Albanyn yliopiston fysiikan professori Kevin Knuthin haastattelu on pituudeltaan yli kaksi ja puoli tuntia. Tähän on käännetty haastattelusta vain pieni osa. Linkki alkuperäiseen haastatteluun: LINKKI.
Islannissa operoinut UFO
Haastattelija Curt Jaimungal: Kerro vuoden 1951 Bethunen kohtaamisesta.
Fysiikan professori Kevin Knuth: No, se kohtaaminen tapahtui vuonna 1951. Graham Bethune oli merivoimien lentäjä. Heidät oli kutsuttu koolle Reykjavikiin Islantiin, koska Islannilla oli ongelmia alueella operoivan ufon vuoksi. Se saattoi operoida lentokentän lähellä tai jossakin arkaluontoisessa paikassa. En muista täsmälleen mikä ongelmana oli. Heidät oli kutsuttu sinne periaatteessa tarkistamaan tilanne ja auttamaan siinä ongelmassa. He pääsivät sinne, eivätkä nähneet mitään. Kapine oli lähtenyt siihen mennessä.
Kuvateksti: Reykjavik on Islannin pääkaupunki ja maan ylivoimaisesti suurin kaupunki.
Kohtaaminen paluumatkalla
Kevin Knuth: He olivat tulossa Islannista takaisin Atlantin yli kohti Newfoundlandia. Kun he lensivät, heillä oli… He näkivät alapuolella olevan meren vedenpinnalla valoja. Ne näyttivät aluksi kuin kaupungin valoilta. Aluksi he ajattelivat olevansa poissa kurssilta, joten he tarkistivat kulkusuuntansa kahdesti ja ymmärsivät olevansa oikealla kurssilla. He ajattelivat, että siellä täytyy olla laivoja, ehkä merivoimien laivat operoivat alueella tai jotain. Kun he pääsivät lähemmäksi, ne valot olivat periaatteessa… Se oli kiekonmuotoinen valo, kehä, arvelen. Se vaikutti olevan veden alla. Kun he lähestyivät sitä kapinetta, se kapine ampaisi ulos merenpinnalta heidät korkeudelleen erittäin lyhyessä ajassa, tyyliin sekunnissa tai kahdessa.
Kuvateksti: Newfoundland on saari Kanadan koillisrannikolla. [Linkki Wikipedia: New Foundland]
Havaittiin myös tutkalla
Kevin Knuth: Se oli perimmältään suuri kiekko. Arvelen hänen kuvailleen sen olleen halkaisijaltaan 300 jalkaa [noin 91 metriä]. Se oli halkaisijaltaan useita satoja jalkoja. Kiekko oli hieman heidän korkeuttaan alempana, joten he pysyivät todella näkemään sen kiekon. Sen ulkorinki tavallaan hehkui. Kun esine liikkui, niin valon väri muuttui. Arvelen, että sen on kuvailtu näyttäneen plasmalta.
Se esine oli pohjimmiltaan heidän luonaan useiden minuuttien ajan. Yksi henkilö halusi heidän suuntaavan sitä kohti, joten he suuntasivat sitä kohti. Lopulta kapine lähti, mutta melko lailla kaikki lentokoneessa olleet olivat nähneet sen. Arvelen lentokoneessa olleen noin 20 sitä kapinetta todistanutta ihmistä. Se kapine siis häipyi ja he arvioivat sen nopeudeksi sen lähtiessä noin 2800 km/h, joka on suunnilleen se mikä havaittiin myös tutkalla. He olivat riittävän lähellä Newfoundlandia, jotta se pystyttiin havaitsemaan tutkalla. Se vahvistettiin myöhemmin.
Värin vaihtaminen
Curt Jaimungal: He sanoivat sen vaihtaneet väriä liikkuessaan…
Kevin Knuth: Kyllä.
Curt Jaimungal: Johtuiko se Doppler-ilmiöstä vai oliko se jotain toisenlaista? [Linkki Wikipedia: Doppler-ilmiö]
Kevin Knuth: Arvellakseni jotain toisenlaista koska se muuttui violetista, punaisen violetista, keltaiseksi, periaatteessa tuolla vaihteluvälillä. En muista kumminpäin se vaihtui: oliko se liikkuessaan keltainen ja paikallaan ollessaan punainen. Arvelen sen olleen periaatteessa noin. Tuota yksityiskohtaa en saata muistaa kunnolla.
Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanoilla keltainen ja violetti.
Curt Jaimungal: Minkä arvelet aiheuttaneen tuon tai olleen syy tuohon?
Kevin Knuth: En tiedä, tarkoitan… On vaikea selvittää, tiedäthän. Yritän käsitellä näitä havaintoja todistusaineistona. Me yritämme tehdä pohjimmiltaan jonkinlaista fysiikkaan pohjautuvaa salapoliisityötä yrittääksemme selvittää mikä se kapine oli ja miten se toimi. Miten se lentää? Tiedäthän, kaikkia tällaisia kysymyksiä. Miten se liikkuu niin nopeasti? Tällaisia kysymyksiä minulle fyysikkona tulee mieleen. Monta kertaa näiden kapineiden lähettämä valo vaikuttaa olevan plasmaa, joten saattaa olla niin, että esine pohjimmiltaan ionisoi aluksen ympärillä olevaa ilmaa ja valoa emittoituu siitä syystä. Kun esine liikkuu, niin ehkä se pohjimmiltaan muuttaa esineen ympärillä olevia sähkökenttiä ja muuttaa samalla kaasun viritystilaa.
Kuvateksti: Albanyn yliopiston fyysikko Kevin Knuth ihmettelee miten hänen fyysikkokollegansa ovat niin tiedonhaluttomia. Kuvassa ei ole Kevin Knuth.
Tiedonhaluinen fyysikko ja tiedonhaluttomat kollegat
Curt Jaimungal: Okei, professori. Miten sinä kiinnostuit tästä aiheesta? Sinä et ole hullu, et ole vain joku sekopää. Sinä et ole vain joku jota joku voisi ajatella stereotyyppiseksi muukalaiskohtaamisia tutkivaksi henkilöksi tai joka väittää muukalaisia tai ufoja olevan olemassa, tai mitä ne sitten saattavatkaan olla. Mikä sai sinut aloittamaan tällaisen taipaleen?
Kevin Knuth: [Tiivistetty vastaus.] Olen fyysikko, joten olen tiedonhaluinen. Yllätyn usein kuinka tiedonhaluttomia jotkut kollegani ovat. Nuo kapineet herättävät uteliaisuutta, ovat aina herättäneet.
Ufoja Malmstronin lentotukikohdassa
Kevin Knuth: [Eräs opiskeluaikainen] professori sanoi [aikoinaan], että vielä mielenkiintoisempaa on se, että hänellä on lukuisia ystäviä ilmavoimissa Malmstromin lentotukikohdassa ja heillä on siellä ongelmia ohjusten sijaintipaikkojen yllä lentävien ufojen kanssa, jotka kytkevät mannertenvälisiä ballistisia ohjuksiamme (ICBM) pois päältä.
Kuvateksti: Malmstromin lentotukikohta sijaitsee Montanassa Yhdysvalloissa. [Linkki Wikipedia: Malmstrom Air Force Base]
Vuonna 1988
Curt Jaimungal: Tuolloin oli siis vuosi 1988?
Kevin Knuth: Montanan osavaltion yliopiston professori kertoi tuon minulle vuonna 1988. Minä en ollut kuullut tuosta koskaan aiemmin. En itse asiassa kuullut siitä julkisesti kuin vasta arvellakseni noin vuonna 2010, kun Robert Hastings piti lehdistötilaisuuden Malmstromin lentotukikohdasta olleiden ilmavoimien ihmisten kanssa. Ollakseni rehellinen, niin me nauroimme kun tuo professori käveli pois. Tiedäthän, ufot kytkemässä ydinohjuksia pois päältä…
Curt Jaimungal: Minkä alan professori hän oli?
Kevin Knuth: Hän oli fysiikan professori.
Mahdoton ajatus, naureskellaan
Kevin Knuth: [Tiivistetty vastaus.] Me siis nauroimme sille asialle. Se oli tavallaan koko lukuvuoden ajan ympäriinsä kiertävä vitsi. Kikattelimme aina sille asialle tyyliin: tiedäthän sinä, että tuolla on ufoja kytkemässä ydinohjuksiamme pois päältä? Sellaista vaikutti olevan mahdotonta ajatella, koska nuo olivat salaisia rajattuja alueita. Jos joku tulisi sammuttelemaan ydinohjuksiamme, jos vieras valtio tekisi tuollaista, niin me aloittaisimme sen vuoksi sodan, luultavasti ydinsodan, koska ydinohjukset liittyivät asiaan. Oli mahdotonta ajatella, että me emme tekisi asialle mitään. Sitä oli siis erittäin vaikea uskoa.
Kuvateksti: Nykyisen fysiikan professori Kein Knuthin uskomusjärjestelmä oli vuonna 1988 koetuksella kun fysiikan professori sanoi ufojen kytkevän ydinohjuksia pois päältä.
Astrobiologian luento
Kevin Knuth: Oli luultavasti noin vuosi 2015 kun olin valmistautumassa tähtitieteen oppituntia varten, jossa aioimme puhua astrobiologiasta. Jotkut opiskelijat kysyivät minulta siitä mahdollisuudesta, että muukalaiset vierailisivat Maassa. He halusivat minun puhuvan siitä. Etsin netistä papereita, mitä tahansa mitä voisin käyttää kootakseni järkevän luennon aiheesta. [Linkki Wikipedia: Astrobiologia]
Robert Hastingsin pitämä lehdistötilaisuus
Kevin Knuth: [Tiivistetty vastaus.] Törmäsin [tuolloin] Robert Hastingsin pitämään lehdistötilaisuuteen, jossa hänellä oli arvellakseni kuusi ihmistä, jotka olivat kaikki työskennelleet ydinohjusten sijaintipaikoilla. Muistelen kolmen heistä olleen Malmstromin lentotukikohdasta. Aloin katsella sitä, katselin sitä täysin epäuskoisena. Ajattelin, että voi luoja, minä kuulin tästä vuonna 1988. Professori oli kertonut sitä tapahtuneen juuri siihen aikaan, sitä tapahtui parhaillaan vuonna 1988.
Kuvateksti: Robert Hastings on kirjoittanut yli 500-sivuisen kirjan, johon on koottu ufokohtaamisia ydinaseiden sijaintipaikoilla.
Kevin Knuth: Ne lehdistötilaisuudessa olleet ihmiset… Yksi tärkeistä ihmisistä oli Rober Salas, hän puhui vuonna 1966 sattuneesta tapauksesta. Ajattelin, että tässä on oltava jotain perää, jotain on oltava meneillään. Ajattelin, että tämän on todellakin oltava totta, en näe mitään muuta vaihtoehtoa. Siihen asti oletukseni oli ollut, että me emme tee asialle mitään, koska se ei ole totta. Arvelen, että juuri tuosta syystä on ollut paljon toimettomuutta ja mielenkiinnon puutetta.
Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:
Jaa artikkeli: