Roswell-tutkija Donald R. Schmitt: Viranomaisten hullut Roswellin tapauksen selitykset

Steven Cambian – The Midnight Hour Show, vieraana Donald ”Don” Schmitt. Käännös on tiivistelmä, johon on poimittu Roswellin tapaukseen liittyviä asioita. Koko haastattelu on kaksi tuntia pitkä. Linkki alkuperäiseen käännettyyn haastatteluun: LINKKI.

Vieraana Roswell-asiantuntija Don Schmitt

Haastattelija Steven Cambian: Tänä iltana haastattelussa on maailmankuulu ufotutkija, kirjailija, luennoitsija ja Roswell-asiantuntija Don Schmitt. Mies on tutkinut Roswellin tapausta vuosikymmeniä. Olen rehellisesti sanottuna vältellyt ohjelman tekemistä Roswellista. Syy on yksinkertainen: olen halunnut varmistaa, että tuon asiakkaideni kuultavaksi kiistattoman ja luotettavan asiantuntijan. Roswellin tapaus on ufologian kaikkien aikojen merkittävin juttu, koska siihen liittyvää todistusaineistoa on kirjaimellisesti vuoren korkuinen pino.

Viranomaisilla riittää selityksiä

Steven Carbian: Yhdysvaltain viranomaiset julkaisivat tapahtuman jälkeen uutisen, jossa he sanoivat ottaneensa haltuun lentävän lautasen maatilalta Roswellin läheltä New Mexicosta. Uutinen lähti sähkeenä, siitä tuli kansainvälinen juttu. Tukikohtaan soiteltiin ulkomailta asti siitä kysellen. Uutisen julkaisivat ensimmäisenä Yhdysvaltain maavoimat. Hallitus tuli hyvin pian väliin ja korjasi asian: ei se ollutkaan lentävä lautanen, se oli yksinkertaisesti vain säähavaintopallo.

Vuosia myöhemmin he nostivat esiin toisen tarinan: ei se ollutkaan säähavaintopallo, se olikin itse asiassa huippusalainen projekti Mogulin ilmapallo. Kyseessä oli projekti, jossa he olivat lähettäneet ylempään ilmakehään ilmapalloja kuunnellakseen Neuvostoliiton tekemiä ydinräjäytyksiä. He sanoivat myös, että raportoidut ruumiit olivat vain antropomorfisia mallinukkeja, joita oli pudotettu toisessa projektissa tutkittaessa korkealla tehdyn heittoistuinlaukaisun vaikutuksia. Jos ruumiit selitetään noin, niin ongelmaksi tulee, että korkealta pudotettuja mallinukkeja käyttänyt projekti aloitettiin vasta vuosia vuoden 1947 jälkeen.

Kuvateksti: Haastattelija ei usko mitä hänen oman maansa hallitus sanoo.

Steven Carbian: Ystäväni, en ole koskaan uskonut hallitustamme tässä Roswellin tapauksessa, eikä mielestäni sinunkaan pitäisi uskoa. Hallitus on suoraan sanoen valehdellut uudelleen, uudelleen ja uudelleen siitä, mitä sillä maatilalla todella tapahtui heinäkuun alussa vuonna 1947. On täysin naurettavaa ehdottaa, että joukko tuohon aikaan maan ainoaan atomipommitusryhmään valittuja maavoimien tiedusteluihmisiä ei erottaisi toisistaan säähavaintopalloa ja lentävää lautasta. He vastasivat ydinaseistamme, he olivat korkeasti koulutettuja harjaantuneita havainnoijia. He olivat nähneet säähavaintopalloja jatkuvasti.    

Vakuuttava todistusaineisto

Steven Carbian: Olen havainnut tätä uskomatonta tapausta tutkiessani, että maapallon ulkopuolista hypoteesia tukeva todistusaineisto on musertavaa – ei ainoastaan vakuuttavaa, vaan musertavaa. Todistusaineisto on enemmän kuin vakuuttavaa. Todistusaineisto on niin vakuuttavaa, että on pakko harkita, että avaruusolentohypoteesi saattaa olla totta. Mitä meidän siis pitäisi tehdä? Jättää kaikki todistusaineisto huomiotta?

Kuvateksti: Haastattelija on todistusaineistoon tutustuttuaan sitä mieltä, että maapallon ulkopuolista vierailua tukevat todisteet ovat musertavan vankkoja.

Steven Carbian: Minusta tuntuu aina hassulta puhua Roswellista skeptikoille, jotka antavat naurettavia lausuntoja, kuten: todistusaineistoa ei ole, ja viranomaiset sanoivat sen olleen säähavaintopallo. Ei! Ensin viranomaiset sanoivat, että kyseessä on lentävä lautanen, sitten he sanoivat sitä säähavaintopalloksi, sitten he sanoivat sen olleen huippusalainen ilmapalloprojekti, jolla ei ollut mitään tekemistä sään kanssa.

Viranomaisten tarina muuttuu jatkuvasti, mutta ensikäden todistajien kertoma ei muutu. Todistajien kertomukset ovat uskomattoman ristiriidattomia, jopa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Jopa heidän lastensa kertomukset, jotka on kerrottu Don Schmittin hämmästyttävässä kirjassa Children of Roswell (Roswellin lapset), tuottavat vastustamatonta todistusaineistoa, että kyllä, maapallon ulkopuolinen avaruusalus todellakin teki maahansyöksyn Roswellissa New Mexicossa heinäkuun alussa vuonna 1947.  

Peräänantamaton totuuden etsintä

Steven Carbian: Olen uskomattoman kiitollinen, että on olemassa vieraani Don Schmittin kaltaisia ihmisiä, jotka kieltäytyvät pitämästä peitetarinaa pystyssä. Don Schmitt on ehdottoman peräänantamaton tavoitellessaan totuutta Roswellista. Ja ystäväni, sitä me juuri tarvitsemme. Tarvitsemme hänen kaltaisiaan ihmisiä, jotta hallitus ei voi jatkaa kansalle valehtelua. Hän on yksi arvostetuimmista ja luotettavimmista tutkijoista. Hän kiertää ympäri maata keskustelemassa todistajien kanssa. Hän haastattelee ihmisiä ja kaivaa arkistoista asiakirjoja. Hän yrittää selvittää totuuden, eikä ole sananmukaisesti jättänyt kiveäkään kääntämättä totuutta etsiessään. Kunnioitan valtavasti miestä, joka on omistautunut niin täydellisesti vastausten etsimiselle. Hän on vieraillut henkilökohtaisesti tapahtumapaikoilla, tutkinut arkistoissa asiakirjoja ja haastatellut todistajia. Siirrytään odottavan vieraani pariin.  

Miksi juuri Roswellin tapaus?

Steven Cambian: Mikä sai sinut keskittymään Roswellin tapaukseen?

Donald Schmitt: Kun Charles Berlitzin ja William Mooren kirja Roswell Incident (suom. Roswellin lentävän lautasen arvoitus) ilmestyi vuonna 1980, se ei kiinnostanut minua lainkaan. Kirjoitin jopa muutamaa vuotta myöhemmin lehteen jutun, jossa sanailin, että en voinut uskoa ja hyväksyä, että jotain niin suurta olisi pystytty pitämään salaisuutena niin monen vuoden ajan. Iskin siis maanrakoon koko jutun.

Sitten minusta tuli J. Allen Hynekin ufotutkimuskeskuksen erikoistutkintajohtaja. Halusin ottaa ensimmäiseksi jutukseni Roswellin tapauksen. Ajattelin, että teemme yhden viikonlopun töitä New Mexicossa ja todistamme, että kyseessä oli hallituksen kertoma säähavaintopallolaite tai jotain muuta yhtä arkipäiväistä. Tuolloin oli helmikuu 1989.

Kuvateksti: Donald Schmitt on tutkinut Roswellin tapausta vuonna 2020 jo 31 vuoden ajan.

Donald Schmitt: Voin kaiketi myöntää, että olimme olleet täysin väärässä. Tajusimme välittömästi, että emme olleet ainoastaan väärässä, vaan että meidän tulisi käsitellä tapausta aitona todellisena juttuna. Ensimmäiset silminnäkijät kuvailivat jäänteiden erittäin epätavallisia ja omituisia erityispiirteitä. Tajusimme nopeasti, että luoja nämä ihmiset eivät kuvaile ilmapalloa, lentokonetta, rakettia tai mitään muutakaan sen kaltaista. He kuvailivat todellakin jotain erikoista, jotain täysin kuvaan sopimatonta. Voisi sanoa, että loppu on historiaa.          

Tekevätkö skeptikot mitään?

Donald Schmitt: Voi kysyä, että kuka tekee tosiasiassa töitä? Kuka näkee todella vaivaa selvittääkseen mitä todella tapahtui? Tekevätkö skeptikot ja tiedonkumoajat itse asiassa mitään? Ottavatko he asioista selvää, pohdiskelevatko he? Yrittävätkö he ratkaista mitä tapahtui? Tekevätkö he töitä vai minä? Ilmiselvästi jälkimmäinen. Skeptikot ainoastaan kertovat meille mitä tapahtui. He sanovat, että se oli yksinkertaisesti tuo, se oli yksinkertaisesti tämä, ei siis ole edes tarvetta tutkia enempää. He toisin sanoen vain sanelevat.

Heidän näkemyksensä perustuu vain ennalta päätettyyn teoriaan, jonka mukaan niin ei voi olla, joten niin ei ole – vieras äly ei vieraile planeetalla luonamme, joten tuollaista ei voi tapahtua. Minä taas menen minne todistusaineisto minut johtaa. Kuorin kuin sipulista kuoria. Skeptikot puolestaan sanovat: en halua edes nähdä koko sipulia, koska pelkään sieltä löytyvän jotain mitä en halua tietää tai nähdä. Joten, kuka tässä työskentelee kovasti ja ahkerasti selvittääkseen totuuden? Oletan, että skeptikot eivät tee koskaan mitään totuuden osoittaakseen, he vain kertovat sinulle minkä haluaisivat totuuden olevan.

Kuvateksti: Donald Schmitt sanoo, että skeptikot eivät halua katsella sipuleita. Sipuli saattaa itkettää.

Kuolinvuodetunnustukset

Steven Carbian: Yksi asia joka on tehnyt minuun aina vaikutuksen Roswellin tapauksessa, on kuolinvuodetunnustusten suuri määrä. En osaa mitenkään kuvitella, että joku alkaisi elämänsä loppumetreillä kuolemaisillaan ollessaan keksimään tarinoita ufoista, avaruusolentojen ruumiista ja kapistuksista. Voisitko kertoa jotain kuolinvuodetunnustuksista ja paljastuksista, joita olet saanut tuollaisessa tilanteessa olevilta ihmisiltä? Ne ovat mielestäni melko mukaansatempaavaa todistusaineistoa.

Donald Schmitt: Ehdottomasti juuri niin. Se on itse asiassa tuomioistuimessa kelpaavaa todistusaineistoa. Se hyväksytään todistusaineistoksi. Juridinen järjestelmä, tuomioistuimet, ovat päätelleet jo kauan aikaa sitten, että ihmiset eivät valehtele ja sepitä mitään ennen kuolemaansa. Se on aikaa jolloin usein esimerkiksi pappi ottaa vastaan viimeisen synnintunnustuksen. Viimeisen tilityksen on tarkoitus oikaista väärinkäsitykset, eikä Roswell ole poikkeustapaus.

Meillä on kymmenittäin päiviä tai tunteja ennen kuolemaa perheille, puolisolle ja lapsille annettuja todistajalausuntoja siitä mitä tarkalleen ottaen tapahtui. He sanovat poikkeuksetta henkilöstä riippumatta, että Roswell oli totta, asiaan liittyi ruumiita, ja he tunnustavat myös yhä enenevässä määrin, että oli myös hengissä selviytynyt. Maahansyöksystä jäi eloonjäänyt.

Kuvateksti: Onko ihmisillä tyypillisesti tapana alkaa valehdella elämänsä loppumetreillä?

Olin siellä

Donald Schmitt: Yksi hyvä esimerkki on edesmennyt 693. ryhmän kersantti Homer Rowlett. Hän oli pyörällisillä paareilla leikkaushuoneen ulkopuolella odottamassa valmistelua avosydänleikkaukseen. Hänen tyttärensä Carlene oli kumartuneena hänen paariensa vieressä. Kun tytär kumartui, hän teki heikentyneestä kunnostaan huolimatta tunnustuksen sanoen: ”Tiedäthän mitä he puhuvat siitä vuoden 1947 Roswellin tapauksesta? Isäsi oli sijoitettuna sinne.” Me vahvistimme sen. Hän jatkoi kuvaillen olleensa mukana talteenotto-operaatiossa. Hän oli nähnyt aluksen ja ruumiit, hän kuvaili tyttärelleen myös hengissä selvinneen.

Ai, olennot

Donald Schmitt: Toinen hyvä esimerkki on provostimarsalkka Edwin Easley, joka jäi eläkkeelle kenraaliluutnanttina. Hän vastasi tuohon aikaan tukikohdan turvallisuudesta. Puhuimme hänen kanssaan ensimmäisen kerran vuonna 1990. Hän vastasi toistuvasti: ”En voi puhua siitä. Minulla on yhä valalla vahvistettu salassapitovelvollisuus. En voi puhua siitä.” Mitä tahansa häneltä kysyimme, hän vastasi: ”En voi puhua siitä, yhä salassapitovelvollisuus.”

Pari vuotta myöhemmin hän oli kuolemaisillaan syöpään Parklandin sairaalassa Dallasissa, samassa paikassa, jossa John F. Kennedy julistettiin kuolleeksi vuonna 1963. Hänen tyttärentyttärensä lähestyi häntä hänen kahden tyttärensä läsnä ollessa. Tyttärentytär lähestyi hänen vuodettaan tuomansa lahjan kanssa. Hän vastasi: ”Ai, olennot.” Hän jatkoi kuvaillen Roswellia ja pyysi tyttäriltään anteeksi.

”Presidentti pyysi minua olemaan sanomatta asiasta sanaakaan elämäni aikana. Lupasin, toivottavasti ymmärrätte. En voinut koskaan myöntää osallisuuttani, mutta se tapahtui, se on kaikki totta. Luonamme tosiaankin vieraili olentoja toiselta planeetalta. Toivottavasti ymmärrätte.” Hänen tyttärentyttärensä hänelle tuoma lahja, jota hän piteli hänen kasvojensa edessä hänen vastaustaan kuunnellen, oli toinen kirjamme Totuus ufon maahansyöksystä Roswellissa (The Truth about the UFO Crash at Roswell).

Katse eteenpäin!

Donald Schmitt: Tuossa oli vain kaksi monista esimerkeistä. Melvin Brownin luottamustehtävä oli ambulanssikuorma-auton takaosassa. Hän oli kuolemassa Lontoon lähellä sairaalassa vuonna 1985. Hän kuvaili vaimolleen ja kahdelle tyttärelleen, että hänen asemapaikkansa oli ollut ambulanssikuorma-auton takaosassa. Hänen oli käsketty pitää katseensa eteenpäin. Heti kun hän sai mahdollisuuden, hän nosti kuitenkin suojapeitteen ylös, ja siinä oli kaksi ruumista. Hän huomasi järkytyksekseen, että kaikki hänen tukikohdassa kuulemansa huhut olivat aivan varmasti paikkansapitäviä. Oli tapahtunut todellakin aito lentävän lautasen maahansyöksy. Tätä voisi jatkaa ja jatkaa. Voisimme puhua koko ohjelman pelkästään kuolinvuodetunnustuksista.

Kuvateksti: Melvin Brown ei malttanut olla katsomatta suojapeitteen alle.

Google-kuvahaun antama tulos 1940-luvun ambulanssikuorma-autosta. Kuva ei liity tapaukseen.

Yli 600 haastateltua todistajaa

Steven Carbian: Todellakin. Tämä on yksi minua masentava asia. Ihmiset sanovat, että todisteita ei ole. Sanon, että et ole katsonut niitä. Tiedäthän? Et ole todella katsonut niitä. Todisteita on.

Donald Schmitt: He eivät ole kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Olemme haastatelleet yli 600 todistajaa, jotka olivat suoraan tai epäsuorasti osallisia vuoden 1947 tapahtumiin. He muodostavat mosaiikin, kuvauksen tapahtumista. On uskomatonta, että vaikka he olisivat siviilejä tai sotilashenkilöstöä, niin he lukevat kuin samaa käsikirjoitusta. He puhuvat kaikki samasta tapahtumasta. He kaikki vastaavat erikoislaatuiseen tapahtumaan erikoislaatuisesti. Aivan sama ketä olemme haastatelleet, oli todistaja 1., 2. tai kolmannen käden todistaja, niin he kaikki antavat tietoja, jotka vahvistavat kaiken siihen mennessä keräämämme tiedon.                           

Palapelin palat sopivat yhteen

Steven Carbian: Kyllä. Se on kuin valtava palapeli, jonka palaset sopivat yhteen.

Donald Schmitt: Eivätkä mitkään palaset ole ristiriidassa keskenään. Se tuntuu mielestäni käsittämättömältä. Eikä minulla ole lainkaan todistajia, jotka sanoisivat: ”Et sinä ollut sillä lennolla, minä olin sillä lennolla. Et sinä lentänyt sitä konetta, minä lensin sitä konetta. Et sinä ollut pirstalekentällä, minä olin pirstalekentällä. Et sinä ollut tukikohdan sairaalassa, minä olin siellä.” Kaikki sopivat palapeliin. He kaikki kertovat yksityiskohtia siihen mosaiikkiin, kuten sitä kuvasit.

Kuvateksti: Don Schmittin mukaan todistajalausunoista muodostuu ristiriidaton mosaiikki, jonka palaset sopivat yhteen. Kun mosaiikkipaloja on riittävästi, kokonaiskuva on nähtävissä.

Donald Schmitt: Jos kaikki nämä todistajat olisivat yhä hengissä, voisimme kutsua heidät todistamaan oikeussaliin. Kaikki viittaa ihmisiin, jotka kokivat jotain syvällistä, jotain erikoislaatuista, jotain samankaltaista kuin Kennedyn salamurha. He muistivat koko loppuelämänsä täsmälleen mitä olivat tekemässä, missä olivat, mitä ajattelivat sillä hetkellä, koska se oli niin valtavasti tavanomaisesta poikkeavaa.

Viranomaisten hullut selitykset

Steven Carbian: Yksi juttu on viranomaisten vaihtuvat selitykset. Ensimmäinen selitys: otimme haltuun lentävän lautasen. Toinen selitys: ei, se olikin vain säähavaintopallo. Kolmas selitys: Mogul. Minua askarruttaa todella mallinuket, joilla he yrittivät selittää ruumiit. Viranomaisten selitys on mielestäni täysin hullu. Hullua on myös kun ihmiset sanovat, että miksi hallitus valehtelisi?

Donald Schmitt: Voi luoja. Miten naiiveja te olette? Miksi hallitus valehtelisi? Sitähän hallitus juuri tekee, se on kaikki mitä se tekee. He ovat kampanjamoodissa, koska heidän on tultava uudelleen valituiksi. Kaikki sotavoimissa ja tiedustelussa palvelleet tietävät, että sotilastiedustelu-upseeri on tukikohdan suurin paskanpuhuja. Hän kiertelee ja kaartelee, eikä kerro mitään salaisuuksia. Hän ei muuta teekään kuin harhatiedottaa, valehtelee ja antaa vääriä tietoja. Minä nauran kun ihmiset sanovat, että miksi viranomaiset valehtelisivat? Oletteko te tosiaan niin lapsellisia?

Steven Carbian: Käsitys, että he eivät valehtele tai eivät valehtelisi, on hullu. Rakastan sitä Roswellin tapaus loppuun käsitelty -raporttia. Muistan kuinka ajattelin sen ilmestyttyä, että enpä usko. Tiedäthän?

Kuvateksti: Haastattelija ei pidä Roswellin tapausta loppuun käsiteltynä.

Donald Schmitt: Roswellin tapaus loppuun käsitelty -raportin pääkirjoittaja oli Pentagonin kenraali Richard Weaver. Hän vakuutti meille kaikille, että tässä on lopullinen sana tapauksesta, eikä siitä ole tarvetta koskaan enää edes keskustella. Mutta me emme lopettaneet tutkimuksia, emme antaneet periksi. Muistan kuinka työskentelimme syyskuussa 1994 New Mexicossa edesmenneen kongressiedustaja Steven Schiffin kanssa. Hän ponnisteli saadakseen aikaan lisää kongressin kuulemisia Roswell-asiassa.

En unohda Pentagonin lehdistötilaisuutta koskaan. Olin hyvin huolissani, että hyvä kongressiedustaja näkisi sen syynä häipyä, että hän vetäytyisi. En unohda koskaan kuinka puhuin hänen kanssaan hänen toimistossaan Washingtonissa. Hänen välitön reaktionsa oli: Tuo on joukko helvetinmoisia valehtelijoita. Minun täytyy vain tulla uudelleenvalituksi, niin iskemme takaisin kaksinkertaisella voimalla. Luulen, että juuri sitä he pelkäsivät, että olisimme periksiantamattomia. Emme me aikoneet antaa periksi, koska tiesimme olevamme oikeassa.

Älkää vaivatko minua tosiasioilla

Donald Schmitt: Erikoinen juttu puisia törmäytysmallinukkeja koskevasta selityksestä… Meillä oli kasvava määrä todistajia, jotka raportoivat vuonna 1947 talteen otetuista ruumiista. Lähetimme välittömästi faktat Pentagoniin heidän tuotuaan esille tuon mallinukkeselityksen toukokuussa 1997, juuri ennen Roswellin tapauksen 50:ttä vuosipäivää. Joten taas… totuus… Stanton Friedmanilla oli tapana sanoa: ”Älkää vaivatko minua tosiasioilla, olen jo päättänyt mielipiteeni.” Tuo sopii yhä hyvin Roswellin tapaukseen: älkää vaivatko minua tosiasioilla.

Kuvateksti: Pentagonissa oli valmistauduttu Roswellin tapauksen 50-vuotisjuhlapäivään keksimällä tapaukselle uusi selitys: todistajien raportoimat ruumiit olivatkin taivaalta pudotettuja mallinukkeja.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta: Roswellin tapaus

Jaa artikkeli:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *