Lentosotamies Steven LaPlume kertoo toisesta Rendleshamin metsän ufotapauksesta tammikuussa 1981. Linkki haastatteluun, josta käännös on tehty: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, johon on poimittu vain varsinainen Stevenin ufokokemus. Koko haastattelu on kolme tuntia pitkä.
Rendleshamin toinen ufotapaus
Haastattelija Jimmy Church: Puhumme tänään toisesta Rendleshamin tapauksesta, joka sattui tammikuun 28. päivän yönä vuonna 1981. Toinen ufotapaus sattui tasan kuukausi nykyään kuuluisan Rendlesham / Bentwaters –tapauksen jälkeen. Steven LaPlume oli Yhdysvaltain ilmavoimien turvallisuusekspertti, joka saavutti sotilasarvon 1. luokan lentosotamies E3.
Kuvateksti: Kuvahaun tulos hakusanalla airman first class, ensimmäisen luokan lentosotamies. Kuva ei liity tapaukseen.
Tiedot ufoista
Haastattelija: Tiedämme tietenkin Rendleshamin ja Bentwatersin tapahtumista. Olitko kiinnostunut ufoista?
Steven LaPlume: En.
Haastattelija: Tiesitkö aiheesta jotain?
Steven LaPlume: En. Isäni oli ilmavoimissa. Hän mainitsi joidenkin lentäjien nähneen joitakin kummallisia asioita, mutta hän sanoi lentäjien halunneen pitää työnsä, eivätkä he koskaan todella kertoneet niistä. Sitä hyssyteltiin aina. Mutta minua ei koskaan kiinnostanut, en ollut koskaan nähnyt sellaista, enkä koskaan välittänyt niistä.
UK, RAF Bentwaters / RAF Woodbridge
Haastattelija: Minne menit töihin ensimmäiseksi?
Steven LaPlume: Suoraan Bentwatersiin. Pyysin päästä Yhdistyneisiin kuningaskuntiin (UK). [Linkki Wikipedia: RAF Bentwaters]
Haastattelija: Minä vuonna tuo tapahtui?
Steven LaPlume: Vuonna 1980. Laskeuduin sinne marraskuun 4. päivänä vuonna 1980. Havaintoni aikaan olin Woodbridgessä. [Linkki Wikipedia: RAF Woodbridge]
Kuvateksti: RAF Woodbridge. Lentosotamies Steven LaPlume kertoo olleensa havaintonsa aikaan kyseisessä tukikohdassa.
Rendleshamin metsän ufotapaus
Haastattelija: Kuulitko Rendleshamin metsässä tehdyistä havainnoista?
Steven LaPlume: Olimme kuulleet vain… Jotkut tyypit sanoivat vain, että muutamat kaverit olivat jahdanneet ufoa Woodbridgen ulkopuolella. Minä olin tyyliin, että metsässä jahdattu ufoa? Mitä te oikein puhutte? Tiedäthän? Siitä tavallaan vaan vitsailtiin. Kuulimme todellakin vain, että jotkut tyypit olivat jahdanneet ufoa metsässä.
18-vuotias pissapoika
Haastattelija: Tiedämme niistä kolmesta päivästä joulukuun [1980] lopussa Rendleshamissa. Kun mennään tuosta sinun päivääsi, joka oli tammikuun 28. päivä 1981, niin oliko siinä väliin jäävän kuukauden aikana mitään mitä voisit ajatella… Valoja taivaalla? Puhuiko joku jostain lisähavainnoista? Oliko mitään aktiviteettia? Jotain tutkahavaintoja? Oliko tuollaisia lainkaan?
Steven LaPlume: Ei, en ollut kuullut mistään sellaisesta. Minun työni oli niin… tarkoitan… En halua sanoa alhainen, mutta sitä se sananmukaisesti oli. Viittasin itseeni nimityksellä pissapoika, koska pääsin asemapaikoille vain muiden vessataukojen aikana tai kun he halusivat mennä syömään, tiedäthän. Otin heidän asemapaikkansa väliaikaisesti. Menin paikasta toiseen. Olin tavallaan turvallisuushenkilö ilman asemapaikkaa.
Kuvateksti: Lentosotamies LaPlume kertoo olleensa tapahtumaikaan 18-vuotias ”pissapoika”.
Haastattelija: Kuinka vanha olit?
Steven LaPlume: Olin täyttänyt intensiivikurssin aikana heinäkuussa 18, joten olin hädin tuskin 18,5-vuotias.
Pahamaineinen itäportti, 28.1.1981
Haastattelija: Oliko tuo päivä normaali?
Steven Laplume: Heräsin iltapäivällä, koska kyseessä oli klo 23 – 07 yövuoro. Halusin saada unta ennen sitä.
Haastattelija: Mitä seuraavaksi tapahtui?
Steven LaPlume: Se oli normaali työvuoro. Ajelimme ympäriinsä antaen vessataukoja. Ajoin vanhemman lentosotamies Palmerin kanssa. Hän sanoi, että meidän on mentävä itäportille tarkistamaan portti, varmistamaan lukot, koska se oli takaportti. Itäportti oli tavallaan pahamaineinen, aavemainen. Siihen liittyi paljon kummitusjuttuja, tiedäthän. Menimme normaalisti takaportille. Päivässä tai itse asiassa illassa ei ollut mitään erikoista. Yö oli viileä.
Haastattelija: Kyseessä oli siis pahamaineinen itäportti?
Steven LaPlume: Kyllä, pahamaineinen itäportti, kyllä.
Kuvateksti: Nykyään lakkautetun RAF Woodbridge -tukikohdan pahamaineinen itäportti.
Paljonko kello on?
Haastattelija: Minun aikaan yöstä sinä ja Palmer saavuitte itäportille?
Steven LaPlume: Totuuden kertoakseni, en todellakaan muista täsmällistä aikaa. Muistan vain, että se oli klo 23 jälkeen, koska työvuoremme oli klo 23 – 07.
Haastattelija: Selvä. Oli pimeää.
Steven LaPlume: Kyllä. Se on saattanut olla tyyliin 23:30, koska olimme tavallaan kierroksella tarkistamassa porttia. Sitten aloimme kiertää antaen muille taukoja, ajelimme tavallisesti ympäriinsä tunnin tai kaksi. Kaikki oli tavallista rutiinia. Menimme portille ja tarkistimme sen olevan lukossa. Puhuimme nojaillen poliisiautoon.
Muistan kuinka Palmer sanoi jotain ufosta metsän yllä, siis missä ufo oli nähty. Majakka näkyi sijaintipaikastamme selvästi, valo näkyi kaukaisuudessa. Totta puhuakseni me vain hengailimme tekemättä mitään. Katselimme tukikohdasta ulos itäportin läpi oikealle eteläiselle taivaalle, selkämme olivat poliisiautoa vasten. Pilviä oli tuskin lainkaan, vain osittain pilvistä.
Kuvateksti: LaPlume ja Palmer katselivat pimeälle taivaalle tekemättä mitään.
Katso tuota!
Steven LaPlume: Satuin havaitsemaan jotain. Tiedäthän, että jos katselee yötaivasta, niin silloin tällöin voi nähdä satelliitin vaeltavan hitaasti taivaan poikki. Näin sen ja sanoin, että aha, katso tuota. Se kapine alkoi mennä hullusti ylös ja alas sellaisilla korkeustason muutoksilla, että en näe miten kukaan ihminen olisi voinut olla siinä aluksessa. Se meni useita tuhansia jalkoja ylös ja alas. [1000 jalkaa = 304,8 metriä.] Voin verrata sitä vain sydänmonitoriin, joka menee vain ylös, alas, ylös, alas.
Kuvateksti: Haastateltu vertaa ylös ja alas mennyttä liikerataa sydänmonitorin näkymään.
Steven LaPlume: Se ”tanssahteli” taivaalla samalla kun meni oikealta puoleltani vasemmalle. Se meni siis kohti merta, siellä on arvellakseni Pohjanmeri tai kanaali. Me vain tavallaan katselimme sitä sanomatta mitään. Minun suuni oli auki luultavasti maahan asti. Kadotimme sen pilven taakse. Emme nähneet sitä enää sen jälkeen kun se oli mennyt pilven taakse. Kun menetimme näköyhteytemme siihen, niin se pilvi oli metsän yläpuolella.
LaPlume näki juuri ufon
Steven LaPlume: Palmer sanoi, että meidän soitettava henkilökunnalle. Oli sanottu, että jos jotain hassua näkyy, niin on soitettava. Minä kuulin ensimmäisen kerran, että sellaisesta olisi soitettava, mutta hän oli työnjohtaja-asemassa, joten ehkä määräykset oli annettu hänelle. Sanoin että okei.
Hän heitti minut heti ”bussin alle”. Hän meni radiolle ja sanoi turvallisuuspalvellun: ”Tässä lentosotamies Palmer. LaPlume näki juuri ufon.” Se meni radiolähetykseen, joten koko turvallisuushenkilöstö tiesi minun nähneen ufon. Sanoin välittömästi, että sinä näit sen myös. Hän vain tavallaan irvisteli minulle, koska hän ei halunnut olla osallinen siihen.
Kuvateksti: Palmer ei halunnut olla osallinen ufon näkemiseen, vaan heitti LaPlumen ”bussin alle”.
Luutnantti Englund ja eversti Halt
Steven LaPlume: He kysyivät missä olemme, hän kertoi heille missä olemme. Itäportilla oli pieni koppi, vähän kuin ne pienet lasikuitukopit. Siinä oli hieman lämpöä, joten pystyimme pysymään poissa luonnonvoimien armoilta. Siellä oli lankapuhelin, joka alkoi soida. Hän sanoi, että vastaa. Minä vastasin. Siellä oli luutnantti [Bruce] Englund, joka oli vuoroni komentaja. Hei, mitä näit?” Kerroin mitä olimme nähneet. ”Pysykää siellä, joku tulee sinne.” Noin 15 minuuttia, ehkä 20 minuuttia myöhemmin paikalle ilmestyi eversti [Charles I.] Halt. Hän oli tavallaan kuin pienessä TR… arvelen sen olleen… Triumph-tyyppisessä autossa. [Linkki: Rendleshamin metsän ufotapaus, eversti Charles I. Haltin muistio]
Haastattelija: Kyllä, kyllä, kyllä.
Steven LaPlume: Puhuin hänen kanssaan äskettäin. En tiennyt, että hän oli saanut luvan mennä kiitoradan poikki päästäkseen sinne nopeammin. Hän siis tuli ja kyseli mitä olimme nähneet. Kerroimme hänelle.
Valo taivaalla ja upseereita kaikkialla
Steven LaPlume: Sitten paikalle ilmaantui enemmän ihmisiä. Upseereita oli yhtäkkiä tyyliin kaikkialla. Ajattelin että mitä tämä on, olimme nähneet vain pienen valon taivaalla. Minulla ei ollut mitään tietoa siitä mitä oli tapahtunut noina kolmena yönä joulukuussa. Olin täysin tietämätön siitä.
Kuvateksti: Steven LaPlume sanoo, että hän ei tiennyt kolme yötä kestäneestä Rendleshamin metsän ufotapauksesta joulukuussa 1980.
Steven LaPlume: Ihmettelin miksi ne kaikki ihmiset ilmaantuivat paikalle. Siellä oli eräs upseeri jonka kuvittelin vuosien ajan olleen Woodbridge-tukikohdan apulaiskomentaja [Ted] Conrad, mutta se olikin ilmeisesti kuljetustoimen tarkastaja. Hänen vaimonsa oli todella kiinnostunut ufoista. Hän toi sinne vaimonsa ja lapsensa. Ihmettelin että jos tämä on sotilasasia, niin miksi täällä on siviilejä? Miksi hänellä on kamera? Hän oli todella innostunut tyyliin: voi pojat, toivottavasti näemme sellaisen. Minä ihmettelin että vau, tämäpä outoa.
Kenraali Gordon E. Williams
Steven LaPlume: Luutnantti Englund siis ilmestyi paikalle kyselemään mitä oli meneillään. Hän sanoi, että kenraali Williams on tulossa. Hän oli lennoston komentaja. Hän lisäsi, että hänestä tuli muuten viime viikolla kenraali, joten älä jännitä. Hän käveli pois ja minä olin, että mainiota, olen 18-vuotias sotilasarvoltani olin henkilö, älä jännitä, puhut kohta kenraalin kanssa. Tiedäthän…
Kuvateksti: Gordon E. Williams oli RAF Bentwaters -tukikohtaan Englantiin sijoitetun 81. taktisen hävittäjälennoston komentaja vuonna 1980 Rendleshamin metsän tapauksen aikaan. (Tietolähde: Wikipedia) [Linkki Wikipedia: Gordon E. Williams] Varsinainen kuuluisa Rendleshamin metsän ufotapaus sattui 26.12.1980 – 28.12.1980.
Ja taas mennään metsään…
Haastattelija: Kuvittelen mielessäni, että itäportille on kokoontunut nyt noin 15, 20, 25 ihmistä?
Steven LaPlume: Ei, ei. Itse asiassa siellä enemmänkin tyyliin luultavasti noin kuusi ihmistä, ehkä kahdeksan, jos Palmer ja minut lasketaan mukaan. Kenraali Williams siis ilmestyi paikalle. Selitin mitä olimme nähneet. He kaikki hyppäsivät ilmavoimien farmariautoon, jossa oli siniset ja keltaiset valot, tiedäthän. He menivät kaikki kohti metsää. He antoivat meille ennen lähtöään pienet pimeänäkökiikarit ja sanoivat, että ilmoittakaa jos näette jotain. [Linkki Wikipedia: Optiset pimeänäkökiikarit] Sanoin, että okei. He menivät metsään. Ihmettelin miksi he metsään menevät. Olin jälleen täysin pihalla koko tilanteesta.
Pyöritään pimeänäkökiikareiden kanssa
Steven Laplume: Palmer ja minä pyörimme pimeänäkökiikarien kanssa, jotka olivat todella mahtavat. Lopulta noin puolen tunnin tai 45 minuutin kuluttua he palasivat metsästä, joka oli itse asiassa tukikohdan ulkopuolella, joten kenelläkään ei ollut tietenkään mitään aseita, koska emme saaneet kantaa niitä tukikohdan ulkopuolella. Saimme kantaa asetta ainoastaan kun meitä kuljetettiin tukikohdasta toiseen. He palasivat ja laittoivat minut loppuyöksi portin asemapaikalle. Palmer lähti ja jäin sinne yksin loppuyöksi.
Steven LaPlume: Sanoisin, että noin tunnin kuluttua Palmer tuli takaisin tarkistamaan tilannettani. Puhuimme lyhyesti mistä tuossa kaikessa oli ollut kysymys. Katselimme metsän yli tyyliin, että miksi he metsään olivat menneet? Jos olet sillä asemapaikalla, niin näet lähestyvien lentokoneiden mallit. Unohdin mainita, että ennen kuin kaikki ne upseerit olivat ilmestyneet, Palmer sanoi että ”pysy tässä” ja juoksi tornille katsomaan mitä meillä oli ilmassa. Sieltä sanottiin, että C-130 ja muutama ”Charlie Green”, jotka olivat pelastustoimen käyttämiä helikoptereita. Näkemämme ei ollut helikopterin tai C-130:n kaltainen. Nuo eivät pysty menemään ylös ja alas näkemällämme tavalla.
Kuvateksti: Lockheed C-130 Hercules. [Linkki Wikipedia: Lockheed C-130 Hercules]
Jokin lähestyy idästä
Steven LaPlume: Kun tuolla asemapaikalla on ollut jonkin aikaa, saa yleiskäsitykset kuinka lentokoneet lähestyvät ja laskeutuvat, niillä on tietty lähestymisrata. Näin kuinka idästä lähestyi jokin. Luulin sitä lentokoneeksi, koska siinä oli valo. Se suuntasi metsän yli meitä kohti, mutta se oli hieman normaalia enemmän oikealla. Se tuli metsän yli. Se oli todella alhaalla, millä tavoin sen ei olisi pitänyt laskeutumista varten olla. Se oli hieman tavallista kirkkaampi ja heti kun se oli selviytynyt puista, se oli kuin putkinäkymässä…
Mitä hittoa!
Steven LaPlume: En tiedä muuta tapaa kuvailla sitä, mutta näin aluksen. Se näytti olevan sikarinmuotoinen, sen ympärillä oli hieman usvaa. Se alkoi tulla tien kohdalta, sen sijaan että olisi tullut vasemmalta, jossa kiitorata oli. Se siis tuli ja minä katselin sitä ajatellen, että mitä hittoa. Minulla on pieniä aikavirheitä, koska muistan kuinka se oli yhtäkkiä pääni yläpuolella. Puolivälistä tietä en muista sen menneen pisteestä A pisteeseen B, tiedäthän?
Katselin ufoa
Steven LaPlume: Siinä minä olin ja katselin suoraan ylöspäin aluksen pohjaa, jossa oli muutamia valoja: sininen valo, vihreä valo, keltainen valo. Katselin sen kapineen pohjaa. Minulla oli M16 olallani. [Linkki Wikipedia: M16 (kivääri)] En ajatellut koskaan ampuvani sitä tai sellaista, se ei ollut ymmärtääkseni uhka. Muistan kuinka katselin sitä ajatellen, että yritä niellä Steve, tämä saattaa olla mahtavin elämässäsi näkemäsi asia. Tiedäthän. Katselin ufoa, luoja, tiedäthän.
Kun katselin ylöspäin, niin se oli rakenteellinen alus. Siinä oli jonkinlainen… kuin luukku. Voin kuvailla sitä vain, että siinä oli kuin neliö ja sen sisällä neliö ja sen sisällä neliö. Voin kuvailla sitä vain noin. Sen keskellä oli… Jos muistat vanhat Mercury-kapselit. Heillä oli ulkopinnalla metallia…
Haastattelija: Kyllä. Ne näyttivät melkein kuin tuuletusaukoilta.
Kuvateksti: Mercury-kapseli tuuletusaukoilta näyttävine metallirakenteineen. [Linkki Wikipedia: Mercury (avaruusohjelma)]
Steven LaPlume: Kyllä, kyllä. Pohja näytti tavallaan sellaiselta. Kun katselee jotain eikä ymmärrä mitä katselee, niin mieli keksii helpoimman ratkaisun. Voin vain kuvailla sen olleen sentyyppistä metallia.
Olitko yksin?
Steven LaPlume: Se leijaili lyhyen aikaa meidän yläpuolellamme.
Haastattelija: Sinä sanoit juuri, että meidän. Olitko yksin?
Steven LaPlume: En, en, en. Palmer oli siellä yhä.
Haastattelija: Ai, Palmer oli siellä yhä.
Steven LaPlume: Hän oli lähtenyt ja tullut takaisin tarkistamaan tilannettani.
Melko dramaattista
Haastattelija: Okei, jarrutetaanpa sekunti. Tämä on itse asiassa melko dramaattista.
Steven LaPlume: Jep.
Haastattelija: Pari nopeaa kysymystä. Kuinka paljon Palmerin ja sinun yläpuolella se oli?
Steven LaPlume: Alla tuhat jalkaa. [1000 jalkaa = 304,8 metriä]
Kuvateksti: Lentosotamies LaPlume sanoo, että ufo oli aivan lähellä, noin alle 300 metrin etäisyydellä.
Haastattelija: Joten se oli aivan siinä lähellä.
Steven LaPlume: Kyllä, aivan lähellä.
Haastattelija: Kuinka pitkä se oli?
Steven LaPlume: Tuota en rehellisesti sanottuna osaa sinulle kertoa. Putkinäköni oli niin keskittynyt siihen luukkuun. Ääreisnäköni oli hämärä, katselin sitä putkinäköisesti. Joudun arvailemaan, että äh… laidalta toiselle. Ehkä parhaimmillaan 12 – 15 metriä.
Haastattelija: Vau.
Steven LaPlume: Kun se tuli tien yllä, se näytti jalkapallokentän pituiselta. Tarkoitan, että se näytti pitkältä. Minun oli vaikea ja on yhä nykyäänkin vaikea yrittää tajuta syvyysaistimusta ja kaikkea muuta mitä siinä katselin. Se oli kummallinen. Olin keskittänyt putkinäköni niin tiettyihin alueisiin, että en arvellakseni oikein nähnyt koko kuvaa.
Kuuloaistimukset
Haastattelija: Mitä kuulit?
Steven LaPlume: En mitään. En kuullut yhtään mitään siitä asti kun se kapine oli selvittänyt puut, aina siihen asti kun se oli poissa takaisin taivaalla ja kadonnut tähtiin. En kuullut perhana yhtään mitään.
Haastattelija: Käsitellään tämä kohta loppuun. Sinulla oli kaksi todella hyvää näkökohtaa. C-130 on suunnilleen äänekkäin ilmassa oleva kapine, eikö?
Steven LaPlume: Kyllä.
Haastattelija: Ja kaikki kaksiroottoriset helikopterit ovat lähes yhtä äänekkäitä kuin C-130, erittäin äänekkäitä. Yhtäkkiä sinulle onkin suoraan pääsi yläpuolella se alus, etkä kuule yhtään mitään.
Kuvateksti: Steven LaPlume sanoo, että hän ei kuullut yhtään mitään, vaikka hänen päänsä päällä oli alus.
UFO?
Haastattelija: Mitä mielessäsi liikkui? Ajattelitko tuossa vaiheessa ufoa?
Steven LaPlume: No, kyllä. Kun se oli pääni yläpuolella, niin minä todellakin ajattelin ufoa. Kuten sanoin, ajattelin sen olevan ufo, mahtavin asia mitä koskaan tulisin näkemään. Tässä minulla on ongelma… Yhdellä minuutilla se kapine oli pääni yläpuolella, ja se oli alus. Sitten minulle tulee aukko ajassa ja se olikin oikealla puolellani ja valopallo. Se suuntasi hitaasti ylös kohti taivasta. En muista sen menemistä pääni yläpuolelta siihen kohtaan missä siitä tuli valopallo.
Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että alus muuttui valopalloksi ja suuntasi hitaasti ylös taivaalle. Hän ajatteli sen olevan ufo.
Steven LaPlume: Tiedän tuon avaavan tulva-aukot siihen, että minut abduktoitiin ja sellaista. Kyse on saattanut olla kuitenkin niinkin yksinkertaisesta asiasta, että silmäni olivat olleet levällään niin kauan aikaa, että minun piti sulkea ne kostuttaakseni ne. Tiedäthän, tarkoitan… En tiedä. En käsitä tuota. Minulla on yhä ongelma tuon kanssa.
Palmer vahvistaa
Haastattelija: Mitä Palmer teki tuossa vaiheessa?
Steven LaPlume: Siitä minulla ei ole mitään käsitystä.
Haastattelija: Sanoiko hän mitään?
Steven LaPlume: Ei. Hän oli takanani oikealla. En muista nähneeni häntä, en muista kuulleeni mitään, Jos hän jotain sanoikin, niin minä en sitä kuullut. Emme sanoneet mitään aina siihen asti kunnes siitä aluksesta… Kuten sanoin, sen jälkeen kun siitä tuli valopallo ja se meni hitaasti poispäin. Se keräsi todella hitaasti korkeutta ja meni ylös taivaalle kadoten tähtien joukkoon.
Se meni takaisin lähes täsmälleen samaan paikkaan, jossa olimme tehneet ensimmäisen havaintomme. Siis se valo joka oli ”tanssinut” taivaalla. Se meni takaisin siihen suuntaan ja häipyi yötaivaalle. Siitä tuli ”tähti”, en pystynyt erottamaan sitä tähdestä. Siinä se, se oli poissa. Heti kun se oli poissa, me tavallaan kuin niksahdimme siitä irti. Minä katsoin Palmeria ja hän katsoi minua kysyen: ”Haluatko sinä soittaa tuosta?” Muistan kuinka sanoin, että en helvetissä.
Kuvateksti: Lentosotamies Steven LaPlume sanoo, että aluksesta tuli ”tähti”, sitä ei pystynyt erottamaan tähdestä.
Haastattelija: Palmer siis vahvisti nähneensä saman kuin sinäkin?
Steven LaPlume: Kyllä, mutta on outoa että emme puhuneet siitä koskaan. Emme vertailleet muistiinpanoja näkemästämme. Emme puhuneet mitään sellaista. Emme puhuneet siitä enää koskaan.
Miksi ette ilmoittaneet ufosta?
Haastattelija: Miksi ette soittaneet siitä?
Steven LaPlume: Ai, koska… Arvelen, että koska olimme nähneet mitä ensimmäisen havainnon jälkeen oli tapahtunut. Halusimme luoda yhä uran ilmavoimissa. Tarkoitan, että tämä oli naula arkkuun, työuran arkkuun. Minä en halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Olin nähnyt kuinka muut kaverit oli tehty naurunalaisiksi. En halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä.
Haastattelija: Ymmärrän, ymmärrän.
Kuvateksti: LaPlume sanoo, että ufosta ilmoittaminen olisi ollut naula työuran arkkuun ilmavoimissa.
Aluksen koko
Haastattelija: Se kuvaus, jonka Burroughs ja Jim Penniston ovat aluksesta antaneet, on huomiota herättävän erilainen. Siis se mitä he näkivät. Perustuen siihen mitä tiedät nyt ja mitä näit pääsi yläpuolella… Kuulostaa siltä kuin tämä alus oli suurempi ja eri alus, kuin se minkä Penniston ja Burroughs näkivät silloin [Rendleshamin metsän ufotapauksessa] yöllä metsässä. Mitä sinä arvelet?
Steven LaPlume: Kyllä. Olen nähnyt vain kuvia ja sen metsässä nyt olevan kuvapatsaan. Olen nähnyt vain heidän tekemiään hahmotelmia. Minä katselin vain aluksen pohjaa, en nähnyt koskaan mitään sen yläpuolesta. Joten, en voi kommentoida mikä sen rakenne oli näkökenttäni yläpuolella, joka oli siis aluksen pohja. Se mitä olen nähnyt, niin heidän oli ehkä kolmanneksen pienempi.
Haastattelija: Kyllä. Paljon, paljon, paljon, paljon pienempi.
Aluksen nopeus
Haastattelija: Kun se tuli sinua kohti tieltä ja meni siihen putkinäkönäkymään, niin onko sinulla mitään arviota kuinka suurella nopeudella alus liikkui?
Steven LaPlume: Se liikkui todella hitaasti.
Haastattelija: Todella hitaasti?
Steven LaPlume: Kyllä, kuin ilmalaivan nopeudella, voin sanoa vain niin. Aivan kuin Goodyear-ilmalaiva. Se tuli tieltä hitaasti, sillä ei ollut mitään kiirettä.
Kuvateksti: Goodyear-ilmalaiva. LaPlume samoi aluksen liikkuneen hitaasti, kuin ilmalaiva. [Linkki Wikipedia: Goodyear Blimp (Goodyear-ilmalaiva)]
Lentokorkeus
Haastattelija: Minä kuvittelen sen hidasta liikettä. Sinulla oli todella hyvä mahdollisuus katsella sen aluksen alapintaa. Aloit katsella yksityiskohtia.
Steven LaPlume: Kyllä.
Haastattelija: Sen on täytynyt olla siis riittävän matalalla. Sanoit, että alle tuhat jalkaa [noin 300 metriä], mikä ei ole ollenkaan kaukana, neljännesmaili, eikö?
Steven LaPlume: Joo.
Haastattelija: Pystyit näkemään tosiasiassa pinnan rakenteen ja sen neliö neliön sisällä ja se neliön sisällä luukun.
Steven LaPlume: Kyllä. Ja sanoisin 1000 jalkaa [noin 300 metriä] olevan maksimi, se olisi voinut olla vähemmänkin. Minulla ei ollut mitään minkä perusteella arvioida, sen takana oli yötaivas. Oliko se matka 500 jalkaa vai 1000 jalkaa, riippuu sen koosta. Sitä on vaikea tietää.
Jaa, pyöreä?
Haastattelija: Sinä olit ilmavoimissa. Sinä tiedät mikä ero on lentokoneella ja paloautolla, eikö? Tietysti. En yritä olla hauska. Sanon vain, että kun katselit alusta, niin etsit siitä siipiä, jotain ilmaan nostavaa, suihkumoottoria, potkureita, roottoreita, mitä tahansa joka auttaisi sinua tunnistamaan sen mitä katselet. Eikö sellaisia yksityiskohtia ollut lainkaan?
Steven LaPlume: Ei. Ja se oli pääni yläpuolella. Minä olin sen alapuolella. Minulla oli sellainen käsitys, että se oli pyöreä.
Haastattelija: Pyöreä? Ai, minä kuvittelin… okei, okei, odota… Tuo muuttaa sen mitä minä kuvittelen mielessäni. Siis kun se oli pääsi yläpuolella, niin sinä katselit lentävän lautasen pohjaa? Se oli pyöreä?
Steven LaPlume: Kyllä. Paremman termin puuttuessa, kyllä, mikä on outoa, koska sen ympärillä oli tieltä tullessa usvaa. Näinkö minä siitä vain pienen osan, vai oliko se pyöreä alus, mutta en vain nähnyt sen yläosaa.
Kuvateksti: Lentosotamies LaPlume sanoo, että hän katseli paremman termin puuttuessa ”lentävän lautasen pohjaa”. Kuva ei liity tapaukseen.
Haastattelija: Aivan.
Steven LaPlume: Näinkö siitä vain siivun, koska se näytti hyvin putkimaiselta. Se näytti sikarinmuotoiselta, mutta kun se oli pääni yläpuolella, se näytti pyöreältä. En ole pystynyt koskaan selvittämään tuota.
Takaisin ensimmäiseen havaintoon
Haastattelija: Haluan palata ensimmäiseen havaintoosi. Ensimmäinen havainto, ”sydämensyke”, tai pitäisi kai sanoa ”sydänmonitori”. Se lensi Rendleshamin metsän yllä, eikö? Rintamasuuntasi oli kohti itää, olit itäportilla. Se oli matkalla pohjoiseen / koilliseen. Meri, Atlantin meri, Englannin kanaaliin sisääntulo oli periaatteessa edessäsi. Majakka on siellä. Oikein?
Steven LaPlume: Kyllä. Oikein.
Haastattelija: Okei. Sydämensykkeestä, sydänmonitorista, se on muuten hyvä tapa kuvata sitä. Kuinka kaukana se oli sinusta?
Steven LaPlume: Ai, se oli… Jos katselet taivaalla olevaa satelliittia, niin se oli yhtä kaukana. Se oli kaukana. Se vain tanssahteli taivaalla, mutta se oli hieman kirkkaampi kuin sen jälkeen näkemäni normaalit satelliitit. Se oli korkealla. Kun se teki ylös / alas –liikettä, niin se meni tuhansia jalkoja kerrallaan ylös ja alas.
Haastattelija: Sanoit se menneen, lähestyneen, Rendleshamin metsän yllä ollutta pilvivallia. Pudottiko se korkeutta? Tuntuiko sinusta, että se oli Rendleshamin metsän yllä vai oliko se 15 kilometrin korkeudella kaiken yllä, Iso-Britannian itärannikon yllä itse asiassa?
Kuvateksti: Haastattelija haluaa tietää tapahtuiko havainto selkeästi Rendleshamin metsän yläpuolella vai karkeammalla.
Steven LaPlume: Kyllä, kyllä. Oikea toteamus. Se ei pudottanut korkeutta. Se pysyi melko lailla samalla tasolla, mutta se pompahteli ylös ja alas. Se lopetti ylös/alas ponnahtelun ja meni joidenkin pilvien taakse. Se oli siinä, en nähnyt sen koskaan laskeutuvan tai nousevan tai sellaista.
Haastattelija: Ymmärrän, ymmärrän. Kuinka kauan ensimmäinen havainto kesti?
Steven LaPlume: Ensimmäinen havainto? Sanoin, että vähemmän… aivan varmasti vähemmän kuin minuutin, ehkä 30 sekuntia, 40 sekuntia.
Haastattelija: Oliko mitään väriä?
Steven LaPlume: Ei, ei.
Haastattelija: Se oli ”tähti”, se oli valkoinen.
Steven LaPlume: Kyllä, vain valkoinen valo.
Takaisin toiseen havaintoon
Haastattelija: Okei. Ja toinen havainto sitten. Vaikuttaa kuin toinen havainto olisi mennyt metsän ympäri, tehnyt U-käännöksen, koska kuvittelit sen aikovan laskeutua kiitoradalle.
Steven LaPlume: Se ei mennyt metsän ympäri. Se tuli merialueelta, tuli mereltä ja tuli meitä kohti. Minne se meni… Oletamme tämän olevan sama alus, joten minne se ensimmäinen meni pilvien jälkeen? Minulla ei ole siitä mitään käsitystä, tiedän vain että toisessa havainnossa jotain tuli mereltä päin.
Haastattelija: Aivan. Ja ensimmäinen havainto oli sinun ja meren välissä tai meren yllä? Ensimmäinen havainto…
Steven LaPlume: Ei, ei. Ensimmäinen havainto oli eteläisellä taivaalla kulkusuuntana merta kohti.
Haastattelija: Aivan. Koska tunnen Rendleshamin peruspohjapiirroksen, niin yritän tässä vain selvittää topografiaa.
Steven LaPlume: Sen on täytynyt suunnata lännestä itään, koska katselin eteläistä taivasta ja se meni lännestä suunnaten itään kohti merta.
Haastattelija: Ymmärrän, ymmärrän. Sanoit muiden lentokoneiden tavallisesti ryhmittyvän lähestymistä varten. Olit tottunut sellaiseen. Tällä kertaa ei käynyt niin, se tuli tien yläpuolella?
Kuvateksti: Haastateltava sanoo, että lähestyminen ei ollut perinteinen lentokoneen lähestymineen, vaan tapahtui tien yllä. Kuvan tie ei liity tapaukseen.
Steven LaPlume: Kyllä, se oli kiitoradan oikealla puolella.
Haastattelija: Kiitoradan oikealla puolella ja aidat olivat välissä, ulkolaidan aidat?
Steven LaPlume: Kyllä, siellä portilla.
Haastattelija: Täsmälleen. Ja tämä on se tie joka menee ulkolaidan aidan, itäportin ja Rendleshamin metsän välissä?
Steven LaPlume: Päätieltä on itäportille tuleva saapumistie. Sen tien kautta se tuli.
Haastattelija: Aivan, aivan. Uskomatonta. Vau, täysin uskomatonta. Käymme tapahtumia läpi. Olemme menossa nyt 29. päivän aamussa tammikuussa.
Steven LaPlume: Kyllä. Tuo on oikein.
Kaksi havaintoa, jälkimmäisestä ei ilmoitettu
Haastattelija: Ei siis yhtä havaintoa, vaan kaksi. Ensimmäisestä havainnosta ilmoitettiin soittamalla ja eversti Halt ilmestyi TR8:llään, se on saattanut olla TR7.
Steven LaPlume: Ei, ei. Hän vahvisti sen olleen TR8. Kysyin häneltä siitä.
Kuvateksti: Vuosimallin 1981 Triumph TR8. [Linkki Wikipedia: Triumph TR8]
Haastattelija: No, joka tapauksessa, toisesta havainnosta ei soitettu. Ensimmäinen havainto oli korkealla tähdissä, mutta arvelet sen nyt jälkikäteen olleen sama alus? Eikö? Näit ensimmäisen havainnon ja sitten toisen matalalla, hitaasti liikkuen, ei ääntä, ja näit aluksen alapuolen hyvin.
Steven LaPlume: Kyllä, tuo on oikein.
Haastattelija: Mitä sen jälkeen tapahtui? Tiedän Palmerin kääntyneen puoleesi kysyen haluatko soittaa tästä. Sinä sanoit, että et halua. [Portilta paluu ja nukkumaan meno jätetty kääntämättä.]
Larry Warren, mihin minä oikein olen sotkeutunut?
Steven LaPlume: Menin nukkumaan ja siinä se melkolailla oli, kunnes Larry tuli käymään noin viikkoa myöhemmin. Ja…
Haastattelija: Larry Warren?
Steven LaPlume: Kyllä, Larry Warren tuli käymään. Meidän oli ollut tarkoitus mennä kahdestaan ryyppäämään upseerikerholle viikkoa aiemmin, mutta hän ei ollut ilmaantunut koskaan paikalle. Hän tuli huoneeseeni ja sanoi: ”Hei, voinko puhua sinulle?” Sanoin, että kyllä, toki. Hän kertoi minulle mitä hän oli kokenut sinä yönä. Tiedän että siitä väitellään paljon. Minä olen yrittänyt pysyä erossa siitä koko sotkusta, koska minä en ollut paikalla sinä yönä. En tiedä siitä mitään. En voi lisätä muuta kuin sen mitä hän kertoi minulle sinä päivänä kun hän tuli asuntolahuoneeseeni.
Hän kertoi minulle… En halua mennä yksityiskohtiin, mutta hän kertoi nähneensä kolme ihmistä, joiden hän kuvaili olleen pieniä olentoja. Hän sanoi niiden näyttäneen kuin kolmelta lapselta toppapuvuissa. Hän sanoi, että yksi eversteistä, yksi upseereista, hän ei sanonut eversti. Hän sanoi, että yksi upseereista meni niiden luo ja kommunikoi niiden kanssa.
Kuvateksti: Steven LaPlume kertoo Larry Warrenin kertoneen hänelle näkemistään olennoista, jotka olivat kuin lapsia toppapuvuissa.
Steven LaPlume: Hän kertoi myös, että hänet vietiin tummaan autoon ja hänen päälleen suihkutettiin jotain. Hän päätyi sen auton lattialle. Häntä kuulusteltiin ja… hmm… Siinä vaiheessa minä olin, että vau, mihin minä oikein olen sotkeutunut? Täytyy muistaa, että olin tuossa vaiheessa tosi epäkypsä lapsi ja koti-ikävissäni. Minä tavallaan sekosin tuon jälkeen.
Väittely Larry Warrenista
Steven LaPlume: Larrystä väitellään paljon. Ihmiset sanovat, että et sinä ole voinut olla peruskoulutuksen jälkeen E3, ei sinulle ole voitu antaa virkamerkkiä ennen koulutuksen päättymistä. On kaikkia noita pieniä erityispiirteitä. Haluan vain kertoa mitä todellisuudessa tapahtui. Oli olemassa ohjelma nimeltä lykätty värväytymisohjelma, joten pystyit olemaan heti peruskoulutuksen jälkeen E3 parilla natsalla. Haluan laittaa tuolle pisteen. Hän oli tukikohdassa, hän oli D-lentueessa. Voin vahvistaa tuon. Mutta mitä tulee kaikkeen hänen sanomaansa tai kaikkeen mitä muut ovat sanoneet, niin minulla ei ole siitä ensikäden tietoa.
Kuvateksti: Steven LaPlume haluaa kertoa mitä todellisuudessa tapahtui ja vahvistaa, että Larry Warren oli sotilasarvoltaan E3 ja sijoitettu tukikohdan D-lentueeseen.
Huoli turvallisuudesta
Haastattelija: Sinä et ollut paikalla todistamassa mitään siitä. Sinä kuulit vain Larryn jutun, eikö?
Steven LaPlume: Kyllä, mikä siis tapahtui kuukausi ja yksi viikko sen jälkeen kun heillä oli ollut ne kolmen yön tapahtumat joulukuussa. Joten, minulle tuo on tavallaan Larryn kertomus puhtaimmillaan. Minä olin todella huolissani turvallisuudestani, koska hän sanoi että hänet oli kutsuttu parkkipaikalle ja vakoiluihmiset olivat pohjimmiltaan kaapanneet hänet kuulusteluun. Minä halusin pitää matalaa profiilia, koska en todellakaan odottanut innokkaasti tuollaista. Huomasin jonkin ajan kuluttua, että jotkut ihmiset seurasivat minua. Minä ajattelin että minun on päästävä täältä pois. Jääköön ura ilmavoimissa, minä en halua tulla kaapatuksi, minä lähden. [Seurailu jätetty käännöksestä pois.]
Itsemurhayritys
Steven LaPlume: Ei mennyt kauan kun todella ”tankkasin” yhtenä yönä. Join kaverini kanssa puoli pulloa vodkaa ja päätin, etten ole vielä tarpeeksi humalassa. Menin klubille ja kuulin Mash-laulun Suicide Is Painless (Itsemurha on kivuton). Ajattelin että noin minä teen. Tiedän mitä pitää tehdä. Menin takaisin asuntolaan, nappasin sukellusveitseni ja yritin viiltää vatsani auki. Aioin pyörtyä itsemurhayrityksen vuoksi.
Kuvateksti: Steven LaPlume kertoo ”tankanneensa” yhtenä yönä puolella pulloa vodkaa, mikä ei ollut kuitenkaan riittävästi.
Steven LaPlume: Se ei ollut todellinen itsemurhayritys, ajattelin sen olevan hyvä keino päästä pois. Sukellusveitsi ei ollut itse asiassa kovin terävä, joten otin suuren partaveitseni terän ja viilsin vatsaani hieman, niin että se vuosi verta. Laitoin sukellusveitseen hieman verta, niin että näyttäisi kuin olisin käyttänyt sitä. [Jatko jätetty kääntämättä.] Huhtikuun 10. päivänä laskeuduin McGuiren lentotukikohtaan ja palvelukseni oli päättynyt alle vuosi sen jälkeen kun olin sinne mennyt. [Linkki: Surunauha ry – vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille]
Maailmankuva pirstaleiksi
Steven LaPlume: Tunsin oloni tavallaan petetyksi kun näin sen ufon pääni yläpuolella. Aloin jonkun ajan kuluttua todella pohdiskella sitä mitä olin todistanut. Olin tyyliin, että vau, vanhempani ovat tavallaan valehdelleet minulle, koska olin kasvanut tiukasti katolilaiseksi. Tiedäthän? Ajattelin että kirkkoni valehteli minulle, komentajani valehtelevat minulle, kaikki valehtelevat minulle. Tunsin oloni todella petetyksi, elämä alkoi todella rassata minua. Asenteeni alkoi käydä todella kielteiseksi. Minä tavallaan…
Kuvateksti: Steven LaPlume kertoo, että tunsi olonsa ufokokemuksen jälkeen petetyksi.
Haastattelija: Kyseenalaistit kaiken.
Steven LaPlume: Kyllä, kyllä. Uskomusjärjestelmäni oli melko hajalla. Voisi sanoa että minulla oli vihainen nuorimies –syndrooma. Kun pääsin pois palveluksesta, minä tavallaan nyrjähdin noin vuoden ajaksi. Aloin juhlia rajusti, ryyppäsin, käytin huumeita ja sellaista. [Loppuhaastattelu jätetty kääntämättä.] [Linkki: Irti huumeista ry]
Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:
Jaa artikkeli: