Oppilaat Terry Peck, Joy Clarke ja Jacquie Argent: UFO Westallin koululla vuonna 1966

Linkki käännettyyn TV-haastatteluun: LINKKI. Alustukseksi on syytä lukea ensin: Opettaja Andrew Greenwood ja ufo Westallin koulussa vuonna 1966.

Melbourne, Australia, 1966

Toimittaja: Uskotko sinä ufoihin tai tunnistamattomiin lentäviin esineisiin? Monet australialaiset uskovat, eikä kukaan sen vahvemmin kuin ihmiset, jotka kohtasivat jotain erittäin outoa Melbournen esikaupunkialueella 50 vuotta sitten [1966].

Uutisjutun alustusosa

On huhtikuu 1966. Yli 200 oppilasta ja kymmenkunta opettajaa kahdelta Melbournen koululta [Westall High (yläkoulu/lukio) ja Westall Primary (alakoulu)] vakuuttaa, että heillä oli juuri lähikohtaaminen. Kyseessä on Australian kuuluisin ufohavainto. Esine pysyi maanpinnalla yli 20 minuuttia, ja nousi sitten nopeasti ilmaan. Ja jotkut sanovat, että sen ympärillä pörräsi viisi lentokonetta. Koululaisia varoitettiin puhumasta tästä koskaan. Viranomaiset sanoivat heille, että lentäviä lautasia ei vain yksinkertaisesti ole olemassa. Mutta todistajat vakuuttavat 50 vuotta myöhemmin, että he tietävät täsmälleen mitä näkivät.

Kuvateksti: Niin sanottu Westallin koulun ufotapaus sattui Australiassa Melbournen kaupungin esikaupunkialueella huhtikuussa 1966.

Entiset Westallin koulun oppilaat

Toimittaja: Sitä kutsuttiin Westallin tapaukseksi, ja nyt seuraamme liitty kolme ihmistä, jotka olivat siellä koululaisina kaikki nämä vuodet sitten. Melbournesta liittyy Joy Clarke ja Terry Peck ja Brisbanesta Jacquie Argent ja myös tämän ufotapauksesn päätutkija Shane Ryan. Hyvää huomenta teille kaikille ja tervetuloa. Aloitetaan Joysta ja Terrystä Melbournesta. Voisitteko kertoa meille mitä näitte?

Juokseva kapinallinen

Terry Peck: Kyllä, Natasha. Minä olin pelaamassa siihen aikaan krikettiä ovaalilla ja huomasimme niiden kolmen aluksen leijailevan koulun yläpuolella. Mikä oli hieman epätavallista. Ne eivät olleet aivan varmasti lentokoneita. Ja sitten noin 10 minuutin kuluttua me näimme yhden laskeutuvan koululle takana olevalle Grangeksi nimitetylle alueelle, jossa meillä oli tapana harrastaa maastojuoksua. Siispä, kun olin hieman kapinallinen, koska olin koulussa, niin minä olin yksi ensimmäisistä juoksemaan, hyppäämään aidan yli ja saapumaan Grange-alueelle. Ja se oli maassa suoraan edessäni.

Hysteerinen vai pyörtyneitten kirjoissa?

Terry Peck: Kaksi muuta tyttöä oli saapunut paikalle ennen minua, ja toinen oli hysteerinen, Tanya, ja toinen tyttö oli pyörtynyt. Joten, minä vain katselin sitä, ja muutaman minuutin kuluttua se vain nousi ylös minun yläpuolelleni, luultavasti noin kahdentoista jalan [3,7 metrin] korkeudelle, kääntyi kyljelleen ja meni kiitäen suoraan ylös ilmaan, ja katosi lähes välittömästi. Ja ilmassa oli kaksi muutakin alusta, siihen aikaan.

Kuvateksti: Toinen tytöistä oli pyörtynyt. Kuva ei liity tapaukseen.

Todella UFO?

Toimittaja: Joy, näitkö sinä jotain samankaltaista? Mikä arvelit siinä vaiheessa sen olleen? Voimmeko olla vakuuttuneita sen olleen UFO?

Terry Peck: Minä en tiennyt mikä se oli.

Joy Clarke: Minä… Kyllä, aivan epäilyksettä UFO. Minä olin itseasiassa sisällä luokkahuoneessa. Meille juoksi oppilas sisälle, paiskasi oven auki ja hän kertoi: ”herra Greenwood, herra Greenwood, tuolla taivaalla on kapineita, taivaalla on lentäviä lautasia. [Linkki: Opettaja Andrew Greenwood ja ufo Westallin koulussa vuonna 1966] Joten me kaikki juoksimme alas käytävälle ja ulos ovaalille. Ja kyllä, taivaalla oli lentäviä lautasia. Minä näin niitä kolme kappaletta. Mutta minulta meni hetki aikaa tavallaan käsittää mitä parhaillaan katselin, koska en ollut nähnyt koskaan ennen mitään senkaltaista.

Tanya ja Jacquie

Toimittaja: Jackie, tuo on melko mielenkiintoista, sanotko sinä myös, että siellä oli lentäviä lautasia?

Jacquie Argent: Minä näin lentävän lautasen, en muista niitä olleen enemmän kuin yksi. Mutta olimme takaosassa… Minä olin Tanyan kanssa ovaalin takaosassa, kun huomasimme sen taivaalla. Se teki joitakin liikkeitä, jotka olivat erittäin merkillisiä, siksi kiinnitimme siihen alunperin huomiota. Sitten se tuli alas Grange-alueen yllä. Näimme sen laskeutuvan, joten lähdimme sen perään. Tanya itseasiassa uskoakseni pääsi aluksen luo – minä en päässyt – koska hän tuli kirkuen takaisin minua kohti, ja sitten juoksin hänen kanssaan takaisin koululle. Hänet vietiin ambulanssilla pois. Se oli viimeinen kerta kun hänet näin.

Kuvateksti: Kuvahaus tulos hakusanalla 1960´s ambulance, 1960-luvun ambulanssi.

Alukset

Toimittaja: Voitteko kertoa niistä aluksista enemmän? Minkä värisiä ne olivat? Kuinka suuria ne olivat? Laskeutuivatko ne todella vai leijuivatko ne vain maanpinnan yläpuolella?

Jacquie Argent: Se alus jonka minä näin, oli väriltään hopeinen. Se oli pyöreä. Se tuli alas maahan. Vaikka en nähnytkään sitä maassa, niin näin myöhemmin sinä päivänä sen jättämät jäljet. Se pystyi liikkumaan uskomattoman nopeasti. Ja se pystyi myös… näytti pysähtyvän paikalleen. Kun se häipyi niiden muiden sen ympärillä pyörineiden lentokoneiden luota, se sai ne näyttämään siltä kuin ne olivat olleet paikallaan.

Tyrmääjät ja tapauksen tutkija Shane Ryan

Toimittaja: Shane, skeptikot ovat tyrmänneet tämän tapauksen lasten mielikuvitukseksi. Mikä on sinun vastauksesi tuohon?

Kuvateksti: Toimittajan mukaan skeptikot ovat tyrmänneet tapauksen lasten mielikuvitukseksi.

Tutkija Shane Ryan: Jotkut skeptikot ovat tehneet niin, ja arvellakseni on muita skeptikoita, jotka katsovat tällaista juttua vakavammin. Juttua, jossa on näin paljon todistajalausuntoja. Haluan aloittaa kunnianosoituksella Joylle, Terrylle ja Jacquielle ja kaikille muille todistajille, jotka ovat olleet tarpeeksi rohkeita astuakseen esiin puhuakseen tästä jutusta.

Tähän mennessä 96 todistajaa on suostunut puhumaan minulle näkemästään lentävästä lautasesta, ja 147 ihmistä on tullut esiin ja puhunut minulle lentävän lautasen laitumeen jälkeensä jättämistä ympyröistä. Joten, jos katsot pelkästään tuota lukumäärää, niin oivallat, että tarkastelemme tässä jotain aikamoisen tärkeää. [Ufon määritelmä on jätetty käännöksestä pois.] Minä ajattelen, että tämä on ufojuttu, josta kaikkien australialaisten on tiedettävä, tämä on otettava vakavasti.

Mitä Tanyalle tapahtui?

Toimittaja: Voinko kysyä mitä tapahtui sille tytölle, jonka veit takaisin koululle? Se joka oli hysteerinen. Oliko se Tanya? Hän meni sairaalaan, ja sinä menit sitten tapaamaan häntä hänen asuntoonsa. Ja he sanoivat, että hän ei asu siellä.

Jacquie Argent: Kyllä, menin hänen talolleen seuraavana päivänä. Oven avasi englantia puhuva nainen, joka sanoi ettei Tanya ollut koskaan edes asunutkaan siellä. Ongelma tuossa on se, että Tanyan vanhemmat eivät puhuneet lainkaan englantia, he olivat arvellakseni Jugoslaviasta. Joten… Olin käynyt sillä talolla monta kertaa, ja he sanoivat, että olemme pahoillamme, olet erehtynyt.

Toimittaja: Hyvä S * E * N * S * U * R * O * I * T * U. Mitä hänelle tapahtui? Tiedätkö? Katosiko hän? Onko sinulla ollut häneen mitään yhteyttä? Tiedätkö missä hän on? Mitä tapahtui?

Jacquie Argent: En ole ollut häneen henkilökohtaisesti yhteydessä, tiedän, että yksi tutkijoista on ollut. Hän pitää parempana pysyä tuntemattomana, eikä halua olla lainkaan osallinen mihinkään. Hän sanoi tutkijalle, että hän ei muista mitä oli tapahtunut. Lisäksi oli myös erittäin omituinen tarina siitä kuinka hänen vanhempansa laittoivat hänet jostakin syystä hoitoon, mikä oli minun mielestäni täysin naurettavaa. Siinä kaikki.

Kuvateksti: Tanyan laittaminen hoitoon oli Jacquie Argentin mielestä täysin naurettavaa.

Lentävä lautanen?

Toimittaja: Terry, me olemme nähneet piirroksia, jotka näyttävät lentävältä lautaselta, jopa kahdesta lentävästä lautasesta. Voitko kuvailla meille mitä siellä oli?

Terry Peck: Kyllä. Se oli kooltaan noin 1,5-kertainen tavalliseen porrasperäiseen perheautoon verrattuna. Ja se oli pyöreä, hopeanvärinen. Sen pohjan ympäri kiersi valoja. Ei ikkunoita. Se päästi hieman lämpöä. Ja se piti matalaa humisevaa ääntä.

Matkustajat?

Toimittaja: Näkikö kukaan teistä ketään näiden tunnistamattomien lentävien esineiden sisällä? Näittekö ketään?

Terry Peck: Ei.

Joy Clarke: Ei.

Jacquie Argent: Ei.

Peittelyä?

Toimittaja: Joy, sinä ensin. Journalistit ja uutistoimittajat haastattelivat sinua silloin aikoinaan. Mitä kertomuksellesi on tapahtunut sen jälkeen? Ajatteletko peittelyä olleen?

Joy Clarke: Ai, ehdottomasti. Se filminauha… CHANNEL9 haastatteli minua koulun edessä ja luokseni käveli mies sinisissä vaatteissa. Hän on saattanut olla ilmavoimista tai ehkä poliisista, en ole varma. Hän laittoi kätensä olkapäälleni, kehotti minua lopettamaan puhumisen ja menemään takaisin kouluun. Sitten hän kääntyi film… kameramiehen ja toimittajan puoleen ja käski heidän lähteä pois.

Kuvateksti: Australialaisia liikennepoliiseja kuvattuna vuonna 1959, seitsemän vuotta ennen Westallin koulun ufotapausta.

Mutta ennen tuota…

Joy Clarke: Mutta ennen tuon tapahtumista, ei kovin kauan havainnon jälkeen, paikalle koululle saapui kolmella Jeepillä armeija. He hyppäsivät takaosasta ulos ja toivat suojaväritystavaraa ja sen sellaista. Sitä oli koululla jonkin aikaa. Ja sitten meillä oli erikoiskokoontuminen. Meidät kutsuttiin kaikki erikoiskokoontumiseen ja meille kerrottiin, että me emme olleet nähneet mitään, se oli säähavaintopallo, ja me olimme kaikki joukkohysterian vallassa. Älkää puhuko siitä, jos puhutte, niin joudutte ongelmiin. Minä jouduin huomion kohteeksi, koska CHANNEL9 oli haastatellut minua.

Toimittaja: [Tiivistetty käännös.] Ehkä se olikin säähavaintopallo tai jonkin toisen tyyppinen lentokone, ei välttämättä UFO.

Joy Clarke: Ei. Varmasti UFO. En ollut nähnyt koskaan mitään sellaista ennen. Me olimme tottuneet näkemään lentokoneita, koska emme olleet kovinkaan kaukana Moorabbinin lentokentältä. Näimme siis melko usein pienten lentokoneiden lentelevän ympäriinsä. Se ei ollut mitään mitä olin nähnyt ennen, enkä myöskään sen jälkeen.

Toimittaja: Kuinka vanha olit?

Joy Clarke: 12,5 vuotta.

Toimittaja: Kuinka nopeasti armeija ja mahdollisesti ilmavoimien henkilöstö ilmaantui paikalle sen jälkeen kun olitte nähneet lentävät lautaset? Kuinka pian he tulivat sinne?

Joy Clarke: Arvioisin, että luultavasti 25 – 30 minuutissa.

Kuvateksti: Westallin koulun ufotapauksen tutkija Shane Ryanin tarkoitus ei ole rikkoa kenenkään ilmapalloa.

Shane Ryan: ”Ei ole tarkoitus rikkoa kenenkään ilmapalloa, mutta…”

Toimittaja: Shane, arveletko että se olisi voinut olla jonkinlainen asevoimien laitteisto tai jonkin muun tyyppinen aparaatti, joka on täysin harmiton?

Shane Ryan: Minun näkökulmani ufoihin on agnostinen, mukaanlukien tämä ufotapaus, koska me emme yksinkertaisesti tiedä. Me emme tiedä mitä ufot ovat. Mutta arvelen olevan melko ilmiselvää, että on vaikea löytää yksinkertaista arkipäiväistä selitystä sille mitä niin monet näistä todistajista näkivät. Meidän on helpompi sanoa mikä se ei ollut.

Jos katsotaan todistusaineistoa, jos istutaan alas satojen todistajalausuntojen kanssa, niin voimme sanoa melko luotettavasti, että se ei ollut ilmiselvästi lentokone, se ei ollut helikopteri, se ei ollut drone, se ei ollut leija. Ei ole tarkoitus rikkoa kenenkään ilmapalloa, mutta mielestäni se ei ollut melko ilmiselvästi myöskään meteorologinen ilmapallo tai mitään sen kaltaista. Meille jää vain mysteeri, mikä se oli?

Kirkkaassa päivänvalossa

Shane Ryan: Muista, että kun puhumme ufotapauksista, niin ne ovat nykypäivänä usein valoja taivaalla, tai ihmiset näkevät jotain ollessaan yksin. Tämä tapahtui kirkkaassa päivänvalossa. Todistajia on kirjaimellisesti satoja. Eikä lentävä lautanen pelkästään lentänyt matalalla kahden koulun yllä, kaikkien niiden oppilaiden, paikallisten työntekijöiden, asukkaiden ja muutamien opettajien edessä, se laskeutui! Se oli joko maanpinnalla tai lähellä maanpintaa useiden minuuttien ajan. Tuon lisäksi oli se uskomaton reaktio tuohon tapaukseen, kuten Joy on maininnut: poliisi, asevoimat ja enemmän.

Kuvateksti: Westallin ufotapaus sattui kirkkaassa päivänvalossa suuren todistajajoukon edessä.

UFO, lentävä lautanen, muukalaisalus…

Toimittaja: Olit ymmärtääkseni hieman epäileväinen tämän suhteen, ennen kuin tutkit tätä.

Shane Ryan: Toki.

Toimittaja: Samalla kuitenkin sanot, tähdennät, että se on tunnistamaton lentävä esine. Sitten kutsut sitä lentäväksi lautaseksi. Onko se? Ajatteletko sen olevan muukalaisalus? Ajatteletko sen sisällä olleen muukalaisia [alien], vai pelaatko tässä tavallaan varmanpäälle?

Shane Ryan: No, minä yritän olla rationaalinen, yritän olla looginen, yritän olla reilu todistusaineistoa kohtaan. Käytän usein mielelläni nimitystä lentävä lautanen, koska sillä nimellä sitä siihen aikaan kutsuttiin. Siitä käytettiin sitä nimitystä, koska siltä se näytti. Lautanen tai kulho käännettynä ylösalaisin toisen lautasen päälle. Sellaiselta sen muoto näytti. Se oli tunnistamaton lentävä esine. Se oli nähtävästi kiinteä metalliselta näyttävä esine, joka lensi, jota kukaan ei pystynyt tunnistamaan. Arvelen, että tuon verran voimme sanoa.

Vastatoimien taso

Shane Ryan: Mutta se mikä on todella mielenkiintoista, on niiden vastatoimien taso tähän mikä se sitten olikaan, enkä minä tiedä mikä se oli. Mutta hallitus ja viranomaiset, Australian kuninkaalliset ilmavoimat, armeija, siviilipuolustusorganisaatio, kaikki vastasivat tuona päivänä. Miksi he vastasivat? Ja miksi, tuon lisäksi, missään viranomaisarkistossa ei ole nykypäivänä julkisesti saatavissa mitään informaatiota tästä tapauksesta? On joitakin mielenkiintoisia kysymyksiä.

Tiedän mitä näin

Toimittaja: Terry, sinä olet kuullut mitä viranomaiset ovat tästä tapauksesta vuosien varrella sanoneet. Miltä sinusta tuntuu se mitä he ovat siitä sanoneet?

Terry Peck: No, katsos… Sitä on vaikea ymmärtää… Jessica on tavallaan oikeassa, muistomme saattavat muuttua useiden vuosien kuluessa hieman, mutta se on palanut muistiini. Tiedän mitä näin, huolimatta siitä mitä kuka tahansa sanoo. Tiedän, että se oli jotain erittäin epätavallista. Ja se miten se nousi ilmaan sellaisella nopeudella… epäilen kovasti, että tuohon aikaan ei ollut mitään mikä olisi pystynyt lähtemään lentoon sillä tavalla.

94 miljoonan dollarin kysymys ja toimitusministeriön virkamies

Toimittaja: Shane, sinä väität puhuneesi yli sadan todistajan kanssa. Miksi arvelet peittelyä olleen? Sitä vaikuttaa olleen erittäin korkeilla tasoilla.

Shane Ryan: Tuo on 94 miljoonan dollarin kysymys. Arvelen, että tiedämme, että erittäin korkeatasoinen virkamies toimitusministeriöstä lähetettiin Westalliin sinä päivänä. Hän teki tutkimusta. Ja sen jälkeen kun se loistava australialainen dokumentti Westall ´66 – Suburban UFO Mystery esitettiin Australian televisiossa vuonna 2010, niin hänen tyttärensä otti minuun yhteyttä ja sanoi: ”Kiitos, kiitos, sen dokumentin tekemisestä, koska minun isäni oli siellä sinä päivänä, ja hän kärsi näkemänsä vuoksi.” [Linkki IMDb: Westall ´66: A Suburban UFO Mystery]

Kuvateksti: Tutkija Shane Ryan sanoo, että Westallin tapauksesta kertova dokumentti esitettiin Australian televisiossa vuonna 2010.

Stressaantunut virkamies

Shane Ryan: Ja hän ja hänen veljensä todellakin uskovat – olen puhunut heidän molempien kanssa – että hänen ennenaikainen kuolemansa vain neljä vuotta myöhemmin liittyy häneen kohdistuneeseen stressiin, koska hän yritti saada vastauksia tapahtuneeseen. Miksi peittely? Mistä sellaisesta olisi saattanut olla kysymys 50 vuotta sitten, joka olisi nykyään uhka kansalliselle turvallisuudelle, tai kenen tahansa maineelle, tai mille tahansa liittoumalle toisen valtion kanssa? Onko sellainen mahdollista 50 vuoden jälkeen? Minä ajattelen, että me tarvitsemme vastauksia.

Ratkeaako mysteeri?

Toimittaja: Jacquie, arveletko mysteerin koskaan ratkeavan?

Jacquie Argent: En, epäilen sitä kovasti. Aluksi olisin sanonut sen olleen jonkinlainen kokeellinen lentokone, kannatin sitä teoriaa. Mutta minun tietääkseni tähänkään päivään mennessä ei ole ollut lentokonetta, joka pystyy tekemään mitä se teki. Joten…

Toimittaja: Oletteko iloisia kun olette pystyneet puhumaan tästä näin pitkän ajan kuluttua? Tuntuuko olonne helpottuneelta?

Jacquie Argent: Aa… Ei, ei varsinaisesti. Minä ajattelen, että kokemus itseasiassa myötävaikutti käyttäytymiseeni aikuisena, tapaan jolla hoidan tilanteita uudella tavalla, erityisesti kriittisiä tilanteita. Kokemani kiusaaminen koululle tulleiden miesten taholta, joka olisi varmasti nykyään kiusaamista, on tehnyt minusta päättäväisemän siinä miten elän elämääni.

Toimittaja: Onko asia samoin teillä kaikilla?

Joy Clarke: Kyllä ja ei. Hmm… Minä ajattelen olevani melko vastakohta. Minusta on tullut suorapuheisempi. En ota vastaan ihmisten kritiikkiä kun he yrittävät sanoa, että olin hullu, koska tiedän mitä näin. Joten, mikään ei muuta minun ratkaisuani, se on aivoissani ikuisesti.

Toimittaja: Kiitokset ajatustenne ja kertomustenne jakamisesta.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on sininen-vaalapalkki-4.jpg

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta:

Jaa artikkeli:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *