UFO (1)

Kuvateksti: UFO on lyhenne englanninkielisistä sanoista unidentified flying object, ”tunnistamaton lentävä esine”. [Linkki Wikipedia: UFO] [Musiikkilinkki YouTube: When the Night Comes Falling from the Sky]

NewsNation-uutisten haastattelussa Robert Klein, ufon vuonna 2022 videokuvannut poliisi

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2. Käännös on tiivistelmä, toimittajan ja toisen vieraan puheenvuoroja on jätetty kääntämättä.

Fairfieldin piirikunta, Connecticut, huhtikuu 2022

Ashleigh Banfield, NewsNation-uutisten toimittaja: [Linkki Wikipedia: Steven Spielberg] Spielbergin versio asiasta ei ole saattanut olla kovin kaukana, ei ainakaan siitä mitä connecticutilainen poliisi Robert Klein näki huhtikuussa 2022. Poliisi Klein on naimisissa oleva neljän lapsen isä ja 25-vuotinen konkari poliisityössä alemmassa Fairfieldin piirikunnassa vain noin 40 minuutin matkan päässä New York Citystä, ei kovin kaukana sieltä missä minä asun. [Linkki Wikipedia: Fairfieldin piirikunta (Connecticut)] Näytän teille uudelleenesityksen animaationa siitä mitä poliisi näki, te näette tavallaan hänen perspektiivistään, tämä on siis kuitenkin animaatio.

Erittäin luotettava tietolähde

Ashley Banfield, toimittaja: Haluan antaa teille tiedoksi, että tämä kaveri ei ole mikään sattumanvarainen sekopää, hän on järjestystä valvova poliisi, hän ei ole UFO-bongari tai muutakaan, hän on sitä mitä kutsutaan minun alallani erittäin luotettavaksi tietolähteeksi. Hän ei ole tullut julkisuuteen lähikohtaamisensa kanssa kuin vasta tänä iltana. Poliisi Klein liittyy nyt yksioikeudella seuraani jakamaan tarinansa. Ja luottakaa minuun, hän toi verifikaatin, siis oman videonsa, joka ei ole animaatio. Ohjelmassa on mukana myös Ben Hansen. Ben on Discovery Plus –kanavalla pyörivän ohjelman nimeltä UFO Witness, ”UFO-todistaja” juontaja ja ensimmäinen asiantuntija johon poliisi Klein otti yhteyttä. Poliisi Klein, aloitan sinusta, annan puheenvuoron sinulle, kerro kokemuksestasi. Näimme animaation, mutta haluan kuulla sinun kertovan siitä.

”Suunnilleen Mini Cooperin kokoinen”

Robert Klein: Olin aloittanut juuri yövuoroni, joka kestää klo 23:sta klo 07:ään. Työvuoroa oli kulunut suunnilleen 40 minuuttia. Olin tarkistelemassa pohjoispuolella vesistöä, joka on tekojärvi. Kun olin noin 250 jalan [76 metrin] päässä,  yhtäkkiä takavasemmaltani tuli erittäin voimakas valo. Se valaisi partioautoni koko ohjaamon, aina siihen pisteeseen asti että minun oli vaikeuksia ajaa, koska en todellakaan nähnyt, se sokaisi minut. Parkkeerasin välittömästi ja avasin ikkunan. Blokkasin valoa kädelläni, koska se oli erittäin kirkas katsottavaksi. Mistä se tuli ja mikä se oli? Tuossa vaiheessa valo alkoi liikkua partioauton vasemmalla puolella, kunnes se pysähtyi suoraan vasemmalle puolelle. Kun katsoin ylöspäin, niin silloin näin sen esineen. Se oli minusta suunnilleen 30 jalan [9,1 metrin] etäisyydellä, se oli melko lähellä. Se oli luultavasti suunnilleen Mini Cooperin kokoinen.

”Täydellinen pallo”

Robert Klein: Se oli täydellinen pallo ja se näytti lähes jatkuvasti liikkuvalta plasmalta, se muutti väriä punaisesta vihreäksi, sitten valkoiseksi. Sitten se toisti nuo värit uudelleen. Olin tuossa vaiheessa ymmälläni ja sekaisin siitä mitä katselin, koska en ollut kohdannut koskaan mitään tuollaista niinä 25 vuotena jatka olin poliisina ollut. Kun virkosin, otin valonheittimeni ja suuntasin valon siihen. Heti kun osuin siihen kohdevalollani, se liikkui välittömästi vesistön poikki. Silloin minä tavallaan palasin siitä normaalitilaan, otin kamerani ja aloin tallentaa ja ottaa valokuvia.        

Tekstimuodossa näytetyt uutistekstit:

Lähikohtaaminen? Poliisikonstaapeli taltioi ufon videolle.

Lähikohtaaminen? Todistaja: UFO oli kirkas, nopea ja värikäs.

Lähikohtaaminen? Juuri nyt: Poliisi Connecticutista puhuu vuoden 2022 ufohavainnostaan.

Lähikohtaaminen? Yksinoikeudella: Vuoden 2022 ufohavainto Connecticutissa.

Aito video

Ashleigh Banfield, toimittaja: Okei, tuo on melko hyvä vihje ohjaamoomme alkaa siirtymään pois animaatiosta, siirtymään sinun videoosi, siihen videoon jota aloit kuvaamaan kun tajusit että tuo kapine liikkui ”poimunopeudella”. Poliisi Klein, tässä on kyseessä sinun iPhonen kamerasi, sen kuvaako tässä nähdään?

Robert Klein: Kyllä.

Ashleigh Banfield, toimittaja: Tämä on siitä vaiheesta kun se oli mennyt jo järven poikki, eikö?

Robert Klein: Tuossa on sen loppu. Siinä on alkuosa jossa näette sen paremmin veden yllä.  

Ashleigh Banfield, toimittaja: Meidän täytyy kelata. Teemme sen. Me näytämme tämän pari kertaa, en halua katselijoidemme murehtivan.

Mielenkiintoinen asia: nopeus

Ashleigh Banfield, toimittaja: Mielenkiintoisen asia tässä on… Korjaa jos olen väärässä. Kun otit kädessä pidettävän strobovalon… Poliisikonstaapeleilla on taskulamppu joka voi vilkkua. Kun osuit strobovalolla yläpuolellasi olleeseen UAPiin, joka oli suoraan partioautosi yllä, niin silloin se välkähti ja oli välittömästi järven toisella puolella. Jos tuo meni oikein, niin kuinka kauaksi se meni ja kuinka nopeasti?

Robert Klein: Se tapahtui silmänräpäyksessä. Tarkoitan tuolla sitä, että se oli edessäni ja sitten ei ollutkaan, se oli veden yllä. En nähnyt sen menevän pisteestä A pisteeseen B, se liikkui niin nopeasti. Tuossa vaiheessa otin kamerani ja aloin tallentaa, koska tiesin että minun on saatava siitä todistusaineistoa.  

”Jotain mihin en ollut koskaan törmännyt”

Ashleigh Banfield, toimittaja: Poliisikonstaapeli Klein, sinä olet se kaveri jolle minä soitan, jos minä näen sen. Sinähän tiedät. Mitä vaistosi sanoi…? Olit siellä yksin. Mitä halusit tehdä? Mitä päädyit tekemään?

Robert Klein: Rehellisesti sanottuna minä vain prosessoida sitä mitä katselin. Olen tehnyt tätä työtä 25 vuotta. Olen nähnyt oman osani droneista, meteoreista ja kaikesta muusta. Tiesin, että tämä oli jotain mihin en ollut koskaan törmännyt. Se ei ollut drone, voin taata teille sen. Se oli jotain mikä ajatteluttaa minua yhä tänäkin päivänä. Kuten sanoin, olin sitä kapinetta melko lähellä, 30 jalkaa [9,1 metriä]. Minä näin sen erittäin läheltä. Minä jäädyin, en pelännyt, minä vain todellakin yritin ymmärtää mitä minä täsmälleen ottaen katselin. Olen siitä tänäkin päivänä ymmälläni.      

Ääni

Ashleigh Banfield, toimittaja: Poliisikonstaapeli Klein, ääni videollasi on melko hiljainen. Muistatko mitään ääniä tai mitä ympärilläsi saattoi tapahtua? Oliko jotain liikettä? Muistatko jotain muuta seurausta valon lisäksi?

Robert Klein: Liikettä ei ollut. Se piti matalaa huminaa, joka oli erittäin selvästi erotettavissa. Auton radioon sillä ei ollut mitään vaikutusta, mihinkään ei ollut vaikutusta. Kuulin vain matalan huminan ja valo oli erittäin kirkas, sen tunsi.     

Puhetta julkisessa uutislähetyksessä

Ashleigh Banfield, toimittaja: Poliisikonstaapeli Klein, kiitoksen tästä puhumisesta julkisesti, olet hyvä tyyppi ja erittäin uskottava. Arvostan todella, että jaat tämän informaation, arvelen että monet ihmiset eivät niin tee. Mitä useampi ihminen puhuu näkemästään, sen enemmän me pystymme antamaan dataa Benin kaltaisille ihmisille.

NewsNation-uutiset: NewsNation tutkii Connecticutin ufoa, haastattelussa Diana, ufoaktiviteettia monitoimitalolla

Linkki haastatteluun: LINKKI (6:14 – 10:09). 48 min pitkästä uutisjutusta on poimittu vain Dianan haastattelu. Käännös on tiivistelmä.

Entinen FBI-agentti, laivaston veteraani ja NASAn konsultti

Brian, uutistoimittaja, NewsNation: Tapasin entisen FBI-agentti Ben Hansenin, laivaston / merivoimien veteraani John Nelsonin ja NASAn konsultin tohtori [epäselvän nimen]. Olemme Fairfieldin piirikunnassa Connecticutissa tutkimassa ufohavaintojen sarjaa. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain liittovaltion poliisi (FBI)] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain laivasto] [Linkki Wikipedia: NASA]  

Diana, monitoimitalon siistijä

Ben Hansen, entinen FBI-agentti: Olemme juuri nyt matkalla puhumaan yhden päätodistajistamme kanssa. Hänen nimensä on Diana. Tämä on se monitoimitalo jossa kaikki tapahtui.

Diana: Jep. [Haastattelu on kuvattu tapahtumapaikalla.]

Brian, uutistoimittaja, NewsNation: Diana työskentelee myöhään yöhän siivoten monitoimitaloa ja näki vuonna 2022 jotain mistä hän saa yhä vilunväristyksiä.

”Liikkui liian epäsäännöllisesti”

Ben Hansen: Voisitko kertoa meille mitä todistit?

Diana: Toki. Tein tavallisia töitä, vein roskia ja kierrätettävää ulos. Menin tavallaan edestakaisin, olin välillä rakennuksessa. Tämä tapahtui työvuoroni lopulla, vein roskia ulos. Satuin havaitsemaan taivaalla valon. Olen aina taivaankatselija, joten ihmettelin että onko se lentokone tai mikä ikinä. Se miten se liikkui… Se ei voinut olla lentokone, koska se liikkui liian epäsäännöllisesti.

”Orbeja”

Brian, uutistoimittaja, NewsNation: Diana käyttää [ulkona] laseria osoittaakseen missä hän näki ne joita hän kuvailee useiksi orbeiksi [palloiksi].

Diana: Alkuperäinen valo tuli tästä suunnasta. Se liikkui tavallaan edestakaisin, sinne tänne. Kun se tuli tähän, huomasin niitä olevan kaksi. Yritin selvittää mihin suuntaan se oli menossa. Katselin ylöspäin sitä kapinetta katselleen. Se oli pääni yläpuolella.

Brian, uutistoimittaja, NewsNation: Diana oli niin peloissaan, että soitti poliisille ja näytti poliisille valokuvia, jotka on myöhemmin vahingossa poistettu silloin kun hän resetoi puhelintaan.

”Ufoaktiviteettia”, ”soittaja toivoi paikalle poliisia”

John Nelson, laivaston veteraani: Se ei ollut 911-soitto, ei siis hätätilanne, mutta he tekivät kuitenkin muistiinpanoja soittajasta. Soittaja lausuu, että ”hän on lähellä monitoimitaloa. Hän on nähnyt puiden yläpuolella outoja valoja, joita hän kuvailee ufoaktiviteetiksi. Soittaja toivoi paikalle poliisia siksi aikaa kun hän kävelisi autolleen, hän oli peloissaan.”

Ufon videokuvannut poliisikonstaapeli Robert Klein

Brian, uutistoimittaja, NewsNation: Tuo kaikki on pelottavan samanlaista kuin se mitä poliisikonstaapeli Robert Klein näki samalla alueella samaan aikaan. Hän sai kuvattua kirkkaan valon kameralla sen jälkeen kun se oli lentänyt hänen luotaan pois. [NewsNation-uutisten haastattelussa Robert Klein, ufon vuonna 2022 videokuvannut poliisi]

Entinen FBI-agentti Ben Hansen: Henkilökohtainen ufokokemus

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (5:48 – 8:29). Käännös on tapahtumakuvaukseen keskittyvä tiivistelmä.

Los Angeles, CA, 2013

Ben Hansen: Se mistä olemme keskustelleet ihmisten kanssa ja haastatelleet heitä, jotain samankaltaista tapahtui myös minulle, ja mielestäni teidän täytyy kuulla yksityiskohdat siitä. Oli toukokuun 3. päivä 2013. Menin paikalliselle juoksuradalle. Olin siellä senaikaisen tyttöystäväni kanssa. Aurinko oli juuri laskenut, kello oli muistaakseni klo 21:15. Venyttelin ja kuuntelin MP3-soitintani, mutta sen ääni ei ollut lainkaan kovalla, pystyin kuulemaan kaikki ympäristön äänet ympärilläni. Paikka oli tyhjä, siellä ei ollut ketään. [Tapahtumapaikka ja aika on kerrottu tekstimuodossa: Los Angeles, CA, 2013]

”Kiinteä kolmio”

Ben Hansen: Yhtäkkiä näin esineen tulevan lännestä päin. Tuijotin sitä kapinetta. Pystyin saamaan heikosti selvää, että kutakin kärkeä yhdisti jana, se oli kolmio, kiinteä kolmio. Tuon täydellisen kolmion, lähes tasasivuisen kolmion, kussakin kärjessä oli ne kolme valoa, jotka loistivat pehmeästi.               

Koko

Haastattelija: Kuinka suuri se oli?

Ben Hansen: Paras arvioni on, että se kapine oli noin 30 jalkaa [9,1 metriä] pitkä. Minua alkoi pelottaa. Se meni pääni ylitse, aavemaisin kapine koskaan. Ääntä ei ollut lainkaan, se risteili / ”kruisaili”. Se oli poissa suunnilleen neljässä tai viidessä sekunnissa.

”Tätä tapahtuu kaikkialla meidän ympärillämme”

Ben Hansen: Näin tyttöystäväni, hän tuli radan ympäri kohti minua. Katsoin häntä ja hän katsoi minua. Sanoin: ”Sinä näit sen myös! Sinä näit sen! Sinä näit mikä se oli.” Hän vastasi:, että ”kyllä”. Ellet ole tosiasiassa kokenut tätä itse, niin en pysty selittämään kenellekään kuinka aavemaista / outoa se on. Se muuttaa henkilön. Ne lentelevät ympäriinsä miten tahtovat, tekevät mitä ikinä haluavat tehdä. Tämä tapahtuu kaikkialla meidän ympärillämme ja kasvavalla yleisyydellä.

Tapaus Maila ja Kalle Koivunen, Suomenniemi, Suomi, 13.8.1986

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (4:57 – 6:59]

Ufohavaintoja ympäri Suomea ja Skandinaviaa

Selostaja: Ufohavaintoja tapahtuu tapahtuu jatkuvasti ympäri Suomea ja Skandinaviaa. Elokuun 13. päivänä vuonna 1986 pariskunta Maila ja Kalle Koivunen olivat ajamassa kesämökilleen viikonlopuksi. Kun he parkkeerasivat autonsa ja olivat kävelemässä kohti järvenrantaa, alkoi tapahtumasarja, joka käänsi Koivusten maailmankuvan ylösalaisin. [Linkki Wikipedia: Skandinavia] [Linkki Wikipedia: Suomi] 

Veneen yläpuolelle 30 metrin korkeuteen pysähtynyt valopallo

Kalle Koivunen: Tulimme rantaan ja astuimme veneeseen, kun vaimoni huomasi taivaalla valon ja sanoi, että ”sieltä tulee lentokone”. Vilkaisin sinne taivaalle ja samassa näin lähestyvän sieltä valopallon joka silmissä suureni ja pysähtyi noin 30 metrin korkeuteen veneemme yläpuolelle ja oli läpimitaltaan noin neljä metriä.

Maila Koivunen: Minä kysyin Kallelta: ”Onko se helikopteri?”

Kalle Koivunen: Sanoin, että ”ei se missään tapauksessa voi mikään helikopteri olla, sillä se tuli siihen täysin äänettömästi meidän yläpuolellemme”. Tämän sanottuani pyysin Mailaa antamaan kameran minulle ottaakseni kuvan siitä.

Maila Kouvunen: En antanut kameraa, koska minusta oli mahdollisimman pian päästävä saareen, koska minua pelotti tämä valoilmiö.

Valopallo lähti seuraamaan

Kalle Koivunen: Nykäisin perämoottorin käyntiin ja lähdin ajamaan täyttä vauhtia kohti saartamme, mutta valopallo lähti seuraamaan meitä pitäen etäisyyden täydellisesti samana koko ajan ja pysyen tiiviisti kannassamme.

Valopallosta suunnataan kolme sädettä

Maila Koivunen: Lähellä rantaa tästä valopallosta suunnattiin kolme sädettä Kallea kohti ja silloin minua pelotti todella, koska minä, minä luulin että ne hullut tulee nyt meitä kohti.

UFO 40 minuuttia seuralaisena

Kalle Koivunen: Ihmeellistä asia oli, että kameran laskuri osoitti filmin loppuneen vaikka olin varmasti vasta ladannut sen uudella rullalla. Tämä näytelmä kesti kaikkiaan 40 minuuttia, jonka ajan UFO oli seurassamme. 

Suomen ilmavoimien majuri Tarmo Tukeva: Ufohavainto, Pori, Suomi, 1969

Linkki käännettyyn haaastatteluun: LINKKI 1, LINKKI 2.

Videon tekstiselitteen käännös

Porissa, kaupungissa Lounais-Suomessa, on sekä siviililentokoneiden että sotilaslentokoneiden käyttämä lentokenttä. Siellä oli 12.4.1969 Suomen ilmavoimien harjoitusleiri. Noin 20 lentäjää havaitsi kuinka seitsemän keltaista palloa ilmestyi taivaalle. Ne leijailivat noin 2000 metriä lentokentän yläpuolella. Ne näkyivät myös tutkassa. [Linkki Wikipedia: Pori]

Hävittäjälentäjä Tarmo Tukeva

Selostaja: Hävittäjälentäjä Tarmo Tukeva määrättiin ajamaan takaa noita outoja tungettelijoita. Mitkä olivat hänen reaktionsa?

Tarmo Tukeva: Ainoa tapa reagoida käskyyn oli kääntää nokka kohti Porin kaupunkia ja lähteä tarkistamaan tilannetta.

Haastattelija: Voitteko kuvailla minkälaisia nuo pallot olivat?

Tarmo Tukeva: Pallot olivat yleismuodoltaan pyöreitä ilman mitään tarkkoja äärirajoja, väriltään voisi kuvailla vaaleankellertäviksi.

Haastattelija: Kuinka lähelle te pääsitte noita palloja?

Tarmo Tukeva: Etäisyyttä on, on täysin mahdotonta määrittää koska palloilla ei ollut mitään tarkkoja äärirajoja, eikä mitään kiintopisteitä ollut käytettävissä.

Haastattelija: Kun nuo pallot sitten lähtivät liikkeelle, kuinka suureksi arvioitte niiden nopeuden?

Tarmo Tukeva: Nopeuden määrittäminen on, on täysin mahdotonta. Oma nopeuteni oli noin 700 km/h ja pallot hävisivät moninkertaisella nopeudella kohti pohjoista.

Haastattelija: Oletteko löytänyt jälkeenpäin noille palloille mitään normaalia selitystä?

Tarmo Tukeva: Mitään normaalia selitystä kyseiselle ilmiölle on kyllä vaikea, vaikea kuvitella.

Satakunnan lennoston komentaja, eversti Heikki Nikunen: ”Siinä ilmeisesti on UFO ollut sanan parhaassa merkityksessä”

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

”Ilmoituksia valoilmiöistä ja muista erikoisilmiöistä”

Eversti Heikki Nikunen: [Linkki Wikipedia: Heikki Nikunen] [Linkki Wikipedia: Satakunnan lennosto] Meille tulee ehkä noin 30 keskimäärin vuodessa ilmoituksia valoilmiöistä ja muista erikoisilmiöistä. Niitä tulee lentäjiltä, erilaisilta valvontaelimiltä. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1)] [Linkki: Tutka]  

Pori ja Vaasa, huhtikuu 1969

Haastattelija Seppo Jylhä: Huhtikuussa 1969 useat henkilöt Porin lentokentällä näkivät taivaalla seitsemän loistavaa palloa. Ilmassa sattui olemaan myös suihkuhävittäjä harjoituslennolla. Laivueen komentaja yritti radiolla opastaa hävittäjää tunnistamaan kirkkaita esineitä. Koneen lähestyessä pallot näyttivät liikehtivän sitä vastaan, ohittivat hävittäjän ja katosivat suurella nopeudella pohjoiseen. Lentokone ei saavuttanut niitä. Samalla hetkellä Vaasan lennonjohto ilmoitti näkevänsä pallot, siis parisataa kilometriä pohjoisempana. Eversti Nikunen, mitä sanotte tästä havainnosta?

UFO

Eversti Heikki Nikunen: Tällainen todella sattui tuossa tuona kuvattuna ajankohtana ja havaitsijajoukko oli harjaantuneita koulutettuja ohjaajia, joten tässä mielessä voi sanoa että paras mahdollinen tarkkailijaryhmä oli käytettävissä tällä ilmiöllä. Se että se näkyi yhtä aikaa Porissa että Vaasassa toisaalta viittaisi valoilmiöön, joka on tapahtunut hyvin kaukana meidän alueeltamme. Tämä selittää sen että tunnistustehtävään suunnatulla Fouga-koneella ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia tavoittaa kyseisiä kappaleita.

Eversti Heikki Nikunen: Toisaalta taas sitten tämä lukumäärä ja liikesuunta tai liikkeen kuvaus hieman sotivat tätä vastaan. Asiaa tutkittiin aikanaan, mutta mitään selvää konkreettista syytä tai ratkaisua siihen ei saatu. Tutkalla ei tässäkään tapauksessa ollut havaintoja kyseisestä ilmiöstä, joten siinä ilmeisesti on UFO ollut sanan parhaassa merkityksessä.

Haastattelussa eläköitynyt poliisi Anthony Dodd: UFO-kohtaaminen, 1978

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2. Käännös on tiivistelmä ja yhdistelmä.

Poimintoja videon kuvaustekstistä, 12.12.1978

Tapaus sattui jäätävänä talviaamuna 12. joulukuuta 1978, ei kovin kaukana Skiptonista Pohjois-Yorkshiressä. Yksinäinen partioauto ajoi kello 04:30 aamulla syrjäistä maalaistietä pitkin Cononleyn nummea. Autossa olivat ylikonstaapeli Anthony Dodd ja konstaapeli Alan Dale, joka käytti radiota. Dodd kuoli rauhallisesti puolenyön aikoihin 25. maaliskuuta 2009.

Kohtaaminen valtavan kokoisen aluksen kanssa

Selostaja: Lancashiren ja Yorkshiren rajalla työskennelleellä entisellä poliisilla herra Doddilla oli ensimmäinen oli hänen ensimmäinen kohtaamisensa valtavan kokoisen aluksen kanssa asumattomalla maalaistielle vuonna 1978, lukuisia muita havaintoja seurasi.

Anthony Dodd: ”epäilemättä aito UFO”

Anthony Dodd: Ajoin poliisin partioajoneuvoa syrjäisellä alueella Yorkshiressä, kun näin mitä hämmästyttävimmän kiekon muotoisen lentävän koneen. Tuo kone oli noin 100 metriä tiestä irti, tien yläpuolella. Se hehkui valkoisena, kirkkaan valkoisena. Sen alaosan ympäri pyöri värillisiä valoja. Sen huipulla oli kupu, jossa oli hytin ikkunoilta vaikuttavia. Se ei liikkunut sen nopeammin kuin 30 km/h, mutta outo asia oli se, että se ei pitänyt ääntä. Se oli ällistyttävin koskaan näkemäni asia. Tuo oli epäilemättä aito UFO, olen siitä vakuuttunut. Se ei muistuttanut mitään mitä meillä taivaalla lentää. Sillä oli vaikutusta poliisiautoni radioon. Se tyhjäsi lähetykset erittäin voimakkaalla kohinalla. Esine liikkui pois luotamme ja katosi matkan päähän, se vaikutti laskeutuvan metsänrinteeseen.

Konfrontaatio työvuorossa vuonna 1978

Anthony Dodd: Se tapahtui 20 vuotta sitten, se on pitkä aika, siis vuonna 1978. Olin silloin poliisi. Minulla oli oikeasti konfrontaatio yhden niistä kapineista kanssa silloin kun olin työskentelevä poliisi. [Linkki Suomisanakirja: Konfrontaatio] Olin työvuorossa eräänä yönä vuonna 1978, kun minulla ja kollegallani oli tosiasiassa konfrontaatio yhden niistä kapineista kanssa.

Haastattelija: Missä se tapahtui?

Anthony Dodd: Se tapahtui lähellä Skiptonia Pohjois-Yorkshiressä. Minä ajoin poliisiautoa, hän oli tarkkailija. Tulimme mutkasta maalaistiellä ja siinä se kapine oli ilmassa edessämme. Se oli täysin tyrmäävää nähdä. Se oli valtavan kokoinen kiekko, halkaisijaltaan noin 100 jalkaa [30,5 metriä]. Sen huipulla oli kupu, kuvun ympäri vaikutti olevan tummennettuja hytin ikkunoita. Sen alaosan ympäri meni reunus ja vilkkuvia värillisiä valoja, jotka välkkyivät päälle ja pois päältä, melkein kuin neonkylttiefekti. Sen alapuolelta pisti esiin kolme suurta palloa, ne olivat tasaisen välimatkan välein sen alapuolella.

Poliisit suut auki ja kohinaa poliisiauton radiossa

Anthony Dodd: Pysäytin auton ja menimme ulos. Poliisiauton radiossa oli sillä hetkellä erittäin, erittäin, voimakasta kohinaa. Minä en tiedä sen syytä, se saattoi olla siksi että se kapine oli siinä, mutta ei olisi oikein hypätä sellaiseen johtopäätökseen. Radioon tuli kuitenkin yhtäkkiä kohinaa. Menin autosta ulos, me molemmat menimme. Me seisoskelimme siinä suut auki sitä kapinetta katsellen, kun se liikkui hitaasti pois luotamme. Mutta sen valtavasta koosta huolimatta, siitä hemmetin kapineesta ei tullut lainkaan ääntä. Ainoa kuulemamme ääni oli se kun se syrjäytti ilmaa alkaessaan liikkua luotamme pois. Se oli kerrassaan kaunis katsella.

”Andy Canberra” ja tämä kapine

Anthony Dodd: En voinut olla ajattelematta silloin, että millaiset insinöörit jonkin tuollaisen kasasivat, koska se oli täysin erikoislaatuinen. Tuo sai minut kiinnostumaan asiasta, koska olin päättänyt saada asian selville. En ollut ollut kovin kauaa pois RAF:sta. [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat (RAF)] Viimeisimmät asemapaikkani olivat olleet ilmavoimien tukikohdissa joissa testattiin kaikkein viimeisintä teknologiaa ja lentokoneita. Siihen aikaan testattavana oleva lentokone oli Andy Canberra. Se edusti siihen aikaan kaikkein edistyksellisintä teknologiaa. Niitä testattiin, koelennettiin, siihen aikaan. No, tämä kapine oli vuosia ja vuosia ja vuosia edellä mitään tuollaista, siitä ei ollut epäilystäkään. Se oli jotain mitä meillä ei ollut, minä tiesin sen sillä hetkellä kun sen näin.

Ydinvoima, ”sensaatiomaisia väitteitä”

Selostaja: Herra Dodd on nykyään täysipäiväinen ufotutkija ja esittää joitakin sensaatiomaisia väitteitä.

Anthony Dodd: He ovat tulleet tänne kauan aikaa, he katselevat mitä me teemme. Me tiedämme, että ne ilmestyvät ydinvoimalaitosten ylle. He ovat olleet todellakin vainoharhaisia meidän asepaikoistamme. Ne vaikuttavat osoittavan suurta mielenkiintoa meidän ydinvoimakykyymme. [Linkki: Ufot ja ydinaseet]

Aktiviteettia Pohjois-Atlantilla ja pohjoisella napapiirillä

Selostaja: Muukalaiset eivät pelkästään ole täällä, herra Dodd sanoo niiden olevan vihamielisiä ja erittäin aktiivisia Pohjois-Atlantilla ja pohjoisella napapiirillä.

Anthony Dodd: Nämä kapineet ovat ällistyttäviä. Minulla on ensiluokan tietoa, että nämä kapineet voivat mennä tosiasiassa alas mereen, ne voivat tulla merestä pois, ne käyttävät vettä suojana. [Linkki: USO] Meillä on ollut valtava määrä NATOn yhteistä sotilaallista aktiviteettia meneillään siellä merellä. Informaatio on sellaista, että amerikkalaiset menettivät useita hävittäjälentokoneita lähetettyään niitä pysäyttämään näitä kapineita. Yhden tuollaisen tietyn vuorovaikutuksen aikana Amerikkalainen sotalaiva katosi. Siellä oli täysimittainen merietsintä sen sotalaivan etsimiseksi. Minun tietääkseni sitä ei koskaan löydetty. [Linkki Wikipedia: NATO] [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (jos joku aikoo puuttua meidän asioihimme tässä aurinkokunnassa)]  

Haastattelija: Onko tämä sinulla oleva informaatio luotettavaa ja tarkkaa?

Anthony Dodd: Voin vakuuttaa sen olevan 100 % tarkkaa.

Abduktiot ja litteän maapallon kannattajat

Haastattelija: Skeptikot ja tyrmääjät jatkavat tietysti siitä kiinni pitämisestä, että kaikki selonteot niin sanotuista muukalaisabduktioista ovat typerää pötypuhetta. Kuinka vastaat tuohon?

Anthony Dodd: No, ensinnäkin skeptikot ja tyrmääjät olivat ne jotka sanoivat 300 vuoden ajan, että maapallo on litteä, siitä huolimatta vaikka jotkut sen ajan huipputiedemiehet sanoivat sen olevan pallo. Tosiasiat ovat kuitenkin tosiasioita, erityisesti silloin kun puhumme sellaisista asioista kuin muukalaisabduktiot, joihin suuri määrä ihmisiä on osallisia, puhun tässä erittäin älykkäistä ihmisistä, joista monet eivät tiedä tästä aihepiiristä mitään. Saamme tällaista ympäri maailmaa, kuten tiedät, ihmisiltä jotka ovat erittäin, erittäin, syrjäänvetäytyviä, he eivät ole yhteydessä mediaan. He kertovat samoja juttuja. Kuvitteleeko jokainen nämä asiat? Keksiikö jokainen nämä asiat? Mitä hyötyä heille on tällaisten asioiden sanomisesta erityisesti takapajuisissa maissa? Mutta asian ydin ei ole tuo, faktat viittaavat abduktioihin, faktoja on niin monia, monia. Sitä tapahtuu toistuvasti. Minä olen täysin vakuuttunut, että sitä tapahtuu.

”Etsikää niin te löydätte”

Haastattelija: Lopuksi, ihmiset katsovat luultavasti tätä haastattelua ihmetellen: Onko tuo mies aito? Ovatko ufot totta? Mitä sanoisit noille henkilöille?

Anthony Dodd: Sanoisin ensinnäkin, että etsikää niin te löydätte, mutta älkää tulko mukaan tähän aihepiiriin tutkimatta sitä. Me olemme laittaneet paljon aikaa, monia vuosia, tähän tutkimuksen. Minä voin vakuuttaa teille ilman pientäkään epäilystä, että muukalaiset ovat täällä, muukalaiset ovat olleet täällä kauan aikaa ja muukalaiset ovat kontaktissa asevoimien erilaisiin osasiin ja muihin maihin, diplomaatteihin. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (Vanha imperiumi)] Minun ei olisi viisasta sanoa enempää tällä hetkellä, mutta se voitte uskoa minua, jos haluatte. Jos te ette usko minua, niin se on täysin kiinni itsestänne. Minä en ole hyötynyt näiden asioiden sanomisesta mitään. Nämä ovat vain asioita, jotka olen saanut selville tutkimusteni aikana.

Rance Lentz, Delta Junction, Alaska: Mies kertoo ufokokemuksen Alaskasta

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Videon tekstiselitteen käännös

Rance Lenzt paikkakunnalta nimeltä Delta Junction oli 1990-luvulla tavallisella kävelyllään bussille, joka veisi hänet kouluun.

Tapahtumakuvaus   

Rance Lentz: Kun olin kävelemässä bussipysäkille, niin minä vain huomasin sen valon puiden lomitse aivan horisontin yläpuolella. Tuijotin sitä. Siinä oli vihreä, keltainen ja punainen valo, kolme eri pientä valoa ja hehkuva keltainen keskellä. Ajattelin, että tämä on melko hullua. Katselin sitä, valot pyörivät ympäri ja se alkoi tulla lähemmäs, lähemmäs ja lähemmäs. Silloin aloin olla melko hermostunut, koska aloin tuntea ympärilläni sirinää, ainoa keino kuvailla sitä on staattinen sähkö. [Linkki Wikipedia: Staattinen sähkö] Tuossa vaiheessa aloin olla todella hermostunut. Silloin se alkoi liikkua vasemmalle ja oikealle, ylös ja alas, todella nopeasti. Lentokoneen näkee menevän vasemmalle tai oikealle, se menee ilman läpi, tämä oli yhdessä pisteessä ja sitten seuraavassa. Sitten se oli ylhäällä, supernopeasti. Tuossa vaiheessa olin todella peloissani. Se lähti, pois näkyvistä, se oli ohi.

”Tuo todellakin teki minusta uskovan”

Rance Lentz: Minulle ei koskaan juolahtanut mieleen pitää silmällä alieneita / muukalaisia tai ufoja, mutta tuon jälkeen, tuo todellakin teki minusta uskovan. Se ei ollut ihmisen kapine, se oli varmasti, varmasti jotain tämän maailman ulkopuolelta.

Sotilaallinen ura, ”ufoja kerta kaikkiaan on”

Kertoja: Tuo shokeeraava lapsuuden kokemus johti kiinnostukseen teknologiaa kohtaan. Rancesta tuli läheisessä sotilastukikohdassa työskentelevä erikoisinsinööri. Tukikohdan nimi on Fort Greely, se on huippusalaisen sotilaallisen testauksen kotipaikka. Hän sai siellä selville, että hän ei ole ainoa alueella ufon nähnyt.   

Rance Lentz: Havaintoja on kerta kaikkiaan enemmän silloin kun rankkaa, rankkaa, sotilaallista testausta. Porukat testeissä näkevät erilaisia valoja ja erilaisia kapineita horisontissa. Ufoja kerta kaikkiaan on ja asevoimat tietävät niistä.

Amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Aaron Rodgers: Omakohtainen ufokokemus

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Ufot

Haastattelija (Pat McAfee): [Linkki Wikipedia: Pat McAfee] Haluan kuulla siitä alien / muukalaisjutusta. Ufot, minäkin tuen asiaa täysin. Tämä oli suuri juttu elämässäsi. Minulle twiitataan luultavasti 15 kertaa päivässä: kysy häneltä, kysy häneltä, kysy häneltä! Millainen on sinun ufokokemuksesi? Tämä on uskomatonta. Minä menen joka yö ulos etsimään sellaista, sananmukaisesti. ”Antakaa minun nähdä jotain, antakaa minun tallentaa se kameralla.” Meidän täytyy mennä yhdessä yöllä ulos, sinun ja minun.

CE-5

Aaron Rodgers: Sinun täytyy kutsua niitä. Tiedätkö mikä CE-5 on? [CE-5 = ”viidennen asteen lähikontakti, ihmisen aloitteesta syntynyt lähikontakti”]

Haastattelija: Mitä tuohon pitäisi sanoa? Jos haluat kertoa minulle miten kutsua muukalainen, niin olen tässä sitä varten. Mennään ufoihin, kiitos.   

Aaron Rodgers: On olemassa dokumenttielokuva nimeltä Close Encounters of the Fifth Kind, (“Viidennen asteen lähikontakti”). Se kertoo siitä organisaatiosta joka tuli esiin karanteenin aikana. He menevät ulos ja pitävät näitä piirejä joissa he kutsuvat ufoja. Heillä on videokuvaa siitä ja kaikenlaista.

15 vuotta aiemmin…

Aaron Rodgers: No, joka tapauksessa. Kauan ennen kuin tuo edellinen tapahtui, 15 vuotta sitten. Kerroin tämän jutun Nerdist Podcastissa Pete Holmesin kanssa, joka on koomikkoystäväni. [Linkki Wikipedia: Pete Holmes] Kerroin jutun siitä kuinka olin New Jerseyssä joukkuekaverini Steve Levyn kanssa. Kerroin tuon podcastissa noin viisi vuotta sitten. Steveä on pyydetty vahvistamaan kertomukseni tuon jälkeen kun jaon asian podcastissa, ja onneksi hän teki sen.

Haastattelija: Steve…

Aaron Rodgers ja Steve Levy

Aaron Rodgers: Mutta kyseessä oli siis hän ja hänen veljensä heidän talollaan New Jerseyssä. Näimme taivaalla järjettömän kapineen, joka täytti suurimman osan tähystyspaikastamme. Kyseessä oli luminen yö. Se oli oranssi ja liikkui pilvissä vasemmalta oikealle. Merkillinen tähän liittyvä osa oli se, että sen jälkeen kun meillä oli ollut tämä näköhavainto ja katselimme jähmettyneinä toisiamme ihmetellen mitä helvettiä juuri tapahtui, niin kuulimme noin 30 sekuntia myöhemmin suihkuhävittäjät. Jos olette nähneet ylilennon tai katsoneet elokuvan Top Gun tai olleet lentonäytöksessä, niin te tiedätte miltä ohikiitävän lentokoneen ääni kuulostaa. Se on kiistämätöntä. Niitä oli kolme ja ne vaikuttivat ajavan takaa sitä mikä ikinä se olikin.

Haastattelija: Minä olen niin kateellinen…

”Se ei ollut sanomalehdissä”

Aaron Rodgers: Tuon jälkeen aloin todella tutkia tätä, koska meillä oli tämä tapaus jota emme pystyneet selittämään. Se ei ollut sanomalehdissä seuraavana päivänä, eikä se ollut sanomalehdissä seuraavanakaan päivänä, sitä ei koskaan todellakaan käsitelty. Se oli jotain mistä todellakin kiinnostuin, se kiinnosti minua enemmän, olen tehnyt vuosien varrella lisätutkimusta. Minulla on ollut muitakin mielenkiintoisia kokemuksia, mutta tuo kyseinen tapaus oli luultavasti kaikkein yksityiskohtaisin ja laajin vuorovaikutus, josta ei koskaan puhuttu, eikä sitä koskaan selitetty. [Linkki: Asianajaja Daniel Sheehan: Tiedotusvälineiden valvonta]

Hyvät naiset ja herrat: Aaron Rodgers!

Haastattelija: Mitä olivat nuo muut mielenkiintoiset kokemukset?

Aaron Rodgers: Pat, jätetään se seuraavaan kertaan.

Haastattelija: AAAAAA – AAAAAAAAAHHHH !!!!!!! Hyvät naiset ja herrat, Aaron Rodgers, mies on voittanut Super Bowlin, mies joka on luultavasti paras koskaan pelipaikkaansa pelannut ihminen, hän pelaa maailman suurimmassa liigassa, ja mies on nähnyt ufon ja suihkuhävittäjät. Minä olen tuosta niin kateellinen. [Linkki Wikipedia: Super Bowl] [Linkki Wikipedia: UFO]

WKBW TV, Buffalo, NY: UFO säätiedotuksessa

Linkki käännettyyn live-säätiedotukseen: LINKKI.

Uutisvideon tekstiselitteen käännös

Andy Parker ja livenä kameralla tallennettu UFO Buffalon säätiedotuksessa. [Linkki Facebook: Andy Parker (meteorologi, Buffalo)]

Säätiedotus, live TV

Andy Parker, meteorologi: Ulkona on nyt pimeää. Lämpötila Buffolossa on 61-astetta. [Linkki Wikipedia: Fahrenheit-asteikko]  Pohjoistuulta, 7. Tänä iltana on hyvä sää… Dave, mikä tuo oli? Näimmekö me tuon kapineen menevän ohi? Näimme juuri Sky Watchissa… tähdenlennon? Tuo oli mahtavaa. Minä heitän tuon webbiin. Tekin näitte sen. [Linkki Wikipedia: World Wide Web (WWW)] [Linkki Wikipedia: Meteori (tähdenlento)] [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen (”tähdenlento”)]

Tuntematon ääni: Kyllä, kyllä.

”Aloitelkaa ufohavainnot nyt…”

Andy Parker: Se tuli… Se oli omituinen. Se tuli lännestä ja meni itään. Tuo oli kyllä nopeiten liikkuva lentokentälle menevä suihkulentokone koskaan. …61… Aloitelkaa ufohavainnot nyt… jatkakaa… Laittakaa tuo Facebookiin, minä tulen laittamaan tuon sinne noin seuraavan 20 minuutin aikana.

ITN-uutiset: Poliisikonstaapelien Roger Willie ja Clifford Waycott ufokohtaaminen (1967)

Linkki käännettyyn ITN-uutisten uutisvideoon: LINKKI.

Uutisvideon tekstiselitteen käännös

Poliisikonstaapelit Roger Willie ja Clifford Waycott kertoivat ITN:lle lokakuussa 1967 kohtaamisestaan tunnistamattoman lentävän esineen tai ufon kanssa, joka oli yötaivaalla Okehamptonin yllä. [Linkki Wikipedia: ITN (Independent Television News, ”riippumattomat televisiouutiset”)] [Linkki Wikipedia: Okehampton]

Poliisikonstaapelit Roger Willie ja Clifford Waycott

Toimittaja: Partioauto delta 9 mukanaan poliisikonstaapeli Roger Willie ja poliisikonstaapeli Clifford Waycott, päämajanaan Okehampton, olivat ulkona yötyössä partioimassa Hatherleightistä Holsworthyyn kulkevalla tiellä A3072. Täsmälleen yhden minuutin yli klo 04 tänä aamuna [1967], he näkivät esineen 400 jaardin [366 metrin] päässä itsestään puiden latvojen tasolla. He ilmoittivat siitä välittömästi Okehamptonin poliisiasemalle, josta ulos tuotiin lisämiehiä.

Kuvaus esineestä

Toimittaja: Poliisikonstaapeli Willie, te ajoitte partioautoa silloin siihen aikaan. Voisitteko kuvailla sen meille?

Roger Willie: No, esine oli kuin risti, vaikkakin sisemmät osat jossain määrin samankaltaisia kuin kompassin neulat ja ne olivat melko epäselviä, siis ne ristin sisemmät osat.

Clifford Waycott: Mutta se oli kirkas, kirkkaan valkoinen, kirkas valo.

Ääni

Toimittaja: Kuinka te näitte sen? Pitikö se minkäänlaista ääntä?

Clifford Waycott: Ei, ääntä ei ollut. Näimme sen ensimmäisen kerran kun se oli aivan puunlatvojen korkeuden yläpuolella ja meidän edessämme. Sitten konstaapeli Willie sanoi vain, että ”mennään”. Me ajoimme sen perässä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Toimittaja: Millaisella nopeudella te ajoitte?

Clifford Waycott: Ajoimme erittäin kovaa.

Toimittaja: Pitikö se minkäänlaista ääntä?

Clifford Waycott: Ei lainkaan ääntä jonka minä olisin kuullut, se oli… ei muuta ääntä kuin auton ääni itsessään.

”Kiihdytys meistä poispäin oli hirvittävä”

Roger Willie: Kiihdytys, kiihdytys meistä poispäin oli hirvittävä. Me emme todellakaan päässeet sen alle kuulemaan mitään ääntä.

Toimittaja: Mutta te olitte todella lähellä, riittävän lähellä ollaksenne täysin varmoja, että teidän silmänne eivät tehneet teille temppuja?

Roger Willie: Kyllä, se oli suoraan edessämme!

”Jonkinlaisen olennon miehittämä tai kauko-ohjattu”

Clifford Waycott: Ei ollut minkäänlaista epäilystä siitä, että tämä olisi ollut mielikuvituksen tuotetta. Se oli aivan varmasti siinä. Se oli aivan varmasti jonkinlaisen olennon miehittämä tai kauko-ohjattu. Sitä aivan varmasti ohjattiin katselemaan meidän autoamme tai…

Toimittaja: Teillä oli tunne, että se katseli teitä?

Clifford Waycott: Aivan varmasti, kyllä.

Roger Willie: Kyllä.

Kerrostalon huoltopäällikkö Marc Richard: Ufohavainto päivänvalossa, 2008

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (56:04 – 1:00:30).

Kerrostalon huoltopäällikkö

Haastattelija: Okei, olen Marc Richardin seurassa. Hänellä oli havainto sen rakennuksen ulkopuolella jossa hän nyt on. Oletko töissä juuri nyt?

Marc Richard: Kyllä. Minä itse asiassa asun ja työskentelen tässä rakennuksessa. Olen kerrostalon huoltopäällikkö. Minun havaintoni tapahtui vuonna 2008. Minulla ei ole tarkkaa päivämäärää, arvelen sen olleen joskus lokakuun lopussa / marraskuun alussa 2008.

Detroitin kaupungin keskustassa

Haastattelija: Voisitko selittää, jokin kiinnitti huomiosi ikkunasta?

Marc Richard: Kyllä, olin töissä siihen aikaan, kello oli ehkä 14 tai jotain sellaista. Kyseessä oli kirkas aurinkoinen päivä, taivaalla ei ollut pilviä. Jokin heijasti valoa silmiini, joka kerta kun katsahdin ylös työstäni, jokin ikkunasta heijasti valoa silmiini. Aloin hieman ärsyyntyä kun tuota oli tapahtunut kolmannen tai neljännen kerran ja kävelin ikkunan luo. Tämä on vanha historiallinen rakennus, meillä on valtavan kokoiset ikkunat. Kävelin ikkunan luo ja katselin sitä kapinetta, näin sen.

Olen Detroitin kaupungin keskustassa, olen ollut täällä useita vuosia, joten olen tottunut näkemään liikennekoptereita, ajattelin sen olevan liikennekopteri. Se näytti olevan moottoritien yllä, ehkä puolentoista mailin tai kahden mailin päässä [2,4 km tai 3,2 km]. Se oli siellä matkan päässä.

2,4 km tai 3,2 km muutamassa sekunnissa

Marc Richard: Kiinnitin katseeni kapineeseen ja melko lailla heti kun sen tein, se alkoi liikkua tavallaan yleisesti ottaen minun suuntaani. Ajattelin yhä, että se on harmillinen helikopteri. Sillä hetkellä kun se kapine liikkui minua kohti, aloin ajatella että onko se helikopteri vai ei, koska se kapine tuli sen 1,5 mailin tai kahden mailin [2,4 km tai 3,2 km] matkan erittäin nopeasti, se oli muutamassa sekunnissa rakennukseni ulkopuolella ja tuli hitaasti minua kohti, siihen pisteeseen asti että se alus… Minä näin nyt aluksen kokonaisuudessaan. Se leijaili ulkopuolella. Olin 18-kerroksisen rakennuksen kerroksessa 13. Se kapine leijaili ikkunani ulkopuolella.

Aluksen pohja

Marc Richard: Se alkoi kääntyä ylöspäin, jolloin se oli nyt minuun nähden tavallaan 90-asteen kulmassa, katselin silloin suoraan sen aluksen pohjaa. Sen pohjassa oli kolme suurta valkoista valoa ja pienempi punaisen valo keskellä, joka tavallaan sykki. Se kapine alkoi kääntyä myötäpäivään ja ne kolme valkoista valoa alkoivat vilkkua kuviota. Se kääntyi ja ne kuviot menivät hieman nopeammin ja hieman nopeammin. Silloin niiden valkoisten valojen ulkoreunat alkoivat vilkkua väreissä. Näin nyt kaikki sateenkaaren värit. Se toi mieleeni yhden niistä 1980-luvun Simon-peleistä, joissa yritettiin osua väreihin. Se oli kääntyessään jotain tuonkaltaista.

Haastattelija: Aivan, aivan.  [Videolinkki YouTube: How to play Simon? (Kuinka Simon-peliä pelataan?)] [Linkki Wikipedia: Simon (game)]          

Täydessä ”porauksessa” vain epäselvää valoa

Marc Richard: Se lisäsi nopeutta. Siinä vaiheessa kun se kapine ”porasi” täysin, se oli vain epäselvää valoa, tyyliin mitä värikkäin kirkas värikäs valo. Tuossa vaiheessa minusta tuntui, että olin tavallaan lumoutunut / hypnotisoitu tai se kapine tavallaan veti minua mentaalisesti, se laittoi minut ”pauselle” / tauolle, se laittoi minuun siinä lähes tavallaan mentaalisen esteen, eston. Kysyin: ”Mitä tässä on meneillään, tämä on ilmiselvästi erittäin outoa? En ole nähnyt koskaan ennen mitään tällaista.” Kun tein tuon, kun laitoin sille tavallaan mentaalisen stopin, laitoin mentaalisesti asioille jarrut päälle, niin ne vilkkuvat valot pysähtyivät, alus kääntyi hitaasti takaisin alas pystyasentoon. Se tavallaan leijaili pois oikean käteni puolelle. Se tavallaan leijaili rakennuksen ympäri, jolloin en pystynyt näkemään sitä enää.

”Odotin sen kapineen ampaisevan avaruuteen tai jotain”

Marc Richard: Odotin sen kapineen ampaisevan avaruuteen tai jotain, mutta sitä se ei koskaan tehnyt, se vain leijaili hitaasti pois. Yritin pitää sitä silmällä niin kauan kuin pystyin. Kun kadotin sen näkyvistäni, juoksin itse asiassa katutasolle. Yritin päästä ulos ja saada sen uudelleen silmiini, mutta olin kadottanut sen, tuossa vaiheessa se oli poissa.

Haastattelija: Meiltä loppuu nyt aika. Marc, kiitos paljon, todella mielenkiintoinen havainto.  

Kuvateksti: Tapauksesta esitetään kirjallinen tapausraportti ”tunnistamaton lentävä esine, havaintoraportti”. Lopussa on havaitsijan allekirjoitus: Paul Gummings, Jr., 2302 North 12th Street, Quincy, Illinois, February 1., 1966 [1. helmikuuta 1966] Raportti on nähtävissä suuressa koossa alkuperäisessä videossa.

Paul Gummings Jr. ja Douglas Gowdy: Tapaus ”maailmanloppu”, massiivinen kirkas hehkuva pallo valtatiellä

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (1:33 – 5:09)

Tapauksen tekstiselitteen käännös

MAAILMANLOPPU. Paul Cummings Jr. ja hänen ystävänsä Douglas Gowdy ajoivat huhtikuun 14. päivänä vuonna 1946 pitkin syrjäistä valtatietä Illinoisissa Havanan ulkopuolella, kun kirkas hehkuva esine ilmestyi heidän eteensä valtatielle. Se viiletti yhtäkkiä eteenpäin, aiheuttaen sen että he kääntyivät pois valtatieltä, pakenivat autostaan ja asettuivat kasvot alaspäin maahan. [Linkki Wikipedia: Havana, Illinois]

Ilmoitus 20 vuotta tapauksen jälkeen

Kertoja (Preston Dennet): Käytän tapauksesta nimitystä ”maailmanloppu”. Annoin tuo nimen, koska tuo oli se mitä todistajat ajattelivat tapahtuvan. Tapaus sattui 14. huhtikuuta 1946 Havanassa Illinoisissa. Tuohon aikaan ufoista ei oltu kuultukaan, joten kokemus oli noille kahdelle todistajalle uskomattoman shokeeraava. Tämä ensikäden selonteko tulee todistajilta Paul Gummings Jr., Quincystä Illinoisista ja hänen ystävältään. Kokemuksen kummallisen ja uskomattoman luonteen vuoksi hän odotti itse asiassa 20 vuotta, kunnes ilmoitti siitä. [Linkki Wikipedia: Quincy, Illinois]

Tapahtumakuvaus

Kertoja (Preston Dennett): Kello oli 5 aamulla 14.4.1946. Hän ja hänen ystävänsä Douglas Dowdy olivat ajamassa Cantonista Illinoisista Lincolniin. He olivat noin 10 mailia itään Havanasta Illinoisissa lähellä valtatien 10 T-risteystä, näette sen [videon] kuvasta. [Highway 10] Siihen aikaan oli pimeää ja heidän autonsa oli ainoa auto valtatiellä. Silloin, varoittamatta, he molemmat näkivät tuolla täysin suoralla valtatiellä noin mailin [1,6 kilometrin] heidän edessään massiivisen kirkkaan hehkuvan pallon. Se oli suoraan tien yläpuolella ja se alkoi lähes välittömästi viilettää heitä kohti. Kuten Paul sanoo: ”Esine vaikutti liukuvan suoraan alhaalla valtatiellä meitä kohti, noin yksi jalka [30 cm] tien päällysteen päällä, ja vei tilaa koko tiepohjan koskettaen mahdollisesti valtatien molempia tienreunoja.”

Valtatien luiskaan kasvot alaspäin

Kertoja (Preston Dennett): Tuo on melko suuri. Tuo valtatie oli noin 20 jalkaa [6,1 metriä] leveä ja esine vaikutti olevan suoraan törmäyslinjalla heidän kulkuneuvonsa kanssa. Hetkessä tuo kapine, mikä ikinä se olikaan, oli vain 200 jalan [61 metrin] etäisyydellä heidän autostaan. He pelkäsivät nokkakolaria, joten Paul jarrutti ja käänsi auton pois valtatieltä. He avasivat ovet ja molemmat miehet hyppäsivät ulos autosta niin nopeasti kuin pystyivät ja heittäytyivät valtatien luiskaan. He asettuivat kasvot alaspäin ja suojasivat käsillään päitään. He suojelivat itseään siltä minkä he ajattelivat olevan varma törmäys.

”Tämä on maailmanloppu!”

Kertoja (Preston Dennett): Douglas itse asiassa huusi: ”Tämä on maailmanloppu!”. Tuo esine liikkui suoraan yli, jossa vaiheessa he eivät kuulleet ääntä, eivätkä tunteneet lämpöä. He olivat kasvot alaspäin, joten he eivät itse asiassa nähneet sitä tässä vaiheessa. He pysyivät maassa makuulla noin kaksi minuuttia, kunnes keräsivät viimein rohkeutta nousta ylös. He katsoivat ylös ja alas, pitkin valtatietä, mutta esine oli poissa. He keskustelivat lyhyesti näkemästään, mahdollisuudesta että ehkä he olivat nähneet nousevan auringon, mutta he tiesivät että asia ei ole niin, koska oli yhä pimeää. He eivät pystyneet keksimään mitään selitystä.

Siihen aikaan erittäin uskomaton tapaus

Kertoja (Preston Dennett): He katsoivat autoa ja näkivät ajovalojen olevan yhä päällä, ovet olivat auki sillä tavalla kuin he olivat ne jättäneet. He palasivat autoon ja ajoivat läheiseen kaupunkiin nimeltä Mason City, jossa he söivät aamiaisen ja keskustelivat innoissaan näkemästään. [Linkki Wikipedia: Mason City, Illinois] Mutta kuten Paul sanoo: ”Se oli todellakin erittäin pelottava kokemus. Minä olen ollut erittäin vastahakoinen kertomaan tätä tarinaa muille, johtuen siitä että pidin tätä siihen aikaan erittäin uskomattomana tapauksena.”

Kertojan kommentit

Preston Dennett: Ufoilla vaikuttaa olevan mieltymys jahdata autoja teillä. Tämä oli erittäin varhainen esimerkki siitä.

Tapaus Ronald ”Ron” F. Sullivan, Australia, 1966

Vanhan käännetyn sanomalehtijutun lähde: Australian kansallinen kirjasto [National Library of Australia]. Linkki käännettyyn sanomalehtijuttuun: LINKKI. Kääntäjä on lisännyt alkuperäisiin juttuihin alkuperäisten väliotsikoiden lisäksi lisää väliotsikoita ja kuvia. Sanomalehtijutun käännös alkaa:

Lentävä lautanen pelottelee tiellä

[Canberra Times –sanomalehti, tiistai 12.4.1966] [Linkki Wikipedia: The Canberra Times]

”Maailmanlaajuinen lentävien lautasten näköhavaintojen ryöppy”

Melbourne, maanantai – Nykyinen maailmanlaajuinen lentävien lautasten näköhavaintojen ryöppy tuli tänään lähemmäksi kotia maryboroughilaisen miehen ilmoituksen johdosta. Herra Ronald F. Sullivan, 38-vuotias rakennusmies Victoria Street -kadulta sanoi nähneensä tunnistamattoman lentävän esineen [UFO] Bendigo-St. Arnaud Road –tiellä maanantaina. [Linkki Wikipedia: Maryborough, Queenland (Australia)]

”Autoni ajovalot poikkesivat yhtäkkiä oikealle”

Kolme päivää myöhemmin nuorukainen kuoli kun hänen autonsa suistui tieltä samassa paikassa jossa herra Sullivan sanoi nähneensä sen esineen. Herra Sullivan sanoi: ”Autoni ajovalot poikkesivat yhtäkkiä oikealle ilman selvää syytä. Ja jos olisin seurannut niitä, niin olisin ajanut ulos suoran matkaosuuden tieltä. Se tosiasia, että olen kokenut kuljettaja ja tunnen tuon alueen hyvin, pelasti henkeni. Onnistuin pysäyttämään ennen kuin kolaroin.” [Linkki Wikipedia: Yleinen suhteellisuusteoria (valon taipuminen)]           

Upea valo

“Sitten näin kaasumaisten valojen näytöksen kaikissa spektrin väreissä viereisellä laitumella. [Linkki Wikipedia: Spektri] Esine nousi suunnilleen 10 jalkaa [3 metriä] ilmaan. Myöhemmin se katosi.”, herra Sullivan sanoi. Herra Sullivan sanoi ajaneensa Wycheproofiin, jossa hänen ajovalonsa tarkastettiin ja niiden havaittiin olevan täydellisessä kunnossa. [Linkki Wikipedia: Wycheproof] Hän meni perjantaina poliisin kanssa onnettomuuspaikalle. ”Me kaikki huomasimme siellä äskettäin kynnetyllä laitumella olevan noin viisi tuumaa [12,7 cm] syvän  painauman, joka oli noin 50 jalan [15,2 metrin] etäisyydellä aidasta.Se oli halkaisijaltaan noin viis jalkaa [1,52 metriä]”, herra Sullivan sanoi.           

Poliisille selontekoja lentävistä lautasista alueella

Poliisit Maryboroughista, Castlemainesta, Bealibasta ja Newsteadista sanoivat tänään, että he kaikki olivat kuulleet selontekoja lentävistä lautasista alueella. He eivät ole pystyneet löytämään syytä onnettomuudelle, jossa kuoli nuorukainen nimeltä Gary Taylor, 19, Carnegiesta. [Linkki Wikipedia: Maryborough, Queenland (Australia)] [Linkki Wikipedia: Castlemaine] [Linkki Wikipedia: Bealiba] [Linkki Wikipedia: Newstead, Queenland (Australia)]

Toinen tapauksesta kertova sanomalehtijuttu (lähde): Newspapers ancestry, Ron Sullivan UFO. Linkki käännettyyn sanomalehtiartikkeliin: LINKKI. Sanomalehtijutun käännös alkaa:

”Lautanen” ei ole kuoleman syy

[Melbourne, Victoria, Australia, tiistai 12.4.1966, sivu 6]

Kuolemaan johtanut onnettomuus

Poliisi ei usko, että Maryboroughin lähellä torstai-yönä kuolemaan johtaneella onnettomuudella ja samalta paikalta neljä päivää aiemmin ilmoitetulla lentävän lautasen näköhavainnolla on mitään yhteyttä. Tutkimukset jatkuvat yhä onnettomuudesta, jossa Gary Taylor, 19, Grandview Drive –kadulta Carnegiesta kuoli kun hänen autonsa törmäsi puuhun suistuttuaan Bendigo St. Arnaud Road –tieltä lähellä Burkes Flattiä. [Linkki Wikipedia: Burkes Flat (Australia)]

Auton oikealle poikenneet ajovalot

Eilen paljastettiin, että herra Ronald F. Sullivan, 38, Victoria Street –kadulta Maryboroughista näki oudon hehkuvan esineen lähes vastapäättä onnettomuuspaikkaa suunnilleen klo 20 viime maanantaina. Herra Sullivan sanoi, että hän oli ajamassa Maryboroughista Wycheproofiin, kun hänen autonsa ajovalot olivat poikenneet oikealle, vaikka kulkuneuvo kulki suoraan pitkin Bendigo-St. Arnaud Road –tietä.      

Kirkas esine, ”outo lentävä esine”

Hän katsoi sinne minne ajovalot loistivat ja näki kirkkaan esineen loistavan spektrin väreissä. Valot katosivat sen jälkeen kun olivat nousseet hieman. Kun herra Sullivan palasi myöhemmin ystäviensä kanssa, he löysivät halkaisijaltaan noin viisi jalkaisen [1,52 metrisen] mysteerimäisen painauman äskettäin kynnetyltä laitumelta siitä kohtaa missä hän uskoi oudon valon olleen. Uutiset herra Sullivanin kokemuksesta tuottivat teorian, että Gary Taylor on saattanut kohdata kuolemansa, koska outo lentävä esine oli ”poikkeuttanut” myös hänen ajovalojaan.

Knowlesin perheen ufokohtaaminen Nullarborin tasangolla Australiassa, 1988

Linkki käännettyyn samomalehtiuutiseen: LINKKI. Kääntäjä on lisännyt ulkuperäiseen sanomalehtiartikkeliin väliotsikoita ja kuvia.

Ufokohtaamisesta ilmoitettu Nullarborin tasangolta

The Canberra Times –sanomalehti 21.1.1988, sivu 7 [Linkki Wikipedia: The Canberra Times]

UFO

ADELAINE: Perhe Perthtistä sanoo, että heitä terrorisoi UFO, joka kiskaisi heidän autonsa tieltä Nullarborin tasangolla. [Linkki Wikipedia: Perth (Länsi-Australia)]

Poliisista sanottiin eilen, että he ottivat ilmoituksen vakavasti tutkittuaan autolle aiheutuneet vahingot, auto oli tuhkan tyyppisen aineen peitossa. Rekkakuski ja autonkuljettaja todistivat myös merkillistä tapahtumaa sen jälkeen kun UFO oli ajanut heitä takaa pitkin Eyre Highway –valtatietä aivan Länsi-Australian rajan sisäpuolella. [Linkki Wikipedia: Eyre Highway]    

Faye, Patrick, Sean ja Wayne Knowles

Rouva Faye Knowles ja hänen kolme poikaansa Patrick, 24, Sean, 21, ja Wayne, 18, olivat ajamassa kohti Etelä-Australiaa noin 40 km Mundrabillasta länteen, kun he näkivät hehkuvan esineen ensimmäisen kerran noin klo 02:45 aamulla eilen. [Linkki Wikipedia: Mundrabilla]

Vääristynyt ääni, kuin hidastettu puhe

He kertoivat poliisille kuinka he olivat katselleet sen jahtaavan rekkaa ja autoa, jotka matkasivat vastakkaiseen suuntaan, kunnes se kääntyi ja laskeutui heidän oman ajoneuvonsa päälle. ”Se ilmeisesti poimi auton ylös pois tieltä, ravisteli sitä melko rajusti ja pakotti auton takaisin alas tielle sellaisella paineella, että yksi renkaista räjähti”, poliisin tiedottaja sanoi. ”Perhe sanoi, että sinä aikana kun tuo tapahtui, heidän äänensä olivat vääristyneitä ja oli kuin he olisivat puhuneet hidastetusti.”  

”UFO käänsi auton ympäri”

Rouva Knowles kertoi poliisille, että UFO käänsi auton ympäri ja asetti sen takaisin tielle keula vastakkaiseen suuntaan päin. Kun he olivat takaisin tiellä, he olivat hypänneet ulos ja paenneet pensaikkoon, jossa he piilottelivat jonkin aikaa, kunnes palasivat ja vaihtoivat renkaan. He ajoivat Cedunaan Etelä-Australian kaukaiseen länsiosaan ja ilmoittivat tapauksesta paikalliselle poliisille. Rikospaikkatutkijat Port Lincolnista olivat sattumalta Cedunassa ja he tutkivat auton. [Linkki Wikipedia: Ceduna] [Linkki Wikipedia: Port Lincoln]       

Poliisin kommentit

”Meidän on pakko ottaa se vakavasti, ei ole mitään syytä miksi meidän ei pitäisi”, sanoi ylikonstaapeli Fred Longley Cedunan poliisista. ”Todistajia oli liian paljon, ettemme tekisi niin. Auto oli vaurioitunut ja oli siitä esineestä tulleen tuhkan peitossa, ja he olivat selvästi järkyttyneitä.” Ylikonstaapeli Longley sanoi, että Knowlesit piirsivät ufosta piirroksen, joka näytti samalta kuin munakupissa oleva kananmuna.

Knowlesin perheen ufokokemus, haastattelussa Sean Knowles

Linkki kaikkiin seuraaviin käännettyihin haastatteluihin: LINKKI. Kertojien, toimittajien ja tutkijoiden puheenvuorot on pidetty seuraavissa käännöksessä minimissä ja käännetty suurimmaksi osaksi vain Knowlesin perheenjäsenten ja tapahtumissa läsnäolleiden puheenvuoroja. Kääntäjä on koonnut ja editoinut saman ihmisen puheita yhteen.   

Madura Pass, Nullarborin tasanko, 20.1.1988

Kertoja: Jotain epätavallista Knowlesin perheelle aivan varmasti tapahtui 20. tammikuuta 1988. He olivat ajamassa kohti Melbournea 3 500 kilometrin päässä heidän Perthissä sijaitsevasta kodistaan. Kello oli kolme aamulla. Ratissa oli Sean. Hänen veljensä Patrick nukkui hänen vieressään. Aavikko oli rauhallinen ja selkeä kun he saapuivat keskellä Nullarboria paikkaan nimeltä Madura Pass. Silloin, kuin tyhjästä, Sean näki sen. Häikäisevän kirkas valkoinen valo suuntasi suoraan heitä kohti.    

”Se oli aivan kuin unta, mutta se oli totta”

Sean Knowles: No, paras tapa kuvailla tuota kokemusta on, että se ei ollut kuin todellisuutta, se oli aivan kuin unta, mutta se oli totta. Sanoin, että ”Patrick, herää, edessämme on jotain”. Hän vastasi: ”Mitä tarkoitat?” Sanoin, että ”herää ja tarkista itse, se on UFO”. Se jahtasi meitä noin puoli tuntia ja pääsi jotenkin meidän edellemme. Se meni meidän ympäri. Mitä nopeammin me liikuimme, sitä nopeammin tuo esine liikkui. Ja ennen kuin edes tiesimme, tuo esine laskeutui meidän automme ylle.

Kertoja: Seuraavaksi tapahtui uskomaton asia. Knowlesin perhe on nykypäivänäkin peräänantamattomia siinä, että heidän autonsa nostettiin todellakin irti maasta.

Sean Knowles: Äiti itki ja kirkui, että ”minä kuolen, minä kuolen, minä kuolen”. Minäkin ajattelin, että tämä oli sitten tässä, miksi me, miksi me?

Uskomattomien oma ongelma

Kertoja: Knowlesin perhe pitää yhä viisi vuotta myöhemmin kiinni kertomuksestaan.

Sean Knowles TV-uutisissa: He saavat ajatella mitä he itse haluavat, minä tiedän sen minkä minä tiedän. He saavat ajatella mitä haluavat, mutta minä uskon sen mitä minä olen nähnyt. Kuten sanoin, jos he eivät halua uskoa sitä, niin he voivat…

Toimittaja: Se on heidän ongelmansa…

Sean Knowles: Se on heidän ongelmansa, kyllä.

Seven News TV-uutisten haastattelussa Sean Knowles

TV-uutistoimittaja: Me puhuimme tänään yksinoikeudella Sean Knowlesille, joka oli siinä autossa silloin. Hänellä ei ole epäilystäkään tyrmistyttävästä kertomuksestaan. 

Sean Knowles: Kun olin autossa, niin meidän kaikkien lävitse meni se todella outo tunne.

TV-uutistoimittaja: Kuinka voit nyt?

Sean Knowles: Ei minulla nyt ole kovinkaan huono olo.

TV-uutistoimittaja: Poliisi on ohjeistanut Knowlesien perhettä viemään autonsa Adelaineen tieteellisten asiantuntijoiden tarkistettavaksi. Tässä raportoi Seven News –uutisille Mike Smithson. [Linkki Wikipedia: Seven News (Australia)] [Linkki Wikipedia: Mike Smithson (australialainen toimittaja)] [Linkki Wikipedia: Adelaine]

Seven News TV–uutiset: Haastattelussa Patrick Knowles, Knowlesin perheen ufokokemus

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Tähän käännökseeen on poimittu ainoastaan Patrick Knowlesin TV-haastattelu.

Autolla kananmunan muotoista esinettä pakoon

TV-uutistoimittaja: Knowlesit väittävät, että kirkas kananmunan muotoinen esine ajoi heitä takaa heidän matkatessaan valtatiellä lähellä Etelä-Australian rajaa varhain keskiviikkoaamuna. [Linkki Wikipedia: Etelä-Australia] Silminnähden järkyttyneet perheenjäsenet kertoivat eilen Seven News –uutisille kuinka he yrittivät päästä pois sen luota ajamalla peräti nopeudella 200 km/h. Esine laskeutui heidän autonsa päälle ja nosti sen ylös maasta. He kertoivat kuinka heistä tuntui että he kuolisivat. Heidän äänensä muuttuivat ja heidän autonsa verhoutui mätään mustaan usvaan kun he avasivat ikkunat. Rouva Knowles kuvaili koskettaneensa sienimäistä esinettä auton yläpuolella ennen kuin se menetti otteensa.

TV-haastattelussa Patrick Knowles

Patrick Knowles: Se vaikutti tarttuvan autoon. Auto alkoi savuta, auto alkoi savuta. Tuntui siltä, että autossa oli jokin, en osaa todellakaan selittää. Koirat ja kissa alkoivat tulla hulluiksi. Auton sisällä alkoi savuta. Se oli todella outoa.

Toimittaja: Mistä ajattelet sen savun tulleen?

Patrick Knowles: On osaa todellakaan ajatella mitään.

Toimittaja: Miltä se haisi?

Patrick Knowles: Se haisi kuin kuolleelle ruumiille tai jotain, en osaa selittää hajua.

Poliisi ymmällään

TV-uutistoimittaja: Poliisi on tuosta ymmällään myös. Sekä UFO että auto liikkuivat noin nopeudella 200 km/h silloin kun tuo kananmunan muotoinen esine menetti otteensa. Törmäyksessä tiehen auton oikea takarengas räjähti. Kukaan ei ole pystynyt vielä selittämään miksi sininen Ford Telstar ei lähtenyt hallinnasta tappaen kaikkia matkustajia. Ei ole myöskään mitään loogista selitystä lähes täydelliselle ympyränmuotoiselle viillolle tuhoutuneessa renkaassa tai symmetrisille lommoille auton katossa.

Tukea muista havainnoista

Patrick Knowles: Minä vannon Jumalan nimeen, että en valehtele, vannon Jumalan nimeen.

TV-uutistoimittaja: Kukaan ei tiedä varmaksi mikä laskeutui taivaalta Mundrabillan yllä, vaikka paikalliset, samalla tiellä matkustaneet ja samanlainen näköhavainto Port Lincolnista, ovat tukeneet ufohavaintoa. Jokin säikäytti Knowlesin perheen järjiltään. 

Faye Knowles (perheen äiti): Näitä sanotaan valheiksi, mutta se ei ole totta. Me tiedämme mitä meille tapahtui, se tapahtui meille. Tuolla todellakin on jotain.

TV-uutistoimittaja: Frank Pangallo raportoi, Seven News –uutiset. [Linkki Wikipedia: Frank Pangallo]

Nullarborin tapaus, ylikonstaapeli Jim Furnell Cedunan poliisista TV-uutisissa vuonna 1988

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Vastaantulijat

TV-uutistoimittaja: He sanoivat, että tänä aamuna klo 5:30 Länsi-Australian aikaa heidän ylleen ilmestyi kirkas valo, joka poimi heidän sinisen Ford Telstarinsa, ravisteli sitä ja pudotti sen sitten rikkoen renkaan ja aiheuttaen lommoja ajoneuvoon ja jätti tuhkaa sisä- ja ulkopuolelle. Vastaan tuli puoliperävaunuyhdistelmä ja kolmas kulkuneuvo. Puoliperävaunun kuljettaja on ilmoittanut saman uskomattoman kertomuksen. Faye Knowles ja hänen kolme täysikasvuista poikaansa olivat shokissa kertoessaan tarinansa Cedunan poliisille. Johdossa ollut poliisi Jim Furnell kertoi meille pelottavasta selonteosta, hetkistä jotka seurasivat Knowlesien perheen oletettua lähikohtaamista.

Ylikonstaapeli Jim Furnell: Matkustajat lähtivät autosta ja piiloutuivat. Se esine tuli uudelleen takaisin ja lensi sitten pois.

Onko syytä epäillä?

TV-uutistoimittaja: Onko sinulla mitään syytä epäillä tuota kertomusta?

Ylikonstaapeli Jim Furnell: No, minä näin ne ihmiset, he olivat todella peloissaan, he olivat silminnähden järkyttyneitä. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö jotain tapahtunut. Pitäkää myös mielessä, että puoliperävaunuyhdistelmän kuljettaja ja se toinen todistivat sitä.

Knowlesin perheen ufotapaus, haastattelussa rekkakuski Graham Henley

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Rekkakuski samalla tiellä samana yönä

Kertoja: Knowlesin perhe ei tiennyt, että rekkakuski pohjoisesta, Graham Henley, oli ajanut tuota samaa tietä tuona yönä. Hän saapui Montavilla-matkustajakotiin hieman ennen aamunkoittoa, vähän ennen Knowlesin perhettä.  

Rekkakuski Graham Henleyn oma havainto

Graham Henley: Se sininen Telstar saapui. [Linkki Wikipedia: Ford Telstar] Kolme nuorta kaveria ja heidän äitinsä hyppäsivät siitä ulos. He kaikki puhuivat yhtä aikaa. He olivat selvästi peloissaan, järjiltään.

Kertoja: Knowlesit olivat niin peloissaan, että Graham Henley ei päässyt kertomaan heille mitä hän oli nähnyt tuona yönä Nullarborissa: kirkkaan magnesium tyyppisen valon.

Graham Henley: Se vain teki äkkikäännöksiä ja kaarteli ajoneuvon puolelta toiselle. Mitä on meneillään? Tiedäthän. Minä kiihdytin vähän lisää ja jatkoin matkaa. Se katosi, heikentyi lähes ei miksikään. Sitten se tuli uudelleen. Ajattelin, että ”okei, sen on pakko olla leikittelevä helikopteri tai vastaava”. En kiinnittänyt siihen sen enemmän huomiota.

Paluu Madura Passiin tapahtumapaikalle

Kertoja: Henley ja toinen rekkakuski ajoivat takaisin sinne Madura Passiin, josta he löysivät todistusaineistoa, joka vaikutti tukevan sitä mitä Knowlesin perhe oli sanonut.

Graham Henley: Kaikki oli täsmälleen niin. Se kohta missä he olivat kääntyneet ympäri, liukujäljet tiessä. Se missä he olivat piilotelleet pensaikossa. Yksi pojista oli viiltänyt varpaansa sorassa, siellä näkyi jopa pieniä veripisaroita tuossa samassa paikassa sorassa. Minä en usko, että paljoakaan tästä on tutkittu sillä tavalla kuin olisi pitänyt. Ainakin minun mielestäni oli riittävästi todistusaineistoa läpikotoisen tutkimuksen määräämiseksi.

Rekkakuski Graham Henley TV-uutislähetyksessä

Graham Henley: Minä en usko pieniin vihreisiin miehiin, joilta sojottaa antennit päästä, siinä se, pähkinänkuoressa. Minä kuitenkin uskon, että heitä häirittiin. Minulla on asiasta omat käsitykseni. Heitä aivan varmasti häirittiin.       

TV-uutistoimittaja: Millaisessa tilassa he olivat silloin kun näit heidät huoltoasemalla?

Graham Henley: Aivan täysin kauhuissaan, täysin kauhuissaan. Heidän reaktionsa olivat täysin erilaiset kuin henkilöllä joka on ollut auto-onnettomuudessa. Minä en todellakaan pystynyt selittämään sitä normaaleilla jokapäiväisillä termeillä, mutta jokin niitä ihmisiä häiritsi.

Nullarborin ufotapaus, TV-uutisten haastattelussa rekkakuski John De Jong

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

100 %:sti kyllä

TV-uutistoimittaja: Oudot valot ajoivat takaa syrjäisen Nullarborin tasangon läpi ajanutta perhettä. Sitten heidän autonsa nostettiin sananmukaisesti irti maaperältä ja tuo sama hehkuva esine pudotti sen sitten jälleen. Kaikki tuo tapahtui ilmeisesti varhain eilen, mutta oliko kyseessä harhanäky vai lähikohtaaminen muukalaisten kanssa? No, useat muutkin ihmiset ovat ilmoittaneet nähneensä mysteerimäisiä valoja tuolla samalla alueella. Heidän joukossaan on rekkakuski John De Jong, joka liittyy nyt seuraamme Adelainesta. [Linkki Wikipedia: Adelaine (Australia)] John, oletko vakuuttunut että tuolla valtatiellä oli ufohavainto?

John De Jong: Kyllä, 100 %:sti, kyllä.

Kuinka sinä noin voit sanoa?

TV-uutistoimittaja: Kuinka sinä noin voit sanoa?

John De Jong: Niiden ihmisten olotilan perustella joille se tapahtui. Kun me pääsimme heidän luokseen, niin he olivat hysteerisiä, pois tästä maailmasta, ilmaiskaa se miten haluatte.

TV-uutistoimittaja: Voinhan minäkin sanoa, että olen nähnyt juuri pieniä vihreitä miehiä. Mutta sinä et todennäköisesti usko minua, ethän?

John De Jong: En usko, en.

”Se kuulostaa typerältä, mutta se on totta”

TV-uutistoimittaja: No, miksi sinä sitten uskot juuri tuon nimenomaisen kertomuksen?

John De Jong: No, melko äskettäin on tapahtunut kaksi tapausta, viimeisen parin kuukauden aikana. Yksi on se, että minua itseäni seurasi reilun tunnin ajan suuri kirkas valo. Tuo kuulostaa typerältä, mutta minua seurattiin. Olin yksin, tuolle jutulle ei ole varmistusta. Se pelotti minua. Minä itse asiassa jatkoin matkaa, lukitsin ohjaamon ja jatkoin ajamista. Se kuulostaa typerältä, mutta se on totta.

TV-uutistoimittaja: Ajattelitko tuolloin, että kyseessä on UFO?

John De Jong: Aluksi ajattelin sen olevan helikopteri, mutta ei mitenkään… Se ei ollut helikopteri, koska tarkistin, niitä ei alueella ollut.

Oliko muuta?

TV-uutistoimittaja: Tuo oli yksi kokemus, oliko muita?

John De Jong: Kyllä, minulla oli toinen juuri ennen joulua. Kun tämä tapahtui, olin matkalla omilla asioillani ja rekka vain lähti hallinnasta, en pystynyt ajamaan sitä, joten ajoin vain fiksusti tien sivuun, menin ulos ja tarkistin ohjauksen. Kaikki oli täysin kunnossa.

TV-uutistoimittaja: Kuinka sinä selität nuo mysteerimäiset tapahtumat juuri tuossa paikassa?

John De Jong: Kunpa tietäisin. Se ei ole pelottavaa, mutta se on mysteeri, jonka ratkaisu ei minua haittaisi. Se on ongelma, siellä tapahtuu paljon enemmänkin.

Outoja kokemuksia

TV-uutistoimittaja: Tunnetko ketään muita kuljettajia joilla on ollut samanlaisia kokemuksia siellä?

John De Jong: Kyllä, monet ovat puhuneet siitä minulle.

TV-uutistoimittaja: Millaisista kokemuksista?

John De Jong: No, on tavallaan asioita, kuten sanoin, rekka vain tekee hassuja asioita, tulee sähköongelmia. Siellä ei ole sähköjä, joten mitä on meneillään? Niskakarvat ovat pystyssä niskassa ilman mitään syytä, pelästyt.

Kun kukaan ei halua uskoa

TV-uutistoimittaja: On siis paljon ufoihin uskovia rekkakuskeja?

John De Jong: Minä en tiedä mitä tämä on. Asia on niin, että… Miten tämä selitetään… Sinä näet asioita ja sinä kuulet asioita, mutta kukaan ei halua uskoa sinua. On vaikea tulla tähän selittämään tätä, se on lähes mahdotonta.

TV-uutistoimittaja: Oletko sanonut koskaan itsellesi, että ehkä olen tulossa vähän hulluksi?

John De Jong: En ole. Minun täytyy olla typerä kun ajan rekkaa, mutta se ei liity tähän.

Katsotaan mitä ensi viikolla tapahtuu

TV-uutistoimittaja: Olet siis varma kokemastasi. Millainen vaikutus tällä kaikella on ollut sinuun? Oletko varovaisempi ajaessasi sillä kyseisessä tieosuudella?

John De Jong: No, minä menen sinne taas uudelleen ensi viikolla.

TV-uutistoimittaja: Katsotaan mitä ensi viikolla tapahtuu.

John De Jong: Joo, joka matka on erilainen, mutta tätä haluaisin seurata, koska tämä todellakin tapahtui. Jos noita ihmisiä ei olisi ollut, niin en olisi asiasta huolissani.

Nullarborin ufotapaus, TV-uutisten haastattelussa tielaitoksen työnjohtaja Alan Stewart ja paikallisia ihmisiä

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Pörräävä UFO ja puolustusministeriö

TV-uutiset (miestoimittaja): Pohjoiselta Nullarborin tasangolta on raportuitu ufosta. Toinen ilmoitus tulee Port Lincolnista tonnikalaveneeltä, heillä pörräsi UFO. Puolustusministeriöstä sanotaan, että he eivät tule tutkimaan asiaa. Poliisin on tarkoitus tutkia ainakin toiset kymmenen päivää rikosteknistä todistusaineistoa, joka otettiin kohtaamisessa perthiläisen perheen autosta. [Linkki Wikipedia: Department of Defence (Australia), ”Australian puolustusministeriö”]

Ufojen näkeminen ei ole mitään uutta

TV-uutistoimittaja: Maanläheiset paikalliset Nullarborissa ja Eyren niemimaalla sanovat tosiasioihin perustuen, että ufojen näkeminen ei ole mitään uutta, mutta he pitävät kokemuksensa suurimmaksi osaksi itsellään, koska he sanovat että kukaan ei uskoisi heitä kuitenkaan.

Tietaitoksen työnjohtaja ja Knowlesin perheen ufokohtaaminen

TV-uutistoimittaja: Alan Stewart on tielaitoksen työjohtaja Mundrabillassa, siellä missä tapahtui Knowlesin perheen oletettu ufokohtaaminen. Hän uskoo ufoihin nähtyään niitä alueella säännöllisesti monien vuosien ajan.

Alan Stewart: Valo pysähtyy, liikkuu, kääntyy. Ne menevät suoraa linjaa, pysähtyvät ja kääntyvät.

TV-uutistoimittaja: Alan itse asiassa uskoo nähneensä saman valon kuin mistä Knowlesien perhe oli kauhuissaan muutamaa tuntia myöhemmin.

Alan Stewart: Jokin valkoinen siellä maleksi, jokin valo meni pohjoiseen sitten länteen, se kääntyi. Kello oli noin 02 aamulla.

Järkevät paikalliset

TV-uutistoimittaja: Samanlaisia tapauksia on monia.

Nimeämätön mies TV-uutisten haastattelussa: Minä vain ajoin yön yli. Kello oli vähän klo 21 jälkeen. Näin sen valtavan suuren valon leijailemassa ilmassa. Se ei ollut kovin kaukana. Se oli siinä 5 – 7 minuuttia. Sitten se vaikutti katoavan.

TV-uutistoimittaja: Järkevät paikalliset puhuvat kaikki kirkkaista valoista jotka matkaavat erittäin nopeasti, muuttavat suuntaa monia kertoja, ja ovat erittäin äänettömiä, vaikka ne näyttävät olevan lähellä, ja jotka katoavat lähes taianomaisesti.

TV-uutistoimittaja: Mitä sinä ajattelet siitä läntisestä Australiasta olleesta perheestä jolla oli se kokemus Nullarborissa?

Nimeämätön nainen TV-uutisten haastattelussa: No, minä uskon että sen on pakko olla UFO. Minä uskon sen.

Tyrmäävät tieteilijät

TV-uutistoimittaja: Sinistä Ford Bluestar –henkilöautoa tutkineet tieteilijät ovat sulkeneet pois Perthistä olevan Knowlesien perheen väitteen, että UFO laskeutui auton katolle ja nosti sen ylös tieltä. Perhe on lyönyt nuo löydökset lyttyyn ja on peräänantamaton siinä, että kananmunan muotoinen esine kävi heidän autonsa päälle varhain keskiviikkoaamuna.

Tutkivat ufotutkijat

TV-uutistoimittaja: Nuo tulokset eivät vakuuta myöskään Victoriassa sijaitsevaa ufotutkimusyhdistystä, joka on vanhin tuonkaltainen ryhmä Australiassa. [Linkki Wikipedia: Australian ufology (Ufologia Australiassa)] Yhdistys lähettää yhden omista tutkijoistaan Adelaineen keräämään lisää näytteitä ja tarkistamaan sähkömagneettista aktiiviutta. Tulokset tullaan lähettämään Yhdysvaltoihin, jossa ne tulee analysoimaan Princetonin yliopiston astrofyysikko tohtori Bruce Maccabee. [Linkki Wikipedia: Bruce Maccabee] Etelä-Australian poliisin odotetaan paljastavan heidän kokeidensa tulokset myöhemmin tällä viikolla.

Ufotutkijat Paul ja John

TV-uutistoimittaja: Paul Norman ja John [Epäselväsukunimi] ufotutkimusyhdistyksestä tutki sinisen Ford Telstarin, jonka kimppuun ufon sanotaan hyökänneen kaksi viikko sitten. He suorittavat koesarjan, mukaan lukien sähkömagneettisen aktiviteetin kokeen ja ottivat sitten näytteitä autosta. Konkari ufotutkija Paul Norman sanoo, että hänen alustava tutkimuksensa vaikuttaa tukevan Knowlesin perheen selontekoa, että jokin hyökkäsi ja nosti sitten auton ylös ilmaan valtatieltä aiheuttaen renkaan räjähdyksen.       

Paul Norman: Minä olen vakuuttunut, että he näkivät jonkinlaisen esineen joka häiritsi heidän autoaan.

John [Epäselväsukunimi]: Me etsimme näissä tutkimuksissa virheitä heidän kertomuksestaan, eikä sellaista ole löytynyt tässä vaiheessa lainkaan. Se mitä he viittasivat autossa olevan, oli oikein. Löysimme sen mustan aineen, jäljet, auton vauriot, täsmälleen niin kuin he olivat sanoneet. Autonkin saimme kulkemaan 200 km/h, kun kaikki renkaat oli tarkistettu.

Melbournessa piilotteleva Knowlesin perhe

TV-uutistoimittaja: Knowlesin perhe pysyttelee tällä aikaa piilossa Melbournessa. He tulevat käymään läpi tarkan lääketieteellisen tutkimuksen huomenna. Perheenjäsenten on ollut pakko etsiä sairaanhoitoa heidän pelottavan kokemuksensa aiheuttaman stressin ja hermouupumuksen vuoksi. Frank Pangallo, Seven News –uutiset. [Linkki Wikipedia: Frank Pangallo]

TV-haastattelussa Knowlesin perhe, haastattelu 1

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännökseen on poimittu vain haastattelun osuus.

Paluu vuoteen 1988, Patrick, mitä todella tapahtui?

Toimittaja: Knowlesin perheen lähikohtaaminen tapahtui varhain eilisaamuna [1988] Nullarborin tasangolla. Tuo alue on pahamaineiden havainnoistaan, mutta ei koskaan mistään näin fyysisestä. Kiitos että liitytte seuraamme Adelainesta. [Linkki Wikipedia: Adelaine] Patrick, minä kysyn sinulta ensin, voitko selittää meille mitä todella tapahtui?

Patrick Knowles: Mitäkö tapahtui? Ajoimme pitkin Eyren valtatietä [Eyre Highway] Länsi-Australiassa. Ajoimme siellä. Minä olin vähän väsynyt. Äiti olivat enemmän hereillä. Näimme sen valon. Ajattelimme sen olevan kuorma-auto, me kaikki luulimme aluksi niin. Se alkoi tulla vähän lähemmäksi. Se oli outoa. Se katosi, aivan kuin se olisi mennyt pois tieltä. Se vaikutti tavallaan himmenevän hieman. Se tuli lähemmäksi ja vaikutti sitten liikkuvan tavallaan pois. Sitten se tuli tavallaan uudestaan meitä kohti. Me vain jatkoimme ajamista. Se tavallaan katosi, seuraavassa hetkessä se oli aivan takanamme. Sean alkoi painaa kaasua, hänen on täytynyt ajaa vähintään 200 km/h. Se vain alkoi seurata häntä.

Kuljettaja Shane Knowles

Toimittaja: Shane, sinä ajoit. Mitä sinä teit?

Sean Knowles: Minä painoin kaasun suoraan pohjaan ja pääsin nopeuteen 200 km/h.

Toimittaja: Sinä ajoit 200 km/h?

Sean Knowles: Kyllä.

Toimittaja: Mitä päässäsi liikkui?

Sean Knowles: Toivoin pääseväni sen kapineen luota pois. Me näimme sen uudelleen edessämme, joten käännyin takaisin. Seuraavassa hetkessä se lensi ylhäällä kukkuloilla, joten käännyin uudelleen takaisin. Minun piti katsoa taaksemme oliko se yhä siellä ylhäällä.. Seuraavassa hetkessä se olikin katolla.

Toimittaja: Se oli autonne katolla?

Sean Knowles: Se oli auton katon päällä. Heti kun se oli auton katon päällä, takarengas räjähti nopeudessa 200 km/h.

Toimittaja: Mitä sitten tapahtui?

Sean Knowles: Heti kun auto pysähtyi, minä vain sammutin. Siinä kaikki.

”Kaikki vain muuttui todella oudoksi”

Toimittaja: Entä te muut?

Faye Knowles: Me kiljuimme ja huusimme. Emme tienneet mitä tehdä.

Patrick Knowles: Ikkunoista näkyi usva, kipinöintiä ja salamointia. Meistä kaikista tuntui todella oudolta, meidän äänemme muuttuivat, kaikki vain muuttui todella oudoksi.

Toimittaja: Te sanotte, että teidän äänemme alkoivat muuttua?

Faye Knowles: Kyllä.

Patrick Knowles: Se oli todella outoa.

Wayne Knowles

Toimittaja: Wayne, mitä tapahtui, mitä te ajattelitte tuolla hetkellä?

Wayne Knowles: Että tulisimme kuolemaan.

Ulkonäkö

Toimittaja: Voitteko kuvailla miltä se täsmälleen ottaen näytti?

Sean Knowles: Se oli muodoltaan tavallaan tällainen [näyttää käsillä, muoto muistuttaa suunnilleen pystyssä olevaa kananmunaa]. Siinä oli pyöreä… mikä se on… se näytti keltaiselta. Sen kyljillä näytti olevan kuin siivet, se oli kummallinen.

Uskomattomat australialaiset

Toimittaja: Suuri osa australialaisista ei saata uskoa tuota mitä te meille sanotte.

Faye Knowles: Tuo todellakin tapahtui meille.

Sean Knowles: Jos he eivät halua uskoa, niin se on heidän oma asiansa. Jos tuo tapahtuu koskaan heille, niin he uskovat sen sitten.

Toimittaja: Mitä te ajattelette nyt siitä teille tapahtuneesta?

Faye Knowles: Me emme todellakaan tiedä mitä tapahtui, tiedäthän. Me ajattelimme, että tulisimme kuolemaan.

Patrick Knowles: Minä en sano, että uskokaa minua tai älkää uskoko minua, minä sanon vain että se tapahtui meille. Siinä se. Se tapahtui meille. Siellä oli muutamia rekkakuskeja jotka näkivät meidät. He eivät pysähtyneet luoksemme. He näkivät meidät siellä pusikossa, yritimme huutaa. He eivät pysähtyneet. Ei sieltä pusikosta ketään saanut pysäytettyä.

Faye Knowles: Se tapahtui meille.

Takaisin kotiin

Toimittaja: Okei, te olette nyt Adelainessa, matkalla Melbourneen. Milloin palaatte Perthiin? [Linkki Wikipedia: Perth]

Faye Knowles: Parin viikon kuluttua.

Toimittaja: Ajatteko te sinne?

Faye Knowles: Ei ajeta, ei varmasti.

Auto

Sean Knowles: Minä en tiedä mitä autolle tulee tapahtumaan. Siinä voisi olla säteilyä, siis autossa. [Linkki Wikipedia: Säteily]

Toimittaja: Vihjasiko joku teille noin?

Faye Knowles: Kyllä. Pari tyyppiä Amerikasta tulee tänne tutkimaan autoa.

Toimittaja: Te siis sanotte, että te olette liian peloissanne ajaaksenne takaisin Nullarborin tasangon läpi? Siis sen teille tapahtuneen jälkeen.

Faye Knowles: Kyllä, olemme kauhuissamme.

Toimittaja: Te ette siis edes yritä?

Faye Knowles: Ei.

Toimittaja: Okei, toivotamme teille kaikkea hyvää, kiitos että puhuitte meille tänä iltana.

TV-haastattelussa Knowlesin perhe, haastattelu 2

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

SAS-7 Adelaine, poliisi on vahvistanut, ufohavainto merenlahdella

TV-toimittaja: Rouva Faye Knowles ja hänen kolme poikaansa, Patrick, Sean ja Wayne, sanovat että heidän autoaan ajoi takaa yöllä valtavan kokoinen kananmunan muotoinen esine. He sanovat, että autoa nostettiin, ravisteltiin, ja pudotettiin sitten niin kovaa että se räjäytti renkaan. He sanovat auton olleen tumman tuhkan peitossa ja poliisi on vahvistanut, että jostakin peräisin olevaa tuhkaa löydettiin kaikkialta heidän autostaan. Rekkakuski on vahvistanut kertomuksen. Kaksi kalastusvenettä merenlahdelta on ilmoittanut myös ufohavainnoista noin kaksi tuntia myöhemmin. Minulla on nyt Knowlesin perhe paikalla tässä yksinomaisessa haastattelussa sisarasemallamme nimeltä Adelaine SAS-7.        

TV-toimittaja: Rouva Knowles, miten voitte?

Faye Knowles: Ei huonosti, kiitos.

Oletteko uskoneet ufoihin ennen tätä?

TV-toimittaja: Jos minä sanoisin teille että yksi pojistanne, vaikka Patrick, tulisi tänään kotiin ja sanoisi, että: ”äiti, olen myöhässä, koska olin matkalla Nullarborin läpi ja suuri, valtava, esine nosti autoni, ravisti sitä ja pudotti sen sitten”, niin mikä olisi reaktionne, jos ette olisi ollut siellä itse paikalla?

Faye Knowles: Sanoisin hänen olevan hullu.

TV-toimittaja: Oletteko uskoneet ufoihin koskaan ennen tätä?

Faye Knowles: En koskaan.

Houkutus olla kertomatta

TV-toimittaja: Oliko teillä kaikilla houkutus olla kertomatta poliisille?

Faye Knowles: Kyllä, me emme aikoneet mennä, mutta meidän piti mennä, koska tämä saattaisi tapahtua jollekin muullekin.

Kellonaika ja ajosuunta

TV-toimittaja: Paljonko kello oli silloin kun tämä tapahtui?

Faye Knowles: Noin klo 5 aamulla.

TV-toimittaja: Ja mihin suuntaan te ajoitte?

Faye Knowles: Kohti Victoriaa. [Linkki Wikipedia: Victoria (Australia)]

Mistä se tuli?

TV-toimittaja: Tuliko se yhtäkkiä takaanne, edestänne vai leijailiko se auton yllä?

Faye Knowles: Se oli keskellä tietä, keskellä tietä.

TV-toimittaja: Teidän edessänne?

Faye Knowles: Kyllä, edessämme.

TV-toimittaja: Kuinka suuri se oli?

Patrick Knowles: Se näytti meille rekan valoilta, minä en kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Sean sanoi, että ”tuolla on jotain epätavallista”. Minä sanoin, että ”älä nyt, sinun täytyy vitsailla”.

”Melko pimeää”

TV-toimittaja: Oliko yhä pimeää?

Patrick Knowles: Kyllä, silloin oli melko pimeää.

TV-toimittaja: Ja sinä, Patrick, ajattelit että kyseessä olivat vain sinua kohti tulevan auton ajovalot?

Patrick Knowles: Kun tuollaisen näkee, niin ei siihen kiinnitä juuri huomiota, sen ajattelee vain olevan rekka tai auto.

TV-toimittaja: Olitteko te kaikki hereillä siihen aikaan.

Kaikki vastaavat: Kyllä olimme.

Ääni

TV-toimittaja: Pitikö se ääntä?

Faye Knowles: Se oli kauheaa, pelottavaa, millaista se ääni oli?

Patrick Knowles: Se oli kuin humiseva / hyrisevä ääni.

Mitä sitten tapahtui?

TV-toimittaja: Te jatkoitte ajamista lähestyen sitä. Mitä tapahtui?

Sean Knowles: Minä ajoin.

TV-toimittaja: Sinä ajoit, Sean.

Sean Knowles: Kyllä.

TV-toimittaja: Ajoitko suoraan sitä kohti, hyppäsikö se teidän ylitsenne vai mitä?

Sean Knowles: Ei, minun piti painaa kaasua, koska se ajoi meitä takaa. Se oli takanamme ennen kuin se edes hyppäsi katon ylle, kohtalaisella etäisyydellä takana. Seuraavalla sekunnilla se olikin katon päällä.

TV-toimittaja: Kuulitteko kolisevaa ääntä kun se meni katolle?

Faye Knowles: Kyllä kuulimme.

Milloin se nosti auton irti maasta?

TV-toimittaja: Ja Wayne, tuon jälkeen, milloin se nosti auton irti maasta?

Wayne Knowles: Se alkoi ravistella ja nostaa autoa ylös maasta, se nosti sitä.

TV-toimittaja: Mitä sanoitte toisillenne?

Faye Knowles: Me kuolemme, me ajattelimme kuolevamme, tiedäthän, me emme tienneet mitä tehdä.

TV-toimittaja: Huusitteko, itkittekö?

Faye Knowles: Minä kiljuin hysteerisenä.

Sean Knowles: Selittäkää tämä. Jos ajatte nopeudella 200 km/h ja teiltä räjähtää takarengas, niin pyörähtääkö auto teiltä vai mitä?

TV-toimittaja: Kyllä.

Sean Knowles: Selittääkö tuo sen?

TV-toimittaja: Kuinka kauan te roikuitte siellä? Kuinka korkealla maasta ajattelette olleenne?

Faye Knowles: Me emme tiedä, koska olimme ällistyneitä, olimme shokkitilassa, emme tienneet mitä oli meneillään. Auto vedettiin yhtäkkiä ylös, me emme tienneet mitä oli meneillään.

TV-toimittaja: Se pudotti teidät ja teiltä räjähti rengas?

Faye Knowles: Kyllä.

”Se kapine oli katolla”, ”mustaa ainetta”

TV-toimittaja: Mitä seuraavaksi tapahtui? Tulitteko ulos autosta?

Faye Knowles: Avasin ikkunan, se kapine oli katolla. Sanoin että katolla on jokin. En tiennyt mitä tehdä, kiljuin. Heti kun sanoin tuon, autoon alkoi tulla savua, auto peittyi mustalla, mitä se oli… meidän päällemme tuli mustaa ainetta. Ajattelimme kuolevamme.

Pusikkoon piiloon

Faye Knowles: Sitten tulimme autosta ulos. Piilouduimme pusikkoon pienen puun taakse, eikä se löytänyt meitä.

TV-toimittaja: Sekö oli yhä siellä?

Faye Knowles: Se oli yhä siellä, odotti meitä, etsi meitä.

TV-toimittaja: Oliko se tiellä vai liikkuiko se ympäriinsä?

Faye Knowles: Ei, me emme tiedä. Se oli tien yllä vähän kauempana meistä.

TV-toimittaja: Palasiko se etsimään teitä?

Faye Knowles: Kyllä, me häivyimme sinne pusikkoon.

TV-toimittaja: Kuinka kauan viivyitte siellä pusikossa?

Faye Knowles: Noin 15 minuuttia. Sitten se lähti yhtäkkiä uudelleen lentoon.

”Se ei jättänyt meitä rauhaan”

Faye Knowles: Me hyppäsimme autoon lähteäksemme pois, jolloin se lähti peräämme uudelleen, se ei jättänyt meitä rauhaan.

TV-toimittaja: Kuka renkaan vaihtoi?

Faye Knowles: Sean vaihtoi sen, renkaan vaihtamiseen meni kaksi minuuttia.

TV-toimittaja: Lyön vetoa että meni.

Faye Knowles: Me jätimme kaiken sinne, me vain lähdimme pois.

TV-toimittaja: Ajattelitteko tuossa vaiheessa olevanne tekemisissä lentävän lautasen kanssa?

Kaikki vastaavat: Kyllä.

Faye Knowles: Kyllä, kyllä todellakin. Me ajattelimme todellakin kuolevamme.

Väittelyä aamulla, UFO vai ei?

TV-toimittaja: Tänä aamuna on väitelty, että oliko se UFO vai ei, että se oli mahdollisesti tyyliin pallosalama. Uskotteko tuohon?

Faye Knowles: Ei, se ei ole totta, ei mitenkään.

Pojat: Ei mitenkään.

Puolitoista tuntia kestänyt tapahtuma

Sean Knowles: Jos sitä tapahtuu suunnilleen puolitoista tuntia… niin epäilen kyllä tuota palloa…

Faye Knowles: Ei ollut.

TV-toimittaja: Sitä jatkui puolitoista tuntia?

Sean Knowles: Sitä jatkui suunnilleen puolitoista tuntia.

Faye Knowles: Se ei jättänyt meitä rauhaan.

Rekat

TV-toimittaja: Menikö ohitsenne muita autoja tai rekkoja?

Sean Knowles: Kyllä, siellä oli muutama rekka.

Faye Knowles: Me yritimme pysäyttää niistä yhtä, mutta hän ei tiennyt meidän olevan ongelmissa.

TV-toimittaja: Näkikö hän jotain?

Patrick Knowles: Kyllä, minä näin.

Poliisi

Faye Knowles: He haastattelivat eilen illalla… Mikä hänen nimensä oli?

Patrick Knowles: Fred, unohdin hänen sukunimensä. Mutta ne ilmoittivat poliisille. Nyt oli todistaja joka sanoi nähneensä jotain automme päällä.

Faye Knowles: Se meni poliisille.

Asevoimien ase?

TV-toimittaja: Tuliko mieleenne, että se oli ehkä jokin asevoimien ase?

Faye Knowles: Ei mitenkään, se oli meidän perässämme.

TV-toimittaja: Miksi teidän autonne?

Faye Knowles: Me emme tiedä, se jahtasi muitakin autoja, mutta lähti yhtäkkiä meidän peräämme. Me emme todellakaan tiedä. Meitä oli autossa neljä.

Miehiä ulkoavaruudesta?

TV-toimittaja: Kukaan teistä ei loukkaantunut fyysisesti. Ette nähneet mitään pieniä vihreitä miehiä tai miehiä ulkoavaruudesta?

Patrick Knowles: Ei, ei.

Faye Knowles: Ei lainkaan.

TV-toimittaja: Uskoiko kukaan teistä neljästä lentäviin lautasiin ennen tämän kaiken tapahtumista?

Faye Knowles: Ei lainkaan.

”Minä luulin kaiken sen olevan paskapuhetta”

Patrick Knowles: Minä luulin kaiken sen olevan paskapuhetta, tiedäthän. Minä luulin sellaista olevan vain elokuvissa. Mutta se miten se tapahtui, niin se itse asiassa näytti siltä kuin se olisi ollut elokuva.

TV-toimittaja: Yksi poliisimies on jo sanonut, että kun te lopulta puhuitte heille, niin teidän äitinne oli todella shokissa, näytti todella siltä että hän oli nähnyt siellä aavikolla jotain todella hirvittävää.

Patrick Knowles: Sitä me olimme.

Faye Knowles: Me olimme kuin aaveita, me olimme aivan kuin olisimme olleet aaveita.

TV-toimittaja: Onnistuitteko nukkumaan viime yönä?

Faye Knowles: Ei, minä en pystynyt nukkumaan. Minä olen nyt liian pelokas sammuttaakseni valot. Ja kun ajamme autolla, niin tuntuu että se on takanamme koko ajan, jahtaa meitä.

Junalla kotiin

TV-toimittaja: Ajatteko todennäköisesti kotiin jälleen?

Patrick Knowles: Ei luultavasti.

Faye Knowles: Ei sitä reittiä, me otamme junan kotiin Perthiin.

Patrick Knowles: Me otetaan juna.

Autossa ollut tuhka

TV-toimittaja: Se auton päällä ja autossa ollut tuhka, oliko se tuhka siinä yhä kun pääsitte poliisiasemalle?

Faye Knowles: Kyllä, me jätimme kaiken. He sanoivat, että älkää siivotko sitä, älkää tehkö autolle mitään. He halusivat tutkia sen itse.

TV-toimittaja: Analysoidaanko sitä tuhkaa?

Faye Knowles: Kyllä, kaikkea.

Mitä voidaan tehdä?

TV-toimittaja: Uskotteko nyt, että ulkoavaruudessa on elämää?

Patrick Knowles: En, minä en itse asiassa sano, että uskokaa tuo, minä sanon että tuolla on jotain mitä ei pysty selittämään, josta minä en tiedä.

Faye Knowles: Siellä on aivan varmasti jotain, jotakin on tehtävä. Joku muu tulee loukkaantumaan todella.

TV-toimittaja: Mitä voidaan tehdä?

Faye Knowles: Me ei todellakaan tiedetä.

Ulkonäkö, Faye Knowles

TV-toimittaja: Sen ulkonäkö, oletteko kaikki samaa mieltä tuntomerkeistä vai onko teillä kaikilla eri käsitykset?

Kaikki vastaavat: Me ollaan samaa mieltä.

TV-toimittaja: Sanokaa mikä te ajattelette sen olleen.

Faye Knowles: Se oli yhtäkkiä pieni valo, yhtäkkiä siitä tuli kooltaan kuin suuri pallo.

TV-toimittaja: Näittekö sen keskellä mitään metallista?

Faye Knowles: Aa… Me ei todellakaan tiedetä, me oltiin shokkitilassa, minä en todellakaan kiinnittänyt huomiota. Suuri pallo.

Ulkonäkö, Patrick Knowles

TV-toimittaja: Patrick, onko tuo se mitä sinä näit?

Patrick Knowles: Se näytti kuin rekan ajovalolta. Näytti kuin sen yläosassa olisi ollut valo, kaukovalo, se tavallaan kuin vilkkui, jatkoi vilkkumista.

Faye Knowles: Se oli hirvittävää.

Ulkonäkö, Sean Knowles

TV-toimittaja: Entä Sean? Miten kuvailisit sitä?

Sean Knowles: [huokaus] [toinen huokaus]

TV-toimittaja: Sinä olisit mieluummin muistelematta.

Sean Knowles: Joo.

TV-toimittaja: Jätetään tämä tähän, kiitos ajastanne. Siinä oli Knowlesin perhe. Kuten kaikissa ufojutuissa, uskovat uskovat ja ei-uskovat ehkä pilkkaavat.

Knowlesin perheen ufotapaus, ylikonstaapeli Fred Longley ja toinen perhe TV-uutislähetyksessä

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Toimittaja Brad Schmitt raportoi

TV-uutistoimittaja: Perhe väittää, että heitä terrorisoi kirkas oranssi esine. Brad Schmitt raportoi, että muut matkailijat ovat nyt tukeneet heidän väitettään.    

Uutistoimittaja Brad Schmitt: Oli varhainen aamu harvaanasutussa erämaassa Nullarborin tasangolla, kun  Faye Knowles ja hänen kolme poikaansa väittävät kuulleensa korviasärkevän äänen. Heitä ajoi takaa oranssi hehkuva esine. Tuo perthiläinen oli ajamassa itään päin valtatiellä lähellä Mundrabillaa, alle sadan kilometrin päässä Etelä-Australian rajasta. Rouva Knowles on kertonut poliisille Cedunassa, että kananmunan muotoinen UFO laskeutui heidän autonsa ylle kun he olivat ajamassa yli 100 km/h nopeudella. Se pyöräytti ajoneuvon ympäri ennen kuin pudotti sen sellaisella voimalla, että se räjäytti renkaan.

Henkilövahinkoja?

TV-uutistoimittaja: Entä ihmiset, vahingoittuivatko he lainkaan?

Ylikonstaapeli Fred Longley: He olivat kohtalaisen vahingoittuneita, he olivat silminnähden järkyttyneitä. 

TV-uutistoimittaja: Kun tuo outo esine katosi, niin rouva Knowles ja hänen kolme poikaansa, Patrick, Sean ja Wayne, huomasivat autonsa olevan mustan tuhkan peitossa. Rekkakuskit Nullarborista sanovat, että joulun jälkeen on ollut ainakin kolme ufohavaintoa. Tänään oudolle kertomukselle tulee tukea toiselta perthiläiseltä perheeltä, joka oli matkaamassa Nullarborissa.

Tukea toiselta perheeltä

Perheen isä TV-uutisissa, Barry McInermy: Valtava valo, se oli erittäin, erittäin kirkas. Tarkoitan, että noissa valoissa on täytynyt olla paljon tehoa, jotta ne pystyivät valaisemaan koko alueen ja taivas oli valaistunut sen yläpuolella. Se oli outo ilmiö. [Tekstinä TV-uutisessa: Barry McInerny, ufotodistaja]

Perheen nimeämätön äiti TV-uutisissa: Se oli liian kirkas, aivan liian kirkas.

Australian aboriginaalien Min Min -valo

TV-uutistoimittaja: Asiantuntijat sanovat, että mahdollinen selitys kohtaamiselle saattaa olla ilmiö nimeltä Min Min, aboriginaalien termi joka tarkoittaa ”tanssivia valoja”. [Linkki Wikipedia: Min Min light, ”Min Min –valo”]

Videokuvassa Australian aboriginaalien Min Min -valot

Linkki käännettyyn videoon: LINKKI. Lukija päättää itse mitä videossa näkyy.

Alkuperäisen videon nimi suomeksi: Min Min –valot video ja filmausmateriaali [Linkki Wikipedia: Min Min light, ”Min Min -valo”] [Linkki Wikipedia: Australian alkuperäiskansat (aboriginaalit)]

Videon julkaisija: T. Shepherd

Videon tekstiselitteen käännös

Filmikatkelma , joka on otettu ajomatkan aikana Wintonista Mt Isaan Queenslandissa, ja se on otettu käyttämällä iPod Touchia. Minä olin etummaisessa autossa sinä aikana kun meidän toista autoamme ajoi vaimoni ja tyttäreni, ja viestimme käsikäyttöisillä CB-radioilla. Ei kovinkaan kauan tämän tapauksen jälkeen me sitten pysähdyimme, takana ei kuitenkaan näkynyt liikennettä. [Linkki Wikipedia: CB-puhelin] [Linkki Wikipedia: iPod Touch]  [Linkki Wikipedia: Winton (kylä Australiassa)] [Linkki Wikipedia: Mount Isa (kaivoskaupunki Australiassa)]

CB-puhelinkeskustelu, ”se jahtaa meitä”

Isä: Odottakaa…

Vaimo: Shep, älä mene. Shep, olen todella peloissani

Tytär: Isä, meidän on pakko jatkaa ajamista.

Vaimo: Voi minun Jumalani.

Tytär: Me ei pysähdytä. Nyt se on taas poissa.

Vaimo: Se on taas poissa. Shep, minä olen todella säikähdyksissä, se on taas poissa.

Tytär: Isä, me olemme todella peloissamme.

Vaimo: Se jahtaa meitä.

Isä: Menettekö ulos katsomaan?

Tytär: Ei, ei todellakaan.

CB-puhelinkeskustelu, ”se meni ylös taivaalle”

Vaimo: Se on taas takaisin, se on taas takaisin.

Tytär: Voi minun Jumalani, missä se on nyt?

Vaimo: Se meni ylös taivaalle.

CB-puhelinkeskustelu, ”mitä jos meidät abduktoidaan?”

Tytär: Se meni ylös taivaalle. Sanoin, että haluan nähdä sen, en ajatellut että se lähtisi ajamaan meitä takaa.

Vaimo: Itse asiassa, jos tulee bussipysäkki, niin pysähdytään ja katsotaan, koska minä haluan nähdä onko se ajoneuvo, mutta en arvele sen olevan.

Tytär: Mitä jos meidät abduktoidaan / siepataan?

Vaimo: Meidät saatettaisiin abduktoida / siepata.

Isä: Minä ajan sivuun…

Vaimo: Ei, ei, ei.

Tytär: Ei, jatka ajamista kunnes löydämme kunnollisen pysäkin.

CB-puhelinkeskustelu, ”mitä jos se rekka?”

Vaimo: Mitä jos se on rekka tai jokin?

Tytär: Mitä jos se on vaikka rekka?

Vaimo: Meihin suututaan.

Isä: Onko se?

Vaimo: En minä tiedä.

Darren, Australia: ”Minua seurasi Australiassa Min Min –valo, UFO / UAP?”

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI. Käännös on tapahtumakuvaukseen keskittyvä tiivistelmä.

Min Min -valo, katkelma videon tekstiselitteestä

Vuonna 1988, kun olin matkalla kotiin töistä pitkin asumatonta tietä noin klo 02 yöllä, minua seurasi useiden minuuttien ajan erittäin lähellä Min Min –valo. Oliko se UAP / UFO, yliluonnollinen ilmiö, salaista valtiovallan teknologiaa vai jotain täysin selitettävissä olevaa? Kuunnelkaa [lukekaa] ja päättäkää itse. 

Australia, 1988

Darren: Hyvää päivää kaverit, Darren tässä taas. Aion puhua ja kertoa teille tänään siitä mitä minulle tapahtui monia monia kuita sitten kun asuin Victoriassa. Itse asiassa asuin aivan Melbournen ulkopuolella. [Linkki Wikipedia: Victoria (Australia)] [Linkki Wikipedia: Melbourne (Australia)] Tämä tapahtui vuonna 1988, olin silloin 19-vuotias ja olin alkanut äskettäin työskennellä aivan kaupungin keskustassa Melbournessa Australian postille. Asuin siihen aikaan 100 km päässä Melbournesta Phillip Island –saareen päin. [Linkki Wikipedia: Phillip Island (saari)] Työvuoro kesti noin klo 22:30 tai 22:45 asti yöllä. Jos olin ylitöissä, saatoin lopettaa työt vasta klo 01 yöllä. Sitten minulla oli 1 h 20 min tai 1 h 30 minuutin ajomatka kotiin.        

Epätavallinen kokemus

Darren: Olen ollut tämän asian kanssa jumissa kauan aikaa, en ole unohtanut tätä koskaan, enkä ole koskaan todella päässyt tästä yli, koska kyseessä oli niin epätavallinen kokemus. Olin tulossa kotiin tuona yönä. Kello oli muistaakseni vähän ennen klo 02 yöllä. Olin pitkällä suoralla. Molemmilla puolilla oli linjassa puita, se oli maalaistie, pääväylä, mutta ei todellakaan valtatie. Molempiin suuntiin oli muistaakseni kaksi kaistaa. Ajoin vuosimallin 1967 Ford Fairlane V8:lla.

”Kuu”

Darren: Näin edessäni kauempana jotain. Se näytti samalta kuin Kuu. Ensimmäinen olettamukseni oli, että se oli vain matkan päässä puidenhuippujen yllä oleva Kuu. Mutta kun pääsin sitä yhä lähemmäs, siitä tuli suurempi. Tuo on jotain mitä Kuu ei tee, saat ajaa kohti Kuuta niin pitkälle kuin haluat, eikä Kuu tule kooltaan kasvamaan. Sitten katsoin vasemmalle puolelleni ja siellä oli Kuu, siis oikea Kuu.

Darren: Näin sen valon, joka ei näyttänyt kovin paljon erilaiselta kuin Kuu. Se oli ensinäkemältä tavallaan pienehkö. Kun etenin tiellä, siitä tuli suurempi. Sitten se valo siirtyi pois, meni tavallaan ympäri vasemmalle. Tämä toinen Kuu meni tavallaan Kuun ohi, kiersi ympäri. Oletin sen olevan yksittäinen helikopterin spottivalo tai jotain sellaista, joten vähättelin näkemääni, että se ei ollut mitään epätavallista.

”Tuolloin tapahtui jotain todella outoa”

Darren: Pääsin pääsuoralle. En ollut enää kovin kaukana kotoa. Olisin kotona todennäköisesti 15 minuutissa. Tuolloin tapahtui jotain todella outoa. Se näkemäni valo katosi ympäri vasemmalle puolelle. Se ilmestyi taakseni ehkäpä 100 metrin tai 200 metrin etäisyydelle, takapeiliini. Se valo ilmestyi matkan päähän taakseni ja alkoi saavuttaa minua. Aluksi ajattelin, että tuo ei liity taivallaa näkemääni valoon, koska tämä valo oli ehkäpä 4 tai 5 jalkaa [1,2 metriä tai 1,5 metriä] maaperän yllä. Se lähestyi nopeasti. Aluksi ajattelin mielessäni, että aha, takaani tulee moottoripyörä. Vaikka ajoin noin nopeudella 110 km/h, se valo tuli luokseni melko nopeasti. Oletin sen valon olevan minut nopeasti ohittava moottoripyörä. Hidastin jopa hieman tehdäkseni ohituksen helpommaksi.   

”Se oli kuin autooni liimattu”

Darren: Seuraavaksi tapahtunut oli melko outoa, koska se valo tuli erittäin lähelle minua. Se oli vähemmän kuin yhden auton pituuden verran takanani, arvelisin että alle kahden metrin etäisyydellä takapuskuristani. Se valo pysyi perässäni, se oli kuin autooni liimattu. Melkein kuin olisin kiinnittänyt metallitangon vetokoukkuuni ja tuon valon siihen, koska mitä tahansa tein, millä tahansa nopeudella menin, se pysyi tiukasti pysyvästi siinä. Kun katsoin sitä takapeilistä, niin se oli periaatteessa samalla linjalla näkökenttäni kanssa. Arvioin tässä.

Koko ja ulkonäkö

Darren: Se valo oli kooltaan ehkä kuusi tai seitsemän tuumaa [noin 15 cm tai 18 cm] tai ehkä yhdeksän tai kymmenen tuumaa [noin 23 cm tai 25 cm]. Se oli täydellisen pyöreä. Väri oli epätavallinen. Se oli tavallaan kuin normaali sähkövalolamppu, väri oli hieman kellertävä tai hieman oranssi, mutta se ei ollut kuitenkaan yhtenäinen. Kun sitä katsoi, niin siinä oli kuin ulompi kehä ja sisempi kehä. Ulomman kehän ympärillä oli tavallaan kuin jotain kuvioita. Keskusta oli kiinteämpi. Se näytti tavallaan kuin ihmissilmältä, siinä oli sisempi ja ulompi kehä. Se tavallaan kuin vaihteli värejä. Aivan kuin sen ulkopuoli olisi pyörinyt ympyrää, mutta sen keskusta oli kiinteä / pysyvä. Se oli kirkas, mutta ei liian kirkas, todennäköisesti 25 – 50 watin välillä teholtaan. Se ei ollut takapeilissäni tyrmäävän kirkas, se oli sellainen kuin takana olisi ollut auto tai moottoripyörä.

”Minulle alkoi tulla erittäin levoton olo”

Darren: Aloin ihmetellä mikä se oli. Lisäsin nopeutta. Mitä ikinä tein, niin tuo valo oli kuin se olisi ollut pultattu kiinni autoni takaosaan. Se pysyi täsmällisesti siinä missä se oli. Pystyin mutkittelemaan ja se seurasi kuin olisi ollut autoon kytketty. Se alkoi huolestuttaa minua. Minulle alkoi tulla erittäin levoton olo. Minulta ei kulunut kauempaa kuin 20 tai 30 sekuntia tajuta, että tuossa valossa oli jotain outoa ja eriskummallista. En todellakaan tiennyt mitä tehdä. Kello oli 02 aamulla, pilkkopimeää, ei katuvaloja. Minulle tuli yhtäkkiä kauhun tai pelon tunne. Tämä oli jotain erittäin outoa.

”Jotain yliluonnollista tai maapallon ulkopuolista”

Darren: Minulle valkeni silloin, että se mitä katselin, se mitä koin, oli joko jotain yliluonnollista tai jotain maapallon ulkopuolista. Minä en tiedä mitään ihmisen tekemiä koneita, laitteita, vekottimia, jotka pystyisivät tekemään niin kuin se teki. Siihen aikaan ei ollut droneja. Tuolloin oli vuosi 1988. Se minua seurannut oli jotain mitä en ollut koskaan ennen nähnyt. Minä en ajattele sen olleen asevoimien tai ihmisen tekemä. Siinä oli jotain. En usko sen olleen myöskään luonnonilmiö.

Se ei ollut näköharha tai heijastuma, se mitä näin, oli varmasti takanani, se valaisi autoni sisäosan. Se heijastui takapeilin kautta takaisin kasvoilleni. Se oli oikea. Yritin nähdä ajaessani sen valon taakse, onko siellä jonkinlainen metalliesine tai runko. Kuulinko moottorin äänen tai mitään sellaista. Hidastin ja yritin kuulla kävikö takanani moottori, oliko se jonkinlainen moottoriajoneuvo. Yhtään mitään ei ollut, oli vain hiljaisuus, se pyöreä valo. Saatan tehdä piirroksen tai jaan tässä videossa jotain.

Värejä

Darren: Mutta siinä oli siis ulompi kehä, joka vaikutti pyörivän. Siinä oli tyyliin kolmen viivan rykelmiä, jotain sellaista ja se vaikutti pyörivän. Ulkopuolen väri oli hieman eri kuin sisäosan väri. En muista missä värin muutos tuli, mutta se oli tyyliin kellertävä, ehkä hieman oranssimainen valonvivahdus. Vain hieman sitä väriä. Mutta pystyin näkemään myös siitä tulevan sinisen värisävyn. Pystyin näkemään myös siitä tulevan vihertävän värisävyn. En sano, että se muutti väriä. Siinä valossa oli jotain josta se oli tavallaan vihertävä, sinertävä, kellertävä, oranssi, mutta vain heikosti, se oli suurimmaksi osaksi valkoinen.

Äly

Darren: Tulin siihen lopputulokseen silloin ja olen yhä sitä mieltä, että tuossa valossa oli äly, se ei ollut vain minua seuraava satunnainen valo. Se pystyi menemään ylös taivaalle, tekemään ilmailuliikkeitä, tulemaan alas aivan tien pinnasta irti ja seuraamaan minua. Se pystyi tekemään välittömästi samalla tavalla kuin minä tein, kuten kiihdyttämään ja hidastamaan, tekemään ohjausliikkeitä. Se pystyi kopioimaan tuon. Se piti välimatkan samana, mikä ikinä se välimatka olikaan. Mitä ikinä teinkään, se teki täsmälleen samalla tavalla, melkein kuin se olisi aistinut välittömästi mitä minä tein tai se ennätti tehdä ennakolta sen mitä minä aioin tehdä. Melkein kuin se olisi nähnyt mitä minä tulen tekemään ja oli sitten jo valmiina siihen. On vaikea sanoa kuinka kauan se minua seurasi, voisi olla niinkin vähän aikaa kuin 2 – 3 minuuttia, voisi olla 5, 6 tai 7 minuuttia. Minä olin niin huolissani siitä mikä se takanani oleva kapine oli, että menetin tavallaan ajantajuni.

”Lähti lentoon suurella nopeudella suoraan ylöspäin”

Darren: Sen tiedän, että kun lähestyin sen tien loppua ja tuli terävä käännös oikealle. Ajattelin, että okei, mitähän tulee tapahtumaan kun teen tuon käännöksen? Odotin täysin sen valon seuraavan minua käännöksen läpi. Mutta heti kun aloin kääntää siihen kaarteeseen, se valo jättäytyi taaksepäin, kääntyi ylöspäin ja lähti lentoon suurella nopeudella suoraan ylöspäin. [Näyttää lentosuunnan kädenliikkeellä.] En nähnyt takapeilistä kuinka nopeasti tai kuinka korkealle se meni, mutta se lähti periaatteessa niin että poissa! Tuolla tavalla. En nähnyt sen tosiasiallista nopeutta, mutta tarkoitan että poissa, noin vain, se oli nopea.

Rekkakuskia seurannut Min Min –valo Nullarborin tasangolla

Darren: Minulla ei ole mitään käsitystä mikä se oli tai pitäisikö minun kertoa siitä ihmisille. Kerroin siitä muutamalle ihmiselle pääasiassa siitä syystä, että tapasin rekkakuskin. Tuo osavaltioiden välinen rekkakuski oli ajanut kaikkialla ympäri Australiaa monia kertoja. Hän oli ollut rekkakuski 35 – 40 vuotta tai enemmän. Hän kertoi minulle siitä kun hän ylitti Nullarborin tasangon. Hän kertoi, että häntä oli seurannut Min Min –valo. Kuulin tuon termin silloin ensimmäistä kertaa. Hän ajatteli tuolloin sanan Min Min olevan aboriginaalien sana, koska alkuperäiset australialaiset, aboriginaalit olivat kokeneet tätä kauan aikaa, paljon ennen valkoisten asutusta.

”Tavallisesti ajaessaan syrjäisellä seudulla”

Darren: Varhaiset Australian uudisraivaajat olivat kokeneet noita valoja myös, Victoriassa, Uudessa Etelä-Walesissa, Queenslandissä, tietääkseni melko lailla koko maassa. [Linkki Wikipedia: Uusi Etelä-Wales] Olen kuullut Min Min –valoista jokaisesta Australian osavaltiosta. Nimitys Min Min tulee ilmeisesti pubin nimestä Bouliassa Queenslandissä. [Linkki Wikipedia: Boulia, Queensland] Siellä oli 1800-luvulla vanha pubi, joka oli lähellä hotellia nimeltä Min Min. Joku siellä oli nähnyt tämän saman asian, ”Min Min –valon”, tuosta se tavallaan tuli Australian kulttuuriin. Siellä oli outoja valoja. Olen saanut tuon jälkeen selville, että on paljon ihmisiä, mahdollisesti tuhansia, jotka ovat kokeneet Min Min –valot jossakin vaiheessa elämäänsä, tavallisesti ajaessaan syrjäisellä alueella.

”Min Min -valo olikin nyt hänen kanssaan rekan ohjaamon sisällä”

Darren: Se rekkakuski kertoi minulla hänen kokemuksestaan Min Min –valoista. Hänellä oli ollut muutamia Min Minejä vuosien varrella. Hän oli ajanut syrjäistä valtatietä, hän sanoi melko varmasti kyseessä olleen Nullarborin tasanko. Hän oli katsonut ajaessaan takapeiliinsä. Hän näki takanaan valon. Se oli hänen takamaan jonkin aikaa. Arvelen hänen sanoneen sen olleen siellä 20 – 30 minuuttia. Mitä sitten tapahtui, tämä menee melko järkyttäväksi.

Tuo rekkakuski kertoi minulle, että hänellä oli melko kiperä kokemus. Se valo oli hänen takanaan monien monien kilometrien matkan, mutta yhtäkkiä se valo katosi. Hän ajatteli, että okei, joku kääntyi, ajoi tien sivuun, jotain tapahtui. Sitten yhtäkkiä kun hän katsoi sivulle viereensä, niin se Min Min –valo olikin nyt hänen kanssaan rekan ohjaamon sisällä. Se leijui aivan istuinpenkin yläpuolella. Hän löi jarrut päälle. Se kapine lähti lentoon lasi-ikkunan läpi, ja se oli poissa. Se kapine tuli tosiasiassa ohjaamoon hänen kanssaan, valaisi ohjaamon, säikäytti hänet. Hän huusi, jarrutti, pysäytti rekan ja se kapine lähti pois. Olen todella iloinen, että tuo ei tapahtunut minulle sillä maalaistiellä Victoriassa klo 02 aamulla.

Veli Rod

Darren: Veljeni Rod oli Australiassa kaksi tai kolme viikkoa, hän on palannut nyt kotiinsa Filippiineille. Satuin mainitsemaan Min Min –valot hänen ollessa täällä. Rod sanoi, että ”minäkin olen kokenut Min Min –valot, ehkä jopa enemmänkin”. Jopa veljeni oli kokenut Min Min –valon. Minä vain ajattelin paljastaa, kertoa, mitä minä koin, mitä minulle tapahtui. Se in yhä hieman huolestuttavaa kun ei tiedä mikä se on, en sano noiden kapineiden tekevän mitään vahinkoa, mutta kun ei tiedä onko se muukalaisteknologiaa, onko sillä jotain tekemistä aaveiden tai henkien kanssa, se on todella omituinen ilmiö. Minä haluan ymmärtää sitä maailma jossa me elämme ja tuollaiset asiat saavat kysymään: mitä helvettiä on meneillään? Minä takaan teille, että kaikki kertomani on totta.

Lisätieto: kääntäjän äiti ja isä

[Lisätieto: Kääntäjän äiti (syntynyt 24.12.1947) on kertonut kääntäjälle nuoruudessaan kotiinsa maalaistalon tupaan tulleesta tapahtumakuvaukseen täysin sopivasta valosta. Valo tuli 1800-luvulla rakennetun maalaistalon hirsiseinän läpi, kierteli tuvan sisällä, meni vuorotellen eri ihmisten luo kasvojen lähelle, kuin tutkimaan heitä. Äidin sanamuoto kyseisestä valosta oli: ”aivan kuin se olisi ollut elävä olento”.

Kääntäjän isä näki omien sanojensa mukaan ”ufon” kahteen otteeseen, kahtena peräkkäisenä iltana, talvella 1967 – 1968 suorittaessaan asepalvelusta lentosotamiehenä Hallin taajamassa. Ensimmäisessä tapauksessa kyseessä oli ollut matalalla puiden latvojen yllä lentänyt melko suuri ”aivan kuin aurinko, joka käyttäytyi lentoaluksen tavoin”. Havainto tapahtui erittäin läheltä. Seuraavana iltana kummallisen näköisestä pilvestä oli tullut metalliselta näyttänyt lentävä esine, joka teki lenkin taivaalla ja palasi takaisin samaan pilveen. [Linkki Wikipedia: Ilmavoimien teknillinen koulu (Halli)] Kääntäjä ei kommentoi tässä myöhempiä tapahtumia.]

Matty Curro: Min Min –valon kohtaaminen, joulu 1997, Cloncurry, Queensland, Australia

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tapahtumakuvaukseen keskittyvä tiivistelmä.

”Erittäin outo valo taivaalla”

Matty Curro: Oli vuosi 1997, joulun tienoilla, 18. joulukuuta. Työskentelin Cloncurryssä rautatietyöntekijöiden työnjohtajana / tarkastajana. Olin siellä työtehtävissä kahden muun kaverin kanssa. Päätimme tehdä kiertomatkan vähän klo 21 jälkeen, lenkin kolmen kaupungin läpi ja takaisin rautatielle tarkistamaan meidän paikkamme ja havainnot. Siihen olisi pitänyt mennä noin 10 minuuttia. Jäimme kuitenkin hieman kiinni, koska kun olimme matkaamassa kaupungin läpi ja kääntymässä vasemmalle voimalaitoksen tielle, joka  toi meidät kaupunkiin, törmäsimme erittäin outoon valoon taivaalla. Se valo kiinnitti meidän huomiomme, koska se näytti epätavalliselta. Sen näkeminen sai meidät haluamaan tutkia lisää.

”Noin 30 metrin korkeudella ilmassa”

Matty Curro: Matkasimme seuraavalle sivutielle ja huomasimme sen valon olevan yhä kanssamme. Se oli noin 30 metrin korkeudella ilmassa. Se näytti samanlaiselta kuin helikopterin laskeutumis- tai työvalo. Meistä tuntui, että se ei ehkä ole helikopteri, joten me sammutimme auton hälventääksemme kaikki erimielisyydet. Olimme tarpeeksi lähellä saadaksemme selville oliko se helikopteri vai ei. Siinä ei ollut moottorin ääntä, ei merkkivaloja, ainoastaan se yksi valo. Tulimme tuon ensimmäisen kokemuksen jälkeen johtopäätökseen, että se ei ollut aivan varmasti minkään tyyppinen helikopteri.

”Tähti-imitaatio”

Matty Curro: Matkasimme eteenpäin. Olimme yhä päättämässä menisimmekö tiettyä reittiä pitkin takaisin töihin. Se valo itsessään päätti liikkua pois luotamme, se meni ylös taivaalle ja teki parhaan imitaationsa tähdestä. Se meni kaupungin ylle katselemaan. Se oli matkan päässä meistä, kilometrien päässä. Se pysyi siellä erittäin lyhyen aikaa, ei lainkaan kauan. Me määritimme, että pystyimme näkemään sen yhä, koska me näimme taivaalla toisen tähden, jonka ajattelin tuolla hetkellä olevan iltatähti. [Linkki Wikipedia: Evening star, ”iltatähti”] Se näytti siellä todella sinne sopimattomalta. Näytti siltä kuin se teki parhaansa antaakseen vaikutelman, että se oli tähti.

”Se valo oli siellä”

Matty Curro: Etenimme hieman pidemmälle. Päätimme pysähtyä uudelleen, koska se tuli takaisin meitä kohti matkatessamme tiellä. Tuossa vaiheessa me päätimme seurata sitä, koska se seurasi meitä pitkin tietä, mutta kaartoi sitten pois. Päätin työtoverini kanssa, että menemme kohti jokea minne se näytti suuntaavan. Päätimme mennä katsomaan sitä, ja niin teimme. Käännyimme sinne joelle päin, sitä vastoin että olisimme menneet suoraan töihin.

Pääsimme joelle ja se valo oli siellä. Se kohtasi meidät joella, se ylitti joen sen toiselle puolelle ja himmeni. Sen väri oli keltainen / punainen / meripihkan värinen. Se oli puiden lehvästön lähellä. Kun pysähdyimme sinne, niin meistä tuntui, että me häiritsimme sitä, siksi siitä tuli himmeä. Sammutimme auton valot ja moottorin, olimme täydessä pimeydessä. Teimme tuon varmistaaksemme, todistaaksemme itsellemme, että ääni ja valo vaikutti siihen.

”Minä menen ulos katsomaan sitä”

Matty Curro: Pysyimme autossa jonkin aikaa, ei kauan, ehkä minuutin tai kaksi. Se alkoi hehkua jälleen sillä tähtimäisellä tavalla ja tuli kohti. Se tuli joen yli kohti autoa. Työtoverini panikoi ja pysyi auton kojelaudan alla. Minä sanoin, että ”minä menen ulos katsomaan sitä”. Hän nimitteli minua muutamalla hävyttömyydellä, koska hän oli peloissaan. Pelkäsin minäkin, mutta halusin todella katsoa läheltä. Se tuli minua kohti, se tuli noin 10 metrin etäisyydelle, aivan vähän pään korkeuden yläpuolelle. Tuossa vaiheessa päätin kävellä muutamia askeleita vasemmalle ja oikealle. Kysyin toveriltani, että näkeekö hän sieltä turvapaikastaan autosta mitä on meneillään. Hän näki. Se meni hieman edestakaisin ja pysyi poissa luotani, se ei halunnut tulla yhtään lähemmäksi kuin tuo noin 10 metriä. Mutta se oli siis noin 10 metrin etäisyydellä minusta.

”Se valo päätti alkaa loistaa jälleen”

Matty Curro: Olin niin innoissani, että soitin kaksisuuntaisella radiopuhelimella toiselle työtoverille pyytäen häntä tulemaan paikalle, katsomaan myös sitä. Hän tuli autolla. Hän osoitti sitä valoillaan tulleessaan, eikä hän päässyt näkemään sitä siinä vaiheessa heti, koska se ei pitänyt valosta. Se pudottautui alas, meni puolittain puiden lehvästön taakse ja meni mustaksi, mustaksi, kuin silhuetiksi, pystyimme näkemään sen yhä yötaivasta vasten. Työtoverini siis tuli ja osoitteli taskulampullaan ympäriinsä, me yritimme rauhoitella häntä, koska hän luuli että yritimme pilailla hänen kustannuksellaan.

Me halusimme todella näyttää sen valon hänelle. Saimme hänet sammuttamaan taskulamppunsa ja olemaan hiljaa, sammuttamaan autonsa ja kaiken. Se valo päätti alkaa loistaa jälleen, yhä sieltä sijaintipaikastaan puiden lehvästön takaa, se loisti himmeän oranssilla värillä. Se työtoverini pääsi näkemään sen myös. Hän menetti järkensä täysin, hän oli peloissaan, mielestäni järjetön. Hän ei varmaan sanoisi nyt noin, mutta noin se silloin oli. Sitten hän alkoi jauhaa ja riidellä sen toisen työtoverini kanssa mikä se mahtoi olla. 

Valo tulee lähelle

Matty Curro: Koska ääni ja melu vaikuttivat siihen sillä tavalla, niin minä kävelin rautatiesillalle ja kiipesin sille. Se tuli minua kohti. Se jätti heidät ja tuli minua kohti. Se tuli aivan vähän yli pään korkeudella minua kohti. Aluksi se pysytteli noin 10 metrin päässä, mutta kun pysyin hiljaa enkä sanonut mitään, niin se tuli suoraan minun luokseni, mutta se pysyi aivan kosketusetäisyyden ulkopuolella, juuri ulottumattomissani. Minä vain jatkoin sen tuijottamista. Se oli siinä ja ajattelin, että voisin luultavasti lähes koskettaa sitä.

Matty Curro: Kun yritin kävellä sitä kohti, se perääntyi heti taas 10 metrin päähän. Minä vetäydyin myös, jolloin se tuli luokseni uudelleen. Se tuli vain hetkeksi uudelleen eteeni. Tein parhaani ollakseni erittäin liikkumaton, mutta se ei tullut sen lähemmäksi. Heti kun kävelin sitä kohti, se perääntyi. Lopulta se palasi luokseni ja pudottautui noin rinnan korkeudelle.

Lähtö

Matty Curro: Se himmensi värinsä auton tai rekan hehkulampun väriseksi ja ampaisi uskomattomalla nopeudella rautatielinjan myötäisesti pois sieltä missä minä olin. Nopeus meni nollasta jotain nopeuteen 100 km /h, se vain ampaisi pois seuraten rautatielinjaa, pois näkyvistä. Kävelin rautatiesillan yrittäen löytää sitä. Tulin kuitenkin takaisin, koska tajusin sen lähteneen.                      

”Se oli vastapäätä minua”

Matty Curro: Näin lapsena kasvaessani TV:stä UFO-kokemuksia ja sellaista, jotka sitten kumottiin. Minä en ymmärrä miten kolme eri ihmistä pystyisi näkemään harhoja kolmesta eri katselukulmasta. Minä katselin suoraan sitä, se oli vastapäätä minua. Kun se oli joen toisella puolella, niin kävelin vasemmalle päin, sitten kolme askelta oikealle. Sillä oli reaktiossaan noin sekunnin viive ja sitten se leijaili sivuun. Se teki saman asian, leijaili sivulle päin vasemmalle. Se odotti minun liikkuvan ja kun kävelin oikealle, sekin leijaili oikealle. Butch oli tuossa vaiheessa suorassa kulmassa suhteessa minuun ja hän näki saman asian tapahtuvan. Joten jos se olisi ollut näköharha, niin ehkäpä hän ei olisi nähnyt mitään. Hän kuitenkin näki selvästi kaiken tapahtuvan.

”Aivan kuin se olisi tiennyt…”

Matty Curro: Minusta tuntui jokaisella ajanhetkellä matkamme aikana sen kanssa, että se oli hyvin tietoinen etäisyyden pitämisestään. Ääni vaikutti siihen aivan varmasti. Kun Raymond ja Butch väittelivät kiivaasti siitä tilanteesta missä olimme, niin se muuttui pienemmäksi, se piti etäisyyttä, se meni kauemmaksi pois ja se menetti kirkkauttaan. Kun tulimme ensimmäistä kertaa sille joelle, niin autosta tuli meteliä, oli ajovalot ja kaikkea. Se ei sopinut sille, se meni vesireitin toiselle puolelle. Aivan kuin se olisi tiennyt, että emme pääse sen veden yli. Se olisi voinut pysähtyä minne tahansa rantapenkereelle meidän puolellemme, mutta se meni veden toiselle puolelle.

”Se oli uskomatonta”

Matty Curro: Ja se piiloutui puolittain puiden lehvästön taakse, se oli uskomatonta. Mikä tuollaista tekee? Mikä tekisi noin? Se piti korkeusasemansa ylhäällä taivaalla. Kun se oli puolittain puiden lehvästön takana, niin aivan kuin sen olisi tarvinnut yhä nähdä meidät, se ei voinut piilottaa itseään täysin. Kun meteli ja sitä kohti osoitellut valot todella häiritsivät sitä, niin se muuttui mustaksi. Ajattelin sen lähteneen, mutta parin sekunnin samaan paikkaan tuijotuksen jälkeen näin sen, se oli yhä siellä, mutta se oli musta.

Tulimme Butchin kanssa keskusteltuamme siihen johtopäätökseen, että se oli siellä kaiken aikaa. Se käytti valoaan itsensä naamiointiin. Melkein kuin sillä olisi ollut ymmärrys kuinka meidän silmämme toimivat ja kuinka kaukana poissa pysytellä ja kuinka lähelle tulla, niin että en pysty koskettamaan sitä.

”En kertonut tästä monellekaan ihmiselle”

Matty Curro: Minä olen yksityisyydestä pitävä henkilö. En kertonut tästä monellekaan ihmiselle, vain läheisille perheenjäsenille. Ne kaverit jotka olivat silloin seurassani, kertoivat heti kaikille. Ajan kuluessa muita ihmisiä, työtovereita, tuli luokseni ja he kertoivat omista menneisyyden kokemuksistaan. Joillakin heillä oli uskomattomia kokemuksia, tunnistamattomista lentävistä esineistä [UFO] ja samanlaisista Min Mineistä. Luokseni tuli jopa kavereita jotka olivat vannoneet, että eivät kerro koskaan kenellekään missään olosuhteissa, että he ovat nähneet jotain. Jotkut heistä olivat nähneet asioita 20 vuotta aiemmin.

Esimerkki kertomuksista

Haastattelija: Voitko kertoa esimerkin noista kertomuksista? Ei tarvitse kertoa heidän nimiään, mutta kerro esimerkki heidän kertomuksistaan.

Matty Curro: Kyllä. Oli kaksi junan miehistöä, siihen aikaan junassa oli kolme kaveria, kaksi edessä ja yksi takana. Heidän piti tehdä junien ohitus. Oli keskipäivä, tai oli päivänvalo, en voi sanoa että oli keskipäivä. Tuo tapahtui Cloncurryn [ja toisen epäselvän paikan välillä]. Heidän piti ristetä tuolla radalla. Toisen junan piti antaa tietä toiselle, päästää toinen ohi. Kaikki saapuivat samaan aikaan suorittamaan tuon.

Kuin ruosteinen varastorakennus

Matty Curro: Kun he olivat siellä, niin he havaitsivat toisella puolellaan suuren korirakenteen, se näytti kuin ruosteiselta varastorakennukselta. Se vain oli keskellä tasaista aluetta, he eivät olleet nähneet sitä koskaan ennen. Luokseni tullut kaveri sanoi minulle, että ”emme olleet nähneet sitä koskaan”. Siis tyyliin, että milloin tuo tuohon pystytettiin? Näyttää kuin se olisi ollut täällä sata vuotta, se on ruosteessa, mikä tuo kapine on?

”Se lähti lentoon”

Matty Curro: Hän soitti radiopuhelimella muille kuskeille siinä toisessa junassa ja omalle miehistölleen: ”näettekö te sen minkä me näemme?” He vastasivat, että ”kyllä, milloin tuo tuohon pystytettiin?”. Hän vastasi, että ”en tiedä”. Heti kun he varmistuivat sen olevan siinä, se lähti lentoon, se lähti maaperältä, ampaisi ylös taivaalle. Toivon, että heidän mielestään on OK kertoa tämä, koska hän tuli luokseni luottamuksellisesti. Hän tuli luokseni ja sanoi, että ”en voinut uskoa sitä, mitä helvettiä juuri tapahtui?”

Haastattelija: He olivat shokissa…

Matty Curro: Kyllä, periaatteessa. He olivat hölmistyneitä.

Ei kerrota koskaan kenellekään…

Matty Curro: Kun he ristesivät, niin he kysyivät että näittekö te tuon? He vastasivat, että ”jep”. Hän kysyi, että voitaisiinko tehdä sopimus, että ei kerrota koskaan kenellekään, että me nähtiin tuo? Ja niin he tekivät. Tuolla kaverilla ei ollut mitään syytä valehdella minulle, hän tuli luokseni ja kertoi tuon, hän sai sen taakan pois harteiltaan.

Min Min –valot

Matty Curro: Kun aloin työskennellä siellä 17-vuotiaana jätkänä, niin kuuntelin ihmisten hulluja kertomuksia Min Min –valoista. Muistan ajatelleeni itsekseni, että ”ihmiset ryyppäävät aivan liian paljon”. Mutta tosiasia kuitenkin on… Olen erittäin skeptinen. Tajuan olleeni niin skeptinen, että minun piti nähdä itse jotain uskoakseni sen olemassaoloon. Monet aidot ihmiset ovat tulleet luokseni ja sanoneet, että ”kyllä, me olemme nähneet tämän. Me voimme puhua sinulle nyt, koska tiedämme sinunkin nähneen sellaisen”.

Kalinda Cluff, Melinda Punch, John Hammond, Jaime Leonarder, Claire Britton, Don Meers: Boulian Min Min –valot, Australia

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3. Pääasiassa vain silminnäkijöiden tapahtumakuvaukset on käännetty.

Kalinda Cluff, ”se vaikutti seuraavan meitä jonkin aikaa”

Kalinda Cluff, Boulia: Minua neljä vuotta vanhempi siskoni, joka oli 19-vuotias, vei ystävänsä Shellyn ja minut ja sisareni Kimin noin 20 kilometrin päähän Linda Downsista. Kello oli noin 21, oli melko pimeää illalla. Istuimme nuotiolla juttelemassa. Näimme sen minkä ajattelimme olevan valonheitin. Tiedätte millainen on uudelleenkuvaukseen käytettävä kohdevalo. Ihmettelimme, että kukahan tuo uusiksikuvaaja tuolla on?

Katselimme sitä valoa jonkin aikaa. Se vaikutti tulevan lähemmäs, ajattelimme että tämäpä hassua, koska emme pystyneet kuulemaan mitään ääntä, kuten moottoriajoneuvoa, eikä hän ollut tehnyt ottoa tai mitään. Se oli outoa. Se oli siellä missä ajattelimme olevan melko tiheä pensaikko. Se oli outoa yhtä kaikki. Puhuimme yhä ja valo tuli lähemmäs, lähemmäs ja lähemmäs. Sitten yksi meistä sanoi: ”Sen täytyy olla UFO”, koska se valkoinen valo leijaili puiden yllä ja vaikutti tulevan lähemmäksi ja suuremmaksi, siis koska se tuli lähemmäksi. Sisareni sanoi: ”Se on UFO.” Suuntasimme takaisin kohti Linda Downsia ja katselimme sitä valoa. Se vaikutti seuraavan meitä jonkin aikaa. Kun pääsimme ensimmäiselle leirin portille, niin se enemmän tai vähemmän häipyi takaamme.

Melinda Punch, kun ”autosta” puuttuu renkaat

Melinda Punch, Boulia: Muistan yhden tapauksen kun olimme tulossa takaisin [epäselvästä paikannimestä]. Pääsimme sen valon kohdalle, se oli vasemmalla puolellani. Pääsimme sen ohi. Se valo ei koskettanut maata, enkä nähnyt mitään renkaita, tajusin että ei tuo ole auto. Me vain jatkoimme matkaa. Se tuli tavallaan poikittain yli, eteni oikealle puolellemme ja seurasi meitä. Sanoin, että ”auto ei pysty menemään raja-aitojen läpi, ei se auto voi olla”. Se seurasi meitä [epäselvään paikannimeen] saakka. Sitten se meni takaisin. Auto kääntyy ja menee poispäin luotasi, mutta tämä valo vain syöksähti taaksepäin. Kaikki ihmiset sanovat, että kun näet sen tiellä, niin älä yritä kiihdyttää tai mitään, koska se aiheuttaa onnettomuuden, se tulee pysymään samassa vauhdissa.

John Hammond, ”sinä et löydä sitä, se löytää sinut”

Haastattelija: John, sinä pyörität hotellia täällä Bouliassa, se on nimeltään Desert Sands Motel. Onko tänne tullut paljon turisteja etsimään niitä? [Linkki nettisivu: Desert Sands Motel – BOULIA]

John Hammond, Boulia: Monet tulevat etsimään niitä, mutta Min Min –valosta sanotaan näin: ”Sinä et löydä sitä, se löytää sinut.” Kaikki vanhat autonkuljettajat näkivät niitä, koska he leiriytyivät kaiken aikaa. Ihmiset näkivät niitä ajoneuvojensa sisällä, ne seurasivat heidän kulkuneuvojaan.

John Hammondin oma havainto

John Hammond: Minä ja vaimoni olimme täältä etelään päin. Kyseessä oli vähän kivikkoinen hietikko. Me vain pysähdyimme, kello oli luultavasti klo 20 tai 21. Menimme ulos ja vain juttelimme. Silloin se valkoinen valo vain ilmestyi hiekkakukkulan huipulle, luultavasti 200 metrin päähän. Se oli sellainen kuin kaikki muutkin ovat sanoneet sen olevan, kaikki ilmoitukset oivat melko lailla samanlaisia. Se valkoinen valo vain pompahteli luultavasti 7, 8 tai 10 minuutin ajan. Se vain hypähteli ja me vain seisoskelimme siinä suut auki ja ihmettelimme, että mitä helvettiä on meneillään? Sitten se vain katosi. Katselimme toisiamme. Mikä tuo oli? Lähdin seuraavana aamuna maastopyörällä, menin sinne katsomaan, missään ei ollut jälkiä, ei mitään.

Boulia, Min Min -valojen keskuspaikka

Haastattelija: Oletko kuullut koskaan kenenkään muun nähneen niitä?

John Hammond: Yhä enemmän ja enemmän, täällä Bouliassa asuvat, tämä vaikuttaa olevan niiden keskuspaikka. Siitä ei ole kovinkaan kauaa kun eräs leiriytyi täällä. Hän lähti yöllä asuntovaunulla. Hän näki sen valon ja otti siitä valokuvia.

Haastattelija: Mikä sinä ajattelet sen olevan?

John Hammond: Minä en tiedä mikä se on.

Jaimie Leonarder, mediajuontaja

Jaimie Leonarder: [Linkki Wikipedia: Jaimie Leonarder] Tein 1990-luvun alussa ABC-radiolle ohjelmaa nimeltä To Catch a Flying Star. Haastattelin monia rekkakuskeja, jotka ajoivat Eyre Highway –valtatietä Nullarborissa. Siellä on merkittävä määrä Min Min –valojen kohtaamisia. Ne valot saattoivat seurata heitä minuutteja tai jopa tunteja. [Linkki Wikipedia: Eyre Highway] [Linkki Wikipedia: Nullarborin tasanko]

Claire Britton, ”se itse asiassa päätyi ohjaamoon minun kanssani”

Claire Britton: Olin suunnilleen 10-vuotias. Opimme ajamaan hyvin nuorella iällä. Me saimme ajaa paikkaan nimeltä Five Mile, joka on noin viiden kilometrin päässä täältä talolta. Meillä oli tapana ajaa sinne aina kun pääsimme, vain tarkistamaan paikka, vaikka ei se tarkistusta tarvinnut. Minä tein tarkistuksen myöhään eräänä iltapäivänä yksin. Isoisä oli yhä täällä, hän kiersi ympäri laidunta tarkistamassa aitaa, olimme laittanet sinne juuri karjaa. Kun olin ajamassa takaisin, ylittämässä päätietä, näin sen valon tulevan pitkin tietä. Ajattelin sen olevan isoisä. Koska se oli vain yksittäinen valo, se olisi ollut vanha AG-moottoripyörä.

Istuskelin siinä odottamassa häntä. Ajattelin voivani välkyttää hänelle ajovalojani mennessäni kotiin, oli tulossa pimeää.  Istuin siellä ja istuin siellä. Se valo ei vain liikkunut, joten ajattelin että ehkä se on parkissa oleva auto tai jotain sellaista. Päädyin vain lähtemään kotiin. Kun olin keskellä tietä, se lisäsi vauhtia. En päässyt riittävän nopeasti, se oli niin nopea. Se itse asiassa päätyi ohjaamoon minun kanssani ja sitten se katosi. Kun pääsin kotiin, jonne oli vielä kilometrin matka, niin isoisä istui sohvalla. Olin erittäin säikähtänyt.

Don Meers, Min Min -hotellin raunioilla

Don Meers: Muutaman päivän ajamisen jälkeen olemme päässeet lopulta Min Min –hotellin raunioille. Legendan mukaan tämä on se paikka, jonka mukaan Min Min –valolle annettiin tuo nimi. Kertomuksen mukaan varastotyöntekijä matkusti Wintonista Bouliaan. [Linkki Wikipedia: Winton (kylä Australiassa)] [Linkki Wikipedia: Boulia, Queensland (Australia)] Hän meni vuonna 1917 Min Min –hotellin raunioiden ohi. Hotelli oli ilmeisesti silloin jo palanut.

Kun hän ratsasti hevosellaan ohi, hän näki valtavan haamuvalon tulevan tuolta hautausmaalta [osoittaa sormella]. Se ryhtyi ajamaan häntä takaa. Se pelotti varastomiestä. Hän pääsi ilmeisesti lähimmälle asemalle ja teki poliisille ilmoituksen.  Poliisi piti häntä ilmeisesti täysin pilkkanaan. Tuon ensimmäisen yön jälkeen muut ihmiset alkoivat kuitenkin nähdä näitä outoja valoja yhä enemmän ja enemmän tällä alueella, kuinka ne tulevat haudasta ja menevät vanhan pubin raunioihin. He päättivät nimittää niitä Min Min –valoiksi.

Vuonna 1838

Don Meers: On luultavasti hyvä pitää mielessä, että tuo ei ole ensimmäinen kerto kun tuo valo nähtiin. Tämä on vain se mistä Min Min –valo sai nimensä. Ensimmäisen kerran Australian tallennetussa historiassa tuon valon näkeminen on vuonna 1838 julkaistussa kirjassa nimeltä Six Months In South Australia. [Linkki Amazon: Six Months In South Australia, ”Kuusi kuukautta Etelä-Australiassa”]

Tuossa kirjassa kirjailija oli matkannut seurueen kanssa. He olivat leiriytyneet yöksi. He näkivät yön aikana matkan päästä yhden näistä valo-orbeista, valopalloista. He ajattelivat että kyseessä saattaisivat olla bushrangerit tai jotkin sellaiset. [Linkki Wikipedia: Bushranger]  He menivät tutkimaan. Se valo meni kauemmaksi heidän päästessään lähemmäksi, tyypillistä Min Min –valon käytöstä. Ei mennyt kauan kun he ajattelivat sen olevan vain haamuvalo. Min Min –valo on erittäin mysteerimäinen, sen alkuperä on aivan yhtä mysteerimäinen.

Kansanperinnetietoa

Kertoja: Kansanperinteen mukaan nuo valot seuraavat tai lähestyvät joskus ihmisiä ja katoavat kun niitä ammutaan aseella. Ne katoavat joskus erittäin nopeasti, vain ilmestyäkseen myöhemmin taas.

”Hohtavia orbeja, väri voi vaihdella”

Kertoja: Min Min –valojen kuvaillaan olevan hohtavia orbeja, palloja, niiden väri voi vaihdella: sininen, valkoinen, vihreä, punainen, keltainen. Niitä on myös erikokoisia. Jotkut ovat kuvailleet niiden reunojen olevan epäselvät, ne vaikuttavat sykkivän. Nuo valot voivat liikkua hitaasti ja liikkua sitten yhtäkkiä erittäin nopeasti, aivan kuin tähdenlento. Yhdellä hetkellä ne liikkuvat suoraa linjaa pitkin, seuraavalla hetkellä ne saattavat hyppelehtiä ympäriinsä. Harvinaisissa tapauksissa niiden tiedetään jakautuvan kahdeksi erilliseksi valoksi, jotka ampaisevat sitten kahteen eri suuntaan.

”Äly”

Kertoja: Jotkut ihmiset kuvailevat, että niillä on äly, että valo itse asiassa seuraa heitä. Kun he lähestyvät valoja, ne liikkuvat nopeasti pois heidän luotaan. Toiset ovat sanoneet, että kun valot ovat heidän ympärillään, niin heillä on kammon ja sekavuuden tunne, heille tulee epämukava olo. Valot katoavat yhtäkkiä kuin tyhjään, ne voivat olla äärimmäisen hämmentäviä silloin kun olet keskellä ei mitään.

Ufot Australiassa: Lindsay Carter, June O ´Hare, Adrian Bale, Margaret Howe, Bob Wenning, Rick Dowse, Grace ja Steve Askew, Dough Page, Elizabeth Robinson, Kelly Cahill, Denise ja Les Borrett

Linkki käännettyihin haastatteluihin: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, ainoastaan pääasiassa tapahtumakuvaukset on poimittu käännökseen.

Ufohavaintojen räjähdysmäinen kasvu

Selostaja: Australiassa on tapahtunut viime vuosina ufohavaintojen räjähdysmäinen kasvu. Te kuulette tämä iltana ihmisiä, joilla näitä kokemuksia on ollut. He ovat vain tavallisia australialaisia.

Lindsay Carter, entinen lennonjohtaja

Lindsay Carter: Olin matkalla Sydneystä pohjoisen suuntaan kohti Gosfordia pitkin tätä [selkäni takana olevaa] Pacific Highway –valtatietä. Oli hiljaista, liikennettä ei ollut paljon, oli varhainen jouluaamu ja minä vain tuijotin ulos auton etuikkunasta. Näin suunnilleen puolen kilometrin päässä kirkkaan hopeanvärisen metalliesineen ylittävän tien etelästä pohjoiseen.  [Linkki Wikipedia: Sydney] [Linkki Wikipedia: Gosford] [Linkki Wikipedia: Pacific Higway (Australia)]  

June O´Hare, kotiäiti

June O´Hare: Seisoskelin tässä [ikkunan edessä]. En uskonut silmiäni, koska pystyin näkemään paikaltani avoimen veden. Minä en vain voinut uskoa, että se kapine pystyisi ilmestymään veden päälle. Se oli jonkinlainen alus, mutta se oli täysin valojen ympäröimä, alapuolelta ja kaikkialta ympäriltä. Se näytti kuin karusellilta, se ei ollut mitään tylsää. Minä olin aivan ymmälläni, kuinka jokin pystyi ilmestymään käytännössä kuin tyhjästä ja katoamaan.

Adrian Bale, opiskelija

Adrian Bale: Katselimme tuon niemen ylitse tuossa. Katselimme omituisella tavalla liikkuvaa kirkasta valoa, jollaista ei koskaan näe, ainakaan me emme olleet koskaan nähneet. Se liikkui nopeasti, se liikkui esimerkiksi siksak-tyylisesti. Me katselimme sitä 10 – 15 minuuttia. Se liikkui tuohon suuntaan, pohjoiseen [näyttää kädellä]. Me näimme sen kirkkaan valon 15 – 20 metriä automme yläpuolella, se oli vain kirkas valo, se säteili valoa meidän autoamme kohti. Se oli vain… se oli vain vaikuttavaa. Se liikkui taivaalla sellaisella tavalla jota voi kuvailla vain ufoksi.

Margaret Howe, eläkeläinen

Margaret Howe: Yhtäkkiä näin vain niiden valojen tulevan ulos vedestä. Se käyttäytyi kuin sylinteri / ympyrälieriö, ja välähdys. Veden yläosa oli täysin valaistunut. Kun se valo oli ylhäällä, pystyin kuulemaan syöksyvän veden, veden liikkeen, kuinka vettä nostettiin ylös. Ja sitten vähän sen jälkeen alaspäin tuli vettä järven pintaan. En ole nuori, ihmiset saattavat ajatella, että olen outo, näen omiani tai mielikuvittelen. Kyllä minulla mielikuvitusta on, mutta ei tuollaista. Kun sanon nähneeni jotain, niin tiedän nähneeni sen.  

Bob Wenning, ylikonstaapeli

Bob Wenning: Kaikilla ihmisillä joiden kanssa puhuin, oli täsmälleen sama asia sanottavanaan, siitä nähdystä esineestä ei ollut minkäänlaista erimielisyyttä. Se oli valtavan kokoinen, kromattu, erittäin kiiltävä esine, pallon muotoinen. Pallon pohjassa oli lukuisia valtavan kokoisia valkoisia valoja. Näytti siltä kuin se esine olisi imenyt vettä ylös. Joissakin puhelinsoitoissa ääni oli melko pelokas, pelon pystyi tosiasiassa kuulemaan, erityisesti taustalta, ihmisten pelon ja tietysti eläinten, niiden jotka kokivat tämän ilmiön. Kaiken kaikkiaan puhelinsoittoja tuli luultavasti 30 yhdessä yössä. Yksi soittaja kertoi, että hän oli herännyt syvästä unesta jyrisevään ääneen ja kirkkaisiin valoihin, koiran haukkumiseen. Lapset olivat tulleet hänen makuuhuoneeseensa kirkuen. Hän sanoi, että hän pystyi näkemään sen kapineen veden äärellä, se imi vettä ylös. Ääni oli kuin miljoonalla surisevalla mehiläisellä. Hän ei tiennyt mitä oli meneillään.  

Rick Dowse, paikallinen liikemies

Rick Dowse: Huomasin sen melko kirkkaan valon, joka vaikutti tulevan auton oikealta puolelta. Se vaikutti seuraavan meitä jonkin aikaa. Sitten se kääntyi yhtäkkiä, teki suorakulmaisen käännöksen ja meni suoraan moottoritien poikki auton edestä. Se oli suuri, pyöreä, ja sen takaa vaikutti lentävän kipinävana. En tiedä mikä se oli, mutta se oli mitä merkillisin. Aluksi ajattelin sen olevan jonkin tyyppinen meteoriitti, mutta se oli liian suuri, se liikkui liian hitaasti ja se kääntyi suorakulmaisella käännöksellä, jollaista meteoriittien ei väitetä tekevän.

Grace Askew, Bacchus Marsh, Victoria

Kertoja: Gracen kokemus alkaa varhaisina aamun tunteina, jolloin hän oli matkalla kotiin kolmen tyttöystävänsä kanssa. [Linkki Wikipedia: Victoria (Australian osavaltio)] [Linkki Wikipedia: Bacchus Marsh (kaupunki)]

Grace Askew: Minä voin rehellisesti sanoa, että ennen kuin tämä tapahtui minulle, olin kategoriassa naiivit. Minä en vain todellakaan uskonut, minun piti nähdä se, minun piti nähdä se omin silmin.

”Ehkä se on UFO”

Grace Askew: Tässä kohtaa tulin hieman mäkeä alaspäin, jolloin huomasin jotain oikealla puolellani: jonkin pitkän, jotkin pitkänmalliset valot. [Grace Askew kertoo liikkuvassa autossa.] En tiennyt mitä ne olivat, näin tavallaan vilahduksen oransseista valoista, jotka paistoivat tavallaan läpi. Tulin rinnettä alas ja aloin kääntyä kadunkulmassa tämän pienen hotellin vieressä. Tuo tie vie takaisin moottoritielle. Tuolloin yksi tytöistä takapenkillä huomasi erittäin kirkkaan valkoisen valon, jonka ympärillä oli sininen usva. Yksi tytöistä sanoi, että ”ehkä se on UFO”. Me vain nauroimme sille ja sanoimme, että älä ole naurettava.               

”Näimme sen aluksen”

Kertoja: Naiset jatkoivat matkaa, mutta etäämmällä tiellä ilmestyi lisää valoja.

Grace Askew: [Linkki Wikipedia: Viktoria, Victoria (nimi)] Kuulin Victorian ja yhden toisen tytön takapenkillä kommentoivan jotain mikä oli meidän takanamme. Jokin oli tulossa takaamme, tyyliin rekka tai jokin. Se liikkui melko nopeasti ja oli erittäin kirkas. Se oli sokaisevan kirkas valo, oranssi kuin auringonlasku ja se vain kulki tien yli.

Victoria: Minä pelästyin todella. Sanoin Gracelle, että nopeasti, paina nasta lautaan, koska tiesin että kahden kilometrin päässä tiellä on kaupunki.   

Grace Askew: Sen jälkeen kun pääsimme lähellä tätä autojen parkkialuetta ja katsoimme ylöspäin, niin näimme sen aluksen, sitä nimitystä siitä on pakko käyttää, koska se ei ollut todellakaan varmasti lentokone. Se oli jotain mikä ei ollut aivan varmasti tästä maailmasta, se on aivan varma.   

”Pelkäsimme turvallisuutemme puolesta”

Victoria: Se liikkui tuosta suunnasta suoraan meidän yläpuolellemme. [Näyttää kädellä.] Se katosi tavallaan rotkoon ja kadotimme sen näkyvistämme.

Grace Askew: Pelkäsimme turvallisuutemme puolesta. Tarkoitan, että minun on oltava rehellinen. Ajattelen sen olevan ensimmäinen kerta minun elämässäni kun pystyin samaistumaan siihen kun joku kertoo olevansa niin peloissaan, että tulisi kuolemaan. Koska minä olin… Kun pääsin tähän tien alkuun, niin muut tytöt huomasivat, että tuolla ylhäällä taivaalla oli jotain muuta aktiviteettia. Me olimme yhä peloissamme. Me emme tienneet myöskään mitä ne olivat. Ne vaikuttivat liikkuvan siihen suuntaan, johon se toinenkin alus oli mennyt, laskeutunut.

”Se ei ollut ihminen”

Victoria: Ensimmäinen asia mielessä oli ajaa vain jonkun pihatielle.

Grace Askew: Kuin poistuin tieltä, valo oli niin sokaiseva että sen katsominen todellakin satutti silmiämme. Silloin huomasin tulossa olevan hahmon / henkilön. Se ei ollut ihminen, se ei ollut aivan varmasti ihminen, se on varma. Tunsin sen uhkaavan meitä, tunsin todella, todella, sen uhkaavan meitä. Tuo on lähin kerta koskaan kun olen kokenut tai ajatellut itse asiassa olevani lähellä kuolemaa. Tuo kuulostaa melko typerältä, mutta pelkoni oli sellainen. [Alkaa itkeä.] Näistä asioista ei ole normaalia puhua ja hyväksyä, tiedättehän. Siitä on nyt kolme vuotta aikaa. Ahdistun siitä yhä hyvin paljon.

Steve Askew, Gracen aviomies

Steve Askew: Minä epäilin viikkoja sitä mitä Gracelle oli tapahtunut, minä en uskonut sitä. En näyttänyt sitä että en uskonut sitä, koska mielestäni oli tärkeää että näyttäisin tukevani häntä, että hän tuntisi jotain tukea aviomieheltään, että hän ei menisi raiteiltaan.

Kertoja: Mutta kaksi viikkoa myöhemmin epäilykset kaikkosivat. He heräsivät molemmat myöhään eräänä yönä 15-vuotiaan poikansa ahdinkoon.

Grace Askew: Hän sanoi, että hänen huoneessaan oli läsnäolo, tiedättehän, joku oli hänen huoneessaan. Hän sanoi useamman kerran silloin yhtenä asiana, että kuuletteko te tuon äänen? Hän osoitteli katolle. Me kuulimme sen matalan äänen. Minä tiesin silloin että olin kuullut tuon äänen ennenkin. Menimme takaisin vuoteeseen ja makailin siinä. Ajattelin, että makailenko minä vain tässä ja annan tämän asian mennä, yritänkö lakaista tämän vain pois toisena huonona kokemuksena vai nousenko ylös ja katson onko se sitä mitä ajattelen sen olevan. Ehkä mieheni näkisi sen ensimmäistä kertaa ja hän uskoisi.

”Ei tältä maapallolta”

Steve Askew: En voinut uskoa sitä mitä näin. Kun vain näkee esineen leijailevan hitaasti ilman läpi, niin sitä ajattelee itsekseen: ”voi minun Jumalani”. Se iski vaikuttavasti, se oli jotain uskomatonta. Se vain leijaili hitaasti talon toiselle puolelle, se ei ollut mitään ihmisen tekemää, ei tästä maasta, ei tältä maapallolta, niin sanoisin. Sitä joko hyväksyy sen tai ei hyväksy. Olin nähnyt sen omin silmin, joten hyväksyin sen. Minä en kuitenkaan jankuta siitä ja puhu siitä. Tuo on vain yksi niistä asioista joiden kanssa yrittää elää elämäänsä, se on tapahtunut, mutta siirrytään tästä eteenpäin. Noin minä yritin suhtautua siihen, siis mieluumminkin kuin olisin yrittänyt etsiä selitystä että mikä se on.   

”Kun ei vaan tiedä”

Grace Askew: Oli helpotus että hän näki sen kapineen. Sanoin yhä uudelleen, että tuo on se kapine joka oli siellä sinä yönä kun olin niiden muiden kanssa. Minulla ei todellakaan ole siitä teoriaa, vielä. Kyse on enemmänkin pelosta, en tiedä miksi, koska minä olen yhä täällä, olen terve. Huoli on kuitenkin tosiasia, koska ei tiedä, kun ei vaan tiedä.  Arvelen että ihmisten on päätettävä ajattelutavastaan itse, mutta me voimme sanoa rehellisesti, että se mikä tapahtui, tapahtui, siitä ei ole epäilystäkään.   

Dough Page, valokuvaaja

Kertoja: Ufoista videolle vuosien varrella saadut kuvat ovat herättäneet enemmän kysymyksiä kuin antaneet vastauksia. [Ohjelmassa näytetään tässä kohtaa ihmisten kuvaamia ufovideoita (LINKKI 16:36 – 17:16).]  Kun melbournelainen valokuvaaja näki tuon kaltaista kuvaa, häntä kiinnosti riittävästi, että hän yritti saada filmille sen mitä taivaalla Narre Warrenin yllä pörräsi kesäkuussa vuonna 1996.

Dough Page: Sain puhelinsoiton ja minulle kerrottiin, että kotien yllä puurajassa pyörii valoja. Suuntasin kameran kohteeseen. Ensimmäisen yön valokuvissa näkyy vain valovanoja siitä kun se esine menee puurajan yllä.

Toisen yön valokuva

Dough Page: Toisena yönä nopealla filmillä ja suuremman suurennoksen linssillä me saimme itse asiassa kuvan kiekosta. Se kapine oli… Ainoa tapa selittää se… Se liikkui ilman poikki kuin jää kuumalla levyllä, erittäin, erittäin jouhevasti. No, se lensi, se oli tunnistamaton ja se oli aivan varmasti esine, minä uskon sen olevan UFO. Toivottavasti analyysi todistaa minun olevan oikeassa. [Dough Paigen valokuvat kohdassa 17:56 – 18:26, LINKKI] Minä näen tuossa kuvassa kiekonmuotoisen esineen. Näen jotain missä on reunus. Siinä on aivan varmasti reuna. Siinä näyttää olevan valoja. Se näyttää samalta kuin perinteinen sarjakuvalehden lentävä lautanen.  

Analyysin lopputulos, apulaisprofessori Gale E. Spring

Kertoja: Aikavalotus näyttää sen minkä Dough uskoo olevan hänen kotinsa lähellä vuonna 1996 leijaillut UFO.

Apulaisprofessori Gale E. Spring: Havaitsivatko tuon myös muut ihmiset?

Dough Page: Kyllä, käytännössä Narre Warrenin yllä.

Apulaisprofessori Gale E. Spring: Okei, tuo nähtiin, mutta ei tuona juovana, koska tuossa on kyse aikavalotuksesta. Jonkin tyyppinen esine yksinkertaisesti matkasi jonkinlaista linjaa pitkin. Se näkyy tuosta. [Analyysin lopputulos:] Tuossa voisi olla esine, mutta se on täysin ei-määriteltävissä. Arvelen, että se on luultavasti jokin mikä matkasi ilman poikki. Mikä se olisi? Minä en tiedä. Valokuvissa ei ole mitään merkkejä, jotka antaisivat minulle mitään vihjettä.

Elizabeth Robinson, parantaja ja terapeutti

Kertoja: Elizabeth Robinson on henkinen parantaja ja terapeutti. Hän sanoo, että hänellä on ollut maapallon ulkopuolisia kokemuksia lapsuudesta saakka. Hän on alkanut vasta nyt hyväksyä ne.

Elizabeth Robinson: Vuodesta 1992 alkaen oli hyvin vahva korrelaatio henkisen heräämisen ja parannustyönä välillä, minulla oli näitä kokemuksia. Kun ne alkoivat minulla, niin ajattelin: ”Voi minun Jumalani, tämä on merkillistä, tämä on hullua, tämä on tieteisfiktion aluetta.” Mutta nyt tiedän, että minun piti työstää tieni sen läpi, minä olen kiistänyt sitä helvetisti viiden vuoden ajan. Enää en pysty kiistämään sitä.

Kertoja: Elizabeth sanoo, että hän alkoi nähdä tällaisia olentoja kotinsa ympärillä Perthissä vuonna 1992. [Linkki Wikipedia: Perth (Länsi-Australia)]

Elizabeth Robinson: Siellä seisoskeli kolme olentoa. Heillä oli suuret päät, jotka olivat yläosasta suuremmat, alhaalla oli leuka, suuret mantelin muotoiset silmät, pienet kehot, jalat ja kädet, ulkonäkö oli tavallaan harmaa. Ne katsoivat minua määrätietoisesti ja älykkäästi.     

Tytär Jessica ja ”leidi”

Kertoja: Pian tuon jälkeen Elizabethin tytär puhui, että ”leidi” oli käynyt hänen luonaan vierailulla yöllä. Elizabeth uskoo kyseessä olleen yksi samoista olennoista.

Elizabeth Robinson: Katsoin pöydälle ja siinä oli piirros tästä olennosta, samasta olennosta jonka minä olin nähnyt. Kysyin Jessicalta: ”kuka tuon teki?” Tiesin, että 2,5-vuotiaana hänen piirustuksensa olivat raapustuksia. Hän vastasi: ”Ai, tuo on se leidi”.  Yritin järkeillä asiaa, mutta tiesin että en mielikuvittele tätä, sinähän tiedät. Jokin minussa kertoi, että näissä kokemuksissa oli enemmänkin.

Ufotutkija John Carpenter ja hypnoterapia

Kertoja: Elizabeth kääntyi hypnoterapian puoleen yrittääkseen saada selville sen mitä hän ei ymmärtänyt. Tämä sessio äänitettiin viime vuonna vierailleen amerikkalaisen ufotutkija John Carpenter kanssa:

Elizabeth Robinson hypnoterapiassa:  ”He katselevat minua taas. En halua luovuttaa vauvaa. Minä tiedän mitä he tekevät. He sanovat, että on aika. He kertovat minulle mielellään / ajatuksillaan. He vain tekevät sitä mitä tekevät.”

Hypnoterapeutti: Mitä he tekevät?

Elizabeth Robinson hypnoterapiassa: ”He valmistelevat laitteiston.”

”Tämä on täysin merkillistä…”

Elizabeth Robinson: Hypnoosissa vaikuttaa nousseen esiin, että minulta on otettu lapsia, minulta on otettu vauvoja, jotka varttuvat aluksilla. Tämä on täysin merkillistä. Tästä puhuminen… tarkoitan… Tästä puhuu, mutta ensin tätä vastaan pyristelee. Tätä ei pysty täysin käsittämään. Se minkä pystyin tajuamaan, oli tätä ympäröivä mielenliikutus. Tunteet ovat niin todellisia, ne ovat raakoja, suru on läsnä, kauhu on sellaista mitä en ole koskaan ennen tuntenut. Osasyy miksi he ovat osallisia asioihin täällä Maassa, on auttaa meitä heräämään. Mutta vaikuttaa olevan jonkinlainen vastavuoroinen sopimus / järjestely, jonka mukaan he tulevat Maahan ja luovat uutta olentojen rotua tai luovat jonkinlaista olentojen risteymärotua. [Linkki Wikipedia: Risteymä]

Tukiryhmä kokijoille

Kertoja: Elizabeth ja kollega Mary Rodwell pyörittävät nykyään Perthissä tukiryhmää ihmisille, joilla on ollut muukalaiskokemuksia.

Nainen tukiryhmän kokouksessa: ”Minulla oli tapana ajatella, että okei, minä näen unta. Kunnes tein niin, että nousin ylös, kävin WC:ssä, keitin kupin teetä, tulin takaisin ja istuuduin. Se oli yhä siinä odottamassa minua. Ajattelin, että ahaa.”

Elizabeth Robinson: Pelkäsin erittäin paljon, että minut leimattaisiin hulluksi tai harhoja näkeväksi tai mitä ikinä. Että minulla ei voisi olla ketään kenelle kertoa tästä kokemuksesta, sellaiselle joka arvostaisi kokemustani.

Kykyjä

Elizabeth Robinson: Aivan kuin he sanoisivat meille, että ihmisolennot pystyvät tekemään niin paljon enemmän, meillä on hienoja kykyjä parantaa, parantaa toisemme, ja ymmärtää itseämme niin paljon enemmän.  

Kelly Cahill, äiti ja kotirouva

Kertoja: Kelly Cahill oli neljä vuotta sitten äiti ja kotirouva, jota eivät avaruusalukset tai muukalaiset kiinnostaneet. Nykyään hän käyttää teknologiaa [tietokonetta] rekonstruoidakseen kuvia omasta kohtaamisestaan.

Kelly Cahill: Tuo antaa käsityksen niistä valoista. Valojen kirkkaudesta tulee hyvä vaikutelma, paitsi että väri ei näytä oikealta.

Epätavallisia oransseja valoja

Kertoja: Kellyn tilitys alkaa elokuusta 1993.

Kelly Cahill: Minä ja mieheni olimme ajamassa tyttöystäväni luo. Ajoimme pitkin Belgrave-Halland Road –tietä. Oli iltahämärä. Näin pellolla sen mikä näytti pyöreiltä oransseilta valoilta. Ne näyttivät mielestäni epätavallisilta.

Kertoja: Myöhemmin tuona yönä matkalla kotiin, Kelly huomasi jotain muutakin epätavallista.

Kelly Cahill: Pystyimme näkemään noin kilometri edessämme, noin kaksinkertaisella puidunhuippujen korkeudella, sen esineen. Minä ajattelin aluksi sen olevan ilmalaiva. [Linkki Wikipedia: Ilmalaiva] Sillä oli ilmalaivan muoto, mutta se oli valo. Kun pääsimme sitä lähemmäksi, se valo vaikutti tavallaan erkaantuvan, kyseessä olikin tosiasiassa pyöreiden valojen rivi, ne olivat oransseja. Näytti siltä, että siellä niissä pyöreissä oransseissa ympyröissä seisoskeli silhuetteja, siis kuin ihmisiä, mutta niistä näkyi ainoastaan musta hahmo. Minä sanoin, että ”katso, tuolla on ihmisiä”.

”Me olemme lähikohtaamisessa”

Kelly Cahill: Sillä hetkellä kun sanoin tuon, se ampaisi vasemmalle puolellemme. Se oli yhdessä tai kahdessa sekunnissa täysin poissa. Noin kilometri tai kaksi tiellä eteenpäin, siis kun jatkoimme ajamista, törmäsimme siihen minkä minä ajattelin olevan tien poikki menevä näyttö tai valoseinä. Sydämeni alkoi hakata, adrenaliini tavallaan pulppusi kehoni läpi. Ajattelin, että ”ne tulivat takaisin alas, me olemme lähikohtaamisessa”, tiedäthän.

Muistiongelmia

Kelly Cahill: Me vaikutimme itse asiassa edenneen kohtalaisen matkan, jota en muista meidän edenneen. Kyseessä saattoi olla lähelle kilometrin matka, jota en muista meidän tosiasiassa matkanneen. Siellä ei ollut sitä valoa, mikään ei ollut tien tukkeena.

Kertoja: Kelly sanoo, että hän muisti vasta viikkoja myöhemmin itse asiassa nousseensa autosta ulos sinä yönä. [Linkki Duodecim Terveyskirjasto: Dissosiatiivinen muistinmenetys]

”Suoraan edessämme oli se valtavan kokoinen alus”

Kelly Cahill: Näin silloin, että toinenkin auto oli pysähtynyt sivuun sata metriä edempänä tiellä. Sitten kävelin auton etuosan ympäri siihen missä mieheni seisoskeli toisella puolella. Aloimme kävellä yhdessä tien poikki. Kun kävelimme tien poikki, katsoin kuinka ne toisetkin ihmiset tulivat ulos autosta ja alkoivat kävellä myös. Olin melko tyytyväinen, että oli muitakin ihmisiä jotka näkivät saman asian kuin me. Kävelimme tähän kohtaa missä tämä aita on. [Kuvattu tapahtumapaikalla.] Suoraan edessämme oli se valtavan kokoinen alus.

”Se tumma pitkä olento vain ilmestyi alukseen eteen”

Kelly Cahill: Olin todella ällikällä lyöty, tiedäthän, tieteisfiktio heräsi henkiin. Silloin ei ollut mitään pelkoa, kyse oli vain täydellisestä hämmästyksestä. Me seisoskelimme tässä kohtaa mieheni kanssa arvellakseni vierekkäin noin suunnilleen 30 – 45 sekuntia. Silloin se pitkä tumma olento vain ilmestyi aluksen eteen ja häntä seurasi toiset seitsemän tai kahdeksan, jotka ilmestyivät suoraan hänen taakseen.           

Energia

Kelly Cahill: Tunsin sen energian kulkevan lävitseni, se ei ollut mitään mitä olin kokenut aikaisemmin elämässäni. Se oli kuin jonkinlainen alhaisen tason taajuus, joka tuli aaltoina, mutta se oli niin tiivis, että pystyin fyysisesti tuntemaan kuinka se kulki kehoni lävitse. Tuo tunne pelästytti minut täysin. En edes pysty selittämään sen tuntemisesta kokemaani kauhua. Aloin kirkua. Sillä hetkellä kun tuon tein, niiden olentojen silmät syttyivät ja ne tulivat pellon poikki.

Kelly Cahill: Puolivälissä ne jakautuivat kahdeksi ryhmäksi. Jotkut lähtivät tuohon suuntaan [näyttää kädellä] ja loput tulivat suoraan meitä kohti. Tunsin kovan tuulen vatsassani ja seuraavaksi tiesinkin olevani tuolla [takana] ruohikolla. [Näyttää kädellä.] Se sananmukaisesti nostatti minut lentoon jaloiltani. Ajattelin että tulisin kuolemaan. Ajattelin että jos en nouse ylös nyt, niin tulen pyörtymään ja kuolen, en tule enää tajuihini, tiedäthän. Joten vedin itseni ylös istuma-asentoon. Kun nousin istumaan, en nähnyt mitään, silmissäni oli ikään kuin vain mustaa.

Ufotutkijoille piirretyt piirrokset

Kertoja: Vaikka Kelly ei ole koskaan tavannut Janea, Glendaa ja Billiä siitä näkemästään toisesta autosta, niin hän on nähnyt heidän ufotutkijoille piirtämät piirrokset.

Kelly Cahill: He ovat piirtäneet aluksen yläosan ympäri samat valoympyrät ja nuo alaspäin tulleet siniset janat, jotka päätyvät puoliympyräksi maaperään. He ovat itse asiassa piirtäneet alapuolelle myös kolmijalan, joka on jotain mitä minä en sinä yönä nähnyt. Käy erittäin selväksi, että me kaikki katselimme samaa kapinetta ja se ei ollut tyypillinen lautasen muotoinen alus.

Piirrokset olennoista

Kelly Cahill: Periaatteessa se toinen seurue piirsi olennoista hyvin samankaltaiset piirrokset kuin minulla oli, ja ne eivät olleet niitä tavallisia harmaita olentoja, tiedäthän sen median propagandan. [Linkki Wikipedia: Propaganda] [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (muut avaruussivilisaatiot)]

Fyysisiä jälkiä kehossa

Kelly Cahill: Löysin pienen punaisen värisen tasasivuisen kolmion napani alapuolelta, joka todellisuudessa herätti siihen aikaan vain pientä uteliaisuutta. Se oli omituisen geometrinen ja ihmettelin kuinka jokin sellainen voisi tulla minuun ilman että tuntisin sitä. Meille kaikille jäi napojen alle kolmion muotoiset jäljet, mutta ensimmäiset valokuvatut jäljet tulivat Glendalta, kyseessä oli kolmen punaisen pisteen sarja sisäreidessä. Sekä Jane että Glenda olivat merkinneet muistiin nuo pisteet, minä en niin tehnyt. 

Kelly Cahill: Glendalla oli sidontajälki nilkkansa ympäri, kyseessä oli melko vakava ruhje. Näytti siltä kuin hänet olisi sidottu hihnalla johonkin.

Fyysisiä jälkiä aluksesta

Kertoja: Ufotutkijat ovat ilmoittaneet myös löytäneensä fyysisiä jälkiä siitä kohtaa missä kaikki todistajat sanovat tämän kohtaamisen tapahtuneen, erityisesti siitä mihin alus laskeutui.

Kelly Cahill: Sen puoliympyrän sisällä oli itse asiassa kolmen kohdan kolmiomuodostelma, kohdat olivat kuuden metrin päässä toisistaan. Ne vastaavat niitä kolmijalkoja jotka tyttöjen aluksen alle oli piirretty.  

”Tuo on täsmälleen se mitä minä näin ollessani täysin hereillä”

Kelly Cahill: Monet ihmiset saattavat kokea pelkoa painajaisena jossa sinua jahdataan tai jotain, se on tuntemaasi kauhua, joka pystyy joskus herättämään sinut tai mitä ikinä, tiedäthän. Se on täysin hirvittävää kun sen näkee unessa. Mutta tuo on täsmälleen se mitä minä näin ollessani täysin hereillä. Kun tuollainen kauhu on pakko tuntea, kun olet tajuissasi ja fyysisesti hereillä ja tunnet sen tosiasiana, niin kyseessä on kuin elävä painajaisuni, kuin henkiin herännyt painajainen.

Kelly Cahill: Minä en tiedä mitä he ovat. Tiedän sen mitä minulle tapahtui, mutta en tiedä heistä mitään.  

Denise Borrett ja Les Borrett, Etelä-Gippsland, Victoria

Kertoja: [Linkki Wikipedia: South Gibbsland Shire (“Etelä-Gibbslandin kreivikunta”)] Denise Borratt sanoo, että hänen kohtaamisensa outojen olentojen kanssa ovat auttaneet häntä tekemään päätöksen elää tällä tavalla:

Denise Borrett: Me olemme muuttaneet pois 238 eekkerille. [Linkki Wikipedia: Eekkeri] Meillä ei ole sähköä. Me käytämme omaa polttoainettamme tuliimme. Olemme prosessissa tulla ruoan suhteen omavaraisiksi. Elämme hyvin erilaisella elämäntavalla. Uskon tällä hetkellä, että he antavat meille melko pahaenteisen varoituksen siitä mitä planeetalle ja meille tulee tapahtumaan, ellemme me todella herää siihen mitä me itse asiassa teemme. He vaikuttavat avanneen osia mielestä, jotka eivät olleet aiemmin auki. He ovat auttaneet tuon tekemisessä, en tiedä. Kaikki mitä tiedän, on se, että olen erittäin paljon muuttunut henkilö sen jälkeen kun minulla oli tuo kokemukseni.

Fyysisiä arpia

Kertoja: Denise sanoo, että vierailijoilla on kyky tehdä hänen miehensä tiedottomaksi, joten mies ei koskaan varsinaisesti koe muukalaisia, mutta hänellä on fyysisiä arpia. [Mies näyttää käsivarttaan.]

Les Borrett: No, minulla on kehossani paljon arpia. Minä en periaatteessa tiedä mistä ne kaikki tulivat. Tämä tässä tietyssä paikassa käsivarressa [näyttää sormella], minulla ei ole tunnistetta, minä vain heräsin yhtenä aamuna ja sanoin Deniselle, että minulla on käsivarressani outo jälki. Hän katsoi sitä ja hänellä oli täsmälleen samanlainen samassa paikassa. Hän sanoi, että hän muistaa kun se tapahtui.

Denise Borrett: Minä itse asiassa muistan kuinka he leikkasivat sen. Kipua tai mitään ei ollut. Se oli seuraavana päivänä täysin parantunut, arpeutunut.

Les Borrett: Ne ovat samoissa paikoissa ja samankokoiset, joten jotain on ilmiselvästi meneillään.

”Tämä ei ole oikeasti tosi paha asia”

Denise Borrett: Jos asiat menevät planeetalla sekaisin, kuten uskon niiden menevän, niin ainakin me tulemme pystymään ruokkimaan itsemme, eikä meidän tarvitse nojata ihmisen tuottamaan energiaan, jotta pystymme jatkamaan. Sen jälkeen kun olen hyväksynyt tämän asian, niin olen alkanut todellakin sanoa, että tämä ei ole oikeasti tosi paha asia, siinä mitä he tosiasiassa tekevät, on paljon hyvää.

Tapaus Åmosen, Tanska, 1977: ”muukalainen valokeilassa”

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (58:16 – 1:01:23). Käännös on tiivistelmä.

SUFOI

Kertoja (Preston Dennett): Tämä tapaus sattui Tanskassa. Käytän tapauksesta nimitystä ”muukalainen valokeilassa”. Tämä tapahtui eräänä iltana toukokuussa vuonna 1977 Åmosenissa Tanskassa. [Linkki Wikipedia: Naturpark Åmosen (”Åmosenin luonnonpuisto”)] Kyseessä on yhden todistajan tapaus, mutta se tutkittiin ammattimaisesti. Tapauksen tutki tanskalainen UFO-ryhmä nimeltä SUFOI, joka on lyhenne sanoista Scandinavian UFO Information. [Linkki Wikipedia: Skandinavisk UFO Information]     

”Tyypillinen lentävä lautanen”

Kertoja: Todistaja on anonyymi. Todistaja oli kalastamassa ankeriaita purolla aivan Åmosenin tien länsipuolella. Hän katsoi ylöspäin hieman ennen puoltayötä ja näki keltaisen valon lähestyvän itseään pomppivalla siksak-liikkeellä. Se meni hänen katsellessaan sen puron yli jolla hän oli kalastamassa ja pysähtyi noin 900 jalan [274 metrin] etäisyydelle hänestä. Hän oli ällistynyt näkemästään, hän näki tyypillisen lentävän lautasen. Hän kertoi sen olleen rakenteeltaan virheetön. Pohjaosa oli musta, yläosa tavallaan puolitumman harmaa. Esine oli suuri, halkaisijaltaan noin 40 – 45 jalkaa [12,2 – 13,7 metriä]. Se vain leijaili siinä paikallaan, mutta leijaili tavallaan vaappuvalla nykivällä tavalla.

Humanoidihahmo menee ylöspäin alukseen

Kertoja: Hänen katsellessaan ylempään puoliskoon ilmestyi rivi kirkkaasti valaistuja hytin ikkunoita. Samaan aikaan aluksen pohjasta lähetettiin kartion muotoinen valko-oranssi valokeila. Kartion leveä osa oli ylöspäin ja maaperälle tuleva piste noin 15 – 20 jalkaa [4,6 – 6,1 metriä] maaperän yläpuolella. Silloin todistaja huomasi kahden humanoidihahmon tummien silhuettien liikkuvan aluksen sisällä. Hän pystyi näkemään ne vain rintakehästä ylöspäin, mutta se kiehtoi häntä paljon ja hän katseli niitä hetken jos toisenkin, kunnes hän huomasi yhtäkkiä kolmannen hahmon, joka itse asiassa levitoi nyt keskellä sitä aluksen pohjasta tulevaa valokeilaa. [Linkki Wikipedia: Levitaatio (fysiikka)] [Linkki Wikipedia: Levitaatio (parapsykologia)]

Hän ei nähnyt tuliko se ylhäältä vai alhaalta, hän vain yhtäkkiä huomasi sen siinä. Kun hän katseli sitä, hän huomasi että tuo hahmo leijaili aivan varmasti ylöspäin alukseen. Tuo hahmo oli vain muutamassa sekunnissa aluksen sisällä. Valokeila vetäytyi hitaasti ja lentävä lautanen alkoi liikkua ympäri tuota aluetta suunnaten kohti länttä, se liikkui poispäin.

Aluksen poistuminen ja aavemainen äänettömyys

Kertoja: Kun alus liikkui poispäin, niin todistaja huomasi että aluksen reunan ympärille ilmestyi hehkuva valkoisen valon kehä. Sitten se oli poissa. Koko näköhavainto kesti noin viisi minuuttia. Ainoa todistajan havaitsema seuraus oli aavemainen äänettömyys sen ajan minkä alus oli näkyvissä.

Radio X:n toimittaja Johnny Vaughan: Alien Kidnap Club ja omakohtainen kokemus

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2. Käännös on tiivistelmä ja yhdistelmä Ireland AM –aamutelevisio-ohjelman haastattelusta ja toimittaja Lorrainen kanavan haastattelusta.

Alien Kidnap Club

Toimittaja (Lorraine): Johnny on paikalla täällä [2023]. Puolet meistä UK:ssa uskoo muukalaisiin, 7% uskoo nähneensä itse ufon, sinä olet tuossa 7%:ssä prosentissa. Johnilla on muuten podcast nimeltä Alien Kidnap Club.

Johnny Vaughan: Kyllä, olen nähnyt jotain mitä en osaa selittää. Minulla oli outo kokemus, josta en valehtele, eivätkä myöskään kaksi ystävääni. Minä tiedän, että en ole valehtelija.

”Nä… nä… näitkö sinä?”

Toimittaja: Mennään sinun kohtaamiseesi. Mitä sinä näit?

Johnny Vaughan: Olin autossa, olimme tulossa takaisin jalkapallopelistä, meitä oli autossa kolme. Jouduimme liikenneruuhkaan tiellä M1. Ystäväni ajoi, minä olin matkustajan penkillä. Minä vain katselin sivuikkunasta ulos. Yhtäkkiä vain näin kirkkaan valon, joka oli kooltaan suunnilleen kuin pölysäiliön kansi, valosta tehty. Näin tavallaan kirkkaan valon. Se vaikutti leijailevan. Se näytti kooltaan samalta kuin pölysäiliön kansi, halkaisijaltaan noin puoli metriä. Se tavallaan leijaili, tavallaan liikkui. Se tavallaan syöksähteli ympäriinsä edestakaisin näin, liikkui. Se teki tuota noin minuutin, meni ympäriinsä, ehkä 30 sekuntia, me olimme pysähdyksissä, katselimme ylös. [Näyttää käsillä.]

”Sitten se vain ampaisi avaruuteen”

Johnny Vaughan: Sitten se meni tavallaan suoraan ylös, suoraan ylös. Siitä tuli valoa kaikkiin suuntiin, todella kirkasta valoa. Vaikutti melkein kuin maaperältä olisi tullut sitä tukevaa valoa, mutta myös kaikkialla sen ympärillä oli myös valoa. Se liikkui todella oudosti. Kello oli noin klo 19, myöhäisen kevään, aikaisen kesän ilta, tavallaan iltahämärä, auringonlaskun ja pimeyden välinen aika. Sitten se vain yhtäkkiä lähti, pum! Sitten se vain ampaisi avaruuteen noin 45-asteen kulmassa, tyyliin nopein koskaan näkemäni asia. [Näyttää kulman käsillä.]  Se vain ampaisi kuin nopein koskaan näkemäni asia. En ole koskaan nähnyt minkään liikkuvan niin nopeasti, se oli järjetöntä.

”Me olimme järkyttyneitä”, ”mitä PIIP?!?”

Johnny Vaughan: Käännyin kaverini Benin puoleen. ”Nä…nä.. näitkö sinä?” Me olimme järkyttyneitä. Sitten ystäväni Mick, joka oli takapenkillä, sanoi: ”Näit… näit… näittekö te? Mi… Mitä? Mitä *PIIP ?!?” Me vain katselimme toisiamme, se oli hullua. Me kolme emme puhuneet siitä vähään aikaan, se oli meille liikaa. En vitsaile, me emme puhuneet siitä 20 vuoteen. Puhuimme siitä Benin kanssa podcastissani, hänen selontekonsa oli täsmälleen samanlainen kuin minunkin, se oli melko ilahduttavaa. Me kolme näimme sen, mutta ihmiset alkavat kysellä, että olitteko juoneet? Ihmiset alkavat tavallaan automaattisesti vähätellä sitä. Ei, tuo on täsmälleen se mitä minä näin.

”Alien-kokemus”

Toimittaja: Todella mielenkiintoista. Kaikki täällä studiossa alkavat sanoa, että John, se oli drone. [Linkki Wikipedia: Drone] Sanoit sen tapahtuneen 20 vuotta sitten ennen kuin meillä oli sellaisia…

Johnny Vaughan: Ei, ei, ei, ollut. Tämä oli valo ja se oli aivan liian nopea, tiedän eron. Hassu asia on tässä: Mikä ikinä se kokemus olikin, se oli ”alien-kokemus”, se ei ollut täältä maapallolta, se oli minun kokemusmaailmani ulkopuolelta. Minä en valehtele.

Toimittajan tapaus, ”minä näin mitä minä näin”

Toimittaja (Lorraine): Minä vartuin alueella jossa taivaat ovat hyvin pimeät, paljon tähtiä. Muistan kuinka minä ja isä näimme yhtenä yönä kolme tähteä kolmiomuodostelmassa. Ne tavallaan melkein värähtelivät. Ne olivat siinä lähes puoli tuntia. Me vain ajattelimme, että onpa tosi outoa. Isä näki ne ensin. Hän kutsui minut ja tulin katsomaan. Minä näin ne. Katsoimme koko perhe ylös, koirakin. Sitten ne kolme tavallaan tähteä vain ampaisivat pois. [Toimittaja näyttää kädellä kuinka ”tähdet” lähtivät liikkeelle ja ampaisivat pois.] En seisoskellut siinä ajatellen, että ”okei, alieneita”. Jos joku sanoo minulle, että kyseessä oli RAF:n koe, niin hyvä niin, mutta minä näin mitä minä näin, se on tässä tavallaan se oleellinen asia. [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat (RAF)]

Kameraan tallentunutta: Ontariojärven ufovideoita

Linkit avautuvat uuteen välilehteen. Englanninkielisten videoiden otsikot on käännetty suomeksi. Videoiden katsoja arvioi ja päättää itse mitä videoissa näkyy.

Muutamia linkkejä:

• Linkki: UAP / UFO -havainto, Ontariojärvi, Kanada, 31.5.2017
• Linkki: Hohtava UFO-valo ylittää Ontariojärven
• Linkki: Analyysi Ontariojärven UFO-tapauksesta
• Linkki: Todellinen ufohavainto, Ontariojärvi, Kanada, maaliskuu 2023
• Linkki: UFO Ontariojärven yllä, 5. elokuuta 2022
• Linkki: UFO nähty Ontariojärven yllä, 12.5.2011
• Linkki: Ufohavainto, mysteerivalot Ontariojärven yllä
• Linkki: Ufo, Ontariojärvi
• Linkki: Ufoja Ontariojärven yllä, Toronto
• Linkki: Ufohavainto mahdollisine kontakteineen, Ontariojärvi, läntinen New York, 23.12.2022
• Linkki: Violetti UFO, havainto Ontariojärven yltä, New Yorkin osavaltion pohjoisosa

Lukija voi etsiä Ontoriojärven ufovideoita YouTubesta lisää, niitä on. Hakusanoja: Lake Ontario UFO, Lake Ontario UFO sighting, Lake Ontario UAP, Toronto Lake Ontario UFO, New York Lake Ontario UFO.

NEWS 4 TV-uutiset ja meteorologi Kaylee Wendt: Ontariojärven hohtavat valot

Linkki käännettyyn uutisvideoon: LINKKI.

YouTubeen laitetun uutisvideon tekstiselitteen käännös: Kanadan valtiovallan lähettämät valoammukset aiheuttavat sanaharkkaa.

Pulinaa ufoista

Uutisankkuri: Tässä juttu josta useat teistä puhuvat. Viime yönä suunnilleen auringonlaskun aikaan Ontariojärven yllä nähtiin useita hohtavia valoja. Monet teistä ovat lähettäneet valokuvia jotka näyttävät siltä kuin veden yllä leijailisi ufoja. Kun meneillään oli kaikki tämä pulina, niin News 4 -uutisten meteorologi, meidän meteorologimme, Kaylee Wendt oli kiinnostunut näkemään mitä valot tosiasiassa ovat. Hän on nyt täällä kertomassa löydöksistään, Kaylee:

Kuhinaa läntisessä New Yorkissa

Kaylee Wendt, meteorologi: Nalina, valokuvat noista valoista ovat todellakin aiheuttaneet kuhinaa sosiaalisen median sivuilla ympäri läntistä New Yorkia viimeisen 24 tunnin aikana. Kun näette ne, niin on helppo ymmärtää miksi: kahdeksan hohtavaa orbia vilahti poikki taivaan lukuisia kertoja ja kuten katsojat sanovat, ne eivät näyttäneet miltään heidän ennen näkemältään.

Puskasta kuvattu video

Kate Caven, kuvaaja: Katsokaa, alieneita vai mitä nuo ovat tuolla ilmassa?

Uutisankkuri: Tuo oli vain yksi niistä kysymyksistä, joita Kate Caven ja noin 20 muuta ihmistä kyselivat itseltään ottaessaan valokuvia auringonlaskusta Ontariojärvellä viime yönä. He näkivät taivaalla outoja leijailevia palloja, ei kovin kaukana rannikosta. Caven ajatteli sen näyttävän ensin lentokoneelta, mutta kun hän ei nähnyt liikettä, hänen mielensä alkoi kuvitella muita vaihtoehtoja.

Uutislähetyksessä kuvaaja Kate Caven

Puhelimessa Kate Caven, kuvaaja: Jotkut ihmiset olivat huolissaan, että ehkä ne ovat vain hätäsignaaleja joltakin, mutta me emme nähneet yhtään veneitä. Jotkut ihmiset mainitsivat meteorisateen, mutta kun ne eivät todellakaan liikkuneet. Joten… Tuo oli melkolailla se mitä useimmat ihmiset sanoivat, siis muuta kuin ufoja tai alieneita.

Uutisankkuri: Hän kertoi valmistautuneensa pahimman varalta, vaikka hän tiesi, että valot eivät ole todennäköisesti mitään vakavaa.

Puhelimessa Kate Caven, kuvaaja: Ystäväni Matt oli mukanani. Vitsailin hänelle, että jos he ovat tulleet hakemaan meidät, niin minä olin valmis, ei ole huono tapa lähteä, jos saan nähdä alienin.

Rannikkovartiosto ja FAA

Uutisankkuri: Hän oli yksi niistä jotka pitivät asiaa koomisena, mutta monet olivat erittäin huolissaan. Rannikkovartiosto ja FAA vastaanotti lukemattomia puhelinsoittoja ihmisiltä, jotka olivat valoista huolissaan. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)] [Linkki Wikipedia: Rannikkovartiosto]

Pulinat pois, Kanadan hallituksen vastaus

Uutisankkuri: News 4 -uutiset sai myöhemmin vahvistuksen Kanadan valtiovallalta lausunnon muodossa, puhemies sanoi, lainaus:

”Laivue 424 lennostosta 8 Trentonista Ontariosta suoritti tavallista valoammuksilla valaisuharjoitusta eilen illalla Rochester, NY, -alueella.” – Ashley Lemire, vanhempi viestintäneuvonantaja, kansallisen puolustuksen osasto, Kanadan hallitus

Jännittävää mielikuvittelua

Uutisankkuri: On paljon jännittävämpää mielikuvitella alieneiden ja ufojen vierailevan läntisessä New Yorkissa. Caven sanoo kuitenkin olevansa onnellinen ollessaan yksi harvoista tuota hetkeä todistaneista todistajista.

Puhelimessa Kate Caven, kuvaaja: Se oli luultavasti yksi jännittävimmistä asioista joita olen koskaan onnistunut kuvaamaan, pelkästään jo kaikesta siitä syntyneestä kohusta johtuen.

Saattaa olla tai saattaa olla olematta…

Kaylee Wendt, meteorologi: Kanadan hallitus sanoo, että tuo ei ole välttämättä yleistä, mutta että he suorittavat noita harjoituksia ajoittain, joten kun seuraavan kerran näette valoja järven yllä, niin ne saattavat olla noita valoammuksia tai ne saattavat olla alieneita. Studiossa Kaylee Wendt, News 4, klo 5:30.

TV-haastattelussa poliisikonstaapeli Jim Blackwood, Kanada: UFO, 26.10.1978

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

”Se näytti olevan UFO”

Jim Blackwood (vuonna 1978): Kello oli noin kymmentä vaille kaksi aamulla, varhainen tiistaiaamu 26. lokakuuta 1978. Saimme puhelinsoiton paikalliselta asukkaalta täältä Clarenvillestä, että taivaalla lentää jokin ja se näytti olevan UFO. Olin siihen aikaan toisella puolella Clarenvilleä, en pystynyt näkemään sitä esinettä, joten menin sinne mistä käytämme nimitystä Marine Drive (”Meritie”).

Kiikarit ja kaukoputki

Jim Blackwood: Pysäytin poliisiauton siihen kohti missä asukas seisoskeli tiellä kiikareineen. [Linkki Wikipedia: Kiikari] Katsoin ylös taivaalle ja huomasin ovaalin tyyppisen esineen tulevan lännestä päin, menossa itään, siis taivaan poikki täällä Clarenvillessä. Minusta näytti sillä hetkellä, että esine oli korkeusasemaltaan missä tahansa korkeudella välillä 2000 – 3000 jalkaa [610 – 914 metriä]. Sen etäisyys Clarenvillestä oli suunnilleen puoli mailia [805 metriä], ei sen enempää. Tuolla hetkellä ensivaikutelmani oli, että ajattelin sen saattavan olla yli lentävä suihkuhävittäjä, kunnes asukas antoi kiikarinsa ja pyysi minua katsomaan tarkemmin. Niin minä tein.

”En ollut vieläkään varma esineen identiteetistä”

Jim Blackwood: Tuolloin pystyin näkemään sinisiä vilkkuvia valoja. En ollut vieläkään varma esineen identiteetistä. Ajattelin itsekseni että se saattoi olla silti lentokone, joten menin välitystoimistoon ja kävin hakemassa meillä täällä olevan kaukoputken. Tuo kaukoputken suurennos on välillä 15x – 60x, siinä on zoomauslinssi. Lähdin välitystoimistosta ja menin Marine Drive –kadulle, jossa asianomistaja yhä oli havainnoimassa sitä esinettä. Esine oli lopettanut tuolloin liikkumisen, se vain leijaili Random Island -saaren koillisrannikolla.

15x-suurennos

Jim Blackwood: Katsoin sitä esinettä uudelleen nähdäkseni tulisiko se liikkumaan vielä, mitä se ei tehnyt, joten pystytin kolmijalan jota käytämme kaukoputkelle. Asetin kaukoputken ja havainnoin sitä esinettä 15x-suurennoksella, joka on paljon voimakkaampi kuin niissä normaaleissa kiikareissa joita ihmiset ostavat paikallisista kaupoista. Tällä kertaa havaitsin selkeästi siniset vilkkuvat valot molemmilla puolilla esinettä, huipulla oli yksi punainen, se vaikutti olevan keskellä esinettä itseään.

Zoomailua

Jim Blackwood: Olin aluksi melko ymmälläni siitä että mikä se oli, olin hyvin ihmeissäni, joten zoomasin esineeseen nähdäkseni paremmin. Tällä kertaa se esine täytti koko kaukoputken pyöreän pään, se täytti sen täysin, minun täytyi tarkentaa hieman. Esineen pohjapuolisko oli kokonaan valaistu jonkinlaisella valolla. En pystynyt näkemään mistä se valo tuli. Se ei näyttänyt olevan heijastuma, se näytti valonlähteeltä. Se sininen valo vilkkui, erittäin, erittäin nopeasti, nopeiten vilkkuva koskaan näkemäni vilkkuvalo missään poliisikulkuneuvossa tai missään lentokoneessa.

”Kulkuneuvo, esine, kääntyi”

Jim Blackwood: Kulkuneuvo, esine, kääntyi ympäri ja huomasin että myös sen toisella puolella oli sininen valo, ja myös se vilkkui erittäin nopeasti. Katselin sitä maksimisuurennoksella ja kohdistin huipulla olevaan punaiseen valoon nähdäkseni voisinko keksiä mikä se oli. Se punainen valo oli yhdistelmä punaista ja valkoista valoa, oli vilkkuvaa punaista ja valkoista yhdessä, siis punainen, valkoinen, punainen,valkoinen, ja niin edelleen. Tuokin valo vilkkui melko nopeasti. Havainnoin esineen pyrstöä. Esine oli ovaalin, soikion, muotoinen ja siinä oli myös pieni pyrstö kuten lentokoneessa, kolmion muotoinen, mutta se oli paljon pienempi, näytti siltä että siitä ei olisi mitään hyötyä millekään ihmisen tuntemalle lentokoneelle, tiedäthän.

Puolitoista tuntia liikkumatta

Jim Blackwood: Esine pysyi siinä liikkumatta suunnilleen puolitoista tuntia. Sitten se alkoi kääntyä puolelta toiselle. Se liikkui ylös ja alas, sivuttain, edestakaisin. Sitten se jatkoi lähtemällä Clarenvillen alueelta. Aluksi se aloitti erittäin, erittäin hitaasti, se näytti liikkuvan normaalin suihkuhävittäjän ilmanopeudella, ei sen nopeammin.

”Kulkuneuvo katosi sekunnin murto-osassa”

Jim Blackwood: Lähdin pois siltä alemmalta tieltä tieltä, Marine Driveltä. Palasin toimistolle. Pystytin kaukoputken tänne tähän toimistoon ja katselin kuinka se lähti pois alueelta. Se kulkuneuvo katosi sekunnin murto-osassa. Minä en pysty sanomaan, minä en todellakaan tiedä mikä se esine oli, mutta olin täysin varma että se ei todellakaan ollut tähti. Minä itse asiassa yritin zoomata asian varmistaakseni kirkkaimpaan tähteen ennen kuin tein mitään virallista raporttia. Se osoittautui kielteiseksi, en pystynyt mitenkään zoomaamaan tähteen tuolla suurennoksella. En ole nähnyt sitä esinettä sen jälkeen. Olemme saaneet esineestä monia ilmoituksia, että se olisi nähty viimeaikoina, mutta ne ovat osoittautuneet negatiivisiksi. Tuo on kaikki mitä osaan siitä esineestä kertoa.

Esineen koko

Toimittaja: Onko sinulla mielipidettä kuinka suuri se esine oli? Kuinka pitkä? Kuinka korkea?

Jim Blackwood: Koko näytti minun mielestäni samalta kuin Boeing 737, hieman tuota suurempi, mutta hieman pienempi kuin DC-8, se oli jossain tuolla välillä. [Linkki Wikipedia: Boeing 737] [Linkki Wikipedia: Douglas DC-8]

Toimittaja: Yli 100 jalkaa [30,5 metriä]?

Jim Blackwood: Kyllä.

Korkeusasema

Toimittaja: Kuinka korkealla se oli?

Jim Blackwood: Se oli suunnilleen 2000 – 3000 jalan [610 – 914 metrin] korkeudella.

Toimittaja: Ei tuulta?

Jim Blackwood: Ei, ei. Taivas oli selkeä, taivaalla ei ollut pilviä.

Piirros esineestä

Toimittaja: Voisitko pitää kameroille ylhäällä sitä esineestä tekemääsi piirrosta?

Jim Blackwood: Kyllä. Tämä on vain karkea luonnos siitä esineestä. Näette kuvassa sen pyrstön jonka mainitsin aiemmin. Kyseessä on erittäin pieni pyrstö. Tässä kyljessä oli yksi sininen vilkkuva valo [pisteen kohta kyljessä] ja toinen kulkuneuvon toisella puolella. Se punainen valo oli suunnilleen tässä [ulkona katossa].

Liikehdintä

Toimittaja: Sekö kääntyi ympäri silloin kun katselit sitä?

Jim Blackwood: Kyllä. Katselin sitä ensin tältä [piirroksessa näkyvältä] puolelta, sitten se käänsi etupuolensa minua kohti. Sitten se käänsi toisen kyljen, näin sen toisen vilkkuvan valon. Sitten se kääntyi uudelleen minua kohti.

Toimittaja: Hidas käännös?

Jim Blackwood: Kyllä, hitaasti, se ei ollut nopea liike. Sitten se teki nopeita liikkeitä suoraan ylös ja suoraan alas ja edestakaisin sivusuunnassa, se palasi aina samaan paikkaan missä se oli ollut aikaisemmin.

Rakenne ja merkinnät

Jim Blackwood: Rakenne, en pystynyt sanomaan mikä rakenne oli, mutta näin selvästi että esineessä ei ollut minkään tyyppisiä ikkunoita. En nähnyt mitään aukkoja missä olisi ovi tai mitään sellaista. Se oli outoa. Oli ilmiselvää, että rakenne oli metallirakenne, mutta minkä tyyppistä metallia, enpä arvaile sitä. Se ei näyttänyt alumiinilta, alumiini kiiltää, tämä oli tyyliin mattametallia.

Toimittaja: Ei merkintöjä?

Jim Blackwood: Ei minkäänlaisia, ei.

Pohjaosan valaistus

Toimittaja: Entä ne alaosan valot?

Jim Blackwood: Tässä pohjaosassa tässä, kaikki tämä pohjaosa tässä. [Noin 1/3 esineen alakyljestä ja pohja, näyttää kynällä piirroksesta.]

Toimittaja: Loisti?

Jim Blackwood: Loisti kokonaisuudessaan, kyllä. Kun tarkensin, zoomasin maksimisuurennokselle, niin valo oli niin kirkas, että sitä oli vaikea nähdä kaukoputken läpi, tiedäthän, se oli niin kirkas että silmiin lähes sattui. Mutta matkan päästä paljaalla silmällä se hehku näkyi selvästi ja valo sen huipulla.

Väri

Toimittaja: Minkä värinen se oli?   

Jim Blackwood: Metalli näytti olevan väriltään harmahtavaa. Se näytti erittäin tiheältä, kuin raskasmetallilta, ei lentokonemetallilta tai alumiinilta.    

Ikkunoita?

Toimittaja: Siinä oli se vilkkuminen kyljessä. Viitteitä hytin ikkunasta tai ikkunasta ei ollut?

Jim Blackwood: Ei, ainoastaan se valo. En pystynyt näkemään niin selvästi sitä mihin se valo oli sijoitettu kiinni tai miten se vilkkui.

Havainnon ilmoittajat

Toimittaja: Sinulle alun perin havainnosta soittanut pariskunta näki sen, he ovat siis joka tapauksessa todistajia.

Jim Blackwood: Kyllä, kyllä.

Toimittaja: Heillä ei ollut epäilystäkään?

Jim Blackwood: Ei, se aviomies katsoi kanssani kaukoputken läpi silloin kun olin pystyttänyt sen Marine Drive –kadulle.

Toimittaja: Ja tuo mies on iältään vuosien 40 – 50 puolivälissä?

Jim Blackwood: Kyllä.

Toimittaja: Clarenvillen asukas?

Jim Blackwood: Kyllä.

Havainto viikkoa aiemmin

Toimittaja: Hänkö sanoi, että on ollut muitakin kertoja kun kulkuneuvo, tuollainen samanlainen kulkuneuvo on nähty tällä alueella?

Jim Blackwood: No, tuo asukas soitti viikkoa tuota aiemmin ja sanoi että esine on siellä. Hän sanoi minulle, että tämä yönä kyseessä oli sama esine, jonka hän oli nähnyt viikkoa aiemmin, vaikkakaan meidän erillisosastomme jäsenet eivät sitä havainneet.

Kaupungin radiomies

Toimittaja: Ymmärtääkseni kaupungin radiomies on nähnyt myös tuollaisen esineen, ymmärsin ylikonstaapelilta niin.

Jim Blackwood: No, minä en tiedä siitä mitään, minä en tiedä siitä mitään.

Oliko vielä muuta?

Toimittaja: Konstaapeli, haluatteko sanoa jotain muuta vielä? Tämä on melko historiallinen filmi jota tässä teemme arkistoon. Tämä on arvellakseni varmasti melko uskomaton löytö. Esine ei ollut ilmiselvästi helikopteri, se on ainoa joka pystyy leijailemaan noin.

Jim Blackwood: Jos se olisi ollut helikopteri, niin olisin nähnyt sen selvästi sillä suurennoksella, kuinka sen propellit pyörivät. Normaalissa lentokoneessa on punainen valo rungon yläosassa ja myös pohjassa, mutta noita käytetään ainoastaan lähdössä ja laskeutumisessa. Niitä näkee hyvin harvoin toiminnassa lennon aikana. Suihkukone on tavallisesti paljon korkeammalla kuin tämä esine oli, tämä oli hädin tuskin horisontin yläpuolella.         

Elliot-tiesilta 

Toimittaja: Oliko se maaperän yllä?

Jim Blackwood: Kyllä, se näytti olevan veden poikki menevän Elliott-tiesillan alueella, jonne on tästä noin puoli mailia. [Nettihakusana: Elliot Brige, Newfoundland]

Toimittaja: Se oli siellä?

Jim Blackwood: Kyllä.  

Toimittaja: Tuolla alueella olevat ihmiset olisivat siis saattaneet nähdä sen?

Jim Blackwood: Kyllä, olen yllättynyt että emme saaneet enemmän ilmoituksia kuin mitä saimme. Se oli tietysti keskellä viikkoa. Se oli siellä suunnilleen klo 03:30 saakka, ennen kuin se lähti.

Toimittaja: 26. lokakuuta?

Jim Blackwood: Kyllä, tuo on oikein.

”Kun kuka tahansa puhuu lentävästä lautasesta, ufosta”

Jim Blackwood: Monen ihmisen normaali reaktio siihen kun kuka tahansa puhuu lentävästä lautasesta, ufosta, on että se on järjetöntä sekavaa puhetta. Sanoisin että luultavasti monet ihmiset täällä Newfoundlandissa eivät usko näihin kapineisiin.

Jim Blackwood: Mutta tuo kuitenkin todellakin muutti minun näkemykseni tilanteesta, siis sen jälkeen kun näin tuon esineen. Herra Sterling, en pysty vieläkään sanomaan mikä se oli, millainen kulkuneuvo se oli, tai millainen ikinä lentokone, mutta se todellakin muutti minun tilannekuvani. En ollut koskaan aikaisemmin uskonut näihin asioihin, mutta tuon kapineen näkeminen muutti todellakin mielipiteeni.

Toimittaja: Sinä sanot uskovasi nyt, että sellaisia kapineita kuin ufoja on?

Jim Blackwood: No, sen jälkeen kun näin sen, niin en pysty enää sanomaan ”ei, minä en usko”, minun on pakko sanoa ”kyllä”.  

Ilmassa pysyminen, antigravitaatio

Toimittaja: Siinä ei ollut siipiä, ei merkkejä voimayksiköstä, suihkumoottoria…

Jim Blackwood: Siinä ei ollut minun nähdäkseni mitään mikä piti sitä kapinetta ilmassa, paitsi se pieni pyrstö peräpäässä, mutta kuten sanoin, en näe miten siitä olisi ollut mitään hyötyä.

Toimittaja: Sinä tiedät pyramidin, pyramidimuodon. [”pyramidiufo”]

Jim Blackwood: Kyllä.

Toimittaja: On teorioita, että pyramidissa oli antigravitaatiomoottori, että se käänsi painovoiman päinvastaiseksi. Tuo on yksi heillä näistä kulkuneuvoista oleva teoria, mutta tuo tarkoittaa, että jossakin kosmoksessa on teknologia josta me emme tiedä. Me olemme siis nähneet toisin sanoen kulkuneuvon, joka on vastakohta millekään minkä sinä tiedät maailmassa olevan olemassa. [Linkki Wikipedia: Antigravitaatio]

Jim Blackwood: Kyllä, harrastan itse lentokoneiden rakentamista. Olen tuntenut suunnilleen jokaisen koskaan tunnetun lentokoneen, mutta tämä oli ensimmäinen tätä mallia jonka koskaan näin, tai mistä olen edes koskaan lukenut.

Jalkoja ja jalkoja

Toimittaja: Sinun on tietenkin mahdotonta arvioida kuinka suuri se oli, paitsi että se oli kooltaan noiden kahden mainitsemasi lentokoneen välissä. Se oli varmasti yli 100 jalkaa [30,5 metriä] tai 200 jalkaa [61 metriä] pitkä.

Jim Blackwood: Kyllä, aivan varmasti.

Toimittaja: Joten 200 jalkaa [61 metriä] pitkä ja 30 tai 40 jalkaa [9,1 metriä tai 12,2 metriä] korkea kulkuneuvo leijaili yli puolitoista tuntia kaukoputken havaittavissa. Se on varmasti yli meidän nykyisen ymmärryksemme aerodynamiikasta. Ymmärrän hyvin, että on täytynyt olla sen nähtyäsi, alettuasi ajatella, ja kun sinulta on kysytty siitä, niin sen on täytynyt olla outo tunne.

”Se ei ollut sitä mitä odotin ufossa näkeväni”

Jim Blackwood: No, sitä se oli. Kuten sanoin, ensimmäisellä vilkaisullani siihen olin hyvin ymmälläni. Kun olin katsonut sitä toisen todistajan kiikareilla, olin yhä enemmän hämmästynyt. Sen jälkeen kun olin katsonut sitä kaukoputkella, en tiennyt mitä minun olisi pitänyt ajatella. Tiedäthän, mitä minä tässä katselen? Onko se tähti? Tuolla jatkoin, tarkensin lähimpään löytämääni tähteen ja sanoin: ”Ei, tähti se ei ole.” Ne valot olivat ne jotka todella riisuivat minut, se ei ollut sitä mitä odotin ufossa näkeväni, ajattelin että siitä näkee vain valkoisen valon, että se olisi kaikki.

Rock´n´roll

Toimittaja: Sinistä, punaista ja valkoista. Sininen molemmilla puolilla ja punainen ja valkoinen, nopeat, kaikki niistä vilkkuivat valtavalla nopeudella.

Jim Blackwood: Erittäin valtavalla nopeudella, kyllä. Se oli melkein sellainen nopeus kun rock´n ´roll ryhmillä on niissä valkoisissa valoissa, se vääristää näköä jos olet siinä rakennuksessa. Ne vilkkuivat melkein yhtä nopeasti kuin nuo vilkkuisivat. Mutta samalla en pystynyt sanomaan pyörikö se, minulle se näytti siltä kuin se vain syttyisi ja sammuisi.

Toimittaja: Sinä et pystynyt sanomaan mistä se tuli? Ikkunaa ei ollut. Siinä on täytynyt olla hyvin pikkuruinen aukko josta valot tulivat.                    

Jim Blackwood: Kyllä, kyllä.

Historiallinen filmi arkistoon

Toimittaja: Puhumme tässä Clarenvillessä Newfoundlandissa poliisikonstaapeli Jim Blackwoodin kanssa Kanadan kuninkaallisten poliisivoimien erillisosastolta. Sinulle on juuri kuvailtu havainto, joka nähtiin klo 01:50 aamulla 26.lokakuuta 1978. Saimme vahvistuksen RCMP:n erillisosastolta. Haluaisimme kiittää johtajakomisariota ja hänen henkilöstöään, kun he antoivat luvan tähän haastatteluun. Haluamme kiittää yhtä paljon täällä johdossa olevaa ylikonstaapelia ja haluaisimme kiittää yhteistyöstä myös sinua konstaapeli Jim Blackwood. Meistä tuntuu, että tämä on todella historiallinen filmi, jonka laitamme arkistoihin, tämä havainto Newfoundlandissa.            

Eläkkeelle jäänyt RCMP-poliisi muistelee Clarenvillen UFO-kokemusta (27.10.2015)

Linkki käännettyyn uutisjuttuun: LINKKI. Ainoastaan poimintoja (pääasiassa vain suorat lainaukset Jim Blackwoodilta) on käännetty. Kääntäjä on lisännyt väliotsikoita ja kuvia.   

”Alus leijaili Clarenvillen ja Random Island -saaren välissä”

Jim Blackwood (vuonna 2015): ”Laskeuduin alas ja alus leijaili Clarenvillen ja Random Island -saaren välissä, suoraan veden päällä. Se oli vain muutama sata jalkaa vedestä irti. [100 jalkaa = 30,48 metriä] Se oli siellä pysyvästi kaksi tuntia ennen kuin lähti”, kertoi nyt eläkkeelle jäänyt Blackwood Packet-sanomalehdelle kodistaan Nova Scotiasta. ”Aktivoin poliisiautoni kattovalot ja se aktivoi valonsa samaan aikaan.”

Chester Lethbridge ei halunnut kontaktia

Chester Lethbridge ja hänen vaimonsa olivat veden äärelle kokoontuneiden joukossa. He kysyivät häneltä miksi hän noin teki. Blackwood vastasi, että hän yritti saada kontaktia. ”Hän sanoi, että hän ei halunnut ottaa kontaktia, eikä hän halunnut tietää mikä siellä oli ja lähti sitten pois”, Blackwood sanoi.

”Chester (Lethbridgellä) oli kiikarit. Mutta tämä kapine oli paljon parempi 60-kertaisella suurennoksella. Pääsin näkemään sen läheltä. Se ei tullut yhtään lähemmäksi meitä ja kun se alkoi lähteä pois, se meni ylöspäin hitaasti, siltä meni ikuisuus nousemiseen – sitten vroom – poissa kuin tähdenlento”, Blackwood sanoi.

Puhelimeen vastaamista ja uutisointia

”Me emme nähneet sitä kapinetta sen jälkeen, mutta saimme paljon puhelinsoittoja ennen sitä. Juuri tuohon aikaan oli Jordanista Torontoon matkalla oleva lento, josta se satuttiin näkemään ja se poimittiin tutkalla Ganderissa. Se oli siihen aikaan iso juttu”, Blackwood sanoi. ”En tehnyt kahteen viikkoon mitään muuta kuin vastasin puhelimeen ja minulle maksettiin siitä. Olin CBC:llä, NTV:llä ja BBC:llä. Mitä ikinä osaattekaan ajatella, niin minä olin siellä”, Blackwood sanoi. [Linkki Wikipedia: CBC] [Linkki Wikipedia: CJON-DT (NTV)] [Linkki Wikipedia: BBC]

Metalli ja teknologia

”Kaiken muotoiset ja kokoiset lentokoneet ovat minulle tuttuja. Mutta siinä ollut metalli ei ollut samanlaista kuin lentokonemetalli. Se oli erittäin mattaa, ei lainkaan kiiltävää. Se ei ollut edes sileää. Se oli erittäin karkean näköistä”, hän sanoi. ”Teknologia oli paljon yli sen mitä meillä silloin oli ja paljon yli sen mitä meillä on tällä hetkellä.”       

Pienet vihreät miehet eivät kiinnosta

Blackwood ei ollut ennen tapausta taivaita tarkkailevaa tyyppiä. Hän ei kehittänyt seuraavien vuosien aikana minkäänlaista mielenkiintoa pieniin vihreisiin miehiin. ”Jotkut ihmiset menisivät heti villinä niihin, mutta minä en koskaan vaivautunut. Se oli kerran elämässä juttu”, hän sanoi.   

”Jupiter-mies”, NRC-asiamies A. G. MacNamara

Kansallisella tutkimusneuvostolla oli Ottawassa ylemmän ilmakehän tutkimuslaitos, jonka vastuulla olivat UFO-raportit. [Linkki Wikipedia: National Research Council Canada (NRC)] NRC:n asiamies nimeltä A. G. MacNamara vastasi ilmoituksiin sanoen, että planeetta Jupiter on kirkas keskellä lokakuuta ollessaan lähellä Välimerta. [Linkki Wikipedia: Välimeri]

Miten helvetissä?

”Minä kritisoin häntä voimakkaasti. Hänellä oli tämä suuri selitys, mutta hän ei puhunut minun kanssani, eikä kenenkään muun 12 todistajan kanssa”, Blackwood sanoi. ”Hän vain oletti noin itsekseen. Oli tämä kaveri joka teki siitä artikkelin. Minä kerroin hänelle mitä hänestä ajattelin. Miten helvetissä planeetta voi aiheuttaa varjon veden pintaan? Kuinka se voi laskeutua niin alas, että se peittää näkyvistä Randon Island –saaren?” [Linkki Wikipedia: Random Island (saari)]

Astronautti Buzz Aldrin vahvistaa ufohavainnon

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (0:15 – 0:44)

Buzz Aldrin: Minä näin sen valaistuksen, joka liikkui suhteessa tähtiin. Me olimme tarpeeksi fiksuja, että emme sanoneet: ”Houston, täällä on valo, se seuraa meitä”. Joten, tarkasti ottaen, siitä tulee tunnistamaton lentävä esine [unidentified flying object (UFO)] [Linkki Wikipedia: UFO]

Ken Johnston (NASA): [Linkki Facebook: Ken Johnston] No, Neil ja Buzz olivat Kuun pinnalla. Neil vaihtoi lääketieteelliselle kanavalle ja puhui suoraan johtavan lääketieteellisen virkailijan kanssa sanoen: ”He ovat täällä, he ovat pysäköineet kraatterin reunalle, he katselevat meitä.”

[Linkki: Astronauttien ufolausuntoja: Donald Slayton, Eugene Cernan ja Scott Carpenter] [Linkki: Ufolausunto: NASA-astronautti Brian O´Leary] [Linkki: NASA-astronautti Ellison Onizuka ja vahvistamaton Roswell-paljastus] [Linkki: Bogey-keskustelu salaisella radiokanavalla: Astronauttien kohtaama lentävä lautasen muotoinen alus] [Linkki: Astronautti Edgar Mitchell kansallisella lehdistöklubilla: Roswellin tapauksessa oli kyseessä vierasperäinen avaruusalus] [Linkki: Astronautti Edgar Mitchellin ufolausuntoja] [Linkki: Astronautti Gordon Cooperin ufokokemukset] [Linkki: Roswell – tulipas sanottua]

Suomen ilmavoimien teknikko Osmo Liene: UFO, 1954, ”olennot ilmestyivät meille kotiin”

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI  (1:30 – 4:56).

Osmo Liene, Suomen ilmavoimat

Kertoja: Suomen ilmavoimien henkilöstö on nähnyt sekä ufoja että maapallon ulkopuolisia / avaruusolentoja, mutta hyvin harvalla silminnäkijätodistajalla on ollut rohkeutta puhua julkisesti. Kaikkein sensaatiomaisimpien kokemusten joukossa ovat ilmavoimien teknikon nimeltä Osmo Liene kokemukset.   

Osmo Liene: Olin ilmavoimien palveluksessa 17 vuotta ja osan aikaa ilmavalvonnan piirissä aika tiiviisti. Me jouduimme, sanoisin aika usein, näitten outojen havaintojen vuoksi melkoiseen paperisotaan ja laatimaan niiden havaintojen liikkeistä ja suunnasta ja nopeuksista erinäisiä selvityksiä. Nämä havainnot liikkuivat melko loogisesti ja suorastaan karttelivat meidän tutkiamme. [Linkki: Tutka]  

UFO, 1954

Kertoja: Ufot ottivat ensimmäisen kerran yhteyttä Osmo Lieneeseen vuonna 1954 kun hän oli kävelemässä ulkona kävelemässä kotinsa lähellä Lounais-Suomessa.  

Osmo Liene: Se UFO johon jouduimme tutustumaan lähikontaktissa, oli pyöreähkö, ehkä seitsemän, 5  – 7 metrin läpimittainen pallomainen alumiinin värinen laite, joka räimäsi ylitsemme keskellä peltoa ja veljeni kanssa jouduimme syöksymään ojaan, koska yhteentörmäyksen vaara näytti aivan varmalta.

”Olennot ilmestyivät meille kotiin”

Osmo Liene: Olennot ilmestyivät meille kotiin keskellä yötä. Vierailuaika sinällään oli aika omituinen, kello oli juuri kakstoista lyönyt ja väki tietysti jo vuoteessaan. Ja minä olin ainoa joka olin hereillä. Oven auettua luulin että jokin itämainen porukka, lähinnä niinko nuoria poikia, olisi tullut väärään osoitteeseen. Heti sisään tultuaan he totesivat että: ”Vai, olet jo hereillä, sinua me tulimmekin haastattelemaan.” [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu]  

”Se tähdistö josta he ovat kotoisin…”

Osmo Liene: Heillä oli laitteita myöskin mukana, lähinnä nykyisen pienen matkatelkkarin näköinen väline, jolla he sitten kyselyjen edistyessä näyttivät erinäisiä kuvia. Ja aina jonkun asian tullessa esille siitä näytettiin kuvia tällä pienellä laitteella ja loppujen lopuksi kelattiin minun elämääni eteenpäin myöskin. Ja näin lyhyesti sanottuna ne tapahtumat jotka minulle silloin kerrottiin, ovat tähän mennessä pitäneet hyvin paikkansa. Joskin tämän saadun tiedon viimeinen kuva on minun kannaltani vähän huonompi, koska siinä oli näytetty tapaturma jonka uhriksi tulen jossain vaiheessa elämääni joutumaan. Minulle kerrottiin, että se tähdistö josta he ovat kotoisin näkyy Maahan rykelmänä, sikermänä.  

Kuvateksti: Tapahtumakuvauksessa käydään läpi UFO Sentinel -nettisivustolle jätetty ufohavainto. [Linkki: ufosentinel.com] 

Tapaus ”Bob”, UFO Sentinel.com –nettisivusto: ”UFO ja kolme pientä humanoidiolentoa”, Bozeman, 1978

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (39:40 – 42:48)

Bozeman, Montana, 1978

Kertoja (Preston Dennet): Tämä tapaus sattui kesällä 1978 Bozemanissa Montanassa. Todistaja kuvailee tapahtumia omin sanoin. Tämä tapaus tulee anonyymiltä herrasmieheltä, joka tunnetaan ainoastaan nimellä ”Bob”. Hän raportoi kokemuksensa ufosentinel.com –nettisivustolle.  

”Se oli UFO”, ”kolme pientä humanoidiolentoa”

Kertoja: Annan todistajan kuvailla omin sanoin kokemaansa. Hän sanoo näin, ”Bob”: ”Ajoin myöhään yöllä kesällä 1978 muutaman mailin Bozemanin ulkopuolella ja huomasin kirkkaan valon pienen matkan päässä tiestä. Päätin pysähtyä ja tarkistaa sen. Ajattelin sen voivan olla tulipalo joka tarvitsi sammuttamista. Tuohon aikaan välitimme asioista. Jos näimme mahdollisen vaaran, menimme väliin hoitamaan sen, jos pystyimme. Tuossa yhteisen hyvän hengessä pysäytin auton ja kävelin kohti sitä valoa. Se oli UFO, hatun muotoinen UFO, joka seisoskeli kolmella jalalla maaperällä. Pysäköidyn ufon ympärillä oli kolme pientä humanoidiolentoa. Ne olivat pieniä, kuin lapsia. Niillä oli erittäin pitkät käsivarret ja suuret päät ja suuret mustat silmät. Ufossa oli suuret suorakulmion muotoiset paneelit. Se todellakin näytti kuin hatulta, jossa oli erittäin paksu kapea reuna.”

”Bobin” piirtämä kuva

Kertoja (”Bob”): ”Jos katsotte piirtämääni kuvaa, niin saatte hyvän käsityksen siitä miltä se näytti. Piilouduin kiven taakse, en siksi että olin rohkea ja halusin nähdä enemmän, vaan koska pelkäsin heidän näkevän minut. Käperryin kiven taakse peläten henkeni puolesta. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, luultavasti noin 10 minuutin kuluttua kuulin sihisevän äänen. Kurkistin kiven takaa ja näin että hatun muotoisen UFO oli nousemassa ylös kohti taivasta. Se oli täysin poissa muutamassa sekunnissa.”

Selventävä hetki

Kertoja (”Bob”): ”Tuon ufon ja noiden muukalaisten todistaminen oli minulle selventävä hetki. Aloin tutkia ufoja vapaa-ajallani. Olen ollut UFO-harrastaja tuosta lähtien. Ufot ovat totta ja muukalaiset vierailevat luonamme. Tiedän tämän, koska näin sen itse. Olen puhunut monien muiden ufoja nähneiden ihmisten kanssa. Ne asettuvat eri kategorioihin. Kategorioiden sisällä on samankaltaisuuksia, tietyntyyppinen alus sopii yhteen tietyntyyppisen muukalaisen kanssa. Todennäköisesti kourallinen muukalaissivilisaatioita vierailee luonamme säännöllisesti.”

Ilmoitus 38 vuotta kohtaamisen jälkeen

Kertoja: Tuollainen oli ”Bobin” kertomus. Hän postasi kokemuksensa nettisivulle vuonna 2016, siis 38 vuotta kohtaamisensa jälkeen. Taas esimerkki siitä kuinka syvällisesti kohtaaminen voi vaikuttaa todistajaan. Minun täytyy antaa ilmoittajalle kiitosta sen raportoinnista, koska useimmat ihmiset eivät niin tee. [Linkki: Suomen Ufotutkijat (ilmoita ufohavainnosta)]

Ufotodistaja Shawn Kevin Jason: Las Vegas, Nevada, kolmionmuotoinen alus, UFO

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Pääasiassa vain haastatellun puheenvuorot on käännetty.

Nevada, Las Vegas

Haastattelija (Ben Hansen): Olen kuullut, että sinulla oli erittäin lähikokemus. Olemmeko pääpiirteissään siellä missä se tapahtui? [Las Vegas, Nevada] [Linkki Wikipedia: Las Vegas]

Shawn Kevin Jason: Kyllä, olemme melko lailla muutaman mailin sisällä sieltä missä se sinä yönä tapahtui.  

”Aivan kuin se olisi odottanut minua”

Haastattelija: Voisitko aloittaa selittämällä mitä sinä yönä tapahtui?

Shawn Kevin Jason: 27. maaliskuuta 1996, jotain mitä en koskaan unohda. Kello on suunnilleen klo 10 yöllä. Ajoin pitkin valtatietä 93 [Highway 93]. Olin tulossa ulos mutkasta vähän Apexin voimalaitoksen jälkeen. Matkan päässä maileja edessäni näin tiellä valon, ensireaktioni oli, että se on toinen minua maantiellä lähestyvä kulkuneuvo. En ajatellut sitä juurikaan. Muutaman minuutin sisällä olin pysähtyneenä sen alapuolelle. Tien yllä oli todellakin jonkinlainen kiinteä esine, siinä oli valot päällä. Aivan kuin se olisi odottanut minua, joten minä vain pysähdyin keskelle tietä.

Haastattelija (Melissa Tittl): Kuinka kauan olit sen alla?

Shawn Kevin Jason: Useita minuutteja, sillä hetkellä se vaikutti ikuisuudelta.

Aluksen muoto

Shawn Kevin Jason: Aluksen pohja oli yötaivasta tummempi, joten pystyin saamaan selvää aluksen muodosta täysin. Pystyin näkemään tasasivuisen mustan kolmion, jonka alapuolella oli yhdeksän valoa tyyliin deltan [kolmion] muodossa. [Linkki Wikipedia: Delta] Kaikki kulmat menivät suoraan, siinä kapineessa ei ollut kurveja / kaarevuutta missään.

6,1 metrin korkeudella tai alle

Shawn Kevin Jason: Alus oli niin lähellä maaperää, että sen peräpää peitti näkyvyyteni tuohon takanasi olevaan vuorijonoon. Se oli 20 jalkaa [6,1 metriä] tai vähemmän pääni yläpuolella. Yhdellä hetkellä se oli siinä, seuraavalla hetkellä se oli poissa.

”Täysin äänetön”

Haastattelija: Oliko minkäänlaista ääntä?

Shawn Kevin Jason: Täysin äänetön. Tähyilin horisonttiin ja silloin pystyin näkemään sen. Näytti siltä, että se oli matkannut jo ehkä mailin tai kaksi [1,6 km tai 3,2 km] siitä paikasta missä minä olin. Ei potkureita / propelleja, ei suihkumoottoreita, se ei lentänyt niin kuin helikopteri tai suihkulentokone. En ollut kuullut mistään tuollaisesta aiemmin missään ufotapauksessa.

Kehottava ääni

Haastattelija: Sinä sanoit, että sinun piti päästä sinne mahdollisimman nopeasti. Tuntuiko sinusta siltä että se alus käski sinua?

Shawn Kevin Jason: No, tuo on hyvä kysymys, mutta avaa matopurkin, koska aihe on monimutkainen. Olin tuntia ennen kohtaamista töissä kun kuulin äänen kertovan minulle, että minun piti mennä Area 51:lle.

Haastattelija: Miksi se halusi sinun menevän Area 51:lle?

Shawn Kevin Jason: Sen äänen ei ollut tarkoitus saada minua Area 51:lle, äänen tarkoitus oli saada minut juuri tähän tiettyyn paikkaan erityisesti tietyllä ajanhetkellä, jolloin alus olisi täällä.

Pienoismalli ufosta

Haastattelija: Minulla on autossa suuri muistikirja. Haluaisitko piirtää miltä se kolmioalus näytti?

Shawn Kevin Jason: No, on parempaakin kuin sen piirtäminen tai kuvailu, voin näyttää sen teille. Tässä on pienoismalli ufosta jonka sinä yönä näin. Jos katsotte tätä alusta tässä, niin näette ilmiselvästi, että kaaria / kaarevuutta ei ole, vain suoria särmiä ja suoria tasaisia pintoja, pohjassa on yhdeksän valoa.

Toimittaja Steven Greenstreet, New York Post: Henkilökohtainen ufokokemus

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI. Käännös on tapahtumakuvaukseen keskittyvä tiivistelmä.

UFO, 2003

Steven Greenstreet: [Linkki Wikipedia: Skinwalker Ranch] Olin käymässä Utahissa Skinwalker Ranch –maatilalla, jolloin pysähdyin siinä paikassa jossa näin oman ufoni vuonna 2003. Oli todella outoa olla siellä taas 19 vuotta myöhemmin, täsmälleen siinä paikassa jossa näin erittäin oudon esineen lentävän ylitseni yhtenä yönä.

”Ei ääntä, se oli täysin äänetön”

Steven Greenstreet: Juuri tämä on se paikka jossa näin oman ufoni marraskuussa 2003. Juuri tässä kohtaa näin ufoni, ei ääntä, se oli täysin äänetön. Tässä se oli. [Tapahtumakuvaus kuvattu tapahtumapaikalla.]  En seisoskellut sananmukaisesti juuri tässä pisteessä, seisoskelin tosiasiassa noin 100 – 200 jaardia [noin 90 – 180 metriä] tuohon suuntaan yksityisen elokuvastudion tontilla. Sille alueelle on portti, minulla ei ole nyt pääsyä sinne. Tämä paikka on lähin arvio, tämä on melko lähellä. Seisoskelin yöllä äänilavan ulkopuolella. He kuvasivat sisällä, punainen valo oli päällä oven ulkopuolella, joka tarkoitti että he kuvaavat, joten odotin oven ulkopuolella sen valon sammumista.

”Kaksi mustaa tikkua”, ”pohjassa siniset valot”

Steven Greenstreet: Kasvoni olivat tuohon suuntaan, kohti noita vuoria. Jokin kiinnitti huomioni ja katsoin ylös. Ja aivan tuossa kohtaa lensi hitaasti, ei lainkaan nopeasti sellainen josta tein juuri jakson, ”kaksi mustaa tikkua”, tällä tavalla [näyttää sormilla]. Sen pohjassa oli siniset valot. ”Kaksi mustaa tikkua” lensi aivan tuossa. Pilvet olivat matalalla. Tänään pilvet ovat todella korkealla, eivätkä liiku, mutta sinä yönä pilvet olivat matalalla, ne lähes osuivat vuorenhuippuihin ja menivät tuohon suuntaan [näyttää käsillä]. Tämä oli pilvien alla, koska pystyin näkemään sen mustan rungon valkoisia pilviä vasten.

B2-pommikone?

Steven Greenstreet: Muistan kuinka ajattelin sen ensin olevan B2-pommikone. Odottelin kuulevani sen äänen, suihkumoottorin äänen, mutta kun se pääsi lakipisteeseen suoraan yläpuolelleni ja meni ohitseni, niin ei ääntä, täysin äänetön. Tuossa vaiheessa minulle tuli karmiva, tavallaan kylmä, huolestunut tunne. Olin tyyliin, että mitä minä tässä katselen? Olin vähän niin kuin sekava. [in a daze = ”sekava, pökerryksissä, kykenemätön ajattelemaan selkeästi, syy on usein shokki, yllätys tai loukkaantuminen]     

”Siis tuollaista”

Steven Greenstreet: Se punaisen [kuvaus] valo sammui ja minun piti mennä sisälle. Menin sisälle ja muistan kävelleeni ympäriinsä sanoen: ”Jätkät, taisin nähdä juuri ufon, näkikö kukaan muu sitä?” Siis tuollaista, mutta he olivat liian kiireisiä työstäessään elokuvaansa, he eivät välittäneet siitä mitä Steven Greenstreet näki ulkona taivaalla. Mutta tässä se oli, juuri tuossa kohtaa taivaalla.

Cessna

Steven Greenstreet: Hei, näettekö missä tuo lentokone on? Tuo on melkein täsmälleen siinä kohti missä se oli. [Videossa tekstimuodossa: Pieni Cessna-lentokone lentää ylitsemme.] [Kääntäjän lisäys: Cesnan ääni kuuluu tallenteella erittäin selvästi.] Hyvä että tuo lentokone lensi ohi, koska se antoi todella hyvän käsityksen lentoreitistä.

Area 51 ja toinen ilmavoimien tukikohta

Steven Greenstreet: Tässä pitää ottaa huomioon se, että Area 51 on täältä länteen. Täältä pohjoiseen päin on toinen ilmavoimien tukikohta. Joten, Jumala tietää mitä asevoimat ovat saattaneet testata sinä yönä. [Linkki: Uskonnot (1), ”Jumala”] Tämä tapahtui myöhään, myöhään yöllä. Se ei voinut olla mielestäni mikään ilmapallo, koska tuuli puhalsi tuohon suuntaan ja se lensi osittain vasten tuulta, se lensi läpi tuulen, eikä se vaihdellut suuntaa. Mutta kyllä, vuonna 2003, 19 vuotta sitten. Jeesus Kristus, 19 vuotta sitten, pum, juuri tuossa! [Linkki: Uskonnot (1), ”Jeesus Kristus”]

UFO-podcast, KGRA-soitto lähetykseen, William, Florida: Palopalloja valvontakamerassa

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (1:37:09 – 1:44:03)

Puhelinsoitto livelähetykseen

Haastattelija: Seuraavaksi meillä on William Floridasta. William olet livenä lähetyksessä.

William, Florida: Hei Martin, hyvää iltaa.

Haastattelija: Hyvää iltaa, kiitos soitosta.

Valvontakamerajärjestelmä

William, Florida: Minulla oli mahdollisuus asentaa talooni turvajärjestelmä, tiedäthän, kamerat ja DVR. Laitoin muutaman kameran katolle ja suuntasin ne suoraan ylöspäin. Käytän kameroita jotka näkevät muutakin kuin näkyvää valoa, ne voivat olla infrapunalla tai ultravioletilla. [Linkki Wikipedia: Valvontakamera] [Linkki Wikipedia: Digitaalinen mediatallennin (DVR)] [Linkki Wikipedia: Valo] [Linkki Wikipedia: Näkyvän valon spektri] [Linkki Wikipedia: Infrapunasäteily] [Linkki Wikipedia: Ultraviolettisäteily]

Valopalloja valvontakamerassa

William, Florida: Huomasin, että DVR:ssä on tallennusloki ja se laittaa vesileiman 24-tunnin tyyppiselle näytölle, joten voit nähdä milloin mikä tahansa kameroista aistii liikettä. Huomasin silloin tällöin, tätä tapahtui siis suunnilleen kerran viikossa. Istuin joka sunnuntai julmaan kahvia ja katselemaan DVR:ää, mitä talon yli oli mennyt, usein ne olivat helikoptereita tai lentokoneita. Tuolla tavalla näin valopallojen menevän silloin tällöin poikki taivaan, jotkut niistä olivat lähempänä, jotkut ylempänä. Jotkut näin V-muodostelmassa, kuten se Vietnamista oleva kaveri jonka kanssa puhuit aiemmin.       

Haastattelija: Jep, sodassa.

Satelliittilautanen ja mikrofoni

William, Florida: Se oli erittäin hämmästyttävää. Päädyin tekemään niin, että otin satelliittilautasen ja muunsin sitä, laitoin siihen voimakkaasti vahvistavan mikrofonin, suuntasin myös sen suoraan ylöspäin. Sitten kytkin sen stereoihin, jotta voin todella kääntää vahvistuksen isolle. Nuo valopallot eivät pitäneet koskaan mitään ääntä, ne olivat täysin äänettömiä. Lentokoneet ja helikopterit pitivät tietysti ääntä. Kuulin jopa matkustajakäyttöön tarkoitetut suihkukoneet , jotka näyttivät taivaalla täplältä yli mennessään. Se antoi hyvää turvaa talolle, koska pystyin kuulemaan myös kaiken naapurustosta, se poimi kaiken naapurustossa heijastelevan audion.

Lämpöjälki

William, Florida: Joissakin tapauksissa nuo valopallot olivat niin lähellä pihamaata, että niistä tulevan lämpöjäljen pystyi tosiasiassa näkemään. Lämpö näytetään yöllä valkoisena, se tekee kuvasta valkoisen tuon tyyppisessä leveän spektrin kamerassa. [Linkki Wikipedia: Sähkömagneettinen spektri] Mutta niissä jotka olivat lähellä, pystyin näkemään itse asiassa sen takana lämpöjärjen, joka näytti melkein samalta kuin valkoisten hiusten harja, johon puhaltaa tuuli. Näin pallon liikkuvan vain hitaasti vaakasuoraan talon yli. Kamerajärjestelmäni, DVR, poimi tuota ja laittoi vesileiman tallentimeeni. Eritän kertoa pohjimmiltani kaikille, että kuka tahansa voi tehdä tämän.

Haastattelija: Kyllä.

”Ne ovat siellä kaiken aikaa”

William, Florida: Ne ovat siellä kaiken aikaa, kyse on vain siitä että katsoo oikeita spektrejä. [Linkki Wikipedia: Spektri] Niitä ei pysty useinkaan näkemään paljaalla silmällä. Tuosta syystä jotkut ihmiset pystyvät näkemään ne ja toiset eivät.

Matkasuunta

Haastattelija: Matkasivatko nuo kapineet samaan suuntaan kaiken aikaa?

William, Florida: Ei, ei, eivät lainkaan, vaan kaikkiin eri suuntiin. Joidenkin näin itse asiassa tulevan suoraan alas taivaalta, ne vaikuttivat tavallaan suurentuvan lähemmäksi tullessaan, sitten ne menivät takaisin ylös. Jotkut menivät taivaan poikii vaakasuoraan, jotkut pystysuuntaisesti.

Näkyvässä spektrissä?

Haastattelija: Sanotko siis, että tämä ei ole näkyvässä spektrissä? [Linkki Wikipedia: Spektri] {Linkki Wikipedia: Näkyvän valon spektri]

William, Florida: Useinkaan ne eivät ole. Olen nähnyt muutaman tapauskohtaisesti omin silmin, mutta en arvele että suuri yleisö pystyy näkemään kaikkia näitä taivaan poikki meneviä. Olen varma, että olisin kuullut tuosta naapureilta ja muilta ihmisiltä. Minulla oli ystäviä jotka soittivat minulle ajoittain sanoen: ”Hei, jokin on tulossa sinun suuntaasi.” En pystynyt koskaan nappaamaan heidän näkemäänsä. Jos he näkivät jotain edeltävänä yönä, niin palasin DVR:n pariin ja katselin sitä edeltävältä illalta. Yritin vahvistaa sitä mitä ihmiset näkivät, mutta en pystynyt nappaamaan samasta suunnasta, tiedäthän.

Parikymmentä tallennettua tapausta

William, Florida: Kamerani on zoomattu ehkäpä 10-kertaiselle suurennokselle. En ollut siis zoomannut todella rankasti nähdäkseni jotain läheltä. Kun tekee tuon, niin silloin menettää näkökentän, ei näe niin paljon. Päädyin noin pariinkymmeneen tallennettuun tapaukseen. Tuo oli aina hyvää viihdettä kylään tuleville ystäville tai perheelle. Näytin tuota kamaa, eikä kukaan todellakaan tiennyt mitä sanoa.    

Haastattelija: Pystyisitko lähettämään minulle yhden noista videoista, jos haluat tehdä niin?

William, Florida: Kyllä, kyllä, kyllä, voin tehdä sen.

Näyttelijä / televisiojuontaja / stand up –koomikko Howie Mandel jakaa ufokokemuksensa

Linkki käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2. Käännös on tiivistelmä ja yhdistelmä. Kääntäjä on editoinut puheita eri järjestykseen.

UFO

Howie Mandel: Minä itse asiassa näin ufon. Minä ja vaimoni näimme sen molemmat.

Naurava haastattelija 1: Missä sinä muka ufon näit? [Alkaa nauraa.]

Howie Mandel: Hän nauraa sille!

Haastattelija 2: Mitä tapahtui?

”Onnettomuus”

Howie Mandel: Vaimoni ja minä, joka oli siihen aikaan tyttöystäväni, ajoimme maalaistiellä Kanadassa. Vaimoni äiti oli mukana. Ajoin Torontossa, olen Torontosta Kanadasta. Olin silloin parikymppinen. Sanoimme molemmat, että ”katsokaa tuonne eteen”. Siellä oli tyyliin jokin erikoisonnettomuus, koska näin vilkkuvien valojen rivin. Ajattelin, että siellä on tyyliin 20 poliisiautoa tai ambulansseja tai paloautoja tai, tehän tiedätte. Ajattelin, että edessä on valtava onnettomuus, koska näin sen tyyliin puoli mailia [805 metriä] leveän vilkkuvalojen janan. Ajattelin, että siellä on ambulanssien rivistö, pelastustyöntekijöitä tai mitä ikinä. 

Haastattelija 2: Hätätilannekulkuneuvoja.

Howie Mandel: Hätätilannekulkuneuvoja, kiitos.

Valojen rivistö lähtee lentoon ”poimunopeudella”

Howie Mandel: Kun pääsimme lähemmäs ja lähemmäs, niin sanoimme että ”mennään katsomaan mitä on meneillään”, jolloin se koko valojen rivistö lähti lentoon ”poimunopeudella” ja katosi taivaalle. Se lähti lentoon ja katosi taivaalle. Kun pääsin lähemmäs ja lähemmäs, se koko valojen rivistö siis vain ampaisi taivaalle nopeammin kuin pystyin käsittämään ja katosi. Käännyin vaimoni puoleen ja kysyin: ”Nä… nä… näitkö sinä tuon? Minä näin jotain, näitkö sinä jotain?” Hän sanoi, että ”valot”. Vastasin, että ”joo”. Me katsoimme sitä, me molemmat vain pysähdyimme leuat alas pudonneina. ”Näinkö minä tosiaan tuon?” Vaimoni sanoi, että ”minä näin tuon”. En ole koskaan nähnyt minkään noin suuren liikkuvan noin nopeasti ja katoavan.

Sinä näit, sinä näit, sinä näit…

Naurava haastattelija 1: Sinä näit valojen katoavan, sinä näit valojen katoavan.

Howie Mandel: Minä näin valojen rivistön…

Naurava haastattelija 1: … katoavan…

Howie Mandel: …lentävän pois.

Naurava haastattelija 1: Sinä näit valot ja sitten ne katosivat.

Howie Mandel: Ne lensivät pois.

Naurava haastattelija 1: Sinä et nähnyt esinettä. 

Howie Mandel: Minä en nähnyt niiden sammuvan.

Naurava haastattelija 1: Sinä et nähnyt esinettä, sinä näit valot.         

”Minä vahvistan”

Michael Mazzola: Minä vahvistan ufokokemuksesi, tuo on todella vakuuttavaa ja erittäin yhtäpitävää monien aitojen kohtaamisten kanssa.

Yö

Howie Mandel: Silloin oli yö. Siellä oli kerta kaikkiaan valoja. Arvioisin niiden valojen olleen vähintään neljännesosamailin [402 metriä] leveät. Ajattelin, että siellä on tyyliin 50 pelastustyöntekijää. Näin kaikki ne vilkkuvat valot, sitten se valojen jana ampaisi taivaalle ja meni niin kauas, että en pystynyt näkemään sitä enää. Ne menivät sellaisella nopeudella jolla en ole koskaan nähnyt esineen liikkuvan.

Noin 45 vuotta sitten

Haastattelija 2: Kuinka kauan tuosta on aikaa?

Howie Mandel: Tuo tapahtui noin 45 vuotta sitten. Olin 45 vuotta sitten 17- tai 18-vuotias. M emme ole nähneet tuon jälkeen mitään. Tämä oli paljon ennen internetiä. Soitimme lentokentälle ja asevoimille, että onko ollut mitään ilmoituksia? Me emme nähneet tuosta uutisissa mitään, mutta me molemmat näimme sen.

”En ole koskaan nähnyt minkään liikkuvan sillä nopeudella”

Haastattelija (Joe Rogan): Voisitko kuvailla niitä valoja?

Howie Mandel: Suora valojen rivi, jotka näyttivät siltä, että ne olivat luultavasti neljännesmailin [402 metriä] leveät. Kyseessä oli jättiläismäinen valojen rivi. Ajattelin, että ne kaikki ovat tiellä rivissä olevia autoja. Siellä ei ollut katuvaloja tai mitään. Kun tajusin mikä se on, se oli luultavasti 30 tai 40 jalkaa [9 tai 12 metriä] tien yläpuolella. Kun näin ne valot ensimmäisen kerran, niin ajattelin että ne eivät voineet olla auton katolla, koska noin korkeaa autoa, kuorma-autoa tai junaa ei ole. Asian ydin on se kuinka nopeasti minä näin sen valojen rivin vain ampaisevan ilmakehään ja katoavan. En ole koskaan nähnyt minkään liikkuvan sillä nopeudella.

Etäisyys

Haastattelija: Kuinka kaukana se oli silloin kun se ampaisi pois?

Howie Mandel: Koska oli yö, se olisi voinut olla 10 mailia [16 kilometriä], tai olisi voinut olla yksi maili [1,6 kilometriä]. Minä en tiedä kuinka suuri se oli, koska en nähnyt esinettä, näin valojen rivin. Minä en tiedä kuinka kaukana minä olin valoista.

Soittakaa vaikka vaimolle…

Howie Mandel: Te voitte soittaa vaimolleni vaikka heti. Hän kuvailisi täsmälleen saman asian. Hän istui autossa kanssani. Kumpikaan meistä ei ole UFO-intoilija. Me näimme tuon oudon asia, jota ei ole selitetty meille koskaan. Minun tapauksessani kyseessä olivat vain yössä liikkuvat valot. En ole koskaan nähnyt minkään poistuvan näkyvistä noin. Oli suunnilleen keskiyö, olimme Toronton pohjoispuolella matkalla pohjoiseen. Vaimo kertoo teille saman jutun, eikä kumpikaan meistä ole, sinähän tiedät… Minä olen nähnyt ufon.

Kuvateksti: Alla alkuperäisen englanninkielisen uutisjutun käännös. Kääntäjä on lisännyt väliotsikoita ja kuvia. Linkki alkuperäiseen englanninkieliseen uutisjuttuun: LINKKI (MailOnline) [Linkki Wikipedia: Daily Mail] [Linkki kyseiseen UFO-videoon Daily Mail Worldin YouTube-kanavalla: Daily Mail World (Bizarre footage from Malaysia shoes giant UFO hovering – Daily Mail, ”Omituinen filmimateriaali Malesiasta näyttää jättiläismäisen UFOn leijailemassa” – Daily Mail)]

Alkuperäisen englanninkielisen uutisjutun käännös alkaa:

Ainakin se näyttää (tavallaan) aidolta! Video näyttää valtavan ”UFOn” leijailemassa syrjäisen malesialaisen kylän yllä

• Mysteerimäisen filmimateriaalin kuvasivat raporttien mukaan paikalliset Kuala Krain alueella
• Siinä näkyy suunnattoman suuri rakeinen musta ”UFO” lentämässä ympäriinsä lähellä kylää
• Ällikällä lyödyt kyläläiset huutavat ällistyneinä kun se ohjaa väistääkseen puun

Alkuperäisen englanninkielisen uutisjutun julkaisutiedot

Kirjoittaja: FRANCIS SCOTT MAILONLINE VIDEOLLE

JULKAISTU: 14:26 BST, 2. syyskuuta 2016, PÄIVITETTY: 14:48 BST, 2. syyskuuta 2016 [Linkki Wikipedia: British Summer Time (BST), ”Britannian kesäaika”]

Viraaliksi mennyt UFO-video Malesiasta

Aavemainen filmimateriaali siitä mikä vaikuttaa olevan UFO, on mennyt viraaliksi Malesiassa… ja poliisi on jo julistanut sen pötypuheeksi. Video näyttää kuinka valtavan kokoinen musta rakeinen esine vaikuttaa kiertelevän ympäri syrjäistä kylää. Kuin suunnaton avaruusalus vuoden 1996 jymymenestyksessä  Independence Day, se tekee hitaasti tiensä poikki taivaanrannan. [Linkki Wikipedia: Independence Day – Maailmojen sota (elokuva)]

Se lipuu vaarallisesti lähellä maaperää ennen katoamistaan yöhön. Silti vain muutamaa hetkeä myöhemmin se pyörähtää ympäri ja syöksyy takaisin tarkastellakseen malesialaista maaseutua lähempää. Kyläläisten kuulee huutavan ällistyneinä kun UFO liikkuu väistääkseen joitakin pitkiä puita, ennen kuin video katkeaa.

Paikalliset ja poliisin toiminta

Mysteerimäisen filmimateriaalin kuvasivat raporttien mukaan paikalliset Kuala Kraissa, Malesian koillisosassa Kelantanin osavaltion sisäosassa. Lyhyessä aiemmin tällä viikolla otetussa videoleikkeessä kirkas valo säteilee ulos lautasen keskeltä. Poliisi on kuitenkin tänään julistanut pötypuheeksi käsityksen UFO-havainnosta. [Linkki Wikipedia: Kuala Krai (kaupunki)] [Linkki Wikipedia: Kuala Krai (piirikunta)] 

Uutistoimittajan järkeenkäypä selitys videolle

Johtava ylitarkastaja Abdullah Roning sanoi, että ”video levisi tiettyjen asianosaisten toimesta ilman tietoa miksi”, lisäten vielä että heidän kanssaan ei ole tehty asiasta raporttia. Alun perin videota väitettiin virheellisesti Malesian kansallisen uutistoimiston (BERNAMA) tekemäksi. Järkeenkäypä selitys filmiaineistolle on, että se on pila, joka on luultavasti tehty sattumaan samaan aikaan Malesian oman itsenäisyyspäivän [Independence Day] kanssa, joka on elokuun 31. päivänä. [Linkki Wikipedia: Hari Merdeka] [Linkki Wikipedia: Bernama (Malaysian National News Agency, ”Malesian kansallinen uutistoimisto”]

Alkuperäisen uutisjutun video- ja kuvagallerialinkkien kuvatekstien käännökset 

Videolinkin kuvateksti: Omituinen filmimateriaali Malesiasta näyttää jättiläismäisen UFOn leijailemassa.

Seitsemän kuvan gallerian kuvateksti: Independence Day: Aavemainen filmimateriaali siitä mikä näyttää olevan UFO, on mennyt viraaliksi Malesiassa.

Toisen seitsemän kuvan gallerian kuvateksti: Poliisi on julistanut pötypuheeksi käsityksen UFO-havainnosta sen jälkeen kun paikalliset alkoivat mennä paniikkiin.

Kolmannen seitsemän kuvan gallerian kuvateksti: UFO lipuu vaarallisen lähellä maaperää ennen katoamistaan yöhön.

Neljännen seitsemän kuvan gallerian kuvateksti: Kyläläisten kuullaan huutavan ällistyneinä kun UFO liikkuu väistääkseen muutamia pitkiä puita.

Viidennen seitsemän kuvan gallerian kuvateksti: Aiemmin tällä viikolla otetussa lyhyessä videoleikkeessä kirkas valo säteilee ulos lautasen keskeltä.

Lopuksi

Jaa tai kommentoi tätä artikkelia: Webissä pyyhältää jättiläismäinen UFO, joka on kuvattu leijailemassa Malesian maaseudulla.

Bill Sleasman, Seward, Alaska: UFO, ”tähtialus”

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

”Olen nähnyt sen mitä jotkut ihmiset nimittävät ufoiksi”

Bill Sleasman: Olen Bill Sleasman, asun Sewardissa Alaskassa. [Linkki Wikipedia: Seward] Työskentelen kalankäsittelylaitoksessa. Olen ollut Alaskassa vuodesta 1984 lähtien, lähes 36 vuotta. Olen viettänyt koko elämäni tehden työtä ulkona. Minä en usko meidän olevan maailmankaikkeudessa yksin. Alkuperäiskulttuurit sanovat nähneensä asioita vuosia, siis sellaisia kuin isojalka, ufot ja mitä ikinä. Minä en ole isojalkaa koskaan nähnyt, mutta olen nähnyt sen mitä jotkut ihmiset nimittävät ufoiksi. Olen nähnyt sen omin silmin. Ne ovat tuolla.

Sotilashelikopteri

Bill Sleasman: Istuskelin mökilläni vähän ennen pimeän tuloa, päivänvaloa oli yhä. Kuulin sotilashelikopterin äänen, joten menin ulos kiikarit kädessäni tutkimaan mitä siellä oli meneillään. Mielestäni oli outoa, että siinä mustassa helikopterissa ei ollut lainkaan merkintöjä, ei kirjoitusta, ei kirjaimia, ei mitään, täysin musta. Katselin sitä jonkin aikaa nähdäkseni mitä he olivat tekemässä, he vain olivat siinä ja leijailivat.

”Siellä oli kuin tähtialus”

Bill Sleasman: Siellä oli kuin tähtialus. Se kapine oli valtavan kokoinen, todennäköisesti 1500 jalkaa [457 metriä] pitkä, 400 – 600 jalkaa [123 – 182 metriä] poikkimitaltaan, luultavasti 300 – 350 jalkaa [91 – 107 metriä] leveä.  Se oli suuri, se oli kaunis. Se oli väriltään tavallaan harmaan hopeinen. Siinä oli tavallaan timantin tapainen kristalli suoraan keskellä sen pohjaa, joka lähetti sinistä ja valkoisen punaisia valoja. Istuin siinä sitä katsellen, olin että ”voi minun luojani”. Se vain oli siinä ja leijaili, neljännesmailin [402 metrin] päässä talostani, tai lähempänä.

Outo tunne

Bill Sleasman: Tunsin oudon tunteen, lähes kuin energiantyyppisen voiman. En ollut varma mitä se oli, en ollut tuntenut sellaista koskaan ennen, tuntui melkein kuin kehoni olisi tavallaan humissut. Kun olin katsellut sitä muutaman minuutin, menin tuossa vaiheessa talooni. Soitin naapureilleni ja kysyin: ”Hei, tehkää minulle palvelus, että en ole hullu. Katsokaa taloni ylle. Kertokaa jos näette sen mitä minä ajattelen näkeväni.” He sanoivat minulle näkevänsä, myös he olivat shokissa. Lopetin puhelun, menin ulos, asetin tuolin pihamaalle. Istuin siinä ja katselin sitä useita tunteja.

Ihmiset KSRM-radiossa

Bill Sleasman: En itse asiassa muista sen kapineen lähtöä. Kaikki minkä tiedän on se, että olin takaisin talossani. En muista sitä kaikkea. Kun olin menossa seuraavana aamuna töihin, kuuntelin KSRM-radiota. Ihmiset kaikkialta tuolta alueelta ilmoittivat nähneensä edellisenä yönä valoja. Minulla ei ollut silloin epäilystäkään, että se oli sama kapine jota minä olin istuskellut katselemassa luultavasti puolitoista tuntia. Sen nähneitä ihmisiä oli paljon.

Hulluksi leimaaminen

Bill Sleasman: Kukaan ei koskaan esittänyt mitään teorioita, enkä sellaisia kysynyt, koska sinähän tiedät, 30 vuotta sitten ihmiset leimasivat: ”Hän on hullu.” Asevoimien kaverit olivat siinä helikopterissa, kyse oli pakko olla asevoimista. Minulle oli ilmiselvää, että he seurasivat sitä ufoa, he jäljittivät sitä. Ymmärrän, että viranomaisemme eivät halua kertoa ihmisille, koska useat ihmiset eivät halua uskoa. Mutta ne ovat tuolla, luottakaa minuun, minä olen nähnyt, ne ovat olemassa. Syy siihen miksi ajattelen Alaskassa olevan niin paljon ufohavaintoja kuin niitä on ollut, on se, että kyseessä on todella, todella, suuri osavaltio. Täällä on paljon paikkoja joissa piilotella, jos he eivät halua heidän näkevän itseään, niin sinä et tule niitä näkemään.

Näkemällä uskoo

Bill Sleasman: Minä olen tässä kertomassa teille, että se kapine oli todellinen, se oli erittäin suuri. Minä olin tavallaan pökerryksissä siitä. Se vain oli siinä, leijaili, ei ääntä. Näin sen omin silmin, näkemällä uskoo. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin mitään tuollaista. Olen nähnyt valoja taivaalla ja niiden pysähtyvän tuolla tavalla. Olen sulkenut pois satelliitit ja lentokoneet ja jotkin muut, mutta en ollut koskaan huolestunut mistään. Minä näin mitä minä näin, niin asia on, vien asian hautaani.

Radion puheohjelman juontaja Bob Bird, KSRM-radio, Soldotna, Alaska

Bob Bird: Olen Bob Bird, olen Nikiskistä Alaskasta. Olen radion puheohjelman juontaja. Tämä yhteisö on melko suuri, meillä on 40 000 ihmistä välittömällä kauppa-alueellamme. Ohjelma ottaa vastaan puheluita lähes mistä tahansa aihepiiristä. Tuona yönä sadat ihmiset näkivät outoja valoja. Valot leijailivat paikallaan, ne liikkuivat, ne liikkuivat vaakasuoraan, ne liikkuivat pystysuoraan. Ne loivat heijastumia vesiin. Sadat ihmiset näkivät ne.        

Radiolähetyksessä Bruce

Radion puheohjelman juontaja Bob Bird: Bruce on nyt lähetyksessä, Bruce olet livenä lähetyksessä.

Bruce: Joo. No, tuota… Katselin ja näin valoja puissa, ajattelin että mitä helvettiä tuo on?

Bob Bird: Mitä sitten tapahtui?

Bruce: No, ne vain menivät ohitseni ja se oli siinä.

Toinen radioon soittaja

Bob Bird: Olet livenä lähetyksessä.  

Soittaja 2: Joo. Näin joitakin outoja valoja yläpuolella, olisiko ollut noin keskiyön paikkeilla, keskiyöstä klo yhteen. Joten… tarkoitan… Valot liikkuivat oudon kaavan mukaan, en ole nähnyt sellaista koskaan ennen.

Kun kaikki puhuvat samasta asiasta…

Bob Bird: Meillä on öljynporauslauttoja, mutta ne eivät ole lähelläkään siellä missä nämä valot nähtiin, eivät edes siinä suunnassa. Helikopterit tietenkin tulevat ja menevät, palvelevat öljynporauslauttoja, mutta… Ne ihmiset joiden kanssa puhuin, jotka tosiasiassa näkivät sen, sanoivat että valojen nopeudella ja liikuteltavuudella ei ollut todellakaan mitään tekemistä helikopterin kanssa. Kuka tahansa yksittäinen henkilö voi erehtyä, mutta kun… sinähän tiedät… kaikki asuvat kansalaiset puhuvat samasta asiasta… Sille on annettava silloin jotain uskottavuutta.

Tapaus Elsa Koutonen ja Alli Koutokangas, ufokokemus, Suomi

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (8:41 – 12:05). Kääntäjä on korjannut murretta osittain enemmän kirjakieleen vieraskielisten käännösten helpottamiseksi. TV-haastattelussa on käytetty sisaruksista sukunimiä Koutonen ja Koutokangas. [Linkki Wikipedia: Suomi]

Herätys yöllä, ääni kuin ämpärin pohjalta

Elsa Koutonen: Niin. Kun minut herätettiin yöllä. Uutiset kuunneltiin kymmenen aikaan ja yöllä tuli joku. Ja kun minä nukuin oikealla kyljellä, otettiin vasemmasta olkapäästä kiinni. Ja joku sanoi minulle, se vähän ravisteli olkapäästä ja sanoi, että ”Herää, herää!”. Se tuli niin kuin jostakin ämpärin pohjalta se ääni. Ja samassa kun minä aukaisen silmät, ei, ei siellä voinut kukaan katsoa, siellä oli niin kuin olisi aurinko paistanut siellä sisällä.

”Voi mikä siellä oli: semmonen pallo”

Elsa Koutonen: Ja kun minä tulen tuossa kynnyksen tykönä, niin minä katson tuonne metsään suoraan, niin voi mikä siellä oli: semmonen pallo. Minä Allille huusin, minun siskolle tuonne sänkyhuoneeseen, että ”tuu hyvän nähen kahtoon mikä täällä on, että näätkö sinä samanlaisen minkä minä? Jos tuo on Kuu, niin silloin se on pudonnut radaltaan alas. Ja jos se vielä puoli metriä… kun se oli kiinku kolme metriä maasta ylös, yläpuolella. Jos se vielä puoli metriä laskeentuu, niin se Maan vetovoima vettää ja silloin myö ollaan räjähtäny, ja meitä ei oo varmaan aamulla ylläällä ennää, eikä meitä taija täällä ennää ollakkaa”. Minä sanoin siskolle sitten kun sitä niin rupes nukuttammaa, se kymmenisen minuuttia siinä kahto, minä sanoin että ”paa nyt käjet kumminki ristiin, että meitä ei taija ennää aamulla täällä olla”.

Palovamma

Alli Koutokangas: Kyllä se oli ihmeellinen paikka se että kö minä sillon panin, rupes niin väsyttämmää niin että tuntu että minun silimät männöö väkisellä umpeen, sillon illalla, aivan siinä puoli yheksän maissa. Ja minähän panin nukkumaan, niin sisko tullee sitten herättämmään puoli kahen aikana, että tuu kahtoon että mikä tuolla on, tuolla nii metsässä. No, että onko se Kuu vai mikä se oikein on? Ja minähän tulin sitten ja sanoin, että ”ei tuo Kuu oo, että se niin kirkas, niin että eihän siihen tuota nii voi kahtuakkaan”. Sitten minä pistin vasemman käjen näin jotenkin siihe [silmien eteen], niin että tuota, kun tuntu että silimii ottaa, se oli semmosta, niin, niin.

Uskooko Pikkarainen Nivalan terveyskeskuksessa ufoihin?

Alli Koutokangas: Parin päivän päästä rupes sitten nouseen tähän [ranteeseen] semmonen kymmenen senttiä, niin semmonen palovamma. Ja sitte mä lähin kö se tuntu vaa että se kuumentaa ja kuumentaa niin kovasti, ni mä lähin sitte tuonne Nivalan terveyskeskuksee. Minä olin siellä, Pikkaraiselle sain ajan. Pikkarainen sano että ”onko sinua jokin pistäny tuohon?” Minä sanoi, että ”ei siihen oo mikkään pistäny, niin, niin.” Minä sitten rupesin silleki puhumaan, että niin että uskooko hän noihi ufoihin ja tällä lailla, mutta ei se siihe sen, kyllä se kuunteli sitä vaa. Ja se anto mulle sitten sitä antibioottitabletteja, minä söin ne, niin se sitte meni pois, mutta minusta tuntuu että sitä näkkyy vieläki vähäsen siinä semmosta tummaa tässä [ranteessa].

CBS 8 TV–uutiset, San Diego (2022): Pentagonin uforaportti ja tähtitieteen professori Douglas Leonard

Linkki käännettyyn uutisjuttuun: LINKKI.

Pentagonin raportti ufohavainnoista

Uutisankkuri 1: Uskokaa tai älkää, mutta Pentagon julkaisi juuri raportin ufohavainnoista.

Uutisankkuri 2: Se sisältää ihmisten tekemiä raportteja joissa väitetään, että havainnot jättivät heille vakavia terveysongelmia. Sanomalehtiyhtiö The Sun sai 1500-sivuisen raportin neljä vuotta sen jälkeen kun he olivat pyytäneet asiapaperia. [Linkki Wikipedia: The Sun]

Uutisankkuri 1: Neljä vuotta! CBS 8 –uutisten Jasmine Ramirez otti tuon Pentagonin raportin ja kysyi paikalliselta tähtitieteilijöiltä mitä he ajattelevat uusista löydöksistä. [Linkki Wikipedia: Tähtitieteilijä]     

Uutistoimittaja Jasmine Ramirez: Oikein, suurin kysymykseni tähtitieteen laitokselle täällä San Diegon osavaltiossa on se, että antaako raportti mitään vahvistusta sille että muukalaisia saattaisi olla olemassa. Kuvitelkaa katselevanne yötaivaalle ja teille jää hermovaurio tai sähköiskun tunne. Nuo ovat muutamia ufojen aiheuttamia vaikutuksia Pentagonin raportissa.

Tähtitieteen professori ja kansainvälisen avaruusaseman seikkailut

Tähtitieteen professori Douglas Leonard: Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä oli tavallaan ensimmäinen kerta kun olen nähnyt valtiovallalta tulevan jotain millään tavalla virallista jossa puhutaan tällaisista asioista. 

Uutistoimittaja Jasmine Ramirez: Douglas Leonard on tähtitieteen professori, hän piti torstai-iltana tähtienkatselijoiden kokoontumisen, jossa hän antoi yhden selityksen mikä ufohavainto voi joskus olla.

Tähtitieteen professori Douglas Leonard: Useimmat tuota [uutiskuvissa näytettyä] katsovat sanoisivat, että ”arvelen nähneeni juuri ufon, en ole nähnyt tuollaista koskaan ennen”, mutta 1 % meistä tietää sen olevan kansainvälinen avaruusasema. Se tekee muutaman yön välein tuollaisen [uutiskuvissa näytetyn] ohituksen.  

Kyselevät opiskelijat

Uutistoimittaja Jasmine Ramirez: Hänen opiskelijansa sanovat, että Pentagonin asiakirjat johdattivat heidät lisäkysymyksiin.

Haastateltu opiskelija: Me emme tiedä vieläkään onko toisilla valtioilla superedistyksellisiä lentokoneita tai sellaista jota me emme pysty havaitsemaan.

Uutistoimittaja Jasmine Ramirez: Raportissa vahvistetaan, että tapaukset oli ilmoitettu tarkasti ja että lääketieteellistä dataa kerättiin. Jotkut ihmiset ilmoittivat halvauksista, ajan kadottamisen huomioista ja heidän kehoihinsa jääneistä jäljistä. Se jättää tieteilijät raapimaan päitään.

Tähtitieteen professori ja Venuksen seikkailut

Tähtitieteen professori Douglas Leonard: Nämä asiat pysyvät tavallaan mysteereinä, tutkit ja tutkit ja joskus et saa koskaan hyvää vastausta.

Uutistoimittaja Jasmine Ramirez: Ja jos ajattelet sinulla olleen ufohavainto, niin professori Leonard sanoo, että se on saattanut olla itse asiassa planeetta Venus, sillä on loisto joka sekoitetaan usein muukalaisten avaruusaluksiin. CBS 8 –uutisille täältä San Diegon osavaltionyliopistolta raportoi Jasmine Ramirez. [Linkki Wikipedia: San Diegon osavaltionyliopisto]

abc27 News TV-uutiset, Stephanie Wilkerson: UFO videokuvassa

Linkki käännettyyn uutisjuttuun: LINKKI.

Kumma juttu Dauphinin piirikunnassa

Uutisteksti: Mikä tuo taivaalla oleva on?

Uutisankkuri Flora Posteraro: Dauphinin piirikunnassa on kumma juttu. Tunnistamattomia valoja leijailee Lower Paxtonin kaupungin naapurustossa. [Linkki Wikipedia: Lower Paxton, Pennsylvania] [Linkki Wikipedia: Dauphinin piirikunta]

Uutisankkuri Valerie Pritchett: Nainen todisti ja tallensi tuon tapahtuman. Hän kutsui myös poliisin ja naapurinsa varmistaakseen, että hän ei kuvittele näkevänsä asioita. Mark Hall livelähetyksessä Dauphinin piirikunnasta. Mark, kerro lisää.

Uutistoimittaja Mark Hall: No, Stephanie Wilkerson asuu tässä takanani olevassa naapurustossa. Monet ihmiset haluavat pitää jotkut asiat itsellään, mutta hän halusi muiden ihmisten uskovan sen mitä hän näki viime yönä.

Stephanie Wilkersonin video

Stephanie Wilkerson: Minä näytän teille [puhelimestani videokuvaa] ufosta jonka näin viime yönä.

Uutistoimittaja Mark Hall: Stephanie Wilkerson sanoo, että hän nautiskeli maanantai-iltana viinilasillisesta kuistillaan kun hän katsoi taivaalle ja näki jotain.

Stephanie Wilkerson: Ajattelin sen olevan lentokone siihen saakka kunnes tajusin että se ei liiku. Katselin sitä noin 20 minuuttia. Aloin huomata sen vaihtelevan värejä.

”Ei se planeetta ole”

Uutistoimittaja Mark Hall: Stephanie ei tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella, joten hän alkoi kuvata sitä matkapuhelimellaan ja kutsui miehensä ulos saadakseen hänen mielipiteensä. Wilkerson ajatteli olevan hyvä idea kutsua heidän naapurinsakin.

Stephanie Wilkerson: Hän oli ihmeissään. Hän meni hakemaan kiikarinsa, koska hän ajatteli sen olevan ensin planeetta. Sitten hän sanoi, että ”ei, se muuttui keltaiseksi, ei se planeetta ole”.

Uutisteksti: Stephanie Wilkerson näki ufon, mysteerivalot tallennettu kameralla.

Poliisit paikalle

Uutistoimittaja Mark Hall: Useita minuutteja oli kulunut. Stephanie päätti että oli aika soittaa Lower Paxtonin parhaimmistolle, poliisikonstaapeli saapui minuuteissa.     

Komisario Gary Seefeldt, Lower Paxtonin poliisilaitos: Hän meni sinne ja näki ne ilmeisesti myös, joten hän kutsui ylikonstaapelin ja poliisikorpraalin telemaan vahvistamaan sen mitä hän näki. [Linkki Wikipedia: Corporal (poliisi), ”poliisikorpraali”]   

Stephanie Wilkerson: Toinen konstaapeli saapui, hän sanoi saman asian. Hän katsoi sitä kiikareilla ja se alkoi liikkua.

Ääni videotallenteelta: ”Hänen on nähtävä tämä.”

Uutistoimittaja Mark Hall: Poliisi soitti Fort Indian Towngapiin ja Harrisburgin kansainväliselle lentoasemalle, mutta niiltä molemmilta annettiin ymmärtää että heillä ei ollut lentokoneen aktiviteettia ilmassa siihen aikaan. Kyseessä oli suppea tapausraportti. [Linkki Wikipedia: Harrisburg International Airport, ”Harrisburgin kansanvälinen lentoasema”]

Komisario Gary Seefeldt, Lower Paxtonin poliisilaitos: Meidän konstaapelimme näki jotain mikä oli yötaivaalla epätavallista.

UFO, ”voitte uskoa tai olla uskomatta”

Stephanie Wilkerson: Minä en tiedä muuta kuin että minua pelottaa.  

Uutistoimittaja Mark Hall: Stephanielle tunnistamaton lentävä esine ei tarkoita avaruusalusta jonka sisällä on muukalaisia, mutta hän ihmettelee.

Stephanie Wilkerson: Kun näin sen, niin nyt minä uskon.

Uutistoimittaja Mark Hall: Mihin?

Stephanie Wilkerson: Ufoihin.

Uutistoimittaja Mark Hall: No, te voitte uskoa tai olla uskomatta, minä puhuin toisen naapurin kanssa hieman aiemmin tänään, tuo nainen sanoi miehensä nähneen sen kapineen viime yönä ilmassa ja mies ajatteli sen olevan helikopteri, joten… minä en tiedä… Ehkä jos te katsotte ylöspäin tänä yönä, niin te saatatte nähdä sen kapineen. Flora, minä en tiedä, meidän täytyy vain tavallaan odottaa ja katsoa, palataan studioon.

Drone?

Uutisankkuri Flora Posteraro: Mark, mikä ikinä se kapine onkaan… Mark, olisiko se voinut olla drone? Olemme kuulleet paljon viimeaikoina paljon droneista taivaalla. [Linkki Wikipedia: Drone]

Uutistoimittaja Mark Hall: No, se on mahdollista. Ensinnäkin, poliisi soitti eilen Fort Indian Towngapiin nähdäkseen oliko sotilasdrone mahdollisuus. He ilmoittivat, että heillä ei ole ilma-aluksia tai drone-aktiviteettia. [Linkki Wikipedia: Miehittämätön sotilaallinen ilma-alus] Me tiedämme monilla olevan pienemmän version leludroneja, joten on vaikea määrittää oliko asia niin. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (miehittämätön ”sotilaallinen drone”)]

Toinen havainto

Uutistoimittaja Mark Hall: Minulla oli myös mahdollisuus keskustella toisen herrasmiehen kanssa, joka asuu tuossa suoraan takanani. Hän sanoo, että he näkivät sen kapineen perjantaina, joten tämä oli toinen havainto. Täällä asuu paljon porukkaa, ehkäpä etsien SITÄ uudelleen tänä iltana. Meidän täytyy odottaa ja katsoa.

Uutisankkuri Flora Posteraro: Mikä ikinä SE KAPINE onkaan… Mark, kiitos että puhuit meille Dauphinin piirikunnasta.

Tapaus tuntiopettaja Aimo Ivanoff, Suomi: ”Olin tulossa Siivikon ja Puhoksen kouluilta autolla puolenyön jälkeen”  

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (12:05 -14:32).

”Hänet hypnotisoitiin hänen muistinmenetyksestään johtuen”

Selostaja: Myös Suomessa on tullut päivänvaloon kasvava määrä abduktiotapauksia. [Linkki Wikipedia: Ufosieppaus] Yksi tapaus huolestuttaa: Aimo Ivanoff. Hänet hypnotisoitiin hänen muistinmenetyksestään johtuen. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (hypnotisointi, muistinmenetys)] Vaikuttaa siltä, että hänen autonsa oli noussut ilmaan pilvessä. Kuten monet muutkin kontaktihenkilöt, Aimo Ivanoff on parapsyykkinen. [Linkki Wikipedia: Parapsykologia]

Auto menee sumuseinämän sisään

Aimo Ivanoff: Olin tulossa Siivikon ja Puhoksen kouluilta autolla puolenyön jälkeen. Olin näillä kouluilla tuntiopettajana. Ja kun auto ylitti tämän Iijoen sillan, silloin näin edessäni sumuseinämän. [Linkki Wikipedia: Iijoen rautatie- ja maantiesilta] Ja kun auto sukelsi tänne sumuseinämän sisälle, tapahtui jotakin merkillistä. Auto lähti nousemaan ylöspäin. Se kulki käsittääkseni huimalla nopeudella ja ensin, ensin, oli aivan pimeä. Ja sen jälkeen oli tämmönen niin kuin kirkkaan sininen, sininen kenttä, auto meni sen läpi. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (kenttä)] Ja sitten tuli taas pimeä ja mä näin kuunku kirkkaita valopisteitä, jotka lähenivät ja loittonivat.

”Auto laskeutui tälle oudolle kamaralle”

Aimo Ivanoff: Ja heräsin siitä kun huomasin, että oli vähän kuunkuin hämärää. Ja tuota, ja, auto laskeutui tälle oudolle kamaralle. Ja sitten minä aloin silmäilemään, että minkälaiseen paikkaan mä olen niin kuin joutunut.  Auto oli jonkunlaisessa laaksossa. Joka puolella oli vuoret ja tuota, ja mä vilkasin maata, se oli niinko punasta kiveä tai soraa ja, ja huomasi että se oli suurilla halkeamilla, jopa viiden sentin halkeamilla. Ja mä ajattelin mielessäni, että tässä paikassa ei, ei ihminen voisi elää, että ei ainakaan tässä vettä saisi.

”Kaksi henkilöä”

Aimo Ivanoff: Sitten mä huomasin, että vasemmalta puolen, sieltä vuorenkylkeä alas tuli kaksi henkilöä. Heillä oli suuri pää, eikä ollut hiuksia ollenkaan, suuret silmät, joissa ei ollut niinko pupilleja, ja tuota, pieni nenä, ja, ja, ja, suu, pieni suu, ei ollut huulia ollenkaan. Ja heidän ihonväri oli aika vaalea. Tämän ensimmäisen matkan aikana minusta otettiin sitten näytteitä. Oikeasta käsivarresta otettiin niinko viisi, viisi näytepalaa, noin, noin, noin puolen sentin välein, ja niistä on todistus tuossa.

Poliisikonstaapeli Herbert Schirmer puhuu kuinka hänet otettiin ufon kyytiin Nebraskassa 3.12.1967

Linkki käännettyyn puheeseen: LINKKI. Kääntäjä on lisännyt puheeseen väliotsikoita. Käännös on tiivistelmä.

Yö, ”näin edessäni joitakin vilkkuvia valoja”

Herbert Schirmer: Tapahtuma-aika oli arvellakseni klo 02:30 yöllä, mutta noin klo 02:20 olin tarkistamassa juuri kahta huoltoasemaa. Lähdin jälkimmäiseltä huoltoasemalta, tein tsekkauksen mennäkseni valtatielle. Olin radioyhteydessä Wahoon sheriffintoimistoon, kerroin heille kaiken olevan varmistettu. [Linkki Wikipedia: Wahoo, Nebraska] Ajoin valtatielle ja laitoin mikrofonin pois, jolloin näin edessäni joitakin vilkkuvia valoja. Aluksi se vaikutti olevan mielestäni kuorma-auto, niin ajattelin.

”Valot alkoivat nousta ylös ilmaan”

Herbert Schirmer: Kun pääsin lähemmäksi ja laitoin partioautosta päälle kaukovalot, niin se esine, ne valot alkoivat nousta ylös ilmaan noin 40 jalan [12 metrin] korkeudelle. Arvelen olleeni siitä noin 50 jaardin [46 metrin] etäisyydellä. Ne valot vilkkuivat ja ne muuttuivat suuremmiksi, kun pääsin lähemmäksi. Vaikutti siltä kuin hytin ikkunoista olisi tullut punaisia vilkkuvia valoja, jotka tavallaan kiersivät aluksen ympäri. Sen keskikohdan ympäri meni tavallaan kuin muotinäytöksen lava. Se oli muodoltaan kuin amerikkalainen jalkapallo, hyvin metallinen, kuin erittäin kiiltävä puskuri, siis kuin kiillotettu auton puskuri. Sen alta tuli tavallaan punertavan oranssi hehku.

Valkoinen välähdys ja veto

Herbert Schirmer: Sitten tuli valkoinen välähdys, se tuli minun luokseni partioautoon, tuntui siltä kuin meitä olisi vedetty. Ja meitä vedettiin, tiedättehän. Meitä vedettiin ylös vasemmalla puolella tietä ollutta penkkaa kohti sitä peltoa, siis autoa ja minua. En tuntenut mitään. Aluksi tunsin oloni hölmistyneeksi ja järkyttyneeksi, sitten tunsin tavallaan kihelmöintiä. Kun auto ja minä liikuimme ylös pengertä sille pellolle, niin se esine laskeutui ja alas tuli jotkin jalat, se asettui niiden varaan. Minä vain istuin siinä liikkumattomana, en pystynyt liikkumaan. Minulla saattoi olla jopa suu auki, en muista. Olin todennäköisesti peloissani.

Luukku avautuu, olennot tulevat partioautolle

Herbert Schirmer: Avautui luukku. Luukusta tuli ulos valo. Alas tuli hahmo / vartalo, joka näytti muodoltaan ihmisolennolta. Tuo hahmo alkoi kävellä kohti partioautoa esine molemmissa käsissään. Kädet ne vaikuttivat olevan. Hän käveli suoraan kohti partioautoa. Hänen tuota tehdessään ulos tuli toinen hahmo, joka alkoi myös kävellä kohti partioautoa.

Tuo olento pääsi eteeni, siis käveli partioauton eteen se esine kädessään, joka näytti vetelän soikean tyyppiseltä, näytti kuin sen edessä olisi ollut linssi. Ainoa asia mitä pystyin ajattelemaan, oli: ”voi minun Jumalani, mitä nyt tulee tapahtumaan?” Ulos tuli vihreä valo, kaikkialle auton päälle, sitten se meni tavallaan sisään uudelleen. Tunsin silloin tuntoaistimuksen ja sitten en tuntenut mitään, aivan kuin vain olin siinä ja se siitä.

Se toinen olento alkoi kävellä kohti autoa. Istuin katsoen suoraan eteenpäin, en pystynyt liikuttamaan edes päätäni. Hän käveli auton luo. Ikkuna oli veivattu noin 3 / 4 alas. Hänellä oli esine kädessään, hopeanvärinen esine, joka näytti kuin suurelta kynältä, jonka päässä oli pyöreä pallo. Hän painoi sen vasten kaulani sivua, tunsin siitä hieman kipua, sanoin ”auts!”. Sitten hän astui taaksepäin ja minä istuin siinä. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (käärme, ”serpentti”)]

”Oletko sinä tämän kaupungin vartiomies?”

Herbert Schirmer: Hän avasi auton oven ja meni näin [ei näy]. Minä nousin ylös pois partioautosta. Katselin häntä ja hän katseli minua. Hän kysyi: ”Oletko sinä tämän kaupungin vartiomies?” Minun vastaukseni kuului: ”kyllä, sir”. Hän sanoi: ”Tule kanssani vartiomies”.

”Aloimme liikkua kohti sitä avaruusalusta”

Herbert Schirmer: Me aloimme liikkua kohti sitä avaruusalusta, se tuntui siltä kuin olisin kävellyt ilmassa. Pääsimme sille luukulle, josta mennään avaruusaluksen sisään. Me vain tavallaan leijailimme ylös ensimmäiselle tasolle.

Pyöreässä huoneessa

Herbert Schirmer: Hän sanoi minulle: ”Vartiomies, tule kanssani, me olemme pyöreässä huoneessa.” Siellä oli paljon sylintereitä, noin 4,5 jalkaa [1,4 metriä] korkeita ja noin kaksi jalkaa [60 cm] leveitä, ne ympyröivät koko huonetta. Sen läpi kulki tavallaan kuin kaapeli, niiden läpi kulki kaksi kaapelia. Ne näyttivät minun mielestäni korkeilta paristoilta. Sen huoneen keskellä oli valtavan kokoinen kotelokoppa tai tämän muotoinen esine [ei näy], tiedättehän, joka pyöri, se huokui kuin sateenkaaren värejä ja oli noin 20 jalkaa [6 metriä] pitkä. Vaikutti siltä, että nuo kaapelit tulivat ylös ja yhdistivät kaksi möhkäle-esinettä, jotka laskeutuivat alas sen kustakin päästä.

”Meidän aluksemme toimii näin”

Herbert Schirmer: Me kävelimme siellä sisällä täyden ympyrän ja kysyin, että ”mikä tämä on?” Hän vastasi: ”Meidän aluksemme toimii näin.” Hän sanoi sen toimivan sähköisellä käännettävällä / reversiibelillä magnetismilla. [Linkki Wikipedia: Reversiibeli] [Linkki Wikipedia: Sähkömagnetismi] Sitten katsoin häntä ja hän sanoi: ”Tule kanssani vartiomies.” Me kävelimme takaisin sinne mistä olin tullut hänen kanssaan sisälle.  

Aluksen toisessa kerroksessa

Herbert Schirmer: Alas tuli lasilevy. Astuimme sen päälle, tunsin sen. Nousimme ylös aluksen toiseen kerrokseen. Ja kappas, en ollut nähnyt koskaan mitään sellaista ennen elämässäni. Siellä oli niin monen tyyppisiä laitepaneeleita ja tietokoneen tyyppisiä esineitä, että sitä oli vaikea uskoa. Se kartioesine oli suoraan lattian keskellä, siitä näkyi puolet, siitä näkyi puolet ylhäältä ja puolet alhaalta, siitä tuli punainen hehku, ei tavallaan leimahdus, vaan se tavallaan hiipui ja voimistui jälleen. Hän sanoi: ”Vartiomies, tule kanssani.” Me kävelimme näytön luo, joka oli ylhäällä huoneeksi sanomani kyljessä. Se oli tavallaan kuin TV-näyttö ja hän paineli joitakin nappuloita ja taisi kääntää joitakin katkaisijoita. En kiinnittänyt häneen kovin paljon huomiota, katselin näyttöä. Siihen ilmestyi joitakin tähtiä ja taivas. Hän laittoi sormensa ylös näin ja sanoi: ”Vartiomies, me olemme täältä.” Sitten hän laittoi kätensä takaisin alas. Hän ei sanonut missä, hän ei sanonut nimeä, hän vain osoitti sitä.

”Täällä olomme tarkoitus on saada sähköä”

Herbert Schirmer: ”Täällä olomme tarkoitus on saada sähköä.” Jonkin matkan päässä seisoskeli toinen olento. Mies kääntyi hänen puoleensa ja he molemmat katsoivat toisiaan. Hän alkoi painaa nappuloita alas ja sanoi: ”Vartiomies, katso!” Avaruusaluksen ulkopuolella oli antenni, joka oli suunnattu kohti tehoyksikköä. Ulos meni salama, en ole nähnyt sellaista väriä koskaan elämässäni, en osaa kuvailla sitä. Se meni ulos ja tuli takaisin. Se pysyi niin suunnilleen kolmen minuutin ajan, sitten se meni pois.

Hän kääntyi ja katsoi minua. Minusta tuntui siltä, että sain valtavan suuren määrän sanoja, joita en pystynyt ymmärtämään. Hän kurkotti ja kosketti minua olkapäähän. Hän tuntui todelliselta minua koskettaessaan, arvelen koskettaneeni sillä hetkellä häntä ja hän tuntui minusta todelliselta. Ja hän sanoi: ”Vartiomies, tule kanssani.” Kävelimme takaisin sen uloskäynnin luo, josta olimme tulleet ylös. Se lasilevy tuli jälleen alas.

Havainnointikannella

Herbert Schirmer: Menimme aluksen kolmanteen osaan, joka oli havainnointikansi, niin hän sanoi. Kun astelimme pois, hän sanoi: ”Vartiomies, tule kanssani.” Kävelimme sinne, seisoskelimme siellä ja katselimme ulos suuresta levystä, lasi-ikkunan tyyppisestä kapineesta. Suoraan sen edessä oli tyyliin hallintapaneeli ja kaksi tuolia, kuin hammaslääkärin tuolia, ei siis hammaslääkäreitä, mutta tuolin rakenne oli todella erinomainen, parempi kuin hammaslääkärin tuolin. Katsoimme siitä ikkunasta ulos. Pystyin näkemään yhden olennon kävelevän edestakaisin siellä missä minun partioautoni oli. Taisin sanoa, että ”vau”.

”Jonakin päivänä sinä itse tulet näkemään maailmankaikkeuden”

Herbert Schirmer: Hän kääntyi puoleeni ja hän sanoi jotain mitä en ymmärtänyt. Hän sanoi enemmänkin asioita joita en ymmärtänyt tai joista en saanut selvää, enkä ymmärrä vieläkään. Sitten hän osoitti kädellään kohti sitä lasi-ikkunalaattaa, kuten minä siihen viittaan, siellä oleviin tähtiin ja sanoi minulle: ”Vartiomies, jonakin päivänä sinä itse tulet näkemään maailmankaikkeuden, kuten minä olen nähnyt.” Hän kurkotti ja kosketti minua olkapäähän, tarttui olkapäähän, kuten miehet tekevät, johdattaakseen minut pois. Hän sanoi: ”Tule kanssani vartiomies.” Sitten hän pysähtyi ja sanoi: ”vartiomies”. Käännyin ympäri katsomaan häntä ja minusta tuntui kuin olisin saanut lisää jotain syötettä, jota en ymmärtänyt.

Ulos aluksesta

Herbert Schirmer: Sitten hän sanoi: ”Vartiomies, tule kanssani.” Kävelimme ja menimme alas, kokonaan ulos aluksesta. Kun pääsimme ulkopuolelle, se toinen olento alkoi kävellä takaisin kohti avaruusalusta ja meni sen kyytiin. Me kävelimme sillä välin kohti minun partioautoani. Pysähdyimme suoraan partioauton viereen ja käännyin katsomaan häntä. Hän katsoi minua. Silloin tuntui taas siltä, että otin vastaan syötettä, jonkinlaisia sanoja, joita en pystynyt ymmärtämään. Hän nosti kätensä, kääntyi ja käveli takaisin avaruusalukseen, leijaili ylös sisälle.

Lähtö

Herbert Schirmer: Se catwalk, muotinäytöksen lavan tapainen alkoi pyöriä, valot alkoivat vilkkua pois päältä ja päälle. Se punaisenoranssi hehku tuli sen alapuolelta, se alkoi nousta ilmaan. Se pääsi arviolta 100 jalan [30 metrin] korkeudelle ja ampaisi sitten suoraan pois näkyvistä. Minä olin peloissani, aloin tuntea olevani jälleen minä. Kun olin avaruusaluksen sisällä, minulla ei ollut luultavasti lainkaan tunteita. Kehoani kihelmöi, minä hikoilin, olin kuuma, tunsin pahoinvointia.

Takaisin poliisiasemalle

Herbert Schirmer: Menin takaisin partioauton sisään, käänsin sen ympäri ja suuntasin takaisin kohti poliisiasemaa. Yritin olla radioyhteydessä Wahoon sheriffintoimistoon matkallani suurella nopeudella takaisin poliisiasemalle. Ilmeni, että radio oli mykkä. Pääsin asemalle ja hyppäsin pois autosta. Kävelin nopeasti poliisiasemalle ja huomasin poliisiaseman seinäkellon kellonajan olevan yhden minuutin yli klo 03 yöllä. No, menin suoraan vessaan. Minun piti mennä vessaan juomaan vettä, koska minulla oli kuuma. Kävelin takaisin poliisiaseman päähuoneeseen. Meillä oli todella pieni poliisiasema.

”Minä näin klo 02:30 joulukuun 3. päivänä 1967 ufon”

Herbert Schirmer: Istuuduin sinne pöydän ääreen. Sytytin tupakan ja sanoin: ”Vau, mitä helvettiä tapahtui?”. Minulle tapahtui jotain. Näinkö minä todella lentävän lautasen? Tapahtuiko tämä minulle todella? Katsoin raporttilokiani. Muistin kaiken koulutukseni ja läpikäymäni: huolimatta kyseessä olleen luonteesta, laita se raporttikirjaasi, koska saatat tarvita sitä. Joten katsoin raporttikirjaani, otin kynän ja kirjoitin: ”Minä näin klo 02:30 joulukuun 3. päivänä 1967 ufon teiden 6 ja 63 risteyksessä. Uskokaa tai älkää.”

Kaksi ufoa pellolla

Herbert Schirmer: Klo 06:30 tuona aamuna toverikonstaapeli tuli ja selitin hänelle mitä minulle oli tapahtunut. Toverikonstaapeli sanoi: ”Minä uskon sinua. Kun olin kerran matkalla Wahoohon Nebraskaan, ajoin pitkin tietä, katsoin sivuun, niin kappas, pellolla seisoskeli laskeutuneena kaksi ufoa ja ne pienet vihreät miehet kävelivät siellä niiden ympärillä ja vilkuttelivat minulle.” Minä sanoin, että ”Paul, varmasti”.

”Paul, tämä on totuus”

Herbert Schirmer: Hän sanoi: ”Arvelen, että sinun ei pitäisi kertoa tästä kenellekään, koska kukaan ei tule uskomaan sinua, sinä tulet itse asiassa menettämään työpaikkasi, jos kerrot ihmisille.” Mutta minä sanoin: ”Paul, tämä on totuus.” Hän sanoi: ”No, monet ihmiset eivät halua hyväksyä totuutta.”

Kotona

Herbert Schirmer: Minä sanoin, että ”minä odotan päällikköä”. Hän vastasi, että ”ei, mene kotiin”. Menin kotiin. Minusta tuntui, että kehostani oli ammennettu kaikki tyhjiin, olin täysin kehoni ulkopuolella. Asetuin sohvalle makuulle. Kun asetuin siihen, niin minulle alkoi tulla humiseva / pörisevä tunne päähäni. Minusta tuntui kuin minua olisi… Kehossani oli painetta, en pystynyt liikuttamaan käsivarsiani, en pystynyt. Tiedätte kun yrittää avata suunsa, eikä pysty sanomaa ”apua”. Yritin sanoa, että ”apua”. Nukahdin. Sitten soi puhelin, siellä oli poliisipäällikkö. Päällikkö sanoi: ”Raahaa persuksesi asemalle, nyt heti! Mitä tämä on? Sanot nähneesi ufon.” Vastasin, että ”en voi hyvin, olen sairas, en tule poliisiasemalle.” Hän sanoi: ”Tulen sinne kohta”.

Pilkkaaminen alkaa

Herbert Schirmer: Seuraavaksi tulikin TV, lehdistö, sanomalehdet, tiedättehän, radioasemat. Alkoi tulla myös puhelinsoittoja. Kaksi päivää myöhemmin alkoi pilkkaaminen, uskokaa minua. Eräs mies oli juossut kolme korttelia, hän puuskutti ja puhkui, hän omisti Goodyear-rengaskaupan Ashlandissa Nebraskassa Hän kysyi: ”Herb, voitko auttaa minua? Jos koskaan vielä näet toisen lentävän lautasen ja se laskeutuu, niin kerro minulle, haluan myydä heille rengassetin.” Puhelin soi: ”täällä planeetta Mars”, tehän tiedätte, tarkoitan että todella naurettavaa.

Eräs kirjoja myynyt herrasmies kysyi minulta, että ”oletteko Herbert Schirmer?” Vastasin, että ”kyllä”. Hän sanoi: ”Minun nimeni on se ja se, minut otettiin poliisin partioauton kyytiin.” Tuo oli mielestäni siistiä.

Yhdysvaltain ilmavoimat, projekti Blue Book

Herbert Schirmer: Yhdysvaltain ilmavoimat, mannermaan komitea, projekti Blue Book, tai miten se sanotaan. Tutkimustiimi tuli Ashlandiin Nebraskaan tutkimaan minua, herrasmiehet nimeltä John Ahrens, joka on ystäväni ja herrasmies nimeltä Roy Craig, joka on fyysikko. John Ahrens luultavasti löi minua, mutta hän olikin kallonkutistaja, siis psykiatri. Hänellä ja minulla oli pitkiä keskusteluja. Hän käski minun kertoa kertomukseni yhä uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Ja minä kerroin. He löysivät lokistani sen 25 minuutin aikavälin. John kysyi: ”Herb, mitä sinulle tapahtui aikavälillä klo 02:30 – klo 03 joulukuun 3. päivänä vuonna 1967, tai vähän ennen klo kolmea aamulla?” Katsoin häntä enkä pystynyt sanomaan mitään, koska en muistanut.

Boulderin UFO-tiimi ja Leo Sprinkle

Herbert Schirmer: Hän sanoi, että ”sinun täytyy tulla Boulderiin”. [Linkki Wikipedia: Boulder (Colorado)] Vastasin, että ”okei”. He veivät minut Boulderiin. Tapasin siellä UFO-tiimin, paljon ihmisiä, jotka tekivät minulle paljon kokeita. Hypnotisoija, tohtori nimeltä Leo Sprinkle johti minulle tehtyä aikaregressiohypnoosia. Siinä löydettiin pieniä yksityiskohtia siitä, että olin todellakin ollut sen avaruusaluksen sisällä ja olin tosiasiassa viestinyt heidän kanssaan. [Nettihakusana: Leo R. Sprinkle (psykologi ja ufokontaktikokemusten tutkija)]

He soittivat sen nauhan minulle, se järkytti minua, en tiennyt mitä ajatella. Kysyin, että ”onko tuo tuossa nauhalla todella minun ääneni?” ”Poika, kyllä on.” Minä sanoin, että ”voi minun Jumalani, mitä minä nyt teen?” Kun olin siellä Boulderissa, niin kaupunki oli todella kiva, kaupungin isät ja kaupungin ihmiset.

Ashland, Nebraska, kotikaupungissa nuken hirttäjäiset

Herbert Schirmer: Sinä päivänä jona lähdin, tai itse asiassa yönä jona lähdin, he menivät kauniille hautausmaallemme Ashlandissa Nebraskassa. He ottivat mallinuken ja hirttivät sen kaulasta puuhun. Laittoivat siihen suuren tähden, ampuivat siihen reikiä, maalasivat sen punaiseksi, kuin veriseksi, laittoivat Herbertin cowboy-hattu päässä siihen tähden viereen. He todella saivat asian näyttämään suurelta, koska he menivät ruumishuoneelle, siellä oli punaiset valot ja kaikkea. He ottivat nuken hyvin huolellisesti alas ja laittoivat sen paareille, peittelivät sen, veivät sen ruumishuoneelle. He ajattelivat pelottelevansa minua, mutta eivät niin tehneet. He yrittivät pelotella minua, mutta ei se pelottanut minua, minusta se oli tavallaan hassua, minä nauroin sille kun luin siitä lehdestä ja näin kaikki valokuvat ja sen kaiken.

Auton räjäytys dynamiitilla

Herbert Schirmer: [Linkki Wikipedia: Dynamiitti] Autoni räjäytettiin dynamiitilla sillä aikaa kun olin siellä Boulderissa, se todella suututti minut, minun piti maksaa se, olin raivoissani, tiedättehän. Olisin voinut tehdä kuin George C. Scott siinä elokuvassa Rage. [Linkki Wikipedia: Rage (1972 film)] Tiedättehän, niin raivoissani olin.

”Pidä siitä kiinni”

Herbert Schirmer: Mutta koko kriisin ajan minulla oli yksi todella hyvä ystävä Ashlandissa Nebraskassa, hänen on nimensä on Leroy Dimmitt, erittäin läheinen ystävä. Hän auttoi minua paljon Ashlandissa. Hän oli yksi meidän apukonstaapeleistamme poliisilaitoksella. Olin todella ylpeä, että hän oli ystäväni, kuinka hän pysyi ystävänä. Perheeni…  en osaa todellakaan sanoa… Menin isäni luo ja sanoin: ”Isä, tiedän sinun olleen noin 20 vuotta ilmavoimissa, mutta…” Kysyin isältäni suoraan. Kysyin: ”Isä, mitä ajattelet ufoista?” Isäni ei sanonut koskaan ei, eikä sanonut koskaan kyllä. Hän sanoi vain: ”Poika, jos puhut totta, niin pidä siitä kiinni.” Niinpä minä pidin siitä kiinni. Kiitos paljon teille. [Linkki Wikipedia: Ashland, Nebraska]

Blakwoodz-videot (2025): ”Me emme edes tiedä mitä meidän omilla taivaillamme on meneillään”

Linkki käännettyyn videoon: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, juontajan kommentit ja raamatulliset tulkinnat on pidetty minimissä. Lukija voi katsoa videot itse, arvioida ne, ja tehdä omat johtopäätöksensä mitä videoissa näkyy.

Länsi-Afrikka, World News X

Blakwoodz: Ufot ja muukalaishavainnot ovat menneet hulluiksi kaikkialla ympäri maailmaa, ei ainoastaan Amerikassa. Luulin alun perin jostakin syystä näitä havaintoja tapahtuvan ainoastaan Yhdysvalloissa. Sain tämän hullun videon taivaalla näkyvistä ufoilta vaikuttavista. Tuo näyttää rehellisesti sanottuna pähkähullulta. [Linkki Wikipedia: Länsi-Afrikka] Tämä tallennettiin Länsi-Afrikassa:

Blakwoodz: Siis mitä helvettiä nuo kapineet ovat? Nuo ovat oikeasti orbeja, nuo eivät ole droneja. En tiedä mitä viranomaiset ovat meille kertoneet, mutta nuo kapineet eivät ole aivan varmasti droneja. Katsokaa tuota! Me emme edes tiedä mitä meidän omilla taivaillamme on meneillään. Word News X [”Maailman uutiset X”] kommentoi näin: ”Mitä nämä oliot ovat? Outoja ja hehkuvia orbeja tallennettu kameralla, liikkuvat tavalla joka uhmaa selitystä. Ovatko nuo UAPeita, droneja, plasmoideja vai jotain täysin muuta? Todistajat ovat ymmällään niiden arvoituksellisesta käytöksestä. Oletteko nähneet koskaan mitään tällaista ennen? Kertokaa meille.” – World News X, ”Maailman uutiset X”      

Blakwoodz: Viranomaiset todellakin pyytävät ihmisiä lähettämään filmiaineistoa, jotta he pystyvät tavallaan julkaisemaan mitä nuo kapineet ovat. Heillä itsellään ei ilmeisesti ole filmimateriaalia.

Danson Park, Lontoo

Blakwoodz: On toinenkin videofilmiaineisto, eikä tämä ole Yhdysvalloista. Tämä kuvattiin viime yönä Danson Parkissa Lontoossa. [Linkki Wikipedia: Danson Park] [Nettipostauksessa] lukee näin: ”Sijaintipaikka: Danson Park, Lontoo, UK. Sinisen UFO / UAP –orbin on nähty lähtevän alueelta harjanteen yli. Todistaja sanoi orbin tulleen alueelle suurella nopeudella ja pysähtyneen harjanteen päälle, jolloin hän alkoi tallentaa videota. Näemme orbin leijailevan ilman nähtävissä olevaa propulsiokeinoa ja lähtevän alueelta pois.” Okei, katsotaan se :

Blakwoodz: Se laskeutuu alas asti. Tuo on samantyyppistä mitä monet ihmiset ympäri maailmaa ovat nähneet. Ihmiset ovat väittäneet, että näitä asioita tapahtuu muka ainoastaan Yhdysvalloissa.

Intia

Blakwoodz: Katsokaa tätä videofilmiaineistoa, tämä in Intiasta. [Linkki Wikipedia: Intia] Jotkut jätkät ovat tallentaneet samankaltaista mitä on tallennettu Amerikassa. Tuo vaikuttaa sopivan ilmeisesti täsmälleen kuvaukseen ”tähdestä” tai ”enkelistä”, joka ilmestyy ennen Kristuksen toista tulemista. Minäpä vain näytän teille tämän filmiaineiston ennen kuin mennään kaikkiin Raamatullisiin yksityiskohtiin. Tämän tallensi joukko intialaisia lapsia:

Blakwoodz: Tuo on hyvin samankaltainen kuin mitä ihmiset ovat tallentaneet Amerikan Yhdysvalloista. Sama tallennettin myös UK:ssa ja myös Uudessa-Seelannissa, nyt sama on tallennettu myös Intiasta. Se sananmukaisesti vain katosi [videossa], se ei ole siinä enää. Minäpä näytän teille mitä tämä on ja mitä Raamatussa tosiasiassa sanotaan. [Raamatullisia tulkintoja ei ole käännetty.] [Linkki: Uskonnot (1)]

Florida

Blakwoodz: Tässä on video, joka tallennettin Floridassa viime yönä. [Linkki Wikipedia: Florida] Siinä vaikuttaa olevan valtavan kokoinen valopalkki, joka ilmestyy kuin tyhjästä ja katoaa. Katsokaa tuota, se vaikuttaa olevan jonkinlainen valotikku:    

Blakwoodz: Vaikuttaa siltä että he vain sammuttivat valot tai jotain. He tiesivät että joku kuvaa ja vain sammuttivat valot. Me emme tiedä millaista ympärillämme on todella meneillään.

Kiina

Blakwoodz: [Linkki Wikipedia: Kiina] Tämä seuraava videofilmiaineisto tulee Kiinasta, myös tämä tallennettiin viime yönä. Kiinasta nähdään useita eri kamerakulmia samasta UAPista. Tätä ei tallentanut vain yksi yksittäinen henkilö, tämän tallensi useat ihmiset, kuvakulmia on useita, me voimme katsoa ne. Katsokaa tätä:

Blakwoodz: Se jakautuu. Nyt niitä on [videossa] jo useita. Vaikutta siltä että yksi katoaa ja toinen tulee. Toinen henkilö kuvasi täsmälleen saman asian. Se ei siis todellakaan ole väärennös. Eri ihmiset samassa kaupungissa kuvasivat sen. Katsokaa tätä, sama kuvamateriaali eri kulmista:

Blakwoodz: Tätä ei tapahdu ainoastaan Amerikassa, herätkää. Tällaisia asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Nämä eivät ole väärennöksiä, tätä sananmukaisesti tapahtuu. Minä olen 100 % varma, että mitä ikinä Raamatussa onkaan todettu, on lopultakin toteutumassa.

New Jersey

Blakwoodz: Tässä vielä todella, todella, todella hullua kamaa. Tämä tallennettiin New Jerseyssä viime yönä. [Linkki Wikipedia: New Jersey] Se vaikuttaa jonkinlaiselta putoavalta komeetalta, mutta se muuttaa ulkomuotoaan. Näyttää kuin taivaan poikki menisi komeetta, kunnes tuleekin orbi. Katsokaa mitä ajan kuluessa tapahtuu, pyrstö katoaa, muoto muuttuu ja siitä tulee orbi [pallo]. Se muuttuu orbiksi.

Blakwoodz: Me emme tiedä täsmälleen mikä helvetti tuo on. Se on ehdottomasti jonkinlainen orbi. Tämä aiheuttaa paljon paniikkia ympäri maailmaa, ihmiset eivät tiedä mitä helvettiä on meneillään, eri maissa, ei ainoastaan Yhdysvalloissa. Me olemme ajatelleet tähän mennessä, että ihmiset Yhdysvalloissa vain keksivät jotain paskaa, mutta ei, se ei ole tosiasia, meneillään on jotain todella hullua.

Serbia

Blakwoodz: [Linkki Wikipedia: Serbia] Meillä on jonkin verran lisää filmiaineistoa Serbiasta. Kyseessä on samankaltainen filmiaineisto kuin Kiinasta. Katsokaa miltä tämä näyttää. [Videon selitteessä lukee näin]: ”Serbiassa hetki sitten, näyttää hyvin samankaltaiselta kuin Madridin video.” Katsotaan tämä:

Blakwoodz: Katsokaa tuota, se jakautui useiksi eri orbeiksi. Tuo ei ole drone, tuo ei ole lento, tuo ei ole suihkulentokone, ei ohjus, nuo ovat orbeja, voimakasta valoa lähettäviä orbeja.

Rekkakuski Melbourne Knoll, poliisit Ed Barton ja David Martin, etsivä Mark Lupino: UFO

Linkki käännettyihin haastatteluihin: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Rekkakuski Melbourne Knoll

Melbourne Knoll: Nimeni on Melbourne Knoll. Olen osa-aikainen rekkakuski ja omistan täällä minigolfradan ja myös mikroautoradan. Tuona tiettynä aamuna satuin katsomaan taivaalle koillisen suuntaan. Näin siellä erittäin, erittäin, kirkkaan valon, kuin erittäin kirkkaan tähden. Sitten sanoin: ”Se liikkuu!” Minä vain seisoskelin siinä ja katselin sitä, mitä se teki. Se vain tuli alas taivaalta todella hitaasti, ja ei ääntä, vain hiljaisuus. En nähnyt siipiä, en mitään, se vain leijaili siellä ylhäällä läpi ilman. Ajattelin, että jos en kerro kenellekään nähneeni jotain menevän kaupungin yllä tänä yönä, niin kukaan ei usko minua huomenna.

Poliisi Ed Barton, vitsejä poliisiradiossa?

Selostaja: Knoll ajoi rekkansa Highlandin poliisilaitokselle Illinoisissa ilmoittaakseen tunnistamattomasta lentävästä esineestä, joka oli suuntasi kohti naapurikaupunki Lebanonia. [Linkki Wikipedia: Highland, Illinois] [Linkki Wikipedia: Lebanon, Illinois]

Poliisiradio (nainen): ”Sain juuri puhelinsoiton Highlandin poliisilaitokselta, jossa viitattiin juuri poikenneeseen rekkakuskiin, joka sanoi että alueella oli lentävä esine.”

Poliisiradio (mies): ”Tuo on vitsi, eikö?”

Poliisiradio (nainen): ”Ei, tämä ei ole vitsi.”                      

Selostaja: Ed Barton oli ensimmäinen kutsuun vastannut poliisi.

Poliisiradio (Ed Barton): ”Kaupungin itäpuolella on erittäin kirkas valo ja se vaihtelee värejä. Se suuntaa nyt länteen päin.”

Poliisi David Martin ja UFO

Selostaja: Klo 04:23 aamulla poliisikonstaapeli David Martin näki ufon pellon yläpuolella Shilohin laitakaupungilla. [Linkki Wikipedia: Shiloh, Illinois]

David Martin: Satuin katsomaan yläpuolelle ja näin sen suuren leijailevan esineen, joka liikkui vain erittäin hitaasti. Se oli luultavasti pituudeltaan noin jalkapallokentän pituinen. [Linkki Wikipedia: Jalkapallokenttä] [Linkki Wikipedia: Amerikkalainen jalkapallo] Sen alla oli kolme suurta kirkasta valoa, jotka valaisivat sen alapuolista taivasta. En rehellisesti sanottuna tiedä mikä se näkemäni oli, paitsi että tiedän että se ei ollut lentokone, helikopteri tai ilmalaiva.    

Etsivä Mark Lupino ja UFO

Selostaja: Poliisi ilmoitti esineestä Lebanonin, Shilohin, Millstadtin ja Dupon yltä. Etsivä Mark Lupino kertoo, että hän näki sen silloin kun se lähestyi O´Fallonia Illinoisissa. [Linkki Wikipedia: Millstadt, Illinois] [Linkki Wikipedia: Dupo, Illinois] [Linkki Wikipedia: O´Fallon, Illinois]

Mark Lupino: [Linkki Wikipedia: U.S. Route 50, ”valtatie 50”] Olin ajamassa itään päin valtatietä nro 50 kun näin sen esineen, niin sanotusti ufon. Aluksi ajattelin sen olevan luultavasti jonkin tyyppisessä muodostelmassa lentävä helikoptereiden joukko. Kun ajoin sitä lähemmäksi, näin kuinka se alkoi ylittää ajotietä. Se oli erilainen kuin mitä olen nähnyt koskaan ennen. Pystyin näkemään ne valot ja jotain mihin ne oli kiinnitetty ja se oli muodoltaan kuin kolmio. Pimahdin, mikä hemmetti tuo on? Jatkoin ja se meni noiden puiden yli. [Haastattelu tehty liikkuvassa autossa.]

”Olin ällistynyt, en tiennyt mitä sanoa, olin sanaton”

Mark Lupino: Kun pääsin tähän kohti, vasemmalle kääntyvälle kaistalle, niin pysähdyin suunnilleen tähän. Halusin kuunnella kuulenko minkään tyyppistä moottorin ääntä. En pystynyt kuulemaan mitään. Yritin katsoa ufoa uudelleen ja se oli mennyt jo noiden puiden taakse. Laitoin pakin päälle peruuttaakseni muutaman sekunnin nähdäkseni sen paremmin. Mutta sillä aikaa kun olin peruuttanut nähdäkseni sen, se oli liikkunut ainakin mailin [1,6 kilometriä] kauemmaksi , ellei vielä kauemmaksi, noin nopeasti [napsauttaa sormiaan]. Olin ällistynyt, en tiennyt mitä sanoa, olin sanaton.

Eläköitynyt poliisi Philip Spencer ja Ilkley Moorin ufotapaus (1987)

Linkit käännettyihin tapahtumakuvauksiin ja haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2. Sivuston ylläpito ei ota kantaa tapaukseen, tuo sen ainoastaan esille, lukija voi tutkia itse lisää. Kääntäjä on editoinut puheita eri järjestykseen.

1987, Ilkley Moor

Kertoja: Vuonna 1987 eläkkeelle jäänyt brittiläinen poliisi Philip Spencer meni patikoimaan Ilkley Moorille. Hän huomasi sumussa oudon humanoidihahmon, joka viittoili hänelle ja juoksi sitten karkuun. Hän nappasi valokuvan.

Kertoja: Hetkeä myöhemmin hän näki aluksen, vaalean, lautasen muotoisen, nousevan ilmaan ja katoavan. Kun hän palasi, hän oli kaksi tuntia myöhässä ja hänen kompassinsa oli rikki. Hypnoosin vaikutuksen alaisena hän väitti, että hänet abduktoitiin, hänelle tehtiin kokeita ja näytettiin kauhistuttavia mielikuvia / näkyjä / ilmestyksiä. Asiantuntijat sanovat, että valokuva ei ollut väärennetty, mutta se oli liian rakeinen vahvistamaan asian.

Ilkley Moorin ufotapaus, ufotutkija Peter Hough

Peter Hough: Entinen poliisi Philip Spencer lähti talostaan Ilkleystä suunnilleen klo 7:10 aamulla 1.12.1987. Hänen aikomuksensa oli kävellä nummen poikki ja vierailla sukulaisen luona, joka asui East Mortonin kylän reunamilla. [Linkki Wikipedia: East Morton] Hän otti mukaansa kameran ja tämän [käsissäni olevan] kompassin. Hän otti kompassin eksymisen varalta, koska nummi ei ollut hänelle kovin tuttu. Kameran hän otti ottaakseen joitakin valokuvia Ilkleyn kaupungista nummen huipuilta. Hän itse asiassa aloitti kävelynsä aivan tuolta alhaalta [kuvassa näkyvältä] White Wellsin rakennukselta.

Pieni vihreä olento ja hopeanvärinen kiekon muotoinen esine

Peter Hough: Hän mutkitteli tiensä kukkulan huipulle tähän paikkaan missä me nyt olemme. [Ufotutkija Peter Hough puhuu tapahtumapaikalla.] Hän muistaa tietoisesti kävelleensä tätä polkua pitkin ja sitten ylös ylämäkeä ja ohi pienen louhikon. Juuri kun hän oli kävelemässä louhikon ohi, liike kiinnitti hänen huomionsa hänen oikean silmänsä puolelta. Hän pyörähti ympäri ja oli ällistynyt nähdessään vain noin 10 jalan [3 metrin] päässä itsestään pienen vihreän olennon, noin neljä jalkaa [1,22 metriä] ja kuusi tuumaa [15 cm] pitkän. [yht. 137 cm]. Se kääntyi yhtäkkiä ja vilisti pois hänen luotaan hirvittävällä vauhdilla. Spencer huusi: ”Hei!” Hän nosti kameran ylös ja otti yhden valokuvan. Olento jatkoi sitten juoksuaan pois näkyvistä jyrkänteen ympäri. Spencer juoksi sen perään. Kun hän kääntyi [kukkulan] kulmauksessa, olento oli kadonnut, mutta hän kohtasi hopeanvärisen kiekon muotoisen esineen, joka ampaisi lähes välittömästi ylös ja katosi pois näkyvistä pilviin.

Jatkoyllätys, kellonaika

Peter Hough: Sen sijaan että olisi jatkanut matkaansa, hän päätti seurata jälkiään ja palata takaisin alas Ilkleyhin. Siellä häntä odotti jatkoyllätys, koska hän huomasi katujen olevan täynnä shoppailijoita. Kaikki kaupat olivat auki, hän ei voinut ymmärtää sitä, koska hänen mielestään kellon olisi pitänyt olla vähän yli kahdeksan aamulla. Mutta kun hän katsoi kirkontornin kelloa, niin hän huomasi sen olevan nyt klo 10 aamulla.

Liikuntakyvyttömyys

Peter Hough: Kliininen psykologi suoritti hypnotisoinnin ja saimme selville, että juttu ei itse asiassa alkanut valokuvan ottamisesta, se alkoi tässä kohdassa, vain muuta jaardin päässä tästä missä nyt seisoskelemme. [1 jaardi = 0,9144 metriä]. Tässä kohdassa hän huomasi sen häntä kohti mäkeä alas tulossa olevan pienen olennon. Hän pysähtyi, koska hän oli täysin pelosta jähmettynyt. Hän halusi kääntyä ja juosta, mutta hän huomasi, että jokainen lihas hänen kehossaan oli halvaantunut, hän ei pystynyt liikkumaan lainkaan. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (liikuntakyvyttömäksi tekeminen)]

Levitointi

Peter Hough: Olento kääntyi silloin ympäri ja alkoi mennä takaisinpäin ylös mäkeä. Hän huomasi itse asiassa seuraavansa sitä, mutta hän ei kävellyt, hänet saatiin nyt levitoimaan muutaman tuuman maaperän yllä. [1 tuuma = 2,54 cm]. Häntä vedettiin siis mäkeä ylös samalla tavalla kuin naruun laitettua ilmapalloa, mäen harjanteen yli pieneen kivilouhikkoon sen toiselle puolelle.

Hopeanvärinen kiekko, ääni, lääketieteellinen tutkimus

Peter Hough: Louhikossa hän näki hopeanvärisen kiekon ensimmäistä kertaa. Sen ovi avautui, mutta hänellä ei ole tosiasiassa muistikuvaa esineen sisälle menemisestä, vain musertava mustuus, joka sitten katosi ja hän löysi itsensä valkoisesta huoneesta. Se oli valkoisella valolla erittäin kirkkaasti valaistu, mutta hän ei nähnyt sen valon lähdettä. Hän kuuli päässään äänen joka sanoi, ettei hänen tarvitsisi pelätä, se käski häntä asettumaan makuulle huoneessa olevalle pöydälle. Noin hän teki ja huomasi, että ei pysty liikkumaan. Hänet ympäröi neljä tai viisi vihreää olentoa. He suorittivat jonkinlaisen lääketieteellisen tutkimuksen, johon kuului putkilon muotoinen fluoresentti valo, joka liikkui koko hänen kehonsa pituudelta, melko lailla kehoskannerin tavoin.

Kiertokäynti, planeetta Maa

Peter Hough: Hänelle kerrottiin sitten, että hän voi nousta pois pöydältä ja hänelle annettiin ohjattu kiertokäynti esineessä. Tuohon kuului hänen vientinsä yhdyskäytävään ja hän katsoi ikkunan lävitse. Hän ei pystynyt uskomaan silmiään, koska siellä matkan päässä oli planeetta Maa. Hän tajusi ensimmäistä kertaa, että hän ei ollut Maassa, hän oli jossakin korkealla avaruudessa.

Konehuoneessa

Peter Hough: Hänet vietiin huoneeseen, joka vaikutti olevan konehuone. Sen keskellä oli laitteisto, joka oli kuin gyroskooppi, se pyöri nopeasti. [Linkki Wikipedia: Gyroskooppi] Se veti hänen kaulassaan nuorassa roikkuvaa kameraansa puoleensa, samoin kuin kompassia.

Filmit

Peter Hough: Sitten hänet vietiin tuosta huoneesta toiseen, jossa hänelle näytettiin kaksi filmiä. Ne eivät olleet tavallisia filmejä, ne olivat enemmänkin kolmiulotteisia, erittäin realistisia. Ensimmäisessä filmissä hänelle näytettiin planeetta Maa ja hän näki miljoonien ihmisten näkevän nälkää. Hän näki joet täynnä saasteita. Se oli sama kuin planeetta Maan pahimmissa osissa tällä hetkellä, mutta se oli paljon paljon pahempaa, se oli meidän oma tulevaisuutemme. Tuossa oli varoitus jonka puolesta meidän kaikkien on lajina toimittava, muussa tapauksessa noin kävisi. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (biologisen elämän suojelu)]

Peter Hough: Sitten hänelle näytettiin toinen filmi. Uskon sen olleen hyvin henkilökohtainen, koska hän ei keskustellut sen yksityiskohdista hypnoosissa eikä tietoisesti. On melko mahdollista Philip Spenceriltä saamieni yhden tai kahden vihjeen perusteella, että se ennusti hänen oman henkilökohtaisen tulevaisuutensa.

Ei muistikuvaa juuri tapahtuneesta

Peter Hough: Seuraava hänen muistamansa asia on se, kun hän on takaisin nummella ja näkee yhtäkkiä sen vihreän olennon, eikä hänellä ole muistikuvaa siitä mitä juuri äsken oli tapahtunut. Hän nosti kameran, otti sen valokuvan, ajoi sitä takaa, näki sen esineen, joka katosi sitten nopeasti ylös ilmaan.

Jim Dilettoso, Village Labin tietokoneasiantuntija

Selostaja: Me näytimme tämän valokuvan asiantuntijoille.

Jim Dilettoso: No, se on hyvin mielenkiintoinen valokuva. Vaikutelmani on se, että se sai vereni pulppuamaan, tiedäthän, kun näkee tuollaisen valokuvan. Minä altistun tietenkin kaiken aikaa tuollaisille valokuville ufoaluksista, silloin tällöin on valokuvia olennoista, mutta jokin tuossa näytti oikealta, kun sitä ensimmäisen kerran katsoin. Mukana on tietysti aina skeptisismiä, koska tieteilijänä minun täytyy sulkea pois valokuvat joissa on joitakin huijauksen muotoja. Tuo ei näytä huijaukselta, se vaikuttaa olevan sitä mistä todistaja ilmoitti.

Putkimaisen muotoinen esine horisontissa

Jim Dilettoso: Yki mielenkiintoinen näkökohta siinä valokuvassa on se putkimaisen muotoinen esine horisontissa. [Nähtävissä alkuperäisen videon valokuvissa.] Me ajattelimme sen olevan jonkinlainen putki tai ehkä antenni tai jokin. Kun teimme ääriviivavahvistusta ja teimme ääriviivakartan, kuin topografisen kartan, niin kyseessä todellakin on sylinteri / lieriö. Sen voi nähdä halkaisijaltaan noin ehkäpä kolme ja puoli tuumaiseksi [9 cm] sylinteriksi, tai 2 – 3 tuumaa [5 – 7,6 cm], koska me emme tiedä kuinka kaukana se on. Sen tiedämme, että se on lieriön muotoinen ja se heijastaa valoa. Tuosta syystä filtteröinnin perusteella uskomme sen olevan metalliesine. Meidän on tehtävä lisää kokeita ollaksemme tuosta varmoja, mutta se on varmaa, että se ei ole luonnollinen esine, se ei ole puu, oksa, se ei ole puska tai jokin, se on metalliesine.

Arthur Tomlinson, abduktiotutkija

Arthur Tomlinson: [Linkki Wikipedia: Ufosieppaus (abduktio)] Me kuulimme siitä, hän itse soitti minulle, hän kutsui meidät sinne, katsomaan hänen siitä olennosta ottamaansa valokuvaa. Me menimme tapaamaan häntä. Kun menimme sinne ensimmäisen kerran, oli hieman myöhä, pääsimme sinne hämärässä. Hän vei meidät sinne nummelle pimeydessä vain näyttääkseen meille sen paikan.

Sitten menimme sinne ylös uudelleen. Otimme tällä kertaa Peter Huffin mukaan. Teimme nauhalle puolen tunnin haastattelun. Sitten ehdotimme, kun oli siis tuo kadonneen ajan jakso, ehdotimme että voisimme tehdä hänelle hypnoosiregression, jos hän siihen suostuu, jos saisimme vaikka jotain selville. Aluksi hän oli hieman huolissaan hypnotismista, mutta me tyynnyttelimme hänet. Viikon kuluttua hän suostui.

”Hän oli tavannut vihreitä olentoja, hänet oli viety alukseen”

Arthur Tomlinson: Hän halusi regressiota hypnoosissa, joten toimme hänet tänne minun talooni yhdessä tohtori Singletonin kanssa. He tapasivat keskiviikkona, heillä oli alustava keskustelu. He sopivat tekevänsä session viikonloppuna, lauantaina, joka sitten toteutui. Se selitti kaiken todistajalla olleen kadonneen ajan jakson. Hän oli tavannut vihreitä olentoja, hänet oli viety alukseen ja hänelle oli näytetty erilaisia liikkuvia kuvia. Se selitti myös sen miksi hänen kompassinsa oli kääntynyt näyttämään päinvastaiseen suuntaan, se oli ollut voimakkaassa magneettikentässä, joka liittyi ilmeisesti siihen alukseen. [Linkki Wikipedia: Magneettikenttä] Mitä tapaukseen itseensä tulee, niin minä olen 100 % varma sen aitoudesta.

Se oli hänelle täysin normaali sessio, hän ei tiennyt muukalaisista tai avaruusaluksista tai mistään sellaisesta, hän teki vain sille henkilölle suoraviivaisen regression. Hänen mielestään tapahtui kaikki normaalit reaktiot, jotka henkilö tekee silloin kun hän kertoo hypnoosissa totuuden. Hän oli siitä hyvin vaikuttunut.

Svastika ja White Wellsin museon vihreät olennot

Arthur Tomlinson: Muinaisia kiviympyröitä ja kiviin kaiverrettuja hakaristejä on läjäpäin, siis tuon tyylistä, ja kuppi – ja kehämerkkejä. Tähän liittyy monia legendoja, mutta yksi kaikkein mielenkiintoisimmista tämän jutun kannalta on White Wellsin museo, joka on siis kylpylä. [Linkki Wikipedia: White Wells] Siellä tapahtui jotain 1800-luvulla. Museo oli avautumassa eräänä aamuna, kun sisältä kuultiin ääntä. Mies avasi oven ja löysi sisältä useita vihreitä olentoja, jotka tanssahtelivat ympäri kylpylää, pieniä vihreitä olentoja, hyvin samankaltaisia kuin tämä kyseinen olento.

Apulaispoliisi Val Johnsonin ufotapaus, 27.8.1979

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3, LINKKI 4. Käännös on tiivistelmä ja yhdistelmä.

Oslo, Minnesota, Marshallin piirikunta, 27.8.1979

Selostaja: Yksi vaikeasti selitettävä tapaus on apulaispoliisi Val Johnsonin tapaus Oslosta Minnesotasta. Mysteeri alkaa Minnesotasta Marshallin piirikunnan aavikkoisista maisemista. Apulaispoliisi Val Johnson koki 27. elokuuta 1979 jotain uskomatonta. [Linkki Wikipedia: Oslo, Minnesota] [Linkki Wikipedia: Marshall County, Minnesota (”Marshallin piirikunta, Minnesota)]

Äärimmäisen kirkas valo

Val Johnson: Olin rutiininomaisesti partiossa sinä yönä. Saavuin tähän risteykseen ja katsoin etelään päin. Näin kirkkaan valon suoraan ajoradan keskikohdan yläpuolella. Ensivaikutelmani oli, että ehkä se on rekka-auto, jolta on toinen ajovalo rikki. Sitten minulle valkeni, että se valo oli liian suuri ja liian kirkas tavalliseksi ajovaloksi.  

Se valo tuli minua kohti, se oli äärimmäisen kirkas, autoni sisätila valaistui, muistan sen. Se oli erittäin häikäisevän kirkas tapahtuma. Jokin osui kulkuneuvooni, jokin ei halunnut ilmeisesti minua sinne tai se oli… tiedäthän… Minä en pysty käsittämään sitä. Minä on todellakaan tiedä miten luokitella se. Minä en, minä en voi luokitella sitä hyökkäykseksi, ehkä se oli pako. Yhtäkkiä valo, joka oli ollut tuolla, tulikin yhtäkkiä tänne ja osui autooni aiheuttaen sille joitain vaurioita.

Radiopuhelinsoitto tapahtumapaikalta

Juontaja: Meillä on tallenne tosiasiallisesta radiopuhelinsoitosta, jonka hän teki vain sekunteja tapahtuman jälkeen. Kuunnelkaa tarkasti. 

Teleoperaattori: 407, minkä on terveydentilanteenne?

Val Johnson: En tiedä, jokin osui juuri autooni, en tiedä kuinka selittää se. Outoa!

Teleoperaattori: Oletteko…? Mikä on kuntonne? Oletteko OK?

Val Johnson: Jokin hyökkäsi / kävi autoni kimppuun. Kuulin lasin rikkoutuvan ja jarrut lukittuivat. Minä en tiedä mitä helvettiä tapahtui.

Teleoperaattori: 10-4, minun täytyy saada kiinni 406, Stephen, ja lähettää heidät matkaan. 

Klo 01:40 aamulla

Toimittaja: Kello oli 01:40 aamulla. Apulaissheriffi Val Johnson oli partioimassa maaseudulla Marshallin piirikunnassa, kun hän näki yhtäkkiä kirkkaan valon muutama jalka maaperän yläpuolella kahden mailin [3,2 kilometrin] päässä tiellä. [1 jalka = 30,48 cm]  

Val Johnson: Olin matkannut noin mailin [1,6 kilometriä] ja se valo vaikutti niin sanotusti pysäyttävän minut, se tuli suoraan päälleni. Se oli tuskallista, valo oli äärimmäisen kirkas ja kivulias. Laitoin silmäni kiinni ja kuulin rikkoutuvan lasin äänen ja tuo on viimeinen siitä muistamani asia.

Toimittaja: Mikä ikinä se olikin, se tuli äärimmäisen nopeasti. Hänellä ei ollut aikaa pelästyä, eikä hän tiedä mikä se oli.

Val Johnson: Minulla ei ole mitään käsitystä, se on todella selittämätöntä tai tuntematonta minulle.

Kiidätys sairaalaan

Toimittaja: Val kiidätettiin paikalliseen sairaalaan, jossa hänet tutki tohtori W. A. Pinsonals. 

Val Johnson: Silmäni olivat äärimmäisen kipeät, aivan samalla tavalla kuin olisin altistunut kaarihitsauksen palovammalle tai jollekin. Silmiini laitettiin jotain ainetta ja ne peitettiin kiinnittyvällä laastarisiteellä, mutta 6 – 8 tunnissa selvisin siitä.

14 minuutiksi pysähtyneet kellot

Naistoimittaja: Johnson oli tajuton 40 minuuttia ennen kuin hän kutsui radiopuhelimella apua ja hänet vietiin sairaalaan. Lääkäri ja myöhemmin silmäspesialisti vahvisti, että Johnsonin silmät olivat kärsineet lievistä hitsaus- tai välähdyspalovammoista. Vielä oudompaa on se, että sekä Johnsonin rannekello että hänen partioautonsa sähköinen kello olivat pysähtyneet mysteerimäisesti 14 minuutin ajaksi.

CUFOS

Naistoimittaja: Tutkija ufotutkimuskeskuksesta Evanstonista Illinoisista lensi tutkimaan vaurioitunutta partioautoa. Siinä ei ollut todisteita radioaktiivisuudesta. Kumpikaan, ei tutkija eikä sheriffi, pystyneet selvittämään miten kaksi jousikiinnitteistä antennia oli vääntynyt lähes 90-asteen kulmiin. Onnettomuuspaikalla jarrutusjäljet osoittivat, että apulaispoliisi Johnson liukui 800 jalkaa [244 metriä] törmäyksen jälkeen ennen kuin käytti jarruja. Alue täällä on tutkittu, mutta mitään ei ole löydetty. [Uutistoimittaja on raportoimassa tapahtumapaikalla.] [Linkki Wikipedia: Center for UFO Studies (CUFOS), ”ufotutkimuskeskus”] 

”Kaikenlaisia teorioita”, puuttuva moottorin ääni

Naistoimittaja: Kaikenlaisia teorioita pienlentokoneesta on pyörinyt ympäriinsä, mutta apulaispoliisi Johnson muistaa selkeästi, että ei kuullut minkäänlaista moottorin ääntä. Eikä mikään selitä sitä 14 minuutin aikaväliä kahdessa kellossa tai antennien merkillistä taipumista. Se on mysteeri, tai kuten ufotutkija Illinoisista sanoi: ”Se vaikuttaa olevan toisen asteen lähikohtaaminen.” Olen Julian Rise, kanava 5, Eyewitness News, Marshallin piirikunta.       

Val Johnson TV-haastattelussa

Juontaja: Tässä on apulaispoliisi Val Johnson ja hänen vaimonsa Rosanne. Val, onko sinulla ollut mitään muita kokemuksia, mitään muita lähikohtaamisia, tuon uskomattoman kokemuksen jälkeen, joka on järkyttänyt meitä kaikkia?

Val Johnson: Ei sir, ei.

Juontaja: Oliko ennen tätä?

Val Johnson: Ei, ei, tämä oli ensimmäinen.

Juontaja: No, miten tämä on muuttanut elämääsi?

Val Johnson: No, se on tuonut perheyksikkömme kiinteämmin yhteen.

Juontaja: Koska se pelotti kaikkia niin paljon? Sitäkö tarkoitat?

Val Johnson: No, monet ihmiset ovat hämmennyksissä siitä ja siitä tuli paljon erikoisia kertomuksia, mutta se on tuonut meidät perheyksikkönä kiinteämmin yhteen.

Uskonnollinen kokemus?

Juontaja: Oliko se sinulle uskonnollinen kokemus? Nämä tapahtumat ovat monta kertaa uskonnollisia kokemuksia. [Linkki: Uskonnot (1)]

Val Johnson: Jälkeenpäin pohdiskeltuani, siitä on nyt kuusi kuukautta aikaa, pohdiskeltuani olemme tulleet tavallaan johtopäätökseen, että ehkä luoja on tehnyt muita asioita / olentoja, joita emme pysty helposti näkemään tai helposti identifioimaan. Ehkä tämä kohtaamamme on yksi noista.          

Juontaja: Varmasti nöyryyttävä kokemus. Kiitokset Rosanne ja Val, että jaoitte tuntemuksenne kokemuksesta meidän kanssamme, Kiitos erittäin paljon.

Val Johnson: Kiitos teille.

Apulaispoliisi Dennis Brekke

Apulaispoliisi Dennis Brekke: Minusta tuntuu siltä, että mitä ikinä Val minulle siitä valosta ja oudosta tapauksesta kertoi, oli totta, minä en epäile Valia millään tavalla. Autossa itsessään oli rikkoutuneet / kärähtäneet ajovalot, tuulilasi oli rikki. Yksi katolla olleista punaisista valoista oli rikki, antennit olivat vääntyneet takaperoisesti, jos niihin olisi osunut esine, niiden ei olisi pitänyt vääntyä eteenpäin. Ne olivat vääntyneet vastakkaiseen suuntaan, aivan kuin jokin voima olisi vääntänyt ne. Val Johnson on erittäin hyvä kaveri, hän on hyvä poliisi. Hänellä on kaksi nuorta lasta ja vaimo, hän on erittäin luotettava henkilö. Minun tuntemukseni on se, että mitä ikinä tapahtuikin, oli outoa ja tuntematonta. Mielessäni ei ole epäilystäkään siitä, että Val kertoi sen mitä hän tosiasiassa näki.             

Ufotutkija ja tähtitieteilijä Allan Hendry

Allan Hendry: Huijaus ei vaikuta tässä tapauksessa kovin todennäköiseltä. Ei pelkästään siksi mitä kaikki Johnsonin kollegat ja ystävät ovat miehestä ilmaisseet, vaan seurausten epätavallisuuden vuoksi.  

Ford Motor Companyn onnettomuusteknikko

Juontaja: Herra Meridian French on Ford Motor Companyn onnettomuusteknikko. [Linkki Wikipedia: Ford Motor Company]

Meridian French: Herra Allan Hendry esitti pyynnön Ford Motor Companylle normaalin komentoketjun kautta alas lasiosastolle. Minä olen niin sanottu lasin asiantuntija, minua pyydettiin tulemaan tutkimaan tuulilasi. Halkeamat tässä kyseisessä tuulilasissa eivät ole itsessään epätavallisia, voisin itse toisintaa minkä tahansa niistä laboratoriossa, mutta rykelmänä ne ovat epätavallinen. Minä olen vakuuttunut, että halkeamat, kuten näemme, ovat jonkin lasin ulkopuolelta tulleen iskun, jonkin kiinteän, luultavasti kovan esineen, aiheuttamia, mutta jolla ei ole ollut riittävästi voimaa murskata lasia, mutta sillä on ollut riittävästi voimaa taivuttaa lasia sen särkymispisteeseen asti. Minä en ole nähnyt mitään tällaista koskaan ennen, nuo ovat äärimmäisen epätavallisia.

WCCO 4 (CBS Minnesota) –uutiset, 1.11.2015: Apulaispoliisi Val Johnsonin ufokohtaaminen

Linkki käännettyyn TV-uutisjuttuun: LINKKI. Toimittajien puheenvuoroja on jätetty osittain kääntämättä. Kääntäjä on editoinut puheita eri järjestykseen.

Lähikohtaaminen poliisin partioauton kanssa

Naistoimittaja: Okei, aina silloin tällöin joku soittaa 911-hätänumeroon mysteerimäisistä esineistä taivaalla. [Linkki Wikipedia: 911 (hätänumero)] [Linkki Wikipedia: Hätänumero (Suomi)]

Miestoimittaja: Jep, useimmat niistä voidaan selittää pois sääilmiöinä, lentokoneina tai joskus vain liian suurena määränä viskiä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta nykypäivänä ufohavaintoa Minnesotasta 1970-luvulta pidetään luotettavampana kuin useimpia, osittain siitä syystä kuka siitä soitti tien päältä. Meillä on tänään lähikohtaaminen poliisin partioauton kanssa.

Mike Binkley raportoi, Marshallin piirikunta, Minnesota

Mike Binkley: Marshallin piirikunnassa mahdollisuus maapallon ulkopuolisesta on vetänyt puoleensa maailmanlaajuista huomiota. [Linkki Wikipedia: Marshall County, Minnesota (”Marshallin piirikunta, Minnesota”)]     

Kent Broten (Marshallin piirikunnan historiallisen yhdistyksen presidentti): Se minkä hän näki, oli kirkas esine, halkaisijaltaan ehkäpä yksi jalka [30,48 cm]. Se oli arviolta 3,5 jalkaa [107 cm] maaperän yläpuolella. Kuten hän sen uutisraporteissa selitti, niin se mikä oli siellä, olikin yhtäkkiä täällä, joten se valo vain ampaisi hänen luokseen. Se tavallaan nielaisi hänen autonsa valoon, tiedäthän, sokaisi hänet. Ei tämä tarkoita, että se oli ulkoavaruudesta, se osunut esine oli vain tunnistamaton lentävä esine [UFO], sitä ei ole selitetty, joten se on tunnistamaton.   

Val Johnsonin partioauto Marshallin piirikunnan museossa

Toimittaja, Mike Binkley: Apulaispoliisin [apulaissheriffin] partioauto on yhä se, joka tuo useimmat ihmiset 36 vuotta myöhemmin Marshallin piirikunnan museoon. Herb Maurstad oli tuohon aikaan toveri apulaispoliisi. Hän on neuvoton selittämään miten antennit vääntyivät eri suuntiin, rikkoutunutta ajovaloa ja lommoa konepellissä. Kojelaudan kello pysähtyi 14 minuutiksi, kuin myös apulaispoliisi Johnsonin kello, kunnes ne käynnistyivät uudelleen. 

Herb Maurstad: Ja sitten tietysti tuulilasi on rikki, te näette tästä mihin se osui. Mitä tahansa tapahtuikaan, niin siitä oli todistusaineistoa. Te näette, että tuohon [tuulilasiin] ei osunut esimerkiksi Val Johnsonin pää, koska tuo [rikkoutunut tuulilasin kohta] on väärässä paikassa.

Mike Binkley (uutistoimittaja): Liian alhaalla.

Herb Maurstad: Jep, aivan liian alhaalla.

Silmävammat

Toimittaja, Mike Binkley: Apulaispoliisi Johnsonia hoidettiin hänen silmiinsä tulleiden hitsaustyyppisten palovammojen vuoksi. Hänen työnjohtajansa siihen aikaan oli Dennis Brekke. 

Dennis Brekke (eläkkeelle jäänyt sheriffi): Se ei vaikuttanut olevan mikään lentokone, se oli paljon nopeampi kuin jokin sellainen. Me uskomme, että meidän apulaisellamme oli kohtaaminen jonkin kanssa jota emme ole pystyneet selittämään vielä tähänkään päivään mennessä, siksi tätä kohtaan on niin paljon mielenkiintoa. Minä en tiedä mitä tapahtui. Tiedän omasta puolestani, että tein osastollani parasta mahdollista työtä tutkiakseni mitä tapahtui. Saimme selville vain sen, että me emme tiedä.

Uutistoimittaja: Uskotko ufoihin?

Dennis Brekke: Kyllä, tavallaan uskon. On pakko olla jotain muutakin kuin me.

Apulaispoliisi Val Johnson itse

Uutistoimittaja: Kysyin asiasta apulaispoliisi Val Johnsonilta itseltään. Hän on nykyään eläkkeellä ja asuu Länsi-Wisconsinissa. [Linkki Wikipedia: Wisconsin] Tavoittelin häntä puhelimitse. Hän sanoi, että informaatiota on jo niin paljon, että hän on todellakin mieluummin puhumatta tästä enää. Se museo jossa partioauto on, sijaitsee Warren nimisessä kaupungissa Minnesotassa. Se on tältä kaudelta suljettu, mutta päästää ihmisiä sisään sopimalla. [Linkki Wikipedia: Warren, Minnesota]

Naistoimittaja: Karmivaa…

Miestoimittaja: Eivät he sano, että kyseessä oli muukalaisvierailu, he sanovat kyseessä olleen tunnistamaton lentävä esine [UFO]. Joten, selittämätön yhä kaikki nämä vuodet myöhemmin.

Ufokohtaaminen, Joyce Bowles ja Ted Pratt, Winchester, Englanti, 1976

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

”Suuri oranssi valo”

Joyce Bowles: Tässä kohtaa me nähtiin se suuri oranssi valo.

Ted Pratt: Oikein, niin tehtiin. Tuossa vasemmalla.

Joyce Bowles: Tuossa vasemmalla.

Ted Pratt: Kyllä.

Joyce Bowles: Sitten se katosi. Minä olen tulossa nyt siihen kohtaan missä se… Se ilmestyi uudelleen tässä kohtaa, mutta se alkoi leijua alhaalla tuossa noiden puiden ja pensasaitojen alapuolella.       

Aivan kuin näkymätön este

Ted Pratt: Etenimme tietä vielä neljännesmailin [noin 400 metriä], ehkä hieman enemmän. Käännyimme jyrkästi vasemmalle Chilcombe-pikkukadulle. Tässä kohtaa on paha monttu, eikö. [kääntyvät autolla] Etenimme pitkin pikkukatua noin nopeudella 20 – 25 mailia tunnissa [33 – 40  km/h]. Sitten yhtäkkiä tämä auto tuli hulluksi, meni vasemmalta oikealle, pois tieltä. Moottori alkoi lisätä kierroksia. Osuimme nurmikolle, joka oli hyvin leveä nurmikko, ehkä 15 jaardia [13,7 metriä] leveä.

Olimme matkalla kohti korkeaa pengertä, joten minä otin ohjauspyörästä kiinni, taistelin siitä neiti Bowlesin kanssa. Yhtäkkiä auto oikaisi itsensä. Etenimme nurmikolla ehkä 10 – 15 jaardia [9,1 – 13,7 metriä] ja pysähdyimme. Aivan kuin olisimme osuneet periksi antavaan näkymättömään esteeseen, joka ei heittänyt meitä penkeissä eteenpäin. Se antoi periksi ja toi meidät takaisin meidän normaaliin pysähtymispaikkaamme.

Sikarinmuotoinen esine ja kolme hahmoa

Joyce Bowles: Tuolloin me näimme sen mitä minä sanoisin sikarinmuotoiseksi esineeksi, se leijaili meidän edessämme. Sisällä oli kolme hahmoa.

Ted Pratt: Kyllä, heillä oli ikään kuin ohjaamo. Ohjaamo oli sen sikarinmuotoisen kapineen etuosassa. Se oli valaistu, mutta ei loistavasti valaistu, sitä valoa oli hyvin helppo katsella.

Joyce Bowles: Se leijui. Siitä tuli joko höyryä tai huurua, kuin bensasuihkukoneista.

Yksi hahmoista tulee ulos

Joyce Bowles: Silloin näin yhden niistä hahmoista tulevan ulos siitä kapineesta, esineestä, se alkoi kävellä minua kohti.

Ted Pratt: Kyllä, niin teki.

Joyce Bowles: Kun se käveli minua kohti, niin minä kuulin vihellyksen…

Ted Pratt: Jota minä en kuullut…

Joyce Bowles: Ajattelin sen olevan kuin vedenkeitin olisi alkanut viheltää.

Hahmon kuvaus

Joyce Bowles: Hänellä oli yllään ikään kuin haalarit, mutta napaseudun niskakauluksella. Oikean käden puolella oli sauma. Kun hän tuli kävellen, niin hän tuli minun ikkunaani. Hän laittoi kätensä autoni katolle ja katsoi sisään. Hän oli pitkä mies, suunnilleen 185 – 188 cm. Hänellä oli erittäin läpitunkevat vaaleanpunaiset silmät. Hänellä oli pulisongit ja parta, jotka kohtasivat.

Auton moottori, ajovalot

Joyce Bowles: Hän katsoi minua ja hän katsoi Tediä. Katsottuaan Tediä, hän katsoi kojelautaani. Kun hän katsoi kojelautaa, autoni moottori käynnistyi. Auton virta-avain oli käännettynä pois päältä. Kun autoni moottori käynnistyi, niin ajovalot olivat neljä kertaa voimakkaammat kuin ne normaalisti ovat, ne olivat vain kuin valkoinen hehku.

”Älä mene ulos!”

Joyce Bowles: Näin tuon hahmon liikkeen… Minä muuten tarrasin kiinni Tediin. Sanoin: ”ei Ted, älä mene ulos, älä mene ulos”, koska hän halusi mennä ulos. Minä vain sananmukaisesti kiedoin kehoni Tedin ympärille. Avasin toisen silmän, koska minulla oli silmät kiinni. Avasin toisen silmän ja sanoin: ”Katso Ted, hän kiertää takakautta sinun luoksesi”. Näin liikettä, ajattelin hänen koukkaavan tien kautta autoni ympäri. Ted katsoi vasemman kätensä olkapään yli katsoakseen ympärilleen oliko hän tulossa. Minun sanani olivat: ”älä avaa ovea, älä avaa ovea!”

Hahmo ja esine katoavat

Joyce Bowles: Sillä aikaa kun Ted katseli ympärilleen ja minä painauduin häntä vasten silmät kiinni, se hahmo katosi, kuin myös se esine. Käynnistämisen jälkeen… Sen jälkeen kun se oli lähtenyt, siis muutaman sekunnin kuluttua, jotka vaikuttivat meistä tunneilta. Minä starttasin. Ted sanoi: ”lähdetään”. Hän kysyi minulta voisiko hän ajaa. Minä vastasin, että ”ei, vakavasti”. Tuo tarkoitti vain sitä, että minun olisi pitänyt tulla ulos autosta. Starttasin ja laitoin ykkösen päälle, mutta me emme pystyneet liikkumaan, aivan kuin olisimme yhä osuneet näkymättömään esteeseen. Laitoin vaihteen vapaalle ja odotin muutaman sekunnin. Lähdin uudestaan ja lähdimme autolla täysin normaalisti.

Ihottuma

Joyce Bowles: Kun heräsin maanantaina, minulla oli kasvoillani, niskassa ja pitkin olkapäätä ihottumaa.

Haastattelija: Kummalla puolella?

Joyce Bowles: Oikealla puolella, se oli kaikki laikukasta. Se olisi voinut olla vyöruusua tai se olisi voinut olla siitä missä se mies seisoskeli ikkunani vieressä. [Joyce Bowlesin videossa ajamassa autossa on ratti oikealla puolella.]  [Linkki Wikipedia: Vyöruusu] 

”Minä puhun ja sanon mitä minä itse haluan”

Joyce Bowles: Sattumalta, tämän tapahtumisen jälkeen, minulle tuli puhelinsoitto Lontoosta henkilöltä, joka sanoi että minä en saa sanoa tästä meidän näkemästämme mitään kenellekään, koska minua olisi tulossa tapaamaan valtiovallan viranomainen. Tämä on loppujen lopuksi Englanti, vapaa maa, minä puhun ja sanon mitä minä itse haluan siitä mikä on totuus.  

Alla on haastatteluvideossa esitetyn tapaukseen liittyvän sanomalehtijutun käännös. Linkki käännettyyn lehtiartikkelliin: LINKKI (11:53). Kääntäjä on lisännyt alkuperäiseen juttuun kuvia ja väliotsikoita. Sanomalehtijutun käännös alkaa:

Kohtaaminen hopeapukuisen miehen kanssa

Tapasivatko Joyce Bowles ja Ted Pratt miehen toiselta planeetalta A272:lla Hampshiressä viime marraskuun 14. päivänä? Heidän outo kertomuksensa – joka huipentuu siihen mitä ufologit nimittävät ”humanoidimatkustajan kohtaamiseksi” – alkoi klo 20:50 tuona sunnuntai-iltana. [Linkki Wikipedia: Hampshire]

”Tiellä leijaileva hehkuvan oranssi sikari”

Kun neiti Bowles oli ajamassa herra Prattiä Winchesteristä Chilcombiin, hänen mininsä alkoi täristä rajusti, kiitäen lopulta nurmikaistaleelle. [Linkki Wikipedia: Winchester] [Linkki Wikipedia: Chilcomb] Tuolla hetkellä hän ja herra Pratt sanovat nähneensä 15 jalkaisen [4,6 metrisen] hehkuvan oranssiin sikarin leijailevan tiellä. Neiti Bowles, 42, sanoo: ”Me tajusimme että kolme hahmoa katseli meitä sikarissa olleesta ikkunasta. Sitten yksi hahmoista materialisoitui / aineellistui minin viereen. Hän tähyili ikkunani läpi kojelaudan hallintalaitteita, käveli auton takapuolelle, sitten hän ja sikari yksinkertaisesti katosivat.”

Mies

Hän kuvailee miestä 6 jalkaa [1,83 metriä] pitkäksi, hoikaksi, jolla oli pitkät vaaleat hiukset ja tumma parta. Hän piti yllään hopeisia haalareita, jotka oli suljettu kokopitkällä vetoketjulla. Herra Pratt, 58, tilanhoitaja, sanoo: ”Minä olin peloissani, mutta kun hän tuijotti minua erittäin kirkkailla silmillään, aloin tuntea rauhan ja levollisuuden tulvivan lävitseni.”

”Ilmoitukset alas maahan laskeutuvista ufoista”

Britanniassa lähes kaikki ufot nähdään korkealla taivaalla. Ilmoitukset alas maahan laskeutuvista ufoista (nimitetään laskeutumisiksi tai matalan tason kohtaamisiksi) ovat harvinaisia. Vielä harvinaisempia ovat ilmoitukset humanoidimatkustajan kohtaamisesta. Neiti Bowles ja herra Pratt seisovat kertomuksensa jokaisen sanan takana, harmitelleen ainoastaan sitä että siihen aikaan A272:lla ei ollut muita autoilijoita osoittamaan heidän näkemäänsä oikeaksi.

Muita ufohavaintoja

Kertomukselle on kuitenkin erikoista lisävalaistusta, jota rehellisyyden nimissä paria kohtaan, he eivät olisi voineet sillä hetkellä tietää. Winchesterin ja Southamptonin alueella oli tuona sunnuntaina ja seuraavana päivänä kahdeksan erillistä ufohavaintoa. Seitsemän ihmistä näki hehkuvan oranssin sikarinmuotoisen ufon ja yksi henkilö ilmoitti ”oudon näköisestä miehestä hopeisessa asussa”. [Linkki Wikipedia: Southampton]

YRITTIVÄTKÖ MUUKALAISET OTTAA KONTAKTIA? Vaikuttava läpitunkevilla vaaleanpunaisilla silmillä ja hopeisilla haalareilla varustettu hahmo lähestyi autoa ja tähyili sisälle Joycea ja hänen naapuriaan Tediä  

Merkillisen asteen lähikohtaamiset

Kirjoittaja: Robert Wilson

”Kolme päätä”

Joyce Bowles Winchesteristä Hampshirestä ajoi naapurinsa Ted Prattin kanssa kohti läheistä Chilcombin kylää sunnuntai-iltana marraskuussa 1976. He olivat matkalla noutamaan Joycen poikaa nimeltä Stephen, kun auto tärisi rajusti ja pyyhälsi nurmikaistaleelle. Ajovalot sammuivat ja moottori pysähtyi. Joyce ja hänen matkustajansa katsoivat ikkunasta ulos ja he molemmat näkivät oranssina hehkuvan sikarinmuotoisen aluksen leijuvan tien yllä. Ja sen ikkunan läpi he pystyivät näkemään kolme päätä, jotka olivat jonossa kuin bussin matkustajilla.

Läpitunkevat vaaleanpunaiset silmät, ei pupilleja, ei iiriksiä

Kun he istuivat kunnioittavan pelon vallassa, yksi hahmoista tuli aluksesta esiin ja lähestyi autoa. Kyseessä oli hopeisiin haalareihin pukeutunut olento, jolla oli läpitunkevat vaaleanpunaiset silmät, mutta ilman pupillejaja iiriksiä. [Linkki Wikipedia: Pupilli] [Linkki Wikipedia: Värikalvo (iiris]

”Hän [mies] tähyili ikkunan läpi kojelaudan hallintalaitteita”, Joyce muisteli. Tuolloin sammunut moottori heräsi henkiin ja ajovalot syttyivät takaisin päälle. ”Sitten hän [mies] ja se sikarinmuotoinen yksinkertaisesti katosi.”

Ley-linjat

Vaikka Joyce oli täysin ymmällään kokemuksesta, jotkut asiantuntijat ovat huomauttaneet, että ley-linjat houkuttelevat usein muukalaisolentoja puoleensa. [Linkki Wikipedia: Ley-linja] Ja on totta, että juuri siinä paikassa missä auto pysähtyi, risteää kaksi muinaista hautakumpuriviä. Ne levittäytyvät tuosta kumpujen välisestä paikasta lähistölle kohti toisia vanhan Winchesterin suunnassa olevia, ja risteävät toisen kauempaa pohjoisesta alkavan ley-linjan kanssa…  [jatkuu sivulla 11, lehtijutun loppu ei näy]

Katkelma saman lehtijutun alusta

Huomattavan määrän yliluonnollisia kokemuksia uskotaan tapahtuvan ley-linjoilla tai niiden lähellä, jotka ovat esihistoriallisten hautakumpujen, alttareiden, kivikehien ja keskiaikaisten kirkkojen hämmästyttäviä linjoja. [Linkki Wikipedia: Yliluonnollinen] [Linkki Wikipedia: Stone circle, ”kivikehä”]

Jotkut noilla paikoilla – joista Stonehenge on luultavasti kaikkein tunnetuin – vierailleilla on ollut ilmestyksiä historiallista hahmoista, jotka toteuttavat uudelleen menneiden elämien urotekoja. Toiset sanovat, että he tuntevat oudon voiman fyysisen läsnäolon, jota he eivät pysty näkemään tai tunnistamaan, mutta joka nostaa heidät irti maasta, iskee heitä, tuuppaa heitä tai valtaa heidät käsittämättömillä mielentiloilla. Kukaan ei vaikuta pystyvän selittämään syitä näille asioille, vaikka tilastotieteilijät, insinöörit, taikavarpuilijat, ufointoilijat, psyykikot / meediot ja astroarkeologit ovat kaikki yrittäneet. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (kun mysteeri paljastetaan, se ei ole enää mysteeri)]         

BBC arkistovideoleike: Joyce Bowles

Linkki käännettyn arkistovideoon: LINKKI.

Videon tekstiselitteen käännös

Marraskuussa 1976 Joyce Bowlesilla ja Ted Prattillä oli hämmästyttävä kohtaaminen muukalaisten kanssa sen jälkeen kun se auto jolla he matkasivat pysähtyi nykien Chilcomb Road –tiellä Winchesterin ulkopuolella Hampshiressä UK:ssa. Harvat tästä tapauksesta kuulleet ihmiset saattavat kuitenkaan tajuta, että Joyce Bowles oli kokenut jo muutamaa vuotta aiemmin toismaailmallisia vierailuja, kun hän ilmoitti nähneensä kodissaan aaveita vuonna 1972, kuten tämä lyhyt BBC:n arkistovideoleike paljastaa. 

1972

Toimittaja: Tässä on Quarry Road -tie Winchesterissä. Juuri täällä vuonna 1972 neiti Joyce Bowles näki useita aaveita / henkiä. Hänellä oli kaksi manausta, mutta henget vain kieltäytyivät lähtemästä. [Linkki Wikipedia: Manaus] [Linkki: Uskonnot (1)]

”Leidi”

Tekstinä videossa: JOYCE BOWLES, Winchesterin aaveuhri, BBC SOUTH TODAY

Joyce Bowles: Ensimmäinen näkemäni asia oli leidi, nunna, makuuhuoneessani. Hän oli pukeutunut täysin mustaan. Minä vain vilkaisin ja näin sen sängyn alapäässä, vaatekaapin tienoilla.

Haastattelija: Miltä sinusta tuntui kun näit sen?

Joyce Bowles: No, menin kylmäksi. En pystynyt sanomaan mitään, sanoin vain hiljaa: ”voi minun Jumalani”. Minä vain käännyin ja laitoin silmäni kiinni.  

Manaaja / eksorkisti pastori Ramsdale Whalley

Tekstinä videossa: Pastori Ramsdale Whalley, kirkkoherra, BBC SOUTH TODAY [Linkki Wikipedia: Kirkkoherra]

Haastattelija: Te olette pitäneet itse asiassa kaksi eksorkismipalvelusta, mutta ilmeisesti ilman kovin suurta menestystä. [Linkki Wikipedia: Manaus (eksorkismi)]

Ramsdale Whalley: En minä sanoisi, että ilman menestystä. Siitä yksinkertaisesta syystä, että kun menin sinne ensimmäisen kerran, oli selvää että siellä oli jotain pahaa. Tuo paha on lähtenyt pois. 

Video: ”Lentoyhtiön matkustajan tallentama UFO”, kommentteja kommenttikentästä

Linkki videoon: LINKKI (Lentoyhtiön matkustajan tallentama UFO). Sivuston ylläpito ei ota kantaa itse videon aitouteen / epäaitouteen, mutta esittää kyseisen videon kommenttikentästä silminnäkijöiden havaintoja. Kommenttien käännös alkaa:

Vuonna 1977

”Näin jotain samankaltaista vuonna 1977, tai suunnilleen niin, olin suunnilleen 5-[vuotias]. Se liikkui hitaasti pilvissä, mutta ei koskaan poistunut pilvistä. Ei ollut suihkukone. Siitä ei lähtenyt mitään ääntä, eikä se ollut kovin korkealla. Siskoni oli ottamassa minusta joitakin valokuvia keinussa kouluprojektia varten. Kun hän tuli ulos, käänsin päätäni, se oli poissa. Minulla on se valokuva itsestäni keinussa. Katson sitä joka päivä. Minä uskon.” (@everydayjoe1217)

En uskonut mitä näin

”Minä olin 10-[vuotias]. Näin yhden suunnilleen 200 jalan [61 metrin] korkeudella ilmassa. Olin yllättynyt, enkä uskonut mitä näin, joten käännyin ympäri. Menin kotiin. Ällisteltyäni vähän, käännyin takaisin ympäri. Se oli poissa. Ei ääntä, eikä vanoja sen menosuuntaan.” (@ybsbrando8472)

Australiassa 30 vuotta sitten

”Tuo on täsmälleen sitä tyyppiä, jonka näin Australiassa noin 30 vuotta sitten. Sillä oli vaan pohjasta säteilevä valo sen leijuessa lahden yllä (eli suojellessa merirajaa lähellä rannikkoa). Heti kun tajusin mikä se on, se valo sammui ja se lensi äänettömästi pois.” (@therockhub6020)

Pysähdyksissä puurajan yllä

”Minä näin tällaisen (paitsi pienemmän) noin 25 vuotta sitten. Se oli pellon yllä kun olimme ajamassa töistä kotiin, pysähdyksissä puurajan yllä. Katsoin tietä ja katsoin takaisin, ja se oli poissa. Siinä ei ollut valoja ja se ei liikkunut, se vain näytti ilmaan jähmettyneeltä ja katosi aivan yhtä nopeasti.” (brandybrown6574)

Outoja hehkuvia orbeja

”Minä olen nähnyt outoja hehkuvia orbeja [palloja] vuorten yllä monia kertoja Pohjois-Queenslandissa, mutta en ole nähnyt ufoalusta. Tiedän erään joka on nähnyt UFO / UAP:n Athertonin laakiolla muutaman tunnin päässä sieltä missä minä vartuin. Erittäin epäsäännöllisiä liikkeitä, katosi sitten matkan päähän uskomattomalla nopeudella.” (@SoulHero77) [Linkki Wikipedia: North Queensland (Australia), ”Pohjois-Queensland”]

1970-luvulla

”Minun 1970-luvulla näkemäni ufot olivat erilaisia kuin uusi lajike, mutta kaikilla on pyöreä muoto. Toivoisin voivani elää sen päivän uudelleen.” (@africasquad1060)

Jep

”Jep, siskoni ja minä näimme näitä kolme kappaletta lentämässä Columbian yllä muutama vuosi sitten. Me asumme täällä Clatskaniessa, erittäin lähellä Columbia-jokea, noin 30 mailia [48 kilometriä] Astoriasta, rannikolla.” (@BeverlyStiglich) [Linkki Wikipedia: Clatskanie, Oregon] [Linkki Wikipedia: Columbia (joki)]  

Taivaalla paikallaan

”Minä olen nähnyt yhden näistä. Ainoa ero oli se, että minun näkemäni oli taivaalla paikallaan täydet 10 minuuttia noin 3 mailin [4,8 kilometrin] päässä.” (@timtitus2532)

AATIP

“Minä en koskaan uskonut mihinkään UFO, alien, ja näin yhden niin samankaltaisen Ashevillen esikaupunkialueella Pohjois-Carolinassa. Se liikkui niin nopeasti isän luo, pysähtyi leijailemaan ja lähti pois kolme kertaa nopeammin kuin mikään lentokone jonka olen koskaan nähnyt, arvelisin että 1 100 mailia tunnissa [1770 km/h]. Sillä minkä minä näin, oli kolme valoa pohjassa, yksi keskellä ja yksi molempien laitojen tienoilla, pysyvästi (ei vilkkumista). Mihin tahansa suuntaan se lensikin, litteä pohja pysyi maaperän suuntaisena. Se ei pitänyt yhtään minkäänlaista ääntä. Tuolloin oli lokakuu 2014. Juoksin takaisin kotiin ja kerroin kaikille, ja kohtasin kiusalliset tuijotukset. On erittäin turhauttavaa kun näkee jotain niin uskomatonta ja muut edes epäilevät että vitsailetko vai et. Ilmoitin tuosta omastani AATIPille vain muutama vuosi sitten, tosiasian jälkeen, mutta en kuullut koskaan takaisinpäin mitään. Melkein toivon, että en olisi nähnyt sitä, koska se jättää niin paljon vastaamattomia kysymyksiä.” (@davidclaud9408) [Linkki Wikipedia: Asheville]

Lennolla USA – Honduras

“Minä näin jotain samankaltaista kaksi vuotta sitten kun olin lentämässä takaisin USA:han Roatánista Hondurasista. Minä itse asiassa kopautin vieressäni ollutta naista ja hän näki sen myös. Se ei ollut yhtä lähellä kuin tämä vaikuttaa olevan, mutta se oli varmasti hopeanvärinen metallinen ilma-alus.” (@fairydust-ky4oc) [Linkki Wikipedia: Raotán (Honduras)]

Kesäiltana 2018

”Minä olen nähnyt muukalaisavaruusaluksen vuonna 2018 kesäiltana suunnilleen klo 19 täydenkuun yönä. Se skannasi maaperää noin viisi sekuntia (koko rakenne / runko oli sinisten valojen peitossa, rakenne näytti täsmälleen samalta kuin leijan muoto). Kun se oli tehnyt alueen skannauksen, se katosi kuin tyhjään (silmäni eivät pystyneet käsittämään nopeutta, he käyttävät luultavasti valovuosimatkustusta). En pysty vielä tänäkään päivänä unohtamaan mitä näin sinä iltana, pystyn kuvittelemaan sen kristallinkirkkaasti.” (@Daewo777) [Linkki Wikipedia: Valovuosi] [Linkki Wikipedia: Täysikuu]

Kirkkaassa päivänvalossa

”Minä näin täsmälleen tuon aluksen Orangen piirikunnassa Kaliforniassa kirkkaassa päivänvalossa. Se lensi tosi nopeasti ohitse. Se oli kokonaan kromattu kuten tuo.” (@CookieMonsterFem) [Linkki Wikipedia: Orangen piirikunta, Kalifornia]

Epätavallinen ilmiö taivaalla

“Me havaitsimme 1970-luvulla epätavallisen ilmiön taivaalla. Vihertävänkeltainen pallomainen esine pysyi paikallaan tietyssä paikassa. Minulla ei ole käsitystä mikä se oli. Silloin ilmoitettiin usein ufosta.” (@apattonj48) [Linkki Wikipedia: UFO]

Viime vuonna lennolla

“Tämä näyttää samanlaiselta kuin minkä minä näin viime vuonna lennolla. Minun vain liukui horisonttiin kohtisuorasti minun lentokoneeseeni nähden.” (@Capn_Jack) [Linkki Wikipedia: Horisontti]

46 metrin päässä meistä

”Minä näin 15 vuotta sitten Texasissa aivan Crawfordin ulkopuolella jotain mikä näytti samanlaiselta kuin tämä. Aviomieheni ja minä olimme autossamme ajamassa hitaasti pitkin soratietä. Se liikkui suunnilleen samalla nopeudella kuin auto (20 mailia tunnissa [32 km/h]). Se oli matalalla… erittäin lähellä maaperää… ehkä 20 jalkaa [6,1 metriä] yläpuolella ja se vaikutti olevan noin 50 jaardin [46 metrin] päässä meistä. Se liikkui joidenkin puiden taakse enkä nähnyt sitä uudelleen.” (@SandraBegotka) [Linkki Wikipedia: Crawford (Texas)]

Rooman yllä

“Minä olen nähnyt tämän Rooman yllä, sama hopeinen kiekko lenteli ympäriinsä pilvissä. Minä näin sen kapineen ikkunastani lentokoneessa.” (@psalm76)

Näkyväksi tulleena, suoja poistettuna

”Minä olen nähnyt yhden näistä yläpuolella näkyväksi tulleena, suoja poistettuna, ja lähellä Dallasin keskikaupunkia valtatien liittymämerkin luona. Se oli minun kulmastani noin koulubussin kokoinen, se näytti muodoltaan samanlaiselta kuin sikari. Näytti siltä kuin se olisi pyörinyt kun aurinko hohti sen kyljestä. Sitten se meni takaisin verhoutuneeksi, meni näkymättömäksi. Koko tapaus kesti tyyliin neljä sekuntia.” (@lastverdict3260) [Linkki Wikipedia: Dallas]

Nurinpäin oleva sieni

“Tämä ei ole se mitä minä olen nähnyt. Asun Länsi-Virginiassa, olin 99 Bolt-vuoren huipulla klo 10:30. Se oli kuin nurinpäin oleva sieni, jonka läpi kulki oranssia ja punaista. Ja äänetön, ei ääntä. (@jeffreybunch3959) [Linkki Wikipedia: Länsi-Virginia]

Minä en arvele…

”Minä olen nähnyt omin silmin erittäin samankaltaisen aluksen aivan Bostonin ulkopuolella, kaksi helikopteria seurasi sitä. Arvioin halkaisijan olleen 200 jalkaa [61 metriä]. Minä en arvele niiden tulevan ulkoavaruudesta tai toisista maailmoista.” (@Ilovebopitlol) [Linkki Wikipedia: Boston]

Monet muutkin näkivät

”Minä olen nähnyt, en tuollaista mutta lähes tuon kaltaisen, menevän San Juaniin Puerto Ricoon Fort Lauderdalesta Floridasta. Minä en ole ainoa sen nähnyt, monet muutkin näkivät elokuussa 2023.” (@Knuckles-r2k) [Linkki Wikipedia: San Juan (Puerto Rico)] [Linkki Wikipedia: Fort Lauderdale]

Nämä kapineet ovat totta

“Nämä kapineet ovat totta. Minä olen nähnyt yhden jalkapallokentän kokoisen, lukion jalkapallokentän kokoisen. Se naamioi itsensä pilvillä. Sitten näin kuinka suihkuhävittäjä todellakin ajoi yhtä takaa.” (@JamesBradley-k3e)

Nelson, Victoria, Australia

”Minä olen nähnyt tämän Nelsonissa Victoriassa Australiassa. (@Boyboy-p9h) [Linkki Wikipedia: Nelson, Victoria (Australia)]

Lentokoneessa matkalla Espanjaan

”Näin yhden kuusi vuotta sitten lentokoneesta matkalla Espanjaan. Ajattelin sen törmäävän meihin. Aivan samanlainen kuin tämä. Kaikki huusivat, se on se mitä en ymmärrä tässä. (@hansmaquine) [Linkki Wikipedia: Espanja]

Ne ovat kaikkialla!

”Minun todistamani entiteetti ei ollut liikkuva esine, se vaikutti olevan musta aukko kirkkaalla päivänvaloisalla taivaalla, kunnes se jakautui useiksi kirkkaasti valaistuiksi orbeiksi [palloiksi] lähestyessään matkustajalentoa pohjoisen Alabaman yllä 1.2.2022 suunnilleen klo 15:30. Ne ovat kaikkialla! (@davidoden1303) [Linkki Wikipedia: Alabama]