TUTKA (2)

Tutkaoperaattorit Dennis Force ja Bill Schroeder: Florida, 31.3.1967

Linkki käännettyyn keskusteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Dennis Force, tutkaoperaattori, 644. tutkalaivue

Haastattelija: Aloitetaan Dennis Forcesta. Voitko esittää biografiasi ja mikä oli asemasi asevoimissa 1960-luvulla?

Dennis Force: Liityin Yhdysvaltain ilmavoimiin vuonna 1965. Minut lähetettiin Miamiin Floridaan Homesteadin ilmavoimien tukikohtaan viestikeskuksen asiantuntijaksi, josta seurasi 644. tutkalaivue / ryhmä lähellä Miamin yliopiston kampusta. Olin noin mailin [1,6 km] matkan päässä yliopistolta. Ilmavoimien kiinteistö oli kampuksen takana. Osa työtäni oli olla yhteydessä NORADiin, Pohjois-Amerikan ilmapuolustuskomennukseen. Kouluttauduin myöhemmin viestikeskusasiantuntijan lisäksi myös tutkaoperaattoriksi. Ilmavoimien jaksoni jälkeen minusta tuli Floridan osavaltion etsivä. Jäin eläkkeelle 30 vuoden jälkeen. [Dennis Force: US Air Force, 644th Radar Squadron] [LINKKI Wikipedia: NORAD] [Linkki Wikipedia: Homestead Air Reserve Base (ennen Homestead Air Force Base)] [Linkki Wikipedia: 644th Radar Squadron, ”644. tutkalaivue / ryhmä]

Bill Schroeder, tulenjohdon tutkaoperaattori, 65. Hawk-tykistö

Haastattelija: Bill, voitko esittää myös oman asemasi asevoimissa tuona samana aikajaksona, maaliskuussa 1967?

Bill Schroeder: Pääsin koulusta ja liityin Yhdysvaltain maavoimiin. Minut määrättiin tulenjohdon tutkaoperaattoriksi Key Westiin Floridaan 65. Hawk-tykistön B-patteriin kuusi. Me valvoimme tuohon aikaan kaikkea liikennettä Etelä-Floridan yllä ja erityisesti Kuuban yllä. Pysyin siellä vuoteen 1967 saakka. Syksyllä 1967 menin Koreaan ja palvelin sotilaspoliisina ja koiraohjaajana hieman yli vuoden. Tulin kotiin ja valmistuin vuonna 1972 Tampan poliisiakatemiasta. Olin lainvalvontaviranomainen ja rikostutkija, murhatutkija, suunnilleen vuoteen 1995 saakka. Olen tehnyt jonkin verran neuvontaa poliisiakatemioissa läpi Yhdysvaltojen itäosan. Sitten avasin oman etsivätoimiston nimeltä Tampa PI, joka oli minulla 12 vuotta, kunnes jäin eläkkeelle. Nyt vietän aikaani jahtaamalla ufoja. [Bill Schroeder: US Army, Air Defense Command, B Battery 6/65th] [Linkki Wikipedia: Patteri (sotilasyksikkö)] [Linkki Wikipedia: Army Air Defense Command (Unites States), ”maavoimien ilmapuolustuskomennus (Yhdysvallat)”]

NORAD ja Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat, ”neljä kontaktia”

Haastattelija: Te olitte osa samaa toimintaverkkoa, joka on erittäin tärkeää tässä tapauksessa. Dennis, voisitko kuvailla meille miten kaikki alun perin alkoi ja kuinka sinä ja Bill kytkeydyitte yhteen tapauksessa seuraamaan sitä?

Dennis Force: Oli 31. maaliskuuta 1967, noin klo 22 illalla, itäistä standardiaikaa. Me olimme puhelimessa toimintaverkossa puhumassa toisillemme. Sain työvuoroupseerilleni puhelinsoiton NORADilta, joten jätin Billin linjalle ja sanoin palaavani asiaan hetken päästä. [Linkki Wikipedia: NORAD] Annoin puhelun työvuoroupseerilleni. Oli kyse siitä, että NORAD oli saanut Kanadan kuninkaallisilta ilmavoimilta sanan, että heillä oli ollut neljä kontaktia, jotka tulivat rajan yli ja suuntasivat kohti Atlantin etelärannikkoa.

Neljä ”lumilintua” tutkassa

Dennis Force: He olivat järkyttyneitä tuosta, koska he luulivat niiden olevan neuvostoliittolaisia pommikoneita. Palasin linjalle, kerroin Billille ”että annan sinun kuunnella tätä puhelua, mutta ole erittäin hiljaa”. Bill kuunteli. Saimme selville, että meillä oli neljä ”lumilintua”, noin he niitä tuolla hetkellä nimittivät, siis neuvostoliittolaisia pommikoneita. Tuolla hetkellä ne identifioitiin noin, lentäviä esineitä tuli suurella nopeudella alas pitkin itärannikkoa. Ne olivat tulleet koko matkan alas pitkin itärannikkoa Miamin alueelle. [Linkki Wikipedia: Miami] Tuolla hetkellä ne hidastivat noin nopeuteen 600 mailia tunnissa [966 km/h] ja sitten sitäkin hitaammaksi. Ne alkoivat lentää kuviossa Atlantin valtamerellä. [Linkki Wikipedia: Atlantin valtameri]

Tutkan rajoite, nopeus ennen hidastamista

Haastattelija: Muistatko mikä oli alkuperäinen nopeus ennen hidastamista?

Dennis Force: Meidän tutkamme ei pystynyt antamaan tuohon aikaan suurempaa nopeutta kuin 5 000 mailia tunnissa [8047 km/h]. Ja ne lensivät varmasti 5 000 mailia tunnissa. Meillä ei ollut tuohon aikaan Yhdysvaltain ilmavoimissa mitään mikä olisi pystynyt lentämään 5 000 mailia tunnissa.

Välittömästi neljä kohdetta PAR-tutkassa Meksikonlahdella

Haastattelija: Palataan Billiin. Mainitsen lyhyesti, että te olette keskenänne serkuksia. Bill, voitko kertoa oman näkökulmasi?

Bill Schroeder: Meidän asemapaikkamme oli noin 90 mailin [145 km] etäisyydellä toisistaan. Minä olin maavoimissa, hän oli ilmavoimissa. Me olimme käytännön syistä molemmat osa NORADia. Kuulimme ilmapuolustusverkossa liikenteestä. Kurkotin ja napsautin PAR-tutkan päälle [Pulse Acquisition Radar (PAR)]. Laitoin sen säteilemään ja havaitsin välittömästi neljä kohdetta Meksikonlahdella aivan Floridasta etelään. Ne olivat juuri ali äänennopeuden. Ne lensivät neliömuodostelmassa tai vinoneliömuodostelmassa. Maalasin ne [tutkalla] selkeästi, ne olivat erinomaisia kohteita.

”Perinteinen lentokone ei tuohon pysty”

Bill Schroeder: Olin hämmennyksissä, että mitä ne voisivat olla. Kerroin Dennisille, sanoin että minulla on neljä kohdetta, ”ne on minulla, minulla on neljä kohdetta”. Minun tutkani tai minun horisonttini oli aivan etelään hänen sijaintipaikastaan. En tiennyt tuolla hetkellä, että niitä oli Miamin rannikolla Atlantilla neljä lisää. Ne olivat minun horisonttini, tutkani, tuolla puolen. Katselin niitä neljää kohdetta, ne liikkuivat sivusuuntaisesti idästä länteen. Ne menivät 100 – 150 mailia [161 – 241 km] juuri alle äänennopeuden. Mutta ihmeellistä oli se, minkä huomasin oikopäätä. Ne lensivät ruudukkomuodostelmaa, kun ne pääsivät linjan päähän, ne tekivät käännöksen vasemmalle tai oikealle ilman kallistumista. Tarkoitan, että ne tekivät täydellisen käännöksen vasemmalle ja kääntyivät sitten takaisin toiseen suuntaan. Ne tekivät jokaisella kierroksella luultavasti 15 – 20 mailin [21- 32 km] ruudukon. Tiesin välittömästi olevani tekemisissä jonkin epätavallisen kanssa, tiesin että perinteinen lentokone ei tuohon pysty. Niiden näkisi kallistuvan ja niin edelleen. Tuolla tavalla havaitsin ne ensimmäisen kerran.

Merivoimien torjuntahävittäjät, Boca Chica

Haastattelija: Tästä tuli vielä dramaattisempaa. Sinä huomasit tutkanäytöltäsi, että neljä suihkulentokonetta, neljä torjuntahävittäjää rynnäköi niitä esineitä kohti Boca Chicasta merivoimien lentotukikohdasta. Miten tilanne alkoi kehittyä tuosta eteenpäin? [Linkki Wikipedia: Naval Air Station Key West (Boca Chica, merivoimien lentotukikohta)] [Linkki Wikipedia: Boca Chica Key, ”Boca Chican saari”]

Bill Schroeder: Näin 15 – 20 minuutissa neljä hyvää kohdetta lisää. Ne näyttivät lähteneen Boca Chicasta. Oletan niiden olleen Phamtomeita, ne olivat nopeita liikkujia. Ne liikkuivat juuri alle äänennopeuden, aliääninopeudella tai hiukan yliääninopeudella. Sanoin Dennisille, että ”en tiedä keitä nuo ovat, mutta saamme hetken kuluttua selville keitä he ovat, koska minulla on neljä ystävällismielistä nopeaa liikkujaa tulossa sinun suuntaasi”. [Linkki Wikipedia: McDonnell Douglas F-4 Phantom II] [Linkki Wikipedia: McDonnell FH Phantom] 

”Heillä oli nuo kapineet lentelemässä ydinaselaitosten ympärillä”

Bill Schroeder: Homestead oli tuohon aikaan SAC-tukikohta, joten arvelen sen olleen todellinen ongelma, koska heillä oli nuo kapineet lentelemässä ydinaselaitosten ympärillä. Sinähän tiedät… [Linkki: Ufot ja ydinaseet (1)] [Linkki Wikipedia: Strategic Air Command (SAC), ”strateginen ilmakomennus”] [Linkki Wikipedia: Homestead Air Reserve Base]

”Kohteeni hävisivät”

Bill Schroeder: Se mikä oli todella mahtavaa, niin… Phantomit tai mitkä ikinä, oletan niiden olleen Phantomeita… Kun ne pääsivät noin puoliväliin [Florida] Keysiä, niin ne kohteet vain ainoastaan katosivat, tarkoitan siis että tutkanpyyhkäisyjen välillä, mikä on hämmästyttävää, ei pyrstöjä, ei mitään, siis pyyhkäisyjen välillä. Sanoin Dennisille, että ”kohteeni hävisivät”. Hän sanoi, että ”joo, ne hävisivät myös täällä”. [Linkki Wikipedia: Florida Keys (saariketju)]

Kissa ja hiiri -leikki

Bill Schroeder: Ystävälliset poistuivat, menivät minun horisonttini tuolle puolen. Oletin niiden olevan Homesteadin alueella. Sitten ne tulivat lyhyeksi ajaksi takaisin, koska ne olivat käyttäneet luultavasti paljon polttoainetta jälkipolttimet päällä. [Linkki Wikipedia: Jälkipoltin] Ne olivat täysin eri verkossa, me emme kuulleet millaista liikenne oli heidän kanssaan, joten minä en tiedä mitä ikinä tapahtui. Mutta heti kun ne tulivat takaisin alas, pääsivät paluuetapilla noin 35 – 40 mailia [56 – 64 km] Boca Chican pohjoispuolelle, kaikki kohteet palasivat ja taas tutkan pyyhkäisyjen välillä, joka oli jälleen ihmeellistä. Tuohon aikaan minun mielessäni ainoa tapa, jolla voisi kadota pyyhkäisyjen välillä, oli joko mennä suoraan ylöspäin aliavaruuteen tai suoraan alaspäin Meksikonlahteen. Tuota kissa ja hiiri -leikkiä jatkui tunteja.

Kaksi lentävää UFO-ryhmää

Haastattelija: Haluan tehdä yhteenvedon kuuntelijoille. Lentäviä UFO-ryhmiä oli kaksi. Yksi Miamin vierellä, yksi eteläisen Floridan vieressä, vähän Key Westin pohjoispuolella. [Linkki Wikipedia: Miami] [Linkki Wikipedia: Key West]

Bill Schroeder: Joo, oikein.

Ydinaseet

Haastattelija: Neljä suihkulentokonetta lähti Boca Chican merivoimien lentotukikohdasta. Mielenkiintoista oli se, että nämä menivät kohti Miamin ryhmää, eivät kohti niitä, jotka olivat lähempänä sinua. Selitit Homesteadin olleen strateginen lentotukikohta, jossa oli ydinaseita, joten arvelen heidän laskeskelleen olleen tärkeämpää puolustaa tuota aluetta, onko näin?

Bill Schroeder: Meillä ei ollut viestintää heidän kanssaan, mutta tuo oli myös minun mielessäni, heitä kiinnosti enemmän puolustaa tuota ydinlaitosta. Ymmärrän tuon täysin.

Kadonneet tuntemattoman ilmiön ryhmät

Haastattelija: Kun suihkulentokoneet lähestyivät tämän tuntemattoman ilmiön ryhmiä, ne katosivat. Ne hävisivät viestiessänne sinun tutkanäytöltäsi ja myös Dennisin näytöltä. Te ajattelitte tuolloin kyseessä olevan yksi ainutkertainen ryhmä, mutta saitte myöhemmin selville, että ne katosivat tosiasiassa molemmista noista paikoista.

Bill Schroeder: Oikein. Dennis oli puhuneet neljästä alueelle tulossa olevasta kohteesta. Kun toin PAR-tutkani mukaan, niin minulla oli neljä kohdetta, joten sanoin ”ne ovat minulla, minulla on neljä kohdetta”. Tajusimme vasta myöhemmin, että me puhuimme molemmat eri kohteista. Minä reagoin siihen mitä minä näin, hän reagoi siihen mitä hän näki.  

Miltä tilanne näytti Dennisin tutkanäytöllä?

Haastattelija: Palataan lyhyesti Dennisiin. Miltä tilanne näytti sinun tutkanäytölläsi silloin kun tätä ilmiö teki sitä ristikkoliikehdintää. Miltä liikehdintä itsessään näytti?

Dennis Force: Ne tekivät samalla tavalla kuin rannikkovartiosto normaalisti tekee silloin kun ne etsivät ja pelastavat. [Linkki Wikipedia: Rannikkovartiosto] Cape Canaveralista oli tullut tuohon samaan aikaan neljä suihkulentokonetta lisää. [Linkki Wikipedia: Cape Canaveral] Tapahtui sama asia kuin Boca Chican merivoimien lentotukikohdasta lähteneille, siellä missä Bill oli. Ne katosivat lyhyeksi ajaksi ja heti kun suihkulentokoneet kääntyivät pois, palasivat Cape Canaveraliin, joka oli siihen aikaan nimeltään Cape Kennedy, ne ilmestyivät uudelleen. Vähän tuon jälkeen meillä tuli neljä suihkulentokonetta lisää Tyndallin ilmavoimien tukikohdasta, joka sijaitsee ylhäällä Floridan Panhandlessa. [Linkki Wikipedia: Tyndall Air Force Base, ”Tyndallin ilmavoimien tukikohta”] Sama asia tapahtui uudelleen. Me kadotimme ne tutkasta, kun neljä suihkulentokonetta pääsi sinne. Ne katosivat heti tutkastamme. Heti kun suihkulentokoneet olivat takaisin Tyndallissa, ne olivat taas takaisin. Tuota jatkui neljä tuntia.

Ilmavoimat turhautuu ja NORAD on tulossa hulluksi

Haastattelija: Suihkulentokoneiden tekemiä torjuntayrityksiä oli siis kolme? Oikein?

Dennis Force: Oikein.

Haastattelija: Ymmärrän kuinka ilmavoimat turhautui yrittäessään torjua tätä.

Dennis Force: NORAD… NORADissa oltiin tulossa vähän hulluiksi, koska he eivät pystyneet selvittämään mitä oli meneillään. Minulla oli Bill puhelimessa. Annan hänen jatkaa, koska me puhuimme ja yhtäkkiä hänelle tapahtui jotain. Annan hänen jatkaa.

”Tiesin katselevani jotain mikä ei ollut näiltä seuduilta”

Bill Schroeder: Joo, minulla oli useita tunteja aikaa istua ja katsoa kuinka nuo kapineet navigoivat, tiesin maalaavani paikkansapitäviä kohteita, ne olivat kiinteitä, tämä ei ollut tutkan toimintahäiriö. Nuo kapineet olivat ohjatun lennon alaisuudessa. Ajan kuluessa, siinä kolmessa ja puolessa tai neljässä tunnissa, minä tiesin katselevani jotain mikä ei ollut näiltä seuduilta. Sinähän tiedät. Olin eliminoinut mielessäni kaiken. Minä en ollut silloin kiinnostunut ufoista.

Yksi tulee kohti, Illuminator-tutka käyttöön

Bill Schroeder: Olin tosi turhautunut, koska minulla oli kaikki nämä muut voimavarat tuossa sijaintipaikassa. Nämä kaverit olivat kuitenkin juuri kantamani ulkopuolella. Minulla oli nämä muut voimavarat, jotka halusin laittaa mukaan peliin selvittääkseni keitä nuo kaverit olivat. Yhden etapin lopussa, yhdellä läntisellä etapilla, en tiedä tiesivätkö ne minun maalaavan heität tutkalla vai halusivatko ne tulla katsomaan mitä tapahtui, yksi niistä irrottautui ja alkoi suunnata suoraan minua kohti. Olin tuohon erittäin tyytyväinen, koska tiesin hänen olevan tulossa Illuminator-tutkani kantaman sisälle ja pystyisin samaan siitä paljon enemmän informaatiota, korkeusaseman, nopeuden, tuollaisia asioita. [Katkelma Wikipediasta: ”Jos tutkaa käytetään ohjaamaan ohjusta, siitä käytetään usein nimitystä maalitaulun valaisin tai Illuminator-tutka.”]

Viimeiset sanat: ”Maa vastaan lentävät lautaset, oikeasti”

Bill Schroeder: [Linkki Wikipedia: Tulenjohto] Illuminator-tutkaa ohjataan nappulalla tulenjohtopaneelista. Se on kapea säde, se suunnataan kuin kivääri. Sitä tähdätään kursorilla [osoittimen kuvas näytöllä]. Toin Illuminatorin kursorin sen ympärille, asetin sen tähän maalitauluun. Kasvoillani oli hymy. Nämä olivat viimeiset sanat, jotka Dennis kuuli minun sanovan: ”Hei, tämä on Maa vastaan lentävät lautaset, oikeasti.” Sanoin tuon tavallaan itselleni, mutta minulla oli kuulokemikrofoni, Dennis kuuli sen. Laitoin Illuminatorin säteilemään vain hetkeksi, vain hetkeksi.

Ääntä jäljitettävästä lentokoneesta

Bill Schroeder: Illuminator-tutkassa on hienoa se, että paluusignaali, doppler-paluu, tuo joskus ”aliääniä” jäljitettävästä lentokoneesta, turbomoottorit ja helikopterit pystyy kuulemaan selkeästi. Tämä kyseinen doppler-paluu oli ainoastaan selkeä, terävä ääni, mutta vain tyyliin ehkä kolmen sekunnin ajan. [Linkki Wikipedia: Doppler-ilmiö] Illuminatorissa hieno asia oli se, että kun se säteili maalitauluun, niin pystyi itse asiassa kuulemaan ääniä kyseisestä lentokoneesta. Doppler-siirtymä kuului tavallaan ”aliäänenä”. Sitä on erittäin vaikea selittää, mutta kuulit ”aliäänen”. Minä olin tuolloin vain penska, ufologia ei minua kiinnostanut. Minä kuulin tuon, enkä ajatellut tuota silloin siihen aikaan. Minä vain kerroin kaikille, että kuulin juuri sen täydellisen nuotin / äänen.

”Sinä seurasit kulkuneuvoa, jossa ei ole liikkuvia osia”

Bill Schroeder: Koko Hawk-järjestelmän oli tehnyt Raytheon. Minulla oli lopulta onni puhua Raytheonin insinöörin kanssa. Kerroin hänelle tuosta, hän vain nauroi. Kysyin, että mitä on meneillään? Hän vastasi, että ”sinä et kuullut mitään aliääniä siksi koska sinä seurasit kulkuneuvoa, jossa ei ole liikkuvia osia”. Tuo todella räjäytti tajuntani.

ECM, elektroninen vastatoimi

Haastattelija: Juttu ei kuitenkaan päättynyt siihen, eihän? Sillä aikaa kun kuuntelit sitä nuottia / ääntä noin kolmen sekunnin ajan, seurasit ufoa voimakkaalla Illuminator-tutkalla, niin vaikuttaa siltä, että ufo reagoi aktiivisesti tuonkaltaiseen seuraamiseen, eikö?

Bill Schroeder: Meihin osui jonkinlainen ECM, se tarkoittaa elektronista vastatoimea. Lentokoneet tai lentävät kulkuneuvot käyttävät niitä vastatoimena maaperällä olevalle tutkalle. Hän iski minuun jonkinlaisella ECM:llä, niin oletan, koska en ollut kuulolla enää, kaikki meni mykäksi, tiedäthän. Koko patteri meni mykäksi, tarkoitan että generaattorin tasolla, meiltä meni kaikki. [Linkki Wikipedia: Patteri (sotilasyksikkö)] [Linkki Wikipedia: Elektroninen sodankäynti (ECM)]

Kuin vaakalentoa lentävä meteori

Bill Schroeder: Istuin siinä hölmistyneenä muutamia sekunteja ja kävelin sitten laukaisutelineeni, lavettini, takaovesta ulos. Yksi laukaisimen miehistön miehistä tuli luokseni ja sanoi: ”Bill, mikä se oli? Me näimme sen.” Kysyin, että miltä se näytti? Hän vastasi, että ”se näytti samalta kuin meteori / tähdenlento, mutta se lensi vaakalentoa ja se matkasi etelään päin. Se lensi suoraan meidän ylitsemme etelään päin.” [Linkki Wikipedia: Meteori (tähdenlento)] [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen (”tähdenlento”)]

Paniikissa juoksentelevat ”päättömät kanat” ja ”hymyilevä penska”

Bill Schroeder: Todella hämmästyttävää oli se, että koko paikassa oli sähkökatko. Valmiustilan henkilöstöstä kaikki juoksivat ympäriinsä aivan kuin kanat, joilta on pää katkaistu, kaikki olivat paniikissa. Minä olin vain siinä seisoskeleva penska, katselin ylös taivaalle. Minulla oli kasvoillani mitä suurin hymy, koska tajusin olevani yksi henkilö planeetalla, joka on mukana suurimmassa historiassa, suurimmassa uutisessa mistä maailma on koskaan kuullut. Se oli todella hämmästyttävää.

Tapauksen kesto

Haastattelija: Tapauksen kesto oli neljä tuntia. Mikään autonomia, mikään lentokone, ei edes ilmavoimat, pystynyt olemaan ilmassa kuin 20 minuuttia, ehkä hieman enemmän. Heiltä loppui hyvin nopeasti polttoaine. Tuo osoittaa siellä olleen jotain täysin ylivoimaista.

Bill Schroeder: Kyllä, se oli hämmästyttävää.

Tutka-asiantuntijasta sotilaspoliisiksi Koreaan

Bill Schroeder: He hankkiutuivat heti havainnon jälkeen kaikista eroon. Meille kerrottiin seuraavana aamuna, että se oli toimintahäiriö, älkää välittäkö siitä. Minä jopa kysyin, ”että onko tämä salaisuus?” He vastasivat, että ”ei se salaisuus ole, koska sitä ei koskaan tapahtunutkaan, se oli vain toimintahäiriö”. Sanoin, että ”okei”. Ajattelin myöhemmin itsekseni, että jos he julistivat sen salaiseksi, niin se tarkoitti, että se oikeasti tapahtui.

Heti tuon jälkeen tapahtui niin, että jokainen osallinen, meidän kersanttimme, me kaikki saimme siirron. He lähettivät meidät kaikkialle ympäri maailmaa. Hyvä esimerkki olen minä itse. Minä olin pulssitoimimekaanikko, olin korkeasti koulutettu tutkan erikoisasiantuntija. Me olimme töissä tutkalla, me emme pelkästään käyttäneet sitä. He lähettivät minut Koreaan, laittoivat minut DMZ:lle ja tekivät minusta sotilaspoliisin. [Linkki Wikipedia: Demilitarisointi (DMZ)] [Linkki Wikipedia: Sotilaspoliisi] [Linkki Wikipedia: Korea]

NORADilta tiskijukaksi, kieliasiantuntijasta sotilaskeittiöön

Bill Schroeder: Dennisillä oli huippusalainen turvaluokitus, hän työskenteli NORADilla. Hänet he lähettivät Labradoriin ja tekivät hänestä asevoimien radion tiskijukan, hän soitti musiikkia keskellä yötä. [Linkki Wikipedia: DJ (tiskijukka)] [Linkki Wikipedia: Newfoundland and Labrador (Kanada)] Meidän kanssamme työskenteli kersantti, myös hän työskenteli Neuvostoliitosta tulevan torjunnassa. Hän kuunteli pysäytyksiä, hän teki tuota työtä, hän oli siellä meidän kanssamme. He lähettivät hänet Koreaan. Hän oli Euroopan kielien asiantuntija, korkeasti koulutettu. He lähettivät hänet Koreaan ja tekivät hänestä sotilaskeittiön kersantin, laittoivat hänet vastuuseen ruokasalista. He erottivat kaikki toisistaan, että emme pystyisi puhumaan siitä enää koskaan, mutta Dennisiin ja minuun se ei toiminut, koska me olimme serkuksia.

Tutkatallenteet pois, tätä ei koskaan tapahtunut

Dennis Force: Minäpä kerron mitä kaikkea minun paikallani tapahtui.

Haastattelija: Lyhyesti.

Dennis Force: Seuraavana aamuna tämän tapahtumisen jälkeen meille tuli eversti, kaksi miestä, uskokaa tai älkää, puvuissa. He veivät meidän…

Dennis Force: Meillä oli tapana tallentaa tutkanäyttömme tavallisella tallentimella, meillä ei ollut silloin digitaalista, me tallensimme sen. He veivät sen kaiken ja sanoivat aivan kuten Bill sanoi: ”Tätä ei koskaan tapahtunut.” Ja että me emme saa puhua siitä. Kolme kuukautta myöhemmin me kaikki, työvuoroni upseeri ja kaksi tai kolme muuta tutkaoperaattoria olivat poissa. Minä menin Kanadaan Newfoundlandiin ja Labradoriin. [Linkki Wikipedia: Newfoundland and Labrador (Kanada)] Olin siellä vuoden ja tulin sitten kotiin Yhdysvaltoihin. Juttu ei kuitenkaan loppunut tuohon, Bill kertoo loput.

Tapauksen ”tappaminen”

Haastattelija: Te olitte tavallaan erikoisasiantuntijoita työssänne. Tuo on selvästi osoitus jonkinlaisesta säännöstöstä todella ratkaisevan tärkeissä tapauksissa. He näkivät kaiken tuon vaivan erottaakseen teidät, heillä oli ilmiselvästi jonkinlainen järjestelmä, koska tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kuulen, että ihmiset erotettiin toisistaan tärkeän tapauksen tapahtumisen jälkeen. Silloin ihmiset eivät voi keskustella, välittää ja jakaa tietoa, tapaus tavallaan tapetaan.

Dennis Force: Niin.

Bill Force: Kyllä, noin se on. NICAPissa aloin nähdä samankaltaisuuksia oman havaintoni ja muiden välillä. Kyllä, olet täysin oikeassa.

”Minä arvelen, että UFO kytki meidät juuri pois päältä”

Haastattelija: Palataan lyhyesti Illuminator-välikohtaukseen. Tuolla hetkellä sinun asemapaikkasi kaatui, elektronisilla vastatoimilla, kuten sanoit. Sinä maalasit maalitaulun ja sitten maalitaulu vaikutti vastanneen jollakin tavalla. Me emme kuule ensimmäistä kertaa, että ilmiöllä on tavallaan jonkinlaista teknologista kyvykkyyttä lamauttaa meidän paikkojamme. Sinä menit tuon jälkeen komentavan upseerisi luo. Hän kysyi, että mitä tapahtui? Sinä yritit selittää hänelle. Voitko kertoa hieman tuosta?

Bill Schroeder: Kyllä, se on tavallaan koomista. Menin ulos. Johtaja seisoskeli siellä T-paidassaan, hän oli ollut punkassaan katselemassa Batmaniä tai mitä ikinä. Kaikki olivat olleet katselemassa Batmaniä tai mitä ikinä. Se oli tosi koomista. Hän tuli ulos ja kysyi minulta, että mitä tapahtui? Vastasin, että ”minä arvelen, että UFO kytki meidät juuri pois päältä”. Hän vastasi: ”Mitä?!? Älä edes sano noin, älä sano noin.” Se oli tosi hassua. Tuolla hetkellä minun elämässäni, mielessäni ei ollut epäilystäkään ufoista, siihen kysymykseen oli vastattu SUURILLA KIRJAIMILLA, minä tiesin, että nuo kapineet eivät ole täältä. Sinähän tiedät.

Napaisuus

Haastattelija: Yksi mahdollisista selityksistä oli, että sähköinen napaisuus oli vaihtunut päinvastaiseksi, joka oli sammumisen syy. Se taisi olla yksi teorioista, eikö? [Linkki Wikipedia: Electrical polarity, ”sähköinen napaisuus”, ”polariteetti”]

Bill Schroeder: Kyllä, kaikki laitteistomme toimivat tasavirtamoottoreilla, jotka kontrolloivat suuntaa. Juuri hetkeä ennen kuin kaikki meni päin helvettiä, katsoin kuinka PAR-tutkani kursorit menivät takaperin. Tuo on ainoa selitys mikä minulla on, koska minua ei päästetty ylös tutkimaan tutkaani. Tuo oli yksi ensimmäisistä asioista seuraavana aamuna, minun on mentävä selvittämään mikä oli vikana. He sanoivat: ”Ei, ei, kukaan ei mene mihinkään torneista.” He soittivat paikalle logistisen tuen tekemään kaiken työn, meidän ei annettu koskea mihinkään. Noin ajattelen tapahtuneen sen muutaman näkemäni sekunnin perusteella. Tuo todellakin sulkisi paikan. Olen sanonut ihmisille ennenkin, että ottakaa akunkengät pois silloin kun autonne on käynnissä ja vaihtakaa ne toisinpäin, katsokaa mitä autollenne tapahtuu, se sammuttaa kaiken. [Linkki Wikipedia: Tasavirta]

”Maa vastaan lentävät lautaset”

Haastattelija: Dennis… Bill sanoi viestinnässä, että ”tässä on Maa vastaan lentävät lautaset”. Sitten viestintäyhteys häneen katkesi. Mitkä olivat tuntemuksesi ja mitä sinun puolellasi tapahtui tuolla hetkellä?

Dennis Force: Tuolla hetkellä ajattelin menettäneeni hänet. Ajattelin hänen olevan mennyttä kalua. En päässyt puhumaan hänen kanssaan kahteen päivään sen jälkeen. 

”Herra Force, uskotteko te ufoihin?”

Bill Schroeder: Me olimme tosi säikkyjä puhumaan siitä, johtuen siitä tavasta miten meidän oli käsketty pitää suumme kiinni. Tätä jatkui 30 vuotta.

Dennis Force: Syy miksi puhuimme keskenämme vasta 30 – 35 vuoden jälkeen, on se, että me olimme molemmat poliisityössä. Me molemmat kävimme koko ajan oikeussalissa. Puolustus olisi sanonut: ”Herra Force, uskotteko te ufoihin?” Siinä olisi mennyt uskottavuuteni, siinä olisi mennyt Billin uskottavuus. Siksi emme koskaan puhuneet siitä ennen kuin jäimme eläkkeelle.

Kuuban ilmavoimien pudonnut MiG-21

Haastattelija: Meillä on yhä käsittelemättä osa tapausta, Kuuban ilmavoimien osuus. Bill, voisitko kuvailla tapauksen tuota puolta? Siis sitä mitä tapahtui sinun asemapaikkasi päältä kytkemisen jälkeen. [Linkki Wikipedia: Cuban Revolutionary Air and Air Defense Force, ”Kuuban vallankumoukselliset ilma- ja ilmapuolustusvoimat”] [Linkki Wikipedia: Kuuba]

Bill Schroeder: Kyllä. Oli tuo tapaus. Me liityimme yhdessä Dennisin kanssa MUFONiin arvellakseni vuonna 2011 tai 2012. [Linkki Wikipedia: MUFON] Kuvailin tätä tapausta MUFONille. Kathleen Marden oli siinä tapaamisessa, hän on MUFONin abduktio-asiantuntija. Hän oli Stanton Friedmanin hyvä ystävä. Kerroin, että se UFO nähtiin viimeksi matkalla etelään, kohti Kuubaa. Sain hyvin nopeasti puhelinsoiton Stanton Friedmanilta, hän oli löytänyt tallenteen MiGistä, jonka UFO oli oletetusti ampunut alas Kuuban yllä keväällä 1967. Hän oli saanut tuosta ymmärtääkseni paljon ryöpytystä, koska UFO-yhteisö sanoi, että miksi ihmeessä he ampuisivat alas Mig-21:sen, tiedäthän, ei ole syytä ampua sitä alas. [Linkki Wikipedia: Stanton Friedman] [Nettihakusana: Kathleen Marden, UFO]

Mig-21:n tuho

Bill Schroeder: Me keskustelimme kaikesta ja minulla on itseasiassa yhteyksiä ilmailuteollisuuteen. Me tarkistelimme asioita muiden asiantuntijoiden kanssa. Minä arvelen, että MiG-21:n tuho oli sivuvahinko, häneen osui samankaltainen elektroninen vastatoimi kuin minuunkin. Ero oli se, että minä olin maaperällä metallirakennuksessa, minä pystyin vain kävelemään ulos. Tuo rukka oli ääntä nopeammin liikkuvassa MiGissä. Kun häneltä meni kaikki… Jos hänelle siis tapahtui sama asia kuin minulle, niin tuo kapine ei ollut enää aerodynaamisesti elinkelpoinen, se vain hajosi.

Hänen siipimiehensä / taisteluparinsa sanoi, että hän ei nähnyt mitään räjähdystä, hän sanoi että lentokone hajosi. Tuo on johdonmukaista mitä olisi voinut tapahtua, jos häneen osui sama ECM. Poloinen kaveri ei todennäköisesti pystynyt edes käyttämään heittoistuinta, koska hän oli menettänyt kaiken avioniikan, kaiken elektroniikan, kaikki ohjaimet. Minä arvelen sen olleen vain sivuvahinko siitä, että häneen iski sama kuin minuun. [Linkki Wikipedia: Heittoistuin] [Linkki Wikipedia: Avioniikka]

Kuuban ilmavoimilta siepattu viesti

Haastattelija: Seurasin NICAP-postituslistaa vuonna 2011. [Linkki Wikipedia: NICAP] Stanton Friedman oli myös tuolla postituslistalla. Hän kertoi hänellä olevan kaksi tietolähdettä, jotka kuvailivat selkeästi että kun he sieppasivat viestin Kuuban ilmavoimilta, niin lentäjä sanoi itseasiassa nähneensä erittäin oudon esineen, jossa ei ollut siipiä ja niin edelleen.

Tämä on nyt iso juttu

Bill Schroeder: [Linkki Wikipedia: Coast to Cost AM] Olin puhumassa Coast to Coast -radio-ohjelmassa, jonka jälkeen aloimme löytää tälle satoja todistajia. Tämä on nyt iso juttu. Tämän tutkimus eteni ja puhuimme todistajien kanssa. Tämä oli ufoaalto, havaintoja oli lukuisia, satoja todistajia. Oli selvää, että nämä kulkuneuvot olivat saapuneet alueelle suurella nopeudella. Ne hidastivat saapumisensa aikana ja aloittivat erittäin huolellisen etsinnän Meksikonlahdella, Atlantilla ja myös Etelä-Floridassa. Ne eivät välittäneet kuka heidät näki, ne olivat tehtäväorientoituneita. Minun mielestäni oli selvää, että ne olivat menettäneet yhden omistaan, joko miehitetyn tai miehittämättömän kulkuneuvon. Ne olivat kadottaneet sen tuolle alueelle ja etsivät sitä epätoivoisesti. Ne eivät välittäneet siitä kuka heidät näki, ne olivat siellä tekemässä työtään.

NORAD-operaattorin kuolinlausunto

Haastattelija: Kiitos, että te astuitte esiin, tämä olisi muussa tapauksessa kadonnutta historiaa.

Bill Schroeder: Minä motivoin esiin tulemalla muita tutkaoperaattoreita ja muita sotilastodistajia astumaan esiin. Meillä oli kaksi NORADin operaattoria, jotka astuivat esiin, mutta he sanoivat puhuvansa vain toveri NORAD-operaattorille. Sain sen kaverin puhelimeen ja hän antoi minulle sananmukaisesti kuolinlausunnon. Se mies oli parantumattomasti sairas. Hän antoi minulle kuolinlausunnon samantyyppisestä tapauksesta kuin mikä oli sattunut minulle. Hävittäjät olivat ajaneet niitä takaa, ne olivat lamauttaneet tutkat, pohjimmiltaan sama juttu. [Linkki Wikipedia: NORAD]

DEW-linjasta läpi

Haastattelija: Palataan lyhyesti tapauksen alkuun, siihen kun ne esineet tunkeutuivat ilmatilaan. Ne menivät niin sanotun DEW-linjan läpi, eikö?

Dennis Force: Kyllä, DEW-linja tarkoittaa kaukaista varhaisen varoituksen järjestelmää. Minut lähetettiin sinne tämän tapauksen jälkeen. Meillä on siellä tutka. Ne täyttävät koko Kanadan rajan, kun tullaan pohjoisen napapiirin yli. Billillä oli hänen perustamiensa nettisivujen kautta tullut todistaja. Tuo henkilö oli Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien tutkaoperaattori. Hän sanoi, että hänellä oli neljä korkealla ja neljä matalalla. Ja ne neljä matalalla ollutta tulivat tutkaan ja menivät siitä pois.

Bill Schroeder: Hän on oikeassa. DEW-linja on nykyään ja aikoja sitten edesmennyt, mutta se oli lyhin reitti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä, pohjoisnavan yltä. Jos tulisi hyökkäys, niin se olisi se reitti. DEW-linjan läpäiseminen oli iso juttu. He tiesivät tunkeutumisesta, kohteiden pienestä lukumäärästä ja nopeudesta, että kyseessä ei ollut Neuvostoliitto. Se ei ollut vihamielistä, he eivät vain tienneet mitä helvettiä se oli.

Opa-locka, Florida

Haastattelija: Ne tekivät sitä etsintäkuviota, kun ne katosivat tutkistanne. Sanoit, että ne menivät joko ylöspäin tai alaspäin, mutta punnitsitte myöhemmin, että ne ehkä verhoutuivat. Eikö?

Bill Schroeder: Kyllä, jos siirrytään ajassa, tutkimuksessa, 35 – 40 vuotta eteenpäin. Oli erinomainen todistaja, joka ei ole enää keskuudessamme, hän on menehtynyt. Hän oli Opa-lockassa Floridassa partiopoikien joukossa ja tosiasiassa katseli neljää kohdetta, kolmea tai neljää kohdetta, jotka olivat taivaalla. [Linkki Wikipedia: Opa-locka, Florida] Kun lentokoneet lähestyivät niitä, tulivat horisonttiin, niin ne vain vilkahtivat pois, vain katosivat. Kun lentokone lähti, ne tulivat takaisin. Oli todella hämmästyttävää, että hän kuvaili täsmälleen sitä mitä me näimme tutkissamme. Sain tietää tuosta vasta vuosia myöhemmin.

A-lentue ja B-lentue

Bill Schroeder: Todistajani Evergladesin kansallispuistosta katselivat myös. Me nimitämme niitä A-lentueeksi ja B-lentueeksi. Nimitämme A-lentueeksi niitä, jotka olivat ylhäällä Dennisin vierellä Atlantilla. Niitä, jotka olivat alhaalla Meksikonlahdella, nimitämme B-lentueeksi. Noin siksi, että pysymme puhuessamme niistä perillä. Meillä oli maaliskuussa ja huhtikuussa 1967 todistajia Evergladesin kansallispuistossa, he olivat siellä häämatkalla. He katselivat B-lentuetta. He sanoivat todistajalausunnossaan jopa, että ne lensivät nopeasti ja hidastivat sitten, vaikutti siltä, että ne etsivät jotain. Nuo ovat todistajia, jotka näkivät täsmälleen sen minkä me näimme tutkassa.   

Aliupseerin näköhavainto

Haastattelija: Ja kun menit ulos, niin sillä upseerilla oli se lyhyt näköhavainto? Hän ajatteli sen olevan meteori, mutta se lensi vaakalentoa, eikö?

Bill Schroeder: Kyllä, kyllä. Laukaisinmiehistö on ulkona. He viettävät aikaa laukaisualustoilla. Siellä on pieni asema nimeltä J-koppi. Se on puolivälissä matkalla ohjusten luo. [Linkki Wikipedia: Ohjus] He hallitsevat ohjuksia sieltä, he aseistavat ne, huoltavat niitä ja ylläpitävät laukaisimia. He näkevät kun PAR-tutka alkaa säteillä, he näkevät kun se alkaa pyöriä. He katsovat ja sanovat: ”Hei, katsokaa, he seuraavat jotain”. Kun he näkevät Illuminator-tutkan nousevan ylös, niin se on kadottanut maalitaulun. He katsovat siihen suuntaan mihin Illuminator-tutka osoittaa, joten he näkisivät luonnollisesti kaiken matalalla siltä suunnalta tulevan. Hän oli alikersantti, hän kertoi minulle. Hän sanoin: ”Kyllä, minä näin sen, se oli vaakalennossa.” Hän ei tiennyt korkeusasemaa, enkä tiennyt minäkään. Hän sanoi, että ”se näytti aivan kuin meteorilta, se hehkui kuin meteori. Se oli vaakalennossa ja se suuntasi etelään kohti Kuubaa”.

MUFON, NICAP, RUFON

Haastattelija: Tämä tapaus ilmiselvästi muutti elämänne. Mitkä ovat tuntemuksenne nyt näin monen vuoden jälkeen?

Bill Schroeder: Se muutti elämäni niin monella tavalla. Katselen tuon jälkeen taivasta täysin eri tavalla. On lohduttavaa tietää, että me emme ole yksin, tuolla on joku, minulla ei mitään käsitystä kuka se on tai mistä he ovat. Yhteyteni MUFONiin, NICAPiin ja RUFONiin muuttivat kaikki elämäni, tapaamani ihmiset, saamani tieto, tapasin jopa vaimoni MUFONin kautta. Jos tässä puhutaan elämän muuttumisesta… [Linkki Wikipedia: List of UFO organizations, ”luettelo UFO-organisaatioista”] [Nettihakusana: RUFON (Real UFO Network, Romanian UFO Network)] [Linkki Wikipedia: NICAP] [Linkki Wikipedia: MUFON]

”Luonamme vieraillaan, tänäkin päivänä”

Haastattelija: Entä Dennis?

Dennis Force: No, nyt minä tiedän. Minä tiedän, että meidän luonamme vieraillaan, tänäkin päivänä.

Kroatian ilmavoimat

Haastattelija: Kiitos kaverit. Tämä ei ollut niinkään haastattelijan tekemä haastattelu. Tämä oli itse asiassa entisen sotilaan ja entisten sotilaiden välinen keskustelu, koska minä olen entinen Kroatian ilmavoimien ilmapuolustuksen jäsen. Kaikki nämä tapaukset auttavat meitä saamaan paremman ymmärryksen tästä erittäin poikkeavasta ilmiöstä. Kiitokset.

Erikoisagentti Richard Doty, AFOSI: Tapaus Red Rockissa, 5.3.1965

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI 1, (LINKKI 2).

Erikoisagentti, AFOSI

Richard Doty: Olen Richard Doty, minut oli nimitetty erikoisagentiksi ilmavoimien erityistutkintaviraston Kirtlandin imavoimien tukikohtaan. [Linkki Wikipedia: Air Force Office of Special Investigations (AFOSI, OSI), ”ilmavoimien erityistutkintavirasto”] [Linkki Wikipedia: Kirtland Air Force Base, ”Kirtlandin ilmavoimien tukikohta”]

Tutka, Bentonin ilmavoimien asema, Red Rock, Pennsylvania

Richard Doty: Yhdysvaltain ilmavoimat käyttivät vuodesta 1951 vuoteen 1978 tutkapaikkojen sarjaa läpi Yhdysvaltojen, Kanadan ja Alaskan. Bentonin ilmavoimien asema oli yksi noista puolustusvyöhykkeen tutkapaikoista. Se sijaitsi Red Rock -vuoren huipulla keskellä Pennsylvaniaa.

5.3.1965, korkealta etsivä tutkajärjestelmä

Richard Doty: Viides maaliskuuta 1965 kaksi 648. tutkalaivueeseen / ryhmään määrättyä ilmavoimien teknikkoa oli määrätty korjaamaan tutka-antennia, joka sijaitsi lähellä tutkapaikan koilliskulmaa Red Rockissa Bentonin ilmavoimien asemalla. Siellä oli korkeusetsintutkajärjestelmä, joka tarkoitti, että se löysi korkealla lentäviä esineitä. [Linkki Wikipedia: Radar squadrons of the United States Air Force, ”Yhdysvaltain ilmavoimien tutkalaivueet / ryhmät” (648th Radar Squadron)]

Kiekonmuotoinen esine tutka-antennin yllä

Richard Doty: He molemmat ajoivat antennin luo. Päivä oli myrskyisä, kovaa tuulta ja jatkuvaa lumisadetta. Teknikot saapuivat tutka-antennille ja avasivat ulko-oven päästäkseen käsiksi tutkan ohjausjärjestelmää. Juuri kun molemmat teknikot olivat menossa sisään rakennukseen, he havaitsivat esineen leijailemassa paikallaan suoraan antennin yläpuolella. Se oli kiekonmuotoinen esine, joka oli vain muutama sata jalkaa heidän sijaintipaikkansa yllä. [200 jalkaa = 61 metriä] Paikan edessä tai itään, korjaus länteen, sieltä missä he olivat, oli softball-kenttä. [Linkki Wikipedia: Softball] Aivan tuon softball-kentän vieressä oli helikopterin laskeutumisalusta.

Ilmoitus tutkan komentopaikalle

Richard Doty: Kersantti käveli sisään tutkarakennukseen ja soitti puhelimella tutkan komentopaikalle. Kersantti ilmoitti tapauksesta, mutta komentopaikalla ei tiedetty mistään esineestä tutkalla. Muistakaa, että tämä on tutkapaikka. Mikä tahansa tuota paikkaa lähellä lentävä esine havaittaisiin paikan tutkajärjestelmällä. Mutta komentopaikan operaattori kertoi noille kahdelle teknikolle, että ”meillä ei ole tutkanäytöllä mitään”. He huolestuivat tuosta.

Kiekonmuotoinen esine maaperällä

Richard Doty: Kun kersantti tuli rakennuksesta ulos, hän ei löytänyt lentosotamiestä, ei löytänyt pariaan. Hän katseli ympärilleen, eikä löytänyt häntä. Kersantti havaitsi kiekonmuotoisen esineen maaperällä aivan tutkarakennuksen vieressä. Kun kersantti katseli ympärilleen lentosotamiestä etsien, hän huomasi että lentosotamies seisoskeli tuon maaperällä olevan aluksen vieressä. Kersantti huusi lentosotamiestä tulemaan pois aluksen luota ja lentosotamies palasi kersantin sijaintipaikkaan. [Linkki Wikipedia: Kersantti] [Linkki Wikipedia: Lentosotamies]  

Lentävä lautanen

Richard Doty: Molemmat teknikot olivat hämmästyneitä näkemästään. Tuo valtavan kokoinen kiekonmuotoinen esine oli laskeutunut Yhdysvaltain ilmavoimien tutkapaikan sisäpuolelle Pennsylvaniassa. Tuon lentävän lautasen, kuten he sitä myöhemmin nimittivät, keskiosan ympäri oli valoja. Molemmat teknikot kävelivät huoltokulkuneuvolle, jotta he voisivat ajaa pois. He päättivät niin sanotusti, että viisaus on parempi kuin uhkarohkeus. He eivät halunneet kohdata / haastaa sitä. He eivät tienneet mikä se oli. He päättivät vain mennä pois sen luota. Mutta kun he olivat lähestymässä ajoneuvoa, he jähmettyivät, kumpikaan mies ei pystynyt liikkumaan. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (liikuntakyvyttömäksi tekeminen)]

Kaksi outoa oliota

Richard Doty: Sitten nuo kaksi miestä näkivät kahden oudon olion tulevan aluksesta ulos. Molemmat miehet olivat kävelleet huoltokulkuneuvon luo, jotta he pystyisivät ajamaan pois. Olennoilla oli yllään kypärät, joissa oli oudot putket molemmilla puolilla, ja samankaltaiset kuin lentoasut. Molemmat miehet tunsivat silloin olonsa äärimmäisen huimaavaksi / pyörryttäväksi.

Ilmapoliisimiehet ja Pennsylvanian osavaltion poliisi

Richard Doty: Komentopaikalta lähetettiin ilmapoliisimies. Tuohon aikaan ilmavoimien sisäistä sotilaspoliisia nimitettiin ilmapoliisimieheksi, ei sotilaspoliisimieheksi. [Linkki Wikipedia: Sotilaspoliisi] Kun ilmapoliisimies saapui, hän ei löytänyt kumpaakaan teknikkoa. Toinenkin ilmapoliisimies saapui ja suoritti alueen etsinnän loppuun. He löysivät kuorma-auton ja heidän työkalunsa, mutta he eivät löytäneet kumpaakaan, eivät kersanttia eivätkä lentosotamiestä. He ilmoittivat välittömästi komentopaikalle. Komentopaikka ilmoitti sitten kadoksissa olevista teknikoista Pennsylvanian osavaltion poliisille. He suorittivat etsinnän. Tutkapaikan sisältä etsivät ilmapoliisimiehet ja muu henkilöstö. Tällä paikalla oli vain kuusi tälle paikalle määrättyä sotilaspoliisia. Etsintä kesti 16 tuntia.  

Tutkateknikot osavaltion valtatiellä nro 487

Richard Doty: Jonkin aikaa myöhemmin osavaltion valtatiellä 487 partioinut osavaltion poliisi löysi nuo kaksi teknikkoa kävelemästä kohti etelää tien reunassa, viiden mailin [8 km] päästä tutkapaikan pääportilta. Nuo kaksi tutkateknikkoa vietiin takaisin tutkapaikalle. Ilmavoimien lääkintämiehet hoitivat noita kahta teknikkoa tutka-asemalla, mutta sitten heidät kuljetettiin jatkohoitoa varten kaupunkiin sairaalaan, Williamsportiin Pennsylvaniaan.

Outoa ainetta univormuissa

Richard Doty: Kun he pääsivät Williamsportiin sairaalaan, niin lääkärit havaitsivat heidän univormuissaan jotain outoa ainetta. Heillä oli yhä ilmavoimien univormut yllään, työvaatetakki, housut, paita ja saappaat. He eivät pystyneet saamaan selville mitä se oli, mutta he pelkäsivät, että se saattaisi säteillä, joten he ottivat heidän uloimmat vaatteensa pois, ottivat vaatteet pois ja laittoivat ne laatikoihin, jotta ilmavoimien henkilöstö analysoisi ne myöhemmin. [Linkki Wikipedia: Säteily] Bentonin komentopaikka ilmoitti välittömästi korkeammille viranomaisille. He ilmoittivat omaan komentopaikkaansa Stewartin ilmavoimien tukikohtaan ja he ilmoittivat myös operaatioiden ilmapuolustussektoriin Griffisin ilmavoimien tukikohdassa, joka sijaitsee New Yorkissa lähellä Romea. [Linkki Wikipedia: Stewart Air National Guard Base] [Linkki Wikipedia: Griffis International Airport (Griffis Air Force Base)] [Linkki Wikipedia: Rome, New York]

AFOSI, ilmavoimien erityistutkintavirasto

Richard Doty: Ilmavoimien erityistutkimusvirasto lähetti tutkapaikalle välittömästi agenttien tiimin. OSI-agentit haastattelivat noita kahta teknikkoa Williamsportin sairaalassa. Nuo kaksi miestä kertoivat agenteille kertomuksensa. He tekivät tuon kaksi eri kertaa toisistaan erotettuina. Tarkoittaen, että yksi teknikko oli yhdessä sairaalahuoneessa ja toinen oli toisessa sairaalahuoneessa. He kertoivat kertomuksensa kahdelle eri agentille.

Kadonnutta aikaa

Richard Doty: Kertomukset olivat täsmälleen samat, mutta heiltä oli kadonnut aikaa. He menettivät… he olivat tajuttomia. He eivät pystyneet kertomaan kaikkea mitä oli tapahtunut. Kaiken se mitä oli tapahtunut siihen asti, kun he menivät aluksen lähelle, alkoi huimaus, sitten he löysivät itsensä kävelemästä pitkin valtatietä paikan pohjoispuolella. He eivät tienneet mitä oli tapahtunut.

Outoja jälkiä kehossa

Richard Doty: Kahden ilmavoimien teknikon tutkimus paljasti jälkiä heidän niskoissaan, kasvoissaan, jaloissaan ja selissään. Molemmilla miehillä oli nestehukka. Molemmat miehet kuljetettiin lopulta ilmateitse ilmavoimien sairaalaan Stewartin ilmavoimien tukikohtaan New Yorkiin jatkohoitoon.

OSI-agenttien tutkimus

Richard Doty: Ilmavoimien OSI-agentit menivät Bentonin ilmavoimien asemalle, menivät sille paikalle missä tämä oletetusti tapahtui, tutkivat alueen ja löysivät neljä kapselin jälkeä, neljä jälkeä maaperästä, koloa. Ilmavoimien OSI-raportissa he identifioivat ne kapselin jäljiksi, aivan kuin kapselit tai laskeutumiskapselit olisivat kolonneet maankamaran. Muistakaa, että tuolla ajanjaksolla maassa oli lunta. OSI-agentit saapuivat noin 12 tuntia myöhemmin, mutta lumessa oli yhä kolot. He analysoivat nuo kolot ja siellä oli jokin pieni määrä, havaittiin jonkin verran säteilyä. Paikalta ei löydetty mitään muuta, ei mitään rakennuksen sisältä. Työkalut analysoitiin, työkalut eivät olleet radioaktiivisia. [Linkki Wikipedia: Radioaktiivisuus]

Tutkassa ei vikaa…

Richard Doty: Tutkassa ei ollut mitään vikaa. Yksi huolenaiheista oli, että ehkä joku tuli sisään, ulkovalta, vihollinen, vihamielinen joukko, laskeutui ja kytki tutkat pois päältä, mutta tutkia ei ollut kytketty pois päältä. Ne toimivat aivan hyvin, toimivat normaalisti, tuota ei siis tapahtunut.

Alkoholi, huumeet, alfasäteily

Richard Doty: Miehet testattiin alkoholin ja huumeiden varalta, mutta heidän elimistöstään ei löydetty mitään. Säteilytesti osoitti normaalia korkeampaa tasoa heidän hiuksissaan. Teknikoiden yllään pitämät univormut, jotka oli otettu sairaalassa pois, sisälsivät havaittavia määriä alfasäteilyä. Säteilyä on eri tyyppejä, alfasäteily on hiukkasia, beetasäteily on hiukkasia, gammasäteily on säteitä, on myös röntgensäteily. Alfasäteily on vähiten tappavaa, koska iho pystyy pysäyttämään sen tunkeutumisen ihmiskehoon, sille ainoat tavat päästä sisään vahingoittamaan ihmistä, ovat sisäänhengitys ja nieleminen. Mutta he eivät löytäneet yhtään alfasäteilyä teknikoiden sisältä.

Oliot ilman kypäriä

Richard Doty: He paljastivat jatkokuulusteluissa, että silloin kun nuo kaksi teknikkoa jähmetettiin, ne kaksi oliota siirsivät heidät sen kiekonmuotoisen esineen sisälle. Kun he olivat aluksessa, molemmat teknikot sijoitettiin tutkimuspöydille. Tuossa vaiheessa kaksi teknikkoa pystyivät näkemään ne oliot ilman kypäriä. Ne oliot olivat väriltään harmaita, suuret silmät, ei korvia, vain pienet aukot suuna.

Ääniä päässä

Richard Doty: Vaikka oliot eivät puhuneet englantia, niin vaikutti siltä, että kaksi teknikkoa pystyivät kuulemaan ääniä päässään. Puhutaan hetki tuosta. Olemme kuulleet tuosta ennenkin, menneisyydessä, tämä oli vuonna 1965, siis menneisyydessä, edeltävissä abduktiotapauksissa, kuin myös tuon jälkeen tapahtuneissa abduktiotapauksissa. Vaikka ET:t eivät osanneet puhua englantia, abduktoitu pystyi ymmärtämään heitä jonkin hänen päässään olevan äänen avulla. Tieteilijät tajusivat vuosia myöhemmin, että tapahtuvassa ei ollut kyse telepatiasta, se oli ajatuksensiirtoa. Mitä ikinä henkilö ajattelikaan, siirrettiin jollakin tavalla ajatusmallina tai jonakin aaltona toiseen mieleen.

Richard Doty: Molemmat teknikot menettivät tajuntansa ollessaan pöydällä. Jonkin aikaa myöhemmin he löysivät itsensä kävelemästä pitkin tietä, josta osavaltion poliisi heidät poimi.

Olivatko avaruusoliot abduktoineet heidät?

Richard Doty: [Linkki Wikipedia: Sheppard Air Force Base, ”Sheppardin ilmavoimien tukikohta”] Molemmat teknikot siirrettiin ilmavoimien psykiatriseen keskukseen Sheppardin ilmavoimien tukikohtaan Texasiin. Ilmavoimilla oli psykiatrinen keskus, jossa he analysoivat, majoittivat lentosotamiehiä, sotilashenkilöstöä, jotka olivat käyneet läpi jonkinlaisen psykologisen episodin tai joilla oli jonkinlainen psykologinen ongelma. Ilmavoimien psykiatrin istunnon aikana lääkäri kysyi noilta kahdelta teknikolta, että olivatko avaruusolio abduktoineet heidät? Molemmat teknikot vastasivat kyllä. Tuo oli ensimmäinen kerta, kun minkäänlainen sotilashenkilöstö tai nuo teknikot mainitsivat UFO-aiheen tai maapallon ulkopuoliset. Molemmat teknikot vapautettiin lopulta takaisin työtehtäviin ja vapautettiin aktiivipalveluksesta sen jälkeen kun heidän armeija-aikansa oli päättynyt.

Ylikersantti Chad Walters, UFO-kokous

Richard Doty: Noin me saimme tietää siitä. Johtava ylikersantti Chad Walters kertoi tämän kertomuksen UFO-kokouksessa vuonna 1992. Johtava ylikersantti Walters oli yksi työvuorossa olleista kersanteista Bentonin ilmavoimien asemalla 5.3.1965. Johtava ylikersantti koordinoi noiden kahden teknikon etsinnät tukikohdasta. Meillä on siis nyt joku joka oli tosiasiassa siellä, vaikkakaan ei ollut todistamassa itse abduktiota. Hän oli mukana noiden kahden lentosotamiehen etsinnöissä, jotka katosivat Yhdysvaltain ilmavoimien tutkapaikalta Pennsylvaniasta.

OSI-raportti

Richard Doty: Minulla oli mahdollisuus katsoa se OSI-raportti, luin koko raportin. Siinä oli joitakin typistyksiä. Pystyimme kasaamaan yhteen mitä noissa typistyksissä sanottiin, suurin osa niistä koski paikan tehtävää. Oli salaiseksi luokiteltua tietoa siitä miten tutka toimi, kuinka korkeusetsin toimi, mikä oli korkeusetsimen kantama, mikä oli pitkän kantaman tutkan kantama, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä ET:den kanssa. Se oli ainoastaan paikkaa itseään koskevaa salaiseksi luokiteltua tietoa.

Todistusaineistoa jostakin tuntemattomasta aineesta

Richard Doty: Ilmavoimien OSI-raportti sisälsi myös yksityiskohtia, tarkoitan siis, että tiettyjä yksityiskohtia maaperän rikosteknisestä tutkinnasta. Vaikka alkuperäinen vuonna 1965 tehty raportti ei sisältänyt täyttä maaperän ja lumen tutkimusta sieltä ympäriltä missä tämä tapaus sattui,  eikä täyttä kapselinjälkien tutkimusta, niin myöhempi noin 15 kuukautta tapauksen jälkeen vuoden 1966 kesäkuussa päivätty OSI-raportti, sisälsi yksityiskohtaisen maaperän, lumen, analyysin ja tutkimuksen. Maaperässä ja lumessa oli mikroskooppista todistusaineistoa jostakin tuntemattomasta aineesta. Kun lumi otettiin, OSI:n rikostekniset ihmiset sijoittivat sen kylmiin säiliöihin. He halusivat säilyttää lumen alkuperäisessä muodossaan. Kun he sulattivat lumen ja suodattivat sen, he löysivät jälkiä tästä aineesta. He eivät ymmärtäneet mitä se oli.

Kansakunnan huippumetallurgit olivat analysoineet sen. Se lähetettiin Los Alamosin kansallisiin laboratorioihin, Sandian kansallisiin laboratorioihin ja jopa Lawrence Livermoreen. [Linkki Wikipedia: Lawrence Livermore National Laboratories, ”Lawrence Livermoren kansalliset laboratoriot”] [Linkki Wikipedia: Sandia National Laboratories, ”Sandian kansalliset Laboratoriot”] [Linkki Wikipedia: Los Alamos National Laboratory, ”Los Alamosin kansallinen laboratorio”]

Ei ole pystytty määrittämään…

Richard Doty: He eivät pystyneet määrittämään mitä tuo aine oli. Jäämiä, kuten sanoin, jäämämääriä jotakin. Tänäkään päivänä ei ole pystytty määrittämään mitä tuo aine oli. Se on tuntematonta tälle planeetalle. Molekyylirakenteet ja muut analyysit eivät pystyneet määrittämään oliko se jotain meidän ilmakehämme sisäistä tai jotain mitä meillä on meidän planeetta Maassamme. Se ei ollut… He eivät pystyneet identifioimaan sitä kaikki meidän alkuaineemme sisältävän jaksollisen järjestelmän sisältä, joten he eivät saaneet koskaan selville mitä se oli. [Linkki Wikipedia: Jaksollinen järjestelmä]

He tekivät senkin jälkeen joitakin kokeita, niin minulle kerrottiin, ja tuo aine saattaisi olla jotain mikä oli vedyn isotooppi [Linkki Wikipedia: Isotooppi] [Linkki Wikipedia: Vety] Me tunnemme kolme vedyn isotooppia: vety [protium], deuterium ja tritium. Tritium on radioaktiivinen. Voisi olla myös viides, neljäs on lyhyesti aktiivinen, se pystytään kehittämään, mutta se katoaa hyvin nopeasti. Kuten nykypäivänä tiedämme, niin vedyltä löytyi tuo isotooppi. Se on todennäköisesti sitä mitä Bentonista löydettiin, mutta sitä ei ole vieläkään täysin identifioitu.

”Hän kieltäytyi puhumasta”

Richard Doty: Ne kaksi teknikkoa ovat elossa tänäkin päivänä. Heidät molemmat kutsuttiin lopulta UFO-kokoontumiseen, toinen heistä tuli, toinen ei, sairauden vuoksi. Mutta hän kieltäytyi puhumasta siitä mitä hän oli käynyt läpi. Se oli hänelle traumaattista. [Linkki Wikipedia: Trauma] Hän pelkäsi keskustella asiasta. Tuo lentosotamies, hän oli siis se lentosotamies, lähti ilmavoimista pois ja palasi sitten ilmavoimiin. Hän teki työuran ilmavoimissa. Hän jäi ilmavoimista eläkkeelle ylikersanttina. Hän kuitenkin kertoi tämän kertomuksen meille yksityisesti, ja se oli hänelle erittäin mieltä järkyttävää. Tämän päätyy esitykseni tapauksesta Red Rockissa.

Entinen lentoyhtiön lentäjä Peter Kiriazes: Ufokohtaaminen, 2003

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Suurimmaksi osaksi vain lentäjän kommentit on käännetty.

Lentäjän ottama valokuva

Lentäjä 1: Tiesin, että se kapine tuli lähemmäksi. Lopulta se tuli tarpeeksi lähelle, että otin puhelimen ja otin siitä valokuvan.

Selostaja: Luis Elizondo tapaa uuden lentäjän haastateltuaan tuota lentoyhtiön lentäjää, jonka oli pakko tehdä väistöliike välttääkseen osumasta ufoon. Luis Elizondo tapaa uuden lentäjän, joka väittää, että UFO keskeytti hänen lentokoneensa yhdessä lähimmistä tallennetuista oletetuissa kohtaamisissa. [Linkki Wikipedia: Luis Elizondo]

Ufokohtaaminen, 2003

Peter Kiriazes: Olin melko kokenut lentokapteeni, olin nähnyt paljon. Asevoimissa olin yölennonopettaja. Minulla oli paljon kokemusta tuossa vaiheessa.

Selostaja: Lentokapteeni Kiriazis sanoo, että hänellä oli vuonna 2003 ufokohtaaminen, joka vaivasi häntä vuosien ajan.

Peter Kiriazis: Se oli vähän 9/11:n jälkeen. [Linkki Wikipedia: Syyskuun 11. päivän terroriteot (9/11)] Kaikki olivat vähän arkoja. Me tunsimme hieman enemmän sitoumusta matkustajiimme. Oli kaunis yö, ei pilviä, tyyni ilma. Nousimme ilmaan Dallasista Fort Worthistä. [Linkki Wikipedia: Fort Worth] Meillä oli yksi etappi jäljellä Charlieen. Lentokone toimi täydellisesti. Pääsimme ylös 35 000 jalan [10,7 km] korkeudelle ja aloitimme matkalennon. Kaikki vain rentoutuivat.

Tutkan korkeusmittari

Peter Kiriazis: Sitten yhtäkkiä, sain tutkan korkeusaseman näyttämän, se vain pompsahti välittömästi päälle.

Selostaja: Tutkan korkeusmittari on suunniteltu antamaan lentäjälle tieto siitä kuinka lähellä lentokone on maaperää.

Peter Kiriazis: Se on yksinkertainen järjestelmä, se lähettää vain suoran pystysuuntaisen tutkasäteen. Kun siirryt laskeutumiseen, se menee: 100 jalkaa, 50 jalkaa, 20 jalkaa, 10 jalkaa. [Linkki Wikipedia: Jalka (mittayksikkö)] Sain siis 35 000 jalan [10,7 kilometrin] korkeudella matkalennossa tutkan korkeusmittarin näyttämän 2500 jalkaa [762 metriä]. Sen oli pakko kimmota jostakin, se ei voi vain tuottaa tuollaista. Ajattelin, että sen on pakko olla virheellistä, sen on pakko olla virhe. Sitten se meni 2200, 2300, 2000, 1800, 1700. Sitten se pysähtyi. Perämies ja minä aloimme välittömästi tarkkaavaisiksi. Jokin esine oli tulossa ylös alapuoleltani, ei varmistettavasti, tunnistamattomasti, mutta kiistattomasti.

Lennonjohdon tutkassa ei näy mitään

Luis Elizondo: He soittivat lennonjohtotorniin. Tornista sanottiin, että ”me emme näe tutkilla mitään, tutkassa ei ole mitään, mikään ei kaakata (squawk)”. Kaakatus (squawk) on termi, jota käytetään johonkin mikä lähettää lyhyttä elektronista viestiä transponderista taajuudella, jonka voimme tunnistaa ystävälliseksi lentokoneeksi. [Linkki Wikipedia: Toisiotutkavastain (transponderi)]

S-mutkia

Peter Kiriazis: Sitten korkeusmittari meni: 1800, 1700, 1500, 1200. Se meni tuhanteen jalkaan. Se käyttäytyi sillä tavalla, että se ei ollut todellakaan loogista, jos se oli rikki. Tuossa vaiheessa ajattelin, että tehdäänpä joitakin käännöksiä. Kevyitä S-mutkia on lupa tehdä ilman että lennonjohdolle tulee kiirettä tai järkytystä. Teimme joitakin loivia S-mutkia, yritimme tavallaan katsoa siipemme yli allemme tai taaksemme. Emme pystyneet näkemään mitään. Sitten lukema meni 800, 700, 500, 400, 300, ja se pysähtyi.

”Aivot sanovat, että ei tätä voi tapahtua”

Peter Kiriazis: Tuo on lentokapteenina pahin mahdollinen tilanne. Aivot sanovat, että ei tätä voi tapahtua, mutta asia on pakko hoitaa tässä ja nyt, nykyhetkessä. Sitten lukema meni 200, sitten se meni 100 [30,48 metriä]. Pahimman tapauksen skenaario ei ole edes ajateltavissa. Olet vastuussa kaikista noista ihmishengistä. Sinun on tehtävä sekunnin murto-osassa nopeasti tulevasta päätös, eikä sinulla ole mitään mihin perustaa se, ainoastaan yksi tiedonpalanen.

”Se vain pysyi siinä…”

Peter Kiriazis: Jos olette nähneet koskaan suihkulentokonetta, niin niissä on pieni nappula nimeltään automaattiohjaus-nappula. Peukaloni häilyi automaattiohjaus-nappulan päällä. Sanoin, että jos se tulee 100 jalan [30,48 metrin] sisälle, niin minä ohjaan itse. Se vain pysyi siinä, se vaikutti päättymättömältä, se kesti niin pitkään. Sitten se vain meni pois. Tuossa vaiheessa sydämensykkeemme oli melko nopea, ajattelimme, että mitä hittoa juuri tapahtui?

Vain vastaus puuttuu

Peter Kiriazis: Tarkistin sen lentokoneen lokikirjan. Tuollaista ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Ja kaikki ne 30 vuotta lentämistä tutkan korkeusmittarin kanssa, tuollaista ei ole koskaan tapahtunut. Kenellekään, jonka kanssa olen koskaan keskustellut, ei ole tapahtunut koskaan tuollaista. Olen puhunut joidenkin melko loistavien lentäjien kanssa, ilmavoimien akatemiassa, merivoimien akatemiassa. Olen esittänyt tämän heille monia kertoja, eikä kukaan pysty todellakaan antamaan minulle hyvää vastausta. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimien akatemia] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain laivastoakatemia]

Johtopäätös

Peter Kiriazis: Johtopäätös on se, että on jokin muu, teknologian kanssa, joka on paljon hienostuneempaa kuin meillä. Se operoi ylimääräisellä fysiikan lakien ja sääntöjen kokoelmalla.

Uutistoimittajat Gadi Schwartz, Sheinelle Jones, Graig Malvin, meteorologi Dylan Dreyer, dokumentaristi Jeremy Corbell, senaattori Martin Heinrich, kansanedustaja Adam Schiff: USO, UFO, UAP, tutkavideo

Linkki käännettyyn uutisvideoon: LINKKI.

Tekstimuodossa näytetyn uutisotsikon käännös: ”Uusi UFO-filmiaineisto nostaa esiin kysymyksiä keskeisen raportin edellä.”

Tunnistamattomia lentäviä esineitä

Uutistoimittaja Gadi Schwartz: [Linkki Wikipedia: Gadi Schwartz] Tänä aamuna, Yhdysvaltain merivoimien merimiesten ääni reagoimassa tutkanäyttöön heidän seuratessaan heidän häivelaivansa ympärillä lentäviä tunnistamattomia lentäviä esineitä [UFO]. Ajoittain tutkalle valaistuu neljä esinettä, ne voisivat ollaan samanlaisia kuin mitkä napattiin pimeänäöllä ja infrapunavideoilla parveilemasta lähes viikon ajan sotalaivojen ympäriltä heinäkuussa 2019, ja jotka katosivat sitten jälkiä jättämättä.

Uutistoimittaja Gadi Schwartz: [Linkki Wikipedia: Night vision, ”pimeänäkö”] [Linkki Wikipedia: Infrapunasäteily] Yhdessä vaiheessa kaksi esinettä katoaa yhtäkkiä [uutisvideossa esitetyltä tutka]näytöltä. Tuo on jotain mitä asiantuntijat sanovat pystyvän tapahtumaan pienemmille kohteille, mutta vuodetun videon julkaissut mies Jeremy Corbell sanoo, että se saattaisi vihjata siitä, että esineet menivät tutkan kantaman yläpuolelle tai alapuolelle.

Video: ”lentävä pallo pudottautuu veteen”

Jeremy Corbell: ”Se liikkuu tutkan havaintokyvyn yläpuolelle tai ne liikkuvat alapuolelle, mikä tarkoittaisi että veden sisään.” [Linkki Wikipedia: Jeremy Corbell]

Uutistoimittaja Gadi Schwartz: Aiemmin tässä kuussa kyseinen elokuvantekijä julkaisi toisen videon, jossa näkyy kuinka lentävä pallo pudottautuu veteen, sanoen että asevoimat ovat seuranneet myös USOja tai tunnistamattomia vedenalaisia esineitä. [Linkki: USO]

Pentagonin kommentit

Uutistoimittaja Gadi Schwartz: Pentagonin tiedottaja vahvistaa tutkavideosta kysyttäessä ainoastaan, että ”ne olivat merivoimien henkilöstön ottamia ja olivat osa tunnistamattomia ilmassa olevia ilmiöitä [UAP] koskevaa katselmusta”, mutta ei kommentoinut sitä miten ne julkaistiin. [Linkki Wikipedia: Pentagon]

Uutistoimittaja Gadi Schwartz: Miksi he vahvistavat nämä sinulle vuodetut videot?

Jeremy Corbell: He haluavat ennakoida, eikä heillä ole vaihtoehtoja. Maailmanlaajuiselta kansalta ja Amerikan kansalta tulee paljon painetta vastauksille.

Merivoimien hävittäjälentäjät

Uutistoimittaja Gadi Schwartz: Merivoimien hävittäjälentäjät ovat raportoineet myös vuosia muista tapauksista, joissa lentävät esineet vaikuttavat kiihdyttävän silmänräpäyksessä tai lentävät yliääninopeuksilla rikkomatta äänivallia. Lainsäätäjät ja tiedustelukomiteat vaativat vastauksia. [Linkki Wikipedia: Äänivalli]

Senaattori Martin Heinrich, New Mexico

Senaattori Martin Heinrich: ”On riittävästi selvää todistusaineistoa, että meidän on tarvetta ottaa tämä vakavasti, ei vähätellä tätä. Meidän pitää yrittää kerätä niin paljon tietoa kuin mahdollista, jotta voimme selvittää mitä nämä lentäjien näkemät ovat ja mitä se tarkoittaa.” Linkki: Ufot ja lentäjät (1)] 

Kansanedustaja Adam Schiff, Kalifornia

Kansanedustaja Adam Schiff: ”Juuri tällä hetkellä vastausta vailla olevia kysymyksiä on paljon ja tietysti jos muilla kansakunnilla on kyvykkyyttä, josta me emme tiedä, niin me haluamme saada sen selville. Jos on jokin muu selitys kuin tuo, niin me haluamme saada selville myös sen.”’

Pentagonin tiedusteluraportti ufoista

Uutistoimittaja Sheinelle Jones, New York: Me olemme maininneet tuon Pentagonista häämöttävän tiedusteluraportin ufoista. Mitä me voimme siltä odottaa? [Linkki Wikipedia: Pentagon]

Uutistoimittaja Gadi Schwartz, Los Angeles: No, teknisesti tuon raportin olisi määrä tulla kesäkuun loppupuolella, mutta on mahdollisuus, että se voisi viivästyä. On myös jotain väittelyä siitä, että voisiko tässä olla kyseessä Venäjä tai Kiina, jotka ovat sijoittaneet raskaasti edistykselliseen drone-teknologiaan. [Linkki Wikipedia: Miehittämätön sotilaallinen ilma-alus (drone, drooni)] Mutta yksi tietolähde kertoi minulle, että jos tämä osoittautuu olevan toinen valtio, joka ilkkuu julkeasti meidän sotalaivojamme aivan meidän omalla rannikollamme yö toisensa perään, niin tämä voisi merkitä niin suurta tiedusteluvirhettä, että se voisi saada jotkut Pentagonissa toivomaan, että nämä olisivat tosiasiassa jostakin muualta. [Linkki Wikipedia: Tiedustelu]

Jestas sentään, ehkä pitäisikin puhua vain säästä…

Uutistoimittaja Sheinelle Jones: [Linkki Wikipedia: Sheinelle Jones] Jestas sentään, me saamme sen selville, kiitos Gadi.

Uutistoimittaja Craig Melvin: [Linkki Wikipedia: Graig Melvin] Vau, Dylan, mitä ajattelet, ajatteletko että ne ovat…?

Meteorologi Dylan Dreyer: [Linkki Wikipedia: Dylan Dreyer] …elämää, ufoja… Minä ajattelen, että ehkä ne ovat ufoja tulevaisuudesta. Tehän tiedätte… Teknologia on kehittynyt niin pitkälle, siihen pisteeseen saakka, että tulevaisuus on kuin…

Uutistoimittaja Craig Melvin: Ehkä minun olisikin pitänyt kysyä sinulta ainoastaan viikonlopun säästä… ehkä… ehkä meidän täytyy pitäytyä viikonlopun säässä.

Meteorologi Dylan Dreyer: Sinä luotat siihen hieman enemmän. Okei, pysytään siinä. Eipä sitä, että se olisi hyvä sääennuste teille, mutta on se kuitenkin siitä huolimatta sääennuste.

TV-uutiset, 8 News Now, Las Vegas: Ufokuvia, ufovideoita ja tutkakuvaa

Linkki käännettyyn uutisjuttuun: LINKKI.

Kansallinen keskustelu ufoista

Uutistenlukija Brian Loftus: [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain laivasto] Yhdysvaltain merivoimien henkilöstön tallentamat videot ovat lisänneet uuden todistusaineiston kerroksen nykyiseen kansalliseen keskusteluun ufoista. Laivaston laivalta tallennetut tutkakuvat ovat vahvistaneet ensimmäistä kertaa useiden tuntemattomien esineiden läsnäolon, ne parveilivat laivan ympärillä useiden tuntien ajan. I-TEAM -uutistoimittaja George Knapp on tässä jutun kanssa, joka uutisoitiin tänään MYSTERY WIREssä. [Linkki YouTube: MYSTERY WIRE] [Linkki Wikipedia: George Knapp]

”Tyrmistyttäviä kuvia”

George Knapp: Kiitos Brian. Noin viimeisen kolmen vuoden aikana kansalaiset ovat voineet nähdä Yhdysvaltain laivaston kanssa tapahtuneiden kohtaamisten aikana useita tyrmistyttäviä kuvia niistä, jotka määritellään varmasti ufoiksi. Ei ole epäilystäkään siitä, että Pentagonilla on sensoridataa valokuvien ja videoiden lisäksi, mutta tuosta informaatiosta mitään ei ole vuodettu tai julkaistu muulla tavalla, ei ennen tätä päivää. [Linkki Wikipedia: Pentagon]

USS Omaha, 15.7.2019

George Knapp: Kahden pitkän tunnin ajan 15. heinäkuuta 2019 USS Omahan miehistö havaitsi useilla sensorijärjestelmillä tuntemattomia esineitä, jotka ympäröivät laivaa kun se liikkui merivesien läpi San Diegosta länteen. Yksi esineistä, halkaisijaltaan vähintään kuusi jalkaa [1,8 metriä] ollut itsevalaiseva pallo, lensi Omahan vierellä pitkän aikaa ja se havaittiin laivan taistelukeskuksesta lämpösensorilla. Elokuvantekijä Jeremy Corbell julkaisi tuon laivaston videon joitakin viikkoja sitten ja sanoo, että kahdeksan muutakin laivaston laivaa ilmoitti samankaltaisista tapahtumista samalta alueelta kolmen päivän aikana.

Jeremy Corbell: Siellä oli lukuisia sotalaivoja, joilla oli samankaltaista, joka vaikuttaa olevan koordinoitua kanssakäymistä. Tuo koko tapahtumasarja oli sanoakseni 100 mailin [161 km] kehän sisällä ja siellä oli 50 – 100 kontaktia.

Pentagon vahvistaa vastentahtoisesti ufokuvien aitouden

George Knapp: Pentagon on vahvistanut vastentahtoisesti kolmen viimeisen vuoden aikana merivoimien laivojen ja lentomiehistöjen tallentamien ufokuvien aitouden. Mukaan lukien näiden valokuvien, jotka otettiin Virginian rannikon ulkopuolella, sekä paremmin tunnettujen videoiden, niin sanotun TIC TAC -tapauksen, sekä GIMBAL-videon. [Linkki Wikipedia: Virginia] Valokuvien itsensä lisäksi ei ole kuitenkaan julkaistu sensoridataa tukemaan näitä tapauksia, mutta nyt on.

Laivan miehistön käymän keskustelun käännös

Tuntematon: O.D., voisitko kirjata yleisen leveysasteen ja pituusasteen siitä missä me olemme.

O.D.: Kyllä sir.

Tuntematon: Ja sitten sinulla olevien kontaktien lukumäärän. Ota niiden kurssi ja nopeuslukema.

Tuntematon: Jälki 781 kiihdytti juuri nopeuteen 46 solmua. 50 solmua. Tulee lähemmäksi. [Linkki Wikipedia: Solmu (nopeusyksikkö)]

Tuntematon: 138 solmua. Pyhä [sensuroitu], ne menevät nopeasti. Se kääntyy ympäri.

Tuntematon: Se on melko lailla täydellisesti 0, 0, 0, suhteellisesti, eikö?

Tuntematon: Oikein.

Tuntematon: Loiskahdus. [Pallo menee videossa meren pinnan alle.]

Tuntematon: Loiskahdus.

Tuntematon: Pidä jälkeä yllä parhaasi mukaan.

14 esinettä laivan ympärillä

George Knapp: Tuntien ajan tämän tutkanäytön keskellä sijaitsevan USS Omahan miehistön jäsenet tarkkailivat tuntemattomien esineiden suorittamaa lähestymistä, niitä oli yhdessä vaiheessa niinkin monta kuin 14, kaikkialla laivan ympärillä. Kaksi eri tutkajärjestelmää seurasi esineitä ja arvioi niiden nopeutta.  

Pentagonin UAP-työryhmä

George Knapp: Corbell hankki tuon kuvamateriaalin tietolähteistä, joita hän kieltäytyy identifioimasta. Pentagonin UAP-työryhmä pitää Omahan palloja aitoina tuntemattomina. Ne laivat, jotka olivat noiden tuntemattomien tarkkailussa, eivät pystyneet jäljittämään mistä ne tulivat tai minne ne katosivat. Omahan pallo vaikuttaa kadonneen meren sisään, se katosi tuossa vaiheessa myös kaikista sensoreista. [Linkki: USO]

Tutkasta katoaminen

George Knapp: Yhdessä videopätkässä Omahan ympärillä nähtiin yhdeksän esinettä, mutta kaksi niistä tipahti jollakin tavalla pois, kahdelle tutkajärjestelmälle näkymättömiksi. 

Tutkadataa ja FLIR-dataa

Ceremy Corbell: Tuo tukee sitä hypoteesia, että nämä eivät ole vain veteen putoavia ilmapalloja tai jotain helposti selitettävissä olevaa, nämä ovat todellisia tunnistamattomia ja niiden lukumäärä on suuri. Tuon me osoitamme ihmisille kuin meillä on tutkadata yhdessä FLIR-datan kanssa. [Linkki Wikipedia: FLIR-järjestelmä] Kaikki ovat valittaneet tuosta, joten tässä on, olkaa hyvä.

Vaikeita kysymyksiä

George Knapp: Jos nämä ovat ulkomaalaisten tekemiä korkean teknologian droneja, niin miten ne lentävät ilman siipiä, roottoreita tai havaittavissa olevaa pakokaasua? Hallitsevatko ne jonkinlaisen verhoutumiskyvyn? Videonkuvan kanssa yhdistetty sensoridata nostaa esiin vaikeita kysymyksiä. [Linkki Wikipedia: Miehittämätön ilma-alus (drone, drooni)] [Linkki Wikipedia: Miehittämätön sotilaallinen ilma-alus (drone, drooni)]

Tunnistamattomia

Jeremy Corbell: Ne ovat tunnistamattomia, me emme tiedä mitä ne ovat. Kaikki yrittävät ajaa minua nurkkaan sanoen, että ne ovat alieneita tai jotain, mutta ei minulla ole siitä mitään käsitystä. 

George Knapp: George Knapp, 8 News Now.

Pentagonin tiedottaja vahvisti aitouden

George Knapp: Tuo video tutkanäytöistä koostui neljästä pätkästä, jotka oli liitetty yhteen osoittamaan, että tätä jatkui ajanjakson. Kun me julkaisimme tänään tuon videon, niin alle neljässä tunnissa Pentagonin tiedottaja vahvisti sen olevan aito, että se on laivaston henkilökunnan tallentama, ja että se on UAP-työryhmän käsissä. Se on se yksikkö, joka on luotu valmistelemaan kongressille se raportti, jonka on määrä tulla ensi kuussa. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain laivasto] [Linkki Wikipedia: Pentagon]

Washington DC:n ufotapaus,1952, vanhojen sanomalehtiartikkeleiden silmin

Linkki käännettyyn lisätietoon: LINKKI (The UFO Database)

Lisätieto: Harry G. Baines, lennonjohtaja

Tekstiselite (Harry G. Barnes): Washingtonin kansallisen lentoaseman vanhempi lennonjohtaja, joka seurasi ufoja tutkalla Washington DC:n yllä vuonna 1952. Harry G. Barnes työskenteli heinäkuussa 1952 siviili-ilmailuhallinnolle (CAA) vanhempana lentoreittiliikenteen valvojana Washingtonin kansallisella lentoasemalla. [CAA = Civil Aeronautics Administration (”siviili-ilmailuhallinto)] Hän todisti seitsemää tunnistamatonta tutkakaikumerkkiä aivan Washington DC:n lounaispuolella siinä, joka tuli tunnetuksi kuuluisana ”Washingtonin-karuselli”-ufotapauksena. Hän oli ollut vuonna 1952 CAA:lla yhdeksän vuotta ja oli ollut viiden vuoden ajan vastuussa Washingtonin kansallisen lentoaseman tutkaliikenteestä. Hän väitti, että he jäljittivät esineitä noin viiden minuutin ajan ja niiden liike oli tavanomaisiin lentokoneisiin verrattuna mullistavaa. [Linkki Wikipedia: Federal Aviation Administration (FAA), ”liittovaltion ilmailuhallinto” (edeltävä organisaatio: Civil Aeronautics Administration)]

Lautasia Washington DC:n yllä, 19.7.1952

Harry G. Barnes, siviili-ilmailuhallinnon vanhempi lentoliikennereittien valvoja, oli vastuussa Washington DC:n kansallisen lentoaseman A.R.T.-valvontakeskuksesta yöllä 19. heinäkuuta 1952. ”Lyhyesti”, hän toteaa sanomalehtiartikkelissa, ”…meidän työmme on valvoa jatkuvasti tutkan sähköisellä silmällä kansakunnan pääkaupunkia ympäröiviä taivaita…” Pian keskiyön jälkeen tuona päivämääränä seitsemän kaikumerkkiä ilmestyi yhtäkkiä valvontakeskuksen tutkaskooppiin. Ed Nugent, Jim Copeland ja Jim Ritchey, kaikki kokeneita tutkanvalvojia, tarkistivat havainnot. Lentoaseman lennonjohtotornin tutkaoperaattori vahvisti saman havainnon. Ne olivat ”Washingtonin rajoitettujen alueiden” yllä, mukaan lukien Valkoinen talo ja Capitol…

Kuvan alkuperäinen kuvateksti: Tämä vuoden 1952 sarjakuva osoittaa kuinka paikallinen väestö sensationalisoi kansallisen lentoaseman tutkassa havaitut kaikumerkit. (Lähde: Lentohenkilöstö / kansallisarkistot, Yhdysvaltain ilmavoimien päämajan arkistot)

Uutinen, dcist.com: ”DC:ssä oltiin 1950-luvun alussa pakkomielteisiä ufoista. Tässä on se miksi”

Linkki käännettyyn uutisjutuun: LINKKI. Kirjoittaja: Sianna Boschetti (9.12.2019)

”Lautaset parveilevat pääkaupungin yllä”

Lauantaina 19. heinäkuuta 1952 Washingtonin kansallisen lentoaseman henkilöstö näki seuraavan päivän kansallisten uutisotsikoiden mukaan jotain epätavallista. ”Lautaset parveilevat pääkaupungin yllä”, luki Cedar Rapids Gazette -sanomalehden etusivulla. Tuo uutisotsikko, monien muiden joukossa tuona päivänä, ilmaisi huolestunutta uteliaisuutta siitä miksi tunnistamattomien lentävien esineiden [UFO] joukko vietti lauantai-iltaansa leijaillen DC:n yllä vain viisi vuotta nykyisin legendaarisen New Mexicon Roswellin tapauksen jälkeen. [Linkki Wikipedia: The Gazette (Cedar Rapids, Iowa)]

”Ufot olivat kiistattomasti läsnä tutkassa”

Vaikka muissa havainnoissa saattaa olla silminnäkijöiden todistajalausuntoja tai epäsuoraa todistusaineistoa meidän maailmamme kautta liikkuvista esineistä, nämä kansallisella lentoasemalla havaitut ufot olivat kiistattomasti läsnä tutkassa.

Reaktio tutkanäytöllä olleisiin kaikumerkkeihin

Reaktio tutkanäytöllä olleisiin kaikumerkkeihin oli se, mikä todella tekee DC:n oletetusta muukalais-tapauksesta huomattavan, sanoo tohtori Kevin Randle, merkittävä ufologi ja kirjan nimeltä Invasion Washington: UFO´s Over the Capitol kirjoittaja. [Invaasio Washingtoniin: UFOt Capitolin (Yhdysvaltain kongressitalon) yllä] [Linkki Wikipedia: Kevin D. Randle] Randle sanoo, että yhdessä vaiheessa hävittäjälentokoneet yrittivät lähteä UFOjen sijaintipaikkoihin. Hän sanoo, että ”torjuntayritys oli, lentokoneet pääsivät sinne ja kaikki olivat poissa.”

Viikkoa myöhemmin…

Viikkoa myöhemmin lauantaina 26. heinäkuuta sama henkilöstö työskenteli tutkalaitoksessa, Randle sanoo. Tällä kertaa he olivat kuitenkin valmistautuneet mahdolliseen ufojen näkemisen. Totta tosiaan, kaikumerkit ilmestyivät uudelleen tutkanäytölle ja henkilöstö vaati toisen pysäytyksen / torjunnan. ”Vaikutti siltä, että joka kerta kun hävittäjät ilmaantuivat, kaikki korreloimattomat kaikumerkit katosivat tutkasta. Toisin sanoen, kaikki UFOt menivät pois”, Randle sanoo. ”Kun hävittäjät palasivat tukikohtaan, kaikumerkit palasivat.”

Projekti Blue Book

DC:n yläpuoliset tapaukset olivat yksi monista ufohavainnoista poikki maan, jonka ilmavoimat tutki projekti Blue Bookin kautta, tutkimuksessa, joka alkoi viisi vuotta aiemmin [1947] Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa Daytonissa Ohiossa. [Linkki Wikipedia: Projekti Blue Book] [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base, ”Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta”] [Uutisjuttu jatkuu yleisellä ufokeskustelulla, jota ei ole käännetty.]

The New York Times -sanomalehti, 22.7.1952

Ylläolevan uutisotsikon käännös: Sekä tutka että lentäjät havaitsivat lentäviä esineitä Washingtonin lähellä – Ilmavoimat paljastavat ilmoituksia jostakin, ehkä hitaasti matkaavista ´lautasista´, mutta ylös-alas hyppivistä

Sanomalehtiartikkeli, Lewiston, Maine, 22.7.1952

Sanomalehtiartikkelin käännös alkaa:

Ilmavoimat tekee perusteellisen tutkimuksen läheltä pääkaupunkia ilmoitetuista lentävistä lautasista

WASHINGTON AP – Ilmavoimat tutki tänään ilmoituksia siitä, että lukuisia ”lentäviä lautasia” oli havaittu tutkalla käytännössä sen omalla takapihalla kansakunnan pääkaupungin esikaupungilla. Tunnistamattomia esineitä ei pelkästään havaittu tutkalla – joka viittaa tosiasialliseen aineeseen pelkän valon sijasta – vaan kaksi lentoyhtiön lentäjää ja uutistoimittaja näkivät samana yönä outoja valoja, jotka sopivat yleiseen kuvaukseen lentävistä lautasista. Viranomaiset eivät olleet välittömästi yksimielisiä oliko tämä ensimmäinen kerta, kun tutka on poiminut lentäviä lautasia. Jotkut sanovat, että se oli. Kaikki olivat yhtä mieltä, että se oli epätavallista.  

Matkasivat hitaasti

Esineet poikkesivat tyypillisistä ilmoitetuista lautasista myös siinä, että ne matkasivat suhteellisen hitaalla nopeudella, paljastaen myöhemmin lisäksi tavanmukaisen syöksähdyksen, joka ylittää reilusti nopeudeltaan normaalit lentokoneet. Yksi asia oli varma: Ilmailutekninen tiedustelukeskus Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa Daytonissa Ohiossa tekee perusteellisen tutkimuksen, paikka joka on järjestelty tarkastelemaan ilmoituksia lentävistä lautasista. Sellaisia ilmoituksia tulee, olivat viranomaiset sanoneet edellisenä päivänä… Katso TUTKIMUS P 12 C 2. [Juttu päättyy kesken.] [Linkki Wikipedia: National Air and Space Intelligence Center, ”kansallinen ilma- ja avaruustiedustelukeskus (Air Technical Intelligence Center (ATIC), ”kansallinen ilmailutekninen tiedustelukeskus”]

Sanomalehtiartikkelin käännös alkaa:

Tutka huomaa lisää ”mikä se on”-lentäviä Washingtonin yllä

Ilmavoimien asiantuntijat sanovat, että vaikuttavat olevan pelkästään kylmän ilman kerroksia

[Kääntäjä on lisännyt väliotsikoita.]

Tutkanäytöt näyttivät…

WASHINGTON, 29. heinäkuuta [1952] (AP) – Tutkanäytöt näyttivät varhain tänä aamuna viiden tunnin ajan ”mikä se on”-lentäviä kansakunnan pääkaupungin yllä, mutta ilmavoimien asiantuntijat sanovat niiden vaikuttavan olevan pelkästään kylmän ilman kerroksia.

Kenraalimajuri John A. Samford

Ilmavoimien sotilastiedustelun johtaja kenraalimajuri John A. Samford jätti huomiotta kaikki teoriat, että Washingtonin aluetta uhkaisivat tuntemattomat peräkkäiset kulkuneuvot ulkomailta tai toisista maailmoista. [Linkki Wikipedia: John A. Samford] [Linkki: Kenraalimajuri John A. Samfordin lausunto lentävistä lautasista, Pentagon, Washington D.C., 31.7.1952]

CAA:n kokeneet tutkaoperaattorit…

Kokeneet tutkaoperaattorit siviili-ilmailuhallinnon liikenteenvalvontakeskuksesta ilmoittivat, että vaikka millä mitalla lentäviä esineitä pyrähteli pääkaupungin ympärillä EST-aikavälillä klo 01:30 – klo 5 aamulla. Kyseessä oli kolmas kerta 10 päivän sisällä, kun tutka – elektroninen laite, joka jäljittää vain fyysisiä esineitä, ei mielikuvitusta – poimi merkkejä siitä, kuinka jokin tuntematon tunkeutui läpi aamunkoittoa edeltävien mustien taivaiden.

Tutkimaan pyydetyt lentäjäkonkarit

Kahdessa aikaisemmassa tapauksessa havainnot vahvisti enemmän kuin yksi tutkasetti ja tutkimaan pyydetyt lentäjäkonkarit sanoivat, että he näkivät mysteerimäisten valojen kiitävän sinne tänne. Kaikki tuo johti yhteen suurimmista lentävän lautasen mysteereistä tähän mennessä.

Ilmavoimilta kylmää vettä niskaan…

Mutta tämän päivän havaintoja – pieniä pisteitä fluoresoivalla tutkanäytöllä – eivät vahvistaneet muut tutkasetit alueella tai visuaalisesti taivasta katselleet. Ja ilmavoimat heitti suuren määrän kylmää vettä kaikkien Marsista peräisin olevia miehiä tai ohjuksia – tai viholliskansakuntia – koskevien kylmäävien spekulaatioiden niskaan. Samford ja ilmavoimien upseeritoverit kertoivat uutiskonferenssissa, joka oli kutsuttu erityisesti vastaamaan kysymyksiin viime aikoina meneillään olleesta, että he ovat henkilökohtaisesti tyytyväisiä siihen, että luonnollisen syy oli.

Samfordin ja upseeritovereiden selitys

Heidän selityksensä: Kuumassa kosteassa säässä – sellaisessa kuin Washingtonissa ja muissa itäisen alueen osavaltioissa on ollut – kylmän ilman kerrokset luultavasti jäävät puristuksiin lämpimän ilman kerrosten väliin siinä mistä käytetään nimitystä lämpötilainversio. [Linkki Wikipedia: Inversio (meteorologia)] Nämä kerrokset tuottavat vahvoja reaktioita tutkanäytöillä, upseerit sanoivat. He eivät lisänneet mitään erityistä selitystä ilmoitetuille liikkuville valoille, mutta oletettavasti kylmän ilman kerrokset voivat heijastaa valonheittimiä tai muita valoja alapuoliselta maaperältä.

2000 ilmoitusta lentävistä lautasista

Ilmavoimien päälliköt tunnustivat, että lentävistä lautasista tehdystä noin 2000:sta ilmoituksesta noin 400 on vielä tyydyttävästi selittämättä. He sanoivat, että ilmavoimat tarkistaa nämä ilmoitukset ”asianmukaisesti mutta ei vimmatusti”.

Uutisjutun käännös alkaa:

Tutka havaitsee ´lentäviä lautasia´ kansallisen pääkaupungin takapihalla

Kirjoittaja: JACK RUTLEDGE [Uutisjutun alku on täsmälleen sama kuin jo edelle käännetyn, joten sitä ei käännetä uudelleen.]

Vuoden 1947 tulvan jälkeen…

Viranomaiset olivat sanoneet aiemmin eilen, että tällaisia ilmoituksia tulee nopeammin kuin koskaan alkuperäisen vuoden 1947 tulvan jälkeen. Tämänhetkinen keskimäärä on noin 100 havaintoa kuukaudessa. Lentävistä lautasista pääkaupungin yllä ilmoitettiin myöhään eilen [1952], noin 36 tuntia sen jälkeen, kun tapaus tosiasiassa sattui. Tässä on kertomus sellaisena kuin se on yhdisteltynä ilmavoimien raporteista, osallisilta henkilöiltä ja muista tietolähteistä:

Andrewsin ilmavoimien tukikohta

Operaattori lentoliikenteen valvontakeskuksessa Washingtonin kansallisella lentoasemalla Potomacin toisella puolella pääkaupunkiin nähden, havaitsi kahdeksan tunnistamatonta kuvaa yhdessä tutkistaan – alueen valvontaskoopissa, jonka kantama on mahdollisesti 70 mailia [113 km]. [Linkki Wikipedia: Potomac (joki)] Kuvat olivat hitaasti liikkuvia, liikkuen luultavasti 100 – 130 mailia tunnissa [161 – 209 km / h]. Ja ne lensivät läheisen Andrewsin ilmavoimien tukikohdan ympäristössä.

Capital Airlines -lentoyhtiön lento 807

Siviili-ilmailuhallinnon [CAA] käyttämä valvontakeskus ilmoitti ilmavoimille ja kysyi myös ilmassa olleilta lentokoneilta näkivätkö he mitään. Tuo oli noin keskiyöllä. Lentokapteeni S. C. (Casey) Pierman Detroitista, joka lensi Capital Airlinesin lentoa 807 etelään päin kansalliselta lentokentältä, ilmoitti pian näkevänsä seitsemän esinettä Washingtonin ja Martinsburgin Länsi-Virginiassa välillä. Hän sanoi, että ne vaihtelivat nopeutta, liikkuen joskus suunnattomalla nopeudella ja killuen toisinaan lähes liikkumattomina. [Linkki Wikipedia: Capital Airlines (United States)] [Linkki Wikipedia: Martinsburg]

”Tähdenlentoja ilman pyrstöjä”

Hän oli ilmoituksessaan ja myöhemmin haastattelussa varovainen, että ei identifioi esineitä lentäviksi lautasiksi. Hän kuvaili niitä kuin ”tähdenlennoiksi ilman pyrstöjä”, mutta lisäsi: ”Olen nähnyt lentovuosieni aikana paljon putoavia tähtiä ja ampaisevia tähtiä [tähdenlentoja], … mutta nämä olivat paljon nopeampia…”  [falling star = ”putoava tähti, tähdenlento”, shooting star = ”ampaiseva tähti, tähdenlento”] Ne eivät voineet olla lentokoneita. Ne liikkuivat liian nopeasti niiksi. Ne olivat suunnilleen samankokoisia kuin kirkkaimmat tähdet ja olivat paljon korkeammalla kuin meidän 6000 jalan [1,8 km] korkeusasemamme.

National Airlines -lentoyhtiön lento 610

Toinenkin matkustajalentokone pääkaupungissa, viiden mailin [8 km] sisällä Washingtonista, National Airlinesin lento 610, ilmoitti näkevänsä sitä Herndonista Virginiasta seuraavan valon. [Linkki Wikipedia: Herndon, Virginia] [Linkki Wikipedia: National Airlines (1934 – 1980)]

Uutistoimittajan näkemä ”lentävä lautanen”

Associated Press -uutistoimiston toimittaja Saul Pett sanoi, että hän näki ”lentävän lautasen” tuona samana yönä kotinsa lähellä River Edgessä New Jerseyssä, New Yorkin ulkopuolella. [Linkki Wikipedia: River Edge, New Jersey]

Sanomalehtiartikkelin käännös alkaa:

Ilmavoimat sanovat lautas-intoilijoille

”Esineet” eivät ole uhka Yhdysvaltojen turvallisuudelle

Kirjoittaja: VERN HAUGLAND, AP, ilmailutoimittaja, (30.7.1952) [Linkki Wikipedia: Associated Press]

Lautaset – mitä ikinä ne ovatkaan

WASHINGTON – Ilmavoimat sanovat, että se tarkistaa yhä ilmoituksia lentävistä lautasista, mutta yhdestä asiasta se on varma: lautaset – mitä ikinä ne ovatkaan – eivät vaikuta olevan uhka Yhdysvalloille. Suurin osa tähän päivään mennessä jäljitetyistä havainnoista on osoittautunut olevan luonnonilmiöitä.

Ilmoitusten mylläkkä, joka seurasi siitä, kun tunnistamattomia esineitä oli havaittu tutkalla Washingtonin alueella viimeisen kymmenen päivän aikana, johti siihen, että ilmavoimat kutsui eilen kokoon erityisen lehdistötilaisuuden kertoakseen mitä se lautasista tiesi – tai ajatteli.

Virallinen ilmavoimien johtopäätös

Virallinen ilmavoimien johtopäätös julkistettiin eilen: Noin yksi viidesosa havaintoraporteista on peräisin ”luotettavilta havaitsijoilta, suhteellisen uskomattomista kapineista – joten me olemme yhä huolissamme niistä”. Niistä yhdestä viidesosasta, jolle ei ole selitystä, sotilastiedustelujohtaja kenraalimajuri John A. Samford sanoi: ”Sellaista kuviota ei ole koskaan löydetty, joka paljastaa mitään etäisestikään tyyliin tarkoitusta tai johdonmukaisuutta, joka voi olla millään tavalla assosioitavaksi minkäänlaiseksi uhkaksi Yhdysvalloille.” [Linkki Wikipedia: John A. Samford]

Ilmavoimien huippuasiantuntijat lautasissa

Samford on toinen ilmavoimien kahdesta huippuasiantuntijasta lautasissa. Toinen on kenraalimajuri Roger Ramey, operatiivinen johtaja. Molemmat olivat läsnä lehdistötilaisuudessa vastaamassa mihin ikinä kysymyksiin mitä uutistoimittajat heille heittivätkään.

Vuoden 1947 jälkeen

Samford ja Ramey ilmoittivat, että ilmavoimat on analysoinut vuoden 1947 jälkeen suunnilleen 2000 ilmoitusta outojen esineiden havainnoista taivaalla. Valtaosa noista on identifioitu kohtuullisen hyvin ristiin tarkistuksen jälkeen ystävällisiksi lentokoneiksi, nopeasti tehdyiksi huijauksiksi tai sähköisiksi tai meteorologisiksi ilmiöiksi. Mutta kaikki vaivannäkö käytetään tuon yhden viidesosan identifioimiseen. Yksi suunniteltu uusi askel on käyttää äskettäin kehitettyä teleskooppista… [Uutisjuttu loppuu kesken.]

The Alexandria Gazette -sanomalehti 29.7.1952

Uutisotsikoita The Alexandria Gazette -sanomalehdestä päivämäärältä 29.7.1952: 1) Silminnäkijätodistajan kertomus Alexandria-Clarendon -akselilla nähdyistä ”lentävistä lautasista” 2) Fairfaxin miehet näkevät yövartiossa esineitä tutkassa 3) Lautasia nähty jälleen varhain tänä aamuna. [Linkki Wikipedia: Alexandria (Virginia)] [Linkki Wikipedia: Clarendon, Texas] [Linkki Wikipedia: Fairfax (Virginia)]

Sanomalehtiartikkelin käännös alkaa:

Lautasia ei pystytä löytämään tutkan ilmoittamista havainnoista huolimatta

[Fitchburg Sentinel, 29.7.1952] WASHINGTON, 29. heinäkuuta [1952] (AP) – Tutka osoitti kansakunnan pääkaupungin yläpuolisen ilman olleen täynnä lentäviä esineitä varhain tänään, mutta yhdelle tutkahavainnolle ohjattu matkustajalentokone ei löytänyt mitään. Siviili-ilmailuhallinnon tutka Washingtonin kansallisella lentoasemalla, josta ilmoitettiin lukuisista havainnoista klo 02:30 – 6 (EDT) aamulla, pidättäytyi välittämästä löydöksiään ilmavoimille läheiselle Andrewsin kentälle, koska ”visuaalisia havaintoja ei tehty”. Ilmavoimat sanoivat, että sen Andrewsin kentän tutkassa ei näkynyt mitään, ja sen 24-tunnin suihkulentokonetorjuntapartio pysyi maassa, koska sille ei ilmoitettu kansallisen lentoaseman havainnoista.

Lehdistötilaisuus klo 16

Samaan aikaan ilmavoimat ilmoitti tuoneensa muutamia ”lentävän lautasen” asiantuntijoitaan Wright-Pattersonin kentältä Daytonista Ohiosta klo 16:n (EDT) lehdistötilaisuuteen. Se viittasi siihen, että heillä ei ollut mitään uutta raportoitavaa, mutta he vastaisivat kysymyksiin.

Uudentyyppinen kamera lautasmysteerin ratkaisemiseksi

Samaan aikaan ilman tutkimus- ja kehityskomennus jatkaa ylemmän ilman tutkimuksiaan. Uudentyyppistä kameraa käytetään määrittämään valoisien kappaleiden valonlähde. Kamera on suunniteltu erityiskäyttöön lautasmysteerin ratkaisemiseksi, se hajottaa valon spektriksi valokuvauslaitteille, jollaisia kemistit käyttämän samankaltaisiin tarkoituksiin.   

CAA

CAA:n tiedottaja sanoi, että viimeisimmät havainnot osoittivat yhteen aikaan tutkanäytöllä niinkin montaa kuin 12:sta tunnistamatonta esinettä.

Kuvateksti: Ylle käännetty Fitchburg Sentinel -sanomalehdessa 29.7.1952 ollut artikkeli pienennetyssä koossa. [Linkki Wikipedia: Fitchburg] [LINKKI lähdesivulle]

Lisätieto EASTERNSHOREBRENT: 1952 – Chesapeakenlahden sillan ja lentävien lautasten kesä

[LINKKI lähdesivulle] Pitkästä artikkelista on käännetty ainoastaan katkelma. [Kirjalinkki Amazon: Michael Ryan: The Third Kind: A Compendium of U.F.O. Encounters]

”Heinäkuun 1952 lentävien lautasten havainnot”

Michael Ryanin kirjan nimeltä The Third Kind: A Compendium of U.F.O. Encounters mukaan heinäkuun 1952 lentävien lautasten havainnot, joita jotkut nimittävät Washingtoniin tunkeutumiseksi, alkoivat sunnuntaina 19. päivänä [1952] klo 23:40, kun Washingtonin kansallisen lentoaseman lennonjohtaja Edward Nugent ”havaitsi seitsemän esinettä tutkassaan. (Kentästä käytetään nykyään nimitystä Ronald Reagan Washington National Airport.) Esineet sijaitsivat 15 mailia (24 km) etelään-lounaaseen kaupungista. Alueella ei ollut tunnettuja lentokoneita, eivätkä esineet seuranneet mitään perustettuja lentoreittejä. [Linkki Wikipedia: Ronald Reagan Washington National Airport] [Linkki Wikipedia: Ronald Reaganin kansallinen lentoasema]

”Me tiesimme välittömästi, että tilanne oli erittäin outo”

Nugentin esimies, Harry Barnes, lentokentän vanhempi lennonjohtaja, katseli esineitä Nugentin tutkaskoopissa”. Harry Barnes kirjoitti myöhemmin: ”Me tiesimme välittömästi, että tilanne oli erittäin outo… niiden liikkeet olivat täysin mullistavia verrattuna tavallisten lentokoneiden liikkeisiin.”

Ei pelkästään tutkakaikuja, vaan ”kirkas oranssi valo”

Kaksi muuta lentoaseman tornissa ollutta lennonjohtajaa vahvisti Barnesille, että he eivät olleet havainneet pelkästään tutkakaikuja omilla näytöillään, vaan että he katselivat juuri sillä hetkellä ulos torninsa ikkunoista ”kirkasta oranssia valoa”. Lennonjohtaja Howard Cocklin sanoi: ”Minä en pysty sanomaan mikä sen takana oli.”

Valkoisen talon ja Yhdysvaltain kongressitalon ylle

Asiat muuttuivat vieläkin omituisemmiksi. Esineet ilmestyivät kaikkialle lentoaseman tutkaskooppeihin. Kun ne siirtyivät Valkoisen talon ja Yhdysvaltain kongressitalon ylle, Barnes soitti Andrewsin ilmavoimien tukikohtaan. Siellä näytöiltä ei raportoitu mitään. Sitten siellä tornissa ollut lentosotamies ilmoitti ”reittiä seuraavasta oranssista tulipallosta… erilaisesta kuin mikään mitä olin koskaan ennen nähnyt. Se lähti lentoon uskomattomalla nopeudella.”

”Kuusi valkoista pyrstötöntä nopeasti liikkuvaa valoa”

Kansallisella kentällä lähtölupaa odotellut lentäjä näki sen minkä hän ajatteli olleen meteori ja kertoi sitten tornille, että havaitsi tuntemattomien esineiden lähestyvän häntä. ”Kuusi valkoista pyrstötöntä nopeasti liikkuvaa valoa”, hän sanoi. Barnes vahvisti kunkin omalta näytöltään ja kun lentäjä ilmoitti valojen ”viuhahtavan pois”, ne Michael Ryanin mukaan katosivat myös tutkasta. 

Suihkuhävittäjät

Kun suihkuhävittäjät ilmavoimien tukikohdasta Newcastlesta Delawaresta lähestyivät kansakunnan pääkaupunkia noin klo 3 aamulla, kaikki esineet katosivat tutkasta. Kuitenkin, kun suihkulentokoneilta alkoi loppua polttoaine ja ne lähtivät, esineet palasivat.  

Ylläolevan kuvan tekstien käännökset: ”Päivä, jona lautaset vierailivat Washington DC:ssä” ja ”142. torjuntahävittäjälaivueen jäseniä lähetettiin ryntäämään Washington DC:n ylle suihkuhävittäjälentokoneissa ajamaan takaa vaikeasti tavoitettavia lentäviä lautasia”. [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen (Washington DC, 1952)]

Aurinko nousee

”Esineet havaittiin viimeisen kerran tutkassa klo 5:30 aamulla.” Kun aurinko nousi sunnuntaina 27. heinäkuuta 1952, havainnot loppuivat. Kolme päivää myöhemmin, seuraavana keskiviikkona, lahden silta avattiin suurin fanfaarein. [Linkki Wikipedia: Chesapeakenlahden silta]

Jesus Jofre Mila, Espanjan ilmavoimien tutka-asema EVA 4: Olento nimeltä Sharhim

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Pääasiassa ainoastaan haastateltavan puheenvuorot on käännetty.

1971, Espanjan ilmavoimien tutka-asema EVA 4

Haastattelija: Espanja, 1971, Pení-vuori, korkealla Rosesinlahden yläpuolella lähellä Cadaquesia. Kylmä selkeä yö. Tutka-asema tarkkailee taivasta. Alikersantti Jesus Jofre Mila oli työvuorossa vuoren kylkeen rakennetulla Espanjan ilmavoimien tutka-asemalla EVA 4. [Linkki Wikipedia: Roses, Spain (Roses, Espanja)] [Linkki Wikipedia: Cadaqués] [Linkki Wikipedia: Gulf of Roses, ”Rosesinlahti”] [Linkki Wikipedia: Structure of Spanish Air and Space Force, ”Espanjan ilma- ja avaruusvoimien rakenne”, 4th Air Surveillance Squadron (EVA 4) radar station at Air Station Roses (Girona), ”4. ilmavalvontalaivueen (EVA 4) tutka-asema Rosesin (Girona) ilma-asemalla”] [Linkki Wikipedia: Alikersantti]

Vartiointityö

Jesus Jofre Mila: Kyseessä oli tukikohta, josta valvottiin tutkalla ilmateitse pääsyn kohtaa niemimaalle, josta syystä se sijaitsi strategisesti erittäin lähellä Ranskaa, Cadaquésissa kaupungissa nimeltä Roses. Se oli salainen sotilastukikohta, kuten mikä tahansa epätavallinen tukikohta. Tämä tapahtui vuonna 1971. Me asuimme eräissä taloissa tutka-alueella. Meidän tehtävämme oli vartioida koko ulkoreunaa. Kuin teimme tuota, meillä oli ryhmä saksanpaimenkoiria, jotka oli koulutettu erityisesti tähän työhön.

Levottomat saksanpaimenkoirat

Jesus Jofre Mila: Koirat olivat maaliskuun 25. päivänä 1971 todella levottomia. Menimme rauhoittelemaan niitä, mutta pystyimme sanomaan, että jotain oli meneillään, jotain epätavallista. Koirat laittoivat merkille jotain mikä ei ollut oikein normaalia. Me kuitenkin jätimme koirat yksin ja menimme katsomaan TV:tä. Ne kuitenkin pitivät metakkaa, kunnes toverini, joka oli koirista vastuussa ja minä, joka olin nimitetty alikersantiksi, päätimme poistua ryhmästä, koska huomasin jotain olevan meneillään, jotain mikä ei vaikuttanut normaalilta. Kun astuimme ulos, halusimme mennä sinne missä koirat olivat.

Alus

Jesus Jofre Mila: Vartiokopissa ollut kaveri osoitti ylös taivaalle ja sanoi: ”Katsokaa tuonne.” Me näimme siellä aluksen.

Haastattelija: Oliko se kiekko?

Jesus Jofre Mila: Se alus oli klassinen, kuin kaksi lautasta, yksi toisen päällä [vastakkain]. Erittäin klassinen. Siitä lähti kullankeltainen hehku, kirkas, todella kirkas. Näimme koko rakenteen, koska se valo ei sokaissut meitä. Se oli suoraan niiden mikroaaltolaitteistojen päällä, jotka kannattelivat tutka-antenneja, erittäin lähietäisyydellä, koska meidän silmillemme se näytti halkaisijaltaan 10 – 12 tuumaiselta [25,4 – 30,48 cm]. Tarkoitan, että se oli todella lähellä. Kun olimme katselleet sitä jonkin aikaa, niin ehkä minuutin, puolitoista minuuttia myöhemmin, se alus liukui ylös taivaalle uskomattoman suurella nopeudella.

Haastattelija: Näittekö aluksen vaihtavan asentoa ennen lentoonlähtöä? Tämä on outo kysymys…

Jesus Jofre Mila: Kun se suuntasi pois, se otti hieman viiston kulman oikealle ja aloitti ensin hitaasti, mutta vain sekunnin tai kahden kuluttua se ampaisi kohti taivasta todella nopeasti.

Välähdys ja silmäongelmia

Haastattelija: Luin raportin siitä, kuinka joku oli nähnyt voimakkaan välähdyksen ja jälkeenpäin oli tullut jonkinlaisia silmäongelmia, tyyliin silmät turvoksissa muutaman päivän. Voitko täsmentää tuota?

Jesus Jofre Mila: Täsmälleen. Tuo tapahtui Luisille, työtoverille, joka oli siellä kopissa. Hän meni lähes tukikohdan muodostaneelle kalliokielekkeelle. Oli hetki, jolloin hän näki aluksen tulevan alas noina samoina päivinä. Se tuli alas uskomattomalla nopeudella. Ja kun se saavutti veden, niin näytti kuin siitä olisi lähtenyt erittäin kirkas valonvälähdys, joka satutti hänen silmiään.

”Erittäin raskaat askeleet tulivat meitä kohti”

Jesus Jofre Mila: Sitten tajusin jotain olevan meneillään. Koirilla oli koulutuspanta ja meillä talutushihnat. Meillä oli aseet valmiina. Suuntasimme kohti mikroaaltomökkiä nähdäksemme mitä siellä oli meneillään, koska näimme sen takaa tavallaan hehkun, väriltään vihreän. Näimme vihreän valonvälähdyksen, jonka ei olisi pitänyt olla siellä, koska tukikohta päättyi sinne ja siellä oli enää vain ympärysaitaa. Kuulimme äänen, erittäin raskaat askeleet tulivat meitä kohti. Se otti askeleita, jotka vaikuttivat tulevan todella nopeasti meitä kohti, koska sellaisella suurella pituudella sen askel kattoi pitkälti maaperää. Näimme saman tien erittäin pitkän vartalon, suunnilleen 7 jalkaa [231 cm], 7 jalkaa ja kaksi tuumaa [236 cm] pitkän. Myöhemmin käymiemme keskustelujen perusteella uskoimme sen tulleen meitä kohti.

Ampuminen alkaa

Jesus Jofre Mila: Huusiko kaverini, että pysähdy, kuka siellä menee? Mitä teki tuo kaverini? Odottamatta kolmatta varoitusta, hän alkoi ampua standardinmukaisella aseellaan, joka oli täällä Espanjassa laatumerkki. Hän ampui lähietäisyydeltä ne patruunat, jotka hänellä oli. Minä olin alikersantti, minä kannoin 9 mm:n pistoolia. Olin valmiina toimintaan, myös minä ammuin neljä laukausta kohti tuota samaa hahmoa.

Kuvaus olennosta

Jesus Jofre Mila: Ainoa siellä ollut valo tuli meidän laukauksistamme, se antoi meille mahdollisuuden nähdä sen olennon: hoikka, laiha vartalo, erittäin pitkä, pitkät hänen olkapäilleen ulottuneet hiukset, toisin sanoen kultaisen vaalea blondi, tiukasti istuva asu, tavallaan kuin kangasta metallinkiillolla, sanotaan noin. Suhteellisesti ottaen eniten silmiin pisti se, että vyössä oli solki erityisellä symbolilla. Se symboli on erittäin hyvin havainnollistettu tässä kirjassa.

Jesus Jofre Mila: Se välkkyi laukaustemme valossa. Me ihmettelimme aina, että heijastiko se vain sitä valoa vai oliko siinä todella oma hehkunsa. Se oli tyyliin hopeisen harmaa, se meni ylös hänen kaulaansa, kuin poolokaulukseen. Sillä ei ollut kehossaan mitään muita kuviointeja tai tunnuksia, joista olisimme saaneet selvää. Me emme pystyneet näkemään myöskään kasvoja, mutta hiukset näimme.

”Hahmo pysähtyi laukausten ääniin”

Jesus Jofre Mila: Se hahmo pysähtyi laukausten ääniin. Hetken aikaa meistä tuntui kuin jotain outoa olisi tapahtunut, melkein kuin aika olisi pysähtynyt. Tuon pysähdyksen hetken lopussa hahmo kääntyi ympäri ja meni takaisin suuntaan mistä oli tullutkin. Me pysähdyimme, mutta vähän ajan kuluttua kuulimme pamahduksen vasten ympärysaitaa. Se oli sitä ristikkäiskuvioista metalliaitaa. Ne liikkuivat, ne olivat sellaisia aitoja, jotka tavallaan siirtyvät. Me pystyimme kuulemaan sen aidan. Joku tai jokin kolahti aitaan ja aidasta lähti ääni. Tuon jälkeen emme kuulleet mitään muuta.

Aidan tutkimus

Jesus Jofre Mila: Nappasin koiran ja käskin hänen siirtyä eteenpäin. Se alkoi suunnata aidan viertä vasemmalle. Oli hetki, jolloin se pysähtyi. Silloin näimme taskulamppujemme valossa, että aidasta puuttui noin 16 – 20 tuumaa [41 – 51 cm] leveä osa. Seuraavana päivänä kun oli valoisaa, menimme tarkistamaan aidan. Aidasta puuttui 50 cm, se oli vain kadonnut. Aidassa oli pahasti palaneet reunat, mutta aidasta ei ollut mitään jäämiä jäljellä. Meidän piti ommella koko aita rautalangalla sulkeaksemme sen. Tapaus loppui tuohon.

Tukikohdan komentajat

Jesus Jofre Mila: Tuosta eteenpäin tukikohdan komentajat tulivat väliin, koska kun he kuulevat aseen laukauksia, niin he suuntaavat tutkalle katsomaan mitä tapahtui. Kun he ilmestyivät, niin he alkoivat sanoa, että ehkä me olimme humalassa ja ammuimme laukauksia hulluuden hetkellä. He pitäisivät meille vakavan puheen, ja niin he tekivät. He kukin kirjoittivat erillisen raportin selittääkseen mitä oli tapahtunut.

Yöt

Jesus Jofre Mila: Seuraavan kolmen yön aikana tapahtui asioita. Ensinnäkin tuon päivän lopuksi, kun lopultakin pääsimme sänkyyn, oli jo todella myöhäinen yö. Nukahdin sänkyyni erittäin uneliaana, se oli jotain outoa. Aloin nähdä unta siitä tapahtumapaikasta, jossa pääsimme sinne missä se olento oli. Näin meidän ampuvan. Sitten kuulin päässäni joukon ääniä. Oli mahdotonta ymmärtää mitään siitä mitä siellä oli meneillään. Tuo oli ensimmäinen yö. Kolmantena yönä tapahtui sama asia, mutta silloin minä todellakin ymmärsin kaiken mitä luokseni tullut olento sanoi.

Paluu, kaikki näkevät

Haastattelija: Valo palasi kolme yötä myöhemmin, 27. maaliskuuta [1971]. Kuinka moni ihminen suunnilleen todisti sitä?

Jesus Jofre Mila: Jokainen tukikohdassa pystyi näkemään sen. He kaikki olivat katselemassa taivasta. Tukikohdassa oli 150 sotilasta. Siellä oli lähes 200 upseeria ja aliupseeria, koska toimintaa oli 24 tuntia vuorokaudessa. Upseerit, asiantuntijat ja niin edelleen ottivat vuoroja kattaakseen koko päivän. Meillä oli tässä pienessä tukikohdassa enemmän upseereita kuin varsinaisia sotilaita. 

Amerikkalaiset saapuvat

Jesus Jofre Mila: Nyt meidän upseerimme, everstiluutnantti ja komentaja, haastattelivat meitä kolmea. Toistimme kertomuksen ja kukin meistä kirjoitti erillisen raportin. Me kirjoitimme siihen ylös kaiken sen minkä olen kertonut teille tähän saakka. Kaksi amerikkalaista sotilasta ilmestyi paikalle, toinen musta, toinen valkoinen. He tulivat erinomaista englantia puhuneen Espanjan ilmavoimien upseerin kanssa tukikohtaan ottamaan tästä selvää ja kysymään meiltä kysymyksiä. Meidät valokuvattiin todella kirkkailla salamavaloilla, joissa oli tavallaan violetti väri, ne sokaisivat meidät. He käskivät meidän unohtaa kaiken tämän, ”te ette saa puhua kenellekään mistään tästä. Unohtakaa se! Unohtakaa se! Unohtakaa se!” Ja rehellisesti sanottuna me unohdimme sen.

Ufotutkimus alkaa

Jesus Jofre Mila: Tämä johti siihen, että me kolme veteraania rakensimme tämän koko tilanteen kautta mahtavan yhdyssiteen. Lopulta se puski meidät tutkimaan sotilaallisen palveluksemme jälkeen. Missä tahansa UFO ilmestyi, niin ihmiset tiesivät, että me menisimme tutkimaan sen. Kun olin tutkinut ufoja noin vuoden, tajusin että se ei johtanut mihinkään. Meillä oli paljon tietoa ja paljon selityksiä tapauksia kokeneilta ihmisiltä, mutta kukaan ei auttanut meitä pääsemään takaisin siihen yhteyteen mikä meillä oli ollut.

Oma kontaktihakuisuus

Jesus Jofre Mila: Tajusin, että kyse ei ollut niinkään odottamisesta, että korkeampiälyinen olento tulee ottamaan yhteyttä sinuun. Enemmänkin kyse oli siitä, että sinun pitää valmistella itsesi sellaiseen asemaan, että sinä haet sitä kontaktia. Silloin aloitin kokonaisen henkilökohtaisen sisäisen tutkimusmatkan, monissa paikoissa, monissa asioissa. Vietin yli 10 vuotta etsiskellen esoteerisissa kouluissa uskonnollisia filosofioita, monissa paikoissa. Toivoin löytäväni jotain. [Linkki Wikipedia: Esoteerisuus]  

Kontakti alkaa

Jesus Jofre Mila: Vastaukset ihmistodellisuuden totuuteen tulivat sillä hetkellä kun päätin mielessäni. Oma henkilökohtainen kasvuni johti minut siihen, että aloin etsiä elämää, joka oli enemmän linjassa toiveideni kanssa. Suuntasin perheeni kanssa Pyreneille. Kun saavuimme Pyreneille, niin silloin todella alkoi se kontakti, jota olin näihin olentoihin etsinyt.

Automaattikirjoitusta

Jesus Jofre Mila: Silloin minulla alkoi olla joitakin epigrafi-muistiinpanoja. En tiedä ymmärrättekö te menetelmän, joka on automaattikirjoitusta, käsi liikkuu ja kirjoittaa siis itsekseen. [Linkki Wikipedia: Automaattikirjoitus] Aloin ottaa yhteyttä niihin olentoihin ja minulla alkoi olla kohtaamisia toisenlaisten kanssa. Minulla alkoi olla järjestettyjä havaintoja tietyissä paikoissa, tiettynä päivänä ja aikana. Alus ilmestyi ja näimme sen taivaalla, joskus kauempana, joskus lähempänä. Se oli todiste siitä, että kontakti oli aito, ei vain meidän mielikuvitustamme. Siellä oli alus, joka tuli alas sinne missä me olimme auton kanssa ja se antoi meille suuren valonvälähdyksen. Se jätti meidät hieman järkyttyneiksi.

Tulkoon tämä sanottua…

Haastattelija: Haluaisin siirtyä siihen mitä kontaktikokemustesi jälkeen tapahtui.

Jesus Jofre Mila: Minäpä sanon jotain, koska tämä pitää sanoa. Minä olen nyt 76-vuotias, enkä minä enää välitä mitä ihmiset ajattelevat. Ymmärrän kuitenkin, että kaikki tämä mene hurjan uskomattomalle alueelle. Jokainen saa ajatella ja uskoa mitä ikinä haluaa. Minä vain jaan kokemukseni täsmälleen sellaisena kuin sen elin. Antaa heidän ajatella mitä he haluavat, uskovatko he minua vai ajattelevatko he minun olevan hullu, minä en välitä siitä enää tässä vaiheessa. En minä, tämä ei vaivaa minua enää.  

Pallo laskeutuu

Jesus Jofre Mila: [Linkki Wikipedia: Barcelona] Asuin Barcelonassa, mutta minulla oli Pyreneille rakennettu talo. Sain viestin, jossa kerrottiin, että minun pitää mennä Pyreneille joulukuun 8. tai 9. päivänä. Se oli se päivä joulukuussa, kun me tapaisimme ja puhuisimme. Tuollaisen viestin sain. Astuin sillä hetkellä ulos taloni takapuolelle kuistille. Näin jonkin kuin pallon, kooltaan noin 10 jalkaa [3 metriä] tai enemmän, väriltään kullankeltaisen. Se pysähtyi, laskeutui ja leijui niityllä taloni takana. Siellä oli se pallo. Se pallo oli läpinäkymätön. Se selkeytyi, muuttui läpinäkyväksi ja näin Sharhimin sen sisällä. En pelännyt yhtään. Muistan ajatelleeni, että olivatko he tehneet jotain, jonkinlaisen työn auttaakseen minua pysymään rauhallisena. 

Sharhim

Jesus Jofre Mila: Sharhim tuli yhdellä askeleella 6 – 8 metrin matkan palloltaan, joka oli etäisyys minun kuistilleni. Hän tuli suoraan kuistini eteen. Siinä hän oli, suoraan edessäni. Sharhim tuli luokseni ja alkoi puhua minulle. Tajusin heti, että hän oli se sama olento, jota olimme ampuneet asepalveluksemme aikana. Ajattelin, että ”voi samperi, milloinkahan tuo kaveri tajuaa, että minä ammuin häntä, hän saattaisi vain lyödä minua”. Onneksi niin ei kuitenkaan tapahtunut. Hän alkoi puhua minulle syystä sen takana miksi minulla oli tarkoitus olla tämä kohtaamiseni, kaikesta valmistautumisestani elämässäni tuohon tapaamiseen. Hän alkoi puhua minulle monista asioista, jotka todella helpottivat minua, koska ne auttoivat minua ymmärtämään kaiken takana olevaa syytä.

Viestintää mielestä mieleen

Jesus Jofre Mila: Oli hetki, jolloin ajattelin niskani tulevan jäykäksi Sharhimin pituudesta johtuen. Minä olen 175 cm pitkä, katselin ylöspäin, jotta pystyin puhumaan hänelle. Mutta me viestimme mielestä mieleen ja ennen kuin pystyin edes kysymään kysymyksen, hän antoi minulle jo vastaukset. Meillä oli sanallinen keskustelu, mutta kiinnittäkää huomiota, että minun kotimaisella espanjan kielelläni. Kuulin kaiken espanjaksi.

Leijumista

Jesus Jofre Mila: Sitten hän laittoi kätensä, oman kätensä, olkapäälleni. Sillä hetkellä, kun hän kosketti minua… En ole kertonut teille… Hänelle tuli jonkinlainen kaksinkertainen keho. Ajattelin välittömästi sinertävää väriä. Tajusin sen olevan jonkinlainen suoja. Kun käsi laitettiin olkapäälleni, niin se säde siitä kaksoissuojaavasta kehosta otti minut täysin haltuunsa, se kietoutui ympärilleni kokonaan. Tuolla hetkellä tapahtunut oli ihmeellistä, koska minä aloin leijua, nousin sille korkeudelle. Pääni saavutti saman korkeuden kuin hänen päänsä.

”Käteni upposi Sharhimin kehoon”

Jesus Jofre Mila: Tajusin, että jos hän laittoi kätensä minun olkapäälleni, niin minunkin pitäisi laittaa käteni hänen olkapäälleen. Minulle tapahtunut oli kuitenkin uskomatonta, koska minun käteni upposi Sharhimin kehoon. Silloin tajusin, että hänellä oli enemmänkin energeettinen tiheys kuin fyysinen. Kun tajusin tuon, nostin käteni uudelleen. Kun tulin asiasta tietoiseksi, pystyin laittamaan käteni hänen olkapäälleen ja hän pysyi siinä. Tuosta hetkestä eteenpäin meillä oli melko pitkä keskustelu. Se kesti lähes tunnin. Kysyin sen aikana mielessäni kysymyksiä ja sain vastaukset välittömästi. Keskustelumme oli henkilökohtainen, enkä ole koskaan jakanut siitä täsmällisiä yksityiskohtia, vain yleisiä aihepiirejä. 

Matkailua valopallolla

Jesus Jofre Mila: Kun Sharhim sanoi minulle ”tule kanssani, meidän täytyy lähteä pienelle matkalle”, niin hän vei minut siihen valopalloonsa, joka oli tavallaan himmentynyt sen lähettämän valon suhteen. Kuka tahansa ohikulkija ei pystynyt sitä näkemään. Me kaksi astuimme tuon valopallon sisälle. Me matkustimme valopallolla hetken aikaa. Minä luhistuin täysin aistitasolla, ei mitään kontaktia mihinkään.

Sharhimin alus

Jesus Jofre Mila: Jonkin ajan kuluttua, jota en pysty todellakaan tarkentamaan, saavuimme Sharhimin alukseen. Se on tämä, jonka näytän teille tässä piirroksena. 

Jesus Jofre Mila: Pääsimme Sharhimin alukseen, joka on nimeltään Estella. Se on pieni tutkimusalus, halkaisijaltaan 16 metrinen alus. Se kuljettaa neljää miehistön jäsentä. 

Aluksessa ollut symboli

Haastattelija: Oliko siellä sisällä jotain symboleita tai jotain?

Jesus Jofre Mila: Katsokaa näiden olentojen pääasiallista tunnusta. Näytän tässä teille piirroksen siitä tunnuksesta. Ainoa aluksen sisällä näkynyt symboli oli tämä, sitä oli eri paikoissa.

Kuvaus aluksesta

Jesus Jofre Mila: Mutta entä alus? Se antoi oman valonsa kaikista seinistä, siellä ei ollut valaisimia, valo tuli kaikista seinistä. Alukset eivät ole fyysisesti rakennettuja aluksia, joissa on ruuveja, hitsauksia, ovia ja ikkunoita, alukset on luotu mielellä. Kun Sharhim vei minut sen luo joka oli lähes kuin aluksen seinä, niin siellä oli periaatteessa vain työpöytä. Siinä oli erilaisia valoja. Siellä rungosta tuli ylös jonkinlainen istuin, tuoli tai nojatuoli. Kun istuin siihen nojatuoliin, niin se muovautui kehooni. Hän teki saman aivan vieressäni. Hän näpelöi jotain edessämme olleelta seinältä ja se muuttui ikkunaksi, pinnaksi joka salli meidän nähdä ulos. 

Haastattelija: En tiedä tunnetko Bob Lazaria, mutta hän kuvaili tuota samaa aluksessaan. Hän koki saman. Hän sanoi, että seinästä tuli läpinäkyvä. [Linkki: Bob Lazar]

Jesus Jofre Mila: Käytännössä läpinäkyvä, mutta se oli yhä siinä. Se oli kuin paksu pala lasia.

Matkalla

Jesus Jofre Mila: Sharhim vei minut matkalle. Hän tuli aluksella suoraan talolleni. Hän lensi sen yli ja vei minut aluksella kuuluisalle vuorelle Kataloniassa, vuorelle nimeltään Montserrat.

Sharhimin kasvot

Haastattelija: Voitko täsmentää Sharhimin kasvonpiirteitä hieman lisää?

Jesus Jofre Mila: Tässä on Sharhimista kuva. Hieman ylöspäin viistot siniset silmät. Siniset silmät, kullankeltaiset hiukset, toisin sanoen blondi. Tässä kasvoilla on hyvin hienovarainen hymy. Huulet olivat erittäin ohuet, mutta ehdottomasti ei suurta päätä tai mitään sellaista. 

Jesus Jofre Mila: Minun on sanottava teille, että he katsovat sen henkilön mieleen, jolle he puhuvat.  Heidän käsityksensä kauneudesta ja estetiikasta… Arvelen, että kun he antavat itsensä tulla nähdyiksi, he ottavat fyysisen muodon, joka on mieluisa sinulle.

Kontakti Montserratin vuorella

Jesus Jofre Mila: Tiivistetään Montserrat. Meillä oli kontakti vuoren sisässä asuviin olentoihin. He ovat valon taitajia, muistin taitajia. On paikka, tavallaan osa Shambhalaa, mutta se on kokonaan toinen juttu. [Linkki Wikipedia: Shambhala] Hän vei minut tällä erää Montserratiin. Sitten hän tuli takaisin minun paikkaani ja lähti uudelleen. Menimme takaisin alukseen. Se oli yhä siellä missä se oli ollut. Me menimme pallolla takaisin alas taloni kuistille. Arvelen jo kertoneeni teille melko paljon. Olkaa hyvä, kysykää te minulta nyt, koska en ole todellakaan varma kuinka paljon enemmän minun pitäisi kaikesta tästä selittää.

Meditointi

Haastattelija: Okei. Minä teen paljon meditointia. Toivottavasti jotain ilmaantuu… [Linkki Wikipedia: Meditaatio]

Jesus Jofre Mila: Ei. Tämä ei toimi kuin ruokalistalta ravintolassa tilaaminen. Minä en kysy heiltä koskaan mitään kysymyksiä. Vastaanotan heiltä paljon, kuten osaat varmasti kuvitella. Voin vain sanoa sinulle henkilökohtaisesti, että tulet kokemaan jotain todella erityistä siinä meditaatiossa. Mutta kun aloitat meditoinnin, sinun on tehtävä mentaalinen projektio aikomuksestasi.

Havaintoja

Jesus Jofre Mila: Kaikkialla ympäri Cadaquésia ja Rosesin aluetta on paljon havaintoja. Ne ovat jossain määrin kytköksissä siihen vuoreen. Voin kertoa teille, että Rosesinlahdessa on maanalainen alustukikohta.

Syy haastatteluun suostumiseen

Jesus Jofre Mila: Sinun täytyy tietää, että suostuin tähän haastatteluusi, koska minulle on käynyt selväksi, että kanssasi on yhteys, syvä side menneisyydestä. Siksi pystyin jakamaan kanssasi asioita, joita en olisi luultavasti kertonut monellekaan muulle ihmiselle.

RAAF lentoluutnantti Brett Biddington, Australian ”lentävien lautasten” asiantuntija, Sunday Observer -sanomalehti 29.5.1983

Sanomalehtiartikkelin käännös alkaa (kääntäjä on lisännyt väliotsikoita ja kuvia):

Silmät taivaalle, RAAF valvoo avaruusvierailijoita

IHMEELLINEN MELBOURNE, kirjoittaja Jim Marett

Melbourne ja Bendigo, ”vaikka millä mitalla ufohavaintoja”

Kun Melbournen ja Bendigon yllä on ollut tällä viikolla [toukokuu 1983] vaikka millä mitalla ufohavaintoja, niin hyvin harva meistä ei ole suunnannut katsettaan kohti taivasta – toiveenaan nähdä vilahduksen jostakin ei-maallisesta.

UFO-fanien kenttäpäivä

Ja monet yöilman kylmyydessä lujana pysyneet taivailta etsineet rohkeat perheet tulivatkin viihdytetyiksi taivaan poikki kiitävillä vilkkuvilla valkoisilla valoilla, joiden päällä oli punaista ja vihreää. On ollut UFO-fanien kenttäpäivä, innostuneisuus on muuttunut kuumepiikiksi, jollaista ei ole nähty sen jälkeen, kun Bassinsalmen yllä oli mysteerimäisiä valoja, jonka seurauksena lentäjä Valentich katosi. [Linkki: Ufot ja lentäjät (1)] [Linkki Wikipedia: Frederick Valentichin katoamistapaus] [Linkki Wikipedia: Bassinsalmi]

RAAF, Australian kuninkaalliset ilmavoimat, UAS

Valitettavasti toistaiseksi mikään tai kukaan ei ole laskeutunut tervehtimään meitä. Ja kun innostuneisuus laantuu, niin Melbournessa on yksi mies, jonka työtehtävänä on tuoda havaintoihin järjestystä ja järkeä. Lentoluutnantti Brett Biddington on meidän vakinainen lentävien lautasten -asiantuntijamme. Hän tutkii 20-vuotisten havaintojen arkistojen ja tutkimustulosten ympäröimänä toimistossaan joka ikisen ilmoitetun ufohavainnon. Lentoluutnantti Biddingtonin virallinen titteli RAAFissa on ”epätavallisiin ilmassa oleviin havaintoihin (UAS) nimitetty upseeri, operatiivinen ammattiosasto, päämajaa tukeva komennus, RAAF”. ”Se on melkoinen sanahirviö ja itse asiassa UAS-työtehtävät muodostavat vain osan minun koko toiminnastani”, sanoi lentoluutnantti Biddington. [Linkki Wikipedia: Australian kuninkaalliset ilmavoimat (RAAF)] [Linkki Wikipedia: Flight lieutenant (lentoluutnantti)]

Kontakti

”Mutta se on tärkeä osa. Meillä on avoin mieli liittyen siihen asiaan, että onko tuolla vai eikö tuolla ole meihin kontaktia yrittävää väkeä. Ja jos on, niin meidän on oltava valmiita ja meidän täytyy käsitellä asiaa turvallisuusasiana, koska me emme tiedä mitä odottaa. Jopa ihmiskunta yrittää ottaa kontaktia keneen tahansa tai mihin ikinä, joka avaruudessa saattaa olla. 1970-luvun Mariner-projekti on hyvä esimerkki. [Linkki Wikipedia: Mariner-ohjelma] Tuo avaruusalus sisälsi laatan, johon oli kaiverrettu ihmishahmoja ja kansainvälisiä viestintäsymboleja – siinä toivossa, että jokin tuolla näkisi sen ja ymmärtäisi missä me olemme ja keitä me olemme. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (teidän täytyy ymmärtää missä te olette)] Jos me teemme tuota, niin hekin voisivat tehdä sitä.”

Helppo tyrmätä tutkalla… olemme luottavaisia, että…

Lentoluutnantti Biddington käsittelee keskimäärin kaksi tai kolme havaintoa viikossa, mutta viime viikko oli ennätys runsailla havainnoilla sekä Bendigosta että Melbournesta. Valtaosa havainnoista on helppo tyrmätä nopealla tarkistuksella Melbournen tutkasta ja ilmatieteen laitokselta”, sanoi lentoluutnantti Biddington. ”Melbournen havainnot ottivat hieman enemmän aikaa, mutta me olemme luottavaisia, että ne olivat planeettojen, tähtien ja sään yhdistelmän muodostamia.”

”Kuvan tanssahtelua” ja ”sateenkaariefekti”

”Merkittävä myötävaikuttaja oli tähti nimeltä Canopus, tähti, joka on niin kirkas, että valon intensiteetti voi aiheuttaa kuvan tanssahtelua ja sateenkaariefektin – aiheuttaen niin sanottuja välillisiä valoja. [Linkki Wikipedia: Canopus] Toisaalta Bendigon havainnot eivät ole niin helposti selitettävissä. Mutta minun raporttini tullaan julkaisemaan noin viikon kuluttua, jona aikana olen tutkinut jokaisen näkökulman ja vetänyt jonkinlaisen johtopäätöksen.”

Me odotamme ja toivomme…

Tähän mennessä RAAF-raporttia ei ole tullut ulos ilmoittamaan, että meillä on ollut jonkinlainen vierailu toiselta planeetalta. Mutta me odotamme ja toivomme, jopa lentoluutnantti Biddington: ”Minä en voisi olla koskaan niin ylimielinen, että olettaisin meidän planeettamme olevan ainoa koko maailmankaikkeudessa, jolla on elämää.” [Linkki Wikipedia: Maailmankaikkeus] [Linkki Wikipedia: Eksoplaneetta]

Tapaus Albert Lancashire, kohtaaminen ufon kyydissä, Englanti, syyskuu 1942

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (2:18 – 12:43). Tapaus on kerrottu videossa esitettyjen kirjallisten dokumenttien pohjalta. Kääntäjä on kääntänyt kerronnan sekaan katkelmia esitetyistä kirjallisista dokumenteista.  

Newbiggin-by-the-Sea, Englanti, 1942

Kertoja (Preston Dennet): Aloitetaan ensimmäisellä tapauksellamme, josta käytän nimitystä Albert Lancashiren kohtaaminen ufon kyydissä. Se tapahtui syyskuussa 1942 Englannissa paikassa nimeltä Newbiggin-by-the-Sea. [Linkki Wikipedia: Newbiggin-by-the- Sea (kunta ja kaupunki)] Tämä on ällistyttävä tapaus, koska siihen liittyy sotilasupseeri. Hän ei aluksi muistanut kohtaamistaan, se palasi unissa ja takautumina jonkin aikaa hänen kohtaamisensa jälkeen. Tämä tapaus tulee uraauurtavilta englantilaisilta tutkijoilta nimeltä Lionel Beer, Jenny Randles ja useilta muilta. Se oli useissa sanomalehdissä ja kirjoissa. [Linkki Wikipedia: Jenny Randles]

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”Oli syyskuu 1942 ja Albert Lancashire oli komennettu sota-ajan vartiokopille salaisella Cresswellin tutka-asemalla sen kaimapitäjässä Northumberlandin rannikolla.” [Linkki Wikipedia: Northumberland]

Salainen tutkatukikohta, toinen maailmansota

Kertoja: Oli kylmä ilta syyskuussa 1942. Tämä on muuten keskellä toista maailmansotaa. 27-vuotias armeijan vartiosotilas Albert Lancashire seisoskeli vartiokopissaan vartioiden salaista tutkatukikohtaa, joka sijaitsi Englannissa noin kahden mailin [3,2 km] päässä Newbiggin-by-the-Seasta. Tämä on Cresswelliin tutkapaikalla. Hän oli aseistettu ladatulla kiväärillä ja pistimellä, mutta hänelle oli annettu tarkat määräykset olla ampumatta mitään vihollislentokonetta, koska se paljastaisi salaisen tukikohdan olinpaikan.

”Jonkinlainen outo pyöreä alus”

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”Hän [Albert Lancashire] seisoskeli vartiossa kopissaan, kun hän tunsi äkkiä ”oudon mielijohteen”, joka käski hänen katsoa ylös taivaalle. Kun hän katsoi ylös pilviin, hän pystyi näkemään jonkin oudon leijailevan Pohjanmeren yllä.”

Kertoja: Yhtäkkiä tunnistamaton keltainen valo ilmestyi alas horisonttiin meren ylle vain noin 350 jalan [107 metrin] päähän. Hän astui kopistaan ulos ja piti katseensa siinä, kun tumma pilvi alkoi piilottaa sitä. Hetkeä myöhemmin ilmestyi se tai toinen valo, tällä kertaa se liikkui vielä lähempänä, joten hän ajatteli mielessään: ”Mitä saksalaiset ovat nyt keksineet?” Hän ei ajatellut ufoja, ufot olivat kauimmainen asia hänen mielessään, hän ei ollut kuullut niistä koskaan. Ufot olivat aihepiiri, joka ei ollut saapunut aivan vielä julkiseen tietoisuuteen. Kun se kapine lähestyi, hän näki, että se ei ollut vain valo, se oli jonkinlainen outo pyöreä alus. Valo tuli tuon aluksen reunuksesta.

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”´Outo mielijohde laittoi´ hänet menemään kopistaan ulos ´katsomaan taivaalle´. Tuo on toinen yleinen viite, että nämä kontaktit tapahtuvat muuntuneessa tajunnantilassa.” [Linkki Wikipedia: Muuntunut tajunnantila]

Valonsäde kasvoille

Kertoja: Hän oli huolissaan, että kuka ikinä tuota alusta lensikään, saattaisi nähdä hänet, joten hän astui takaisin vartiokoppiinsa. Alus liikkui sitten lähemmäs ja alemmas. Tämä on outoa, Albert tunsi nyt pakottavaa tarvetta astua ulos vartiokopistaan. Pian hän olikin astunut ulos. Tuo alus lähetti alas maaperälle noin 30 cm levyisen valonsäteen ja ennen kuin hän ehti reagoida, se pyyhkäisi ja osui hänen kasvoihinsa. Hän laittoi automaattisesti kätensä kohti kasvojaan suojellakseen itseään. Ja kuten hän itse sanoo: ”En muista laittaneeni kivääriäni alas, mutta minun on täytynyt tehdä niin, koska se oli ladattu ja siihen oli kiinnitetty pistin. En käyttänyt kivääriä, koska meillä ei ollut siihen lupaa. Laitoin vain käteni ylös.” Kun tuo valo osui häneen, Albert kertoi tunteneensa outoa leijumisen tunnetta ja sitten hän pyörtyi nopeasti.

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”Hän [Albert Lancashire] teki mielessään välittömästi hyppäyksen, että tuo on jokin hirvittävä uudentyyppinen saksalainen ase. Hän oli tekemässä juuri hälytyksen tästä ilmiöstä, kun keltainen valonsäde ammuttiin ulos tuosta pilvimäisestä esineestä. Hänet valtasi leijumisen tunne – ja sitten hänen seuraava tietoinen muistikuvansa oli se, kun hän oli takaisin vartiokopillaan, makasi maassa hämmentyneessä olotilassa.” 

Herääminen

Kertoja: Hän heräsi määrittelemättömän ajan jälkeen ja löysi itsensä makaamasta maasta usean jalan päässä siitä missä hän oli seisoskellut. Hän oli melko pökerryksissä ja sekava. Ja kuten Albert sanoo: ”Makasin siinä 5 – 10 minuuttia. En tiennyt mitä oli tapahtunut.” Hän ei ollut koskaan kuullut, ufoista, lentävistä lautasista tai kadonneesta ajasta, joten hänellä ei ollut todellakaan mitään keinoa tulkita sitä mitä hän oli juuri kokenut. Hänellä oli selkeä tunne, että tämä ei ollut luonnollista, tämä esine ei ollut tästä maailmasta. Jonkin aikaa jälkeenpäin hän mietiskeli, että olisiko tämä voinut olla jonkinlainen uskonnollinen kokemus. Hän sanoo, että jonkin aikaa tuon jälkeen hänelle kehittyi kieleen selittämätön ihottuma. Hän pohdiskeli myöhemmin oliko sillä jotain tekemistä tämän kohtaamisen kanssa.

Unet alkavat

Kertoja: Seuraavien muutamien vuosien aikana hänellä alkoi olla unia tästä tapauksesta. Yhdessä unessa hän löysi itsensä oudon aluksen sisältä katselemasta ulos suuresta ikkunasta alas merelle sillä aikaa kun valkoiseen univormuun pukeutunut mies informoi häntä, että hänen oli täytynyt kantaa hänet alukseen. Toisessa unessa hän muisti olevansa jälleen aluksella, jossa hän tapasi lyhyttä hametta yllään pitäneen punahiuksisen naisen, joka ojensi hänelle suojalasit. Nuo olivat vain unia, mutta hän yhdisti ne tuohon kokemukseensa.

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”Lokakuu 1967. Britannia oli keskellä ufohavaintoaaltoa. Vaikuttaa siltä, että kuka ikinä tai mikä ikinä olikaan Albertin vuoden 1942 ei-maallisen kokemuksen takana, päätti tehdä hänen luokseen vierailun osana tuota aaltoa. Albert työskenteli nyt Ashton-under-Lynessä rautateiden asemamiehenä ja hänen ohjauskeskuksellaan pörräsi taivaalla valkoisia valoja. Tämä vaikutti ainoastaan herättävän lisää sitä mikä ikinä oli ottamassa jalansijaa Albertin elämässä, hän näki poltergeist-aktiviteetin alkavan kotonaan. Hänellä alkoi olla outoja unia, joiden hän tajusi myöhemmin olevan todennäköisesti muistikuvia siitä mitä oli tapahtunut sen jälkeen kun keltainen säde oli osunut häneen hänen vuoden 1942 kohtaamisessaan.” [Linkki Wikipedia: Ashton-under-Lyne]   

Paranormaaleja kokemuksia 25 vuotta myöhemmin

Kertoja: Kului 25 vuotta. Tuolloin hän koki sarjan epätavallisia paranormaaleja kokemuksia, jotka laukaisivat jollakin tavalla hänen muistikuvansa siitä kuinka hänet oli otettu tuon aluksen kyytiin kaikki nuo vuodet aiemmin. Tämä alkoi vuonna 1967. Hän maksi sängyllä eräänä iltana, kun hän huomasi pikkuruisen valopisteen makuuhuoneensa oven päällä. Siitä tuli nopeasti kirkkaampi ja suurempi ja se sulautui kuvaksi miehen kasvoista ja päästä. Tuossa päässä oli mustat hiukset, korkeat poskipäät ja ohut parta. Kasvot olivat kallellaan ylöspäin ja liikkumattomat, vaikkakin silmät liikkuivat jatkuvasti puolelta toiselle. Muutaman minuutin kuluttua se katosi hiljalleen ja oli poissa.

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”Poltergeist-ilmiöt iskivät Albertin kotiin ja hänellä oli sarja unia tai näkyjä, jotka herättivät hänen muistinsa. Hän näki noissa näyissä itsensä vuoden 1942 kokemuksen aikana, heräämässä sohvalla tai sängyllä varustetussa oudossa huoneessa, jossa oli paikalla ulkonäöltään itämaiselta näyttänyt nainen. Siellä oli myös useita ´kääpiömiehiä´ ja ihmisen kokoinen olento valkoisessa asussa. Albert muisti nyt, että kirurgin maskia pitänyt entiteetti oli ´tutkinut´ hänet pöydällä, mutta suuri loppuosa kokemuksesta pysyi ´muistiaukoista´johtuen epäselvänä.”

Läsnäolo, kirkas valo

Kertoja: Hän piti tuota edellistä erittäin arvoituksellisena, mutta pian tuon jälkeen tapahtui jotain muuta. Hän oli työvuorossa työpaikallaan. Hän työskenteli nyt merkinantajana British Rail -rautatieyhtiölle. Hän oli illalla ratapihan ohjauskeskuksessaan, kun hän tunsi yhtäkkiä läsnäolon ja loistava valo ilmestyi yllättäen vain muutaman jalan päähän hänestä. [2 jalkaa = 61 cm] Hän sanoi sen olleen niin kirkas, että se satutti hänen silmiään sitä suoraan tuijottaessa. Mutta kun hän näki kuinka outo se oli, hän ei voinut kuin tuijottaa sitä. Sitten hän näki kuinka tuosta valosta sulautui ulos miehen pää ja hartiat, jonka hän sanoi näyttäneen kuin valkoisesta marmorista kaiverretulta patsaalta. Siinä ei ollut muita todellisia yksityiskohtia kuin musta viiva päälaen poikki. Tuo kuva häipyi nopeasti takaisin valoon ja muutamaa minuuttia myöhemmin itse valo häipyi pois.

Kupolin muotoinen alus

Kertoja: Tuo oli outoa ja tapahtumat kehittyivät yhä, koska tuossa samassa kuussa uudelleen, kun hän oli jälleen töissä ohjauskeskuksessa, hän näki tumman värisen esineen, jossa pienet punaiset valot välkähtivät päälle ja pois päältä. Se leijui taivaalla noin 300 jalan [91 metrin] päässä. Se laskeutui hitaasti noin silmien korkeudelle, jossa vaiheessa hän vilkutti sille kädellään ja esine pysähtyi nopeasti. Punaiset valot sammuivat ja Albert näki nyt, että se oli itse asiassa kupolin muotoinen alus. ”Se singahti välittömästi pois hirvittävällä nopeudella”, hän sanoi.

Muutamaa päivää myöhemmin…

Kertoja: Ja vain muutamaa päivää myöhemmin tapahtui jotain muuta. Hän oli jälleen töissä ohjauskeskuksessa, kun hän huomasi yhden seinän osan hehkuvan ohimennen selittämätöntä vihreää valoa. Kaikkia näitä outoja asioita oli siis meneillään. Vuotta myöhemmin oli toinen ilmeinen ufohavainto. Hän oli joulukuussa 1968 jälleen ohjauskopissaan, kun seuraavan ohjauskopin mies soitti hänelle varoittaakseen kirkkaan hehkuvan esineen läsnäolosta, se leijui tuolla alueella olevan suuren tehdasrakennuksen savupiipun lähellä. He molemmat näkivät sen. Tämä esine kierteli savupiipun ympärillä. He molemmat katselivat sitä muutaman minuutin, kunnes se liikkui hitaasti pois siksak-liikkeellä ja syöksyi pois supersuurella nopeudella suoraa linjaa pitkin.

ESP alkaa, muistinmenetyksen seinät murtuvat

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”Jenny Randlesin mukaan, joka puhui todistajan kanssa, ´ilmiselvää ajan katoamista ei ollut´. Muutamien seuraavien vuosikymmenien aikana Albert alkoi saada psyykkisiä / paranormaaleja / yliluonnollisia kykyjä. Hän tuli tietoiseksi yliaistillisesta havaitsemisesta [ESP] ja näki joitakin epämääräisiä ilmestyksiä. Yrittäessään järkeistää mitä hänelle oli vuonna 1942 tapahtunut, hän antoi lopulta tuolle merkilliselle tapahtumalle uskonnollisia sivumerkityksiä.” [Linkki Wikipedia: Ilmestys]

Kertoja: Samaan aikaan kun kaikkea tuota oli meneillään, Albertilla alkoi olla joitakin ESP-kohtauksia. Jollakin tavalla nuo merkilliset tapahtumat mursivat muistinmenetyksen seinät, jotka ympäröivät hänen kadonneen ajan kohtaamisistaan 25 vuotta aiemmin vuonna 1942.

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”Kuten monet todistajat, Albert varttui psyykkisten / paranormaalien / yliluonnollisten kokemusten (ilmestysten ja ESP:n) kautta. Hän kertoi tarinansa ystävilleen siinä muodossa kuin se on tässä juuri kuvailtu. Hän oli jo liittänyt tähän mennessä mukaan mystisen jumalallisen sivumerkityksen. Sitten lokakuussa 1967 Britanniassa koettiin  ufohavaintojen aalto…” [Linkki Wikipedia: Jumala]

Albert muisti nyt, että…

Kertoja: Albert muisti nyt, että kun tuo esine oli lähestynyt hänen vartiokoppiaan kaikki nuo vuodet aiemmin ja hänellä oli ollut pakottava tunne astua ulos ja tuo valonsäde osui häneen ja hän tunsi sen leijuvan tunteen, niin hän ei ollut tosiasiassa pyörtynyt. Hän muisti sen sijaan, että tuo valonsäde oli vetänyt hänet ylös ilmaan. Hän sanoi, että se tuntui, lainaus ”kuin olisi kävellyt sädettä pitkin”. Yhtäkkiä hänestä ottivat kiinni ne joita hän kuvaili kääpiön kokoisiksi miehiksi. Hän sanoi, että he pitävät yllään valkoisia asuja ja he kantoivat hänet tuon aluksen kyytiin. Sisällä hän tapasi tummahiuksisen miehen, joka vaikutti pitävän jonkinlaisia tummia suojalaseja. Albert laitettiin makaamaan pöydälle tai sohvalle. Hän näki ylös katsoessaan sinisen kupumaisen katon.

Fyysinen tutkimus

Kertoja: Hän näki vieressään toisen pöydän, toisen tutkimuspöydän, jolla maksi aasialaiselta näyttävä nainen. Hän näki tuon pöydän ylle nojautuneen miehen pitävän yllään sitä mikä näytti hänen mielestään lääkärin ihonmyötäiseltä päähineeltä. Myös hän piti suojalaseja. Tämä mies kääntyi ja hymyili hänelle tervetulleeksi toivottavalla tavalla. Albertilla on epätäsmällisiä muistikuvia, että hänelle itselleenkin annettiin suojalasit laitettavaksi silmilleen ja hänet tutki fyysisesti henkilö, joka piti jonkinlaista leikkausmaskia. Tuossa vaiheessa hänen muistikuvansa himmenevät ja hän muistaa vain heränneensä maasta koppinsa vierestä.

Unia, muistikuvia

Kertoja: Hänellä oli tunne, että ufon matkustajat olivat rohkaisseet häntä ajattelemaan tätä kokemusta unena tai poistivat jollakin tavalla muistikuvat hänen tietoisesta mielestään. Mutta kun hän muisti tuon kaiken, hän ihmetteli liittyikö hänen pitkäaikainen kielen ihottumansa jollakin tavalla tähän kokemukseen.

Tieto ufotutkijoille vasta yli 70-vuotiaana

Kertoja: Hän odotti vuosia. Hän odotti yli 70-vuotiaaksi asti ennen kuin hän ilmoitti tästä kokemuksestaan ufotutkijoille. Hän teki niin kuultuaan Betty ja Barney Hillin tapauksesta ja ufoista. Hänen tapaukseensa viitataan usein Englannin ensimmäisenä kyydissä tapahtuneena ufokohtaamisena. [Linkki Wikipedia: Barney and Betty Hill incident (”Barney ja Betty Hillin tapaus”)]

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”Lancashire väitti, että kun hän seisoskeli tutka-asemalla vartiossa, hän näki mereltä lähestyvän pilven verhoaman valon. Kun esine laskeutui alemmaksi, säde veti hänet ylös sen luo. Sitten kääpiön kokoiset miehet tarrasivat häneen ja kantoivat hänet alukseen, jossa hän näki normaalin ihmisen pituisia muita henkilöitä, mukaan lukien ilmeisesti kapteenin, jolla oli tummat hiukset ja suojalasit.”

Brittiläiset ufologit

Lainaus kirjallisesta dokumentista: ”Lancashire otti yhteyttä brittiläisiin ufologeihin, jotka haastattelivat häntä myöhemmin ja päättelivät hänen olevan rehellinen ja täysijärkinen.”

Käännöskatkelmia esitetyistä tapausta tutkineiden ufotutkijoiden kirjallisista dokumenteista:

Lionel Beer

Kommentti, tutkija Lionel Beer: Herra Lancashiren kontaktikokemuksesta on huomattava, että hänen tapahtumiin liittyvät muistikuvansa sen välillä mitä tapahtui, kun hän lähestyi valonlähdettä ja löysi itsensä takaisin vartiokopiltaan, olivat lähes täysin tyhjää vuosia jälkeenpäin. Hän uskoo, että oli tahallinen yritys poistaa nämä tapahtumat hänen mielestään, mutta tämä ei kestänyt, muistikuvat palautuivat vähitellen. Hänen muistinsa kuitenkin laukesi vasta kun tapauksia sattui monia vuosia myöhemmin.

Eric Richards

Kommentti, tutkija Eric Richards: Minun mielipiteeni herra Lancashirestä on, että hän ei ole missään tapauksessa omituinen tyyppi, hän on täysin rehellinen ja uskoo selvästi kaikkeen mitä hän on minulle kertonut. Hän itse on täysin varma, että heillä oli hänet siinä ufossa vuonna 1942 ja he tekivät hänelle jotain. Sanoisin hänen olevan keskimääräistä älykkäämpi. Minun mielipiteeni on, että hänellä on ollut aitoja kokemuksia.

Sean Ainscough

Kommentti, tutkija Sean Ainscough: Kiinnitin huomiota FSR-lehden sivuun 32 vuoden 1969 numerossa syyskuu / lokakuu: ”Gordon Greighton, pienikokoisten marsilaisten suorittama fyysinen tutkimus”. Useat näkökohdat tuossa ovat identtisiä herra Lancashiren kokemuksestaan antaman selonteon kanssa:

1. Aluksi valonsäteestä sokaistuminen kontaktin hetkellä. 
2. Mittasuhteiltaan identtiset oliot tekivät hänet voimattomaksi ja kuljettivat hänet koneeseen.
3. Lancashiren näkemys, että jotain laitettiin hänen suuhunsa, kuten brasilialaisessa kontaktitapauksessakin. Herra Lancashire näytti Eric Richardsille ja minulle kielessään olevaa arpea, jonka hän on vakuuttunut olevan tulosta hänen tutkimuksestaan.
4. Lopuksi ja kaikkein tärkeimpänä, molemmissa tapauksissa kohteeseen käytettiin vaikutetta varmistamaan, että koko kokemus vaikuttaisi jälkeenpäin olleen ”kuin unta”.

Esitetyn kirjallisen tutkimusdokumentin käännös

42-01, loppukesä 1942, yö, lähellä Newbiggin-by-the-Seata, Englanti, tyyppi A

Albert Lancashire oli vartiovuorossa tutkapaikalla kahden mailin [3,2 ckm] päässä Newbiggin-by-the-Seasta, kun tumman pilven ympäröimä valo loisti 100 jaardin [91 metrin] päästä meren yltä. Kun hän meni vartiokopista ulos, toinen valo loisti vain yhden jaardin [91 cm] päässä hänen edessään ja hieman hänen päänsä yläpuolelta. Säde veti hänet ylös avaruusalukseen. Kääpiön kokoiset miehet tarttuivat häneen, muut miehistön jäsenet olivat normaaleita pituudeltaan ja ulkonäöltään. Hänet asetettiin makuulle ja lääkärintarkastuksen kohteeksi, jonka suoritti mies, joka piti yllään patalakkia ja suojalaseja. [Linkki Wikipedia: Kalotti (eli patalakki)] Hän muisti tämän vasta 25 vuotta myöhemmin, kun hänellä oli joitakin muita merkillisiä kokemuksia.

Tutkijat: Eric Richards ja Sean Ainscough, lähde: Cosmos, I#9, p. 2

Ufologi Nicholas ”Nick” Redfern: Tutkateknikko-isän ufojutut, NATO-harjoitus Mainbrace, 1952

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI (7:45 – 9:21).

NATO-operaatio, harjoitus Mainbrace, kolme UFO-kohtaamistapausta

Nick Redfern: [Linkki Wikipedia: Nick Redfern] Minä kiinnostuin, koska isäni oli Britannian kuninkaallisissa ilmavoimissa ja hän oli tutkamekaanikko. Hän oli osallisena kolmessa UFO-kohtaamistapauksessa syyskuussa 1952. Mielenkiintoista kyllä, tuo oli NATO-operaation nimeltä harjoitus Mainbrace korkeudella. Kyseessä oli pohjimmiltaan voiman osoitus venäläisille, tiedettähän, jos yritätte jotain, niin meillä on kaikki tämä, jolla ampua teitä takaisin. Se oli siis tavallaan kuin harhautustyyppistä peliä. [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat] [Linkki Wikipedia: NATO]

”UFO-aktiviteettia”, ”lentäviä lautasia”, ”kirkkaita valoja”

Nick Redfern: Operaatiossa ulkona mukana ollut henkilöstö ilmoitti UFO-aktiviteetista kolmena yönä, joten lähetettiin lentokoneita, hävittäjälentokoneita. Jotkut lentäjistä ilmoittivat nähneensä tyyliin klassisia 1950-luvun aikakauden ”päivä, jona Maa pysähtyi” -tyyppisiä lentäviä lautasia. Toiset näkivät taivaalla niitä kirkkaita valoja, säihkyvän kirkkaita valoja. Tuota jatkui kolme yötä. Kaikille sanottiin, että ”te ette puhu tuosta”. [Linkki Wikipedia: Uhkavaatimus Maalle (The Day The Earth Stood Still), elokuva]

Asevoimien kouluttama tutkateknikko

Nick Redfern: Minun isäni ei kertonut kenellekään ennen kuin minä olin noin 11 – 13 vuotias, jotain sellaista. Hän sai minut kiinnostumaan, ei siksi että hän oli oma isäni, vaan koska hän oli myös asevoimien kouluttama tutkamekaanikko. Kun hän kertoi tuon minulle, niin se todella kiinnitti huomioni. Aloin lukea kirjoja sellaisilta ihmisiltä kuin Brad Steiger, John Keel, tiedäthän. En minä juoksennellut ympäriinsä kuten jokin 11-vuotias varhaiskypsä penska, joka yrittää ratkaista UFO-mysteerin, mutta minulla oli syvällinen kiinnostus. [Linkki Wikipedia: Brad Steiger] [Linkki Wikipedia: John Keel]

Lennonjohtaja Paul Kelly: Lentokapteeni Ray Bowyer ja Aurignyn lento 544 (2007)

Linkki käännettyn haastatteluun: LINKKI (0:08 – 1:42). Käännökseen on poimittu pääasiassa vain lennonjohtajan lausunnot.

Lento Southamptonista Alderneyhin

Tekstimuodossa näytetty tieto: Southamptonin lentoasema, 23.4.2007, klo 14:45, lento Southamptonista Alderneyhin [Linkki Wikipedia: Southamptonin lentoasema]

Selostaja: Lentokapteeni Ray Bowyer oli lentämässä Aurigny Air Services -siviililentoyhtiölle rutiininomaista matkustajalentoa huhtikuun 23. päivänä vuonna 2007, kun hän ja hänen matkustajansa saivat asteittain selkeneviä näkymiä kahdesta ufosta. [Linkki Wikipedia: Aurigny] 

Jerseyn lennonjohtaja Paul Kelly

Selostaja: Silloin Jerseyn lennonjohtaja Paul Kelly näki jotain omassa tutkassaan.

Paul Kelly: Ainoa minulla tutkassa ollut viite oli tämä yksi ja ainoa peruskontakti, joka vaikutti olevan sillä alueella, jota Ray kuvaili. 

Selostaja: Kun Bowyer laskeutui, lennonjohtaja Paul Kelly näki esineen yhä ajoittain tutkassaan. Hän otti yhteyttä muihin lentokoneisiin alueella, jotta ne katsoisivat. Toinenkin lentäjä oli nähnyt jotain.

Toinen lentäjä vahvistaa havainnon

Paul Kelly: Hän pystyi näkemään koillisessa Alderneyn suunnassa esineen, joka sopi Rayn antamaan kuvaukseen. Kun kuulin toisen lentäjän ilmeisesti vahvistavan havainnon vastakkaisesta suunnasta, niin silloin siitä tuli todellakin melko outoa. Se todellakin vahvisti sen mitä Ray kuvaili mitä tulee mittasuhteisiin. Hän kuvaili yhdessä vaiheessa, että esine on mahdollisesti Boeing 737:n kokonainen. [Linkki Wikipedia: Boeing 737]

Ilmavoimien lennonjohtajat Mike Barker ja Jim Carrey: Tutkahavainnot, Rendleshamin metsän ufotapaus, 1980

Linkit käännettyihin haastatteluihin: LINKKI 1, LINKKI 2. Käännös on tiivistelmä.

Rendleshamin metsän ufotapaus

Selostaja: Rendleshamin metsän tapaus oli sarja ilmoitettuja havaintoja selittämättömistä valoista lähellä Rendleshamin metsää Englannissa. Tapahtumat sattuivat aivan RAF Woodbriden ulkopuolella, jota käytti siihen aikaan Yhdysvaltain ilmavoimat. Tapahtuma on kaikkein kuuluisin Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtunut ufotapaus. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat] [Linkki Wikipedia: Yhdistyneen kuningaskunnat ilmavoimat]

Ilmavoimien lennonjohtajat Mike Barker ja Jim Carrey

Selostaja: [Linkki Wikipedia: Robert Hastings] Robert Hastings paikansi ja haastatteli vuonna 2007 kahta eläkkeelle jäänyttä ilmavoimien lennonjohtajaa, jotka olivat olleet palveluksessa Bentwatersin tornissa tuolla viikolla. Mike Barker ja Jim Carrey jakavat ensimmäistä kertaa, että he olivat tosiasiassa seuranneet oikeaa ufoa tutkalla sinä yönä, kun eversti Halt oli metsissä. [Linkki Wikipedia: Charles I. Halt]  

Lennonjohtaja Mike Barker

Mike Barker: Minä vain istuskelin siellä ja satuin näkemään pisteen tulevan [tutka]skooppiin. Se meni siten, että aluksi oli yksi piste, sitten toinen piste, toinen piste ja se oli mennyt. Näkyvyysalue oli halkaisijaltaan 120 mailia [193 km]. Oli kerrassaan ilmiömäistä nähdä sen menevän niin nopeasti. Yhtäkkiä se tuli takaisin yli taas, se meni yksi, kaksi, ja sitten se teki välittömän suorakulmaisen käännöksen oikealle ja tuli suoraan kohti tukikohtaa, tiedäthän, Minä sanoin ainoastaan: ”Tuo ei voi olla yksi omistamme.” Mikään suihkulentokone ei voi tehdä siinä nopeudessa välitöntä suorakulmaista käännöstä oikealle, kerrassaan täysin ilmiömäistä.

Lennonjohtaja Jim Carrey

Jim Carrey: Se ei ollut samanlainen kuin mikään tutkakohde minkä olin koskaan nähnyt. Kun [tutkan] pyyhkäisy osuisi kohteeseen, niin sinulla olisi, sen koko takaosa olisi tyyliin aukoton linja. Se matkasi äärimmäisen suurella nopeudella, se meni lennonjohtotornin yli ja sitten se pysähtyi. En ole nähnyt koskaan elämässäni mitään sellaista liikuteltavuutta kuin mitä tämän esineen kohdalla tapahtui. Se oli väriltään oranssimainen, mieleeni pompahti tuolloin, että joku lentää tuolla koripallolla. Sen keskikohdan ympäri oli valoja, mutta ne eivät olleet tyyliin huomiovaloja tai navigointivaloja. Ne olivat enemmänkin kuin hytin ikkunoita, tuolloin näkisit sisältä ulospäin tulevan valon. Ne eivät olleet vilkkuvaloja tai jotain. Se oli hetken poikkisuuntaisesti, käänsi kulkusuuntansa päinvastaiseksi ja meni takaisin pois suurella nopeudella.

Hävittäjälentäjä Chris Lehto, kommentit

Chris Lehto: Minä en tiennyt, että tuolla tapaukselle oli itseasiassa kaksi todistajaa. Yksi todistajista tosiasiassa näki esineen silloin kun se pysähtyi, hän näki sen visuaalisesti ja tutkassa, joten tuo oli ällistyttävä selonteko vuodelta 2007. Kiitos paljon Robert Hastingsille. Robert Hastings on merkittävä hahmo ufotutkimuksessa, hänet tunnetaan erityisesti työstään ufohavaintojen parista ydinaselaitosten läheltä. Minä en tiennyt, että hänen mielenkiintonsa ufoihin sytytti tosiasiassa nuoressa iässä hänen isänsä työpaikka ilmavoimissa ja tutkaoperaattorina. Tuo saattoi hänet alttiiksi raporteille tunnistamattomista ilmassa olevista ilmiöistä [UAP]. Näimme tuossa kahden tutkaoperaattorin haastattelut. Hämmästyttävä selonteko.

Mach-luvuksi tulisi 48…

Chris Lehto: Tämä tässä [tutkasäteen kiila] pyörii ympäri. Tutka pyörii ympäri. He skannasivat mekaanisesti. Kierros kestää tavallisesti 5 – 10 sekuntia. He sanoivat, että heillä oli yksi piste täällä [tutkanäytön vasemmassa laidassa] ja sitten… Ennen kuin tutka ehti pyörähtää edes uudelleen ympäri, niin he näkivät toisen pisteen toisella puolella tutkaa. Jos poikkileikkaus on 120 mailia [193 km], niin tämä matka voisi olla tyyliin 80 mailia [129 km] alle 10 sekunnissa, sanotaan niin. Minä en tiedä mikä tutkan tosiasiallinen nopeus oli vuonna 1980, mutta sanotaan sen ajan olleen 10 sekuntia. Silloin se meni 80 mailia [129 km] 10 sekunnissa. Siitä tulee Mach-luvuksi 48. [Linkki Wikipedia: Mach-luku]

90-asteen käännös, hullu nopeus, pysähtyminen

Chris Lehto: He sanoivat, että se teki 90-asteen suunnanmuutoksen. On mielenkiintoista, että hän näki sen tutkassa, mutta jopa vielä mielenkiintoisempaa on, että hän näki sen omin silmin. Hän sanoo sen esineen lentäneen hullulla nopeudella ja sitten pysähtyneen. Sitten hän antaa siitä visuaalisen esitysmuodon, joka on erilainen kuin muut kuulemamme. Charles Halt sanoi sitä jalkapallon kokoiseksi esineeksi, punaiseksi, tai sitten taivaalla oli kirkkaita valkoisia valoja. Mutta tämä on punainen ”koripallo”, jossa on sisältä tulevia valoja, jotka näyttivät enemmänkin hytin ikkunoilta, kuten hän sanoi. Suora visuaalinen kuvaus ilmavoimien liikennevalvojalta, hämmästyttävää. 

”Nuo esineet skannasivat ilmeisesti ydinaseita”

Selostaja: Lisäksi, kun huomioidaan dramaattinen tapahtuma ydinaseiden varastointialueella, kun yksi noista ufoista suuntasi raportoidusti lasermaisia säteitä alas laitokseen, niin tulee selväksi, että tällä tapauksella oli kytkös ydinaseisiin. [Linkki: Ufot ja ydinaseet (1)]

Chris Lehto: Tuossa mentiin edelliseen videooni, että kyllä, heillä oli siellä ydinaseita. Tuokin on todistajalta, joka tuli äskettäin esiin, siis että ne ampuivat alas valonsäteitä ydinaseiden varastointialueelle. Tästä hämmästyttävästä tapauksesta tulee esiin vain lisää tietoa. Tässä oli kyseessä Yhdysvaltain ilmavoimat, tästä pitäisi olla jälki joissakin meidän tallenteissamme. Tämä olisi pitänyt tutkia. Tukikohdan apulaiskomentaja sanoo pohjimmiltaan, että hän näki nämä hämmästyttävät tapahtumat. Nuo esineet skannasivat ilmeisesti ydinaseita. Ja sitten on tutkadataa. Tuo tutkadata olisi pitänyt säästää. Aina kun on lento-onnettomuus tai jopa mahdollinen läheltä piti -tilanne ilmassa, niin data tosiasiassa säästetään. Kiitokset katselusta.

RAF lentosotamies Gary Baker: RAF Neatisheadin tutkat ja Rendleshamin metsän ufotapaus, 1980

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, Rendlesham-osuus on käännetty alkuun.

Rendleshamin metsä, Suffolk, Englanti, joulukuu 1980

Selostaja: Rendleshamin metsässä ja sen ympärillä Suffolkissa Englannissa nähtiin joulukuussa 1980 ufoja ainakin kolmena peräkkäisenä yönä. Yhdysvaltain henkilöstö viereisistä tukikohdista, RAF Woodbridgestä ja RAF Bentwatersista, olivat monien näiden tapahtumien todistajien joukossa. [Linkki Wikipedia: RAF Woodbridge] [Linkki Wikipedia: RAF Bentwaters] [Linkki Wikipedia: Suffolk]

RAF lentosotamies Gary Baker ja RAF Neatishead

Selostaja: Noin 20 vuotta tapahtuman jälkeen julkistetuissa virallisissa asiakirjoissa Rendleshamin metsän tapausta tuohon aikaan hoitaneet puolustusministeriön viranomaiset vakuuttivat, että vieressä olevilla RAF:n tutka-asemilla ei nähty mitään harmillista. Yhdellä noista tutka-asemista, RAF Neatisheadissa, tutkalaitteiston väitettiin olleen kytketty oikeasti pois päältä tapauksen aikana. Tuon väitteen haastoi kuitenkin äskettäin uusi ja odottamaton tietolähde. Entinen RAF Neatisheadissa joulukuussa 1980 palvellut RAF:n lentosotamies Gary Baker toimittaa raskauttavan lausuntonsa MoD:n virallisesta tapahtumien versiosta ensimmäistä kertaa kameralle.  

Ufon laskeutumistapaus RAF Woodbridgessä / RAF Bentwatersissa

Gary Baker: Mitä tulee Rendleshamin tapaukseen, niin olen ollut siitä itsestään selvästi tietoinen monia vuosia lukemalla siitä. Se on kiinnostanut minua tuona aikana, mutta minusta tuntui, että minulla ei ollut henkilökohtaisesti mitään lisättävää ufon laskeutumistapaukseen RAF Woodbridgessä / RAF Bentwatersissa. Mutta minulla oli informaatiota tai tietoa joistakin tapahtumista ilmavoimien ajoiltani. Minun oli vaikea sanoa, olivatko ne kytköksissä. Tai  jos minulla oli jotain sanottavaa, niin se oli minun mielestäni tuohon aikaan niin vähäisellä tärkeyden tasolla, että minä vain seurasin juttua kuten kaikki muutkin.

Puolustusministeriö ja Rendleshamin metsän ufotapaus

Gary Baker: Luin elokuun lopussa UFO Magazinesta Georgina Brunin kirjoittaman artikkelin, jossa sanottiin, että MoD oli julkistanut informaatiota koskien Rendleshamin metsän ufotapausta. Siinä mainittiin RAF Neatishead, RAF Watton ja tutka-asema ja tosiasia, että tutkakamera oli kytkettynä RAF Neatisheadissa pois päältä, ja sattumalta itäisen RAF Wattonin tutkanauhat oli prosessoitu erittäin heikoin kelpaamattomin tuloksin. Minä pidän tuota täysin mahdottomana hyväksyä, kun pidetään mielessä, että tämä tapahtui aikana, jolloin kulisseissa oli kylmä sota. Meidän maamme ja NATOn ilmapuolustus oli erittäin, erittäin, tärkeää. UFO-aalto, ja MoD oli tullut viemään tutkanauhat. [Linkki Wikipedia: Kylmä sota] [Linkki Wikipedia: RAF Watton] [Linkki Wikipedia: Giorgina Bruni]

Jouluna 21 vuotta sitten…

Haastattelija: Kvalifioidaan tuo uudelleen. Vaikka et voi olla varma tosiasiallisesta päivämäärästä, niin tiedät kyseessä olevan joulu?

Gary Baker: Kyllä. Tämä oli 21 vuotta sitten. [Haastattelu tehty 2001.] Se ei ollut tärkeä juttu. En ehkä eroa kenestäkään muusta yhteiskunnassa, että muistaisin suunnilleen 20 vuoden takaisia päivämääriä, se on erittäin vaikea asia tehtäväksi, kun pidetään mielessä, että näiden niin sanottujen Bentwatersissa ja Woodbridgessä tapahtuneiden tapahtumien tarkoilla päivämäärillä tai päivämäärällä ei ollut siihen aikaan minulle mitään merkitystä.

Tutkafilmi

Gary Baker: On käsittämätöntä, että RAF:lla ei olisi ollut tutkakamerat toiminnassa ainakin yhdessä tutkistaan, ehkä ei Neatisheadissa, mutta toisessa laitoksessa. Siellä olisi aivan varmasti tutkafilmi tuosta tapauksesta tuohon aikaan.

Haastattelija: Kuka tästä puhui, aliupseerit (NCO) vai vain tavallinen lentomiehistö? Kuinka esimerkiksi alkoi tämä huhu, väite, tutkanauhojen viemisestä?

Gary Baker: En ole varma mistä se tuli.

”Hei, oletko kuullut, että… ufoaalto…”

Haastattelija: Puhuttiinko siitä, kun menit operaatiohuoneeseen vai kanttiinin pöydässä?

Gary Baker: Se olisi ollut yhdistelmä kaikkea tuota. Pitäkää mielessä, että siellä Neatisheadissa olisi ollut joukkueen tärkeistä työtehtävistä tuohon aikaan joulutauko, mutta valvontajärjestelmä olisi toiminut. Valtaosa joukkueiden henkilöstöstä olisi palannut Neatisheadiin joulutaukoajanjakson jälkeen. Olisi ollut samaa puhetta kuin millä tahansa elämän alueella. Oliko mukava joulu? Ja kaikkea muuta tuollaista, mutta tuon sisällä puhuttiin huhuista. Minun lempinimeni ilmavoimissa oli jostakin syystä Swill Baker. Siis se olisi mennyt, että ”hei, Swill, oletko kuullut, että on ollut suuri ufoaalto? MoD on ollut täällä ja vienyt tutkakuvat”. Tuo olisi voinut tapahtua tee-tauolla miehistön huoneessa tai hiljaisella hetkellä operaatiohuoneessa tai bussissa matkalla töihin.

”Siitä puhuvia ihmisiä oli siellä paljon”

Haastattelija: Tässä puhutaan lähes 21 vuoden takaisista tapahtumista. Sinä pystyt istumaan siinä nyt ja katsomaan tähän kameraan ja sanomaan ihmisille, että tuo on täsmälleen se mitä tuohon aikaan sanottiin?

Gary Baker: Kyllä, eikä kyseessä ollut vain yksi tai kaksi ihmistä, siitä puhuvia ihmisiä oli siellä paljon. Olin äskettäin yhteydessä vanhaan kollegaani, joka palveli joukkueessa kanssani tuona aikakautena. En ollut puhunut hänen kanssaan 15 vuoteen. Hän muisti täsmälleen samat huhut. Ja kun keskustelin siitä hänen kanssaan, niin en tehnyt tuolloin mitään kytköksiä Rendleshamin metsän juttuun, minä kysyin vain, että oliko hänellä mitään muistikuvia ufoaallosta ja MoD:n tulosta. Hän sanoi, että hänellä oli tuollainen muistikuva samalla tarkkuuden tasolla kuin itsellänikin. Ei kiinnitettynä tiettyyn kellonaikaan, päivämäärään tai henkilöön, jne., vaan muistikuva ajanjaksosta, se oli tuo ajanjakso. Tavalliselle kadunhenkilölle ufojen näkeminen ei ole jokapäiväinen tapahtuma, ei ainakaan minulle. Sama tutkakuvien kanssa, niitä ei ilmaannu kaikkialta, ja kun niin käy, niin siitä puhutaan.

Virallisen salausasetuksen henki

Gary Baker: Minä uskon säilyttäneeni ja ylläpitäneeni virallisen salausasetuksen henkeä. Olen päättänyt sanoa sen minkä nyt sanon, sen voimalla, että MoD julkaisee tietoa. Jos he valitsevat julkistaa tietoa, jota minä pidän vääränä tietona, niin minusta tuntuu, että minun velvollisuuteni on tarjota vaihtoehtoinen näkemys tavallisen palvelusväen jäsenen näkökulmasta, siis sille valtaapitävälle, joka olisi osallinen ilmapuolustusnäkökohtiin.

MoD sanoo…

Gary Baker: Se, että MoD sanoo, että ufoilla ei ole puolustuksellista näkökohtaa, on aivan täysin järjetön, koska jos jokin laskeutuu lentotukikohdan viereen, oli se sitten RAF:n tai USAF:n ja tuossa tukikohdassa on ydinaseita, niin anteeksi, tuo on erittäin, erittäin, vakavaa ja sillä on puolustuksellista merkittävyyttä. Haluan sanoa, että miten ikinä pieni minun osani tässä olikaan, niin MoD on todennäköisesti ja melkein varmasti totuudessa säästeliäs tai pahimmillaan valehtelee täysin häpeilemättömästi ja ilmiselvästi, ja pitää informaatiota omana tietonaan tästä asiasta. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että tapahtumasta on tutkakuvia ja mahdollisesti myös muistakin tapauksista minun tietämykseni ulkopuolella.

Tutka-asema RAF Neatishead

Gary Baker: Neatishead on tutka-asema, se oli jaettu toiminnallisten tarkoitusperien vuoksi kahteen joukkueeseen. Se on pieni RAF-asema muihin verrattuna, erittäin pieni paikka. Sen pääasiallinen rooli on tutka-asema, sillä ei ole muuta tarkoitusta. Tukikohdassa ei asu tosiasiassa RAF:n henkilöstöä, he asuvat muualla ympäröivällä alueella. Koko Neatisheadin toiminta suuntautuu kohti Yhdistyneen kuningaskunnan eteläosan ilmatilan loukkaamattomuutta, ilmapuolustuslentokoneiden valvontaan ja niiden rooliin torjuntahävittäjinä. Torjuttavina olisivat vihamieliset lentokoneet tai tuntemattomien lentokoneiden tunnistaminen. Tuo rooli ei ollut jokapäiväinen rooli. Jokapäiväinen rooli oli ylläpitää rutiininomaisesti ilmatilan loukkaamattomuutta tunnistamalla kaikki taivaalla lentävät lentokoneet ja varmistamalla, että ne lentävät pisteestä A pisteeseen B sitä reittiä pitkin mitä niiden oli suunniteltu lentävän. Työn painopiste oli tuo.

24 tuntia

Gary Baker: Minä olin joukkueen kaksi jäsen, Y-vartio. Joukkue oli jaettu kahteen vartioon. Vartioita käytettiin ylläpitämään sitä, että henkilöstöä on saatavilla 24-tuntia käsittelemään tutkakuvaa. Kutakin joukkuetta komensi joukkuejohtaja. Minun joukkueeni johtaja oli joukkuejohtaja nimeltään Mike Shields, jota monet muut RAF-upseerit avustivat, nuoremmat upseerisotilasarvoista, kuten ilmailu-upseerit, lentoupseerit, lentoluutnantit, joiden työ ilmapuolustusjohtajina oli valvoa ilmapuolustuslentokoneita torjuntatehtävissä ja tunnistaa tuntemattomia lentokoneita. Nopeasti reagoivia ilmahälytyslentokoneita lähetettiin vastatoimena uhkiin tai oletettuihin uhkiin.

RAF Neatishead ja NATO

Gary Baker: Neatishead oli RAF-asema, mutta se oli RAF:n osana osa NATOa. Meillä oli Neatisheadissa lukuisia Amerikan ilmavoimien upseereita vaihtoasemapaikoilla. Minun Y-vartioni komentaja oli itse asiassa kapteeni Bud Heran, Amerikan ilmavoimien upseeri. Minä olin lentosotamies, Y-vartion vanhempi lentosotamies.  

Gary Baker: Yhdistyneen kuningaskunnan ilmapuolustusympäristön ylläpitotyön yhtenäisyydelle, turvallisuudelle, on aivan täysin oleellista, että tutkakattavuutta pidetään yllä, koska muutoin tutkakattavuudessa tulee olemaan reikiä arkaluonteiseen aikaan idän ja lännen välillä. On aivan täysin välttämätöntä, että tuota turvallisuutta pidetään yllä. RAF Neatisheadin tutka oli itse asiassa kaksi tutkaa, joista molemmat olivat ensisijaisia pääilmapuolustustutkia. Ne työskentelivät yhdessä yötä päivää. Millä tahansa ajanhetkellä pystyi vaihtamaan tutkaputkella yhdestä tutkasta toiseen, näytöllä edessäsi, joita oli operaatiohuoneessa monia. Monia näyttöjä, kaikki olivat osallisia erilaisten tiettyjen työtehtävien tekemiseen tuon ilmapuolustusturvallisuuden ylläpitämisessä. Minä tiedän itse asiassa tosiasiana, että nuo tutkat…

AMES Type 84, AMES Type 85, Decca HF200

Haastattelija: Onko niillä tutkilla nimeä?

Gary Baker: Kyllä, Type 84 ja Type 85 -tutkat. Neatisheadissa oli myös korkealta etsiviä tutkia, joiden työtehtävänä oli erityisesti tarkistaa lentokoneen korkeus. Niistä käytettiin nimeä HF200, korkeusetsintutkia. Nuo kaksi tutkaa työskentelivät siis yhdessä. Joskus niille oli suunniteltu rutiininomainen huolto tai jos toinen meni vialliseksi, kuten kaikelle laitteistolle ajoittain käy, sotalaitteisto ei poikkea muusta, ne vikaantuvat, mutta kaksi asiaa ei mene pieleen samaan aikaan. Suunniteltu huolto oli suunniteltu niin, että yksi tutka oli toiminnassa, kun toinen oli lyhyen aikaa huollossa ja kytkettiin sitten jälleen päälle.

”Tutkakuvaa tallennetaan”

Gary Baker: Kaikki nuo tutkat muodostavat puolustusverkon ja kaikki noiden tutkien poimimat lentokoneet tallennetaan, kaikkia tutkia filmataan. On välttämätöntä, että tutkakuvaa tallennetaan. Kaikki tutkat nauhoitetaan. Neatishead lähetti tutkakuvaansa muihin laitoksiin, joista yksi oli RAF Watton, itäinen tutka, joka oli lentoliikennelaitos, erillinen ilmapuolustustutkasta. Nuo kaksi ovat erillisiä, mutta kytköksissä. [Linkki Wikipedia: RAF Watton]

Kommentti: ”aluksia ja olentoja”

Kommentti haastattelun kommenttikentästä @wesinman2312: ”Minun isäni oli laivaston tutkateknikko vuosina 1945 – 1949. Hän oli myös siviiliteknikkona laivastolle vuosina 1968 – 1985. Hänen työtään oli korjata ja kalibroida niitä tutkia, joista tässä haastattelussa puhutaan. Isäni pomo oli valokuvamuistilla varustettu todellinen nero, mutta silti normaali kaveri. Hänellä oli todella korkea turvataso. Hän kertoi minun isälleni, että me olimme ottaneet haltuumme aluksia ja olentoja. Minä melkein traumatisoiduin, vaikka olin nähnyt ufoja itsekin, mutta en koskaan olentoja. Tuo pelästytti minut lähes kuoliaaksi! Minun isäni ei vitsaillut, eikä hän keksinyt tarinoita. Isäni kertoi tämän minulle noin vuonna 1985.” 

Tutkiva journalisti M.J. Banias ja tieteilijä Amy Eskridge: Videokuvaa, kuutio-UFO askarruttaa lentäjää

Linkit käännettyyn tapahtumakuvaukseen ja lentäjän kuvaamaan videoon: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3, LINKKI 4.

Kolumbia, Medellín, helmikuu 2020

Selostaja: Helmikuu 2020, Airbus A320 on rutiinilennolla lentäen Kolumbiassa Medellínin yllä. Lentokapteeni ei aavista, että hän on saamassa selville, että hän jakaa ystävällismieliset taivaat.

Lentäjän kuvaama video

M.J. Banias, tutkiva journalisti: Lentäjä tekee meille palveluksen ja näyttää korkeusmittarinsa. Me näemme [videokuvasta], että hän lentää noin 30 000 jalan [9,1 kilometrin] korkeudella.   

Selostaja: Lentäjä suuntaa sitten puhelimensa kameran ohjaamon ikkunasta ulos ja katsokaa tätä [videota], kun hän zoomaa lähemmäksi. Metalliselta näyttävä esine, jonkin tyyppinen monitahokas suhahtaa ohi pitkin suoraa linjaa. Me hidastamme sitä ja zoomaamme lisää. Te näette, että se näyttää tavallaan kuutiolta. [Linkki Wikipedia: Monitahokas] [Linkki Wikipedia: Kuutio]

M. J. Banias: Siinä on noita tavallaan pieniä ulospistäviä kohtia. Se vaikuttaa väriltään tummemmalta, ei kuin kirkkaalta kiiltävältä ilmapallolta. Mikä ikinä tuo onkaan, niin sen ei todellakaan pitäisi olla siellä.

Amy Eskridge

Amy Eskridge, eksoottisen tieteen instituutin puheenjohtaja / presidentti: Yksi teoria on, että jos toinen sivilisaatio vierailisi luonamme, niin he saattaisivat lähettää luotaimia edelle ennen kuin itse asiassa tulevat. [Linkki: Amy Eskridgen (1987 – 2022) muistokirjoitus]

Outo UFO / UAP kuvattu Tukholmassa Ruotsissa kesäkuussa 2022

Linkki videoon: LINKKI.

Videon tekstiosan käännös: Oudon muotoinen UFO / UAP kuvattu parvekkeelta. Video on kuvattu Tukholmassa Ruotsissa 3. kesäkuuta 2022 klo 20:29. Ei lisätietoja. Mikä se voisi olla? Ilmapallo? Jokin muu?

Sijaintipaikka: Ruotsi, Tukholma, 3. kesäkuuta 2022 [Linkki Wikipedia: Tukholma] [Linkki Wikipedia: Ruotsi]

Sotilaspoliisi William Ray Carter: Ufot ja Eglin AFB:n tutkapaikka C-6

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä. Kääntäjä on editoinut puheita paikasta toiseen yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi.

Lähikohtaamisklubi

Haastattelija: Tämän illan vieras on William Carter, entinen merijalkaväen sotilas. Minä en ole tutkiva journalisti, tein parhaani vahvistaakseni Williamin väitteet. Yhden asian tiedän, tämä ansaitsee tulla kuulluksi, joten vetäkää henkeä ja vain kuunnelkaa. Tämä on jakso 17: paikka C-6, Eglinin ilmavoimien tukikohta, kuuntelet ohjelmaa nimeltä Close Encounter Club (”lähikohtaamisklubi”).

Hull, Georgia

William Ray Carter: Nimeni on William Ray Carter. Synnyin Athensissa Georgiassa. Perheeni asui itse asiassa noin seitsemän mailia Athensin ulkopuolella paikassa nimeltä Hull, Georgia. Perheeni asui siellä suunnilleen vuoteen 1979 saakka. Sitten he muuttivat Chattanoogaan. [Linkki Wikipedia: Hull, Georgia] [Linkki Wikipedia: Athens, Georgia] [Linkki Wikipedia: Chattanooga]

1977 – 1978

William Ray Carter: Se mitä tapahtui, tapahtui noin vuonna 1977, vuoden 1978 alussa. Kävelin eräänä yönä pitkin pientä kivistä tietä, joka meillä oli keskellä erittäin pientä asuntovaunualuetta, jossa me Hullissa asuimme. Koko asuntovaunualueella oli suunnilleen kahdeksan asuntovaunua, neljä kummallakin puolella tätä tietä, joka kulki siinä keskellä. Olin paljain jalon. Muistan päässeeni noin puoliväliin tietä. Huomasin jotain oikealla silmälläni. Se oli luultavasti noin 80 jaardin [73 metrin] päässä. Aluksi ajattelin sen olevan tulipalo, se hehkui kuin tuli. Aloin nähdä sen liikkuvan hieman. Se oli muutamien puiden takana.

William Ray Carter: Minä vain tuijotin jähmettyneenä sitä, koska ajattelin jopa noin nuorena ensimmäisenä ajatuksenani, että tuo tuli tulee polttamaan meidän talomme tai jotain. Minä olin siinä vain jähmettyneenä ja yritin tajuta mikä se oli, koska en ollut nähnyt mitään sellaista koskaan ennen. En ole nähnyt mitään sellaista sen jälkeen. Aloin kuulla vasemmalta puoleltani ääntä, se oli nimeäni huutava äitini: ”William, William!” Tarkistin, hän viittoili minua tulemaan asuntovaunuumme, joka oli tien toisella puolella. Meidän asuntovaunumme oli hieman minun takanani. Katselin sitä kapinetta kaiken aikaa peruuttaessani äitiäni kohti. Olin haltioissani siitä. Äiti survaisi minut itsensä taakse ja kyykistyi alas sisareni ja minä itsensä takana. Hän katseli asuntovaunun kulman takaa sitä kapinetta. Muistan, kuinka hän työnsi meidät asuntovaunuun ja lukitsi oven.

Seuraavana aamuna

William Ray Carter: Seuraavana aamuna menimme sille suurelle avomaalle, joka oli asuntovaunualueen takana. Asuntovaunualueen takana oli valtava pelto. Menimme peltoa ympäröineen piikkilanka-aidan läpi. Minä, äitini ja sisareni menimme sinne.  Kävelimme pellolle, ei kovin kauas. Sinne pellolle oli jäänyt valtavan kokoinen palanut ympyrä. Muistan ajatelleeni, kuinka epätodelliselta se tuntui, se tuntui melkein siltä kuin olisin nähnyt unta, siis kun katselin sitä, koska en voinut uskoa mitä näin. Minä ja äitini emme puhuneet siitä koskaan, emme koskaan.

Merijalkaväki ja kansalliskaarti

William Ray Carter: Liityin merijalkaväkeen vuonna 1994, olin merijalkaväessä neljä vuotta. Vuodesta 2003 vuoteen 2006 olin kansalliskaartissa. Erosin vuonna 2009 ja päädyin menemään takaisin asevoimiin vuonna 2009, menin taas kansalliskaartiin, toinen värväytyminen vuonna 2009. Pysyin siellä vuoteen 2012 saakka. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain kansalliskaarti]

Eglinin ilmavoimien tukikohta

William Ray Carter: Yksikköni lähetettiin vuonna 2009 Eglinin ilmavoimien tukikohtaan, heinäkuussa 2009. Olin osa sotilaspoliisiyksikköä. [Linkki Wikipedia: Sotilaspoliisi] Menimme sinne noin kahdeksi viikoksi. Menimme ensimmäisenä päivänä turvallisuusperehdytykseen koko tukikohdasta. Meille kerrottiin kaikista eri asioista, joita tukikohdassa on meneillään. Eglin on erittäin valtavan kokoinen, uskoakseni suurin ilmavoimien tukikohta Yhdysvalloissa, ehkä koko maailmassa, en tiedä. Me olimme noin 20 mailia [32 km] tukikohdan sisällä. Palaan siihen ensimmäiseen päivään, jolloin tulimme sinne. Perehdytyksen meille antanut turvallisuuskaveri kertoi meille eri alueista, joilla tulisimme siellä partioimaan. Hän sanoi, että jos olisimme onnekkaita, pääsisimme ajamaan merijalkaväen partiossa, joka vartioi tukikohdan ulkopuolisia vesiä, he pääsevät näkemään toisinaan sinne veteen putoavaa avaruusromua. En ajatellut tuota sen enempää hänen sanottuaan tuon.

Tutka-asema

William Ray Carter: Partioin kaksi tai kolme kertaa kahden tai kolmen ilmavoimien eri turvallisuusjoukkojen kaverin kanssa. Ajoin eräänä päivänä ilmavoimien turvallisuusjoukkojen kaverin kanssa. Hän kysyi, että ”lähdetkö ajamaan kanssani yhteen paikkaan?” Vastasin, että ”toki”. Menimme tomuista tietä pitkin, joka ei vaikuttanut vievän yhtään mihinkään. Kun pääsimme sinne, niin se paikka näytti kuin vanhalta radioasemalta. Se oli kummallisen muotoinen. En tiennyt tuolla hetkellä, että se oli tutka-asema. Menimme rakennukseen sisään.

Avaruusaktiviteetin tarkkailua

William Ray Carter: Kun kävelimme sisään, niin korokkeella vasemmalla puolellani oli ilmavoimien turvallisuusjoukkojen lentosotamies. [Linkki Wikipedia: United States Air Force Security Forces, ”Yhdysvaltain ilmavoimien turvallisuusjoukot”] Se kaveri, jonka kanssa ajoin, käveli edelläni pieneen yhdyskäytävään. Minä seisoskelin aula-alueella. Hän tapasi ovella laboratoriotakissa olevan kaverin. Kaverilla oli päällään valkoinen labratakki. Minä vain tavallaan katselin paikkaa. Katselin heidän seinällä ollutta tehtävätiedonantoaan. Siinä luki: ”Me tarkkailemme kaikkea avaruusaktiviteettia, maanpäällistä ja planeetta Maasta maapallon ulkopuolista”.

William Ray Carter: Heti kun luin tuon, muistin sen havainnoin, joka minulla oli ollut lapsena äitini kanssa. Niskakarvani nousivat pystyyn. Minulle tuli kylmiä väreitä. Se sekoitti minut, koska en ollut koskaan puhunut siitä välikohtauksesta kenenkään kanssa. En ollut edes maininnut sitä äidilleni. Me emme puhuneet siitä koskaan sen tapahtumisen jälkeen. Jokin sisälläni sanoi, että minun on lähdettävä siitä paikasta pois. Jokin syvälläni sanoi: ”Ulos täältä, ulos tästä paikasta!”

Haastattelija: Siis melkein kuin olisit ollut paikassa missä sinun ei olisi pitänyt olla?

William Ray Carter: Kyllä. Minusta tuntui kuin olisin ollut paikassa, jossa minun ei pitäisi olla.

”En sanonut mitään”

William Ray Carter: Se oli rajoitettu paikka. Kaikilla sotilaspoliiseilla on salaiset turvallisuusluokitukset, sellainen on pakko olla, jotta voi olla sotilaspoliisi. En sanonut mitään, minusta vain tuli hieman epävakaa, odottelin kaveria, jonka kanssa olin tullut, halusin vain lähteä pois sen nähtyäni. Menimme autoon, en sanonut hänelle sanaakaan. Me olimme puhuneet ennen siihen paikkaan menemistä. En tiedä veikö hän minut sinne näyttääksen sen paikan tarkoituksella.

Puhetta uskonnosta

William Ray Carter: Se räjäytti tajuntani, koska me olimme puhuneet uskonnosta, se kaveri sanoi olevansa jesuiittajuutalainen, enkä minä en tiennyt mikä se oli. Hän selitti minulle, että he olivat Jumalaan uskovia juutalaisia ihmisiä, tavallaan kristinuskoa. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (kristinuskoisten sotilaallinen joukko-osasto, uskonnot) ] En puhunut, kun lähdimme siitä paikasta. Minulla ei ollut mitään sanottavaa. Palasin yksikkööni. Arvelen olleeni ainoa yksiköstäni, jolla oli mahdollisuus käydä siellä.

Tapahtumia talon ympärillä

William Ray Carter: Kun tuo tapahtui, niin en puhunut siitä pitkään aikaan. Taloni ympärillä alkoi tapahtua asioita. Aloin nähdä pihamaallani tavallaan outoja koloja. Otin valokuvia kaikesta. MUFONista ollut kaveri soitti minulle ja kerroin hänelle joitakin asioita siitä mitä näin taloni ympärillä. Hän oli tieteilijä Alabaman yliopistosta. [Linkki Wikipedia: MUFON]

Haastattelija: Minulla on kysymys. Kuinka kauan olit siellä paikassa C-6?

William Ray Carter: Ehkä 15 minuuttia.

Haastattelija: Aloitko nähdä asioita talosi ympärillä tuona samana päivänä vai pian sen jälkeen?

William Ray Carter: En, vaan itseasiassa useita vuosia myöhemmin…tyyliin 10 vuotta myöhemmin…

Haastattelija: Olitko tuolloin yhä Floridassa lähellä Eglinia?

William Ray Carter: En, olin tuolloin Alabaman kansalliskaartissa.

”Aloin nähdä asioita taloni ympärillä”

William Ray Carter: Aloin nähdä niitä asioita taloni ympärillä. Kolon edessä ollut puu oli palanut yhdeltä kyljeltä. Aloin ajatella sitä minulla lapsena ollutta kohtaamista. Ja aloin ajatella sitä mitä näin Eglinissä. Näin Eglinissä jotain muutakin. Aloin kuulla myöhemmin niistä talteenottotiimeistä, joita Eglinissä saattoi olla. En tiennyt mitä ne näkemäni kaverit olivat, mutta he eivät halunneet minun näkevän heitä. Aloin ajatella kaikkia noita asioita myöhemmin, kun taloni ympärillä alkoi tapahtua asioita. Taltioin asioita turvakameroillani, minulla oli liiketunnistimia ja valvontakameroita.

Lopulta puhuin äidin kanssa…

William Ray Carter: Lopulta puhuin äidilleni siitä mitä Georgiassa oli tapahtunut. Kysyin häneltä, että mitä sinä yönä tapahtui? Näinkö minä unta kaiken sen? Se oli jotain mitä en pystynyt unohtamaan, se oli kuin poltettu aivoihini ja muistiini. Hän pomppasi ylös tuolistaan ja sanoi: ”Sinä muistat sen!” Vastasin, että ”kyllä, muistan sen, muistan edeltävän yön, muistan nähneeni sen kapineen pellolla. Muistan, kuinka se näytti kuin hehkuvalta tulelta. Ja muistan, kuinka menimme seuraavana päivänä piikkilanka-aidan läpi. Seisoskelimme pellolla sen valtavan kokoisen palaneen ympyrän ympärillä.”

”Hän piirsi siitä aluksesta kuvan”

William Ray Carter: Äiti kertoi minulle, että hän oli nähnyt sen kapineen laskeutumisen. Hän sanoi, että minä yritin katsella hänen takaansa nähdäkseni sen ja hän yritti työntää minua itsensä taakse. Hän näki rampin tulevan siitä ulos. Hän sanoi, että siinä oli kolme jalkaa. Hän itse asiassa piirsi sen, hän piirsi siitä aluksesta kuvan. Hän piirsi kolme jalkaa ja siitä ulos tulleen rampin. Hän sanoi, että kun hän näki rampin tulevan ulos, niin silloin hän vei meidät sisälle ja lukitsi oven.

Hehku

William Ray Carter: Puhuin tästä äidin kanssa vasta vuonna 2017 tai 2018, jotain sellaista. Hän piirsi sen aluksen tytölle, joka sanoi tekevänsä dokumenttia. Äiti piirsi sen ja hän vei piirroksen mukanaan. Arvelen, että kävi niin, että äitini näki sen… Olen kuullut juttuja näistä kapineista, ne hehkuvat ja sitten hehku menee pois, jolloin pystyt näkemään tosiasiassa aluksen. Arvelen tapahtuneen noin. Minä näin sen ehkä laskeutumisen jälkeen. Kun se pääsi lopulta siihen mihin se halusi pysähtyä, niin se hehku lähti. Noin arvelen. Siksi äiti pystyi näkemään miltä se tosiasiassa näytti. 

Miksi et ilmoittanut?

William Ray Carter: Kysyin äidiltä, että miksi et soittanut jollekin? Hän vastasi, että ”tuohon aikaan näistä kapineista ilmoittavia ihmisiä vangittiin lukkojen taakse”. Hän sanoi, että ”joka kerta kun joku ilmoitti noista, niin ihmisiä laitettiin psykiatrisiin laitoksiin ja ihmisiä katosi”. Hän sanoi, että ”kaikki näkivät niitä siellä”.

Toinen kohtaaminen

William Ray Carter: Silloin äitini kertoi minulle toisesta kohtaamisesta, joka tapahtui ennen tuota kyseistä yötä. Hän oli tuolloin sulhasensa kanssa, jonka veli ja hänen tyttöystävänsä ajoivat tietä pitkin. Tämä kapine tuli auton ylle. Äiti ja hänen sulhasensa olivat etupenkillä. Tämä mies tyttöystävineen oli takapenkillä. Mies katseli takaikkunasta ulos ja sanoi: ”Tuo kapine seuraa meitä.” Äiti sanoi sen menneen heidän vauhdillaan muutaman mailin [2 mailia = 3,2 km] ja sitten se vain lähti lentäen pois.

Kadonnut kaveri puuttuu kadonneiden listalta

William Ray Carter: Tuo kyseinen kaveri katosi noin viisi vuotta tuon jälkeen, häntä ei ole koskaan löydetty. Minä en tiennyt tuota ennen kuin luin hänen veljensä muistokirjoituksen, joka oli äitini sulhanen. Luin hänen muistokirjoituksensa ja siinä sanottiin, että hänen veljensä on yhä kadoksissa. Olen katsonut netistä Georgiassa kadonneiden henkilöiden luetteloita. Tuo kaveri ei ole millään kadonneiden henkilöiden listalla missään. Kaveri oli tulossa töistä kotiin, eikä hän päässyt koskaan kotiin. Hänen nimensä oli Ronnie Thomas. Hän katosi noin vuonna 1983. Hänen veljensä Lamar on äitini sulhanen. Kun hänen sisarensa menehtyi vuonna 2012, niin kaveria ei ollut vieläkään löydetty. Mielestäni oli outoa, että tuo kaveri ei ole millään kadonneiden henkilöiden listalla.

Tutkateknikko, Eglin AFB Site C-6

William Ray Carter: Menin Reddit-sivustolle, koska tykkään lukea. Menin Reddit yhteisöön nimeltä Machine Porn ja törmäsin kaveriin, joka oli itseasiassa tutkateknikko Eglinin paikassa C-6. Törmäsin tuon laitoksen kuvaan. En tiennyt tuohon aikaan edes tuon laitoksen nimeä, tiesin vain miltä se näytti, se oli omituisen muotoinen. Siellä Machine Pornissa oli siitä valokuva. Siinä sanottiin nimi. Te voitte itse asiassa googlettaa sen paikan. Se paikka on melko erikoinen. Se mies sanoi minulle, että ”jos olet entinen sotilas, niin minä puhun kanssasi”. Hän oli nyt yli 60-vuotias. Hän oli työskennellyt EG&G:lle ja joukolle muita yrityksiä, joiden kuulemme liittyvän UAP-tutkimukseen. [Linkki Wikipedia: EG&G]

”He ehdottoman varmasti tarkkailivat ufoja”

William Ray Carter: Tuo kaveri kertoi minulle, että kun hän oli siellä, niin he ehdottoman varmasti tarkkailivat ufoja ja että häneltä oli kadonnut kavereita hänen lähtönsä jälkeen. Hän oli siellä vuodesta 1981 vuoteen 1984. Hän kertoi minulle chatissä kaverinsa nimen ja että he sanoivat hänen tehneen itsemurhan, mutta ruumista ei koskaan ollut, hän ei päässyt osallistumaan koskaan hänen hautajaisiinsa, ei mitään tuollaista.  

40 744 km avaruuteen

William Ray Carter: Tuosta paikasta voidaan seurata esineitä 22 000 merimailin [40 744 kilometrin] päähän avaruuteen. He voivat seurata tuhansia niitä kerralla. Moni ihminen ei ymmärrä sitä, että jos voit määrittää noin kaukaa mistä nämä kapineet tulevat, niin sinä tiedät varmaksi minne ne menevät tänne päästessään. Tuosta syystä he eivät halua avata tätä matopurkkia julkisesti, koska heidän pitäisi tuolloin vastata lisäkysymyksiin. He myöntävät netissä joitakin tuossa paikassa tekemiään asioita, mutta he eivät kerro teille, että he seuraavat myös UAPeita.

Näitkö siellä ufon? Näitkö ufon?

William Ray Carter: Tutka ei ulotu pelkästään rannikolle asti, se menee Tyynen valtameren yli Marshallinsaarten atolleille. Se on osa avaruussuojusta. [Linkki Wikipedia: Marshallinsaaret] Eglinin tutka pysty seuraamaan koripallon kokoisia esineitä 40 000 kilometrin päästä yhdessä edistyksellisemmän avaruussuojausjärjestelmän kanssa. Heillä on pohjimmiltaan 360-asteen näkymä koko maapallosta. Muitakin tutkia yhdistetään. Christopher Mellon on maininnut tuon monta kertaa, mutta hän ei tarkenna mistä paikasta tätä asiaa seurataan, mutta minä tiesin heti, että hän puhuu Eglinin paikasta C-6. [Linkki Wikipedia: Christopher Mellon] Minä kerroin tuon Ross Coulthartille. [Linkki Wikipedia: Ross Coulthart] Ross kysyi minulta vain koko ajan ainoana asiana: Näitkö siellä ufon? Näitkö ufon? Tuo ei ollut se suuri kokonaiskuva, jonka yritin hänelle kertoa.

Olisin ajatellut, että…

William Ray Carter: Jos minulle ei olisi tapahtunut lapsena niitä asioita, niin en olisi tarkastellut asiaa perusteellisemmin. Minä olisin vain kävellyt siihen paikkaan ja lukenut heidän tehtäväkuvauksensa ja ollut tyyliin ”aha, onpa tuo tavallaan mahtavaa”, se olisi ollut siinä. Jos minulle ei olisi sattunut lapsena sitä, niin en olisi tarkastellut asiaa syvällisemmin, olisin ajatellut, että tuossa ei ole mitään perää, sanotaan noin. 

Kongressiedustajat Luna, Gaetz ja Burchett

William Ray Carter: Te ette voi mennä sinne, se on rajoitettu paikka. Se sijaitsee noin 12 mailia [19 kilometriä] tukikohdan sisäpuolella. Te ette voi todellakaan mennä sinne. Eglin on suuri tukikohta, siellä on niin paljon muuta nähtävää, että tuo pieni tutka-asema siellä ei näytä miltään. Monet ihmiset ovat kuulleet tästä, jos he ovat yhtään tarkastelleet tietoa tutkista, mutta ei tästä mistään muusta. Kun kongressiedustajat menivät sinne, he taisivat olla Luna, Gaetz ja Burchett… Kun kuulin heidän menevän sinne, niin minä vain nauroin, koska tiesin, että heille lyödään ovi kiinni naaman edestä, ja niin heille tehtiin.

Googlettakaa

William Ray Carter: Kuten sanoin, googlettakaa Site C-6. Saatte selville, että siellä on tuo kyvykkyys. He seuraavat siellä myös UAPeita. [Linkki Wikipedia: Eglin AFB Site C-6] Kun tiedätte tuon informaation, että he pystyvät seuraamaan kapineita kaikkialla, niin te tiedätte, että ne pienet julkisuudessa esitetyt rakeiset kuvat ovat vain sonninpaskaa.

ARV, mikä se on?

William Ray Carter: Steven Greer lähetti minulle sähköpostia. [Linkki Wikipedia: Steven M. Greer] Hän kysyi minulta, että oliko se ARV? Minä kysyin, että mikä ARV on? Mikä? Mikä se on? Tiedäthän… siis alien reproduction vehicle [”kopio muukalaiskulkuneuvosta”, ”muukalaiskulkuneuvon kaksoiskappale”, ”muukalaiskulkuneuvon kopio”] Vastasin, että ”ei ollut, se minkä minä näin oli… minä… minä… En ole nähnyt koskaan sen jälkeen mitään sellaista.” Minä tiedän minkä minä näin, minä en kutsunut sitä, en usko kutsuneeni sitä, se vain ilmestyi.

Uutisissa ei uskota

William Ray Carter: Minä tulin esiin puhumaan Ross Coulthartille tästä asiasta. Hän sanoi minulle pohjimmiltaan haastattelun lopussa, että hän ei uskonut sitä mitä sanottavaa minulla hänelle oli. [Linkki Wikipedia: Ross Coulthart]

Haastattelija: Todella?

William Ray Carter: Kyllä. Olin todella hermostunut hänelle puhuessani, koska se ei ollut mikään podcast-haastattelu, siinä puhutaan kansallisista uutisista.

Haastattelija: Kyllä, NewsNation. [Linkki Wikipedia: NewsNation]

Julkisuuden päivänvaloa näkemättömiä asioita

William Ray Carter: Minä en ollut antanut sellaista haastattelua koskaan koko elämässäni. Olin hermostunut. Hän melko lailla sanoi haastattelun lopuksi, että hän ei usko sitä mitä sanottavaa minulla oli. Minä olin, että ”ai, vau!” En tiedä sanoiko joku hänen korvaansa, että pitää tehdä tiettyjä asioita. Se on mahdollista, koska uskon että tässä on meneillään juuri nyt jonkinlainen valvottu tiedonjulkistus. Jos tämän ei ollut tarkoitus tulla ulos, niin se ei tulisi ulos. David Grusch sanoi, että hän on nähnyt paljon asioita, jotka eivät tule näkemään koskaan julkisuudessa päivänvaloa. Minä uskon tuon.

Fyysikko Amy Eskridge ja antigravitaatiotutkimus

William Ray Carter: Teidän kavereiden pitäisi tehdä hieman tutkimusta naisesta nimeltä Amy Eskridge. Hän työskenteli propulsiojärjestelmän parissa. Hän päätyi kuolemaan, hän teki oletetusti itsemurhan. Kun tuo tapahtui, niin silloin David Grusch astui esiin. Olen pohdiskellut usein, että puhuiko hän hänestä silloin kun hän sanoi, että tutkimuksessa mukana olleita ihmisiä on kuollut. Grusch oli todella peloissaan. Olen aina ihmetellyt, että oliko Amy yksi niistä ihmisistä, joista Grusch puhui. [Nettihakusana: Amy Eskridge, Uutisotsikoita: ”Fyysikko Amy Eskridge kuolee 34 vuoden iässä, työskenteli antigravitaatiotutkimuksen parissa”, ”Amy Eskridgen (1987 – 2022) muistokirjoitus”] [Linkki Wikipedia: David Grusch]

Yhtälöt antigravitaatioteknologiaan

Toinen haastattelija: Amy Eskridge työskenteli jonkinlaisen antigravitaatioteknologian parissa. Hän oli kirjoittanut tutkielman ja kuoli mysteerimäisesti hieman yli 30-vuotiaana. Minä luin Amy Eskridgen julkaiseman tutkielman. Se oli minulle ei-tieteellisenä ihmisenä hullua. Hän julkaisi tutkimuspaperin, jossa puhuttiin siitä kuinka ufoja rakennetaan, siis tyyliin: tässä ovat yhtälöt antigravitaatioteknologiaan, te voitte sisällyttää sen jonkinlaisen lentävän lautasen tai aluksen suunnitteluun näin. Hän viittasi Nikola Teslaan. Se julkaistiin, se on netissä, te voitte lukea sen. Kun te luette tuon, niin te ymmärrätte, että tuo työ saattaa vähän ottaa päähän korkeampiarvoisia ihmisiä. Tässä tehdään selvästi sellaista työtä, jonka ei pitäisi luultavasti olla julkisuudessa. Pelottava ja varoittava juttu.

Haastattelija: Mitä tässä on oikein meneillään?

Fyysikko Amy Eskridgen videot

William Ray Carter: YouTubessa on hänen videoitaan. Amy väitti, että he käyttivät jonkinlaista laitetta hänen ihonsa polttamiseen tai jotain. Hänellä on muutama video, jotka hän postasi. Teidän kavereiden pitäisi katsoa ne. Hän väitti, että he temppuilivat hänen kanssaan, siis todella pahasti. [Linkki YouTube: Amy Eskridge, kuinka NASA peittelee antigravitaatiota] [Linkki YouTube: Amy Eskridge, he tarkkailevat minua]

Haastattelija: Siis viranomaiset temppuilivat hänen kanssaan… vai…?

William Ray Carter: Kyllä, hän halusi irtautua ja perustaa oman yhtiön.

Haastattelija 2: Kyllä, tuo on totta.

Ei NDA:ta, Gulf Breezen havainnot

William Ray Carter: Monet ihmiset puhuvat minun jutustani ja ihmettelevät pitäisikö minun olla hermostunut. Minä en allekirjoittanut koskaan NDA:ta tuosta paikasta. [Linkki Wikipedia: Salassapitosopimus (NDA)] Puhuin jonkun kanssa, joka tosiasiassa työskenteli siellä muutaman vuoden. Hän kertoi minulle myös, että Floridassa tapahtui joitakin muita ufohavaintoja 1980-luvun lopulla: Gulf Breezen havainnot. Hän sanoi, että he tarkkailivat paikalta C-6 Gulf Breezen havaintoja.

Haastattelija: Sinä siis sanot, että kun Gulf Breezen havainnot tapahtuivat, niin he käyttivät Eglinin tutkaa valvomaan, seuraamaan ja tallentamaan sitä?

William Ray Carter: Oikein.

Haastattelija: Eglinissä tapahtuu tuota. Sinä olit sijoitettuna sinne. Tuota tapahtuu ja kaikki muut pelkäävät sanoa tuota.

William Ray Carter: Täsmälleen.

Tutkan kyvykkyys

William Ray Carter: Minä menin siihen paikkaan, näin sen itse. Eivät he tietenkään antaneet minun tarkkailla ufoja, kuten tutkateknikon, minä olin sotilaspoliisi. Ne kaverit kävivät keskustelua sen tutkan kyvykkyydestä. He sanoivat, että jos lintuparvi lensi sen eteen, niin se sai ne räjähtämään.

Haastattelija: Jeesus Kristus, vau… [Linkki: Uskonnot (1)]

SCIF

Haastattelija: Olet maininnut, että paikka C-6 on kuin SCIF SCIFfin sisällä, jotain tuollaista. Kun menit sisään paikkaan C-6, niin oliko siellä erilainen protokolla? Pitikö sinun…?

William Ray Carter: Minä en mennyt siellä SCIFfin sisälle.

Haastattelija: Siellä siis on SCIF, mutta sinä olit sen ulkopuolella, ei-SCIF alueella?

William Ray Carter: Minun ei tarvinnut koskaan mennä sinne tekemään yhtään mitään.

Haastattelija: Okei, selvä. Arvelen, että SCIF ei ole tarkoitettu välttämättä pelkästään ufoja varten, ne ovat vain arkaluonteista informaatiota varten.

Hyökkäilyjä

William Ray Carter: Tämä on iso asia astua esiin, koska tietää että eri ihmiset tulevat hyökkäämään kimppuusi.

Haastattelija: Minä en välitä paskaakaan siitä mitä ihmiset minusta ajattelevat, minä en välitä. Minä välitän ainoastaan siitä, että tuotan sisältöä, joka auttaa meitä pääsemään lähemmäksi totuutta. Tuo on ainoa tehtäväkannanottoni siitä mitä tämä podcast yrittää tehdä.

Henkilökohtaista

William Ray Carter: Tästä ei ole helppo puhua, ei ainakaan minun. Minun on paljastettava sellainen osa elämääni, josta puhuminen on minulle todella henkilökohtaista. Ainoa syy miksi teen tämän on se, että tiedän valtiovallan valehtelevan ihmisille, ja ovat tehneet sitä jonkin aikaa. Minä olen tyytyväinen, että ihmiset yrittävät päästä kiinni totuuteen ja haluavat tietää totuuden.

William Ray Carter: On paljon ihmisiä, jotka eivät välitä tästä aiheesta yhtään. Minä en voi puhua tästä edes naapureilleni. Olen maininnut tästä kerran tai pari, he vain katsovat tyrmistynyt katse silmissään ja ajattelevat minun olevan hullu, joten en nosta asiaa enää esiin. On ollut sellainen taistelu saada valtiovalta kertomaan totuus, että toivon rehellisesti sanottuna, että en olisi koskaan edes nähnyt sitä.

Sanomalehtiartikkelin käännös alkaa:

Eglinin tutkalaitos seuraa ufoa I-10:n yllä

Kirjoittaja: Sheila Braxton

Eglinin ilmavoimien tukikohdan tutkayksikkö

[Linkki Wikipedia: Eglin Air Force Base (Eglinin ilmavoimien tukikohta)] Eglinin ilmavoimien tukikohdan kentän kolme tutkayksikkö seurasi keskiviikkoyönä tunnistamatonta esinettä saman ajanjakson aikana ja samalla alueella, jossa 10 – 15 ihmistä havainnoi kuinka neljä outoa esinettä lensi Eglinin upseerien mukaan muodostelmassa Miltonin ja Crestviewin välillä osavaltioiden välisellä moottoritiellä. [Nettihakusana: Milton town US] [Linkki Wikipedia: Crestview, Florida]

Hehkuva valopallo C-130 lentokoneen vieressä

Vahvistamaton selonteko paljasti myös, että Eglinin henkilöstö havaitsi varhain torstaiaamuna ilmiön, jolle ei ole vieläkään selitystä. Tukikohdassa olleet taivaalle katselleet henkilöt havaitsivat ilmavoimien C-130 lentokoneen matkaavan poikki taivaan ja lentokoneen vieressä oli kirkas hehkuva valopallo, joka matkasi samansuuntaisesti lentokoneen kanssa, mutta paljon korkeammalla. Kun tutkalla tehtiin tarkistus, C-130 havaittiin, mutta lentokoneen vieressä liikkuvaa ja hehkuvaa kutsumatonta matkaseuraa ei pystytty poimimaan tutkalla, vaikka se nähtiin ihmissilmin. Epävirallisten raporttien mukaan määräyksiä ei ole annettu, mutta voitte lyödä vetoa, että kaikki Eglinin lentäjät pitävät silmänsä auki ilmassa ollessaan.

Sekoittava testirakettien sarja

Sillä välin kun ilmoitukset jatkuvat, UFO-selityksiä sekoitti Gulf Coastin alueella Eglinin torstaiyönä laukaisema kolmen testiraketin sarja. [Linkki Wikipedia: Gulf Coast (Yhdysvallat)] Testit jättivät taivaalle erilaisia värillisiä pilvivanoja, jotka näkyivät selvästi paljaalla silmällä. Raketit laukaistiin osana ylemmän ilmakehän tutkimusta, mutta huomioiden kasvavan huolen ufoista läpi maan, ei ole epäilystäkään, että monet sekoittivat värikkäät testit ulkoavaruudesta peräisin oleviin esineisiin. Joistakin viranomaisista tuntuu, että monet havainnot on sekoitettu taivaankappaleisiin, sääkoelaitteistoihin ja avaruusromuun, vaikkakin he ovat kykenemättömiä selittämään pois suurinta osaa ilmoituksista.

Urheilutoimittaja vastaan skeptikot

Kuorrutuksena kaikille skeptikoiden tarjoamille vaihtoehdoille, jotka yrittävät selittää ufot kadoksiin, oli PGDN:n urheilutoimittaja Ron Balickin selitys. Hän sanoi vakaumuksella, että ”ufot ovat totta”. Väärin tehnyt Ron sanoi, että ”he ovat täällä ulkoavaruudesta katsomassa Mets in the World -sarjaa”. Tällaista ilmoitusten sumaa ei ole ollut vuoden 1969 jakson jälkeen.  

”Ufot valokuvattu”

Lehtijutun alkuperäinen kuvateksti: UFOT VALOKUVATTU. Nämä neljä outoa valoa taivaalla tallensi keskiviikkoyönä filmille sanomalehden valokuvaaja Columbuksessa Ohiossa sen jälkeen, kun lainvalvontaviranomaiset ilmoittivat ottaneensa vastaan yli 150 puhelinsoittoa henkilöiltä, jotka väittivät, että he ovat nähneet ufoja eri puolilla Ohiota. (PGDN UPI valokuva) [Linkki Wikipedia: Columbus (Ohio)]

Lähde: Newspapers.com (UFO Over Duke Field at Eglin AFB, ”UFO Duken kentän yllä Eglin AFB:ssä”) Linkki käännettyyn sanomalehtiartikkeliin: LINKKI. Sanomalehtiartikkelin käännös alkaa:

Sinivihreä UFO nähty

Uutislehtitoimisto

40 valokuvaa ja tutkanäytöt

EGLININ ILMAVOIMIEN TUKIKOHTA – Tämä mammuttimainen ilmavoimien laitos näki ensimmäisen tunnistamattoman lentävän esineensä [UFO] lauantaina, esineen, joka ei viranomaisten mukaan tullut esiin yli 40:ssä valokuvassa, eikä myöskään ilmavoimien tutkanäytöillä. UFO leijaili Duken kentän itäpäässä lähes kahden tunnin ajan huokuen sinertävän vihreää väriä ja jättäen jälkeensä vaaleaa usvapoistohöyryä, viranomaiset sanoivat. [Linkki Wikipedia: Duke Field, Eglin AFB (”Duken kenttä)] [Linkki Wikipedia: Eglin Air Force Base, ”Eglinin ilmavoimien tukikohta”]

Tutkanäytöille ei visualisoidu mitään

[Linkki Wikipedia: Sotilaspoliisi] Sotilaspoliisimies oli ensimmäinen esineen näkemisestä ilmoittanut, kun hän oli tekemässä kierrostaan suunnilleen klo 04:35 aamulla. Eglinin tiedotustoimiston luutnantti Steve Phalenin mukaan se oli näkyvissä ensimmäiseen lentoon asti, noin klo 07:ään aamulla. Ilmavoimien poliisi sanoi, että esine vaikutti olevaan samaa kokoa kuin C-130 rahtilentokone tai Boeing 707. [Linkki Wikipedia: Lockheed C-130 Hercules] [Linkki Wikipedia: Boeing 707] Noin puoli tusinaa ihmistä näki raportoidusti esineen. Phalen sanoi, että tukikohdan tutkaoperaattorit yrittivät seurata sitä, mutta ”mitään ei koskaan visualisoitunut heidän näytöilleen”.   

Tuloksetonta valokuvien ottamista

Tukikohdasta soitettiin Okaloosan piirikunnan sheriffintoimistoon ja Crestviewiin liittovaltion ilmailuhallintoon [FAA], mutta kumpikaan ei raportoinut mistään havainnoista. Sääolosuhteet tuohon aikaan olivat usvaiset, Phalen sanoi. Phalen sanoi, että tuloksettomassa valokuvien ottamisessa käytettiin ”normaalia valokuvauslaitteistoa”. [Linkki Wikipedia: Okaloosan piirikunta] [Linkki Wikipedia: Seriffi] [Linkki Wikipedia: Crestview, Florida] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA)] [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (homo sapiens -laji ei pystynyt havaitsemaan)]

Tutkimusmatkalla Erik K. Swanson, Aleks Petakov, Luka Petakov ja Brian Garvey: North Concordin tutka-asema ja Betty & Barney Hillin ufotapaus, 1961

Linkki käännettyyn tutkimusretkeen tutka-asemalla: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Katkelmia videon tekstiselitteestä

Tämä hylätty kylmän sodan tutka seurasi ufoa sinä samana yönä, kun Betty ja Barney Hill oletettavasti tulivat muukalaisten abduktoimiksi. Liity seuraani, kun tutkin North Concordin tutka-asemaa Vermontissa. [Linkki Wikipedia: Vermont] Tukikohta oli toiminnassa kylmän sodan huipulla ja oli osa projekti Blue Bookin tutkimuksia. Syyskuun 19. päivänä vuonna 1961 tutka seurasi tuntematonta esinettä 18 minuutin ajan. Betty ja Barney Hill väittivät tulleensa muukalaisten abduktoimiksi tuona samana yönä vain 40 mailin [64 km] matkan päässä. Tukikohta oli toiminnassa kylmän sodan aikana suunnilleen kuuden vuoden ajan. Se oli myös kahden ufohavainnon sijaintipaikka. Nämä kohtaamiset on dokumentoitu projekti Blue Bookiin, ilmavoimien tunnistamattomia lentäviä esineitä [UFO] koskeviin tutkimuksiin. [Linkki Wikipedia: Projekti Blue Book]

Kylmä sota, ydinsodan uhka, ufohavaintojen sijaintipaikka

Erik Swanson: [Linkki Wikipedia: Uusi-Englanti] Uuden-Englannin syrjäisessä kolkassa seisoo pahaenteinen jäänne kylmästä sodasta. Tämä tutka-asema skannasi kerran taivaita ydinsodan uhkan alla ja oli useiden ufohavaintojen sijaintipaikka, seuraten tuntematonta esinettä samana yönä kuin tapahtui ensimmäinen ilmoitettu muukalaisabduktio tässä valtiossa. [Linkki: Ufot ja ydinaseet (1)]

North Concordin tutka-asema, 1956 – 1963

Erik Swanson: Minä ja ryhmä ystäviä tutkimme [retkeillen ja paikalle leiriytyen] tätä hylättyä historiaa. Tutka-asema sijaitsee vuoren huipulla ja sinne pääsee nykyisin ainoastaan patikoimalla 9 mailia [14,6 km] asianmukaisesti nimettyä tutkatietä. North Concordin ilmavoimien asemaa kutsuttiin myöhemmin nimellä Lyndonvillen ilmavoimien asema [Lyndonville Air Force Station]. Se oli toiminnassa kylmän sodan huipulla vuodesta 1956 vuoteen 1963. North Concordin tutka-asema oli osa tutka-asemien ryhmää, joka sijaitsi ympäri maata. Tutka-asema suljettiin vuonna 1963. Olen lukenut raportteja, joissa sanotaan yli 160 lentosotamiehen olleen työtehtävissä täällä. [Linkki Wikipedia: East Mountain, Essex County, Vermont (Itäinen vuori, Essexin piirikunta, Vermont)]

Projekti Blue Book, 4.8.1960

Erik Swanson: Toinen lukemani raportti tulee projekti Blue Bookista, ilmavoimien tunnistamattomia lentäviä esineitä [UFO] koskevasta tutkimuksesta. (Lähde: Yhdysvaltain kansallisarkistot) Elokuun 4. päivänä 1960 yksi lentosotamiehistä näki noin koripallon kokoisen ympyrän muotoisen esineen lentävän muonituskeskuksen yli. Minuutin kestäneen havainnon jälkeen esine katosi, aivan kuin valo olisi käännetty pois päältä. Tutkaa huoltava upseeri ehdotti sen olleen jättövanallinen ihmisen tekemä esine. Projekti Blue Book spekuloi, että se oli meteori ja havaintoaika oli yliarvioitu. [Linkki Wikipedia: Meteori (tähdenlento)] Oli se mikä tahansa, osaan kuvitella, että kylmän sodan huipulla ilmavoimien aseman yli lentävät tunnistamattomat esineet saattaisivat aiheuttaa hälytystilan.  

Viisi tutkatornia

Erik Swanson: North Concordin ilmavoimien asema aloitti vain kahdella tutkalla, mutta sitä laajennettiin vuosien kuluessa sisältämään viisi tornia, joista vain neljä tuli toiminnallisiksi ennen tukikohdan sulkemista.

Franconia Notch, New Hampshire

Erik Swanson: Tutkatornista oli mahtavat näkymät. On helppo nähdä, miksi tutka rakennettiin tänne, pystyimme näkemään helposti Kanadaan ja New Hampshireen. Aleks osoitti sieltä yhdessä vaiheessa New Hampshiressä sijaitsevaa Franconia Notch -solaa. [Linkki Wikipedia: Franconia Notch]

Projekti Blue Book, tutkahavainto 19.9.1961, Betty ja Barney Hill

Erik Swanson: Tuo laittoi todella perspektiiviin toisen North Concordin tutka-asemaan kietoutuneen projekti Blue Book -selonteon, johon törmäsin: 19. syyskuuta 1961 klo 21:22 tutka poimi suuren ilma-aluksen tutka-aseman eteläpuolelta. Esine liikkui useiden minuuttien ajan epäsäännöllisesti / ennalta-arvaamattomasti ja leijui sitten paikallaan lähes 12 minuuttia, ennen kuin kontakti kadotettiin. Koko havainto kesti yhteensä 18 minuuttia, päättyen klo 21:40.

UFO

Erik Swanson: Noin tuntia myöhemmin Betty ja Barney Hill kohtasivat ufon kuusi mailia [9,7 km] Franconia Notchista etelään, kun he olivat ajamassa kotiin Montrealista. Pariskunta väitti, että UFO seurasi heidän autoaan. Pari havainnoi ufoa kiikareilla useiden minuuttien ajan. He väittivät, että heille viestittiin telepaattisesti, kun esine ja sisällä olleet oliot tulivat lähemmäksi. Olennot ufosta abduktoivat heidät ja tekivät heille kokeita. Ufon kyydissä läpikäytyjen kokeiden jälkeen pariskunta palautettiin takaisin heidän kulkuneuvoonsa. [Kuvahaun hakusana: Betty and Barney Hill UFO]

Joitakin katkelmia esitetyistä Betty ja Barney Hillin kertomuksista

Äänessä Barney Hill: ”Betty sanoi: ´katso tuolla liikkuu tähti´. Minä ajoin ja Betty katseli yhä. Hän sanoi, että ´se seuraa meitä yhä´, joten etsin paikkaa, jossa ajaa tien sivuun.

Äänessä Betty Hill: ”He ottavat minut ylös siihen esineeseen, minä en halua mennä siihen.”

Äänessä Barney Hill: ”Minä en halua, että minua operoidaan.”

Äänessä Betty Hill: ”Sillä tutkijalla on pitkä neula, se on suurempi kuin mikään koskaan näkemäni neula.”

Äänessä Betty Hill: ”Tämä on ollut melkoinen kokemus. Se oli uskomatonta. Kukaan ei koskaan, ei koskaan, uskoisi minua.”

Uskomatonta, mutta mielenkiintoinen yhteensattuma

Erik Swanson: Betty ja Barney Hillin kertomus on ensimmäinen raportoitu muukalaisabduktio tässä maassa. Kuten Betty tuossa itse sanoi: ”Se on uskomatonta.” Mutta on mielenkiintoinen yhteensattuma, että North Concordin tutka-asema seurasi tuntematonta esinettä tunnin sisällä tuosta oletetusta abduktiosta. Se todellakin sai minut pitämään silmäni taivaalla, kun leiriydyimme yöksi.

NewsNation-uutiset, lentomatkustaja Michelle Reyes: Kameran tallentama mahdollinen UFO New Yorkin LaGuardian lentoaseman yllä

Linkki käännettyyn uutisjuttuun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Uutisvideon tekstiselitteen käännös

Michelle Reyes tallensi lentokoneen ikkunasta kuvan mysteerimäisestä ”lentävästä lieriöstä”, mahdollisesti ufosta, LaGuardian lentoaseman yllä New York Cityssä. Reyes liittyy Banfieldin seuraan keskustelemaan, myös ufotutkija Ben Hansen arvioi.

Tekstimuodossa näytetty uutisotsikko: TUOREIMMAT UUTISET: LENTÄVÄ LIERIÖ HUOMATTU LENTOKONEEN IKKUNASTA

”Videokuvaa New Yorkin kaupungin horisontista”

Uutistoimittaja Ashleigh Banfield: Lyön vetoa, että kun saatte seuraavan kerran ikkunapaikan lentokoneesta, niin te tulette ajattelemaan tätä seuraavaa juttua. Ja te tulette ajattelemaan vierasta, joka tulee puhumaan tästä seuraavasta jutusta. Michelle Reyes oli lentämässä New York Cityn yllä tyttärensä kanssa ja hän istui ikkunan vieressä. Hän teki kuten monet meistä tekevät, hän otti valokuvia ikkunasta, mukavaa videokuvaa New Yorkin kaupungin horisontista, hämmästyttävä näkymä. Michelle ei kuitenkaan odottanut näkevänsä lieriön muotoisen esineen vilahtavan näkökenttänsä poikki lähellä LaGuardian lentoasemaa.

”UFO LaGuardian lentoaseman yllä”

Tekstimuodossa näytetty uutisotsikko: TUOREIMMAT UUTISET: TALLENNETTU KAMERALLA: UFO LAGUARDIAN LENTOASEMAN YLLÄ

Uutisoimittaja Ashleigh Banfield: Oliko se ehkä hyönteinen lentokoneen sisällä? Hän toisti videon katsoakseen, ja ei, se ei ollut hyönteinen. Mikä ikinä se olikaan, se oli aivan varmasti lentokoneen ulkopuolella ja se lensi itsekseen ja se oli todella, todella, nopea. Michelle Reyes liittyy nyt yksinoikeudella seuraani ja haluan toivottaa tervetulleeksi takaisin myös Ben Hansenin Discovery Plus -kanavan ohjelmasta UFO Witness, ”ufotodistaja”.

FAA

Uutisoimittaja Ashleigh Banfield: Michelle, kiitos paljon, että olet täällä. Ensinnäkin, vau, tuo oli melko hälyttävää kamaa. Mitä sinä teit tuolla videoilla, otitko yhteyttä viranomaisiin, jaoitko sen heille?

Michelle Reyes: Kun tajusin, että minulla oli jotain tuollaista videolla, niin ensimmäinen tekemäni asia oli, että lähetin sähköpostia FAA:lle antaakseni heille tiedon näkemästäni, se oli ehkä turvallisuusuhka. Otin heihin yhteyttä, valitettavasti en ole kuullut heistä takaisinpäin mitään, he eivät kuitanneet sähköpostiani.

Enigma Labs ja kansallinen UFO-tietokanta

Michelle Reyes: Sitten lähetin sen Enigma Labsille ja kansalliselle UFO-tietokanannalle [National UFO Database]. [Linkki: Enigma Labs (ilmoita ufohavainnosta)] [Linkki: The National UFO Reporting Center (”kansallinen ufoilmoituskeskus”)] [Nettihaku National UFO Database antaa tuloksen The National UFO Reporting Center.]

Uutistoimittaja Ashleigh Banfield: Ja tuliko mitään vastausta?

Michelle Reyes: Enigma Labs oli ainoa, joka vastasi minulle.

Tekstimuodossa näytetty uutisotsikko: TUOREIMMAT UUTISET: MICHELLE REYES HUOMASI UFON NEW YORKIN YLLÄ

Isä aivan yhtä ymmällään

Uutistoimittaja Ashleigh Banfield: Isäsi on ymmärtääkseni entinen laivaston jätkä. Pystyit jakamaan sen myös hänelle. Mitä hän sanoi?

Michelle Reyes: Kyllä, näytin sen ensimmäiseksi hänelle. Hänellä ei ollut myöskään aidosti käsitystä mikä se oli, hänellä ei ollut käsitystä, hän oli aivan yhtä ymmällään kuin minäkin. 

Uutistoimittaja Ashleigh Banfield: Päädyittekö siihen tosiasiaan, että se oli ehkä drooni? Se kulki hirvittävän nopeasti ollakseen drooni, mutta oliko tuo paras arvaus?

Michelle Reyes: Hän ajatteli, että se saattoi olla drooni, mutta hän ei ajatellut, että sen pitäisi olla siellä missä se oli, niin lähellä lentokonetta. Hänellä ei todellakaan ollut minulle vastausta. Hän oli aivan yhtä tietämätön kuin minäkin. Hän on nähnyt paljon asioita, eikä hän pystynyt vastaamaan tähän, mutta jos hänen oli pakko arvata, niin hän olisi sanonut drooni. [Linkki Wikipedia: Drone (drooni)]

”Aidosti uskomaton”

Uutistoimittaja Ashleigh Banfield: Joten on hyvä asia, että Ben Hansen on täällä. Mitä ajattelet tuosta videosta?

Ben Hansen: Se on aidosti uskomaton. Se on siinä, se on erittäin selkeä, joka on epätavallista. Se menee noin sekunnin seitsemäsosassa, se on läsnä videon viidessä kuvassa.

”Minä en siis ollut ainoa, joka sen näki”

Uutistoimittaja Ashleigh Banfield: Michelle, etkö sanonut, että lennolla oli joku muukin, jonka pystyit myöhemmin määrittämään nähneen tämän myös?

Michelle Reyes: Kyllä, olin postannut videon sosiaaliseen mediaani ja eräs toinen äiti lentokoneessa sanoi huomanneensa sen kun myös hän oli ilmassa. Minä en siis ollut ainoa, joka näki sen. 

Lennonjohtaja ilmoittaa useista ufoa Portlandin lentoaseman yllä todistaneista, 26.8.1989

Linkki käännettyihin puhelinsoittoihin: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

”Luulen, että minulla on teille UFO-ilmoitus”

Lennonjohtaja: Tässä on Portlandin lennonjohtotorni. Luulen, että minulla on teille UFO-ilmoitus.

UFO-ilmoituskeskus: Okei.

Lennonjohtaja: Täytyykö täyttää tyhjä lomake vai mistä haluatte minun aloittavan?

UFO-ilmoituskeskus: Onko tämän jotain mistä ilmoitettiin äskettäin?

Lennonjohtaja: Kyllä, viime yönä.

Delta Air Lines -lentoyhtiö, Portland, Maine

UFO-ilmoituskeskus: Okei, saammeko asianosaisten nimet?

Lennonjohtaja: Minulla on neljä ihmistä, itseasiassa viisi ihmistä. Nämä neljä herrasmiestä työskentelevät Delta Air Lines -lentoyhtiölle Portlandissa Mainessa, joko mekaanikkoina tai / ja ramppityöntekijöinä. Seuraava osapuoli… on kaikki silminnäkijätodistajat… ensimmäiset neljä herrasmiestä… Ehkä sinun pitäisi kysellä minulta kysymyksiä, minä annan vastaukset, se on varmaan tehokkaampaa. [Linkki Wikipedia: Portland, Maine] [Linkki Wikipedia: Delta Air Lines]

”Se näytti periaatteessa tyypilliseltä lentävältä lautaselta”

UFO-ilmoituskeskus: Kerro lyhyt kuvaus siitä mitä he näkivät.

Lennonjohtaja: Se mitä he piirsivät… Nämä neljä ihmistä olivat melko lailla yhtä mieltä, että se oli soikion muotoinen… hmm… Itseasiassa se mitä he piirsivät, näytti kuin fedora-hatulta pohjimmiltaan.

Lennonjohtaja: He arvioivat sen yläosan olleen ehkä 30 jalkaa [9,1 metriä] korkea. Mutta itseasiassa kun hän piirsi sen, niin se näytti periaatteessa tyypilliseltä lentävältä lautaselta. He sanoivat olleensa rampilla Portlandissa, tämä oli noin klo 22:30 eilen illalla. Kolme muuta ihmistä oli maaperällä, neljäs henkilö oli lentokoneessa. He työskentelivät lentokoneella. He katsoivat ylös ohjaamoon, he olivat maaperällä katsellen ylös ja he näkivät tämän kapineen taivaalla. He arvioivat sen olleen noin 1000 – 1500 jalkaa [305 – 457 metriä] maaperän yläpuolella. Se liikkui lentokentän poikki etelään, sanotaan noin nopeudella 40 mailia tunnissa, 40 – 50 mailia tunnissa [64 – 80 km / h]. He eivät havainneet lainkaan ääntä tästä kapineesta.

Tutkakontakti, lentäjän näköhavainto

Lennonjohtaja: Yksi tai kaksi heistä sanoi, että siinä ei ollut valoja, navigointivaloja tai mitään sellaista, mutta yhdessä vaiheessa oli ruskehtava hehku, koko kapine hehkui hyvin himmeästi. Tämä toinen kaveri… mikä hänen nimensä oli… oli lentokoneessa tulossa kohti Portlandia. Minä olin lentoasemalla työvuorossa ollut lennonjohtaja ja arvioin sen kapineen olleen… Sen jälkeen, kun olin haastatellut noita ihmisiä… Arvioin, että sen kapineen pitäisi olla noin 15 mailia [24 km] Portlandista lounaaseen. Käytin tutkaa ja siellä oli kohde. Pyysin tätä kaveria menemään sinne katsomaan sitä. Tämä kaveri asetti kurssin suoraan sen kapineen ylle ja hän näki sen hetkellisesti. He sanoivat molemmat, että se kapine hehkui hetkellisesti himmeän ruskehtavana ja sitten katosi. Minä annoin heille kurssin suoraan sen kapineen ylle, edestakaisin, he näkivät sen hetkellisesti, sitten kapine katosi, he eivät nähneet sitä enää pidempään. Hän oli siellä 15 – 20 minuuttia havaitsematta sitä enää uudelleen.

UFO-ilmoituskeskus: Lähtikö se samaan aikaan näytöltäsi?

Lennonjohtaja: Ei, minulla oli siihen hyvä kohdistus kaiken aikaa ja hän oli sen ympärillä ehkä 10 – 15 minuuttia, samaan aikaan kun minä seurasin sitä.

Peasen ilmavoimien tukikohdan tutka

Lennonjohtaja: Peasen tutka seurasi sitä myös, Peasen ilmavoimien tukikohdan tutka seurasi sitä. He menettivät lopulta tutkakontaktin, kun se oli noin 22 mailia [35 km] Peasesta kaakkoon. [Linkki Wikipedia: Pease Air National Guard Base (ennen Pease Air Force Base, ”Peasen ilmavoimien tukikohta”)]

UFO-ilmoituskeskus: Mihin aikaan tämä kaikki tapahtui?

Lennonjohtaja: Tämä oli välillä… Se oli Portlandin lentoaseman yllä noin suunnilleen klo 22:30. Minäpä katson tästä muistiinpanojani, 0320, se on ollut klo 23:20. Kohde oli Portlandista kohdassa 195, 19, seuranta suunnilleen 195-astetta, noin 40 – 50 solmua. [Linkki Wikipedia: Solmu]

Vahva tutkapaluu

UFO-ilmoituskeskus: Oliko vahva [tutka]paluu?

Lennonjohtaja: Vahva paluu, kyllä, aivan kuin lentokoneesta. Joskus näkee lintuparven, se muuttaa muotoa, tiedäthän, saat yhdessä osumalla hyvän paluun ja seuraavalla et. Tämä oli hyvä vankka paluu kaiken aikaa. Soitin sääpalveluun. He sanoivat, että heillä ei ollut mitään, viimeisin heidän ylös lähettämänsä ilmapallo oli ylhäällä klo 7. Kun kysyin niiltä ramppikavereilta, että olisiko se voinut olla ilmapallo, he sanoivat, että ei.

UFO-ilmoituskeskus: Okei, herra, saammeko nimenne?

Lennonjohtaja: Kyllä… Olen Portlandin lennonjohtotornin työnvalvoja.

UFO-ilmoituskeskus: No, me todellakin arvostamme informaatiota. Jos saamme tästä mitään jatkoa, niin me palaamme sinuun.

Lennonjohtaja: Joo. Peasen ilmavoimien tukikohdan lennonjohtaja on siellä myös, hän näki tämän kapineen tutkassa.

Salainen palvelu, presidentin asuinrakennus Kennebunkportissa

Lennonjohtaja: Mitä muuta halusinkaan kertoa… Ai niin, tämä kapine meni noin viiden mailin [8 km] etäisyydelle presidentin asuinrakennuksesta Kennebunkportissa ja puhuin salaisen palvelun kanssa viime yönä, ja myös tänä aamuna. He haluaisivat… Pääasiallinen paine on se, että he eivät halua tämän tulevan julkistetuksi. He haluavat tutkia, mutta eivät sitä julkiseksi, koska se on melko arkaluonteisen tyyppinen asia. Joten tuo on heidän päähuolensa. He halusivat tutkia, mutta he eivät… He haluavat tehdä sen median tietämättä. Jos tarvitset jotain, niin voit puhua myös noille ihmisille, heitä luultavasti kiinnostaisi myös saada selville mikä se oli. He käyvät todennäköisesti kanavansa läpi, mitä ikinä ne ovatkaan. Joten… [Linkki Wikipedia: Walker´s Point Estate (presidentin kesäresidenssi)] [Linkki Wikipedia: Kennebunkport, Maine]

Lennonjohtaja: Missä te sijaitsette?

UFO-ilmoituskeskus: Me olemme Seattlessa. [Linkki Wikipedia: Seattle]

NORAD

Lennonjohtaja: Okei. Ainoastaan mielenkiinnosta, eikö teillä kavereilla ole mitään suoria linjoja NORADiin tai kehenkään sellaiseen? [Linkki Wikipedia: NORAD]

UFO-ilmoituskeskus: Ei, mutta heillä kaikilla on meidän numeromme. 

Lennonjohtaja: Heillä on…

UFO-ilmoituskeskus: Ja kun ihmiset soittavat, niin he opastavat heidät heti meille.

Lennonjohtaja: He tekevät niin…?

UFO-ilmoituskeskus: Kyllä.

Lennonjohtaja: Soittavatko he teille takaisin ja kysyvät mitä on meneillään tai mitään sellaista?

UFO-ilmoituskeskus: Ei, itse asiassa eivät.

Lennonjohtaja: No, tuo on todella outoa.

Virallisesti tietämättömiä

UFO-ilmoituskeskus: No, he ovat melko lailla tietämättömiä siitä, ainakin virallisesti he ovat melko lailla tietämättömiä siitä. He eivät laita yhtään aikaa siihen, mutta he tekevät yhteistyötä.

Lennonjohtaja: Okei Bob, kiitos paljon, että olet kiinnostunut siitä mitä tapahtuu.

UFO-ilmoituskeskus: Kiitos sinulle. Okei, kiitos. Kiitos paljon, hei.

Lennonjohtaja: Kiitos erittäin paljon, hei.

Toinen puhelinsoitto

UFO-ilmoituskeskus: UFO-ilmoituskeskus.

Lennonjohtaja: Onko teillä mitään lisää siitä mistä viime yönä ilmoitettiin?

UFO-ilmoituskeskus: Ei, ei sanaakaan.

Lennonjohtaja: Ei mitään keneltäkään?

UFO-ilmoituskeskus: Se ei tietenkään tarkoita, että muut ihmiset eivät nähneet sitä. Me olemme arvelleet, että jokaista saamaamme ilmoitusta kohti on luultavasti 1000, joita emme saa.

Aha ja höh…

Lennonjohtaja: Aha.

UFO-ilmoituskeskus: Joten kertoimet ovat melko suuret…

Lennonjohtaja: No, minä vain pohdiskelin, josko kukaan mistään muusta valtiovallan virastosta, virastosta, otti yhteyttä teihin, viittasi tähän asiaan.

UFO-ilmoituskeskus: Ei, he eivät tehneet niin.

Lennonjohtaja: Höh… tuo on todella outoa. Me… Minä kävin läpi yläpuolisia tuulia viime yöltä. Yläpuoliset tullet eivät pohjimmiltaan todellakaan sovi siihen, että se olisi ollut vapaasti leijuva esine. Siinä ei olisi järkeä, se ei jäljittyisi siten kuin sitä oli jäljitetty. Joka on mielestäni melko mielenkiintoista.

Lentäjän arvio esineen halkaisijasta

UFO-ilmoituskeskus: Kyllä. Unohdin kysyä sinulta. Antoiko lentäjä arviota esineen halkaisijasta?

Lennonjohtaja: Kyllä. Hän ajatteli, että noin 300 jalkaa, 300 jalkaa. [91 metriä].

Lennonjohtaja: Istuskelimme lentäjän kanssa puhumassa tästä kapineesta, emmekä pysty tajuamaan kuinka tämä kapine voisi… Jos se oli yksi niistä korkealla olevista ilmapalloista, niin sanotusti, todella pitkistä valtavista ilmapalloista, niin emme ajattelisi sen yhtenä asiana menevän nopeudella 50 solmua [93 km/h]. Toiseksi, me emme näe kuinka se voisi mitenkään jäljittyä sivumyötäiseen tuuleen. Sen on täytynyt olla päällystetty jonkin tyyppisellä metallisella materiaalilla tuottaakseen tutkapaluun silla tavalla kuin se teki. Minä sain siitä esineestä aivan yhtä vahvan paluun kuin siitä lentokoneesta, kun se kierteli sen ympärillä. Joten, sinähän tiedät…

UFO-ilmoituskeskus: Kyllä.

Näköhavainto lentokoneesta

Lennonjohtaja: Olen nähnyt suuria hanhiparvia. Ne todellakin tuottavat noin suuria nopeuksia myös ja antavat myös aivan yhtä vahvan paluun kuin havaitsin, mutta ne eivät aivan varmasti tuottaisi sitä hehkua, josta tässä puhutaan.

UFO-ilmoituskeskus: Se saitte myös näköhavainnon läheltä lentokoneesta.

Lennonjohtaja: Kyllä, toki.

Se presidentin turvapaikka…

UFO-ilmoituskeskus: Se presidentin turvapaikka siellä. Eikö se ole rajoitettu ilmatila?

Lennonjohtaja: Se on kielletty ilmatila.

UFO-ilmoituskeskus: Mikä on sen halkaisija?

Lennonjohtaja: No, se on normaalisti toimintasäteeltään yksi maili [1,6 km] siitä pisteestä. Mutta kun hän on täällä, niin se on kolme mailia toimintasäteeltään [4,82 km], halkaisijaltaan kuusi mailia [9,66 km]. Tuo olisi sijoittanut tämän esineen luultavasti noin kolme mailia kielletyn alueen reunalta. Ehkä kuusi tai seitsemän mailia, jotain sellaista, tämän keskipisteestä. Se liikkui siitä itään.

Puuttuva toimintamalli

UFO-ilmoituskeskus: Olen yllättynyt, että ilmavoimat eivät lähettäneet suihkukonetta sinne.

Lennonjohtaja: Olisi ollut luultavasti vaikeaa seurata jotain nopeudella 50 solmua [93 km/h]. Yhden helikopterin lähettäminen olisi riittänyt. Minä en ymmärrä miksi puute… Kun tulee jotain tällaista, niin minä olisin ajatellut, että olisi ollut toimintamalli käytössä. Ihmiset, tiedäthän: sinä soitat tälle kaverille, hän soittaa hänelle, hän tekee tämän ja tämä kaveri lähtee ilmaan, mutta noin ei vaikuta olevan. Tiedäthän.

Ei muita soittoja, delta-kaverin piirros

UFO-ilmoituskeskus: Teille ei tullut siitä muita soittoja?

Lennonjohtaja: Ei, ei muita kuin ne delta-kaverit.

UFO-ilmoituskeskus: Onko teillä siitä piirrosta tai hahmotelmaa?

Lennonjohtaja: Kyllä, delta-kaveri piirsi sen, kuvaili sitä. Se on… tarkoitan… Se on todella… joo… erittäin luonnosmainen… Jos sen piirtää, niin se on kuin fedora-hattu, pohjimmiltaan sellainen. Kaikki sanoivat sen olleen muodoltaan soikea ja he sanoivat, että kuin litteä jalkapallo / amerikkalainen jalkapallo, litteä muoto. Tuo on hassua, koska delta-kaveri ja kaveri lentokoneessa 30 – 45 minuuttia myöhemmin kuvailivat samanlaista kapinetta. Joka… sinähän tiedät… joten… Tuo on kaikki mitä minulla on.

UFO-ilmoituskeskus: Okei. Jos saamme siitä puhelinsoittoja, niin sinä kuulet siitä ensimmäisenä.

Lennonjohtaja: Kiitos paljon, arvostan. Hei, hei.

Uusi puhelinsoitto

UFO-ilmoituskeskus: UFO-ilmoituskeskus.

Lennonjohtaja: Hei Bob, mitä kuuluu? Onko mitään lisää siitä lauantaiyön kapineesta?

UFO-ilmoituskeskus: Ei sanaakaan.

Lennonjohtaja: Jumala, en voi uskoa tätä.

UFO-ilmoituskeskus: Kyllä, se on erittäin outoa.

Lennonjohtaja: En voi uskoa tätä.

UFO-ilmoituskeskus: Kuten sanoin, siellä on saattanut olla paljon muita sen esineen nähneitä ihmisiä ja he vain valitsivat olla ilmoittamatta siitä.

Lennonjohtaja: Onko ollut mitään muita kyselyjä mistään muista liittovaltion virastoista tai mitään?

UFO-ilmoituskeskus: Ei mitään.

Lennonjohtaja: Höh… Tuo on oikeasti pettymyksen aiheuttavaa.

UFO-ilmoituskeskus: Kyllä, toivoin lisää puhelinsoittoja.

Nauha

Lennonjohtaja: [huokaus] Hö… Kuuntelin juuri nauhan siitä keskustelusta, jonka kävin maaperällä olleiden ihmisten kanssa. Se oli mielenkiintoinen. He sanoivat, että se oli valkoinen, valtavan kokoinen valkoinen esine. Kun puhuin heidän kanssaan, haastattelin heitä, he sanoivat sen olleen tumma ja sitten siinä oli hetken aikaa se rusehtava hehku. Jossa ei ole mielestäni järkeä, mutta… minä en tiedä. Minä en tiedä. Todella outoa. Okei, odottelen, toivottavasti tässä asiassa tapahtuu jotain.

Uusi puhelinsoitto

UFO-ilmoituskeskus: Tässä on Bob Gribble UFO-ilmoituskeskuksesta. Saitko lisää siitä viime elokuun tapauksesta? [Linkki Wikipedia: National UFO Reporting Center (Robert J. ”Bob” Gribble), ”kansallien UFO-ilmoituskeskus”]

Lennonjohtaja: En sanaakaan, ei mitään. Lentäjä puhui johtajalle, eikä siitä tullut mitään muuta. Olen rehellisesti sanottuna pettynyt. Se asia vain kuoli… En ole kuullut mitään.

Richard Haines, NASA

UFO-ilmoituskeskus: Pääasiallinen syy miksi minä soitan, on se, että minä sain kirjeen tyypiltä San Franciscosta. Hän on erikoistunut vuosien ajan lentäjien havaintoihin. Hän tiedusteli, että jos kuulette jotain siitä ilmoitetusta tapauksesta Kennebunkportin yltä, siitä presidentin piilopaikasta, niin hän halusi tietää onko minulla jotain informaatiota siitä. Tuo oli outoa, mistä hän tuon sai? En tiedä, niin vain oli. Hän oli eläkkeellä, mutta hän työskenteli siellä ennen NASAlle. [Linkki Wikipedia: NASA]

Lennonjohtaja: Kysyitkö mistä hän tuon tiedon sai?

UFO-ilmoituskeskus: En, se oli kirjeenä, minulla ei ollut mahdollisuutta palata asiaan.

Lennonjohtaja: Mikä sen kaverin nimi on? Tiedätkö? Odota hetki minulle tulee lentokone…

UFO-ilmoituskeskus: Hänen nimensä oli Richard Haines. [Linkki: Tiede (1), Richard Haines] Ajattelin, että ehkä joku siellä puhui lehdistölle tai jotain.

Lennonjohtaja: Ei, ei… Ei, ei, ei… Me emme menneet koskaan tuota reittiä…

Lennonjohtaja: Ei ollut täsmälleen ohjesäännön mukaista, että minä soitin sinulle, kirjassa sanotaan pohjimmiltaan, että meidän pitää vain antaa puhelinnumero. Minä soitin sen sijaan, että olisin antanut puhelinnumeron. Ne kaverit olivat peräänantamattomia näkemästään, mutta minun tietääkseni mitään ei tehty.

Villikissa kassissa ja kipu persuksissa

Lennonjohtaja: Asioita olisi voitu tehdä muilla tasoilla, joista minä en ole tietoinen tai perillä. Minä en tiedä. Täältä sanomalehtiin ei lähtenyt mitään. Toivoisin tietäväni näistä asioista enemmän, olen niin tietämätön siitä mitä on tapahtunut tähän päivään mennessä sen jälkeen kun näistä kapineista alettiin ilmoittaa. Vain mielenkiinnosta, miksi ilmavoimat lähti pois tältä alalta?

UFO-ilmoituskeskus: No, arvelen että heillä oli villikissa kassissa ja he halusivat päästä siitä eroon 19 – 20 vuoden jälkeen. Arvelen heidän saaneen vastaukset. Lukemani hyvän informaation mukaan CIA astui mukaan ja sanoi, että ”te kaverit ette tee tätä niin kuin tämä pitäisi tehdä, te puhutte liikaa, heippa”. Arvelen heidän olleen tyytyväisä päästessään asiasta eroon, koska heillä oli suuri työ tehtävänä ja tämä oli kipu persuksissa. [Linkki Wikipedia: CIA] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat]

”Koko järjestelmä meni tukkoon UFO-ilmoituksista”

Lennonjohtaja: Kääntyvätkö he teidän puoleenne saadakseen tietoa?

UFO-ilmoituskeskus: Eivät, mutta he antavat meidän puhelinnumeromme.

Lennonjohtaja: Antavatko?

UFO-ilmoituskeskus: Kyllä. Ja me tiedämme, että he suorittavat erilaisia tutkimuksia silloin kun näitä kapineita nähdään sotalaitosten yllä, mutta he tekevät sen salaisesti. Kun me tiedämme heidän toimivan, niin me emme sano mitään, me annamme heidän vain toimia, koska me ymmärrämme heidän ongelmansa, ja heillä on pahuksenmoinen sellainen. [Linkki: Ufot ja ydinaseet (1)] Meillä on sellaista tietoa, että heillä on omat ilmoituskeskuksensa heidän omaa tietoaan varten, tiedustelutietoa ja kaikkea. Se meni siihen pisteeseen asti, että koko järjestelmä meni tukkoon UFO-ilmoituksista.

Lennonjohtaja: Kyllä, kyllä, kyllä…Minusta on uskomatonta, että näitä ilmoituksia on niin paljon ja se tulee erittäin harvoin lehtiin.

UFO-ilmoituskeskus: Kyllä.

Lennonjohtaja: Yksi kysymys vielä. Kysyvätkö asevoimat teiltä informaatiota?

UFO-ilmoituskeskus: Silloin tällöin. Se ei ole jotain mitä tapahtuu kaiken aikaa, mutta me saamme tänne soittoja sotilastukikohdista. Kaikista sotilastukikohdista, maavoimat, laivasto, rannikkovartiosta ja mitä ikinä…

Taustatietoja lennonjohtajalle

UFO-ilmoituskeskus: Minä lähetän sinulle hieman taustatietoja tästä asiasta. Huomaat sen erittäin, erittäin, informatiiviseksi.

Lennonjohtaja: Varmasti. Minä olen ensimmäinen myöntämään, että minun tietoni tästä on saatu elokuvista, olen varma, että se ei ole tosi tarkkaa. Haluan saada tietoa sellaisena kuin se todella on. Kiitos paljon, arvostan.

UFO-ilmoituskeskus: Hei.

Lennonjohtaja: Nähdään myöhemmin.

Laivaston Super Hornet -lentäjä Kegan Gill: Tutkakontakti ja kohtaaminen Virginia Beachillä

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, pääasiassa vain UFO / UAP -kokemukset on käännetty.

Laivaston F/A-18 Echo -lentäjä

Haastattelija (hävittäjälentäjä Ryan Graves): Tänään seuraani liittyy Kegan ”Smurf” Gill. Kegan on entinen Yhdysvaltain laivaston F/A-18 Echo -lentäjä. Hän kärsi vuonna 2014 tuhoisia vammoja suuren nopeuden heittoistuinlaukaisusta äänivalliin. Hän selvisi hengissä merivoimien historian vauhdikkaimmasta heittoistuinpoistumisesta. Yli kymmenen leikkauksen ja kahden vuoden kuntoutuksen jälkeen hän palasi lentämään Super Hornetteja. Ja nyt, Kegan Gill. [Linkki Wikipedia: Heittoistuin] [Linkki Wikipedia: Äänivalli}

Haastattelija: Kegan, entinen F/A-18-lentäjä, Foxtrot vai Echo?

Kegan Gill: Echo.

VFA-143 ”Puking Dogs”

Haastattelija: Sinä lensit Virginia Beachin rannikon edustalla, menikö oikein?

Kegan Gill: Oikein. Asemapaikkani oli alun perin VFA-143 ”Puking Dogs” Oceanassa. Oli 15. tammikuuta 2014. [Lentäjän uraa, onnettomuutta ja kahden vuoden toipumista ei ole käännetty.]

Paluu lentäjäksi, Atlantin rynnäkköhävittäjälennosto

Kegan Gill: Amiraali myönsi minulle luvan palata lentämään [onnettomuuden jälkeen]. Minä olin itseasiassa lennostossa toipumassa. Kyseessä oli Strike Fighter Wing Atlantic. Se on yleinen paikka, jonne ihmiset menevät toipumaan, kun olet toipumassa loukkaantumisesta. [Linkki Wikipedia: Strike Fighter Wing Atlantic (Atlantin rynnäkköhävittäjälennosto)]

”Aluksia työskentelyalueilla”

Kegan Gill: Sain sähköpostia useilta eri ihmisiltä tukikohdan eri hävittäjälentueista. He sanoivat näkevänsä näitä aluksia työskentelyalueilla. He eivät tienneet mitä ne olivat. Jotkut ihmisistä sanoivat, että meidän täytyy lastata hieman AIM-9X:siä ja mennä ampumaan ne kapineet alas. Toiset ihmiset olivat enemmän vain huolissaan lentoturvallisuusasioista.

Virginia Beachin rannikolla, ”aluksi luulin ihmisten vain pilailevan”

Haastattelija: Tämä on siis Virginia Beachin rannikolla? Sama työskentelyalue… [Linkki Wikipedia: Virginia Beach]

Kegan Gill: Oikein. Siellä missä sinäkin olit, 2015 – 2016. Aluksi luulin ihmisten vain pilailevan kanssani ja vastailin sähköposteihin jotain tyyliin: ”Atlantin rynnäkköhävittäjälennosto, Fox Mulder poistuu uloskirjautuneena”. Joku palasi asiaan ja sanoi, että ”meidän on siirrettävä tämä keskustelu SIPPERnetiin”, joka on turvattu internet. [Linkki Wikipedia: SIPRnet (SIPPERnet)] Tajusin, että tämä ei olekaan vitsi, ihmiset eivät huijaakaan minua. Hyvin nopeasti tuon jälkeen uudelleenkouluttautua F-18:ään. Olin lentänyt jo pari kuukautta, siis paluu lentämään.

”Kontakteja kaikkialta siitä ilmatilasta”

Kegan Gill: Olin tekemässä… En muista olimmeko tekemässä varhaisvaiheen ilmatorjuntaa vai taistelijavaiheessa, edistyksellisempiä ilmasta ilmaan esityksiä, mutta minä olin siipimies-asemassa lentäen sille alueelle. [Linkki Wikipedia: Siipimies] Kun pääsimme sille alueelle, niin lennonjohtoni poimi kaikkia niitä kontakteja, kaikkialta siitä ilmatilasta, jossa meidän piti sinä päivänä olla. Minä keskityin ensisijaisesti muodostelmassa lentämiseen, olin siipimies, minulla oli johtoni. Mutta kun pystyin, käytin tutkaa ja pystyin poimimaan yhden niistä, suuntasin FLIR-järjestelmäni siihen. [Linkki Wikipedia: FLIR-järjestelmä] Se oli melko kaukana, en muista täsmällistä etäisyyttä / toimintamatkaa, eikä minun pitäisi jakaa sitä muutenkaan. Mutta se näytti aivan kuin pallolta, kuva oli erittäin rakeinen.

”Niistä oli tulossa lentoturvallisuusongelma”

Haastattelija: Olitko TV-moodissa?

Kegan Gill: Kyllä. Taisin kierrättää myös joidenkin IR-moodien läpi. [Linkki Wikipedia: Infrapunasäteily (IR)]   

Haastattelija: Muistatko tuliko siitä yhtään IR-energiaa?

Kegan Gill: En muista selkeästi, tein ”kuuman valkean” ja ”kuuman mustan”, näin sen yhä siinä moodissa. En muista missä sain parhaiten selvää, mutta pystyn vain sanomaan, että siellä oli se pieni pallo. Me päädyimme peruuttamaan sen päivän tapahtuman, koska niitä oli siellä niin monia läpi koko työskentelyalueiden. Palasimme takaisin, kirjauduin ja tein raportoinnin. Täytin lomakkeen, sanoin suurelta osin niin, että ”onnittelut vihollisillemme, kun olette löytäneet keinon keskeyttää merivoimien ilmailukoulutuksen”. En edelleenkään tiennyt mitä se oli. Monet muut ihmiset näkivät niitä siellä, niistä oli tulossa lentoturvallisuusongelma.

Kohtaaminen kotona Virginia Beachillä

Haastattelija: Kyllä. Näitkö koskaan sellaista omin silmin?

Kegan Gill: En nähnyt koskaan sellaista lentäessäni omin silmin. Minulla oli kohtaaminen Virginia Beachillä silloin toipumisaikanani. Asuin tavallaan metsäisellä salmi / poukama -alueella kavereideni Fistyn ja Vinnien kanssa. Minä olin ylhäällä sen talon toisessa kerroksessa. Heräsin yhtenä yönä keskellä yötä käydäkseni vessassa. Ikkunasta tuli sisään kirkas valo. Näytti siltä kuin joku olisi ollut pihatiellä valot päällä, joten katsoin ikkunasta ulos. Ja ylhäällä, kaukana maan pinnasta, oli se mikä näytti kuin stadionin valosetiltä. Siinä oli vaakasuoraan ehkä kahdeksan pyöreää valoa kertaa viisi tai kuusi pyöreää valoa pystysuoraan, suorakaiteen muotoisena kuviona. Se oli suoraan ikkunan ulkopuolella, se loisti sisälle minuun.

Oletan, että et muista mitään muuta?

Haastattelija: Puurajan yläpuolella?

Kegan Gill: Se oli puiden alapuolella. Näytti siltä, että se oli erittäin lähellä taloa. Minä sain vain musertavan tunteen, että kaikki oli hyvin, en arvele edes menneeni vessaan, menin vain takaisin sänkyyni ja nukahdin. Heräsin seuraavana aamuna ja pohdiskelin, että oliko se unta, mutta se oli muistissani niin piirteiltään tarkka ja pysyy muistissani sellaisena, että en ajattele sen olleen unta. Monet unistani häipyvät ajan kuluessa. Tämä oli jotain niin elävää, että se on todella jäänyt mieleeni.

Haastattelija: Mielenkiintoista. Oletan, että et muista mitään muuta.

Kegan Gill: En.

Haastattelija: Onko tuo ainoa kerta, kun tuo on tapahtunut?

Kegan Gill: Tuo oli ainoa kerta, kyllä.

Silmiä avaavaa

Haastattelija: Minkä yhteenvedon teet tuosta? Tuntuuko sinusta, että tuo oli jonkin tyyppinen kokemus tämän tuntemattoman ilmiön kanssa vai tuntuuko sinusta, että on tilaa jollakin toiselle selitykselle?

Kegan Gill: Minä en tiedä mikä se oli. Se… Siitä saamani musertava tunne oli, että se oli jotain todella positiivista ja jotain huolta pitävää, se ei ollut vihollinen, ei vihamielistä aikomusta. Mutta minulla ei ole mitään käsitystä mikä se on. En tiedä onko se meidän teknologiaamme, alien-teknologiaa, ulottuvuuksien välistä, minä en tiedä mitä se on, mutta tuo kokemus oli melko jännittävä, nähdä se. On ollut silmiä avaavaa tavata teitä kavereita, joilla on paljon samankaltaisia kokemuksia. Se on ollut silmiä avaavaa.

Määrät kasvussa

Haastattelija: Me olemme haastatelleet lukuisia lentäjiä. Niiden juttujen kuunteleminen on uskomatonta. Ne kaikki kertovat sen kuinka yleistä tämä kaikki on ja kuinka kaikilla on erilaisia kokemuksia tämän kanssa. Ne kaikki vaikuttavat jossain määrin samanlaisilta, vaikka erilaisilta. Arvelen tämän olevan paljon yleisempää kuin mitä tajuamme.

Kegan Gill: Ja se vaikuttaa olevan kasvussa, se että ihmiset näkevät tämän tyyppisen ilmiön. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (te tulette näkemään meitä yhä useammin)]

Haastattelija: Lukuisat lentäjät ovat ottaneet yhteyttä minuun. Näillä kavereilla on yli 30 000 lentotuntia, he tietävät eron satelliitin ja lentokoneen välillä.

Kegan Gill: Oikein.

Italialainen sotilaslentäjä Giancarlo Cecconi ja valokuvat sikarin muotoisesta ufosta, 1979

Linkki tekstiosiltaan käännettyyn kuva / tekstivideoon: LINKKI.

Italia, 1979

Sotilaslentäjä valokuvaa sikarin muotoisen ufon Italian yllä vuonna 1979. Lentäjä Giancarlo Cecconi oli G-91R -hävittäjässään ja kiinnitetty 2. ilmavoimien hävittäjälennoston ryhmään 14. Hän oli palaamassa Trevison lentotukikohtaan Italiassa sen jälkeen, kun oli suorittanut tiedustelutehtävän kesäkuun 18. päivänä vuonna 1979 klo 11:30 aamupäivällä. [Linkki Wikipedia: Treviso] [Linkki Wikipedia: Fiat G.91 (suihkuhävittäjä)]

Istranan tutkakeskus

[Linkki Wikipedia: Istrana Air Base (Istranan lentotukikohta)] Istranan tutkakeskus (TV) rekisteröi tutkanäytöillään tunkeutujan läsnäolon ja antoi Cecconille ohjeen lähestyä tunnistamatonta alusta, joka oli tunkeutunut kielletylle alueelle. Kun hänellä oli käyttämätöntä filmiä lentokoneensa kameroissa, lentäjä aktivoi ne ja lähestyi ufoa 70 – 80 metrin välimatkan päähän. Kun lentäjä lähestyi esinettä, se teki ylös / alas liikkeitä 1000 jalkaa [305 metriä] kerrallaan, nousten ylös 13 000 jalan [3962 m] korkeuteen. Cecconi otti ufosta asekamerafilmiä tuloksena yhteensä 82 kuvaa, jotka esittävät tunkeilijaa. Todistaja muisti mattamustan ”kaasusäiliön” ja pienen valkoisen tai läpinäkyvän kuvun, joka sijaitsi hieman litistyneen esineen yläosassa.

Esine katoaa yhtäkkiä tutkista

Sillä aikaa kun Cecconi oli ottamassa vielä toista kurssia päästäkseen takaisin ottamaan toisen erän valokuvia, Istranan tutka soitti ilmoittaakseen, että esine katosi yhtäkkiä heidän tutkastaan ja muista tutkista.

Asekamerafilmi, tutka ja visuaalinen vahvistus

Tapaus on tärkeä asekamerafilmin, tutkan ja useiden todistajien visuaalisen vahvistuksen vuoksi, mukaan lukien korkeasti arvostettu hävittäjälentäjä.

USS Trepang, 1971

Tällä havainnolla on samanlaisuutta havaintoon, joka tapahtui vuonna 1971 Yhdysvaltain laivaston USS Trepangin vieressä Islannin ja Jan Mayen -saaren välissä.

Lue aiheesta lisää tältä sivustolta: TUTKA (3) [Sivu TUTKA (3) avataan myöhemmin.]

Voit lukea uusimmat sivustolle tulleet päivitykset sivulta PÄIVITYKSET (linkki).