UFOJEN HAKUOPERAATIOT

UFO-maahansyöksyjen haut: Bryan Kreutz, L.A. Marzulli, Steven Shaw, Tim Blake, Earl Gray Anderson

Linkki käännettyihin puheenvuoroihin: LINKKI. Käännös sisältää ainoastaan muutaman poiminnan dokumenttielokuvasta ”Viides todistaja: UFO-maahansyöksyjen haut paljastettu”.

”Vau, tämä on aito asia!”

Bryan Kreutz, podcast-juontaja: Kun kuulin ensimmäisen kerran ufoista, niin se tuli itse asiassa tädiltäni ja sedältäni. He sanoivat nähneensä kaksi valonsädettä. Kyse ei ollut niinkään valosta ja visuaalisuudesta, kyse oli läsnäolosta. Se ravisteli minua. Kun tuollaista kuulee lapsena, niin se todella ravistelee sinua siihen pisteeseen asti, että olet tyyliin: ”Vau, tämä on aito asia!”

Golfkenttä, The Bridges at Rancho Santa Fe

Bryan Kreutz: Kun tämä tapahtui minulle, olin erittäin upealla tasokkaalla The Bridges at Rancho Santa Fe [golfkentällä]. Tiger Woods on pelannut golfia siellä ja se on ollut televisiossa. [Linkki Wikipedia: Tiger Woods] Minä vain työskentelin sillä pienellä kuntosalitilan alueella. Paikka oli tyhjä, ihmiset olivat lähteneet. Istuin penkillä ja oikealla puolella oli se tyyliin kuntosali. Kaikki oli kovapuulattiaa, pystyi kuulemaan kaikuja ja asioita. En ajatellut aluksi, että tässä tapahtuisi jotain. Tyyliin, ”okei, ei mikään iso juttu, mielikuvitukseni vain leikkii kanssani”. Sitten vaan yhtäkkiä, voi Jumala, minut valtasi valtava, suunnaton, pelko. Pelko. Olin niin kauhuissani, aina siihen pisteeseen saakka, jossa olin tyyliin kuin halvautunut. Olin niin peloissani, että en päässyt nousemaan edes ylös. Mitä helvettiä tämä on?

”Läsnäolo”

Bryan Kreutz: Se ei ollut ääni, se oli läsnäolo. Se oli kuin… Arvelen, että jos kristinuskoinen kuvailisi tyyliin Pyhän Hengen tai saatananpalvoja kuvailisi tyyliin paholaisen tai henkiolennon tulevan heidän päälleen, niin sellaista se oli. [Linkki Wikipedia: Pyhä Henki] [Linkki Wikipedia: Saatana (paholainen, piru)] [Linkki Wikipedia: Henkiolento] Olin halvaantunut, olin halvaantunut. Pelkoa ja kauhua. Minun on pakko päästä täältä pois! Minun on pakko päästä täältä pois! Aikaisimmalla mahdollisella hetkellä kun minusta tuntui, että pystyn nousemaan ylös ja juoksemaan, niin tein sen, juoksin sieltä pois niin nopeasti kuin pystyin.

”Ei ole tästä maailmasta humanoidimuodossa”

Bryan Kreutz: Mutta kerron teille, että en ole ollut koskaan elämässäni enemmän peloissani. Tämä on oikeasti totta. Minusta tuntuu, että viestintä ei ollut niinkään verbaalista tai kielitieteellistä, se oli enemmänkin läsnäolo, ”me tutkimme sinua, me selvitämme, miksi sinä olet täällä ja miksi sinä olet niin hyvä”. Kun on se kokemus, joka minulle oli, oli se sitten aavemainen tai ei tästä maailmasta, niin se ei todellakaan ollut ihmisen olemassaolon, tunteen, tasolla. Se kiinteyttää minulle minun erityisen asemani, koska olin tuossa vaiheessa eristynyt ja yksin tietämässä varmaksi, ilman epäilystäkään. Kun tunnet sen ja sinulla on se, olet käynyt läpi sellaisen tunnekokemuksen kokonaisvaltaisesti niin monilla eri tasoilla, jotka ovat tasoja, joita et ole koskaan kokenut elämässäsi, niin se kertoo minulle, että tuolla on muuta elämää tai siellä on jokin toinen läsnäolo, joka ei ole tästä maailmasta humanoidimuodossa. Se on ehdottomasti totta ja tuolla on enemmänkin. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (kehojen käyttäminen ja käyttämättömyys)] [Linkki: Uskonnot (1)]

Orangen piirikunta, Camp Pendleton

Bryan Kreutz: On vielä toinen juttu, jossa olen nähnyt ufoja. Työskentelin rannikolla Orangen piirikunnassa, aivan rajalla, ajoin Camp Pendletonin ohi, joka on, kuten tiedätte, yksi suurimmista sotilastukikohdista Yhdysvalloissa. [Linkki Wikipedia: Orangen piirikunta (Kalifornia)]

Bryan Kreutz: Se oli todella pahaenteistä ja kummallista. Minä olin tyyliin yksi ainoista valtatiellä ajaneista autoista ja näin sen kapineen seuraavan minua, seuraavan minua, seuraavan minua. Tietysti ensimmäinen aivoihini tulleista asioista oli, että ”olen nähnyt ohjuskokeita, olen nähnyt kaikenlaisia asevoimien kokeita”. Mutta tämä leijui ympäriinsä, pysyi kanssani ja tavallaan tutki ja katseli minua. Olin, että ”hetkinen, se seuraa minua”. Joten ehkä tällä oli jotain tekemistä sen aiemman kokemuksen kanssa, joka minulla oli vuonna 2018, tiedäthän. En tiedä.

”Tämän on pakko olla jotain toiselta planeetalta”

Bryan Kreutz: Katselin sitä, se oli riittävän kaukana, että siitä oli vaikea saada selvää, mutta pystyin näkemään sitä riittävästi, jolloin se oli tyyliin ”okei, tuo ei ole helikopteri, tuo ei ole lentokone, tuo ei ole yksi niistä siisteistä leijailevilta näyttävistä helikoptereista, joissa on minipropelleja, joita laivasto käyttää, tuo ei ole yksi niistä”. Minä tiedän sotilasasiani. Tämä ei ole jotain Yhdysvalloilta tai… Tämän on pakko olla jotain toiselta planeetalta, sen on pakko olla. [Linkki Wikipedia: Planeetta]

”Klassinen UFO”

L.A. Marzulli, kirjailija, luennoitsija: Minä olin suunnilleen 12-vuotias. Olin partiopoikien leirillä. Otimme oikotien. Joku, yksi lapsista sanoi: ”Vau, mikä tuo on?” Me katselimme klassisen ufon leijuvan taivaalla. Auringonvalo kimalsi siitä. Se meni vain näin, viuh. Ja se oli poissa. [Näyttää kädellä: nopeasti suoraan ylöspäin.]

”Pitkä harmaa” makuuhuoneessa

Steven Shaw, kirjailija: Vaimoni Leslie ja minä istuimme alas puhumaan veljeni Philipin kanssa joistakin asioista, joita hänelle oli tapahtunut. Hän näki tosi asiassa pitkän harmaan, joka seisoskeli hänen makuuhuoneessaan, kun hän oli 16-vuotias.

Lisätieto, AI-yhteenveto: Pitkät harmaat muukalaiset ovat oletettu maapallon ulkopuolisten olentojen luokka, joita kuvaillaan ufologiassa 7 – 8 jalkaa [213 – 244 cm] pitkiksi, joilla on sileän harmaa iho, suuri sipulimainen pää ja suuret tummat mantelin muotoiset silmät. [nettihakusana: tall grey alien]

”Reinkarnoitunut soturi”

Tim Blake, muukalaiskontaktihenkilö: Ensimmäinen tietoinen kokemus, johon palaan: Asuin korttelin päässä rannalta Capitolassa Santa Cruzissa. [Linkki Wikipedia: Capitola, California] Heräsin rannalta alusvaatteisillani keskellä lauantaiyötä. Olin tyyliin kahden korttelin päässä kotoa. Olin lapsi, olin kauhuissani. Olin tyyliin, että mitä helvettiä tämä on? Juoksin kotiin. Isäni piti avata kaikki varmuuslukot. Hän kysyi: ”Miten pääsit ulos?” Olen tuntenut vetoa ETeihin lapsesta saakka. Minun yhteyteni… Minä olen reinkarnoitunut soturi siitä ajasta lähtien, kun anunnaki meidät loi taistelemaan valon puolesta ja yrittämään saamaan tämän vakiintumaan tälle planeetalle, sillä tavalla tämä asia on. Minä olen reinkarnoitunut tekemään sitä kaikkina näinä aikoina. Tämä elinaika tuli erityisesti samassa tarkoituksessa, yksi valotyöntekijöistä tuli tekemään tämän. [Linkki Wikipedia: Anunnaki] [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (anunnaki)]

”Puolet maasta ei usko sitä”

Earl Gray Anderson, entinen MUFONin johtaja: [Linkki Wikipedia: Mutual UFO Network (MUFON)] Minua ei kiinnosta juurikaan joku hallituksen vaikutusvaltaisen henkilön ulostulo ja sanominen: ”Se on virallista, me emme ole yksin.” En valita, jos joku tekee niin, mutta meillä ei ole enää Walter Cronkitea. [Linkki Wikipedia: Walter Cronkite] Jos Yhdysvaltain presidentti tekee tuon ilmoituksen, niin puolet maasta ei usko sitä. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain presidentti] He tulevat nimittämään sitä valeuutiseksi. [Linkki Wikipedia: Valeuutinen] Jos joku demokraatti tulee esiin ja sanoo sen, niin puolet maasta ei todennäköisesti usko sitä. Ihmiset ovat juuri nyt hyvin jakautuneita pieniin poliittisiin suuntauksiinsa.

”Tapahtuvat maahansyöksyt”, ”melkein kuin avaruuspukuja sielulle”

Earl Gray Anderson: Tapahtuvat maahansyöksyt ovat Troijan hevonen -tapauksia. He antavat tuolla tavalla meille teknologiaa tulematta osaksi sitä narratiivia. Tiedättehän, tavallaan: tässä on, molskis. Ja te tiedätte, että näissä maahansyöksyissä on ruumiita. Me emme näe noiden ruumiiden ympärillä koskaan pelastusoperaatiota. Meidän vierailijamme pystyvät käyttämään ruumiillistumakehoja, joihin on rakennettu rajoitettu käyttöikä. Nämä ovat väliaikaisia, melkein kuin avaruuspukuja sielulle. [Linkki Wikipedia: Sielu] Jos murskaat sen, niin ei huolta, koska menet takaisin kotitukikohtaan. Tiedäthän, olet tehnyt kaiken tällä keholla. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (tässä aurinkokunnassa sijaitseva avaruusasema)]

”Niissä ei ole seksuaalisia piirteitä”

Earl Gray Anderson: [Linkki Wikipedia: Astrobiologia (eksobiologia)] Eksobiologi kirjoitti erittäin vakuuttavan kirjelmän Redditissä. Hän puhui siitä, kuinka nämä kehot vaikuttavat väliaikaisilta. Niissä ei ole seksuaalisia piirteitä, joten he eivät pysty lisääntymään itsekseen. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (tämä on pääasiallinen syy miksi Valtakunnan upseerit eivät käytä biologisia kehoja)]

Kehnoja kuljettajia?

Earl Gray Anderson: Miksi nämä kaverit olisivat niin kehnoja kuljettajia? He pääsevät Maahan, se on ehkä ulottuvuuksien välistä ja he ovat vain huonoja kuskeja. Jos he tulevat tähtienvälisiä etäisyyksiä, niin se on naurettavaa, pääset tälle planeetalle, olet tullut galaksin halki ja sitten joudut onnettomuuteen. Siinä ei ole mitään järkeä, ellei se ollut jotain suunniteltua. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (Maan voimakas painovoimakenttä)]

Kongressin UAP-kuulemiset ja maahansyöksyjen hakuohjelmat

Haastattelija: Thomas, mitä ajattelet viimeaikaisista, viimeisen muutaman vuoden kongressin UAP-kuulumisista?

Thomas Jane, näyttelijä, aktivisti: Meillä on kolmessa vuodessa kolme kuulemista, ensimmäistä kertaa 50 vuoteen. Meillä oli viimeksi kongressin kuulemisia projekti Blue Bookin lopussa, jossa he lopettivat sen. [Linkki Wikipedia: Projekti Blue Book] Yksi mielenkiintoisista asioista ovat kongressissa esiin nousseet maahansyöksyjen hakuohjelmat. Tuo kertoo, että ovat tosissaan tiedonjulkistuksessa. Se siis tapahtuu. Arvelen, että se tulee tapahtumaan erittäin hitaasti. Meidät johdatellaan yksi askel kerrallaan kädestä kiinni pitäen kuin pikkulapsi läpi sen julkisen oivalluksen, että meillä on vierailijoita.

Paikallispoliitikko Jon Stewart: Lockheed Martin ja JSOC

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä, politiikka ja yleiskeskustelu on jätetty kääntämättä. [Nettihakusana: Jon Stewart, Illinois]

”Muukalaisten talteenottotiimi”

Haastattelija: Onko Lockheed Martinilla oma muukalaisten talteenottotiimi? Kuulitte oikein, siis tiimi, joka saa puhelinsoiton, menee ja ottaa talteen pudonneita ufoja. Tietopaljastaja Lockheed Martinilta on tullut nyt hämmästyttävin yksityiskohdin esiin seuraavalle vieraallemme Lockheedin muukalaistalteenotto-ohjelmasta ja takaisinmallinnusohjelmasta. Tämä tietopaljastaja esitti vielä väitteen, että Lockheedin jäljennösalus putosi vuonna 2004 Nevadaan. Sitä seurasi samaan aikaan myös JSOC, erikoisoperaatioiden esikunta. He laskeutuivat molemmat samaan aikaan tälle maahansyöksypaikalle ja seurauksena oli tulitaistelu, jossa tämän tietopaljastajan mukaan kaksi JSOCin jäsentä tapettiin. Tuo Lockheedin tietopaljastaja tuli esiin seuraavalle vieraallemme John Stewartille, joka on entinen kongressiehdokas Illinoisin kuvernöörin virastosta. Jon, tervetuloa ohjelmaan.

Tyhjennetyt sähköpostit

Jon Stewart (entinen Illinoisin kuvernööriehdokas): Kiitos, kiitos, että saan olla. Haluan olla selkeä, että en tule tähän ohjelmaan minkään sensaationtavoittelun vuoksi. Minun sähköpostini pyyhittiin pois jo neljännen kerran, puhelimeni, kolme päivää sitten. Siksi otin yhteyttä sinuun, tavallaan että pääsen julkisuuteen sanomaan sen mitä minulle kerrottiin. Minä en tutkinut tätä, tämä kerrottiin minulle. Sähköpostini pyyhittiin pois. Menin tekemään FBI:lle rikosilmoituksen täällä kaupungissa, jossa asun, Deerfieldissä Illinoisissa. Tämä on naurettavaa, täysin naurettavaa. Tämä on ollut kaaosta. Tästä syystä tulen tähän, en tarvitse huomiota. Tulen julki siitä mitä minulle sähköpostilla lähetettiin, mikä on ollut lukuisia sisäpiiriläisiä ja asevoimien tietopaljastajia sen jälkeen, kun olin [viimeksi] ohjelmassasi. He ovat piirittäneet minua sähköposteilla. Nämä ihmiset ovat piirittäneet minua näillä kertomuksilla ja uskon tämän kyseisen olleen se, mikä sai jonkun pyyhkimään sähköpostit kaikilta neljältä sähköpostialustalta iPhonestani. Tämä on nyt jo neljäs kerta, joten minulle riittää.

Tietopaljastajan paljastukset

Haastattelija: Käydään läpi se mitä Lockheed Martinin informaatiota tämä sisäpiiriläinen on sinulle toimittanut, asiakirjoja ja valokuvia. Tämä Lockheed Martinin sisäpiiriläinen sanoo sinulle, että yksi heidän aluksistaan, jonka he olivat rakentaneet muukalaisteknologiaa käyttäen, oli pudonnut vuonna 2004. Seurauksena oli Lockheed Martinin työntekijöiden ja JSOCin välinen tulitaistelu, he laskeutuivat paikalle samaan aikaan. Voitko käydä tuon läpi yksityiskohtaisemmin?

Jon Stewart: Ehdottomasti. Hän lähetti minulle yksinkertaisesti sähköpostin. Aion suojella häntä, vaikka hän ei sitä todellakaan pyytänyt. Ainoa asia, jota hän pyysi minua olemaan tekemättä, oli olla nimeämättä sitä kaupunkia, jossa Lockheedin varastotilat sijaitsevat. Ja minä todellakin ehdottomasti teen tuon. En aio edes sanoa missä hän työskentelee nykyään.

DIA ja Lockheed

Jon Stewart: Sain noin kaksi viikkoa sähköpostin. [Haastattelu julkaistu 14.1.2024.] Hän oli asevoimissa, hän työskenteli DIA:lle. [Linkki Wikipedia: Defense Intelligence Agency (DIA)] Hän sanoo, että ”työskentelin aikoinaan Lockheedille, en enää, työskentelen alihankkijana”. Hän oli siis asevoimissa / DIA:ssa / Lockheedillä, nykyään hän työskentelee toiselle alihankkijalle. Hän sanoi, että ”tiedän miksi kongressissa on hämmennystä koskien tätä NDA-tiedonjulkistusta, tiedonjulkistusmuutosehdotusta. Kongressissa tiedetään ja tajutaan viimeinkin, että Lockheedillä on oma NHI, nonhuman intelligent craft (ei-ihmisälyn alus). Kaikki tietävät, että hallinto antoi materiaalia, metalleja ja vaikka mitä, ehkä jopa kokonaisen aluksen useille virastoille, Lockheed Skunk Works oli niistä yksi.” [Linkki Wikipedia: Skunk Works (Lockheed Martin)] [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen] Hän sanoi, että ”sinä et ymmärrä, anna minun kertoa loppuun koko juttu”. Tämä on siis häneltä, ei minun tutkimustani. 

”Lockheed teki lopulta läpimurron”

Jon Stewart: Hän sanoi, että Lockheed teki lopulta läpimurron siinä, kuinka NHI-alus, ei-ihmisälyn alus, jäljennetään onnistuneesti. Tuo on siis hänen sanojaan. He olivat siinä niin menestyksellisiä, että he päätyivät olemaan informoimatta hallitusta läpimurrostaan. Siinä kirjelmässä kerrotaan minulle yhdessä kohdassa, että Lockheedistä sanottiin itse asiassa hallitukselle: ”Se alus, se muukalaisalus, jonka te annoitte meille vuonna 1962, me emme pysty selvittämään sitä. Me emme pysty selvittämään sen teknologiaa, emme pääse eteenpäin, täysi palomuuri, ei voi tapahtua.” Tuo oli täysi valhe Lockheediltä valvontakomitealle tai sille kuka ikinä valvookaan näitä pimeitä projekteja. [Linkki Wikipedia: Black project (”musta projekti”, ”pimeä projekti”)] Tuo on siis tietopaljastajalta.

Lisätieto, AI-yhteenveto: ”Termi Nonhuman intelligent craft viittaa yleensä ihmisen ulkopuolisen älyllisen sivilisaation ohjaamaan tai rakentamaan alukseen.”

”Talteenottotiimi”

John Stewart: Tuon lisäksi Lockheed loi 1970-luvulla oman talteenottotiiminsä. He tosiasiassa seurasivat maapallon ulkopuolisia aluksia valtiovallan ohella, oli se sitten NORAD tai JSOC. [Linkki Wikipedia: NORAD] Lockheed oli kehittänyt edistyksellisiä tutkajärjestelmiä, heillä oli omat lentokoneensa ja helikopterinsa. He kehittivät sen talteenottotiimin. Kuunnelkaa erittäin tarkkaan. He kehittivät myös oman talteenottotiimin, jotta tämä tiimi pystyi poimimaan heidän, siis Lockheedin aluksen, siihen minkä he olivat tehneet, joka olisi saattanut pudota. Siis niin että valtiovalta ei saa sitä. Onko tässä järkeä: Loimme tämän todella edistyksellisen maapallon ulkopuolista jäljittelevän aluksen. Valehtelimme siitä hallitukselle, piilotamme sen ja käytämme sitä vain omaksi hyväksemme, mitä ikinä tuo onkaan. Jos se putoaa, niin meidän on otettava se talteen ennen kuin valtiovalta ottaa sen talteen.  

”Tämä menee vielä hullummaksi”

John Stewart: Tämä menee vielä hullummaksi. Hän sanoo, että Lockheedin ARV, Alien Reproduction Vehicle (”jäljennetty muukalaiskulkuneuvo”) lensi vuonna 2004 Etelä-Nevadassa. En kerro sitä pikkukaupunkia. Se putosi. Mutta JSOC seurasi tuota alusta, koska JSOC ajatteli sen olevan todellakin planeettojenvälinen tai ulottuvuuksienvälinen maapallon ulkopuolinen alus. [Linkki Wikipedia: Nevada]

Haastattelija: JSOC ajatteli sen olevan maapallon ulkopuolinen kulkuneuvo?

Jon Stewart: Oikein. JSOC:lle ja suurimmalle osalle valtiovaltaa ei ollut tehty perehdytystä, että Lockheed on tuottanut onnistuneesti edistyksellisen tason kopion maapallon ulkopuolisesta aluksesta. He kehittivät 1960- ja 1970-luvuilla jotain tyylin Flux Lineria. [Linkki: Teknologia (Flux Liner)] Se oli erittäin alkeellinen jäljennös muukalaiskulkuneuvosta. He tekivät loikan, he tekivät hyppäyksen. En kerro miten tuo tapahtui. He salasivat tämän hallitukselta. Kun valtiovalta seurasi vuonna 2004 tuota Lockheedin jäljennösalusta, niin he ajattelivat sen olevan muukalaisalus. Se putosi. Tämä on siis hänen kertomuksensa, ei minun tutkimustani. Se putosi Etelä-Nevadaan. JSOCin talteenottotiimi ja Lockheedin talteenottotiimi laskeutuivat putoamispaikalle samanaikaisesti.

”Tulitaistelu”

Jon Stewart: Se tietopaljastaja sanoo, että JSOC ja Lockheed aloittivat tulitaistelun, koska JSOC ajatteli kyseessä olevan terroristit, Lockheed ajatteli kyseessä olevan kuka ikinä. Heidän oli pakko suojella Lockheedin alusta ja alkoi tulitaistelu. Tämä menee vielä hullummaksi. Tämä tietopaljastaja väittää, että kaksi JSOCin jäsentä todellakin tapettiin tuossa tulitaistelussa. Hän sanoi muistavansa heidän nimensä, he olivat aasialaista syntyperää. Noin minulle väitettiin. Hän väittää, että hänellä on meidän nimensä. Hän ei tule koskaan julkisuuteen.

Kaikkihan sen tietävät…

John Stewart: Soitin toiselle tuntemalleni asevoimien tietopaljastajalle, jonka kanssa olen työskennellyt viisi vuotta. Kysyin: Onko totta, että Lockheedillä on tai oli oma muukalaisten talteenottotiimi? ”Ehdottomasti, kaikkihan sen tietävät.” Mitä? En minä siitä tiennyt. Kysyin, että onko totta, että vuonna 2004 oli tulitaistelu? Tietopaljastajan vastaus tuohon oli: ”Se meni todella pahaksi.”

”Ihmisiä on tapettu tämän pitämiseksi salassa”

John Stewart: Tulen tästä nyt tänään julkisuuteen. Kerron sen mitä minulle sähköpostilla lähetettiin ja kerron mitä toinen tietopaljastaja minulle kertoi. Halusin tulla esiin, koska sähköpostini poistettiin jälleen kerran. Tämä tietopaljastaja, entinen Lockheedin työntekijä, väittää että David Grusch viittasi tähän Lockheed / JSOC-tulitaisteluun sanoessaan sen, että ”ihmisiä on tapettu tämän pitämiseksi salassa”. [Linkki Wikipedia: David Grusch] [Linkki Wikipedia: Erikoisoperaatioiden esikunta (JSOC)] [Linkki Wikipedia: Lockheed Martin]

Kuvat Lockheedin kiitoradoista

Haastattelija: Tämä tietopaljastaja toi sinulle myös valokuvia Lockheedin kiitoradoista. Näytetään ne. [LINKKI ja aikaleima valokuviin (12:42 – 13:16)]

80-vuotinen sotku

Jon Stewart: Clayton, yksi juttu. Tiedät, että pyrin kongressiin. Vannoin vuonna 2000 ehdokasvalan kun pyrin kongressiin, vaikka en voittanutkaan. Asia, joka vaivaa minua kaikkein eniten on se mahdollisuus, että… Ja minä en syytä tässä Lockheediä, enkä syytä hallitusta. Tämä on sotku. Tämä koko muukalaistilanneilmiö on täysi 80-vuotinen sotku. Ymmärrän sen.

Jon Stewart: Se mistä olen huolissani, on se mahdollisuus, että julkisia varoja saava pörssiin listattu yhtiö, julkinen yhtiö, toimii melkein kuin itsenäinen valtio, omalla puolustushaarallaan, omilla sotilaskulkuneuvoillaan, omalla tutkajärjestelmällään, horjuttaa kirjaimellisesti Yhdysvaltojen hallitusta, huijaa omalla aluksellaan. Ei tämä ole oikein. Te valehtelette hallitukselle. Hallitus, pidätte te siitä tai ette, auttoi Lockheediä. Me annoimme Lockheedille 40 – 50 vuotta sitten aluksen, maapallon ulkopuolisen muukalaisaluksen. Miksi te horjutatte hallitusta? Se on mielestäni ongelmallista, te toimitte lähes kuin itsenäinen valtio, ja se on tyrmistyttävää.

Oheisessa käännöksessä on kyseessä sanomalehtiartikkelin käännös, joka on oletetusti peräisin vuodelta 1978. Kääntäjä on lisännyt alkuperäiseen uutisjuttuun kuvia, väliotsikoita ja linkkejä Wikipediaan.

Sanomalehtiartikkelin käännös alkaa:

Häkellyttävä UFO-selonteko

”Pudonneita ufoja ja matkustajia”

Kirjoittaja: RICK VAN SANT, CINCINNATI (UPI) – Viimeisin esiin noussut UFO-selonteko on häkellyttävä. Veteraani UFO (tunnistamattomat lentävät esineet) -tutkija väitti keskiviikkona, että Amerikan sotilasviranomaiset ovat ottaneet talteen pudonneita UFOja ja matkustajia –  3,5 – 4,5 jalkaa [107 – 137 cm] pitkiä humanoideja toisesta aurinkokunnasta. [Linkki Wikipedia: Humanoidi] [Linkki Wikipedia: UFO] [Linkki Wikipedia: Aurinkokunta] [Linkki Wikipedia: United Press International (UPI)] [Linkki Wikipedia: Cincinnati]

Ruumiita, ruumiinavauksia ja ”syväjäädytystä”

Ruumiille on tehty ruumiinavauksia ja ruumiit ovat tällä hetkellä ”syväjäädytyksessä” säilytystä ja lisätutkimusta varten, väitti Leonard H. Stringfield lujasti. Stringfield, 57, Cincinnati, sanoi että hänen väitteensä – joiden hän sanoi perustuvan ”luotettaviin lähteisiin” – tullaan esittämään kokonaisuudessaan kansainvälisessä UFO-kokouksessa Daytonissa 29. heinäkuuta. [Linkki Wikipedia: Leonard H. Stringfield] [Linkki Wikipedia: Dayton]

Kansan silmät ja mielet auki

”Tämä tulee olemaan kaikkein tärkein esitys koskaan”, sanoi Stringfield, UFO-kirjan kirjoittaja ja tiuha luennoitsija siitä kiistanalaisesta aiheesta ovatko muukalaiset vierailleet Maassa. ”En mene sinne esittämään lopullista todistusaineistoa”, hän sanoi. ”Minun työtehtäväni on avata kansan silmät ja mielet ja valmistaa heidät siihen mitä uskon valtiovallan valmistautuvan kertomaan heille. Arvelen, että valtiovallalla on valmisteluita tietyn informaation vapauttamiseen, mutta arvelen sen olevan heille lusikalla syötettyä. Minä tulen vaatimaan esityksessäni, että valtiovalta vapauttaa todistusaineiston tukemaan luotettavien tietolähteideni raportteja.”

”Kolmannen asteen talteenotot”

Stringfieldin tuleva esitelmä tulee olemaan nimeltään ”kolmannen asteen talteenotot”. ”Ensimmäinen osa käsittelee pudonneiden UFOjen talteenottoa, joiden matkustajia pidetään asevoimien hallussa ja toinen osa käsittelee sitä missä UFOjen talteenotot tapahtuivat ja mihin aikaan”, hän sanoi.

Humanoideja, mutta eivät ihmisiä

”Minä tulen esittämään myös tietoa muukalaisten ruumiinavauksista, jotka olivat humanoideja, mutta eivät ihmisiä, pituudeltaan 3,5 – 4,5 jalkaa [107 – 137 cm]. Jotkut ruumiista ovat yhä olemassa laitettuna syväjäädytykseen säilytystä varten. Minä en tiedä mistä muukalaiset tulivat. Minä oletan heidän olevan toisesta aurinkokunnasta, valovuosien päästä.” [Linkki Wikipedia: Valovuosi] Stringfield, joka väitti talteenottoja tapahtuneen välillä 1948 aina läpi 1970-luvun, sanoi että ruumiit ovat sotilastukikohdissa, kuten Wright Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa Daytonissa, jossa ilmavoimat pyörittivät ufotutkimuskeskusta, ”operaatio Bluebookia”. Kysyttäessä uskoiko hän yhdenkään muukalaisen otetun talteen elävänä, Stringfield vastasi: ”En voi kommentoida tuota tällä hetkellä.” [Linkki Wikipedia: Projekti Blue Book] [Linkki: Prikaatikenraali / asianajaja Stephen Lovekin, Roswellin tapaus ja projekti Blue Bookin salaisuudet]

Silminnäkijä Jose Padilla: Ennen Roswellia, Trinity-ydinkokeen ufotapaus, 1945

Linkki käännettyyn TV-uutiseen: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Videon tekstiselitteen käännös, Trinity-ydinkoe, 1945

Jose Padilla kertoo lähes 80 vuotta myöhemmin kertomuksen siitä, kun hän oli 9-vuotias ja varttumassa New Mexicon maaseudulla vain 13 mailin [21 kilometrin] päässä sieltä missä Yhdysvallat testasi maailman ensimmäistä ydinpommia vuonna 1945. Trinity-räjäytys oli osa Manhattan-projektia, jota johti nimekäs fyysikko J. Robert Oppenheimer. Nykyinen Los Angelesin piirikunnan asukas Padilla selittää täsmällisesti mitä hän näki eräänä päivänä vuonna 1945, ei kovin kauan aikaa Trinity-pommin testin jälkeen.

Jose Padilla, vuosi 1945

Uutistoimittaja Chris Holstrom: Tämä kuulostaa hullulta jutulta, mutta hullua tässä on se, että liittovaltion viranomaiset itse asiassa tutkivat tätä tapausta. Tämä laittaa ihmettelemään, että mitä on todellisuudessa meneillään. Tässä on se mies: Jose Padilla. Hän oli 9-vuotias vuonna 1945, kun hän sanoo todistaneensa ystävänsä kanssa jotain mitä he eivät koskaan unohda.

Fyysikko Robert Oppenheimer

Uutistoimittaja: 87-vuotias Jose Padilla Roland Heightsista muistelee… [Linkki Wikipedia: Rowland Heights, California]

Jose Padilla: Meillä oli tapana kantaa hänen matkalaukkuaan. Hän piti hienolta näyttävää hattua. Minulla oli tapana nähdä Robert Oppenheimeria. [Linkki Wikipedia: Robert Oppenheimer] [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (vastuuttomat fyysikot)]

Uutistoimittaja: Tuo Robert Oppenheimer oli atomipommin aivot. Padilla varttui San Antoniossa New Mexicossa, noin 13 mailin [21 kilometrin] päässä sieltä missä pommia ensimmäisen kerran testattiin vuonna 1945. Jose muistelee nähneensä huolitellun fyysikon usein Pöllö-baarissa (Owl Bar & Cafe), paikallisessa kokoontumispaikassa, joka on toiminnassa yhä tänäkin päivänä. [Linkki Wikipedia: San Antonio, New Mexico]

Jose Padilla: Hänellä oli toimisto aivan Pöllö-baarin takana.

Uutistoimittaja: Tuo toimisto on nykyään hökkeli, jossa Jose on vieraillut usein viime vuosina yrittäessään saada järkeä kesän 1945 tapahtumasarjaan, joka alkoi atomipommin räjäytyksestä New Mexicon Trinity-paikalla lähellä White Sandsin ohjusaluetta. [Linkki Wikipedia: White Sands Missile Range] [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen (White Sands)]

Jose Padilla: Join keittiössä suklaamaitoa, kun ilmestyi salamaniskun kaltainen. [Linkki Wikipedia: Chocolate milk, ”suklaamaito”]

Uutistoimittaja: Sienipilven pystyi havaitsemaan 150 mailin [241 kilometrin] päästä. [Linkki Wikipedia: Sienipilvi] [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (palavien pilvien tutkimus)]

Jose Padilla: Se iski minut maahan.

Avocadon muotoinen lentokone ja kolme olentoa

Uutistoimittaja: Kuukautta myöhemmin Jose ja hänen leikkikaverinsa olivat ratsastamassa hänen isänsä maatilalla, kun he kuulivat toisen pamahduksen.

Jose Padilla: Sanoin ystävälleni, että ”tuon täytyy olla toinen pommitesti”. Hän sanoi, että ”ei, ei se ole pommi, katso tuota maaperästä tulevaa savua.”

Uutistoimittaja: Se savu vaikutti tulevan avocadon muotoisesta lentokoneesta. Tässä on siitä taiteilijan hahmotelma. [Linkki uutisvideon kuvaan (1:57)]

Jose Padilla: Yhtäkkiä kolme pientä, voisin sanoa ”lasta”, tuli siitä pois. He juoksivat tavallaan ympäriinsä kierrellen.

Uutistoimittaja: Hän sanoo, että ne muistuttivat avaruusolentoja, joita hän on nähnyt sen jälkeen elokuvissa. [Linkki Wikipedia: Avaruusolento]

Jose Padilla: Ne kävelivät kuten mekin, mutta ne näyttivät samalta kuin pystyasennossa seisova tulimuurahainen. [Linkki Wikipedia: Fire ant, ”tulimuurahainen”]

Pelkäsitkö sinä niitä olentoja?

Uutistoimittaja Chris Holstrom: Pelkäsitkö sinä niitä olentoja?

Jose Padilla: En, sir. He olivat pudonneet minun isäni maatilalle ja he tarvitsivat apua. 

Uutistoimittaja: Jose sanoo, että seuraavan kymmenen päivän ajan asevoimat siivosivat hylkyä pois. Hän ja hänen ystävänsä katselivat sitä läheiseltä harjulta.

Jose Badillan kaveri Reme Baca

Uutistoimittaja: Hänen kaveristaan Reme Bacasta tuli merijalkaväen sotilas, hän muutti Washingtonin osavaltioon ja hän työskenteli politiikassa. Jose muutti Rowland Heightsiin ja kasvatti kaikessa hiljaisuudessa perhettään.  

Jose Padilla: Me olimme kadottaneet toisemme.

Uutistoimittaja: Tutkiva uutistoimittaja ja ufotutkija Paola Harris haastatteli miehiä vuonna 2012. Harris tutki toisen maailmansodan armeijalentäjän pojan, William Brodyn väitettä.

Ufotutkija / tutkiva uutistoimittaja Paola Harris: Sen lentäjän poika kertoi minulle, että hänen isänsä viimeinen tehtävä oli lentää sen alueen yli. Hän sanoi, että hänen tehdessään ylilennon, hän näki kaksi pientä intiaanipoikaa hevosten selässä.

Uutistoimittaja: Harris uskoo, että nuo kaksi poikaa olivat Jose ja hänen ystävänsä. He palasivat katseluharjanteelleen päivä toisensa jälkeen.

Jose Padilla: Me piilottelimme kaktusten takana.

Siivoustauolla aluksen sisään

Uutistoimittaja: Jose sanoo, että kun sotilaat ottivat tauon siivoustöistä, hän ja hänen ystävänsä menivät alukseen sisään. Olennot olivat poissa, mutta jokin muu kiinnitti hänen huomionsa.

Jose Padilla: Siellä oli kuin pieni säädin. Otin sen osan ja piilotin sen autotalliin.

Uutistoimittaja: Vuonna 2015 Ohiossa tehty kemiallinen analyysi paljasti, että artefakti koostui alumiinista, johon oli sekoitettu piitä ja kuparia. Tuo on koneenosista löytyvä yleinen metalliseos, mutta raportissa sanotaan edelleen, että vaikka isotooppisuhteet ovat maallisia, niin metallien maapallon ulkopuolista alkuperää ei ole suljettu pois. [Linkki Wikipedia: Isotooppi]

Jose Padilla: Kukaan ei tiedä mikä se on.

Hulluttelijoista

Uutistoimittaja Chris Holstrom: Mitä sanot niille ihmisille, jotka saattavat ajatella sinun olevan hullu, ja että kertomasi ei ole totta?

Jose Padilla: No, moni ihminen on sanonut minulle niin.

Uskontotieteen professori Jeffrey Kripal: Hulluksi nimittely on itse asiassa melko yleistä. Ilmiö on, se on erittäin totta. [Linkki Wikipedia: Jeffrey J. Kripal] [Linkki: Uskonnot (1)]

Ufotutkija / tutkiva uutistoimittaja Paola Harris: Täsmälleen sillä paikalla oli ympyränmuotoinen kohta, jossa ei kasva mikään. 

Josen kertomuksen merkittävin vaikutus

Uutistoimittaja: Josen kertomuksen kaikkein merkittävin vaikutus oli se, että liittovaltion rahoittamalle ufotutkimukselle tuli uusi aloituspäivämäärä. Vuoden 2023 kansallisen puolustuksen toimilupa-asetuksessa kongressi lykkäsi päivämäärää vuosien 1945 – 1947 ufohavaintojen tutkimiseksi. Ei Jose koskaan mitään muuta halunnutkaan. [Linkki Wikipedia: National Defense Authorization Act, ”kansallisen puolustuksen toimilupa-asetus”]

Jose Padilla: Halusin tietää ja oppia pienestä lapsesta asti, että mitä oli tapahtunut. 

Uutistoimittaja: Jose sanoo, että ne olennot olivat hänelle todellisia ja se alus…

Jose Padilla: Se esine ei ollut tästä maailmasta. [Linkki: Ufot ja ydinaseet (1)]

Silminnäkijä Jose Padilla ja Paola Harris: Trinityn UFO-tapaus, 16.8.1945

Linkki käännettyyn haastatteluun: LINKKI. Käännös on tiivistelmä.

Johdanto, Paola Harris

Paola Harris (kirjailija ja tutkiva journalisti): Me olemme New Mexicossa. Olemme menossa nyt erittäin historialliselle paikalle, koska tämä on ensimmäisen UFO-maahansyöksyn paikka vuonna 1945. Se on 13 mailin [21 kilometrin] etäisyydellä Trinity-paikasta. Se on San Antoniossa New Mexicossa. Sain tietää siitä vuonna 2009 ja tein viimeisen seitsemän vuoden aikana hieman tutkimusta, kun molemmat todistajat olivat vielä elossa. Kaksi pientä poikaa, Remy Baca, 6 vuotta vanha, ja Jose Padilla, 9 vuotta vanha, olivat Padillan mailla etsimässä lehmää, joka oli poikimassa. Tuolloin oli suuri ukkosmyrsky.

Paola Harris: Molemmat, sekä Remy että Jose näkivät ufon tulevan, tuhoavan metallitornin, radiotornin, ja putoavan Josen isän omistamalle maalle. Molemmat pojat todistivat maahansyöksyä ja molemmat pojat menivät kiikareineen erittäin lähelle maahansyöksypaikkaa. Pala aluksesta oli murtunut irti ja he näkivät kolme pientä olentoa, jotka vaikuttivat olevan hädässä, koska Jose kertoi kuulleensa niiden vinkuvan. Hän halusi mennä auttamaan heitä, mutta ei tehnyt sitä, koska Remy, joka oli siihen aikaan 6-vuotias, alkoi itkeä. 

Lisätieto, Trinity-paikan maamerkissä olevan tekstin käännös: ”Maailman ensimmäinen ydinräjähdys tapahtui 16. heinäkuuta 1945 Trinity-paikalla lähellä historiallisen Jordana Del Muerton pohjoispäätä. Se merkitsi ydinaikakauden alkua ja Manhattan-projektin huipentumaa. Paikka, joka on nykyään osa White Sandsin Missile Range -ohjuskoealuetta, on yleisöltä suljettu.”

Alus ja kolme olentoa

Jose Padilla: Me toimme hevoset tähän, sidoimme ne ja kävelimme tänne tähän näiden puskien luo, ne olivat silloin suurempia puita. Sitten katsoimme alaspäin, näimme sen aluksen, joka paloi, rikkaruohot ja kaikki paloi maaperällä. Silloin näimme sen suuren halkeaman yhdellä kyljellä ja kolme olentoa liikuskeli ympäriinsä. Me olimme täällä lähes kaksi ja puoli tuntia.

Putoaminen ja loukkaantuneet olennot

Jose Padilla: Silloin satoi ja se toi sen esineen maaperälle. Se tuli ympyrää pyörien, osui yhdellä päällä torniin. Se tuli alas tuolta vanhalta tieltä päin lasketellen ympyrää kiertäen koko matkan alas tähän, kunnes se laskeutui tuohon. [Jose Padilla osoittelee maastosta sormellaan paikkoja.] Se oli suunnilleen ovaalin muotoinen. Näin sen aluksen siellä reikä kyljessä. Se reikä oli siihen suuntaan kuin nyt aurinko, se antoi meille mahdollisuuden nähdä sisään siitä kohti missä se reikä oli. Näimme vain pienten olentojen tepastelevan edestakaisin. Ne olivat loukkaantuneita, huusivat keuhkojensa pohjasta, tiedäthän, aivan kuin jänis. Meillä oli tapana ampua jäniksiä ja jos sitä ei tappanut, niin se huusi ja vinkui samalla tavalla kuin se. Halusin mennä silloin sinne alas. Sanoin ystävälleni, että ”mennään tuonne alas ja autetaan heitä, he ovat loukkaantuneita”, koska ne vinkuivat. Ystäväni alkoi itkeä: ”Ei, minä haluan palata maatilalle.” Päätimme palata maatilalle.

Paluu tapahtumapaikalle poliisimiehen kanssa

Jose Padilla: Kerroin siitä isälleni. Palasimme kaksi ja puoli päivää myöhemmin poliisimiehen kanssa. Siellä oli paljon pusikkoa, joka näytti siltä kuin sitä olisi raivattu haravalla sen aluksen päälle. Me emme pystyneet näkemään sitä. Tuolloin kun isäni tuli, siellä oli tämä kaveri nimeltä Eria Podaca, hän myönsi ensimmäisen ajokorttini. Hän tuli hänen kanssaan. Hän oli se, joka sanoi isälleni, että hän on nähnyt kapineita ennenkin, koska hän partioi öisin. Hänellä oli tapana nähdä tämän esineen laskeutuvan ja kaikkea sellaista, tiedäthän.

Jose Padilla: Hän suositteli, että emme palaa tänne enää, koska se oli sotilasasia, mutta me menimme ulos joka päivä, joka päivä, 7 – 8 päivää, tiedäthän. Me luikertelimme ulos ja tulimme tänne taakse ja katselimme asevoimien poikia.

”Seitsemäntenä päivänä he lastasivat sen aluksen trailerille”

Jose Padilla: Siellä oli aina viisi asevoimien poikaa töissä. Seitsemäntenä päivänä he lastasivat sen aluksen trailerille, he peittivät sen. Siellä oli viisi miestä plus yksi, joka seisoskeli vartiossa. Hän vei kaikki heidät 5 – 6 Owl Bar & Cafeen katsomaan siellä olevia tyttöjä.

Irti vetäisty osa

Jose Padilla: Silloin sanoin ystävälleni, että ”nyt on meidän aika mennä katsomaan mitä siellä sisällä on”. Joten me vain jätimme hevoset tähän ja juoksimme tuonne alas. Katsoin sinne sisälle suoraan sinne missä se aukko oli. Menin ja sidoin köyden. Nostin suojapeitteen ja katsoin sinne sisälle. Sanoin ystävälleni, että ”minä menen tuonne sisälle katsomaan mitä siellä on”. Hyppäsin sille trailerille. Näin sen esineen, se oli tyyliin kuin nelikulmainen, seinää vasten asennettu, se oli kulmittain vastapäätä, kohti aurinkoa. Menin ja kosketin sitä sormellani ja se pyöri ympyrää. Tässä on se osa, jonka vetäisin siitä irti:

Haastattelija: Oliko aluksen sisällä mitään minkä näit?

Jose Padilla: Se oli tyhjä. Se oli tyhjä, he olivat jo siivonneet sen. Paitsi tuo esine, joka oli suoraan siinä.

Vienti

Jose Padilla: He lähtivät täältä ja tulivat takaisin katsomasta tyttöjä. He menivät lava-autoon ja menivät keskiyöllä San Antonion läpi, Pöllö-baarin vierestä. He olivat tehneet täällä jo inventaarion ennen sinne pääsemistä. He pääsivät sinne ja tekivät uuden inventaarion. Jotain puuttui. Noin kolmea viikkoa myöhemmin asevoimat eivät päästäneet ketään sille tielle mitä pitkin tulimme, koska he etsivät jotain. Ja se oli se osa. En tiedä vieläkään menivätkö he Roswelliin, Nevadaan vai minne. Mutta sen tiedän, että he veivät sen keskiyöllä, San Antonio oli unessa, ei valoja, ei mitään. He menivät keskiyöllä, he menivät sillä trailerilla aina tielle 380 saakka, aina White Sandsin ohjuskoealueelle saakka.

Trinity-ydinkoe

Jose Padilla: Tässä kohti oli siihen aikaan vuonna 1945 mesquitopuita ja kaktuksia. Ne olivat lähes puun korkuisia. Me pystyimme piilottelemaan täällä, asevoimat eivät meitä nähneet.

Haastattelija: Minkä sanoit olevan palanutta?

Jose Padilla: Kaikki kuoli tällä tavalla sen pommin säteilystä. Kun pommia testattiin, niin äitini katsoi oven halkeamasta. Hänen se silmänsä sokeutui jonkin ajan kuluttua. Me näimme ja tunsimme tyyliin kuin lämpimän tuulahduksen, se oli säteilyä. Linkki Wikipedia: Säteily] [Muistan kuinka sitä kohti olevista lehmistä tuli silmiltään vaaleanpunaisia, se vaaleanpunasilmäisyys tuli pommin säteilystä. Meillä oli pikimusta saksanpaimenkoira ja se muuttui kellertäväksi siltä puolelta mihin valo iski.

Haastattelija: Oliko se pommi ennen vai jälkeen sen maahansyöksyn?

Jose Padilla: Ennen. Pommia testattiin 16. heinäkuuta 1945 aamulla.

Haastattelija: Ja milloin se alus putosi?

Jose Padilla: Aluksen maahansyöksy oli 16. elokuuta 1945, kuukausi sen jälkeen.

Ympyrä aluksen sijaintipaikalla ja aluksen koko

Haastattelija: Jose, minusta on erikoista, että tässä on täsmällinen ympyrä siinä kohtaa missä se alus oli. Näyttää, että tässä ympyrässä ei kasva mikään. Se on säilyttänyt muotonsa. Ympyrä on selväpiirteinen ja erilainen muusta maastosta. Kuinka suuri sanoitkaan alukseen olleen?

Jose Padilla: Se oli 15 jalkaa x 30 jalkaa [4,57 metriä x 9,14 metriä], ovaalin muotoinen.

Haastattelija: Missä se täsmälleen oli? Kävele siihen.

Jose Padilla: Se oli suoraan tässä.

Jose Padilla: Ovaalimuoto, halkeama oli kohti aurinkoa. Se pyöri ympäri ja lasketteli koko matkan tähän, ja laskeutui. Kun se osui siihen torniin, se kääntyi ympäri, liukui kyljittäin tähän. Se laskeutui suoraan tuohon. Siellä oli maakasa, hiekkaa, mutaa, mitä ikinä. Se laskeutui tavallaan kyljelleen, kulmassa. Silloin näin sen halkeaman, ison osan sitä.

Aluksen peittely

Haastattelija: Ja se pysyi täällä. Kun he menivät peittelemään sitä, niin he vain heittelivät mitä täältä löysivät?

Jose Padilla: Mitä ikinä he täältä löysivät. He yrittivät peittää sen, arvellakseni että kukaan ei näkisi sitä.  

Haastattelija: Mutta te näitte sen kun se saattoi loppuun putoamisen.

Jose Padilla: Täällä oli kuin metsäpalo, koska nämä puut tässä ja kaktukset olivat täysikasvuisia. Ne olivat täysikasvuisia. Lämmöstä ja sellaisesta tulee paljon savua. Se kiinnitti meidän huomiomme.

Haastattelija: Te näitte sen laskeutumisen, koska näitte tulevan savun, sieltä minne se laskeutui?

Jose Padilla: Silloin tulimme koko matkan loppuun saakka ja seisoskelimme, hevoset olivat tuolla takana. Tulimme ylös sinne missä puut olivat. Näimme sen kulmassa…

Haastattelija: Se lepäsi kulmassa?

Jose Padilla: Kulmassa.

Olentojen kuvaus

Haastattelija: Ja sanoit kolmen olennon liikkuvan edestakaisin. Ja pystyit kuulemaan kirkumisen? Sanoit, että ne näyttivät seisoskellessaan kuin tulimuurahaisilta.

Jose Padilla: Kyllä, jos nostaisit tulimuurahaisen pystyasentoon, hän olisi identtinen, sama olento, paitsi pitkät käsivarret. Heillä oli pitkät käsivarret ja neljä sormea.

Haastattelija: Ja ihonväri?

Jose Padilla: Se oli harmahtava… oli kuin päälle tiukasti sujautettu univormu.

Haastattelija: Heillä oli univormu lähes kuin osana ihoaan?

Jose Padilla: Kyllä.

Lavettiauto

Haastattelija: Ja sitten sen kappaleen hakemisesta. Missä lavettiauto täsmälleen sijaitsi?

Jose Padilla: Lavettiauto tuli tuota tietä pitkin. Se tuli ja he peruuttivat sen suoraan tänne.

Näkymä Trinity-paikalle

Haastattelija: Mielestäni kiinnostava asia on se, että jos katsoo tätä näkymää näiden kahden kukkulan välistä, niin tuo tuolla on Trinity-paikka, eikö?

Jose Padilla: Se on Trinity-paikka suoraan siinä.

Haastattelija: Se pommi oli suoraan tuolla.

Jose Padilla: Totta.

Haastattelija: Ja vuosi oli 1945, kuukausi pommin jälkeen.

Jose Padilla: Pommi… Täällä on kuin kanjoni, säteily tuli sieltä ja tappoi kaiken.

Haastattelija: Säteily tuli 70 mailin [113 kilometrin] läpimitalta ja tappoi kaiken ja vahingoitti ihmisiä, karjaa ja niin edelleen, eikö?

Jose Padilla: Oikein.

Haastattelija: Tämä olisi paikka, jossa maapallon ulkopuoliset saattaisivat olla tiedonhaluisia meidän ydinkyvyistämme, siksi meillä oli aktiviteettia tässä osassa New Mexicoa.

Oppenheimerin ja Mannhattan-tieteilijöiden toimiston alue

Haastattelija: Jose, tämä on hyvin historiallinen paikka, eikö? [Haastattelu jatkuu Pöllö-baarin lähellä.]

Jose Padilla: Todellakin on.

Haastattelija: Tämä tässä on tavallaan Oppenheimerin ja Manhattan-tieteilijöiden toimisto, eikö?

Jose Padilla: Oikein.

Haastattelija: Sinä näit tämän silloin kun tämä ei ollut sellainen hajonnut hökkeli kuin nykyään. Sinä näit tämän vuonna 1945. Millaista oli nähdä ne kaverit täällä?

Jose Padilla: Olin 8,5 – 9 vuotta vanha, kun katselimme niiden ihmisten tuloa tänne. Ihmettelimme mitä oli meneillään. Joskus sanoimme, että ”no, ne ovat myyntimiehiä”. Pöllö-baarin omistaja sanoi, että he ajattelivat heidän olevan malminetsijöitä.

Haastattelija: Kosko he kantoivat asiakirjasalkkuja?

Jose Padilla: Kyllä.

Trinity-ydinkokeen vaikutuksia haastateltavaan

Haastattelija: Se vaikutti sinun perheeseesi. Voisitko selittää sitä päivää, kun se pommi räjähti? Millaista se oli? Keitä oli talossasi? Mitä tapahtui?

Jose Padilla: No, tapahtui niin, että… Minä nousin tavallisesti ylös äitini kanssa neljältä aamulla tekemään isälle aamiaista ja saattelemaan hänet töihin. Sen jälkeen… kuin valo… henkäys… ääni… kuin tuuli… kun se alkoi tulla. Tuli kuuma tuuli. Menetin siitä äänestä kuuloani. Menetin hampaani ja keuhkoni, minulla ei ole toista keuhkoa. Se aiheutti sen. Minä olin 9-vuotias. Minulle kokeiltiin koulussa kaikentyyppisiä silmälaseja. Ainoat minulle sopivat lasit olivat tummimmat lasit mistä vain pystyi läpi näkemään.

Haastattelija: Sinä et ollut kovin kaukana Trinitystä, eikö se ollut jotain 14 mailia?

Jose Padilla: Maatilalta täsmälleen 12 mailia [19,3 kilometriä].

Valehtelevat viranomaiset

Haastattelija: Ja se juttu tässä on se, että he eivät kertoneet kenellekään kaupungissa, että he aikovat tehdä tämän.

Jose Padilla: Ei. Kukaan ei ilmoittanut, että maatila on siellä. Meillä oli puolitoista viikkoa myöhemmin tapaaminen viranomaisten kanssa, jotka olivat täällä Pöllö-baarissa. He sanoivat, että meidän sinä päivänä kuulemamme ääni tuli räjähtäneestä vanhasta ampumatarvikevarastosta.     

Haastattelija: Että he räjäyttivät vanhan ampumatarvikevaraston…

Jose Padilla: Ja ihmiset uskoivat sen.  

Haastattelija: Eivätkä ihmiset tehneet mitään, he uskoivat sen.

Jose Padilla: Eivät, he uskoivat sen. He alkoivat kärsiä sen jälkeen keuhkosyövistä, monet heistä eivät ole enää täällä.

”Tämä aloitti sen kaiken”

Haastattelija: Sinun maahansyöksysi oli ensimmäinen aito UFO-maahansyöksy, koska sanoit juuri, että pommi räjähti 16.7.1945. [Linkki Wikipedia: Trinity (ydinkoe)]

Jose Padilla: Tämä on se mikä aloitti sen kaiken. [Linkki: Ufot ja ydinaseet (1)] [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (palavien pilvien tutkimus)]

Puhelinhaastattelussa silminnäkijä Remigio ”Reme” Baca: Trinityn UFO-tapaus

Linkki käännetyn haastattelun puhtaaksi kirjoitettuun tekstiversioon: LINKKI. Ainoastaan tapahtumakuvauksen kannalta oleelliset kohdat on käännetty tiivistetysti. Puhelinhaastattelun puhtaaksi kirjoitetun tekstiversion käännös alkaa:

Esitiedot

Thomas J. Careyn tekemä Remigio (Reme) Bacan puhelinhaastattelu [Linkki: Roswellin todistajat (Thomas J. Carey)]

Puhtaaksikirjoituksen versio: 20. toukokuuta 2023, keskipäivä EDT

Douglas Dean Johnson tarkisti puhtaaksikirjoituksen verrattuna audiotallenteeseen toukokuun 20. päivänä 2023.

Seuraava keskustelu on äänitetty molempien osallistujien tietäen vuoden 2002 lopulla (marraskuun 22 jälkeen) tai vuoden 2003 alussa.

Ground zero, pommitesti

Reme Baca (3:40): Oleellisesti oli tapahtunut niin, että minä asuin San Antoniossa New Mexicossa. Se on noin 10 mailia [16 km] Socorrosta etelään. [Linkki Wikipedia: San Antonio] [Linkki Wikipedia: Socorro (New Mexico)] Ja oleellisesti, minä olin seitsemän vuotta vanha. Minun serkkuni [Jose Padilla] oli yhdeksän tai 10. Me olimme Socorron eteläpuolella, ylhäällä kukkuloilla. Oli tapahtunut niin, että olimme koulussa ja luokkia oli yhdistetty, kolmas ja neljäs luokka ja niin edelleen, San Antonion koulussa. Koska San Pedron koulu tai San Juanito, toinen kaupunki, oli suljettu. Joten he olivat lähettäneet kaikki oppilaat, kuljettivat heitä bussilla sinne. Joten silloin he yhdistivät luokat. Joten me olimme vanhempien lasten kanssa. Ja tuona kesänä vanhemmat lapset puhuivat Ground zerosta, pommitestistä.

Tom Carey: Trinity-paikka, jep.

Reme Baca: Joka oli noin 15, 20 mailia [24 km, 32 km] sieltä etelään.

Kokemuksia pommitestistä

Reme Baca: Jotkut ihmiset olivat kokeneet tuon, minun serkkuni oli kokenut tuon, hän ja hänen äitinsä. Hänen äitinsä oli sokeutunut katsellessaan välähdystä, arvelen, tai… joka tapauksessa.

Kiinnostava Ground zero

Reme Baca: Joten me olimme, kuten sanoin, me olimme erittäin vallattomia, tiedäthän. Joten oleellisesti mitä me lähdimme tekemään – me olimme siitä kiinnostuneita, mutta tietoa ei ollut paljon. Joten arvelen, että he olivat… Heillä oli jotain tietoa Weekly Readeristä ja joitakin sanomalehtien selontekoja siitä. [Linkki Wikipedia: Weekly Reader] Ja se oli periaatteessa siinä. Joten me teimme niin, että me päätimme haluavamme mennä katsomaan Ground Zeroa. [Paikkaa, jossa ensimmäinen atomipommi räjäytettiin 16. heinäkuuta 1945.] Me halusimme jonkin verran sitä vihreää ainetta.

Poikiva lehmä kadoksissa

Reme Baca: Ja tuon lisäksi, heillä oli maatilallaan karjaa ja sellaista. Joten yhden niistä piti olla poikimassa, mutta he eivät löytäneet sitä. Joten se oli meille hyvä syy mennä sinne katsomaan. Me patikoimme sinne ylös. Me menimme itse asiassa hänen lava-autollaan, hänen isänsä lava-autolla, koska hänen isänsä ei pystynyt ajamaan, mutta hän pystyi ajamaan. Ja niin kauan kuin he olivat maatilalla, he olivat kunnossa. Me joka tapauksessa karkasimme tilalta. Joka tapauksessa, me menimme, ja etsimme ensin. Sanoin: ”No, etsitään sitä lehmää matkalla sinne ylös.” Ja me emme koskaan päässeet sinne [Ground Zerolle]. Me löysimme sen lehmän. Ja se oli jo saanut vasikan.

”Jättimäinen iso pyöreä esine”

Reme Baca: Ja sitten suunnilleen seuraava kanjoni ylös, kävelimme alas – ja siellä oli tämä jättimäinen iso pyöreä esine. Olimme helvetin peloissamme. Joten me emme tienneet… Se ei ollut ollut siellä kovin kauan, koska osa pensaikosta oli palanut. Me puhumme tässä suunnilleen 35 – 40 jalkaa [10,67 – 12,19 metriä] pitkästä, luultavasti ehkä neljä, viisi jalkaa [1,22 – 1,52 metriä] korkeasta. Joten me menimme katsomaan. Se oli jyrkänteen vieruksella. Menimme katsomaan sitä ja katsomaan mikä oli… osa siitä oli murtunut pois. Olimme helvetin peloissamme. Muistakaa, että olin seitsemän, hän ehkä yhdeksän, kymmenettä vuotta käyvä.     

Haastattelija: Tämä on ystäväsi?

Reme Baca: Kyllä. Serkkuni.

”Hahmoja” ja ”enkelin hiuksia”

Reme Baca: Joten me olimme helvetin peloissamme. Ja me näimme joitakin varjomaisia hahmoja sisällä, tiedäthän, aluksessa. Ja ulkopuolella oli ainetta. Se on sitä mitä me nimitimme enkelin hiuksiksi, koska emme tienneet mitään mihin verrata sitä. [Linkki Wikipedia: Angel hair (”enkelin hiukset”)] Meillä oli tapana käyttää sitä joulupuissa. Meillä oli tapana laittaa sitä. Joten se on mitä… me olimme siis poimineet hieman sitä. Keränneet… 

Sijaintipaikka

Haastattelija: Ja missä on tämän sijaintipaikka?

Reme Baca: San Antoniossa. San Antonion ulkopuolella, Socorron eteläpuolella. Joka tapauksessa, tuo on oleellisesti se mitä… Sitten me menimme lopulta hakemaan hänen isänsä. Se oli hyvä patikkaretki sinne. Sitten puhuimme hänen isälleen ja hänen isänsä tuli meidän kanssamme. Mutta me tulimme vasta seuraavana päivänä. Emme pystyneet tulemaan… sinä yönä oli liian myöhäistä.

Seuraava päivä, uusi käynti

Reme Baca: Kun tulimme seuraavana päivänä ja seisoskelimme kanjonin huipulla, sitä ei pystynyt enää näkemään. Aivan kuin lautanen ei olisi ollut siellä enää. Joten sanoin: ”Jumala, kävellään vain tuonne alas.” Ja hänen isänsä sanoi: ”Voi, on näitä… He nimittävät niitä säähavaintopalloiksi.” Okei. Joten kävelimme sinne alas ja oli tietysti käynyt niin, että joku oli heittänyt maata kaikkialle sen päälle. Joten sitä ei pystynyt näkemään kukkulan huipulta tai ilmasta, mutta se oli siellä. Joka tapauksessa. Joten siinä se periaatteessa. Me otimme [kuulumaton sana] materiaalia…

Haastattelija: Oliko se vahingoittunut? Vai…

Reme Baca: Se oli vahingoittunut, kyllä. Sen kyljessä oli ammottava reikä.

Haastattelija: Oliko mitään ikkunoita tai sellaista?

Reme Baca: Oli… Muistan, että oli ehkä suuret, voisivat olla ehkä valot alapuolella?

Olentoja

Haastattelija: Näittekö mitään olentoja?

Reme Baca: No, siellä oli hahmoja.

Haastattelija: Hahmoja?

Reme Baca: Hahmoja sisällä.

Haastattelija: Mutta ette saaneet mitään selvää yksityiskohdista?

Reme Baca: No, kuin ötökkä.

Haastattelija: Anteeksi?

Reme Baca: Kuin ötökkä.

Haastattelija: Ötökkä.

Reme Baca: Kyllä. Tarkoitan, tiedäthän, kuin ne pikkukaverit, joita nykyään näytetään…

Haastattelija: Kyllä.

Reme Baca: Ne ovat aikamoisia. [Nauraa, kuulumattomia sanoja.] Kaikkea sitä. Kuin muurahainen. Tiedäthän, pää kuin muurahaisella.

”Tämä on ennen Roswellia”

Haastattelija: Ja kuinka monia… Oliko vain sinä ja ystäväsi?

Reme Baca: Minä ja ystäväni. Ja sitten hänen isänsä tuli seuraavana päivänä ja sellaista. Ja olimme saaneet tulemaan kanssamme myös kaverin, joka oli apulaissheriffi, hän oli sheriffilaitokselta – ei! Osavaltion poliisilaitokselta. Hän oli kukkulan huipulla. Joten silloin kun emme nähneet mitään, kun katsoimme sinne alas ja siellä ei ollut mitään, tiedäthän, sitä ei pystynyt näkemään, niin hän lähti silloin pois. 

Haastattelija: Ja minä vuonna tämä oli?

Reme Baca: Tiedäthän, tämä on ennen Roswellia.

Haastattelija: Ai, onko?

Reme Baca: Kyllä. 1946. Kyllä. Koska pommista oli kulunut noin vuosi. Mutta tämä on ennen Roswellia.

Isän varoituksia

Reme Baca: Joten hänen isänsä meni tietysti kotiin sen jälkeen [kuulumaton sana]. Hän sanoi: ”Pysykää erossa näistä, koska heillä on, tiedäthän, he laittavat niihin ilmapalloihin jotain myrkkyä. Ja jos te saatte sitä jonkin verran käsiinne, niin teidän kätenne mätänevät pois.”

”Kiiltävää ainetta”

Haastattelija: No, tulivatko asevoimat vai lähtivätkö he alueelta ennen kuin he…

Reme Baca: No, me lähdimme pois alueelta. Me lähdimme alueelta. Ja sitten… mutta me olimme melko uteliaita. Me veimme jonkin verran ainetta kotiin, tiedäthän, kiiltävää ainetta…

Haastattelija: Kyllä.  

Reme Baca: Tosiasiassa, jonkin verran, viimeinen pala kiiltävää ainetta mitä minulle oli jäljellä, se oli, ai, katsotaas, arvelen että 1953, ennen kuin lähdin sieltä, 1953, 1954. Ennen kuin lähdin sieltä, isälläni oli ongelmia tuulimyllyn sylinterin kanssa ja sellaista. Joten me purimme sen nähdäksemme, saisimmeko sen hitsattua, mutta se ei ollut hitsattavissa, koska se oli valettu ja sellaista. Kierteet olivat kuluneet. Joten kun kiristimme sen, niin se luiskahti. Joten otin vastahakoisesti sen viimeisen palan mitä minulla sitä kiiltävää ainetta oli ja laitoin sen sinne, ja kiristin sen.

Haastattelija: No, minä pohdiskelen, että onko se siellä vieläkin?

Reme Baca: Ja silloin 1964, arvelen sen olleen silloin, kun hän tuli vierailulle meille, koska olin nyt Washingtonin [osavaltiossa], ja hän tuli Washingtoniin vierailulle luoksemme. Ja hän sanoi: ”Tiedätkö, se sylinteri, jonka sinä korjasit siitä tuulimyllystä, se toimii yhä.”

Haastattelija: Ja tämä oli isäsi?

Reme Baca: Se oli isäni.

Haastattelija: Ja tämä oli San Antoniosta?

Reme Baca: San Antonio. Joka tapauksessa, tietysti sen jälkeen, kun he kuolivat, he myivät talon ja kaikki muuttui. Tuulimylly ei ole siellä enää, valua ei enää ole.  [kuulumaton ilmaus]

Haastattelija: Aivan, aivan.

”He lastasivat sitä kiekkoa”

Reme Baca: Sinä aikana, kun olimme siellä, me menimme tosiasiassa takaisin, sen jälkeen, kun olimme kokeneet sen. Menimme takaisin, arvellakseni pari kertaa yöllä, koska he lastasivat sitä kiekkoa. Joten ne sotilaat, heidän piti tehdä sinne tie, koska siellä oli – siellä ollut karjaritilä oli tyyliin 10, kahdeksan jalkaa leveä. [Linkki Wikipedia: Cattle grid (”karjaritilä”)] Ja heidän trailerinsa oli 12 jalkaa, joten trailerit eivät menneet sinne. Joten heidät piti rikkoa aita ja mennä aidan läpi ja tehdä sinne jonkinlainen tie sisään pääsemiseksi.

Juhlivat nuoret sotilaat

Reme Baca: Ne ihmiset, jotka olivat siihen aikaan asevoimissa, sotilaat, olivat nuoria ihmisiä. Nuoria penskoja, tiedäthän? San Antonio oli heille tuttu, koska toisen maailmansodan aikana oli käynyt niin, että suurin osa miehistä oli kuollut, oli palvellut toisessa maailmansodassa, ja siellä oli paljon kuolemantapauksia. Suurin osa heistä kuoli sodassa. Joten siinä kaupungissa oli melko paljon naisia, lukuun ottamatta erittäin nuoria lapsia, kuten minä. Siellä oli erittäin vähän keski-ikäisiä miehiä, joten sotilaat deittailivat tyttöjä, he menivät Pöllö-kapakkaan, Pöllö-kahvilaan kaljalle. Me menivät ja tanssivat jukeboksin tahdissa. Ja sitten he menivät ulos ja parkkeerasivat Rio Granden varrelle. [Linkki Wikipedia: Rio Grande] He siirtelivät sitä tavaraa yöllä, he menivät sinne lastaamaan trailereita, sitten he jättivät ne sinne [maahansyöksypaikalle]. Sitten he ottivat yhden kuorma-auton ja menivät baariin, vanhaan kahvilaan, he menivät sinne, joivat ja niin edelleen ja pitivät hauskaa. Ja sitten milloin ikinä he menivät takaisin, sellaista.

Metallinpala kuin ”jääkaappi”

Reme Baca: Joka tapauksessa, me teimme yhdellä kerralla niin, että me menimme heidän trailereilleen ja toimme sieltä osan, joka oli erittäin erilainen kuin mikään mitä oli ulkopuolella [epäselviä sanoja], metallinpala, millaista ikinä metallia se onkaan, luultavasti noin jalan [30,48 cm], ehkä puolitoista jalkaa [45,72 cm] pitkä. Ja tavallaan kuin nykyään, sanoisin tavallaan valualumiinia. Se oli piilossa siellä. Se oli ja sellaista. Siinä oli erilaista se, että se oli kuin jääkaappi, se lähetti kylmää. Jos sen laittoi huoneeseen, niin se ei lämmennyt koskaan huoneenlämpötilaan.

Haastattelija: Oliko se ohut vai paksu vai…?

Reme Baca: Se oli luultavasti ehkä suunnilleen puoli tuumaa [1,27 cm].

Haastattelija: Oliko se kevyt? Painoltaan kevyt, näytti alumiinilta tai…

Reme Baca: Näytti alumiinilta. Ja siinä oli reikiä ja…

Metallinpalan kohtalo

Haastattelija: Mitä sille tapahtui?

Reme Baca: No, se on meillä vieläkin. Jep.

Haastattelija: Se on teillä vieläkin?

Reme Baca: Kyllä. Me olemme luultavasti ainoat ihmiset Yhdysvalloissa, joilla on muukalaisartefakti.

Haastattelija: Oletteko kertoneet siitä kenellekään muulle?

Reme Baca: Emme ole.

Merkillisiä ominaisuuksia

Haastattelija: Onko sillä mitään merkillisiä ominaisuuksia, jotka erottaisivat sen, sanotaan vaikka alumiinista?

Reme Baca: No, se…

Haastattelija: Lähettää kylmää, eikö?

Reme Baca: Voi Jumala. Se on helvetin kylmä, tiedäthän? Se lähettää kylmää. Se muuttuu… Se on valkoinen, se on kuin harjattua alumiinia, mutta sitten se muuttuu valkoiseksi. Ja minä en… Ja minä laitan sen kuuman vesikraanan alle ja…

Haastattelija: Se on yhä kylmä.

Reme Baca: Silloin se lämpeni. Ja sitten kun se asettui, se jäähtyi uudelleen. Ja se lähettää kylmää. [kuulumaton ilmaus] Ja sen alapuolella on jotain kirjaimia ja viivoja.

Haastattelija: Ja tämä on vuodelta 1946?

Reme Baca: Oikein. Tiedäthän, en tiedä milloin alumiinia alettiin tehdä.

Aluksen ja ruumiiden kohtalo

Haastattelija: Saitko koskaan selville mitä alukselle ja ruumiille tapahtui? Minne ne menivät tai…?

Reme Baca: En tiedä onko minun mielipiteelläni arvoa.

”Se on sen aluksen rakenneosa”

Haastattelija: Se teillä oleva osa, mitkä ovat sen karkeat mitat?

Reme Baca: Se on suunnilleen, melkein… Ei aivan 12 tuumaa [30,48 cm] pitkä. Ja sitten sen ohuin osa on ehkä tyyliin neljäsosatuuman [0,64 cm]. Se on epätavallinen osa. Se on osa, joka teki jotain, en tiedä mitä… Se on sen aluksen rakenneosa.

Haastattelija: Ja siinä on jotain kuvioita?

Reme Baca: No, minulla ei ole… Yritin lukea niitä tai nähdä mitä ne ovat, mutta minulla ei ole… Minä voin faksata sinulle kopion, jos haluat kuvan.

”Silloin kun asevoimat tulivat viemään sen aluksen pois”

Reme Baca: Yksi omintakeisista siinä mitä me koimme, on se, että hänen isänsä oli vuokrannut sen tilan. Hänellä oli laidunmaata, joten heillä oli maatila. He kasvattivat karjaa. Vaikka me olimme tilalla oikeutetusti, niin silloin kun asevoimat tulivat viemään sen aluksen pois, he puhuivat hänen isälleen. Hän oli erittäin yhteistyökykyinen, hänen isänsä. He tulivat myöhemmin hänen talolleen ja kysyivät, oliko hän kerännyt mitään materiaalia tai sellaista. Kun he tulivat, hän sanoi: ”Kyllä, minulla taitaa olla jotain tuolla takana.” He ottivat sen.

Haastattelija: Te saitte sen yhdestä niistä kuorma-autoista?

Reme Baca: Kyllä, niin saimme.

Haastattelija: Ennemmin kuin maahansyöksypaikalta?

Reme Baca: Oikein.

Vielä yksi juttu…

Reme Baca: Toinen juttu on tämä. Tarkoitan, että me näimme paljon. Lapset, tiedäthän… Se mitä he tekivät, sitä sai… He olivat kiinnostuneempia tytöistä kuin tästä aineesta. Joten he veivät… Sinne missä oli, arvelen, että sitä voisi sanoa railoksi. He täyttivät sen jollakin tuosta materiaalista. Sitten he laittoivat maata ja kiviä sinne, joten se on yhä siellä.  

Kiekko ja hullutteleva vaimo

Haastattelija: Oliko se esine jyrkänteellä vai makasiko se vain tavallaan kamaralla?

Reme Baca: Se raahautui. Se teki hyvän, ehkä kolon, ehkä sitä noin voisi nimittää, ehkä 150 jalkaa [46 metriä].  

Haastattelija: Ja se oli kiekko?

Reme Baca: Kiekko.

Haastattelija: Suunnilleen, mitä sanoisit? 30 jalkaa halkaisijaltaan? Sata?

Reme Baca: Ei, suunnilleen 30 [9,1 metriä], arvelisin. Minä en, tiedäthän. Suuri! Se oli halkaisijaltaan 35 – 40 jalkaa [10,7 – 12,2 metriä] meidän arviomme mukaan. Se on saattanut olla suurempi. En koskaan ajatellut sitä kovinkaan paljon sen jälkeen, kun lähdin sieltä, kun lähdimme elämään. En koskaan todella… Puhuin siitä vaimolleni. Hän ei uskonut minua. ”Te olette hulluja.”

Ajankohta

Haastattelija: Muistatko missä kuussa vuodesta tämä tapahtui?

Reme Baca: Sanoisin sen olleen kesän loppupuolella, elokuussa?

Haastattelija: Okei, suunnilleen elokuussa 1946. [Kääntäjän huomautus: Jose Padilla puhuu saman tapauksen yhteydessä vuodesta 1945.]

Rem Baca: Suunnilleen.

Haastattelija: No, minulla on tässä sulattelemista, koska tämä ei varmuudella ole Roswellin tapaus. [Linkki: Roswellin tapaus]

Tapaus Tex ja Jack Martin: ”Hänen ei ollut tarkoitus nähdä sitä”, kesäkuu 1946

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (2:33 – 7:08)

Kertoja (Preston Dennett): Tämä tapaus sattui kesäkuussa 1946 Daytonissa Ohiossa. [Linkki Wikipedia: Dayton] Tämä tapaus tulee David Dobbsilta MUFON Amateur Radio Netistä, joka ohjasi sen eteenpäin Leonard Stringfieldille. [Linkki Wikipedia: Leonard H. Stringfield] Tämä tapaus julkaistiin ensimmäisen kerran Stringfieldin Status Report 6:ssa ja myöhemmin hänen kirjassaan nimeltä UFO Crash Retrievals [”UFO-maahansyöksujen talteenotot”].

Poika Tex Martin ja isä Jack Martin, Wright Field

Kertoja: Ensikäden todistaja on herrasmies nimeltä Tex Martin. Oli kesäkuu 1946 ja hän oli vain 10-vuotias. Koulu oli juuri päättynyt ja palkintona erittäin hyvästä koulumenestyksestä hänen isänsä Jack Martin salli Texin olla mukana hänen työssään Wright Fieldissä, kuuluisassa Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa. [Linkki Wikipedia: Wright-Pattersonin tukikohta] Hänen isänsä työskenteli siellä asentamassa lentokoneen laitteistoja. Tex oli isänsä mukana useita päiviä ja yhtenä päivänä he molemmat huomasivat epätavallisen suuren määrän sotilaskulkuneuvoja ja sotilaita tietyn sotilaslentokonehallin edessä, jossa työntekijät söivät lounasta. Kyseessä oli erittäin suuri lentokonehalli. Ruokala oli yhdellä puolella suuren levyoven kera, joka erotti sen pääalueesta. Mutta tuona päivänä Tex meni lentokonehalliin sisälle ja näki, kuinka suuri liukuovi suljettiin. Ennen kuin se suljettiin täysin, hän näki vilahdukselta esineillä täytetyn ja pressuilla peitetyn Lowboy-trailerin.

Auki jätetty liukuovi

Kertoja: Hän ei tietenkään ajatellut sitä aluksi kovinkaan paljon, mutta sitten hän soi ensimmäisen eskimopiirakkansa ja kun hän oli sen jälkeen janoinen, hän käveli virvoitusjuomakoneelle, joka sattui sijaitsemaan sen ruokalan muusta lentokonehallista erottavan liukuoven vieressä. Siellä liukuovella oli ovenvartija vartioimassa tuota läpikuljettavaa ovea ja ovenvartija tarjoutui ostamaan hänelle juoman. Sillä aikaa, kun hän seisoskeli siellä, Tex pystyi tiirailemaan tuosta läpikuljettavasta ovesta, joka oli jätetty auki. Hän oli täysin järkyttynyt siitä mitä hän näki.

Pieniä ruumiita

Kertoja: Lainaan tässä Leonard Stringfieldiä. Leonard sanoo: ”Sotilaat työskentelivät päälentokonehallin sisällä ja melkoinen väkijoukko kokoontui. Monia pieniä ruumiita makasi paareilla suuren kolmijalkojen tukeman kuvun muotoisen esineen edessä, Tex uskoo siellä olleen niitä kolme tai neljä. Lattialla oli hajallaan huopia ja sotilaat olivat taittelemassa kokoon suurta pressua. Hän muistaa, että ruumiit olivat pieniä, väriltään ruskeahkoja ja niillä oli suuret päärynän muotoiset päät. Hän arvioi, että kupumainen esine taustalla oli halkaisijaltaan 18 – 20 jalkaa [5,49 – 6,10 metriä], väriltään luonnonvalkoinen, siinä ei ollut teräviä kohtia ja sitä kiersi tasainen vanne. Tässä vaiheessa Tex hälytti isänsä, joka tuli paikalle ja myös hän kurkisti avoimesta ovesta ja näki sen esineen ja ruumiit. Tex jatkoi meneillään olevan havainnointia, kunnes eversti huomasi hänet yhtäkkiä ja määräsi hänen isänsä Jackin viemään hänet kotiin.

”Osa avaruuskulkuneuvosta oli tuotu sisään”

Kertoja: Tässä tämä menee vieläkin mielenkiintoisemmaksi, koska viikkoa tai kahta myöhemmin Jack Martin palasi kotiin erittäin huonojen uutisten kanssa. Kuten Leonard Stringfield sanoo: ”Jack Martin menetti työnsä. Hän kertoi Texille ja hänen äidilleen, että hän oli nähnyt tavaraa, jota hänen ei ollut tarkoitus nähdä. Tex muistaa isänsä itkeneen keittiössä ja vaikeudet, jotka hänellä oli toisen työn löytämisessä. Tex sattui kuulemaan isoisänsä, joka työskenteli myös Wright Fieldissä, kertovan hänen vanhemmilleen, että osa avaruuskulkuneuvosta oli tuotu sisään. Jack Martin paljasti myöhemmin, että siellä oli tosiasiassa huippusalaista tavaraa sisältävä maanalainen laitos, jonne vain korkeimman turvallisuusluokituksen ihmiset pääsivät sisään. Tex Martin paljasti lopulta vuosia myöhemmin kertomuksensa siitä mitä hän näki tuossa lentokonehallissa Wright Fieldissä.

Kertojan loppukommentit

Preston Dennett: Leonard Stringfield oli todellakin edelläkävijä siinä mitä tulee UFO-maahansyöksyjen hakutapausten tutkimukseen. Joten kun hän alkaa puhua tällaisista tapauksista, niin arvelen, että meidän on todellakin otettava hänet vakavasti. Hän on tehnyt ufologian tämän näkökulman parissa enemmän työtä kuin kukaan muu.

Sanomalehtiartikkelin käännös alkaa:

Tuomari hylkää muukalaisruumiita koskevan oikeusjutun

Vuonna 1983

WASHINGTON (UPI) – Liittovaltion tuomari hylkäsi todistusaineiston puutteen vuoksi oikeusjutun, jossa väitettiin, että ilmavoimat pitää salaisesti hallussaan avaruusmuukalaisten ruumiita, jotka putosivat New Mexicon aavikolla yli 30 vuotta sitten. [Linkki Wikipedia: New Mexico] [Linkki Wikipedia: Oikeusjuttu] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat]

Maapallon ulkopuolisen Habeas Corpus -haaste

Mutta jopa sen jälkeen, kun tämä ”maapallon ulkopuolisen Habeas Corpus -haaste” hylättiin torstaina, Larry Bryant sanoi: ”Ruumiit ovat siellä. Kyse on vain niiden luokse pääsemisestä. Savua on ja tulta on pakko olla”, sanoi Bryant, kirjoittaja Alexandriasta Virginiasta. ”Tämä tuomioistuin on menettänyt suuren mahdollisuuden.”

Kansalaiset UFO-salailua vastaan

Kanteessa väitettiin, että valtiovalta pitää salaa hallussaan maapallon ulkopuolisten ruumiita ”ilman täyttä tilitystä kansalle”, ja jos he ovat elossa, heidän vangitsemisensa on ”heidän matkustusoikeutensa perusteeton riistäminen”. Kanne nostettiin Citizens Against UFO Secrecy -organisaation nimissä. [Linkki Wikipedia: Citizens Against UFO Secrecy (”kansalaiset UFO-salailua vastaan”)]

Tuomari Oliver Gasch

30-minuuttisen alustavan kuulemisen aikana Bryant kertoi tuomari Oliver Gaschille: ”Tämä on Watergaten mittakaavan julkinen asia. Tämä saattaa ylittää kaiken mitä tämä tuomioistuin on koskaan nähnyt. Me työnnymme uudelle lain alueelle.” [Linkki Wikipedia: Oliver Gasch (tuomari)] [Linkki Wikipedia: Watergate-skandaali] ”Me käytimme siitä nimitystä maapallon ulkopuolisen Habeas Corpus -haaste, koska meillä ei ole muuta keinoa allekirjoittaa vetoomusta perustuen todistusaineistoon, jonka parissa työskentelemme”, Bryant lisäsi.

”Kolme ns. lentävää lautasta ja yhdeksän pienen olennon ruumiit”

Kanteeseen on liitetty kopio väitetystä FBI:n asiakirjasta, jonka Bryant väitti saaneensa 22. maaliskuuta 1950 päivätyn tiedonvapauslain kautta. Asiakirjassa sanottiin: ”Ilmavoimien tutkija lausui, että kolme niin sanottua lentävää lautasta oli otettu talteen New Mexicossa” ja talteen oli otettu yhdeksän pienen olennon ruumiit. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain liittovaltion poliisi (FBI)] [Linkki Wikipedia: Freedom of Information Act (United States), ”tiedonvapauslaki”]

Asianajaja Royce Lamberth

Mutta assistentti, Yhdysvaltain asianajaja Royce Lamberth pyysi Gaschia hylkäämään kanteen, koska: ”He eivät tiedä onko siellä ollenkaan maapallon ulkopuolisia. He eivät ole koskaan nähneet heitä tai puhuneet meidän kanssaan, eivätkä tiedä oliko heitä koskaan olemassa.” [Linkki Wikipedia: Royce Lamberth] Bryant myönsi, että ”me emme tiedä missä ruumiit ovat, meillä ei ole mitään tietoa”, mutta esitteli eläkkeelle jääneen ohiolaisen liikemiehen toimittaman asiakirjan.

Entisen sotilashenkilöstön haastatteluita

[Linkki Wikipedia: Leonard H. Stringfield] Leonard Stringfield Cincinnatista väitti asiakirjassa, että hän oli haastatellut entistä sotilashenkilöstöä, jotka väittävät, että Daytonissa Ohiossa Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa pidettiin ETeitä lukuisista eri tapauksista. Gasch kysyi, oliko Stringfield ollut koskaan kontaktissa ET:n kanssa ja Bryant sanoi ”ei”. Sitten tuomari kysyi: ”Sinun minulle kertomasi on kuulopuhetta?” Ja Bryant vastasi: ”Tällaisessa tapauksessa kuulopuhe pitää pintansa”.

Äänessä Leonard Stringfield: ”Kolmannen asteen talteenotot”

Linkit käännettyihin haastatteluijhin ja puheisiin: LINKKI 1, LINKKI 2, LINKKI 3. Vain pääasiassa Leonard Stringfieldin puheet on poimittu käännökseen.

Foo fighter / Foo-hävittäjä

Leonard Stringfield: Minun lainausmerkeissä ”urani” alkoi toisessa maailmansodassa ja minä näin ikuisesti kuuluisia niin sanottuja Foo fightereita. [Linkki Wikipedia: Foo fighter] [Linkki Wikipedia: Foo-hävittäjät] Niihin viitattiin usein selittämättöminä, tunnistamattomina. Niitä havaittiin sekä Euroopan taistelukentillä että koko aasialaisella taistelukentällä, Intiaan ja Burmaan saakka, kaikkialla maailmassa, se oli maailmanlaajuista. Se tapahtui yhtäkkiä. Olen nähnyt tiedonvapauslain papereiden vahvistavan yhden Foo-hävittäjä-tapauksen toisessa maailmansodassa Amerikan suurimpien pommikoneiden yllä.

”Minä havaitsin niitä kolme”

Leonard Stringfield: Minä havaitsin niitä kolme. Katselin C-46:n ikkunasta ulos, olin sen kyydissä. Kanssani oli 12 muutakin miestä.

Leonard Stringfield: Näin niiden kolmen kirkkaasti valaisevan, itsevalaisevan esineen tulevan ulos pilvestä, kallistuvan kohti lentokonetta. Jossakin matkan varrella ne tekivät kaltevan käännöksen, en muista täsmälleen, se kaikki tapahtui niin nopeasti. Ne olivat erittäin kirkkaita, kulkivat lyhyen aikaa lentokoneen rinnalla. Meidän lentokoneemme putosi 50 – 75 jalkaa [15 – 23 metriä] alemmaksi sen niiden lähelläoloselkkauksen aikana. Sitten ne vetäytyivät yhtäkkiä lentokoneen luota. Kone korjasi lentoreittinsä ja laskeuduimme turvallisesti. Tuo on se mitä minä havaitsin. Minulla on ollut omat kokemukseni ufojen kanssa ja kone lähes syöksyi maahan sen seurauksena, siis ufon. Elin sen läpi.

Havainnon taustat

Leonard Stringfield: Olin viidensissä ilmavoimissa, palvelin tiedustelussa. [Linkki Wikipedia: Fifth Air Force (”viidennet ilmavoimat”)] [Linkki Wikipedia: Sotilastiedustelu] Olin yksi kahdestatoista sotilaasta, yksikköni jäsenestä lentämässä Japaniin. Meidät oli määrätty olemaan ensimmäiset amerikkalaiset Japanissa, tämä oli kolme päivää ennen kuin he antautuivat virallisesti. Lensin yhtenä matkustajista C-46-kuljetuslentokoneessa. Me lähdimme Ieshiman saarelta, se tavataan I – E – S – H – I – M – A. Se on pieni saari lähellä Okinawaa. Meidän määränpäämme oli Iwo Jima, erittäin kuuluisa saari Tyynellämerellä. Se oli kokoamisasema lopulliselle hyppäyksellemme Atsugiin Japaniin lähelle Tokiota. Meidän piti laskeutua ja ottaa haltuun Atsugin lentotukikohta kolme päivää myöhemmin saapuville miehitysjoukoille. Tausta on tuo.

”Kolme tunnistamatonta valopalloa”

Leonard Stringfield: Ieshiman ja Iwo Jiman välisellä lennolla kohtasin ne, joita nimitän kolmeksi tunnistamattomaksi valopalloksi. Tämä tapahtui katsellessani koneen vasemmalle puolelle eteenpäin. Se oli todellakin vain hetkellinen vilahdus, se ei kestänyt kauan, näkyvissä luultavasti ehkä 30 sekuntia, ehkä vähemmän, jos muistan oikein. Ääntä ei ollut. Katselin vain satunnaisesti hytin ikkunasta. Huomioni kiinnitti kirkas valo. Ikkunasta ulos katsoessani näin kolmen esineen tulevan ulos paksusta pilviverhosta. Ne liikkuivat tavallaan viistosti kohti ja sen lentokoneen eteen, jossa minä olin. En pystynyt koskaan erottamaan täsmälleen muotoa, ne vaikuttivat olevan pyöreähköjä, ehkä lähes kyynelpisaramaisia. Kyynelpisaraefekti on saattanut olla seurausta kirkkaasta valosta, joka on jättänyt silmän verkkokalvolle kevyen efektin, tiedäthän. Ne jatkoivat kohtuullisen lähelle. Sitä on vaikea arvioida, vertailupistettä ei ole, puhun ehkä 100 jalasta [30 metristä], ehkä hieman sitä kauempana lentokoneesta. Esineitä oli kolme ja ne olivat kirkkaita, erittäin kirkkaita.

Koko

Haastattelija: Kuinka suuria ne olivat?

Leonard Stringfield: En tiedä. Uskon, että ne eivät olleet suuria. Ne eivät olleet todella pikkuriikkisiä kapineita. Arviointini siitä, kun ajattelen taaksepäin… Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, mutta ehkä halkaisijaltaan 15 jalkaa [4,57 metriä]. Tuo on vain arvaus. Se olisi voinut olla 10 tai 20.

Lentokoneen yhtäkkinen putoaminen

Leonard Stringfield: Kun ne lähestyivät lentokonetta, kone putosi yhtäkkiä suoraan alaspäin 25 – 50 jalkaa [7,62 – 15,24 metriä], ehkä enemmänkin. Minun mielipiteeni oli, että se oli seurausta tuon todistamani niin sanotun Foo fighterin / Foo-hävittäjän läheisyydestä. Ohjaamossa oli ilmeisesti jotain häiriötä, vaikka minulla ei ollut pääsyä lentäjän tai perämiehen luo, minä istuin takana. Puhuin myöhemmin yhden lentokoneessa olleen kaverin kanssa koneen ulkopuolella ja jopa ollessamme takaisin Yhdysvalloissa. Keskustelin tästä hänen kanssaan. Hän sanoi, että lentäjällä oli siellä tuolla hetkellä jotain huolta lentokoneen suorituskyvystä. Hän istui koneen etuosassa, minä en havainnoinut tätä. Kun meidän lentokoneemme putosi yhtäkkiä, ne esineet vain yhtäkkiä katosivat, vetäytyivät takaisin pilveen ja katosivat.

Turvallisesti Iwo Jimalle

Leonard Stringfield: Minut yllätti todella se, että lentokone keräsi takaisin kadotetun lentokorkeuden ja lensi turvallisesti Iwo Jimalle, Foo Fightereita ei näkynyt, eikä koneessa ollut mitään muitakaan epätavallisia tapahtumia. Kun nousin Iwo Jimalla lentokoneesta ulos, havaitsin että vasemmanpuoleisesta moottorista oli roiskunut öljyä kaikkialle lentokoneen kyljelle. Vaikkakaan minulla ei ole mitään keinoa tietää oliko sillä mitään tekemistä sen Foo fighterin kanssa.

”Tunnistamattomat”, ”bogiet”, ”Foo fighterit / Foo-hävittäjät”

Leonard Stringfield: Olin viidensien ilmavoimien yksikössä, sotilastiedustelussa. Pääsin joskus käsiksi tiettyihin läpitulleisiin papereihin, ne oli merkitty kaikeksi väliltä rajoitetusta, luottamuksellisesta, salaiseen. En muista luokittelua, siitä on liian kauan aikaa. Muistan läpi tulleen muistion, jossa viitattiin huoleen tunnistamattomista, joista käytettiin joskus nimitystä bogie, vanhemmissa heillä oli ilmaus Foo fighterit / Foo-hävittäjät. Huolena oli se tosiasia, että ne päihittivät meidän lentokoneemme ja että niitä tutkittiin jonkin aikaa, mutta ilman johtopäätöksiä.

Muukalaiskeho ja silmät

Leonard Stringfield: Yksi asia, joka tekee minuun vaikutuksen kaikessa tässä, kaikissa havainnoissa, kenen tahansa osallisen, on se, miten he kuvailevat silmiä. Käytännössä kuka tahansa, joka oli kohtuullisen matkan päässä muukalaiskehosta, oli suurimmaksi osaksi vaikuttunut niiden silmien voimasta: tummuus, pahaenteinen katse, suuruus. He näyttivät kuolleinakin siltä kuin olisivat olleet elossa.

Maahansyöksyjen haut

Peggy Black: Haluaisin sanoa sanasen Leonardista. Yksi hänestä muistamani asia on se, että sen jälkeen, kun olimme tehneet TV-ohjelman vuonna 1978 Daytonin konferenssin jälkeen, Leonard sanoi Jerrylle ja minulle: ”Hoidelkaa te valot taivaalla ja abduktiot, minä tulen omistamaan kaiken aikani maahansyöksyjen hakuihin.” [Linkki Wikipedia: Ufosieppaus (abduktio)]

Leonard Stringfield: No, kuten kaikki tiedätte, olen syyllinen tähän hälyttävän otsikon alla, en ole hälyttävä, valitsin tarkoituksella otsikon ”tilanne punainen”, koska ajattelin tilanteen olevan juuri tuo. Syy miksi sanon samalla tavalla, on se, että niin kauan kuin ihmisillä on maailmanlaajuisesti lähikohtaamisia ja he ovat monissa tapauksissa kuoliaiksi pelästyneitä tuosta kohtaamisesta, niin minä uskon tilanteen olevan punainen. Uskon myös asevoimien tietävän sen. Minä olin onnekas tai epäonnekas, että työskentelin Condonin projektissa kenttätutkijana. [Linkki Wikipedia: Condonin raportti] Tiesin jonkin verran Condonin ryhmän sisäisestä toiminnasta, enkä voi sanoa, että työskentelin hänen kanssaan minkäänlaisella ylpeyden tasolla, mutta opin jotain.

FOX TROT KILO 3-0 BLUE

Leonard Stringfield: Työskentelin kolme vuotta ilmavoimissa 1950-luvun alussa. Toimin koodinimen FOX TROT KILO 3-0 BLUE alla. Minut pyydettiin raportoimaan kaikki meidän alueemme UFO-aktiviteetti komentokeskukseemme Columbukseen Ohioon, jota pidin raportoinnin arvoisena. Siellä oli tapauksia, joissa suihkuhävittäjiä käskettiin ilmaan ajamaan ufoa takaa. Tuossa vaiheessa minulle sanottiin, ei kirjallisesti vaan ilmavoimien upseerin toimesta, että en saa kysellä koskaan mitään kysymyksiä. Tajusin tietysti tuolla hetkellä ja sen jälkeen, että sitä mitä he olivat takaa-ajossa oppineet, pidettiin rankasti luokiteltuna, tavallisesti salaiseksi luokiteltuna. Minulla oli siis monien vuosien kokemus UFO-tilanteesta.

Retievals of the Third Kind – kolmannen asteen talteenotot

Leonard Stringfield: Minun on oltava hyvin varovainen siinä mitä sanon, mutta minulla on jotain sanottavaa. Olen valmistellut useiden kuukausien ajan tutkielmaa nimeltä ”kolmannen asteen talteenotot” ja huolestuneena siitä, että uskoakseni upseerit, ilmavoimat, ovat piilotelleet laitteistoa julkisuudelta monia, monia vuosia. Tuohon kuuluvat mukaan myös matkustajat. Menen tässä vaiheessa suoraan asiaan, on mielestäni totuuden aika. Kun luen 53-sivuista raporttiani nimeltä ”kolmannen asteen talteenotot” [Retrievals of The Third Kind], arvelen, että tajuatte mitä minä yritän kertoa. Aihe on erittäin arkaluonteinen. Wright-Pattersonin kenttä on todellakin arkaluonteinen alue.

”Aluksen, ufon ja matkustajien talteenotto”

Leonard Stringfield: Minulla oli yksi erikoistapaus tämän asian suhteen: mies, joka oli nähnyt talteen otetut matkustajat itse koettuna. Hän kuvaili heidät ja olosuhteet minulle. Ajattelin tuon olevan hieman outoa, koska se tuli lentäjältä, joka oli ollut asevoimissa ja jolla oli huippusalainen luokitus. Tuo oli käännekohta. Kolmannen asteen talteenottoihin kuuluu mukaan aluksen, ufon ja matkustajien talteenotto. Minulla on 17 tietolähdettä koskien lukuisia maahansyöksyjä läpi Yhdysvaltojen, pois lukien ne ulkomailla, joista olen tietoinen. Minä tiedän tämän: aito UFO, ainakin yksi, on ehdottomasti olemassa, on kiistatta olemassa. Ja sanon myös, että meillä on niitä kiistatta, meillä on ollut niitä asevoimien huostassa vuodesta 1947 lähtien. Tuo on yksi talteenotto, josta olen tietoinen. Ei matkustajia. [Linkki: Roswellin avaruusolennon haastattelu (matkustajat)] 1948 matkustajineen, 1952, 1953, 1957, 1962, 1973 ja 1977 me olemme ottaneet talteen aluksen matkustajineen, ja niitä on enemmänkin. [Leonard Stringfieldin puhe on äänitetty heinäkuussa 1978.]

Yli huippusalaisen

Leonard Strinfield: Muuta minulla olevaa informaatiota en pysty paljastamaan, koska sillä on tekemistä materiaalien kanssa, joihin viitataan sanalla ”crypto”.

Ääni yleisöstä: Mitä se [crypto] tarkoittaa?

Leonard Stringfield: Se on supersalainen, yli huippusalaisen.

Elossa?

Leonard Stringfield: Yhdessäkään niistä tapauksista, joista minä olen tietoinen, yhtäkään näistä hahmoista, olennoista, ei ole kuvailtu vihreäksi.

Ääni yleisöstä: Onko yksikään niistä yhä elossa, siis maahansyöksyistä?

Leonard Stringfield: Tässä ollaan tekemisissä kuolleiden, menehtyneiden kanssa.

Ääni yleisöstä: On huhuja, että yksi pidettiin elossa, kuulin siitä kerran radiosta.

Leonard Stringfield: Minäkin olen kuullut huhuja vuosien varrella, mutta en pysty vahvistamaan sitä. Minulla on tiettyjä epäilyksiä perustuen muutamaan raporttiin, että yksi saattaa olla elossa. En pysty todistamaan sitä. Minä viittaan tässä nyt niihin, jotka ovat kuolleita, niitä tiedän olevan.

”Kaikke ne lautaset…”

Ääni yleisöstä: Kaikki ne lautaset, joita teillä on, ovatko tai vaikuttavatko ne olevan kaikki tehty saman tyyppisiksi vai ovatko ne eri tyyppiä?

Leonard Stringfield: Muunnelmia.

Ääni yleisöstä: Muunnelmia… Entä matkustajat? Ovatko he samoja toimijoita? Ovatko he samantyyppisiä olentoja vai erilaisia?

Leonard Stringfield: Voin vastata tuohon juuri nyt vain rajoitetusti, mutta ne ovat yleensä kooltaan, pituudeltaan, 3,5 – 4,5 jalkaa [107 – 137 cm] ja yleensä kuvailtu samankaltaisesti, muutamat piirteet siellä täällä eroavat toisistaan. Minä olen onnistunut saamaan tietoa 27:lta osalliselta, rajoitettua tietoa.

Jotkut kaikken merkittävimmistä lähikohtaamisista ja laskeutumisista…

Ääni yleisöstä: Nämä haut… Pitääkö meidän olettaa, että suurin osa näistä ammuttiin alas vai onko kyse mekaanisista vioista vai mistä?

Leonard Stringfield: Tuo on kysymys, joka minulla itselläni on. Kukaan ei pystynyt selventämään tuota minulle. Oletan näiden syynä olleen toimintahäiriö. Minulla ei ole todellakaan tietoa, voin olla väärässä. Ei ole tietoa yhdestäkään ohjuksien tai minkä ikinä ampumisen seurauksena pudonneesta ufosta. Tuosta syystä oletan näiden olleen toimintahäiriöitä, syystä tai toisesta. Joissakin tapauksissa tiedämme siitä tosiasiasta, että jotkut ruumiista olivat karrelle palaneita. Olen tietoinen myös siitä tosiasiasta, että jotkut kaikkein merkittävimmistä lähikohtaamisista ja laskeutumisista ovat tapahtuneet sotalaitoksissa, ydinlaitoksissa ja ohjuspaikoilla, Yhdysvalloissa ja ulkomailla. [Linkki: Ufot ja ydinaseet (1)]

ET – liha ja veri?

Ääni yleisöstä: ETeitä koskien… Onko sinulla paljon todistusaineistoa terveystarkastuksista, siitä tosiasiasta, että heillä saattaa olla samantyyppinen liha ja veri kuin meillä on?

Leonard Stringfield: Olen tietoinen joistakin yleisen rakenteen yksityiskohdista ja tietyistä olennon kasvojen ulkonäköpiiteistä. Tässä vaiheessa en voi paljastaa näistä olennoista mitään lääketieteellisesti.

Ruumiinavausraportin tuloksista

Selostaja: Stringfieldiä videokuvattiin ennen hänen vuonna 1994 tapahtunutta kuolemaansa kuvailemassa hänen näkemänsä ruumiinavausraportin tuloksia.

Leonard Stringfield: Lääketieteen henkilö oli viitannut informaatioon muukalaisen anatomiasta, kuolleen muukalaisen, joka oli otettu pudonneesta kiekosta. Pää on ihmisen mittakaavassa suuri, erittäin suuri. Hiuksia ei ole, hiustuppeja. Korvanipukoita ei ole. Nenää ei ole sellaisena kuin meillä ihmisillä. Suu on vain rako tai aukko, joka menee noin tuuman [2,54 cm] kalvoon, kalvomaiseen, joka ei johda ruoansulatuskanavaan tai alkeisjärjestelmään. Punasoluja tai lymfosyyttejä ei ollut. [Linkki Wikipedia: Imusolu (lymfosyytti)] Ruumiissa ei ollut poikkijuovaista lihaskudosta. [Linkki Wikipedia: Poikkisuuntainen lihaskudos] Siinä oli sydämen eteinen, sydän, niin sanotusti pumppausasema värittömälle nesteelle, tietyssä mielessä verelle.

Wright-Patterson ja 30 muukalaisruumista

Selostaja: Harvinaisessa haastattelussa juuri ennen hänen kuolemaansa vuonna 1994, Stringfield kertoi, että hän oli pystynyt jäljittämään hylyn ja muukalaisruumiiden raivaamisen edistymistä, jota oli otettu talteen useista eri osista lounasta.

Leonard Stringfield: Aluksi jotkut niistä kuljetettiin alueille Los Alamosiin läntisille arkaluonteisille alueelle, Albuquerquesta Los Alamosiin, ja koko alueelle New Mexicoon, ja usein ne lähetettiin jatkoanalyyseihin tai tutkittavaksi Wright-Pattersoniin. Yksi tiedustelulähde kertoi minulle joitakin vuosia sitten, että heillä oli vuoteen 1966 saakka pelkästään Wright-Pattersonin kentällä maan alla 30 muukalaisruumista. [Linkki Wikipedia: Los Alamos] [Linkki Wikipedia: Albuquerque]

”Kulttuurishokki”

Selostaja: Leonard Stringfield, 40-vuotinen ufotutkimusveteraani, on Exlerin kanssa samaa mieltä siitä, että kansaa pitää valmistella ennen kuin tämän mittaluokan konsepti esitellään.

Leonard Stringfield: Te voitte kuvitella mitä osakemerkkinoille tapahtuisi, jos jotain tämän luonteista tulisi esiin viranomaisten tai maailman hallitusten ilmoittamana. He viittaavat siihen virallisesti kulttuurishokkina.

Ensikäden tiedonpalasia

Selostaja: Stringfield väittää, että Yhdysvaltojen valtio on jopa ottanut talteen muukalaisaluksia ja ruumiita ja on selittänyt löytönsä yksityiskohtaisesti useissa tutkimuspapereissa.

Leonard Stringfield: Nämä ovat ensikäden tiedonpalasia tietolähteiltä, jotka ovat nähneet aluksen ja / tai ruumiit valtion hallussa. Nämä ovat ihmisiä, joilla oli tarve tietää, pääsylupa ruumiiden näkemiseen esimerkiksi Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa tai muilla alueilla, tai he ottivat osaa talteenotto-operaatioon. Minä ajattelen, että on ollut ajanjaksoja, yrityksiä kouluttaa kansalaisia tai kuten sanon ”syöttää lusikalla” kansalaisille tiedonpalasia siten, että jos jotain dramaattista tapahtuu, niin ei tulisi täyttä hälytystilaa, tiedäthän.

Leonard Stringfield ja ystävä William H. ”Butch” Blanchard: ”Sininen huone”

Linkki käännettyyn tekstiin: LINKKI (48:41). Kääntäjä on lisännyt lukemisen helpottamiseksi väliotsikoita ja myös kuvia. Tekstin käännös alkaa:

LEONARD STRINGFIELD KÄSITTELEE TÄSSÄ SITÄ MITÄ HÄN OPPI NIIN SANOTUSTA ”SINISESTÄ HUONEESTA” ENSIKÄDEN TODISTAJALTA, JOKA VIETIIN SINNE

Ilmavoimien tukikohtaan

[Linkki Wikipedia: Leonard H. Stringfield] ”Ystäväni työskenteli vuonna 1955 tieteellisenä tutkimusanalyytikkona Teksasissa, työskenteli tutkalaitteiston parissa… [Linkki Wikipedia: Texas] Yhtenä iltana kotona sotilaspoliisi pysähtyi hänen talolleen ja informoi ystävääni, että hänen oli seurattava häntä. [Linkki Wikipedia: Sotilaspoliisi] Hänet vietiin paikalliseen ilmavoimien tukikohtaan ja pidettiin turvatulla alueella muiden eri tutkimusalueilta olevien osallisten kanssa.

Salassapitopaperi ja lentokonehalliin

Ensimmäinen työasian käsky oli salassapitovelvollisuuden allekirjoittaminen salassapitopapereilla. [Linkki Wikipedia: Salassapitosopimus] Sitten heidät johdateltiin lentokoneeseen ja istutettiin aseistautuneiden vartijoiden viereen, jotka pitivät yllään univormuja ilman ID-lipukkeita tai tunnistettavissa olevia arvomerkkejä. [Linkki Wikipedia: ID (tunniste)] Lento kesti useita tunteja ja heidän laskeutuessaan oli pimeää. Heidät johdateltiin lentokoneesta silmät sidottuina ja lyhyen kävelyn jälkeen he pysähtyivät. He kuulivat lentokonehallin oven vedettävän alas takanaan ja heidän käskettiin poistaa silmäsiteensä. Tässä kohdassa ystäväni ääni aina värisi, kun hän kertoi juttua…

Muunneltu lentokonehalli

Kun he poistivat silmäsiteensä, he olivat muunnellun lentokonehallin sisällä – lattiat ja seinät olivat kokonaisuudessaan maalattu sinisiksi.

Ympäri huonetta oli pöytiä, hyllyjä ja kiinnikkeitä pitelemässä tuhansia artefakteja [esineitä] – joista yksikään ei ollut välittömästi tunnistettavissa. Heille kerrottiin, että heidän piti tutkia kutakin esinettä ja määrittää sen tarkoitus, toimintaparametrit, ja voitaisiinko vai eikö sitä voitaisi kopioida. Taaksepäin katsoessaan, hän tunnistaa nyt monia nykyään yleisiä asioita, kuten laserit, integroidut piirit, painetut piirilevyt (mukaan lukien mikroprosessori ja pintaliitoskomponentit, jne.) [Linkki Wikipedia: Laser] [Linkki Wikipedia: Mikropiiri (integroitu piiri)] [Linkki Wikipedia: Piirilevy] [Linkki Wikipedia: Mikroprosessori] [Linkki Wikipedia: Pintaliitos (komponentti)] [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen]

Mistä artefaktit tulivat?

Kun joku lopulta kysyi mistä artefaktit tulivat, heidät johdateltiin pieneen lukittuun huoneeseen, jota he eivät olleet vielä tähän mennessä nähneet ja heille näytettiin neljä suurta vaaleanpunaisella liuoksella täytettyä akvaariota. Kukin piti sisällään pienen harmaaihoisen ruumiin, jolla oli ylisuuri pääkoppa, valtavat silmät, eikä hiuksia. Huoneen perällä oli metallinpalasia, jotka vaihtelivat pienistä suikaleista suuriin kiertyneisiin kimpaleisiin. Kuraattori liitti sitten jutun Roswellin maahansyöksyyn.” [Linkki Wikipedia: Kuraattori] [Linkki: Roswellin todistajat (William H. Blanchard)]

Joten tässä on Leonard Stringfieldin kertomus liittyen siihen mitä hänen ystävänsä ”Butch” Blanchard hänelle kertoi. [Tekstin käännös päättyy.]

Lehtiartikkelin käännös alkaa:

Entinen tiedustelu-upseeri paljastaa…

Keräsin romua UFOsta, joka räjähti Yhdysvaltojen yllä

Kirjoittaja: BOB PRATT

Ufon hylky New Mexicossa

Yhdysvallat otti talteen UFOn hylyn, joka räjähti maatilan yllä New Mexicossa, paljastaa eläkkeelle jäänyt korkea-arvoinen ilmavoimien tiedustelu-upseeri – joka kertoi The ENQUIRERille, että hän todella keräsi aluksen palasia. [Linkki Wikipedia: National Enquirer]

”Sitä materiaalia on vaikea kuvailla”

”Se ei ollut mitään mikä tuli tältä maapallolta, sanoi entinen everstiluutnantti Jesse Marcel. ”En tiedä mitä me keräsimme, enkä tiedä vieläkään. Sitä materiaalia on vaikea kuvailla. Se oli todellakin ainetta, joka oli valmistettu. Ne olivat suorakaiteen muotoisia palasia, ehkä kolmeneljäsosa tuuman leveitä [1,9 cm] ja puoli tuumaa [1,27 cm] paksuja ja pituudeltaan vaihtelevia neljästä tai viidestä tuumasta [10,2 – 12,7 cm] kolmeen tai neljään jalkaan [91 – 122 cm]. Se materiaali oli painotonta. Ei pystynyt edes sanomaan, että sitä oli käsissäsi. Joissakin palasissa oli joitakin merkintöjä, jotka olivat kuin hieroglyfejä. Tätä materiaalia ei pystynyt rikkomaan tai taivuttamaan, mutta se ei näyttänyt metallilta, se näytti enemmänkin kuin puulta. Laitoin tupakansytyttimen johonkin siihen tavaraan ja se ei palanut. Siellä oli muutakin tavaraa, joka näytti hyvin paljon kuin pergamentilta. Mutta sekään ei palanut.” [Linkki Wikipedia: Pergamentti] [Linkki: Roswellin todistajat (Jesse Marcel)]

”Ufot ovat totta”

Marcelin tarina kerrotaan uudessa elokuvassa nimeltä ”UFOt ovat totta”. Ydinfyysikko ja UFO-luennoitsija Stanton Friedman, joka toimi elokuvalle teknologisena neuvonantajana, kertoi The ENQUIRERille: ”William Moore ja minä olemme puhuneet ainakin 40:n muun ihmisen kanssa, joilla on tietoa tästä tapauksesta, ja minä olen vakuuttunut, että lentävä lautanen räjähti ja että ainakin osasia siitä lenteli ympäri Roswellia New Mexicossa. [Linkki Wikipedia: Stanton Friedman]

Roswellin tapaus

Moore ja Charles Berlitz ovat kirjoituskumppaneita maahansyöksystä kertovalle kirjalle nimeltä ”The Roswell Incident” [Roswellin tapaus], joka tullaan julkaisemaan keväällä. Esine räjähti heinäkuun alussa 1947 maatilan yllä, joka sijaitsee noin 60 mailia [97 km] Roswellista luoteeseen.

Majuri Jesse Marcel, 509. atomipommitusryhmä

Marcel, nykyään 72 ja joka asuu lähellä New Orleansia, oli siihen aikaan majuri ja oli tiedustelu-upseeri 509. pommitusryhmälle – siihen aikaan maailman ainoalle atomipommitusryhmälle. Kaikki ryhmän upseerit ja jopa värvätyt sotilaat oli huolellisesti valittu työtehtäviään varten – ja jokaisella heistä oli korkeat turvallisuusluokitukset.

Romua ufosta…

Romua UFOsta ”oli levinnyt niin pitkälle kuin pystyi näkemään”, paljasti Marcel, joka palkittiin viidellä ilmamitalilla viiden pommikoneiden kimpussa olleen vihollislentokoneen alas ampumisesta toisessa maailmansodassa. ”Me aloitimme keräilemällä palasia”, hän sanoi, ”ja minä toin tukikohtaan niin paljon kuin pystyin (Roswellin maavoimien lentokentälle).” Muu sotilashenkilöstö otti hylystä talteen loput. ”Kuten yksi henkilö sen ilmaisi”, sanoi Friedman, ”se oli kuin he olisivat imuroineet aavikon – he keräsivät jokaisen palasen ja kuljettivat sen pois.” [Linkki Wikipedia: Walker Air Force Base (ennen Roswell Army Air Field (RAAF), ”Roswellin maavoimien lentokenttä”)]

Wright Field

”Me saimme tietää, että materiaali kuljetettiin varmasti Wright Fieldiin (nykyään Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta Daytonissa Ohiossa), ilmailuteknisen tiedustelukeskuksen kotipaikkaan. ”Me emme ole pystyneet löytämään vielä ketään, joka oli siihen aikaan Wright Fieldissä.” Se mitä materiaalille tapahtui, on siksi Friedmanin mukaan tuntematonta. Friedman lisäsi: ”On selvää, että jotain erittäin outoa kerättiin ja sitä käsiteltiin siten kuin saattaisi odottaa valtiovallan käsittelevän tuntematonta materiaalia. Se on olennainen osa pitkäaikaista peittelyä.”

Lisätieto ja linkkejä

Lisätieto, englanninkielinen Wikipedia: [Linkki Wikipedia: Cover-up (”peittely”)] Peittely on yritys, onnistuipa se tai ei, peitellä todisteita väärinkäytöksestä, virheestä, epäpätevyydestä tai muusta kiusallisesta tiedosta. Ilmaisua käytetään yleensä valta-asemassa olevista ihmisistä, jotka käyttävät valtaa väärin välttääkseen tai vaientaakseen kritiikkiä tai torjuakseen syyllisyyden väärintekoon.

Linkkejä: [Linkki Wikipedia: National Air and Space Intelligence Center (”kansallinen ilma- ja avaruustiedustelukeskus) (Air Technical Intelligence Center (ATIC), ”ilmailutekninen tiedustelukeskus”)] [Linkki: Päivä Roswellin jälkeen (Wright Field)] [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base (”Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta”)]

Tapaus kaukokirjoittaja ”rouva Y” ja maavoimien valokuvaaja ”herra Z”: Valokuvat lentävästä lautasesta

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (16:56 – 24:46).

Elokuu 1952, lentotukikohta, Ohio

Kertoja (Preston Dennett): Tämä sattui elokuussa 1952 nimeämättömässä lentotukikohdassa Ohiossa. Tämä tapaus tulee ikoniselta ja todella kiistellyltä ufotutkijalta nimeltä James Moseley. Tämä tapaus julkaistiin hänen kirjassaan nimeltä UFO Crash Secrets at Wright-Patterson Air Force Base [”UFO-maahansyöksyn salaisuudet Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa”].

”Rouva Y”, yötyttönä kaukokirjoittimella viestintäjoukoissa

Kertoja: Oli yksi tietty selonteko, joka kiinnitti hänen huomionsa. Se koski naista, joka työskenteli nimeämättömässä suuressa sotilastukikohdassa Ohiossa, ei Wright-Pattersonissa, vaan toisessa. Hän kuuli toisen tutkijan tekemän äänitteen tämän naisen todistajalausunnosta ja pystyi myöhemmin uteliaisuuttaan jäljittämään tuon naisen ensikäden haastattelua varten. Tämä todistaja oli kesällä 1952 viestintäjoukkojen siviilityöntekijä työskennellen maavoimien ja FBI:n alaisena. Hänellä oli korkea turvallisuusluokitus ja hän työskenteli, lainaus ”yötyttönä kaukokirjoittimella”. Hänen työhönsä kuului viestien purkaminen ja monentyyppisten luokiteltujen materiaalien käsittely. Ja kuten James Moseley sanoo: ”Hän suostui haastatteluun ainoastaan anonyymiyden ehdolla”. [Linkki Wikipedia: Anonyymi] Joten James Moseley nimittää häntä nimityksellä, lainaus ”rouva Y”.

”Herra Z”, maavoimien valokuvaaja

Kertoja: Lainaan rouva Y:tä suoraan James Moseleyn haastattelusta. Kuten rouva Y sanoo: ”Kävelin elokuussa tai syyskuussa 1952 sisään valokuvalaboratorioon hakemaan aspiriinia *sensuroidulta*. James Moseley käyttää tuosta miehestä nimitystä herra Z. Hän on maavoimien valokuvaaja. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain maavoimat] Rouva Y sanoo: ”Kävelin valokuvalaboratorioon hakemaan aspiriinia tuolta mieheltä, joka oli tämän osaston johdossa. Tämä laboratorio oli tukikohdassa viestintärakennuksen samassa osastossa kuin missä minä työskentelin. Kun kävelin sisään, hän oli kehittämässä monia valokuvia, enkä voinut olla huomaamatta, että noin tusina niistä näytti samalta kuin näkemäni sanomalehtien piirrokset lentävistä lautasista. [Linkki Wikipedia: Filminkehitys] Aluksi hän osoitti hieman huolta, että olin nähnyt ne valokuvat. Hän ajatteli, että hänen ovensa oli ollut lukossa, mutta hän oli käynyt vessassa ja unohtanut lukita sen uudelleen. Tietäen että minulla oli luokitus ja kun hän oli hyvä ystäväni, hän ilmeisesti päätti lievittää uteliaisuuttani. Joten herra Z, tämä teknikko, sanoi ottaneensa ne valokuvat henkilökohtaisesti, kun hän oli työtehtävällä nimeämättömän tukikohdan pohjoispuolella, jonne oli pudonnut lentävä lautanen.”

Vaikeuksia alukseen sisään pääsemisessä

Kertoja: Mies kertoi hänelle, että valtiovallalle työskentelevillä tieteilijöillä oli paljon vaikeuksia alukseen sisään pääsemisessä ja että se koostui yhdestä tai useammasta metalliseoksesta, joita ei Maasta löytynyt. [Linkki Wikipedia: Metalliseos]

Valokuvien korkein turvallisuusluokitus ja hätkähdyttäviä viestejä

Kertoja: Mies kieltäytyi sanomasta yhtään mitään muuta ja varoitti naista, että valokuvat oli luokiteltu ja niillä oli korkein turvallisuusluokitus. Kuten rouva Y sanoo: ”Ajattelin tuohon aikaan, että tämä oli enemmän tai vähemmän rutiinimainen valokuvatallenne kokeellisesta sotilaslentokoneesta, joita testattiin tukikohdassa usein. En ajatellut sitä paljoakaan lisää ennen kuin käsittelin joitakin hätkähdyttäviä viestejä. Ensimmäiseen viestintään kuului informaatiota lentokoneesta, jonka ajateltiin olevan luonteeltaan planeettojenvälinen. Se tuotiin ensin meidän tukikohtaamme erittäin rankasti vartioituna, jossa se saisi alustavan tutkimuksen ja sitten se rahdattaisiin Wright Fieldiin. Jatkoviesteissä määrättiin tukikohtaan punainen ja valkoinen hälytystila, koska pelättiin että pudonnut lautanen oli viestinyt muiden samanlaisten yhä lentävien alusten kanssa. Tuo sai minut todella hermostuneeksi. Minusta kuulosti siltä, että tukikohdan komentaja uskoi muiden koneiden saattavan hyökätä yrittääkseen saada tuon toimintakyvyttömän aluksen takaisin.”

Yksityiskohtainen kuvaus valokuvista

Kertoja: Tässä rouva Y kuvailee yksityiskohtaisesti tuosta aluksesta näkemiään valokuvia. Kuten hän sanoo: ”En ole hyvä tässä, mutta sanoisin lautasen olleen halkaisijaltaan 30 jalkaa [9,1metriä]. Muutamassa tai kolmessa valokuvassa oli sen viereen parkkeerattu jeeppi ja se antoi hyvän vertailukohdan. Sanoisin, että se oli enintään 40 jalkaa [12,2 metriä]. Siinä ei ollut ulkonemia muuta kuin reunus, jossa koneen ylempi ja alempi puolikas kohtasivat. Se vaikutti olevan tehty yhteen niitatuista metallinpalasista, mutta en pystynyt näkemään yhtään niittiä, ainoastaan eri osat. Siinä ei ollut yhtään ikkunoita, jotka olisin pystynyt näkemään. Joissakin viesteissä kuitenkin mainittiin, että siinä oli ikkunoita tai hytin ikkunoita yksisuuntaisesta lasista, jonka läpi ei pystynyt näkemään ulkopuolelta.

Ruumiita?

Kertoja: Rouva Y:n mukaan aluksessa ei ollut sisällä muukalaisruumiita, vaan se oli ilmeisesti kauko-ohjattu. Se ei niinkään pudonnut, vaan leijaili kevyesti maaperälle johtuen, lainaus ”sen magneettisen tehon puutteesta, jolla ne liikkuvat”. Hän oli kuullut tukikohdassa huhuja muukalaisruumiista toisessa aluksessa, mutta ilmeisesti ei tässä.

Maavoimien valokuvaaja herra Z kiistää

Kertoja: James Moseley kirjoittaa, että hän oli, lainaus ”erittäin vakuuttunut hänen vilpittömyydestään, mutta vahvistaakseen hänen kertomuksensa, hän kysyi voisiko nainen laittaa hänet yhteyksiin tuon maavoimien valokuvaajan, herra Z:n kanssa. Rouva Y oli erittäin epäröivä, mutta heltyi lopulta ja kertoi Jamesille, että mies ei tulisi olemaan yhteistyökykyinen, koska hän oli yhä aktiivipalveluksessa ja lähes valmis jäämään eläkkeelle. James Moseley kuitenkin sanoi, että hän tosiasiassa puhui suoraan herra Z:n kanssa, joka vahvisti, että rouva Y tosiasiassa työskenteli tuossa paikassa, mutta hän kiisti välittömästi koskaan valokuvanneensa sellaista tai että hänellä oli mitään ensikäden tietoa niistä. Hän sanoi, että yksikään lautanen ei ollut koskaan kulkenut tukikohdan läpi. Hän kuvaili rouva Y:tä, lainaus ”rehdiksi naiseksi” ja hän sanoi, että ”hän ei pystynyt arvailemaan miksi hän kertoisi sellaisen jutun”.

Kersantti Clifford Stone, Yhdysvaltain maavoimat: Maahansyöksyneiden ufojen talteenotto

Yhdysvaltain maavoimien kersantti Clifford Stone työskenteli tiimissä, jonka työtehtäviin kuului mm. ufojen tai ET-avaruusalusten talteenotto. Hän kertoo tässä videoidussa haastattelussa talteenotto-operaatioiden historiaa ja omasta osallisuudestaan niihin. Linkki videoituun todistajalausuntoon, josta käännös on tehty: LINKKI.

Los Angelesin taistelu

Kersantti Clifford Stone: Niiden esineiden [ufojen] olemassaolo aiheutti huolta. Mitkä niiden aikomukset olivat? Mistä ne olivat peräisin? Asia realisoitui helmikuun 26. päivänä vuonna 1942 tapauksessa, jota kutsutaan yleisesti Los Angelesin taisteluksi. Huomasimme, että Los Angelesin yllä lensi 15 – 20 tunnistamatonta alusta. Vastasimme välittömästi yrittäen ampua niitä alas: 37. rannikkotykistö käytti 1430 ammusta, mutta ei saanut pudotettua mitään. Lähdimme selvittämään heti, oliko jokin tälle akselille kuuluva piilotettu tukikohta, josta ne koneet olisivat voineet tulla. Oliko jokin kaupallinen lentokenttä, jonne he olisivat voineet sijoittaa ne ilma-alukset? Mistään sellaisesta ei saatu näyttöä. Kaikki tekemämme etsintäyritykset osoittautuivat hedelmättömiksi.

Interplanetaaristen ilmiöiden tutkimusosasto

Clifford Stone: Tyynen valtameren sotanäyttämöillä havaittiin samaan aikaan sama ”tollohävittäjiksi” [Foo Fighters] kutsuttu ilmiö. MacArthur määräsi tiedusteluväkensä selvittämään mitä oli meneillään. Minulla on syytä uskoa, että MacArthur sai selville vuonna 1943, että planeetallamme tosiaankin kävi vierailijoita joltakin toiselta planeetalta ja kapistuksia, jotka eivät olleet tästä maailmasta. Ne itse asiassa tarkkailivat sitä maailman tapahtumaa, josta käytämme nimitystä toinen maailmansota. Eräs hänen ongelmistaan oli se, että jos asia todellakin oli niin, ja ne osoittautuisivat olevan vihamielisiä, niin tiesimme niistä erittäin vähän; meillä oli hyvin vähän keinoja puolustaa itseämme. MacArthur organisoi yksikön, josta käytettiin nimitystä interplanetaaristen ilmiöiden tutkimusosasto.

Kuvateksti: Kenraali Douglas MacArthur (26.1.1880 – 5.4.1964) oli yksi Yhdysvaltojen kuuluisimmista kenraaleista.

Ei-pidetyt johtopäätökset interplanetaarisista avaruusaluksista

Clifford Stone: Kenraali Marshall otti yksikön myöhemmin hoitaakseen, ja se jatkoi koko ajan aina nykypäivään saakka. Nimiä on muuteltu, eivätkä arkistot ole vieläkään paljastuneet. Maavoimat yrittävät väittää, että se ei ollut virallisen organisaation pyrkimys tutkia ufoja. Se oli kuitenkin kenraalin organisoima, se tuotti tulosta, ja teki ei-pidettyjä johtopäätöksiä interplanetaarisista avaruusaluksista. He jatkoivat täsmälleen sen saman tekemistä, jota he tekevät tänäkin päivänä.

He ovat osa monitiedusteluoperaatiota, joka ottaa talteen tuntematonta alkuperää olevia esineitä, erityisesti niitä, jotka eivät ole maanpäällistä alkuperää. Heidän tarkoituksensa on arvioida tuota informaatiota, vastaanottaa kentältä käsittelemätöntä tiedustelutietoa, prosessoida tiedot jonkin tyyppiseksi kentälle levitettäväksi käyttökelpoiseksi tiedustelutuotteeksi niille ihmisille, joilla on tarve tietää, sekä niille ihmisille, jotka ovat – sanotaanko vaikka – tuon informaation vartijoita.

Kuvateksti: Kersantti Clifford Stonen mukaan interplanetaaristen ilmiöiden tutkimusosasto tutki ufoja ja teki ei-pidettyjä johtopäätöksiä interplanetaarisista avaruusaluksista. Interplanetaarinen avaruusalus tarkoittaa planeettainvälistä avaruusalusta.

Aineellinen todistusaineisto   

Clifford Stone: Uskoakseni Kiinasta löydettiin jotain vuonna 1943. En tiedä täsmälleen mikä se jokin oli, mutta yksi MacArthurin ilmavoimien kenraaleista, maavoimien ilmajoukkojen kenraaleista tuohon aikaan, tuli takaisin MacArthurin luo ja sanoi: ”Meillä on jotain mikä ei ole tästä maailmasta.” Esittäisin, että jopa saksalaiset olivat löytäneet tuohon mennessä todisteita luonamme käyvistä vierailijoista, heillä oli jonkinlaista aineellista todistusaineistoa. MacArthurilla oli varmasti aineellista todistusaineistoa.

En pystynyt varmistamaan näkemistäni asiakirjoista täsmälleen mistä tuo aineellinen todistusaineisto koostui, mutta se oli olemassa. Pidän melko yksikäsitteisenä, että saksalaiset ovat saattaneet yrittää takaisinmallintaa yhtä sellaista esinettä. Me yritimme epäilyksettä takaisinmallintaa sitä. Huomasimme kuitenkin, että teknologian on oltava yhtä hyvää hankitun teknologian kanssa, jotta se voidaan takaisinmallintaa. Saimme varmistettua hyvin nopeasti 2 – 3 vuotta sodan päättymisen jälkeen, että vierailijamme olivat ainakin 1 – 2 miljardia vuotta meitä edellä.

Operaatio Blue Fly

Clifford Stone: Yhdysvaltain ilmavoimilla oli 1950-luvulla eliittiyksikkö, joka tutki ufoja projekti Blue Bookin ulkopuolella. Vaikka Bluebookilaisista tuntui, että yksikkö työskenteli heidän kanssaan, niin se ei tehnyt niin. Yksikkö organisoitiin alun perin ilmatiedustelun 4602. huoltolentolaivueeksi. Yksi sen rauhanajan tehtävistä oli operaatio Blue Fly, jossa oli tarkoitus ottaa haltuun Maahan pudonneita tuntematonta alkuperää olevia esineitä. Meillä ei ollut tuolla ylhäällä avaruusaluksia siihen aikaan, joten on erittäin tärkeää muistaa niiden olleen nimenomaan Maahan pudonneita esineitä. Heillä oli tästä syystä tarkkailulaitteita Wright Pattersonin lentotukikohdassa. Kun uforaportteja saapui, ne tutkittiin erittäin tarkasti, jotta saatiin selville oliko mahdollisesti mitään tarvetta lähettää tiimejä ottamaan pudonneita pirstaleita haltuun.

Clifford Stone: Ilmavoimat väittävät, että he eivät käyttäneet tiimiä koskaan. Kerroin teille tietäväni, että he käyttivät. Operaatio Blue Flyn rauhanajan projektin tarkoitus oli lähteä ja ottaa haltuun tuntematonta alkuperää olevia esineitä, jotka olivat iskeytyneet Maahan. Sitä laajennettiin myöhemmin vuonna 1957 koskemaan kaikkia tuntematonta alkuperää olevia esineitä, tarkoittaen siis myös avaruusaluksia. Siitä tuli osa paljon laajempaa ohjelmaa, johon sisältyi muitakin ohjelmia. Siitä tuli osa sitä, jota he alkoivat kutsua lokakuun 1957 paikkeilla projekti Moon Dustiksi.

Projekti Moon Dust

Clifford Stone: Projekti Moon Dustissa hyödynnetään koko kenttää kokonaisvaltaisesti, jotta saadaan otettua talteen vain kahdenlaista tavaraa: Ensinnäkin, ei Yhdysvalloista peräisin olevia esineitä, jotka selviytyvät Maan ilmakehään ja törmäävät Maahan. Olemme luonnollisesti kiinnostuneita noista tavaroista teknisestä ja tieteellisen tiedustelun lähtökohdista katsoen määrittääksemme tai yrittääksemme selvittää sellaisen mahdollisen vihollisen kykyjä, joka laukaisi tuohon aikaan avaruuteen kulkuneuvoja.  

Toinen mielenkiinnon kohde olivat tuntematonta alkuperää olevat esineet. Totesimme olevan melko paljon tuntematonta alkuperää olevia esineitä, jotka eivät sopineet mihinkään tunnettuun avaruuteen laukaistuun, törmäysaikoihin, tai mihinkään tunnettuun Maahan pudonneeseen avaruusromuun. Saimme selville myös, että hallituksemme ei raportoinut koskaan näistä talteenottamistamme esineistä. He eivät ilmoittaneet sille valtiolle, jonka me totesimme heti alkuperäpaikaksi. He eivät ilmoittaneet haltuunotoistamme, vaikka kansainvälinen laki niin vaatii. Meitä vastaan ei protestoitu koskaan poliittisesti. Lyhyesti sanottuna, olemme ottaneet projekti Moon Dustissa ja Blue Flyssa haltuun vierasperäisiä jäänteitä, jotka eivät ole Maasta.      

Kuvateksti: Haastateltavan puheista on ymmärrettävissä, että amerikkalaiset ovat hakeneet vieraan valtion alueelta tavaraa, mutta eivät ole tiedottaneet hakuoperaatioistaan kansainvälisen lain edellyttämällä tavalla kohdevaltiolle.

Erikoispääsyohjelmat (SAP)

Clifford Stone: Nyt käyttämämme luokittelu on muuttunut vuosien varrella. Toisen maailmansodan aikaan ja sanotaan noin vuoteen 1969 asti, oli jopa 11 luokitusta. Nyt on vain kolme: luottamuksellinen, salainen ja huippusalainen. Kuitenkin, jos hallussasi on erittäin arkaluonteista informaatiota, joka vaatii nuo luokittelut ylittävää suojelua, niin kuvaan astuvat erikoispääsyohjelmat (SAP). Sentyyppistä informaatiota ei päästetä julkisuuteen, ellei siihen ole annettu virallista lupaa.

Kuvateksti: Erikoistapauksissa kuvaan astuvat mukaan erikoispääsyohjelmat (SAP).

Pystyykö hallitus pitämään salaisuuksia?

Clifford Stone: Ufoista keskusteltaessa nousee aina lopulta esiin kysymys, pystyykö mikään hallitus pitämään salaisuuksia, puhumattakaan Yhdysvaltain hallitus? Vastaus tuohon on yksiselitteisesti: kyllä. Mutta yksi tiedusteluyhteisön käytössä olevista vahvimmista aseista on amerikkalaisten ihmisten, poliitikkojen ja mustamaalaajien alttius yrittää kumota ufoihin liittyvät tiedot. He ilmestyvät heti sanomaan: ”Emme me pysty pitämään salaisuuksia, emme me pysty pitämään salaisuuksia.” No, totuus on, että kyllä me pystymme. Kansallinen tiedusteluvirasto (NRO) pysyi salaisuutena monta, monta vuotta. Kansallisen turvallisuusvirasto NSA:n olemassaolo pysyi salaisuutena. Atomiaseen kehitystyö pysyi salaisuutena aina siihen saakka kunnes sellainen räjäytettiin. Lopulta joillekin oli pakko kertoa mitä oli meneillään, miksi Aurinko vaikutti laskevan planeetta Maan eri paikkoihin.

Kuvateksti: NRO, NSA ja ydinase pysyivät salaisuutena, miksi eivät myös ufot?

Jumittuneet ajatusmallit

Clifford Stone: Ihmisten omat käsitykset maailmankaikkeudesta ja elämän olemassaolosta siellä on yksi syy. Jossakin saattaa olla elämää ja saatamme ottaa joskus vastaan radioviestintää, mutta fysiikka kertoo meille, että he eivät pääse tänne. Olemme mukautuneet omiin ajatusmalleihimme, emmekä hyväksi mahdollisuutta tai suurta todennäköisyyttä, että kehittynyt – erittäin kehittynyt – sivilisaatio vierailisi luonamme. Nähdyistä esineistä ja niiden sisällä nähdyistä entiteeteistä on todistusaineistoa erittäin luotettavien raporttien muodossa, mutta etsimme arkipäiväistä selitystä ja heitämme pois ne todistusaineiston palaset, jotka eivät sovi maailmankatsomukseemme. Kyseessä on siis itsensä säilyttävä salaisuus, jonka voi piilottaa keskelle näkökenttää. Todistusaineistoa ufoista on runsaasti. Jopa tuon todistusaineiston voi tuoda julkisuuteen ja piilottaa keskelle näkökenttää.

Kuvateksti: Vaikka vanhempi sukupolvi ajatteleekin laatikot päissään, niin nuoremman sukupolven on opittava ainakin vaiheittain ajattelemaan myös laatikon ulkopuolella.

Poliittinen itsemurha, mitä Roswellissa tapahtui?

Clifford Stone: On poliittinen itsemurha mennä mätkimään tiedustelupalveluita tämän tiedon julkistamiseksi. Useimmat kongressin jäsenet – olen työskennellyt monien kanssa – kieltäytyvät tekemästä sitä. Voin nimetä kolme kongressin jäsentä, joilta pyydettiin suoraan kongressin tutkimusta Roswellin tapahtumista. Naurettavin saamani lausunto oli, että henkilön pitäisi olla puheenjohtaja sen tehdäkseen. Kysyin mississippiläiseltä senaattorilta tekisikö hän sen. Hän vastasi täysin epäröimättä: en. Sanoin, että anteeksi, mutta etkö ole hyvä senaattori tai puheenjohtaja? Hän vastasi, että kyllä. Pyysin tuon häneltä kirjallisena, sain sen kirjallisena. Epäröin sen julkaisemista, mutta näytän sen kyllä sinulle. Epäröin julkaista sitä yksinkertaisesti siksi, että lupasin olla tekemättä niin.

Arkistot on julkaistava ennen tuhoamista

Clifford Stone: Meidän on saatava asiakirjat sellaisina kuin ne hallituksen arkistoissa ovat. Ne on saatava julkaistua, ennen kuin ne lopulta tuhotaan. Olimme saamassa jalkaa oven väliin. Olimme avaamassa hyviä tapauksia: Blue Fly- ja Moon Dust-arkistoja. Minulla oli ilmavoimien vahvistamia salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja. Ne tuhottiin heti kun sain kongressin jäseniä auttamaan itseäni. Voin todistaa tämän.

Kuvateksti: Tietojen tuhoaminen ei ole historiankirjoituksen kannalta välttämättä kovin järkevää.

Erityisen arkaluontoisten tietojen turvallisuusvalvonta

Clifford Stone: He saattavat nähdä materiaalin jossakin vaiheessa, ja tajuta sen joukossa olevan joitakin erittäin arkaluontoisia tietoja. Tietojen vaarantuminen heikentäisi Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta. Ne tiedot vaativat pidemmälle ulottuvaa suojelua, jotta voidaan varmistaa, että noihin tietoihin on rajoitettu pääsy vain hyvin pienellä ihmisjoukolla. Joukko on niin pieni, että sen voi luetella paperinpalalla nimeltä. Tästä syystä on olemassa erikoispääsyohjelmia. Erikoispääsyohjelmien tarkoitettua valvontaa ei kuitenkaan ole. Kun kongressi teki tilannekatsauksensa tavasta, jolla suojelemme asiakirjoja, salailuohjelmiemme toteuttamisesta, he havaitsivat erikoispääsyohjelmien sisällä olevan toisia erikoispääsyohjelmia. Niiden kaikkien valvonta oli käytännössä mahdotonta. Sanon tässä teille nyt, että niiden kaikkien valvonta todellakin on pohjimmiltaan mahdotonta.

Clifford Stone: Samat kriteerit pätevät ufoihin. Meillä on juuri nyt sellainen ongelma, että se suuri merkkitapaus, lopullinen kontakti, ei ole vielä tapahtunut. Ei ole enää mitään epäselvyyttä siitä tosiasiasta, että maailmankaikkeuden toiset olennot käyvät täällä, mutta se suuri merkkitapaus ei ole vielä tapahtunut. Siksi vain pieni tiedusteluyhteisön ydin, alle 100 tai alle 50 ihmistä, valvoo kaikkea tuota tietoa. Se ei ole kongressin katselmusten alaista, tietojen turvallisuusvalvontaa ei ole lainkaan.

Osallisuus ET-kappaleiden talteenottoon

Clifford Stone: Voisin kuvailla melko monia tehtäviä. Mutta yksinkertaisesti sanottuna: kyllä, olin osallisena sellaisissa operaatioissa. Monet ihmiset ajattelevat, että olemme vain yksikössä odottaen seuraavaa ufon maahansyöksyä, alastuloa, josta jää pirstaleita. Ei se niin toimi. Sinulla on oikea elämä. Sinulla on sotavoimissa oikea työ. Kuitenkin, jos olet tapahtuma-alueella, ja olet yksi niistä ihmisistä, jotka voidaan kutsua erikoisosaamisesi vuoksi, niin sinut kutsutaan. En osaa sanoa mitä tuo erikoisosaaminen kulloinkin on, koska en todellakaan tiedä. Mutta jos olet siinä asemapaikassa, jos olet lähistöllä, sinua hyödynnetään.

NBC-koulutus

Clifford Stone: Minut valmisteltiin lähettämällä minut hyvin aikaisessa vaiheessa urallani NBC-kouluun Fort McCulleniin Alabamaan. Koulutus kesti kolme viikkoa ja oli NBC-henkilöstöä varten. NBC on lyhenne sanoista ydinvoima, biologinen ja kemiallinen. Sellaisessa olin mukana. Sitä muutettiin myöhemmin yhä enemmän sen kaltaiseksi. Aloitus tehtiin aina kuin kyseessä olisi ollut ydinonnettomuus. Ydinonnettomuuksia, biologisia- tai kemiallisia onnettomuuksia – vaarallisten materiaalien onnettomuuksia – varten oli jo vakiinnutetut menettelytavat. Niin minua hyödynnettiin. Jos pääsit sinne tekemään talteenottoja, jos pääsit kenenkään tietämättä paikalle poimimaan hiljaa tapahtumapaikalla olleita pirstaleita, niin sillä tavoin tehtiin. Jos tarvittiin ja piti toteuttaa virallisesti hyväksytty harhautusohjelma, kuten valheellinen uutisjulkaisu, niin sekin voitiin tehdä.

[Voit lukea sivulta Roswellin tapauksesta, kuinka todistajalausuntojen mukainen talteen otettu maapallon ulkopuolinen avaruusalus muuttui valheellisessa uutisjulkaisussa säähavaintopalloksi.]

Kuvateksti: Kersantti Stonella on koulutus ydinonnettomuuksien ja biologisten- ja kemiallisten vaaratilanteiden varalle.

ET-avaruusaluksen talteenotto

Clifford Stone: Lentokoneonnettomuuden hoitamiseen on olemassa standardinmukaiset menettelytavat. Noita samoja menettelytapoja hyödynnetään silloin, kun tehdään maahansyöksyn tehneen avaruusaluksen tai sellaisen pirstaleiden talteenotto. Minun täytyy korostaa jäänteitä yksinkertaisesti siksi, että nämä ovat erittäin edistyksellisiä teknisiä laitteita. Putoamisia ei ollut kovin monia. Ne ovat vikaantuvia, koska ne ovat sellaisen älyn tekemiä, joka on yhtä kuolevainen kuin sinä ja minä. Kuolevaiset ovat alttiita virheille.

Tässä puhutaan erittäin älykkäästä sivilisaatiosta, ei erittäin taitamattomasta sivilisaatiosta. Me teemme toimenpiteitä, he tekevät toimenpiteitä. Mutta, samaan aikaan mennään ulos ja tehdään talteenotto. Ja kun se talteenotto tehdään, se hoidetaan samalla tavalla kuin siellä oltaisiin hoitamassa lentokone-onnettomuutta tai vaarallisen tyyppisen aineen tilannetta, koska se toimii. Kaikki on järjestelty. Ainoa ongelmasi on, että siellä on ihmisiä, jotka tulevat ymmärtämään hyvin nopeasti, että tämä ei ole mitään tältä planeetalta.

Paikan päällä tapahtuva analyysi

Clifford Stone: Jotta talteenottojen Blue Fly -luonteesta voidaan olla varmoja, tehdään ns. paikan päällä tapahtuva analyysi. Lyhyesti sanottuna: Siellä on ohjukset ja lentokoneet tuntevia asiantuntijoita. He katsovat materiaaleja ja kertovat mitä se ei ole. Se jättää jäljelle vain yhden mahdollisen johtopäätöksen jostakin, joka ei ole peräisin tämän planeetan pinnalta. Blue Fly -tiimien tarkoitus oli tuo. Oli äärimmäisen tärkeää tehdä välittömästi paikan päällä tapahtuva analyysi.

Pirstaleiden ja aluksen pakkaaminen

Clifford Stone: Jos materiaalit ovat vain pirstaleita, niin pakkaaminen hoidetaan samalla tavalla kuin kyseessä olisi vaarallinen aine. Varotoimenpiteisiin ryhdyttiin. Jos kyseessä oli kokonainen alus, ryhdyttiin erittäin vakaviin varotoimenpiteisiin. Totean vielä, että he eivät ole vihamielisiä, mutta oli mahdollista aiheuttaa vakavia onnettomuuksia, joista olisi voinut seurata kuolemantapauksia. En aio kertoa millaista oli perheen kanssa silloin kun minun piti lähteä. Se menisi tunteisiin, koska alkaisin ajatella mitä olisi voinut tapahtua.

Tilanne on sellainen, että emme keksineet pyörää uudelleen. Näytän sinulle asiapaperit siitä kuinka hoidimme tämän, mutta en sen salaiseksi luokitelluista näkökohdista. Ne ovat yhtä voimassa olevia tänään [syyskuu 2000] kuin 20 tai 30 vuotta sitten, olemme vain tehneet kehitystyötä. Materiaalit yritetään tietenkin piilottaa, erityisesti jos hallussa on suuri kiekon muotoinen alus tai kiilan muotoinen alus, joka on muuten erittäin hyvä muoto – saamme sellaisia haltuun silloin tällöin. Niin tehdään erityisesti jos se on laitettava tänne tuomista varten rekka-autoon.

Kuvateksti: Kokeile Googlen kuvahaussa hakusanoja ufo truck. Saat mielenkiintoisia hakutuloksia, joihin tällä sivustolla ei ole käyttöoikeuksia.

Rekkakuljetus ja koodisana

Clifford Stone: Jos se pitää laittaa rekkaan turvalliselle satama-alueelle tuomiseksi, niin seuraamme sitä rekkaa. Rekassa on nykypäivänä 800-numero. Jos rekka hajoaa, se voidaan turvata ja pysyä sen luona. Heillä on numero johon soittaa, josta he saavat välittömästi apua rekan siirtämiseksi turvalliselle satama-alueelle. Sitä varten on hahmoteltu menettelytavat. On itse asiassa kuljetusasiakirja, jossa on numero johon voi soittaa. Sinulla on koodisana. Käytän koodisanaa, jota käytimme koko ajan: tabasko. Sanotaan, että koodisanasi on tabasko.

Biologinen kontaminaatio

Clifford Stone: He eivät lähetä paikalle ihmisiä, jotka ovat perehtyneitä lentokoneisiin tai tietyntyyppisiin kemikaaleihin, vaan he ovat todellisia asiantuntijoita ydinjätteessä ja sen tyyppisissä asioissa. Sinne menee erikoistiimi, joka tietää mitä tehdä jos siellä on kyseessä biologinen saastuminen (kontaminaatio). Yksi suurista huolenaiheistamme oli biologinen saastuminen siinä tapauksessa, että alkuperä oli todellakin vierasperäinen. Niin oli heidänkin mielestään.

Entiteetit eivät olleet syntyneet tällä planeetalla

Clifford Stone: Olen valmistautunut ilmoittamaan olleeni paikoissa, joissa on ollut tuntematonta alkuperää olevia aluksia, jotka eivät olleet peräisin tämän planeetan pinnalta. Olen valmistautunut ilmoittamaan, että kun olin siellä, näimme sellaisten entiteettien eläviä ja kuolleita kehoja, jotka eivät olleet syntyneet tällä planeetalla. Olen valmistautunut ilmoittamaan, että meillä oli noihin entiteetteihin se, johon he viittaavat käyttäen termiä ”yhteys”.

Clifford Stone: Olen valmistautunut ilmoittamaan tilanteen olevan sellainen, että heillä on koulu, jossa he yrittävät aivopestä ihmisiä. En mennyt siihen kouluun koskaan, kieltäydyin aina. Olen valmistautunut ilmoittamaan, että kun pääsin pois palveluksesta vuonna 1990, he pidättelivät minua kaksi kuukautta. Minun olisi ollut parempi harkita uudelleen sisäpiirissä pysymistä, eikä lähteä.

Olen valmistautunut ilmoittamaan, että minulla oli päätös, jonka mukaan minun oli tarkoitus päästä pois marraskuun 1. päivänä – joulukuun 1. päivä se taisi olla – joulukuun 1. päivänä 1989. He peruuttivat päätöksen, jälleen lakia rikkoen. He viivyttivät minua kaksi kuukautta, eläkkeelle jääntini hyväksyntä odotti ratkaisuaan, vaikka se oli jo hyväksytty. Tarkoitus oli saada minut vakuuttuneeksi sisäpiiriin jäämisestä.

Kontakti toisesta aurinkokunnasta peräisin oleviin muukalaisiin

Clifford Stone: Meillä on yhteys muukalaisiin, jotka eivät ole peräisin vieraasta valtiosta, vaan jostakin toisesta aurinkokunnasta. Olen siihen asianosainen. Olen työskennellyt sen parissa. Olen ollut siellä. Ja tiedän joidenkin tekemiemme asioiden olevan todella, todella, todella, todella hirvittäviä. He eivät ole vihamielisiä meitä kohtaan. Me olemme tässä tapauksessa se vihollinen, mutta haluan ajatella, että olemme vihollinen hyvästä syystä. Olemme huolestuneita siitä, mitä jokin toinen valtio saattaisi tehdä.

Kuvateksti: Jos mainitut entiteetit eivät ole peräisin tämän aurinkokunnan planeetalta, niiden on oltava peräisin joltakin oman aurinkokuntamme ulkopuoliselta eksoplaneetalta.

Avaruuden militarisointi

Clifford Stone: Olen päätellyt taistelevani kelloa vastaan. Minulla on vain vähän aikaa yrittää vakuuttaa ihmiset, että kuljemme pitkin reittiä, joka johtaa avaruuden sotilaallistamiseen. Kun militarisoimme avaruuden, meille avautuu aivan uusia teknologisia keinoja. NASA kertoo, että meiltä menee vielä 1400 vuotta ennen kuin saavutamme sen, jota kutsumme tähtienväliseksi matkustamiseksi. Minä kerron teille, että pystymme siihen tämän vuosisadan loppuun mennessä.

Kuvateksti: Kersantti Stone on sitä mieltä, että pystymme tähtienväliseen matkustukseen vuoteen 2100 mennessä. Kuvat ovat Star Trek TV-sarjasta.

Clifford Stone: Haluamme hankkia sitä teknologiaa. Haluamme sulauttaa sen teknologian osaksi omaa teknologiaamme. Sotilaallistamme avaruuden seuraavan 25 vuoden aikana. [Tämä kersantti Stonen haastattelu on tehty syyskuussa 2000. Yhdysvallat perusti 20.12.2019 uuden puolustushaaran, avaruusvoimat. Niiden toimenkuvana on avaruussodankäynti.] Tulemme saavuttamaan avaruuden sotilaallistamisen seurauksena uusia teknologioita, kehitämme uusia teknologioita, jotka johtavat tähtienväliseen matkustukseen. Suorana seurauksena tuosta, meistä tulee heille uhka, ellemme myös me kasva henkisesti.

Minusta tuntuu, että jos emme kasva henkisesti, pakotamme tilanteen, jossa entiteetit tekevät lopulta itsensä tunnetuiksi. Kun he tekevät itsensä tunnetuiksi, mikään mahti maailmassa ei voi estää sitä tapahtumasta. He tekevät sen estääkseen meitä menemästä avaruuteen. Jos näin tapahtuu, niin se tapahtuu pahaa aavistamattomalle maailman väestölle, ja se saattaa aiheuttaa joitakin todella vakavia ongelmia.

Mutta, tämä ei koske pelkästään Yhdysvaltoja. Se on totuus, josta koko maailmaa on informoitava. Totuus on, että ihminen ei ole yksin, toisilta planeetoilta ja toisista aurinkokunnista tulee tänne väkeä.

Kuvateksti: Koko maailman väestöä on informoitava: emme ole yksin.

Tiedusteluyhteisön tarkoitusperät

Clifford Stone: Uskon tiedusteluyhteisön tarkoittaneen hyvää, kun he luokittelivat ufoja koskevat tiedot salaisiksi. Uskon heidän kysyneen joitakin vakavia ja vaikeita kysymyksiä: Millaiset vaikutukset olisi sillä, että maailman väestö tietäisi etteivät he olekaan enää maailmankaikkeudessa yksin, että tällä planeetalla vierailee jotain älyllistä? Uskon tarkoitusperien olleen hyvät.

Valtioiden tiedustelupalveluiden keskuudessa tietenkin halutaan luonnollisesti edetä ja hankkia teknologiaa sotilaallisiin sovelluksiin. Tuo näkökohta yritetään pitää mahdollisimman luottamuksellisena luokittelemalla se turvallisuusluokitukseltaan mahdollisimman korkealle. Informaatio pidetään avoimena vain kouralliselle ihmisiä, siksi on erikoispääsyohjelmia. Uskon kuitenkin, että vaikka tiedon salaisena pitämisen tarkoitus olikin hyvä, niin se vahingoittaa ihmisiä.

Onko viranomaisilla oikeus saada ufoja näkevät ihmiset vaikuttamaan hulluilta?

Kuvateksti: Maahan syöksyneiden ufojen hakuoperaatioissa mukana ollut kersantti Stone kysyy, onko viranomaisilla oikeus saada ufoja näkevät ihmiset vaikuttamaan hulluilta? Mitä jos hulluja ovatkin ne, jotka eivät näe ufoja?

Clifford Stone: En usko, että millään hallituksella on oikeus yrittää saada pelkästään ufoja näkeviä henkilöitä vaikuttamaan hulluilta, kun tiedämme totuuden. En usko, että millään hallituksella on siihen oikeutta, kun he tietävät tiettyjen yksilöiden mielenlaadun lopulta aiheuttavan heille kotien rikkoutumisen, työpaikan menettämisen, johtavan valtavaan masennukseen ja monissa, monissa tapauksissa itsemurhaan tai itsetuhoon. Kun näemme tuontyyppisiä asioita tapahtuvan, meillä on velvollisuus harkita uudelleen linjauksiamme ja näkökulmiamme. Harkitsisin uudelleen salailun muurien rikkomista. Meidän täytyy olla vastuullisia julkaistessamme totuuden. Meidän on oltava vastuullisia tavassa, jolla julkistamme totuuden. Ja meidän on oltava totuudenmukaisia. Eikä se ole pelottava juttu.

Kuvateksti: Totuus on julkaistava vastuullisesti. Totuutta esiin kaivavia ihmisiä löytyy aina.

Ihmettelyn kohteet

Clifford Stone: Tulette havaitsemaan, että heillä on oma käsityksensä jumalasta, eivät he pysty kertomaan mikä uskonto on oikea. Huomaatte heilläkin olevan perheitä ja kulttuureita. Huomaatte heillä olevan mieltymyksiä ja inhon kohteita. On etsittävä välillämme samankaltaisia asioita, ei eroavaisuuksia. Siitä alkaa reitti totuuteen. Meillä on juuri nyt sellainen ongelma, että katsomme heitä jonakin josta voi puhua, jonakin jota voi kummastella ja ällistellä, mutta pidämme heitä kuitenkin taas jossakin mielemme kätköissä jonakin, joka ei ole tarkoituksenmukaista ja totta.

Kuvateksti: Päästäänkö asioissa ihmettelemällä eteenpäin vai tarvittaisiinko jonkinlaista toimintaa?

Oletko käynyt koskaan Pentagonissa?

Clifford Stone: Olimme juuri lopettaneet koulutuksessa, jossa minusta tuli NBC NCO. Ystäväni, etunimeltään Jack, toi minut takaisin Virginiaan Fort Leehin. Lippuni ja muut hävisivät jotenkin jonnekin. Minulla ei ollut keinoa päästä Virginiaan Fort Leehin. Hän oli menossa Fort Meadeen Marylandiin, joten hän sanoi: ”Hyppää kyytiin. Minä vien sinut.” Puhuimme matkalla ufoista.

Muutama viikko sen jälkeen kun olin palannut Fort Leehin, sain puhelinsoiton Jackiltä. Oletettavasti se oli Jackiltä. Uskon sen olleen Jack, koska hän oli hyväntuulinen, iloinen, persoona. Tämä henkilö kuulosti samanlaiselta. Kun pääsin Fort Meadeen, jossa hänen oli tarkoitus olla, he sanoivat kuitenkin, että ”hän on kiireinen. Hän puhuu sinulle myöhemmin omista tehtävistään heti kun pääsee tauolle. Mutta asiasta toiseen, oletko käynyt koskaan Pentagonissa?” Siihen aikaan en ollut käynyt koskaan Pentagonissa, joten he sanoivat: ”No, se on todella ainutlaatuinen paikka. Mitä jos kierrätämme sinua hieman?”

Pentagonin yksiraiteiset kohoradat

Clifford Stone: Menimme sinne, menimme sisälle. Minulle annettiin pieni kulkukortti, jossa ei ollut kuvaa, mutta kanssani olleella tyypillä oli kuvallinen kortti. Hän kertoi vartijoille, että minulle oli annettu lupa tulla sisälle hänen kanssaan. Hän tulisi olemaan aina se, joka päästäisi minut sisälle. Hän näytteli kävellessämme ajoittain sotavoimien henkilökorttia.

Pääsimme lopulta paikkaan, jossa oli hissi. Menimme alas, en tiedä miten alas menimme. En osaa sanoa onko Pentagonin alla yksi, kaksi vai viisikymmentä kerrosta, mutta menimme alas. Menimme hissillä alas, en tiedä, useita sekunteja. Tulimme ulos. Kun tulimme ulos, siellä oli vain valkoisen seinän tapaisia. Ne olivat kuin käännettyjä D-kirjaimia, tasainen pohja, yläpuolelta kaarevia. Siellä oli kaksi yksiraiteista. Tarkoitan, että siellä oli ratakiskot, ne näyttivät suurilta putkilta, melko paksuilta keskeltä, kaksi vierekkäin, yksi molemmilla puolilla. Olisi varmasti parempi piirtää kuva sen kuvailemiseksi.

Mutta, oli ne pienet yksiraiteiset kohoradat, kuten niitä nimitän. Ne olivat luodilta näyttäviä autoja, kun parempaakaan termiä ei ole. Etupenkille mahtui kaksi ihmistä ja takapenkillä kaksi. Menimme yhteen yksiraiteiseen ja lähdimme liikkeelle. Matka-aika vaikutti 20 minuutilta, mutta se on arvailua, koska en ole varma. Kun nousimme pois kyydistä, hän sanoi: ”Minäpä näytän sinulle joitakin mielenkiintoisia paikkoja tässä yhdyskäytävässä.”

Asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät

Clifford Stone: Menimme alas käytävään, ja näytti kuin kaukana käytävän päässä olisi ollut ovi. Kun pääsimme lähemmäs ja lähemmäs sitä ovea, oppaani kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Tiedäthän, että asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät? Monetkaan eivät tiedä näistä Pentagonin maanalaisista paikoista. Vain harvat tietävät Pentagonissa olevan maanalaisia yksiraiteisia, jotka yhdistävät sen muihin paikkoihin.”

Hän sanoi: ”Aivan kuten nämä seinätkin tässä. Ne eivät näytä kaikki seiniltä.” Kysyin: ”Mitä tarkoitat? Eivätkö ne ole seiniä? Mitä oikein puhut?” Luulin hänen yrittävän vitsailla. Sitten hän sanoi: ”Ei, aivan kuten takanasi oleva seinä.” Se näytti mielestäni seinältä. Siinä ei ollut mielestäni mitään nähtävää. Hän työnsi minua ja yritin tarrautua johonkin kiinni. Ei siitä läpi noin vain mennä, mutta siinä oli tosiasiassa avautuva ovi. Haluat, että kerron tämän loppuun? Eikö?

Kuvateksti: Asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät, eivätkä seinät ole aina seiniä.

Entiteetti, elämää kellarissa

Clifford Stone: No, kun menimme ovesta, siellä oli kenttäpöydän tapainen. Ja kenttäpöydän takana oli se pieni entiteetti. Entiteetti oli hieman suurempi kuin ne usein kuvaillut kolme tai kolme ja puoli jalkaa [91 – 106 cm] pitkät entiteetit. Pöydän molemmilla puolilla oli kaksi miestä, hieman olennon takana. Mutta nousin siis ylös, enkä kysellyt enää miksi hän oli käyttäytynyt niin typerästi minua vatsaan iskien, koska kun käännyin, katselin suoraan sen pienen olennon silmiin.

Ja… se on kuin… Näet sen, mutta mielestäsi nyhtäistään kaikki, tuntemasi tuska, päässä tuntuu vain humina. Se luki koko elämäni. Tarkoitan, tiedäthän? On vaikea kuvailla mitä todella tunsin siellä. Koko siihen astinen elämä muutamassa sekunnissa, tarkoitan, että tunsin kaiken. Seuraavaksi pitelin päätäni ohimoilta ja putosin lattialle. Seuraava muistamani asia on, että olin herättyäni Jackin toimistossa. He kertoivat Jackin toimistossa, että mitään ei ollut tapahtunut, olin ollut siellä kuulemma koko päivän. Minulla oli kuitenkin vähän toisenlaista tietoa.

Entiteettien ja tiettyjen Yhdysvaltain valtiovallan virastojen välillä on kanssakäymistä. En mene niin pitkälle, että sanoisin heidän antavan meille teknologioita, joilla voisimme tappaa itsemme. He eivät ole sellaisia. Heidän täällä olonsa päämäärät ovat tieteelliset ja humanitaariset. Niillä sieppauksilla, joiden uskon olevan aitoja, ei ole mitään tekemistä ihmisten pelottavien abduktiokäsikirjoitusten kanssa. Niille on syynsä.

Olemme olleet typeriä

Clifford Stone: Olemme olleet erittäin typeriä tavassa, jolla olemme tehneet tietyt asiat. Olemme aiheuttaneet itsellemme vahinkoa. Olemme tajunneet nyt vahingoittaneemme itseämme, ja yritämme tehdä korjausliikettä. Juuri se yksi asia, jota he tarkistavat. Biosfääri on vahingoittunut. He eivät tule tänne korjaamaan sitä, he tulevat tänne katsomaan miten me hoidamme asian.

Kuvateksti: Maan biosfääri eli eliökehä on vaurioitunut. Maan ötökät ja kukat eivät voi hyvin.

Clifford Stone: Mutta valtionjohto ei voi kantaa kaikkea vastuuta, tietämystä ja ymmärrystä. Tilanne on sellainen, että meidän on työskenneltävä yhdessä ihmisinä, yhteen liittyneinä ihmisinä. Meidän on edettävä ja alettava valmistaa itseämme siihen, että otamme lopulta valtavan askeleen, vierailemme toisten aurinkokuntien muilla planeetoilla. Käytän taas sanoja henkinen kasvu, mutta meidän on kasvettava ihmisryhmänä, planeetta Maata edustavina ihmisinä.

En tiedä missä määrin, mutta kyllä, vierailevien lajien – niitä on enemmän kuin yksi – ja eri hallitusten, ei ainoastaan Yhdysvaltojen, vaan maailman hallitusten välillä, on jonkin tyyppistä vuoropuhelua. Täysin kehittyneet valtiot, miten minä muotoilen tämän… Ensisijassa kyseessä ovat kehittyneimmät valtiot, koska avaruudessa käyvät valtiot muodostavat tällä hetkellä heille ja rauhanomaiselle rinnakkaiselolle suurimman uhkan.

UFO-filmi, harmaat

Clifford Stone: Otin pienen mukanani olleen välipalan ja vein sen yläkertaan. Katselimme alas ja näimme käskynjakohuoneeseen. Parveketta ja alhaalla tapahtunutta erotti pleksilasi. Puhetta ei ollut mahdollista kuulla, mutta huomasimme heidän pyörittävän filmiä. Filmissä näkyi erityyppisiä niitä, joita kutsuisimme nykypäivänä ufoiksi ja erityyppisiä muukalaisolentoja: harmaita. Joillakin oli paljon karvoitusta, jotkut näyttivät hyvin paljon samalta kuin me, jotkut näyttivät kaltaisiltamme, mutta merkittävillä eroavaisuuksilla.

Clifford Stone: Emme tienneet, että ylhäällä oli nyt ihmisiä kanssamme. He kysyivät meiltä: ”Mitä te jätkät teette täällä?” Kerroimme heille asettuneemme syömään välipalaa, koska emme halunneet mennä lounasbaariin. He jatkoivat, että ”teidän on tultava mukaamme, teidän on tultava mukaamme nyt heti”. Tarkoitan, että he tuuppivat meitä. He ottivat meitä kiinni paidasta ja niskasta ja työnsivät meidät portaita alas.

Lopetetaan tämä, ammutaan hänet

Clifford Stone: Kun olimme päässeet portaat alas, he työnsivät meidät ovista ulos. Meidät molemmat työnnettiin pakettiautoon. Ikkunaton pakettiauto oli aivan siinä vieressä odottamassa. He työnsivät meidät sisään ja sulkivat oven. Sitten he ajoivat meidät pois. Emme tiedä minne he meidät veivät, mutta paikka jossa pääsimme vihdoin ulos, oli yksirunkoinen armeijatyylinen rakennus. He veivät meidät sinne sisälle ja laittoivat meidät huoneeseen. Huoneessa oli armeijan kenttävuoteita. Siellä oli yksi pöytä, jossa oli valo. Istuimme yrittäen keksiä miksi he tekivät tämän. Miksi näin tapahtuu?

Pääsin pois viidentenä iltana, he ajoivat minut takaisin majapaikkaani. Kirjauduin sisään ja menin vuoteeseen, koska olin kuolemanväsynyt. Halusin vain nukkua. Seuraava aamu oli lauantai. CQ herätti minut, CQ on kasarmivalvoja. Hän sanoi, että minut halutaan nähdä. Yksi tyyppi käyttäytyi hyvän tyypin tavoin. Toinen sanoi: ”Minähän sanoin, häneen ei olisi pitänyt luottaa. Poistetaan vain se ja se pelistä. Lopetetaan tämä. Ammutaan hänet.” Toinen tyyppi sanoi: ”Ei, ei, ei. Me keskustelemme tästä.” Hän lähetti sen oletetun pahan tyypin hakemaan ruokaa. Käytämme tuota joskus turvallisuusasioissa: hyvä poliisi, paha poliisi. Meillä oli kahvia. Siellä kanssani pysynyt jätkä käyttäytyi hyvän tyypin tavoin.

Kuvateksti: Paha tyyppi lähetettiin pois ja Clifford jäi juomaan hyvän tyypin kanssa kahvia.

UFO-töihin suostuttelu

Clifford Stone: Hän sanoi: ”Sinä pidät näiden asioiden kimpussa työskentelystä.” Sanoin, että enkä pidä. Hän sanoi: ”No, tiedäthän? Sinulla on tähän liittyviä kokemuksia. Sinulla on jonkinlaista osallisuutta. Se ei ollut väärennetty elokuva, ne eivät olleet trailereita.” Hän kysyi haluaisinko työskennellä heidän kanssaan. Sanoin, että en pitäisi siitä lainkaan. Lopulta hän sanoi: ”Katsos, sinä pidät näiden asioiden parissa työskentelystä. Sinun on työskenneltävä. Sinun on opittava tästä enemmän. Tilanne on sellainen, että luovutamme tämän vuoden loppuun mennessä kaiken tietämämme, mutta maailma ei ole turvallinen paikka. Meidän on tiedettävä tämän maan potentiaalisia vihollisia enemmän teknologisesta ja sotilaallisesta näkökulmasta. Pyydän sinua siis työskentelemään kanssamme.”

Ajattelin sitä. Olin nuori. Ajattelin, että olin ollut itse asiassa tällaiseen sekaantunut koko elämäni. Se voisi olla hauskaa. Voisin edetä ja oppia tiettyjä asioita. Saisin vastauksia omiin kysymyksiini. Ymmärtäisin itse asiassa paremmin oman elämäni tapahtumia.

Kuvateksti: Suostuttelu tuotti tulosta.

Koulusta kieltäytyminen

Clifford Stone: Uskon, että: 1) He halusivat minut sotavoimien palvelukseen. 2) He halusivat minut mukaan siihen ohjelmaan. 3) Ei ollut todellista huolta, vaikka alkaisin joskus myöhemmin puhua siitä. He olivat huolissaan ainoastaan siitä mitä pystyisin todistamaan. Mikä vaikutus pienilläkin todisteenpirstaleilla olisi kertomukseeni? Tuollaiseen johtopäätökseen olen tullut. Tiedän heidän halunneen minun pysyvän mukana, he eivät halunneet minusta eroon. Tiedän heidän halunneen minun menevän sinne, johon he viittasivat nimellä se koulu. Mutta en olisi ikipäivänä sitoutunut menemään sinne, johon he viittasivat nimellä se koulu.

”Jos menet sinne kouluun, sinulle avautuu kokonaan uusi maailma, kokonaan uusi reitti.” Mutta minun täytyi suostua siihen. Minun olisi täytynyt allekirjoittaa tiettyjä papereita sinne mennäkseni, mutta en ollut halukas menemään siihen kouluun. Olin nähnyt ohjelmassa mukana olleita ihmisiä, jotka olivat menneet siihen kouluun. Ja… sanotaan vain, että en pitänyt heidän persoonastaan. En pitänyt ajatuksesta, että sinne menemisen teki sinusta jotain erityistä. Se teki sinusta primadonnan. Niin ei olisi pitänyt olla. Minusta tuntui, että tärkeintä olisi olla palvelija, ei päinvastoin. En pitänyt joidenkin niiden ihmisten mielenlaadusta ja asenteista. En halunnut tulla heidän kaltaisekseen. Yksi peloistani oli, että kouluun meneminen muuttaisi minut samanlaiseksi.

Kuvateksti: Clifford Stone halusi olla palvelija, eikä mikään palveltava primadonna. Hän kieltäytyi menemästä siihen kouluun.

Kiilanmuotoisen ei-maanpäällistä alkuperää olleen aluksen talteenotto

Clifford Stone: On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät tapauksia olevan, talteenottoja on. Mutta talteenottoja on vähän ja niiden välinen aika on pitkä. Yksi tapaus sattui vuonna 1969. Silloin otettiin talteen alus, jota nimitän kiilanmuotoiseksi alukseksi. Se tapahtui paikassa nimeltä Indiantown Gap. Tiedän silloin olleen kylmä, joten taisi olla talvi. Lunta ei ollut.

Olimme parhaillaan harjoitustehtävässä, 96. siviilitehtäväryhmä. Olin osa 96. siviilitehtäväkomppaniaa. Olin NBC-viestintäyksiköstä vastaava NCO-upseeri. NBC tarkoitti siis ydinvoima, biologinen ja kemiallinen. Meille ilmoitettiin, että oli tapahtunut välikohtaus, johon liittyi pudonnut alus. Meidän piti avustaa sen talteenotossa. Paikalle ilmestyneet henkilöt tiesivät tarkalleen minne olimme menossa, koska menimme komppanian – tai pitäisikö sanoa ryhmän – harjoituksen järjestäytymisalueelle. Menimme järjestäytymisalueeksi kutsumallemme alueelle. Sieltä menimme toiseen sijaintipaikkaan Indiantown Gapissä.

Siviilit, uteliaat tai muut sellaiset eivät aiheuttaneet meille mitään ongelmia. En mene siihen alukseen liittyvissä asioissa yksityiskohtiin. Siitä on olemassa ääninauha, jossa mennään yksityiskohtiin. Tilanne on sellainen, että teimme talteenoton. Olin talteenottoon osallinen. Menin mittaamaan pintalukemia. Tajusin, että näkemäni ei ollut ihmisalkuperää.

Oma osallisuuteni oli rajallinen. Kun pääsimme sinne, siellä oli jo järjestelty tiimi. Kohteen ympärille oli jo aseteltu valonheittimet. Minua pyydettiin menemään yhä lähemmäs ja lähemmäs kohdetta ottamaan lukemia APD 27:lla. Sen tehdessäni tajusin, että näkemäni ei ollut maapallolta peräisin. Epäröin mennä tässä pidemmälle, koska muutun tunteelliseksi…

Kuvateksti: Mainitussa paikassa sijaitsee koulutuskeskus.

Bentwatersin tapaus, joulukuu 1980

Clifford Stone: Bentwaters on toinen mielenkiintoinen tapaus. Me menimme sinne vetämään yhteen joitakin aineellisen todistusaineiston tietoja. Siellä oli valokuvia ja filmimateriaalia. Oli todisteita korkeasta taustasäteilystä, ei niin valtavan korkeasta, mutta normaalia korkeammasta. Totesimme joitakin poikkeavuuksia olevan sillä alueella, johon viittasimme nimellä törmäyspaikka. Huomasimme myös, että puiden latvat olivat tasautuneet samalle tasolle. Kun me pääsimme sinne, oli joulukuu. Sanoisin sinne saapumispäivämme olleen joulukuun 28. päivä.

Bentwatersin materiaalit

Clifford Stone: Keräsimme materiaaleja. Veimme materiaalit Lindseyn lentotukikohtaan, kaiken saamamme vahvan todistusaineiston – paremman termin puuttuessa – kaiken siellä olleen dokumentaation. Siellä oli jopa joitakin valokuvia, joihin ei mielestäni ole viitattu. Tutka poimi havainnot. Sekä Englannin että Yhdysvaltojen hallitukset olivat tietoisia niistä havainnoista. Meillä ollut vankka todistusaineisto vietiin Lindseyn lentotukikohtaan. Siellä se vedettiin yhteen jonkinlaiseksi informaatioksi, joka pystyttiin toimittamaan NATO-joukkojen Euroopan komentokeskukseen (SHAPE) perehdyttämistä varten.

En tiedä ketkä SHAPE-komentokeskuksessa perehdytettiin asiaan, mutta tiedän että meidän oli tehtävä niin. Sitten tiedot laitettiin erikoiskuriirin matkaan. Meille sanottiin, että ne lähetettiin Washingtoniin, tarkoitan Washington D.C.:tä. En usko asian menneen niin. Uskon sen menneen lentotukikohtaan lähelle Washington D.C.:tä. Materiaalit siirrettiin Fort Belvoiriin Virginiaan ilmavoimien kenttätoimikeskukseen, joka oli siihen aikaan Yhdysvaltain ilmavoimien erikoiskenttätoimiryhmän päämaja. He ottivat materiaalit ja tekivät sille mitä tekivät, ja saivat aikaan viimeistellyn tiedustelutietotuotteen.

Kuulustelut Bentwatersin tapauksessa

Clifford Stone: On tärkeää pitää mielessä syy miksi se meni Lindseyyn: Yhdysvaltain ilmavoimien kenttätoimikeskuksella oli erillisosastoja kentällä. Lindseyn lentotukikohta oli Bentwatersia lähin erillisosasto. He saivat materiaalit. He olivat varautuneet turvaamaan sitä, kunnes se pääsi Yhdysvaltoihin. Siellä oli myös tutkimuksissa mukana olleita. Paikalle saapui muitakin ihmisiä, joista emme tienneet… minä en tiennyt keitä he olivat. Tiesimme heidän olevan mukana tutkimuksissa, koska he tekivät tarpeellisia asioita. He kyselivät: vaikeita kysymyksiä, erittäin tärkeitä kysymyksiä, he kyselivät osallisina olleilta tekniikan ihmisiltä teknisiä kysymyksiä. Tiedän olevan tosiasia, että joitakin englantilaisia ja yhdysvaltalaisia tutkankäyttäjiä kuulusteltiin. Tiedän, että joitakin siellä kahtena eri yönä olleita kuulusteltiin.

Kuvateksti: RAF Bentwatersin rakennuksia.

[Kersantti Stone puhuu tässä ufotapauksesta, joka tunnetaan myös nimellä Rendleshamin ufotapaus. Tapaus sattui kahden sotilastukikohdan läheisyydessä, joista toinen oli RAF Bentwaters. Linkki Wikipedia: Rendleshamin ufotapaus]

Belgian ufotapaus ja selkkaus Neuvostoliiton rajalla

Clifford Stone: Olin osallinen Belgian ufotapauksiin kesäkuussa / heinäkuussa 1989. Arvioimme tietoja ja keräsimme dataa ufon ylilennoista Belgiassa. Ne kulkivat myös Euroop… Saksan yllä.

Meillä oli rajalla yksi tapaus. Näimme kohteen siinä rajalla sattuneessa tapauksessa. Se oli Neuvostoliiton alueen yllä. Näimme, että venäläiset olivat melko järkyttyneitä. He järkyttyivät melko lailla, koska kyseessä oli valtavan kokoinen esine. Se oli kolmion muotoinen, kukin kolmion sivu oli kolmen jalkapallokentän mittainen. Se lensi ei-kenenkään-vyöhykkeeksi kutsumamme alueen yli. Hermostuimme kaikki, kun se lensi siellä.

Kuvateksti: Hiukset silloin, kun ne eivät olleet nousseet vielä pystyyn.

Hiukset nousevat pystyyn

Clifford Stone: Silloin ei ollut talvi. Sanoisin sen olleen suunnilleen elokuussa. Lopulta tunsi kuinka hiukset nousivat pystyyn. Se oli enemmän kuin vain pelonväristysten tai sellaisten saaminen, tiedäthän? Siellä tapahtui jonkinlainen fysiologinen efekti. Kun selkkaus hieman hellitti, laitoimme hävittäjiä hälytystilaan. Ilmoitimme niille, että aukkopaikan yli saattaa olla tulossa Neuvostoliiton koneita. Aikomuksemme oli pysäyttää se. Venäläiset tekivät samalla tavoin. Se meni takaisin Neuvostoliiton ilmatilaan, ja he lähettivät hävittäjiä rynnäkköön yrittääkseen pysäyttää sen. Se ei liikkunut lainkaan nopeasti. Se liikkui erittäin hitaasti. Sillä ei ollut mitään kiirettä päästä alueelta pois. Tänä erityisenä yönä kukaan ei kuitenkaan tulittanut sitä.

Ihmisille annetaan ”informaatiota”

Clifford Stone: Siellä otettiin kuvia. Neuvostoliiton kanssa neuvoteltiin. Kun tällaista oli meneillään, niin kaikki otettiin sisälle perehdytykseen. Ihmisille annettiin informaatiota, että heidän näkemänsä ei ollut mitään sen kummempaa kuin alueelle harhautunut venäläinen MiG-27, joka oli tullut riittävän pitkälle ei-kenenkään-vyöhykkeelle aiheuttaakseen ongelman ja hälytyksen. Mutta ei se ollut MiG-27. Tiesimme tasan tarkkaan mitä katselimme. Tiesimme miltä MiG-27 näyttää. Meillä oli opiskelukortteja, joissa oli erilaisten Neuvostoliiton ja jopa omien alustemme silhuetteja.

Aerodynaamisesti järjetön alus

Clifford Stone: Joten, tiesimme tarkalleen mitä katselimme. Näkemämme alus oli erikoista alkuperää. Se ei ollut aerodynaamisesti järkevä. Kun sanon, että se ei ollut aerodynaamisesti järkevä, niin tarkoitan, että sillä ei ollut mitään keinoa pysyä ylhäällä ilmassa sillä tavoin, ilman mitään näkyvää lentotukea, kuten helikopteria. Sellaista ei ollut siellä. Se oli täysin äänetön, se ei pitänyt mitään ääntä. Se oli suunnilleen kolmen kerroksen korkuinen.

Ei se meidän ollut

Clifford Stone: Tämä oli yksi niistä selkkauksista, joka sai minut hieman huolestuneeksi. Se sai minut ajattelemaan lopettamista ja perheen pariin palaamista, perhe-elämään palaamista. Selkkaus kärjistyi. Tilanne eskaloitui niin, että Neuvostoliitto jätti Belgian hallituksen välityksellä Yhdysvaltojen hallitukselle virallisen vastalauseen. He ilmoittivat, että he ja monet muut valtiot ovat erittäin huolestuneita kun Belgian viranomaiset antoivat meidän lentää häivelentokoneita tiedustelutehtäviin Neuvostoliittoon.

Me tiedotimme ja keskustelimme Neuvostoliiton kanssa. Opastimme ainakin kahta Neuvostoliiton sotavoimien yhdyshenkilöiden valtuuskuntaryhmää, että tällä ei ole mitään tekemistä sellaisen kanssa, että olisimme lähettäneet häivelentokoneita heidän alueelleen. Neuvostoliittoa varoitettiin meneillään olevasta. He vihjasivat jopa, että kyseessä oli ollut meidän aluksemme. Heille vakuutettiin, että se ei ollut meidän. Vakuutimme myös Belgian viranomaisille, että se ei ollut meidän.

Liikehdintää tietyn informaation pitämiseksi salassa

Clifford Stone: Belgian viranomaisilla oli omat ufohavaintonsa, ne on nähty TV:ssä. Se mitä ette tiedä noista havainnoista on, että oli suunnaton – en halua nimittää sitä peittelyksi – oli liikehdintää tietyn informaation pitämiseksi salassa noista havainnoista. Oli joitakin pyrkimyksiä muuttaa tutkanäyttöjen kuvamateriaalia, jopa siihen pisteeseen asti, että niissä näytti kuin ufo olisi mennyt maan alle. Ei se niin tehnyt. Sen oli muistaakseni tarkoitus mennä noin 180 metriä maan alle. Sellaista ei tapahtunut. Se oli näkyvissä. Ihmiset näkivät sen. Lentäjät näkivät sen. Lentokoneiden lentäjät lukittuivat siihen. Mutta nuo olivat asioita, jotka herättivät enemmän kysymyksiä, kuin mihin olimme halukkaita vastaamaan. Joten päätimme pitää asian pois lehdistöstä, ja onnistuimme siinä.

Kuvateksti: Haastateltava ei halua käyttää sanaa peittely, mutta ufo aiheutti tietynlaista ”liikehdintää”.

Ufon laskeutuminen Iranissa vuonna 1976

Clifford Stone: Tapaus Iranissa syyskuun 19. päivänä 1976. Tilanne on sellainen, että on olemassa erittäin salaisia löydöksiämme käsitteleviä asiakirjoja. Molemmat hävittäjät purettiin yritettäessä saada selville oliko jotain keinoa selittää mitä noille hävittäjille oli todella tapahtunut, kun niihin oli tullut toimintahäiriö yhtä aikaa.

Havainnon sijaintipaikalla oli tilanne, jossa huomattiin joitakin poikkeavuuksia, siis siellä missä yksi ilmavoimien lentäjistä näki ufon laskeutuvan maanpinnalle. Äänitimme nuo poikkeavuudet audiolaitteilla. Otimme alueella kuvamateriaalia. Sillä filmimateriaalilla näkyi joitakin outoja asioita. En ole tietoinen kaikesta laskeutumisalueella tapahtuneesta, minulla ei ole kaikkea tietoa. Se ei ollut jotain sellaista, johon minun oli pakko sekaantua. Vain kuitenkin kertoa sen verran, että mitä tahansa siellä tapahtuikin, piti ihmiset siellä kiinni 2 – 3 viikon ajan.

Ufoa tulitetaan

Clifford Stone: Muistaakseni oli vuosi 1986, kun tulitimme ufoa kahdessa eri tilanteessa. Ufo häipyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vuonna 1980 oli tapaus, jossa… ei se oli vuonna 1986. Vuonna 1986 oli selkkaus, jossa 20 tai useampi ufo lenteli brasilialaisen lentokoneen ympärillä. Ne lentelivät rinkiä heidän ympärillään. Nuo tallenteet ovat tärkeitä. Ne ovat viranomaisten asiakirjoilla dokumentoituja tapahtumia.

Vuoden 1947 jälkeen

Haastattelija: Kuinka paljon tuollaisia tapauksia on ollut vuoden 1947 jälkeen?

Clifford Stone: Ei enempää kuin pari tusinaa. Tuo on lukumäärä suunnilleen. Se perustuu saamaamme tilanneselostukseen. Se tilanneselostus tuli osana… Se tapahtui vuonna 1969, kun saimme tietoa suunnataksemme siinä tapauksessa hakemaan takaisin B-52 lentokonetta. Meitä informoitiin, että tapauksia oli ollut vuoteen 1969 mennessä korkeintaan pari tusinaa. 1940-luvulla ja 1950-luvun alussa oli ollut lukuisia tapauksia. Ja jälleen, jotta teen nuo tapaukset täysin selväksi… Tämä kuulostaa hullulta, mutta tutka aiheuttaa vahinkoa heidän ohjausjärjestelmilleen. Heidän täytyi tehdä sen vuoksi hienosäätöjä ohjausjärjestelmiinsä.

Kuvateksti: Myös ufot lähettävät Clifford Stonen mukaan hätäkutsun.

Ufon hätäkutsu

Clifford Stone: Kuinka monta ruumista on löydetty? En tiedä. Kuinka monta sellaista maahansyöksyä on tapahtunut, joista saimme vain pirstaleet, koska he tulivat paikalle ja tekivät oman hakuoperaationsa ennen kuin me ehdimme sinne? En tiedä, mutta niin on tapahtunut. Se on tapahtunut. Kun heillä on ongelmia, he lähettävät hätäkutsun kuten mekin. Moni ihminen ei koskaan viittaa tuollaiseen. Tuota kysymystä ei koskaan kysytä. Mutta jälleen, me ajattelemme heitä joinakin mahdottomina koskettaa, aivan kuin tuo täytetty eläin tuossa. He ovat kuitenkin eläviä, hengittäviä olentoja, yhtä kuolevaisia kuin sinä ja minä. He ajattelevat, rakastuvat, heillä on mieltymyksiä ja inhon kohteita, heillä on sosiaalinen kulttuuri. On niin tärkeää yrittää saada ihmiset ymmärtämään, että asia on noin.

Ufojen ihmiskerroin

Clifford Stone: Haluan laittaa ihmiskertoimen takaisin ufoihin. Kun sanon ihmiskerroin, niin tarkoitan heidän olevan oikeita ihmisiä. Voin kutsua heitä entiteeteiksi tai olennoiksi, mutta teen sen kutsumatta heitä oikeiksi ihmisiksi vain siksi, että ei sotketa puhunko vierailijoistamme vai meistä. Joskus huomaa ihmettelevänsä, että kummat ovat oikeampia ihmisiä he vai me? Tilanne on sellainen, että nämä asiat on tuotava myös esille, se tosiasia, että he ovat itse asiassa aivan kuten sinä ja minä. Meidän on etsittävä samankaltaisuuksia, ei eroavaisuuksia, ja päästävä parempaan yhteisymmärrykseen, koska lopulta tapahtuu se uusia ovia avaava lopullinen kontakti, eikä se ole kovin kaukana tulevaisuudessa.

Tukikohta Vietnamissa

Clifford Stone: Monet ihmiset istuvat kädet ristissä sanoen, että ei heillä ole tukikohtia täällä. Kyllä heillä on.

Haastattelija: Onko sinulla jotain tiettyjä tietoja heidän tukikohdistaan täällä?

Clifford Stone: Olimme vuonna 1970 osallisina merkittävään viholliskosketukseen yhdessä heidän Vietnamissa sijaitsevassa tukikohdassaan, joka sijaitsee suunnilleen 11,3 km etäisyydellä Kambodžan rajasta. Tein siitä ääninauhan, jos haluat tietää siitä lisää. Teen sinulle ääninauhasta kopion. Pyydän anteeksi, että yritän itse asiassa pidätellä joitakin näitä juttuja yksinkertaisesti siksi, että jos alan kertoa niitä, niin alan elää niitä uudelleen. Ja te ette ymmärrä. Tarkoitan, että te ette todellakaan ymmärrä.

Kuvateksti: Kuvia Vietnamista.

Kersantti Clifford Stone tiedotustilaisuudessa kansallisella lehdistöklubilla vuonna 2001

Linkki tiedotustilaisuudesta kuvattuun videoon, josta käännös on tehty: LINKKI.

Toimittaja: Voisitko kuvailla miltä he näyttävät?

Clifford Stone: Voisin, mutta siihen menisi luultavasti valtavasti aikaa. Sanon noin, koska kun lähdin vuonna 1995, meillä oli luettelo 57:stä eri lajista. On yksilöitä, jotka näyttävät hyvin paljon samalta kuin sinä ja minä. He voisivat kävellä keskuudessamme, etkä huomaisi joitakin asioita lukuun ottamatta edes kovin paljon eroavaisuuksia. He saattaisivat pystyä koskettamaan pimeässä huoneessa esinettä ja määrittämään minkä värinen tuo esine saattaisi olla. Heillä olisi tehostettu haju-, näkö- ja kuuloaisti.

Tilanne on sellainen, että on erityyppisiä tavallisesti harmaiksi kutsumiamme. Me emme käyttäneet sotavoimissa heistä nimitystä harmaat, mutta harmaita on ainakin kolmea eri tyyppiä. Jotkut olivat paljon meitä pidempiä. Haluan painottaa suurimmaksi osaksi sitä omaleimaista seikkaa, että luetteloimamme entiteetit olivat itse asiassa [ihmismäisiä] humanoideja. Tämä sai aikaan sellaisen tilanteen, että tiedeyhteisö yritti selvittää miksi asia on niin. Voisi olettaa, että tänne toisilta planeetoilta lentävät olisivat niin sanotusti toisentyyppisiä olentoja, eivätkä näyttäisi välttämättä meitä muistuttavilta humanoideilta. Tuolla jossakin on ilmeisesti kuitenkin melko paljon humanoideilta näyttäviä lajeja. Siitä syntyy ongelma, johon tieteen on vastattava.

Kuvateksti: Ufojen talteenotoissa mukana ollut Yhdysvaltain maavoimien kersantti Clifford Stone ihmettelee miksi heidän luettelossaan vuonna 1995 olleet 57 eri lajia näyttivät ihmismäisiltä humanoideilta.

Kersantti Clifford Stone: ET-viestintä ufojen maahansyöksypaikoilla

Linkki haastatteluun, josta käännös on tehty: LINKKI.

Haastattelija: Koin toukokuussa vuonna 2001 jotain sellaista, jonka jälkeen en enää epäillyt, että avaruusolennot ovat vierailleet ihmiskunnan luona koko olemassaolomme ajan. Se tapahtui Disclosure-projektin tiedotustilaisuudessa kansallisella lehdistöklubilla Washington D.C.:ssä. Olin kulissien takana ja tapasin todistajista useita, mukaan lukien miehen, jonka nimi on kersantti Clifford Stone. Vaikka hänen kertomansa aiheutti kiistelyä, niin hänen sanomansa kiehtoi minua.

Telepaattinen yhteys

Haastattelija: Tapasin Cliffordin uudelleen vuoden 2008 syyskuussa Bay Area UFO Expo -tapahtumassa. Hän kertoi tarinansa kameran edessä. Cliffordin työtehtävänä Yhdysvaltain maavoimissa oli nimittäin kommunikoida avaruusolentojen kanssa ufojen maahansyöksypaikoilla.

Haastattelija: Tapahtuiko sellaista, että sinulla tosiasiassa oli pyydettäessä telepaattinen yhteys vierailijoihin?

Clifford Stone: Kyllä. Entiteetit tekivät aloitteen. Olin joskus erittäin herkkätunteinen.

Hakuoperaatiot

Haastattelija: Tämä kuulostaa sellaiselta, että tätä ei tapahdu kovin usein. Olen kuullut sinun puhuvan tämäntyyppisistä maahansyöksypaikoista. Tällaista ei tapahdu usein?

Clifford Stone: Ei.

Haastattelija: Mutta sitä tapahtuu.

Clifford Stone: Kyllä tapahtuu. Minulla oli sotavoimissa oikea työ. Kun noita tapauksia sattui, minulle soitettiin jos satuin olemaan sillä alueella. Oli ihmisiä, joille se oli elämäntehtävä. Nuo ihmiset ilmestyivät paikalle, mutta he olivat täydellisessä valvonnassa. Oli myös muita ihmisiä, joilla ei ollut tapahtumista aavistustakaan. Heitä kävi sääliksi, koska monet heistä eivät tienneet miten asia olisi pitänyt hoitaa.

Kuvateksti: Joiltakin puuttui asiantuntemus tilanteen hoitamiseen.

Haastattelija: Sinua siis hyödynnettiin erityisesti maahansyöksypaikoilla hakuoperaatioissa. Kyseessä oli jonkinlainen maahansyöksyjä hoitava divisioona, eikö niin?

Clifford Stone: No, oli operaatioita joiden avulla talteenotot tehtiin.

Suoraa puhetta

Haastattelija: Kyllä. Puhutaan hieman yhteydestä heihin toisiin.

Clifford Stone: Kuljin edellä ja pidin yhteyttä. He puhuivat suoraan sinulle. Kun he puhuvat suoraan sinulle, kuulet heidät päässäsi mutta myös korvillasi, kukaan muu ei kuitenkaan kuule sitä. Tunnet myös heidän tunteensa. Tunsin joskus pelon ja kivun, heidän menetyksensä pystyi tuntemaan. Pystyin tuntemaan heidän pelkonsa siitä, että he eivät näkisi läheisiään enää koskaan.

Ihmismäisyys

Clifford Stone: Me kuvittelemme heidät sarjakuvahahmoiksi. Heillä on yhteiskuntia ja perheitä. He ovat ihmismäisempiä kuin tunnustamme. Tiedän tämän kuulostavan hullulta, mutta sitä he ovat. Meidän on katsottava samankaltaisuuksia meidän ja heidän välillä. Kun avoin kontakti tapahtuu, niin se on paljon helpompi, jos pystymme katsomaan samankaltaisuuksiamme.

Harland Bentley: Nike Ajax -ilmatorjuntajärjestelmä ja ufon maahansyöksy

Haastattelu on tehty elokuussa 2000. Linkki haastatteluun, josta käännös on tehty: LINKKI.

Opiskelu ja työura

Harland Bentley: Olin värvättynä Yhdysvaltain maavoimiin kahden vuoden ajan. Sitten pääsin pois sotavoimien palveluksesta ja menin yliopistoon. Valmistuin vuonna 1963 suorittaen BS-EE-tutkinnon [luonnontieteiden kandidaatti, sähkötekniikka]. Sen jälkeen olin tutkintoon tähtäävässä ydintekniikan koulutusohjelmassa. Olen suorittanut myös lääketieteen opiskeluun valmistavia opintoja. Olen työskennellyt vuoden 1963 jälkeen myös urakkasopimuksilla NASAlle, Yhdysvaltain energiaministeriölle ja lukuisille sähköalan yrityksille Washington DC:n alueella. [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain maavoimat] [Linkki Wikipedia: NASA] [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain energiaministeriö] [Linkki Wikipedia: Washington DC]

Maahansyöksy Nike Ajax -ohjuslaitoksessa

Harland Bentley: Olin vuosina 1957 – 1959 suurimmaksi osaksi Nike Ajax -ohjuslaitoksessa aivan Washington DC.:n pohjoispuolella Olneyn lähellä Marylandissä. [Linkki Wikipedia: Nike-Ajax] [Linkki Wikipedia: Olney, Maryland] Olin tutkankäyttäjä. Katsoin ulos ikkunasta toukokuussa 1958 noin klo 6:00, tiedän sen olleen klo 6, koska silloin kaikki nousivat ylös. Kuulin ensimmäiseksi sykkivältä muuntajalta kuulostavan äänen. Katsoin ikkunasta ulos avomaan toiselle puolen ja näin kohti maata matkaavan esineen. Näin kuinka se törmäsi maahan ja siitä hajosi irti palasia. Sitten se nousi uudelleen lentoon. Pukeuduin välittömästi ja menin kukkulalle, jossa tutka sijaitsi. Otin kaukoputken, jolla meillä oli tapana seurata Pohjantähteä linjataksemme tutka-antennimme. Istuin ja asensin tutkan. Katselin ympäri peltoa makaavia kappaleita. Suurin näkemäni palanen hehkui itse asiassa valkohehkuisena ja oli luultavasti pesukoneen kokoinen.

Ilmavoimien henkilöstö saapuu

Harland Bentley: Ilmavoimien henkilöstö saapui vähän myöhemmin. He alkoivat kulkea ympäri peltoa ja keräillä niitä palasia. He käyttivät suurimman palasen nostamiseen pitkiä tankoja, erittäin pitkiä tankoja. He laittoivat sen lyijyllä vuorattuun tavarankuljetusautoon. He saivat sen autoon työntäen toisella pitkällä tangolla. Muu henkilöstö keräsi toiset ympäriinsä makaavat palaset.

Säteilysuojapuvut ja viiltävä alus

Harland Bentley: Ydintieteen näkökulmasta katsoen siinä oli mielenkiintoista, että muistan henkilöstöllä olleen päällään suojapuvut, säteilysuojapuvut. He lähtivät viemään materiaalia pois. Minulla ei ole mitään käsitystä minne se meni. Toinen pulma siinä jutussa oli se, että kun alus nousi maahan osumisen jälkeen uudelleen ilmaan, se meni metsikön puiden läpi ja itse asiassa katkoi noin 7 – 13 senttimetriä paksut puunhaarat yhdellä kertaa kuin puukko tai viidakkoveitsi. No, tuo ei ollut se tapahtumien todella mielenkiintoinen osa. Todella mielenkiintoinen osa tapahtui seuraavana iltana ollessani työvuorossa.        

15 – 20 ufoa Gaithersburgissa

Harland Bentley: Kello oli suunnilleen 22 tai 23 illalla. Sain soiton Gaithersburgin laitoksesta, että heillä oli siellä parhaillaan 12 – 15 kappaletta ufoja 15 – 30 metrin korkeudella maanpinnasta. [Linkki Wikipedia: Gaithesburg] Kysyin radiopuhelimessa kanssani olleelta kaverilta: ”Millaista ääntä ne pitävät?” Hän otti päässään olleen mikrofonin pois ja laittoi sen pakettiauton ikkunasta ulos. Kuului taas sama sykkivä ääni, paitsi nyt niitä oli enemmän. Hän kuvaili niiden erilaisia muotoja ja niin edelleen. Minulla oli M-33 pyyhkäisytutka päällä. [Linkki Wikipedia: Western Electric M-33 Antiaircraft Fire Control System] Löysin tutkan kaikumerkin aivan siitä maa-alueen vierestä, jossa Gaithersburgista sanottiin niiden… hmmm… kulkuneuvojen olevan. Sitten yhtäkkiä ne kaikki nousivat ilmaan yhtä aikaa. Se tapahtui 33 ja 1/3 RPM tutkani yhdellä pyyhkäisyllä. Laskimme anologiatietokoneellamme, että niiden nopeuden olisi pitänyt olla tasaisella nopeudella noin 31 500 km/h, jotta ne olisivat ehtineet liikkua siitä paikasta seuraavan tutkanpyyhkäisyn ilmoittamaan paikkaan. [Linkki Wikipedia: Tutka]

Maahan osunut esine

Harland Bentley: Maahan osunut esine oli halkaisijaltaan luultavasti yli yhdeksän metriä. Sen ulkoreunalla vaikutti olevan pyöreitä palloja, ylhäällä lähellä huipulla ollutta kakkua muistuttanutta osaa. Siinä oli erivärisiä valoja: oransseja, punaisia ja joitakin keltaisia, mutta ne sykkivät. Tarkoitan, että oli melkoinen näky kun se vaappui kohti maata ja törmäsi. Se tuli melko suurella nopeudella.

Törmäyspaikka

Haastattelija: Kuinka kaukana se oli sinusta?

Harland Bentley: Missä se törmäsi… Se tuli itse asiassa alas kasarmin kattojen yli, joten näin törmäyspaikassa sen peräpään. Sinne oli matkaa luultavasti 1,8 kilometriä. Tiedän sen, koska käytin vertailukohtana 1,8 km etäisyydellä ollutta laukaisualustaa. Vartiovuorossa oli yksi henkilö, joka näki itse asiassa sen tulevan ja menevän kattojen yli. Vartiomökki oli vain muutaman metrin päässä kasarmeista. Hän näki tosiasiassa koko matkan, kun se tuli alas ja osui maahan, heti siitä alkaen kun se tuli ensimmäisen kerran näkyviin.

Nouto ja peitetarina

Haastattelija: Sanoit, että noudon tekivät ilmeisesti ilmavoimat? [Linkki Wikipedia: Yhdysvaltain ilmavoimat]

Harland Bentley: Kyllä, ilmavoimat. Se tapahtui tutka-alueen aitojen ja myös laukaisualustan aitojen ulkopuolella, joten se oli siviilialueella. Se laskeutui erään henkilön viljapellolle. Maanviljelijä itse asiassa seisoskeli siellä pesemässä käsiään nähdessään sen syöksyvän maahan ja nousevan uudelleen lentoon. Tämä tapahtui lähellä Mt. Zionia Marylandissä. Mt. Zionin toisella puolella, idässä. Tiedän, että New York Times -sanomalehteen pamahti lehtijuttu seuraavana päivänä.

Kuvatekti: Tapaus päätyi haastatellun mukaan New York Times -sanomalehteen. [Linkki Wikipedia: New York Times]

Haastattelija: Milloin?

Harland Bentley: Toukokuussa 1958. Ylhäältä tuli määräys, että tästä ei puhuta mitään kenellekään, mutta se oli tietenkin jo silloin sanomalehdissä. Tapahtui vielä sellaista, että kun seurasin niitä seuraavana iltana ilmaan nousseita kulkuneuvoja, niin kyseltiin mitä ne todellisuudessa olivat. Kenraali tuli paikalle ja sanoi niiden olleen helikoptereita, jotka tekivät joitakin merivoimien / maavoimien / ilmavoimien manöövereitä. Se nauratti meitä kaikkia kovasti. Käytetty peitetarina oli sellainen. Päivänselvästi muillakin ihmisillä oli ollut tutkat päällä, he olivat nähneet myös niiden lähdön.

Tapaus ”Craig”, Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta, 1986: ”näyttivät ET-ruumiilta”

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (54:35 – 58:57).

31.8.1986

Kertoja (Preston Dennett): Tämä tapahtui 31. elokuuta 1986 ilmeisesti Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa teini-ikäiselle todistajalle, joka vietiin katsomaan niitä, mitkä näyttivät olevan ET-ruumiita. Todistajalta kesti tässä tapauksessa 37 vuotta kertoa kokemuksestaan, joka tapahtui hänen ollessaan vain 14-vuotias. Hän oli liittynyt tuolloin Circlevillestä Ohiosta Yhdysvaltain ilmavoimien siviili-ilmapartioon. [Linkki Wikipedia: Civil Air Patrol (CAP), ”siviili-ilmapartio”] [Linkki Wikipedia: Circleville, Ohio] He suorittivat etsintä- ja pelastustehtäviä Pickawayn piirikunnasta ja sulkeisharjoituksia marssikilpailuissa ja muita asioita.

1986, ilmavoimamuseo, Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta

Kertoja: Todistaja, josta käytän nimitystä Craig – tämä on salanimi – sanoo, että hänet vietiin vuonna 1986 ryhmänsä kanssa vierailulle ilmavoimamuseoon Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohtaan. [Linkki Wikipedia: Wright-Patterson Air Force Base (Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohta)]

”Haluaisitteko nähdä jotain siistiä?”

Kertoja: Tämän reissun jälkeen nuori ensimmäisen luokan lentosotamies vei heidät ajelulle asevoimien pikkubussilla näyttääkseen heille itse tukikohtaa ja joitakin lentokoneista lähempää. Tuolloin tällä kertaa lentosotamies kysyi ryhmältä: ”Haluaisitteko nähdä jotain siistiä?” Ryhmä vastasi tietenkin yksimielisesti myöntävästi ja tämä johti kokemukseen, jota Craig ei koskaan unohtaisi.

Varaston ja lentokonehallin yhdistelmä

Kertoja: Kuten Craig omin sanoin sanoo: ”Ryhmämme vietiin rakennukseen, jota voin kuvailla vain varaston ja lentokonehallin yhdistelmäksi. Meidät vietiin sivuovesta. Sisällä oli pimeää. Lentosotamies hoputti meidät kaikki sisään, sulki oven ja sytytti valot. Ne olivat sellaisia valoja kuin kuntosalilla, niiden täytyi lämmetä. Näimme vastapäätä siitä missä olimme suuren seinän, osittain metallia, alhaalta suurimmaksi osaksi metallia, ja jotain mikä näytti olevan erittäin paksua, mahdollisesti luodinkestävää lasia. Mutta pystyi näkemään, että siellä sisällä oli jotain. Lentosotamies napsautti vielä muutaman katkaisijan lisää päälle ja valot syttyivät sen suojatun alueen sisälle. Nyt näimme viisi tai kuusi putkea, jotka näyttivät putkilta, nojaamassa esteestä 45-asteen kulmassa seinää vasten. Muutama katkaisija lisää meni päälle ja niissä putkissa näytti olevan jonkinlaisia ruumiita. Ne eivät näyttäneet todellakaan ihmisiltä, joten kaikki lapset olivat ymmärrettävästi järkyttyneitä, eivätkä olleet todellakaan varmoja mitä ajatella.”

”Tämä ei voi olla totta!”

Kertoja: Kuten Craig sanoo: ”Muistan kuinka katsoimme tavallaan kaikki toisiamme ajatellen: tämä ei voi olla totta! Tiedättehän, se oli eräänlaista epäuskoa. Me olimme kaikki kuulleet huhuja ruumiiden tuomisesta Daytoniin. Muutama niistä ruumiista näytti täysin normaaleilta, paitsi että ne olivat ilmeisesti elottomia. Ja pari näytti olleen jonkinlaisessa onnettomuudessa. Ne näyttivät runnelluilta, vaurioituneilta ja myös kuolleilta. Olen ollut jonkin verran itsekin epäuskoinen vuosien varrella, ajatellut, että tämän on pakko olla jonkinlainen näyttelyesine, jonka he aikovat laittaa pilana museoon. Mutta kaikki nämä vuodet myöhemmin sitä ei ole koskaan ollut museossa. Joten mietin, että mitä minä todella näin sinä päivänä kaikki ne vuodet sitten. En voi olla ajattelematta, että näin kuolleita avaruusolentoja pidettävän jonkinlaisessa putkessa, melkein kuin kryogeenisessa putkessa tai jossakin ruumista säilövässä.” Kukaan ei ilmeisesti kysynyt mitään kysymyksiä tuolloin, kaikki vain tuijottivat ruumiita tyrmistyneen hiljaisina, miettien olivatko ne oikeita ET:teitä vai jotain muuta.

Kierroksen päätös

Kertoja: Lopulta kierros päättyi yhtäkkiä. Kuten Craig sanoo: ”Pitkältä vaikuttaneen ajan jälkeen, vaikka tiedän että se ei sitä ollut, lentosotamies tavallaan tajusi, että meidän on lähdettävä pois sieltä, teidän on lähdettävä. Meidät kuljetettiin takaisin ulos, kaikki valot sammutettiin uudelleen ja meidät laitettiin autoon ja ajettiin takaisin aikuisten saattajiemme luo, jotka odottivat meitä.

Ufon maahansyöksy Perussa

[Jonathan Weygandt luettelee haastattelussa koulutuksensa ja työuransa erittäin perusteellisesti. Sitä on tiivistetty käännöksen alussa.] Linkki haastattelun, josta käännös on tehty: LINKKI.

Merijalkaväkeen ja ilmapuolustustykkimieheksi

Korpraali Jonathan Weygandt: Värväydyin heinäkuussa 1994 viivästyneessä tuloerässä merijalkaväkeen ollessani yhä lukiossa. Värväydyin noin vuoden viiveellä. Menin intensiivikurssille sunnuntaina kesäkuun 18. päivänä. Valmistuin 8.9.1995. Siitä eteenpäin MRS:ni oli 0311 eli rintamasotilas.

Tammikuun lopulla 1996 minulle annettiin uudet määräykset ja uusi MOS eli sotilaan ammattitaitotaso, joka oli 7212 Stinger Avenger. Minulle myönnettiin kymmenen päivän loma ja lähetettiin sitten Fort Blissin tukikohtaan El Pasoon Teksasiin. Menin koulutukseen tullakseni ilmapuolustustykkimieheksi, joka käyttää FIM 92 Alpha Stinger -ilmatorjuntaohjusta ja Avenger-asejärjestelmää. Olin koulutuksessa vuoden 1996 helmikuusta saman vuoden toukokuun lopulle saakka.

Siirto laseriskupuolelle ja komennus Peruun

Jonathan Weygandt: Kun valmistuin tuosta koulusta, minut siirrettiin ensimmäiseen palveluspaikkaani toiseen merilennostoon, 28. merijalkaväen ilmavalvontaryhmään, toisen ilmapuolustuspataljoonan joukkoihin Pohjois-Carolinaan. Minut määrättiin kesäkuussa 1996 patteriin B, jossa osallistuin lukuisiin operaatioihin. Olin periaatteessa siellä, kunnes minut siirrettiin helmikuussa 1997 laseriskupuolelle. Minulta kysyttiin haluaisinko siirtyä sinne. Vastasin, että haluan todellakin. Olin siis vapaaehtoinen. Minut lähetettiin sille osastolle. Meidät lähetettiin sen vuoden maaliskuussa Peruun turvaamaan tutkalaitoksen ympäristöä. Tutkalaitos jäljitti muka huumeita kuljettavia lentokoneita, jotka tulivat ja lähtivät Perun ja Bolivian ilmatilasta.

Kuvateksti: Korpraali Jonathan Weygandt palveli Yhdysvaltain merijalkaväessä.

Maahansyöksypaikan turvaustehtävä

Jonathan Weygandt: Eräänä iltana kersantti Allen ja kersantti Atkinson tulivat luoksemme ja sanoivat: ”Näyttää siltä, että meillä on lentokoneen maahansyöksytilanne. Se on mahdollisesti oma. Teidän pitää mennä turvaamaan maahansyöksypaikka.” Oli myöhäinen ilta, noin klo 23 tai 24.

Olin vartiovuorossa sinä iltana, joten olin jo jalkeilla. Olin työvuorossa. Meillä oli 12 tunnin työvuorot, 12 tuntia töitä ja 12 tuntia vapaata. Kaikki lähtivät sinä aamuna. Joukko oli kasassa noin klo 3 tai 4 aamulla. Lähdimme matkaan viidellä tai kuudella Hummer-merkkisellä autolla. Ajoimme kohteeseen, loppumatka oli raahauduttava pusikoiden läpi. Pääsimme sinne noin klo 6 tai 7 aamulla, juuri kun oli alkanut tulla valoisaa.

Kuvateksti: Merijalkaväen korpraali Jonathan Weygandtille tuli tehtäväkomennus turvaamaan mahdollisesti oman lentokoneen maahansyöksypaikkaa Perun viidakkoon.

Matka maahansyöksypaikalle aluksen luo

Jonathan Weygandt: Löysimme oikean paikan todella helposti, koska siellä oli maassa valtava viilto. Jokin oli syöksynyt siellä maahan. Se ei ollut pirstonut mitään. En tiedä oletko ollut koskaan maahansyöksypaikalla. Puut olivat katkeilleet. Kaikki oli palanutta, se näytti melkein siltä kuin joku olisi leikannut lämmintä voita veitsellä. Tarkoitan, että aivan kuin sen olisi leikannut jokin tulessa ollut tai jokin millä oli energiaa, kuten laser. Se oli todella outoa. Olin joka tapauksessa kersantti Allenin ja kersantti Atkinsonin kanssa etujoukossa. Etenimme 10 – 20 metriä muiden edellä. Meillä kaikilla oli kartat, radiot ja kompassit, jotta emme eksyisi.

Olimme ensimmäiset kohteen nähneet. Emme menneet suoraan kukkulan yli, koska se kapistus oli mennyt kukkulan yli ja sitten rinnettä alas harjanteelta rotkoon. Kukkula oli ainakin 60 metriä korkea, kiinteää graniittia. Kiveä se oli, en tiedä oliko se graniittia. Se oli hautautunut jyrkänteen reunaan. Joka tapauksessa, emme menneet suoraan ylös. Kiersimme vasemman kautta ja kävelimme harjanteen huipulle. Silloin näimme aluksen.

Merkillinen alus

Jonathan Weygandt: Kyseessä oli valtava alus. En ollut nähnyt koskaan mitään sellaista. Pelästyin nähdessäni sen ensimmäisen kerran, pelästyin aivan hemmetisti. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. Se oli todella hämmentävää. Kipusimme alas. Se oli hautautunut harjanteella noin 45-asteen kulmaan kallionjyrkänteen kylkeen. Jyrkänne oli jyrkkä, pystysuora. Aluksesta vuosi siirappimaista nestettä, sitä oli kaikkialla alas mennessämme, koska siellä oli kasveja ja kaikkea. Alus oli merkillinen, sen väri oli violetinvihreä, mutta se tavallaan vaihteli. Vaikutti melkein kuin se olisi ollut elävä. Se muuttui kun sitä katsoi kerran ja sitten uudelleen. Joka kerta sitä katsoessa näki violetinvihreän eri sävyn. Se oli outoa.

Kuvateksti: Haastateltava hämmentyi, pelästyi, eikä tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä.

Koneet vielä käynnissä

Jonathan Weygandt: Siinä oli yksi hitaasti pyörivä valo ja koneisto, jonka kuulin. Arvelen kuulleeni sen koska se oli yhä toiminnassa. Se humisi matalan basson tavoin, aivan kuin jos kytket vaikka kitaran irti vahvistimesta, se humisee… hmmm…  Humina olin hyvin matala, se tavallaan aaltoili, lopulta se katkaistiin. Kaikki vaikutti pysähtyvän, mutta värit ja värisävyt käyttäytyivät yhä samoin. Alus oli hautautunut, joten näin sen peräpään. Siinä oli suuria venttiileitä, ne näyttivät venttiileiltä, peräpäässä oli tavallaan kuin kalan kidukset. En nähnyt toiselle puolelle, mutta oletan toisella puolella olleen samanlaiset. En tiedä olisiko niitä voinut käyttää työntövoimanlähteenä, en ole varma. Aluksesta vuotanutta nestettä oli mennyt maastopuvulleni, se haalisti ja syövytti pukuani lähes hapon tavoin. Se syövytti kädestäni joitakin karvoja. Huomasin sen vasta myöhemmin.

Kuvateksti: Aluksesta valui syövyttävää siirappimaista nestettä.

Kommunikointiyritykset

Jonathan Weygandt: Olin siellä alhaalla aluksen luona. Siinä oli kolme reikää, oletan niiden olleen luukkuja, mutta en voi tietää. Ne eivät olleet samalla tasolla aluksen päärungon kanssa. Ne olivat muutaman tuuman alempana, en tiedä. Tiedän, että katolla oli yksi sellainen, koska se näkyi hieman. En tiedä toisesta puolesta. Kattoluukun lisäksi oli toinen yhtä leveä halkaisijaltaan samanlainen luukku. Se oli tavallaan vääntynyt sivuun, se oli puolittain auki. En nähnyt sieltä tulevan mitään valoa tai muuta, mutta tunsin läsnäolon.

Se oli todella kummallista. Arvelen olentojen rauhoitelleen minua. Se oli merkillistä, luulen heidän yrittäneen kommunikoida kanssani, oletukseni mukaan telepaattisesti. Se oli todella yliluonnollista, en usko sellaisiin juttuihin, mutta joka tapauksessa. Kuulin kuin… Se oli kamalaa, koska se jatkui ailahdellen. Melkein kuin olisin istunut omassa autossani ja kääntänyt päälle todella kovalle vain valkoista kohinaa lähettävän AM-aseman. Sellaista kuulin mennessäni sinne ensimmäisen kerran.

Kuvateksti: Haastateltava arvelee olentojen yrittäneen viestiä hänen kanssaan telepaattisesti, vaikka ei itse uskokaan sellaiseen. [YouTube, J. Karjalainen: Telepatiaa, live]

Piirros

Jonathan Weygandt: Tässä on melko karkea kaksiulotteinen piirros. [Videossa kohdassa 9:37.] Tässä on viidakkoa, alus oli tässä. Se oli uponnut kallioon tällä tavoin. En tiedä miten se sinne meni. Tässä ovat luukut, nämä kaksi kappaletta tässä. Tämä oli puoliksi auki. Sinne näki sisälle, mutta siellä oli pimeää, aivan kuin olisi katsonut komeroon.

Alus oli suuri

Jonathan Weygandt: Alus oli suunnilleen 10 metriä leveä ja 20 metriä pitkä. En ole varma, tuo on vain muistikuvieni perusteella tehty arvio, mutta se oli valtava. Tarkoitan… Voi äijä, että se oli suuri. Se oli muodoltaan lähes jotain kananmunan ja pisaran väliltä. Se näytti todella aerodynaamiselta, ainakin muodoltaan. Olin tarpeeksi lähellä nähdäkseni sen yksityiskohtaisesti. Se ei ollut tasainen, siinä oli muhkuroita, lovia ja muita juttuja. Se oli todella orgaaninen, melkein kuin taideteos. Näytti kuin joku olisi tehnyt sen tehtaassa, tiedäthän? Se ei ollut mikään romu tai säilyketölkki, sanoisin sen olleen enemmänkin taideteos.  Se näytti siltä, että se olisi voinut olla käsintehty, mutta en tiedä mitä materiaaleja siinä oli käytetty, aivan varmasti ei titaania.

Jonathan Weygandt: Koko juju on siinä, että se näytti metalliselta, mutta se ei heijastanut mitään. Tiedäthän? Aurinko paistoi. Näin aluksen eri värisävyt, mutta se ei kiiltänyt. Se ei heijastanut mitään. Takaan, että jos olisin suunnannut siihen taskulampun, se ei olisi heijastanut sen valoa.

Avunpyynnöt

Jonathan Weygandt: Arvelen olentojen kutsuneen minua auttamaan, kaikki tulisi olemaan hyvin. Olin lumoutunut ja siihen keskittynyt, mutta yhtäkkiä kersantti Allen ja kersantti Atkinson karjuivat ja kiroilivat minulle huutaen minua tulemaan helvettiin sieltä.

Haastattelija: Miksi?

Jonathan Weygandt: Luulen heidän pelänneen. He eivät halunneet minun loukkaantuvan, en tiedä. He olivat myöhemmin raivoissaan minulle. Kiipesimme takaisin ylös. DOE, energiaministeriön ihmiset, olivat siellä. He tiesivät siitä. En tiedä vielä tänäkään päivänä miksi me menimme sinne.

Kuvateksti: Jonathan Weygandtin mukaan häneltä pyydettiin apua.

Käsirautoihin ja helikopteriin

Jonathan Weygandt: Mustapukuiset miehet ottivat minulta pois kaikki varusteeni. Heillä ei ollut nimilappuja. He olivat vanhempia miehiä, luultavasti lähellä 40 tai yli 40-vuotiaita. Olin tapahtumapaikalla luultavasti 15 tai 20 minuuttia. Olimme ensimmäiset tilanteessa paikalla olleet ihmiset.

Haastattelija: Siellä oli varmasti myös muita ihmisiä?

Jonathan Weygandt: Kyllä. Siellä oli muitakin ihmisiä. Arvelen heidän olleen viranomaisia, en tiedä. He olivat siellä suojapuvuissa. Heillä oli jonkinlainen paikka, en tiedä oliko se jo siellä.  En tiedä oliko viidakossa jonkinlainen aukko, jonne he olivat laskeutuneet kahdella  CH-47 Chinookilla. Ne ovat suuria aseistettuja kaksiroottorisia helikoptereita.

Jonathan Weygandt: Ne tyypit tulivat suojapuvuissa. Heidän on täytynyt vain saapua sinne, en tiedä, koska me olimme alhaalla rotkossa. Kun kiipesimme ylös, ne tyypit ja mustapukuiset olivat siellä. He ottivat minut kiinni ja laittoivat minut heillä olleeseen telttaan. Minut laitettiin käsirautoihin, kädet yhteen. Jalkani sidottiin yhteen sellaisilla poliisin käyttämillä kiinnikkeillä. Ne ovat vähän käsirautojen tapaiset. Sitten he veivät minut siihen suureen 47:aan ja nousimme ilmaan. He eivät huumanneet minua tai mitään sellaista, olin siellä valveilla.

Olet vaarallinen, jos sinut päästetään vapaaksi

Haastattelija: Selittivätkö he miksi he kohtelivat sinua sillä tavoin?

Jonathan Weygandt: Eivät. He herjasivat minua ja sanoivat: ”Olet tyhmä persereikä. Miksi perkeleen henkilökunta ei tottele koskaan määräyksiä? Sinun ei ollut tarkoitus olla siellä. Sinun ei ollut tarkoitus nähdä sitä. Olet vaarallinen, jos päästämme sinut vapaaksi.” Kaikkea sellaista. Ajattelin kahden päivän ajan, että he tappavat minut, todellakin.

Siellä oli ilmavoimien everstiluutnantti, mutta hän ei kertonut nimeään. Tai ehkä hän saattoi kertoa, mutta en vain muista. Hän sanoi, että ”viemme sinut viidakkoon, eikä sinua löydetä sieltä koskaan”. En halunnut kokeilla tekisikö hän todella niin, joten sanoin että joo. Hän sanoi: ”Sinun on allekirjoitettava nämä paperit. Et nähnyt sitä koskaan. Minuakaan ei ole olemassa, eikä tätä tilannetta tapahtunut koskaan. Jos kerrot jollekin, sinä vain katoat.” Hän oli todella karski. Paras tapa ilmaista asia on varmasti sanoa, että hän oli kyyninen persereikä.

Kuvateksti: Erilaisia reikiä.

15 tuntia kuulusteluhuoneessa

Jonathan Weygandt: Olin eristettynä ilmavoimien henkilöstön huomassa noin kolmen viikon ajan, sitten minut lähetettiin takaisin. Siellä oli amerikkalaisten lisäksi paljon muitakin kansallisuuksia: kiinalaisia, siellä oli uskoakseni saksalaisiakin. Siinä toisessa tukikohdassa oli paljon muita ihmisiä. Tarkoitan, että tämä juttu oli todella… En mennyt sinne, minut vietiin… sell… Ei sitä voi nimittää selliksi, se oli enemmänkin kuulusteluhuone. Istuin siellä varmaan 15 tuntia, en tiedä.

Ne tyypit kohdistivat valon kasvoihini ja huusivat minulle. En tunnistanut helposti ketään niistä tyypeistä, mutta tiedän yhden heistä olleen maahansyöksypaikalla. Tunnistin hänet, hänellä oli mustat housut. Hän kysyi: ”Mitä näit?” Hän murisi… mrrr… ja jatkoi: ”Oletko isänmaanystävä? Välitätkö perustuslaista? Sanoin, että joo. Hän sanoi: ”Meillä on oma ohjelma. Me emme tottele sitä. Teemme mitä itse tahdomme.” He murisivat ja oikein nauttivat siitä. He huusivat, karjuivat ja herjasivat minua: ”Et nähnyt mitään. Hoitelemme sinut ja koko hemmetin perheesi.”

Tuollaista jatkui periaatteessa 8 tai 9 tuntia, mutta he pitivät taukoja. ”Viemme sinut pois helikopterilla, potkimme sinut persuksista viidakkoon, teemme sinusta ja kaikesta tästä lopun.” He eivät koskeneet minuun fyysisesti, mutta istuin käsiraudoilla tuoliin kiinnitettynä. En päässyt liikkumaan. Se oli pohjimmiltaan ahdistelua. En syönyt koko päivänä mitään, ei vettä, ei mitään, minä vain istuin siinä.

Kuvateksti: Yhdysvaltain merijalkaväen korpraali Jonathan Weygandt joutui istumaan väärien asioiden näkemisen vuoksi pitkän aikaa käsiraudoilla tuoliin kiinnitettynä.

Muut aluksen nähneet

Johathan Weygandt: Osastooni kuului 8 – 10 kaveria.

Haastattelija: Näkivätkö he kaikki sen?

Jonathan Weygandt: Eivät, vain minä, kersantti Allen ja kersantti Atkinson näimme sen. Muut näkivät sen maahansyöksypaikan, jossa se oli tullut viidakon läpi. He näkivät kaiken sen, mutta he eivät tulleet harjanteelle. Kuten sanoin, olimme 10 – 20 metriä heidän edellään. He soittivat radiopuhelimella, sanoimme löytäneemme sen, ja että kaikki oli kunnossa. Tämä tapahtui maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa vuonna 1997.

Merijalkaväki on yhtenäinen

Jonathan Weygandt: Lähestyin asiassa kersantti Allenia päästyäni takaisin Yhdysvaltoihin. Hän on naimisissa ja hänellä on yksi tai kaksi lasta. Menin hänen tukikohdassa sijaitsevalle talolleen. Hän hermostui täysin ja heitti minut ulos talostaan. Hän sanoi, ettei halua puhua asiasta. Luulen heidän pelotelleen myös nuo kaverit. Sinun on ymmärrettävä, että en voi puhua muiden asevoimien puolesta, mutta merijalkaväki on yhtenäinen. Kun heidän käsketään tehdä jotain, he tekevät sen. Jos et halua olla mukana, he periaatteessa jyräävät sinut. Minä en halunnut pitää suutani kiinni tästä asiasta. Kerroin tästä ylikersantti Powellille. En usko hänen olevan siellä enää. Puhuimme kolme vuotta sitten.

Elämänmuodot, ajatusten lukeminen ja HAWK-ilmatorjuntaohjus

Jonathan Weygandt: Kyllä, aluksessa oli elämänmuotoja. Aivan kuin joku olisi lukenut ajatuksiani. Siltä se tuntui. Tunsin läsnäolon. Tiedäthän? Se oli yliluonnollista.

Jonathan Weygandt: En nähnyt pirstaleita, mutta ilma-aluksen peräosassa oli suuria viiltoja. Katsoin sitä. Se näytti kuin siihen olisi osunut ehkä ilmatorjuntaohjus. Siellä oli pari HAWK-patteria. HAWK on lyhyen- ja keskimatkan ilmatorjuntaohjus. Sen ei tarvitse periaatteessa osua kohteeseen tuhotakseen kohteen. Se menee kohteen lähelle. Siinä on kovaa räjähtävä sirpaloituva taistelukärki. Se räjähtää periaatteessa kohdealueen lähellä kuin suuri haulikon laukaus. Sirpaleiden on tarkoitus tuhota kohde tai vahingoittaa sitä niin, että se ei voi jatkaa enää tehtäväänsä. Mielestäni me ammuimme sen alas.

Aluksista tiedettiin

Jonathan Weygandt: Ajattelen käyneen näin: Me ammuimme sen alas. Perulaiset ampuivat sen alas. Jätkät tiesivät sen lennosta. Minä tiesin näiden ilma-alusten lennoista, koska olin ollut tutkalaitoksen komentokeskuksessa ja kuullut muutaman ilmavoimien naisen puhuvan ilma-aluksista, jotka lensivät sisään ilmakehään ja ulos ilmakehästä yli kymmenen Machin nopeudella. [10 Machin nopeus meren pinnan tasolla on 12 230 km/h. Linkki Wikipedia: Mach-luku] Näitä ilma-aluksia siis lenteli siellä ympäriinsä. Ne saapuivat ilmakehään aina uudelleen. Uskon korkeampiarvoisten tienneen sen lentävän alueella.

Kuvateksti: Alueella ilmakehään saapuvista aluksista tiedettiin. Kuvassa on Perussa Andien harjanteella sijaitseva muinainen inkakaupunki Macchu Picchu.

Alus imi valon itseensä

Jonathan Weygandt: [Weygardt selittää tässä kohdassa aluksesta piirrettyä kuvaa, videossa kohdassa 19:18.] Tässä ovat ne suuret venttiilit. Näytti kuin ne olisivat menneet aluksen sisälle, en pysty sanomaan. Tarkoitan, että siinä oli varjo. Se oli ainoa todella varjon tehnyt. Loput tästä… Siis toinen juttu oli, että nämä venttiilit saivat aikaan varjon, josta näki ettei siinä ollut valoa. Aurinko paistoi suoraan alukseen itseensä, mutta siitä ei syntynyt varjoa, ei mitään. Se tavallaan kuin imi valon itseensä. Se oli outoa.

Komentobunkkeri kuin Tähtien sodasta

Jonathan Weygandt: Se ei ollut yksi omistamme. Stinger-koulussa opetetaan kaikki eri lentokonetyypit ja muuta sellaista. Tiesin lentokoneista paljon muutenkin, koska pidän lentokoneiden tiedoista lukemisesta. Periaatteessa kun näin sen, niin olin että ”voi äijä, en tiedä tällaisesta yhtään mitään”. Tutka oli periaatteessa kukkulalla. Se pyöri ja kaikkea. Maan alle on rakennettu komentobunkkeri, joka on kuin Tähtien sodasta. Se on täysin ilmastoitu ja todella miellyttävä. Siellä on tietokoneita, valvontatauluja ja kaikkea tutkan ohjaamiseen tarvittavaa. Arvelen paikasta olevan yhteys muihin paikkoihin, joten he saavat muualta tulevan datan.

Oliko tämä jotain harvinaista?

Jonathan Weygandt: Meillä oli tapahtumayönä vartiovuoro. Tämä seuraava tapahtui alkuillasta minun työvuorollani. Olin tarkistamassa sisään ja ulos tulevia ihmisiä. Tarkistin heidän henkilöllisyystodistuksiaan ja sen sellaista. Kaksi tyttöä käveli ulos puhuen niistä jälleen lentelevistä ilma-aluksista. Toinen tyttö sanoi: ”Joo, ne tulevat ilmakehään ja lähtevät ilmakehästä.” Sinne tuli mies. Hän käski minun tulla takaisin. Menimme takaisin ja hän sanoi haluavansa kirjanpidon. Kaikki saapuvat lennot kirjataan: suunta, mitä ne ovat, koodit ja kaikkea sellaista. Hän vei kirjanpidon. Minun täytyi kirjautua ulos, jotta hän sai sen kaiken.

On vähän erikoista kun esineet tulevat uudelleen ilmakehään, pysähtyvät suuresta nopeudesta välittömästi, kääntyvät ja lähtevät täsmälleen vastakkaiseen suuntaan. Meteorit eivät tee tuollaista.

Kuvateksti: Haastateltava arvelee, että meteorit eivät kykene havaintunkaltaiseen liikehdintään.

Haastattelija: Oliko tämä jotain harvinaista vai tapahtuiko tällaista kaiken aikaa?

Jonathan Weygandt: Sitä tapahtui koko ajan. Omalla vartiovuorollani oli noin kolme tai neljä tapausta, joissa sama ilmavoimien upseeri tuli sinne hakemaan kirjanpidon.

Haastattelija: Uskotko, että niitä jäljitettiin tutkalla?

Jonathan Weygandt: Kyllä. Niitä jäljitettiin juuri sillä tietyllä tutkalla, johon piti kirjautua sisään. Arvelen syyn kirjanpidon vientiin olleen, että he eivät halunneet ihmisten tietävän, että he jäljittävät niitä ilma-aluksia. Oletan niin. Arvelen heidän tienneen sen saapumisesta ja sanoneen: ”Emme pysty tunnistamaan sitä. Se loukkaa ilmatilaa.” He saattoivat ilmoittaa perulaisille ja kehottaa poistamaan sen pelistä, he ampuivat sen alas. Olin varma ilma-aluksen nähdessäni, että siihen oli osunut jokin. Jokin oli poistanut sen pelistä.

Olennot ja elävä alus

Jonathan Weygandt: Ymmärsin niiden olleen peloissaan. Pelko ja se, että he eivät olleet täällä meitä vahingoittaakseen. Sellaiselta se todella tuntui. Ne eivät olleet omia tunteitani. Olennot ovat olleet mielessäni. Näin miltä ne näyttivät: soikea kananmunan muotoinen pää, jossa oli suuret tummat silmät. Suuret silmät. Nenä ja pieni suu, ei korvia.

Haastattelija: He projisoivat, että he eivät olleet täällä… he olivat täällä…

Jonathan Weygandt: Heillä ei ollut aikomusta vahingoittaa minua. Periaatteessa niin, että ”kaikki tulee menemään hyvin. Auta meidät pois täältä.” En tiedä kuinka monta heitä oli aluksessa.

Haastattelija: Enemmän kuin yksi?

Jonathan Weygandt: Aivan varmasti enemmän kuin yksi, luultavasti neljä tai viisi. Ajattelinko aluksen olleen orgaaninen ja elävä? Kyllä. Ajattelen, että koko alus on tavallaan kuin… melkein kuin sinulla olisi kättä tai jalkaa vastaava jatke. Ajattelen, että… tämä on vain ajattelun tulos. Ajattelen heidän ohjaavan alustaan ajatuksillaan. Heillä ei ole mitään painettavia nappuloita. Se ei ollut Maasta. Tiesin sen katsellessani sitä. Tiedäthän?

Kuvateksti: Alus oli Jonathan Weygandtin mielestä elävä kehon jatke, eikä se ollut Maasta.

Syy asiasta kertomiseen

Jonathan Weygandt: En tee tätä rahan, julkisuuden tai muun sellaisen vuoksi. Tämä asia on mielestäni kerrottava. Ihmisten on saatava kuulla tämä. Ei ole mitään merkitystä, ovatko he kanssani samaa vai eri mieltä.

Komentokeskuksen outo teknologia

Jonathan Weygandt: Heidän peitetarinanaan toimi huumelentokoneiden jäljittäminen. En tiedä, mutta käsitykseni mukaan he tekivät paljon enemmän kuin vain jäljittivät huumelentokoneita. Tarkoitan, että heillä oli laseretäisyysmittareita ja kaikenlaista korkealuokkaista teknologiaa, jollaista en ollut ennen nähnyt. En osaa todellakaan selittää niitä. Tiedän siellä olleen pari LRF:ää.

Haastattelija: Mikä LRF on?

Jonathan Weygandt: LRF on laseretäisyysmittari. En tiedä miksi ne olivat siellä, mutta ne olivat valtavan kokoisia. Ne näyttivät suurilta kaukoputkilta, mutta ne olivat bunkkerissa. Sellainen pystyi nousemaan sieltä ylös, sillä pystyi zoomailemaan ympäriinsä. Oli koko joukko merkillistä tavaraa. Eikä siinä kaikki, viidakossa oli vihreitä baretteja, maavoimien lentokoneesta pudotettavia joukkoja, joukko tukijätkiä, Delta Force -erikoisjoukot, jne. Siellä oli kaikenlaisia tyyppejä. Kiinalaisetkin olivat siellä harjoittelemassa.

Se oli outoa. Omituinen tilanne. Kyseessä oli aivan varmasti NATO tai jokin muu monikansallinen järjestely. Mietin yhä uudelleen miksi ne kaikki tyypit olivat siellä. Miksi kiinalaiset olisivat huolissaan jos Yhdysvaltoihin salakuljetetaan huumeita? Tiedän henkilökohtaisesti tosiasiana, että viranomaisemme tuovat maahan huumeita. Ajattelen sen komentokeskuksen olleen vakituinen. Se operaatio on ollut käynnissä jo jonkin aikaa.

Maahansyöksypaikalla olleet tyypit

Jonathan Weygandt: Muutamalla tyypillä oli päällään sadetakit, koska edellisenä päivänä oli satanut. He olivat siellä. Siellä oli muitakin tyyppejä, joiden yllä oli biologiset suojapuvut, mutta se oli korkealuokkaisempaa teknologiaa. Ne olivat kuin suuret haalarit, joissa oli vetoketju takana. Niissä pystyi pitämään hengityslaitetta. Sellaisia tyyppejä oli ainakin 30 kappaletta. He marssivat suoraan ohitseni kun minua oltiin viemässä pois. He marssivat kohti kallioseinämää. Arvelen heidän olleen siellä tarkistamassa sitä kapistusta. Luulen käyneen niin, että he ottivat kaiken sieltä pois ja veivät sen kotimaahan. Niin arvelen.

Kuvateksti: Korpraali Weygandt on sitä mieltä, että maahansyöksypaikalle menneet olivat tähän tehtävään koulutettuja ammattilaisia.

Ammattimainen asenne

Jonathan Weygandt: Sen henkilökunnan käytös oli sellainen, että tämä on rutiinia, ne tyypit olivat valmistautuneet. He tiesivät täsmälleen mitä olivat tekemässä. Heidät oli koulutettu siihen ennalta. Ilmapiiri oli ammattimainen, kylmäkiskoinen ja vaatimaton; me olemme täällä tekemässä työtämme. Asenne oli periaatteessa, että painukaan helvettiin tieltämme.

Järjen menetys oli lähellä

Jonathan Weygandt: Minut oli kasvatettu kristillisessä kodissa uskomaan Jumalan olemassaoloon, ja että hän on luonut kaiken tässä maailmankaikkeudessa. Mutta tässä he nyt olivatkin, nämä olennot, joita en ollut koskaan ennen nähnyt tai ollut heidän kanssaan kontaktissa. Tällaista tapahtui. Se teki minut lähes hulluksi. Ei itsetuhoiseksi, mutta en vain pystynyt… Minun oli arvioitava uudelleen kaikki tietämäni. Vähän sama asia kun sinulle kerrotaan pienenä joulukin olevan totta, mutta sitten huomaat, ettei se olekaan totta.

Kun asiasta tietää, sitä ei saa enää peruutettua. Sitä ei voi kieltää. Ei voi mitenkään sanoa, että en minä oikeasti nähnyt sitä. En pystynyt käsittelemään asiaa. Mitä minä teen? Kerronko ihmisille? Kuka uskoo, että merijalkaväen korpraali näki keskellä jotain hemmetin viidakkoa sellaisen ilma-aluksen?

Kuvateksti: Saattaa ottaa koville huomata, ettei oma maailmankuva olekaan lainkaan totta.

Olentojen seurassa

Jonathan Weygandt: Tilanne oli melkein kuin olisin katsellut elokuvaa, kuin olisin istunut ja katsellut tapahtumia. Olin periaatteessa niiden muukalaisten seurassa. Ne olennot koskettelivat minua, ei seksuaalisesti tai millään tutkimusvälineillä. He pitelivät minua käsistä, heidän kätensä olivat minussa kiinni. Heillä oli muuten neljä sormea.

Haastattelija: Miltä sinusta tuntui?

Jonathan Weygandt: Se oli lämmin rakastava tunne, aivan kuin perheen seurassa. Ne olennot olivat melkein kuin enkeleitä, se on luultavasti lähin kuvaus, jonka voin antaa. Jos minun pitäisi, niin lähtisin heidän mukaansa vaikka heti. Minulla oli siitä päähänpinttymä. Luulen sen johtuneen merijalkaväen kokemuksistani ja tuskasta. Halusin vain paeta. Ajattelin niiden olentojen kanssa olemista paljon, halusin lähteä heidän mukaansa. Halusin täältä pois.

Omatoimista toimintaa

Jonathan Weygandt: Eri virastot toimivat omatoimisesti. Ne eivät noudata lakia. Niitä ei valvota. Uskonko tämän olevan ylös hallitukseen asti menevä hanke, siten että kukin on osa sitä? En. Arvelen niiden tyyppien toimivan omatoimisesti, eikä kukaan tiedä mitä he tekevät. Ne tyypit toimivat omatoimisesti, valvontaa tai ohjausta ei ole, he tekevät täsmälleen kuten itse tahtovat. Ja he ovat pahoja, se henkilökunta on ilkeää. Tiedäthän?

Uskonko asian käyvän [presidentti] Bill Clintonilla ja kongressilla? Siellä saattaa olla tästä tietäviä kavereita, mutta eivät he aio sanoa mitään. Jos he sanovat jotain, heistä tehdään selvää. Niille, jotka eivät tiedä: Tunnen merijalkaväen tarkka-ampujia. Kuulin toisten kavereiden puhuvan siitä. Olen kuullut niiden tyyppien menevän kadulle väijymään ja tappamaan ihmisiä. Tiedän ilmavoimien… anteeksi maavoimien ilmasta pudotettavien tarkka-ampujien tekevän samoin. He käyttävät Delta Force -erikoisjoukkoja sieppaamaan ne ihmiset ja vaientavat heidät tappamalla. Jonkun muun pitäisi ehkä kertoa siitä.

Kuvateksti: Haastateltava on sitä mieltä, että Yhdysvalloista löytyy omatoimista osaamista.

Toiminnan rahoituksesta

Jonathan Weygandt: Jos tällaista tapahtuu, niin mistä he saavat rahat kaiken tämän rahoittamiseen? Hyvin yksinkertaista: he myyvät aseita ja huumeita. Tässä toiminnassa on suurelta osin kyse erikoisoperaatioista ja rajattoman rahoituksen saamisesta. Eivät rahat tule hallituksen kassalippaista, ne tulevat huumeiden ja aseiden kuljetuksesta, laitteistojen myymisestä ja mistä ikinä.

Tapaus Diane ja Paul Tai: Senaattori Barry Goldwater ja UFO-kirjeet

Linkki käännettyyn tapahtumakuvaukseen: LINKKI (42:38 – 49:49). Vain pääasiassa tapahtumakuvaus on käännetty.

Filosofian tohtori Edith Fiore

Kertoja (Preston Dennett): Tässä on tapaus tutkijalta, tohtorilta, nimeltä Edith Fiore, PhD. [Linkki Wikipedia: Doctor of Philosophy (PhD), ”filosofian tohtori”] Tämä tapahtui joskus 1980-luvun alussa Pohjois-Kaliforniassa. Tämä seuraava selonteko julkaistiin filosofian tohtori Edith Fioren kirjassa nimeltä Encounters [”kohtaamisia”]. Hän haastatteli 1980-luvun lopulla ufokontaktihenkilöä nimeltä Diane Tai. [Linkki Wikipedia: Contactee (”kontaktihenkilö”)] Diane ja hänen miehensä Paul vastaanottivat täysin sattumalta vakuuttavaa todistusaineistoa siitä, että meidän omat viranomaisemme ovat onnistuneet saamaan haltuunsa pudonneita ufoja ja muukalaisruumiita.

Väärään osoitteeseen tullut kirje

Kertoja: Minä lainaan Dianea suoraan, kuten Diane Tai sanoo: ”Paul tuli kotiin yhtenä päivänä noin neljä tai viisi vuotta sitten ja oli järkyttynyt. Hän sanoi, että ´haluan näyttää sinulle jotain, joka tuli yritykseen vahingossa´. Se oli osoitettu toiseen yritykseen, Technical jokin, hänen yrityksensä on Technical Analysis. Me avasimme sen ja siellä oli kirjeitä ilmavoimien everstiltä Barry Goldwaterille ja joillekin muille ihmisille. Siellä oli kirjeitä edestakaisin siitä, kuinka tuo eversti oli nähnyt ufoja. Hän tunsi muitakin ilmavoimien ihmisiä, jotka olivat nähneet ufoja. Ja miksi jotakin tästä informaatiosta ei ollut ulkona? Ja mitä oli meneillään jossakin ilmavoimien tukikohdassa Kaliforniassa, jossa heillä oli UFO ja muukalaisruumiita. Kaikki tämä oli niissä kirjeissä. Siellä oli kaikkia näitä eri kirjeitä edestakaisin ja kopioita kirjeistä.”

Pelästynyt mies ja innostunut kontaktihenkilö

Kertoja: Paul sanoi: ”Olen todella peloissani tästä, en tiedä mitä minun pitäisi tehdä”. Nyt Diane, joka oli itse kontaktihenkilö, oli erittäin kiinnostunut ja ajatteli sen olevan itse asiassa hienoa, hän oli siitä erittäin innoissaan. Hän sanoi, että siellä oli yhteensä noin seitsemän kirjettä. Senaattori Barry Goldwater mainittiin toistuvasti ja kirje osoitti, että hän tiesi kaiken UFO-asiasta, pudonneista lautasista ja säilöttynä olevista muukalaisruumiista. Paul ei ollut kuitenkaan niin innoissaan. Hän oli syvästi huolestunut, eikä halunnut joutua osalliseksi. Ja kuten Diane sanoo: ”Hän otti ne kirjeet, enkä nähnyt niitä koskaan enää, hän sanoi hankkiutuneensa niistä eroon. Paul sanoi Dianelle, että hän oli löytänyt sen yrityksen osoitteen, johon kirjeiden oli ollut tarkoitus mennä ja hän postitti ne sinne.

UFO-asiasta äänekäs senaattori Barry Goldwater

Kertoja: Tässä tapauksessa on mielenkiintoista se, että senaattori Goldwater oli hyvin tunnettu siitä, että hän oli erittäin äänekäs UFO-asiassa. Senaattori Barry Goldwater taisteli todella kovaa saadakseen jotakin tästä informaatiosta julkaistua ja epäonnistui, hän ei pystynyt tekemään sitä.