Robert Oppenheimer, Albert Einstein: Suhteet taivaankappaleiden asukkaisiin (kesäkuu 1947)

Taustaa

Linkki käännettyyn asiakirjaan: Relationships with Inhabitants of Celestrial Bodies. [Sanalla Celestrial ei ole englanninkielistä vastinetta, oletettavasti kyseessä on väärin kirjoitettu sana Celestial.] Kirja Roswellin avaruusolennon haastattelu sisältää lisätieto-osiossaan lyhyen viittauksen käännettyyn asiakirjaan, mutta ei itse asiakirjaa. Kääntäjä on lisännyt asiakirjaan väliotsikoita ja kuvia lukemisen helpottamiseksi, alkuperäinen ei niitä sisällä.

Poimintoja asiakirjasta

”Nyt pääsemme ongelmaan määrittää mitä tehdä jos taivaankappaleiden asukkaat tai maapallon ulkopuoliset biologiset entiteetit (EBE) haluavat asettua tänne.” – Robert Oppenheimer, Albert Einstein

”Ja nyt viimeiseen kysymykseen siitä, että onko taivaallisten astrolentokoneiden läsnäolo ilmakehässämme suora seuraus meidän atomiaseiden testauksestamme?” – Robert Oppenheimer, Albert Einstein

”Tunnistamattomien avaruusalusten läsnäolo ilmakehässämme (ja mahdollisesti kiertoradan pitäminen planeettamme ympäri) on nyt sentään yleisesti hyväksytty asevoimissamme.” – Robert Oppenheimer, Albert Einstein

Asiakirja Relationships with Inhabitants of Celestrial Bodies alkaa:

HUIPPUSALAINEN

LUONNOS kesäkuu 1947

Suhteet taivaankappaleiden asukkaisiin

Kansainvälisen lain näkökulmasta katsottuna suhteet maapallon ulkopuolisiin ihmisiin eivät muodosta periaatteessa uutta ongelmaa, mutta ihmisrotuun kuulumattomien älykkäiden olentojen kohtaaminen nostaisi esiin ongelmia joiden ratkaisua on vaikea mieltää.

Periaatteessa ei ole hankalaa hyväksyä mahdollisuutta päästä heidän kanssaan yhteisymmärrykseen ja vakiinnuttaa kaikenlaisia suhteita. Vaikeutena on yrittää luoda periaatteet joihin noiden suhteiden tulisi perustua.

Ensikädessä olisi välttämätöntä vakiinnuttaa kommunikointi heidän kanssaan kielellä tai toisella, ja sen jälkeen, kaiken älyllisyyden ensimmäisenä ehtona, heillä pitäisi olla samankaltainen mielenlaatu kuin ihmisillä.

Planetaaristen kansojen välinen laki

Joka tapauksessa, kansainvälisen lain täytyisi tehdä tilaa toisenlaisella perustalla olevalle uudelle laille, ja siitä voitaisiin käyttää nimitystä ”planetaaristen kansojen välinen laki”, seuraten Pentateukista löytyviä suuntaviivoja. Kansainvälisen lain mullistaminen sellaiseen pisteeseen asti, että se olisi kykenevä selviytymään uudenlaisista tilanteista, pakottaisi meidät ilmiselvästi tekemään muutoksia sen rakenteeseen, niin perustavanlaatuisia muutoksia, että se ei olisi enää kansainvälinen laki, toisin sanoen, sellainen minä se nykypäivänä käsitetään, vaan jotain täysin erilaista, joten se ei olisi enää samanniminen.

Jos näillä älykkäillä olennoilla olisi enemmän tai vähemmän kulttuuria, ja enemmän tai vähemmän täydellinen poliittinen organisaatio, heillä olisi kiistatta oikeus tulla tunnustetuiksi itsenäisiksi ja suvereeneiksi ihmisiksi. Meidän olisi tehtävä heidän kanssaan sopimus vakiinnuttaaksemme lainopilliset säännökset, joihin tulevien suhteiden tulisi perustua, ja olisi välttämätöntä hyväksyä monia heidän periaatteistaan.

Lopulta, jos he kieltäytyisivät kaikesta rauhanomaisesta yhteistyöstä ja kävisivät välittömäksi uhkaksi Maalle, meillä olisi oikeus puolustautumiseen, mutta vain siinä määrin kuin olisi välttämätöntä tuon vaaran kumoamiseksi.

*****

Homo sapiens

Saattaa olla olemassa sellainen toinenkin mahdollisuus, että homo sapiens –laji on saattanut vakiinnuttaa itsensä riippumattomaksi kansakunnaksi toiselle taivaankappaleelle meidän aurinkokunnassamme ja kehittynyt kulttuurillisesti meistä riippumattomasti. Tämä mahdollisuus riippuu ilmiselvästi monista asianhaaroista, joiden edellytyksiä ei voida vielä ennakoida. Me voimme kuitenkin tutkia niitä lähtökohtia, joista sellainen asia olisi saattanut tapahtua.

Kuu ja Mars

Aluksi, elinolosuhteet näillä kappaleilla, sanotaan vaikka Kuussa tai planeetta Marsissa, täytyisi olla sellaiset että ne sallisivat vakaan ja tietyssä määrin riippumattoman elämän, kansantaloudellisesta näkökulmasta katsottuna. On spekuloitu paljon mahdollisuuksista, että elämää olisi ilmakehässämme tai sen ulkopuolella ja sen yli, aina hypoteettisesti, ja on myös niitä jotka menevät niin pitkälle, että antavat toimintamalleja keinotekoisen ilmakehän luomiseksi Kuuhun, millä on epäilemättä tiettyä tieteellistä perustaa, ja joka saattaa tulla jonakin päivänä päivänvaloon. Olettakaamme että Kuussa saattaa olla magnesiumsilikaatteja ja ne saattavat sisältää jopa 13 prosenttia vettä. Käyttämällä energiaa ja ehkä avaruusasemalta Kuuhun tuotuja koneita, voitaisiin särkeä kiviä, jauhaa ne, ja hajottaa sitten kidevesi. Tämä voitaisiin kerätä ja hajottaa edelleen vedyksi ja hapeksi käyttäen sähkövirtaa tai Auringon lyhytaaltoista säteilyä. Happea voitaisiin käyttää hengitystarkoituksiin ja vetyä voitaisiin käyttää polttoaineena.

Joka tapauksessa, riippumattomuus ei koskaan toteudu jos taivaankappaleilla oleminen ei ole mahdollista, paitsi niiden luonnonrikkauksia tutkiville yrityksille vaihtaen jatkuvasti siellä työskenteleviä miehiä, jotka ovat kykenemättömiä vakiinnuttamaan paikkansa siellä toistaiseksi ja elämään eristettyä elämää.

*****

Maapallon ulkopuoliset biologiset entiteetit (EBE)

Nyt pääsemme ongelmaan määrittää mitä tehdä jos taivaankappaleiden asukkaat tai maapallon ulkopuoliset biologiset entiteetit (EBE) haluavat asettua tänne.

1. Jos he ovat poliittisesti organisoituneita ja heillä on tietynlainen omaamme muistuttava kulttuuri, heidät saatettaisiin tunnustaa itsenäiseksi väestöksi. He voisivat harkita missä määrin Maassa tarvittaisiin kehitystä sen asuttamiseksi.  

2. Jos he pitävät meidän kulttuuriamme täysin ilman poliittista yksimielisyyttä olevana, heillä olisi asuttamiseen oikeus. Tätä asuttamista ei voida tietenkään hoitaa perinteisten linjausten mukaisesti.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) rooli

Asuttamisen etevämpää muotoa on suunniteltava, se voisi olla tavallaan valvonnassa, mahdollisesti Yhdistyneiden kansakuntien ei ääneen sanotulla hyväksynnällä. Mutta olisiko Yhdistyneillä kansakunnilla laillista oikeutta sallia tuolla tavalla tuollaista valvontaa meistä huolimatta?

a. Vaikka Yhdistyneet kansakunnat on kansainvälinen organisaatio, niin ei ole epäilystäkään siitä, että sillä ei olisi valvontaan oikeutta, koska sen vaikutuspiiri ei ulotu sen jäsenten välisten suhteiden yli. Sillä olisi oikeus tulla väliin ainoastaan jos jäsenvaltion suhteet taivaankappaleeseen vaikuttaisivat toiseen jäsenvaltioon. Maapallon ulkopuolinen väestö on Yhdistyneiden kansakuntien vaikutuspiirin ulkopuolella. Mutta jos nämä suhteet toisivat mukanaan konfliktin toisen jäsenvaltion kanssa, niin Yhdistyneillä kansakunnilla olisi oikeus tulla väliin.

b. Jos Yhdistyneet kansakunnat olisi ylikansallinen organisaatio, sillä olisi kompetenssia hoitaa kaikkia maapallon ulkopuoliseen väestöön liittyviä ongelmia. Tietysti, vaikka se on ainoastaan kansainvälinen organisaatio, sillä saattaisi olla tätä kompetenssia jos sen jäsenvaltiot olisivat halukkaita tunnustamaan sen.

*****

Perinteisten käsitteiden muutos

On vaikea ennustaa miten kansainvälinen laki tulee suhtautumaan siihen, että taivasväestö vie tilaa tietyiltä sijaintipaikoilta planeetaltamme, ainoa ennustettavissa oleva asia on se, että perinteisiin käsitteisiin tulee perusteellinen muutos.   

Emme voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että teknologisesti ja taloudellisesti edistyneempi maapallon ulkopuolisen väestön rotu saattaa ottaa itselleen oikeuden miehittää toisen taivaankappaleen. Kuinka hallussapito sitten tapahtuisi?

1. Idea yhden taivasvaltion suorittamasta hyväksikäytöstä hylättäisiin. He saattavat ajatella että olisi suotavaa luovuttaa sitä kaikille muille jotka kykenevät pääsemään toiselle taivaankappaleelle, mutta tämä ylläpitäisi näiden valtioiden etuoikeustilannetta.      

2. Taivaankappaleen jakaminen vyöhykkeisiin ja niiden jakaminen muiden taivasvaltioiden kesken. Tämä aiheuttaisi jakamisongelman. Lisäksi, muilta taivasvaltioilta riistettäisiin mahdollisuus alueen omistamiseen, tai jos heille sellainen myönnettäisiin, niin siihen liittyisi monimutkaisia toimenpiteitä.     

3. Jakamaton yhteissuvereenius. Annettaisiin kullekin taivasvaltiolle oikeus tehdä mitä hyvänsä käyttötarkoituksessa joka parhaiten heidän etunäkökohtiinsa sopii, toisista riippumattomasti. Tämä loisi sekasortoisen tilanteen, koska vahvin voittaisi aina lopulta.   

4. Moraalinen kokonaisuus? Tämä näyttäisi olevan kaikkein toteuttamiskelpoisin ratkaisu. Taivuttaisiin sopimukseen jolla tarjottaisiin taivasrodun (rotujen) rauhanomainen sulauttaminen sellaisella tavalla, että meidän kulttuurimme pysyisi koskemattomana, antaen takeet että heidän läsnäoloaan ei paljastettaisi.  

Me emme itse asiassa usko, että on tarpeellista mennä noin pitkälle. Kyse olisi vain taivasväestön kansainvälistämisestä ja kansainvälisen sopimustyökalun luomisesta, jolla estettäisiin kaikkien Yhdistyneisiin kansakuntiin kuuluvien kansakuntien hyväksikäyttö.  

*****

Res nullius, ei kenenkään

Täällä Maassa valtioiden valtaustoiminta on menettänyt kaiken mielenkiinnon kansainvälistä lakia kohtaan, koska res nullius -alueita ei enää ole. Sen tärkeys on palaamassa kosmisessa kansainvälisessä laissa.

Valtauksessa valtio anastaa res nulliuksen.

Viime vuosisataan saakka miehittäminen oli tavallinen keino hankkia alueiden yksinvaltius, kun taas tutkimusmatkat mahdollistivat uusien alueiden löytämisen, joko asutettujen tai sivilisaation alkeellisessa vallassa olevien.

Valtioiden imperialistinen laajentuminen tuli päätökseen samalla kun vallattavat alueet loppuivat. Ne on nyt ammennettu tyhjiin Maasta, niitä on vain planeettojenvälisessä avaruudessa, jossa taivasvaltiot aiheuttavat uusia ongelmia.

*****

Res nullius on jotain sellaista, joka ei kuulu kenellekään, kuten Kuu. Kansainvälisessä laissa res nulliuksena pidetään taivaankappaletta, joka ei ole täysivaltaisesti minkään valtion. Jos voitaisiin näyttää toteen, että aurinkokuntamme sisäinen taivaankappale, kuten Kuu oli, tai on toisen taivasrodun miehittämä, niin mikään Maan valtio ei voisi esittää res nullius –väitettä (jos tuo valtio päättäisi lähettää tulevaisuudessa tutkimusmatkailijoita tekemään siitä vaatimuksia). Se olisi res communis, mikä tarkoittaa että kaikilla taivasvaltioilla on siihen samat oikeudet.  

*****

Astrolentokoneet ja atomiaseiden testaus

Ja nyt viimeiseen kysymykseen siitä, että onko taivaallisten astrolentokoneiden läsnäolo ilmakehässämme suora seuraus meidän atomiaseiden testauksestamme?

Tunnistamattomien avaruusalusten läsnäolo ilmakehässämme (ja mahdollisesti kiertoradan pitäminen planeettamme ympäri) on nyt sentään yleisesti hyväksytty asevoimissamme.

Filosofien valitusvirret, poliitikkojen yritykset ja diplomaattien konferenssit ovat olleet tuomittuja epäonnistumaan kaikissa kyselyissä siitä aikooko Yhdysvallat jatkaa fissiopommien testausta ja kehittää fuusiolaitteita (vetypommeja) vai päästä sopimukseen aseistariisunnasta ja liian tuhoisien aseiden kiellosta. Ei ole saavutettu mitään, poikkeuksena kemiallinen sodankäynti, jossa on päästy sopimukseen jonkin ihmeen kautta jota emme osaa selittää.        

Sopimuksen löytämisen välttämättömyys

Avaruuskulkuneuvojen ja atomipommien yhdistetty käyttö muodostaa sellaisen luokan uhkan, että on aivan välttämätöntä päästä sopimukseen tällä aihealueella. Tunnistamattomien avaruuskulkuneuvojen (mielipiteet niiden alkuperästä ovat jyrkästi jakautuneet) ilmaantuminen Euroopan ja Yhdysvaltojen taivaiden ylle on ylläpitänyt sellaista syvään juurtunutta pelkoa, huolta turvallisuudesta, että se ajaa suurvallat pyrkimykseen löytää uhkaan ratkaisu.    

Hyökkäys taivaalta

Asevoimien strategistit ennustavat ydinkärjillä varustettujen avaruusalusten olevan ylivoimaisesti parhaita sota-aseita. Edes keinotekoisten satelliittien käyttöönotto tiedustelutiedon keräämisessä ja maalitaulun valinnassa ei ole enää kaukana. Avaruuskulkuneuvojen, satelliittien kuin myös rakettien sotilaallinen tärkeys on kiistaton, ne siirtävät sodan täydellisimmässä kyvyssään vaakasuoralta tasolta pystysuoralle tasolle. Hyökkäys ei tule enää yksinomaisesta suunnasta eikä määritellystä valtiosta, vaan taivaalta. On käytännössä mahdotonta määrittää kuka hyökkääjä on, kuinka hyökkäys torjutaan, tai kuinka välittömät kostotoimet saadaan aikaan. Näitä ongelmia lisää vielä tunnistaminen. Kuinka ilmapuolustustutkan operaattori tunnistaa, tai täsmällisemmin, luokittelee kohteen?

Tällä hetkellä voimme hengittää hieman kevyemmin, kun tiedämme, että atomipommien toimitustapana ovat hitaasti liikkuvat pommikoneet, jotka voidaan havaita pitkän kantaman varhain varoittavalla tutkalla. Mutta mitä me teemme, sanotaan vaikka kymmenen vuoden kuluttua tästä hetkestä? 

Kun keinotekoiset satelliitit ja ohjukset löytävät paikkansa avaruudesta, meidän on otettava huomioon tunnistamattomien avaruusalusten luoma potentiaalinen uhka. On huomioitava se tosiasia, että noiden avaruusalusten väärintunnistaminen ja sekoittaminen lennon saapumisvaiheessa olevaksi mannertenväliseksi ohjukseksi saattaisi johtaa tahattomaan ydinsotaan kauhistuttavin seurauksin.       

Äärimmäisen vaarallinen tilanne

Viimeiseksi, meidän on puntaroitava sitä mahdollisuutta, että viimeaikaiset ilmakehässä tehdyt kokeemme ovat saattaneet vaikuttaa taivaallisen tarkastuksen saapumiseen. He ovat saattaneet olla uteliaita tai jopa hädissään tuollaisesta aktiviteetista. (Ja neuvostoliittolaiset tekisivät oikeutetusti kaikkensa havainnoidakseen ja taltioidakseen tuollaisia kokeiluja.) 

Johtopäätöksenä, toimitettuihin tietoihin pohjautuen ammatillinen mielipiteemme on, että tämä tilanne on äärimmäisen vaarallinen, ja että on erittäin ilmeisesti tehtävä toimenpiteitä tämän erittäin vakavan ongelman korjaamiseksi. 

Kunnioittavasti,

Tohtori J. Robert Oppenheimer, Edistyksellisten tutkimusten johtaja, Princeton, New Jersey

Professori Albert Einstein, Princeton, New Jersey

Asiakirja Relationships with Inhabitants of Celestrial Bodies päättyy.

Asiakirjan loppukommentti / lisäys

Minä ja Marshall olemme lukeneet tämän ja minun on myönnettävä, että siinä on jotain logiikkaa. Mutta en usko, että presidentti tulee ottamaan sitä ilmiselvistä syistä huomioon. Olen käsittänyt, että Oppenheimer lähestyi Marshallia kun he ottivat osaa seremoniaan [peitetyssä paikannimessä]. Ymmärrän asian niin, että Marshall torjui Oppenheimerin idean keskusteltuaan tästä presidentin kanssa. Puhuin Gordonin kanssa, hän oli samaa mieltä.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

• Päivät ennen Roswellia
• EBE

Jaa artikkeli: