pitäisi lentää. Nämä lensivät suoraan etelästä pohjoiseen. Kun ne liikkuivat sen esineen lentoreitin läpi, sen jälkeen kun ne olivat liikkuneet sen läpi, ne tekivät välittömästi jyrkän käännöksen vasemmalle ja suuntasivat länteen. Sitten ne suuntasivat pohjoiseen, en tiedä minne ne olivat menossa.

Toisen suihkulentokoneen minä filmasin, silloin kun se oli lentämässä esineen lentoradan poikki. Se sytytti päälle punaisen valon, voin vain kuvitella mikä sen tarkoitus oli. Neljä eri suihkulentokonetta tuli siis neljän minuutin välein, kaikki ne tekivät täsmälleen samat lentoliikkeet.  

Kuvateksti: Tutkahavainnosta haastateltu Jack Bushong on ammatiltaan meteorologi. Kuva ei liity tapaukseen. [Linkki Wikipedia: Meteorologi]

Meteorologi Jack Bushong, tutka, Lakeshoren ufotapaus, 8.3.1994

Linkki käännettyyn uutisjuttuun: LINKKI. Toimittajien puheenvuoroja on jätetty kääntämättä. Kääntäjä on editoinut puheenvuoroja eri järjestykseen.

Soitot hätäkeskukseen, klo 21:30

Toimittaja: Selittämättömät valot Hollandin yllä maaliskuun 8. päivänä vuonna 1994. [Linkki Wikipedia: Holland, Michigan] Outo tavara, joka ei näyttänyt lentokoneelta tai miltään muultakaan mihin ihmiset olivat tottuneet, sai heidät soittamaan hätänumeroon 911.  

”He ovat täällä suoraan taivaalla.” – Ottawan piirikunta, Michigan, soitto hätäkeskukseen 911

”Se on jotain mitä en vain ole koskaan ennen nähnyt.” – Ottawan piirikunta, Michigan, soitto hätäkeskukseen 911

”Okei, hmm… En tiedä teettekö te kaverit yhtään mitään ufoille, mutta minulla on oikea sellainen. Tuolla oli ainakin neljä valoa.”  – Ottawan piirikunta, Michigan, soitto hätäkeskukseen 911

Kuvateksti: Suomessa hätänumero ei ole 911, vaan 112. [Linkki Wikipedia: Hätänumero]

Silminnäkijä Holly Graves

Toimittaja: Holly Gravesin perhe katseli sitä 20 minuutin ajan etupihaltaan.

Holly Graves: Ne olivat kuin [ympyrän muodossa olevat] jouluvalot. [Kuvailee käsin.] Poikani alkoi yhtäkkiä vain kirkua. Tiedäthän? ”Tulkaa tänne ulos, tulkaa tänne ulos, teidän on nähtävä tämä!” He kävivät [koulussa] läpi todella vaikeat ajat, koska he tiesivät mitä olivat nähneet, mutta silti kaikki tyyliin nauroivat heille. He syyttivät meitä, että olimme olleet takapihalla polttelemassa ruohoa ja käyttämässä huumeita lastemme kanssa, noin teki MUFON. [Linkki Wikipedia: Mutual UFO Network (MUFON)] Minä olen iloinen, että perheeni sai nähdä sen, olen todella. Tuollaisen näkee vain kerran elämässään. Se on kokemus jonka vien hautaan mukanani. Minä toivon, että kaikki näkisivät sen, todella. Toivon, että kaikki näkisivät sen, koska se oli elämäni kokemus.

Kuvateksti: Tapauksen silminnäkijä Holly Graves sanoo, että hänen kerrottuaan havainnostaan, häntä alettiin syyttää huumeiden käyttämisestä lastensa kanssa.

Tutka, meteorologi Jack Bushong

Toimittaja: Jack Bushongin työpaikka oli Muskegonissa sijaitsevalla sääasemalla kansallisen sääpalvelun meteorologina. [Linkki Wikipedia: Muskegon, Michigan] Ottawan piirikunnan hätäilmoituskeskus sai paljon ufoilmoituksia ja he kääntyivät hänen puoleensa saadakseen selvyyttä asiaan tutkalla.

Hätäilmoituskeskus: ”Meille tulee koko joukko puhelinsoittoja joistakin oudoista valoista.”

Kansallinen sääpalvelu: ”Oudoista valoista?”

Minä ajattelin, että…

Toimittaja: Sinä katselit sitä kapinetta sinä yönä. Mitä ajattelit?

Jack Bushong: Hmm… Hmm… Minä ajattelin, että tulen menettämään työpaikkani.

Toimittaja: Hän sai tietää myöhemmin, että heidän välisensä keskustelu oli äänitetty.

Jack Bushong: Silloin olin todella peloissani, menetin yöuneni. Ihmiset ajattelevat, että olet sekopää, sinähän tiedät, valehtelet, et ole luotettava. Minun oletetaan olevan tiedemies, skeptinen.

Tutkan kohdistaminen

Toimittaja: Äänitteeltä voitte kuulla kuinka Bushong ohjaa tutkaa rauhallisesti käsin, yrittäen kohdistaa. Lopulta hän saa kuvan.  

Kansallinen sääpalvelu: ”Katselen sitä nyt pystysuuntaisesti. No, me…  VOI HYVÄ JUMALA ! MIKÄ TÄMÄ ON?”

Hätäilmoituskeskus (911): ”Ne kulkivat yhdessä ja hajaantuivat.”

Laaja kolmio, paikallaan leijailu, hyppäykset, jotain kiinteää

Toimittaja: Tutka kertoi hänelle, että esineet muodostivat laajan kolmion ja liikkuivat nopeasti. Siitä ei ole äänitettä, joten hän teki nämä paperit näytöllään näkemästään.

Kuvateksti: Meteorologi Jack Bushongin kuva. Kuva on käännetty vaakasuuntaiseksi tilan säästämiseksi. Parempi kuva löytyy internetistä kuvahaun hakusanalla Lakeshore UFO.

Jack Bushong: Ne liikkuivat kullakin hyppäyksellä noin 20 mailia [32 kilometriä]. Ne leijailivat paikallaan ja hyppäsivät sitten, leijailivat paikallaan ja hyppisivät sitten.    

Kansallinen sääpalvelu: ”Nämä ovat valtavan kokoisia tutkapaluita. En ole nähnyt koskaan mitään tällaista. En edes silloin kun olen käsitellyt myrskyjä. Nämä eivät ole myrskyjä. Ne ilmestyvät ympäriinsä kaikkialle.”

Toimittaja: Hän sanoi, että tutka kertoi hänelle, että se katseli jotain kiinteää.

Jack Bushong: Se oli lentävä ”tölkki”. Tiedäthän? En tiedä miten muuten sen voisi selittää.

Kuvateksti: Meteorologi Jack Bushong sanoo, että hänen tutkassaan ollut kiinteä kohde leijui paikallaan ja teki 32 kilometrin hyppäyksiä.

Minähän sanoin… jo 30 vuotta sitten…

Jack Bushong: He pitävät minun suuni kiinni. Opin tuon todella nopeasti.

Toimittaja: Viranomaisten asenteessa on tapahtunut viimeaikoina [2021] suuri muutos, siksi Bushong puhuu tästä jälleen.

Jack Bushong: Kyllä, tässä kaikessa on kyse siitä. Olen odottanut tätä epäilyksistä vapautumista, jota en odottanut saavani koko elämäni aikana. Aioin vain antaa asian hävitä pois, mutta nyt kun asevoimat tulee esiin ja sanoo periaatteessa täsmälleen saman asian, jonka minä näin 30 vuotta sitten, niin voin lopultakin sanoa ihmiselle: Minähän sanoin!

Kuvateksti: Meksiko, virallisesti Meksikon yhdysvallat, on vesistöjen ympäröimä Amerikan yhdysvaltojen (USA) eteläpuolinen rajanaapuri. [Linkki: Wikipedia: Meksiko]

Lennonjohtaja Enrique Kolbeck, Meksiko: Tuntematonta lentoliikennettä Meksikossa

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Lennonjohtaja Enrique Kolbeck ei puhu äidinkielenään englantia.

Kuka lentää kanssamme?

Enrique Kolbeck: Nimeni on Enrique Kolbeck. Olen lennonjohtaja. [Linkki Wikipedia: Lennonjohtaja] Työskentelen Meksikon kansainvälisellä lentoasemalla nimeltään Benito Juárez. [Linkki Wikipedia: Méxicon kansainvälinen lentoasema (Aeropuerto Internacional Benito Juárez)] Olen toiminut lennonjohtajana 25 vuoden ajan Meksikon lennonjohtokeskuksessa. Minulla on havaintoja monista lentokoneista ja tämänkaltaisista ilmiöistä [UFO].

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Mexico City International Airport, Mexico Cityn kansainvälinen lentoasema.

Lentäjät pelkäävät

Enrique Kolbeck: Ne ilmestyvät yllättäen ja usein risteävästi näytöllä näkyvien lentojen lentoreiteille. Joskus ne menevät niitä lähemmäksi. Lentäjät ovat joskus peloissaan ja turvattomia. He antavat meille informaatiota. ”Kuka on tuo meidän kanssamme lentävä esine?” Me vaadimme lentoinformaatiota siinä tapauksessa, että tämä ilmiö ohittaa ja se tapahtuu hyvin nopeasti heidän edessään. Meillä ei tietenkään ole minkäänlaista tämänkaltaisen ilmiön hallintaa. Lentäjät kerta kaikkiaan pelkäävät. Miten se sanotaan…?

Tulkki: Turvaton…

Enrique Kolbeck: Kyllä, ovat turvattomia siitä mikä hallinta sillä on lentokoneen ympäristöstä.

Lentävät lautaset, World Trade Center Mexico City (WTC)

Enrique Kolbeck: Lentävistä lautasista kuuleminen oli menneisyydessä hyvin huvittavaa. Nykypäivänä se on meille erittäin, erittäin vakavasti otettavaa, erityisesti sen tapauksen jälkeen joka meillä oli Aeromexicon lennolla 109. Meillä oli noin neljä vuotta sitten erittäin vaarallinen tapaus, jossa tunnistamaton esine lensi tasaista lentoa World Trade Center –rakennuksen yli. [Haastattelu on tehty lokakuussa 2000.] Se on erittäin tärkeä rakennus kaupungissamme. Se sijaitsee Mexico Cityn lentoaseman kiitoradalle nro 5 vievän reitin loppupäässä.

Kuvateksti: World Trade Center (WTC) Mexico City. [Linkki Wikipedia: World Trade Center Mexico City] Syyskuussa 2001 samannimisen rakennuskompleksin rakennuksia romahteli New Yorkissa Yhdysvalloissa.

Osuma

Enrique Kolbeck: Olimme työskennelleet tuon lennon parissa. He olivat tulossa Guadalajarasta Mexico Cityyn. [Linkki Wikipedia: Guadalajara (Meksiko)] Minä siirsin tuon lennon ohjauksen toiselle lennonjohtajalle pisteessä, joka on yhden siellä olevan saapumisreitin alussa. Näimme näytöllä kaksi esinettä, kaksi kaikua, kaksi kaikua. Se oli sillä hetkellä erittäin lähellä lentokonetta, mutta se katosi yhtäkkiä ja nopeasti, katosi välittömästi. Meillä oli tutkakontakti yli tai alle 30 sekunnin ajan, ei kauempaa. Lentokone ei raportoinut siitä mitään, tarkoitan siis että lentäjä ei raportoinut mitään. Sitten tiedämme sen, että loppulähestymisen viimeisessä kaarteessa, viimeisessä käännöksessä, tuohon lentokoneeseen… osu… Miten sen sanotaan?

Tulkki: Osua.

Enrique Kolbeck: Jokin osui sen tärkeimpään laskutelineeseen, arvellakseni oikealle puolelle, en ole varma. Siis tämänkaltainen tilanne, tämänkaltainen esine.

Kuvateksti: Mexico City on Meksikon pääkaupunki. Kaupungissa oli vuonna 2010 asukkaita 8 555 272 kappaletta. [Linkki Wikipedia: México (Mexico City)]

Kukaan ei tietenkään tiennyt siitä mitään…

Enrique Kolbeck: On tärkeää, että tiedätte meidän vastaanottaneen eri tavoin informaatiota yli tai alle kahden tunnin ajan ihmisiltä jotka katselivat sen ilmiön lentävän tasaista lentoa rakennuksen yli. Viranomaiset ratkoivat, että millainen lentokone siellä oikein lentää, kukaan ei tietenkään tiennyt siitä mitään. Sitten saimme tietää jotain sen esineen osumasta. Se oli erittäin, erittäin vaarallinen tilanne meille, siis mitä vastuukysymyksiin tulee. Siis koska meidän on tiedettävä kaikesta ilmatilassamme lentävästä. Meillä on dataa, lentäjien ilmoituksia ja samanaikaista tutkadataa.

Haastattelija: Onko?

Enrique Kolbeck: Kyllä meillä on. Meillä on ilmoituksia, paljon ilmoituksia esineistä, jotka lentävät erittäin lähellä loppulähestymisreittiä, noin viiden tai neljän mailin [8,0 tai 6,4 kilometrin] päässä kiitoratojen nro 0 -5 loppupäätä. On erittäin merkillistä, että meillä on informaatiota nimenomaan juuri noista paikoista. Meillä oli sillä viikolla noin seitsemän ilmoitusta lentäjiltä, eri ajoilta, siis sisäpuolisesta liikenteestä, tuntemattomasta liikenteestä tietysti.

Nopeudesta ja käännöksistä

Enrique Kolbeck: On tärkeää, että te tiedätte niiden kapineiden ilmestyvän näytöllemme tyyliin pisteinä, digitaalisella tavalla. Ne liikkuvat todellakin erittäin, erittäin suurella nopeudella. Muut, siis ihmisten lentokoneet liikkuvat eri tavalla. Puhun tässä Boeing 727:sta, 757:sta, nopeus on siis täysin erilainen. Kun näytöllä on näkymä ilmatilasta, niin kyse on 20 – 30 mailin [32 – 48 kilometrin] liikkumisesta sekunneissa, se on erittäin outoa. Se ei ole lainkaan samanlaista kuin muiden, tai ihmisten lentokoneiden tapauksessa. Ja ne tekevät lähes 90-asteen käännöksen sekunnissa, tai puolessa sekunnissa.

Kuvateksti: Lennonjohtaja Enrique Kolbeck sanoo, että ”muut, siis ihmisten lentokoneet liikkuvat eri tavalla”.

Lähes törmäys

Enrique Kolbeck: Maaliskuun 4. päivänä vuonna 1992 havaitsimme 15 esinettä Tolucan lentoaseman länsipuolella, joka on erittäin lähellä [Mexico Cityn] kansainvälistä lentokenttää, noin 50 mailin [80 kilometrin] päässä. [Linkki Wikipedia: Toluca International Airport] Sitten heinäkuun 28. päivänä vuonna 1994 meillä oli lentäjä Raimundo Cervantes Veranon johtamalla AeroMexicon kotimaan lennolla nro 129 lähes törmäys, tai jokin jota voimme sellaiseksi nimittää.

Meillä on paljon lentäjien raportoimia näköhavaintoja. [Linkki Wikipedia: AeroMéxico] [Linkki: Ufot ja lentäjät] Ne antavat meille tietoa oudosta liikenteestä tai joistakin kirkkaista valoista eri aikoina. AeroMéxicon lennolla nro 904 oli toinen lentäjän, lentokapteeni Corson, ilmoittama lähes yhteentörmäys klo 11:30 aamupäivällä. Me havaitsimme sen esineen yhtäkkiä tutkalla vain hetken aikaa.   

12

Enrique Kolbeck: Joskus meillä on kirkas valo, erittäin kirkas valo lentämässä edessämme, vastakkaiseen suuntaan tai pysyen paikallaan. Olemme havainneet, että tällaisia ilmiöitä esiintyy, joskus 12 kertaa päivässä, 12 kertaa kuukaudessa tai viikossa. Niistä esineistä ei ole tietoakaan kolmeen tai neljään kuukauteen ja sitten ne ilmestyvät yhtäkkiä ja usein.         

Puuttuva lentosuunnitelma

Enrique Kolbeck: Ne tekevät 90-asteen käännöksiä tai laskeutuvat välittömästi viistosti erittäin lähelle vuoria. Tuo on kovin erilaista, kovin erilaista verrattuna myös sotilaslentokoneisiin. Tälle ilmiölle ei ole tietenkään saatavilla lentosuunnitelmaa, kukaan ei tiedä niistä mitään, ne ilmestyvät silloin kun itse haluavat ilmestyä. Se on joskus erittäin vaarallista. Lentäjät ovat vihaisia tai peloissaan ja vaativat välittömästi tietoa: Mikä tuo oli? Se lentokone teki monenlaisia juttuja. Monet lentäjät ilmoittavat, että kun heillä on havainto, niin heillä on ongelmia lentolaitteistojensa kanssa, erityisesti elektronisissa laitteistoissa.

Kuvateksti: Enrique Kolbeck sanoo, että ”tälle ilmiölle ei ole saatavilla lentosuunnitelmaa”. [Linkki: Fintraffic, Lähetä lentosuunnitelma lomakkeella]

Luulimme

Enrique Kolbeck: Heinäkuun 15. päivänä vuonna 1994 tutka, uusi laitteisto, teki havaintoja noin viiden tunnin ajan. Me luulimme, että se laitteisto ei toimi oikein, koska ei ole yleistä että samasta esineestä tehdään havaintoja viiden tunnin ajan, ja niin ettei se liiku. Maamme tutkista vastaava henkilö ilmoitti, että tutkajärjestelmä toimi hyvin.

Lähellä lentokonetta

Enrique Kolbeck: Joissakin tapauksissa se on kovin lähellä lentokonetta, kahden tai viiden mailin päässä, se on ilmassa lähellä. Se on vaarallista, koska lentäjä ei tiedä lainkaan mitä se aikoo tehdä, se toinen lentäjä. Meksikolaisella lentäjällä oli kauhistuttava kokemus, jossa kolme esinettä lensi hänen ympärillään. Kaksi niistä esineistä lensi lentokoneen siipien päällä ja kolmas lensi ohjaamon edessä, meni alas ja… Miten se sanotaan…

Tulkki: Osua.

Enrique Kolbeck: … osui lentokoneeseen, siihen pieneen lentokoneeseen. Minun tietääkseni tutka rekisteröi tuon informaation. Oli informaatiota noista esineistä toisessa paikassa ja sitten lentokoneen lähellä, sitten vain yhdestä esineestä. Täsmälleen tuolla hetkellä lentäjä ilmoitti, että hän ei pysty hallitsemaan lentokoneen liikettä. Ilmeisesti nuo esineet veivät häntä jonnekin, en tiedä. Meidän onneksemme, tai hänen onnekseen, ne lähtivät pois sen lentokoneen luota. Tuo lentäjä oli erittäin lähellä tulivuoria. [Linkki: Ufot ja lentäjät (Lentäjä Carlos de los Santos: Kolme ufoa, 3.5.1975)]

Lentävät lautaset menevät tulivuoren sisään

Enrique Kolbeck: Meillä on kaksi tulivuorta, yksi aktiivinen tulivuori. Se on hyvin vaarallinen ja lähellä kaupunkiamme. Tulivuoren purkautuessa ilmoitettiin monista näköhavainnoista. Jotkut lentäjät ovat nähneet kun nämä esineet tai lentävät lautaset menevät, lentävät tai menevät alas tulivuoreen, tulivuoren sisään. Sitten on myös havaintoja lentoaseman, kaupungin, pohjoispuolelta kahden paikan väliltä, toinen on Pachuca ja toinen on San Mateo. [Linkki Wikipedia: Pachuca] [Linkki Wikipedia: San Mateo Atenco (Meksiko)] Kaikkein vaarallisin tilanne ilmoitettiin viiden mailin päästä kiitoradan loppulähestymisestä , siis kaupungin päältä.

Kuvateksti: Meksikolainen lennonjohtaja Enrique Kolbeck sanoo, että ”nämä esineet tai lentävät lautaset menevät, lentävät tai menevät alas tulivuoreen, tulivuoren sisään”.

Näköhavaintokontaktit

Enrique Kolbeck: Meitä lennonjohtajia on Mexico Cityn lennonjohtokeskuksessa noin 140 kappaletta. Minä arvelen, että ainakin 50:llä on ollut näytöllä informaatiota näistä esineistä ja näköhavaintokontakti niihin. Meillä on hyvin hauska näköhavaintokontakti. Kaksi meksikolaista lentokonetta lensi pohjoisesta kohti lentokenttää laskeutuakseen. Silloin toinen niistä ilmoitti pienestä punaisenvärisestä esineestä, joka lensi nopeasti ja ohitti heidät, erittäin, erittäin nopeasti, erittäin.

Ensimmäisen lentokoneen takana lentänyt toinen lentokone ilmoitti toisesta. Kun tuo tapahtui, niin meillä juoksi minuutissa paljon ihmisiä sisällä ikkunoihin katsomaan sitä ilmiötä, ainakin yrittämään katsoa sitä ilmiötä. Heillä oli näköhavaintokontakti niihin kolmeen esineeseen, erivärisiin. Yksi oli punainen ja kaksi muuta oli arvellakseni valkoisia, mutta erittäin kirk…

Tulkki: Kirkkaita.

Enrique Kolbeck: … kirkkaita. Noin 32 lennonjohtajaa teki saman näköhavainnon samasta ilmiöstä. Samaan aikaan meidän tutkamme… Kuten muutkin maailman tutkat, se ei havaitse valoa, vain kiinteitä lentäviä esineitä. Tuo on erittäin tärkeää.

Metepec

Enrique Kolbeck: Salah Cuevasin tapaus oli ehkä tärkeä. Tuo rouva teki näköhavainnon kameransa kanssa samaan aikaan kun me teimme havainnon tutkan näytöltä 40 mailin [63 kilometrin] etäisyydeltä siitä paikasta, siis samaan aikaan. Otimme siitä havainnosta vastaan informaatiota eri tietolähteistä. Tuo tapahtui Metepecissä [Linkki Wikipedia: Metepec] Meillä oli tuon jälkeen erittäin kiireinen havaintoviikko, joka päivä viikon ajan.

Sitten meillä oli ongelmia sen AeroMexicon lennon nro 109 kanssa, joka törmäsi tuntemattomaan esineeseen ja oli se World Trade Center -juttu. Silloin puhutaan todellakin havainnosta, kun samasta esineestä tulee samaan aikaan, samalla hetkellä, tietoa lentäjiltä, lennonjohtajilta tai kadulla käveleviltä ihmisiltä. Silloin puhutaan todellakin havainnosta. Erittäin todellista.

Kuvateksti: AeroMexico-lentöyhtiön matkustajalentokone. [Linkki Wikipedia: AeroMéxico]

Uusi tutkajärjestelmä

Enrique Kolbeck: Vuonna 1994 marraskuun 19.:sta, 24:s, meillä oli virallisesti käytössämme uusi tutkajärjestelmämme. Tuon jälkeen olemme saaneet hyvin täsmällistä tietoa näistä havainnoista samaan aikaan lentäjien kanssa. Tuosta syystä olen [puhumassa] täällä. Me, minun maani, pidämme tätä erittäin vaarallisena.

Ammattilaisille tärkeää

Enrique Kolbeck: Minulle ja muille kaltaisilleni ammattilaisille tärkeä asia on se, että tuo on liikennettä, valvomatonta liikennettä, erittäin, erittäin vaarallista liikennettä meidän lentokoneillemme. Ja kaikkialla maailmassa. Tämä on meille erittäin tärkeä asia. Se on liikennettä, tuntematonta liikennettä, mutta liikennettä kuitenkin. Me olemme rekisteröineet informaatiota 12:sta tai 15:sta [tutka]kaiusta samaan aikaan, samanaikaisesti. Kyllä. Tuo on erittäin vaarallista. Ja kyllä, myös erittäin läheltä kaupunkia ja lentoasemaa. Tuo on vaarallista, koska meillä on paljon koneita ilmassa ja laskeutumassa. Alueella on paljon risteävää liikennettä. Se on erittäin vaarallista. Näköhavainnot ja laitteisto kertovat saman.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla air traffic controller, lennonjohtaja.

Filmi

Enrique Kolbeck: Hänen filmillään oli noin 50 pientä esinettä. [Ei mainitse nimeä]. On erittäin tärkeää, että tutka ei tee havaintoja 40 000:n jälkeen. Nämä esineet kuvattiin erittäin läheltä lentokenttää. Kyse oli 3,5 mailista [5,6 kilometristä], me tarkistimme sen. Ihmisillä on näköhavaintokontakteja tällaisista esineistä.

Esineiden koko

Enrique Kolbeck: Osaatteko kuvitella näiden esineiden kokoa? Meillä on esimerkiksi siviililentokone Boeing 727, jossa lentää 150 henkeä. [Linkki Wikipedia: Boeing 727] Kun otetaan huomioon olosuhteet ja näiden kyseessä olevien esineiden koko, niin niissä saattaa olla 1000 ihmistä, tiedäthän. Meillä on paljon lisää tapauksia, mutta en halua käyttää aikaa siihen. Lentäjät ilmoittavat näiden esineiden kooksi noin 100 metriä tai enemmän. Se on tärkeää.

Muistan Veracruzista Mexico Cityyn lentämässä olleen meksikolaisen lentokoneen tekemän ilmoituksen. [Linkki Wikipedia: Veracruz] Heillä oli esine, joka oli tulivuoren nimeltä Pico de Orizaba yllä. [Linkki Wikipedia: Pico de Orizaba] Toinen lentäjä lensi noin 40 mailia [64 kilometriä] tuon ensimmäisen lentokoneen takana. Heillä oli sama esine. He puhuivat sen koon olleen valtava. Tässä tapauksessa kahdesta lentokoneesta katseltiin samaa ilmiötä. Lentokoneiden välimatka oli 40 mailia ja esine oli valtavan kokoinen.

Kuvateksti: Meksikossa sijaitsevan Pico de Orizaba -nimisen tulivuoren huippu. [Linkki Wikipedia: Pico de Orizaba]

Maailman ihmisille tärkeää

Enrique Kolbeck: On erittäin tärkeää, että maailman ihmiset tietävät näistä tapahtumista ja ottavat huomioon, että tämä voi olla erittäin vaarallista lentotilanteille, erityisesti minun maassani. En tiedä miksi niin usein juuri minun maassani, mutta pääasia on se, että tätä tapahtuu. {Linkki Wikipedia: List of volcanoes in Mexico (Luettelo Meksikossa sijaitsevista tulivuorista)] Meksikon viranomaisilla on paljon lentäjiltä ja lennonjohtajien ilmoituksista saatua tietoa ufoista, siis meidän maassamme.

Monterrey, Médida, Mazatlan

Enrique Kolbeck: Meksikossa on neljä lennonjohtokeskusta ja 52 lentokenttää. Olemme tietenkin saaneet niissä neljässä lennonjohtokeskuksessa tietoa tämänkaltaisista ilmiöistä. Monterreyssä, kyllä. [Linkki Wikipedia: Monterrey] Myös Médidassa ja Mazatlanissa. [Linkki Wikipedia: Médida (Meksiko)] [Linkki Wikipedia: Mazatlán] Mazatlánista meillä on tietoa noin 15 vuoden takaa kahdesta liikennelennosta ja yksityislentokoneesta, jotka lensivät Mazatlánin ilmatilassa erittäin lähellä Yhdysvaltojen rajaa. Tietoa oli neljästä tai viidestä esineestä, jotka lensivät siellä ympäriinsä. He pelästyivät ja päättivät lopulta laskeutua Mazatlániin. He eivät pitäneet ilmatilaa sillä hetkellä turvallisena.

Tietoa

Enrique Kolbeck: Minä olen varma siitä, että… Minä ajattelen… Olen lähes varma, että teidän maallenne [Amerikan yhdysvalloilla] on tietoa, koska kaikki maailman lennonjohtajat ovat jollakin tavalla tämänkaltaisen ilmiön uhreja, ja myös lentäjät. Olen varma, että monilla lennonjohtajilla teidän maassanne on tietoa, tietoa lentäjien ilmoituksista ja raportteja lentäjien tekemistä näköhavainnoista. Olen varma, että he ovat saaneet näytöilleen informaatiota. 

Kuvateksti: Enrique Kolbeck heitti vuonna 2000 tehdyssä haastattelussa ilmaan epäilyksen, että haastattelijan kotimaassa Amerikan yhdysvalloissa tiedettäisiin tästä ilmiöstä jotain.

Kuvateksti: Yhdysvaltain ilmavoimissa lennonvalvojana ja varhaisen varoituksen keskuksen hoitajan toiminut Michael W. Smith kertoo haastattelussa ufohavainnoistaan.

Michael W. Smith, Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF): Ufot tutkassa

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Kääntäjä on suorittanut mittayksikkömuunnoksia maileista kilometreihin ja maileista tunnissa kilometreihin tunnissa.

Sotilaslentokoneideiden valvonta

Michael W. Smith: Nimeni on Michael W. Smith. Olin [Yhdysvaltain] ilmavoimien palveluksessa vuosina 1969 – 1973. Olin lennonvalvoja ja varhaisen varoituksen keskuksen hoitaja, mikä tarkoittaa pohjimmiltaan samaa kuin lentoyhtiöiden lennonjohtaja. Meidän työmme koski sotilaslentokoneita. Tehtävämme oli seurata ja antaa sotilaslentokoneille ja lennoille korkeusasemia. Tehtävämme oli myös havaita ja tunnistaa ilmatilaamme tulevat lentokoneet.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla vuoden 1969 sotilaslentokone. Michael W. Smith kertoo palvelleensa ilmavoimissa vuosina 1969 – 1973.

Maata järisyttävä uutinen

Michael W. Smith: Olin sijoitettuna keväällä 1970 Oregoniin Klamath Fallsiin. Tulin tutka-asemalle iltavuoroon. Tutkahuoneessa oli tavallisesti kaksi tai kolme ihmistä, mutta nyt siellä oli melkoisesti kaikenlaisia ihmisiä, kokeista huoltohenkilöstöön. Kysyin mitä oli meneillään, he sanoivat katselevansa ufoa. Äimistyin välittömästi ja kysyin oliko Pentagoniin ilmoitettu ja presidentille soitettu. [Linkki Wikipedia: Pentagon] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain presidentti] He sanoivat, että ei, ei niin tehdä. Sanoin, että eikö meidän pitäisi soittaa uutisvälineisiin tai jollekin? Se oli minulle maata järisyttävä uutinen.

Kuvateksti: Tapahtuma-aikaan vuonna 1970 Yhdysvaltain presidenttinä toimi Richard Nixon (vasemmalla). Michael W. Smithin mukaan presidentillä ei ollut tarvetta tietää tästä asiasta. [Linkki Wikipedia: Richard Nixon]

Se on meidän työmme

Michael W. Smith: He vastasivat: ”Ei. Rauhoitu, NORAD tietää tästä.” He olivat soittaneet NORADiin. Vanhempi aliupseeri veti minut sivuun ja sanoi, että NORAD tietää siitä, he ovat ainoat ihmiset joille ilmoitetaan. Tästä ei puhuta. Tästä ei kerrota kenellekään. Ne ihmiset jotka tietävät, tietävät. Me vain katsomme mitä tapahtuu, siinä kaikki. Se on meidän työmme. [Linkki Wikipediaan: NORAD]

Tehdäänkö tästä raportti?

Michael W. Smith: Jankkasin, että raportti tai jokin pitää tehdä. Tiedäthän? Hän sanoi, että on kyllä olemassa raportti jonka voit täyttää. Se on noin 2,5 cm paksu. Kaksi ensimmäistä sivua on havainnosta, loput siitä on pohjimmiltaan sinun ja perheesi psykologista profilointia, sinun sukupuusi, kaikki. Kun ilmavoimat käyvät sitä läpi, he mustamaalaavat sinut tarvittaessa täydellisesti, joko sanomalla, että olit huumeiden vaikutuksen alaisena, äitisi oli kommunisti, tai mitä tahansa mikä tekee sinut epäuskottavaksi. Et saa koskaan ylennystä. Vietät seuraavat kolme ja puoli vuotta pohjoisnavalla teltassa asuen säähavaintopalloja tutkien. Ylennyksestä ei ole mitään toivoa. Joten, viesti oli melko selkeä: pidä turpa tukossa, äläkä sano kenellekään mitään.

Kuvateksti: Haastateltu Michael W. Smith antaa ymmärtää, että ufoista ei kannata Yhdysvaltain ilmavoimien suorittaman mustamaalauksen vuoksi kertoa.

UFO pysähtyneenä

Michael W. Smith: Se UFO oli paikallaan, se ei liikkunut lainkaan. Sitten se laskeutui hitaasti alemmas, kunnes se päätyi vuoren taakse, jolloin tutkayhteys katkesi. Se pysyi alhaalla noin 15 minuuttia, ja seuraavassa hetkessä se olikin suoraan ylhäällä 24 – 27 kilometrin korkeudessa. Sitten seuraavalla tutkanpyyhkäisyllä se oli 320 kilometriä kauempana, paikallaan, täysin pysähtyneenä. Se leijaili siinä 5 – 10 minuuttia, ja alkoi sitten laskeutua hitaasti, kunnes se katosi tutkasta. Sitten se nousi uudelleen ylös. Näin sen tekevän tuon kolme kertaa.

Ei harvinaista

Michael W. Smith: Kuulin, että tuollainen ei ole siellä harvinainen tapahtuma. Tuollaista tapahtuu melko usein, mutta minä olen nähnyt sen tosiasiassa kaksi kertaa. Näkemämme esine oli paikallaan. Tutka pyyhkäisee kuusi kertaa minuutissa. Yhdellä pyyhkäisyllä se oli jossakin, ja seuraavalla pyyhkäisyllä 320 kilometriä eri paikassa täysin pysähtyneenä. Mikään lentokone ei pysty kiihdyttämään ja hiljentämään noin nopeasti ilman että lentäjien kasvot paiskautuvat tuulilasin läpi. Tarkoitan että painovoimassa on mahdotonta liikennöidä noin, joten se oli päivänselvästi jotain mitä meillä ei ollut. Emme lähettäneet torjuntahävittäjiä niiden perään, joten ne olivat ilmiselvästi jotain mitä venäläisilläkään ei ollut.

Se oli vain UFO

Michael W. Smith: Se oli UFO. Se oli ainoa selitys. Soitimme NORADiin ja he tiesivät siitä. Joskus he soittivat meille ilmoittaakseen meille. NORADissa tiedettiin siitä. He käsittelivät sitä niin, että se on vain UFO, tarkkaile sitä ja katso mitä tapahtuu. Tiedäthän? Älä ryhdy toimenpiteisiin, älä kerro kenellekään, älä tee muistiinpanoja, älä julkaise tietoa.

Kuvateksti: Sisäänkäynti NORADin päämajaan Cheyenne-vuoressa Coloradossa. [Linkki Wikipedia: Cheyenne Mountain Complex]

NORAD – Pohjois-Amerikan ilmapuolustuskomentokeskus

Michael W. Smith: NORAD vastaa kokonaisuudessaan Yhdysvaltojen ja Pohjois-Amerikan ilmatilasta. Heidän työnsä on tunnistaa saapuvat lentokoneet, uhkat, venäläiset lentokoneet, tai mitkä tahansa lentokoneet. He tarkistavat ensitöikseen lentoyhtiöiden lentosuunnitelmat, yksityiskoneet tai mitä ikinä. Kaikki tunnistetaan, joten kun jotain tämänkaltaista vain ilmestyy näkyvyysalueelle esittämään epäsäännöllistä käytöstä ilman lentosuunnitelmaa, niin heidän työnsä on tunnistaa se. He ovat kytköksissä kaikkiin Pohjois-Amerikan tutka-asemiin. Kaikki menee Cheyenne-vuorelle Coloradoon. Heillä on suuri näyttö jolta he näkevät milloin tahansa minkä tahansa osan maasta.

”Kalifornian rannikkoa pitkin on tulossa UFO”

Michael W. Smith: Toinen kokemukseni tapahtui kolmannessa vuorossa. Olin tutkalla ja NORADista soitettiin minulle. He tiedottivat minulle, että Kalifornian rannikkoa pitkin on tulossa UFO, ja että se olisi minun alueellani melko pian. ”Mitä haluatte minun tekevän?” kysyin. He vastasivat: ”Älä tee mitään, tarkkaile sitä ainoastaan, älä merkitse sitä muistiin.” Meillä oli lokikirja, johon meidän oletettiin tallentavan kaikki tavanomaisesta poikkeava. Mutta he sanoivat: ”Älä kirjaa sitä tai mitään sellaista, katsele sitä vain. Me annamme tämän vain tiedoksi varoituksena.”

NORADissa oltiin ilmiselvästi hyvin tietoisia ufojen läsnäolosta. Kun näin ufon ensimmäistä kertaa tutkassa, niin ihmisten käytös oli sellaista, että sitä ei tapahdu joka päivä, mutta sitä tapahtuu melko usein. Sellainen oli minun saamani vaikutelma, koska kaikki olivat vain tyyliin ”se on vain UFO”. He olivat vain niin rahallisia.

Kuvateksti: Kalifornian rannikon sijainti Yhdysvalloissa.

UFO tutkassa

Michael W. Smith: Kun näkee ensimmäisen kerran ufon tutkassa ja ymmärtää viranomaisten tietävän siitä, niin ihmettelee miksi he eivät kerro lehdistölle. Tiedäthän? Minä en tiedä. Siellä on erittäin vuoristoista. Ne ovat tutkassa. Kun ne menivät vuoren taakse, ne ilmeisesti katoavat tutkasta. Minä en tiedä laskeutuiko tämä varsinaisesti. Se oli poissa tutkasta 15 – 20 minuutin ajan, kunnes se oli yhtäkkiä takaisin 27,4 kilometrin korkeudella, välittömästi.

Tämä on salaisuus

Michael W. Smith: Minulle selitettiin, että kyllä ufoja on, me tiedämme niistä, NORADissa tiedetään niistä, mutta siinä kaikki, tämä on salaisuus. Sinun ei oleteta puhuvan tästä. Älä kerro kenellekään. Älä tee mitään raportteja. Älä tee muistiinpanoja. Pidä vain turpasi tukossa, niin saat seuraavat natsasi ja ylennyksen. Näillä mennään.

Kohtaaminen Michiganissa vuonna 1972

Michael W. Smith: Toinen kohtaamiseni sattui ollessani sijoitettuna Michiganiin. Se tapahtui vuonna 1972, uskon sen olleen syksyllä 1972. Työskentelin sinä yönä yksin. Minut oli ylennetty silloin jo kersantiksi. Sain puhelinsoiton puhelinkeskuksen hoitajalta. Hän sanoi, että hänellä oli puhelimessa osavaltion poliisi, joka halusi puhua kanssani. Ajattelin, että pysäköintilippuni on erääntynyt tai jotain. Hän oli puhelimessa hyvin epätoivoinen. Hän sanoi, että Mackiac-sillan pohjoistornin yläpuolella oli kolme ufoa. Mackinac-silta yhdistää Michiganin ylemmän ja alemman niemen toisiinsa.

Kuvateksti: Michiganin osavaltiossa sijaitseva Mackinac-riippusilta ylittää Mackinacinsalmen. Se oli valmistuessaan vuonna 1957 maailman pisin riippusilta. Sillan pituus on 8038 metriä ja korkeus 168 metriä.

”Ohjelmoitu vastaus”

Michael W. Smith: Kytkin heti tutkan päälle, mutta vastasin poliisille välittömästi, että ”ne eivät näy tutkassa” ja löin puhelimen kiinni. Tuo on kuin sinuun ohjelmoitu, sinun oletetaan sanovan, että ”tutkassa ei näy mitään”, vaikka siellä näkyisikin. Pohjoistorni näytti itse asiassa hieman tavanomaista suuremmalta, ja tajusin ufojen olevan siellä. Yksi niistä häipyi, jätti ne kaksi muuta. Se kierteli Mackinac-saarta ja palasi sitten niiden kahden muun luo. [Linkki Wikipedia: Mackinac Island, Michigan] Sitten kaikki kolme alkoivat mennä St. Ignacesta pohjoiseen valtatien 75 suuntaisesti.

Lukuisat ihmiset soittivat

Michael W. Smith: Sain samalla puhelinsoittoja sheriffi-yksiköstä. He olivat vauhkoja ja sanoivat: ”Jahtaamme valtatiellä ufoja.” Vastasin, että ”tutkassa ei näy mitään”. Lukuisat ihmiset soittivat, monet olivat siviilejä. Uskoakseni myös sanomalehdestä soitettiin. Soitin samalla NORADiin ja kerroin asiasta heille. He katsoivat sitä ja sanoivat: ”Ai, ne menevät ylöspäin valtatietä nro 75?” Sanoin, että ”kyllä, noin 110 – 130 km/h”.

Kincheloe AFB, SAC

Michael W. Smith: Noin St. Ignacen ja [epäselvän paikannimen] puolivälissä sijaitsee Kincheloen ilmavoimien tukikohta, se on SAC-tukikohta. [Linkki Wikipedia: Kincheloe Air Force Base] [Linkki Wikipedia: Strategic Air Command (SAC), ”strateginen ilmakomennus”] Siellä on B-52 pommikoneita. [Linkki Wikipedia: Boeing B-52 Stratofortress] Kaksi niistä oli tekemässä valtatien I-75 ylittävää loppulähestymistä. He ilmeisesti käänsivät nuo kaksi pommikonetta muualle, koska eivät halunneet ottaa riskiä, että ne kohtaisivat ufoja suunnilleen samalla lentokorkeudella valtatien yllä – oli niissä sitten ydinaseita tai ei. [Linkki: Ufot ja ydinaseet] He ohjasivat siis nuo B-52 pommikoneet muualle.

Ufot tulevat kohti

Michael W. Smith: Kun ufot tulivat lähemmäksi, tajusin niiden olevan tulossa minua kohti. Ne seurasivat aivan mäen huipulla sijainneen tutkapaikkani ohi kulkevaa valtatietä. Kirkasta sinertävää hehkua seurasi takaa ajavien poliisiautojen välkkyvät punaiset ja siniset valot. Tajusin, että en näe niitä, joten menin takaisin sisälle ja katsoin tutkasta, mutta ne olivat jo menneet. Menin takaisin ulos ja vielä takaisin tutkalle, mutta mitään ei enää näkynyt.    

Kuvateksti: Lennonjohtaja seurasi kuinka poliisiautot seurasivat sinertävänhehkuista ufoa. Kuvat eivät liity tapaukseen.

Tällaisesta ei kerrota kenellekään

Michael W. Smith: Kun minulta kysyttiin näkyvätkö ne tutkassa, vastasin että ”eivät näy”. Jos olisin sanonut, että ”kyllä ne näkyvät tutkassa”, niin seuraavaksi paikalla olisivat olleet sanomalehdet minulta kyselemässä, ja olisin joutunut todennäköisesti sotaoikeuteen. En tiedä mitä olisi tapahtunut. Oli vaistomaista sanoa, että tutkassa ei näy mitään, vaikka siellä tosiasiassa näkyi. Katselin kuinka ne seurasivat valtatietä. Ne olivat niin lähellä toisiaan, että ne näyttivät yhdeltä [tutka]heijasteelta. Näytti toisin sanoen siltä kuin se olisi ollut yksi erittäin matalalla ollut lentokone.

Ainoa tekemäni asia oli, että kirjoitin sen lokikirjaan ylös ja kerroin siitä seuraavana päivänä vanhemmalle aliupseerilleni. Tuo on kaikki mitä sinun oletetaan tekevän: älä kerro kenellekään muulle, älä kirjoita sitä ylös – vaikka minä kirjasin sen. Epäilen kyllä, että sitä kirjaa, lokikirjaa ei tule koskaan löytymään.

Täysin äänetön

Michael W. Smith: Kun näin sen sinisen hehkun kulkevan ohitseni, se oli valtatiellä luultavasti noin 90 metrin etäisyydellä. Se oli kirkas, mutta ei superkirkas. Se oli täysin äänetön. Ainoa kuulemani ääni oli sitä noin 90 metrin etäisyydellä seuraavien poliisiautojen sireenien ääni, näin heidän vilkkuvalonsa.

Minä kerron ufoista isälle

Michael W. Smith: He peittelivät sen. He eivät halua kenenkään puhuvan siitä. Teknologia on merkittävää. Se väki tulee kuka ties mistä. Luulen, että kaikkien ei haluta tietävän.

Kun ensimmäinen tapaus sattui Oregonissa, menin kotiin lomalle ja kerroin siitä isälle. Hän oli vanha toisen maailmansodan sankari ja kaikkea, erittäin isänmaallinen. Selitin hänelle niistä ufoista, joita näemme rutiininomaisesti. Hän vastasi: ”Ei, hallitus sanoo, että ufoja ei ole olemassa.” Sanoin, että ”isä, minä olen nähnyt niitä tutkassa omin silmin. Johon hän sanoi, että ”älä viitsi, hallitus ei valehtelisi minulle koskaan”. Tiedäthän? Mutta myöskään hänen poikansa ei valehtelisi hänelle koskaan, joten hän ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä.

Hän sanoi vasta vuosia myöhemmin Watergate-skandaalin jälkeen: ”Hei, istu alas ja kerro minulle siitä. Hallitus valehtelee minulle pienistä asioista, kuten Watergate, joten he valehtelevat ilmeisesti jostakin suurestakin.” [Linkki Wikipedia: Watergate-skandaali]

Vanhentunut peitetarina

Michael W. Smith: Kyseessä on hallituksen peitetarina, jota ei enää tarvita. Kylmää sotaa ei ole enää. Uskon tohtori Greerin tavoin, että heidän hallussaan oleva teknologia saattaisi mahdollistaa fossiilisten polttoaineiden polton lopettamisen, lopettaa otsonivauriot, jne. Niillä ihmisillä on teknologiaa, heillä on oltava jotain. Hallituksessa tiedetään siitä. Heillä on avaruusolentoja, avaruusalus ja teknologia, kaikki se. On melko ilmiselvää, että takaisinmallinnettua teknologiaa on paljon. Miksi he peittelevät tätä kun muut hallitukset myöntävät, astuvat esiin ja näyttävät omat arkistonsa? Miksi meidän hallituksemme ei tee niin?

Kuvateksti: Haastateltu Yhdysvaltain ilmavoimien lennonjohtaja ihmettelee miksi Yhdysvaltain hallitus peittelee asioita.

Muodostelmalentoa ufon kanssa

Michael W. Smith: Kun olin ilmavoimissa, oli lukuisia muitakin ihmisiä, jotka olivat todistaneet ufoja tutkassa. Monet lentäjät joiden kanssa olen puhunut, olivat jahdanneet niitä, menneet niiden lähelle, tai lentäneet niiden kanssa muodostelmassa. Esimerkiksi, ystäväni oli lennonjohtotornissa ja kolme torjuntahävittäjää oli tekemässä paluuta. Hän sanoi: ”Ei, niitä onkin neljä.” Lentokapteeni vastasi: ”Ei, meitä on kolme.” Jolloin hän sanoi: ”Katselkaa ympärillenne.” Ja todellakin, UFO lensi heidän kanssaan muodostelmassa. [Linkki: Ufot ja lentäjät]

Syvälle ulottuva peittely

Michael W. Smith: Olin erittäin hermostunut kun tohtori Greer toi meidät Washington D.C.:hen kongressin informaatiotilaisuuteen huhtikuussa 1997. En tiennyt mitä odottaa. Siellä oli kuitenkin noin 12 ihmistä, jotka todella hämmästyttivät minua. Minun kertomukseni on hyvin kesy verrattuna siihen mitä he olivat kokeneet ja kohdanneet. Oli silmiä avaava kokemus havaita kuinka syvälle peittely ulottuu, mukana ovat kaikki astronauteista ja senaattoreista lähtien, jotka tietävät jotain olevan meneillään. [Linkki Wikipedia: Astronautti] [Linkki Wikipedia: Senaatti]

Kuvateksti: America West Airlines -lentoyhtiön matkustajalentokone. [Linkki Wikipedia: America West Airlines]

America West Airlines –lentoyhtiön lennon 564 ufotapaus, 25.5.1995

Linkki käännettyyn äänitteeseen lennonjohtajien ja lentomiehistöjen välisistä keskusteluista: LINKKI.  

Albuquerquen keskus (ABQ) ja lento AW-564

AW-564: Kaktus 564 menossa nyt suoraan, variksen 6 tulo Las Vegasiin.

ABQ: Kaktus 564… Albuquerquen keskus… hyvää iltaa…[Linkki Wikipedia: Albuquerque]

AW-564: 564 korkeudella 39 000 jalkaa [11,8 kilometriä]

Välkkyviä valoja, ”melko merkillinen”

AW-564: Kaktus 564… meidän klo 3:00 asemassamme on jotain välkkyviä valoja. Voitteko kertoa meille mikä se on?

ABQ: Huh, huh… Minä kerron sinulle mikä, se on jokin, huh… juuri nyt… En juuri nyt tiedä mikä se on. Juuri siellä on asevoimiemme päiväsaikaan käyttämä rajoitettu alue.

AW-564: Kyllä… Se on melko merkillinen.

ABQ: Odota… Katson tietääkö täällä kukaan muu.

Tutka, ”pituus uskomaton”

AW-564: Kaktus 564… Voitteko maalata tuota esinettä lainkaan tutkallanne?

ABQ: Kaktus 564… En pysty. Ja puhun täällä kolmen tai neljän kaverin kanssa. Kukaan ei tiedä mikä se on, eivät ole kuulleet koskaan tuollaisesta.

AW-564: Kaktus 564… Eikö kukaan maalaa sitä lainkaan?

ABQ: Kaktus 564, sano uudestaan.

AW-564: Sanoin, että eikö tuolla selkeällä alueella ole toisten keskusten tutkissa mitään? Se esine, se on ylhäällä ilmassa.

ABQ: Huh… Sekö on ylhäällä ilmassa?

AW-564: VAHVISTAN TODEKSI!!

ABQ: Ei… Kukaan ei tiedä siitä mitään. Millä korkeudella suunnilleen?

AW-564: En tiedä, luultavasti noin suunnilleen 30 000 jalassa [9,1 kilometrissä]. Ja se on… huh… Siellä on vilkkuva valo joka alkaa… hmm… mennä vastapäivään… Ja, huh… Pituus on uskomaton. Mitä tämä on?

Huh… huh…

ABQ: Kanuuna 121?

CANNON [kanuuna]: Kanuuna… jatkakaa.

ABQ: Tiedättekö te kaverit onko siellä jotain tyyliin liekaan laitettu vapautettu ilmapallo, jonka pitäisi olla [ei kuulu]?

CANNON: Uh… Ei. Me emme ole kuulleet sellaisesta mitään.

MOLEMMAT: Uh… OK, uh, ah…

ABQ: Kaveri 39 000 jalan korkeudella sanoo, että hän näkee 30 000 jalan korkeudella jotain jonka pituus on uskomaton ja siinä on vilkkuva valo.

CANNON: Huh… huh… 

”UFO tai jokin”, ”se Roswellin alus taas”

ABQ: Tämä EI ole hyvä asia… okei…

CANNON: Uh… Mitä tuo tarkoittaa?

ABQ: En tiedä. Se on UFO tai jokin. Se on se Roswellin alus taas. [Linkki: Roswellin alus]

CANNON: Missä se on nyt?

ABQ: Hän sanoo sen olevan suoraan [ei kuulu].

CANNON: Sekö on suoraan…?

ABQ: Kyllä!

CANNON: Ei. Me emme ole nähneet mitään sellaista.

ABQ: Okei, pitäkää silmänne auki.

CANNON: Minä puhun sinulle…

Kuvateksti: Myös kaupunki nimeltä Roswell sijaitsee Yhdysvalloissa New Mexicon osavaltiossa. [Linkki Wikipedia: Roswell]

Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen

ABQ: Kaktus 564… Me tarkistimme Cannonin kanssa, eikä heillä ole mitään säähavaintopalloja tai mitään ilmassa tänä yönä. Kukaan ei tiennyt siitä etukäteen mitään. Näetkö sen yhä?

AW-564: En… Palataan siihen missä sen alun perin havaitsimme. Se oli meidän ja sään välissä. Salaman lyödessä pystyi näkemään tumman esineen…. Ja, huh… Se näytti melko pelottavalta. Tämä ilma… [ei kuulu] täällä menee idän suuntaan… Ehkä hän näkee sen.

ABQ: Okei.

AW-564: Näen ensimmäistä kertaa 15 vuoteen mitään tällaista. Kyse on luultavasti asevoimista sillä rajoitetulla alueella.

ABQ: Kaktus 564… Ota yhteyttä Albuquerquen keskukseen 132,8. Hyvää yötä.

AW-564: 132,8. Kontakti 564.

[Kuulostaa kuin keskusteluun liittyisi mukaan toinen henkilö toisesta lentokoneesta.]

Toinen lentokone

ABQ: Lentokone kutsuu… Yritä uudelleen!

TUNTEMATON: Keskus… uh… Onko teillä aikaa nopealle kysymykselle?

ABQ: Okei… Voisiko kysymys odottaa hetken? … Okei… jatka…

TUNTEMATON: 781. Mitä se kaktus-kaveri kertoi nähneensä?

ABQ: En tiedä, sinun oikean siipesi puolella noin 15 – 20 mailin [24 – 32 kilometrin] etäisyydellä. Hän sanoo nähneensä suuren esineen jossa oli vilkkuva valo. Se näytti olevan 30 000 jalan korkeudella.

TUNTEMATON: Ai… Se on sitä salaista tavaraa!

Kolme näki sen

AW-564: Albuquerque… Kaktus 564.

ABQ: Kaktus 564, jatka.

AW-564: Se ohitti meidät aiemmin oikealta. Hän tulee olemaan tällä alueella muutaman minuutin kuluttua, onko näin?

ABQ: Kyllä. Hän tulee olemaan siellä 3 – 4 minuutissa korkeudella 27 000 jalkaa [8,2 kilometriä]. Kysyn häneltä mitä hän näkee.

AW-564: … On hänen vasemmalla puolellaan, hänen ja ukkosmyrskyn välissä. Kiitos paljon, me vain tarkkailemme ja kuuntelemme.

ABQ: Okei.

AW-564: Meistä kolme täällä ylhäällä näki sen!

ABQ: Okei.  

[Noin minuutin kuluttua Albuquerquen keskus aloittaa keskustelun toisen lentokoneen kanssa.]

Kuvateksti: America West Airlines -lentoyhtiön lennolta AW-564 sanotaan, että ”kolme meistä täällä ylhäällä näki sen”.

Noin 30 000 jalan korkeudella

ABQ: En pysty löytämään… Seuraavat 2 – 3 minuuttia… Katsele oikealle puolellesi näetkö mitään noin 30 000 jalan korkeudella. Yksi lentokone raportoi meille jotain, että se ei ollut säähavaintopallo tai mitään sellaista. Se oli pitkä valkoiselta näyttänyt kapine, jossa oli vilkkuvalo. Ilmoita minulle jos näet siellä jotain.

TUNTEMATON: Olen varovainen…

ABQ: Hän sanoi sen olleen noin 30 000 jalan korkeudella.

TUNTEMATON: Etsin ET:tä.

Hämmentävä pituus

ABQ: Kaktus 564… Oletteko yhä ylhäällä?

AW-564: Vahvistan todeksi! 564

ABQ: Sekä oli etelään teidän asemastanne?

AW-564: Se oli pohjoisessa.

ABQ: Hawk 85, oikeanpuoleisesta ikkunasta sitten.

AW-564: Albuquerque, saammeko mahdollisuuden? … Kaktus 564.

ABQ: Te tiedätte, että me olemme täällä kaikki kokoontuneena puhumaan siitä. Te pystyitte näkemään salaman lyödessä tumman esineen. Se oli kuin sikarin muotoinen siltä korkeudelta katsottuna kuin me pystyimme sen näkemään. Pituus saa meidät tavallaan hämmentyneiksi, koska se näytti olevan 300 – 400 jalkaa [91 – 122 metriä] pitkä. Joten… En tiedä onko se johto jossa on vilkkuvalo, mutta vilkkuvalo alkoi vasemmalta ja meni oikealle, vastapäivään… Se oli melko pelottavan näköinen, mutta siitä oli vilkkuvalo…

Tucumcari, New Mexico

TUNTEMATON: ALBUQUERQUEN RADIO? ALBUQUERQUEN RADIO?

AW-564: Se oli juuri salamaniskussa…

TUNTEMATON: ALBUQUERQUEN RADIO?

ABQ: Kyllä. Onko tämä yhtään parempi?

TUNTEMATON: Kyllä.

ABQ: Hyvä. Tiedättekö te kaverit jotain Fort Sumnerin lähistöllä tänä yönä olevasta jonkin tyyppisestä säähavaintopallosta tai ufosta? Tiedättekö? [Linkki Wikipedia: Fort Sumner (New Mexico)]

TUNTEMATON: Emme taida…. odottakaa…

ABQ: Okei.

TUNTEMATON: Tässä vaiheessa vastaus tuohon kysymykseen on ”ei”.

ABQ: Okei… Kyllä… Tämä kaveri näkee sen ylhäällä Tucumcarissa. Hän sanoo sen näyttävän tyyliin 300 – 400 jalkaa [91 – 122 metriä] pitkältä, lieriömäiseltä, siinä on jonkinlainen vilkkuvalo, ja kaikkea muuta. [Linkki Wikipedia: Tucumcari, New Mexico]    

Minä kutsuisin sitä…

TUNTEMATON: No… Minä kutsuisin sitä… En tiedä mikä se on.

ABQ: Kyllä, okei… En tiennyt, jos olitte vaikka tieteisfiktion harrastajia tai mitä ikinä.

TUNTEMATON: Ei. Meillä ei ole… Meillä ei ole tänään mitään julkistettuja palloja korkealla.  

ABQ: Okei… Arvostan tuota.

TUNTEMATON: Hmm… Hmm… hei.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla science fiction, tieteisfiktio. Albuquerquen keskuksessa ajateltiin jopa tieteisfiktion harrastajien soittavan lentokoneesta.

Viimeisen kerran

AW-564: Albuquerque, 564… viimeisen kerran… vain muistiinpanojamme varten… aiomme tehdä ilmoituksen… Oliko se rajoitetulla alueella? Kun raportoimme siitä, niin sekö oli periaatteessa vain Tucumcarin eteläpuolella?

ABQ: Okei… Sillä tavoin kuin te menitte läpi, niin ainoa rajoitettu alue oli teidän eteläpuolellanne, pohjoispuolella ei mitään. Ja nuo rajoitetut alueet eivät ole toiminnassa. Siellä ei pitäisi olla meneillään yhtään mitään.

Tango golf vai pappa pappa ?

AW-564: Albuquerquen keskus… Kaktus 564. Kiitos avustanne, voimmeko saada puhelutunnuksenne?

ABQ: Kaktus 564… Sano uudelleen…

AW-564: Albuquerquen keskus… Kaktus 564. Puhumme teille myöhemmin. Voimmeko saada ennen lähtöämme teidän puhelutunnuksenne?

ABQ: Kaktus 564… Minun on “PP”

AW-564: Oliko se ”tango golf”

ABQ: Pappa, pappa.

AW-564: Pappa, pappa. Kiitos paljon.

Kuvateksti: Albuquerque on Yhdysvaltain New Mexicon osavaltion suurin kaupunki. [Linkki Wikipedia: New Mexico]

Bigfoot

ABQ: Bigfoot… Albuquerquen keskus, sektori 87.

BIGFOOT: Bigfoot on päällä!

ABQ: Kyllä… Minulla on… huh… jotain epätavallista. Haluaisin tietää satutteko te tietämään mistään täällä Tucumcarin lähistöllä New Mexicossa  meneillään olevasta… Cannonin pohjoisuolella. [Linkki Wikipedia: Cannon Air Force Base, ”Cannonin ilmavoimien tukikohta”] Muutama lentokone ilmoitti minulle jostain 300 – 400 jalkaa [91 – 122 metriä] pitkästä lieriön muotoisesta, jonka peräpään lähellä vilkkuu valo.

BIGFOOT: Oi…

ABQ: 30 000 jalan [9,1 kilometrin] korkeudella.

BIGFOOT: Okei… odota hetki…

Mistään ei ole ilmoitettu

ABQ: Kyllä. En tiedä satutteko te tietämään mitään mistään siellä meneillään olevasta… Alueella ei ole ilmapalloja… Mistään ei ole ilmoitettu.

BIGFOOT: Okei, missä tämä olikaan?

ABQ: Se on… uh… no… sinä tiedät missä… Se on Tucumcarissa New Mexicossa. Se on noin 150 mailia [241 kilometriä] Albuquerquestä itään.

BIGFOOT: Okei… eh… Kuinka kaukana Hollomanista? [Linkki Wikipedia: Holloman Air Force Base, “Hollomanin ilmavoimien tukikohta”]

ABQ: Holloman… Se näyttää olevan paikassa 030, noin 220 mailia [354 kilometriä] Hollomanista.

BIGFOOT: Okei… Minä luulen… okei… Meidän on tavallaan vaikea nähdä täältä. Okei… He tulevat olemaan 0 noin 200. Um… Meillä ei ole minun tietääkseni meneillään mitään siellä.

Mielenkiintoinen kapine, UFO tai jotain

ABQ: Kyllä… En tiennyt… Olemme yrittäneet kaikkia muita ja kukaan muu ei… Se kaveri näki aivan varmasti sen menevän aivan alas asti lentokoneen kyljessä. Sanoi, että siellä oli melko mielenkiintoinen kapine.

BIGFOOT: Okei… Se oli siis 30 000 jalan [9,1 kilometrin] korkeudella.

ABQ: 30 000 jalkaa [9,1 kilometriä].

BIGFOOT: Se oli tyyliin… pitkä… Um…

ABQ: Kyllä. Se on suoraan, suoraan salaisista kansioista (X-Files). Tarkoitan, että varmasti UFO tai jotain sellaista… Tarkoitan…

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla X-Files, Salaiset kansiot. [Linkki Wikipedia: Salaiset kansiot (The X-Files)]

Oletko vakavissasi?

BIGFOOT: Ja se… oii… Oletko vakavissasi tästä?

ABQ: Kyllä. Myös hän on todella vakavissaan siitä. Ja.. huh… Hän katseli, näki sen. Tältä yöltä ei ole ilmoitettu ilmapalloista, sillä alueella ei ole mitään.

BIGFOOT: Sanoiko hän, että sen keulassa vilkkui?

ABQ: Arvelen, että vilkkuvalo oli sen pyrstöpäässä.

BIGFOOT: Okei… vilkkuvalo… pyrstöpää…

ABQ: Hän sanoi, että se oli tavallaan… No, oli pimeää, mutta… Sanoiko hän siinä olleen valoja? [Kysyy joltakin muulta.]

Voi pyhä jysäys!

BIGFOOT: Kuinka pitkä hän sanoi sen olleen?

ABQ: Hän sanoi, että se oli 300 – 400 jalkaa [91 – 122 metriä] pitkä.

BIGFOOT: Voi pyhä jysäys!

ABQ: Ja meillä ei ole siellä mitään lentoliikennettä… joten… se vilkku mukaan lukien…

BIGFOOT: Umm.. Ainoa asia mitä minä voin tehdä… Pohdiskelen onko jokin ilmalaivoistamme päässyt irti tai jotain, koska meillä ei ole siellä mitään ilmalaivoja.

ABQ: Niin… Ei näin kaukana pohjoisessa.

BIGFOOT: Tarkoitan… Minusta tuo kuulostaisi ilmalaivalta, mutta… [Linkki Wikipedia: Ilmalaiva] En arvele meillä olevan kuitenkaan noin suuria.

Kuvateksti: Lentäjien ja lennonjohdon välisestä keskustelusta paistaa läpi tietämättömyys.

Kuvateksti: Yhdysvalloissa Chicagossa sijaitseva O´Haren kansainvälinen lentoasema on yksi maailman vilkkaimmista lentoasemista. [Linkki Wikipedia: O´Haren kansainvälinen lentoasema]

Äänitallenne, Chicago, O´Haren kansainvälinen lentoasema, 7.11.2006

Linkki käännettyyn uutisjuttuun: LINKKI. Toimittajien lisäselvitykset ja taustatutkimukset on jätetty kääntämättä. Käännös keskittyy pääasiassa itse äänitallenteeseen.

Taustaa

Toimittaja: Olemme saaneet haltuumme aidon äänitteen siitä kuinka viranomaiset saavat ilmoituksia ufosta leijailemassa yhden Yhdysvaltojen vilkasliikenteisimmän lentokentän yllä. Juttu menee seuraavasti: Marraskuun 7. päivänä vuonna 2006 Chicagossa O´Haren kansainvälisellä lentoasemalla lukuisat todistajat, mukaan lukien lentoyhtiöiden lentäjät, valvojat ja mekaanikot, väittivät nähneensä ufon leijailemassa United Airlines –lentoyhtiön portilla C17. Sitä kuvailtiin kiekoksi, tai kansanomaisemmilla termeillä lentäväksi lautaseksi. Uutiset tapauksesta levisivät nopeasti.

TV-uutiset, MSNBC, 2006

TV:n uutistenlukija: Tässä on juttu josta olettekin saattaneet jo kuulla. United Airlines –lentoyhtiön työntekijät vannovat, että Chicagossa O´Haren lentoaseman taivaalla oli marraskuun 7. päivänä jotain toisesta maailmasta.

TV-uutiset, CNN, 2006

TV:n uutistenlukija: Lukuisat lentokentän työntekijät, joista muutamat ovat puhuneet Chicago Tribune –sanomalehdelle, sanovat nähneensä lautasen muotoisen ufon.

TV-uutiset, CBS, 2006

TV:n uutistenlukija: He näkivät yhden, ufon. He sanovat, että se leijui viime syksynä paikallaan terminaalin yläpuolella, kunnes se ampaisi suoraan ylöspäin pilvien läpi.         

Kuvateksti: O´Haren kansainvälisen lentoaseman tapahtumat päätyivät Yhdysvalloissa moniin TV-uutisiin.

Äänitallenne, osa 1      

Paikka ja aika: 7.11.2006, O´Haren kansainvälinen lentoasema, Chicago, klo 16:30

Keskustelijat: Sue, United –lentoyhtiön rampin lennonjohtotorni ja Dave, FAA:n valvoja lennonjohtotornissa

Dave: O´Haren lennonjohtotorni, tämä on Dave.

Sue: Hei Dave, tässä Sue Unitedin lennonjohtotornista.

Dave: Terve Sue.

Sue: Hei, näittekö te lentävää kiekkoa ulkona C17:n vieressä?

Dave: Voi Sue, älä edes aloita! Lentäv… Te näette lentäviä kiekkoja?

Sue: No, niin lentäjä ja rampin kaverit meille C17:lta sanovat. He näkivät yläpuolellaan jonkin lentävän kiekon. Me emme näe yläpuolellemme.

Dave: Älä viitsi Sue.

Sue: Sinä näit sen, eikö?

Dave: Sinä… kav… Oletteko te kaverit juhlineet vapaapäiviä tai jotain, vai mitä? Onko teillä tänään joulujuhlat? Sue, minä en ole nähnyt mitään, ja vaikka olisinkin, niin en myöntäisi sitä. Ei, minä en ole nähnyt mitään lentävää kiekkoa portilla C17. Ellei teillä ole uutta lentokonetta… Te olette… uh… Ellette te sitten esittele uutta lentokonetta josta me emme tiedä.

Sue: Ei.

Dave: Ei, minä en ole nähnyt mitään, Sue. Sue, minä en ole nähnyt mitään.

Sue: Selvä.

Dave: Jos näen, niin minä… Minä en tiedä mitä tehdä. Jos näen, niin arvelen että tulen vahvistamaan sen kanssasi. Mutta minä pidän katseeni ulkona.

Sue: Selvä, hei.

Dave: Asia kunnossa sitten.

Kuvateksti: Äänitteellä keskustelevan Suen edustaman United Airlines -lentoyhtiön lentokoneita.

Äänitallenne, osa 2

Paikka ja aika: 7.11.2006, O´Haren kansainvälinen lentoasema, Chicago, klo 16:47

Keskustelijat: Sue, United –lentoyhtiön rampin lennonjohtotorni ja Dwight, FAA:n valvoja lennonjohtotornissa

Dwight: Lennonjohtotorni, Dwight, aloita.

Sue: Dwight?

Dwight: Kyllä.

Sue: Mitä Davelle tapahtui? Pitikö hänen lähteä tauolle koska soitin hänelle?

Dwight: Ei.

Sue: Tässä on Sue Unitedilta.

Dwight: Kyllä.

Sue: Kaveri, siellä oli kiekko lentelemässä ympäriinsä.

Dwight: Siellä oli mikä?

Sue: Kiekko.

Dwight: Kiekko? Voitko… Voitko odottaa hetken?

Sue: Voin toki, Dwight. [33 sekunnin tauko]

Dwight: Okei, olen pahoillani. Mitä… Miten voin palvella sinua nyt?

Sue: Olen pahoillani… Siellä oli… Kerroin Davelle, että ulkona Charlie 17:sta yläpuolella lensi kiekko. Hän ajatteli, että minä olin… melko lailla huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Mutta… Hmm… Minä en ole huumausaineiden vaikutuksen alaisena enkä ole juonut.

Dwight: Kyllä.

Sue: Jollakin on siitä itse asiassa valokuva. Joten, jos te kaverit näette sen siellä ulkona…

Dwight: Kiekko? Kuin frisbee?

Sue: Kuin UFO-tyyppinen kapine. Kyllä. Okei ?

Dwight: Kyllä.

Sue: Meillä on valokuva.

Dwight: Kuinka… Kuinka korkealla Charlie 17:sta yläpuolella?

Sue: No, se oli meidän lennonjohtotornimme yläpuolella. Joten… Jos satutte näkemään jotain…

Dwight: Tiedätkö mitä? Minä pidän silmäni erittäin tarkkoina tuon vuoksi.

Sue: Selvä.

Dwight: Okei.

Sue: Okei, hei.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos englanninkielisellä hakusanalla O´Haren kansainvälisen lentoaseman ufotapaus. Kuvan päivämääräksi on ilmoitettu 7.11.2006.

Äänitallenne, osa 3

Paikka ja aika: 7.11.2006, O´Haren kansainvälinen lentoasema, Chicago, klo 16:52

Keskustelijat: Roger, United Airlines –lentoyhtiö ja Dave, FAA:n valvoja lennonjohtotornissa

Dave: Lennonjohtotorni, tämä on Dave.

Roger: Roger, United Airlines –lentoyhtiön toimipisteestä [kuuluu heikosti…]

Dave: Kyllä, Roger.

Roger: Jotkut meidän työntekijöistämme… En tiedä oletteko te kuulleet tästä mitään. Jotkut maaperällä olevista lentäjistämme ilmoittavat ufohavainnosta 1000 jalan [305 metrin] korkeudella lentokentän itäpuolelta. Kuulitteko te kaverit tästä mitään?

Dave: Tiedätkö mitä? Ramppitornista soitettiin minulle, sanoisin että noin 10 – 15 minuuttia sitten. Me emme ole nähneet siellä mitään.

Roger: Okei.

Dave: Arvelen hänen sanoneen, että se oli aivan portin C17 ympäristössä.

Roger: Okei.

Dave: Mutta… uh… Tarkoitan… Minä olen katsellut sen jälkeen kun hän soitti, mutta me emme ole nähneet mitään.

Roger: Okei.

Dave: Kyllä… Tarkoitan… uh…. Jos me näemme… oi… no…

Roger: No, minä vain ihmettelin. Ehkä meidän täytyy… ehkä… no… meidän täytyy antaa heille… uh… 27, eikö?

Dave: Kyllä, kyllä. Minä tiedän. Joko se tai te… Te kaverit paljastitte aivan uuden lentokoneen, ettekä edes kertoneet siitä kenellekään.

Roger: Tiedän.

Dave: Mutta… uh… Ei, me emme ole nähneet mitään. Mutta me… uh… Pidämme silmämme ulkona, se on varma.

Roger: Kiitos erittäin paljon.

Dave: Ei ongelmia.

Kuvateksti: Jos jokin on 305 metrin korkeudella, niin se ei ole kovin korkealla.

Äänitallenne, osa 4

Paikka ja aika: 7.11.2006, O´Haren kansainvälinen lentoasema, Chicago, klo 16:55

Keskustelijat: Lentokone, mekaanikko ja lennonjohto

Lentokone: Terminaali 5668 [ei kuulu]… rangaistusalue… Menemme pohjoisportille.

Lennonjohto: Terminaali 5668, voitteko käyttää Alphaa pohjoisportilla? Ja olkaa varovaisia… ah… ufon vuoksi.

Lentokone: Pohjoisportti, me vilkaisemme.

Mekaanikko: Unitedin huolto, 44.

Lennonjohto: Ymmärrän, 44, kiitos. 44 kiertää ympäri pohjoisportille.

Mekaanikko: Erinomaista.

Lennonjohto: Teillä on Eagle ja Skywest täällä tulossa tähän suuntaan. Hän kääntää sisään. Meillä ei todellakaan ole muita portteja.

Mekaanikko: Selvä.

Lennonjohto: Joku ilmoitti ufosta tai lentävästä kiekosta Charlien väenpaljouden yläpuolella, vakavissaan.

Mekaanikko: Loistavaa!

Lennonjohto: Kyllä… uh… Joten eikö kukaan voi…

Mekaanikko: Minä pidän silmäni auki.

Lennonjohto: Kukaan ei näe sitä, mutta olkaa varovaisia.

Mekaanikko: Selvä.

Lennonjohto: Umm… ja… siinä… Siinä se melko lailla oli.

Lennonjohto: Terminaali 5668?

Lentokone: 5668, jatkakaa.

Lennonjohto: Katso ulos ikkunastasi. Näetkö Unitedin väenpaljouden yläpuolella mitään? He itse asiassa… Usko tai älä, he soittivat meille ja sanoivat, että joku havaitsi lentävän kiekon noin 1000 jalkaa [305 metriä] portin Charlie 17 yläpuolella. Näetkö sinä siellä mitään?

Lentokone: En arvellakseni.

Lennonjohto: Okei, kyllä. Minä ajattelin, että minun työni on stressaavaa.

Toinen mekaanikko: Me näimme sen puoli tuntia sitten.

Lennonjohto: Kuka sen näki?

Toinen mekaanikko: Koko joukko meitä… Charlien väenpaljouden yllä.

Lennonjohto: Todella? Te kaverit? Kuka tämä on?

Toinen mekaanikko: Unitedin rullausmekaanikko. Luulimme sen olevan ilmapallo, mutta emme ole varmoja.

[Äänite päättyy.]

Kuvateksti: Mekaanikko nro 2 kertoo äänitteellä, että he luulivat sen olevan ilmapallo.

Jälkilöylyt

Toimittaja: Me otimme yhteyttä United Airlines –lentoyhtiöön ja FAA:han saadaksemme kommentit. Vastaukset olivat seuraavat:

”Meillä ei ole tästä mitään jaettavaa.”

– United Airlines –lentoyhtiön tiedottaja, lokakuu 2020

”Mitä tulee ilmoituksiin tuolta päivältä, niin O´Haressa tornissa olleet lennonjohtajat eivät ilmoittaneet tuntemattomasta lentokoneesta, eikä tutkassa havaittu mitään epätavallista. Jatkotutkimuksia ei suoritettu.”

– FAA:n tiedottaja, lokakuu 2020

Toimittaja: Huomautimme, että sekä FAA:n lokiin että radioviestintään on tosiasiassa tallentunut ilmoituksia tuntemattomasta kiekosta taivaalla. Kysyimme pitääkö FAA yhä kiinni lausunnostaan, että UFO saattoi olla yksinkertaisesti sääilmiö. FAA vastasi seuraavasti:

”Me emme tule menemään vastaanottamaanne lausuntoa pidemmälle.”

– FAA:n tiedottaja, lokakuu 2020

Kuvateksti: FAA:n virallisen lausunnon mukaan O´Haren kansainvälisen lentoaseman yllä on ilmoja pidellyt.

[Linkki: FOX NEWS -haastattelussa UFO-asiantuntija Leslie Kean: Meidän on valmistauduttava totuuteen (O´Haren tapaus)]

Kuvateksti: Haastatellun Kevin Dayn laiva USS Princeton (CG-59) satamassa.

Yhdysvaltain laivaston AAWC Kevin Day: USS Nimitz-kohtaaminen, 2004

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3, LINKKI 4, LINKKI 5. Käännös on tiivistelmä ja yhdistelmä eri Kevin Dayn haastattelusta.

Ilmatorjuntasodankäynnin koordinaattori

Haastattelija: Voisitko viedä minut takaisin siihen päivään? Millaista se oli sinun silmilläsi katsottuna?

Kevin Day: Olimme suunnitelleet tekevämme 14. päivän aamuna tärkeän ilmapuolustusharjoituksen, joten olimme sinä päivänä rannikolla noin 90 mailin [145 kilometrin] päässä San Diegosta. Minä olin vahdissa. Olin ilmatorjuntasodankäynnin koordinaattori [AAWC]. Minä olen se tosiasiallinen kaveri, joka tekee tunnistamiset. Koko minun työni on tunnistaa lentävää tavaraa. Havaitsin niitä todella outoja kontakteja Catalina-saaren lähellä. Ne olivat 28 000 jalan [8,5 kilometrin] korkeudella todella väljässä muodostelmassa ja ne jäljittyivät menevän etelään nopeudella 100 solmua [185 km/h].

Kuvateksti: Catalina-saari sijaitsee Yhdyavalloissa Kalifornian rannikolla noin 35 kilometrin päässä Los Angelesista. [Linkki Wikipedia: Santa Catalina Island]

Mikä ********?

Haastattelija: Mielenkiintoista. Minä olen lentäjä. Näen miksi olet tyyliin, hei, mitä jokin noin hidas tekee tuolla korkeudella?

Kevin Day: En ollut koskaan ennen nähnyt minkään lentävän tuolla tavoin. Mietin itsekseni, että mikä helvetti pystyy lentämään tuolla tavoin. Kuumailmapallo? Kukaan iskuryhmässämme ei vaikuttanut tietävän mikä sen ID [”tunniste”] oli, minä en tiedä sitä tänäkään päivänä. Ne eivät lähettäneet minkään tyyppisiä elektronisia signaaleja jotka olisivat auttaneet meitä tunnistamisessa. Ne eivät olleet Conair-reiteillä. [Linkki Wikipedia: Conair Group] Ne eivät lentäneet normaaleilla lentoparametreillä. Tavallisesti noin korkealla noin hitaasti lentävät kapineet tulevat putoamaan alas taivaalta, elleivät ne ole ilmaa kevyempiä. [Wikipedia: Tiheys]

Ei huolta

Kevin Day: Me emme olleet niistä todellakaan kovinkaan huolissamme, koska ne olivat meidän ymmärryksemme mukaan jotain täysin siviilejä. [Linkki Wikipedia: Siviili] En ollut niistä huolissani uhkana tai puolustuksellisesta näkökulmasta katsottuna. Olimme San Diegon rannikolla. Noin siis siihen asti kunnes koitti 14. päivä. Silloin minä todella huolestuin, koska aioimme suorittaa merkittävän ilmapuolustusharjoituksen, se oli minun vahvuusaluettani, sitä minä tein. Olin siinä vaiheessa todella huolissani, koska nuo esineet olivat nyt siinä samassa ilmatilassa.

Kuvateksti: USS Nimitz ja USS Princeton samassa kuvassa. [Linkki Wikipedia: USS Nimitz (CVN-68), USS Princeton (CG-59)]

USS Princeton ja Nimitz-iskuryhmän komentaja

Kevin Day: Nimitz-iskuryhmän ilmapuolustuskomentaja kapteeni Smith oli USS Princetonin, minun laivani, komentava upseeri. Hän tuli alas ja sanoi: ”Hei, herra, me olemme katselleet noita kontakteja nyt monta päivää, eikä kenelläkään tässä iskuryhmässä ole mitään käsitystä mitä ne ovat.” Olimme valmistautumassa lentokoneen lähettämiseen siinä ilmatorjuntaharjoituksessa, joten minä suosittelin todella vahvasti, että me pysäyttäisimme niistä yhden, koska jos emme tekisi niin ja ilmassa sattuisi niiden kanssa jokin vahinko, niin joku tulisi kysymään häneltä ja minulta miksi emme olleet tiedonhaluisia niiden kapineiden suhteen. Hän katsoi minua hetken ja sanoi: ”Tiedätkö mitä? Olet oikeassa. Menkää ja pysäyttäkää niistä yksi.”

TOPGUN, Wallbanger-lentue, Hawkeye-tutkalentokone

Kevin Day: Minä olin ilmatorjuntavalvoja, TOPGUN -tutkinnon suorittanut. Kyse oli standardinmukaisesta pysäytyksestä. Wallbanger-lentue oli jo ilmassa Hawkeye-tutkalentokoneella. Heillä oli jo nopean kotkan, komentaja Fravorin, lento valvonnassa. [Linkki Wikipedia: VAW-117 (”Wallbangers”)] [Linkki Wikipedia: Northrop Grumman E-2 Hawkeye] [Linkki Wikipedia: Unites States Navy Strike Fighter Tactics Instructor Program (TOPGUN), ”Yhdysvaltain laivaston iskuhävittäjien taktiikkaohjaajien ohjelma (TOPGUN)”]                     

Kuvateksti: Kevin Day ei puhu tässä elokuvasta nimeltä TOP GUN, vaan tosielämästä. [Linkki Wikipedia: Unites States Navy Strike Fighter Tactics Instructor Program (TOPGUN), ”Yhdysvaltain laivaston iskuhävittäjien taktiikkaohjaajien ohjelma (TOPGUN)”] 

F-18 Super Hornetin tutka ja Datalink-järjestelmä

Kevin Day: F-18 Super Hornetissa on todellakin oma tutkajärjestelmänsä. Siinä on toisin sanoen oma laivasta erillinen tutkajärjestelmänsä. Se pystyy käyttämään omillaan tutkaa jäljittämiseen ja tutkakontaktien saamiseen. Datalink-järjestelmä ottaa syötön kaikista koko iskuryhmän eri tutkista ja tekee siitä yhdistetyn kuvan, yhden tutkakuvan, todella korkealaatuisen tutkakuvan. [Linkki Wikipedia: Data link] [Linkki Wikipedia: Boeing F/A-18E/F Super Hornet]      

David Fravor, ilmatorjuntatehtävä

Kevin Day: Me ajattelimme välittömästi, että hei, ovatko nuo kapineet oikeita? Tiedäthän? Onko tämä jonkin tyyppinen toimintahäiriö? Ajoimme siksi joukon diagnostiikkatestejä ja käynnistimme kaikki järjestelmämme uudelleen. Ne kontaktit olivat nyt vahvempia. Silloin aloin huolestua niistä kapineista. Suosittelin vahvasti, että ottaisimme yhden lentokoneen ja lähettäisimme sen Nimitziltä torjumaan niistä yhtä ja katsomaan mikä se on.

Komentaja [David] Fravor sattui olemaan ilmassa. Hän oli yksi ensimmäisistä Nimitziltä lähetetyistä, luultavasti yksi parhaista lentäjistä mitä laivasto on koskaan tuottanut. Joten sanoin, että ”hei, pysäytetään yksi noista kapineista”. Heti kun tuo tapahtui, hän oli tyyliin ”voi luoja, voi, luoja, minä joudun taisteluun, minä joudun taisteluun!”

Kuvateksti: Kevin Day kertoo, että Fravor lähetettiin pysäytystehtävälle.

8,5 kilometriä alle sekunnissa

Kevin Day: Se kapine pudottautui 28 000 jalan [8,5 kilometrin] korkeudelta alas vedenpintaan alle sekunnissa. Hän oli tyyliin, että ”minun on käytävä tarkistamassa tämä”. Hän jätti siipimiehensä ja seurasi sitä veden pinnalle. [Linkki Wikipedia: Siipimies] Se kapine tunnisti hänet. Ja seuraava asia mitä hän tiesi: viuh, se kapine oli poissa.

Haastattelija: Vau.

Nöyrä hetki

Kevin Day: Kyllä. Se oli yksi nöyrimmistä hetkistä elämässäni. Me sillä laivalla olimme korkeasti koulutettu ryhmä ihmisiä, vuosien kokemus. Ne kapineet potkivat meitä ***** täydellisesti perseille. Jos ne olisivat olleet vihamielisiä, niin en olisi pystynyt tekemään yhtään mitään.

Toinen ällistyttävä asia

Kevin Day: Toinen ällistyttävä asia minkä se komentaja Fravorin torjuntatehtävän aikana teki, oli se, että sen jälkeen kun Fravor oli ollut lievässä ”koiratappelussa” sen kapineen kanssa, niin se esine liikkui noin 60 mailia [96,6 kilometriä] alle kahdessa sekunnissa. Se lensi heidän sijaintipaikastaan hänen taisteluilmavartioasemapaikkaansa 60 mailin päähän alle kahdessa sekunnissa.     

Kuvateksti: Kuvahaun tulos Yhdysvalloissa ilmailussa käytetyllä termillä dog fight, koiratappelu, jossa kaksi lentokonetta käyttäytyy kuin kaksi tappelevaa koiraa.

Teknologiapäivitys

Haastattelija: Ajatteletko niiden olleen tiedonhaluisia siitä mitä te teitte siellä?

Kevin Day: Minä spekuloin tässä hieman, koska minä en tiedä. Minä ajattelen niiden olleen täällä pitkän, pitkän aikaa. Spekuloin vielä hieman pidemmälle. Minä arvelen, että laivamme vastaanottama teknologiapäivitys antoi meille mahdollisuuden lopultakin yhtäkkiä huomata niitä kapineita.

Video, nopeus, G-voimat

Haastattelija: Minulla on itse asiassa tässä siitä video. [Videon osuus on jätetty kääntämättä.] Siinä se lähti. Se vain viuhahtaa pois.

Kevin Day: Kyllä. Tulee Star Trek mieleen, eikö? Tuo miten lähtee.

Haastattelija: Perustuen siihen mitä näit tutkassasi ja videolla… Onko meillä arviota siitä miten suurella nopeudella se meni?

Kevin Day: He analysoivat sen ja osoittautui, että se esine, mikä tahansa se olikin, meni hieman oli 24 000 mailia tunnissa [38 624 km/h].

Haastattelija: 24 000 mailia tunnissa?!

Kevin Day: Kyllä.

Kevin Day: G-voimat olivat 13 – 15 G:tä. Ihminen pystyy kestämään arviolta noin 9 G:tä ilman erikoisvarusteita. Lentokone itse selviää ehkä 14 – 15 G:stä, ennen kuin se hajoaa. [Linkki Wikipedia: G-voima]

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Star Trek, ”tähtiretki”. Kevin Day sanoo, että lähtö tuo mieleen Star Trekin. [Linkki Wikipedia: Star Trek]

Äänitteet ja tutkadata

Haastattelija: Äänitettiinkö audioliikenteesi tuon aikana? Saatiinko sitä koskaan talteen? Löytyikö sitä koskaan?

Kevin Day: Laivalle tuli ihmisiä, tyyliin ilmavoimien upseereita. Heillä oli huippusalaiset turvallisuusluokitukset. Ne kaverit keräsivät kasan tavaraa. Meillä on siellä järjestelmä, joka äänittää kaiken sisäisen viestinnän optiselle levylle. [Linkki Wikipedia: Optinen levy] Kaikki tavarani vietiin, kaikki tosiasiallinen äänidata vietiin.

Haastattelija: Sinun audiosi radioliikenteestä on siis poissa?

Kevin Day: Kyllä.

Haastattelija: Vau.

Kevin Day: Samoin tehtiin tutkalle. Sitten he nousivat taas helikopteriin ja lähtivät takaisin. Minne he menivät? Sitä minä en tiedä. Noin tapahtui. Niin ***** todella tapahtui! Ajatteletko, että minä valehtelen?

Haastattelija: En.

Kevin Day: Tarkoitan, että en todellakaan valehtele.

Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että ilmavoimien upseerit tulivat helikopterilla ja veivät kaiken datan.

Joo, joo, ei kiinnosta…

Haastattelija: Oliko tapauksen sattumisen jälkeen mitään virallista jatkotoimenpidettä?

Kevin Day: Ei.

Haastattelija: Kukaan ei tullut puhumaan kanssasi siitä?

Kevin Day: Minua ärsyttää tässä paljon se, että yritin puhua siitä kapteenille. Hän ei vaikuttanut olevan siitä kiinnostunut. Yritin puhua siitä toimipisteeni ihmisille, kukaan ei halunnut kuulla siitä. Se häiritsee minua tänäkin päivänä, koska miten niin te ette ole tiedonhaluisia, ne kapineet ovat siellä! Ne ovat suoraan meidän ilmatilassamme.

Haastattelija: Kyllä.

Kevin Day: Lentoturvallisuutta koskevia huolia kerta kaikkiaan on. Tässä on tapahtumassa jotain. Minun henkilökohtainen pelkoni on se, että mitä jos se mitä minulle tapahtui, tapahtuu yhtä aikaa koko hemmetin maailmalle?

Kuvateksti: Kevin Day on huolestunut, että ”mitä jos se mitä minulle tapahtui, tapahtuu yhtä aikaa koko hemmetin maailmalle?”

”Kukaan ei todellakaan vaikuttanut uskovan minua”

Kevin Day: Olen ollut vakavasti huolissani siitä mitä tapahtui tällä viikolla arvellakseni 15 vuotta sitten vuonna 2004. Yritin kertoa ihmisille silloin kun se ensimmäisen kerran tapahtui, komentoketjuuni ja muille. Mutta kukaan ei todellakaan vaikuttanut uskovan minua. Se todella, todella rassasi minua. Se alkoi ilmentyä painajaisunissa. En tiennyt mitä helvettiä tehdä, tiedäthän? En ollut todellakaan varautunut siihen päivään.         

SPY-1 –tutkajärjestelmä ja AEGIS-asejärjestelmä

Haastattelija: Seuraamme liittyy tänä päivänä Kevin Day, eläkkeelle jäänyt Yhdysvaltain laivaston vanhempi johtava pursimies. Kevin on entinen operaatiospesialisti ja huippuase-ilmatorjuntavalvoja, jolla on yli 20 vuoden kokemus ilmapuolustuksen iskuryhmästä, myös sota-ajan operaatioista. Hän on erittäin edistyksellisen SPY-1 –tutkajärjestelmän asiantunteva käyttäjä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla SPY-1-tutka. [Linkki Wikipedia: AN/SPY-1] Kyseistä 3D-tutkaa käyttää ilmaetsintään erityisesti Yhdysvaltain laivasto. (Wikipedia)

Haastattelija: Hän on palvellut vuosia AEGIS-varustetuilla laivoilla, mukaan lukien Vinson, Chosin ja Princeton. [Linkki Wikipedia: AEGIS (sotalaivojen asejärjestelmä)] [Linkki Wikipedia: USS Carl Vinson] [Linkki Wikipedia: USS Chosin] [Linkki Wikipedia: USS Princeton] Hän on kirjannut lokiin satoja epäilyttävien lentokoneiden ilmasta ilmaan tapahtuneita pysäytyksiä, sekä harjoituksissa että sota-ajan operaatioissa. Hän liittyy tänään seuraamme keskustelemaan Nimitz-lentotukialusryhmän UAP-kohtaamisista vuonna 2004. Voitko kertoa hieman omasta osastasi tuohon?

”Ne tulevat putoamaan taivaalta”

Kevin Day: Olin tuohon aikaan jo sangen ikämies, kouluttaja. Sattui niin, että tämä oli viimeisiä töitäni univormussa. Olin vartiossa, kuin missä tahansa vahdissa joita olin tehnyt tuhansia. Huomasin niitä outoja jälkiä Catalina-saaren rannikon lähellä. Sanon ”outoja”, koska en ollut siihen aikaan täysin tietoinen, mutta ne siis tulivat ilmeisesti matalalta Maan kiertoradalta. Meidän ohjuspuolustuksemme vartiokeskukset katselivat sitä taivaan osaa, minä en.

Kun ne pääsivät alas 28 000 jalan [8,5 kilometrin] korkeudelle, ne alkoivat jäljittyä hitaasti etelään suoraan meidän ilmatilamme läpi. Minä olin tyyliin, että ”mitä helvettiä nämä ovat? Ei mikään noin korkealla lennä noin hitaasti. Ne tulevat putoamaan alas taivaalta.” En ollut niistä huolissani, ajattelin sen liittyvän siviileihin. Jäljitimme niitä ja ilmoitimme siitä rannalle, aina siihen saakka kunnes lennosto nousi Nimitzin kyytiin. Meidän oli määrä tehdä ilmapuolustusharjoitus siinä täysin samalla ilmatilassa. [Linkki Wikipedia: Ilmatila] Silloin minä huolestuin lentoturvallisuudesta, joka on tänäkin päivänä minun pääasiallinen huolenaiheeni.

Kuvateksti: Haastateltava mainitsee, että hänen huolenaiheenaan on lentoturvallisuus. [Linkki: Ufot ja lentoturvallisuus, FOX NEWS -haastattelussa Nick Pope]

USS Princetonin paremmat sensorit

Haastattelija: Pitääkö paikkaansa, että [USS] Princeton kuljetti tuohon aikaan mukanaan paljon uusia ja paranneltuja sensoreita?

Kevin Day: Tuo on paikkansapitävä lausunto, oikein. Testasimme uutta laitteistoa harjoittelun lomassa.

Haastattelija: Kysyin tuota siksi, että lukuisat ihmiset ovat sanoneet, että ehkä näitä UAP:ta on ollut yltympäriinsä kauankin, ehkä me emme vain nähneet niitä ennen. Ehkä vasta paranneltu laitteisto teki ne näkyviksi.

Kevin Day: Tuo on totta. [Näyttää peukkua.]

Kuvateksti: Kevin Day näyttää peukkua mainittaessa, että vasta laivaston parempi laitteisto toi UAP:t havaittaviksi. Kuvassa ei ole haastateltavan peukalo.

Tutka

Haastattelija: Tämä alkuperäinen tapaus marraskuussa alkoi tutkateknikoista. Ymmärrän tämän tapahtuneen viikkoa ennen komentaja [David] Fravorin kohtaamista. Se alkoi siitä, että tutkateknikot saivat tutkiinsa ”haamujälkiä” ja ”sotkua”. He eivät ymmärtäneet aluksi näkemäänsä. Onko näin?

Kevin Day: No, koska me testasimme uutta SPY-järjestelmää… Se oli yksi tarkistettavista asioista. Suljimme kaiken, käynnistimme kaiken. Kontaktit osoittautuivat olevan tosiasiassa kiinteitä kontakteja. Tutkan laatu oli parasta mitä oli saatavilla. Tuo sai tietenkin vahvistuksen kun komentaja Fravor teki lennossa siitä visuaalisen näköhavaintotunnistuksen, kyseessä oli kiinteä esine.

”Virheelliset” tutkapaluut eivät lähde pois tutkasta

Haastattelija: He siis itse asiassa sammuttivat ilmavalvontajärjestelmät, kalibroivat ne uudelleen ja yrittävät saada pois ne joiden ajateltiin olevan virheellisiä tutkapaluita. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin kun uudelleenkalibrointi oli saatu valmiiksi, niin jäljet olivat itse asiassa entistä täsmällisempiä ja selkeämpiä.

Kevin Day: Kyllä, tuo on totta, tuo on Gary Voorhisin todistajalausunto. Tuon on oikein, se oli myös minun havaintoni.

Haastattelija: Nämä alkuperäiset jäljet alkoivat 60 000 – 80 000 jalan [18,3 – 24,4 kilometrin] korkeudelta. Joskus ne olivat niinkin alhaalla kuin 30 000 jalkaa [9,1 kilometriä] ja matkasivat noin 100 solmun nopeudella [185 km/h]. Onko tämä oikein?

Kevin Day: Oikein.

Kuvateksti: Jos kahvikuppi ei häviä pöydältä silmälaseja vaihtamalla, niin pöydällä saattaa todellakin olla oikeasti kahvikuppi.

IFF-omakonetunnus, transponderi, EW-laitteisto

Haastattelija: Ne eivät siis sopineet mihinkään tunnettuun lentokoneeseen. Niissä ei ollut mitään IFF-omakonetunnusta tai transponderia tai mitään sentyylistä? [Linkki Wikipedia: Omakonetunnus] [Linkki Wikipedia: Toisiotutkavastain (transponderi)]

Kevin Day: Ei ollut, ei. Ei myöskään minkäänlaista elektronista päästöä. Emme havainneet elektronisen sodankäynnin EW-laitteistollamme mitään.

Monien laivojen tutkissa

Haastattelija: Tutkateknikot olivat nähneet niitä useita päiviä ennen [David Fravorin kohtaamista]. Olitko sinä kuullut mistään muiden porukoiden tekemistä ilmoituksista, siis niistä oudoista jäljistä?

Kevin Day: Me kaikki laivoilla jäljitimme niitä. Me emme olleet huolissamme niistä. Meillä ei ollut lentokonetta kyydissä. Ne tekivät omia juttujaan, menivät hitaasti pitkin rannikkoa. Me teimme työmme ja ilmoitimme niistä. Teimme kaikki täysin tietoisiksi niiden olosta siellä.

Haastattelija: Tuo kuulostaa muilta laivoilta. Kyseessä oli lentotukialusten ryhmä…?

Kevin Day: Kyllä iskuryhmä, koko iskuryhmä, ei vain Nimitz. Kanssamme oli muita laivoja, kyllä.

Haastattelija: Monet laivat näkivät niitä tutkissaan?

Kevin Day: Kyllä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Nimitz-iskuryhmä. Kuvassa on kuusi laivaa ja lentokoneita.

Gary Voorhis

Haastattelija: Gary Voorhis sanoi, että hän käytti voimakkaasti suurentavia kiikareita nähdäkseen nämä esineet visuaalisesti komentosillalta. Hän sanoi, että ne liikkuivat nähtävästi epävakaasti päivän aikaan ja niistä lähti loisteainemainen loiste silloin kun ne leijuivat paikallaan ja singahtelivat yöllä. [Linkki Wikipedia: Loisteaine] Voitko kertoa jotain näistä visuaalisista näköhavainnoista? Mitä hän kertoi niistä sinulle?

Kevin Day: Laivalla on verkkoja, jotka tietenkin auttavat meitä viestimään. Meillä on kuulokkeet, aivan kuin meillä on nyt. Kaikkea mitä me teemme, voidaan tietenkin kuunnella komentosillalla. Joka kerta kun poimimme yhden niistä kapineista tutkalla, niin vahti komentosillalla etsi sen kiikareilla, siis kädessä pidettävillä ja laivan komentosillan laidoilla olevalla BIG EYE –järjestelmällä. Pystymme näkemään tavaraa suurennettuna. Siitä Gary puhui. Minä menin itse muutaman kerran ylös katsomaan niitä, mutta minä en valitettavasti nähnyt niiden tekevän mitään outoa. Kun minä näin sen, niin he seurasivat vain tylsää etelään päin menevää valkoista valoa, mutta ilmeisesti muut ihmiset komentosillalla näkivät epäluonnollista liikehdintää, sanotaan se noin.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Big Eyes ja laivasto. Termi visuaalinen näköhavainto viittaa siihen, että jotain nähdään silmillä, ei pelkästään tutkalla.

Näköhavainnot

Haastattelija: Mielestäni mielenkiintoista on se, että teillä oli visuaalisia näköhavaintoja ennen komentaja Fravorin havaintoa.

Kevin Day: Niin, kyllä oli, useita päiviä. Me jäljitimme niitä esineitä useita päiviä ennen kuin lennosto edes oli Nimitzin kyydissä.

Haastattelija: Voorhis sanoi, että niissä oli yöllä tavallaan fosforimainen loiste. Niitä kapineita oli siis myös yöllä.

Kevin Day: Kyllä, ne pystyi näkemään yöllä, ne loistivat hieman. Siis komentosillalla olleiden vahtien mukaan noin, minä itse näin ne lopulta päiväsaikaan. Tai ehkä se oli hämärän aikaan. Mutta kyllä, toisten todistajalausuntojen mukaan ne loistivat yöllä.

Haastattelija: Kuulostaa siltä, että et saanut selvää mistään yksityiskohdista, näit tavallaan vain loistavan valkoisen valon.

Kevin Day: Oikein, kyllä. Ne kapineet olivat komentaja Fravorin todistajalausunnon mukaan noin 47 jalkaa [14,3 metriä] pitkiä. Minä havainnoin sitä siihen aikaan luultavasti 40 mailin [64 kilometrin] etäisyydeltä laivasta, joten se oli vain piste taivaalla, en saanut selvää mistään yksityiskohdista.

Ballististen ohjusten järjestelmät

Haastattelija: Ymmärtääkseni ballististen ohjusten tutkapuolustusjärjestelmät havaitsivat ne alemmalla kiertoradalla ennen kuin ne pudottautuivat 80 000 jalan [24,4 kilometrin] korkeudelle. Tuo taisi olla marraskuun 10. päivänä. Te saitte periaatteessa varoituksen jossa sanottiin, että ne kapineet olivat avaruudessa ja ne pudottautuivat sieltä noin 80 000 jalan [24,4 kilometrin] korkeudelle.      

Kevin Day: Kyllä. Minun on pakko sanoa tässä, että siihen aikaan kun tämä kaikki tapahtui, niin tuo ei ollut minun tilannetietoisuudessani. Minä en tiennyt tuosta siihen aikaan, sain tietää siitä myöhemmin. Tuo ei ollut minun huolenaihealueellani, minä olen ilmapuolustuskaveri, eivätkä uhkaavat lentokoneet lennä noin korkealla. Tarkoitan, että tuo voi muuttua tulevaisuudessa, mutta ei siihen aikaan.

Kuvateksti: Haastateltava mainitsee, että uhkaavat lentokoneet eivät lentäneet tuohon aikaan yhtä korkealla kuin ballistiset ohjukset. [Linkki Wikipedia: Ballistinen ohjus] [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

USO

Kevin Day: Tulet luultavasti kysymään minulta vedessä olleista esineistä. Me voimme mennä siihen, jos kysyt, mutta tilanne on sama, minä en ollut tietoinen mistään siitä. [Linkki: USO]

Haastattelija: Oliko teillä kontakteja siellä?

Kevin Day: Se ei ollut minun… Sain tietää vasta päiviä myöhemmin, että vedessä oli jotain meneillään, sekään ei ollut siihen aikaan minun tilannetietoisuudessani.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla merivesi.

Me ilmoitimme siitä…

Haastattelija: Mielestäni on mielenkiintoista, että niitä kapineita oli ollut ympäristössä. Niitä oli havaittu. On ymmärrettävää, että ne eivät olleet huomion keskipisteenä, koska te yrititte kuljettaa lentotukialusten ryhmää, olitte kiireisiä.

Kevin Day: Me katselimme niitä. Me katselimme. Me todellakin kiinnitimme huomiota niihin ja ihmettelimme mitä helvettiä ne olivat. Ilmoitimme rannalla olleelle amiraalille vain siltä varalta, että he halusivat tämän tiedon, no, tässä se tieto on. Me ilmoitimme siitä. Mitä muuta olisimme voineet tehdä? Meillä ei ollut tarkoitusta ampua niitä alas siihen aikaan. Mitä meidän oletettiin tekevän?

Kuvateksti: Kevin Day mainitsee, että ”meillä ei ollut tarkoitusta ampua niitä alas siihen aikaan”.

Kiitos, mutta ei kiitos, ei kiinnosta…

Haastattelija: Vaikuttivatko ne olevan lainkaan kiinnostuneita laivoista? Olivatko ne vain sillä alueella?

Kevin Day: Eivät olleet, nolla.

Haastattelija: Ei mitään kiinnostusta laivoja kohtaan?

Kevin Day: Kyllä. Ne eivät osoittaneet siihen aikaan minkäänlaista kiinnostusta meitä kohtaan. Ne halusivat vältellä meitä.

Haastattelija: Okei. Ne eivät siis tulleet lähelle, ne eivät tulleet lainkaan laivojen lähelle.

Kuvateksti: Haastateltava mainitsee, että kohteiden kiinnostus laivoja kohtaan oli ”nolla”, ei lainkaan kiinnostusta, käytös oli välttelevää.

Guadalupe-saari

Kevin Day: Eivät. Ne pitävät korkeusasemansa ja menivät etelään. Jos laskin joukon seuratulta lentoradalta siihen aikaan, niin ne ilmestyivät kullakin kertaa 5 – 10 ryhmissä. Kaikki jäljet laskettaessa niitä oli usean päivän kuluessa noin 100 kappaletta. Erikoinen asia siinä oli se, että… Lentotukialuksen iskuryhmä liikkuu tietysti kaikkialla meressä, kuten tietysti myös meidän tutkamme peittoalue, eikö? Se liikkuu laivan mukana. No, ne kontaktit, joka ikinen niistä, katosi Guadalupe-saaren yllä samassa kohdassa taivasta. [Linkki Wikipedia: Guadalupe (saari)] Ne menivät silloin marraskuussa tämän tapahtuessa Catalinan alueelta Guadalupe-saarelle.          

Haastattelija: Ne siis katosivat Guadalupe-saaren yllä…

Kevin Day: Kaikki ne tekivät niin.

Mitä hittoa?

Haastattelija: Kun ne kapineet pudottautuivat 10 – 20 ryhmissä 80 000 jalan [24,4 kilometrin] korkeudelle aloittaen sen ballististen ohjusten puolustusjutun, ja sitten edelleen sen jälkeen noin 28 000 jalan [8,6 kilometrin] korkeudelle, niin arvelen sinun maininneen konferenssissa, että ne siis aloittivat korkealta ja menivät sitten alas noin 28 000 jalan korkeudelle, jolloin ne kulkivat vain noin 100 solmun nopeudella [185 km/h]. Eikö?

Kevin Day: Kyllä.

Haastattelija: Mainitsen tuon, koska Kevin Knuth, Robert Powell ja Peter Reali tekivät tästä analyysin. He arvioivat G-voimien saattaneen olla useita tuhansia G:tä. [Linkki Wikipedia: Kevin Knuth (Fysiikan apulaisprofessori Albanyn yliopistossa)] [Linkki: Fysiikan Professori Kevin Knuth: Graham Bethunen Ufokohtaaminen (1951)] [Linkki: Ufot ja lentäjät (Graham Bethune)]

Kevin Day: Tuo tapahtui vasta silloin kun niitä mentiin pysäyttämään.

Kuvateksti: Kevin Day kertoo vasta pysäytystehtävän / torjuntatehtävän aiheuttaneen reaktoita.

Haastattelija: Okei.

Kevin Day: Ennen kuin me aloimme lainausmerkeissä ”sotkea” niitä, niin ne jäljittyivät yksinkertaisesti menevän 28 000 jalan [8,5 kilometrin] korkeudella nopeudella 100 solmua [185 km/h]. Vasta sitten kun me päätimme torjua ne, niin koko tämä ”mitä hittoa” pääsi irti ja ne alkoivat tehdä sitä epävakaata juttuaan.

Haastattelija: Ai, mielenkiintoista.

Kevin Day: Siihen pisteeseen asti ne olivat vain tylsiä tutkajälkiä.

Haastattelija: Ne siis liikkuivat suoraviivaisesti etelään nopeudella 100 solmua [185 km/h] ja kun päätitte torjua ne, niin alkoivat liikkua hyvin epävakaasti.

Kevin Day: Oikein. Minusta vaikutti siltä, että sitten kun ne tiesivät meidän olevan niistä tietoisia, niin sitten ne yrittivät… En tiedä, kerro sinä minulle.

Komentaja / lentäjä David Fravor

Haastattelija: Komentaja Fravor yritti torjua niitä. Se tapahtui marraskuun 14. päivänä, eikö? Se juttu päätyi uutisotsikoihin. Hän oli F-18 Super Hornetissa jota kutsuttiin nimellä ”nopea kotka 1”. Sen jälkeen kun se UAP kiihdytti pois suurella nopeudella… Arvelen sinun luultavasti nähneen tämän. Sinä havaitsit sen tutkalla odottamassa taisteluun kokoontumisen pisteessä, joka oli salaisesti ennalta määrätty. Kun he pääsivät tuohon pisteeseen, niin se kapine oli jo siellä odottamassa heitä. Pitääkö tämä paikkaansa?

Kevin Day: Kyllä. Jotenkin se esine, mikä tahansa se olikin, katosi suoraan hänen edestään ja tuli uudelleen näkyviin hänelle taisteluun määrätyssä ilmapartiopaikassa. Siis hänelle määrätyssä paikassa, meillä on niitä monia, mutta tämä oli juuri nopealle kotkalle määrätty paikka.

Haastattelija: Se siis meni juuri hänelle määrättyyn paikkaan?

Kevin Day: Kyllä. Minä en tiedä miten se tapahtui. Se on tänäkin päivänä suuri mysteeri.

Kokouksissa nauretaan

Kevin Day: Olen iloinen, että tämä otetaan lopultakin vakavasti. Olen iloinen, että tästä voi puhua nyt. Tämä maksoi minulle työuran, koska kukaan ei kuunnellut minua. Minulle naurettiin kokouksissa. Nostin käteni ylös ja sanoin: ”Hei, kaverit, meillä on San Diegon rannikolla turvallisuusongelma.” He olivat tyyliin, että ”Kevin, mitä tarkoitat?” Yritin kuvailla tapahtunutta ja minulle naurettiin. En osaa edes kuvailla kuinka paljon se satutti. Yhdessä vaiheessa pomoni jopa kysyi minulta: ”Kevin, mitä sinä olet poltellut?” Tiedäthän? Minä olin, että mitä?!? Päädyin irtisanoutumaan työstäni, koska en kestänyt sitä.

Kuvateksti: Kevin Day kertoo irtisanoutuneensa työstään naurettavien kokousten vuoksi.

Erittäin epätodennäköistä

Kevin Day: Ne olivat todellisia.

Haastattelija: Ajatteletko, että ne pystyivät mitenkään olemaan ihmisen tekemiä esineitä?

Kevin Day: Jos minun pitäisi antaa todennäköisyys tuolle, niin sanoisin, että neljä prosenttia, että kyseessä olemme me. Ajattelen olevan erittäin epätodennäköistä, että kyseessä on ihmiskunta.

Meksiko

Kevin Day: Silloin kun TIC TAC –kohtaamiset tapahtuivat, niin olin ollut 15 ja puoli vuotta merellä tutkajärjestelmän takana. Ne [UAP:t] katosivat tutkasta suoraan Guadalupe-saaren yllä Meksikossa. Me liikuimme ympäri toiminta-aluetta ja ne kapineet katosivat samassa pisteessä.

Kuvateksti: Guadalupe on Yhdysvaltojen rajanaapurille Meksikolle kuuluva tuliperäinen saari. [Linkki Wikipedia: Guadalupe]

UFO, UAP, ALIEN

Haastattelija: Mikä oli mielipiteesi UFOista, UAP:stä ja alieneistä ennen TIC TAC –kohtaamista?

Kevin Day: Olin luultavasti kaikkein epätodennäköisin henkilö havaitsemaan niitä tutkassa. En ollut nähnyt koskaan tutkassa mitään, en ollut nähnyt koskaan mitään epätavallista koko aikanani laivastossa. En minä ahdasmielinen ollut. Oli minulla aina mielenkiintoa, mutta en ollut koskaan lainausmerkeissä ”UFO-tyyppi”. Erityisesti työni vuoksi tutkankäyttäjänä minun piti olla melko selväpäinen, työ piti saada tehtyä.

Se oli ensimmäinen kerta minulle, kuten oli varmasti monelle muullekin. Kaikki olivat hölmistyneitä sen tapahduttua. Nyt kun se asia tulee suoraan vasten kasvoja, niin ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla sille avoin. Me kutsuimme niitä teknisesti silloin tuntemattomiksi ilmakontakteiksi, se oli niiden tosiasiallinen nimitys, niissä ei ollut silloin tutkalla havaittaessa vielä mitään UAP:tä.

Noin 100 kontaktia

Haastattelija: Ne liikkuivat niin hitaasti, että sinä ajattelit sillä hetkellä että ne voisivat olla ilmapalloja, eikö niin?

Kevin Day: Minä en henkilökohtaisesti koskaan ajatellut niiden olevan ilmapalloja, koska minulla oli hyvä tutka. Minulla oli niistä kapineista kaiken aikaa laadultaan paras mahdollinen seurantajälki, laadultaan paras mahdollinen tutka niin sanotusti. Jos minun pitäisi laskea yhteen, niin niitä kontakteja oli kymmenen päivän aikana 10:nnen ja 20:nnen päivän välillä yhteensä noin 100 kappaletta, siis kaikissa niissä ryhmissä joita me jäljitimme.

Ne ilmestyivät 5 – 10 kappaletta kerrallaan, eri päivinä eri aikoihin. Yhteenlaskettuna niitä oli noin 100 kappaletta. Niitä esineitä oli yhteensä tyyliin 100 kappaletta, laskimme ne kaikki yhteen. En rehellisesti sanottuna tiedä olivatko ne kaikki samanlaisia kontakteja, siis oliko jokainen niistä ”TIC TAC”. Ainoa visuaalinen tunnistus oli TIC TACista. Ne olisivat voineet olla myös samat yhä uudelleen ja uudelleen kiertävät viisi tai kymmenen kappaletta. 

Kuvateksti: Kevin Day ei puhu ainoastaan yhdestä kontaktista, vaan sanoo kontakteja olleen yhteensä noin 100 kappaletta. Ainoa visuaalisen tunnistuksen kohde oli ”TIC TAC”.

Sean Cahill, BIG EYES

Haastattelija: Toisimme missata yhden asian. Sinä tavoitit edeltävänä iltana Sean Cahillin ja sanoit: ”Hei, katsokaa tätä [suurentavalla] BIG EYES –laitteistolla.” Pitääkö tämä paikkaansa? [Linkki: Entinen laivaston päällikkö Sean Cahill: UAP-Havainnot (5/2021)]

Kevin Day: Kyllä. Hän seisoskeli komentosillalla vahdissa. Minä toimitin ryhmälle suuntiman ja etäisyyden ja he etsivät ne BIG EYES –kiikareilla. Laivavahdit tietenkin näkivät ne kaiken aikaa. Minä olin suurimman osan ajasta alhaalla taisteluinformaatiokeskuksessa. Kyllä, Sean sai syötettä siitä missä ne olivat silloin kun hän seisoskeli vahdissa. Sean Cahill on muuten mahtava ihminen.

Haastattelija: Kyllä, hyvä ihminen.

Kaikki muuttuu

Kevin Day: Arvelen kaikkien ajatelleen niiden olevan arkipäiväisiä aina siihen hetkeen asti kunnes komentaja Fravor, nopea kotka –lentue, tekin sen pysäytyksen. Kaikki muuttui sillä hetkellä. [Linkki: Ufot ja lentäjät (David Fravor)]    

Haastattelija: Palataan kapteeniin. Sinä sanoit kapteenillesi, että ”hei, mielestäni olisi hyvä idea ryhtyä toimeen tässä asiassa”. Ja hän sanoi, että…

Kevin Day: ”Tehkää se, olet oikeassa. Pysäyttäkää ja tehkää visuaalinen tunnistus.” Tuota minä olin halunnut kaiken aikaa. Nopea kotka 01 satuttiin lähettämään, se oli komentaja Fravor, hän teki aina niin, hän oli sen tyyppinen kaveri, paras laivaston koskaan tuottama lentäjä. Ohjasimme hänet sinne missä lähin esine oli. Heti kun hän oli siinä mitä kutsumme sulautumispiste –asemaksi… Se tarkoittaa siis sitä, että he näyttivät tutkassa yhdeltä ja samalta kohteelta ja olivat pystysuunnassa samassa osassa taivasta. Silloin se esine tai mikä helvetti se olikaan, pudottautui 28 000 jalan [8,5 kilometrin] korkeudelta vedenpintaan 0,78 sekunnissa, siis alle sekunnissa. Sain tietää tuon seuraavana aamuna. Ei yliäänipamauksia. [Linkki Wikipedia: Yliäänipamaus]

Kuvateksti: 8,5 kilometriä 0,78 sekunnissa antaa keskinopeudeksi noin 10 897 m/s eli 39 231 km/h.

”Älä anna tuon kapineen suuttua meille”

Haastattelija: Kuulitko sinä kollegasi, myös komentaja Fravorin?

Kevin Day: Kyllä, hän oli kaiuttimessa, kyllä. Hän oli sanoinkuvaamattoman järkyttynyt.

Haastattelija: Ajattelitko tuolla hetkellä, että ”luoja, me seuraamme yhtä UAP:tä”, jotka tunnettiin tuohon aikaan luultavasti nimellä UFO, ei UAP.

Kevin Day: Kyllä. Ajattelin luultavasti tuolla hetkellä, että ”voi hyvä jumala, älä anna tuon kapineen suuttua meille”.

Lentäjä Chad Underwood

Haastattelija: Komentaja Fravor tuli tuossa vaiheessa takaisin. Hänellä ei ollut mitään sen tasoisia tallennuslaitteistoja millä laadulla kaikki olivat kiinnostuneita tallentamaan filmiaineistoa, joten Chad Underwood lähti. Hän lähti ja sai otettua sen filmiaineiston jonka me nyt näemme. Hän pystyi tallentamaan sen ja nyt teillä oli vahvistus.

Kevin Day: [Näyttää peukkua.]

Haastattelija: Tapauksia oli siis kaksi erillistä: esinettä jahdannut lennoston komentaja Fravor ja toinen herrasmies oli lentäjä Chad Underwood, joka itse asiassa tallensi ufosta infrapunalla sen videon.      

Kevin Day: Komentaja Fravor laskeutui takaisin Nimitzille, koska hänen polttoaineensa oli vähissä. Chad Underwoodin lento oli lähtövalmiina. Hänelle sanottiin: ”Hei, Underwood, mene ja etsi ne kapineet ja varmista, että saat videokuvaa”. Minä en ollut siellä, minä olin Princetonilla, mutta niin hän teki.     

Kansan kouluttaminen

Haastattelija: Kevin, miksi tämä ottaa noin koville?

Kevin Day: Mieleen palaa joitakin mahtavia muistoja. Tämä asia muuttaa sinut, minut se muutti syvällisesti. Kun tämä tapahtui, niin en tiennyt että muuttuisin. Pelkoni on se, että jos olisi massakohtaaminen ja kaikki planeetalla alkaisivat muuttua samalla tavoin kuin Kevin Daylle kävi, niin se ei saattaisi päättyä kovin hyvin. Kukaan ei tiennyt mitä helvettiä oikein tapahtui. Tästä asiasta täytyy olla opetusta. Tuo on minun viestini kongressin edessä: meidän on aloitettava kansan kouluttaminen siitä mitä saattaa tapahtua jos otat yhteyttä noihin kapineisiin. [Linkki Wikipedia: Koulu] [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]

Kuvateksti: Kevin Day sanoo, että on aloitettava kansan kouluttaminen.

Kevin Day: Älä pelkää, koska kontakti tekee sinusta paremman. Se muuttaa sinut hyvällä tavalla, mutta jos et tiedä mitä tapahtuu, niin se ei saata päättyä sinun osaltasi kovinkaan hyvin, kuten monille, monille, monille ihmisille on aikojan saatossa käynyt. Se ei päättynyt hyvin heidän kannaltaan. Olen tunteikas koska tämä on tärkeää.

Haastattelija: Kyllä. Sinä tunnet noin ja olet joku joka on koulutettu hätätilanteisiin ja suunnittelemattomiin tilanteisiin.

Sukellusveneet, kaikuluotaus

Haastattelija [kysymys katselijalta]: Tässä on kysymys Ray Nashiltä. Oliko teillä tuossa harjoituksessa mukana myös sukellusveneitä? Ja jos oli, niin huomattiinko niissä mitään? Tuo on hyvä kysymys.

Kevin Day: Kyllä, vastaus on kyllä, jep. En tiedä varmaksi, mutta uskoakseni dataa otettiin myös niistä, mutta minulla ei ole sitä.

Haastattelija: Puhuitteko te siitä mitä ne olisivat saattaneet tallentaa ja miltä se olisi näyttänyt?

Kevin Day: Ei. Syy on se, että me emme ajatelleet tuohon aikaan, että veteen olisi mennyt mitään. Esine pysytteli noin 50 jalkaa [15 metriä] vedenpinnan yläpuolella ja lähti sitten lentäen pois. Se ei koskaan tosiasiassa mennyt veteen, ainakin mitä me pystyimme tutkasta sanomaan. Tilannetietoisuudessamme ei ollut sellaista, että mitään olisi mennyt veteen, joten kaikuluotaus ei ollut todella osa suorittamaamme ohjelmaa.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla kaikuluotaus. [Linkki Wikipedia: Kaikuluotaus]

Paluu Kalifornian rannikolle

Haastattelija: Sinä olet sanonut toukokuussa 2020 Alejandro Rojasin ohjelmassa, että sinä ja UAPx-tiimi  epäilitte, että saattaisi olla kaava jonka mukaan nämä alukset ilmestyisivät aina Kalifornian rannikon ilmatilaan samaan aikaan. Miksi ajattelet, että nämä esineet palaisivat samaan sijaintipaikkaan samaan aikaan vuodesta? Kyse oli marraskuusta. [Mikä on UAPx? Linkki: uapexpedition.org]

Kevin Day: No, me valitsimme marraskuun, koska se TIC TAC –kapine oli tullut alas marraskuussa. Olimme vakuuttuneita, että sillä oli jotain tekemistä valaiden kanssa. Ei sen takana ollut mitään sen suurempaa nerokasta ideaa. Sen takia valitsimme marraskuun.

Haastattelija: Joten kun palasitte sinne, niin toimiko se? Näittekö niitä kontakteja, näitä UAP:tä? Liikehtivätkö ne samalla tavoin? Oliko niitä sama lukumäärä?

Reikä taivaassa

Kevin Day: Olimme järjestäytyneet ja meillä oli tiimi Catalina-saarella. [Linkki Wikipedia: Santa Catalina Island] Meillä oli siellä tiimi rannalla ja talon tasaisella katolla. Saimme Catalinasta ilmoituksen. Kaikki juoksivat ja saimme kaiken koottua. Taivaaseen avautui reikä, sananmukaisesti. Viisi esinettä, jotka saimme tutkaan, ilmestyi sen taivaassa olleen reiän läpi. Ihmiset kutsuvat sitä madonreiäksi, mutta minä… me emme tietenkään tiedä. Kerro sinä minulle. Kerro minulle mikä se oli, minä en tiedä. [Linkki Wikipedia: Madonreikä]

Joo, ne näyttäytyivät meille. Meillä oli siellä katolla mukanamme kvanttifyysikko. [Linkki Wikipedia: Kvanttimekaniikka] Meillä on yli 600 tuntia dataa tapahtuneesta, sitä analysoidaan parhaillaan. Löydöksistämme kirjoitettaan parhaillaan akateemisia tieteellisiä julkaisuja, toivottavasti niiden tulo ei kestä liian kauan.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Yhdysvaltain kongressi. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kongressi]

Kongressin kuuleminen

Haastattelija: Kun puhutaan julkisuuteen tulosta, niin olen kuullut huhuja, että olisi tulossa toinenkin kongressin kuuleminen ufoista, ja että joku ehkä tuntemamme saattaisi olla menossa puhumaan sinne.

Kevin Day: Kyllä. Michael Hall, UAPx:n asianajaja on minun asianajajani. Hän on suorassa yhteydessä kansanedustaja Carsonin kansliaan. Toivon, että minut kutsutaan todistamaan seuraavalla kierroksella. Otetaan aikaa ja tehdään tämä kunnolla. Päästetään sinne oikeat ihmiset, ei tehdä tästä sirkusta. Käydään asiaan kiinni kunnollisilla todistajalausunnoilla, ihmiset puhuvat totta. Katso minua, näytänkö minä siltä, että minä valehtelen sinulle?

Haastattelija: Et.

Kevin Day: Tämä asia tapahtui.

Totuus vai työpaikka?

Haastattelija: Mitä toivot tuon toisen istunnon teemaksi?

Kevin Day: Arvelen, että siellä tulee olemaan lainsäädäntöä. Siis tietopaljastaja-lainsäädännön lisäksi, joka tuli juuri hyväksytyksi, mikä on tosi hyvä. Kaikki ovat kuulleet siitä. Se suojelee ihmisiä jotka tulevat esiin ja sanovat, että ”hei, minä näin työssäni ufon”, tuon tyyppistä. Tiedäthän? He eivät menetä työpaikkaansa sen vuoksi, kuten tietyille muille ihmisille on käynyt.

Kuvateksti: Totuus saattaa jäädä kertomatta, jos siitä on seurauksena työpaikan menetys. [Linkki YouTube: Konsernijohtaja 1, konsernijohtaja 2]

Kolme asiaa

Kevin Day: Haluan kolmea asiaa: 1) Rahoitusta opetukseen. Meidän on koulutettava planeetta siitä mitä on tapahtumassa. Me voimme valmistautua siihen, koulutetaan ihmiset. Numero 2): Haluan rahoitusta kenttätiimeille lisädatan keräykseen. Mennään ulos ja selvitetään mitä helvettiä tämä on. Numero 3): Haluan haudata kirveen. Haluan tehdä puhumisesta hyväksyttävää. Jos sinulla on ollut kokemus, niin sitä ei tarvitse häpeillä enää. Siitä voi puhua ilman että kaikki naapurustossasi luulevat sinun olevan välttämättä hullu. Tuota minä haluan, kolmea yksinkertaista asiaa.

Intentio

Kevin Day: Kaikki palaa intentioon. [Linkki Wikipedia: Intention, ”intentio”, ”aikomus”] Vastaus on siinä. Se on se puuttuva linkki, koska nämä kapineet ovat tietoisia. Miten hemmetissä ne ovat tietoisia? [Linkki: Tietoisuus ja ufot]

Kyllä ja ei, päinvastoin

Haastattelija: Chatissa on itse asiassa ufotutkija Don Schmitt. [Linkki: Roswellin todistajat (Donald R. Schmitt)] Hän kysyy, että olivatko nuo tuntemattomat rajoitetussa ilmatilassa ja muodostivatko ne millään ajanhetkellä uhkaa?

Kevin Day: Minun on sanottava, että kyllä ja ei. Kun laivasto operoi Etelä-Kalifornian rannikon operaatioalueilla, niin me lähetämme julkisen viestin, josta käytetään nimitystä tiedonanto ilmanavigaatiolle. Jos olet lentäjä, niin saat tiedonannon, sinua varoitetaan pysymään pois siltä varoitusalueelta, koska siellä on meneillään sotilasoperaatio. Ne siis olivat rajoitetussa ilmatilassa, mutta minun on pakko sanoa, että ne eivät olleet koskaan kertaakaan lainkaan uhittelevia, päinvastoin.        

”Ufosade”

Kevin Day: Minun on sanottava, että ajattelin kaiken aikaa itsekseni: hemmetti, ovatko nuo kapineet eläviä? Käytökseen perustuen… Ne käyttäytyivät kuin jokin superkyvykäs lintuparvi. Kun maassa olevaa pulua heittää jollakin, niin ne kaikki lähtevät lentoon ja hajaantuvat, mutta sitten ne muodostavat ryhmän uudelleen ja lentävät tiehensä. Ne esineet tekivät täsmälleen noin. Sen jälkeen kun ne torjunnat oli tehty, niin vähän aikaa satoi ufoja. [Suoraan ylhäältä. Näyttää käsin.]

Mutta sen jälkeen kun se torjuntatehtävä oli ohi, niin joka ikinen niistä esineistä meni takaisin ylös 28 000 jalan [8,5 kilometrin] korkeudelle ja jatkoi matkaansa kohti etelää 100 solmun nopeudella. Ne muodostivat ryhmän uudelleen ja jatkoivat etelään aivan kuin juuri äsken ei olisi tapahtunut mitään. Ne käyttäytyivät aivan kuin eivät olisi halunneet mitään.

Kuvateksti: Haastateltava antaa ymmärtää, että ilmatorjuntatehtävien jälkeen ”satoi vähän aikaa ufoja”.

Validi näkökulma

Haastattelija: Koska ne eivät vaikuttaneet olevan uhka, niin vaikuttaa siltä, että sinun johtajistosi, komentajasi, kapteenisi, päätti että ei välitetä niistä, jätetään ne rauhaan.

Kevin Day: Tuo on validi näkökulma. Jos tuo oli hänen syynsä, niin se on validi näkökulma. Minun huolenaiheeni oli lentoturvallisuus. Jos tämä tapahtuu tulevaisuudessa uudelleen, niin meillä pitäisi luultavasti olla joitakin toimintatapoja varmistaaksemme, että ei tapahdu esimerkiksi törmäystä ilmassa.

Minäpä kysyn jotain…

Kevin Day: Mitä jos tuo täsmälleen sama asia tapahtuisi silloin kun meidän iskuryhmämme on jonkin sotaakäyvän maan rannikolla ja meillä todella olisi ohjuksia kiskoilla? Joku lentäjistämme todella kohtaisi UAP:n ja he todella pelkäisivät henkensä ja laivojen turvallisuuden puolesta ja päättäisivät puolustautua, he ampuisivat ohjuksen ajatellen olevansa hyökkäyksen kohteena. Se kapine teki häirintää, jumiutti häntä [David Fravorin tutkaa]. Se rikkoi viholliskosketuksen sääntöjä. Heillä olisi silloin lupa tulittaa.

Kuvateksti: AIM-9L Sidewinger ohjus. [Linkki Wikipedia: AIM-9 Sidewinger]

Kevin Day: Jos he päättäisivät käyttää jostakin syystä Sidewinger-ohjusta, jota tutka ei tue, ainoastaan infrapuna. Käytän nyt nimitystä UFO. No, UFO kaartaakin ulkoavaruuteen. Se hänen ampumansa ohjus etsii nyt uutta kohdetta, koska se on yhä aktiivinen. Mitä jos se saavuttaa Airbusin tai liikennelentokoneen? [Linkki Wikipedia: Airbus] Mitä jos se saavuttaa yhden heidän tai meidän sotilaslentokoneistamme? Sellaisesta voi alkaa sota! Kukaan ei halua sellaista. Jos on olemassa uhka, niin se on tuo. Tuolla tavalla ne muodostavat uhkan: lentoturvallisuus ja meidän ylireagointimme.

Haastattelija: Hyvä että laivasto ottaa tämän vakavasti.

Kevin Day: Jep, se on hyvä uutinen. He harjoittelevat sitä ja kehittävät menettelytapoja, joilla estetään tuollaista tapahtumasta.  

FAA

Haastattelija: Tiedätkö seurasiko FAA niitä esineitä samaan aikaan kuin sinä? [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)]

Kevin Day: En tiedä.

Haastattelija: Tuo oli yksi Don Schmittin kysymyksistä. Kiitos kysymyksistä. [Linkki Booky.fi: Thomas J. Carey, Donald R. Schmitt: Roswellin todistajat]

Koulutuksen puute

Kevin Day: Meillä ei ollut menettelytapoja jotain sellaista varten joka pystyy tekemään 13 tai 100 tai 50 G:tä, ja selviää siitä. Jotain mikä pystyy kulkemaan 35 000 mailia tunnissa [56 300 km/h], ja selviää siitä. Ei yliäänipamauksia. Jotain mikä käyttäytyi ei-Newtonmaisilla tavoilla. [Linkki Wikipedia: Newtonin lait] Tuollainen ei ollut koskaan osa meidän koulutustamme. Olen kuullut, että nyt se on, mikä on hyvä uutinen.

Kuvateksti: Fyysikko Isaac Newton (1642 – 1726). [Linkki Wikipedia: Isaac Newton] [Linkki Wikipedia: Newtonin lait] [Linkki Wikipedia: Klassinen mekaniikka]

Raivopäinen kapteeni Smith

Kevin Day: Minä olin todella turhautunut kaiken tuon tapahduttua, koska me olimme minun mielestäni juuri torjuneet ufoja. Ne olivat vähintäänkin, jos ei suora uhka laivoille, niin ainakin varmasti suora uhka ilmanavigoinnille. Ja minua ylempi komentoketju, kapteeni ja häntä ylempänä olevat, eivät tuntuneet välittävän paskaakaan. He vaikuttivat todella tiedonhaluttomilta siitä. Se rassasi minua todella, todella, todella.

Minä aioin tehdä asialle jotain seuraavana aamuna kaiken tämän tapahduttua. Aioin mennä taisteluinformaatiokeskukseen ja kirjoittaa kaikkea tapahtunutta kuvailevan toiminnanjälkeisen viestin. En tiennyt julkaisisiko kapteeni Smith sitä, koska hänen käytöksensä oli ollut niin raivopäistä. Mutta minä aioin tehdä joka tapauksessa niin. Minä olin laivan ensisijainen operationaalisten viestien kirjoittaja. Kuinka ollakaan, kaikki tallennettu radioviestintäni oli kadonnut, ei niin olisi pitänyt tapahtua.

Haastattelija: Onko noin käynyt koskaan ennen?

Kevin Day: Ei koskaan. Sen ei pitäisi itse asiassa olla edes mahdollista.

Huolet eivät jääneet eläkkeelle

Kevin Day: Minä yritin kaiken aikaa tuoda tätä huomion kohteeksi. Ongelma on se, että minä jäin eläkkeelle, mutta minun huolenaiheeni eivät. Huoleni alkoivat ilmetä todella pahoina painajaisunina, koska olin huolissani lentoturvallisuudesta. Yritin kertoa tätä. Komentaja Fravor tuli julkisuuteen joulukuun 17. päivänä 2017. Minun elämäni muuttui yhtäkkiä kun komentaja Fravor meni julkisuuteen.   

Aktiivinen tutkan häirintä

Haastattelija: Joku kysyy, että on raportoitu tämän esineen tai niiden esineiden häirinneen F-18:sta tutkaa aktiivisesti. Onko se totta? Jos on, niin viittaako se mielestäsi siihen, että se saattoi olla jonkin tyyppinen sota-alus?

Kevin Day: Tuo on erinomainen kysymys, koska jos joku laukaisee minua kohti kohdistettua energiaa, niin sitä kutsutaan häirinnäksi. Jos tuollaista tapahtuu esimerkiksi ulkomailla, niin se on meidän taistelusääntöjemme mukaan itse asiassa sotatoimi. Jos minua häiritään ja pystymme vahvistamaan häirinnän varmasti, niin minulla on laillinen oikeus tulittaa. Lisäkysymyksiä ei kysellä.

Kuvateksti: Kevin Day kertoo, että aktiivinen tutkanhäirintä oikeuttaa tulittamaan.

Kevin Day: Jos komentaja Fravor sanoo, että häntä häirittiin, niin se on aivan varmasti totta. Häntä aivan varmasti häirittiin. Kysymys kuuluukin, että oliko se tarkoituksellista? Oliko sen esineen tarkoitus häiritä? Minun kantani on – perustuen siihen miten ne muuten käyttäytyivät – että häirintä oli vain sen teknologian puoli, jota emme vielä täysin ymmärrä. Häntä varmasti häirittiin, mutta siinä ei ollut vihamielistä aikomusta, se ei ollut vihollistoimi.

Haastattelija: Onko sinulle tapahtunut koskaan mitään tuollaista ennen?

Kevin Day: Ei koskaan, ei koskaan.

Koko?

Haastattelija: Ilmaisiko tutkasi lainkaan esineiden kokoa?

Kevin Day: Ei. Minä katson tutkan näyttöä. Minulla ei ole tapana katsoa raakatutkaa. Minä katselen kaikkia symboleita koko laajuudessaan. Minä katselen erilaisia muotoja ja symboleita, sellaista kuvaa katsomalla tiedän mitä kohteet ovat. Valitsen hyvin harvoin katsoa varsinaista tutkaa.

Huonomuistisen kapteenin naurettava selitys

Haastattelija: Joku kysyy, että epäiletkö Princetonin kapteenilla olleen jo aavistus TIC TAC –tyyppisten esineiden olemassaolosta?

Kevin Day: Minulla on siitä vahva epäilys, että asia on noin, koska yhdessä vaiheessa päivää tai kahta myöhemmin kysyin kapteenilta kahden kesken, että ”hei, mitä ajattelet niiden kapineiden olleen?” Tiedätkö mitä hän sanoi? Hän sanoi, että ”ehkä spontaanisti muodostuneita jääkiteitä”. [Linkki Wikipedia: Jääkide] Minä olin tuosta niin järkyttynyt, että aloin nauraa hänelle. Voi paska, ei ollut tarkoitus nauraa hänelle. Hän antoi minun selvitä siitä, koska hän oli naurettava. Se oli mielestäni naurettava vastaus. Vastatakseni kysymykseen: Minä ajattelen, että hän tempaisi minulle peitetarinan, koska hänen vastauksensa oli niin naurettava. En tiedä, vain arvaus.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos englanninkielisellä sanalla ice crystal, jääkide. Kevin Day pitää USS Princetonin kapteenin selitystä naurettavana. [Linkki YouTube: Lentävä kalakukko]

Kevin Day: Arvelen hänellä olleen aavistus. Ja missä hän on nyt? Miksi hän ei tule puhumaan tästä? Ehkä hän ei voi.

Haastattelija: Onko häntä pyydetty?

Kevin Day: Kyllä on. Kuulemani mukaan hän väittää, että ei muista sitä, mikä vahvistaa tuota teoriaa yhä lisää. Se on turvallisinta jos tästä ei voi puhua, sanoa vain, että ”minä en muista tuota”. Se on helpompaa niin.

Pakko

Haastattelija: Loistavaa, että sinä tulet esiin.

Kevin Day: Minun oli pakko. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Minä olin komentaja Fravorin kolmas siipimies. [Linkki Wikipedia: Siipimies] Sen kaverin esiin tullessaan osoittama rohkeus oli sellaista, että en voinut olla tulematta esiin. [Linkki: Ufot ja lentäjät (David Fravor)]

Laivaston Hawkeye-teknikko Patrick P.J. Hughes: USS Nimitzin UAP-kohtaaminen, 2004

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. 45 min pitkästä perusteellisesta haastattelusta on käännetty vain poimintoja.

Hawkeye E-2C

Haastattelija: Seuraamme liittyy tänään Patrick P.J. Hughes, joka palveli laivastossa ilmailuelektroniikkateknikkona pääasiassa E-2C Hawkeyen ja C2-A Greyhoundin runkojen parissa. [Linkki Wikipedia: Northrop Grumman E-2 Hawkeye] [Linkki Wikipedia: Grumman C-2 Greyhound]

VAW-117

Haastattelija: Patrick oli marraskuussa 2004 lentotukialukselta ilmassa olevaan varhaisen varoituksen lentolaivueeseen VAW-117 kuuluva toisen luokan pursimies. [Linkki Wikipedia: VAW-117] Hän oli tekemässä tuon lentolaivueen kanssa lennoston ja taisteluryhmän harjoituksia niiden pahamaineisten UAP-kohtaamisten aikana, jotka päätyivät uutisotsikoihin maailmanlaajuisesti. Puhumme pahamaineisesta Nimitzin UAP-tapauksesta. [Linkki Wikipedia: USS Nimitz (CVN-68)] Voisitko kertoa hieman mikä sinun roolisi oli ja miten olit osallinen TIC TAC –tapaukseen?

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston ilmasta käsin operoivan varhaisen varoituksen (AEW) lentolaivueen VAW-117 logo lentokoneen kyljessä.

”Haukansilmä”, Hawkeye-ilmailuteknikko

Patrick Hughes: Minun pääasiallinen roolini koko tapahtumassa oli, että en nähnyt sitä, en vuorovaikuttanut sen kanssa, minä en lentänyt, en tehnyt mitään sellaista. Olin laivaston Hawkeye-ilmailuteknikko. Me lähetimme lentokoneen matkaan ja vastaanotimme sen, mikä tarkoittaa sitä, että käynnistimme sen, kytkimme kaiken päälle ja testasimme kaiken. Miehistö meni sisään ja lähti lentämään. Kun he tulivat takaisin, me kytkimme kaiken pois päältä ja otimme tavarat ulos.    

14.11.2004

Patrick Hughes: Marraskuun 14. päivä oli normaali päivä, ainakin se alkoi sellaisena. [Lentokoneen palattua] laitoin varusteet päälle ja palasin kannelle. Puhuimme lentomiehistön kanssa ja otimme lentokoneesta kaiken salaiseksi luokitellun ulos ja laitoimme sen kassakaappiin. Normaalisti kaikki päättyy tuohon. Tuon lennon jälkeen tapahtui tavallaan kaksi outoa asiaa. Lentomiehistö tavallaan siirtyi suoraan minun ohitseni. Tavallisesti tehtävän komentaja ottaa aikaa ja antaa varaslähdön mihin tahansa ongelmiin, jos meidän on saatava se lentokone jälleen ilmaan todella nopeasti. Otin salaiseksi luokitellut kovalevyni Hawkeyen perältä, vein ne alas ja lukitsin ne [toisen henkilöstön jäsenen kanssa] kassakaappiin.

UAP-kontaktit

Haastattelija: Olen kuullut, että tuon ajanjakson aikana oli UAP-kontakteja. Niitä oli tapahtunut ajoittain tyyliin viikon ajan ennen tuota.

Patrick Hughes: Puhuttuani toisten todistajien kanssa jälkeenpäin, niin se oli Princetonilla paljon selväpiirteisempi tapahtuma kuin Nimitzillä. Nimitzillä siitä tuli huulenheiton aihe vasta melko lailla sinä päivänä, 14. päivänä, kun Fravor teki sen pysäytyksen ja se kaikki tapahtui. Se oli ensimmäinen kerta kun useimmat kuulivat siitä Nimitzillä. En sano, etteivätkö ihmiset tienneet, mutta useimmat meistä alemman tason kavereista eivät tienneet siitä aiemmin.

Kovalevytallenteet

Haastattelija: Princeton on siis periaatteessa teidän tutkalaivanne, siinä on SPY-1-järjestelmä. Nimitz on teidän lentotukialuksenne, jossa lennostonne on. Kaikki Hawkeye-lentokoneessa tallennetaan. Ymmärtääkseni laivasi kapteeni tuli sinun alueellesi kahden Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) lentoasussa olevan miehen kanssa ja pyysi saada ne kovalevyt. Olet sanonut aiemmin, että tuo oli epätavallista, koska kapteeni ei tullut tavallisesti sinun luoksesi ja nuo kaksi kaveria eivät olleet laivalta.

Patrick Hughes: Kyllä. He olivat USAF-univormuissa. Kapteeni pyysi sillä lennolla olleita kovalevyjä. Hän sanoi, että ”kirjatkaa ne ulos minulle luovutetuiksi”. Annoimme ne ja he kaikki kolme lähtivät pois. Siinä kaikki. Kaikki laivueessa salaiseksi luokiteltu kuuluu kapteenille, se kaikki on viimekädessä hänen. Minä arvelen niiden kahden kaverin olleen lähettejä, he eivät tienneet mitä olivat tekemässä, he vain hakivat tavaraa ja veivät sen pisteestä A pisteeseen B.

Haastattelija: Tuo ei kuulosta siltä, että he olisivat olleet stereotyyppisiä ”miehiä mustissa”: mustat puvut, aurinkolasit, tiedäthän…

Patrick Hughes: Ei.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla USAF uniform, Yhdysvaltain ilmavoimien univormu.

Kiirettä pitää

Haastattelija: Olet tainnut sanoa aiemmin, että ne kaverit olivat siellä tyyliin 10 – 15 minuutissa sen jälkeen kun Hawkeye oli laskeutunut.

Patrick Hughes: [Nyökkää]

Haastattelija: Vaikuttaa siltä, että kun nuo komentaja Fravorin tapahtumat ja ne oudot UAP-tapahtumat tapahtuivat ja Kevin Day luultavasti soitti arvellakseni komentajalleen, niin jonkun on täytynyt edetä kulisseissa melko nopeasti halutessaan sen datan.

Patrick Hughes: Olen samaa mieltä tuosta. Princetonilta oli seurattu niitä kapineita koko viikko. Aikaa on ollut riittävästi ihmisille kertomiseen ja viestien lähettämiseen rannikolle, kaikkeen siihen. Me olimme saaneet tallennuskäskyn edellisenä iltana. Ihmisillä oli siis jälleen runsaasti aikaa suunnitteluun. Me tallensimme samaan aikaan kun Fravor oli pysäytystehtävässä.

Haastattelija: Jollakin kulisseissa oli tavallaan kiire.

Patrick Hughes: Kyllä, aivan varmasti niin.

Kuvateksti: Tutkalla varustettu valvontalentokone Northrop Grumman E2-C laskeutumassa lentotukialukselle.

David Fravor ja Alex Dietrich

Haastattelija: Kuinka kauan ajattelet aikaa kuluneen siitä kun Kevin Day soitti esimiehilleen ja ne kaksi kaveria saapuivat? Mitä arvelet, jos pitäisi arvella?

Patrick Hughes: Hornetit vedettiin lentämästä niiden tosiasiallista harjoitustehtävää ja menemään sinne. Hawkeye valvoo aina niiden normaalia harjoittelua. Princetonilta piti sananmukaisesti soittaa Hawkeyehin, että saammeko valvontaa kahdelle hävittäjälle? On täysin sattumaa, että niissä hävittäjissä sattui olemaan [David] Fravor, [Alex] Dietrich ja heidän asejärjestelmäupseerinsa. [Linkki: Ufot ja lentäjät (David Fravor, Alex Dietrich)] Ne vain sattuivat olemaan kaksi lähintä lentokonetta menemään sinne minne Princetonilta ne haluttiin. Ne lähetettiin sinne. Kun tämä alkoi tapahtua, niin aikaa jäi tyyliin kaksi tuntia.

E2-C Hawkeye ja TIC TAC

Haastattelija: Sinä olet maininnut myös, että toinenkin laivaston matruusi oli Hawkeyellä ilmassa ja todisti kuinka TIC TAC oli E-2C:n seurassa lennon aikana. Kyseessä taisi olla Dave Baby. Voitko kertoa hieman tuosta?

Patrick Hughes: Hän sai, he saivat erittäin hyvän visuaalisen havainnon. Hawkeyessa on viisi ihmistä sen lentäessä täyttä tehtävää: lentäjä, lentoperämies ja kolme laivaston lentoupseeria perällä. He olivat siellä siinä vaiheessa tutka pois päältä ja ikkunat [tutkasignaalin suojilta] auki. Joku edestä sanoi, että ”hei, katsokaa ulos ikkunoista”. Kaikki kolme heistä perältä ja ilmeisesti kaksi sieltä edestä näki TIC TAC –esineen hyvin. Kuvaus oli melko lailla sama kuin kaikilla muillakin. Se oli noin 30 – 40 jalan [9 -12 metrin] etäisyydellä heidän siivenkärjestään.

Haastattelija: Oho.

Patrick Hughes: Se hengaili siinä minuutin tai kaksi ja meni pois.

Haastattelija: No… tuo… tuo kuulostaa sitten ällistyttävältä näköhavainnolta.

Kuvateksti: Yhdysvaltain laivaston Northrop Grumman E-2C Hawkeye. [Linkki Wikipedia: Northrop Grumman E-2 Hawkeye]

Dave Baby, salassapitosopimus (NDA)

Patrick Hughes: He pyyhälsivät lentokoneesta ulos päästyään minun ohitseni, koska he menivät suoraan kuulusteltaviksi. Kuulustelun päätyttyä heille kaikille annettiin salassapitosopimus (NDA), he allekirjoittivat sen. Heille sanottiin, että siitä ei saa puhua, joten he ovat kertoneet vain hyvin vähän. Minä käännyin alun perin Dave Babyn puoleen kertoakseni oman osani jutusta. Kysyin, että voisitko ainakin vahvistaa asian minulle? Että minä en ole hullu, että se todella tapahtui.

Daven kanssa käytiin erittäin, erittäin, rajallista tiedonvaihtoa, hän tavallaan vahvisti minulle nähneensä sen esineen. Sitten hän sanoi, että tuo on kaikki mitä hän voi sanoa. Minulta on vienyt kauan aikaa taivutella informaatiota tulemaan ulos hänestä ja yhdestä toisesta laivaston lentoupseerista (NFO). Siinä operoidaan heidän salassapitosopimuksensa harmaalla alueella. Suurimmalla osalla laivan porukasta ei ollut aavistustakaan mitä oli meneillään.

Kuvateksti: Salassapitosopimuksen allekirjoittanut voi kertoa vain sen verran mitä sopimuksessa lukee. [Linkki Wikipedia: Salassapitosopimus]

Erittäin hyvä näkökohta

Haastattelija: Jos kyseessä olisi ollut vain jokin huippusalainen projekti, niin joku olisi varmasti vedetty syrjään ja sanottu: ”Hei, se on meidän oma, jättäkää asia sikseen.”

Patrick Hughes: Kyllä, tuo on erittäin hyvä näkökohta. Vähintäänkin iskuryhmän amiraali tietäisi siitä, luultavasti myös Princetonin ja Nimitzin kapteenit. Heille kerrottaisiin, että ”hei, me testaamme tällaista, se on tämä”. Heille kerrottaisiin jos lähistöllä tehtäisiin jotain testiä.

Kevin Day

Patrick Hughes: Turvallisuus menee kaiken yli. Kevin Day oli yrittänyt saada jo viikon ajan hävittäjiä menemään ajamaan niitä kapineita takaa, mutta ne eivät olleet koskaan tarpeeksi lähellä ollakseen lennostolle uhka. Kun ne tulivat tarpeeksi lähelle ollakseen potentiaalinen turvallisuusuhka lennostolle, niin heillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa Kevinin ryhtyä toimiin.

Haastattelija: Tuossa kontekstissa kuulostaa, että se oli Hawkeyelle kiistattomasti uhka. Sanoit sen olleen siinä minuutin. Se oli liian lähellä. Eikö?

Patrick Hughes: Kyllä. Kevin Day toi esiin, että se on uhka lentoturvallisuudelle. Kapteenin olisi pitänyt olla tyyliin: ”Eikä ole, se on hallinnassa, se on okei, älkää murehtiko siitä”.

Elämme ainutlaatuisia aikoja

Haastattelija: Noin minäkin ajattelin. Joku olisi vedetty jossakin vaiheessa syrjään ja sanottu: ”Arvatkaa mitä? Älkää huolehtiko siitä.”

Patrick Hughes: Täsmälleen noin. Minulle on sanottu laivasto-aikoinani niin lukuisia kertoja.

Haastattelija: Toivottavasti kertomasi auttaa täyttämään aukkoja paljon suuremmassa jutussa. En usko kenenkään meistä tietävän mitä on meneillään.

Patrick Hughes: Tuosta voin olla täysin samaa mieltä.

Haastattelija: Elämme ainutlaatuisia aikoja.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos englanninkielisellä hakusanalla AEGIS-asejärjestelmän tulenohjausmies. [Linkki Wikipedia: AEGIS (sotalaivojen asejärjestelmä)]

AEGIS-asejärjestelmän tulenohjausmies Gary Voorhis: USS Nimitzin UAP-kohtaamiset, 2004

Käännös on tiivistelmä ja yhdistelmä kahdesta eri Gary Voorhisin haastattelusta. Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2.

AEGIS, USS Princeton

Haastattelija: Voisitko kertoa nimesi ja mikä oli sotilasarvosi siihen aikaan?

Gary Voorhis: Olen Gary Voorhis, siihen aikaan kolmannen luokan tulenohjausmies, AEGIS-tietokoneteknikko ja CEC-operaattori. 

Haastattelija: Kuvaile laivaa jossa olit ja millaista työsi oli.

Gary Voorhis: Olin USS Princetonilla, CG-59. [Linkki Wikipedia: USS Princeton (CG-59)] Minun työni oli ladata kryptoa, huolehtia CEC-laitteistosta ja kaikista AEGIS-asejärjestelmää pyörittävistä keskustietokoneista. Pyöritin kaikkia AEGIS-asejärjestelmää pyörittäviä keskustietokoneita, johon kuului mukaan myös SPY-1 –tutka ja melko lailla kaikki mitä pyörittää tietokonejärjestelmä. Tuon lisäksi kaikkien taistelussa mukana olevien valvontapöytien toiminta ja huolto oli minun vastuualuettani. Itse asiassa juuri se antoi minulle pääsyn näkemään niitä [tutka]jälkiä silloin kun ne tapahtuivat.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla tulenohjausmies. [Linkki Wikipedia: Fire Controlman, ”kehittyneiden asejärjestelmien tulenohjausmies, laivasto”]

SPY-1 -tutka

Haastattelija: Olet tainnut kertoa, että mukana oli joukko uusia järjestelmiä, kuten SPY-1 –tutka. [Linkki Wikipedia: AN/SPY-1]

Gary Voorhis: Ihmiset ovat siinä uskossa, että tuo tavara oli juuri asennettu. Se oli uutuus laivalla jo parin vuoden ajan, tässä ei puhuta viime kuusta, ja sitten me olisimme lähteneet matkaan. Se laitteisto oli ollut jo kokonaisen joukkojen sijoittelun ajan. Me itse asiassa ammuimme Afganistanissa ja myös Irakissa ”määrittelemättömän” määrän Tomahawk-ohjuksia, joten nämä järjestelmät olivat läpikäyneet jo taistelutestin ja osoittaneet olevansa täysin luotettavia. [Linkki Wikipedia: BGM-109 Tomahawk] Haluan tehdä tuon selväksi.  

Pähkähullut tuntemattomat kontaktit

Haastattelija: Milloin sinä tulit sillä marraskuun 10. päivän [2004] viikolla ensimmäistä kertoo tietoiseksi joistakin tuntemattomista kontakteista?

Gary Voorhis: Minä sain itse asiassa soiton SPY-kavereilta. Siellä on kokonaan eri itse SPY-tutkaa pyörittävä tekniikka. He sanoivat, että heillä on tukku sotkua, että heidän täytyy ajaa järjestelmä alas järjestelmän kalibroimista varten. Heidän piti päästä eroon sotkusta, koska heillä oli periaatteessa esille nousevia näkymättömiä jälkiä, jotka eivät voineet olla siellä, siis periaatteessa pähkähulluja jälkiä.

Tutkajärjet olivat selkeitä, mutta ne liikkuivat liian hitaasti. Ne lensivät vain 100 solmun [185 km/h] nopeudella. Minä itse en nähnyt koskaan suurta 5 – 10 jäljen joukkoa, mutta näin kolme samalla kertaa. On muistettava, että ihmiset ovat taistelukeskuksessa eri aikoihin. Jälkiä on saattanut olla 10, mutta minä en itse koskaan sitä nähnyt. Suurin määrä mitä minä näin yhdellä kertaa oli kolme, ainakin silloin kun olin läsnä taistelukeskuksessa heidän seuratessa niitä.      

Tutka toimii oikein

Gary Voorhis: He ajoivat koko järjestelmän alas, kalibroivat kaiken, käynnistivät kaiken uudelleen. SPY-järjestelmä, ainoastaan SPY-järjestelmä ajatettiin alas. Ajoimme diagnostiikkaa, jossa annetaan periaatteessa vain tietokoneohjelmien käydä se läpi ja varmistaa, ettei järjestelmässä ole vikoja tai ongelmia. Sitten tarkistimme kaikki kytkennät, joka ikinen järjestelmän osa testattiin. Lopputulos oli 100 % käyttökelpoisuus. Siellä on ohjelmisto joka ottaa tutkasotkun automaattisesti pois. [Linkki Wikipedia: Clutter (radar), ”tutkasotku”] Pystyimme varmistamaan, että toimintahäiriötä ei ollut.

Kuvateksti: Gary Voorhis sanoo tutkan olleen testien perusteella 100 %:sti käyttökelpoinen, toimintahäiriöitä ei ollut.

Esineitä, tuntemattomia ilma-aluksia

Gary Voorhis: Tuo kaikki ei tehnyt mitään muuta kuin teki jäljistä selkeitä, selkeämpiä. Siinä vaiheessa he tiesivät jäljittävänsä itse asiassa esineitä. Siitä on nyt 14 vuotta aikaa… Jotain 3 – 5 viiden päivän ajan me jäljitimme joukkoa tuntemattomia ilma-aluksia. Sitten jossakin vaiheessa me teimme niille F-18:lla pysäytyksen. Vasta pysäytettäessä ne alkoivat lisätä lentokorkeuttaan ja laskeutua, tehdä kaikenlaisia järjettömiä liikkeitä.

Me tiesimme

Gary Voorhis: Me olimme katselleet niitä kapineita koko viikon BIG EYES-kiikareilla. Meillä oli myös omat henkilökohtaiset kiikarit. Olimme tuijottaneet kuinka ne kapineet lentelivät ympäriinsä. Jotkut olivat jännittyneitä, jotkut taas eivät tienneet siitä. Suuri osa tuosta informaatiosta oli yhä salaista. Me emme tietenkään kertoneet kannen merimiehille seuraamistamme tuntemattomista, mutta kaikki me tiesimme, siis me joilla oli turvallisuusluokitus ja jotain tekemistä tutkien kanssa. Me kaikki tiesimme.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos englanninkielisellä hakusanalla Big Eyes, laivasto.

F vai F, ystävä vai vihollinen?

Haastattelija: Ja nuo kapineetko eivät sopineet yhteen minkään tunnetun lentokoneen kanssa? Niissä ei ollut IFF-omakonetunnusta tai transponderia? [IFF = identification, friend or foe, ”tunnistus, ystävä vai vihollinen”] [Linkki Wikipedia: Omakonetunnus (IFF)] [Linkki Wikipedia: Toisiotutkavastain (transponderi)]

Gary Voorhis: Kyllä, ongelma oli tuo. Ne eivät ”kaakattaneet” [squawking] mitään, mikä tarkoittaa että ne eivät lähettäneet lentonsa numeroa tai IFF-lukemiaan. Ne eivät lähettäneet mitään, ainakaan mitä me pystyimme sanomaan tavallisilla järjestelmillä. Elektronisen sodankäynnin kaverit olisivat voineet poimia jotain muuta, mutta minulla ei ole mitään ilmoituksia siitä että hekään olisivat poimineet mitään.

”Ääniluotaus”, kaikuluotaus

Gary Voorhis: Tiedän faktana yhdeltä ääniluotausteknikolta [kaikuluotausteknikolta], että he saivat niistä yhdestä ”passiivisen jäljen”, joten he siis periaatteessa kuulivat sen. He kuulivat sen lentävän ohitse. Sen tuottama ääni on tietyllä taajuuskaistalla, tietyllä taajuudella, joten joka kerta kun he kuulevat sen uudelleen, niin he tietävät täsmälleen minkä kuulivat ja mikä se oli. [Linkki Wikipedia: Taajuus] [Linkki Wikipedia: Kaikuluotaus]

Haastattelija: Olivatko ääniluotausjäljet vedestä? Niiden on täytynyt olla vedestä…

Gary Voorhis: Minun käsitykseni mukaan se itse asiassa lensi yläpuolella. On muistattava, että ei ääni lopu veteen osuessaan, se menee veteen. Passiivinen tutkajärjestelmä tai passiivinen kaikuluotausjärjestelmä pystyy jäljittämään lentokoneita, kaikkea pinnalla, kunhan se on tietyllä toimintamatkalla. He pystyvät jäljittämään suihkuhävittäjiä, kaikkea, koska he tuntevat niiden äänet.         

Haastattelija: Ymmärrän mitä sanot. Kaikuluotausteknikot pystyvät poimimaan sen vaikka se lentäisikin ilmassa.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos englanninkielisellä hakusanalla kaikuluotausteknikko.

Ilmatilan loukkaus

Haastattelija: Te olitte siis tuossa vaiheessa melko varmoja, että kyse ei ollut tutkasotkusta?

Gary Voorhis: Kyllä, olimme 100 % varmoja, että se ei ollut sitä. Me istuimme vain ihmetellen, että miksi he eivät tee asialle jotain, miksi he eivät tutki sitä? Miksi me emme tulita niitä? Ne loukkaavat meidän ilmatilaamme. Me kaikki vain istuimme siellä tavallaan pimennossa sen suhteen minkä kanssa olimme tarkalleen ottaen tekemisissä. [Linkki Wikipedia: Ilmatilan loukkaus]

TIC TAC

Gary Voorhis: Sinä päivänä kun he tekivät pysäytyksen, niin kaikki ne joilla oli turvallisuusluokitus, istuivat jossakin mistä oli yhteys mantereelle. Me kaikki katselimme tosiasiallista pysäytystä samalla kun se tapahtui. Se oli täysin ällistyttävää. Näimme niitä kapineita läheltä. On eri asia nähdä niitä kaukaa BIG EYESilla. BIG EYESit ovat melko hyvät kiikarit, emmekä me silti pystyneet käsittämään aivan niiden muotoa, mutta niiden tiesi olevan siellä. Niistä käytettiin nimitystä TIC TAC, koska muodosta, mallista tai niiden ulkonäöstä ei saanut selvää.

Mitä omituisinta

Gary Voorhis: Videolla se näkyi, pystyi näkemään miltä ne näyttivät ja miten ne liikkuivat ja itse asiassa muuttivat muotoaan. Se oli mitä omituisin asia. Minä olin tyyliin, että tuo on kerrassaan ihmeellistä, siis kun näki mitä se teki. Se meni yli 25 000 jalan [7,6 kilometrin] korkeudelle ja tuli sitten alas… ei missään ajassa, siihen ei kulunut aikaa lainkaan. Tarkoitan, että räpsäytit silmiäsi, niin se oli jo siellä. Se oli niin älyttömän nopea. Ja mitä käännöksiä se teki, ja niiden liiketapa… Ainakin minun tietääkseni se ylitti fysiikan lakien rajat. Minusta oli ällistyttävää, että oli fysiikan toinen kerros, jota me emme olleet vielä saavuttaneet. Minulle se oli avoin ovi johonkin uuteen.

Selkeämpi video

Gary Voorhis: Minä menin itse asiassa tekemään siitä tallennetta omalle salaiselle tietokoneelleni, jotta pystyisin tutkimaan sitä ja katsomaan sitä uudelleen. Kun pääsin takaisin alas tietokoneelleni jolla sitä katselin, se oli jo mennyt pois. Meillä oli se ladattuna kovalevylle kopion tekemistä varten.

Haastattelija: Sinä siis puhut pidemmästä versiosta sitä [videota], jonka me nyt [julkisuudessa] näemme?

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla epäselvä video. Kuva ei liity tapaukseen.

Gary Voorhis: Kyllä, se video oli paljon selkeämpi, aluksen muodon pystyi näkemään, sen näki liikkuvan, se oli täysin erottuva. Se liikkui ja muutti muotoaan. Se oli rehellisesti sanottuna uskomatonta.

Haastattelija: Sinä et ollut SPY-[tutka]kaveri, sinä et sananmukaisesti valinnut yhtä kohdetta ja seurannut sitä? Näitkö sen tallenteen toistettuna?

Gary Voorhis: Kyllä. Meillä oli turvallisuusluokitus kaikkialle pääsemiseen. Minä olin kaiken aikaa vain kärpäsenä katossa. Minä olen ensikäden todistaja sille kaikelle. Olin kuin liimattu niihin kontakteihin, innostuin joka kerta kun oli uusi.

BIG EYES

Haastattelija: Te päätitte katsoa niitä kapineita BIG EYES [kiikareilla].

Gary Voorhis: Kyllä.

Haastattelija: Kerro millainen se päivä oli.

Gary Voorhis: He rajoittivat sitä lopulta, mutta jonkin aikaa me vain vuorottelimme, kaikki siitä kiinnostuneet olivat siellä, siellä oli melkoinen joukko ihmisiä. Päivä oli kuin mikä tahansa päivä.

Haastattelija: Kuvaile sitä, koska ihmiset eivät tiedä.

Gary Voorhis: CG-59:n, USS Princetonin komentosillan molemmilla puolilla on alustat, joilla on BIG EYESit, jotka ovat siis valtavan kokoiset teleskooppimaiset kiikarit. Niillä katsomiseksi on mentävä ylös ja kierrettävä komentosilta. Kaikki eivät pääse sinne, on oltava erityishenkilö. Näin niillä muutaman kerran ja palasin sitten omien kiikareideni käyttöön, joilla itse asiassa päädyinkin näkemään ne paremmin.

Haastattelija: Kuvaile kuinka kaukaa ja mitä näit.

Gary Voorhis: Kiikareilla katsottuna ne näyttivät periaatteessa vain pieniltä täpliltä. Sen pystyi sanomaan olevan siellä ja sitten taas ei, sitten näki toisen. Ei tiennyt oliko se toinen vai se sama, joka oli vain kadonnut ja palannut samaan paikkaan. Vähän kuin olisi nähnyt hyttysparven, mutta niiden tiesi olevan [tutka]jälkiä ja suuria esineitä.

Haastattelija: Yrititkö katsoa niitä päivällä vai vain yöllä?

Gary Voorhis: Yritin katsoa niitä päivällä ja yöllä. En pystynyt näkemään niitä yöllä. Päiväsaikaan pystyin näkemään niiden täplien liikkuvan ympäriinsä, mutta yöllä ei saanut selvää, en ainakaan minä.

Omat kiikarit

Gary Voorhis: Näin omilla kiikareillani hieman selkeämmin. Melkein kuin olisi katsellut horisontista tulossa olevaa risteilylaivaa: sen tietää olevan risteilijä, mutta ei pysty sanomaan millainen, tiedät vain sen olevan laiva. Yleismuoto näkyi, mutta mitään selvästi erottuvaa siitä ei voinut sanoa, eikä sillä ollut väliä kuinka lähelle ne tulivat.

Haastattelija: Sinä siis katselit omilla kiikareillasi periaatteessa sinne mistä tutkapaluut tulivat. Käytit kiikareita nähdäksesi ne kapineet. Sinä siis näit ne yöllä ja päivällä, eikö?

Gary Voorhis: Kyllä, hämärässä ja yöllä. Päivänvalon aikaan minulla ei ollut mahdollisuutta olla tarpeeksi lähellä. Näin niitä ajoittain. Menin alas taistelukeskukseen jos ne jäljet olivat läsnä, sain niiden etäisyyden ja suuntiman. Tiesin siis täsmälleen missä ne olivat, tiesin minne kohtaa taivasta oli katsottava, joten menin katsomaan. Joskus en pystynyt näkemään niitä, joskus pystyin näkemään jotain. Ainoat kerrat kun pystyin vahvistamaan siellä todella olevan jotain, oli kun se ampaisi suoraan ylöspäin tai liikkui. Kun ne liikkuivat, menin taistelukeskukseen, eikä siellä ollut sitten mitään.

Tutka vs. kiikarit

Haastattelija: Sinä siis ristiinkorreloit niitä tutkan kanssa. Kun saitte tutkasignaalin, niin sinä otit kiikarit ja katsoit. Ne olivat siellä, näit ne useimmiten. Sanoit nähneesi ne kirkasvärisinä valoina taivaalla. Jos ne katosivat, ne katosivat myös tukasta. Sinä vahvistit tutkan havaitseman olevan totta ja tutka vahvisti sinun näkemäsi olevan totta.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos englanninkielisellä hakusanalla kiikarit, laivasto.

Gary Voorhis: Kyllä. Ne ilmestyivät meidän tutkaamme. Meillä on 256 merimailin [474 kilometrin] toimintamatka molempiin suuntiin. Jos katsoo vain SPY-1 tutkaa, kuten me periaatteessa teimme, niin ikkuna on 256 merimailia, periaatteessa horisontista horisonttiin.

Haastattelija: Sinä näit niitä ymmärtääkseni myös yöllä. Olet sanonut niissä olleen yöllä tavallaan fosforesenssimainen loiste. [Linkki Wikipedia: Fosforesenssi]

Gary Voorhis: Kyllä. Niissä ei ollut todella kirkasta intensiivistä valoa, ainakaan mitä minä näin. Minä en nähnyt niiden kapineiden lentävän laivan yli tai mitään sellaista. Eräät toiset kaverit näkivät niiden muodostaneen sananmukaisesti muodostelman ja kiitäneen aivan laivan yli, mutta minä en nähnyt mitään sellaista. Tuosta syystä olisi mielenkiintoista kuulla kaikkien selonteko. Sean Cahillilla on todella mielenkiintoinen selonteko niiden näkemisestä melko paljon lähempää paljain silmin. Meidän jäljittämämme olivat F-18:sta kokoisia. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F/A-18 Hornet]

Haastattelija: Niissä kapineissa oli yöllä fosforesenssimainen loiste. Syöksähtelivätkö ne ympäriinsä? Näitkö niiden liikkeen paremmin silloin?

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla UAP, tunnistamaton ilmailmiö (jonka muoto ei ole TIC TAC).

Gary Voorhis: Ne pysyivät ylipäänsä vakaalla kurssilla poikki horisontin. Ne menivät vain 100 solmun nopeudella. Kun ne tekivät niin, niin ne näyttivät siltä etäisyydeltä katsottuna melkein kuin olisivat olleet paikallaan, elleivät ne sitten päättäneet kiihdyttää nopeasti.

Haastattelija: Näitkö sellaista?

Gary Voorhis: Kyllä. Näin useita kertoja kun se kiihdytti äkisti kohtisuoraan ylöspäin, mutta kun menin alas, niin he sanoivat, että se vain katosi.

Kiihdytys

Haastattelija: Näitkö jotain silloin kun ne ampaisivat ylöspäin?

Gary Voorhis: Ne liikkuivat tavallaan omituisella tavalla, koska todellista kiihdytystä ei ollut. Ne vain liikkuivat siitä paikasta missä ne olivat, siihen nopeuteen millä ne tulisivat kulkemaan. Tai sitten se tapahtui niin nopeasti, että en pystynyt havaitsemaan sitä. Se kapine vain ampaisi kohtisuoraan ylöspäin valtavalla nopeudella. Sinä vain periaatteessa tajusit, että se ei ole siinä enää ja ymmärsit sen menneen ylöspäin. Suunnan tiesi koska silmin näki valojuovan.

Se oli niin nopea, että ei pystynyt sanomaan kuinka nopea se todella oli. Kun menin taistelukeskukseen kysymään, että missä se nyt on, niin sanottiin että se ei ole siellä enää. He eivät pystyneet edes seuraamaan sitä. He eivät edes tienneet sen liikkuneen ylöspäin, koska se liikkui niin nopeasti. Tuossa vaiheessa ollaan siis yli hypersoonisen nopeuden.

Kuvateksti: Jos kappaleen nopeus on yli hypersoonisen nopeuden, sen nopeus on yli kymmenkertaisen äänennopeuden. [Linkki Wikipedia: Mach-luku]

Lähtee kuin luoti kivääristä

Haastattelija: He [torjuntahävittäjät, David Fravor] sanoivat sen lähteneen kuin luoti kivääristä. Se kiihdytti niin nopeasti. Niin ainakin raportoitiin.

Gary Voorhis: Kyllä. Tuo on ainoa tapa jolla sitä voi kuvailla, paitsi että se on vielä nopeampi. Luodin kiihdytystä on vaikea havaita, koska se on nopeampi kuin mitä pystyy havaitsemaan.

Kuvateksti: Luodin lähtöä kivääristä on vaikea seurata paljain silmin tai kiikareilla.

Niin se on…

Haastattelija: Kevin [Day] on sanonut, että näillä UAP:lla oli taipumus tavallaan vältellä laivoja, jos mahdollista.

Gary Voorhis: Ei. Minä en usko niiden tehneen niin, ne eivät vain reagoineet meidän siellä oloomme, niin se on. Ne vain tulivat alas ja leijuivat tehden sen mikä niiden ensisijainen toimintaohje oli. Sitten kun ne saavuttivat tutkanäyttöjemme rajat, ne putosivat pois tutkiemme näytöiltä. Ne kaikki olivat ylipäänsä matkalla kohti samaa aluetta, mutta me emme tiedä mitä sen jälkeen tapahtui kun ne katosivat tutkasta.           

Helikopteri saapuu

Gary Voorhis: [Laivan] kyytiin tuli itse asiassa helikopteri, näin parin tavallisen siviilipukuisen ja muutaman upseerilta näyttäneen tulevan. Noin 15 – 20 minuuttia myöhemmin minut kutsuttiin kirjaamaan ulos kaikki datatallenteet. He veivät ne. He tyhjensivät myös CEC:n, he tyhjensivät meidän CEC:mme.

Haastattelija: Oliko tavallista, että tyypit tulevat pyytämään tuota tavaraa?

Gary Voorhis: Ei, ei ole. Minulla ei ole mitään käsitystä keitä he olivat. Minä allekirjoitin ja he veivät ne. Minulle sanottiin, että jos jotain muita nauhoitteita on, niin ne on tuhottava. Kävin meidän nauhoitteemme läpi ja tuhosin aivan kaiken.

Haastattelija: Miten he pääsivät laivalle niin nopeasti tapauksen jälkeen?

Gary Voorhis: Me olimme seuranneet niitä useita päiviä, komentoketjussa tiedettiin. Niillä kavereilla oli runsaasti aikaa päästä kyytiin, lentotukialukselta tai jopa mantereelta, emme me niin kaukana olleet. Jos he tiesivät, että tulisimme tekemään pysäytyksen ja meillä olisi mahdollisesti lennolta dataa, niin he olivat valmiina.

Mitä ne olivat?

Haastattelija: Mitä sinä henkilökohtaisesti ajattelet niiden esineiden olleen?

Gary Voorhis: Aa… Hmm… Fysiikan ja tekniikan näkökulmasta katsottuna… minä… Minä en ymmärtänyt miten ne pystyivät tekemään sen mitä ne tekivät. Tiesin vain, että ne olivat teknologiaa joka oli paljon yli sen mistä minä tiesin, tai mistä tiedän tänäkään päivänä. En tiennyt mistä ne olivat peräisin. Minulla ei todellakaan ole siitä hyvää toimivaa teoriaa. On paljon asioita, joita olen ajatellut niiden voineen olla.

Haluan ajatella rationaalisesti, en halua hypätä mihinkään johtopäätöksiin. Ainoa asia mitä voin siitä sanoa, on että se oli ällistyttävää teknologian esittelyä. [Linkki: Teknologia] En aio spekuloida niiden täsmällistä alkuperää tai mitään sellaista, mutta se oli melko ihmeellistä. Rehellisesti sanottuna tuo tapahtuma ihmetytti minua. Olen ollut uskomuksissani skeptinen koko elämäni, että tällä planeetalla olisi edistyksellistä teknologiaa. Tiedäthän? Se vain… oliko se vai ei… sinähän tiedät… Nyt tiedän, että on kokonaan toinen kerros fysiikkaa ja tekniikan alaa, johon ei ole vielä edes koskettu.

Kuvateksti: Gary Voorhis puhuu sen suuntaisesti, että ihmiset eivät olisi keksineet vielä kaikkea fysiikkaa. [Linkki Wikipedia: Fysiikka]

Kaikki järjestelmät eivät havainneet

Gary Voorhis: SPY-kaverit työskentelivät suoraan sitä jäljittäneen järjestelmän parissa. Ymmärtääkseni kaikki järjestelmät eivät havainneet niitä. SPY pystyi näkemään ne päivänselvästi.

Järjetöntä edistyksellistä teknologiaa

Haastattelija: Haluatko lisätä vielä jotain mitä en kysynyt?

Gary Voorhis: Haluaisin vain sanoa, että minun laivallani oli yli 400 ihmistä ja lentotukialuksella 5000. On oltava joitakin muita ihmisiä, jotka voivat tehdä yhteistyötä jutussa. Minulle se oli ällistyttävä tilanne, jossa näin hieman järjetöntä edistyksellistä teknologiaa, jollekin toiselle ihmiselle se oli uskonnollinen kokemus. Tarkoitan, että kaikilla on erilainen näkemys tapahtuneesta.

Haluaisin kuulla ja tehdä yhteistyötä kenen tahansa muun kanssa joka päättää astua esiin, siis väitellä ja keskustella siitä, koska se tapahtui. Ei ole kyse siitä tapahtuiko se vai ei, se tapahtui. Haluaisin kovasti tietää jos siellä on joku joka tietää siitä enemmän ja täyttäisi meidän aukkopaikkamme. On pakko olla muita ihmisiä, jotka käsittelevät samaa asiaa.

Kuvateksti: Haastateltava päätyy havainnoissaan lopulta vuoteen 2023.

Lentäjä Mark Hulsey: UFO tutkassa (2002) ja näköhavainto (2023)

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. 1 h 21 min pitkästä haastattelusta on käännetty pääasiassa vain havainnot.

Hän on täällä tänään

Haastattelija: Voitko esitellä itsesi ja kertoa hieman miksi olet täällä tänään.

Mark Hulsey: Nimeni on Mark Hulsey. Olen eläkkeelle jäänyt merijalkaväen F-18 -lentäjä ja tällä hetkellä ammattilentäjä yksityiselle teknologiamiljardöörille. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F/A-18 Hornet] Näin joitakin melko mielenkiintoisia asioita pari kuukautta sitten [2023]. Siksi olen täällä.

Haastattelija: Tapahtuiko se lentäessäsi Yhdysvaltojen yllä?

Mark Hulsey: Se tapahtui Kalifornian rannikolla 47 000 jalan [14,3 kilometrin] korkeudella keskellä yötä, klo 12 keskiyöllä.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla Kalifornian rannikko. [Linkki Wikipedia: Kalifornia]

BVR-pysäytykset

Haastattelija: Palataan tuohon myöhemmin. Kun lensit siellä itäisellä merialueella tai jossakin muualla urasi aikana, niin oliko sinulla lentäessäsi mitään erikoisia kokemuksia, joille sinulla ei ollut selitystä?

Mark Hulsey: Kyllä. Mieleen tulee erityisesti yksi. Minulla on ollut takaumia siitä sen jälkeen mitä tapahtui siellä Kalifornian rannikolla. Tämä tapahtui Beaufortissa kun olimme tekemässä BVR-pysäytyksiä.

Haastattelija: Yli visuaalisen välimatkan?

Mark Hulsey: Kyllä, olen pahoillani, pysäytyksiä yli visuaalisen välimatkan. [BVR = beyond visual range = ”yli visuaalisen välimatkan”] Saimme soiton merilordilta aivan 9/11:n jälkeen. Meiltä kysyttiin voisimmeko torjua lentokoneen, josta ei puhuttu. He olivat havainneet tutkalla lentokoneen.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla 9/11. [Linkki Wikipedia: Syyskuun 11. päivän terroriteot]

Haastattelija: Onko merilordi tavallaan kuin tutkavalvontalaitos, joka valvoo oleellisesti meren päältä?

Mark Hulsey: Kyllä. Sieltä oli tulossa lentokone puolustuksen tunnistusvyöhykkeelle. Me laskeuduimme alle 5000 jalan [1,5 kilometrin] korkeudelle. Tutkamme katsoivat ylöspäin.

APG-73

Haastattelija: Mikä tutka oli kyseessä?

Mark Hulsey: Sillä hetkellä APG-73. Menimme tunnistamaan visuaalisesti. Luultavasti noin viisi mailia [8 kilometriä] ennen pysäytystä se jälki pysähtyi tutkaamme, se vain seisahtui. Emme lähestyneet sitä enää, se piti saman etäisyyden kun olimme lähestymässä. Meidän nopeutemme oli yli Mach 1. Tarkoitan, että olimme jälkipolttimella ja menimme yli yhden Machin nopeudella. Yritimme torjua sitä kapinetta. Se vain pysähtyi ja pysyi siinä.

Haastattelija: Suhteessa teidän lentokoneeseenne vai…

Mark Hulsey: Suhteessa tutkaan, koska me emme saaneet siitä koskaan visuaalista näköhavaintoa. Se vain pysyi siinä. Seuraavaksi tiesimmekin, että se alkoi liikkua poispäin meistä. Se vain periaatteessa lensi ulos näytöltä.

Haastattelija: Sen on siis täytynyt vähintäänkin vastata teidän ilmanopeuteenne pystyäkseen pysymään paikallaan teidän tutkassanne. Eikö?

Mark Hulsey: Ehdottomasti juuri niin, mutta kiinnitimme huomiomme erityisesti siihen, että meillä oli tietty lähestymistahti ja se pysähtyi lähes silmänräpäyksessä tutkaan. Sitten se pysyi siinä vähän aikaa ja vain katosi tutkasta. Me emme ajatelleet siitä mitään, koska emme olleet kokeneet koskaan mitään sellaista. Ehkä se oli toimintahäiriö, tiedäthän… Merilordi palasi asiaan ja sanoi, että heillä ei ole siitä jälkeä enää. Me vain palasimme ja annoimme heille suullisen selvityksen.

Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla APG-73 -tutka. [Linkki Wikipedia: AN/APG-65 tutkaperhe (AN/APG-73)] Kun tutkassa näkyy sellaista mitä siellä ei pitäisi olla, se tulee luokiteltua helposti toimintahäiriöksi.

Kukaan ei välitä mitään

Haastattelija: Puhuitteko siitä kenellekään mitään lentolaivueessanne?

Mark Hulsey: Kyllä. Muillakin ihmisillä oli samankaltaisia tapauksia joissa he olivat nähneet jotain tutkassa, lähteneet ajamaan takaa ja kapine oli vain kadonnut tutkasta.

Haastattelija: Mikä ajattelet sen olleen?

Mark Hulsey: En halua sanoa, että kyse oli koulutuksen puutteesta, mutta… Kaikki yrittivät vain saada rastin ruutuun siltä päivältä, kukaan ei todellakaan välittänyt siitä mitään. En koskaan edes ajatellut sitä kuin vasta vuosia myöhemmin.

Kuvateksti: Lentäjä Mark Hulseyn puheista saa sellaisen käsityksen, että kukaan ei välittänyt asiasta mitään.

Häpeällistä

Haastattelija: Ajattelitko koskaan ottaa yhteyttä tutka-asemaan?

Mark Hulsey: En siihen aikaan, en lainkaan, eivätkä hekään tavoitelleet meitä. HUD-nauhat paiskattiin kovalevyjen kanssa vain periaatteessa kierrätykseen. Me emme pitäneet mitään, mikä on nykypäivänä häpeällistä. Olisi ollut mukava jos olisi ollut jotain noita tutkanauhoja analysoitaviksi.

Aseistamattomat pysäyttäjät

Haastattelija: Se oli kuitenkin riittävän tärkeää, että sotilaslentokone lähetettiin pysäyttämään. He siis lähettivät sinut tunnistamaan sitä. Oletan, että teillä ei ollut mitään aseita.

Mark Hulsey: Ei, ei ollut.

Mark Hulsey: Jälkikäteen ajatellen pidän outona sitä, että miksi he lähettivät matkaan kaksi aseistamatonta hävittäjälentokonetta.

Haastattelija: Olisiko se voinut olla Cessna tai jokin?

Mark Hulsey: Ei, ei. [Alkaa nauraa.] Minä en tiedä mikä se oli, kertoisin mielelläni. Haluaisin mielelläni selityksen, että mikä se oli. Kuten sanoin, niin en ajatellut sitä kuin vasta vuosia myöhemmin kohtaamiseni jälkeen.

Kuvateksti: Haastateltu lentäjä alkaa nauraa kun haastattelija yrittää ehdottaa, että kyseessä oli ”Cessna tai jokin”. [Linkki Wikipedia: Cessna]

Komentoketjussa ei välitetä mitään

Haastattelija: Saiko kukaan komentorakenteessanne siitä tietoa?

Mark Hulsey: Kyllä, kaikki. Me kerroimme siitä ihmisille, mutta kukaan ei välittänyt.

Haastattelija: Minä vuonna tuo tapahtui.

Mark Hulsey: Tämä tapahtui arvellakseni vuonna 2002, suunnilleen jossain niillä tienoilla parhaiden muistikuvieni mukaan.

Ystävä vai vihollinen?

Mark Hulsey: Merilordi tavoitteli meitä ja pyysi tekemään visuaalisen tunnistuksen pysäytyksen, koska heillä oli kohde joka ei puhunut eikä ”kaakattanut” heille.

Haastattelija: Ja ”kaakattaminen” tarkoittaa mitä? Ystävä vai vihollinen?

Mark Hulsey: Kyllä. ”Kaakattaminen”, kuin transponderi. Jokaiselle Yhdysvaltoihin tulossa olevalle lentokoneelle annetaan tietty transponderikoodi, jotta he tietävät mikä lentokone on kyseessä. Tällä ei ollut transponderikoodia, eikä se ”kaakattanut”. Se oli matalalla. Se ei tullut kohti Yhdysvaltojen rannikkoa kovin suurella nopeudella. Kuten sanoin, niin pääsimme luultavasti noin 5 mailin [8 kilometrin] etäisyydelle ja se vain pysähtyi tutkaamme. Meillä oli TD-ruutu sen ympärillä.

Haastattelija: Oliko?

Mark Hulsey: Kyllä, meillä oli TD-ruutu sen ympärillä kun olimme STT:ssä.

STT

Haastattelija: Oliko se tutkassanne ennen kuin menitte STT-moodiin? Niille jotka eivät tiedä: se on keskitetympi tutkamoodi johon APG-73 pystyi siirtymään.

Mark Hulsey: Skannasimme, poimimme sen tutkallamme. Kun osuimme siihen, niin menimme STT-moodiin ja lukittauduimme siihen. Silloin tulimme alas 25 000 jalan [7,6 kilometrin] korkeudelta. Ujelsimme alas kohti vettä, se oli syöksy selvittämään mitä oli meneillään. Menimme pysäyttämään. Viiden mailin päässä se vain pysähtyi tutkaan, pysähtyi täysin. Outoa oli, että jos muistat APG-73 tutkan… Miten se voi olla paikallaan tutkassa?

Haastattelija: Tutkat heijastavat tyypillisesti energiaa liikkuvasta esineestä.

Mark Hulsey: Juuri niin.

Haastattelija: Jos se on paikallaan suhteessa teidän lentokoneeseenne, niin sitä olisi vaikeampi havaita. On mielenkiintoista, että havaitsitte sen yhä.

Mark Hulsey: Juuri niin. Ja sitten se liikkui meistä poispäin, suoraan pois näytöltä.

TD-ruutu alkaa vilkkua

Haastattelija: Näkyikö maalitauluaspekti?

Mark Hulsey: Kyllä, aspektivektori oli. Olimme menossa suoraan eteenpäin.

Haastattelija: Olitte sulautumassa tutkassa samaksi kohteeksi…

Mark Hulsey: Olimme menossa sulautumaan, olimme tulittajan asemassa.

Haastattelija: Ja sitten te ette koskaan päässeet siihen asti.

Mark Hulsey: Ei. Piiput oli suoraan sitä kohti ja se pysähtyi. Ja sen vain lensi luotamme pois. TD-ruutu alkoi vilkkua ja se kapine katosi.

Kuvateksti: Lentäjät käyttävät termia ”TD-ruutu”, mutta kumpikaan heistä ei selitä mitä se lentokoneen ohjaamossa tarkoittaa.

Lentokone laittaa pakin päälle

Haastattelija: Oliko mitään korkeusaseman muutoksia?

Mark Hulsey: Ei, ei lainkaan. Korkeus oli sama. Se tuli kohti ja meni pois. Muistat, että tutka näyttää maalitaulun aspektivektorin [maalitaulun kulkusuunnan]. Se aspektivektori ei koskaan muuttunut, mikä oli todella outoa.

Haastattelija: Se siis osoitti teitä kohti.

Mark Hulsey: Kohti meitä.

Haastattelija: Se tarkoittaa siis sitä, että te olitte tulossa sen esineen kanssa toisiamme kohti nokat vastakkain. Se lähti siis periaatteessa pakittamaan samalla kun se aspektivektori osoitti yhä teitä kohti.

Mark Hulsey: Kyllä.

Haastattelija: Tuo on todella outoa.

Mark Hulsey: Juuri niin.

Haastattelija: Tuo on todella mielenkiintoista. Hmm…

Mark Hulsey: Se ei antanut meidän koskaan päästä lähelle. Se kapine vain pysähtyi ja lensi pois luotamme. Emme päässeet koskaan sen lähelle, mikä on todella outoa.

Kuvateksti: Perinteisen lentokoneen on vaikea laittaa pakki päälle ja alkaa peruuttamaan, sen on käännettävä keula menosuuntaan päin.

Ei käännöstä

Haastattelija: Sekö ei kääntynyt pois?

Mark Hulsey: Ei ollut käännösaspektia, ei mitään, kapine vain pysähtyi  tutkassa, pysähtyi täysin tutkaan, ja liikkui sitten pois, suoraan pois, ei kulmassa. Ei toista suunta-aspektia, ei korkeusaseman muutosta, ei mitään. Se vain liikkui poispäin luotamme, samaan suuntaan kuin mekin olimme matkalla.

Haastattelija: Se oli siis tutkassasi ja maalitaulun aspektivektori oli kohti sinua. Se tarkoittaa sinua kohti tulevaa lentokonetta, joka lentää nokka kohti keulaasi. Tavallisestihan voisimme olettaa lentokoneen kaartavan, sen näkisi kaartavan 180-astetta ja lentävän vasta sitten vastakkaiseen suuntaan. Eikö?

Mark Hulsey: Jos ajattelee maallikkotermein, niin tilanne on sama kuin jos kaksi autoa olisi ajamassa nokkakolaria. Yhtäkkiä auto johon olet suoraan törmäämässä, meneekin 180-astetta vastakkaiseen suuntaan, välittömästi. Lentokone ei pysty tekemään noin. Ainoa tuohon pystyvä lentokone on helikopteri, mutta helikopterit eivät pysty lentämään niin nopeasti, niiden nopeus rajoittuu noin 180 solmuun [333 km/h]. Maailman nopein taitaa olla 210 solmua [389 km/h] tai jotain. Me olimme menomme pysäyttämään sitä nopeudella mach 1. [Mach 1 = 1223 km/h (meren pinnassa)] Lähestyimme sitä paljon yli Machin 1 nopeudella. Ei ole mitään mikä olisi pystynyt tekemään noin.

Hän ei olisi täällä tänään

Haastattelija: Muistatko millä nopeudelle lähestyitte toisianne?

Mark Hulsey: En muista, siitä on liian kauan aikaa. Mutta tiedän oman nopeuteni torjuntatehtävässä olleen yli Mach 1.

Haastattelija: Sekin tuli sinua kohti jollakin nopeudella.

Mark Hulsey: Ehdottomasti niin, lähestymistahti oli melko hemmetin nopea. Sitten se vain pysähtyi välittömästi. Jos minä olisin pysähtynyt nopeudesta Mach 1 välittömästi, niin en olisi täällä tänään, olisin kuollut. Mutta se vain sananmukaisesti pysähtyi heti. Se ei… Muistan siitä päivästä sen, että se ei hidastanut, emme nähneet sen hidastavan lainkaan, se vain pysähtyi ja pysyi siinä. Sitten se jatkoi toiseen suuntaan.

Kuvateksti: Lentäjä Mark Hulsey kertoo, että hän olisi kuollut, jos hän olisi pysäyttänyt yhtäkkiä nopeudesta mach 1 (1223 km/h). [Linkki Wikipedia: Mach-luku]

Kiihdytys paikaltaan

Mark Hulsey: Kun ajattelet esineen lähtevän paikaltaan pakoon suuremmalla kuin Machin 1 nopeudella…

Haastattelija: Tuolla korkeudella ei kiihdytetä kovin nopeasti, ellet laskeudu tai jotain.

Mark Hulsey: Me olimme noin 5000 jalan [1,5 kilometrin] korkeudella. Ilma on siellä niin tiheää, että ei ole mitään mahdollisuutta.

Mielenkiintoista käytöstä

Haastattelija: Todellakin melko mielenkiintoista käytöstä. Olisiko meillä ollut vuonna 2002 jotain muuta joka olisi pystynyt käyttäytymään noin? Helikopterit, dronet, ehkä? [Linkki Wikipedia: Miehittämätön ilma-alus (drone, drooni)]

Mark Hulsey: Dronet eivät pysty lentämään noin suurella nopeudella. Se on mahdotonta. Vaikka dronet pystyisivätkin lentämään noin nopeasti, niin niiden kääntyessä näkyisi aspektimuutos.

Haastattelija: Kyllä, tuo on totta. Ja vuosi oli 2002.

Mark Hulsey: Meillä ei ollut siihen aikaan minkäänlaisia droneja tai mitään mitkä olisivat tehneet noin, ei edes F-22 Raptor. [Linkki Wikipedia: Lockheed Martin F-22 Raptor] Ensinnäkin, me olisimme nähneet F-22 Raptorin tutkassa. Eikö? Ei mitenkään, koska me olisimme nähneet heidän kääntyvän. Olisivat he meitä epäilemättä pakoon päässeet, mutta me olisimme nähneet heidän kääntyvän. Eikä merilordi olisi myöskään lähettänyt meitä sinne pysäyttämään sitä. He olisivat tienneet sen olevan siellä.

ADIZ

Haastattelija: Kuinka kaukana rannikosta se oli?

Mark Hulsey: Se oli aivan ADIZ-alueen vieressä, joten siis rannikolta vähän yli 12, 14 tai 15 mailin etäisyydellä. 

Kuvateksti: ADIZ on lyhenne sanoista Air Defence Identidication Zone, ilmapuolustuksen tunnistusvyöhyke. Kuvassa on Japanin ADIZ. [Linkki Wikipedia: ADIZ (ilmapuolustuksen tunnistysvyöhyke)]

Toinen tapaus (2023)

Haastattelija: Mitä näit?

Mark Hulsey: Minulle iso juttu oli se, että olin yli 47 000 jalan [14,3 kilometrin] korkeudella. Useimmat liikennelentokoneet lentävät 28 000 – 38 000 jalan [8,5 – 11,6 kilometrin] korkeudella. Me olimme 47 000 jalan korkeudella, olimme kaikkien yläpuolella. Ainoat meidän yläpuolellamme olevat ihmiset olisivat voineet olla toisessa Gulfstreamin koneessa. [Linkki Wikipedia: Gulfstream Aerospace (amerikkalainen lentokoneyhtiö)] Meidän palveluissamme lakikorkeus on 51 000 jalkaa [15,5 kilometriä], mutta sillä korkeudella voi olla vain ehkä lennon 20 viimeistä minuuttia. Ei kukaan mene niin korkealle. Et pysty liikkumaan, liikuteltavuutta ei ole lainkaan.

Haastattelija: Miksi niin?

Mark Hulsey: Ilma on superohutta. Jos veisin Gulfstreamin lennon 51 000 jalan korkeudelle ja yrittäisin tehdä 180-asteen tai 360-asteen käännöksen, niin kääntösäde olisi luultavasti 10 mailia [16 kilometriä], koska ilma on niin ohutta.

Melko outoa

Haastattelija: No, sinä olit siellä. Mitä näit?

Mark Hulsey: Satuin katsomaan ulos ja näin kehään kiertävän valon. Kun katsoin ensimmäisen kerran ylöspäin, niin ajattelin että tuopa melko outoa, sen on pakko olla toinen lentokone.

Haastattelija: Seko meni tavallaan isoa helppoa kierrosta?

Mark Hulsey: Kuin näin sen ensimmäisen kerran, niin se oli tyyliin valo. Sitten näin sen takaa tulevan toisen. Kaksi valoa teki melkein kuin ympyräliikettä, kaksi ympyrää kiertävää valoa. Katsoin niitä, että tuopa outoa. Mikä olisi meidän yläpuolellamme? Ne olivat luultavasti 8000 tai 10 000 jalkaa [2,4 tai 3,0 kilometriä] meidän yläpuolellamme, melko korkealla. En nähnyt mitään muotoja tai mitään, näin vain valoja.

Soitto lennonjohtoon

Mark Hulsey: Kun näin ne, niin katsoin ensimmäiseksi liikenteen törmäyksenvälttöjärjestelmää. Katsoin nähdäkseni oliko yläpuolellamme ketään, en nähnyt mitään. Yläpuolella ei ollut mitään. Ajattelin, että ok, ehkä kyseessä ovat asevoimat. Sitten yhtäkkiä siellä olikin kolme valoa, jotka liikkuivat tavallaan kilparadan muotoista ympyräratakuviota. Kun näin kolmannen, niin ajattelin että tässä ei ole mitään järkeä, joten soitin lennonjohtoon. Sanoin, että tänne ilmestyi jotain valoja, onko täällä asevoimia?

Kuvateksti: Mark Hulsey kertoo soittaneensa lennonjohtoon. Kuva ei liity tapaukseen.

Tutka

Haastattelija: Sinä oletit niiden olevan heillä tutkassa?

Mark Hulsey: Kyllä. Oletin heidän palaavan asiaan ja sanovan, että siellä on meneillään sotilasoperaatio, koska olimme aivan Kalifornian rannikolla. Lennonjohdosta sanottiin, että ”ei, meillä ei ole tutkassa mitään”. Minä olin tyyliin, että hetkinen, tuo on melko outoa. Kysyin siltä kaverilta, että onko siellä menossa jotain sotilasoperaatioita? Hän sanoi, että siellä ei ole mitään, alueella ei ole sotilasoperaatioita.

Mitä hemmettiä….

Mark Hulsey: Jatkoin niiden katselua hetken. Ilmestyi neljäs valo. Se mikä minut todella sai hämmästymään, oli se minkä ajattelin olevan tähdenlento. Tämä muuttuu tässä hieman oudoksi. Ajattelin sen olevan tähdenlento. Katselin niitä kapineita ja ajattelin: ”ai, katselen noita ja tuolla näyttää olevan tähdenlento”. Se itse asiassa pysähtyi ja liittyi siihen muodostelmaan. Tuo… tuo… tuo… olin tyyliin, että mitä hemmettiä… Soitin uudelleen lennonjohtoon ja kerroin heille, että tuolla on nyt viisi valoa ja yksi niistä tuli juuri ylhäältä ja liittyi muodostelmaan.

Outo osuus

Mark Hulsey: Ne seurasivat meitä… Se oli todella outoa. Ne eivät olleet paikallaan pysyvällä kiertoradalla, ne olivat liikkuvalla kiertoradalla. Ne kiersivät rataa ja seurasivat meitä. Jos ne kerran seurasivat meitä, niin niiden täytyi ratanopeuden lisäksi liikkua meidän mukanamme 0,88 machin nopeudella. Tuo oli tämän todella outo osuus.

Ne liikkuivat meidän mukanamme. Se oli mielestäni omituisin koskaan näkemäni asia. Se seurasi mukanamme jonkin aikaa. Soitin pari kertaa uudelleen lennonjohtoon. Ne olivat liikkuneet ohjaamon yläpuolelle, sitten ne jälleen perääntyivät. Ne palasivat vielä yhden kerran ohjaamon päälle, silloin näin ne viimeisen kerran.

Kopio tutkanauhasta

Mark Hulsey: Pääsimme Mauille. [Linkki Wikipedia: Maui] Seuraavana aamuna sain puhelinsoiton keskuksen valvojalta… En aio kertoa hänen nimeään, mutta hän kertoi tehneensä minulle kopion tutkanauhasta. Hän lähetti minulle tutkanauhasta kopion. Hän lähetti sen minulle postissa. Miksi hän niin teki? Hän sanoi, että heillä oli myöhemmin korkeamman tason kokous. Kun he olivat tulleet tuosta hätäkokouksesta pois, niin kaikki sillä nauhalla ollut data olikin tuhoutunut. Mutta minulla on siitä kopio.

Kuvateksti: Haastattelija toimiva laivaston entinen hävittäjälentäjä Ryan Graves kertoo kuulleense ennenkin, että lentäjät eivät ilmoita asioista. [Linkki: Ufot ja lentäjät]

Tuosta on kuultu ennenkin

Mark Hulsey: Hän sanoi myös, että toiset lentoyhtiöiden lentäjät olivat soittaneet myöhemmin – siis ne samat jotka olivat sanoneet radioon, että eivät näe mitään. He olivat soittaneet laskeutumisen jälkeen ja sanoneet nähneensä jotain. He eivät olleet halunneet virallista nauhoitetta tutkanauhoille. He eivät halunneet ilmoittaa siitä.

Haastattelija: Tuosta minä olen kuullut ennenkin.

Mark Hulsey: Sitten aloin saada tietoa toisilta lennonjohtajilta. He sanoivat, että heille tapahtuisi pahoja asioita jos he puhuisivat tutkanauhoista, siitä mitä he näkivät.

Mitä… mitä… mitä ****** ?!?

Mark Hylsey: Eräs heistä kertoi minulle aivan äskettäin… Unohdin sen F-18 -lentolaivueen nimen. He olivat lentämässä ja tekemässä juttuja Catalinan lähellä. [Linkki Wikipedia: Catalina] He raportoivat vedenalaisesta aktiviteetista. Veden alla liikkui valoja, joiden nopeudet olivat mahdottomia. Mikään ei voi liikkua niin nopeasti. Vesi on tiheää.

Haastattelija: Todella? Kyseessä oli siis laivaston F-18 -lentolaivue, joka operoi samalla alueella kuin missä sinä näit niitä esineitä jonkin aikaa lentokoneesi yläpuolella.

Mark Hulsey: Juuri niin.

Haastattelija: He siis raportoivat nyt nähneensä valoja veden alla?

Mark Hulsey: Kyllä.

Haastattelija: Mitä… mitä… mitä… mitä vittua ?!?

Mark Hulsey: Niin. [Linkki: USO]

Kuvateksti: Haastateltava nostaa esiin veden alla suurella nopeudella liikkuvat valot.

Lennonjohtajat

Mark Hulsey: Minä en tiennyt vieläkään mistä oli kyse. Sitten lisää lennonjohtajia alkoi tavoitella minua kysellen minulta kysymyksiä. He sanoivat haluavansa puhua siitä. He halusivat jakaa epävirallisesti lisää juttuja tapahtuneesta, koska he sanoivat menettävänsä muutoin luultavasti työpaikkansa. Lisää ihmisiä alkoi tulla esiin. Sain tietää lennonjohtajalta, että toinen muistaakseni Hawaiian Airlines-lentoyhtiön kaveri oli ilmoittanut tavallaan siitä mitä minä olin nähnyt. Se oli ollut samankaltainen, mutta erilainen. Se ei ollut hänen tapauksessaan hänen lentokoneensa päällä vaan matkan päässä.

Pandoran lipas avautuu

Mark Hulsey: Ihmiset olivat alkaneet ilmoittaa omituisten asioiden näkemisestä ja viikkoja aiemmin, eikä kukaan ollut sanonut siitä mitään. Lähetin minulla olleen tutkanauhan Ben Hansenille. Ben Hansen laittoi sen internettiin. Kun hän oli laittanut sen internettiin, niin kaikki ne lentoyhtiöiden lentäjät alkoivat astua esiin sanoen, että ”arvatkaa mitä? Minäkin näin jotain.” Se tavallaan siis avasi Pandoran lippaan. Nyt kaikki astuvat esiin ja puhuvat näkemistään asioista. Ihmiset ovat nähneet lentäviä valoja.

Luuletteko te tosiaan…

Mark Hulsey: Minä olin 47 000 jalan korkeudella. Tiesin ettei yläpuolellamme ole ketään. Okei, oletetaan että kyseessä oli asevoimat. Ne olivat asevoimien laskeutumisvalot. Heillä on laskutelineet. Luuletteko te, että sotilaslentokone ja sotilaslentäjä pystyy lentämään laskutelineet alhaalla? Ei se pystyisi edes lentämään sillä korkeudella.

Eikä mikään sotilaslentokone pysty tekemään sellaisia käännöksiä. Tarkoitan, että kuka pystyy tekemään sellaisia tiukkoja käännöksiä sillä korkeudella? Minä tiedän, että minun Gulfstreamin koneellani käännöksen tekemiseen menee [harvasta ilmasta johtuen] kymmenen mailia [16 kilometriä], ja minulla on sentään valtava 100 jalan [30,5 metrin] siipien kärkiväli.

Seitsemän

Mark Hulsey: Minä en nähnyt mitään muuta kuin valot, mikä on todella outoa. Valot eivät koskaan kadonneet. Minua kohti tullessaan ne olivat todella kirkkaat. Kun ne alkoivat liikkua poispäin, niin näin ne yhä. Ne eivät kadonneet, ne eivät siis olleet suunnatut, niitä ei ollut kiinnitetty tiettyyn suuntaan. Niitä taisi olla lopulta yhteensä seitsemän kappaletta.

Haastattelija: Seitsemän?

Mark Hulsey: Aivan lopussa muodostelmassa lensi arvellakseni yhteensä seitsemän. Viides… Viides tai kuudes liittyi siihen yläpuolelta. Sitten tuli vielä yksi tai kaksi lisää. Aivan lopussa niitä oli yhteensä seitsemän. Sinä kuulet tuon lennonjohtonauhoiltani, kun ilmoitin siitä lennonjohtoon. Minä sain kopion lennonjohtonauhasta.

Kuvateksti: Lentäjä Mark Hulsey kertoo kohteita olleen lopulta yhteensä seitsemän kappaletta.

Kyllä naurattaa

Mark Hulsey: Nainen [lennonjohdosta] soitti työnjohtajalleen. He nauroivat asialle. Sitten hän sanoi, että ”hei, tämä kaveri on eläkkeelle jäänyt merijalkaväen F-18 -lentäjä”. Silloin heidän asenteensa muuttui. Kerroin heille, että olin tehnyt ilmatorjuntatehtäviä ja kaikkea, enkä ollut nähnyt koskaan mitään sellaista. Silloin heidän asenteensa alkoi muuttua.

Haastattelija: He nauroivat luultavasti siksi, että tämä aihepiiri ei ollut heille tuttu.

Havainto on havainto

Mark Hulsey: Ei sillä pitäisi olla väliä olenko minä F-18 -lentäjä vai lennon opiskelija, havainto on havainto. Heidän pitäisi ottaa jokainen ilmoitus vastaan yhtä innokkaasti. Kuinka moni lentäjä ei sano mitään? Lentoyhtiöiden lentäjät soittivat ja sanoivat nähneensä jotain, mutta he eivät olleet halunneet sanoa sitä radioon.

Haastattelija: Ihmettelen miksi asia niin oli.

Kuvateksti: Haastattelija ihmettelee miksi ihmiset eivät sano asioista mitään.

Totuus vai työpaikka…

Mark Hulsey: Olen puhunut muiden lentoyhtiön kavereiden ja eläkkeelle jääneiden lentokapteenien kanssa. He sanoivat, että se on vastoin yhtiön toimintaperiaatteita. Voisit menettää lääkärinlupasi. He voisivat luulla, että sinulla on jotain psykologisia ongelmia. Menetät lääkärinlupasi. Kun menetät lääkärinlupasi, niin menetät työsi, et saa lentää enää. Tarkoitan lääkärinluvalla…

Haastattelija: Vuosittaista tarkastusta…

Mark Hulsey: Joka vuosi on käytävä lääkärintarkastuksessa lääkärin arvioitavana. Hän sanoo oletko fyysisesti kykenevä toimimaan lentäjänä. Jos rekisteriisi – FAA-rekisteriin – laitetaan jotain, niin se ei lähde sieltä koskaan pois, ei koskaan. Jos sinut lähetetään vaikka mielenterveysarviointiin, niin se on sinun pysyvässä rekisterissäsi koko loppuelämäsi. Ihmiset eivät halua laittaa päätään pölkylle, siksi he eivät sano mitään.

Tiedonvapauslaki

Mark Hulsey: Aloin saada kaikenlaisia outoja häirintäsoittoja, häirintää sähköpostiin ja sosiaaliseen mediaan heti kun asia meni internettiin. Ai… Tämä minun on kerrottava. Tämä on mahtavaa. Unohdin tämän. Postasin sen videon nettiin, sen piraattivideon jonka kaveri lähetti niistä tutkanauhoista. Postasin sen nettiin, Instagram-sivulleni, jolloin Instagram-sivuni tehtiin toimintakyvyttömiksi, en päässyt kirjautumaan. Instagram-tilini suljettiin.

Kerroin tuosta Instagram-tilin sulkemisesta Benille ja myös eräälle uutistoimistolle, jolle olin tästä asiasta kertonut. Kun kaikki muut lentäjät alkoivat tulla esiin ja kaikki nämä asiat alkoivat tulla uutisiin ja ihmiset alkoivat puhua tästä, niin arvaa mitä? Tilini palasi nettiin, mutta arvaa mitä tilillä ei enää ollut?

Haastattelija: Se tiedosto oli kadonnut.

Mark Hulsey: Se tiedosto oli kadonnut. Joku toi esiin, että he haluavat lähettää Instagramille tiedonvapauspyynnön [FOIA] selvittääkseen miksi he olivat sulkeneet tilini ja poistaneet sen tiedoston. [Linkki Wikipedia: Freedom of Information Act (United States), ”tiedonvapauslaki, Yhdysvallat”]

Kuvateksti: Haastateltu lentäjä ihmettelee Instagram-tilinsä sulkemista ja tiedoston poistoa.

UFO-kilparatakuvio

Mark Hulsey: On muitakin tapauksia joissa lentäjät ovat nähneet valoja. [Linkki: Ufot ja lentäjät] En ollut nähnyt sinun podcastiasi kuin vasta äskettäin. He taisivat jättää UFO-kilparatailmiön pois sinun podcastistasi, siis sen nimittämisen UFO-kilparatakuvioksi. Mutta juuri sitä me näemme: UFO-kilparatakuvioita, kaikki näkevät niitä kilparatakuvioita.

Jotkut niistä saattavat olla selitettävissä, ne voisivat olla satelliitteja tai jotain, mutta minä tiedän mitä minä näin. Ei ole mitenkään mahdollista, että se olisi ollut satelliitti. Se on mahdotonta. Mikään ei kierrä suoraan päälläsi kiertorataa tuolla tavoin, ja sitten jokin muu liittyy mukaan yläpuolelta. Satelliitit eivät vain tee noin.

Pysähtyvä ”tähdenlento”

Haastattelija: Miksi kutsuit sitä tähdenlennoksi? Kuvaile miksi halusit nimetä sen noin. Jättikö se vanan?

Mark Hulsey: Ei, ei. Ei vanaa. Se vain näytti… tiedäthän…  Näet joskus tähdenlennon tulevan alas… on kirkkaita… Joissakin niissä on massiiviset valtavat vanat silloin kun ne tulevat Maan ilmakehään, riippuen esineen tiheydestä ja koosta. Se näytti pieneltä tähdenlennolta, siltä se näytti.

Haastattelija: Ja sitten se pysähtyi?

Mark Hulsey: Se pysähtyi ja liittyi siihen muodostelmaan. Se sananmukaisesti saapui ja liittyi muodostelmaan samalla kun se kiersi kehää.

Haastattelija: Vaikuttiko se hidastavan?

Mark Hulsey: Kyllä, se epäilyksettä hidasti. Tarkoitan, että se vain saapui sisään ja pysähtyi siihen muodostelmaan.

Kuvateksti: Lentäjä Mark Hulsey ihmettelee pysähtynyttä ja ympyrämäistä rataa kiertävien kappaleiden joukkoon liittynyttä ”tähdenlentoa”. [Linkki Wikipedia: Meteori (tähdenlento)]

20 – 25 minuuttia

Haastattelija: Muuttuiko valoteho havaitessasi?

Mark Hulsey: Ei. Kaikki oli täsmälleen samanlaista. Valot eivät… Ainoa kerta kun valojen voimakkuus muuttui, oli silloin kun ne kiersivät lentokoneeni lähelle. Muutoin kirkkaus pysyi samana. Näin ne viimeisen kerran kun ne siirtyivät lentokoneeni päälle. Sitä kesti suunnilleen 20 – 25 minuuttia.

Haastattelija: Niin kauan.

Mark Hulsey: Kyllä.

Haastattelija: Sitten ne vain katosivat.

Usko tai älä

Mark Hulsey: Ihmisillä on oikeus tietää. Kenellä tahansa lennonjohtajalla pitäisi olla mahdollisuus puhua jos he saavat ilmoituksia lentäjiltä. Heillä pitäisi olla mahdollisuus puhua siitä. He ilmoittivat minulle, että jos he olisivat tulleet esiin, niin siitä ei olisi tullut mitään, he olisivat menettäneet työpaikkansa ja heitä vastaan olisi nostettu syyte, mitä ikinä. En tiedä pitääkö heidän allekirjoittaa salassapitosopimus, koska he käsittelevät paljon sotilaslentokoneita.

Haastattelija: Heillä on itse asiassa turvallisuusluokitukset, usko tai älä. Monilla lennonjohtajilla… En tiedä millä prosenttiosuudella, mutta merkittävällä osalla on luokituksena arvellakseni vähintään salainen. Koska… tiedäthän… Presidentit lentelevät ympäriinsä… Sinähän tiedät. Moni asia saattaisi mennä salaiseksi luokittelun alle.

Kuvateksti: Käännetyn Merged Podcastin haastattelijana toimii hävittäjälentäjä Ryan Graves. [Linkki: Merivoimien lentäjä Ryan Graves: ”Emme ole halukkaita kohtaamaan ongelmaa kasvotusten”]

Juuri nyt, 2023

Haastattelija: Näitä kapineita nähdään Yhdysvaltojen yllä juuri nyt [helmikuussa 2023].

Mark Hulsey: Niitä nähdään juuri nyt kaiken aikaa.

Haastattelija: Siis juuri nyt?

Mark Hulsey: Itse asiassa viime yönä klo 11:45 sain tekstiviestin ystävältäni, merijalkaväen F-18 -lentäjältä, joka lentää FedEx-yhtiölle. [Linkki Wikipedia: FedEx] Hän lähetti minulle viime yönä klo 11:45 tekstiviestin, jossa hän sanoi nähneensä Pohjois-Kanadan yllä joitakin palloja (orbeja). Hän taisi nimittää niitä valo-orbeiksi.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

Jaa artikkeli: